Picturing Ecology: Photography and

the birth of a new science Damian

Hughes
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/picturing-ecology-photography-and-the-birth-of-a-new
-science-damian-hughes/
Picturing Ecology
Photography and the Birth of a New Science
Damian Hughes
Picturing Ecology
 Damian Hughes

Picturing Ecology
Photography and the birth
of a new science
Damian Hughes
Photographic History Research Centre (PHRC)
De Montfort University
Leicester, UK

ISBN 978-981-19-2514-6    ISBN 978-981-19-2515-3 (eBook)

https://doi.org/10.1007/978-981-19-2515-3

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s), under exclusive licence to Springer Nature Singapore
Pte Ltd. 2022
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the Publisher, whether
the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse of
illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on microfilms or in any other physical way, and
transmission or information storage and retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar
or dissimilar methodology now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this publication
does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are exempt from the relevant
protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information in this book
are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher nor the authors or
the editors give a warranty, expressed or implied, with respect to the material contained herein or for any
errors or omissions that may have been made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional
claims in published maps and institutional affiliations.

This Palgrave Macmillan imprint is published by the registered company Springer Nature Singapore
Pte Ltd.
The registered company address is: 152 Beach Road, #21-01/04 Gateway East, Singapore 189721,
Singapore
 Acknowledgements

All books feel a long time coming, and all book-work is broadly collab-
orative, dependent upon the contributions, influence and support
of others.
My lifelong partner Teresa is a practical ecological thinker, and she was
there at the birth of the idea that transformed into this book. My under-
standing of ecological ideas and practices has been informed by more
than three decades as a professional ecologist and field naturalist, and the
influence of numerous colleagues along the way, but always in conversa-
tion with Teresa.
As a photohistorian, I have been profoundly shaped by thinking and
talking with my good friend Professor Kelley Wilder––my first and
continuing mentor in photographic history––and by the always original
and influential thinking of Professor Elizabeth Edwards. The Photographic
History Research Centre which they built together at De Montfort
University provided an ideal professional framework against which to
build a project of this kind.
I would also like to acknowledge the all too invisible dedication of staff
at the various museums, libraries, archives and other organisations who
have supported my research with specific resources, or otherwise contrib-
uted to my understanding of the wider contexts of my research.
In particular, I thank Hazel Norman at the British Ecological Society
for unreserved access to the Tansley Photographic Collection, without
v
vi Acknowledgements

which this work would have been fatally impoverished. I would like to
recognize especially the hard-pressed and under-resourced dedication of
staff and volunteers in local museums and libraries everywhere and, in
connection with this work, particularly at Huddersfield’s Tolson Memorial
Museum, and the Huddersfield Local Studies Library.
Image credits: Images reproduced in this book are from digital copies
of originals made by the author, except where otherwise indicated.
Photographs from the Tansley Photographic Collection are reproduced
with the kind permission of the British Ecological Society. For other
images, from published sources, images in the public domain, and images
still subject to copyright, the source of each image and relevant copyright
details are provided in the figure captions.
 About This Book

This book is about photography and the origins of ecology—about the

practice of ecology as visual science. Informed by the author’s own experi-
ence as a field ecologist and botanist for over 20 years, as a photographer
and, latterly, as a photohistorian, Picturing Ecology explores the contribu-
tion of visual experience and practice to scientific knowledge. It aims, in
particular, to demonstrate the critical role played by photography in
mediating and configuring new forms of knowledge emerging from ecol-
ogy in the early twentieth century.
The book examines in detail the role of photography and visual culture
in the emergence of ecological science between 1895 and 1939.
Concentrating mostly on the story of early British ecology, it recreates the
field practices and social contexts of ecological science as a discipline car-
ried out in excursions, public meetings, international gatherings and
publications. Visual culture, and especially photography, is explored as
central to all these discursive spaces. The study is underpinned by sub-
stantial research in a number of archives.
From the late nineteenth century onwards, photography became
increasingly central to scientific work in the field, the laboratory and the
museum. This is the first sustained examination of photography and
visual culture in ecology, and the first to examine photography and visual
culture in the field sciences that emerged around 1900. The book extends

vii
viii About This Book

existing histories of science, photography and visual culture, and the

practices of ecology and natural history in particular.
Picturing Ecology provides a new perspective on the development of
early ecological science. It emphasises the place of fieldwork and related
photographic and material practices in the construction of scientific
knowledge. It focusses especially on photographic practices embedded in
the everyday visual experience of field naturalists as they determined to
establish and promote a new view of the natural world. It explores the
social and institutional contexts of early ecology, its cultures of material
exchange and display in related natural history settings and the closely
related cultures of print publication, so enthusiastically adopted by early
twentieth century ecologists.
Drawing on archive sources from the British Ecological Society, Kew,
Cambridge University, the Natural History Museum and elsewhere, as
well as a wide range of primary published materials (especially early eco-
logical journals), the book opens a new area in the study of photographic
practice in the history of science. It demonstrates the value of archive-led
photographic history, especially from less conventional photographic
archival sources, as a tool for the mutual illumination of photographic
history and the history of science.
 Contents

1 Ecological
 History, Visual Science and Photography  1
‘At a Glance’   1
Visual Science, Visual Ecology   4
Exchange and Flow   11
Visual Methods, Visual Tools  17
Visual Places, Visual Bodies   20
Botany into Ecology   25
Mapping the Book   30
Bibliography  41

2 New
 Natural Landscapes: Nature Tracing Its Own Shape 53
Visual and Natural Knowledge in Alexander Humboldt’s
Phytogeography  55
The General Physiognomies of Anton Kerner von Marilaun   61
Ecological Foundations: Eugenius Warming and Andreas
Schimper  67
Mapping the Field: The Beginnings of British Vegetation
Survey  75
Bibliography  92

ix
x Contents

3 Expanding
 the Field: Making Associations 97
British Associations: Ecology at the BAAS   99
Collecting Associations  104
Professional Associations  118
Ecological Associations  128
Photographic Associations  135
Outdoor Associations  148
Amateur Associations  158
Bibliography 188

4 Picturing
 Vegetation: The Print Cultures of Ecology197
Printing Pictures  199
The New Phytologists  206
A Journal for Ecology  217
Textbook Photography  224
Die Vegetation der Erde  241
Picturing British Vegetation  254
Bibliography 264

5 Hidden
 in Plain Sight: Visual Knowledge and Ecological
Method271
Scaling the View: Vegetation Mapping and Visual Ecology  273
Mapping, Rational Inventory and Affective Knowledge  283
Mapping and the Visual Body  288
Sketching Knowledge  296
Walking and Looking: Estimating Abundance and
Characterising Vegetation  304
Looking and Counting: Mathematical Vision  309
Experiments in Ecological Surveying  322
Bibliography 346
 Contents xi

6 Taking
 to the Field: Exchanging Objects/Exchanging Views357
Exchanging Photographs/Exchanging Objects  359
Natural Cultures of Collecting  364
Talking, Showing, Publishing  370
Rational Pleasures, Affective Objects, Authentic Places  379
Natural Objects of Photography  389
Bibliography 415

7 Conclusion:
 Ecology and Photography as Visual Field
Science421
Ecological Vision  423
Material and Social Practice  426
Rhetoric and Representation  428
Visual Tools  429
Ecology in Place  432
Photography, History, Theory  434
Bibliography 439

A
 rchival Sources443

B
 ibliography445

I ndex485
 About the Author

Damian Hughes is an independent researcher and photohistorian, and

an ecologist. He has undertaken research in the history of photography
since 2006, and has worked as a curator, a photographer and a teacher.
For over 20 years, he worked as a field ecologist before studying photog-
raphy, photographic history and practice. He obtained a PhD in the
history of photography and science at De Montfort University in 2016.

xiii
 List of Figures

xxiv
Fig. 1.1

6
Fig. 1.2

12
Fig. 1.3
16
Fig. 1.4

17
Fig. 1.5

20
Fig. 1.6

24

xv
xvi List of Figures

Fig. 2.1 Géographie des Plantes Équinoxiales: Tableau physiques des

Andes et Pays Voisins. Alexander von Humboldt and
A.G. Bonpland (1805). (Image: Biodiversity Heritage
Library [Missouri Botanical Garden, Peter H. Raven Library]) 59
Fig. 2.2 Two New Zealand Haastias from Kerner (1895: Vol. 2, 188,
Fig. 253). (Kerner 1895: This image is interesting also for its
direct parallel with a photograph by Arthur Hill from his
travels in Chile in 1903. See Chap. 3, Fig. 3.13. Image:
Biodiversity Heritage Library [University of Toronto,
Gerstein Science Information Centre]) 66
Fig. 2.3 Indian Climbing Palms (Rotang), ‘From a photograph’, from
Kerner (1895: Vol. 1, Fig. 94). (Image: Biodiversity Heritage
Library [University of Toronto, Gerstein Science Information
Centre])67
Fig. 2.4 Schimper (1903). Fig. 226. Marine lagoon, Singapore;
Fig. 130. Montane rain-forest, Samoa. (Images: Biodiversity
Heritage Library [Woods Hole Oceanographic Institution]) 71
Fig. 2.5 Schimper (1903). Fig. 98, from Conway MacMillan (1897).
Salix mid-­strand formation. Sandy deposits with mixed
formations. (Image: Biodiversity Heritage Library [Woods
Hole Oceanographic Institution]) 73
Fig. 2.6 Schimper (1903). Fig. 96. Geological Department of
Nebraska University, Undated. (Image: Biodiversity Heritage
Library [Woods Hole Oceanographic Institution]) 74
Fig. 2.7 Pages from Smith and Moss (1903). Geographical distribution
of vegetation in Yorkshire. (Images: Biodiversity Heritage
Library [Royal Geographical Society]) 80
Fig. 2.8 Smith and Moss (1903). Geographical distribution of vegeta-
tion in Yorkshire. (Image: Biodiversity Heritage Library
[Royal Geographical Society]) 82
Fig. 3.1 Crump Series of Lantern Slides on ‘BRITISH PLANT
ASSOCIATIONS’. No. 18 Saltmarsh Spartina Townsendii on
Mud flat—Hants. (Flatters & Garnett 1924. Image: Royal
Albert Memorial Museum and Art Gallery, Exeter) 111
Fig. 3.2 George Pethybridge. Ammophila arenaria forming embryonic
dune, North Bull, Dublin, 1903. (BES Tansley Photographic
Collection. PET/1) 114
 List of Figures xvii

Fig. 3.3 W.B. Crump. Hardcastle Crags, Hebden Bridge, Yorkshire.

