Barack Obama is Brazilian:

(Re)Signifying Race Relations in

Contemporary Brazil 1st Edition
Emanuelle K. F. Oliveira-Monte (Auth.)
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/barack-obama-is-brazilian-resignifying-race-relations-i
n-contemporary-brazil-1st-edition-emanuelle-k-f-oliveira-monte-auth/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

The black presidency Barack Obama and the politics of

race in America First Mariner Books Edition Dyson

https://textbookfull.com/product/the-black-presidency-barack-
obama-and-the-politics-of-race-in-america-first-mariner-books-
edition-dyson/

Renegades Born in the USA First Edition Barack Obama

https://textbookfull.com/product/renegades-born-in-the-usa-first-
edition-barack-obama/

Hugs from Obama A Photographic Look Back at the Warmth

and Wisdom of President Barack Obama Mary Zaia

https://textbookfull.com/product/hugs-from-obama-a-photographic-
look-back-at-the-warmth-and-wisdom-of-president-barack-obama-
mary-zaia/

Startups and Innovation Ecosystems in Emerging Markets:

A Brazilian Perspective Moacir De Miranda Oliveira

https://textbookfull.com/product/startups-and-innovation-
ecosystems-in-emerging-markets-a-brazilian-perspective-moacir-de-
miranda-oliveira/
President Biden is already delivering and this is only
the beginning Obama 1st Edition Thomas Barrabi

https://textbookfull.com/product/president-biden-is-already-
delivering-and-this-is-only-the-beginning-obama-1st-edition-
thomas-barrabi/

Race Politics and Education in Brazil Affirmative

Action in Higher Education 1st Edition Ollie A. Johnson
Iii

https://textbookfull.com/product/race-politics-and-education-in-
brazil-affirmative-action-in-higher-education-1st-edition-ollie-
a-johnson-iii/

Becoming Brazilians Race And National Identity In

Twentieth Century Brazil Marshall C. Eakin

https://textbookfull.com/product/becoming-brazilians-race-and-
national-identity-in-twentieth-century-brazil-marshall-c-eakin/

Contemporary Israeli–Turkish Relations in Comparative

Perspective Ay■egül Sever

https://textbookfull.com/product/contemporary-israeli-turkish-
relations-in-comparative-perspective-aysegul-sever/

Brazil-Africa Relations in the 21st Century: From Surge

to Downturn and Beyond Mathias Alencastro

https://textbookfull.com/product/brazil-africa-relations-in-
the-21st-century-from-surge-to-downturn-and-beyond-mathias-
alencastro/
Emanuelle K. F. Oliveira-Monte

BARACK
OBAMA IS
BRAZILIAN
(Re)Signifying Race Relations in
Contemporary Brazil
Barack Obama is Brazilian
 Emanuelle K. F. Oliveira-Monte

Barack Obama is
Brazilian
(Re)Signifying Race Relations in Contemporary
Brazil
Emanuelle K. F. Oliveira-Monte
Department of Spanish and
Portuguese
Vanderbilt University
Nashville, TN, USA

ISBN 978-1-137-59480-8 ISBN 978-1-137-58353-6 (eBook)

https://doi.org/10.1057/978-1-137-58353-6

Library of Congress Control Number: 2017950708

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s) 2018

This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the
Publisher, whether the whole or part of the material is concerned, specifically the rights
of translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction
on microfilms or in any other physical way, and transmission or information storage and
retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology
now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are
exempt from the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and
information in this book are believed to be true and accurate at the date of publication.
Neither the publisher nor the authors or the editors give a warranty, express or implied,
with respect to the material contained herein or for any errors or omissions that may have
been made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional claims in published
maps and institutional affiliations.

Cover credit: © Danil Trapeznikov/Alamy Stock Vector

Cover design by Tjaša Krivec

Printed on acid-free paper

This Palgrave Macmillan imprint is published by Springer Nature

The registered company is Nature America Inc.
The registered company address is: 1 New York Plaza, New York, NY 10004, U.S.A.
 To Christopher Joseph Monte
“I’ll follow thee and make a heaven of hell,
To die upon the hand I love so well”
To Gabriel Samuel Monte
and Isabella Catherine Monte (in memoriam)
 Acknowledgements

The idea for this project started in November 2013, when my friend
Renata Wasserman invited me to be the external member of a doctoral
dissertation committee of one of her students, Theresa Lindsey, at Wayne
State University. I was to participate in the qualifying exam and deliver
a lecture on any topic of my research. At that time, I was working on
a manuscript about representations of race, crime, and violence in con-
temporary Brazilian literature and film. I had several parts of the study
already written, but was having difficulties organizing them coherently.
Moreover, the extremely dark nature of the project started to take a toll
on me. Consequently, I wanted to lecture on another topic and, after
some research, I got interested in the representations of Barack Obama
in Brazil. Undoubtedly, as this book underlines, Obama’s election to the
U.S. presidency had a tremendous impact on the collective unconscious
of the African Diaspora; hence, I became intrigued by what Obama’s vic-
tory meant to Brazil, a country famous for its racial democracy myth and
where the majority of the population is of African ancestry. This manu-
script started from that essay read at Wayne State University, and I thank
Renata Wasserman for the opportunity to visit her department and to
deliver a talk on a promising, but still very immature, topic. My gratitude
also extends to my friends Carolina Castellaños, associate professor of
Spanish and Portuguese at Dickinson College, and Robert Kelz, assistant
professor of German at the University of Memphis, for having invited me
to present my work at their institutions in late 2015. Comments during

vii
viii    Acknowledgements

the Q & A sessions provided me with valuable material during the manu-
script editing process.
When I was halfway through the book, the Charlie Hebdo attack
happened on January 14, 2015. This violence was a reminder of how
relevant the work of cartoonists is; they are the consciousness of their
nations, making us laugh and critically reflect upon current national and
international problems. This book is dedicated to all the cartoonists and
artists who, through their work, place key topics at the forefront of soci-
ety’s debate with talent and wit. I especially would like to thank all the
Brazilian artists and cartoonists who contributed to this manuscript:
Renato Luiz Campos Aroeira, Roberlan Borges, Hélio de la Peña, Lute,
Samuca, Pedro Marques, Fellipe Elias da Silva, Pelicano, Marcos Borges,
Carlos Latuff, Cerino, Regi, Boopo, Iotti, and Sattu Rodrigues. Your
amazing work informed my scholarship and made me laugh! It was a joy
and a pleasure to get to know you! A special thank you goes to Diogo
Ramalho, maker of the blog Humor Político, where many Brazilian car-
toonists post their creations. I found many of the cartoons used in this
study on this funny and fascinating site.
I have built my academic career on the captivating topics of Afro-
Brazilian literature and race relations. Looking back, I realize that I
owe much of my professional path to my adviser in the Department of
Spanish and Portuguese at the University of California, Los Angeles,
Randal Johnson. I was a very young and academically unpolished gradu-
ate student, and Johnson not only provided me with invaluable mentor-
ing, but also helped to shape my line of work. During graduate school,
I wanted to write my doctoral dissertation on the literature of the new
social movements in Brazil; prudently and wisely, Johnson suggested I
limit my focus and concentrate my interests on the Afro-Brazilian move-
ment and the question of race. I thank Randal Johnson for giving me
these fascinating and important topics of a lifetime!
Very few people worldwide study Afro-Latin American literature or,
most specifically, Afro-Brazilian literature and culture. I am very grateful
to be part of this tight-knit and supportive group. I am forever indebted
to Marvin Lewis and Russell Hamilton (in memoriam), true pioneers
and two of the greatest scholars of the field of Afro-Diaspora literature,
whom I had the pleasure to work with early in my career. Their influence
on my work is undisputable. Christopher Dunn from Tulane University
has always been a dear friend and empathetic colleague. When he came
to give a lecture in 2015 at Vanderbilt University on his wonderful new
 Acknowledgements    ix

book Contracultura: Alternative Arts and Social Transformation in

Authoritarian Brazil (2016), I described my manuscript during a dinner
conversation, and Dunn enthusiastically encouraged me to conclude this
project. Isis da Costa and Lúcia Costigan, from Ohio State University,
have always been a constant presence, sharing work-related projects and
life experiences. Antonio Tillis, dean of the College of Liberal Arts and
Social Sciences at the University of Houston; Ana Beatriz Gonçalves
from the Federal University of Juiz de Fora; Cristina Rodriguez from
North Carolina Central University; and Eliza Rizo from Iowa State
University are all part of a wonderful community of Afro-Latin American
scholars coming from the University of Missouri, Columbia, where I was
fortunate enough to hold my first academic position. Thank you all for
being there, despite the long distance and busy schedules!
Moreover, I am also very privileged to be part of such a wonderful
group as the Luso-Brazilian studies community in the United States.
Since my graduate school years, David William Foster has always been an
amazing mentor and friend; thank you, David, for your wisdom, gener-
osity, and friendship! I had the pleasure of working with Luiz Fernando
Valente of Brown University on several committees of various profes-
sional associations, and he has always impressed me with his professional-
ism and kindness. Jeremy Lehnen from the University of New Mexico,
Albuquerque, has been a constant intellectual presence in my life, shar-
ing academic interests and lesson plans. No woman is an island, thus
my work would have not been possible without the support of amazing
women scholars from different generations. Peggy Sharpe (Florida State
University), Cristina Pinto-Bailey (Washington and Lee University),
Susan Quinlan (University of Georgia) and Phyllis Peres (American
University)—since the beginning of my career, I have been inspired by
your strong work ethic and loving hearts! Similar research interests have
solidified old bonds and helped to form new ones; Rebecca Atencio
(Tulane University) and Regina Dalcastagné (University of Brasília)
have been very important influences on my work and have graced my
life with their friendship. Leila Lehnen (University of New Mexico,
Albuquerque)—no words can ever express how grateful I am for your
constant presence in my life, on a personal and professional level! I am
positive that I could not be standing where I am now without the emo-
tional and academic support of these amazing women!
My colleagues in the Department of Spanish and Portuguese have
provided me with sure guidance when needed. I would like to thank the
x    Acknowledgements

Chair, Benigno Trigo, and the Vice Chair, Victoria Burrus, as well as
Earl Fitz, Cathy Jrade, Edward Friedman, and Ruth Hill for their con-
tinuous advice. Andres and Marivi Zamora and Christina Karageorgou-
Bastea have been caring friends in times of need. I thank Victoria
Gardner and Alicia Lorenzo for our unforgettable coffee hours, where
we laughed and chatted about the tribulations and joys of the profession.
I could not have asked for a more gifted, thoughtful, and appreciative
core of graduate students. Kelly Samiotou, Charles Geyer, Jacob Brown,
and Fernando Varella—I thank you all for being part of our academic
family! Outside my department, I found colleagues who have always
provided me with inestimable help. From the Department of History,
Marshall Eakin, Celso Castillo, and Jane Landers are not only remark-
able scholars, but also incredible people; how lucky I am to count on
you all! Since I started as an assistant professor at Vanderbilt University,
Lynn Ramey from the Department of French and Italian has generously
embraced me, giving me priceless career advice and a friend’s shoulder to
lean on.
When I was searching for potential presses to publish this manuscript,
my colleagues highly praised Palgrave Macmillan. For this interdiscipli-
nary study on comparative race relations, I was seeking a press with a
strong academic component, as well as a sophisticated marketing strategy
and global distribution. I am very glad that I decided to send my manu-
script to such a solid and innovative company as Palgrave. I would espe-
cially like to thank Shaun Vigil and Glenn Ramirez (editor and assistant
editor, respectively, of film, culture, and media studies) for believing in
this project, even when there were bumps on the road that caused unex-
pected delays. Thank you for always being extremely accessible, courte-
ous, and professional! I thank the reviewers for their careful reading of
the manuscript and great editing suggestions, which certainly helped to
enrich the final product. My gratitude also goes to Ron Marmarelli, my
English copy editor, who has been with me for many tortuous but fun
years! My prose is forever changed because of your competent reviewing!
I completed Chaps. 2 and 3 of this book while pregnant with my son
Gabriel in 2014. What was supposed to be a period of trial and anxi-
ety, because I was put on bed rest, truly became a time of contempla-
tion and nurturing. In many ways, I owe my son and this manuscript
to the expertise of doctors who came together to make my dream of
motherhood come true. I thank Dr. Andrew Toledo as well as his amaz-
ing nurses and staff from Reproductive Associates of Atlanta for never
 Acknowledgements    xi

giving up on me. It so happened that the fifth attempt was the charm!
I also would like to thank Dr. Douglas Brown, from the Obstetrics and
Gynecology Center at Saint Thomas Medical Partner; Melissa Grooms,
R.N., from Maternal and Infant Services at Saint Thomas Midtown;
and Dr. Cornelia Graves, from Tennessee Maternal Fetal Medicine
in Nashville, for advocating for both mother and child during a diffi-
cult pregnancy and delivery. Gabriel and I could not have been in safer
hands. It took a village to conceive my Gabriel, and so it goes that it
takes a village to raise him! While I was rounding off the pages of
Chaps. 3 and 4, Valerie Marshall, Elizabeth Becker, and Karen Rodgers
were tending to Gabriel with love and care. I especially thank Valerie
Marshall for being much more than a nanny, but rather a second mother
to Gabriel and part of a loving extended family!
Finally, most of my gratitude goes to my family. My father, Luiz
Carlos Felinto de Oliveira, has always inspired me to relentlessly pursue
my dreams; my stepmother Cristiane Ferreira Barroso has always lent
me attentive ears and provided consolation in troubling times; and my
brother Erick Felinto has been always present as a loving sibling. Thank
you, Erick, for suggesting some of the readings in the field of media
studies! My eternal gratitude goes to my wonderful in-laws, Catherine
and Joseph Monte, who opened their arms and hearts to receive me as
a daughter, being there for me in sickness and in health. Christopher
Monte, my husband and friend, a true companion through wonderful
and terrible times, I witnessed our love to become stronger in adversity.
Thank you for being a caring, considerate, and loving partner and father.
To Isabella Catherine Monte, my angel in heaven, I love you and miss
you. To Gabriel Samuel Monte, you are the light that brightens my days,
now and forever. I love you more than words can express! I thank my
family—my rock and my safe port in the storm—for always being there
for me. Ultimately, I thank God, an accepting and loving God, who
rejects hate and bestows grace and love upon every living thing!
 Contents

