An Introduction to Kac Moody Groups

over Fields Marquis

Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/an-introduction-to-kac-moody-groups-over-fields-mar
quis/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Algebra 1 Groups Rings Fields and Arithmetic 1st

Edition Ramji Lal

https://textbookfull.com/product/algebra-1-groups-rings-fields-
and-arithmetic-1st-edition-ramji-lal/

Quantum Theory Groups and Representations An

Introduction 1st Edition Peter Woit (Auth.)

https://textbookfull.com/product/quantum-theory-groups-and-
representations-an-introduction-1st-edition-peter-woit-auth/

Introduction to the Theory of Lie Groups 1st Edition

Roger Godement

https://textbookfull.com/product/introduction-to-the-theory-of-
lie-groups-1st-edition-roger-godement/

Introduction to Averaging Dynamics over Networks 1st

Edition Fabio Fagnani

https://textbookfull.com/product/introduction-to-averaging-
dynamics-over-networks-1st-edition-fabio-fagnani/
From Groups to Categorial Algebra Introduction to
Protomodular and Mal tsev Categories Compact Textbooks
in Mathematics Bourn

https://textbookfull.com/product/from-groups-to-categorial-
algebra-introduction-to-protomodular-and-mal-tsev-categories-
compact-textbooks-in-mathematics-bourn/

An Introduction to Hinduism Gavin Flood

https://textbookfull.com/product/an-introduction-to-hinduism-
gavin-flood/

An introduction to integral transforms Patra

https://textbookfull.com/product/an-introduction-to-integral-
transforms-patra/

An Introduction to Indian philosophy Perrett

https://textbookfull.com/product/an-introduction-to-indian-
philosophy-perrett/

An Introduction To Feminism Lorna Finlayson

https://textbookfull.com/product/an-introduction-to-feminism-
lorna-finlayson/
 Textbooks in Mathematics

Timothée Marquis
Timothée Marquis Timothée Marquis
An Introduction to
An Introduction

An Introduction to Kac–Moody Groups over Fields

Kac–Moody Groups over Fields
The interest for Kac–Moody algebras and groups has grown exponentially in the past
decades, both in the mathematical and physics communities, and with it also the need
for an introductory textbook on the topic.
to Kac–Moody
The aims of this book are twofold:
- to offer an accessible, reader-friendly and self-contained introduction to Kac–Moody
algebras and groups;
- to clean the foundations and to provide a unified treatment of the theory.
Groups over Fields
The book starts with an outline of the classical Lie theory, used to set the scene. Part II
provides a self-contained introduction to Kac–Moody algebras. The heart of the book
is Part III, which develops an intuitive approach to the construction and fundamental
properties of Kac–Moody groups. It is complemented by two appendices, respectively
offering introductions to affine group schemes and to the theory of buildings. Many
exercises are included, accompanying the readers throughout their journey.

The book assumes only a minimal background in linear algebra and basic topology,
and is addressed to anyone interested in learning about Kac–Moody algebras and/or
groups, from graduate (master) students to specialists.

ISBN 978-3-03719-187-3

www.ems-ph.org

Marquis Cover | Font: Frutiger_Helvetica Neue | Farben: Pantone 116, Pantone 287 | RB 30 mm
EMS Textbooks in Mathematics

EMS Textbooks in Mathematics is a series of books aimed at students or professional mathemati-

cians seeking an introduction into a particular field. The individual volumes are intended not only to
provide relevant techniques, results, and applications, but also to afford insight into the motivations
and ideas behind the theory. Suitably designed exercises help to master the subject and prepare
the reader for the study of more advanced and specialized literature.

Markus Stroppel, Locally Compact Groups

Peter Kunkel and Volker Mehrmann, Differential-Algebraic Equations
Dorothee D. Haroske and Hans Triebel, Distributions, Sobolev Spaces, Elliptic Equations
Thomas Timmermann, An Invitation to Quantum Groups and Duality
Oleg Bogopolski, Introduction to Group Theory
Marek Jarnicki and Peter Pflug, First Steps in Several Complex Variables: Reinhardt Domains
Tammo tom Dieck, Algebraic Topology
Mauro C. Beltrametti et al., Lectures on Curves, Surfaces and Projective Varieties
Wolfgang Woess, Denumerable Markov Chains
Eduard Zehnder, Lectures on Dynamical Systems. Hamiltonian Vector Fields and Symplectic
Capacities
Andrzej Skowroński and Kunio Yamagata, Frobenius Algebras I. Basic Representation Theory
Piotr W. Nowak and Guoliang Yu, Large Scale Geometry
Joaquim Bruna and Juliá Cufí, Complex Analysis
Eduardo Casas-Alvero, Analytic Projective Geometry
Fabrice Baudoin, Diffusion Processes and Stochastic Calculus
Olivier Lablée, Spectral Theory in Riemannian Geometry
Dietmar A. Salamon, Measure and Integration
Andrzej Skowroński and Kunio Yamagata, Frobenius Algebras II. Tilted and Hochschild Extension
Algebras
Jørn Justesen and Tom Høholdt, A Course In Error-Correcting Codes, Second edition
Bogdan Nica, A Brief Introduction to Spectral Graph Theory
 Timothée Marquis

An Introduction
to Kac–Moody
Groups over Fields
Author:

Timothée Marquis
IRMP
Université Catholique de Louvain
Chemin du Cyclotron 2
1348 Louvain-la-Neuve
Belgium
E-mail: timothee.marquis@uclouvain.be

2010 Mathematics Subject Classification: 20G44, 20E42, 17B67

Key words: Kac–Moody groups, Kac–Moody algebras, infinite-dimensional Lie theory, highest-
weight modules, semisimple algebraic groups, loop groups, affine group schemes, Coxeter groups,
buildings, BN pairs, Tits systems, root group data

ISBN 978-3-03719-187-3

The Swiss National Library lists this publication in The Swiss Book, the Swiss national bibliography,
and the detailed bibliographic data are available on the Internet at http://www.helveticat.ch.

This work is subject to copyright. All rights are reserved, whether the whole or part of the material is
concerned, specifically the rights of translation, reprinting, re-use of illustrations, recitation, broad-
casting, reproduction on microfilms or in other ways, and storage in data banks. For any kind of use
permission of the copyright owner must be obtained.

© 2018 European Mathematical Society

Contact address:

European Mathematical Society Publishing House

Seminar for Applied Mathematics
ETH-Zentrum SEW A21
CH-8092 Zürich
Switzerland

Email: info@ems-ph.org
Homepage: www.ems-ph.org

Typeset using the author’s TEX files: le-tex publishing services GmbH, Leipzig, Germany
Printing and binding: Beltz Bad Langensalza GmbH, Bad Langensalza, Germany
∞ Printed on acid free paper
987654321
To Oliver
Preface

The interest for Kac–Moody algebras and groups has grown exponentially in the
past decades, both in the mathematical and physics communities. In physics, this
interest has essentially been focused on affine Kac–Moody algebras and groups
(see e.g. [Kac90]), until the recent development of M-theory, which also brought
into the game certain Kac–Moody algebras and groups of indefinite type (see
e.g., [DHN02], [DN05], [FGKP18]). Within mathematics, Kac–Moody groups
have been studied from a wide variety of perspectives, reflecting the variety of
flavours in which they appear: as for the group functor SLn , which associates
to each field K the group SLn .K/ D fA 2 Matn .K/ j det A D 1g, Kac–Moody
groups can be constructed over any field K. In addition, Kac–Moody groups come
in two versions (minimal and maximal). To a given Kac–Moody algebra is thus
in fact attached a family of groups, whose nature can greatly vary. Just to give a
glimpse of this variety, here is a (neither exhaustive nor even representative, and
possibly random) list of recent research directions.
Note first that any Kac–Moody group naturally acts (in a nice way) on some
geometric object, called a building. Buildings have an extensive theory of their
own (see [AB08]) and admit several metric realisations, amongst which CAT(0)-
realisations. In turn, CAT(0)-spaces have been extensively studied (see [BH99]).
This already provides powerful machineries to study Kac–Moody groups, and
connects Kac–Moody theory to many topics of geometric group theory.
Over K D R or K D C, minimal Kac–Moody groups G are connected
Hausdorff topological groups. In [FHHK17], symmetric spaces (in the axiomatic
sense of Loos) associated to G are defined and studied. In [Kit14], cohomo-
logical properties of the unitary form K of G (i.e. the analogue of a maximal
compact subgroup in SLn .C/) are investigated. Maximal Kac–Moody groups
over K D C, on the other hand, have a rich algebraic-geometric structure (see
e.g., [Mat88b], [Kum02], [Pez17]).
Over a non-Archimedean local field K, the authors of [GR14] associate spher-
ical Hecke algebras to Kac–Moody groups of arbitrary type, using a variant of
buildings, called hovels.
When K is a finite field, minimal Kac–Moody groups provide a class of dis-
crete groups that combine various properties in a very singular way. For instance,
they share many properties with arithmetic groups (see [Rém09]), but are typi-
cally simple; they in fact provide the first infinite finitely presented examples of
discrete groups that are both simple and Kazhdan (see [CR09]). They also helped
construct Golod–Shafarevich groups that disproved a conjecture by E. Zelmanov
(see [Ers08]).
viii Preface

Maximal Kac–Moody groups over finite fields, on the other hand, provide an
important family of simple (non-discrete) totally disconnected locally compact
groups (see [Rém12], [CRW17], and also 9.4).
Despite the manifold attractions of general Kac–Moody groups, the vast ma-
jority of the works in Kac–Moody theory still focus on affine Kac–Moody groups.
We strongly believe that this is in part due to the absence of an introductory text-
book on the subject (apart from Kumar’s book [Kum02] which, however, only
covers the case K D C), which can make learning about general Kac–Moody
groups a long and difficult journey. The present book was born out of the desire
to fill this gap in the literature, and to provide an accessible, intuitive, reader-
friendly, self-contained and yet concise introduction to Kac–Moody groups. It
also aims at “cleaning” the foundations and providing a unified treatment of the
theory. The targeted audience includes anyone interested in learning about Kac–
Moody algebras and/or groups (with a minimal background in linear algebra and
basic topology — this book actually grew out of lecture notes for a Master course
on Kac–Moody algebras and groups), as well as more seasoned researchers and
experts in Kac–Moody theory, who may find in this book some clarifications for
the many rough spots of the current literature on Kac–Moody groups. A descrip-
tion of the structure of the book, as well as a guide to the reader, are provided at
the end of the introduction.
To conclude, some acknowledgements are in order. I am very much indebted
to Guy Rousseau, first for his paper [Rou16] which made it possible for me to
write Chapter 8 of this book, and second for his thorough comments on an earlier
version of that chapter. I am also indebted to Pierre-Emmanuel Caprace, for intro-
ducing me to the world of Kac–Moody groups in the first place, and for his pre-
cious comments on an earlier version of Chapter 7. Finally, I extend my warmest
thanks to Ralf Köhl and anonymous reviewers for their precious comments on an
earlier version of the book. Needless to say, all remaining mistakes are entirely
mine.

