European Glacial Landscapes :

Maximum Extent of Glaciations 1st

Edition David Palacios
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/european-glacial-landscapes-maximum-extent-of-gla
ciations-1st-edition-david-palacios/
European Glacial Landscapes
Maximum Extent of Glaciations
European Glacial
Landscapes
Maximum Extent of Glaciations

Edited by
David Palacios
Department of Geography, Universidad Complutense de Madrid, Madrid, Spain

Philip D. Hughes
Department of Geography, School of Environment, Education and Development,
The University of Manchester, Manchester, United Kingdom

José M. Garcı́a-Ruiz
Pyrenean Institute of Ecology (IPE-CSIC), Zaragoza, Spain

Nuria Andrés
Department of Geography, Universidad Complutense de Madrid, Madrid, Spain
Elsevier
Radarweg 29, PO Box 211, 1000 AE Amsterdam, Netherlands
The Boulevard, Langford Lane, Kidlington, Oxford OX5 1GB, United Kingdom
50 Hampshire Street, 5th Floor, Cambridge, MA 02139, United States
Copyright © 2022 Elsevier Inc. All rights reserved.
No part of this publication may be reproduced or transmitted in any form or by any means, electronic or mechanical, including
photocopying, recording, or any information storage and retrieval system, without permission in writing from the publisher.
Details on how to seek permission, further information about the Publisher’s permissions policies and our arrangements with
organizations such as the Copyright Clearance Center and the Copyright Licensing Agency, can be found at our website: www.
elsevier.com/permissions.
This book and the individual contributions contained in it are protected under copyright by the Publisher (other than as may be
noted herein).
Notices
Knowledge and best practice in this field are constantly changing. As new research and experience broaden our understanding,
changes in research methods, professional practices, or medical treatment may become necessary.
Practitioners and researchers must always rely on their own experience and knowledge in evaluating and using any information,
methods, compounds, or experiments described herein. In using such information or methods they should be mindful of their
own safety and the safety of others, including parties for whom they have a professional responsibility.
To the fullest extent of the law, neither the Publisher nor the authors, contributors, or editors, assume any liability for any injury
and/or damage to persons or property as a matter of products liability, negligence or otherwise, or from any use or operation of
any methods, products, instructions, or ideas contained in the material herein.
British Library Cataloguing-in-Publication Data
A catalogue record for this book is available from the British Library
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
A catalog record for this book is available from the Library of Congress
ISBN: 978-0-12-823498-3

For Information on all Elsevier publications

visit our website at https://www.elsevier.com/books-and-journals

Publisher: Candice Janco

Acquisitions Editor: Peter Llewellyn
Editorial Project Manager: Sara Valentino
Production Project Manager: Sruthi Satheesh
Cover Designer: Christian Bilbow
Typeset by MPS Limited, Chennai, India
Contents

List of contributors xv PART II

About the editors xvii
The distribution of glacial
landscapes in Europe
PART I Section 1
Introduction European regions that were covered by
the European Ice Sheet Complex (EISC)
1. Introduction 3
David Palacios, Nuria Andrés, Philip D. Hughes and
José M. Garcı́a-Ruiz 4. The European Ice Sheet Complex 29
1.1 The advance in knowledge of the glacial Sarah L. Greenwood, Monica C.M. Winsborrow
landscapes 3 and Anna L.C. Hughes
1.2 Objectives of the book 4
References 34
1.3 The glaciated European regions 5
1.4 The climatic context during the sculpting
of the European glacial landscapes 5
1.5 The age and characteristics of European 5. Glacial landscapes of Fennoscandia 37
glacial landscapes 6 Sarah L. Greenwood and Anna L.C. Hughes
1.6 Standardised ages and maps used in the
book 7 5.1 Introduction 37
References 8 5.2 Scandinavian Mountains 39
5.3 Fennoscandian Shield 39
5.4 Baltic Sea 40
5.5 Denmark and Skåne 40
2. The Quaternary ice ages 9
5.6 Glacial research in Fennoscandia 40
David Palacios, Philip D. Hughes, References 41
José M. Garcı́a-Ruiz and Nuria Andrés
2.1 The discovery of the Quaternary
ice ages 9 6. Glacial landscapes of Northern
2.2 The antecedents of the Quaternary Central Europe 45
ice ages 10
Leszek Marks, Albertas Bitinas, Mirosław
2.3 Causes and characteristics of the
Błaszkiewicz, Andreas Börner, Rimante Guobyte,
Quaternary ice ages 12
Vincent Rinterknecht and Karol Tylmann
References 16
References 49

3. Previous synthesis of European

Glacial Landscapes 19 7. Glacial landscapes of European Russia 53
José M. Garcı́a-Ruiz Olga Korsakova, Andrey Vashkov and Olga Nosova
References 22 References 57

v
vi Contents

8. The Eurasian Arctic 59 12. Glacial landscapes of Iceland 95

Monica C.M. Winsborrow, Henry Patton and Ívar Örn Benediktsson, Skafti Brynjólfsson and
Mariana Esteves Lovı́sa Ásbjörnsdóttir
8.1 Introduction 59 References 99
8.2 Barents Sea 59
8.3 High Arctic islands and archipelagos 60
8.4 Kara Sea and Arctic Russia 62 13. Glacial landscapes of the Tatra
8.5 Glacial knowledge of the Eurasian Arctic 62 Mountains 103
References 63
Jerzy Zasadni, Michał Makos and
Piotr Kłapyta
9. The North Sea and Mid-Norwegian References 106
continental margin 65
Hans Petter Sejrup and Berit Oline Hjelstuen
14. Glacial landscapes of the Romanian
9.1 The North Sea 65
Carpathians 109
9.2 The Mid-Norwegian continental margin 69
References 71 Petru Urdea, Florina Ardelean,
Mircea Ardelean and Alexandru Onaca
14.1 Introduction 109
10. Glacial landscapes of Britain and 14.2 The Eastern Carpathians 111
Ireland 75 14.3 The Southern Carpathians 111
14.4 The Apuseni Mountains 111
Philip D. Hughes, Chris D. Clark,
14.5 Progress in the knowledge of the
Philip L. Gibbard, Neil F. Glasser and
glacial landscapes 112
Matt D. Tomkins
References 112
10.1 Introduction 75
10.2 Ireland 79
10.3 Wales 80
10.4 England 80
15. Glacial landscapes of the Alps 115
10.5 Scotland 81 Susan Ivy-Ochs, Giovanni Monegato and
References 81 Jürgen M. Reitner
References 119
Section 2
European regions that not were
covered by the EISC 16. Glacial landscape of the Pyrenees 123
Magali Delmas, Yanni Gunnell, Marc Calvet,
Théo Reixach and Marc Oliva
11. Glacial landscapes of the Ural
References 127
Mountains 89
John Inge Svendsen, Jan Mangerud, Dmitry
Nazarov and Carl Regnéll
17. The Iberian Peninsula (except for
11.1 Brief description of the mountain the Pyrenees) 129
range’s geology and geomorphology 89
Marc Oliva, José M. Fernández-Fernández and
11.2 Climate 90
David Palacios
11.3 Today’s glaciers 92
11.4 Ice Age glaciations 92 17.1 Introduction 129
11.5 Summary 93 17.2 The Cantabrian Mountains 130
References 93 17.3 The NW ranges 131
 Contents vii

17.4 The Central Range 132 21. An overview of the Last Glacial
17.5 Iberian Range 132 Cycle 163
17.6 Sierra Nevada 132
17.7 Progress in the knowledge of the Marı́a Fernanda Sánchez Goñi
glacial landscapes 132 References 165
References 133
22. Ice volume and sea-level changes
during Last Glacial Cycle: evidence
18. The Italian Peninsula 135 from marine records 169
Adriano Ribolini, Matteo Spagnolo and Natalia Vazquez Riveiros, Samuel Toucanne,
Carlo Giraudi Filipa Naughton, Teresa Rodrigues and
Marı́a Fernanda Sánchez Goñi
18.1 Introduction 135
18.2 The Northern Apennines 137 References 170
18.3 Central Apennines 138
18.4 Southern Apennines 138 23. Definition of the Last Glacial Cycle
18.5 Progress in the knowledge of the marine stages and chronology 171
glacial landscapes 139
References 139 Natalia Vazquez Riveiros, Samuel Toucanne,
Teresa Rodrigues, Amaelle Landais,
Filipa Naughton and
Marı́a Fernanda Sánchez Goñi
19. Glacial landscapes of the
Balkans 141 References 173

Philip D. Hughes, James L. Allard and 24. Abrupt climatic variability:

Jamie C. Woodward
Dansgaard Oeschger events 175
19.1 Introduction 141
Amaelle Landais, Maria Fernanda Sanchez Goñi,
19.2 Greece 143
Samuel Toucanne, Teresa Rodrigues and
19.3 Albania, North Macedonia, Kosovo 144
Filipa Naughton
19.4 Dinaric Alps, Montenegro, Bosnia,
Croatia, Slovenia 144 References 178
19.5 Bulgaria 145
References 145 25. Abrupt (or millennial or suborbital)
climatic variability: Heinrich events/
stadials 181
20. The Anatolian Peninsula 149 Samuel Toucanne, Filipa Naughton, Teresa
Naki Akçar Rodrigues, Natalia Vázquez-Riveiros and
Marı́a Fernanda Sánchez Goñi
References 153
Further reading 156 References 184

26. The Global Last Glacial Maximum:

the Eastern North Atlantic (marine
PART III sediments) and the Greenland Ice
Climate changes during the Last Sheet climatic signal 189
Glacial Cycle in the eastern Samuel Toucanne, Amaelle Landais,
North Atlantic region Filipa Naughton, Teresa Rodrigues,
Natalia Vázquez Riveiros and
Marı́a Fernanda Sánchez Goñi
SECTION 1
The Last Glacial Cycle References 192
viii Contents

PART IV 30. Northern Central Europe: glacial

European glacial landforms prior landforms prior to the Last Glacial
to the Last Glacial Maximum Maximum 223
(Before 29 ka) Leszek Marks, Albertas Bitinas,
Mirosław Błaszkiewicz, Andreas Börner,
27. Concept and global context of the Rimante Guobyte, Vincent Rinterknecht and
glacial landforms prior to the Last Karol Tylmann
Glacial Maximum 197 References 226
Philip D. Hughes
27.1 Pleistocene glacial cycles 197
27.2 Pre-LGM glaciations in Europe 198 31. European Russia: glacial landforms
27.3 The importance of the pre-LGM prior to the Last Glacial Maximum 229
glaciations on the landscapes of Europe 198
Olga Korsakova, Andrey Vashkov and
References 198
Olga Nosova
31.1 European Russia glacial landforms
from MIS 16 229
Section 1 31.2 European Russia glacial landforms from
European regions that were covered Penultimate Glacial Cycle (Saalian,
by the European Ice Sheet Complex MIS 8 6) 229
(EISC) 31.3 European Russia glacial landforms
from MIS 5, 4, and 3 231
References 232
28. The EISC evolution prior to the Last
Glacial Maximum 203
Sarah L. Greenwood, Anna L.C. Hughes and 32. The Eurasian Arctic: glacial landforms
Monica C.M. Winsborrow prior to the Last Glacial Maximum
28.1 Overview of EISC evolution 203
(before 29 ka) 233
28.2 Implications for ice sheet climate Monica C.M. Winsborrow, Henry Patton,
system interactions 206 Mariana Esteves and Nikolitsa Alexandropoulou
28.3 Landscapes of the EISC prior to
32.1 Introduction 233
the LGM 208
32.2 Barents Sea 234
28.4 Outlook 208
32.3 High Arctic islands and archipelagos 235
References 209
32.4 Kara Sea and Arctic Russia 236
References 238

