Antisocial Media: Crime-watching in the

Internet Age 1st Edition Mark A. Wood

(Auth.)
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/antisocial-media-crime-watching-in-the-internet-age-1
st-edition-mark-a-wood-auth/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Media Law And Policy In The Internet Age Doreen

Weisenhaus

https://textbookfull.com/product/media-law-and-policy-in-the-
internet-age-doreen-weisenhaus/

Watching Over Me Crime After Crime Book 1 1st Edition

M K Farrar

https://textbookfull.com/product/watching-over-me-crime-after-
crime-book-1-1st-edition-m-k-farrar/

The Internet Left: Ideology in the Age of Social Media

Graham Harrison

https://textbookfull.com/product/the-internet-left-ideology-in-
the-age-of-social-media-graham-harrison/

Antisocial Media How Facebook Disconnects Us and

Undermines Democracy Siva Vaidhyanathan

https://textbookfull.com/product/antisocial-media-how-facebook-
disconnects-us-and-undermines-democracy-siva-vaidhyanathan/
Media Culture Mass Communication in a Digital Age
Richard Campbell

https://textbookfull.com/product/media-culture-mass-
communication-in-a-digital-age-richard-campbell/

The Narrative Subject: Storytelling in the Age of the

Internet Christina Schachtner

https://textbookfull.com/product/the-narrative-subject-
storytelling-in-the-age-of-the-internet-christina-schachtner/

Media, Crime and Racism Monish Bhatia

https://textbookfull.com/product/media-crime-and-racism-monish-
bhatia/

The citizen marketer : promoting political opinion in

the social media age 1st Edition Penney

https://textbookfull.com/product/the-citizen-marketer-promoting-
political-opinion-in-the-social-media-age-1st-edition-penney/

Crime Justice And Social Media Michael Salter

https://textbookfull.com/product/crime-justice-and-social-media-
michael-salter/
 ANTISOCIAL
MEDIA
Crime-watching in
the Internet Age

Mark Wood

PALGRAVE STUDIES IN CRIME, MEDIA AND CULTURE

Palgrave Studies in Crime, Media and Culture

Series editors
Michelle Brown
Department of Sociology
University of Tennessee
Knoxville, TN, USA

Eamonn Carrabine
Department of Sociology
University of Essex
Colchester, UK
This series aims to publish high quality interdisciplinary scholarship for
research into crime, media and culture. As images of crime, harm and
punishment proliferate across new and old media there is a growing rec-
ognition that criminology needs to rethink its relations with the ascen-
dant power of spectacle. This international book series aims to break
down the often rigid and increasingly hardened boundaries of main-
stream criminology, media and communication studies, and cultural
studies. In a late modern world where reality TV takes viewers into cop
cars and carceral spaces, game shows routinely feature shame and suffer-
ing, teenagers post ‘happy slapping’ videos on YouTube, both cyber bul-
lying and ‘justice for’ campaigns are mainstays of social media, and
insurrectionist groups compile footage of suicide bomb attacks for circu-
lation on the Internet, it is clear that images of crime and control play a
powerful role in shaping social practices. It is vital then that we become
versed in the diverse ways that crime and punishment are represented in
an era of global interconnectedness, not least since the very reach of
global media networks is now unparalleled.
Palgrave Studies in Crime, Media and Culture emerges from a call to
rethink the manner in which images are reshaping the world and crimi-
nology as a project. The mobility, malleability, banality, speed, and scale
of images and their distribution demand that we engage both old and
new theories and methods and pursue a refinement of concepts and tools,
as well as innovative new ones, to tackle questions of crime, harm, cul-
ture, and control. Keywords like image, iconography, information flows,
the counter-visual, and ‘social’ media, as well as the continuing relevance
of the markers, signs, and inscriptions of gender, race, sexuality, and class
in cultural contests mark the contours of the crime, media and culture
nexus.

More information about this series at

http://www.palgrave.com/series/15057
 Mark A. Wood

Antisocial Media
Crime-watching in the Internet Age
Mark A. Wood
Criminology
University of Melbourne
Parkville, VIC, Australia

Palgrave Studies in Crime, Media and Culture

ISBN 978-3-319-63984-0    ISBN 978-3-319-63985-7 (eBook)
DOI 10.1007/978-3-319-63985-7

Library of Congress Control Number: 2017947195

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s) 2018

This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the Publisher, whether
the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse of
illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on microfilms or in any other physical way, and trans-
mission or information storage and retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar or
dissimilar methodology now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this publication
does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are exempt from the relevant
protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information in this book
are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher nor the authors or
the editors give a warranty, express or implied, with respect to the material contained herein or for any
errors or omissions that may have been made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional
claims in published maps and institutional affiliations.

cover credit line: kostenkodesign

Printed on acid-free paper

This Palgrave Macmillan imprint is published by Springer Nature

The registered company is Springer International Publishing AG
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
 Acknowledgements

Throughout writing the doctoral thesis that formed the basis of this book,
I was lucky enough to be supported by a range of incredible friends, men-
tors and colleagues. Though many friends and mentors left an indelible
mark on this book, I’d like to single out several in particular. Like the
dissertation before it, this book wouldn’t have been completed without
their support, guidance and friendship. Firstly, my PhD supervisors
Alison Young and Natalia Hanley, thank you for continually supporting
my research, and for your patience and insight. I really couldn’t have
wished for two better supervisors, and as I’ve began supervising my own
Honours and PhD students, I often find myself asking, ‘what would
Natalia and Alison do?’
Whilst completing this book, I was hired at my old alma mater, the
University of Melbourne, as a lecturer. Though my old teachers became
my colleagues, their continuing mentorship remained vital in navigating
my entry into academia. In particular, I’d like to thank Fiona Haines,
Dave McDonald, Nesam McMillan, Julie Evans, Diana Johns, Jennifer
Balint, and Stuart Ross, for helping me learn the ropes and for their excel-
lent advice on juggling teaching with writing, and keeping a healthy work–
life balance. You are the people that kindled my passion for criminology,
and I feel supremely lucky to now count you among my colleagues.

v
vi Acknowledgements

Some sections of certain chapters in this book are revised versions of

articles that have been previously published. Chapter 4 expands on ­several
of the ideas advanced in ‘Antisocial media and algorithmic deviancy
amplification: Analysing the id of Facebook’s technological unconscious,’
published in Theoretical Criminology (2017). Similarly, Chap. 5 is a much
expanded version of ‘“I just wanna see someone get knocked the fuck
out”: Spectating affray on Facebook fight pages,’ an article published in
Crime, Media, Culture (2017). I am extremely grateful to the anonymous
reviewers of these two articles, whose recommendations helped shore up
several of my then nascent ideas and pointed me towards several neglected
bodies of research.
To my parents, Linda and Robert, sister Amanda, and second family,
Leisha, Ian, and Adam—thank you for your ongoing support and love.
To my partner, collaborator, fellow bird enthusiast and best friend Chrissy
Thompson—you’re a good sort.
 Contents

1 Introduction   1

2 Breaking the First Two Rules of Fight Club  23

3 Unpacking a Punch  53

4 Feeding Violence?  79

5 The Digital Arena 113

6 Conclusion: Breaking Up and Breaking Down the Fight 155

Appendix A: Logging in—A Brief Note on Methodology 177

Appendix B: Additional Tables 191

Bibliography 197

Index 233
vii
 List of Figures

Fig. 2.1 A web of violence and hypermasculinity: the hyperlink

network of fight pages and other male interest pages within
two degrees of separation from Only Street Fighting37
Fig. 5.1 Frequency of comment types on Only Street Fighting,
Crazy Street Fights, The Craziest Fights Ever,
Just Fights Videos and Real Crazy Fights, May to
December 2014 (see Table A.12). 122

ix
 List of Tables

Table A.1 Like counts of the 99 encountered fight pages that

remained online in March 2016 191
Table A.2 Survey participants’ motivations for viewing clips of
bare-knuckle street violence on Facebook, 2014 192
Table A.3 Subcategories of the 104 fight pages I encountered
during this study, 2014 192
Table A.4 Survey participants’ motivations for viewing clips of
bare-knuckle street violence on Facebook, 2014 192
Table A.5 Survey participants’ demographics, 2014 193
Table A.6 Survey participants’ frequency of viewing clips of
bare-knuckle street violence on Facebook, 2014 193
Table A.7 Survey participants’ time spent viewing clips of
bare-knuckle street violence on Facebook, 2014 194
Table A.8 Survey participants’ pathways to online clips of
bare-knuckle street violence, 2014 194
Table A.9 Survey participants’ viewing of comments left on fight
clips, 2014 194
Table A.10 Survey participants’ preferred fight clip content, 2014 195
Table A.11 Survey participants’ views on when violence is
acceptable, 2014 195
Table A.12 Frequency of comment types on Only Street Fighting,
Crazy Street Fights, The Craziest Fights Ever, Just Fights
Videos and Real Crazy Fights, May–December 2014 196

xi
 1
Introduction

An affray assails the urban streetscape: a violent fissure in the familiar that
captures the gaze of neighbouring eyes. In this moment of commotion, a
score of spectators are created. And as the street is awakened from the
mundane, the discord is recorded. A solitary onlooker reaches for their
smartphone, aims its camera towards the melee and presses record, etch-
ing images of the event into archive. The brawl culminates and fades from
the streetscape. Yet its image is retained—preserved in witness recollec-
tions and digital files. Through this video memento, its audience expands.
The smartphone is repurposed into a miniature cinema, passed from
friend to friend as more eyes are invited to pry at the violent scene. The
recording is then sent to other smartphones, its audience expanding by
the day. Finally, the recording migrates online. It is uploaded into social
media. From the uploader’s profile, the video is shared by others and
dispersed even further. Eventually, a copy comes to sit alongside other
scenes of violence as the footage finds its way into Facebook. Occupying
the screen with a variety of links to similar scenes of public disorder, the
event’s audience reaches its apogee. On this user-generated page, dedi-
cated to hosting footage of street fights and public bare-knuckle violence,
individuals dissect every minutiae of the event—denigrating, glorifying
and debating in the wake of their online spectatorship. The spectator is