Brussels, December 2017

Timothée Marquis1

1 F.R.S.-F.N.R.S Research Fellow

Contents

Introduction . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1

I A few words on the classical Lie theory . . . . . . . . . . . . . 13

1 From Lie groups to Lie algebras . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 15

2 Finite-dimensional (real or complex) Lie algebras . . . . . . . . . . 19

2.1 A few definitions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 19
2.2 Levi decomposition . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 21
2.3 Semisimple Lie algebras . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 22
2.4 Classification of simple Lie algebras . . . . . . . . . . . . . . . . 25

II Kac–Moody algebras . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 35
3 Basic definitions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 37
3.1 Preliminaries: presentations and enveloping algebra
of a Lie algebra . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 37
3.2 Towards Kac–Moody algebras . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 39
3.3 Generalised Cartan matrices . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 40
3.4 Gradations . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 40
3.5 Realisations of GCM and Kac–Moody algebras . . . . . . . . . . 41
3.6 Simplicity of Kac–Moody algebras . . . . . . . . . . . . . . . . . 49
3.7 The invariant bilinear form . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 51

4 The Weyl group of a Kac–Moody algebra . . . . . . . . . . . . . . . 57

4.1 Integrable modules . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 57
4.2 The Weyl group of g.A/ . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 63
4.3 Geometry of the Weyl group . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 72

5 Kac–Moody algebras of finite and affine type . . . . . . . . . . . . . 75

5.1 Types of generalised Cartan matrices . . . . . . . . . . . . . . . . 75
5.2 Kac–Moody algebras of finite type . . . . . . . . . . . . . . . . . 78
5.3 Kac–Moody algebras of affine type* . . . . . . . . . . . . . . . . 79

6 Real and imaginary roots . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 89

6.1 Real roots . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 89
6.2 Imaginary roots . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 90
x Contents

III Kac–Moody groups . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 97

7 Minimal Kac–Moody groups . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 101
7.1 Towards Kac–Moody groups . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 101
7.1.1 Some motivations from the classical theory . . . . . . . . . 101
7.1.2 A few attempts to construct Kac–Moody groups . . . . . . 102
7.2 A Z-form of the universal enveloping algebra of g.A/ . . . . . . . 105
7.3 Kac–Moody root data and associated tori . . . . . . . . . . . . . . 111
7.3.1 Kac–Moody root data . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 111
7.3.2 Extensions of Kac–Moody root data* . . . . . . . . . . . . 116
7.3.3 The split torus scheme . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 122
7.4 The constructive Tits functor . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 126
7.4.1 A few words on the classical theory . . . . . . . . . . . . . 127
7.4.2 Kac–Moody groups via representations . . . . . . . . . . . 130
7.4.3 Working out relations . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 132
7.4.4 First properties of GD . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 138
7.4.5 Functoriality of GD in the Kac–Moody root datum* . . . . 144
7.4.6 Geometry of the constructive Tits functor over fields . . . . 147
7.5 In search of axioms . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 150
7.6 Affine Kac–Moody groups* . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 160

8 Maximal Kac–Moody groups . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 173

8.1 Motivation and basic constructions . . . . . . . . . . . . . . . . . 173
8.1.1 Motivation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 173
8.1.2 Some maximal Kac–Moody groups over C . . . . . . . . . 174
8.1.3 Maximal Kac–Moody groups over a ring k: the basic idea . 180
8.2 Geometric completion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 186
8.3 Representation-theoretic completion . . . . . . . . . . . . . . . . 190
8.4 Algebraic completion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 197
8.5 Scheme-theoretic completion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 205
8.5.1 The affine group scheme UmaCA . . . . . . . . . . . . . . . 206
8.5.2 Twisted exponentials . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 211
8.5.3 Functoriality of UmaC
A in the generalised Cartan matrix* . . 230
8.5.4 The scheme-theoretic completion of GD .k/ . . . . . . . . 232
8.5.5 The closure of GD .K/ in GschD .K/ . . . . . . . . . . . . . . 241
8.6 Comparisons and GK-simplicity . . . . . . . . . . . . . . . . . . 248
pma
8.7 The maximal Kac–Moody group functor GD . . . . . . . . . . . 259
8.8 The minimal Kac–Moody group functor Gmin D . . . . . . . . . . . 264

9 Loose ends . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 269

9.1 Simplicity of Kac–Moody groups . . . . . . . . . . . . . . . . . . 269
9.2 Isomorphism problem for Kac–Moody groups . . . . . . . . . . . 271
9.3 Linearity problem for Kac–Moody groups . . . . . . . . . . . . . 274
9.4 Kac–Moody groups and locally compact groups . . . . . . . . . . 276
 Contents xi

A Group schemes . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 277

A.1 The language of categories . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 277
A.2 Affine group schemes . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 279
A.2.1 Linear algebraic groups and affine group schemes . . . . . 280
A.2.2 Hopf algebras . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 281

B Buildings and BN-pairs . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 289

B.1 Coxeter groups and complexes . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 289
B.1.1 Finite reflection groups and their associated poset . . . . . 289
B.1.2 Simplicial complexes . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 290
B.1.3 A group theoretic reconstruction of † . . . . . . . . . . . . 291
B.1.4 Coxeter groups and complexes . . . . . . . . . . . . . . . 292
B.1.5 The geometry of Coxeter complexes . . . . . . . . . . . . 296
B.2 Buildings . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 300
B.3 BN-pairs . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 301
B.3.1 Strongly transitive actions on buildings . . . . . . . . . . . 302
B.3.2 BN-pairs and associated buildings . . . . . . . . . . . . . 303
B.3.3 Twin and refined BN-pairs . . . . . . . . . . . . . . . . . 308
B.4 Root group data . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 311

Bibliography . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 315

Index . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 321

Index of symbols . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 325

Introduction

The story begins with fundamental works of S. Lie, W. Killing, and E. Cartan back
at the end of the 19th century, which led to the creation of Lie theory. Lie’s orig-
inal motivation was to develop a Galois theory for differential equations; by now,
Lie theory has gone far beyond this objective, and has become a central chapter of
contemporary mathematics. At its heart lies the study of certain groups of symme-
try of algebraic or geometric objects (the Lie groups), of their corresponding sets
of infinitesimal transformations (their Lie algebras), and of the fruitful interplay
between Lie groups and Lie algebras (the Lie correspondence).
To any Lie group G, one can namely associate the vector space g of its tangent
vectors at the identity, and equip g with a Lie bracket g  g ! g W .x; y/ 7! Œx; y,
turning g into a Lie algebra. For our purposes, it will be sufficient to think of
G D SLn .C/, in which case g D sln .C/ is the Lie algebra of traceless complex
nn matrices, with the Lie bracket given by ŒA; B WD AB BA for all A; B 2 g.
Conversely, the Lie group G can be reconstructed from its Lie algebra g by
exponentiation: the exponential map
X 1
expW sln .C/ ! SLn .C/ W A 7! eA WD An
n0
nŠ

yields an identification of the underlying sets, and the group multiplication on

G can be expressed in terms of the Lie bracket. The significance of this Lie
correspondence is that one can basically understand the group G by studying the
linear (hence simpler) object g.
Many interesting examples of “transformation groups” yield finite-dimensional
Lie groups, that is, Lie groups whose Lie algebra has finite dimension as a vector
space. The class of finite-dimensional complex Lie algebras has been extensively
studied since the creation of Lie theory, and the classification by Killing and Car-
tan of its simple pieces (the simple Lie algebras) is arguably one of the greatest
mathematical achievements from around the turn of the twentieth century. This
classification yields a small list of simple Lie algebras (of which sln .C/ is an
example), indexed by some matrices of integers A (the Cartan matrices).
The path to infinite-dimensional Lie algebras and associated groups, on the
other hand, is far less unique, and there is at present no general theory for these
objects. Their study also began much later, around the late 1960’s, and one can
distinguish two general directions: one more analytic, investigating Lie groups
modelled on infinite-dimensional spaces such as Banach or Fréchet spaces, as
in [Nee06], and the other more algebraic, leading to Kac–Moody theory.
By a theorem of J.-P. Serre ([Ser66]), any finite-dimensional (semi-)simple
Lie algebra admits a presentation (i.e. a definition by generators and relations)
2 Chapter 0. Introduction

whose parameters are the entries of the corresponding Cartan matrix A. Now,
this presentation still makes sense if one allows more general integral matrices A,
called generalised Cartan matrices. The corresponding Lie algebras (the Kac–
Moody algebras) were introduced independently in 1967 by V. Kac (whose orig-
inal motivation was to classify certain symmetric spaces, see [Kac67], [Kac68])
and R. Moody ([Moo67], [Moo68]). They share many properties with their (finite-
dimensional) older sisters, but also show some striking differences. These differ-
ences account for a very rich theory of Kac–Moody groups (i.e. of groups asso-
ciated to a Kac–Moody algebra), with the apparition of new phenomena that are
absent from the classical theory.
We give below a brief outline of the story that this book is trying to tell, starting
from finite-dimensional simple Lie algebras, and moving towards the construction
of objects deserving the name of “Kac–Moody groups”.

1 Finite-dimensional simple Lie algebras

Let g be a finite-dimensional simple Lie algebra, such as g D sln .C/ (precise
definitions for the terminology used in this section will be given in Chapter 2).
Thus g is a complex vector space with a Lie bracket Œ; , which is encoded in the
adjoint representation

adW g ! End.g/; ad.x/y WD Œx; y for all x; y 2 g

of g on itself.
The first step in trying to understand the structure of g is to prove the existence
of a Cartan subalgebra h of g, namely, of a nontrivial subalgebra h all whose el-
ements h are ad-diagonalisable (i.e. ad.h/ 2 End.g/ is diagonal in some suitable
basis of g) and that is maximal for this property. Then the elements of h are simul-
taneously ad-diagonalisable: in other words, g admits a root space decomposition
M
gD g˛ ; (1)
˛2h

where
g˛ WD fx 2 g j Œh; x D ˛.h/x 8h 2 hg
is the ˛-eigenspace of ad.h/. The nonzero elements ˛ 2 h such that g˛ ¤ f0g
are called roots, and their set is denoted . One shows that g0 D h, so that (1)
may be rewritten as
M
gDh˚ g˛ : (2)
˛2
 1 Finite-dimensional simple Lie algebras 3

Example 1. Let g D sln .C/, and write Eij for the n  n matrix with an entry “1”
in position .i; j / and “0” elsewhere. The subalgebra
h WD spanC h˛i_ WD Ei i  Ei C1;i C1 j 1  i  n  1i
of all diagonal matrices in sln .C/ is a Cartan subalgebra: the ad-diagonalisability
of h follows from the computation
Œ˛i_ ; Ej k  D .ıij ıi k ıi C1;j Cıi C1;k /Ej k D ."j "k /.˛i_ /Ej k for all i; j; k;
where "j .Ei i / WD ıij . The corresponding set of roots and root spaces are then
given by
 D f˛j k WD "j  "k j 1  j ¤ k  ng and g˛j k D CEj k ;
L
yielding the root space decomposition sln .C/ D h ˚ j ¤k CEj k . 