29. Fennoscandia: glacial landforms

prior to the Last Glacial Maximum 213
33. The North Sea and Mid-Norwegian
Sarah L. Greenwood and Anna L.C. Hughes Continental Margin: glacial
29.1 Introduction 213 landforms prior to the Last Glacial
29.2 Denmark and Skåne 214 Maximum 241
29.3 Fennoscandian Shield 214
Hans Petter Sejrup and Berit Oline Hjelstuen
29.4 Scandinavian Mountain range 216
References 219 References 243
 Contents ix

34. Britain and Ireland: glacial 38. The Romanian Carpathians: glacial
landforms prior to the Last Glacial landforms prior to the Last Glacial
Maximum 245 Maximum 277
Philip L. Gibbard, Philip D. Hughes, Petru Urdea, Florina Ardelean, Mircea Ardelean
Chris D. Clark, Neil F. Glasser and and Alexandru Onaca
Matt D. Tomkins
38.1 Introduction 277
34.1 Middle Pleistocene glaciations 245 38.2 Eastern Carpathians 278
34.2 Late Pleistocene pre-Last Glacial 38.3 Southern Carpathians 279
Maximum glaciations 249 References 281
34.3 Summary 250
References 250

39. The Alps: glacial landforms prior

Section 2 to the Last Glacial Maximum 283
European regions that not were Susan Ivy-Ochs, Giovanni Monegato and
covered by the EISC Jürgen M. Reitner
39.1 Introduction 283
39.2 Early and Middle Pleistocene glaciations 288
35. The Ural Mountains: glacial 39.3 Late Pleistocene (Last Glacial Cycle)
landforms prior to the Last Glacial glaciations 291
Maximum 257 References 291
John Inge Svendsen, Jan Mangerud,
Dmitry Nazarov and Carl Regnéll
35.1 Introduction 257 40. The Pyrenees: glacial landforms
35.2 Style of glaciation 257 prior to the Last Glacial Maximum 295
35.3 Middle Pleistocene glaciations 258 Magali Delmas, Yanni Gunnell, Marc Calvet,
35.4 Pre-LGM glacial advances during Théo Reixach and Marc Oliva
the Last Glacial Cycle 259
35.5 MIS 4 was a cold period with a major 40.1 The most extensive glaciation of the Late
drop in the glacier equilibrium line Pleistocene occurred before the LGM 295
altitudes 262 40.2 Preliminary indications of major glacier
35.6 Ice-free interval during MIS 3 263 fluctuations during MIS 3 303
35.7 Possible regrowth of glaciers during 40.3 Middle Pleistocene glaciation:
a late stage of MIS 3 263 still poorly documented 304
35.8 Summary 263 References 305
References 263

36. Iceland: glacial landforms prior 41. The Iberian Mountains: glacial
to the Last Glacial Maximum 265 landforms prior to the Last
Ívar Örn Benediktsson, Skafti Brynjólfsson and Glacial Maximum 309
Lovı́sa Ásbjörnsdóttir
Marc Oliva, José M. Fernández-Fernández
References 269 and David Palacios
41.1 Introduction 309
37. The Tatra Mountains: glacial landforms 41.2 Cantabrian Mountains 309
prior to the Last Glacial Maximum 271 41.3 NW ranges 312
41.4 Central Range 312
Jerzy Zasadni, Piotr Kłapyta, Piotr Kałuża and
41.5 Iberian Range 314
Michał Makos
41.6 Betic Range 314
References 274 References 314
x Contents

42. The Italian mountains: glacial 45.4 The pre-LGC European landscapes in a
landforms prior to the Last global context 347
Glacial Maximum 317 45.5 Pending research 349
References 350
Adriano Ribolini, Matteo Spagnolo and
Carlo Giraudi
42.1 Introduction 317 PART V
42.2 Northern Apennines 317 The European glacial landforms from
42.3 Central Apennines 318
Acknowledgments 321
the Last Glacial Maximum (29 19 ka)
References 321
46. Concept and global context of the
glacial landforms from the Last
43. The Balkans: glacial landforms
Glacial Maximum 355
prior to the Last Glacial
Maximum 323 Philip D. Hughes

Philip D. Hughes, James L. Allard and 46.1 The Last Glacial Maximum 355
Jamie C. Woodward 46.2 Defining the LGM 356
46.3 The geomorphological legacy of
43.1 Middle Pleistocene glaciations 323 the LGM 357
43.2 Late Pleistocene, pre-LGM glaciation 330 References 357
References 330

44. The Anatolian mountains: glacial Section 1

landforms prior to the Last Glacial European regions that were covered by
Maximum 333 the European Ice Sheet Complex (EISC)
Naki Akçar
44.1 Introduction 333 47. European Ice Sheet Complex
44.2 Eastern Black Sea Mountains 334 evolution during the Last Glacial
44.3 Western Taurus Mountains 336 Maximum (29 19 ka) 361
44.4 Northwestern Anatolia 336
Anna L.C. Hughes, Monica C.M. Winsborrow
References 337
and Sarah L. Greenwood

Section 3 47.1 EISC evolution during the Last Glacial

Synthesis of Part III Maximum (29 19 ka) 361
47.2 LGM landscapes and landforms of
the EISC 365
47.3 Cold-based ice landscapes of the
45. The European glacial landscapes
LGM EISC 365
prior to the Last Glacial 47.4 Outlook 368
Maximum - synthesis 341 References 368
Philip D. Hughes, David Palacios,
José M. Garcı́a-Ruiz and Nuria Andrés
48. Fennoscandia: glacial landforms
45.1 Glacial landforms of the European Ice from the Last Glacial Maximum 373
Sheet Complex prior to the Last
Sarah L. Greenwood and Anna L.C. Hughes
Glacial Maximum 341
45.2 Glacial landforms beyond the EISC: 48.1 Introduction 373
on Iceland and in the mountains of 48.2 Denmark and Skåne 373
Central 48.3 Fennoscandian Shield 375
and Southern Europe 346 48.4 Ice sheet thickness: the Baltic Sea
45.3 Major similarities/differences between and the Scandinavian Mountains 377
regions and their causes 347 References 378
 Contents xi

49. Northern Central Europe: glacial Devensian (MIS 2) and the

landforms from the Last Glacial geomorphological legacy 411
Maximum 381 References 414

Leszek Marks, Albertas Bitinas,

Mirosław Błaszkiewicz, Andreas Börner,
Rimante Guobyte, Vincent Rinterknecht and
Section 2
Karol Tylmann European regions that were not
covered by the EISC
References 385

54. The Ural Mountains: glacial

50. European Russia: glacial landforms
landforms from the Last Glacial
from the Last Glacial Maximum 389
Maximum 419
Olga Korsakova, Andrey Vashkov and
John Inge Svendsen, Jan Mangerud, Dmitry
Olga Nosova
Nazarov and Carl Regnéll
References 392
54.1 Introduction and background 419
54.2 LGM moraines in the forefield of the
51. The Eurasian Arctic: glacial Chernov Glacier 421
landforms from the Last Glacial 54.3 Moraines in forefield of Moscow
Maximum 395 University Glacier 421
54.4 Moraine ridge in the Hynotayakha
Henry Patton, Monica C.M. Winsborrow and Valley SW of Bol. Shchuchye 421
Mariana Esteves 54.5 Lake sediments in Bol. Shchuchye 422
51.1 Introduction 395 54.6 Enigmatic moraine ridge on the
51.2 Barents Sea 395 northern tip of the Polar Urals 423
51.3 High Arctic islands and archipelagos 396 54.7 The emergence of mountain glaciers
51.4 Kara Sea and Arctic Russia 397 and their size and distribution during
References 398 the LGM 424
54.8 Summary 424
References 424
52. The North Sea and Mid-Norwegian
continental margin: glacial
landforms from the Last Glacial 55. Iceland: glacial landforms from
Maximum 401 the Last Glacial Maximum 427
Hans Petter Sejrup and Berit Oline Hjelstuen Ívar Örn Benediktsson, Skafti Brynjólfsson
References 405 and Lovı́sa Ásbjörnsdóttir
55.1 Introduction 427
53. Britain and Ireland: 55.2 Last Glacial Maximum limits on the
glacial landforms from the southern Iceland shelf 427
Last Glacial Maximum 407 55.3 Last Glacial Maximum limits around
the West Fjords Peninsula 428
Philip D. Hughes, Chris D. Clark,
55.4 Geomorphological signatures of Last
Philip L. Gibbard, Neil F. Glasser and
Glacial Maximum ice flow 430
Matt D. Tomkins
55.5 Modelling perspectives of the Iceland
53.1 The evolving limits of the Last Glacial Ice Sheet during Last Glacial
Maximum in Britain and Ireland 407 Maximum 431
53.2 Lateral limits 409 55.6 Problems and potentials of the
53.3 Vertical limits 409 Iceland Ice Sheet during Last Glacial
53.4 Timing of advance and maximum Maximum 431
extension of the BIIS in the Late References 432
xii Contents

56. The Tatra Mountains: glacial 60.2 Cantabrian Mountains 473

landforms from the Last Glacial 60.3 NW ranges 474
Maximum 435 60.4 Iberian Range 475
60.5 Central Range 476
Jerzy Zasadni, Piotr Kłapyta and Michał Makos 60.6 Betic Range 477
References 439 References 478

57. The Romanian Carpathians: glacial 61. The Italian mountains:

landforms from the Last Glacial glacial landforms from the
Maximum (29 19 ka) 441 Last Glacial Maximum 481
Petru Urdea, Florina Ardelean, Mircea Ardelean Adriano Ribolini, Matteo Spagnolo and
and Alexandru Onaca Carlo Giraudi
57.1 Introduction 441 61.1 Introduction 481
57.2 Eastern Carpathians 441 61.2 Northern Apennines 481
57.3 Southern Carpathians 442 61.3 Central Apennines 482
57.4 Apuseni Mountains 445 61.4 Southern Apennines 484
References 445 61.5 Sicily 485
Acknowledgments 485
References 485
58. The Alps: glacial landforms from
the Last Glacial Maximum 449
Susan Ivy-Ochs, Giovanni Monegato and 62. The Balkans: glacial landforms
Jürgen M. Reitner from the Last Glacial Maximum 487
References 457 Philip D. Hughes, James L. Allard and
Jamie C. Woodward
59. The Pyrenees: glacial landforms 62.1 Introduction 487
from the Last Glacial Maximum 461 62.2 Greece 487
62.3 Bulgaria 490
Magali Delmas, Yanni Gunnell, Marc Calvet,
62.4 North Macedonia/Kosovo 490
Théo Reixach and Marc Oliva
62.5 Montenegro 491
59.1 Introduction 461 62.6 Bosnia and Herzegovina 492
59.2 Precise constraints on LGM glacier 62.7 Croatia 492
positions in the eastern half of the 62.8 Slovenia 493
range 461 62.9 Conclusion 493
59.3 Imprecise constraints on LGM glacier References 493
positions in the western half of the
range 467
59.4 A precipitation gradient between the 63. The Anatolian Mountains: glacial
Atlantic and Mediterranean during landforms from the Last Glacial
the LGM? 468 Maximum 497
References 471
Naki Akçar
63.1 Introduction 497
60. The Iberian Mountains: glacial 63.2 Eastern Black Sea Mountains 497
landforms from the Last Glacial 63.3 Western Taurus Mountains 499
Maximum 473 63.4 Central Taurus Mountains 500
63.5 Northwestern Anatolia 501
Marc Oliva, José M. Fernández-Fernández
63.6 Central Anatolia 501
and David Palacios
63.7 Anatolian LGM glaciations: a synthesis 501
60.1 Introduction 473 References 503
 Contents xiii