1 Introduction 1

2 Obama Dreams of Brazil: A Mulatto in the Land

of Racial Democracy 17

3 Barack Obama Is Brazilian 53

4 Obama and Dilma in Love: Race and Gender

in the Realm of Political Humor 87

5 “Our” Candidate Obama: Barack Obama

in the Brazilian Elections 117

6 Conclusion 141

Endnotes 151

Bibliography 181

Index 203

xiii
 List of Figures

Fig. 2.1 Cover of Dreams from My Father23

Fig. 2.2 Cover of A origem dos meus sonhos25
Fig. 2.3 Cover of Se não fosse o Brasil, jamais Barack Obama
teria nascido33
Fig. 2.4 Barack Obama Sr. 36
Fig. 2.5 Breno Mello 37
Fig. 2.6 “Esse é o Cara” by Lute 44
Fig. 2.7 “G20: Peça ao barbudo, ele é o cara” by Samuca 45
Fig. 3.1 “Obama: Presidente do Brasil” by Roberlan 59
Fig. 3.2 “Não vote em branco” by Gordonerd 61
Fig. 3.3 “Presidente Obama: Brasil—Março, 2011” 65
Fig. 3.4 “Presidente Obama (de la Peña): Brasil—Março 2011” 66
Fig. 3.5 “Yes, We Can/Yes, Weekend” by Lou 67
Fig. 3.6 “Obama foi ao Rio” by Pedro Marques 70
Fig. 3.7 “Obama no Brasil!” by Fellipe Elias da Silva 71
Fig. 3.8 “Obama Go Home!” 79
Fig. 3.9 “Obama, volte para casa!” 81
Fig. 3.10 “Jantar com Obama” by Pelicano 81
Fig. 3.11 “I love Pré-Sal!” by Marcos Borges 82
Fig. 3.12 “Obama chega ao Rio…” by Carlos Latuff 82
Fig. 4.1 “Isso não é sério, é?” by Aroeira 89
Fig. 4.2 “Espionagem: Obama quer conhecer
o Brasil a fundo” by Cerino 94
Fig. 4.3 “Não adianta se esconder, Obama!” by Regi 95
Fig. 4.4 “Olha lá, Obama…” by Boopo 97
Fig. 4.5 “Porra, Obama!” by Aroeira 98

xv
xvi    List of Figures

Fig. 4.6 “Obama!!” by Iotti 99

Fig. 4.7 “Ô Obama, a sua esposa não vai gosta” 104
Fig. 4.8 “Você é muito mais gata que a Angela Merkel” 106
Fig. 4.9 “Não fique assim … Você sabe que só espiono você!”
by Aroeira 109
Fig. 4.10 “Chupa, Obama… Essa vai pro Face Agorovsky”
by Aroeira 111
Fig. 4.11 “Encontro de Cópula” 114
Fig. 4.12 “Dilma rejuvenesceu” 115
Fig. 5.1 “Use bem seu voto” 125
Fig. 5.2 “Dilma, Coração Valente” 128
Fig. 5.3 “Dilma Rousseff” by Sattu Rodrigues 129
Fig. 5.4 “Uai We Can” by Sérgio Kalamakian 132
 CHAPTER 1

Introduction

Barack Obama’s election to the American presidency in 2008 sparked a

renewed interest in the theme of race, not only in the Americas, but also
worldwide. In the United States, the election of a black man to the office
of the most prominent country in the global, political, and economic
landscape led some analysts to postulate that North America was living in
a post-racial era; that is, theoretically the nation had forged an environ-
ment that surpassed racial preference, discrimination, and prejudice (Ifill;
Kinder and Dale-Riddler; Tesler and Sears).
Obama’s road to the presidency goes beyond the personal story of a
middle-class mixed-race boy who through education ascended socially
and landed in the White House. Obama is an open sign, in which peo-
ple’s expectations, anxieties, and hopes are placed and displaced in order
to respond to society’s needs and perspectives. In “The Tale of Two
Obamas,” David Theo Golberg analyzes the “two Obamas in the body
of Barack” (201): Obama the Person and Obama the Phenomenon. In
a so-called post-racial era, Golberg underscores that Obama emerges as
a new face of America: self-describing as a “mutt” and a “mongrel,” he
becomes the “quintessential American … unabashed and unashamed
about his resonant mestizaje” (202). The “new Negro” is thus refash-
ioned into the post-racial politician, as an African–American who goes
beyond black, in whom the American trumps the African, pushing the
latter category to the background. In his article, Goldberg reminds of

© The Author(s) 2018 1

E. K. F. Oliveira-Monte, Barack Obama is Brazilian,
https://doi.org/10.1057/978-1-137-58353-6_1
2 E. K. F. OLIVEIRA-MONTE

the dangers of post-raciality; in other words, post-raciality is about new

markets and new identities, a multiplication and proliferation of racial
inputs, which turn multiplicity into denial: a denial of historical racial
conditions and contemporary constraints, or a denial of “the legacy of
racially driven inequalities” (203). In the neoliberal landscape, the inter-
section of race and class renders the once black subject whiter by vir-
tue of his class standing (203), but offers no respite from society’s real
oppressive conditions. In this new post-racial era, the African–American
is never American enough, continuing to be the “other.” Goldberg con-
cludes by affirming that post-racialism creates a pernicious society in
which racism does not emerge in formalized state policy, but appears
more diffused in the social body (and is, in this sense, not less damag-
ing): “racisms are manufactured and manifested more silently, informally,
[seen as] expressions of private preference schemes … reproducing the
given and seemingly gone” (211).
Obama’s rise to the presidency led American scholars and the general
public to reflect on the new meaning(s) of race in America, which was
revealed to be “a new” that had more of the same. In poor communi-
ties, black people remained oppressed, and, outside their perimeters, they
were quickly reminded that, no matter their privileged class status, they
were still confined to stereotyped representational schemes. Racial ten-
sions continued to be visible during Obama’s presidency; in fact, they
acutely escalated in the last years of his mandate. Racial profiling and kill-
ings of black citizens at the hands of police have brought tensions to a
boiling point, leading to riots (such as the one in Ferguson, Missouri,
following the death of eighteen-year-old Michael Brown on August 9,
2014) and the formation of the movement “Black Lives Matter” (after
George Zimmerman was acquitted of the murder of seventeen-year-old
Trayvon Martin). The movement is a call to black people to

actively resist our dehumanization, … a call to action and a response to the

virulent anti-Black racism that permeates our society. Black Lives Matter is
a unique contribution that goes beyond extrajudicial killings of Black peo-
ple by police and vigilantes.

When we say Black Lives Matter, we are broadening the conversation

around state violence to include all of the ways in which Black people are
intentionally left powerless at the hands of the state. We are talking about
the ways in which Black lives are deprived of our basic human rights and
dignity. (“About the Black Lives Matter Network”)
 1 INTRODUCTION 3

“Black Lives Matter” placed racial tensions once more at the core of
U.S. human rights debates. In the Obama era, racism outmaneuvered
post-raciality, demonstrating that the election of a black president did
not bring a less bigoted social reality. Still, Obama’s symbolic appeal
persists, even after he has left power. Going beyond American national
politics, his election also had a tremendous impact on the imaginary of
the African Diaspora. What did Obama’s victory mean to Africa, a con-
tinent plagued by authoritarianism and profound economic inequalities?
Even prior to the Afro-American candidate’s victory, Cameroonian writer
Alain Patrice Nganang1 announced that he was campaigning for Obama
and celebrated the candidate as “his brother”: “je me sois dit qu’il
m’était important d’aller battre champagne pour mon frère, car après
tout, Obama est mon frère.” [I told myself that it was important to go
and campaign for my brother, because after all, Obama is my brother.]
Brotherhood is, therefore, expressed not only by the color of the
skin or African ancestry, but—and most importantly—by the hope for
change, locally and globally. Nevertheless, a shadow of doubt is cast
when the Cameroonian writer poses the intriguing question “Et si
Obama était camerounais?” In this article, “And What If Obama Were
Cameroonian?” published in June 2008, Nganang notes that despotism
in Cameroonian politics renders this proposition impossible. The estab-
lished ruler would quickly crush an opposing Cameroonian Obama, as
happened with economist Celestine Monga, who was imprisoned for
criticizing President Paul Biya in an open letter in 1991. Biya ascended
to power in 1983, after the resignation of President Ahmadou Ahidjo,
and remains in the Cameroonian presidency today. Nganang, therefore,
concludes that in Cameroonian politics, the racially and democratically
charged credo “Yes, We Can” would be displaced by the oligarchical,
repressive word “power,” thereby indicating the impossibility of forging
a true Diasporic democracy in the African nation.
Also in the post-election setting, Mozambican writer Mia Couto2
published in November 2009 “E Se Obama Fosse Africano?” [What
If Obama Was African?], an article that saluted Obama’s victory. Like
Nganang, Couto perceives Obama’s victory as a symbol of hope and
change:

Os africanos rejubilaram com a vitória de Obama. Eu fui um deles. Depois

de uma noite em claro, na irrealidade da penumbra da madrugada, as lágri-
mas corriam quando ele pronunciou o discurso de vencedor. … Na noite
4 E. K. F. OLIVEIRA-MONTE

de 5 de Novembro, o novo presidente norte-americano não era apenas um

homem que falava. Era a sufocada voz da esperança que se reerguia, liberta
dentro de nós. Meu coração tinha votado, mesmo sem permissão: habitu-
ado a pedir pouco, eu festejava uma vitória sem dimensões. Ao sair à rua,
minha cidade havia se deslocado para Chicago, negros e brancos comun-
gando de uma mesma surpresa feliz. (209)

[Africans rejoiced with Obama’s victory. I was one of them. After stay-
ing up all night, in the unreality of the penumbra of the dawn, tears ran
(down my face) when he gave his victorious speech. … On the night of
November 5, the new North American president was not only a man who
spoke. He was the suffocated voice of hope that reemerged, freed inside
of us. My heart had voted, even without permission: I used to ask for lit-
tle, I celebrated a victory without dimensions. When I went to the streets,
my city had moved to Chicago, blacks and whites sharing the same happy
surprise].

