Atlas of Postsurgical Neuroradiology

Imaging of the Brain Spine Head and

Neck 2nd Edition Daniel Thomas Ginat
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/atlas-of-postsurgical-neuroradiology-imaging-of-the-br
ain-spine-head-and-neck-2nd-edition-daniel-thomas-ginat/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Atlas of Head and Neck Endocrine Disorders: Special

Focus on Imaging and Imaging-Guided Procedures 1st
Edition Luca Giovanella

https://textbookfull.com/product/atlas-of-head-and-neck-
endocrine-disorders-special-focus-on-imaging-and-imaging-guided-
procedures-1st-edition-luca-giovanella/

Advanced Myofascial Techniques Neck Head Spine and Ribs

Til Luchau

https://textbookfull.com/product/advanced-myofascial-techniques-
neck-head-spine-and-ribs-til-luchau/

Cunningham’s Manual of Practical Anatomy. Volume 3:

Head, neck and brain 16th Edition Rachel Koshi

https://textbookfull.com/product/cunninghams-manual-of-practical-
anatomy-volume-3-head-neck-and-brain-16th-edition-rachel-koshi/

Arterial Revascularization of the Head and Neck Text

Atlas for Prevention and Management of Stroke 1st
Edition Horia Muresian (Eds.)

https://textbookfull.com/product/arterial-revascularization-of-
the-head-and-neck-text-atlas-for-prevention-and-management-of-
stroke-1st-edition-horia-muresian-eds/
Dysphagia Management in Head and Neck Cancers A Manual
and Atlas Krishnakumar Thankappan

https://textbookfull.com/product/dysphagia-management-in-head-
and-neck-cancers-a-manual-and-atlas-krishnakumar-thankappan/

Illustrated Anatomy of the Head and Neck Margaret

Fehrenbach

https://textbookfull.com/product/illustrated-anatomy-of-the-head-
and-neck-margaret-fehrenbach/

WHO Classification of Head and Neck Tumours Coll.

https://textbookfull.com/product/who-classification-of-head-and-
neck-tumours-coll/

Atlas of Normal Imaging Variations of the Brain Skull

and Craniocervical Vasculature 1st Edition Alexander M.
Mckinney (Auth.)

https://textbookfull.com/product/atlas-of-normal-imaging-
variations-of-the-brain-skull-and-craniocervical-vasculature-1st-
edition-alexander-m-mckinney-auth/

Atlas of Pediatric Brain Tumors 2nd Edition Adekunle M.

Adesina

https://textbookfull.com/product/atlas-of-pediatric-brain-
tumors-2nd-edition-adekunle-m-adesina/
 Daniel Thomas Ginat
Per-Lennart A. Westesson
Editors

Atlas of Postsurgical
Neuroradiology

Imaging of the Brain,

Spine, Head, and Neck
Second Edition

123
Atlas of Postsurgical Neuroradiology
Daniel Thomas Ginat
Per-Lennart A. Westesson
Editors

Atlas of Postsurgical
Neuroradiology
Imaging of the Brain, Spine, Head,
and Neck

Second Edition
Editors
Daniel Thomas Ginat Per-Lennart A. Westesson
Department of Radiology Division of Diagnostic and
University of Chicago Interventional Neuroradiology
Pritzker School of Medicine University of Rochester School of
Chicago, IL Medicine and Dentistry
USA Rochester, NY
USA

ISBN 978-3-319-52340-8    ISBN 978-3-319-52341-5 (eBook)

DOI 10.1007/978-3-319-52341-5

Library of Congress Control Number: 2017943020

© Springer International Publishing Switzerland 2017

This work is subject to copyright. All rights are reserved by the Publisher, whether the whole or
part of the material is concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse of
illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on microfilms or in any other physical way,
and transmission or information storage and retrieval, electronic adaptation, computer software,
or by similar or dissimilar methodology now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are
exempt from the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information in
this book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher nor
the authors or the editors give a warranty, express or implied, with respect to the material
contained herein or for any errors or omissions that may have been made. The publisher remains
neutral with regard to jurisdictional claims in published maps and institutional affiliations.