Section 3 PART VI
Synthesis of Part IV Synthesis of the European Landscapes
from maximum glacial extension
64. The European glacial landscapes 65. The importance of European glacial
from the Last Glacial Maximum - landscapes in a context of great
synthesis 507 climatic variability 519
Philip D. Hughes, David Palacios,
Philip D. Hughes, David Palacios,
José M. Garcı́a-Ruiz and Nuria Andrés
José M. Garcı́a-Ruiz and Nuria Andrés
64.1 Glacial landforms of the European
65.1 Maximum glaciations—final summary 519
Ice Sheet Complex from the Last Glacial
65.2 The importance of European glacial
Maximum 507
landscapes in the context of global
64.2 Glacial landforms beyond the EISC:
climate change 520
Iceland, the Urals, and the mountains of
65.3 The importance of European glacial
Central and Southern Europe 508
landscapes as geoheritage 521
64.3 Major similarities/differences between
65.4 Deglaciation—the end of widespread
regions and their causes 509
glaciation in Europe 522
64.4 The European landscapes in a global
References 522
context 510
64.5 Pending research 511
References 514 Index 523

Supplementary files are available on Science Direct in the following link: https://doi.org/10.1016/C2020-0-00404-4
List of contributors
Naki Akçar Glacial Geology, Institute of Geological
Sciences, University of Bern, Bern, Switzerland
Nikolitsa Alexandropoulou Centre for Arctic Gas
Hydrate, Environment and Climate, Department of
Geosciences, UiT The Arctic University of Norway,
Tromsø, Norway
James L. Allard Department of Geography, School of
Environment, Education and Development, The
University of Manchester, Manchester, United Kingdom
Nuria Andrés Department of Geography, Universidad
Complutense de Madrid, Madrid, Spain
Florina Ardelean West University of Timişoara,
Department of Geography, Timişoara, Romania
Mircea Ardelean West University of Timişoara,
Department of Geography, Timişoara, Romania
Lovı́sa Ásbjörnsdóttir Icelandic Institute of Natural
History, Garðabær/Akureyri, Iceland
Ívar Örn Benediktsson Institute of Earth Sciences,
University of Iceland, Reykjavı́k, Iceland
Albertas Bitinas Nature Research Centre, Vilnius,
Lithuania
Andreas Börner State Authority for Environment,
Nature protection and Geology Mecklenburg-Western
Pomerania, Geological Survey, Güstrow, Germany
Skafti Brynjólfsson Icelandic Institute of Natural
History, Garðabær/Akureyri, Iceland
Mirosław Błaszkiewicz Institute of Geography and
Spatial Organization Polish Academy of Sciences,
Toruń, Poland
Marc Calvet Department of Geography, University of
Perpignan Via Domitia, HNHP CNRS UMR 7194,
Perpignan, France
Chris D. Clark Department of Geography, University of
Sheffield, Sheffield, United Kingdom
Magali Delmas Department of Geography, University of
Perpignan Via Domitia, HNHP CNRS UMR 7194,
Perpignan, France
Mariana Esteves Centre for Arctic Gas Hydrate,
Environment and Climate, Department of Geosciences,
UiT The Arctic University of Norway, Tromsø,
Norway
José M. Fernández-Fernández Centre for Geographical
Studies, IGOT, Universidade de Lisboa, Lisbon,
Portugal
José M. Garcı́a-Ruiz Pyrenean Institute of Ecology
(IPE-CSIC), Zaragoza, Spain
Philip L. Gibbard Scott Polar Research Institute,
University of Cambridge, Cambridge, United Kingdom
Carlo Giraudi ENEA Centro Ricerche Saluggia,
Saluggia, Italy
Neil F. Glasser Department of Geography & Earth
Sciences, Aberystwyth University, Aberystwyth,
United Kingdom
Sarah L. Greenwood Department of Geological
Sciences, Stockholm University, Stockholm, Sweden
Yanni Gunnell Department of Geography, University
Lumière Lyon 2, EVS CNRS UMR 5600, Lyon, France
Rimante Guobyte Lithuanian Geoological Survey,
Vilnius, Lithuania
Berit Oline Hjelstuen Department of Earth Science,
University of Bergen, Bergen, Norway
Anna L.C. Hughes Department of Geography, School of
Environment, Education and Development, The
University of Manchester, Manchester, United
Kingdom; Department of Earth Science, University of
Bergen and Bjerknes Centre for Climate Research,
Bergen, Norway
Philip D. Hughes Department of Geography, School of
Environment, Education and Development, The
University of Manchester, Manchester, United Kingdom
Susan Ivy-Ochs Laboratory for Ion Beam Physics, ETH
Zürich, Switzerland
Piotr Kałuża Faculty of Geology, Geophysics and
Environmental Protection, AGH University of Science
and Technology, al. A. Mickiewicza, Kraków, Poland
Olga Korsakova Geological Institute of Kola Science
Centre of the Russian Academy of Sciences, Apatity,
Russian Federation
xv
xvi List of contributors
Piotr Kłapyta Institute of Geography and Spatial
Management, Jagiellonian University, ul.
Gronostajowa, Kraków, Poland
Amaelle Landais UMR8212, CEA–CNRS–UVSQ–UPS,
Institute of Climate and Environment Science (LSCE/
IPSL), Gif-sur-Yvette, France
Michał Makos Climate Geology Department, University
of Warsaw, ul. Żwirki i Wigury, Warszawa, Poland
Jan Mangerud Department of Earth Science and
Bjerknes Centre for Climate Research, University of
Bergen, Bergen, Norway
Leszek Marks University of Warsaw, Faculty of
Geology, and Polish Geological Institute – National
Research Institute, Warsaw, Poland
Giovanni Monegato CNR - National Research Council,
Institute of Geosciences and Earth Resources, Padova,
Italy
Filipa Naughton Portuguese Institute for Sea and
Atmosphere (IPMA), Lisboa, Portugal; Center of
Marine Sciences (CCMAR), Algarve University,
Campus de Gambelas, Faro, Portugal
Dmitry Nazarov A.P. Karpinsky Russian Geological
Research Institute (FGUP-“VSEGEI”), St. Petersburg,
Russia
Olga Nosova Geological Institute of Kola Science Centre
of the Russian Academy of Sciences, Apatity, Russian
Federation
Marc Oliva Department of Geography, University of
Barcelona, Catalonia, Spain
Alexandru Onaca West University of Timişoara,
Department of Geography, Timişoara, Romania
David Palacios Department of Geography, Universidad
Complutense de Madrid, Madrid, Spain
Henry Patton Centre for Arctic Gas Hydrate,
Environment and Climate, Department of
Geosciences, UiT The Arctic University of Norway,
Tromsø, Norway
Carl Regnéll Department of Earth Science and Bjerknes
Centre for Climate Research, University of Bergen,
Bergen, Norway
Jürgen M. Reitner Geological Survey of Austria,
Vienna, Austria
Théo Reixach Department of Geography, University of
Perpignan Via Domitia, HNHP CNRS UMR 7194,
Perpignan, France
Adriano Ribolini Department of Earth Sciences,
University of Pisa, Pisa, Italy
Vincent Rinterknecht CEREGE, CNRS, UMR 7330,
Technopole Environnement Arbois-Mediterranee, BP80,
Aix en Provence, France; Aix Marseille Univ, CNRS,
IRD, INRAE, CEREGE, Aix-en-Provence, France
Teresa Rodrigues Portuguese Institute for Sea and
Atmosphere (IPMA), Lisboa, Portugal; Center of
Marine Sciences (CCMAR), Algarve University,
Campus de Gambelas, Faro, Portugal
Marı́a Fernanda Sánchez Goñi Ecole Pratique des
Hautes Etudes (EPHE), PSL University, Pessac,
France; University of Bordeaux, EPOC, UMR-CNRS
5805, Pessac, France
Hans Petter Sejrup Department of Earth Science,
University of Bergen, Bergen, Norway
Matteo Spagnolo School of Geosciences, University of
Aberdeen, Aberdeen, Scotland, United Kingdom
John Inge Svendsen Department of Earth Science and
Bjerknes Centre for Climate Research, University of
Bergen, Bergen, Norway
Matt D. Tomkins Department of Geography, School of
Environment, Education and Development, The
University of Manchester, Manchester, United Kingdom
Samuel Toucanne French Research Institute for Sea
Exploitation (IFREMER), Marine Geoscience
Research Unit, Plouzané, France
Karol Tylmann University of Gdańsk, Faculty of
Oceanography and Geography, Poland
Petru Urdea West University of Timişoara, Department
of Geography, Timişoara, Romania
Andrey Vashkov Geological Institute of Kola Science
Centre of the Russian Academy of Sciences, Apatity,
Russian Federation
Natalia Vázquez-Riveiros Institut Français de Recherche
pour l’Exploitation de la Mer (IFREMER), Unité de
Recherche Géosciences Marines, Laboratoire
Géophysique et enregistrement Sédimentaire, Plouzané,
France
Monica C.M. Winsborrow Centre for Arctic Gas
Hydrate, Environment and Climate, Department of
Geosciences, UiT The Arctic University of Norway,
Tromsø, Norway
Jamie C. Woodward Department of Geography, School
of Environment, Education and Development, The
University of Manchester, Manchester, United Kingdom
Jerzy Zasadni Faculty of Geology, Geophysics and
Environmental Protection, AGH University of
Science and Technology, al. A. Mickiewicza,
Kraków, Poland
About the editors

David Palacios
David Palacios is a Full Professor of physical geography at the Complutense University of
Madrid (Spain). He has been the coordinator of Spanish National Projects, uninterruptedly since
1998 to the present, and Spanish coordinator of two European Projects, obtaining a maximum
evaluation in their results; the founder and director for 12 years of the High Mountain Physical
Geography excellence research group, where he has been the advisor of several doctoral theses;
and the author of more than 200 international research papers, more than 100 chapters, and the
editor of 5 books. In his research, he has shown a constant concern to know how, when, and
why the deglaciation of the mountain and polar areas occurred during the Late Pleistocene and
Holocene and its impact on geodiversity, biodiversity, and in the strategies for territorial plan-
ning. His areas of study extend to the Iberian Mountains, Northern Iceland, Western United
States, Mexican Volcanoes, Peruvian Andes, Tierra del Fuego, Peninsula Antarctica, and
Greenland.