Despite rejoicing this “happy surprise,” the Mozambican writer, much

like his Cameroonian colleague, asserts the impossibility of an African
Obama ever reaching power. This imaginary candidate would face
insurmountable challenges on the road to the presidency of any African
country. For example, the established ruler would employ any type of
non-democratic strategy to keep his power, such as changing the con-
stitution to extend his mandate or limiting the opposition candidate’s
access to the media (Mia Couto 211). Most interesting, nevertheless, is
that Obama’s biracial status would be a political handicap: “Sejamos cla-
ros: Obama é negro nos Estados Unidos. Em África ele é mulato. … [O]
novo presidente americano seria vilipendiado em casa como represent-
ante dos ‘outros’, dos de outra raça.” [Let’s be clear: Obama is black in
the United States. In Africa, he is a mulatto. … The new American presi-
dent would be scorned at home as the representative of the “others,” of
the ones of the other race.] (212) His mixed heritage, therefore, makes
him an “unauthentic African,” whitening him in the eyes of the general
public.
The question of whether Obama is a black or mulatto man is central
to his mutable identity. Obama would refer to himself mostly as black,
but at times also hint that he is a mulatto, playing with this dual racial
register and bringing more malleability to his racial status. In this sense,
when considering Obama, black and mulatto (or biracial) will be used
interchangeably in this study, as this represents the flexibility of Obama’s
 1 INTRODUCTION 5

own racial register. This investigation analyzes an ever-changing Obama,

who oscillates between being a “cosmopolitan mulatto” and a “black
icon,” categories that play extremely well within Brazil’s flexible racial
system and that country’s notion of social harmony.
Undoubtedly, the 2008 American election captured the hearts and
imagination of the entire globe; hence, Alain Patrice Nganang and
Mia Couto expressed the feelings that populations experienced on the
African continent. But what about Brazil, a country that has tradition-
ally promoted its image of “racial paradise”? This current study proposes
that Obama’s victory complicated the supposed harmonious balance of
Brazilian racial discourse. International scholars have long investigated
race relations in the United States and Brazil, frequently comparing and
contrasting these two racial systems (see Gilberto Freyre; Carl Degler;
Thomas Skidmore; Florestan Fernandes; Carlos Hasenbalg 1985, 1992,
1999; Nelson do Valle Silva; and more recently Edward Telles, just to
name a few). Since the redemocratization period, Brazilian academ-
ics, the black movement, and certain segments of civil society have
been challenging the notion of racial democracy. In the midst of these
new racial debates, Obama poses Brazilians with a new dilemma. To
Brazilians he is “uma verdadeira batata quente,” a hot potato, leading
them to face the realities of their own racial system.
Would it be possible for this country to elect a black president com-
mitted to Afro-Brazilians and marginalized segments of the population?
Or is racial democracy forever destined to be a myth, an appeasing dis-
course that, in reality, relegates blacks to society’s lower strata? In the
market of racial relations, Brazilians have always considered the United
States as the undesirable model, a society marked by profound racial
violence and segregation, whereas Brazil emerges as a nation that has
embraced all races and ethnicities, and that has always been known for its
racial tolerance and absence of racism. However, the election of a black
candidate to the highest office of the most powerful nation in the world
has been revealed to be a conundrum for Brazil, as this nation is faced
with the possibility of considering the candidacy and election of a black
president. In the land of presumed racial harmony, would it be possi-
ble to have an Afro-Brazilian president, identified with black discourse
and demands? In this sense, what did Obama’s victory mean to Brazil, a
country in which over 50% of the population is black?
This manuscript seeks to delve into the abovementioned questions,
while examining Obama’s depictions in the Brazilian media, especially
6 E. K. F. OLIVEIRA-MONTE

vehicles of political humor, the charges políticas [political cartoons].

In the visual representations analyzed, another set of questions arises.
How is Obama portrayed? What elements of Brazil’s racial conceptions
are projected upon Obama’s figure? Does Obama confirm or challenge
the Brazilian racial representations’ imaginary? In a country where the
myth of racial democracy has been systematically challenged by the black
movement, and yet has demonstrated a tremendous enduring power,
what does the election of a black American president represent? How do
Brazilians (re)signify their own racial discourses in light of Obama’s vic-
tory? Barack Obama Is Brazilian delves into these intriguing questions,
revealing a continuous dialogue between the United States and Brazil,
a dialogue in which racial categories are continuously rearticulated and
reformulated.
This investigation seeks to demonstrate that Obama’s depictions
either confirm or challenge Brazil’s racial relations imaginary. In this
sense, if Brazil could not elect a black president, Brazilians had to show
how Obama was not really American, but in reality a “true” Brazilian, if
not by his nationality, then by his “essence.” To that end, Barack Obama
Is Brazilian examines how Brazilians rearticulated Obama’s rise to power
in light of their own racial perceptions, anxieties, and aspirations, using
various types of cultural products, from the Brazilian Portuguese trans-
lation of Obama’s Dreams from My Father to political cartoons and
Internet memes. Ultimately, this study intends to dialogue with the rich
tradition that compares racial systems in Brazil and the United States,
examining how their dynamics affect both nations. In this sense, the con-
stant process of contrasting/comparing produces an intense dialogue on
racial perceptions and representations between these two countries.
Chapter 2, “Obama Dreams of Brazil: A Mulatto in the Land of
Racial Democracy,” is subdivided into three sections. The first sec-
tion, “Dreams from My Father Revisited: From U.S. Black to Brazilian
Mulatto,” discusses the publication and reception of Obama’s Dreams
from My Father in Brazil, which occurred before the U.S. election, in
the beginning of 2008. Mainstream media and blogger reviews seem
to pay special attention to the episode in which Stanley Ann Dunham,
Obama’s mother, watches Marcel Camus’ film Black Orpheus (1959).
Here the Greek myth is transposed to a favela [slum] in Rio de Janeiro,
and Orpheus is a poor Afro-Brazilian samba composer who hopes to
achieve fame and fortune with his music, and attracts Eurydice, an inno-
cent black woman from the countryside who recently migrated to the
 1 INTRODUCTION 7

city. Ann Dunham watched the movie when she was young and loved
Black Orpheus so much that she insisted Obama come with her to see the
movie when he was an undergraduate student living in New York City.
Although Obama was highly critical of the film, it is important to note
that the Brazilian translation of Dreams from My Father tried to high-
light Brazil as a positive site of race relations by mistranslating some of
the words in the English original. The Portuguese translation conveys
an idea more attuned with the celebrated Brazilian notion of mestiçagem
[miscegenation], downgrading Obama’s racial critique.
The second section of Chap. 2, “Marcel Camus, the Creator of Barack
Obama,” investigates a curious book released in 2009, Fernando Jorge’s
Se não fosse o Brasil, jamais Barack Obama teria nascido [If it were not
for Brazil, Barack Obama would have never been born.] As the title indi-
cates, the phenomenon of Barack Obama—the man and the candidate—
would not have been possible without Brazil. In other words, Brazil not
only forged Obama himself (as Ann Dunham sought to recreate the
movie’s exotic love affair with Obama Sr.), but also offered a “road map”
for Obama to celebrate multiculturalism and multiracialism in the United
States. From the “Brazilian spirit”—the essence of a country shaped
by the harmonic mixing of races—Obama was born; therefore, Jorge
suggests that Obama is Brazilian, if not by his birthplace, then by his
“essence.”
The last section of Chap. 2, “Lula and Obama: How Hope (Momentarily)
Trumped Classism and Racism,” analyzes how the mainstream and
social media depicted the relationship of Luiz Inácio “Lula” da Silva
and Barack Obama. This section focuses on Brazil’s rise in the global
political and economic arena. The country withstood well the 2008
global economic crisis, taking its place as the sixth largest economy in
the world. Brazilian President Lula (2002–2010) provided jobs to the
lower-middle classes by increasing government spending and lifted
36 million people from extreme poverty, becoming one of the most
prominent world leaders of the beginning of the twenty-first cen-
tury.3 Meanwhile, enduring the waves of the 2008 economic crash, the
recently elected Obama sought to strengthen U.S.–Brazilian economic
ties. Lula and Obama developed an amicable and close relationship,
because they both rose from underprivileged backgrounds to occupy
the most important public office in their respective countries. In fact,
Brazilian media frequently compared Lula and Obama: the first a poor
northeastern migrant who worked as a metallurgist in São Paulo and was
8 E. K. F. OLIVEIRA-MONTE

one of the founders of the Partido dos Trabalhadores [Workers’ Party],

the latter an African–American middle-class man who was a social activist
in poor black neighborhoods in Chicago and became a senator for the
state of Illinois. Sectors of the Brazilian media emphasized that, while
Lula worked for the poor, Obama bridged the gap between blacks and
whites by embracing his biracial heritage. Both leaders are inclusive—
they connect class and race gaps respectively—, encompassing wider seg-
ments of society. It is not a coincidence that Obama’s motto was “hope
and change” and Lula’s was “a esperança venceu o medo” [hope con-
quered fear]. Both the U.S. and Brazilian societies trumped racism and
classism to realize their true American dream: no matter who you are,
America, the New Continent, will embrace you. Thus, Obama’s “rheto-
ric of hope” greatly resonated with Brazilians.
Nevertheless, when considering Obama’s rhetoric, Brazilians down-
played its political aspect (the trust in the institutions of an egalitarian
state, which will ultimately uplift its citizens) to emphasize its social
element (the inclusiveness of a multiracial society that incorporates its
citizens through the power of miscegenation). In this sense, Chap. 3,
“Barack Obama Is Brazilian,” seeks to understand how the Brazilian
media reinvented Obama according to their country’s own racial anxi-
eties and desires. Stephanie Li’s notion of “race-specific, race-free lan-
guage” provides a useful road map to comprehend the construction of
Obama as a sign within various geographical and cultural contexts. Li
proposes that Obama forges a “race-specific, race-free language” speech
that reflects the legacy of multiculturalism in the United States, where
the praising of diversity coexists with anxieties about how to face dif-
ference. The “race-specific, race-free language” discourse emphasizes
racial diversity, while refusing to speak about racial tensions. Chapter 3
examines how this conception converges with the Brazilian ideal of racial
democracy: the celebration of African roots, and yet the denial of racial
frictions. Obama is, therefore, a malleable sign that perfectly fits the
Brazilian myth of racial harmony.
To that end, the first section of Chap. 3, “Obama, President of
Brazil,” analyzes how Brazilian artists reimagined “Obama as Brazilian”
prior to and immediately after the 2008 U.S. election. The same trend
emerged during the 2011 Obama trip to Brazil, only 100 days short of
the beginning of the government of the first female elected president
in the country, Dilma Rousseff. Section two of Chap. 3, “Obama as
‘One of Us’: Obama’s 2011 Visit to Brazil,” discusses how the media
 1 INTRODUCTION 9

reappropriated the U.S. president as Brazilian, linking him to symbols of

national identity, such as soccer and samba.
Obama himself seemed to be very comfortable in his role as a
Brazilian. In his first encounter with President Luiz Inácio “Lula” da
Silva in Washington on March 15, 2009, he joked with journalists when
he affirmed that he looked like a Brazilian (D’Ávila). Obama’s biracial
heritage and multicultural personal history allow him to reinvent him-
self as a “brother,” instead of posing as a foreigner. In his article “Jambo
Bwana: Kenya’s Barack Obama,” Keguro Macharia analyzes Obama’s
performance of identity during his first visit to Kenya as recounted in
Dreams from My Father. When, in an open market, Obama wanted to
buy a necklace, his sister Auma warned him that he was being charged
the “wazungu price” [foreigner’s price, in Swahili], and not the “Kenyan
price.” Obama asked his sister to tell the seller that he is Luo, an ethnic
group from Kenya and Tanzania (qtd. in Macharia 214). Macharia notes
that Obama understands that “the proper kind of identity allows one
to gain certain privileges … and to negotiate the strangeness of a for-
eign space” (214). Therefore, in a foreign space (be it Kenya or Brazil),
Obama perfectly articulates the interaction between friendship and kin-
ship, exploring how to navigate multiple identities. By articulating his
“Brazilianness,” Obama hoped to be accepted as an equal, consequently
enjoying all privileges that would pertain to this group.
Moreover, Obama’s themes of change and hope had a universal
appeal, forging a “politics of empathy” (Sampson 54) which tapped into
the voters’ emotions in order to elicit positive sentiments. According
to Tony D. Sampson, the fascination with Obama went far beyond the
United States, spreading to several parts of the globe mainly via social
media networks (155). Obama’s “politics of empathy” stirred a “world-
wide love contagion” that opposed the violence of emerging neocon-
servative groups (154–155). Thus, “Obama-love,” as Sampson names
it, represented affective flows that rejected homogeneity and celebrated
difference, which revealed the positive role of globalization in relation to
the issue of race (156–157). Since race is a key element of the affective
themes in Brazil, Obama could be easily reshaped to become part of the
country’s culture and identity.
However, not all visual representations portrayed Obama in a posi-
tive light. As Macharia indicates, there are “moments in which Obama
is both “brother” and “stranger,” the face of U.S. imperialism and the
smile of racial fraternity” (214). In this sense, Obama at times emerges
10 E. K. F. OLIVEIRA-MONTE

as the dominant face of imperialism, threatening to exploit Brazil’s

natural resources. Section three of Chap. 3, “Obama: The ‘Friend’ or
the ‘Foe’?” investigates the negative representations of Obama; that is,
when the U.S. president arises as a symbol of intervention or domina-
tion or both. In fact, his visit to Brazil was not devoid of controversy;
on the contrary, many political groups fiercely criticized his presence on
Brazilian soil, and protests erupted in Brasília and Rio de Janeiro. Social
movements and political cartoons gave special attention to the Pre-Salt,
Brazil’s recently discovered rich oil reserves, suggesting that Obama was
actively seeking to steal the country’s natural resources.
Chapter 4 examines this same dynamic—close and distant; kin and
foreign; friend and foe—vis-à-vis Obama’s relationship with 2010
Brazilian president-elect Dilma Rousseff. “Obama and Dilma in Love:
Race and Gender in the Realm of Political Humor” studies the interest-
ing relationship between these two important worldwide political figures:
the first black U.S. president and the first female Brazilian president.
Focusing on the 2013 espionage scandal, the section “Obama, the Spy
Who Loved Brazil” analyzes the Obama administration’s active and sys-
tematic surveillance of several countries, including Brazil. Whistle-blower
Edward Snowden revealed that the National Security Agency (NSA) was
eavesdropping on Brazilian private and public companies, as well as on
President Rousseff and her staff. This revelation put an enormous strain
on U.S.–Brazilian relations, and the Brazilian government and media
swiftly and strongly condemned the espionage affair. Cartoonists once
more portrayed Obama as a tool of U.S. imperialism, an enemy who was
inconspicuously waiting for the right moment to steal Brazil’s riches.
However, visual representations also put an interesting spin on the
espionage scandal. The section “Obama, the Voyeur Who Loved Dilma
Rousseff” examines how Obama surprisingly appears rather positively
in many cartoons and Internet memes; he is represented not as a villain
interested in material exploitation, but rather as an emphatic lover who
is clearly captivated by Dilma Rousseff’s charms. Therefore, these visual
representations transform the espionage affair from a serious interna-
tional incident into a romantic episode, forging a noteworthy interplay
of race and gender that celebrates mestiçagem, a fundamental concept
to Brazil’s national identity. These depictions of the curious love inter-
est between Obama and Rousseff are even more surprising when one
considers that the Brazilian president had to be feminized to appeal
to a larger number of voters. Her past as a guerrilla fighter against the
 1 INTRODUCTION 11