Sessile oakwood association, c.1903. (BES Tansley
Photographic Collection. CRU/1) 115
Fig. 3.4 E.J. Salisbury. “Dinmore wood transition zone”, 1922.
(E.J. Salisbury Collection (Item no. BM001162542),
Natural History Museum. ©Trustees of the Natural History
Museum)116
Fig. 3.5 E.J. Salisbury. Menyanthes trifoliata “Plant portrait”,
Undated. (E.J. Salisbury Collection (Item no.
BM001162900), Natural History Museum. ©Trustees of the
Natural History Museum) 116
Fig. 3.6 W. Munn Rankin. Ash colonising fissures in eroded limestone
pavement, Chapel-le-Dale, Yorkshire, c.1905. (BES Tansley
Photographic Collection. RAN/1/2) 122
Fig. 3.7 A.G. Tansley. Staffhurst Wood, Surrey. Oakwood association
(prevernal aspect). Primula vulgaris on Wealden Clay, April
1905. (BES Tansley Photographic Collection. TAN/4/1) 123
Fig. 3.8 R. H. Yapp. Old pool in marl pit, near Upware,
Cambridgeshire, c.1903. (BES Tansley Photographic
Collection. YAP/8 (F41)) 124
Fig. 3.9 Marietta Pallis. Detail of fen association in East Norfolk,
c.1908. (BES Tansley Photographic Collection. PAL/2.
Courtesy of Vlasto/Pallis Archive) 125
Fig. 3.10 F.W. Oliver. Sheep feeding on Silene maritima at the end of a
long drought. Chesil Beach, near Burton Bradstock. September
1911. (BES Tansley Photographic Collection. OLI/2/1) 130
Fig. 3.11 W. Rowan. Blakeney Point picture postcards. c.1908. (BES
Tansley Photographic Collection. Young dunes. ROW/3 (Top
left); Nesting Common tern ROW/4 (Bottom left); Oyster
catcher’s nest ROW/6 (Right)) 131
Fig. 3.12 J.C. Griffiths. Part of the Salicornia-Pelvetia salt marsh behind
the Headland at Blakeney Point. 1921. (BES Tansley
Photographic Collection. GRI/2) 134
Fig. 3.13 F.W. Oliver. Young dunes arising on the shore, Blakeney Point.
1910 and 1914. (BES Tansley Photographic Collection.
OLI/1/9–10)136
xviii List of Figures

Fig. 3.14 Arthur Hill. Azorella columnaris, 1903. (Photograph Album

of a Journey in Chile, Bolivia and Peru. Sir Arthur Hill
Papers, Kew/AWH/4/1. Image reproduced with kind
permission of the Board of Trustees of the Royal Botanic
Gardens, Kew) 138
Fig. 3.15 A. Burges. Taxus wood at Muckross, Killarney, 1936. (BES
Tansley Photographic Collection. BUR/1) 139
Fig. 3.16 Jean Massart. Foulshaw Moss, 1911. (BES Tansley
Photographic Collection. MAS/44) 141
Fig. 3.17 R.H. Yapp. Plant forms in water. Undated. (BES Tansley
Photographic Collection. YAP/7, 1, 2, 15. (Top left)
Utricularia (bladderwort), showing habit in water. (Top right)
Sagittaria sagittifolia in still water. Sagittate leaves. YAP/1.
(Bottom left) Sagittaria sagittifolia in running water, leaves
mostly linear. YAP/2. (Bottom right) Sagittaria sagittifolia in
water, showing young plants with linear and older with both
forms of leaves. Also a few intermediate forms. YAP/15) 143
Fig. 3.18 A.G. Tansley. Bracken, fixed light position 3. Redlands Wood,
1897. (BES Tansley Photographic Collection. TAN/1/2 & 14) 146
Fig. 3.19 H. Godwin. Automatic water-level recorder, Wicken Fen,
1928. (BES Tansley Photographic Collection. GOD/2/1.
Courtesy of Fiona Wallington/Charles Turner) 147
Fig. 3.20 Jean Massart. International Phytogeographical Excursion,
1911. (BES Tansley Photographic Collection. MAS/86) 152
Fig. 3.21 Elizabeth Cowles. International Phytogeographical Excursion,
1911. (BES Tansley Photographic Collection. COW/7) 154
Fig. 3.22 Elizabeth Cowles. International Phytogeographical Excursion,
1911. (BES Tansley Photographic Collection. COW/9) 155
Fig. 3.23 Jean Massart. International Phytogeographical Excursion,
1911. (BES Tansley Photographic Collection. MAS/15) 156
Fig. 3.24 W.H. Sikes. The Huddersfield Naturalists and Photographic
Society at Doe Royd, c. 1911. (SG print). (Woodhead
Collection, Tolson Memorial Museum, Huddersfield) 166
Fig. 3.25 W.H. Sikes. Heather Moor on the Rough Rock Plateau, Honley
Moor. Fig. 6 in Thomas Woodhead, Scheme for the
Development of a Local Museum. (Tolson Memorial
Museum, 1919) 168
 List of Figures xix

Fig. 3.26 Vegetation types in West Yorkshire, c.1913–1914 (mounted SG

prints). (Photographers and date of printing unknown.
Woodhead Collection. Tolson Memorial Museum,
Huddersfield)170
Fig. 3.27 Vegetation in the Huddersfield District in the Late Ice Age.
Plaster Relief Model c.40„ x 56„. (Tolson Memorial Museum,
Huddersfield. Image: Tolson Memorial Museum) 171
Fig. 4.1 J.H. Schaffner (1901). “A contribution to the life history and
cytology of Erythronium.” Botanical Gazette, 31, 369–387.
(Images: Biodiversity Heritage Library [Missouri Botanical
Garden, Peter H. Raven Library]) 204
Fig. 4.2 H.N. Whitford (1901). “The genetic development of the
forests of northern Michigan; a study in physiographic
ecology.” Botanical Gazette, 31, 289–325. (Images:
Biodiversity Heritage Library [Missouri Botanical Garden,
Peter H. Raven Library]) 205
Fig. 4.3 Frank Oliver. Bouche D’Erquy in 1906, in the field and at
the Laboratory cottage. (From Oliver 1906. Images:
Biodiversity Heritage Library [Harvard University Botany
Libraries])210
Fig. 4.4 A. K. Coomaraswamy. Flora of the Ceylon littoral. (From
Tansley and Fritsch 1905. Image: Biodiversity Heritage
Library [Harvard University Botany Libraries]) 213
Fig. 4.5 Leonard Cockayne. Discaria toumatou. (From Cockayne
1905. Image: Biodiversity Heritage Library [Harvard
University Botany Libraries]) 216
Fig. 4.6 W.B. Crump. Vegetation of the Peak District. (From Tansley
1913b. Image: British Ecological Society) 219
Fig. 4.7 R.S. Adamson. Woodlands of Ditcham Park. (From Adamson
1922. Image: British Ecological Society) 221
Fig. 4.8 Charles Elton. Wet tundra of Salix, Alopecurus etc., 1921.
(From Summerhayes and Elton 1923) 223
Fig. 4.9 A.N. T. Rankin. Brent goose (Branta bernicla hrotah) on its
nest, 1924. (From Summerhayes and Elton 1928. Images:
British Ecological Society) 223
Fig. 4.10 S. Mangham. Oak woods. (From Tansley et al. 1911) 226
Fig. 4.11 M. Pallis. Transect from Broad. (From Tansley et al. 1911) 228
xx List of Figures

Fig. 4.12 M. Pallis. Vegetation of the Norfolk Broads. (From Tansley

et al. 1911) 230
Fig. 4.13 E.J. Salisbury. Plate VI. Swamp and aquatic flora. (From
Fritsch and Salisbury 1914) 232
Fig. 4.14 Lake, Marsh, Meadow, Hedge, Wood, Moor and Mountain.
(From Woodhead 1915. Image: Biodiversity Heritage
Library [University of Toronto, Earth Sciences Library]) 234
Fig. 4.15 The Essentials of Illustration, (Hill 1915. Image: Biodiversity
Heritage Library [University of California Libraries]) 237
Fig. 4.16 Jean Massart. Esquisse de la Géographie Botanique de La
Belgique. 1910: (Photos. 78–83. Image: Biodiversity Heritage
Library [New York Botanical Garden, LuEsther T. Mertz
Library])238
Fig. 4.17 M. Rivera Jubaea spectabilis. Undated. (From Reiche 1907.
Image: Biodiversity Heritage Library [Missouri Botanical
Garden, Peter H. Raven Library]) 243
Fig. 4.18 L. Cockayne Interior of Metrosideros lucida forest. c.1910.
(From Cockayne 1921. Image: Biodiversity Heritage Library
[Missouri Botanical Garden, Peter H. Raven Library]) 245
Fig. 4.19 G. Karsten Agave ferox. (From Karsten and Stahl 1903, plate
46. Image: Biodiversity Heritage Library [New York
Botanical Garden, LuEsther T. Mertz Library]) 247
Fig. 4.20 O. Feucht Hochmoor auf dem Vogelskopf, 1908. (From Feucht
1909, plate 13. Image: Biodiversity Heritage Library [New
York Botanical Garden, LuEsther T. Mertz Library]) 249
Fig. 4.21 Flora Photographica II: Europa Media. (Iltis 1928) 250
Fig. 4.22 Hugo Iltis-Bert Schulz. Formation I: Pinus sylvestris, 1927.
(From Iltis 1928) 252
Fig. 4.23 Bert Schulz. Formation XVI: Colchicum autumnale, 1924.
(From Iltis 1928) 253
Fig. 4.24 R. Lythgoe. Kingley Vale, Sussex, c. 1935. (BES Tansley
Photographic Collection. LYT/4/8) 256
Fig. 4.25 Cotswold Beechwoods. (From Tansley 1939) 258
Fig. 5.1 Oscar Drude ‘Florenkarte von Europa’, 1887, from the “Atlas
der Pflantzenverbreitung”, in Berghaus’ Physikalischer Atlas,
Section 5, Plate No. IV. (Image: Biodiversity Heritage
Library [David Rumsey Map Centre, Stanford University]) 275
 List of Figures xxi