Philip D. Hughes
Philip D. Hughes is a Professor of physical geography at the University of Manchester, the
United Kingdom. He obtained his first degree in geography at the University of Exeter. This
was followed by a Master’s degree in Quaternary Science, then a PhD in Geography, both at the
University of Cambridge (Darwin College). His PhD was on the glacial history of the Pindus
Mountains, Greece. This was then followed by a postdoctoral project examining the glacial his-
tory of Montenegro at the University of Manchester. He has since worked on glaciation across
the Mediterranean Mountains and in the British Isles. In this research, he has utilised U-series
dating and cosmogenic nuclides to date glacial landforms. He has also published on global gla-
ciations and stratigraphy in Quaternary Science, and in 2011 Philip also coedited, with Jürgen
Ehlers and Philip Gibbard, the highly successful Elsevier volume Quaternary Glaciation
Extent and Chronology: A Closer Look.

José M. Garcı́a-Ruiz
José M. Garcı́a-Ruiz is the Ad Honorem Research Professor of the National Research Council
of Spain (CSIC) at the Pyrenean Institute of Ecology. He was the Head of the University
College of La Rioja (1982 84), the Head of the Pyrenean Institute of Ecology (1988 90), and
President of the Spanish Society of Geomorphology (1994 96). His main focuses of interest
have been related to the interactions between land-use changes and their consequences on soil
erosion, connectivity between hillslopes and fluvial channels, and fluvial dynamics. The evolu-
tion of mountain landscapes since mid-Holocene has been also a main focus of research, in rela-
tion to deforestation caused by paleolithic shepherds and Middle Ages transhumant herds,
including the recent afforestation caused by land abandonment and the decline of transhumance
systems. In parallel, he has published a high number of studies on glacial evolution in Northern
Iberian Peninsula, particularly in the Pyrenees

xvii
xviii About the editors

Nuria Andrés
Nuria Andrés is a Professor of physical geography at the Complutense University of Madrid
(Spain). Her PhD was on the application of GIS to the study of hazards in tropical high volca-
noes (Mexico and Peru). She has participated in 22 research projects funded in public calls and
is currently leading a research project on the reconstruction of neoglacial oscillations in
Iceland. She has published nearly a 100 research papers on the dynamics of deglaciation in
mountains and its impact on geodiversity. Her research work focuses on the study of glacier
and periglacial geomorphology in mountain areas through the application of different dating
techniques and GIS. In addition to the Iberian mountains, she has conducted research in other
mountain regions (Northern Iceland, Western United States, Trans-Mexican Volcanic Belt,
Peruvian Andes), which has given her a broad understanding of land surface processes in cold
climate environments. She heads the High Mountain Physical Geography excellence research
group.
Part I

Introduction
Chapter 1

Introduction
David Palacios1, Nuria Andrés1, Philip D. Hughes2 and José M. Garcı́a-Ruiz3
1
Department of Geography, Universidad Complutense de Madrid, Madrid, Spain, 2Department of Geography, School of Environment, Education and
Development, The University of Manchester, Manchester, United Kingdom, 3Pyrenean Institute of Ecology (IPE-CSIC), Zaragoza, Spain

Chapter Outline
1.1 The advance in knowledge of the glacial landscapes 3 1.5 The age and characteristics of European
1.2 Objectives of the book 4 glacial landscapes 6
1.3 The glaciated European regions 5 1.6 Standardised ages and maps used in the book 7
1.4 The climatic context during the sculpting of the References 8
European glacial landscapes 5

1.1 The advance in knowledge of the glacial landscapes

Much of Europe, from Northern Scandinavia and Iceland to the Southern Iberian Peninsula, has been covered by valley
glaciers and extensive ice sheets during long periods of the Pleistocene. Consequently, in both highlands and wide areas
of the lowlands (particularly in Sweden, Finland, Northern Russia, and Central Europe) deposits of glacial origin (fron-
tal moraines, different types of tills, lateral moraines, drumlins, and eskers) and other deposits indirectly related to
glaciers (fluvioglacial terraces, lacustrine deposits, kames, and outwash plains) can frequently be found. Besides, many
of the landforms (large polished surfaces, U-shaped valleys, overexcavated basins, fjords, and glacial lakes) contribute
to producing spectacular landforms, which has favoured landscape heterogeneity and biodiversity in mountains and
plains. The organisation of the current fluvial network in Central and Northwestern Europe is a consequence of the
advance and subsequent setbacks of the huge ice sheet of Northern Europe. And the wide alpine valleys dominated at
their head by magnificent cirques, and vertical cliffs are related to the activity of glacial tongues that had a great erosive
capacity, transformed the relief, and favoured a massive sediment transfer. Glaciers have long dominated much of
Europe and have left us traces of the interactions between glacial dynamics, climatic changes, lithology, and preglacial
relief. The influence of glaciers is so great that they even condition the characteristics of cultivated areas, the distribu-
tion of the mountain meadows, the high productivity of the Central European plain, and even the distribution of forest
species in relation to the presence of certain moraine deposits.
Current glaciers in Europe are restricted to cirques and valleys in many of its mountains, especially in the Alps
(with some glacial tongues exceeding 10 km in length), but also in the Pyrenees, Carpathians, Balkans, and Urals.
Relatively large glaciers are still preserved in the Arctic and sub-Arctic regions, such as in the Scandinavian mountains,
Iceland, the Svalbard archipelago, and the island of Severny.
In Chapter 2, The Quaternary Ice Ages, we explain how glacial landscapes were discovered in the course of the
19th century, representing the impact of previous ice ages. Since then, the science has tried to explain when and how
these ice ages occurred, what elements (landforms, distinct types of sediments) remain in the landscape from the persis-
tent presence of glaciers, and what changes in climate, atmospheric dynamics, and ocean currents caused the extension
and, later, the retreat and disappearance of the glaciers. The problem has been approached from numerous disciplines,
such as geomorphology, palaeoclimatology, palaeoceanography, and palynology. In recent decades, scientific advances
in each of these disciplines have contributed to provide a global perspective on landscape and environmental changes
during the Pleistocene.

European Glacial Landscapes. DOI: https://doi.org/10.1016/B978-0-12-823498-3.00028-5

© 2022 Elsevier Inc. All rights reserved. 3
4 PART | I Introduction

A critical step has been the knowledge of the ratio, in the ocean sediments of foraminifera shells, between the heavy
oxygen isotope (18O), indicative of low evaporation in the sea, and the light isotope (16O), indicative of high evapora-
tion. The different distribution of this ratio made possible to know the sequence of “ices ages” or glacial cycles, sepa-
rated by interglacial periods, during the last 5 million years (see Chapter 21: An Overview of the Last Glacial Period).
Each period with the same ratio is called Marine Isotope Stage (MIS), where even numbers indicate large amounts of
ice on the Earth (high values of δ18O) and, therefore, low sea level, and odd numbers indicate small amounts of ice
(low values of δ18O) and high sea level (see Chapter 22: Ice Volume and Sea-Level Changes During Last Glacial
Cycle: Evidence From Marine Records and Chapter 23: Definition of the Last Glacial Cycle Marine Stages and
Chronology). This climate variability has also been detected in air bubbles trapped in the deep Greenland ice cores for
the last half a million years. In this case the climatic cycles, called Dansgaard Oeschger (D O) cycles, were also iden-
tified by the δ18O/δ16O ratio, although in the opposite sense that in the marine sediments (low ratios are indicative of
cold periods) [see Chapter 24: Abrupt (or Millennial or Sub-Orbital) Climatic Variability: Dansgaard Oeschger
Events]. The study of marine sediments also revealed the existence of large discharges of icebergs, mainly from the
Hudson Strait Ice Stream of the Laurentide Ice Sheet, which reached up to the latitude 43 N and deposited coarse-
grained iceberg-rafted debris. These were called Heinrich events, which occurred up to six times during the Last
Glacial Cycle (LGC) (see Chapter 25: Abrupt (or millennial or sub-orbital) climatic variability: Heinrich events /
stadials).
During some of the glacial cycles of the last 800,00 years (especially during MIS 16, 12, 6, and 5d-2), large ice
masses in the form of ice sheets (IS) spread across continental and marine regions. One of these huge IS directly
affected Europe: from Scandinavia (Fennoscandia IS) and the Barents Sea IS to Northern and Central Europe and the
North Sea, and from the British Isles IS to converge in what has been called the European Ice Sheet Complex (EISC)
(Chapters 28: The European Ice Sheet Complex evolution prior to the Last Glacial Maximum and Chapter 47:
European Ice Sheet Complex Evolution During the Last Glacial Maximum). The glaciers of each glacial cycle left their
imprints on the landscape, although younger glacial cycles erased most of the landforms and sediments let by previous
cycles. For this reason, most of Europe’s glacial landforms we can find in the current landscapes were sculpted during
the LGC.
Scientists engaged in the study of palaeoenvironments have come a long way to determine the age of glacial land-
forms. Radiocarbon dating has been possible since the mid-20th century, although it faces two problems: (1) glacial
sediments rarely contain organic matter, so only sediments indirectly related to glaciers (e.g., fluvial terraces and lacus-
trine sediments) can be dated, and (2) the limit for radiocarbon dating is only 60 ka. Optically stimulated luminescence
methods constrain the time at which a mineral, normally quartz, contained in a moraine was last exposed to light, mak-
ing possible to date sediments without organic matter. Other techniques occasionally used have been U-series dating to
date sediments and landforms cemented by secondary carbonates and speleothems in cave systems under glaciated ter-
rains, and also 40Ar/39Ar ages of volcanic tephras overlying deposits associated with glaciation. However, during the
first two decades of the 21st century, the most relevant progress to date glacial landforms and events has been the wide-
spread use of the method for dating the exposure of rock surfaces to cosmogenic radiation. This exposition generates
specific isotopes of certain elements in the rocks, with 10Be and 36Cl being the most widely used cosmogenic isotopes.
This method makes it possible to directly determine the time of exposition to this radiation (age) in erosional and sedi-
mentary glacial landforms, with a huge range of potential ages, from a few hundred to millions of years.

1.2 Objectives of the book

After two centuries of progress in the study of European Glacial Landscapes, we need to update the knowledge and
have a global perspective on the great fluctuations experienced in the evolution of glaciers. Undoubtedly, the large
number of available dates, the progress experienced by the different sciences involved in the study of palaeoglaciers,
and the excellent information accumulated on glaciers in the different European regions advise us to reflect on what we
know and how we should conduct our research in the future. For these reasons the aims of this book are (1) to synthe-
sise the state of knowledge on the morphology and origin of European Glacial Landscapes in most of their regions; and
(2) to place this glacial evolution in the context of climate changes and the temperature and flow characteristics of the
oceans when the most important glacial events occurred.
It is noteworthy that although the main focus of the book is on glacial landforms, special emphasis is also placed on
landforms and deposits indirectly related to glaciers (glaciofluvial terraces, glaciolacustrine sediments, etc.) or triggered
during the retreat of glaciers (e.g., debris flows, avalanches, landslides, and collapses). The book also gives great
 Introduction Chapter | 1 5

importance to submarine glacial landforms and deposits, developed under the sea or, sometimes, in subaerial conditions
and subsequently flooded by the sea level rise during deglaciation.