1960s military dictatorship and as President Lula’s chief of staff created

an image of Rousseff as a rigid (and consequently unattractive) woman.
Therefore, “Obama, the Voyeur Who Loved Dilma Rousseff” draws
from Julia Kristeva’s theory of the abject, as well as Barbara Creed’s
notion of the female body as a source of horror and site of abjection, to
explore how Rousseff’s body emerges as the focus of a male gaze that
concomitantly produces repulsion and desire. In the political cartoons
examined, her physical body and political power transmit elements of
seduction and fear, which would, in turn, produce the humorous gag:
the paradoxical pairing of the seductress female with the masculinized
woman-in-charge.
Humorous Internet blogs and memes also imagined a romantic con-
nection between presidents Barack Obama and Dilma Rousseff, many of
them centering on an event that was known as “the kiss episode,” when
they greeted with an affectionate kiss on the cheek at the G20 meeting
on September 2013. Pictures of their kiss were highly publicized and cir-
culated in the Brazilian mainstream and social media. Hence, this section
of Chap. 4 also investigates how Internet memes based on this amica-
ble interaction between Rousseff and Obama represented a set of Brazil’s
affective and emotional discursive, rhetorical, and visual references.
Chapter 4 demonstrates how the imagined romance makes up part of the
country’s collective imaginary that ratifies the idea that Brazilians per-
ceive themselves as being more socially and racially accepting people.
When considering memes, rather than employing Susan Blackmore’s
evolutionist approach, this study favors Tony D. Sampson’s virol-
ogy notion in order to better comprehend the memetic Internet phe-
nomenon. Blackmore’s classic The Meme Machine borrows the term
“meme” from neo-Darwinist biologist Richard Dawkins’s best-selling
book The Selfish Gene. Dawkins describes human evolution as a competi-
tion between genes, in which genes’ only purpose would be to replicate
themselves, passing on certain traits to future generations. Genes are,
therefore, “selfish,” as they are exclusively concerned about their own
reproduction (Blackmore 4–5). According to Dawkins, “all life evolves
by the differential surviving of replicating entities” (qtd. in Blackmore
5); that is, organisms survive and thrive because of selfish replicators that
indefinitely copy their DNA.
Dawkins believes that the same process happens in the realm of cul-
ture, in which “a unit of cultural transmission, or a unit of imitation,”
what he names a “meme” (from an abbreviation of the Greek root
12 E. K. F. OLIVEIRA-MONTE

mimeme and the French word même [memory]), is continuously repli-

cated through the process of cultural imitation (Dawkins 192). Memes
propagate “by jumping from brain to brain, liken[ing] them to para-
sites infecting a host, treat[ing] them as physically realized living struc-
tures, and show[ing] how mutually assisting memes will gang together
in groups just as genes do” (Blackmore 6). The idea of God, for exam-
ple, is an excellent example of a meme, replicated by spoken and written
words, as well as by visual representations and musical traditions. God
as a meme has great survival value because of its strong psychological
appeal, as “the god meme” “... provides a superficially plausible answer
to deep and troubling questions about existence” (Dawkins 193).
Drawing from Dawkins’s concept of memes, Blackmore seeks to
develop “an effective theory of memetics” (23); that is, to understand
how selective imitation can successfully propagate an idea (29). To
Blackmore the age of digital technology offers unlimited means of dis-
seminating memes (142); nevertheless, memes can only survive by a
process of cultural selection in which the human brain discards some
visual and discursive information, but chooses to store other data that
it deems important (216). Blackmore’s neo-Darwinist, evolutionist read-
ing of memes has attracted criticism from digital scholars (see Matthew
Fuller; Davi Johnson; and Tony D. Sampson, just to name a few).4 Tony
D. Sampson argues that Blackmore’s conception of a meme carries a
deterministic feature, since it misguidedly “focuses on the readiness of
a human mind to blindly accept a programmed idea” (67). Moreover,
Sampson notes that her use of evolutionary selection in the age of digi-
tal media does not completely explain why certain memes “survive” and
why people would creatively develop variations of them (72), variations
that pertain to particular messages of certain specific groups. He writes:
“[t]here is an interaction between code and environment, in which
the circulation and interruption of productive flows exceed the causal-
ity of an evolutionary code” (74). Opposing the neo-Darwinist model,
Sampson proposes that the interaction between circulation and inter-
ruption in the age of technology is based instead on social relationality;
that is, flows of ideas are carried on by particular affects, emotions, and
sensations (3–4). In fact, conscious and unconscious imitations, desires,
and inventions “contaminate” the net of social relations. Sampson, there-
fore, seeks to develop a theory of viral contagion that includes relational
encounters within the collective body, in which “the affective transfer is
always, from the outset, social” (86, author’s emphasis).
 1 INTRODUCTION 13

Hence, one could argue that the Brazilian memes about “the kiss epi-
sode” partake of certain affective and emotional themes pertaining to
the country’s collective unconscious: to imagine an affair between the
“Brazilianized” Barack Obama and the feminized Dilma Rousseff is to
reshape and ratify Brazil’s myth of racial harmony. In this sense, politi-
cal humor (be it in the form of cartoons or memes) rereads the myth
of mestiçagem, recreating different and interesting scenarios in which
other characters emerge to disrupt the biracial romance. Important
international political figures, such as Angela Merkel or Vladimir Putin,
appear to trouble the couple’s relationship, but Obama ultimately wins
the Brazilian president’s (and the country’s) heart, as many political car-
toons, satirical memes, and Internet sites suggest.
Chapters 2 and 3 investigate how the Brazilian media and politi-
cal cartoons “Brazilianized” Barack Obama, and Chap. 4 examines the
construction of an Obama seduced by the Brazilian charms of Dilma
Rousseff, who consequently finds himself immersed in the nation’s
mythic ideal of racial accord. Chapter 5—“‘Our’ Candidate Obama:
Barack Obama in the Brazilian Elections”—investigates “Obama-mania”
in Brazil, conversely focusing on how Brazilian political candidates reap-
propriated Barack Obama in pursuit of victory in local and national
elections. The first section, “The ‘Obamization’ of Brazilian Politics,
or How Obama Stole the Scene from Brazilian Politicians,” investi-
gates how candidates “obamized” Brazilian elections: from black can-
didates who renamed themselves after the U.S. president to politicians
who used the Obama campaign’s visual and discursive cues, candidates
tried to replicate Obama’s story of personal and political success in the
Brazilian voting booths. The second section of Chap. 5, “‘My Name Is
Claudio Henrique, but You Can Call Me Barack Obama,’” studies how
Afro-Brazilian candidates seeking political posts have sought to fol-
low Obama’s personal story of overcoming social, economic, and racial
barriers to become one of the most influential leaders of the beginning
of the twenty-first century worldwide. In this sense, it is important to
note that while candidate and president Obama frequently downplayed
racial issues, Afro-Brazilian “wannabe” representatives placed race at the
core of their political campaigns, promoting a “darkening” of Brazilian
politics.
Moreover, the section “Rousseff as ‘Mother of the People’ vs.
Aéciobama and ‘Brazil Can Do Better’: The 2014 Presidential
Campaign” analyzes how candidates Dilma Rousseff and Aécio Neves
14 E. K. F. OLIVEIRA-MONTE

tailored the 2014 presidential campaign to attract important segments of

society, especially Millennials, who became increasingly disillusioned with
national politics. Youngsters were very influential in the articulation of
the 2013 wave of protests in Brazil and became 10% of the electorate
in 2014. While Dilma Rousseff put her gender at the forefront of her
campaign, constructing her role as a metaphor of the Brazilian people’s
“mother,” Aécio Neves concentrated on his youth and opposition to
twelve years of Workers’ Party rule, evoking Obama’s slogans of “hope”
and “change” in his presidential campaign. Neves’ supporters also refash-
ioned Obama’s visual cues—such as the famous Shepard Fairey posters
of Obama—using the Brazilian presidential candidate’s image in order
to evoke the thematic elements of progress, hope, and change. Obama
was a center-left candidate from the U.S. Democratic Party; contrari-
wise, Neves represented a center-right candidacy in Brazil as a candidate
of the Partido da Social Democracia Brasileira [Party of Brazilian Social
Democracy], the PSDB, showing that Obama’s visual and discursive ele-
ments have such a broad appeal that they can be easily reappropriated
and reshaped under distinct—and sometimes opposing—ideological
spectra.
Finally, the conclusion ponders Obama’s legacy after Donald Trump’s
2016 election. This section examines the shortcomings and virtues of
Obama’s administration, and reflects upon the impact of Obama’s sym-
bolism internationally. Will his legacy be enduring? After the historical
election of the first black U.S. president, a right-wing populist candi-
date was elected. Donald Trump was one of the most vocal sponsors of
Birtherism, and his campaign had strong xenophobic and racist under-
tones. In this sense, how much did the issue of race play a role in the
2016 elections? Was Trump’s victory a backlash from white, lower-class
voters who felt disfranchised by neoliberal economic policies and threat-
ened by the political rise of minorities? In the conclusion, I investigate
male white privilege in the United States and Brazil and further conjec-
ture about the possibility of the election of a black president committed
to Afro-Brazilians and disfranchised segments of society. Or one could
infer the contrary; in other words, that the world’s political moment will
give rise to another populist right government, ideologically capturing
the largest country and the most important economy in Latin America.
In summary, will Obama’s legacy be all but forgotten or will it be lasting,
possibly continuing to influence Brazil’s political, social, and racial imagi-
nary in years to come?
 1 INTRODUCTION 15

Methodology
The data on Obama’s visual representations in Brazil could certainly
involve an impracticably large collection of depictions. Data for this
study was gathered through Internet research using the search tools
Google and Yahoo in the United States and Brazil, as they are the largest
search engines used in both countries (Bing is the second largest in the
United States, but only the third in Brazil).5
Political cartoons and memes were selected from random sam-
ples, using the abovementioned image links of Google and Yahoo. For
Chap. 2, the keywords entered were “Obama and Lula”/“Obama e
Lula” and “Obama Lula this is the guy”/“Obama Lula ele é o cara,”
and for Chap. 3 the phrases “Obama visit Brazil 2011”/“Visita
Obama Brasil 2011” were used. For Chap. 4, the keywords “Obama
Dilma espionage 2013”/“Obama Dilma espionagem 2013” were
employed, and for Chap. 5 the following phrases were input: “Obama-
mania Brazil”/“Obama-mania Brasil” and “Obama Brazilian
elections”/“Obama eleições Brasileiras.” From these randomized sam-
ples, certain interesting patterns emerged, such as the representation
of a romantic relationship between Barack Obama and Dilma Rousseff,
examined in Chap. 4.
In regards to Obama’s coverage in the Brazilian mainstream media,
three main Internet library platforms were employed: LexisNexis
Academic, ProQuest and Factiva. Periodicals consulted were the news-
papers Folha de São Paulo (from São Paulo) and O Globo (from Rio de
Janeiro), as well as the magazine Veja (from São Paulo). Folha de São
Paulo, O Globo, and Veja were chosen because they have the largest print
and digital circulation in Brazil.6 “Obama” was the general keyword used
to ascertain Brazilian coverage of the U.S. presidential elections (as exam-
ined in Chap. 2), which presented pertinent articles from September 1,
2008 to November 30, 2008. “Obama” was also the input for Chap. 3,
and the articles selected ranged from January 1, 2011 to March 31, 2011,
when the media continuously reported on the U.S. president’s March
2011 visit to Brazil. For Chap. 4, the search “Obama and Dilma and espi-
onagem,” from January 1, 2013 to December 31, 2013, produced rel-
evant results from the abovementioned databases. Finally, for Chap. 5, the
keywords “Obama elections Brazil”/“Obama eleições Brasil” were used
in the search engines Google and Yahoo (United States and Brazil), and
articles in the “News” sections of these web pages were surveyed.
 CHAPTER 2