Fig. 5.2 Oscar Drude, Die Vegetations-Formationen des Elb-

Hügellandes um Weinböhla, from Drude (1908). (Image:
Universitätsbibliothek Frankfurt am Main) 279
Fig. 5.3 T.W. Woodhead. Vegetation and soil maps, drawn onto
photographically reproduced tracings from 25” Ordnance
Survey. From Woodhead (1906). (Images: Biodiversity
Heritage Library [Missouri Botanical Garden, Peter
H. Raven Library]) 281
Fig. 5.4 J. Bruce. Bluebells in Birks Wood, near Huddersfield, West
Yorkshire. From Woodhead (1904). (Image: Biodiversity
Heritage Library [Natural History Museum Library, London]) 282
Fig. 5.5 Vegetation mapping on the Norfolk Broads, 1903. Tracing of
Ordnance Survey 25 inch base map. Tansley Papers,
Cambridge University Library. CUL/TP/B.76 290
Fig. 5.6 Arthur Tansley’s field survey maps from Branscombe, Devon,
1906–1908. Ordnance survey 6 inch base map, mounted on
cards c.4.5 inches × 5.5 inches. Tansley Papers, Cambridge
University Library. CUL/TP/B.84 294
Fig. 5.7 Richard Lythgoe. Arthur Tansley in Seller’s Wood, Branscombe,
Devon, c.1933. BES Tansley Photographic Collection.
LYT/1/10295
Fig. 5.8 Pond vegetation. From W.G. Smith “Notes on the
Vegetation of Ponds.” (Smith 1903b). (Images: Biodiversity
Heritage Library [Smithsonian Libraries]) 297
Fig. 5.9 J.W. Ellis. Water-lilies near Bromborough, 1902. C. Theodore
Green, The Flora of the Liverpool District. (1902: 182).
(Image: Biodiversity Heritage Library [Harvard University
Botany Libraries]) 301
Fig. 5.10 R.C. Davie. Photograph of Blackbank Pond with Stratiotes
aloides, near Crieff. Trans. Bot. Soc. Edin (1913: 180–183).
(Image: Biodiversity Heritage Library [New York Botanical
Garden, LuEsther T. Mertz Library]) 301
Fig. 5.11 A typical chart quadrat. From Clements (1905: 168–9).
(Images: Biodiversity Heritage Library [University of
Toronto, Earth Sciences Library]) 313
xxii List of Figures

Fig. 5.12 Arthur Tansley’s chart quadrats and photographs from Crockham
Common 1905 and 1907. Photographs (BES Tansley
Photographic Collection. TAN/3/26 & 28) and squared
paper mounted onto card c.4½ inches × 6inches (Tansley
Papers, Cambridge University Library. CUL/TP/B.84) 319
Fig. 5.13 Arthur Tansley, Quadrats photographs Plot A4, Crockham
Common 1905. BES Tansley Photographic Collection.
TAN/3/26320
Fig. 5.14 Part of the Bouche d’Erquy, showing a gridiron survey under
way in 1904. From Oliver and Tansley (1904). (Image:
Biodiversity Heritage Library [Harvard University Botany
Libraries])324
Fig. 5.15 The same mapped ‘gridiron’ from the Bouche d’Erquy in
1904. From Oliver and Tansley (1904). (Image: Biodiversity
Heritage Library [Harvard University Botany Libraries]) 324
Fig. 5.16 Repeat vegetation mapping at the Bouche D’Erquy,
1907–1908. From Hill (1909). (Image: Biodiversity Heritage
Library [Harvard University Botany Libraries]) 330
Fig. 5.17 Francis Oliver. Colonising sand-bank at the Bouche d’Erquy, in
1903 and 1907. From Carey and Oliver (1918): Plate
XIX. (Image: Biodiversity Heritage Library [Cornell
University])331
Fig. 6.1 Louis-Jacques-Mandé Daguerre. Arrangement of Fossils
(Coquillage), 1837–1839 (Daguerrotype). Musée des arts et
métiers. (Image: Musée des arts et métiers, Paris) 361
Fig. 6.2 William Henry Fox Talbot. Wrack, 1839. Metropolitan
Museum of Art. 36.37 (25) (Photogenic drawing). (Image:
Metropolitan Museum of Art, New York) 362
Fig. 6.3 ‘Capturing insects’, from Anon (1839) The History of Insects.
The Religious Tract Society 364
Fig. 6.4 Sir Vauncey Harpur-Crewe, Calke Abbey, National Trust.
©National Trust Images/Andreas von Einsiedel/John
Hammond366
Fig. 6.5 R.M. Adam, Photographing Shags, 1905. Robert Moyes
Adam Photographic Collection, RMA-S.87A. (Image:
Courtesy of University of St Andrews Libraries and Museums
and D.C. Thomson) 369
 List of Figures xxiii

Fig. 6.6 The Lomax Collection, British Association for the

Advancement of Science (York, 1906). From The Naturalist
(1906: 347). (Image: Biodiversity Heritage Library
[Smithsonian Libraries]) 377
Fig. 6.7 Augusta Lamont. “The Ecology of Knockdow Estate,
Argyllshire”. Transactions of the Botanical Society of
Edinburgh, 1914. (Image: Biodiversity Heritage Library
[New York Botanical Garden, LuEsther T. Mertz Library]) 393
Fig. 6.8 Philip Bahr, Osprey Flying Down to Nest, 1906. British Birds,
1908. (Image: Biodiversity Heritage Library [American
Museum of Natural History Library]) 394
Fig. 6.9 Emma Turner, Reeve Going on to Her Nest, 1907, British
Birds, 1908. (Image: Biodiversity Heritage Library [American
Museum of Natural History Library]) 397
Fig. 6.10 Richard Kearton. An artificial tree trunk used as a hide.
From Wild life at home, 1898. (Images: Biodiversity Heritage
Library [University of California Libraries]) 399
Fig. 6.11 Richard and Cherry Kearton. ‘Ox-hide in operation’ and
‘Ox-hide unbalanced’. From Wild Nature’s Ways, 1903.
(Image (top): Biodiversity Heritage Library [University of
California Libraries]) 400
Fig. 6.12 A.G. Tansley. Topographic sketch. Rothiemurchus Forest,
Aviemore. 14 August 1910. Field notebook, A6+. Tansley
Papers, Cambridge University Library. B.21 402
Fig. 6.13 A.G. Tansley. North-west slope of Creag Fhiaclach at
1650 ft. Rothiemurchus Forest, Aviemore. 15 August 1910.
From The British Islands and their Vegetation, 1939 402
Frontispiece Elizabeth Cowles. Arbutus at Killarney, with Massart. September
1911. (BES Tansley Photographic Collection. COW/50)
 1
Ecological History, Visual Science
and Photography

‘At a Glance’
Those who have had the good fortune to accompany him in the field know the
singular and almost instinctive faculty which Professor Flahault has of seizing,
as it were at a glance, such essential features of the vegetation.1

In the winter of 1896–1897, Robert Smith––a young Scottish botany

student from Dundee––accepted an opportunity to study at the Institut
de Botanique, at the University of Montpellier, under the renowned
botanical geographer Professor Charles Flahault. Since the early 1890s,
Professor Flahault had been surveying and mapping the vegetation of
France. To broaden his Scottish student’s botanical perspective, and to
alleviate the monotony of laboratory work, he invited Smith to accom-
pany and assist him in his ongoing surveys. Together they made long
journeys across the south of France, from the Pyrenees to the Italian
Riviera, observing and recording the region’s flora and its varied vegeta-
tion.2 Apart from the obvious attractions that such journeys might hold
for a botanist more used to northern Scottish landscapes, during these
excursions, Smith was especially struck by his Professor’s “singular and
almost instinctive faculty” for distinguishing and characterising different