1.3 The glaciated European regions

The geographical characteristics of the different regions studied are presented in Part II of this book, as well as the
importance of their glacial landscapes. In addition, these chapters explain how the glacial landscapes were
discovered and their knowledge advanced. Most of the glaciated regions of Europe have been included in this
book, with few exceptions. These regions have been divided into two groups. The first group includes the regions
that have been affected by the EISC. After a common introduction in Chapter 4, The European Ice Sheet Complex,
the following regions have been included within this group: Fennoscandia (i.e., Scandinavia, Denmark, and
Finland; Chapter 5: Glacial Landscapes of Fennoscandia); Northern Central Europe (here Northern Germany,
Northern Poland, Northern Belarus, and the Baltic countries; Chapter 6: Glacial Landscapes of Northern Central
Europe); European Russia (here Pskov, Novgorod, Leningrad, Murmansk, Arkhangelsk, Moscow, Smolensk, Tver,
Yaroslavl, and Vologda Russian Districts, as well as in the republics of Komi and Karelia; Chapter 7:
Glacial Landscapes of European Russia); Eurasian Arctic (Barents Sea, Kara Sea, associated High Arctic
islands and archipelagos, and the adjacent mainland of Arctic Russia; Chapter 8: Glacial Landscapes of the
Eurasian Arctic); North Sea and Mid-Norwegian continental margin (Chapter 9: Glacial landscapes of the North
Sea and Mid Norwegian Continental Margin); Britain and Ireland (Chapter 10: Glacial Landscapes of Britain
and Ireland).
The second group includes mountainous regions not directly affected by the EISC: the Urals (Chapter 11: Glacial
Landscapes of the Ural Mountains), with occasional invasions by the EISC; Iceland (Chapter 12: Glacial Landscapes of
Iceland), which was covered by the Icelandic IS, although it always remained separated from the EISC; the Tatra
Mountains (Chapter 13: Glacial Landscapes of the Tatra Mountains); the Romanian Carpathians (Chapter 14: Glacial
Landscapes of the Romanian Carpathians); the Alps (Chapter 15: Glacial Landscapes of the Alps); the Pyrenees
(Chapter 16: Glacial Landscapes of the Pyrenees); the Iberian Peninsula ranges, grouped in Chapter 17: Glacial
Landscapes of the Iberian Mountains; the Italian Mountains, mainly the Apennines (Chapter 18: Glacial Landscapes of
the Italian Mountains); the Balkans (Chapter 19: Glacial Landscapes of the Balkans); and the mountains of the
Anatolian Peninsula (Chapter 20: Glacial Landscapes of the Anatolian Mountains), which despite technically being in
Asia have also been included because of their fundamental contribution to the understanding of glaciers in Southeast
Europe (Fig. 1.1).

1.4 The climatic context during the sculpting of the European glacial landscapes
As already indicated, the aim of this book is to describe the origin and importance of glacial landforms in Europe. We
noted that the LGC partially erased the landforms sculpted in previous cycles. For this reason the book devotes Part III
to describe the state of knowledge on the evolution of climate and ocean dynamics during the LGC, to explain their
influence on the extent of glaciers, and to understand how glaciers influenced climate and ocean dynamics, in a constant
feedback process.
Therefore Part III exposes the general characteristics of the LGC (Chapter 21: An Overview of the Last Glacial
Period); the information provided by marine records on the ice volume and sea level changes and the MIS definition
and chronology (Chapter 22: Ice Volume and Sea-Level Changes During Last Glacial Cycle: Evidence From Marine
Records and Chapter 23: Definition of the Last Glacial Cycle Marine Stages and Chronology); the definition and
chronology of the D O cycles (Chapter 24: Abrupt (or Millennial or Sub-Orbital) Climatic Variability: Dansgaard
Oeschger Events) and of the Heinrich events (Chapter 25: Abrupt (or Millennial or Sub-Orbital) Climatic Variability:
Heinrich Events); and the chronological identification of a key period called the Last Glacial Maximum (LGM) (from
29 to 19 ka in this book), when glaciers recorded their maximum extent. Its chronology is under discussion, as not all
glaciers recorded their last maximum extent at the same time due to local reasons and to global atmospheric circulation.
In this book, we have determined a time window for this period between 29 and 19 ka, an eclectic solution, looking for
a common criterion. The climate of the LGM is discussed in Chapter 26, The Global Last Glacial Maximum: The
Eastern North Atlantic (Marine Sediments) and the Greenland Ice-Sheet Climatic Signal, and the concept of the term
and its possible chronology is discussed in Chapter 46, Concept and Global Context of the Glacial Landforms from the
Last Glacial Maximum.
Another random document with
no related content on Scribd:
 Jo pian ehti Mikko köyhiin kotinsa lämpöiseen suojaan, siellä
kohtasi hän rakkaan vaimonsa ahkerassa työssä ja pienen poikansa
terveenä ja iloisena. Se häntä vähiin suretti, ett'ei hänellä ollut
tuomisiksi sen enempää; mutta nähdessään, miten iloinen ja
tyytyväinen vaimonsa oli, haihtui surut kokonaan.

Heti läksi Mikko Pekan asunnolle. Surullinen näkö kohtasi häntä

siellä: Pekka oli hänen poissa ollessaan tullut yhä huonommaksi ja
makasi melkein tunnotonna, ja vaimo istui vuoteen vieressä täynnä
tuskaa ja toivottomuutta; ilo ja leikillisyys oli Pekan hauskasta kodista
kadonnut ja sijaan astunut synkkä murhe.

Ystävällisesti ojensi Mikko heille pakkasessa kylmettyneen

kätensä. Sairas koetti sitä tavoitella: "ei minulla enää taidakkaan olla
monta päivää elettävänä; mitenkä sitten vaimoni ja lapseni käynee?"
sanoi hän.

"Älkäämme toivottomuuteen vaipuko!" sanoi Mikko.

"Kaupungeissa käydessäni kävin erään hyväksi tunnetun lääkärin
luona; hänelle kun juttelin tautisi laadun, antoi hän minulle lääkkeitä
ja sanoi: 'mies ehkä paranee, jahka vaan käytetään nämät lääkkeet
neuvoni mukaan!'"

"Tässä on myös vähän parempaa ravintoa sairaalle", sanoi Mikko

ojentain Maijalle pienen mytyn. "Käyttäkää sitä säästävästi, sillä
enpä nyt tiedä, mistä toista saada."

Mikon lähdettyä puhkesi Maija itkemään; häntä kovin liikutti

tuollainen ansaitsematon ystävyys, eikä hän nyt osannut muuta kuin
rukoilla Jumalaa palkitsemaan Mikolle vaivojaan.

Jättäen naapurinsa hyvään toivoon, lähti Mikko kotiansa.

 Kun hän ehti porstuaan, kuului sisältä pojan ääni sanovan: "Eipä
isä tuonutkaan makeeta kakkoo."

"Ei ollut tehtynä", kuului toinen ääni.

"Miks'ei isä tuo hyvää leipää, en minä saa tätä syödyksi", kuului
taas lapsen itkevä soperrus.

"Isä ei saa", kuului silloin toinenkin itkevä ääni.

Mikon käsi jähmettyi oven ripaan. Ensi kerran kävi hänen mielensä
synkäksi, toivottomaksi: hän ei parhaalla tahdollaankaan voinut
hankkia edes kunnollista leipää rakkaille omaisillensa, tämä koski
kovasti hänen lempeään, vaikka lujaan mieleensä.

Hän avasi oven ja istui tuskan valtaamana rahille lakan viereen.

Kaikki toivo oli häneltä kadonnut, ajatuksensa seisahtunut. Hän näki
edessään vaan kurjuutta ja kyyneleitä, eikä tuon kurjuuden takaa
haamoittanut yhtäkään valon pilkkua.

Kiireesti pyyhki Kerttu kyyneleet silmistänsä, mutta kovinpa hän

hämmästyi nähdessään miehensä epätoivoisin katsein tuijottavan
laattiaan. Köyhyyttä, huonoa ravintoa ja raskasta työtä voi Mikko
kyllä kestää; mutta kuullessaan itkevän sen, jota enin maailmassa
rakasti, ja luullessaan häntä onnettomaksi, tunsi hän sydämmensä
murtuvan.

Mutta löytyi yksi olento, joka voi Mikkoa epätoivossaan lohduttaa:

rakastavan naisen lumoovalla voimalla tarttui Kerttu miehensä
vapiseviin käsiin, puhuen lempeällä äänellä:

"Ah, Mikko, sinä et saa suruun vaipua, olethan meille kaikki

kaikessa, vielä taistelkaamme, vielä toivokaamme, kenties saamme
vielä parempia päiviä."

Vähitellen palasi Mikon kasvoille entinen vakavuus, hän silmäili

taas rohkeasti ympärillensä. "Kerttuseni", hän sanoi "minä kuulin
sinun itkevän, luulin sinua kokonaan onnettomaksi, ja se oli viedä
järkeni."

"Onneton en ole niin kauvan, kuin sinä olet minulla", sanoi Kerttu,
"mutta sitä itkin, kun sinulla on niin paljo huolta, ett'ei yön lepoa!"

Kahden on raskaampikin taakka keveä kantaa, toisin sitä vastoin

käy siinä, missä toinen yhä lisää painoa kuormaan, siinä on
vahvimmankin sortuminen.

Mikko oli saanut entisen rohkeutensa; hän lepäsi yönsä

rauhallisna. Aamulla varhain oli hän taas liikkeellä, otti pyssyn
olallensa, sukset seinältä jalkainsa alle ja läksi metsälle hiihtämään.

Metso istui kuusen oksalla aamuisen kuun valossa rauhallisna,

pelotonna. Ympärillä vallitsi tyyni talven kolkkous. Ainoastaan
pakkasen vaikutuksesta tuontuostakin syntyvä räiske puitten oksissa
häiritsi kuoleman kaltaista hiljaisuutta. Se oli niin tavallista, siihen oli
metso tottunut. Mutta mikä lienee tuo kummallinen, suhiseva ääni?
Metso kurottaa kaulaansa ja ääntää "ko, ko, koko!" Outo ääni lakkaa
kuulumasta, multa metso on rauhaton ja katselee ympärillensä.
Viimein keksii hän läheisen puun juurella jotakin outoa mustaa, hän
levittää siipensä lentoon. Samassa kuuluu kimeä paukaus, ja metsän
poika makaa kuolleena maassa. Tyytyväisenä pistää metsämies
saaliinsa laukkuun ja rientää edelleen.

Näin osoitteli Mikko metsän läpi kohti kartanoa, metsästys onnistui

tänä aamuna harvinaisen hyvin. Linnut, jotka koko syystalven olivat
kadoksissa, näyttivät palanneen takaisin. Mikko tiesi herra
patruunalta saavansa linnuistaan hyvät hinnat; senpä tähden
liukuivatkin sukset niin liukkaasti, sentähden silmät olivat niin tarkat
ja käsi vakava.

Kartanossa kertoili Mikko heidän tukalista oloistaan ja Pekan

sairaudesta. Siitä alkaen sai hän aina apua työtä vastaan ja
muutenkin. Uusi kevät toi mukanaan parempia päiviä.

Lääkäri ei Mikolle ollut turhia jutellut, kun arveli Pekan paranevan,

sillä ruvettuaan lääkkeitä käyttämään, rupesi hän vähitellen
paranemaankin. Kevätpuolla oli Pekka jo niin voimistunut, että voi
jättää sängyn; hän oli nyt aivan terve, mutta vielä kovin voimaton.
Mikolla ja Maijalla oli täysi työ pitäessään häntä alallaan, kunnes
ehtisi voimistua; hän tahtoi uhallakin työhön ryhtyä.