© The Author(s) 2018 1

M.A. Wood, Antisocial Media, Palgrave Studies in Crime, Media and Culture,
DOI 10.1007/978-3-319-63985-7_1
2 1 Introduction

recast as commentator and adjudicator, their rulings and commentary

typed out and posted beneath the footage to be subsumed by future view-
ers into the event’s mise-en-scène. Veneration, glorification and diatribe
coincide in the collection of spectator responses to the video as individu-
als map their attitudes to violence. When the affray has played out, the
viewer browses the site’s content, wanders their cursor across the screen
and selects a second fight to view, construe and respond to.
In the early twenty-first century, the street fight met the information
superhighway. Driven by two vehicles, the camera phone and the Internet,
footage of street fights and public hand-to-hand violence entered a fresh
phase of production and distribution. Through the lens of the increas-
ingly ubiquitous camera phone, the spectacle of public violence has been
witnessed and captured at an unprecedented rate. Where spectatorship of
public violence was once confined to the immediate bystander, and then
later to the national audiences of televisual programming, now the street
fight has been opened to the transnational free-for-all of the Internet, and
with it, a legion of social media users. For in this era of increasing media
convergence, all roads lead to Facebook, and many bear traffic in search
of new avenues for viewing transgression. In an age of social media,
Facebook stands as not only one of the world’s most popular and well-­
frequented web domains, but also one of its foremost sites of violence,
home to a multitude of user-uploaded fight clips, re-shared videos of
transgression, and the primary subject of this book: fight pages. Emerging
out of Facebook’s ‘fan’ pages feature, which enables users to follow and
connect around a shared interest, cause or brand, fight pages are user-­
generated pages that aggregate, narrowcast and archive amateur record-
ings of street fights and other forms of public violence. If, to reinvent a
worn-out phrase, the Internet can be thought to play host to a web of
violence, with each hyperlink a thread connecting users to footage of
violent events, then fight pages are where this web is at its most dense.
They offer to their users, who subscribe through ‘liking’ the page, a repos-
itory of transgression that far surpasses any other that has preceded them
in the sheer quantity of content they make available.
This book is about the impact social media have had on the way we
consume, view, distribute and curate footage of crime and violence. In
it, I argue that fight pages represent an example of an emergent online
 1 Introduction 3

­ henomenon that might be termed antisocial media: participatory web-

p
sites dedicated to hosting and sympathetically curating footage of trans-
gression. In studies of media effects, the notion of antisocial media is
occasionally used to refer to content that is deemed antisocial (Dill
2009; Shaw et al. 2015), often by way of contrasting it with prosocial
media (see Fischer et al. 2011; Kundanis 2004; Greitemeyer 2010). The
term is also regularly used, albeit as no more than a punning title, by
journalists reporting on the potential for social media to promote unso-
ciability (see O’Connell 2014). It has been used to open articles cover-
ing topics as diverse as the use of Facebook for threatening and
intimidating others with violence (Birke 2010); the rate of racist mes-
sages posted on Twitter (Hoenig 2014); the Obama 2012 campaign’s
use of social media (Parker 2012); social media monitoring, data reten-
tion, and geotracking (Plant 2012); a filmed attack on a teenager
uploaded to social media (Times of Trenton Editorial Board 2015);
online responses to terrorism in the wake of the attacks on Paris and
Beirut (Adolphie 2015); the on-air murder of a news reporter and her
cameraman by a disgruntled former colleague (Spector 2015) and an
infamous YouTube channel dedicated to footage of horrifying caught
on camera pranks (Duncan 2015). Antisocial media, then, has been
used by journalists as something of a catchall for socially harmful or
destructive uses of social media.
My conceptualization of antisocial media is much narrower. It
departs both from the notion of antisocial media as media content that
promotes antisocial behaviour and the notion of antisocial media as anti-
social uses of social media. Instead, I conceptualize antisocial media as a
class of media, and specifically, a class of media that is intrinsically tied to
the rise of participatory social media. Through examining fight pages,
this book develops the notion of antisocial media beyond a clever play on
words to describe a class of media that has received little attention from
researchers. As I demonstrate through tracing the content, consumption
and media ecology of fight pages, the rise of antisocial media represents a
key shift in the conditions for distributing, encountering and spectating
footage of criminalized acts.
Antisocial media can, therefore, be distinguished from online deviance
undertaken either individually or by pre-established offline networks.
4 1 Introduction

Though social media provides a platform for individuals to engage in

antisocial behaviours such as cyberbullying, such individually undertaken
acts are not what I propose the term antisocial media to refer to. Rather, by
my definition the term refers solely to participatory pages dedicated to
promoting and/or undertaking antisocial behaviours. To qualify as anti-
social media there must, in short, be a clearly demarcated site of antiso-
cialism, rather than decentralized antisocial behaviour emanating from
an individual or collective. Further, whilst antisocial media are participa-
tory in providing their users affordances for responding to the footage
they view, they are frequently underpinned by a distributor–audience
structure, with a page administrator distributing transgressive material to
a page’s frequenters. This therefore distinguishes antisocial media from
online social networks that intermittently share footage of antisocial acts
online. It also marks perhaps the main commonality between antisocial
media and broadcast media: their shared one-to-many model of
distribution.
Antisocial media can also be distinguished from online domains inhab-
iting the so-called netherworld or underground of the Internet. Much
has been written on transgressive material within the so-called digital
underground: the vast assortment of unsearchable deep web pages, and
peer-to-peer dark net communities that afford users anonym-
ity (see Bartlett 2015).1 Antisocial media can, however, be distinguished
from these dark net peer-to-peer communities and deep web domains in
two significant ways. First, they differ in their levels of visibility. Whereas
dark net and deep web sites are mostly invisible, hidden in the unsearch-
able recesses of the Internet or in anonymous peer-to-peer Tor networks,
antisocial media are located in the surface web and are consequently
highly visible, searchable and traceable. Further, whilst many antisocial
media allow users to employ pseudonyms, and therefore allow their users
to be anonymous to one another, they remain unencrypted domains.
Consequently, their users can be traced, as can their creators, administra-
tors and moderators. Antisocial media can be understood as the ‘clearnet’
or ‘surface web’2 counterpart of transgressive dark web domains, where
anonymity is optional. Owing to these, and other factors that will be
examined in this book, antisocial media support very different forms of
sociability to dark net and deep web domains.
 1 Introduction 5

Like radical and alternative media, fight pages and other forms of anti-
social media distribute content that is rarely, if ever, published by main-
stream media outlets. Yet whilst radical and alternative media are
politically motivated and have transformative aims (see Downing 2000),
antisocial media are not. Unlike these overtly political forms of media,
antisocial media narrowcast footage of transgression primarily for the
purposes of entertainment. They must therefore be contrasted with blogs,
YouTube channels and Facebook pages that, whilst promoting the com-
missioning of illicit acts, do so in the service of a political goal, which
may include the act in question’s decriminalization.
Given their transnational nature, defining antisocial media through a
legalistic definition invites problems. Crime is socially and historically
contingent. Acts that are criminalized in one state or jurisdiction are
often entirely legal in others, and, consequently, websites that might be
classified as antisocial media within one state would not be within
another. At least three approaches might be taken to address this issue: a
realist harm-based approach, a social constructivist approach or a critical
realist synthesis of the two. In the realist approach, antisocial media are
conceptualized as a real class of media defined not by their sympathetic
curation of criminalized acts but by their promotion of harmful acts.
That is, antisocial media are sites that not only curate footage of harm,
but author statements promoting similar acts of harm onto others. Such
an approach accords with other harm-focused criminological perspec-
tives, including Smith and Raymen’s (2016) deviant leisure perspective
and Hall and Winlow’s (2015) ultra-realist perspective. Arguably, it also
situates the concept of antisocial media not within criminology but zemi-
ology: the study of social harms (Hillyard et al. 2004). However, framing
antisocial media solely through the lens of such a harm-based approach
invites its own problems—if opened to include legal and culturally
accepted harms, where can we draw the line between antisocial media
and other online media? Whilst reserving use of the concept solely for
criminalized acts precludes its application to websites that promote harm-
ful acts that perhaps should be criminalized, it also stops the term becom-
ing too all-encompassing.
In the second, constructionist approach, antisocial media are not con-
ceptualized as a ‘real’ class of media that exist independent of the social
6 1 Introduction

responses they engender. Instead, antisocial media are conceptualized as

any content aggregator that has been accused of eliciting illicit or antiso-
cial behaviour in its users. Viewed through a constructionist lens, antiso-
cial media are websites that have generated significant societal disapproval
for the oppositional values and law-breaking behaviours they are thought
to encourage. Put simply, whilst a realist reading of antisocial media cen-
tres around questions of harm, a constructivist reading hinges on ques-
tions of (formal) deviance.
A third approach synthesizes aspects of these two approaches, and
treats antisocial media as the point where formal deviance and social
harm overlap. Antisocial media, in other words, are conceptualized as
aggregators and sympathetic curators of harmful criminalized acts. This
approach has several benefits over the other two. Firstly, it doesn’t assume
outright that antisocial media generate widespread censure. It doesn’t
assume that the acts curated on antisocial media are widely deemed ‘devi-
ant.’ Indeed, some of the acts curated on antisocial media may be the
subject of widespread praise, despite their illicit nature. Secondly, it
doesn’t encompass websites dedicated to curating footage of acts that are
harmless albeit criminalized in one or more jurisdictions. As such, it
views crime and criminalization through a critical rather than orthodox
criminological framework. Unlike orthodox criminology, it doesn’t
uncritically accept state definitions of crime as a starting point for identi-
fying antisocial media. Instead, it builds upon critical criminology’s long-­
standing problematization of crime and concern with how laws are
created and enforced (see Taylor et al. 2013).
This feeds into a second issue with the term—its ostensible moralism.
In proposing any new concept, we have to be aware of the semantic bag-
gage carried by the terms we repurpose and reconfigure. The term ‘anti-
social’ has long been used by politicians, academics, journalists and other
moral entrepreneurs as a vehicle for criticizing for certain behaviours,
practices and acts. Similarly, when journalists speak of ‘antisocial media’,
they are usually making a value judgement and proclaiming a particular
behaviour, technology or practice associated with social media as objec-
tionable, offensive or otherwise harmful. Given its history, the notion of
antisocial media runs the risk of primarily remaining a moral rather than
analytical category. In conceptualizing antisocial media as online domains
 1 Introduction 7

dedicated to sympathetically curating and aggregating footage of harmful

criminalized acts, I hope to steer a middle course between realism and
constructivism that avoids moralism on the one hand, and moral relativ-
ism on the other. In doing so, I wish to suggest that antisocial media
aren’t just domains that run contrary to the laws of a society, but that they
are of vehicles of harm through the discourses their administrators pro-
mulgate. If we understand criminology as a discipline dedicated to reduc-
ing various forms of harm, then such a conceptualization of antisocial
media cannot avoid issuing a negative value judgement of such domains.
Yet criticism need not equate to censure, moralism or demonization, and
in exploring antisocial media it is important that we tease out the nuances
of these domains.
Beyond Facebook and other mainstream social media sites, antisocial
media include a variety of websites and forums dedicated to sharing
image-based sexual abuse (see Henry and Powell 2015), and footage of
street fights, and illegal animal fighting. Other online domains such as
4Chan’s now infamous /b/imageboard, which has been the site of several
‘naked celebrity’ image hacks (see Massanari 2015), are on the verge of
being antisocial media in their ‘no rules’ policy and acceptance of any
behaviour without strictly falling within the parameters of the concept.
For whilst the /b/imageboard and other such forums allow any behav-
iour, they are not dedicated specifically to aggregating footage of antiso-
cial acts. In running through this cursory list of antisocial media, it
quickly becomes apparent that they are often distinct in both content
and form, that is, their architecture, features and affordances as online
environments. Consequently, to understand their impact, we must be
attentive to both of these dimensions - the content they distribute and
their technological form. Further, we must treat the content and form of
antisocial media platforms as ultimately inextricable.
Rather than providing a survey of various different forms of antisocial
media then, in this book I focus specifically on the phenomenon of the
Facebook fight. Lack though they may, the tens of millions of likes celeb-
rity Facebook pages attract, fight pages are far from a minor phenomenon
on Facebook. The demand for footage of authentic street fights on
Facebook is evidenced by the considerable number of fight pages that
have accumulated hundreds of thousands, and occasionally millions, of
8 1 Introduction