© The Author(s), under exclusive license to Springer Nature Singapore Pte Ltd. 2022 1
D. Hughes, Picturing Ecology, https://doi.org/10.1007/978-981-19-2515-3_1
2 D. Hughes

kinds of vegetation by eye. Whilst developing and exercising that eye,

Flahault had walked many thousands of miles of French countryside and,
assisted by his students, had mapped 120,000 square kilometres of its
vegetation.3 Flahault’s project was the first attempt to recognise and map
vegetation per se, not as the relative distribution of individual plant spe-
cies, but as plant associations or communities that reflect the interactions
between plants and their environment, and amongst the plants them-
selves. This was the beginning of modern plant ecology as a science of
complex biological relations above the level of the individual organism.
Smith’s experience working with Flahault encapsulates a number of
central themes for this book as a history of early scientific ecology and
photography. First among these is a recognition of early plant ecology as
a fundamentally visual science, requiring a trained and experienced ‘eye’
to recognise and describe a new kind of object, the plant association. The
ecological study of vegetation required recognition of the consistent
appearances of plant assemblages, whose composition and physiognomy
gave expression to underlying environmental conditions.4 The question
of ecological vision—what it means to see as an ecologist—runs through
all the chapters of this book. Developing an ecological eye meant devel-
oping new visual methods, for recognising and describing plant associa-
tions and related ecological concepts, and for registering and
communicating the visual knowledge inherent in ecological fieldwork at
the start of the twentieth century. The resulting techniques encompassed
new forms of instrumentation for environmental measurement, and new
methods for quantifying plants within different kinds of vegetation.
Photographic technologies were especially well suited to these tasks and
Robert Smith and other early British ecologists quickly recognised and
embraced their potential, both as instruments of scientific observation
and as rhetorical tools for describing the objects and findings of ecologi-
cal science to others. They developed new techniques in survey and map-
ping for these purposes, presenting cartography and photographic record
as evidence for the objects and methods of a new botanical science. As
Smith followed Flahault, tramping through the vegetation of France and
Scotland in the nineteenth century’s closing years, North American bota-
nists also found stimulus in European pioneers of vegetation science, and
 1 Ecological History, Visual Science and Photography 3

developed similar photographic methods for recording and describing

vegetation in the USA. This book pays close attention to the uses of pho-
tography in early ecological methods, through which ecologists sought to
regulate and authorise their new discipline, transforming visual intuition
into rational science.
Whilst ecological knowledge was grounded in subjective field experi-
ence, it was also socially fashioned. Flahault’s long survey-walks through
the French countryside were undertaken, as often as not, in the company
of other botanists. Robert Smith in turn took Flahault’s ideas and meth-
ods, discussed and applied them elsewhere, contributing to broader net-
works of knowledge formation and exchange. Photographic technologies
were especially prominent in the communication strategies adopted by
Smith and his immediate successors in British ecology, for demonstrating
their new insights to a wider scientific community. They found common
ground with other natural scientists ‘in the field’, and in a shared culture
of indoor discourse and display, through which they formulated and pro-
moted a common understanding of their developing subject. They took
active roles in amateur societies and professional associations, founded
new institutions to promote and develop their subject, and published
journals and books to further their new ecological ideas and methods.
Finally, for plant ecologists like Flahault and Smith, ecological knowl-
edge was embodied knowledge, obtained in the field, through movement
and observation. Plant associations and environmental relationships
could be understood only through direct contact with vegetation, by eye
and on foot. Ecologists configured ‘the field’ both as a theoretical founda-
tion for their subject and as a tangible space, constituted by the concrete
places where ecological objects and processes could be witnessed directly.
Through the embodied and social cultures of field science, ecologists
retained discursive and epistemological links with a broader community
of field naturalists. These links are especially clear in a common culture of
photographic practice among ecologists and naturalists, both in the field
and in the social spaces of natural history. As naturalists themselves, ecol-
ogists had long been accustomed to exchanging natural specimens as
tokens of knowledge. As ecologists, they began to exchange plant associa-
tions, through photographs. They shared and talked over photographs in
4 D. Hughes

meetings, they presented photographs in lectures and classrooms and in

print publications. Together with maps and other visual artefacts, they
put photographs to work as surrogates for the objects and encounters of
field experience, as specimens for sharing ecological knowledge.

Visual Science, Visual Ecology

This book then is about photography and the origins of ecology—about
the practice of ecology as visual science. The urge to write such a book
arose out of my own experience as a field ecologist and botanist for over
20 years and, more recently, as a photographer and student of the many
practical and historical guises of photography. Taking an historical per-
spective on my own professional and academic interests, I became increas-
ingly aware of the importance of visual methods and understanding in
the development and practice of ecological science. In this context, the
book sets out to understand how visual experience might be said to con-
tribute to scientific knowledge. It aims, in particular, to cast light on the
critical role played by photography in mediating and configuring the new
forms of knowledge emerging from ecology in the early twentieth cen-
tury. Ecology was first constituted as a recognisable discipline at this time,
through a shared visual culture, developed especially to investigate and
communicate the scientific study of vegetation. Early ecologists gave
expression to a new visual culture through photographic field practices,
and in an active rhetoric of photographic representation across the civic
and disciplinary infrastructures of Edwardian science. In scientific publi-
cations, and in new field methods, they demonstrated a special relation-
ship between photography and the procedures and experience of
ecological fieldwork. Through a shared culture of knowledge exchange,
founded on established practices of collecting and exchange in natural
history, ecologists repeatedly revealed the profoundly visual character of
their field experience and methods, and championed photography’s pre-­
eminent suitability as an instrument of ecological observation and as a
tool of scientific communication and rhetoric.
As the first ecologists promoted and sought to define ecology as a dis-
cipline, with its own institutions and community of knowledge, their
 1 Ecological History, Visual Science and Photography 5

field practice was mediated and re-presented especially through photog-

raphy. Photography gave expression to the ecologist’s already embodied,
visual encounter with the phenomenal world and consequently provides
the ideal means to interrogate the founding visual character of one of the
most significant sciences of the twentieth century. But this is not a book
about any particular photographic collection; nor is it about ‘ecological
photographs’, whatever that might mean. Still less is it a book about a
selection of striking or notable pictures, unlike most books about pho-
tography in science. Photographs are made scientific or ecological when
they are made for, or put to work, in pursuit of scientific and ecological
ends. For evidence of the close and constitutive links between photogra-
phy and ecology, therefore, my argument draws on a large, diffuse body
of visual and textual resources. It relies on the notebooks and journals,
correspondence and publications of ecologists, as well their photographs,
drawn from a range of published texts on ecology and botany, and from
a number of archival collections, most of which are not primarily
photographic.
Visual modes of investigation and communication, as the following
chapters will show, were essential to the establishment and development
of early ecological practice. Yet visual accounts are still scarce in histories
of nineteenth and twentieth century field biology and ecology.5 Most
other studies of field science, whether in ecology and natural history, or
more broadly in the geographies of scientific practice, offer only passing
mention of photography, despite its growing centrality to fieldwork in
numerous disciplines after 1900.6 This book is the first attempt to describe
the visual practices of early ecology, and to investigate their role in the
formation of a new conception of the natural world, and of a new scien-
tific discipline for the twentieth century. When early ecologists set out to
recognise and describe vegetation, they aimed at particular observation,
employing photography to produce what they thought were clear,
straightforward visual accounts of specific plant associations and the
places where they could be found (Fig. 1.1). As we will see in later chap-
ters, and as Robert Smith and Charles Flahault’s excursions testify, this
visual recognition of plant associations lay at the centre of ecology’s new
scientific enterprise, as it emerged out of nineteenth century phytogeog-
raphy. Ecologists learned to see vegetation differently, as complex
6 D. Hughes

Fig. 1.1 Sydney Mangham. Staffhurst Wood, Surrey, pedunculate oakwood on

Weald Clay. c.1910. (BES Tansley Photographic Collection. MAN/1)

associations of plants. This novel way of seeing was reflected in new pho-
tographic methods for description and in predominantly photographic
methods for presenting their new visual experience to others. This ‘eco-
logical eye’ is just as evident among ecologists today. In exploring visual
practices among early ecologists, therefore, this book equally reveals the
tacit visual basis for understanding and working methods among con-
temporary plant ecologists.
The visual perspective adopted in this book places a strong accent on
the objects of ecology, as well as on the social and technical practices of
ecologists, rather than attempting a genealogy of ecological ideas. The
conceptual content of ecology is inseparable from its objects and prac-
tices and remains embedded in such an approach, but it does not drive
the narrative of ecological development; rather, it is allowed to emerge
 1 Ecological History, Visual Science and Photography 7

from discourse and practice. The merit of this approach is that it allows
the historian of ecology to attend to social and material practices that
might otherwise appear incidental or ancillary to the ‘real’ content of
ecological science but which, nevertheless, have real explanatory power
for ecological theory and method. Objects and theoretical constructs
which practitioners treat as self-evident are called into question and spe-
cific practices are revealed as drivers for disciplinary definition and devel-
opment. By taking a visual and photographic perspective, therefore, this
book casts new historical light on the distinctive epistemological content
of early ecology, and on the ways in which the first ecologists separated
their science from established forms of knowledge inherited from nine-
teenth century life sciences.
In particular, ecology instigated a significant break in botanical under-
standing, precipitating a shift from nineteenth century floristic botany–
–which investigated the taxonomic and geographical relationships of
plant species and their relatives––to a new vegetation science which would
examine the environmental and interspecific relationships of plants in
dynamic communities. In these respects, Picturing Ecology borrows some
of its methodological tools from historical epistemology,7 as well as his-
torical ethnography.8 My analysis of the field practices of ecology and
photography especially follows Elizabeth Edwards who enjoined scholars
to “explore specific photographic experiences: how photographs and their
making actually operated in the fluid spaces of ideological and cultural
meaning”.9 Accordingly, this book explores the social and institutional
contexts of early ecology, and its cultures of material exchange and display
in related natural history settings. It also examines the closely related cul-
tures of print publication, which were enthusiastically adopted by early
twentieth century ecologists to promote their new understanding.
Critically, therefore, this is a study from ‘inside ecology’––a phrase con-
sciously adapted from Elizabeth Edwards, whose study of the British pho-
tographic survey movement provides a highly instructive model for any
ethnographically oriented history of practice.10 Picturing Ecology takes a
broadly ethnographic approach, acknowledging the importance of social
factors in the making and circulation of scientific knowledge and of sci-
ence’s contingency upon its own material and cultural contexts. According
to anthropologist Clifford Geertz, “if you want to understand what a
Another random document with
no related content on Scribd:
 "Vaadin teiltä oikeutta tuolle nerokkaalle nuorukaiselle, joka on
taistellut tämän suuren voiton."