"Onpa sitä jo kylläkin tullut maattua", tuumaili Pekka, "jos ei tuolla

makaamisella jaksa, niin sitten ei jaksa ollenkaan!" Kerran hän,
vaimonsa kielloista huolimatta, sieppasi kirveen olallensa ja lähti
metsälle. Hän oli nyt jo mielestään kyllin voimakas ja terve, mutta
tuokion matkan päässä loppuivatkin hänen voimansa niin, ett'ei hän
voinutkaan palata kotia.

Kosk'ei miestä kuulunut, tuli Maija pian levottomaksi ja läksi

käymään hänen jälkiänsä myöten metsään. Vähän matkaa käytyään
näkikin hän Pekan istumassa kuusen juurella, allensa oli hän
karsinut vähäisen havuja; siinä istui mies levollisena, veitsellään
närhien jotakin lusikan tapaista.

Hieno hymy ilmestyi Pekan kuulille nähtyään vaimonsa; "mitä

muorilla nyt metsään on asiaa?" sanoi hän.
 "Ei mitään liikoja", vastasi Maija, aikoen kääntyä takaisin.

Pekka silloin huutamaan: "äläs jätä, autas minuakin täältä pois,

näethän, että on minulla raskas työ tämän lusikan kanssa, olen niin
kovin väsynyt!"

"Mitäs tänne tulit, kun kielsin", torui Maija, "ole täällä nyt susien
syöttönä!"

"Äläs nyt sentään niin kova ole, ettäs minun tänne susille jätät;
mistäs sitten luulet miehen saavas," jutteli Pekka.

Taluttaen miestään kädestä käveli Maija, ehtimiseen toruen: "kyllä

ne nyt hukkaan meni koko paranemisen toiveet; kyllä siitä taas saat
maata vuoteen omana!"

"Olehan nyt", vastaa Pekka, "kun kerran kotia pääsen, kyllä siellä
pysynkin!"

Suven tullen tointui Pekka entiselleen ja ryhtyi taas töihin ja

toimiin.

Kovimmat ajat olivat nyt ohitse. Tosin kävi halla edeskinpäin

vieraana, mutta usiasti jätti hän torppareille jotakin korjattavaa;
kovina aikoina olivat he oppineet säästäväisiksi, ja niin tulivat he
hyvin toimeen.

Kertomuksemme aikoina ovat he jo päässeet jommoiseenkin

varallisuuteen: ankaralla työnteolla ovat he saaneet kokoon niin
paljon, että ovat hankkineet hevosen, jolla voivat maansa muokata ja
muut tarpeelliset ajotyöt toimittaa. Hevonen on oikeastaan Mikon,
vaikka sitä molemmat yhtäläisesti käyttävät; tamma on nyt
toisellaisessa kunnossa kuin Pekan ennen aikoin.
 Rauhallinen mieli ja tyytyväisyys vähään ovat ne ominaisuudet,
jotka torppareilla on perintönä kuluneista kovista ajoista. He ovat
oppineet luottamaan Jumalaan ja omain kättensä voimaan, ja se luja
ystävyys, joka vallitsee heidän välillään, on vahvistunut niinä aikoina,
jolloin elämän raskaat huolet liittivät heidän tavallista lujemmin
toisiinsa.

*****

Siirrymme tämän poikkeuksen jälkeen taas kertomukseemme.

Aamulla varhain Juhannuksen jälkeisenä päivänä, olivat miehet

jalkeilla; yksissä lähtivät he kartanoon työhön. Aurinko ei ollut vielä
noussut, kun he lykkäsivät veneen vesille; aikaisin piti uutis-
asukkaan olla liikkeellä, jos mieli ehtiä oikeaan aikaan kartanoon.
Auringon ensi säteet tervehtivät takamaan miehiä heidän järvellä
soutaissaan; he paljastivat päänsä ja pian kaikui vahvat aamuvirren
säveleet Ruuhkajärven tyyneellä pinnalla.

"Muistui taas mieleeni", sanoi sen jälkeen Pekka, "minne lienee

joutunut tuo kartanon nuori herra! Sepäs oli hauska poika, se!
Monesti hän minulle sanoi: älkääpäs nyt, Pekka, noin huoliko työtä
hosua; istutaan tähän ja jutellaan vähän, tehkööt isot miehet työtä!"
Niin se poika sanoi, ja sitten iltasella oli hänellä aina meille
antamista. "Pekka tarvitsee, hän puhui enemmän kuin muut."

"Ja Mikko tarvitsee, hän teki työtä enemmän kuin muut! Nyt on
hän ollut kaksi vuotta poissa; sanotaan hänen käyvän koulua, mutta
mitä varten? Olisipa hän jo herra muutenkin?"

"Ainahan niiden herrain pitää koulua käydä", sanoi Mikko, "multa

nytpä lieneekin Alpert herra kotona, nyt on kesälupa. Mennä vuonna
oleskeli hän kesän jossakin enonsa luona, mutta eilen puhui
Vuorelan Matti, että hän nyt on kotona."

"Souda sitten veikkonen", sanoi Pekka iloissaan, "minä niin

mielelläni tahtoisin nähdä sitä hauskaa poikaa, millaiseksi lie
muuttunut, mahtaneeko jo olla ylpeä niinkuin muutkin herrat?"

"Mielelläni minäkin häntä näkisin", sanoi Mikko; "viime suvena kun

hänen pikimmältään näin, antoi hän minulle tuon hauskan kirjan,
'Kultalan kylän', jonka Kalle nyt ulkoa osaa, ja kun hän näki, että
mieleni oli hyvä, kysyi hän: 'pidättekö kirjallisuudesta?' Kun minä
sanoin pitäväni kirjoista ja sanoin, että poikanikin on halukas
lukemaan, lupasi hän toisella kertaa tuoda enemmän."

"Ja varmaankin hän tuo", tokaisi Pekka, ja rupesi rallittamaan

jonkummoista tahtia, käyttäen airojaan sen mukaan. Tässä
tohussaan hän joskus ryöpäytti vettä Mikon silmille, ja kun tämä
häntä siitä muistutti, nauroi hän vaan. "Ei tee haittaa, vaikka hiukan
virutankin poskias. Tosin et enää ole nuori mies, mutta täytyyhän
kuitenkin näyttää vähän pulskilta, ettei luultaisi metsän poikain
nälkää näkevän!"

Samassa tölmäsi vene rantaan ja miehet läksivät astumaan.

Toisen päivän illalla istuivat Kerttu ja Maija Mikon torpalla, pihassa

koivun alla. He olivat toimittaneet päivän askareet ja istuivat nyt
vartoen miehiä kotia tulemaan.

Jopa kuuluikin Pekan iloinen vihellys peltotieltä ja kohta astuivat

miehet pihaan.
 "Vielähän täälläkin eletään", sanoi Pekka, "ja vielä näin myöhään
valveella. Ja sinäkin, pikku Miinaseni", sanoi hän tytölle, joka kiipesi
hänen kaulaansa; "eikö sinun jo, lapseni, unikaan ole?"

"Tässä on sinulle, Kalle, jotakin, jota voitte yhdessä Miinan kanssa

käyttää", sanoi Mikko, vetäen povestaan vähäisen mytyn.

"Kirjoja, äiti, kirjoja", huudahti Kalle, hypäten kohoksi ilosta, "mistä

olet, isä, saanut kirjoja?"

"Kartanon nuori herra nämät antoi, toivoen, että sinusta tulisi

kunnon mies, ja lupasi itsekin tulla sinua katsomaan tänä kesänä",
sanoi Mikko.

Kalle tahtoi kohta ruveta lukemaan kirjojaan. Hän ei ymmärtänyt,

miksi hänen täytyisi maata, eipä hänen ollut unikaan! Mutta levolle
hänen täytyi kumminkin ruveta, vaan sittenkin näki hän unta uusista
kauniista kirjoista, hän puhui unissaan ja oli levoton.

Ennen auringon nousua oli Kalle valveilla lukemassa. Ei hän

muistanut suurusta eikä huomannut ajan kulua, yhäti hän vaan luki.
Nuoressa pojassa oli aikaisin herännyt opin halu, se oli hänen
luonteensa; paha vaan, että oli syntynyt asemaan, joka ei oikeastaan
hänelle sopinut.

Pekka ei voinut kylliksi ylistellä tuota kartanon nuorta herraa;

sehän nyt vasta oli ystävällinen mies! "Heti aamulla tuli hän pellolle",
kertoili Pekka, "ystävällisesti puristi hän työmiesten savisia käsiä;
huomasipa hän viimein minunkin vähä-arvoisen ja niin hän puristi
kättäni, että olin nurin kaatua. 'Mitenkäs nyt metsän pojat jaksavat?'
hän kysyi, ja minä vastasin: 'hyvin! siellä saadaan nyt jo viljaakin,
ettei tarvitse muuta kuin syödä vaan.' Mikon kanssa juttelivat he
kauan, ja kun Mikko ilmoitti ilonsa siitä, että herrasmieskin pitää
köyhää torpparia ihmisenä ja kansalaisena, erosi hän meistä
nähtävästi liikutettuna. Hän lupasi joskus tulla katsomaan meidän
asunnoltamme, saa nähdä tuleeko?"

Näin puhui Pekka myöhään yöhön, siksi kuin uni viimeinkin lopetti
keskustelun.

Eräänä kauniina Elokuun päivänä soutelee kolme miestä ja

vähäinen poika isonlaisella veneellä Ruuhkajärven pintaa. Veneessä
on raippoja, nuoria ja koukkuja, näyttävät olevan kalastamassa,
ongella. Tässä on vanhat tuttavamme Mikko ja Pekka, sekä Kalle
poika; yksi nähtävästi on herrasmies, nuoruuden kukoistuksessa.
Hän on kohtalaisen pitkä, vaaleanverevä, kaunis nuorukainen,
katsanto vilkas ja tulinen, mutta samalla iloinen ja lempeä. Hyvin hän
näyttää viihtyvän tässä seurassa; hän nauraa ja juttelee miesten
kanssa, ja opettaa värsyjä Kalle pojalle.

"Tuhat tulimmainen! eipä minun onkeeni tule mitään", sanoo herra

toisinaan, ja nykäisee maltittomasti onkeansa.

"Ei, ei sillä tavalla", sanoo Pekka, "onkija ei saa olla maltiton,

antakaas korjaan vähän syöttiä! no, eiköhän nyt tule?"

Tulipa jo herrankin onkeen kelpo kala, mutta tottumaton kun hän

oli, ja maltiton, lentikin kala yli veneen.

"Oh! ei niin rajusti," sanoi Pekka, "mutta näin", lisää hän ja

samassa lompsahti kala veneesen.

Pekka oli nyt oikein omassa elementissään; onkiminen oli hänen

oikiata mielityötään, vaikka hän harvoin joutui sitä tekemään. Nyt oli
kartanon nuori herra tullut veneitten kanssa kalastelemaan, käskenyt
hänen ja Mikon kanssaan ja sanonut sillä tulevan tämänviikkoiset
veropäivät tehdyksi. Kas, sepä vasta hauskaa, saada istua
päiväkauden ongella ja kuitenkin tuli päivätyö tehtyä!