Obama Dreams of Brazil: A Mulatto

in the Land of Racial Democracy

Dreams from My Father Revisited: From U.S. Black

to Brazilian Mulatto

In early April 2008, seven months prior to the U.S. presidential election,
Barack Obama’s Dreams from My Father was released in Brazil. Acquired
by Editora Gente, a publisher specializing in self-help books, the autobi-
ography quickly captured the attention of Brazilian readers. Immediately
after its release, A origem de meus sonhos made the best-seller list (remain-
ing there for one week) and went through six editions. According to
Carolina Rocha, senior editor at Editora Gente, the publisher decided to
acquire the second edition of Dreams from My Father because Obama
was one of the most important global figures at the time, and the book
fit the publisher’s catalogue, which included autobiographies of world
leaders (personal interview). Moreover, the idea of the self-made mulatto
who reached unattainable goals fit well with the Brazilian publisher’s edi-
torial formula. Editora Gente’s web page delineates four main trends:
happiness, success, wealth, and future (“Linhas editoriais”). Obama cer-
tainly represents the epitome of all of those: the working-class biracial
individual who surpassed racial prejudice and economic constraints to
become the leader of the world’s most powerful nation, pointing to a
brilliant future for race relations everywhere.
Reviews by writers in the Brazilian press and independent blog-
gers unanimously praised the autobiography. These reviews highlighted
the reasons the autobiography was so successful in the Brazilian literary

© The Author(s) 2018 17

E. K. F. Oliveira-Monte, Barack Obama is Brazilian,
https://doi.org/10.1057/978-1-137-58353-6_2
Another random document with
no related content on Scribd:
 Antin katse painuu alas ja alas painuu hänessä jotain muutakin,
jota hän sitten, vakoa pitkin jälleen kulkeissaan, koettaa uhman
avulla kohottaa, puoliääneenkin kerta kerran perästä toistamalla:
"Sittenhän lienee hitto, ellei mies voi olla juomattakin, — jos tahtoo!"

Ja nyt tunsi hän tahtovansa — todenteolla, koko sielullaan.

Sanoihan Annakin luottaen "sittenkun", vaikka hän olisi voinut

yhtähyvin sanoa epäillen — "jos."

III.

Sillä aikaa, kun Anna eräänä päivänä käypi tarkastamassa etäisiä

suoviljelyksiä takamaalla, pistäytyy Paavo-serkku — kirkonkylältä —
talossa ja illalla, kun Anna isänsä kanssa istuu portailla, —
palvelusväen jo nukkumaan asettuessa, — ottaa isä Paavon käynnin
puheeksi ja kertoo huolestunein katsein tämän kohtalosta. —

"Ne ovat nyt senkin miesparan asiat kovin huonolla tolalla. Mikä
oikein lienee ihmisekseen senkin eukko… Avioliittoon mentiin
sellaisella riemun rytinällä ja joutavalla komeilemisella, että vakavain
ihmisten tuntoa oikein pisteli, — ja sitten, ei ihmeitäkään aikoja,
ennenkuin jo koko pitäjä tiesi, että elettiin niinkuin kissat ja koirat…
Liekö ennen Martikaisten suvussa mokomata ilmennyt?"

"Valittiko se sitten?" kysyy Anna tuikeasti.

"Siltähän se kuulosti. — Sanoi puutteen pistävän esiin joka

sopesta ja taloustointen olevan aivan hunningolla." —

"On tok' onni ettei niillä ole kun yksi lapsi", sanoo Anna, katkaisten
kiivaasti heinänkorren porraskiven vierestä.
 "Eihän tuo kuulu sitä ainuttaankaan kunnolleen hoivaavan, —
mikä liekään vetelys koko nainen." —

"Tokko se nyt hänessäkään kaikkeen yksinään syy lienee —

minusta on Paavokin sellainen joutava… Ja eikö nyt mies jo
ottaessaan näe, minkälainen on ihminen! — Minähän olin vasta
kolmen-neljäntoista vuotias kun heidän häänsä olivat ja minä jo
silloin lapsensilmilläni katsoin kieroon koko ihmiseen. — Tuskin
Kello-Kaisakaan juoruineen ja nuuskanenineen on minulle niin
vastenmielinen kun Paavon Sohvi. — Sitäkö se sitten valitti?" —

"No sitä. — Sanoi käyneen elämisen oikein piinaksi sellaisen

laiskiaisen kanssa, joka ei muutakun riitelee päivät päästään." —

"Kyll' on sitten!" —

Ukko katsoo kysyvästi Annaan, kun ei tiedä kumpaistako hänen

huudahduksensa tarkoittaa. Anna huomaa sen ja lisää:

"Kantakoon ristinsä! — olisi se ainakin miehekkäämpää." —

"Elä sinä ole niin ankara." — "Kello-Kaisan juttuihin ei ole paljon

luottamista", jatkaa Anna pienen vaitiolon jälkeen, "muistuu tuossa
vaan mieleeni hänen kerran kertoneen, että Paavolla jo siihen
aikaan kun Sohvi tänne ilmestyi oli toinen morsian, — en enään
muista miksikä se sitä nimitti, — vaan että Paavo sitten hylkäsi sen
toisen, kun se oli yksinkertainen maantyttö ja rupesi tätä komeilevaa
kaupunkilaispiikaa mielittelemään. Jos asiassa on perää, niin
pitäköön nyt hyvänänsä!" —

Isä-ukko pyyhkäisee valkoisia hiuksiansa, jotka pitkinä, harvoina

haipenina valuvat korville ja siirrähtää hiukan kauemmaksi ovi aukon
luota, josta viileytyvä iltailma huokuu sisään, Annan vetäistessä
senpuolisen ovenpuoliskon kiinni.

"Taitaa siinä jutussa olla hivenen perääkin", selvittää hän sitten.

"Niillä tosiaankin taisi olla piiput sinnepäin kallellaan sen entisen

Kaitorannan Aliinan kanssa, joka nyt kuuluu olevan loisena tuolla
Rautharjun Töyrylässä, sen, — jos muistat, joka toissavuonna tässä
sadetta piti, silloinkun se armoton jumalanilma Turkian saunan
poltti." —

Muistihan Anna. —

"Se, joka oli niin kunnon ihmisen näköinen, — oikein viehättävä!"

Annan katseet siirtyvät haaveksivina harhailemaan pitkin

pilvetöntä iltataivasta, näyttää siltä kun hän etsisi ja haluaisi löytää
sieltä jonkun pilvenhattaran, johon katseensa kiinnittäisi, mutta kaikki
on tyhjää, paljasta, äärestä ääreen asti. —

Hieno usva kerros kohoaa rantaniityn pinnalle, kiertyen

harmahtavana harsona niityn laiteella kasvavan pajupensaikon
ympärille, josta se jättää näkyviin ainoastaan pitemmät latvat ja
ulotuttaa sitten matalan, mukautuvan vyönsä kivisen karjapolun
ylitse metsään, missä se jälleen, alavan haavikon helmassa uskaltaa
kohottautua entiselle korkeudelleen.

Anna hypähtää äkkiä seisaalleen, kun kiskoutuakseen irti jostakin

painostavasta ja kehoittaa isää menemään levolle.

"Kunhan tässä vaan ei olisi ollut liiaksi viileyttä teidän kipeille

jäsenillenne", sanoo hän huolestuneesti, tukien isää käsipuolesta
portaita noustessa.
 "Kesähän nyt on, laps-kulta." —

"Kuulkaahan isä, eiköhän pitäisi pyytää sitä Paavon Taunoa

joksikin aikaa tänne. Minun on niin sääli lapsiparkaa." —

"No mikähän siinä on… Jos menet sunnuntaina kirkkoon, niin ota
poika rattaillesi. Kyllä kait se äitinsä raahtii sen laskea…"

Annan silmät eivät tahdo ummistua sinä iltana. Aatokset

harhailevat sinne, tänne ja mielikuvat kutovat kokonaisuutta
vaikutelmien hajanaisista säikeistä. —

Sitä Aliinaa hän nyt enimmäkseen ajattelee, koettaen palauttaa

muistiinsa hänen pienimmätkin piirteensä.

Siinä se oli tuvan penkillä istunut, siniseksi maalattu korivakkanen

vieressään ja näyttänyt niin varman vakaiselta ja hätäilemättömältä,
vaikka ulkona jyski ja jyrisi sellainen ukkosenilma, ettei sitä oltu
miesmuistiin eletty. —

Ja kun sade sitten virtoina valui kaltevan pihan pinnan ylitse,

muisti Anna, että hän oli siirrähtänyt lähemmäksi ikkunaa ja
seurannut siitä ojasien vuolasta vierintää — ja tällöin oli hänen
kasvoilleen laskeutunut niin kaunis, rauhanomainen ilme.

Lieneekö silloin miettinyt oman elämänsä ukkossäitä, vaiko

pettymystensä äkkinäisiä pyörteitä. —

Anna saa noista muistelmistaan poimituksi luulon, — jonka hän

sittemmin kehittää varmaksi uskoksi mielessään — että Paavon
elämän täytyisi olla tuhat kertaa mieluisamman jos tuo surusilmäinen
Aliina olisi sillä sijalla, missä nyt on Sohvi. —
 Mutta asiahan ei ollut enää autettavissa — — Se vaan on varmaa,
että hän tuopi ensi sunnuntaina pienen Tauno-pojan kotiinsa,
näyttelee hänelle Iso-Marttilan omaisuudet ja ominaisuudet, juhlii
lapsen mieltä kotinsa päiväpaisteisella rauhalla ja kylvää hänen
sydämeensä suuren rakkauden siemenen, joka idettyään ja
kasvettuaan tuntee sukulaislämpöä mustaa multaa, heilimöivää
heinää ja humisevaa metsää kohtaan! —

Kesäisen aamuyön häikäisevä paiste läikkyy jo huoneessa,

ennenkuin Anna nukkuu, mutta siitä huolimatta on hän jälleen
aikaisin jalkeilla ja lähtee Pikku-Hilman kanssa lypsylle, kun karjakko
Heta on edellisenä päivänä loukannut kätensä.

Pikku-Hilma on yhtäpaljon kasvatti kuin palvelijatar, pienestä

pitäen on hän talossa ollut. Hän on ihmeen pieni ikäisekseen ja
senvuoksi yhdistetäänkin — yhdeksästätoista ikävuodestaan
huolimatta — tuo "pikku"-sana hänen nimeensä. Hän on
avomielinen, pirteä luonne, eikä hänet suuret silmänsä lakkaa
hetkeksikään nauramasta. —

Tietämättään on hän jonkinlaisena yhdistävänä siteenä isäntä- ja

palvelusväen välillä. —

Vaikka on varhainen aamu ja unta vielä silmännurkassa purkaa

Pikku-Hilma jo iloista pätkää loppumattomasta lauluvarastostaan,
asetellessaan maitosaavia telineelleen tarhan aidan vieressä.

Raita se kasvoi rannalla

Ja raidan alla myrtti —
Tämän kylän pojat on
Kuin kerjäläisen nyrkki…
 Vaan kun hän huomaa emännän pihaportista tulevan herkiää hän
laulamasta, kyyristyy Muurikin viereen ja alkaa vetää vaahtoavaa
maitoa, niin että sinkkinen kiulu soi…

"Perttiläiset sanoivat, että heillä on antaa vanha vene siihen

juhannuskokkoon, jos se taas tehdään kylän yhteinen", ilmoittaa hän
sitten, kaataessaan Muurikin maitoa aidan yli siivilään.

"Niin kait se tehdään kun ennenkin. — Pitäisi vaan koettaa

hommata muuta parempaakin huvia siihen, kun sitä tavallista kokko-
humua."

"Mitäs siihen sitten —?"

"Olen ajatellut että ei olisi hullumpaa pitää siinä pojille pieni

raittiusesitelmä. Ehkä se juhannus-yönä teroittuisi paremmin
mieleen." —

"Tosiaankin!" — Pikku-Hilma on heti innostunut asiaan ja vielä

maitokorvoa aittaan kannettaessa kehoittaa hän emäntää tekemään
totta tuumasta.

"No jos vaan saataisiin esitelmän pitäjä." —

"Saataisiinko? Kyllä kait emäntä siihen sopivin lienee."

"Mene nyt suolle —!"

"Enkä mene! Olittepahan kansanopistossakin ollessanne pitänyt

esitelmän."