"Oikeutta!" toistivat tuhannet kurkut.

Kansa aaltoili sinne tänne kuin tulvilleen paisunut virta. Elämää,

hälinää kaikkialla — miehet ja naiset kertoilivat puhuvan viitan
ihmeistä. Jokainen tietysti hieman korjaili toisen kertomusta. Suuri
innostus huokui ihmisistä. Jokainen liikkui edestakaisin, jokainen
huusi jotakin, ja jokainen tuumi itsekseen jotakin.

Kauniit puhkeavat nuput, nuoret tytöt, pukivat rouvat päästä

jalkoihin asti valkoisiin, kunnianarvoiset porvarit kiiruhtivat kaupungin
talliin valjastamaan kuuluisat neljä ravijuoksijaa (nopeasti nauhoja
harjaan!), vanhat miehet laahasivat kadulle kanuunaräiskät. Sivutein
he poikkesivat "Kolmeen omenaan" rakettimestarin luo. (Tulkaa toki,
herra Hupka, jos jumalaa kunnioitatte. — "Yksi siemaus vielä", pyysi
Hupka.)

Kaupungin luterilainen pappi, arvonherra Peter Molitorisz, nousi

itse p. Nikolauksen torniin, soittaakseen sopivalla hetkellä kelloa.
Kattoaukoista pistivät esiin lipputangot liehuvine, hulmuavine
kolmivärikankaineen. Hieman haalistuneita ovat värit jo, nehän
ovatkin peräisin Bethlenin [Siebenbürgiläinen ruhtinas] ajoilta. Siitä
asti ovat Kecskemetin talonkatot hieman verran kukoistaneet.
Kukistetut yksitoista senaattoria pukivat joutuin ylleen hopeanappiset
viittansa, sitaisivat vyölleen rämisevät miekat, ja nyt he jo seisoivat
puoliympyrässä raatihuoneen portin edessä.

Paljon vaikeampi tehtävä oli Paul Feketen suoritettavana (ja

tästäkin on selvää, etteivät julkisen elämän miesten hartioita rasita
samanlaiset taakat), hänen täytyi muovailla käsikirjoituksensa
uudelleen; nimite "mahtava beg" täytyi pyyhkäistä pois, tämän
puhuttelusanan tilalle piti panna: "Kunniakas isänmaanystävä!"
"Saavuimme luoksesi" lauseen tuli kuulua: "Sinä palasit luoksemme
taas" j.n.e. (kaikki tuli silti sangen sievää).

Vaikka olikin tilapäistä, kävi kaikki kuitenkin mainiosti; loistovaunut

vain hieman myöhästyivät; mutta kanuunat pamahtivat yhtaikaa,
kellot kumahtivat juhlallisesti, ja kun Lestyakin vartalo tuli esille,
kajahti kadulta riemuhuuto, joka lumivyöryn lailla eteni, kauas, aina
kaupungin porteille saakka. Juuri silloin astui juhlittu ratsultaan,
kuunteli herra Paul Feketen hyvinsommitellun puheen, nyökäytti
hymyilevän tervehdyksensä valkopukuisille naisille, puristi
kukistuneiden senaattorien käsiä ja syleilikin herra Porossnokia —
jonka jälkeen hänet nostettiin hartioille kannettavaksi riemusaatossa
kaupungintaloon ja vihdoin asetettavaksi raatihuoneen viheriän
pöydän presidentintuolille.

Kun melu oli hieman hälvennyt (sillä sali oli tungokseen asti
täynnä yhteiskuntaelämän ylhäisöä), otti valkohapsinen Matteus
Puszta puheenvuoron ja ilmoitti heikolla, iltakellon kaltaisella vienolla
äänellä Lestyakin ansioista ja huudahti lopuksi:

"Valitkaamme hänet Kecskemetin elinkautiseksi ylituomariksi!"

Kas, kuinka seinät nyt vavahtelivat riemuhuudoista! Kesti

minuutteja ennenkuin Kaspar Permete sai sanoiksi ja äänensä
kuuluviin, vaikka hän yritti kaikin neljin ulottimin saada näkyviin, että
hänellä oli jotakin aivan erikoisen tärkeää sydämellään.

"Mutta minä, Kaspar Permete, joka kaksitoista vuotta sitten yhdellä

ainoalla suuni sanalla sain kukistumaan hallituksen, minä en emmi
väittää, että korkeimman virka-arvomme elinkautinenkin uskominen
hänelle on liian lyhytaikainen tunnustus."

"Mutta eihän hän voi kuolemansa jälkeen toimia presidenttinä",

huomautti herra Gerson Zeke.

"Mutta, mutta… Jättäkäämme se seikka ja merkitkäämme

pöytäkirjaan, että kuten valtakuntamme kruunu Jumalan armosta
kunniakkaasti hallitsevassa Habsburgin suvussa kulkee isältä
pojalle, samoin periytyköön ylituomarinsauva Lestyakin
miesjälkeläisille nyt ja ijankaikkisesti."

GERSON ZEKE: "Onhan kuitenkin pieni ero näissä."

KASPAR PERMETE (raivoissaan): "Ei ole!"

GERSON ZEKE: "Kruunu on kullasta, mutta ylituomarinsauva on

korneliapuusta."

Tämän pienen välikohtauksen lopetti herra Johann Deak,

Czegled-kadun asukas, joka oli hyvin ymmärtävän miehen
huudossa.

"Veli Zeke on aivan oikeassa, sillä kruunu välkkyy kirkkaana

heikonkin miehen päässä, mutta tuomarinsauva on aina hauras
heikoissa käsissä. Ei käy laatuun tätä sauvaa sokeasti panna
syntymättömien perillisten käsiin. Sitäpaitsi ei ole sopivaa juhlia tätä
suurta päivää tuontapaisilla kinasteluilla. Pysykäämme kunnioittavan
vakavuuden poluilla, älkäämme hätäilkö, sillä eihän kukaan meille
lausu kiitosta siitä, jos annamme hänelle arvon, jonka aikanaan
toinen saa. Kokous päättäköön siis, että muutenkin vain
väliaikaiseksi valittu triumviraatti hajoitetaan."
 "Sehän on jo vapaaehtoisesti luopunut! Ei kukaan niistä uskalla
näyttäytyä", kuului joka suunnalta.

"Senjälkeen te valinnette vanhat senaattorit jälleen virkoihinsa ja

sitten vasta voi tapahtua pöytäkirjaan merkintä Lestyakin
elinkautisesta tuomaritoimesta."

Tarpeetonta sanoa, että kaikki hyväksyttiin. Uusi ylituomari istui

niin arvokkaana kuin oikea hallitsija ja nyökäytti kylmän kiitoksen
päällänsä. Hänen tähän asti kalpeat kasvonsa sävähtivät sentään
tulipunaisiksi, kun kuului huuto:

"Tahdomme kuulla viittahistorian! Hän itse kertokoon sen meille

tässä paikalla!"

Hermostuneesti hän liikahti tuolillaan, oli kuin rautainen koura olisi

kuristanut häntä kurkusta. Kertoa sadoille kohtauksesta Olaj begin
kanssa… Kohtauksesta, jossa hän ei ollut mukana, jota ei ollut
nähnyt. Valehdella koko kaupungille vasten kasvoja! Ah, minkä
korvaamattoman virheen hän tekikään, kun ei itse ollut mennyt
leiriin. Lempoko sen tytön hänen tielleen lennätti. Ja kun hän nyt ei
kerta kaikkiaan ollut siellä käynyt, olisi ollut parasta tunnustaa kaikki.
Nyt on jo myöhäistä, mahdotonta.

Mitä ihanampi hänen asemansa nyt oli, sitä syvemmälle kalvoi

hänen sieluaan tietoisuus, että odottamaton tuulenpuuska voi
hetkellä millä hyvänsä musertaa hänet; Midaksenkin aasinkorvat
paljastuivat. Häntä vaivasi tunne, että hän oli maineensa varastanut,
hän ei voinut siitä iloita, ja silti, olihan se hänen omaansa, sillä
hänhän oli viitan hankkinut.

Ylituomarin tuolin takana liikkui vastenmielinen varjo.

 "Kuulkaa! Kuulkaa!" huudettiin yhä vilkkaammin ja
innostuneemmin.

Ei ollut mihin pujahtaa. Hämillään hän riisui viitan yltään ja pani

sen vihreälle pöydälle. Siinä se nyt oli Kecskemetin kallis aarre.
Sitten hän kertoi vielä kerran sokeltaen viitan ihmeellisen tarinan.
Hänen esityksensä palkittiin hurjin ilohuudoin: jokainen riemuitsi,
vain yksi murtunut vartalo itkeä nyyhkytti perimmäisellä rahilla.
Mahtava ylituomari, nyttemmin Kecskemetin diktaattori, nousi, meni
tuon hytkähtelevän miehen luokse, otti häntä kädestä ja virkkoi:

"Ja nyt me lähdemme, isä rakas. Tahdon kotona hieman

levähtää."

Pikkuportilla odottivat jo pieni Erczi ja Laczi. Hedelmäleivokset

olivat jo sieviksi leivotut ja pörkölt'kin [unkarilainen kansallisruoka] oli
jo kypsää, porsaspaisti kohtuullisen jäähtynyttä, kun he saapuivat.