"Jos vielä tässä tällä tavoin nostelemme kaloja jonkun aikaa, niin
pian rupee käymään kuin kaimamiehen Kristuksen aikaan; mutta
näkyyhän tuolla Suonpään Wilppukin ruuhinensa, kyllä se auttaa",
jutteli Pekka.

"Mikä Suonpään Wilppu", kysyi Alpert herra. "Olen ennenkin

kuullut kerrottavan jostakin Wilpusta."

"Se Suonpään vaari, meidän aikakautemme suurin profeetta, se,

joka ennen nuorempana, kun häntä lukemaan tahdottiin, tuumi:
'järjellisen ihmisen ei tarvitse tehdä tuommoisia herrojen temppuja,
paljon parempi on mennä järvelle ja vetää muutama ahven
syödäkseen!'"

"Eikö siis mies ole koskaan lukenut?" kysyi Alpert herra.

"Eipä sanottavasti. Nuoruutensa aikana ei hän millään ehdolla

ottanut kirjaa käteensä; 'ei vaikka joka perjantai aidanseipääsen
hirtettäisiin', sanoi hän. Mutta tutustuipa hän aikaa voittain erään
vanhan piian kanssa ja silloin rupesi hänen mielensä tekemään
naimiseen, mutta eipä se ollut mahdollista, piti ensin olla ripillä käypä
mies. Silloin tapahtui kummia: Wilppu rupesi käymään lukukoulua
morsiamensa luona ja niin pitkälle kävi, että pääsi ripille ja sai
vaimon. Mutta pian kuoli vaimo ja Wilppu heitti lukemiset,
lukukinkerit ja ripillä käymiset sikseen, ja sitten tuli hänestä
profeetta."
 "Olisipa hauska nähdä tuota omituista miestä," sanoi Alpert.

"Kyllä kai," sanoi Pekka, "mutta ei se ole niin vallan helppoa, sillä
teidän laatuisia miehiä hän ei kärsi; kuitenkin jos teillä on tupakkaa,
niin taitaa tuo olla mahdollista!"

"Olisihan mulla sikaria, jos se auttaisi?"

Sillä välin oli synkkiä pilviä kokoontunut taivaalle, ilma kävi

tukahuttavan kuumaksi, hyönteiset surisivat ja salama leikitteli pilven
partaalla.

"Ukkosenilma lähenee", sanoi Mikko, "koettakaamme päästä

aikanaan suojaan!"

"Ja niinkö jää meidän tuttavuutemme Wilpun kanssa?" sanoi

Alpert.
"Koettakaamme saada ukkoa mukaan!"

"Sehän olisikin paras!" He käänsivät veneensä kotirantaan päin ja

soutivat kiirettä vauhtia; ilma kävi hämäräksi ja ukkonen jyrisi
pilvissä.

Alpertherra kertoili Kallelle maista, kansoista ja kaupungeista ja

Kalle kuulteli tuskin hengittäin; hän piti herraa jonakin korkeampana
olentona ja jokainen sana painui hänen muistiinsa niinkuin lukittu.

Ukko Wilppu istui ruuhessaan synkän näköisenä ja mutisi:

"tuhannen pirua! olis tässä ollut jommoinenkin kalan saalis, mutta
siihen hän nyt taas tuli kolistelemaan." Samassa kiiti vene lähelle ja
laineet häiläyttivät ukon ruuhta. "Riivatun mustatakit", ärjäsi hän,
"kaadattehan ruuhenikin tuolla mokomalla laivallanne, olisihan teillä
ollut vettä soutaa edempääkin!"
 "Mutta asia onkin semmoinen", alkoi Pekka, "että aikomuksemme
oli teitä pyytää kanssamme juttelemaan, ja tupakoimaan, koska nyt
on tulossa raju ilmakin!"

"Raju-ilmako? tuskinpa", mumisi Wilppu, "no eihän tuo olisi

niinkään hullua, tunti sinne tai tänne!"

"Tulkaa mukaan kaikin mokomin," huusi Mikko veneen kulkiessa

rantaa kohden.

"Tulenko mukaan, kyllä kai, eihän tuon ole niin kiirettä", mumisi
Wilppu. "Tupakoimaan, sanoi Pekka; niin kyllä, eihän olisi
hullumpaa.
Mistä lienevät veneesensä saaneet tuommoisen herra rentun? Kyllä
miesparat on huonoilla teillä!"

Rantaan kun ehtivät, tuntui jo muutamia voimakkaita tuulen

puuskia, kuului kovia jyräyksiä, tipahteli yksinäisiä vesipisaroitakin.
Mikko katsoi järvelle: "totta tosiaan, Wilppu kääntää ruuhtaan tänne
käsin!"

"Mutta miten hänen käy?" sanoi Alpertti, "voihan myrsky viedä

miehen ruuhineen päivineen!"

"Ei hätää", sanoi Pekka, "kyllä Wilppu ruuhensa ohjaa, vaikka

koskesta alas."

Matkalla jutteli Alpertti Kallelle ukkosesta ja ukontulista, ja Kalle

kuulteli, niin ett'ei tällä kertaa muistanut ensinkään pelätä ukkosen
jyrinää. Kun ehdittiin Mikon asunnolle, puhkesi raju-ilma täyteen
vauhtiinsa: tuuli lennätteli kuivaa multaa ja lastuja ympäri peltoa,
ankarat jyräykset tärisyttivät maata ja sormenpään kokoisia
vesipisaroita alkoi tippua. Pian oli ilma yhtenä vesivirtana, hetkessä
syntyi pihalle isoja vesilammikoita ja pieniä puroja, jotka kuljettivat
myötäänsä kaikenlaisia rikkoja. Silloin näkyi pihassa läpi vesitulvan
mies vakavana käyskelevän huonetta kohden.

"Herran tähden", huudahti Kerttu, "kuka tuolla ulkona kävelee

tuollaisessa ilmassa?"

"Wilppuhan se on", sanoi Pekka, "mitähän nyt ukko sanonee

tuosta liotuksesta?"

Samassa astui ovesta sisälle kummallisen näköinen olento: Pitkät

vanuneet hiukset, jotka tuskin kymmeneen vuoteen olivat saksia tai
kampaa nähneet, riippuivat pitkinä suortuvina niskassa ja jokaisesta
suortuvasta juoksi vähäinen vesivirta. Pitkä, likainen mekko kahisi ja
rapisi kuin tuohi, ryppyiset kasvot olivat vääntyneet entistäkin
ankarampaan muotoon. Hän seisoi oven suussa, pitkä vartalo
köyristyneenä, puristellen sanaa sanomatta vettä pois ryysyistänsä.

"Mitäs Wilppu siellä niin oven suussa seisoo?", sanoi Mikko,

"tulkaa tänne peränpuoleen istumaan! Onhan siellä oikein ankara
Jumalan ilma!"

"Mitä! Jumalan ilmako?", sanoi ukko suuttuneena ylellisestä

kastumisesta. "Siellähän on oikein peijakkaan ilma, järvellä se jo
minun saavutti ja heitteli ruuhtani niinkuin lastua, en parhaallakaan
soutamisella tahtonut päästä rantaan! Suutuinpa tuosta viimein,
lakkasin soutamasta ja tuumasin: vieköön nyt koko purtilon järven
pohjaan! Kun sitten hiukan manasin, hellitti ilma siksi, että pääsin
maalle. Ilmassa on häijyt henget valloillaan, ne siellä jyskii, hakkaa ja
kolistelee, että huono ihminen henkeänsä pelkää!"
 "Puhuttehan nyt vähän jumalattomasti, Wilppu", muistutti Kerttu.

"Minäkö jumalattomasti? Olenhan minä jo siksi mies, etten rupea

tässä ristissä käsin siunailemaan! Mutta uskottekos", jatkoi Wilppu ja
oikasi vartalonsa suoraksi, "uskottekos, että minä, vaikka vaan
tämmöinen äijä, voin lakkauttaa tuon riivatun jytinän ja jyskeen!"

"Kyllähän tuo on uskottavaa," sanoi Pekka, "mutta huolisimmeko

tuosta! Olemmehan täällä sateen suojassa, annetaan pitää peliänsä
niin kauan kuin tahtoo!"

Mikko sillä välin haki tupakat ja tarjosi Wilpulle. Nyt rupesi ukko
koperoimaan housunsa taskuja ja löysi siellä mustan, varrettoman
nysän; sitte haki hän tulukset ja monen vaikean kokeen perästä sai
hän viimein palavan taulapalan piippunsa päälle. Vähitellen rupesi
ankaruus katoamaan ukon kasvoista, hän istui tyytyväisenä,
poltellen nysäänsä, ja unhottain raju-ilmat ja muut vastukset.

Ukkosen vähän lakattua, laittoi Kerttu puolisen, pulskimman, mitä

tässä torpassa ennen oli nautittu, ja miehet istuivat syömään.
Kutsuttiinpa nyt Wilppuakin, mutta siinäpä oli työ, ennenkuin hän
saatiin tulemaan. "Hän ei muka ollut mikään nälkäinen, eikä hän
tarvinnut täällä syödä." Mutta Mikko selitti, että muuten vaan heidän
mieliksi, ja haki kaapista pullon, joka siellä oli monta vuotta seisonut,
mutta joka sentään sisälti niin kirkasta ainetta. Hän kehoitti Wilppua
siitä ensin ottamaan kaulan kasteeksi ja sitte haukkaamaan palaa
päälle. Ja nyt loppui ukon vastustusvoima; hän kulautti pullosta kelpo
lailla ja sitten näytti, ettei hän ruokapöydän ääressä ollut mikään
poika.

Pekka kiitteli Wilpun ennustustaitoa: "nythän oli jo rukiit leikattu ja

pian suvilaihotkin valmistuivat, eikä hallaa vielä ollut!" — Ja Wilppu
vakuutti tuhannen hiiden nimeen, ett'ei hallaa tule ennen Mikon
päivää!

Ukko oli hyvillään, näin ystävällisiä kohtelua oli hänelle tuskin

koskaan osoitettu. Hän oli köyhä, hänen leipänsä oli melkein pelkkää
vehkaa ja petäjäistä, mutta mitään pahempaa oi hänelle voinut
sanoa kuin köyhä; siitä hän suuttui silmittömästi, ja sanoja sai varoa,
ettei joutunut hänen karhunkäpälöihinsä.

Miesten aterioidessa astui sisälle Pekan vaimo, nähtävästi pahalla

tuulella. "Sitä miestä," sanoi hän, "ei tule kotia, olemme peljänneet
itsemme hulluksi, tuota ankaraa ilmaa!"

"Mitäs huolitte peljätä," sanoi Pekka.

"Mitäs huolitte!" tiuskaisi Maiju ja pyörähti ovelle; siinä hän kääntyi

ja kysyi nauraen, "tulikos paljonkin kaloja tänäpänä?"

"Ei kaloja paljon, mutta sen runsaammin krapuja!" ilvehti Pekka.

Maiju ei tuosta enää pahastunut. Käsi oven rivassa jutteli hän

vasta asiansa ja pyysi kalastajia kaiken mokomin heille illalliselle, ja
pian hän taas mennä hyppeli pitkin märkää polkua.