"Ole nyt höpisemättä. — En minä sellaiseen kykene, toistahan se

toki on kun jos vähän toverien kesken… Pitää pyytää opettaja
Terhoa."

"Liittyipäs meidän Juhokin raittiusseuraan, sen jälkeen kun emäntä

kerran sanoi sille ettei se ole mies eikä mikään, joka sekoittaa
järkensä sellaisella myrkyllä ja tuhlaa vielä terveytensä ja rahansakin
mokomaan liemeen." —

"Juholle valaisi asian oma älynsäkin, — eihän hän, Jumalan kiitos,

pahimpia tuulihattuja ole."

Niinä kolmena päivänä, jotka vielä ovat jälellä sunnuntaihin, toivoo

Anna alituiseen hyvää kirkkomatkailmaa ja sen hän saakin.

Pieni sadekuuro aamuyöllä on sitonut maantien pölyn ja koko

luonto uhkuu mehevintä tuoreutta.

Virstottain kahden puolen tietä kohoaa komeaa koivumetsää, jota

Anna ylpeydellä katselee:

Se on hänen metsäänsä.

Siinä ajaessaan muistuu hänen mieleensä, kuinka pari vuotta

sitten eräs rullatehtaan metsänostaja oli puoliväkisin tahtonut viedä
juuri tämän sorean koivikon rullapuiksi. Ammattimiehen
kekseliäisyydellä ja luistavalla puhetaidolla oli hän koettanut saada
kaupan syntymään ja isä-ukko oli jo vähän myönnellytkin, mutta
Anna oli ollut järkähtämätön kiellossaan.

Olisiko hän enään milloinkaan hyvällä omallatunnolla voinut ajaa

tätä tietä, tämän komean metsikön lävitse, jos hän olisi vierasten
kätten sallinut ryöstää sen uhkeuden, lopettaa sen sini-ilmoja kohti
kohoavan elämän! — Hänet pidätti jo kauneuden vaatimuskin siitä
kaupasta, puhumattakaan sen aineellisen puolen kouraantuntuvasta
tappiosta, — sillä mies olisi vienyt metsän aivan polkuhinnasta.

Ja Anna muistaa oikein äkäisesti sanoneensa sille ettei heillä olla

mitään iilimatoja, vaan uhrattaisiinkin, — jos ei olisi varaa
ylimääräisestä antaa, — jotain paikkakunnan luonnon
kauneudellekin.

Sitten vasta oli mies uskonut.

Kirkolle tultuaan ajaa Anna hevosensa Paavo Martikaisen pihaan,

jossa se päästetään irti aisoista.

"Tulet kuin Luojan lähettämänä", sanoo Paavo alakuloisesti.

"Täällä on
Sohvi kovin sairaana."

"No —?"

"Kuumetta sillä on aikalailla ja arveleehan se tohtori, että voipi

vaaralliseksikin kääntyä… Käski Taunoakin pitämään erillään
sairaasta."

Anna tarttuu siihen paikalla, kuin onkeen.

"Minäpä vienkin sitten pojan mennessäni meille. Syntihän on

jättää lasta tarttumalle alttiiksi ja onhan teillä, niin ollen, ilman
häntäkin hankaluutta täällä."

Paavo katsoo pitkään komeata serkkuaan, mutta myöntyy heti.

"Onhan se suuri ilo poikarukallekin", sanoo hän kiitollisuuden väre

äänessä.
 Hoitaja, joka tulee juuri sairaan luota, ilmoittaa Annalle, että tuskin
se sairas nyt vierasta tuntisikaan, kun äsken juuri tajutonna houraili
— ja Anna on hyvillään kun pääsee näkemästä häntä.

Hänet on vallannut sietämätön painostus heti pihaportista sisään

ajettuaan ja mielellään lähtee hän kävelemään kirkkoa kohden, kun
kellot alkavat soida.

Taluttaen Taunoa vierellään kertoo hän tälle heidän yhteisestä

matkastaan metsien ja kylien läpi, sinne, pitäjän laiteella olevaan Iso-
Marttilaan ja lapsi on aivan haltioissaan ihastuksesta.

Anna panee kohta merkille sen, että lapsi ei pyri puhumaan mitään
äidistään, eikä kaipaa häntä.

Ja yhtäkkiä tuntuu hänestä niin kummalta, melkein siltä kuin

kuristettaisiin kurkusta. —

Niitä voipi siis löytyä sellaisiakin äitejä, jotka eivät ole lapsilleen
enemmän kuin muutkaan ihmiset.

Tuo pieni, päivettynyt poikanen, jota hän käsi puolessaan kuletti,

saattoi hänet tietämään sen ja hän oli ensimäinen kaikista
näkemistään lapsista, joka niin teki. Niille muille oli äiti ollut kaiken
olemisen mahdollisuus. —

IV.

Huimasti hulmuaa juhannuskokko Keilan kummulla ja herttaisen

hilpeätä juhlamieltä loihtii se kummun täyteisen väkijoukon mieleen.
 Iloiseen ihmishälinään sekaantuu metsässä heläjävä käen
kukunta, jota yksi ja toinen tytöistä jääpi hetkiseksi kuuntelemaan,
huomauttaen vierustoverilleen sen kesäisestä tunnelmasta.

Aukealla kentällä, jonka luonto on muodostanut ja tanssinhaluiset

jalat silittäneet, pyörii jo kymmenkunta paria ja kentän reunassa,
tasapintaisella kivellä, jonka ympärille on pystytetty koivun näreitä,
istuu soittaja ja pää kallellaan, silmät ummessa, säveleihinsä
kokonaan sulautuneena vinguttaa viuluansa.

Hän on kylässä asuva vanha soittaja, joka tietää tulla

kutsumattakin sinne, missä nuoriso kokoontuu. —

Tieto siitä, että opettaja Terho tulee puhumaan jotakin

kokkomäellä, on houkutellut sinne vanhojakin ihmisiä, jotka hiljaisina,
säkene hartautta kasvoillaan istuvat kivillä ja ruohikossa, niinkuin
kirkkomäelläkin toimituksen alkamista odotellessa.

Jokunen vanha vaimo viittaa ylenkatseellisin elein tanssiviin päin

ja sanoo nyreästi:

"Siellä ne nyt taas survivat, niinkuin hyttyset sateen edellä", johon

muuan lähellä seisova tyttö terhakasti vastaa että: "Niinpähän te
itsekin nuoruutenne juhannuksina teitte, vaikka sitä nyt rupeatte
moittimaan. —"

"Puhunpahan sitä, minkä ikä opetti… eikä olisi haitaksi

sinullekaan, vaikka vanhemman neuvon varteen ottaisit." —

"Pyh —" sanoo tyttö, raivaa itsellensä tietä joukon läpi ja menee
hänkin kisakentän reunalle ottajaansa odottamaan. —
 Hetkisen kuluttua keskeytetään soitto, tanssivat parit hajautuvat ja
niitten tilalle kerääntyy pieni joukkue naisia ja miehiä, jotka
heläyttävät ilmoille raikkaan säveleen. —

"Olet maamme armahin Suomenmaa

Ihanuuksien, ihmeen maa!
Joka niemehen, notkohon, saarelmaan
Kodin tahtoisin nostattaa. —"

Laulusta soiva heimoustunne lämmittää kuulijain mieliä ja suuri

osa väestäkin yhtyy sen säveliin.

Se on monellekin tuutulaulua tutumpi. —

Vanha, sauvaansa nojaava ukko, joka seisoo vinoon kasvaneen

kärrikkäpetäjän juurella, sieppaa ensisäveleen kajahtaessa lakin
päästänsä, vaan päästyään selville siitä, ettei laulu olekaan
"Jumalan sanaa" panee hän lakin jälleen paikoilleen. —

Laulun loputtua eroaa Anna laulajien joukosta ja menee istumaan

Antin viereen kivelle.

"Kuuluiko miltään —?"

"Kuului kyllä. Kiitoksia vaan!"

"Olisit sinäkin tullut laulamaan."

"Milloinkas minä olisin oppinut…"

Niin, milloinka —?

Annan silmännurkasta kurkistaa surutar, vaan hän karkoittaa sen

nopeasti: juhannustulilla leikkivät vain valoisat henget. —
 Antti on kaiken iltaa leikkisä ja iloinen, näyttääpä oikein ylpeältäkin
kun Anna istuu hänen vieressään.

Ja kun tämä on ensimäinen juhannusilta, monen edellisensä

perästä, jona Antti on kokonaan vapaa alkohoolin höyryistä, näyttää
elämä, ihmiset ja koko juhannuksen vietto aivan erilaiselta hänen
silmissään.

Se huomio nostattaa valoisia toiveita Annankin rintaan. —

Voi kuinka paljon, paljon hän rakensikaan sinä iltana, sille

perusteelle, juhannustulien loimuavassa valossa! —

Opettaja Terhon lämmin esitelmä raittiudesta, sen suuresta

siunauksellisuudesta, lisää hänen juhlatunnelmaansa. Väkisinkin
täytyy hänen puheen kestäessä seurata syrjästä Antin kasvojen
ilmeitä, ja vaikkei hän voi päätelläkään minkä vaikutuksen se tekee,
saa hän ilon aiheen siitäkin, että Antti on kuulemassa tuota esitystä.

Kun tanssi jälleen viriää ja viulu kiveltä soi pyörivät Antti ja

Annakin tanssivien joukossa.

Anna ei ole mikään tanssimestari, hän on hyvin vähän huvitellut

itseänsä sillä, mutta tänä iltana tuntee hän jalkansa notkeammiksi,
koko olentonsa kevyemmäksi.

Hetkin hänestä tuntuu kuin olisi tämä heidän kihlajaisiltansa ja

koko väkijoukko heidän pitovieraitaan — ja tuntuu niinkuin kokon
kultaiset liekit kiertyisivät paksuiksi, katkeamattomiksi sormuksiksi
juhlivan joukon päitten ylitse. —

Kentän laiteella seisoo Pikku-Hilma hohtavin poskin ja nauraa

heläyttelee toisten tyttöjen sukkeluuksille.
 "Emäntä, minä olen tanssinut niin hirmuisesti!" virkkaa hän kun
Anna ja
Antti lopettavat kierroksensa sille kohdalle.

"No nythän on juhannusilta!" —

"Ja se on vaan kerran vuodessa!" —

Anna hymyilee Pikku-Hilman innostukselle ja samalla huomaa hän

kuinka Antti, kuin jotakin ennennäkemätöntä havaittuaan, kiinnittää
katseensa tytön rusoittaviin kasvoihin. —

Samassa tulee opettaja Terho puhuttelemaan Annaa ja kun ohitse

ryntäävä tyttöparvi työntää Antin syrjään, ei hän palaa enään
puhelevien luokse, vaan seuraa siitä, missä on, heidän
keskusteluansa.

Opettaja näyttää puhuvan innostuneesti, katseittensa alinomaa

riippuessa Annan kasvoilla. Anna pudistaa toisinaan päätään,
hymyilee epäillen ja selittää jotakin vilkkaasti, niinkuin torjuen. Sitten
näyttää Terho kohteliaalla kädenliikkeellä pyytävän häntä istumaan
ja kun Anna istuu lähellä olevalle kivelle, istuu opettajakin hänen
vierelleen puhelua jatkamaan. —

Antti tuntee jotain kipeätä rinnassaan, siirtyy vielä muutamia

askeleita kauemmaksi ja murahtaa melkein puoliääneen:

"Iso-Marttilan herraksiko sinä nälkäkurkikin pyrit."

Samassa leimahtaa hänessä kuin ukkosen salama, — hän tuntee

alkohoolin hajua nenässään ja halua kulauttaa sitä monta, monta
ryyppyä suuhunsa… Pikku-Hilma seisoo hilpeänä hänen lähellään ja
kun Terho yhä vieläkin puhelee Annan kanssa, astuu Antti
päättäväisesti Pikku-Hilman luokse, kiertää kätensä tytön ympärille
ja pyörii nauraen hänen kanssaan pois.

"Se on siis päätetty!" sanoo Terho iloisesti nousten kiveltä.

"Niin, mutta —"

"Vai vieläkin vastaväitteitä! Olihan meidän ohjelmamme niin lyhyt

jo ilmankin, ja jos siitä nyt vielä tingitään puolet pois, niin —"

"Eihän siitä toki puolia tingitäkään!" nauraa Anna.

"Ja kun se ei olisi omani…" jatkaa hän hetken kuluttua epäröiden.