likes. During this study, I encountered 104 fight pages that remained
online in March, 2016. Of these pages, 13 had between 250,000 and
499,999 likes, 7 had between 500,000 and 999,999 likes, and 4 had over
1 million likes (see Table A.1).
To investigate these domains, over the course of several years between
2013 and 2016, I followed five popular of them using my personal
Facebook profile: Crazy Street Fights, The Craziest Fights Ever, Just Fights
Videos, Real Crazy Fights and Only Street Fighting. Further, taking an
approach in line with reception studies, I surveyed 205 fight page users to
gain deeper insights into why they viewed bare-knuckle street violence,
how they experieced and read this violent footage, and how they under-
stood and/or enacted violence in their own lives. Drawing inspiration
from reception studies, digital sociology and digital anthropology, this
mixed methods approach to investigating these pages—which I detail in
Appendix A—enabled me to investigate not only fight page users beliefs
but also their behaviour in practice.

Crime-watching and Spectatorship

As a book about antisocial media this is also a book about crime-­
watching: the act of viewing footage of criminalized acts, whether
through television, cinema or social media. Of the numerous issues
associated with crime-watching, the issue of media effects has received
the most sustained attention by academics, policy makers and the gen-
eral public. Much research into new media, including, most notably,
video games, has concerned the behavioural and cognitive effects of
viewing violent content through these platforms (see Greenfield 2014;
Shaw et al. 2015). Yet of no less importance than the effects of viewing
media content are reasons why an individual consumes it.
Understanding a spectator’s reasons for viewing a violent event is
essential to understanding how they will be affected by it. Consequently,
this book treats the issues of media effects and media uses as insepa-
rable and mutually co-constructing: inseparable because the effects of
violent media content are, in part, tethered to the viewer’s reasons for
engaging with it, and co-constructing because an individual’s uses for
 Crime-watching and Spectatorship 9

violent content are, in part, determined by the effects registered by

their previous encounters with such content.
Rather than restricting its investigative scope to examining whether
viewing online violence begets offline violence, this chapter instead asks
a broader question: what does spectatorship to fight page hosted violence
do? The potential answers to this are legion: it may generate, sustain or
abate particular imaginings of violence, coordinate behaviours, perform
identities, compose emotions, affect bodies or afford the spectator a
cathartic release or other gratification; all is dependent on the particular
mode of spectatorship that an individual engages in.
Central to my line of inquiry is the guiding presupposition that spec-
tatorship performs various actions both on and for the spectator. It is for
these reasons that this research substitutes a narrow concern with media
effects for a broader interest in what can be termed modes of spectatorship:
particular configurations of viewing, interpreting and responding to con-
tent. Here, I employ an expanded definition of spectatorship that under-
stands the term to include not only the action and effects of viewing a
(typically mediated) spectacle nor the type of association this relational
act entails, but also the practices generated from this association and
enmeshed in the act of viewing itself. In this way, spectatorship can
simultaneously be understood as an association, a practice, and a catalyst:
a relationship that engenders effects wholly contingent on the concatena-
tion of factors involved. Such a definition is diametrically opposed to
understanding spectatorship as a passive and motionless act, devoid of
movement or communication. Rather, to spectate is to watch and respond:
to perform in our response to a performance. This definition therefore
invites an investigation of not just the association between the spectator
and the spectacle, but also the association between spectators. Though
the association between the spectator and the spectacle must be accorded
primacy as the sine qua non of spectatorship, the relationships and
co-­
­ presence between spectators contributes in shaping individuals’
responses to the spectacle.
The notion of modes of spectatorship has a long history within cinema
studies (Hansen 1993; Rose and Friedman 1994; Tait 2008; Oddey and
White 2009; Rushton 2009), but also literature studies (Bernstein 2004),
cultural anthropology (Friedman 2006) and digital sociology (see
10 1 Introduction

Pattanaik and Chatterjee 2008). What is most notable about the use of
the term in these studies is its polysemy and inexactness. Not only is there
no agreed upon definition of the term that these studies accord to, but
most do not provide their own definition, lending it a nebulous quality.
Notably, most uses of the term concern only one dimension of axis of
spectatorship relevant to the study at hand: for Hansen (1993) it relates
to historically constituted modes of spectating cinema, for Rose and
Friedman (1994) it relates specifically to gendered modes of spectator-
ship, for Friedman (2006) it relates to the contrast between active and
passive modes of spectating content, and for Oddey and White (2009),
the different mediums through which spectatorship occurs (theatre, tele-
vision, Internet, film, mobile phone, etc.).
Contrary to these studies, I want to suggest that all of these dimen-
sions are integral to spectatorship, and consequently, to unpacking the
nature and implications of fight page spectatorship. This project therefore
advances a polyvalent conceptualization of modalities of spectatorship: a
conceptualization that addresses not just a single dimension of spectator-
ship, but the intersection and interplay between every dimension of spec-
tatorship. The researcher who comes closest to adopting such a
multidimensional approach is Higson (2002). Crucially, Higson, who is
worth quoting here in full, states that a study of film culture must address,

The range of sociologically specific audiences for different types of film,

and how these audiences use these films in particular exhibition circum-
stances; that is to say, we need to take into account not only the historically
constituted reading practices and modes of spectatorship and subjectivity, the
mental machinery and relative cultural power or readerly competences of differ-
ent audiences—but also the experience of cinema(s) in a more general cul-
tural sense: the role of marketing and audience expectation, the reasons
why particular audiences go to the cinema, the pleasures they derive from
this activity, the specific nature of the shared social and communal experi-
ence of cinema going … [and] the different experiences offered by the vari-
ous types of theatrical exhibition spaces. (2002, 64, my italics)

Like Higson, I agree that addressing each of these phenomena is para-

mount to generating a holistic account of spectatorship. However, my
conceptualization of modes of spectatorship is broader still than Higson’s.
 Crime-watching and Spectatorship 11

Higson distinguishes modes of spectatorship, which he conceptualizes as

particular reading practices conditioned by the spectator’s subjectivity,
from the experience of viewing cinema. This study departs from such a
division in contending that, rather than just pertaining to interpretative
reading practices, a mode of spectatorship encompasses all of the various
factors listed by Higson: content, experience, intention and ecology.
Following from this conceptualization of spectatorship, a mode of
spectatorship can be defined as a particular configuration of viewing,
experiencing, responding and relating to content. That is, a mode of
spectatorship designates the holistic process of spectatorship, from the
circumstances leading to the viewing of the spectacle, to the way it is then
experienced and understood, and to the effects of viewing it. Further, a
mode of spectatorship denotes not only the effects generated by a specta-
torial encounter but also the ensemble of factors that generated these
effects. As such, research into modes of spectatorship views any effects of
viewing content as relationally constituted within a heterogeneous net-
work of influences that includes, inter alia, the content being viewed, the
platform through which it is viewed and responded to, and the spectator’s
subjectivity. This discussion therefore adopts a thoroughly anti-­essentialist
approach to investigating spectatorship to violence.
This definition of spectatorship and the theoretical presuppositions it
rests upon depart somewhat from that used within the spectator theory
of cinema and screen studies. The most notable of these departures is that
my conceptualization of spectatorship rejects the notion of the spectator
as the ‘ideal subject’ of an audiovisual text, as per spectatorship theory
(see Sturken and Cartwright 2009). Rather than deriving an ideal sub-
ject/spectator by working back from the content of the spectacle, this
project instead begins with the audience, and the diverse modes of expe-
riencing, reading and responding to fight videos that can be found
therein. Conceptually, this places my use of the term closer to the notion
of ‘reception’ espoused within audience reception studies (see Jensen
1987; Jensen and Rosengren 1990) than to the notion of spectatorship
propounded within cinema studies. Though these terms have different
intellectual histories and implications (see Bennett 1996), following
Staiger’s (2005) lead, I use the notions of reception and spectatorship
interchangeably.
12 1 Introduction

As an exploration of spectatorship, this project can readily be situated

within both cultural and visual criminology. Positioning this project as a
visual criminological analysis is not, however, unproblematic. In
approaching online spectatorship, it is imperative to recognize its multi-
modality, that is, that it is composed of numerous different modes of
communication (Kress 2000; Pink 2011). Several modes of communica-
tion, not all visual, are apparent on fight pages: video, speech, sound, text
and gesture. As such, this project had to implement approaches that were
not limited to investigating visual modes of communication. By title
alone, visual criminology betrays its deliberate oculocentrism. This focus
upon visuality is well justified, given that criminological inquiry is prone
to downplaying the import of images. However, focusing solely on the
visual aspects and practices of fight pages would result in what Bal (2003)
has termed visual essentialism: a privileging of the visual aspects of an
object or event to the exclusion of all other senses. As Clifford (2012/1986,
12) notes, research into cultural praxis requires not only an ethnographic
gaze but also an ethnographic ear. Because this project is concerned not
only with the sight of violence, but also its sound, it cannot limit itself to
the insights provided by this emerging sub-discipline. Nor, for this rea-
son, does it fit neatly within the bounds of visual criminological inquiry.
Instead, this project’s investigations may be better located within the
criminology of spectatorship proposed by Young (2013): an approach that
holistically examines individuals’ encounters with mediated scenes of
crime. The use of the term encounter here is by no means incidental.
Encounter connotes the inescapable uncertainty that characterizes specta-
torship—the unforeseeable effects of an image on a spectator. More impor-
tantly however, as Young (2014) elucidates, the term encounter provides
an important reframing device for analysing the visual within criminology.
Namely, the term focuses inquiry on the attachment or association between
spectator and image, as opposed to treating the image/event as an object
to be analysed by the researcher in its own right (Young 2014).
This encounter-oriented approach is preferable for several reasons.
Firstly, it provides for the multiplicity of spectator responses that are elic-
ited by an image (Young 2014). By contrast, placing images themselves as
the object of analysis risks reducing their meaning and effects to the inves-
tigator’s interpretation. Secondly, focusing on the relational ­encounter
 Crime-watching and Spectatorship 13