Päivällisen jälkeen paistoi päivä taas kirkkaasti ja kalastajat olivat

valmiit järvelle lähtemään. Kuiva maa ahmasi halukkaasti pienet
vesilätäköt, ilma tuntui raittiilta ja virkistävältä, syöpäläisetkin olivat
kadonneet. Wilppu seurasi kalastajia ja oli oikein hyvillään tuosta
ystävällisestä kohtelusta, jota täällä oli saanut nauttia.

Toisen päivän iltapuolella hankki Alpertti pois lähtöä Ruuhkajärven

takamailta. Hän sanoi, että nämät päivät oli olleet hauskimpia hänen
elämässään.
 Torpparit palasivat taas raskaisin töihinsä, jatkamaan taisteluansa
kovaa luontoa vastaan. Nyt oli tämä taistelu kuitenkin jo voiton
taistelua ja palkinto saatavissa. — Alpertti palasi taas kartanoon,
elämään, seurustelemaan hienommissa piireissä; mutta yhäti
muistuivat hänelle mieleen köyhät torpparit Ruuhkajärven takana,
nuot lempeät, ystävälliset ihmiset, jotka taistellessaan nurjaa, kovaa
luontoa vastaan, kuitenkin olivat niin iloiset ja tyytyväiset, ja joissa
kaiken yksinkertaisuuden keskellä oli niin paljo rehellisyyttä ja hyviä
avuja. Mutta ennen kaikkia muisti hän nuorta Kallea, jolla oli niin
hyvä ymmärrys ja ääretön tiedonhalu, ja hän päätti hoitaa tuota
lahjakasta poikaa, lähettämällä hänelle kirjallisuutta minkä voi.

Suuremman vaikutuksen teki Alpertin kalastusretki Kalle poikaan,

se herätti hänessä tunteita, jotka sitten vaikuttivat koko hänen
tulevaiseen elämäänsä.

*****

Ummelleen kuusi vuotta on kulunut ajasta, jolloin kertomuksemme

alkaa. Nyt on juhannuksen päivä, niinkuin silloinkin; luonto on nytkin
viehättävän kaunis ja vene kiitää nytkin pitkin Ruuhkajärven pintaa.
Veneessä soutajat ovat muuttuneet: Kalle, joka silloin tuskin jaksoi
airoa häilyttää, soutaa nyt vankasti, voimakkaasti. Hän on oikein
jättiläinen ikäisekseen, pitkä, solakka, likimain kolme kyynärää. Koko
hänen olennossaan ja kaikissa liikkeissä näkyy vakavuus, jommoista
harvoin tavataan sillä ijällä; ja kuitenkin todistaa hänen katseensa ja
kasvonsa juonteet, että tulinen sydän asuu tuon vakavan ulkokuoren
alla. Joskus luo Kalle lempeän silmäyksen vastapäätä istuvaan
tyttöön, joka häntä muistuttelee kaikenmoisilla pilapuheilla. Tyttö on
suloinen hempukka, vaikka ei mikään erinomainen kaunotar;
lyhyenläntä, suora ja notkea kuin nuori vesa; kasvot täyteläiset,
terveyttä osoittavat; iloiset sinisilmät säihkyvät; vilkkaasti siirtyy katse
esineestä toiseen.

"Annappas, Kalle, minulle kirjasi, sinä sen kastelet pilalle,

soutaissasi tuolla tavoin", sanoo tyttö hymyssä huulin.

"Etpäs ottanut rannalla, kun olisin antanut!"

"Mitäs tuosta, olin silloin vähän suutuksissa, kun en saanutkaan

kirjaa; mutta kun nyt oikein ajattelun asiaa, niin huomaan, ett'en
minä sitä ansaitsekaan! Ihme kun pääsin yhdellä vuodella, minä kun
olen niin vähän lukenut; mutta ompa äiti minua niin paljon
lukemisesta torunut, että jo paljaastaan silläkin oppi jotain."

"Hulluja puhut, pääsithän kiitoksella ja olitkin parhaimpia lukijoita!"

"Kissa kiitoksella elää! mutta eipä sekään ansiosta tullut! Vaan

annathan kirjasi minulle, että taidat vapaammin soutaa. Niin ne nyt
taas loppui, nuot hauskat päivät, jolloin saimme olla pitäjällä ihmisten
seurassa ja nähdä vähän muutakin, kuin vaan kiviä ja kantoja,
metsätölliläisen ainaisia ja ainoita tuttavia!"

"Minä en välitä pitäjästä enkä näkemisistä", sanoi Kalle

innostuneena, "minulla ei ole mitään rakkaampaa kuin kotiseutuni
metsät ja sen armaat asukkaat; siellä tahtoisin ikäni elää ja
työskennellä vanhempaini ja naapurieni seurassa ja sitte iltasella
istua jonkun tuttavan kiven luona, lukien kirjaa ja kuunnella lintuin
laulun, lehdon huminaa ja puron lirinää. Siinä on minulle kylliksi!"

"Mikä hulluus! istua yökaudet metsässä kirjain kanssa, olisipa

sekin huvia! Minä tahtoisin olla kylissä ja kartanoissa, lauleskella
tyttöin kanssa ja tanssia iltasilla! Se olisi jotakin toista!"
 Kallen posket hehkuivat, rinta aaltoili rajusti, hän puhui melkein
värähtelevällä äänellä: "Kylissä ja kartanoissa! minä en tuota tahdo!
Ja kuitenkin tunkeutuu joskus rinnastani ääni: pois avaraan
maailmaan! toimimaan, työskentelemään kansasi eduksi! En tiedä
mitä tekisin, mitä toimittaisin? mutta rakkauteni kotiseutuuni ja
vanhempiini sitoo minua. En voi täältä lähteä; enkä sitä tahdokkaan!"

Tänäpänä ovat ystävämme ensi kerran nauttineet Herran pyhää

ehtoollista. Kallis, muistorikas on heille tämä päivä. Tänäpänä ovat
he eronneet ystävistä, jotka suven kululla ovat tulleet heille rakkaiksi,
mutta joita tästälähin harvoin kohtaavat. Kirja, joka nyt on Miinan
polvella, on lahja Kallelle, hyvästä taidosta ja hiljaisesta käytöksestä.

Ja tuskinpa lieneekään kukaan ollut niin halukas kuuntelemaan

vanhan kirkkoherran neuvoja ja opetuksia kuin Kalle; sillä kaikki,
mikä oli opettavaista, miellytti häntä. Alpert herran toimesta oli
Kallella kirjoja jommoinenkin joukko; niitä hän luki yhä uudestaan,
siksi kuin osasi ne melkein ulkoa, ja tämä lukeminen kehitti hänen
hyviä luonnonlahjojaan ja herätti mietteitä hänen tunnokkaassa
mielessään.

Toisia luonnetta oli Miina, hänkin teräväpäinen, mutta vallaton

letukka; aina oli hänellä joku sukkeluus mielessä ja opetuksesta hän
piti vähän väliä. Rippikoulua piti hän huviretkenä; siellä kului häneltä
päivä hupaisesti nuorten kumppanien seurassa. Hyvä lukija hän oli,
mutta se oli melkein yksinomaan vanhempain ansio; hän luki
pakosta eikä omasta halusta. Hänen luonteessaan oli joku määrä
kevytmielisyyttä, jota ei kasvatuksellakaan osattu poistaa; hän oli
hyväsydämminen ja hellä, mutta samassa leikillinen ja vallaton.

Tällaisiksi olivat ystävämme varttuneet; nuorena olivat heidän

ruumiinsa ja henkensä voimat kehittyneet, että nyt olivat täydessä
nuoruuden kukoistuksessa.

Takamaan torpparit olivat tänäpänä päättäneet pitää pienet pidot

omassa piirissään, muistoksi lapsillensa tästä heille merkillisestä
päivästä. Edellisenä iltana oli Mikon asunnolle laitettu suuri, kukilla ja
tuoreilla ruohoilla koristettu lehtimaja, sinne oli tuotu pöytä ja
pöydälle laitettu herkkuja, jommoisia torpissa ei ollut ennen nähty.
Nyt oli uusi, kirkas kahvipannukin ensi kerran saanut kylkeänsä
lämmittää Ruuhkajärven takana.

Majan penkeillä istuivat molempain torppain asukkaat, vartoen

nuoria kirkkomatkalta tulevaksi. Varsin vähän ovat tuttavamme
muuttuneet kuuden vuoden kululla, ainoastaan Kerttu näyttää entistä
vaaleammalla.

"Iloistapa ja hauskaa on meillä!" sanoi Pekka, "täällähän elämme

kuin ruhtinaat hovissaan ja pidämme pitoja kuin parhaat pohatat! No,
ei moittia sovi, vasta nämät nyt ovat ensimmäiset pitomme, eikä
nytkään ole koossa suuri väen paljous! Mutta kukas olisi vuosia
kymmenen takaperin uskonut, että täällä joskus näinkään
elettäisiin?"

"Herra on siunannut työmme", vastasi Mikko.

"Niinpä niin, kyllä se niin on. Mutta totta se, vaikka minulle
tarjottaisiin talo töllipahastani, niin tuskinpa vaihtaisin!"

"Oma käsiala on rakasta", sanoi Mikko.

"Niinpä se on", jatkoi Pekka, "ja mikäs meidän eläissä? Ei mistään

puutetta, eikä kenenkään käskettävänä; kukas olisi tallirenki nahjun
luullut pääsevän tuommoiseen asemaan!"
 "Vaan", lisäsi hän, "tuskin se olisikaan ollut mahdollista; mutta oli
minulla ystävä, joka neuvoi ja auttoi minua! Ilman ystävätäni ei olisi
minulla torppaa, eikä sen tuonusta, vaan kenties olisin aikaa
maannut maan mullassa!"

Pekan näin jutellessa astuivat Kalle ja Miina lehtimajaan, Kalle

edellä, kirja kainalossa, ja Miina perässä, iloisesti hyppien.
Nähtyään, miten täällä oli laitettu, jäivät nuoret sanattomina
seisomaan.

"Tulkaa tänne lapset", sanoi Mikko, "olemme tahtoneet teitä

ilahuttaa, laittamalla yhtä ja toista, tänä teille niin merkillisenä
päivänä. Pysykää rehellisinä kaikissa elämän kohdissa, turvatkaa
Jumalaan, kovimpanakin surun hetkenä, niin ette ikänä häpeään
joudu! Tämän olen oppinut elämiini koulussa!"

Kalle laski pöydälle lahjaksi saadun raamattunsa ja sitten

rupesivat he tyytyväisinä ja iloisina nauttimaan juhla-ateriaansa.
Päivällisen pääteltyä avasi Kalle uuden raamattunsa ja luki siitä
monioita lukuja. Sitten otti Mikko virsikirjan, ja nyt kaikui kuusi-
ääninen veisuu, raikkaassa kesä-ilmassa. Näin vietettiin
Ruuhkajärven takana Juhannuksen iltapuolta.

Ilta läheni, veisuu taukosi ja naapurit erosivat iltatoimituksillensa.

Varjot pitenivät, auringon valo oli kadottanut kuumuutensa, suloinen
lemu kukkivasta ruisvainiosta täytti ympäristön ilman.

Kalle otti kirjan käteensä ja meni lempipaikalleen järven rannalle;

siellä vietti hän monta hetkeä lukien ja mietiskellen. Ihastellen loi
nuorukainen katseensa yli järven peilikirkkaan pinnan, jossa kalat
hyppelivät ja mulauttelivat vettä pieniin laineisin.