The second step is to establish some properties of the g˛ ’s. Here are some
important ones:
(1) dim g˛ D 1 for all ˛ 2 .
(2) For any nonzero x˛ 2 g˛ (˛ 2 ), there is some x˛ 2 g˛ such that the
assignment
     
0 1 0 0 _ 1 0
x˛ 7! ; x˛ 7! ; ˛ WD Œx˛ ; x˛  2 h 7!
0 0 1 0 0 1
defines an isomorphism g.˛/ WD Cx˛ ˚ C˛ _ ˚ Cx˛ ! sl2 .C/ of Lie
algebras.
(3) ˛.ˇ _ / 2 Z for all ˛; ˇ 2 .
The third step is to study the root system  and to show that, together with
the integers ˛.ˇ _ / (˛; ˇ 2 ), it completely determines g. Actually,  admits
a root basis … D f˛1 ; : : : ; ˛` g (i.e. every ˛ 2  can be uniquely expressed as a
P
linear combination ˛ D ˙ `iD1 ni ˛i for some ni 2 N), and g is already uniquely
determined by the Cartan matrix
A D .aij /1i;j ` WD .˛j .˛i_ //1i;j `:
More precisely, choosing elements ei D x˛i 2 g˛i and fi D x˛i 2 g˛i as
above, g is generated by the ` copies g.˛i / WD Cfi ˚ C˛i_ ˚ Cei of sl2 .C/
(1  i  `), and can even be reconstructed as the complex Lie algebra gA on the
3` generators ei ; fi ; ˛i_ and with the following defining relations (1  i; j  `):
Œ˛i_ ; ˛j_  D 0; Œ˛i_ ; ej  D aij ej ; Œ˛i_ ; fj  D aij fj ; Œfi ; ej  D ıij ˛i_ ; (3)
.ad ei /1aij ej D 0; .ad fi /1aij fj D 0 for i ¤ j : (4)
Note that the relations (4), called the Serre relations, make sense, as the aij 2 Z
in fact satisfy aij  0 whenever i ¤ j .
4 Chapter 0. Introduction

Example 2. We keep the notations of Example 1. For each j; k 2 f1; : : : ; ng with

j ¤ k, we get an embedded copy of sl2 .C/ in sln .C/ by considering submatrices
indexed by fj; kg. One can then take

x˛j k WD Ej k 2 g˛j k ; x˛j k WD Ekj 2 g˛j k and ˛j_k WD Ejj  Ekk :

We set ˛i WD ˛i;i C1 for each i 2 f1; : : : ; n  1g, so that ˛i_ D Ei i  Ei C1;i C1

is consistent with our previous notations. Then … D f˛i j 1  i  n  1g
is indeed a root basis of , and sln .C/ is generated, as a Lie algebra, by the
elements ei WD Ei;i C1 and fi WD Ei C1;i (1  i  n  1). The Cartan matrix
A D .˛j .˛i_ //1i;j n1 has 2’s on the main diagonal, 1’s on the diagonals
.i; i C 1/ and .i C 1; i /, and 0’s elsewhere. 

2 Kac–Moody algebras
To define infinite-dimensional generalisations of the simple Lie algebras (and,
later on, of the simple Lie groups), we follow the opposite path to the one leading
to the classification of simple Lie algebras (and groups): we start from “gener-
alised” Cartan matrices A, then define a Lie algebra associated to A, and then,
eventually, a group associated to this Lie algebra.
More precisely, the presentation of the Lie algebra gA introduced in the previ-
ous section still makes sense if A D .aij /1i;j ` is a generalised Cartan matrix
(GCM), in the sense that, for each i; j 2 f1; : : : ; `g,
(C1) ai i D 2 (to ensure that ei ; fi ; ˛i_ span a copy of sl2 .C/),
(C2) aij is a nonpositive integer if i ¤ j (to ensure that the Serre relations (4)
make sense),
(C3) aij D 0 implies aj i D 0 (because of the Serre relations .ad ei /1aij ej D 0
and .ad ej /1aj i ei D 0).
The resulting Lie algebra gA is the Kac–Moody algebra associated to A (or rather,
its derived Lie algebra, see Chapter 3 for more details).
Another, maybe more illuminating, way to introduce Kac–Moody algebras, is
to ask the following question: which Lie algebras g can one obtain by keeping the
following fundamental properties of finite-dimensional simple Lie algebras:
(KM1) Generation by ` linearly independent copies g.i /  g of sl2 .C/ (i 2 I WD
f1; : : : ; `g). Let us write g.i / D Cfi ˚ C˛i_ ˚ Cei , where  0 1ei ; fi0 and
˛i_ WD Œf
 1 0i i; e  are respectively identified with the matrices 0 0 , 1 0
0

and 0 1 of sl2 .C/. In other words, we have the relations

Œ˛i_ ; ei  D 2ei ; Œ˛i_ ; fi  D 2fi and Œfi ; ei  D ˛i_ for all i 2 I :

(5)
 2 Kac–Moody algebras 5
P _
(KM2) ad-diagonalisability of the “Cartan subalgebra” h WD i 2I C˛i , with
the generators ei ; fi as eigenvectors. Thus Œ˛i ; ej  D aij ej and Œ˛i_ ; fj  D
_

bij fj for some aij ; bij 2 C. Note that, since the elements of h are simulta-
neously diagonalisable, they commute:

Œ˛i_ ; ˛j_  D 0 for all i; j 2 I : (6)

In particular, 0 D Œ˛i_ ; Œfj ; ej  D .bij C aij /˛j_ , that is, bij D aij for
all i; j 2 I . Together with (5), this implies that for all i; j 2 I ,

Œ˛i_ ; ej  D aij ej and Œ˛i_ ; fj  D aij fj (7)

L
for some aij 2 C with aij D 2 if i D j . Write g D ˛2h g˛ for the
ad.h/-eigenspace decomposition of g, and let

 WD f˛ 2 h n f0g j g˛ ¤ 0g

be the corresponding set of roots. Thus, if ˛j 2 h is defined by h˛j ; ˛i_ i WD

aij for all i 2 I , we have ej 2 g˛j and fj 2 g˛j . In particular,
˙˛j 2 . Moreover, since g is generated P by the ej ; fj (j 2 I ), every
other root ˛ 2  belongs to Q WD i 2I Z˛i (this follows by induction
using the fact that if x 2 g˛ , then Œei ; x 2 g˛C˛i and Œfi ; x 2 g˛˛i ).
(KM3) The set … WD f˛i j i 2 I g is a root basis2 of . This means that … is a
linearlyPindependent subset of h and that every root ˛ 2  is of the form
˛ D  i 2I ni ˛i for some  2 f˙1g and some ni 2 N.
In particular, ˛i  ˛j …  [ f0g for i ¤ j , so that Œei ; fj  D 0 if i ¤ j .
Together with (5), this implies that

Œfi ; ej  D ıij ˛i_ for all i; j 2 I : (8)

(KM4) Integrability of g. This means that for each i 2 I , the operators ad ei ; ad fi

of End.g/ are locally nilpotent: for each x 2 g, there is some N 2 N such
that .ad ei /N x D 0 (resp. .ad fi /N x D 0). In other words, the exponen-
P s
tial exp ad ei WD s0 .adsŠei / yields a finite sum in g whenever it is eval-
uated on some x 2 g, and hence defines an automorphism of g (and simi-
larly for exp ad fi ). As a consequence, the adjoint action of each copy g.i /
of sl2 .C/ on g can be “integrated” to a group action SL2 .C/ ! Aut.g/
(whence the terminology): this condition thus ensures that one can (at
least locally) “integrate” the Lie algebra g to a group G (see the next sec-
tion).
2 When the matrix A WD .a /
ij i;j 2I is singular, this condition is actually too restrictive with the defi-
nition of roots we gave; this situation is discussed in detail at the beginning of Chapter 3.
6 Chapter 0. Introduction

Let i; j 2 I with i ¤ j , and let N  1 be minimal such that .ad ei /N ej D

0. An easy induction on m  1 using (7) and (8) yields that

.ad fi /.ad ei /m ej D m.m  1 C aij /  .ad ei /m1 ej :

Hence 0 D N.N  1 C aij /  .ad ei /N 1 ej , so that aij D 1  N 2 N. In

particular, A WD .aij /i;j 2I is a GCM. Moreover, the same argument with
fi yields

.ad ei /1aij ej D 0 and .ad fi /1aij fj D 0 (9)

for all i; j 2 I with i ¤ j .

Note that the relations (6), (7) and (8) sum up to the relations (3), while (9) coin-
cides with the Serre relations (4). Hence if g is a Lie algebra satisfying (KM1)–
(KM4), then its associated matrix A is a GCM and g is a quotient of gA . In other
words, the Kac–Moody algebras gA are the “most general” Lie algebras satis-
fying (KM1)–(KM4). In fact, by an important theorem of Gabber and Kac, gA
is simple (modulo center contained in h) in many cases (and conjecturally in all
cases); in particular, in such cases, g Š gA , and hence gA is characterised by
(KM1)–(KM4).
The Kac–Moody algebra gA associated to a GCM A is infinite-dimensional as
soon as A is not a Cartan matrix. The root spaces g˛ (˛ 2 ) remain, however, of
finite dimension. Certain roots ˛ 2 , such as the simple roots ˛i (i 2 I ), behave
exactly as the roots of a simple finite-dimensional Lie algebra. In particular, their
associated root space g˛ has the following properties:
(RR1) dim g˛ D 1.
(RR2) ad x 2 End.gA / is locally nilpotent for each x 2 g˛ .
These roots are called real, and their set is denoted re . The key novelty of
infinite-dimensional Kac–Moody algebras is the apparition of roots with a totally
different behaviour, which one calls imaginary roots (their set is im WD  n re ).
This new behaviour is illustrated by the following properties of the root space gˇ
of an imaginary root ˇ 2 im :
(IR1) dim gˇ is, in general, bigger than 1.
(IR2) ad x 2 End.gA / is not locally nilpotent for any nonzero x 2 gˇ .

Example 3. Cartan matrices are of course particular cases of GCM (specifically,

they are the GCM of the form A D DB for some diagonal matrix D and some
symmetric positive definite matrix B), and hence the simple finite-dimensional
Lie algebras, such as sln .C/, are Kac–Moody algebras, of so-called finite type.
The next type of GCM, by increasing order of complexity, are the GCM A
of affine type (specifically, they are the GCM of the form A D DB for some
diagonal matrix D and some symmetric positive semi-definite matrix B of corank
 3 Kac–Moody groups 7

1). In that case gA is infinite-dimensional, but its

Psize remains “controlled”, in the
following sense. Associate
P to each root ˛ D  i 2I ni ˛i ( 2 f˙1g, ni 2 N) its
height ht.˛/ WD  i 2I ni 2 Z. Since all g˛ are finite-dimensional, we obtain a
function
M X
growthA W N ! N; growthA .n/ WD dim g˛ D dim g˛ :
j ht.˛/jn j ht.˛/jn

If A is of affine type, then gA is of polynomial growth, in the sense that growthA .n/
grows as a polynomial in n for n ! 1. As a result, Kac–Moody algebras of affine
type are still well understood; in particular, they possess explicit realisations as
1
matrix algebras
2
 over the ring CŒt; t  of Laurent polynomials. For instance, if
A D 2 2 , then gA is isomorphic to (a one-dimensional central extension of)
2

sl2 .CŒt; t 1 /.

In all other cases (hence in the vast majority of cases), A is said to be of
indefinite type. The Kac–Moody algebra gA is then of exponential growth, in
the sense that growthA .n/ grows as an exponential in n for n ! 1. Such Kac–
Moody algebras remain mysterious to a large extent; in particular, unlike the affine
case, one does not currently know of any “concrete realisation” of any such gA .