"No mutta sehän se juuri mieltäkiinnittävää onkin! — Vaan jos se

teistä on vika, niin voittehan lohduttautua sillä, ettei sitä kukaan tiedä
—"

"No olkoon sitten herran nimessä!" —

Kun karkeloiva joukko jälleen pysäytetään, näyttävät toiset

vilkastuvan ja kyselevät uteliaina toisiltaan: "saadaanko täällä vielä
muutakin kuulla?" —

"En minä sen opettajan saarnoja enään viitsisi kuunnella",

tokaisee eräs syrjäkylän renkimies, vaan kun hän näkee Annan
verkalleen nousevan koivujen ympäröimälle kivelle, huudahtaa hän
äänekkäästi että kenttä kajahtaa:

"Ka tytöthän täällä nyt puhheita pitävätkin!" —

Annan tyynessä ja myrskyssä vakainen olento on suuressa

jännityksessä ja hän katuu jo, että on lupautunut koko
runonlausuntaan. Mutta noustuaan kivelle ja oivallettuaan
peräytymisen mahdottomuuden tyyntyy hänen mielensä kohta, —
niinkuin tyyntyy laine, joka on ehtinyt iskeä rantaäyrästään vasten.
Paperiarkki, johon hän tarkoitetulla selvyydellä on runonsa
kirjoittanut, käypi tarpeettomaksi, kun hän säe säkeeltä yhä
rohkaistuen alkaa lausua:

NUORISOLLE:

Sydämesi syvät pyrkimykset

Tähtää korkealle, ylöspäin!
Kokoele pienet kokemukses
Paina mieleesi ne, — täydentäin.
Elä arvottomaks itseäsi arvaa
Siitä yhteistyökin kärsivi:
Taistelijain rivi viel on harvaa –
Hyvän eteen uhraa voimasi!
Raittiuden puhtaan lipun alla
Taistele ja pyri eteenpäin.
Pimeyttä viel on kaikkialla:
Johda kansas mieltä valoon päin!
Eturivit vaikka kaatuisvatkin
Vanhain tapain kivimuurille,
Yli sen, — tai siihen seuraajatkin:
Voitto viimein tulee suurille! —
Nuoriso! — Sä Suomen kevät touko,
Suuri, ihana on sulla maa!
Poista riveistäsi raakuus outo,
Katso että se ei valtaa saa! —
Paljon hyvää antaa aikas sulle,
Mist ei ennen nähty untakaan —
Luoja voimaa suopi valitulleen
 Tehtäväänsä toteuttamaan.
Kiitollisna, valppain riemumielin
Koita, tahdo siis sä täyttää ne
Vaatimukset, — sekä kirkkaat toiveet
Jotka kansas panee sinulle!
Näytä, että tahto, työ, on voimaa
Edistyksen peltosaralla,
Kun vaan määränpää on kirkastettu Eikä
"rivit" säästä vaivoja. —
————————————

Päästyään loppuun ei Anna tunne sen kummempaa tunnetta kuin

kotonaankaan, leivottuaan leivät laudalle nousemaan. —

"Täällähän on aivan kun mennä pyhänä Liukun kansanjuhlassa…"

kuulee hän jonkun väkijoukosta sanovan.

"On täällä, veikkonen, lystimpikin…"

*****

"Tuosta ne puhelivatkin!" selviää Antille Annan lausuessa runoaan

ja kun Anna laskeutuu kiveltä, rientää hän empimättä hänen
luokseen.

"Etkä kertonut minullekaan mitään tästä ennakolta!" —

"Mitenkäs minä, kun en varmaan itsekään tietänyt…"

Eikä jyrise enään Antin sisässä, eikä salamoi, — tyytyväisesti hän

vaan hymyilee, kun opettaja tulee kättä paiskaten Annaa kiittämään.
V.

Muutamana päivänä, juhannuksen jälkeisellä viikolla, tupsahtaa

Paavo Martikainen yht'äkkiä Iso-Marttilan tupaan. Anna on rannalla
pesemässä vaatteita ja Tauno on myöskin siellä, ruohoista tehtyjä
sorsia uittamassa, mutta Pikku-Hilma, joka sattuu olemaan tuvassa
juuri vieraan tullessa, viepi emännälle sanan rantaan ja sanoo
samalla "että se serkkunne oli niin kummallisen näköinen." —

Anna, aavistaen jotakin, ei virka mitään Taunolle isän tulosta, vaan

lähtee yksinään ylös jättäen Pikku-Hilman työtänsä jatkamaan.

Kumman näköinen se onkin Paavo, istuessaan siinä tuvan penkillä

isännän vieressä.

"Nyt se ei ole Sohvikaan enään elävien joukossa…" sanoo hän

kätellessään Annaa.

"Ei vain, — kuolemakseen se siis sen taudin poti."

"Niin teki."

Paavo on Annan mielestä niinkuin lakoon lyöty laiho ja hän

ihmettelee sitä itsekseen, tietäessään minkälaiset tuon vasta
katkenneen avioliiton vaiheet olivat olleet.

"Tauno-rukka, kuka meistä nyt ilmoittaa sen hänelle?"

Paavon kasvoille leviää vahva katkeruuden ilme, joka, eletyt

tapaukset taustanaan, tahtoo sanoa ettei se teko ole niinkään vaikea
suorittaa…
 "Sanottavahan se on lapsellekin, — eikä se nyt niin kovasti taida
osata kaivatakaan…" sanoo isäukko. "Mentävähän se on täältä niin
yhden kun toisenkin, — kunkin ajallansa —" jatkaa hän sitten
huokaisten, "ja vastaan otettava se on itsekunkin kuoleman viesti —"

Samassa pujahtaa Taunokin ovesta sitään. "Katsoppas täti! —

tämä sorsa karkasi ihan ruohikkoon asti!" — huudahtaa hän
reippaasti, vaan huomattuaan isän pysähtyy iloisessa
hämmästyksessä keskelle lattiata:

"Tulikos isäkin tänne!" —

Hetkisen kuluttua, kuultuaan äidin kuolemasta, istuu hän isän

polvella, eikä näy pienintäkään surun värettä hänen kasvoillaan.

"Jääkös isäkin nyt tänne, kun siellä kotona ei ole enään

äitiäkään…
Täällä onkin, — isä — paljon hauskempi olla!" —

Anna hymähtää väkisinkin, katsoo lasta lämpimästi, hyväilevästi.

—

"Tahtoko Tauno jäädäkin tätin pojaksi?"

"Tahtoo!"

Poika kiipeää alas isän sylistä, juoksee Annan luokse ja sanoo

pyytävästi:

"Ottaako täti isänkin pojaksensa, — isällä on muuten yksin

ikävä…"
 "Voi voi sinua raukkaseni! — Mitäs täti noin suurella pojalla tekee!"
—

Lapsen sanat saavat kaikkien suut hymyilemään.

Vaari silittää hänen pellavaista tukkaansa hyväillen ja sanoo: "Pidä

sittenkin noin hyvää huolta isästäsi, kun hän on tällainen vanha
rahjus kuin minä —"

Paavo on lähtenyt kotoaan heti vaimonsa kuoltua, lähtenyt

kiireesti, niinkuin takaa ajettu.

Vasta sitten, kun on päässyt metsään, pitkälle, talottomalle

taipaleelle, hiljentää hän kulkuansa ja tuntee samalla rauhoittuvansa.

Hän on istunut pitkän aikaa tien vieressä kivellä, selvitellen

ajatuksiaan, aikeitaan… Tuntuu niinkuin olisi hän päässyt
pujahtamaan pois palavasta huoneesta, johon on ollut teljettynä ja
jossa jokainen silmänräpäys on uhannut tukehtumisella.

Mitä hän nyt tekee, — mihin oikeastaan menee?

Ja hänen on mahdoton ajatellakaan asettuvansa jälleen entiseen

kotiinsa, sinne, niille tanhuille, jotka ovat pelkkiä katkeria muistoja
täynnä! — Hänestä tuntuu kuin olisi hän itsekin, koko olemuksensa,
tympäisevän lian peittämänä… Sitten vasta kun siitä vapautuisi, voisi
hengittää! — Yhtäkkiä välähtää hänen mieleensä ajatus: hän myypi
asuntonsa, kaiken, koko muistojen rojun ja lähtee ulos avaraan
maailmaan — tuuleutumaan! — puhdistumaan! —

Mutta hänellähän on pieni poikanen, Tauno, — kuinka hän siis

voipi lähteä —? — — —
 "Mikä sinua oikein vaivaa, Paavo?" kysyy Anna serkultaan
nähdessään tämän levottomana harhailevan paikasta toiseen ja
välistä ajatuksiinsa jähmettyvän.

"Tosiaankin! — Ei sitä muut kun Anna Martikainen kysy

vastakuolleen vaimon mieheltä mikä vaivaa —"

"Kyllä se oli rehellinen kysymys, joka ansaitsee rehellisen

vastauksenkin: En minä häntä sure, enkä kaipaa… tahtoisin, totta
puhuen, olla muistamattakin häntä!" —

Anna katsoo häneen pitkään ja totisesti.

"Niin, — on parasta olla rehellinen itseäänkin kohtaan — sitä tietä

pääsee pikemmin tasapainoon… Toinen asia on sitten, onko sinulla
todellakin syytä olla niin katkera hänen muistolleenkin —?"

"Hän kavalsi minut — ja onneni." Paavon hampaat kalahtavat kuin

kylmässä ja hänen äänessään on kamala kaiku. —

"Onko sitten totta se puhe entisen Kaitorannan Aliinasta?"

Vastaukseksi ryntää kipeä voihkaisu Paavon rinnasta, hän

muuttuu vieläkin synkemmäksi ja painaa kasvonsa käsiinsä. —

Pitkän, pitkän äänettömän hetken perästä murahtaa hän: "Totta

on." —

"Et ole sitten syyttä kärsinyt, mies poloinen!" —

Annan syyttävä ääni on kuin ihanaa voidetta Paavon haavalle, —

sen kova kirvely helpoittuu hetkeksi.
 "Se oli kostoa, rangaistusta. — Minä uskoin viekottelevan naisen
sanoja, tarkoitettuja valeita, annoin sen pimittää järkeni — ja niin
hylkäsin hyvän, uskollisen tyttöni — Aliinan."

Annankin silmissä kimmeltää kyyneleet.

"Vankilasta päässyt pahantekijä tuntee varmaankin samoin kun

minä nyt: iloa vapautuksestaan — surua vankilamuistoistaan… Enkä
minä tule entiselleni, jos en pääse täältä pois — kauvas!"

"Voithan lähteä."

"Voin, — jos sinä olet sillä aikaa isänä ja äitinä Taunolle?" —

"Kernaasti. — Kun vaan aina muistat, mihin menetkin, olevasi

pienen, herttaisen pojan isä." —

VI.

Ohrapään emäntä, jonka hiukset alkoivat jo ennen neljääkymmentä

harmeta, on viime vuoden kuluessa ikäänkuin nuorentunut. Hänen
otsallaan asuu rauha, silmistään loistaa ilo ja astuntakin on
muuttunut kevyeksi kuin tytön.

Äidin muutos on seuraus pojan muutoksesta.

Koko pitkän vuoden aikana ei Kello-Kaisalla ole ollut pienintäkään

aihetta panetella Anttia: se poika on ollut kylänsä parhaimpia.

Monta kertaa on hän käynyt kaupungissa tämänkin vuoden ajalla,

mutta ei ole mies tullut sieltä, niinkuin ennen humalassa, — eikä ole
tarvinnut matkain jälkeen pohmelopäiviä pitää. — Kukaan ei ole
vuosikauteen nähnyt Anttia juopuneena — ei ryyppyäkään ottavan.

"Tämä meidän Antti on nyt oikea vesikaartilainen", sanoo isä.

"Niinhän sen on oltavakin!" hymyilee äiti.

Ja Antti itse hymyilee myöskin.

Mutta raittiusseuran jäseneksi hän ei rupea: vahvuuttaanko

vahvistaakseen, vaiko heikkouttansa peläten. —

Erilailla kuin ennen luistaa nyt työtkin Ohrapäässä: nuori isäntä on

itse ahkeruus — ja esikuva palvelusväelle. Harmokin näyttää
iloitsevan rauhallisesta työstä, kun ei tarvitse niinkuin ennen kiitää
pitkin pölyisiä maanteitä, ei kiusaantua kärpästen käsissä kuumissa
pihoissa, tai talvipakkasessa suojatonna värjötellä.

Useimmin kuin ennen pistäytyy Antti nykyisin naapurin emäntää

katsomassa, tämän kanssa hilpeätä leikkiä laskemassa.

Siitä "väliaidan kaadannasta" ei hän vaan virka sanaakaan, —

heillä on kuin äänetön sopimus, sitä asiaa leikilläkään
koskettamasta. —

On kaunis elokuun ilta.

Ruishalmeet ovat kootut kuhilaille, suviviljat kypsyneet ja

puolukatkin ehtineet tienvierelle punoittamaan.

Antti on hijonut viitakkeensa, jossa varsi on miehen mittainen ja

jolla hän huomena aikoo kaurasarkoja katkaista. Sen laskee hän
tikapuulle, asettaa varovasti siihen, ettei se kenenkään päälle
kaatuisi ja lähtee sitten niitettyä piennarta myöten suoraan pellon
ylitse Iso-Marttilaan. —

Portilla tulee opettaja Terho häntä vastaan, niin iloisena ja

ystävällisenä että Antti oikein hämmästyy.