between spectator and image avoids abstracting images from their social
moorings, which analysing images as objects risks doing. Finally, the term
encounter may be used to temper functional perspectives on media con-
tent, such as uses and gratifications theory, which presuppose audience
activeness. As not every spectatorial exchange is intentional, but is often
rather the result of what Peirce (1998, 182) would term ‘the brute com-
pulsion’ of experience, the notion of encounter is productive to conceptu-
alizing passive non-selective modes of coming across content.
To give primacy to the encounter, another analytical reframing is required,
from analysing the meaning of images to analysing how images work on
people (Young 2010; Carney 2010; Zaitch and de Leeuw 2010). Such an
approach is predicated upon the now familiar recognition that images carry
no inherent meaning in and of themselves. Rather, meaning is imparted on
images by viewers—interpretation supplants interpolation. As Carney
(2010, 31) notes, the photograph—and by extension the image more gen-
erally—‘presents more than it represents, produces more than it reproduces
and performs more than it signifies.’ In practice, these three notions—pre-
sentation, production and performance—are profoundly interlinked. What
is presented (and omitted) by an image generates the meanings, identities,
emotions and sensations it produces. Yet what is required is more than just
an inventory of the different elements present within an image or video: we
must also address how an image performs to/on spectators.
Asserting that images perform more than they signify is redolent of a
truism: that images function through evoking meanings, memories, emo-
tions and sensations. This truism is, however, disregarded within visual
studies that focus solely on signification. Concentrating on how images
perform overcomes the respective issues associated with two diametrically
opposed perspectives on images and subjectivity: the social determinism
of the dominant ideology perspective and the subjectiveness of the plu-
ralistic postmodern perspectives (Yar 2010). That is, a focus on perfor-
mance over signification equips images with the agency to effect audience
readings and experiences, without descending into determinism. Finally,
the term perform does not limit the power of images to the domain of
signification. This opens up investigations to attend to the affective
dimension of spectatorship: the visceral bodily responses registered by
connecting with images (Young 2010).
14 1 Introduction

The Id of Facebook’s Technology Unconscious

More fundamentally, Antisocial Media examines the mediatization of
crime through social media. As Couldry and Hepp (2016, 15) explain,
the social world is not just mediated but mediatized: it is ‘changed in its
dynamics and structure by the role that media continuously (indeed
recursively) play in its construction’. Mediatization, then, refers to the
process through which changes in media and communications technolo-
gies come to change societies (Hepp et al. 2015). In examining crime’s
mediatization through social media, Antisocial Media therefore also falls
within the growing field of digital criminology, which is concerned with
how crime and justice are experienced, understood, perpetrated and
responded to in a ‘digital society’ of computational and mobile media
(Stratton et al. 2017; Smith et al. 2017).
In viewing a video on Facebook, the spectator steps into not just the
recording, but an entire media ecology comprised of hyperlinks, social
media buttons, comment boxes and myriad other data structures. To
investigate the mediatization of street fights on Facebook, we too must
step into this ecology and survey its affordances and architecture. We
must, in other words, conceptualize such online crime-watching as socio-
technical: comprised of inextricably intertwined social and technical
dimensions (Latour 1991).
In examining crime-watching on Facebook, Antisocial Media takes a
software studies (see Fuller 2008; Manovich 1999, 2013) inspired
approach to mapping the ‘technological unconscious’ of Facebook: the
often taken-for-granted data structures and invisible algorithms that
actively shape human praxis on the platform (see Kitchin and Dodge
2011). Or, to malappropriate Freud (1962), as my analysis is concerned
primarily with the criminogenic effects of antisocial media on Facebook,
it might be said that it maps the id of the site’s technological unconscious:
the unintended, unrestrained, and often harmful forms of gratification-­
seeking behaviour that the site’s architecture promotes in its users.
My analysis focuses on three characteristics of Facebook’s technological
unconscious and their implications for the mediation of footage
of transgression on the platform: their interactivity, their fostering
of hyperconnectivity and their algorithmic personalization and curation
of ­content. My exploration of algorithms in Antisocial Media differs
 The Id of Facebook’s Technology Unconscious 15

s­omewhat in focus from most other criminological studies of computa-

tional media to date. Hitherto, criminologists interested in algorithms
have tended to focus on their role in predictive policing and actuarial risk
assessment within the criminal justice sector. Such studies have primarily
examined how algorithms, datafication and Big Data have influenced the
way crime is understood and responded to by criminal justice agencies
(Chan and Bennett Moses 2016, 2017; Smith et al. 2017). To use
Manovich’s (2001) terms, these criminologists have been concerned with
how algorithms have transcoded concepts of crime into quantitative and
measurable forms – that is, how the logic of computational media has
shaped the way we understand, categorise, and respond to crime. As
Cheney-Lippold (2017, 11) might put it, in computation media crime is
understood ‘on data’s terms’; through the logic, ontology, and values
inscribed-into software (Cheney-Lippold 2017).
Whilst I am equally concerned with how crime is transcoded into
computational media, in Antisocial Media, my focus is upon algorithms
employed not for social control, but rather for commerce. Specifically,
Antisocial Media explores how the algorithmic architecture of Facebook
and other social media shapes the way crime is consumed, experienced,
understood and responded to by users. Of particular concern in my anal-
ysis are personalization algorithms, which employ data collected on users
to personalize the information they receive on a site. Through shaping the
information that see and consume as social media users, such personaliza-
tion algorithms also play a role in shaping our identities. As Cheney-
Lippold (2017, 19) states, ‘our datafied lives, when aggregated and
transcoded [by algorithms] … increasingly define who we are and who
we can be’. Through algorithmically monitoring users’ online actions – a
process Clarke (1988) terms ‘dateveillance’ – social media generate ‘algo-
rithmic identities’ for their users: interpretations of who we are and what
we like based off our aggregated data. In Antisocial Media, I examine how
social media may fashion its users dynamic ‘algorithmic identities’ that
come to shape how they experience, perceive, understand crime in a
hyperconnected world. In particular, I focus on how Facebook’s ‘Top
Stories’ algorithm, which curates the content users receive in their News
Feed interfaces, has the potential to amplify and reinforce fight page
users’ attitudes towards violence—a process I dub ‘algorithmic deviancy
amplification.’
16 1 Introduction

Chapter Overview
The following four chapters each focus on a different dimension of anti-
social media: content, consumption, technological form and participa-
tion. In Chap. 2 I examine how fight pages, as a form of antisocial media,
have changed the terrain for distributing footage of public bare-knuckle
violence. Drawing primarily upon my experiences following five fight
pages, I provide an account of the content hosted on these pages, from
the clips of bare-knuckle brawls they curate, to the video descriptions
that enframe them. Through doing so, I show that the violent entertain-
ments hosted by pages were not only highly heterogeneous but also
curated in a manner that legitimated street fighting and street justice:
eye-for-an-eye retributive violence enacted in response to a wrong.
Turning to the consumption of such clips, in Chap. 5, I examine why,
how, and to what end individuals view footage of bare-knuckle street
violence. As I illustrate, participants’ reasons for viewing fight videos were
many and varied: entertainment, amusement, intrigue, righteous justice,
boredom alleviation, self-validation, self-defence learning and risk aware-
ness. Through analysing these different modes of spectating bare-knuckle
violence on fight pages, I show that, in order to understand why indi-
viduals use these pages, we must examine how they read, and affectively
respond to viewing specific forms of bare-knuckle street violence.
Shifting to the technological form of fight pages, in Chap. 6, I examine
how Facebook’s interactive and personalized algorithmic architecture
shapes fight page users’ encounters with footage of bare-knuckle violence.
Focusing on Facebook’s ‘Top Stories’ algorithm, which curates the con-
tent users receive in their News Feed interfaces, I examine how Facebook’s
technological unconscious has the potential to amplify and reinforce
fight page users’ attitudes towards crime and violence. Moreover, I exam-
ine how the rise of mobile media and a hyperconnected network society
impact on the way crime is consumed, and have the potential to generate
an ambient awareness of violence, where mediated violence becomes a
normal part of the fabric of an individual’s social media use.
Like any form of social media, antisocial media are participatory, offer-
ing individuals the ability to communicate with another and generate
content. Chapter 7 therefore examines how fight pages have generated
new participatory modes of spectating bare-knuckle violence, and in
 Bibliography 17

doing so, have brokered agonistic publics where street justice and bare-­
knuckle brawling are valorized. Drawing on a content analysis of close to
6000 user comments posted on Crazy Street Fights, The Craziest Fights
Ever, Just Fights Videos, Real Crazy Fights and Only Street Fighting, I exam-
ine why individuals commented on these pages, what they said when
they did so, and how Facebook’s architecture might generate new crimi-
nologically significant socialities where criminal acts are legitimated.
‘Computation,’ as David Berry (2015, 125) notes, ‘has moved from a
small range of activities to a qualitative shift in the way in which we engage
with knowledge and the world.’ Taking stock of this shift, in Chap. 8, I
therefore consider how social media generated new modes of crime-watch-
ing and changed the way we come to understand and culturally construct
crime. With the rise of the Internet and other digital environments, crimi-
nologists must cast a critical eye on software and its role in shaping cul-
tural understanding of crime. In concluding this book, I therefore explore
how digital criminology might encompass a critical criminology of soft-
ware dedicated to examining how the values inscribed into software influ-
ence the way we understand, perceive and respond to crime.

Notes
1. Though the terms ‘dark net’ and ‘deep web’ are often used interchange-
ably, such a conflation of these terms is inaccurate. The deep web refers to
content on the World Wide Web that is not indexed by search engines
(Barratt 2015), whilst the dark net refers to online networks that can only
be accessed via anonymizing software.
2. The clearnet refers to the unencrypted Internet where users can be identi-
fied by their IP addresses, whilst the surface web refers to the searchable
web (Barratt 2015).