3 Kac–Moody groups
L
Let gA D h ˚ ˛2 g˛ be a Kac–Moody algebra (the notations being as in the
previous section). In trying to reproduce the classical (i.e. finite-dimensional) Lie
theory in our infinite-dimensional setting, the next step is to ask whether one can
construct a group “attached” (in any reasonable sense) to gA . In other words:
How can one construct a group GA deserving the name of “Kac–
Moody group of type A”?
The answer to this question very much depends on the category of groups one
wants to consider: for instance, to the finite-dimensional simple Lie algebra sln .C/,
one can attach the group SLn .C/, which is not just an abstract group, but also a
topological group, and even a Lie group. With a more algebraic perspective, one
can also attach to sln .C/ the group functor SLn associating to each (commutative,
unital) ring k the group

SLn .k/ WD fB 2 Mat.n  n; k/ j det B D 1gI

this group functor even has the structure of an affine group scheme (see Ap-
pendix A for a short introduction to these notions).
As we will see in the third part of this book, analogues for each of the above
mentioned group structures associated to sln .C/ can be obtained in the setting of
8 Chapter 0. Introduction

general Kac–Moody algebras, with the exception of a smooth Lie group structure,
which remains at present elusive. On the other hand, new structures that are spe-
cific to the infinite-dimensional setting also arise (for instance, topological group
structures that are only non-discrete when the group is infinite-dimensional).
Depending on the targeted category of groups, the required amount of effort
to construct a “Kac–Moody group” may greatly vary. For instance, an analogue
of SLn .C/ (or rather, PSLn .C/) as an abstract group for an arbitrary Kac–Moody
algebra gA can be defined straightaway. Indeed, keeping the notations of Exam-
ples 1 and 2, we recall that SLn .C/ is generated by its root groups

U˛ij WD exp.g˛ij / D fId CrEij j r 2 Cg for i ¤ j

exponentiating the root spaces of sln .C/. To give a sense to exponentiation and
generation by subgroups for a general Kac–Moody algebra gA , one naturally con-
siders the “ambient space” Aut.gA /. Since by (KM4) (and, more specifically,
P s
(RR2)), the exponentials exp ad x D s0 .adsŠx/ define elements of Aut.gA / for
x 2 g˛ whenever ˛ 2  is a real root, this suggests to define the group

GA WD hexp ad x j x 2 g˛ ; ˛ 2 re i  Aut.gA /;

which one might call an “adjoint complex Kac–Moody group of type A”. For
instance, if gA D sln .C/, then re D  and  2 G2
A is the image of SLn .C/ in
Aut.gA /, that is, GA Š PSLn .C/. If A D 2 2 as in Example 3, one can
1
check that GA Š PSL2 .CŒt; t /.
The group GA is an example of a minimal Kac–Moody group, in the sense that
it is constructed by only exponentiating the real root spaces of gA . If one also takes
into account imaginary root spaces, one typically obtains a certain completion of
a minimal Kac–Moody group, called a maximal Kac–Moody group.

 2 2  1
Example 4. Let A D 2 2 , so that gA D sl2 .CŒt; t / (up to a central exten-
sion by C). One shows that  D Z¤0 ı for some imaginary root ı. Moreover,
im
 t n 0 the

imaginary root space gnı of gA is spanned by the diagonal matrix xn WD 0 t n .
   s ns 
Note that ad xn is not locally nilpotent (for instance, .ad xn /s 00 10 D 00 2 0t ¤
0 for all s 2 N), as indicated by (IR2). In other words, if one wishes to exponen-
tiate xn , one has to allow formal power series in t: the exponential exp xn makes
sense in the maximal Kac–Moody group G b A WD SL2 .C..t/// for each n 2 N,
where C..t// denotes the field of complex formal Laurent series. 

While the minimal versions of Kac–Moody groups are easier to define, they
are also usually harder to study. On the other hand, the various Kac–Moody
groups one can construct come in very different flavours. For instance, the min-
imal Kac–Moody group GA defined above can be turned into a connected Haus-
dorff topological group; maximal Kac–Moody groups defined over finite fields,
 4 Structure of the book and guide to the reader 9

on the other hand, are naturally (non-discrete if A is not of finite type) totally dis-
connected locally compact groups (think of SLn .CŒt; t 1 / versus SLn .Fq ..t///
for Fq a finite field of order q).
In the third part of this book, we explore in detail the following questions:
 What are the possible (currently known) constructions of Kac–Moody
groups, and how much additional structure can they be equipped with?
 How do these constructions relate to one another; is there a unique “good”
definition of Kac–Moody group?
Along the way, we will encounter one of the most powerful tools to study Kac–
Moody groups: buildings. These are certain simplicial complexes on which Kac–
Moody groups act nicely (an introduction to buildings and groups acting on them
is given in Appendix B). They yield a geometric interpretation of many important
properties of Kac–Moody groups, thereby adding to this algebraic subject a nice
geometric flavour.

4 Structure of the book and guide to the reader

The purpose of the first part of the book, on the classical Lie theory, is to set the
scene. It introduces many of the concepts that will appear in the more general
setting of Kac–Moody algebras, thus providing some motivation and basic exam-
ples for these concepts. We also included in Part I some proofs, whenever they
provided some intuition for the kind of arguments involved in the study of Kac–
Moody algebras. Part I is thus helpful in smoothening the path to Kac–Moody
algebras; however, logically speaking, it is independent of the rest of the book,
and the impatient reader may safely jump to the second and third parts of the
book.
The second part of this book serves as an introduction to Kac–Moody al-
gebras. There are several good references on the topic, including the standard
book [Kac90] by V. Kac, from which most of the material from Part II is taken.
Here, we chose a minimal, but nevertheless self-contained path to Kac–Moody
groups, trying to provide some extra intuition whenever we felt it necessary, and
to smoothen the occasional rough spots of [Kac90].
Section 3.7 in Chapter 3 and most of Chapter 5 could be omitted as far as
the general theory of Kac–Moody groups is concerned; however, they are neces-
sary to understand Kac–Moody algebras and groups of affine type in more details.
Since these are the only available source of “concrete” examples of Kac–Moody
algebras and groups (besides the finite-dimensional ones), it is nevertheless worth-
while to spend some time on exploring them further.
The heart of this book is of course its third part, on the construction and ba-
sic properties of Kac–Moody groups. We start Chapter 7 by following the most
obvious path to attaching a group to a given Kac–Moody algebra. The resulting
10 Chapter 0. Introduction

group G, although certainly deserving the name of “Kac–Moody group”, does

not, however, give a totally satisfactory answer to the problem of attaching groups
to Kac–Moody algebras. We express four natural concerns about the construction
of G (namely, the problematics (P1)–(P4) in 7.1.2). The rest of Chapter 7 is then
devoted to answering these concerns.
The structure of Chapter 8 is similar: we start by expressing two additional
concerns (the problematics (P5)–(P6) in 8.1) about the objects introduced in
Chapter 7 (the minimal Kac–Moody groups), and devote the rest of Chapter 8 to
answering these concerns. This leads to the construction of maximal Kac–Moody
groups, obtained as some completions of the minimal ones.
The progression of Chapters 7 and 8 is essentially linear. These chapters
provide constructions of Kac–Moody groups at various levels of generality and
from various perspectives. The reader should feel free to evaluate for him-/herself
which of the concerns (P1)–(P6) are relevant to his/her needs or interests, and
decide accordingly how far to go in exploring the proposed answers to these con-
cerns (it should be clear from the beginning of each section which of the prob-
lematics (P1)–(P6) that section addresses). Some sections are also marked by an
asterisk, indicating that they are not logically required to study the subsequent
sections (without asterisk). Such sections essentially fall into two (related) cate-
gories: first, the explicit constructions of affine Kac–Moody algebras and groups,
and second, results related to Kac–Moody root data (see 7.3.1). The latter topic, a
useful (especially in the affine case) but more technical aspect in the construction
of Kac–Moody groups, could even be entirely avoided on a first reading with-
out hindering the comprehension of the subsequent sections. As the vocabulary of
Kac–Moody root data is nevertheless used throughout Chapters 7 and 8, the reader
is then refered to Remark 7.17 at the end of 7.3.1, which indicates the necessary
translations to be made.
Chapter 9 consists of a few short sections reviewing some selected important
questions or research directions pertaining to Kac–Moody groups. We could have
added many more sections reflecting other important aspects of Kac–Moody the-
ory: the proposed selection is thus very far from being an exhaustive overview of
the theory. These sections can be read independently of one another.
We conclude the book with two appendices, offering short introductions to
the topic of affine group schemes (Appendix A), and to the topic of buildings
and groups acting on them (Appendix B). Section A.1 recalls the basic vocabu-
lary of categories and functors, needed from the beginning of Part III. The rest of
Appendix A comes into play later on, around 8.5. The content of Appendix B
becomes important in 7.4.6 (as well as in Chapter 8), mainly to provide some ge-
ometric intuition. Suggestions of appropriate timings to go through each appendix
are also included within the text.
 5 Conventions 11

5 Conventions
Throughout the book, we denote by N D f0; 1; : : : g the set of nonnegative integers
and by N D f1; 2; : : : g the set of positive integers. As usual, Z, Q, R and
C respectively denote the sets of integers, rational numbers, real numbers and
complex numbers. We further set Z WD Z n f0g.
By a ring we always mean a commutative, unital, associative Z-algebra. For a
ring k, we write k  for the set of its invertible
  elements.
Finally, if x 2 C and n 2 N, we let xn denote the binomial coefficient
! !
x x.x  1/    .x  n C 1/ x
WD if n > 0 and WD 1:
n nŠ 0
 Part I

A few words
on the classical Lie theory
Chapter 1
From Lie groups to Lie algebras

Lie theory was created at the end of the 19th century by S. Lie, W. Killing and
E. Cartan. At its core lies the study of Lie groups G (which were originally viewed
as groups of continuous symmetries of some algebraic or geometric object), of
their corresponding Lie algebra (which were then viewed as the set of infinitesimal
transformations of that object), as well as of the Lie correspondence between a Lie
group and its Lie algebra. [The reader who is unfamiliar with the definitions of
Lie groups and algebras may focus on Example 1.3 below, or just skip Chapter 1,
whose purpose is purely motivational.]
We recall that a Lie group is a topological group G with a compatible smooth
manifold structure, in the sense that the multiplication and inversion maps

W G  G ! G W .g; h/ 7! gh and W G ! G W g 7! g 1

are smooth. In particular, for each g 2 G, the left multiplication and conjugation
maps
g W G ! G W h 7! gh and cg W G ! G W h 7! ghg 1
S
are smooth as well. If g 2 G, we write Tg G (resp. T G D g2G Tg G) for the
tangent space of G at g 2 G (resp. for the tangent bundle of G). Thus Tg G is
the vector space of equivalenceˇ classes Œ  of smooth paths W Œ1; 1 ! G with
d ˇ
.0/ D g; we also write dt t D0 .t/ for Π. Given a smooth map f W G ! G, we
further write
ˇ
d ˇˇ
Tf W T G ! T G W x 2 Tg G 7! Tf .x/ D Tg f .x/ WD f . .t// 2 Tf .g/ G
dt ˇt D0
d ˇ
ˇ
for the corresponding tangent map, where x D dt t D0
.t/.
For each x 2 T1 G, there is a unique left invariant vector field x` W G ! T G
with x` .1G / D x, defined by x` .g/ WD T1 g .x/. Since the Lie bracket of two
left invariant vector fields is again a left invariant vector field, we get a continuous
Lie bracket on g WD T1 G, characterised by Œx; y` D Œx` ; y`  for x; y 2 g. The
resulting Lie algebra L.G/ WD .g; Œ; / is called the Lie algebra of G. Note
that the conjugation automorphisms define an automorphic action of G on its Lie
algebra, called the adjoint action of G, defined by

AdW G ! GL.g/; Ad.g/.x/ WD T1 cg .x/:

Remark 1.1. The assignment G 7! L.G/ defines a functor L (the Lie func-
tor) from the category of Lie groups to the category of Lie algebras (see A.1),
16 Chapter 1. From Lie groups to Lie algebras

associating to a morphism f W G ! H of Lie groups the morphism L.f / WD

T1 f W L.G/ ! L.H / of Lie algebras. 