"En ole sinulle vielä kertonutkaan, poikani, niin, koskapa siitä olisin
voinut sinulle puhuakaan, että minulla nykyisin on työssä
apulainenkin, me aherramme nyt kaksin miehin."

Ylituomari oli välinpitämättömän näköinen.

"Tuoko nuori mies tuolla?"

"Minun täytyi hänet ottaa silloin kun lähdin Budan pashan luo
neuvottelemaan. Sillä minä olen sinusta tehnyt ylituomarin, ettäs sen
nyt tiedät. (Vanhuksen silmiin tuli vihertävä hohde.) Vanha Lestyak
on mies kerrassaan, eikö?… Kisälli, sanon, haki työtä, vaikka
huomaankin, ettei hän rahtuakaan saa valmista. Minulla ei ole ollut
tilaisuutta tutkia, mihin hän pystyy. Tähän asti olen hosunut
politiikassa. Älä naura, nuori mies, taikka minä närkästyn. Nyt saat
sinä hoitaa politiikan. Suurta rotua, Lestyakien suku. Mutta kas, nyt
olemme kotona."

Kuinka ihanalta tuntuu koti, jota ei ole pitkiin aikoihin nähnyt.

Tutusti rököttää savupiippu, iloisina nyökkäävät vanhan
päärynäpuun oksat, pihalla juoksee Bodri-rakki meitä vastaan,
tuvassa mirri Czirmos, — kiviruukut, seinäkaapin astiat nauravat,
huonekalut alkavat haastella, suuressa takassa räiskyy tuli ja luo
loimujuovan ruskeaan oveen.

Vanhus huoahti:

"Voisipa nyt herättää henkiin vanhan äitirukkasi!"

Ruoka tuodaan pöytään, sen tuoksu täyttää huoneen, Erczi

häärää edestakaisin, samoin kisälli Laczi.

"Mene, Laczi-kulta, holviin, juokse ja riennä! Mutta sinä, poikani,

istu pöytään, sillä tiedän, että olet nälissäsi, vankilan ruoka on
laihduttanut sinut. Kauhunpäivien jälkeen en minäkään ole syönyt.
Ensin haittoi suuri suru, ja nyt suuri ilo. Budassa elelin kuin Nikolaus
Toldyn hevonen. Mutta sinut olen sittenkin vapauttanut."

"Ibrahim pasha on kunnon mies", kuiskasi ylituomari hajamielisenä

(vastapäätä istuvan Czinnan omituinen asema hermostutti häntä).

"Varjelkoon! Vihainen koira on se ukko, ensin hän kiivaili minulle,

ei paljoa puuttunut, etten joutunut minäkin tyrmään."

"Minkävuoksi?"
 "Sen mustalaisletukan vuoksi, jos häntä vielä muistat. Eikö keitto
olekaan hyväksi suolattu? Tuopas suolasalkkari tänne, Laczi."

Laczi vapisi kuin haavanlehti.

"Mikä sinua oikein vaivaa? Pelkäätkö poikaani? Ei se pure, vaikka

siitä onkin tullut suuri herra."

"Kiitos, en tarvitse suolaa. Tytön vuoksi siis Ibrahim oli

kiukuissaan?"

"Hän väitti, että tyttö oli livistänyt teidän kanssanne, ja kunnes hän
oli palannut tai ilmoitti missä hän oli, pidättäisi hän minut vankina.
Sanoin, etten ollut sen koommin nähnyt hänen varjoaankaan."

"Siinä ette tehnyt oikein —", mutisi ylituomari. "Edelleen?"

"Onneksi saapui samaan aikaan virallinen tieto, että tytön vaatteet

oli löydetty Tiszan rannalta ja ruumiskin naarattu joesta."

"Ah", keskeytti ylituomari iloisena. "Onko tyttö kuollut?"

"Mitä?" huudahti kisälli ja pudotti paistinvadin, jonka hän oli ottanut

uunista tuodakseen sen pöydälle.

Mestari säntäsi raivoissaan hänen kimppuunsa.

"Sinua nahjusta! Nosta se ylös ja häviä sitten!" Pian hän taasen

sentään nauroi. "Paljon ihmeitä tapahtuu tänään, kuolleet porsaatkin
jo liikkuvat." (Kauniin ruskeaksi paistunut porsas oli vierinyt vuoteen
alle.)

Laczi hiipi kravunpunaisena ovelle.

 "Pysähdy!" komensi ylituomari, viittasi hänet luokseen ja kuiskasi
jotakin hänen korvaansa. "Nyt voit mennä."

"Tahdotko jotakin? Annan määräykseni mieluummin Erczille. Tuo

toinen on taitamaton", virkkoi isä pojan lähtöä tarkaten, "en luule
hänen paljoakaan ymmärtävän räätälinammatista. Se on, poikani,
suurenmoinen ammatti, ihanaa tiedettä. Jumalan luomien korjailua,
minä paikkaan ruman vartalon, luon miehevyyttä vinoihin olkapäihin.
Se on jo jotakin, poika-kulta." (Vanhus siveli haltioituneena takkuista
pellavatukkaansa.) "On sääli tuota nuorukaista, hänellä on niin
lempeät, miellyttävät kasvot, että hän aivan hyvin voisi olla tyttö."

"Tänään ei mikään ole mahdotonta, rakas isä."

"Se on totta, mutta maistapa paistia. Meillä on myöskin

hedelmäleivoksia. Etkö syö mielelläsi päätä?"

"Syönhän jo; mutta isä, ette ole vielä kertonut loppuun Budan
seikkailua."

"Kun virallinen todiste saapui, tuli Ibrahim pasha hyvälle tuulelle;

voithan käsittää, kuinka sulttaani häntä ahdisteli. Hän lähetti heti
kuolintodistuksen padishahille, kutsui minut luoksensa, taputti
olkapäille ja sanoi: 'Huomaan että olette rehellistä väkeä' (me
Lestyakit olemme aina olleet rehellisiä). 'Tässä on käsky vapauttaa
poikasi, mutta älä sano, koira, että olet saanut sen ilmaiseksi, sillä
siten sinä voisit syöstä minut turmioon.' Ja näin pääsin minä käsiksi
käskykirjeeseen."

"Hän on hätäillyt."

"Kuka? Minäkö?"
 "Et sinä, vaan pasha."

"En ymmärrä sinua."

"Katsokaapa siis tuonne!"

Avoimesta ovesta leijui sisään iloisesti hymyilevä Czinna,

mustalaistyttö; hänellä oli näpsä röyhelöpusero yllänsä ja musta
huivi kaulassa: Ercziken juhlapuku.

Vanha Lestyak peräytyi askeleen.

"Jumala ompi linnamme!" huusi vanhus kauhuissaan, ja kylmiä

hikihelmiä kihosi hänen otsalleen. "Mustalaistyttö! Väisty, varjo!"

"Ei hän ole varjo, isä, vaan hän on itse Czinna."

"Lempo minut periköön, jos sitä uskon."

Ovelta kuului koputus, lempoko lienee kutsua noudattanut. Eihän

toki sentään. Senaattori Matteus Puszta sieltä tuli Paul Feketen ja
Kaspar Permeten kanssa.

"Jumalan terveeksi! Painakaa puuta. Mitä herroilla asiaa?"

"Kokous lähettää meidät teidän ylhäisyytenne luo."

"Mielellämme kuuntelemme teidän sanojanne", sanoi ylituomari

arvokkaasti.

He kertoivat lyhyesti, että kokous oli hänen lähdettyään päättänyt:

Herra Agostonin luo Waitzeniin toimitetaan lähetystö, se oli
ensimäinen (varsin järkevä) päätös, toiseksi, viitta pannaan
kolmeksikymmeneksi päiväksi julkisesti nähtäväksi; jokainen saa sitä
maksutta ihailla, köyhä niinkuin rikas, paikallinen asukas niinkuin
vieraskin; suurkörösiläiset vain maksavat kymmenen denaria. (Sekin
on varsin järkevää.)

"Mutta tärkein päätös on", jatkoi Matteus Puszta, "että me

noudatimme p. Nikolauksen kirkosta pyhäinjäännöslippaan; sinne
pannaan viitta päiviksi ja öiksi. Avaimen lähettää kokous teille,
ylituomari; te vartioitte sitä kuin silmäteräänne ja säilytätte sitä
paikassa minne vieras käsi ei voi päästä."

Näin sanoen hän ojensi vihreässä nauhassa kelluvan avaimen

ylituomarille.

"Noudatan kokouksen päätöstä."

Hän otti avaimen, nousi, astui Czinnan luo ja ripusti avaimen

tämän kaulaan.

"Säilytä sinä sitä povessasi, Czinna."

Czinna punastui korviansa myöten; hän veti vaistomaisesti

punaisen liinan kasvojensa katteeksi; silloin tosin pistivät takaa esiin
hänen pojanomaisesti lyhyet kiharansa.

Herra Matteus Puszta keikautti ikkunaan päin kääntyen suurta

päätänsä; siinä siis paikka, minne vieras ei pääse. Kauniin naisen
lumenvalkeat parmaat.

Räätäli kiljahti:

"Canis mater! Kisälli Laczi!" (Hän tunsi hänet tukasta.) Ylituomari

hymyili.
 "Niin käy, isä-kulta, kun on ihmeiden aika. Aikakirjoihin kerran
kirjoitetaan, kuinka räätälinsällistä tuli ylituomarin vaimo."

Kirkastuksen sädekehä hohti tytön otsalla, Maksin katseen

tenhovoimaa hän ei jaksanut kauempaa sietää. Hän luuli onnesta
kuolevansa. Painaen kädellä sydäntänsä hän syöksyi huoneesta.
Räätäli ponnahti kuin metsähiiri pystyyn myrkyllisenä.