Bibliography
Adolphie, C. (2015). Legitimate pain and antisocial media: A call to respect
mourning after Parisian tragedy. The Manitoban, November 24. Retrieved
October 15, 2016, from http://www.themanitoban.com/2015/11/legitimate-
pain-and-antisocial-media/25969/
18 1 Introduction

Bal, M. (2003). Visual essentialism and the object of visual culture. Journal of
Visual Culture, 2(1): 5–32.
Barratt, M. (2015). A discussion of dark net terminology. Drugs, Internet,
Society, January 15. Retrieved October 16, 2016, from http://monicabarratt.
net/?m=201501
Bartlett, J. (2015). The dark net. London, UK: Windmill Books.
Bennett, T. (1996). Figuring audiences and readers. In J. Hay, L. Grossberg, &
E. Wartella (Eds.), The audience and its landscape. Boulder, CO: Westview
Press.
Bernstein, N. W. (2004). Auferte Oculos: Modes of spectatorship in Statius
Thebaid 11. Phoenix, 58(1–2): 62–85.
Berry, D. M. (2015). The philosophy of software: Code and mediation in the digital
age. Houndmills, UK: Palgrave Macmillan.
Birke, S. (2010). Facebook and violence: Antisocial media. The Economist,
August 25. Retrieved October 16, 2016, from http://www.economist.com/
blogs/americasview/2010/08/facebook_and_violence
Carney, P. (2010). Crime, punishment and the force of photographic spectacle.
In K. J. Hayward & M. Presdee (Eds.), Framing crime: Cultural criminology
and the image. London, UK: Routledge.
Chan, J., & Bennett Moses, L. (2016). Is Big Data challenging criminology?
Theoretical Criminology, 20(1), 21–39.
Chan, J., & Bennett Moses, L. (2017). Making sense of big data for security.
British Journal of Criminology, 57(2), 299–319.
Cheney-Lippold, J. (2017). We are data: Algorithm and the making or our digital
selves. New York, NY: New York University Press.
Clarke, R. (1988). Information technology and dataveillance. Communications
of the ACM, 31(5), 498–512.
Clifford, J. (2012/1986). Introduction: Partial truths. In J. Clifford & G. E.
Marcus (Eds.), Writing culture: The poetics and politics of ethnography. Berkeley,
CA: University of California Press.
Couldry, N., & Hepp, A. (2016). The mediated construction of reality. Cambridge,
UK: Polity.
Dill, K. E. (2009). Violent video games, rape myth acceptance, and negative
attitudes toward women: Violence against women in families and relation-
ships. Journal of Interpersonal Violence, 27, 3016–3031.
Downing, J. D. H. (2000). Radical media: Rebellious communication and social
movements. London, UK: Sage.
 Bibliography 19

Duncan, A. (2015). Antisocial media: Thousands sign petition to axe ‘killing best
friend prank’ YouTube channel. Pedestrian, December 1. Retrieved October 16,
2016, from https://www.facebook.com/pedestriantv-158215867416/?fref=ts
Fischer, P., Vingilis, E., Greitemeyer, T., & Vogrincic, C. (2011). Risk-taking
and the media. Risk Analysis, 31(5): 699–705.
Freud, S. (1962). The ego and the id. New York, NY: W.W. Norton.
Friedman, S. L. (2006). Watching “Twin Bracelets” in China: The role of spec-
tatorship and identification in an ethnographic analysis of film reception.
Cultural Anthropology, 21(4): 603–632.
Fuller, M. (2008). Media ecologies: Materialist energies in art and technoculture.
Cambridge, MA: MIT Press.
Greenfield, S. (2014). Mind change: How digital technologies are leaving their
mark on our brains. London, UK: Rider Books.
Greitemeyer, T. (2010). Exposure to music with prosocial lyrics reduces aggres-
sion: First evidence and test of the underlying mechanism. Journal of
Experimental Social Psychology, 47(1): 28–36.
Hall, S., & Winlow, S. (2015). Revitalizing criminological theory: Towards a new
ultra realism. London, UK: Routledge.
Hansen, M. (1993). Early cinema, late cinema: Permutations of the public
sphere. Screen, 34(3): 197–210.
Henry, N., & Powell, A. (2015). Beyond the ‘sext’: Technology-facilitated sexual
violence and harassment against adult women. Australian & New Zealand
Journal of Criminology, 48(1): 104–118.
Hepp, A., Hjarvard, S., & Lundby, K. (2015). Mediatization: Theorizing the
interplay between media, culture and society. Media, Culture & Society, 37(2),
314–324.
Higson, A. (2002). The concept of national cinema. In A. Williams (Ed.), Film
and nationalism. New Brunswick, NJ: Rutgers.
Hillyard, R., Pantazis, C., Tombs, S., & Gordon, D. (2004). Beyond criminology:
Taking harm seriously. London, UK: Pluto Press.
Hoenig, C. (2014). Anti-social media: Study finds racist Tweets are sent This
Many Times a Day. DiversityInc, February 18. Retrieved October 16, 2016,
from http://www.diversityinc.com/news/anti-social-media-study-finds-
racist-tweets-sent-many-times-day/
Jensen, K. B. (1987). Qualitative audience research: Towards an integrative
approach to reception. Critical Studies in Mass Communication, 4(1): 21–36.
Jensen, K. B., & Rosengren, K. E. (1990). Five traditions in search of the audi-
ence. European Journal of Communication, 5(2): 207–238.
Another random document with
no related content on Scribd:
II.

Ilta oli kirkas ja kylmähkö. Tuollainen talvea ennustava ilta, joka

viikkoja kestäneen sade- ja sumusään jälkeen on virkistävä ja ilmaa
puhdistava kuin ukkossade kesähelteellä. Kepeästi jalka liikkuu
kovettuneilla kaduilla, helposti käy hengitys raittiissa ilmassa ja
silmää sivelee sinertävä taivas lukemattomine tulinensa.

Hertta astui kepeällä mielellä ihmistungoksessa, joka myöhäisestä

illasta huolimatta oli kerääntynyt kaduille jaloittelemaan. Tulet
loistivat teatterin ikkunoista, ja läheisestä kahvilasta kuului hiljainen
soiton sävel. Mutta Hertta astui nopeasti kiinnittämättä huomiotaan
mihinkään ympärillään; hän näki vain edessään valaistun salin
pitkine tuoliriveinensä ja kuuli ääniä ja puhetta. Hän tunsi sydämensä
vielä sykkivän innostuksesta, outo, lämmittävä tunne oli tunkeutunut
häneen ja saanut jok'ainoan hermon hänessä vireille.

Hertta painoi kädellään poskiaan. Ne hohtivat kuin tulessa ja otsa

oli hiessä. Kuinka kuuma hänen oli. Hetkeksi hän pysähtyi ja veti
syvältä henkeä. Sitten hän jatkoi taas kulkuaan.

Hän tuli Ylioppilastalolta, kansalaiskokouksesta. Hän oli kuullut

kenraali Löfbergin puhuvan kadosta, joka oli kohdannut suurta osaa
maata, — hänen korvissaan kajahteli vielä kenraalin äänen lämmin
väre. Hän oli kehoittanut läsnäolevia auttamaan hädänalaisia, hän oli
esittänyt keinoja miten hätää lieventää. Hän oli puhunut niin
vakuuttavasti, niin innostavasti ja hän oli riistänyt satoihin nousevan
ihmisjoukon mukanansa.

Ennen kokouksen alkua, saliin astuessansa, Hertta oli tuntenut

ahdistusta, jonkunlaista pettymystä. Hänen katseensa oli kiintynyt
etumaisiin tuoliriveihin, joihin kaupungin hienosto oli asettunut. Hän
näki vain kiiltäviä silkki- ja samettikappoja ja liehuvia höyheniä, hän
kuuli hillittyä naurua ja katkonaista puhelua. Ja hänet valtasi sanaton
epätoivo. Mitä nuo silkkipukuiset naiset tiesivät kansan hädästä, mitä
he kansan hyväksi saattoivat uhrata? Hän oli nähnyt heidät usein
ennenkin hyväntekeväisyyttä harjoittamassa, hän tunsi heidän
ompeluseuransa ja arpajaishommansa. Niillä oli niin kaunis kiiltävä
kuori, mutta niiden sisus tuntui niin ontolta. Niiltä puuttui todellinen
harrastus, ja ne kätkivät vain kauniin tarkoituksen alle liiallisen
huvituksenhalun ja työnpuutteen. Mutta Hertan katse siirtyi heistä
muutamiin vanhempiin herroihin. He näyttivät vakavilta ja
huolestuneilta. Kenraali Löfbergin pieni, laiha vartalo katosi tuolin
selän peittoon, mutta Hertta saattoi nähdä hänen harmaat, ohuet
hiuksensa, jotka olivat pyyhkäistyt ylöspäin korkealta otsalta. Ja
hänen kääntyessään naapurinsa, erään lihavan herran puoleen,
Hertta näki vilahdukselta hänen silmänsä; ne olivat terävät ja
vilkkaat.

Ahdistus katosi vähitellen Hertan rinnasta. Hänen mielensä tyyntyi

ja turvallisuuden tunne tuli entisen rauhattomuuden sijalle. Vähitellen
äänet asettuivat salissa, kenraali Löfbergin ääni yksin kantoi yli
laajan huoneen. Ja mitä lämpimämmäksi se sävyltään muuttui, sitä
syvemmäksi kävi hiljaisuus ihmisjoukossa. Ikäänkuin yksi ainoa
sydän olisi sykkinyt, yksi ainoa henkäys kohonnut.

Hertta pyyhki silmiänsä. Olisiko hän sittenkin erehtynyt noiden

ihmisten suhteen? He tunsivat varmaan yhtä lämpimästi kuin hänkin,
heidän tarkoituksensa epäilemättä oli yhtä hyvä ja vakava. Miksikä
he eivät voisi kansan hyväksi työskennellä samoin kuin hänkin?

Ja äkkiä hänelle kaikki kuvastui uudessa valossa. Hän näki

siunausta tuottavan työn leviävän kauaksi sydänmaihin, ja avun ja
lohdutuksen saapuvan moneen hädän ahdistamaan mökkiin. Hän
näki tulen jälleen syttyvän kylmenneellä liedellä, tuvan pöydälle
ilmaantuvan ravintoa ja kalpeille kasvoille nousevan ilon punan.

Hän oli niin kuvittelujensa vallassa, että hän sätkähti ikäänkuin

äkisti unesta herätessä, kun ihmisjoukko alkoi ovea kohti liikkua.
Tuolla kenraali Löfberg astui lihavan naapurinsa rinnalla, tämä oli
senaattori Taube, hallituksen mahtavimpia jäseniä. Heidän jäljessään
astui rouva Löfberg, keski-ikäinen, komea nainen ja hänen rinnallaan
aivan nuori tyttö, joka nojautui kookkaan miehen käsivarteen. Tyttö
katsoi lapsellisen kysyvä ilme kasvoissaan mieheen, tämä kumartui
hänen puoleensa — Hertta saattoi nähdä miten hänen silmänsä
loistivat — ja siveli tytön hansikoittua kättä. Hertta seurasi tuota paria
silmillään ovelle saakka, se herätti hänessä niin omituisen tunteen,
puoleksi sääliä, puoleksi katkeruutta. Se oli Antti Hammar, ja hänen
morsiamensa, kenraali Löfbergin tytär.