Remark 1.2. When G is a finite-dimensional Lie group (or a Banach–Lie group,

or a “locally exponential” locally convex Lie group — we refer the interested
reader to [Nee06] for an introduction to infinite-dimensional Lie groups), there is
for each x 2 g a unique (smooth) solution x W R ! G to the initial value problem
(
d
dt x
.t/ D x` . x .t// 8t 2 R;
x .0/ D 1G ;

that is, there exists a smooth curve x in G passing through 1G and which is
tangent, at each instant t, to the left invariant vector field x` . This defines a smooth
map
expG W g ! G W x 7! expG .x/ WD x .1/;
called the exponential map. Moreover, one can show that expG is a local dif-
feomorphism, in the sense that there is a 0-neighbourhood V in g and a 1G -
neighbourhood U in G such that expG jV W V ! U is a diffeomorphism. This
provides a way to go back from the Lie algebra g to the Lie group G (at least
locally): this interplay between a Lie group and its Lie algebra is what we call
the Lie correspondence. In the finite-dimensional context, the Lie correspon-
dence is well-understood: the functor L defines an equivalence of categories from
the category of simply connected finite-dimensional Lie groups to the category of
finite-dimensional real Lie algebras. 

Example 1.3. The group G D GLn .R/ equipped with the smooth manifold struc-
2
ture inherited from Matn .R/ Rn is a Lie group. As G is open in Matn .R/,
its tangent space at A 2 G is TA G D Matn .R/, where a matrix B 2 TA G is
represented by the smooth curve .t/ D A C tB in G (for jtj small enough). In
particular, given B 2 g D gln .R/ WD TI G D Matn .R/, the left invariant vector
field B` is given, for all A 2 G, by
ˇ
d ˇˇ
B` .A/ D T1 A .B/ D A.I C tB/ D AB 2 TA G D Matn .R/:
dt ˇt D0

B .t/ D B` . B .t// D B .t/B, D I has the

d
The initial value problem dt B .0/
P n
unique solution B .t/ D e WD n0 tnŠ B n , and hence
tB

expG W g ! G W B 7! expG .B/ D eB :

Moreover, for A; B 2 TI G, we have
ˇ ˇ
d ˇˇ d ˇˇ
ŒA; B WD ŒA` ; B` .I / D B` .I C tA/  ˇ A` .I C tB/ D AB  BA:
dt ˇt D0 dt t D0
Another random document with
no related content on Scribd:
 "Niin, upseereja. Palvelija sanoi. Mutta myöskin muhamettilaisia,
Aga
Khan ja Shemseddin Bey."

"Tiedätkö, tuleeko Gregor Ivanitsh sinne?"

"En tiedä, mutta herra poliisipäällikkö sanoi, että ottaisitte

kauneimmat vaatteet päällenne. Siellä annetaan suuria lahjoja."

Pikku tuhrus poistui.

"Suuria lahjoja, suuria lahjoja, se on helposti sanottu", mumisi

Kauneudenloiste. "Joka kerta minulle niitä varmasti luvataan, mutta
jos niihin luottaisin, kuolisin nälkään. Siitä huolimatta — täytyy sinne
mennä, se on selvää. Kuinka pääsisi asiasta? Mutta sinun,
silmäteräni, koska olet miltei kuin naimisissa kaimakamin kanssa, ei
tarvitse viehättää sellaisia koiria, voit jäädä tänne, jos haluat."

"Se ei sovi ollenkaan minulle. Päinvastoin, lähden teidän ja toisten

kanssa kuvernöörin luo. Nähkääs, juuri kun te puhuitte Durr es
Semanin kanssa" (ajan helmi — se oli todellakin nuoren likaisen
tyttösen nimi), "kysyin minä kolme kertaa peräkkäin istiharalta ja
kolme kertaa sain saman helmiluvun".

Hän näytti rukousnauhaansa, jota hän piti lujasti molemmissa

käsissään, jupisi hampaittensa välitse rukouksen katkelman ja nousi
seisomaan. Kauneudenloiste ei osannut huomauttaa mitään niin
ehdotonta todistusta vastaan kuin istiharan ratkaisu oli, ja koska hän
nyt oli rasittanut itseään tavattomasti, palasi hän huoneeseensa
nukkuakseen pukeutumisaikaan asti ja jätti Umm Djehanin mielensä
mukaan tuumimaan uutta seikkailuaan, johon hänen jo muutenkin
niin vaihteleva elämänsä näytti tahtovan hänet kietoa.
IV

KUVERNÖÖRIN LUONA

Totta oli, että Shemahan kuvernööri aikoi ryhtyä suuriin

kustannuksiin. Hän antoi kahdelle Bakuun matkustavalle upseerille,
nimittäin luutnantti Assanoffille ja kornetti Morenolle juhla-aterian ja
oli kutsunut tähän tilaisuuteen kaupungissa majailevan
jalkaväkirykmentin upseerit ja parhaan ystävänsä, poliisipäällikön.
Joskin vähän myöhemmin kuin "hengen vihollinen", olivat Assanoff
ja Don Juan tulleet perille, väsyksissä ja kyllästyneinä matkasta,
mutta sitä tyytyväisempänä siitä, että nyt olivat lähellä
päämääräänsä, sillä Baku on jokseenkin lähellä Shemahaa. Tiflisissä
he olivat viipyneet tuskin paria tuntia. Asianomainen päällystö oli
velvoittanut heidät, koska huhuiltiin vakavista rauhattomuuksista
Daghestanissa, viipymättä kiirehtimään joukkoihinsa. Morenolle
tämä oli lohdullinen tieto. Mitä enemmän hän etääntyi Espanjasta ja
rakastamastaan naisesta, sitä enemmän muuttui ensi hetkien
alakuloisuus sairaloiseksi alistumiseksi, joka jäyti hänen elämänsä
ydintä. Hän tunsi, että hänen entinen olotilansa oli lopussa, eikä
hänellä ollut vähääkään halua aloittaa uutta.
 Herodotos kertoo, että kun muinaisen Egyptin sotajoukko oli
tyytymätön hallitsijansa töihin ja toimiin, kaikki soturisäädyn miehet
ottivat aseet käsiinsä ja liittyivät osastoiksi ja marssivat rajalle.
Hyljätyn yksinvaltiaan palvelijat riensivät hänen käskystään heidän
jälkeensä ja sanoivat: "Mitä aiotte tehdä? Hylkäätte omaisenne?
Jätätte kevein mielin talonne ja omaisuutenne?" He vastasivat
ylpeästi: "Omaisuutemme? Sillä, mitä on kourassamme, aiomme
hankkia arvokkaampaa! Talot? Ne voi rakentaa. Vaimot? Niitä on
kaikkialla, ja ne, jotka tapaamme, voivat lahjoittaa meille uusia
lapsia." Näin vastattuaan he marssivat edelleen antamatta itseään
ollenkaan pidättää.

Moreno ei ollut niin karkea sotauros, jollaisia nykyaikana tuskin

tapaakaan enää. Liekö sivistymisen vai mielikuvituksen ja sydämen
suuremman hellyyden ja heikkouden seurausta, mutta nykyjään on
vähän ihmisiä, joiden onni ja elämänvoima ei olisi heidän
ulkopuolellaan, vieraassa olennossa tai vieraassa asiassa. Miltei
kaikki muistuttavat nykyisin sikiötä: he saavat ravintonsa
elämänlähteestä, joka ei ole heidän, ja jos heidät siitä ajattelematta
eroittaa, niin on hyvin epäiltävää, ellei juuri mahdotonta, että he vielä
voivat menestyä.

Lisäksi vaikutti Morenoon kaikki, mitä hän tähän asti oli nähnyt
uudessa ympäristössään, unelta, erittäin sekavalta unelta, jota järki
ei ollenkaan ymmärtänyt. Assanoff oli kyllä tavallaan selittänyt, mitä
ympärillä tapahtui; mutta paitsi sitä, että insinööri piti kaikkea tätä
aivan luonnollisena ja syrjäytti helposti juuri enimmin selitystä
kaipaavat asiat, oli hän epävakainenpa kykenemätön mitään
selitystä tai ajatuskulkua loppuun viemään.

Tästä huolimatta Moreno liittyi häneen.

 Assanoffin tunnettu taipumus juomaan sysäsi luota, mutta hänen
iloisuutensa taas veti takaisin. Assanoff oli sekapäinen, mutta
hänellä oli sentään pää. Hän hupsutteli tavallisesti, mutta silloin
tällöin hän osoitti todellisesti sydäntä. Pitkällä matkalla ja
loppumattoman pitkän, läheisen yhdessäolon aikana hän kertoi
Morenolle kaikenlaista, ja tämä puolestaan johtui myöskin tekemään
tunnustuksia.

Assanoff oli hyvin liikutettu maanpakoon tuomitun kärsimyksistä ja

osoitti myötätuntoaan miltei yhtä hellästi kuin tyttö rakastajalleen.
Silloin tällöin itsestään puhuessaan hän tunnusti, ettei hän omasta
mielestään ollut muuta kuin karkeasti kirveellä veistetty ja, kuten hän
lisäsi, erinomaisen vähän kulttuurin hivelemä villi-ihminen; pian hän
kuitenkin peruutti tämän tunnustuksen ja ilmoitti olevansa
aatelismies. Muuten hän piti kunnianaan tunnustaa Morenon älyn ja
luonteen ylemmyyden.

Lukija muistanee, että ristiretkien historiassa esiintyy aina jalo

emiiri, urhoollinen beduini tai ainakin uskollinen orja, joka yhdistää
kohtalonsa kristityn ritarin kohtaloon. Jos vaaditaan, antaa sellainen
uskottu mielellään tappaa itsensä herransa puolesta ja niin uhraa
oman etunsa toiselle. Tämä ajatus ilmenee niin voimakkaana
länsimaisessa mielikuvituksessa, että sen tapaa vielä Cervantesin
novelleissa, ja Walter Scott on sen tavallaan vahvistanut
temppeliritari Brian de Boisguilbertin molemmissa
saraseenipalvelijoissa. Ja itse asiassa tällä ajatustavalla on hyvä
perustansa. Sydän ja mielikuvitus, ainoat voimat, jotka saattavat
täysin uhrautumaan, ovat aasialaisissa aivan erikoisen voimakkaasti
kehittyneet, ja koska he ovat pystyneet suureen rakkauteen, ovat he
usein uhranneet itsensä rakastamansa olennon puolesta. Niinpä
antautui Assanoffkin, heti kun oli Morenossa huomannut itselleen
myötätuntoisen luonteen, rehellisesti ja vastustelematta tämän
kiintymyksensä valtaan.