"Mitähän sen tuon naama nyt noin loistaa…" tuumii Antti vaanien,
— hänen sisäänsä on sittenkin jäänyt hitunen routaa opettajaa
kohtaan siitä viime kesäisestä juhannusillasta. —

"Joko kauraan on käyty käsiksi?" kysyy opettaja tervehdittyään.

"Huomena aloitetaan."

"Jo se nyt on aikakin, kohta karisee."

"Sen se pian tekee." —

"Kohta sitä minäkin onneni viljan niitän…" hymyilee Terho, viitaten

kädellään taloon päin, "… jonka halla taaskin olisi pannut, jos ei
tuolta naisen lämmin käsi olisi ehtinyt avuksi!"

"Vai niin —" sanoo Antti hölmistyneenä, tuijottaen opettajaan

tajuttomasti.

"Mutta nyt on lopultakin kaikki niin hyvin, ettei konsanaan!" —

"Taidatte olla hyvinkin ihastunut Anna Martikaiseen…"

"Totta puhuen on hänkin niitä tyttöjen parhaita!" vastaa Terho

aivankun ei huomaisikaan kaunaa Antin äänessä. —

"Vaan nyt on minunkin jouduttava kotiin ja kirkolle vielä tänä iltana.

— Hyvästi!"
 Antti ei astu askeltakaan lähemmäksi taloa, vaan istuu siihen
missä on, kiviröykkiön viereen portin taakse.

Kummasti jyskää tunteet hänen tunnossaan ja vinhasti vinkuu

epäluulon yltyvä tuuli…

"Mitähän tuo mies oikeastaan sanoi… sitäköhän se tarkoitti? — Ei,

ei se voinut sitä olla — — mutta mitäs hittoa se sitten oli…!"

Karkea kirous syöksyy Antin suusta ja tuhoa ennustavin katsein

tähtää hän siihen suuntaan, mihin Terho vastikään katosi.

Sitten ei hän itsekään tiedä, kauanko on siinä myllertävin miettein

istunut, kun Pikku-Hilman ääni herättää hänet todellisuuteen.

"Käykää toki peremmälle isäntä!" nauraa tyttö.

"Ei meillä ole ennenkään vieraita näin ovensuussa istutettu!" —

Antilla on katkera vastaus valmiina, mutta samassa hän huomaa

sen mielettömyyden — ehkempä aiheettomuudenkin — ja pakoittaen
itsensä leikilliseksi puhelee hän hetkisen yhtä ja toista tytölle.

Mutta vaikka hän kuinka koettaa hillitä itseänsä ja tekeytyä

välinpitämättömäksi Terhon suhteen, kysyy hän lopultakin hänestä
Pikku-Hilmalta.

Tyttö, joka on heti huomannut jotakin erikoista Antin käytöksessä,

tekeytyy salaperäiseksi ja kertoo veitikkamaisesti opettajan olleen
oikein kauan heillä tänä iltana — mitä niillä lienee oikein ollut tekeillä,
— sitä hän ei tiennyt — "mutta jonkinlaista kontrahtia siellä vaan
rustattiin. —"
 "Oliko siinä isäntäkin yhdessä hommassa?" kysyy Antti.

"Oli kyllä."

Se tieto saa Antin aivan suunniltaan, eikä hän sinä iltana astuisi
Iso-Marttilan kynnyksen yli, ei vaikka kuolemalla uhattaisiin. —

"Ja sitten sen piti joutua tänä iltana vielä kirkolle —: pappilaan…"

Antin elämä on yhtäkkiä muuttunut niin tyhjäksi, niin mauttomaksi.

—

"Hiisi vieköön, minkälaista vesivelliä se osaa ollakin!" —

Siitä lähtien on hän kotonaan kiukkuinen ja vaativainen.

Ei hänelle kelpaa ruoka eikä juoma.

Näinkin pieni seikka saa hänet suunniltaan: hän istuikse

illallispöytään, ottaa leivän ja alkaa siitä viipaletta leikata, vaan kun
veitsi sahaa tylsästi leivän sitkeätä sydäntä, suuttuu Antti, viskaa
leivän pöydälle ja veitsen lattialle, mennen syömättä kamariinsa.

"Jumaliste, — minkälaisia veitsetkin tässä talossa ovat!" —

Äiti suree jälleen poikaansa, koetellen arvailla syytä tuohon

äkkipäätä puhjenneeseen ärtyisyyteen — mutta turhaan.

Viimein puhuu hän siitä isällekin.

"Hitto hänen tuuliaan tietäköön!" murahtaa isä.

Antilta itseltään ei äiti asiata utele. —

 Kerran kohtaa Antti kylätiellä Annan.

"Vielähän sinä elät!" huudahtaa Anna iloisesti.

"Jokos minun piti kuoleman sitten —?"

"No siltähän se on näyttänyt, kun ei ihmistä viikkokausiin kuulu, ei

näy…"

"Liehän niitä muita mieluisimpiakin kävijöitä — teillä —."

Antti on niin hullunkurisen ynseä sitä sanoessaan, että Annan

täytyy väkisinkin purskahtaa nauruun.

Mutta kun Antti yhä vaan murjottaa, muuttuu hänkin vakaiseksi ja

tiedustaa syytä "ilmanmuutokseen."

Siihen kuitenkaan selvyyttä saamatta.

Annaa harmittaa Antin ivallinen ja ynseä käytös, — hänkin sanoo

jonkun ohdakkeisen sanan — ja niin eroavat he, kumpainenkin
suunnalleen, tyytymättömällä, myrtyneellä mielellä. — — —

*****

"Narri minä olen, — oikein hitonmoinen narri!" jupisee Antti

kiihdyksissään, kertaillen niitä sanoja monasti päivän kuluessa.

"Mutta en minä sitä enään kauvan ole!"

Illalla etsii hän isän kompeista sen kaapin avaimen jossa tietää
isän viinalekkeriään säilyttävän. Saatuaan sen käsiinsä hyökkää hän
kaapille, kuin nälkäinen eläin halmeeseen, asettelee vapisevin käsin
avainta lukkoon, heti osaamatta — kuuntelee, pidättäytyy ja
kuulostaa onko ketään lähettyvillä.

Ei ole.

Avain kiertyy kerran, kiertyy kahdesti, lukko naksahtaa auki ja

vanha, tuttu näköala — melkein jo unhoitettu — avautuu Antin
silmien eteen. —

Ahnaasti vetää hän alkohoolin voimakasta hajua sieramiinsa,

nauttii siitä ja hymyilee —

"Oi sinä kirkas ja makia —" virkkaa hän ivalla, oman

povenpoltteensa uhalla, ottaa kaapista pullon ja lasin, sulkee oven ja
menee omaan huoneeseensa.

*****

Elokuun illan hienoisen hämärän laskeutuessa pihamaalle ja

ensimäisen kalpean tähdentuikkeen syttyessä taivaalle, astuu Antti
jälleen ulos huoneestaan.

Hän on iloinen, uhmaavan huoleton —

Tuuli se kukkaa heiluttelee

Kahden puolen aitaa —
Naapurin tyttö se kullakseni
Piankin tulla taitaa! —
Antti istuu portaille hetkiseksi ja kun ei kukaan näe pui hän
puristettua nyrkkiä Iso-Marttilaan päin. —

"Minusta nähden, elä siellä miten haluat — hyväkin röökinä… Nyt

vaan et minua enään narraa — et jumaliste narraakaan!" —
 "Kaikkien tähden tässä suremaankin — pyh — niinkuin minä olisin
hänen varassaan… minä!" —

"Pikku-Hilma on ihanainen kuin päivännousu — iloinen kuin sirkka

— houkutteleva kuin lammen lumme — o-ni! Piikatyttö monin verroin
emäntäänsä ehompi…" —

"Mahtaa se Anna Martikaista harmittaa, kun naapurin isännät noin

vaan hänet sivuuttaen, poimii tyttösen kuin kukkasen juuri hänen
ylpeän jalkansa juuresta!" —

Hämärän harmaa huntu tummenee, äänet talon ympärillä

vaikenee. Suuri, lämminrintainen maa-emo näyttää nukahtaneen ja
taivas levittää vasta kesätallesta otetun tähtivaipan sen hartioille. —

Antti astuu horjahtavin askelin naapuritaloa kohti. — Lauhassa

iltayössä kuuluu hiljainen koputus Pikku-Hilman aitan ovella ja
väräjävä ääni pyytäen toistaa:

"Pikku-Hilma!" —

VII.

Avolieden räiskyvä tuli on aurinkoakin armaampi pitkinä, pimeinä

syyspuhteina, kun ulkona tuulee ja sataa ja lehdettömät puut
suhisevat synkeätä syyslaulua.

Väki istuu hiljaisena puhdetöissään Iso-Marttilan avarassa

tuvassa: rengeillä ovat työreet tekeillä, emäntä ja palvelustytöt
istuvat surisevien rukkiensa ääressä, sormiensa nopeilla liikkeillä
ujuttaen kuontalon pehmeän käärön lujaksi hohtavaksi langaksi, jota
lyhdyn teräsnielu ahnaasti nielee ja pyörä kiivaasti rullalle pyörittää.
 Pikku Tauno on päivän puuhista uupuneena kallistanut päänsä
Annan helmalle ja nukkunut siihen. Lieden hehkuva lämpö on
maalannut kosteat ruusut pyöreille poskipäille ja käsi pitelee
unessakin lujasti päreestä tehtyä kolmio-ristikkoa, jonka Juho on
äsken muovaellut hänelle.

Vanha isäntä, jonka jäsenkolotus on kokonaan kytkenyt

vuoteeseen, lojuu miettiväisenä, kädet niskan alla, sängyssään ja
katselee seinällä vaappuvaa valoa. —

Noin hän on nähnyt sen monen vuosikymmenen ajan tuossa

tanssivan, illoin ja aamuin tupaa ja perhettä valaisevan, lämmittävän
—

Vaan kauvanko saanee enää sitä katsella?

Haudan hiekkaisilla seinillä — mihinkä sitten suljetaan — eivät

lieden lämmittävät valot väiky…

Siellä saa maata liikkumatta, ahtaitten lautojen väliin sullottuna, —

eikä tunne, ei tajua enään niitä asioita, jotka elämää sulostuttivat: ei
tuvan lieden lämmintä, ei piha-apilan tuoksua, ei lasten
elämänhaluista hälinää — ei mitään! — Käsi on kylmä, — silmä
sammunut, — ja kirstun kantta kiinnittää vahva, rautainen naula —
huu! — Siihen asti on nopsajalkainenkin päässyt — ei etemmäs…

Mutta henkeä ei pidätä hauta, sen lentoa ei kytke karkea,

keltainen sora, — se leväyttää kerran vaan siipiänsä, niinkuin lintu, ja
kohoaa toisille kotituville, lämpöisemmille avoliesille! —

Sellaisia mietti vanha isäntä vuoteellaan.

"Kerropas nyt jotakin illan kuluksi, isä", virkkaa Anna.

 "Mitäpäs minä nyt. — Eikö liene kerrottavani jo kerrottu."

"Isännän tarina varastohan on loppumaton!" —

"Loppunsa on kaikella ilman alla. — Mutta laittakaa pojat rekienne

nokat vähän pystymmät, helpommin kulkevat ensitalven paksussa
hangessa." —

"Mistäs isäntä vielä tietää minkälaiset ensitalven hanget ovat?" —

"Kuret lensivät kovin korkealla lähtiessään." Isäntä huokasee

raskaasti — "Korkealla lensivät, korkealla." — Sitten kertoilee hän
muistojaan runsaslumisista talvista, minkälaista oli milloinkin ollut ja
minkänäköisiä muotoja talvi milloinkin oli talon ympärille muovaellut.

Aittarivin eteen se ainakin juoksutti pitkän, kaarevaharjaisen

kinoksen, jonka lävitse joka talvi korkea seinäinen tunneli puhkaistiin.

Mutta kerran, kun lunta oli ollut enemmän kuin kolmena talvena
yhteensä, oli se eräänä pyry-yönä haudannut pienen jauho-aitan
aivan näkymättömiin. —

Karjakko kun aamulla oli mennyt lehmille juomajauhoja hakemaan,

ei ollut nähnyt edes harjaakaan — ja työtä siinä oli tehty, ennenkuin
aitan ovi oli hangesta löydetty. —

"Taisivat jäädä lehmät sinä aamuna suurusjuomatta…"

"Jäivät ne, — hyvä kun illakseen saivat." — "Pikku-Hilma pelästyisi

sellaista nietosta ihan kuollakseen —"

"Höpsis! — 'Pikku-Hilma' ei olekaan arkalasta kotoisin." —