Samassa hänen mieleensä muistui Väisäsen pilkallinen ihmettely,

mitenkä Antti Hammar oli voinut kelvata kenraalin perheesen. Hän oli
vain kansan mies synnyltänsä, yksinäisen naisen lapsi. Väisänen oli
joskus puhunut hänestä, sillä he olivat samoilta seuduilta kotoisin.
Hän oli saanut käydä kovan koulun, kärsiä puutetta ja vilua ja
pilkkaakin kovasta kohtalostaan, joka oli heittänyt hänet ilman isää
keskelle elämää. Mutta se oli vain karaissut hänen luonnettansa ja
opettanut häntä turvautumaan omaan voimaansa ja työhönsä.

Hän oli vasta ylioppilaaksi tullut tutustuessaan Herttaan. Hänen

olennossaan oli silloin jotain ujoa ja arkaa, hän oli tottumaton
naisseurassa liikkumaan, sillä koko hänen nuoruutensa oli kulunut
kirjan ääressä. Mutta Hertan seurassa hän oli vähitellen irtaantunut
tuosta arkuudestaan, ja heidän välilleen oli muodostunut toverillinen
suhde.

Hertan kautta hän oli tutustunut kenraali Löfbergin perheesen.

Kenraali oli aineellisesti häntä kannattanutkin kuultuaan, kuinka
ahtaissa oloissa hän eli. Hän oli mielistynyt tuohon vaatimattomaan
ja ahkeraan poikaan, jonka koko elämä näytti rajoittuvan hänen
lukujensa piirin sisäpuolelle.

Joku aika sitten hän oli mennyt kihloihin Elli Löfbergin kanssa. Hän
oli nyt melkein valmis lääkäri, lähimmässä tulevaisuudessa hän
saattoi saada viran ja perustaa oman kodin. Hertta ei ollut nähnyt
häntä hänen kihloihin mentyään. Elli Löfberg oli Hertan
koulutovereita, joskin Herttaa useaa vuotta nuorempi. Hän oli vielä
täydellinen lapsi, pintapuolinen ja turhamainen, ilman mitään
vakavampia harrastuksia. Hammarin kihlaus oli sentähden suuresti
kummastuttanut Herttaa. Hammar, joka itse oli niin vakava, melkein
raskasmielinen, mitenkä hän oli voinut kiintyä tuohon pieneen
hupakkoon?

Hertta oli heidän jäljissään astunut ulos kadulle. Mutta

ihmisjoukossa hän oli pian kadottanut heidät näkyvistään ja hän
kiiruhti nyt vain kotiansa kohti.
 Eräässä kadunkulmassa hän oli törmätä vastaantulijaan. Hän
pysähtyi ja katsoi ylös. Lyhdyn valossa hän tunsi Antti Hammarin.
Tämäkin pysähtyi, katsoi Herttaan ja hymyili. Siitä oli todellakin pitkä
aika kulunut, kun he viimeksi olivat tavanneet toisensa.

Hammar astui Hertan rinnalla. Vaistomaisesti he hiljensivät

kulkuansa. Olihan ilta kaunis ja virkistävä. He keskustelivat iltaisesta
kokouksesta, Antti ei ollut siellä lainkaan Herttaa huomannut,
osanotto oli ollut tavattoman suuri ja innostus yleinen. He innostuivat
itsekin puhuessaan, lämpenivät yhteisestä asiasta. Ja tultuaan
Hertan asunnolle, he puristivat lämpimästi toistensa kättä.

— Teidän täytyy ottaa osaa hätäaputyöhön, neiti Ek, sanoi Antti

Hammar, pidellen Hertan kättä omassansa. — Minä puhun kenraali
Löfbergille, hän tarvitsee innokkaita auttajia.

Hertta seisoi kauan aikaa vielä ikkunassaan ja katsoi ulos.

— Hän on muuttunut, sanoi hän puoliääneen itseksensä, — siitä

kuin viimeksi hänet tapasin ja kuitenkin hän on entinen ja sama.

Hänen kasvoissaan kuvastui haaveileva ilme. Mutta äkkiä ilme

vaihtui ja jotain kovaa tuli entisen sijalle. Hän muisti Ellin, joka riippui
Antin käsipuolessa ja Antin loistavat silmät hänen kumartuessaan
hyväilemään pientä hansikoittua kättä.

Ja sama, puoleksi säälivä, puoleksi katkera tunne kohosi taaskin

Hertan rintaan.
III.

Antti Hammar soitti kenraali Löfbergin ovikelloa.

— Tuleeko tänne vieraita, kysyi hän ihmeissään palvelustytöltä

katsoessaan salin ovelta sisään. Kaikki huonekalut olivat siirretyt
paikoiltaan ja pitkät tuolirivit asetetut pitkin seinämiä.

— Tänne tulee rouvien kokous, sanoi tyttö naureskellen. — Kyllä

Elli neiti on kotona, tohtori on hyvä vaan ja astuu sisään.

Antti astui salin yli Ellin huoneen ovelle. Hän kolkutti pari kertaa,
mutta kun vastausta ei kuulunut, astui hän sisään.

Sohvalla selin oveen istui Elli. Hänen vaalea, kihara tukkansa

riippui epäjärjestyksessä kasvoilla ja hänen poskensa ja silmänsä
punoittivat. Hän ei ollut kuulevinaan Antin tuloa ja käänsi itsepäisesti
päänsä poispäin.

Antti taivutti puoleksi väkisin Ellin pään puoleensa ja suuteli häntä.

— No pikku hiiri, mistä vihat?

— Anna minun olla.

 Antti istahti Ellin viereen sohvalle, hyväili häntä, laski leikkiä hänen
kanssansa ja koetti saada hänet iloiselle mielelle. Vihdoin Ellinkin
suu vetäytyi vasten tahtoaan nauruun. Hän kietoi kätensä Antin
kaulaan ja painoi päänsä hänen kainaloonsa kuin jäniksenpoika
pensaan juureen.

— Sanoppa nyt, pikku pupuseni, mikä sinua vaivaa.

Elli nyrpisti suutaan ja sanoi pitkään:

— Ei mikään, mutta isä — — ja sinä pidät aina hänen puoliansa.

Äiti lupasi kuitenkin vielä puhua puolestani, sillä minä tarvitsen
välttämättä uuden puvun tanssiaisia varten Taubella. Isällä on välistä
niin kummallisia päähänpistoja, minun pitäisi muka olla ilman
tanssiaispukua, sentähden että jossakin Pohjanmaalla on ollut
katovuosi.

Antti kumartui Ellin puoleen ja katsoi häntä hellästi silmiin.

— Elli, jos minä pyytäisin että sinä minun tähteni luopuisit tuosta
mielihalustasi, niin tuntuisiko se kovin katkeralta?

Elli tunsi silmänsä kostuvan ja sydämeen hiipi niin omituisen

lämmin ja sulattava tunne.

— Kun puhut noin, Antti, niin voisin tehdä vaikka mitä sinun
tähtesi.
Mutta kun en näe sinua, niin kaikki pahat ajatukset heräävät
minussa.

Elli nyyhkytti. Antti antoi hänen itkeä. Hän siveli hänen vaaleita
kiharoitansa ja hänen valkoista otsaansa. Kuinka hieno hänen
hipiänsä oli ja kuinka punakat hänen huulensa. Antti tunsi
sydämensä värähtelevän. Mitenkä hän olikaan voinut voittaa Ellin
rakkauden, Ellin, joka oli niin hieno ja hento, joka oli kasvanut niin
aivan toisessa maaperässä kuin hän itse?

Ja hänen mieleensä johtui ensi kerta, jolloin hän Elliä oli sylissään
pidellyt. Mikä onnen huumaus oli silloin hänen olentonsa läpi käynyt.
Hän oli tullut niin arkana ja pelokkaana Ellin luo, niin kömpelösti hän
oli tunteensa sanoiksi pukenut, mutta sitten oli kaikki arkuus
kadonnut, ja hän oli nähnyt edessään vain Ellin loistavat silmät.

Siitä oli nyt puoli vuotta kulunut. Hän oli tänä aikana oppinut Elliä
tuntemaan, hän oli useasti saanut kokea, että hän oli hemmoteltu ja
oikullinen lapsi, mutta se ei ollut hänen rakkauttansa vähentänyt. Se
oli vain herättänyt hänessä halun suunnata hänen kehityksensä
oikeaan ja jaloon ja tukahduttaa lapsen heikkoudet, ennenkuin ne
olivat todellisiksi taipumuksiksi muuttuneet.

Hän luotti niin varmasti omaan voimaansa ja vaikutukseensa,

mutta kun hän kerta toisensa jälkeen sai kokea, että toinenkin voima,
ehkä hänen voimaansa paljoa vahvempi, oli Elliin vaikuttamassa,
voima, jota myöskin rakkaus ohjasi, niin hänen itseluottamuksensa
vähitellen heikkeni. Oliko hänellä, vieraalla, sitä paitsi oikeus
tunkeutua äidin ja tyttären väliin?

Siksipä hän usein tulevaisuutta huolella ajatteli. Hän lääkärinä olisi

tarvinnut vaimon, joka täydellisesti olisi häntä ymmärtänyt ja ottanut
osaa hänen työhönsä. Hän antoi itsensä niin kokonaan Ellille,
hänellä tuskin oli ajatusta, johon Elli ei olisi kietoutunut. Hän olisi
tahtonut vastaanottaakin saman täydellisen rakkauden, kuin hän
itsekkin antoi. Mutta Ellin tunne oli niin usein tuntunut puolinaiselta.
 Jos hän edes hiukankin olisi osoittanut harrastusta Antin työhön!
Edes jonkun kerran kysellyt päivän töistä sairashuoneella! Hän oli
koettanut herättää hänessä harrastusta, oli antanut hänelle kirjoja
luettavaksi, kertonut leikkauksista, joissa hän oli ollut mukana tai
selittänyt hänelle ihmisruumiin rakennusta. Elli oli kuunnellut häntä
hajamielisesti tai peittänyt kasvonsa käsiinsä vähimmästäkin syystä.
Hän ei kärsinyt kuulla mainittavankaan verta, puhumattakaan siitä,
että hän olisi uskaltanut sitä nähdä. Ja jos hän selitti hänelle naisen
ruumiin rakennusta, puhui siitä tarkoituksesta, johon luonto sen on
määrännyt, tai sanoi, että nuoren, avioliittoon aikovan tytönkin oli
tulevien äidinvelvollisuuksiensa tähden hoidettava järkevästi
ruumistansa, niin hän oli moittinut häntä epähienoksi ja rivoksi.
Kaiken tuon takana hän näki äidin, joka tytön päähän pani kieroja
mielipiteitä. Ja hänen katkeruutensa äitiä kohtaan lisääntyi sitä
myöten, kuin hän huomasi omien ponnistustensa kiveen kirpoavan.

Elli nosti päätään ja pyyhki silmiään. Hän näytti jo aivan tyyneltä.