Kuvernöörin ateria muistutti kaikkia tämäntapaisia juhlallisuuksia.

Juotiin kovasti. Assanoff oli luonnollisesti viimeinen antamaan
sellaisen tilaisuuden mennä ohitseen. Hän oli niin innoissaan, että
olisi voittanut itsensä, jolleivät Morenon huomautukset olisi pitäneet
häntä vähän aisoissa. Ja siksi hänessä tulivat esille vain tulipunaiset
kasvot, hieman vaappuva käynti ja puheen yhä suurempi
tolkuttomuus, Jotta ei suoraan loukkaisi Morenoa, ei hän tällä kertaa
mennyt pitemmälle. Pöydästä noustua mentiin saliin ja alettiin
polttaa.

Puoli tuntia myöhemmin ilmestyi upseerien keskeen, jotka yleensä

olivat vielä enemmän humalassa kuin Assanoff, kaksi paikallisen
väestön huomattavaa henkilöä. Aga Khan ja Shemseddin Bey
tervehtivät kaikkia läsnäolevia niin arvokkaasti ja herttaisen
kunnioittavasti kuin eivät olisi huomanneet vähintäkään merkillistä.
Kieltäydyttyään tarjotuista piipuista ja selitettyään, etteivät polta, he
istuutuivat. Kohtuullisuus kaikissa asioissa ja raittius oli siihen aikaan
erikoistumishalusta hyvin yleinen ja suosittu Kaukaasian
muhamettilaisten keskuudessa. Muutamien minuuttien kuluttua
ilmoitettiin tanssijattarien tulevan. Kuvernööri käski tuomaan heidät
sisään, ja he ilmestyivät.

Kauneudenloiste astui edellä, sitten tuli Umm Djehan Djemilen ja

Talhemen seuraamana. Nämä olivat kaksi hyvin viehättävää nuorta
tyttöä, jotka olivat yhtä koristetut kuin emäntänsäkin. Kaikki olivat
puetut pitkiin pukuihin, jotka suorin laskoksin ulottuivat maahan asti.
Silkillä ja harsokankaalla välkkyi kultaa ja hopeaa, joka ylenmäärin
upeasti ja tuhlaillen koristi heidän pukujaan. Kaiken lisäksi heillä oli
kaulaketjut, pitkälle riippuvat korvarenkaat, monet rannerenkaat,
kultaa ja helyjä; kaikki välkkyi ja kilisi kauniiden vartalojen joka
liikkeestä. Tästä huolimatta kääntyivät katseet vaistomaisesti Umm
Djehaniin, ehkäpä siksi, ettei hänessä ollut ihomaalia tai että hänen
koristeensa olivat vakavampia, tai ehkä — ja se oli epäilemättä
todellinen syy — hänen persoonallisuutensa voitokkaan viehätyksen
tähden. Ken kerran oli häneen katsahtanut, ei voinut silmiään enää
toisaalle kääntää. Hän loi jokaiseen vuorostaan kylmän ja
välinpitämättömän, miltei röyhkeän ja ärsyttävän katseen, ja siinä
olikin erikoinen viehätys. Sen lisäksi, vaikka hänellä oli
huomattavasti vähemmän kauniit silmät kuin Djemilellä, vaikka
häneltä puuttui Talhemen pyöreys eikä hän missään suhteessa
voinut tarjota sellaista sulojen täyteläisyyttä kuin Kauneudenloiste
todella kuninkaallisessa voitonvarmuudessaan, saattoi hän silti
jokaisen hämilleen, eikä kukaan ilman ponnistusta voinut päästä
hänen lumouksestaan.

Ei kukaan eurooppalainen muotilaulajatar tai näyttelijätär olisi

Euroopassa astunut saliin arvokkaammin, eikä ketään olisi voitu
ottaa vastaan suuremmin kunnianosoituksin kuin näitä tanssijattaria.
He puolestaan eivät tervehtineet muita kuin molempia
muhamettilaisia arvohenkilöitä, joihin kaikki, paitsi Umm Djehan,
loivat erittäin imartelevan, ymmärtävän katseen. Tähän viimemainitut
vastasivat hienolla hymyilyllä samalla pyyhkäisten partaansa
sellaisella tavalla, jota Richelieunkin herttua olisi pitänyt kunnianaan.
Sitten naiset laskeutuivat toisiinsa pusertuen erääseen nurkkaan
matolle istumaan ja ottivat niin täydellisesti huolettoman asennon
kuin olisivat täällä vain koristuksena.

Tällä välin oli heidän jälkeensä ilmestynyt neljä miestä, joihin ei

kukaan kiinnittänyt vähintäkään huomiota. He kyyristyivät heti
toiseen nurkkaan tanssijattaria vastapäätä. He olivat soittajia.
Yhdellä oli kevyt, tar-niminen kitara; toisella oli pitkäkaulainen huilu
eli kemantja, kolmannella rebab, eräänlainen kielisoitin, neljännellä
tamburiini, joka välttämättä kuuluu kaikkeen aasialaiseen musiikkiin,
koska rytmi on saatava mitä selvimmin kuuluville.

Seura pyysi yksimielisesti aloittamaan tanssin. Kuvernööri ja

poliisipäällikkö ottivat erikoistehtäväkseen esittää
Kauneudenloisteelle tämän yleisen toivomuksen, ja kun hän oli
antanut kyllin kauan itseään pyytää, kuten sopii arvostaan tietoiselle
taiteilijalle, ja sitäpaitsi oli ilmaissut vaatimattomuutensa viehättävällä
hämillään ololla, nousi hän, astui hitaasti salin keskelle ja antoi
soittajille tuskin huomattavan merkin päällään, jolloin kaikki
soittokoneet aloittivat yhtaikaa. Kaikki olivat lykänneet tuolinsa kiinni
seinään, niin että avara keskiosa jäi ihan vapaaksi.

Tavattoman pitkäveteisen ja yksitoikkoisen säveleen mukaan, jota

tamburiinin yksinäiset, kumeat ja terävät lyönnit säestivät, teki nyt
tanssijatar liikkumatta ollenkaan paikaltaan, kädet vyötäisillä,
muutamia liikkeitä päällään ja yläruumiillaan. Hitaasti hän kääntyi
oman akselinsa ympäri. Hän ei katsonut kehenkään, näytti aivan
välinpitämättömältä ja hommaansa syventyneeltä. Siten hän herätti
odotusta nähdä toimintaa, jota ei tullutkaan, ja juuri tämän
pettymyksen tähden kasvoi jännitys joka hetki. Vaikutusta, jonka
sellainen kiihoitin herättää, voi parhaiten verrata siihen tunteeseen,
joka meillä on merenrannalla, kun silmä jokaiselta uudelta aallolta
odottaa, että se voittaisi edelliset, löisi korkeammalle ja kauemmas
kuin ne, jolloin me yhä uudelleen petettyinä uuden aallon kohistessa
odotamme turhaan voimakkaampaa kohinaa ja kuitenkin jäämme
rannalle istumaan; kokonaisia tunteja vierähtää niin, ja kuitenkin
meidän on vaikea lähteä. Aivan samoin on laita sen tenhon, jota
aasialaisten tanssijattarien taiteesta syöpyy aisteihimme. Siitä
puuttuu täydelleen moninaisuus ja eloisuus, vain harvoin tuo
odottamaton liike vähän vaihtelua mukanaan, mutta
tahdinmukaisesta kiertoliikkeestä lähtee sittenkin huumaus, ja sen
valtaan henki vihdoin antautuu sallien tuudittaa itsensä jonkinlaiseen
päihtymykseen, joka vähitellen muuttuu puolihorrokseksi.

Nyt siirtyi vahva tanssijatar hitaasti paikaltaan pyöreitä

käsivarsiaan ojennellen. Hän ei astunut, hän liukui miltei
huomaamattomin liikkein. Hän läheni katsojia ja herätti hitaasti
heidän ohitsensa siirtyessään jokaisessa miltei tuskallisen
jännittynyttä odotusta, että antamalla jonkin merkin ilmaisisi hänet
huomanneensa. Mutta mitään tällaista ei tapahtunut. Ainoastaan
ollessaan vastapäätä molempia muhamettilaisia hän antoi heille
hienolla viittauksella uuden, hyvin ymmärretyn merkin
arvonannostaan ja erikoisesta suosiostaan pitentämällä sen ajan,
jolla hän toisia kunnioitti, kaksinkertaiseksi, ja se huomattiin hyvin ja
otettiin vastaan suurella mielihyvällä, sillä niin tarkoin harkitussa
tanssissa ilmenivät hienoimmatkin vivahdukset selvästi. Kun soitto
lakkasi, ilmaisivat katselijat kaikuvalla kättentaputuksella
tyytyväisyyttään. Vain Moreno jäi kylmäksi, sillä sellaisista seikoista
ei ensi näkemällä erikoisesti pidä, pikemmin tarvitaan kaikissa
maissa jonkinlaista tottumusta ja perehtymistä olosuhteisiin, jotta
voitaisiin nauttia sellaisista kansallishuveista. Aivan toisin oli
Assanoffin laita, jonka suuri innostus purkautui ihan
odottamattomalla tavalla.

"Herra nähköön", sanoi hän, "olen sivistynyt ihminen ja käynyt

Pietarin kadettikoulua, mutta piru minut vieköön, jos koko
Euroopassa on mitään, jota voisi likimainkaan verrata nyt
näkemäämme näytelmään! Ja nyt on jonkun teistä tanssittava minun
kanssani lesgiä. Onko kellään vielä tippaa verta suonissaan? Vai
oletteko kaikki tylstyneitä tai venäläisiä?"

Tataarilainen upseeri, joka kuului jalkaväkeen, nousi heti ja tarttui

Assanoffin käteen.

"No, hyvä", sanoi soturi ylpeästi, "Murad, Hassan Beyn poika, jos
olet isäsi poika, näytä mihin pystyt!"

Insinööri vastasi hänelle kovalla, kylmällä ja samalla kuitenkin

leimuavalla katseella, jota Moreno ei ollut koskaan ennen nähnyt, ja
pian alkoivat molemmat sotilasviittoihin pukeutuneet tataarit tanssia
lesgiä. Soittokunta oli yhtynyt siihen innokkaasti sillä barbaarisella
sävelmällä, joka tähän tanssiin kuuluu. Siinä ei ollut mitään
laahustavaa tai nukuttavaa. Murad, Hassanin poika, ei ollut enää
päihtynyt: hän näytti ruhtinaan pojalta, niin, miltei itse ruhtinaalta.
Häntä olisi voinut luulla vanhan mongolilaisen Kublaikanin soturiksi.