"Mitä kujeita sinulla on tuon pojan kanssa? Ellet olisi Kecskemetin

kaupungin ylituomari, sanoisin sinulle jotakin. Onneksesi, onneksesi
olet. Ja mitä merkitsevät sinun naurettavat sanasi? Mitä aijot?"

"Otan hänet vaimokseni."

"Sinä, Kecskemetin kaupungin elinkautinen ylituomari?" Vanhus

antoi surullisena päänsä vaipua.

"Budan pasha surmauttaa meidät molemmat, jos hän saa asiasta

vihiä."

"Pashaakin vastaan suojaa vitta. Eikä Czinnaa sitäpaitsi enää

etsitäkään, koska ovat saaneet päähänsä, että hän on hukkunut
Tiszaan."

"On kyllä joku, joka kuiskaa hänelle totuuden. Mutta puhukaa toki
jotakin, herrat, neuvokaa häntä, älkää toki seiskö siinä kuin puutukit."

Tästä kehoituksesta puuttui Gaspar Permete puheeseen ja selitti

Maksille, että hän saisi valita itselleen puolison kaupungin
rikkaimmista tytöistä; viisitoista joka sormelle. Czinnan alhainen
syntyperä ei mitenkään sopisi hänen korkealle arvolleen.
 "Ei ole sanottu vaikka sopisi", arveli Maks nauraen. "Jospa Czinna
polveutuukin Egyptin faraoista?"

"Herra ylituomari, sitä olisi vaikea todistaa!"

"Yhtä vaikeata vain kuin teidän todistaa päinvastainen, ettei hän

ole faraoiden jälkeläinen."

Permete nauroi, Matteus Pusztakin nauroi; sillä Matteus Pusztan

käsitys asiasta oli: "Ylituomari tietää kyllä mitä tekee. Häntä ei
tarvitse kenenkään mennä neuvomaan."

Paul Fekete puolestaan otti tarkastaakseen kysymyksen siveellistä

puolta.

"Ei kuka tahansa kelpaa ylituomarin rouvaksi, hänen tulee edes

olla henkilö, joka osaa lukea ja kirjoittaa, pystyy kaikenlaisiin
tehtäviin ja sen ohessa on älykäs."

"Kuulkaas", virkahti Maks harmistuneena, "arvon herra Seneca

väittää, että naiselle riittää, jos hän tietää niin paljon, että sateen
tuhuttaessa ymmärtää mennä hakemaan katonsuojaa".

"Täällä puhumme turhaan", huudahti herra Permete olkapäitään

kohauttaen, ja hyvää ehtoota toivottaen hän poistui muiden keralla
huoneesta.

Matkalla he siroittivat kolmeen suuntaan Czinnan romaanin.

Siihen aikaan oli jo kaikkialla juorukelloja.

"Tyttö on käyttänyt taikaa, on sekoittanut jotakin hänen

juomaansa, muuten on asia käsittämätön. On kauheata, kuinka
pahasti niin älykäs mies voi kompastua."

Vielä enemmän kuin juorukelloja miellytti tämä tarina Blasius

Putnokia. Samana iltana hän jo oli matkalla Budan pashan puheille
ilmoittamaan tälle, että mustalaistyttö vielä eli. Maks Lestyak piti
häntä kätkössä ja aikoi naida hänet. Mutta hänelle kävi Budan
pashan luona merkillisesti, kuten myöhemmin tuli selville. Pasha
kuunteli hänen juttuaan ja kysyi sitten otsa rypyissä:

"Väität siis hänen elävän?" — "Kyllä hän on hengissä." Pasha

kutsui henkivartioston paikalle. "Viekää tuo mies ulos — antakaa
hänelle viisikymmentä kepiniskua jalkapohjille ja tuokaa hänet jälleen
tänne." Kun he olivat hänet tuoneet, kysyi hän uudelleen
ystävällisesti: "No, elääkö tyttö vieläkin?" — "Varjelkoon, ei hän enää
elä, armollinen pasha." Ibrahim hieroi tyytyväisenä käsiänsä. "Opi
tästä, mies, että henkilö, jonka minä kerran olen sulttaanille
ilmoittanut kuolleeksi, makaa haudassa vähintäin kuusi jalkaa multaa
päällänsä."

Näin kävi kavalan Putnokin, mutta Maks Lestyakin onni onkin

harvinaisuuksia. Ihanan sädehtivästi paistoi aurinko häneen. Hänen
valtansa kasvoi päivä päivältä, hänen asemansa lujittui sekä sisään-
että ulospäin.

Kecskemet esitti nyt suurta osaa. Viitta oli kokonaisen sotajoukon

veroinen, se piti viholliset aisoissa. Se oli armeija, joka ei tarvinnut
univormuja, ei muonitusta, jota voivat vahingoittaa korkeintaan vain
koit.

Kecskemetiläiset eivät peljänneet enää vihollisia. Päinvastoin, he

odottivat perin tyytyväisinä sitä hetkeä, jolloin tienoilla harhaileva
turkkilaislauma iskisi heihinkin. Siitä koitui aina kansalle suuri
nautinto. Ylituomari ratsasti tällöin kaupungista mustalla orhilla, neljä
heitukkaa ratsasti hänen edellään, neljä hänen jälessään, miehet,
naiset, lapset, usein koko kaupunki seurasi mukana, nauttiakseen
siltä huumaavasta hetkestä, jolloin turkkilaiset päälliköt kumarsivat
viittalippaalle ja jolloin he nöyrinä kysyivät ylituomarilta:

"Herra, mitä suvaitsette käskeä?"

Pitkiä tarinoita oli liikkeellä ihmeviitasta, niitä koristivat

kaikenmoiset kirjavat lisäilyt. — Milloin väitettiin sen vaaranhetkinä
puhuvan ja antavan tuomarille neuvoja, milloin kerrottiin että viittaa
hypistellyt sairas parani, leski tai neito jotka sitä suutelivat saivat
miehen. Viisaammat väittivät, ettei viitta suinkaan ollut erikoinen
jumalanihme, vaan että sen koko voima oli siinä, että siihen oli
ommeltu sulttaanin allekirjoittama lause: "Totelkaa tämän viitan
omistajaa." Herra Mikael Lestyak itse, joka tarkasteli tuota
maankuulua vaatekappaletta ammattimiehen silmin, sanoi
halveksien:

"Eipä tuossa ole erin kummallista. Tuollaisen voisin minäkin tehdä,

jos vain tahtoisin."

Viitan taikavoima loi tenhoa myöskin sen kantajaan. Maks joutui

tarinan värihehkuiseen pukuun. Kauniina iltoina hänestä juteltiin
majoissa satojen penikulmien päässä. Kaukana Szegedinin
alapuolella kalastajaveneen lipuessa hiljaa soljuvilla aalloilla mietti
veneessä-istuja itse: "Mitä tehnee nyt Kecskemetin ylituomari?"

Hän syö kultaista silavaa rubiinihelaisella veitsellä. Puhuva viitta ei

vain sanonut viholliselle: "Pysy loitolla Kecskemetistä!" vaan se
virkkoi myöskin ystävälle; "Tule Kecskemetiin." Äveriäitä ihmisiä,
jalosukuisia herroja saapui sinne aarteineen asuakseen maailman
turvatuimmassa kaupungissa; vanhemmat lähettivät lapsensa
mieluimmin sinne; niihin aikoihin ilmestyivät Kecskemetin kaduille
ensikertaa ne erilaiset ylioppilasmuodot, joita siellä sitten on ollut
meidän päiviimme saakka; koulu kukoisti, asukkaat rikastuivat aivan
satumaisen nopeasti.

Kaikella on toki pahatkin puolensa. Viitta siitti paljot rahat, paljot

rahat siittivät kaikenlaisia hirtehisiä ja rosvoja, jotka yhä uskalsivat
poiketa Kecskemetinkin alueelle. Mutta kaikella pahallakin on hyvät
puolensa. Hirtehisiä varten perustettiin sotaoikeus, ja koska
maakunnassa ei voitu enää vapaasti liikkua, annettiin Kecskemetin
maistraatille väliaikaisesti ylin tuomiovalta hengenrikoksiin. Vielä
askel ja Kecskemetistä tulee kuninkaallinen vapaakaupunki.

8.

Maks Lestyak oli elämän ja kuoleman valtias, ja jotta hänen

arvonsa yhä kasvaisi, antoi kuningas hänelle aatelisarvon, joka
oikeutti hänet käyttämään lisäkettä "Kecskemetistä". Vaakunassa oli
kuvattuna hopeisella kentällä seisova viittaniekka ritari. Kilven
toisessa puoliskossa seisoi takajaloillaan kolmella kullatulla tyynyllä
kettu. (Hänen majesteettinsa oli tässä osannut varsin oikeaan.) Vain
yhtä puuttui enää täydellisestä onniautuudesta: Czinnan vihkiminen.

Eikä sitäkään ollut enää tarvis kauaa odottaa. Lestyak ukko oli jo
aikoja sitten leppynyt, tuo pikku olento osasi häntä kaikessa
miellyttää, ja kun tyttö kutkutteli häntä poskesta, luuli hän tulleensa
taivaaseen. Czinnasta hersyikin päivä päivältä yhä kauniimpi,
muodot pyöristyivät ja kasvot olivat kuin kirsikka, jonka verenväri
hennon ihon aitakin hohti. Ei kukaan koko Kumaniassa vetänyt
hänelle vertoja. Hänestä tuli vanhuksen lemmikki, uskottu, hän kutsui
tätä "tyttärekseen", "miniäkseen", ja hoputti poikaansa kiirehtimään
häitä, koska hän muuten, jumala auttakoon, naisi tytön itse.