Hän kävi Antin polvelle istumaan, veti häntä viiksistä, pörrötti hänen
tukkaansa, suuteli häntä ja nauroi heleää nauruaan. Hän oli kuin
vallaton, herttainen lapsi, joka ei lopulta tiedä, miten hyväilyään
osoittaa. Ja Antti, hän hurmaantui niinkuin niin useasti ennenkin
hänen hyväilyistään ja pienistä kepposistaan, häneen tarttui sama
vallattomuuden ja suutelemisen halu.

— Kuinka onnellinen minä olen, sanoi Elli nauraen — ja kuinka

minä sinua rakastan!

— Minulla on hauska uutinen sinulle, Elli, sanoi Antti hetken

kuluttua. — Olen puhutellut sairashuoneen ylilääkäriä, ja hän ottaa
sinut ylimääräiseksi oppilaaksi. Sinun ei tarvitse puuttua mihinkään
raskaampiin toimiin, saat vain oppia haavojen sitomista ja sairaitten
hoitoa.

Ellin iloisuus oli kuin poispuhallettu. Antin ehdoitus ei ollut hänelle

laisinkaan mieleen. Hänen hetkellinen mielentilansa vaikutti kuitenkin
sen, ettei hän jyrkällä kiellolla tahtonut pahoittaa Anttia, mutta hänen
kasvonilmeensä puhui kyllin selvää kieltä.

— Niin jos sinä tahdot, niin täytyyhän minun.

— Enhän minä pakoita. Mutta sinä tiedät kuinka mielelläni minä

sen soisin. Antin ääni kuulosti niin vakavalta. — Jos minä saan viran
maaseudulla, joka on hyvinkin luultavaa, niin minä välttämättä
tarvitsen apulaista. Onhan silloin meille kumpaisellekin paljoa
hauskempi, jos sinä voit auttaa minua.

Elli ei koskaan ollut ajatellut heidän oloansa maalla siltä kannalta.

Hän oli vain iloinnut omasta hevosesta, jolla saisi huviksensa ajella
ja ratsastaa, ja polkupyörästä, jonka selässä hän kulkisi. Elämän
vakavaa puolta hän ei ollut ensinkään ajatellut, sillä sehän oli ikävää.
Hän tahtoi olla kuin perhonen, joka auringonpaisteessa liitää kukasta
kukkaan ja nauttii elämän suloutta.

— Äitikin arveli… aloitti hän ikäänkuin puolustaakseen itseänsä.

Antti nousi sohvasta, hänen mielensä kuohui. Siinä se oli taaskin,

äidin voima, joka kukisti kaikki hänen tuumansa ja lopulta se hänet
itsensäkin masentaisi. Elli oli lapsi, häntä hän ei voinut soimata. Hän
oli taipuvainen kuin vaha, jos hän yksin saisi häntä vallita.

Elli hypähti ylös sohvasta ja järjesti hiuksensa peilin edessä. Hän

oli kokonaan unohtanut vieraat, useita nuoria tyttöjäkin oli
kokoukseen kutsuttu. Hän kuuli salista liikettä ja ääntä ja hän kiiruhti
sisään katsettakaan Anttiin luomatta.

Sali oli jo täynnä naisia. He istuivat juhlallisina pitkissä riveissä

seinävierustalla. Rouva Löfberg astui edestakaisin salin ja eteisen
väliä. Ellin ympärille keräytyi nuoria tyttöjä ja he vetäytyivät Ellin
huoneen ovelle.

— Emmekö mekin perusta ompeluseuraa, sanoi vaaleaverinen,

kaunis tyttö toisille.

— On niin hirveän ikävä ommella vaatteita, arveli Elli.

— Hui hai, sanoi Elsa Taube, joka oli ehdoituksen tehnyt, — me

otamme herroja mukaan. Sitä paitsi voimmehan me ommella
korutöitä ja pitää sitten arpajaiset.

— Ja tanssit arpajaisten yhteydessä.

— Mene sinä tansseinesi. Me keksimme jotain sukkelampaa, joka

ei ole niin tavallista.

Antti astui tyttöjen luo ja kumarsi heille kohteliaasti. Hänen

suupielessään väreili ivallinen hymy.

— Eivätkö neitoset haluaisi panna toimeen muiskukaupat, ne

varmaan tuottaisivat sievät summat hätääkärsiville.

Elsa Taube loi suuttuneen katseen Anttiin ja käänsi hänelle

selkänsä.

Hertta Ek istui ääneti ovensuussa ja kuunteli keskustelua salissa.

Kenraali Löfbergiä oli monen kursailun jälkeen naisten puolelta
pyydetty puhetta johtamaan, mutta hän sai puhua melkein yksin,
keskustelu ei ottanut sujuakseen. Hän oli kehoittanut naisia
ryhtymään rahankeräykseen hädänalaisten hyväksi ja ehdoittanut
ompeluseurojen perustamista. Toimikunta oli saanut lahjaksi
työtarpeita, työntekijöitä vain tarvittiin.

Ei kukaan ollut ehdoituksiin vastannut mitään. Vihdoin eräs

joukosta pyysi puheenvuoroa ja arveli että näin lähellä joulua tuskin
kukaan ehti ompeluseuroja ajatellakaan. Kullakin oli kylläksi työtä
joululahjoistansa.

Mutta siitäkös syntyi liikettä salissa. Senaattorin rouva Taube nousi

rivakasti ylös paikaltansa. Hänen silmissään oli omituinen välke ja
hän heilahutti päätään sivulle.

Häntä hämmästytti suuresti, niin hän sanoi, että joku yleensä

saattoi panna kysymykseenkään ettei heti työhön ryhdyttäisi. Sitähän
varten sitä oltiin kokoon tultu, ja olihan jokaisen velvollisuus auttaa
lähimäistänsä. Hän puolestansa perustaisi ompeluseuran ja tekisi
kaikki mitä hänen voimassaan olisi.

Hän sai kaikki muut puolellensa ja rouva Illman, joka ehdoitusta oli
vastustanut, koetti selittää, että hän oli aivan samaa mieltä kuin
rouva Taubekin, hän oli vain arvellut, että ehkä kaikki eivät
joulukiireiden vuoksi ehtisi ottaa niihin osaa. Hän puolestansa olisi
valmis työhön milloin hyvänsä.

— Minä toivon, sanoi kenraali Löfberg vakavalla äänellä, — että

me kaikki olemme yhtä mieltä siinä, että tahdomme tehdä työtä
kansan hyväksi. Kukin voimiensa ja kykynsä mukaan.
 Rouva Löfberg istui ääneti paikallansa ja näytti
välinpitämättömältä, melkein kiusaantuneelta. Hän piti miehensä
intoa aivan liiallisena ja aikaa kerrassaan sopimattomana. Mutta hän
ei uskaltanut asettua vastustavalle kannalle. Hän oli mielestään
keksinyt hyvän ratkaisunkin miten saada varoja kokoon
hädänalaisille, ja hän odotti vain sopivaa hetkeä tuodakseen sen
ilmi.

Hänen ehdoituksensa iltaman toimeenpanemisesta hätääkärsivien

hyväksi, voitti kaikkien suosion. Keskustelu vilkastui. Toinen ehdoitus
seurasi toistansa ohjelman aikaansaamiseksi, kaikki näytti
suoriutuvan aivan kuin itsestänsä.

— Ja lopuksi me annamme nuorten tanssia. Rouva Löfbergin

äänessä oli tyytyväinen sävy.

Seurasi hetken hiljaisuus. Ei kellään näyttänyt olevan sen

enempää sanomista. Kenraali Löfberg antoi katseensa kulkea yli
salin. Se pysähtyi Ellin huoneen ovelle. Tytöt olivat poistuneet sieltä.
Antti Hammar seisoi yksinään pihtipuoleen nojautuneena ja hänen
vieressään istui Hertta Ek. Antti näytti sanovan hänelle jotain,
ikäänkuin kehoittavan johonkin. Hertan kasvoille kohosi puna, hän
silmäsi kenraaliin ja nousi sitten ylös. Hänen äänensä vapisi hiukan
ja käsillään hän hypisteli tuolin selkää.

— Minun mielestäni aika ei ole sopiva iltamien pitoon. Hertta

katsahti arasti ympärilleen, — ei ainakaan tanssi-iltamien. Eikä
meillä nuorilla ole halua tanssia, kun kansa näkee nälkää.

Rouvat katsoivat toisiinsa.

Tytöt ilmaantuivat uudelleen ovelle ja nykivät toisiansa.

 — Neiti Ek on ehkä oikeassa, sanoi rouva Taube. — Kyllä me
ilman tanssiaisiakin saamme kylliksi rahaa kokoon.

— Mutta onhan täällä muitakin nuoria kuin neiti Ek, arveli joku. —
Voimmehan kysyä heiltäkin.

— Me tahdomme tanssia!

Tytöt purskahtivat nauruun ja hävisivät taas ovelta.

— Onhan aivan luonnollista, sanoi rouva Löfberg, — että nuoret

tahtovat huvitella. Onneksi eivät kaikki ole ennen aikojaan
kadottaneet nuoruudeniloansa.

Hertta puri huultaan ja nousi ylös. Kenraali Löfberg lopetti äkisti

kokouksen.

Kun kenraali oli poistunut, niin kaikki kielet pääsivät valloilleen.

Yksityistä ääntä oli mahdoton eroittaa, koko sali oli kuin kuohuva
koski, jossa kimakat äänet kohosivat kuin valkoinen vaahto ylös
ilmaan. Rouva Taube puolusti Hertta Ekiä, hän tuli oikein kiihkoihinsa
ja sai useat muut puolellensa. Toiset asettuivat rouva Löfbergin
puolelle, ja luopuivat vihdoin kiistasta ylenkatseellisella
hymähdyksellä.

Hertta Ek seurasi Antti Hammaria kenraalin huoneesen. Kenraali

istui syvässä nojatuolissaan tupakoiden. Hän kertoi Hertalle työstä
hätäaputoimikunnassa, jonka puheenjohtajaksi hän oli valittu ja
tiedoista, joita hätämailta oli saapunut. Kenraali olisi tarvinnut
kirjeenvaihtoa ja kirjanpitoa varten jonkun nuoren naisen avuksensa,
ja tiedusteli, tokko Hertta olisi siihen halukas.
 Hertta tunsi rajua iloa rinnassansa. Hän olisi tahtonut tarttua
kenraalia kaulaan kiinni ja kiittää häntä. Ja kuitenkaan hän ei saanut
sanaakaan sanotuksi. Hän loi häneen vain katseensa, silmissä
kimalteli jotain kosteaa ja suupielet värähtelivät.

— Milloin minä saan aloittaa, kysyi hän väräjävällä äänellä.

Kenraali hymyili hänelle ystävällisesti.