Tamburiini kilisi ja jymisi, kuin olisi tahtonut tulisessa vimmassa

kiihoittaa sodankauhuihin ja valloituksiin. Läsnäolijat, paitsi
espanjalainen, olivat viinin ja paloviinan lumoissa eivätkä olleet
kuulleet Assanoffin sanoja, vielä vähemmin ymmärtäneet, mikä
intohimo niistä huokui. Ainoastaan sen he ymmärsivät tästä varmaan
hyvin harvinaisesta välikohtauksesta, että insinööri tanssi aivan
erinomaisesti lesgiä, ja niin näyteltiin valloittajien silmäin edessä
taistelua, murhaa ja verta ja myöskin kapinaa, eikä venäläisten
päähän edes pälkähtänyt sitä vähääkään käsittää, puhumattakaan
siitä, että olisivat tämän tanssin merkitystä pelänneet. Vain Morenoa
hämmästyttivät Assanoffin muuttuneet ilmeet, ja kun tanssi oli
loppunut venäläisten upseerien ilosta tömistäessä jalkojaan ja
yleinen huomio lukuisten palvelijain tuodessa uusia piippuja, teetä ja
paloviinaa johtunut muualle, veti hän ystävänsä erääseen huoneen
nurkkaan, sattumalta siihen, jossa tanssijattaret olivat seisaallaan
katselleet lesgiä, ja sanoi puoliääneen:

"Oletko hullu? Mitä merkitsee se ilve, jota äsken esitit? Kuinka voit
sillä tavoin näytellä itseäsi? Etkö voi ilmaista kotiseudunrakkauttasi
muutoin kuin tuollaisilla vinkuroimisilla?"

"Vaikene", vastasi Assanoff jyrkästi, "sinä et tiedä, mitä puhut!

Sellaisia asioita sinä et ymmärrä! Niin kyllä, minä olen pelkuri, kehno
mies, mutta kurjin ihminen koko maailmassa on tuo kunniaton lurjus
Djemiloff, jonka kanssa äsken tanssin, sillä vaikka hän tanssiikin kuin
oikea mies, on hän sittenkin rappiolla! Mutta katsohan, on kuitenkin
hetkiä, jolloin tuntee sydämen paisuvan, niin viheliäinen kuin se
lieneekin, eikä se päivä vielä ole tullut, jolloin tataari näkee maansa
tyttärien tanssivan, ellei samalla verisiä kyyneliä kihoa hänen
silmäluomiinsa."

Ehkäpä kihosikin tosiaan siellä, missä Assanoff tarkoitti, verisiä

kyyneleitä — mutta kuka voi sen tietää? Niin paljon on kuitenkin
varmaa, että hänellä valui suuria karpaloita poskia pitkin. Hän kuivasi
ne kiireesti toisella kädellään, ennenkuin niitä huomattaisiin, ja tunsi
samalla, että toiseen käteen tartuttiin. Hän kääntyi ja huomasi Umm
Djehanin. Tämä kuiskasi hänelle hätäisesti ranskaksi:

"Tänä yönä! Kaksi tuntia ennen destehiä! Minun ovellani! Älkää

koputtako!"

Hän poistui heti. Kun Assanoff sai nämä sanat sellaiselta kauniilta
tytöltä, jota tähän asti oli pidetty aivan tunteettomana ja kokonaan
voittamattomana, — jossa ruumiillistui kaupungin kaikkien
tanssijattarien maine, juuri siksi, että hän oli hyvin vähän taipuvainen
kykyään näyttämään, palauttivat ne hänet taas yhdellä iskulla
sivistyksen piiriin, jonka hän oli joku minuutti sitten näyttänyt
kokonaan unohtaneen, ja pistäen kätensä Morenon kainaloon hän
veti tämän muutamia askeleita syrjään ja kuiskasi hänen korvaansa:

"Hemmetti, minäpä olen onnen poika! Minulla on lemmenkohtaus!"

"Kenen kanssa?"

"Hienoimman kanssa, mitä voit ajatella! Huomenna kerron sinulle

kaikki.
Mutta huomaa, nyt en enää ryyppää!"

"Hyvä on, mutta näytät ilman sitäkin tänä iltana jo kyllin olevan
päästäsi pyörällä!"

"Pään, sydämen, tajun ja järjenkin puolesta! Hieno juttu, hieno

juttu! Teenpä siitä tyttösestä palvelijan itselleni! Vien hänet Bakuun ja
siellä annamme taidenäytäntöjä! Mutta hiljaa! Huomisaamuun
meidän on oltava vaiti kuin trubaduurien."

Uusi lukemattomien maljojen juominen liitossa

Kauneudenloisteen, Djemilen ja Talhemen säteileväin silmäin kanssa
— Umm Djehan näet pysyi syrjässä molempain vakavain
muhamettilaisten turvassa, joka osoittautui hyvin tehokkaaksi, vaikka
ei siltä näyttänyt — edelleen kauhea melu, tanssit, jotka alkoivat
jälleen ja kestivät muutamia tunteja, kaikki tämän iltaman nautinnot
saivat lopulta aikaan sen, mitä oli odotettavissa. Kuvernööri
kannettiin sänkyyn, poliisipäällikkö pääsi omaansa neljän miehen
hartioilla kannettuna; toinen puoli upseereja jäi taistelutantereelle
makaamaan, toinen peitti ylevillä, joskin voitetuilla ruumiillaan katuja.
Kolme tanssijatarta palasi kotiinsa tai ehkä ei, sillä ei voi oikein
tietää, miten sen asian laita oli. Umm Djehan pääsi joka tapauksessa
yhteiseen kotiin ilman heitä molempien vasta saamiensa ystäväin
turvissa, jotka jätettyään hänelle hyvästi vielä syvimmästä
sydämestään kirosivat kurjia kristittyjä — sikoja, joita heidän oli
järkisyistä pakko säästää. Mitä Assanoffiin tulee, niin hän vei
Morenon heidän yhteiseen asuntoonsa, majataloon.
V

TATAARIEN KUNNIA

Huomattuaan, että lemmenkohtauksen hetki oli suunnilleen tullut,

Assanoff lähti kiireesti sinne ja asettui tanssijattaren ovelle antamatta
muuten mitään elonmerkkiä, kuten Umm Djehan oli käskenyt.

Katu oli yksinäinen ja äänetön, yö synkkä. Aamuruskoon oli vielä

kolmisen tuntia. Oltiin syyskuun alussa. Koko päivän oli satanut, ja
sentähden ei ollut lämmin. Odotus ei kestänyt kauan. Assanoff, joka
oli pelkkänä korvana, kuuli askeleita talosta. Ovi avautui hiljaa, ja
ääni kysyi kuiskaten:

"Oletteko siellä?"

Assanoff pisti sisään kätensä ovenrakosesta, tarttui käteen, joka

hänelle ojennettiin, ja vastasi:

"Olen. Miksen sitten olisi täällä? Olenko minä mikään aasi?"

Umm Djehan veti upseerin sisään ja sulki oven yhtä meluttomasti

kuin oli sen avannutkin. Sitten hän astui vieraansa edellä nopeasti
talon keskipihan yli ja sieltä hänen kanssaan pääsaliin. Siellä oli
sohvia pitkin seiniä, muutamia tuoleja ja pöytä, jolla paloi lamppu.

Umm Djehan kääntyi upseeriin päin ja katsoi häntä niin julkeasti

silmiin, että mies vaistomaisesti astui askelen taaksepäin, ja katseli
tyttöä hämmästyen. Tämä oli riisunut tanssijatarpukunsa ja oli nyt
ulkoasultaan kuin dagestanilainen aatelisnainen, vyössään pari
pistoolia ja puukko. Oliko sattuma vai tarkoitus, mutta hänen kätensä
tavoitti kerran asetta. Käskevin ilmein hän osoitti Assanoffille
istuimen ja istuutui itse muutamien askelien päässä olevalle
sohvalle. Hän piteli kädessään rukousnauhaa, jolla ensi kertaa
häneen persoonallisesti tarinassamme tutustuessamme oli
suorittanut istiharan menot. Seuraavan kertomuksen aikana hän
useasti hypisteli korallihelmiä ja antoi niiden liukua edestakaisin
sormissaan.

"Ole tervetullut, Murad! Jo neljä vuotta olen lakkaamatta kysynyt

rukousnauhaltani, näenkö sinua enää. Tänään se on vastannut
myöntävästi. Sentähden tulin kuvernöörin juhlaan, ja sinä olit siellä!"

"Kun sinä otat minut vastaan tällä tavalla, niin en oikein tiedä mitä
täällä teen."

"Sen tulet pian ymmärtämään, tätini poika."

"Mitä tämä oikeastaan merkitsee?"

"Olin neljän vuoden vanha ja sinä kahdentoista, sen muistan vielä,

vaikka sinä olet unohtanut! Oi, veriveljeni, henkisukulaiseni",
huudahti hän äkkiä intohimoisesti ja ojensi nuorta miestä kohti
värisevät kätensä, "etkö sinä näekään unissasi aul’iamme,
kyläämme, taivaan sineen suoraan kohoavalla vuorenhuipulla ja
pilviä syvällä alla puiden ja kivien peittämissä laaksoissa? Etkö näe
sitä pesää, josta polveudumme, korkealla yläpuolella tasankojen,
yläpuolella tavallisten vuorien, yläpuolella orjamaisten ihmisten,
kotkanpesien välissä, Jumalan vapaassa ilmassa? Sinä et näe niitä
enää, suojamuurejamme, tornejamme rotkojemme äyräillä,
linnoituksiamme, jotka penkereittäin kohoavat toinen toisensa
yläpuolelle, kaikkia noita uskollisia vartijoita, jotka luukuista ahnaasti
tähyilevät kaukaista vihollista? Ja tasaisia kattoja, joilla kesäisin
nukuimme, ahtaita katuja, Kassim Beyn taloa omaamme vastapäätä
ja Arslan Beyn majaa sen edessä ja Selimiä ja Muridia,
leikkitovereitasi, jotka ovat veriinsä kuolleet, ja minun tovereitani
Aishaa, Lulua, Periä, pikku Subeidea, jota hänen äitinsä vielä kantoi
käsivarrellaan? Niin, kurja pelkuri! Sotamiehet syöksivät heidät kaikki
liekkeihin, ja aul paloi tuhaksi heidän päälleen!"

Assanoff alkoi tuntea tilansa erikoisen epämiellyttäväksi. Hänen

otsallaan helmeili hikipisaroita. Koneellisesti hän pani kädet
polvilleen ja piti niitä lujasti puristettuina, mutta ei sanonut
sanaakaan. Umm Djehan jatkoi hillityllä äänellä:

"Et siis koskaan näe siitä yöstä unta? Panet maata ja nukahdat ja
lojut kaiketi kuin laiska lihamöhkäle aamuun asti tai ehkäpä
puolipäivään ajattelematta mitään! Ja lopulta ehkä teetkin siinä
oikein! Sinun koko elämäsihän on vain kuolemaa! Et muistele
mitään, et mitään mennyttä? Enosi, isäni, minun isäni — tiedäthän?
Et, sinä et tiedä mitään! No, minä sanon sinulle: minun isäni siis,
Elam Bey, hirtettiin puuhun karavaanipolun vasemmalle puolelle;
sinun isäsi, minun setäni, naulattiin pistimellä kotioveensa. Sitä et kai
enää muista? Tosin olit vasta kaksitoista-vuotias, mutta minä olin
vain neljän vanha enkä ole siitä mitään unohtanut! Ei, en ole, en,
sanon sinulle, en vähintäkään, en pienintäkään seikkaa. Erään
sotilaan kuljettaessa minua ohitse roikkui enosi puussa niinkuin tuo
takki tuolla seinällä takanasi roikkuu naulassa!"

Kylmät väreet kiitivät läpi Assanoffin luiden ja ytimien. Hän luuli

tuntevansa isänsä ja enonsa sätkyttelevät jalat hartioillaan, mutta ei
sanonut sanaakaan.