Maks raivosi kärsimättömyydestä, jos pieninkin este ilmaantui;

mutta ellei estettä ollut, nauroi hän koko asialle.

Ensimäinen määräaika oli sovittu päiväksi, jolloin hän saa Budan

pashan lupakirjan, ilman sitä ei toki voi mitään tehdä, lintu vain
rakentaa pesänsä, vaikka se pelkääkin, että julmat kädet sen
hävittävät. Lupa tuli itsellään: se oli kirjoitettu Putnokin jalkapohjiin.
On varmaa, ettei pasha enää koskaan ahdista tyttöä.

"Nyt voitte viettää häänne", sanoi heille vanhus.

"Odottakaamme vielä, kunnes Czinnan tukka on kasvanut

entiselleen", vastasi Maks. "Lyhyellä tukalla näyttäisi kruunu
rumalta."

Vuoden kuluessa kasvoivat hänen hiuksensa, ja kuinka ihaniksi!

Eräänä iltana hän hajoitti ne vienon kuiskailun aikana; hän piti niitä
nyttemmin suurten naisten tavoin kierrettyinä päänsä ympäri ja sitoi
kahdella paksulla palmikolla Maksinsa molemmat kädet yhteen,
kuten on tapana sitoa vangittujen kädet.

"Yiituomari kahleissa", nauroi hän ilkamoiden.

Maks ymmärsi, viittauksen.

"Todellakin, hääaikahan olisi jo käsillä, olen sitä jo niin kauan

odottanutkin, mutta jos asiaa oikein tuumii, ei haittaa, vaikka vielä
oppisit hieman enemmän; minä puolestani tahdon sitä ennen ansaita
niin paljon, että voin ylituomarinrouvan elättää."

Ylituomari oli näet ottanut hyvin oppineen herra Molitoriszin

Czinnan kotiopettajaksi; kun puolisen vuotta oli kulunut, arveli tuo
arvon herra:

"Hän tietää jo sen minkä minäkin."

Maks oli haalinut kokoon hieman rahoja, mutta juuri siihen aikaan
saapui aateliskirja. Tuo onnenpoika alkoi nyt elää suurellisesti;
ympäristön aateliset pyrkivät hänen tovereikseen, he tulivat häntä
tervehtimään, ja hän vastasi vieraskäynteihin. Czinnan hän jätti
yksikseen. Aatelismieshän ei voi aina kuherrella, sehän olisi
naurettavaa. Tuo kurja pergamenttipaperi oli muuttanut hänet
kokonaan toiseksi, hänen verensä oli kuin käynyt sinisemmäksi, ja
hänestä tuli nyt kaiken lisäksi oikullinen.

Kaikkialla jo juoruttiin, että hän naisi Beniczkyn perheestä, silloin

hänestä tehtäisiin varamaaherra johonkin Emerik Tökölyn
maakuntaan, joka vielä oli keisarin hallussa. Tällainen huhupuhe oli
kuitenkin vain juorua. Kecskemetiläiset sellaisen sorvasivat
senjälkeen kuin heidän ylituomaristaan oli paisunut niin suuri mies,
että Kecskemet näytti hänen rinnallaan pieneltä.

Ah, Czinnan sydän vuoti verta! Sillä pienellä, päärynäpuun

varjostamalla penkillä, jolla he olivat suvi-illoin niin usein toisilleen
kuiskailleet, jolla Czinna oli tuntenut itsensä niin onnelliseksi, istui
Maks nyt tuiki harvoin; usein hän viipyi viikkokaupalla linnoissa ja
kun hän sitten joskus tuli kotiin ja lausui hänelle jonkun kauniin
sanan, oli hänen puheensa loppuna aina:
 "Mutta varokin liikoja sanoja, Czinna, kyyhkyseni, älä koskaan
puhu kenellekään tuosta päivästä; tiedäthän mitä päivää minä
tarkoitan, älä sano kenellekään, että sinä olit silloin siellä — Olaj
begin luona, sillä se olisi minun turmioni."

Oli kuin veitsi olisi työnnetty Czinnan sydämeen. Hän alkoi epäillä,
että Maks pelkäsi häntä, mutta ei rakastanut; hän kahlehtii hänet
kihlasormuksin vain sentähden, että saisi olla varma hänen
vaitiolostaan. Päivä päivältä hän kävi surullisemmaksi, punaiset
ruusut kuihtuivat hänen kasvoiltaan, silmissä ei ollut enää entistä
tenhoavaa kiiltoa, lempeä alakuloisuus oli nyt hänen
ominaisuuksiaan.

Mutta kaunis hän oli sellaisenakin. Vanha Lestyak pelästyi; hän

luuli hänen sairastuneen, hän oli myöskin keksinyt sairauden syyn.

"Älä loukkaudu, älä ole surullinen, pikku resedakukkani. Hän

rakastaa sinua, ja usko minua, kun sanon, että hän veisi sinut jo
huomispäivänä vihkialttarin eteen, jos hänellä vain olisi rahaa. Mitä
hänellä on, sen hän tuhlaa Fayn ja Beniczkyn perheissä. Tunnen
hänet, tuon Maksin, hän on täynnä tyhmyyksiä, mutta hänen
sydämensä on hyvä. Voittehan te tosin elää minunkin talossani,
vaikka hieman köyhästi, mutta tiedäthän kuinka hassu hän on, kun
hän tahtoo elää oikein herroiksi; eipä hän syö mansikoitakaan, ellei
hänelle tarjota niitä hopeiselta lautaselta. Ja juuri nykyisin potee hän
tuota sairautta. Jättäkäämme hänet rauhaan, kunnes hän on saanut
kyllänsä vaakunaketustansa. Joko syö kettu hänet tai hän ketun.
Yleensähän tuollaiset vaakunaeläimet syövät hyvin paljon, Czinna
kulta."

Sellaisen puheen aikana Czinna vain huokaili, kauniit sanat eivät

lääkinneet hänen haavaansa.
 "Älä huokaile, hymyile toki kuten ennenkin. Jos saisin puhua,
sanoisin sinulle jotakin, mikä panisi sinut ilosta hypähtelemään."

Salaperäisenä hän vilkutti silmiänsä ja mutisi itsekseen: "Vait', pidä

suusi kiinni, vanha mies!"

Mitä tuo salaperäisyys tarkoitti, ei Czinna voinut aavistaa. Vain

yksi seikka oli herättänyt hänen huomiotaan. Jo muutamia päiviä oli
kaksi herraa käynyt Lestyakin puheilla; myöhään illalla he tulivat,
kauan siinä kuiskailtiin ja takahuoneeseen tällöin sulkeuduttiin, mutta
vanhus ei koskaan maininnut, mitä he asioivat, vaan vaiteliaana ja
pää painuksissa hän liikkui omaistensa parissa.

Eräänä iltana vihdoin hän otti Czinnan pään käsiinsä ja siveli

hänen tuuheaa mustaa tukkaansa. Se oli hänen lempihyväilyjään.

"Iloitse, Czinna-pikku, iloitse! — Sinun päiväsi on tullut ja häät

pidetään, minä laitatan sinulle sellaisen morsiuspuvun, että Fayn
neidit ovat kateudesta aivan viheriäisiä. Naura toki, Czinna, sillä
sinulla on niin paljon rahaa, että sinun pienokaisesi, kun sellaisia
saat (ei sinun senvuoksi ole tarvis punastua, miksi häpeät minun
lapsenlapsiani?) voivat leikitellä kultakolikoilla."

Vanhus otti taskustaan kouran täyden kultarahoja ja antoi niiden

välkkyä Czinnan katseitten edessä.

"Mistä saitte noin suuren aarteen?" kysyi tyttö kummastuneena.

"Mitä on tämä muuhun verraten? Kuule, lapseni, kerron sinulle

kaiken. Sinun hyväksesi sen teen minkä teen, koska tiedän, ettei
Maks voi sinua naida ilman rahaa. Toisaalta on siinä mukana hieman
turhamaisuuttakin minun puoleltani. Minä tahdon tehdä asun
sellaisen, että räätälit vielä vuosituhannenkin kuluttua tarinoivat siitä:
'Eli kerran mies, Matteus Lestyak nimeltä, joka valmisti tämän
vaatekappaleen'".

"En aavista, mistä on kysymys."

Vanhus jatkoi kuiskaten:

"Kaksi herraa tuli luokseni, tunnethan ne, pieni lihava toinen ja

toinen oikea Goljatti. He saapuivat erään kaupungin asioissa, mutta
sen nimeä eivät ilmaisseet edes minulle. En kysynytkään, sillä onhan
yhdentekevää, mikä se on. He tulivat kuten sanottu ja virkkoivat:
'Mestari, räätälien räätäli, kaikkien räätälien suurin! Saavuimme
luoksesi tehdäksemme sinut upporikkaaksi.' 'Mitä tahdotte?' 'Ompele
meille viitta, joka on aivan samanlainen kuin Kecskemetin
kaupungin, mutta sen täytyy olla alkuperäisen kaltainen kuten kaksi
kananmunaa tai kaksi vehnänjyvää toistensa rinnalla; pystytkö
siihen?'

"'Neulani pystyy kaikkeen', vastasin, 'mitä silmäni näkee.'"

Czinnan ruumista karmivat kylmät väreet.

"Entä mitä te päätitte?"

"Teimme kaupat. Puoleen ja toiseen haasteltuamme sovimme,

että he maksavat viisituhatta guldenia; viisisataa he suorittivat
etumaksua, kaikki on sinun, lapseni."

"Osaatteko sellaisen myöskin neuloa?"

"Minäkö?" Ja hänen silmänsä välähtivät. "Ole nyt, tyhmyri! Minä

minua pidät? Siitä tulee loistoteos, sen sinulle sanon."