— Huomispäivänä, ja sitten säännöllisesti joka iltapuoli.

Antti ei voinut irroittaa katsettaan Hertasta. Hänen olennossaan oli

jotain, jota hän ei ollut ennen huomannut hänessä, jotain rohkeaa ja
tarmokasta ja samalla pehmeää. Hänen silmissään oli omituisen
haikea ilme, ikäänkuin hän olisi kokenut suuria suruja eläissänsä,
jotain niin erilaista kuin muissa nuorissa. Ja kun hän nousi
mennäksensä, näytti hän Antin mielestä entistä pitemmältä ja
solakammalta. Hänen tumma yksinkertainen pukunsa solui myös
kuin valettu hänen vartalonsa mukaan.

Antti saattoi hänet eteiseen. Hän tunsi äkkiä iloa ajatellessaan että
hän pian taas olisi tilaisuudessa tavata Herttaa. He voisivat uudistaa
entisen tuttavuutensa ja jatkaa yhdessäoloa aivan kuin ennenkin.
Hänellä oli mielestään niin paljon puhuttavaa Hertalle, niin paljon
kysyttävää ja hän tiesi niin varmaan saavuttavansa ymmärrystä.
IV.

Oli kolmas joulupäivä. Senaattori Taubeh komea, laaja asunto oli

kirkkaasti valaistu. Sali, jonka lattia kiilsi kuin jäänpinta, oli varta
vasten tanssiin järjestetty. Sohvat ja tuolit seisoivat jäykissä riveissä
pitkin seiniä, flyygeli oli oven suuhun työnnetty ja kasvit nostetut
toisiin huoneihin.

Senaattori Taube asteli kädet selän takana vitkalleen huoneesta

huoneesen ja näytti hyvin tyytyväiseltä. Häntä huvittivat pienet kemut
näin joulun aikana, hän piti nuorisosta, heidän iloisista kasvoistaan ja
sulavista liikkeistään. Jo usean vuoden kuluessa oli hänen tyttärensä
syntymäpäivää vietetty tanssiaisilla. Ensi alku oli ollut hyvin
vaatimaton — tanssihaluiset nuoret olivat vain koulutyttöjä ja
lyseolaisia ja senaattori itse ei ollut vielä kohonnut nykyiseen
korkeaan asemaansa. Mutta vuosi vuodelta vaatimukset olivat
kasvaneet yhdessä nuorten kanssa.

Rouva Taube kiiruhti punakkana ja niin nopeasti kuin hänen

lihavuutensa salli, miehensä luo.

— Rakas ystävä, hän sanoi läähättäen, — kyökissä on mies apua

pyytämässä. En tunne häntä, mutta hän näyttää niin kurjalta. Hän
sanoo tulleensa jalan kuinka kaukaa, jostain pohjoisesta pitäjästä.

Senaattori Taube näytti kärsimättömältä.

— Kuka heistä tietää. He osaavat kaikki niin erinomaisesti

teeskennellä. Anna hänelle lippu Hyväntekeväisyys-yhdistykseen. Ei
minulla nyt ole aikaa, kun vieraat juuri ovat tulossa.

Rouva Taube kiiruhti takaisin kyökkiin. Oven suussa seisoi laiha,

kelmeä mies. Vaikka hän olikin vielä nuori, niin hänen poskensa
olivat kuopille painuneet ja ihon väri oli aivan harmaa. Takki oli
repaleinen ja saappaat niin huonot, että tuskin jalassa pysyivät.

— Ei meillä nyt ole aikaa, mutta tuosta saatte lipun

Hyväntekeväisyys-yhdistykseen. Sieltä he antavat työtä ja apua.

— Hyvä rouva, mitä minä siellä. Kävin jo kerran ja sain koko

päivän odottaa vuoroani. Ja kun vihdoin pääsin puhumaan asiaani,
niin lupasivat ensin ottaa selkoa minusta, sanoivat tulevansa kotiin
katsomaan, tarvitsisinko apua. Siitä on jo kaksi viikkoa, eivätkä he
vieläkään ole käyneet.

— Avunhakijoita on niin paljon, että yhdistyksen on vaikea ehtiä

heti kaikkien luo. Ja sitä paitse he ensi sijassa auttavat omia
paikkakuntalaisia. Mutta minä käyn huomenna teitä katsomassa.

Mies kääntyi ovea kohti, mutta loi vielä pitkän katseen rouva
Taubeen. Se oli niin rukoileva, ja samalla epäluuloinen. Rouva Taube
tunsi pistoksen sydämessään, olisiko hän ollut liian kova tuolle
miehelle, hän olisi ehkä todellakin ansainnut apua. Hän aikoi kutsua
hänet takaisin, antaa hänelle ruokaa, hän ehkä ei ollut syönyt koko
päivään, mutta mies vetäisi jo oven kiinni jälkeensä, ennenkuin
rouva Taube oli ennättänyt mitään tehdä.

— Malin, missä ihmeessä sinä viivyt, sali oli jo täynnä vieraita.

Hän kuuli miehensä äänen kyökin ovelta ja hän kiiruhti sisään.

Olihan hän luvannut käydä huomenna häntä katsomassa, voisihan
hän silloin korvata minkä nyt oli laiminlyönyt.

Mutta hän ei sittenkään saanut rauhaa tuolta mieheltä. Hän koetti

hillitä mieltänsä, voidakseen olla kohtelias ja ystävällinen vierailleen,
mutta hän ei voinut yhtyä toisten iloiseen puheluun eikä hilpeään
nauruun. Valo ja vaaleat puvut kiusasivat häntä, hän oli vaivattu
kaikesta komeudesta ja turhuudesta ympärillään, eikä vähimmin
tyttärestään, joka puvullaan voitti kaikki toiset.

Luonnostaan rouva Taube oli kaikkea ylellisyyttä vastaan. Hän oli

kasvanut yksinkertaisissa oloissa ja saanut varhain tottua työhön.
Mutta jouduttuaan naimisiin, hän oli tullut ikäänkuin uuteen
ilmakehään, joka uhkasi kumota ne mielipiteet ja sen
elämänkäsityksen, jonka hän kasvatuksensa kautta oli saanut.
Hänen miehensä oli kasvanut rikkaassa kodissa, hän oli tottunut
ylellisyyteen ja turhamaisuuteen ja senaattoriksi tultuaan hän tahtoi
myös elää asemansa mukaan.

Elsa oli aivan isäänsä. Yhä enenevällä huolella rouva Taube näki
tytön harrastusten kääntyvän kaikkeen ulkonaiseen. Ja hän näki
oman vaikutuksensa häviävän aivan mitättömiin, sillä silmittömässä
ihastuksessaan isä ei voinut tyttäreltä mitään kieltää.

Soitto oli jo alkanut. Rouva Taube saattoi budoariinsa muutamia

vanhempia rouvia, talon läheisimpiä tuttavia ja heidän seuraansa
isäntäkin vieraineen liittyi. Nuoret neitoset istuivat seinävierustalla
juhlallisessa odotuksessa. Herrat seisoivat senaattorin etuhuoneen
ovella, he vetivät hansikkaita käsiinsä ja antoivat katseittensa kulkea
seinävierustaa pitkin. Etumaisimpana oli senaattorin veljenpoika,
luutnantti Taube, joka oli saapunut kaupunkiin virkalomallensa. Hän
astui nyt yli lattian, kannukset helisivät hänen kulkiessansa ja hänen
saappaansa kiilsivät. Hän kumarsi talon tyttärelle, joka hymyillen
nojautui hänen käsivarteensa ja antoi viedä itsensä tanssin
pyörteesen.

Iltaa oli kappale kulunut, kun Hertta Ek astui salin ovelle. Hänen
silmänsä etsi emäntää, mutta kun hän ei häntä mistään keksinyt, niin
hän jäi arasti ovenpieleen seisomaan. Hän seisoi siinä silmät
maahan luotuina, omiin mietteihinsä vaipuneena. Hänen
yksinkertainen tumma pukunsa erosi niin jyrkästi koko hänen
ympäristöstänsä, samoin kuin hänen kasvojensa vakava ilme ei ollut
sopusoinnussa toisten ilosta hehkuvien kasvojen kanssa.

— Neiti Ek, kuuli hän äänen vieressänsä. — Ettekö tanssi? No

sallikaa sitten että vien teidät rauhallisempaan paikkaan.

Antti Hammar tarjosi käsivartensa Hertalle ja he astuivat Elsan

huoneesen, joka oli aivan tyhjä.

— Te olette tänään ollut niin näkymätön, sanoi Hertta, heidän

istuessaan matalalle sohvalle.

— Olen ollut kovassa työssä koko päivän. En olisi oikeastaan

tännekään ehtinyt.

Melkein joka päivä he olivat tavanneet toisensa kenraali Löfbergin

luona. Ensi alussa Antti oli vain pikimältään pistäytynyt kenraalin
huoneesen, jossa Hertta pöytänsä ääressä työskenteli, mutta päivä
päivältä hän oli viipynyt yhä kauemmin. Hän innostui yhä enemmän
toimikunnan työhön, hän tiedusteli mitä kulloinkin oli tekeillä ja otti
osaa neuvotteluihinkin. Vähitellen Hertta tottuikin hänen puoleensa
kääntymään, kun hän tarvitsi apua työssänsä. Ja siten heidän
välilleen oli syntynyt tuttavallinen suhde, kuin kahden toverin, joita
yhteinen asia innostaa ja joille se tarjoo loppumattomia keskustelun
aiheita.

— Mitä teillä tänään oli esillä? kyseli Antti Hertalta. — Onko tullut
uusia tietoja hätämailta?

— Sisar Cecilia kirjoitti Vaaralammelta. Teidän pitää lukea se kirje.

Hän kertoo keittiössä käyvän neljä- jopa viisikymmentä ruokavierasta
päivittäin, sekä aikuisia että lapsia. Suureksi siunaukseksi nuo
kansankeittiöt näyttävät olevan, kun varat vain myöntäisivät
useampia perustamaan.

— Se olikin suurenmoinen lahjoitus, jonka hätäaputoimikunta sai

rouva Aberlingiltä. Täytyy oikein ihmetellä että ulkomaalainen
osoittaa niin paljon myötätuntoisuutta kansalle, johon hän vain
kesäisenä aikana on tutustunut.

— Niin, hän se kokonaan kustantaa Vaaralammen kansankeittiön.

Me lähetimme sinne vaatteita ennen joulua. Sisar Cecilia sanoo
jaelleensa jo kaikki, ja tarvitsevansa vieläkin enemmän. Hän kuvailee
kurjuutta aivan sydäntäsärkevällä tavalla.

— Useampien naisten pitäisi seurata neiti Fährlingin esimerkkiä ja

lähteä hädänalaisille seuduille. He voisivat epäilemättä tehdä siellä
paljon hyvää.