"Ja sitten", jatkoi Umm Djehan, "korjattiin sinut ja pari muuta

nuorukaista, jotka sattumalta olivat pelastuneet tulelta ja miekalta.
Sinut lähetettiin kadettikouluun Pietariin kasvatettavaksi, kuten
sanotaan! Sinulta riistettiin muisti, sinulta riistettiin sydän, sinulta
riistettiin usko eikä vaivauduttu sinulle antamaan uutta; mutta sen
sijaan opetettiin sinut perusteellisesti juomaan, ja nyt sinut jälleen
tavatessani sinulla on piirteet, jotka kohtuuttomuus on varhain
kuihduttanut, sinisuoniset posket — mutta oletko mies? Et, vaan
rahjus! Sen tiedät itsekin!"

Tällä tavoin tytön ja ennen kaikkea niiden kuvien, liiankin

uskollisten, koristelemattomain ja todellisten kuvien lannistamana ja
nöyryyttämänä, jotka tyttö oli loihtinut esiin, Assanoff koetti
puolustautua.

"Olen kuitenkin jotakin oppinut", mutisi hän, "osaan

sotilasammattini, eikä kukaan ole voinut syyttää minua pelkuriksi. En
häpäise sukuani, minussa on kunnian synnynnäistä!"

"Kunnia? Sinussa!" huudahti Umm Djehan ihan villin raivon

vallassa, "niin voit lörpötellä kaltaisillesi! Mutta älä luule, että voit
minuun tehota niin korkealentoisilla sanoilla. Eikö minuakin ole
kasvatettu ryssien seassa? Kunnia! Se merkitsee, että vaatii
uskomaan, kun valehtelee, tahtoo käydä kunnon ihmisestä ollessaan
lurjus, rehellisestä pelatessaan petollisesti. Jos sitten joutuu riitaan
kaltaisensa narrin kanssa, niin taistelee hänen kanssaan kunnon
miehenä ja saa siinä mahdollisesti surmansa, jos sattumalta kerran
ei olekaan väärässä. Sitä nimitetään kunniaksi. Jos sinulla tosiaankin
sitä on, tätini poika, niin voit pitää itseäsi täydellisenä
eurooppalaisena, lurjuksena ja kavaltajana, ryövärinä ja murhaajana,
jolla ei ole uskoa, vanhurskautta eikä Jumalaa, — sikana, joka on
jokaisesta mahdollisesta humalasta juopunut ja rypee kaikissa
paheiden likalätäköissä."

Tämän hyökkäyksen myrkyllisyys näytti Assanoffista kuohuvan yli

rajojen, ja niin hän jälleen pääsi vähän pitämään puoliaan.

"Joka tahtoo todistaa liian paljon, ei todista mitään", sanoi hän

kylmästi; "jättäkäämme riita, olkoon se oikeutettu tai ei. Joka
tapauksessa on minut tehty sivistyneeksi ihmiseksi minulta sitä
edeltäpäin kysymättä. Siksi olen tullut, ja sinä minun täytyy myös
pysyä. Et voi minulle todistaa, että mitenkään teen huonosti, vaikka
elänkin kuin toverini. Muuten — etten salaisi sinulta mitään — olen
siihen kaikkeen kyllästynyt. En tiedä miksi, sillä minulta ei puutu
mitään, ja kuitenkin minulta puuttuu kaikki. Jos minun varalleni on
kuula valettu — niin tulkoon vain! Jos kuolen viinaan — olkoon
menneeksi. Muuten minulla ei ole mitään toivomuksia… Niin, Umm
Djehan, olen iloinen sinut nähdessäni. Mutta minkätähden et jäänyt
kenraalittaren luo? Hänen kotinsa oli toki tätä parempi!"

"Senkin akka", vastasi tanssijatar vihoissaan ja halveksuen,

"senkin akka, hän on ollut kyllin julkea monet kerrat, vieläpä minun
läsnäollessani selittääkseen, että hän tahtoi korvata äitini! Hän on
monesti ja yhä uudestaan läsnäollessani sanonut, että lesgit ovat
vain villejä, ja kun eräänä päivänä vastasin, että vereni on
puhtaampaa kuin hänen verensä, nauroi hän. Senkin akka, hän otti
minua kerran käsipuolesta ja työnsi huoneesta ulos kuin
palvelustytön, koska liian pienenä olin noussut nojatuoliin
ulottuakseni heittämään alas hänen epäjumalankuvansa. Muuten
tiedät varsin hyvin, että juuri hänen miehensä johti joukkoja
vuoristokyläämme vastaan."

Hetken oli Umm Djehan vaiti. Sitten hän äkkiä huudahti:

"Odotin vain sitä aikaa, jolloin olisin kyllin vahva! Kuusi kuukautta
vain lisää — ja minä olisin tappanut hänen molemmat tyttärensä!"

"Ilmeisesti et kaunistele liikaa", sanoi Assanoff nauraen. "Onneksi

on tarkoituksesi havaittu ja ajoissa ajettu sinut tiehesi!"

Hän sanoi nämä sanat kevyesti, mikä oli ilmeisenä vastakohtana

edelläolleeseen. Umm Djehan katseli häntä hetken tavuakaan
kadottamatta, ojensi sitten kätensä sohvalle, otti tar'in, tataarilaisen
mandoliinin, joka oli siellä sattumalta, ja alkoi sitä viritellä. Vähitellen,
aivan kuin tarkoituksetta, hän alkoi soittaa ja laulaa. Hänen äänensä
oli tavattoman suloinen ja erittäin vaikuttava. Ensin hän lauloi ihan
hiljaa, niin että tuskin kuului. Aluksi oli kuulevinaan vain yksityisiä
akordeja, vain säveleitä, joilla ikäänkuin ei ollut mitään sen enempää
tarkoitusta. Mutta huomaamatta sukeutui näistä häälyvistä soinnuista
määrätty sävelmä, niinkuin tiheästä usvasta muodostuu eteerinen
haamu, joka vähitellen käy selvemmäksi ja lopulta on aivan ilmeinen.
Vastustamattoman liikutuksen, jännittyneen odotuksen ja
voimakkaiden muistojen valtaamana Assanoff kohotti päätään ja
kuunteli. Niin, silminnähtävästi hän kuunteli korvillaan, koko
mielellään, koko sydämellään, koko sielullaan.

Pian liittyi lauluun sanoja. Se oli lesgiläinen runo, juuri se laulu,

jota heimon tyttäret useimmin ja mieluimmiten lauloivat Assanoffin
ollessa lapsena. Tavaton vaikutus, valtava lumous, jonka sellainen
laulu yleensä tekee ihmiseen, jos hän on vuoristolaisasukkaana
kasvanut pienen piirin keskuudessa, on kyllin tunnettu; missä
huvitukset ovat harvinaisia, tekee tällaisten muistaminen sitä
valtavamman ja kestävämmän vaikutuksen mielikuvitukseen. Niinpä
on sveitsiläisillä paimenhuhuilunsa ja skotlantilaisilla säkkipillin
äänet. Assanoff tunsi olevansa samanlaisen voiman lumoissa.

Hänen syntymäseutunsa oli jotenkin lähellä Bakua, keskellä mitä

harvinaisinta ja suurenmoisinta harjanneryhmää. Joukko äkkijyrkkiä
vuorenhuippuja, joita eroittavat kauas toisistaan syvät laaksot,
kohoaa kapealta perustalta yli lumirajan. Näiden jättiläishuippujen
pienillä kalliotasoilla, joista etäämmällä ollen voisi vannoa, että vain
kotkat voivat niillä pesiä, on kyliä, jotka ovat niihin asettuneet ja
takertuneet kiinni miten parhaiten ovat voineet: nämä ovat niiden
pelottavien miesten auleja, jotka eivät koskaan ole tunteneet muuta
kuin taistelua, ryöstöä ja hävitystä. Siellä on lesgeillä, aina valppailla,
milloin saaliinhimoisilla, milloin hyökkäystä vainuavilla, kauas
näkevillä ja kaikkea valvovilla lesgeillä olinpaikkansa.

Umm Djehanin laulu loihti Assanoffin järkytettyyn sieluun muiston

esi-isien vuoristokylästä mitä vaikuttavimman eloisaksi. Kaikki hän
näki jälleen, kaikki, mitä oli unohtanut tai luullut unohtaneensa.
Kaikki! Vahvasti varustetun ulkomuurin, rotkot, joiden kolkkoihin
syvyyksiin hänen lapsensilmänsä oli hillittömän uteliaasti kurkistellut;
kadun, auringonpolttamat tai lumenpeittämät pengermät, talot,
kotinsa, kamarinsa, isänsä, äitinsä, sukulaisensa, ystävänsä,
vihollisensa — ei ollut mitään, jota hän ei olisi jälleen nähnyt! Sanat,
joita Umm Djehan lausui, loppusoinnut, joita hän punoi, iskivät
häneen kuin kotkankynnet ja veivät hänet vuorenrotkoihin,
äkkijyrkille poluille, missä hän usein pensaikkoon kätkeytyneenä
vakoili venäläisten joukko-osastojen kulkua isälleen ilmoittaakseen.
Lesgiläiset aatelispojat ovat nimittäin rohkeita ja kekseliäitä sotureita
lapsuudestaan. Mahtava lumous täytti ulkopuolisesi sivistyneen
raakalaisen sielun. Hänen käytöksensä oli eurooppalainen, hänen
paheensa venäläisiä ja ranskalaisia; mutta hänen luonteensa syvä
pohja, hänen vaistonsa, hänen ominaisuutensa, lahjansa ja
hyveensä, kaikki olivat tataarilaisia, niinkuin paras osa hänen
vertaan.

Kuinka kävi Muradin, Hassanin pojan, hänen keisarillisen

majesteettinsa palveluksessa olevan insinööriupseerin, kadettikoulun
entisen kasvatin, sen kokeissa palkinnon saaneen, kun hänen
naisserkkunsa keskeyttämättä lauluaan ja tarilla soittamistaan nousi
seisaalleen ja alkoi esittää hidasta, voimakastahtista tanssia yli
huoneen lattian? Hän hypähti tuoliltaan, heittäytyi erääseen loukkoon
maahan, painoi pään käsiinsä, jotka suonenvedontapaisesti upotti
tukkaansa, ja seurasi kyynelten hämärtäessä silmiä tuskallisen
intohimoisesti tanssin liikkeitä niinkuin oli tehnyt Furugh el Hösnetin
luona, vain tavattoman paljon tuskallisemmin ja varmaan tavattoman
paljon intohimoisemmin. Varmaa on myös, että Umm Djehan tanssi
ihan toisin kuin opettajattarensa! Hänen askeleensa olivat
ilmeikkäämpää, hänen liikkeensä, vaikka ne olivatkin pidättyvämpiä,
vaikuttivat sitä enemmän. Se oli vuoristokylän tanssia, se oli sen
laulua. Tytön koko persoonallisuudesta lähti kuin sähkövirta, joka
kaikilta puolilta tunkeutui hänen sukulaiseensa. Yht’äkkiä hän
lakkasi, keskeytti laulunsa, heitti soittimen patjoille ja kyyristyi
Assanoffin viereen maahan. Sitten hän kiersi käsivartensa miehen
kaulaan ja sanoi:

"Muistatko sitä?"