Printed on acid-free paper

This Springer imprint is published by Springer Nature

The registered company is Springer International Publishing AG
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
This book is dedicated to my parents, Roselyne and Jonathan.
Daniel Thomas Ginat

This book is dedicated to my wife Ann-Margret and our

children Karin, Oscar, and Nils.
Per-Lennart A. Westesson
Foreword

Radiologists and clinicians caring for patients have a plethora of references

that provide educational tools for imaging studies illustrating neuroanatomy
and many forms of neurological and neurosurgical disease processes.
However, even those who are well versed in interpreting imaging examina-
tions often find assessment of imaging studies in the postoperative patient
difficult. Information on imaging findings in the postoperative patient is
indeed available but, in scattered locations, making ready access for radiolo-
gists difficult.
One realm in which radiologists must constantly update their knowledge is
that of imaging devices: their composition and appearance, their correct loca-
tion, and their proper functioning. Such devices are numerous and have many
different appearances. Increasingly, radiologists are requested to interpret
imaging studies designed to assess the status of devices used in care of patients.
These studies are intended to answer questions such as “Is the device properly
positioned?” “Is the device intact?” and “Is the device functioning properly?”
Resources that can provide information relevant to answering such questions
are scarce and cannot generally be found at a single source of information.
Another area in which radiologists need to regularly update their knowl-
edge base is the appearance of the postoperative surgical site. New surgical
techniques continually come into use; they may present a baffling appearance
to radiologists unfamiliar with their details. As a result, the potential for incor-
rect reporting of imaging findings is substantial. An up-to-date compendium
of normal surgical findings for a given procedure would be of great use. Yet
another potential source of consternation for those interpreting postoperative
imaging studies is assessing complications of surgical procedures. It is easy to
understand how the lack of familiarity of normal and abnormal appearances of
postoperative conditions could lead to one being mistaken for the other.
Thus, a need exists for a comprehensive source of information on these
topics. In Atlas of Postsurgical Neuroradiology, Drs. Ginat and Westesson
ably address that need by providing an in-depth and comprehensive explana-
tion of standard postoperative findings as well as a wide array of appearances
of therapeutic devices. The assembly of information on these topics in a sin-
gle reference will, no doubt, prove valuable to radiologists and physicians
involved in postsurgical care alike.

Durham, NC, USA James M. Provenzale, M.D.

vii
Preface

In addition to updating the text according to progress that has occurred in the
relevant fields since the 5 years that have ensued since the first edition of
Atlas of Postsurgical Neuroradiology, this second edition contains more use-
ful and interesting topics. Indeed, this book includes many new images and
sections, such as robot surgery and intraoperative MRI, as well as additional
authors.

Chicago, IL, USA Daniel Thomas Ginat

ix
Acknowledgments

We thank the following individuals for contributing cases, photographs, or

insights:

Nishant Agrawal, M.D.

Jene Bohannon
Daniel Cavalcante
Kathryn Colby, M.D.
Joel Curé, M.D.
Shehenaz Ellika, M.D.
Zhen Gooi, M.D.
Melissa Guilbeau
Rajiv Gupta, M.D.
Ryder Gwinn
John W. Henson, M.D.
Justin Hugelier
Gregory Katzman, M.D., M.B.A.
Nina Klionski, M.D.
Patrik Keshishian, D.D.S.
Sarah Paengatelli
Bruno Policeni M.D.
Amy Schneider, Medtronic
Patricia Smith, N.P.
Zimmer Spine (Minneapolis, MN)
Christine Toh, M.D.
Richard White, M.D.
John Wandtke, M.D.
Tina Young Poussaint, M.D.
Jennifer Wulff, ARNP
Fatoumata Yanoga, M.D.
Juan Small, M.D.

xi
xii Acknowledgments

We also thank the following companies for providing device images:

Alcon/Novartis
Alphatec Spine
Altomed
Benvenue Medical
Cochlear Corp
Grace Medical
Hoopes Vision
Medtronic
Osmed
Paradigm Spine
Quandary Medical
Synthes
Contents

1 Imaging of Facial Cosmetic Surgery��������������������������������������������    1

Charles J. Schatz and Daniel Thomas Ginat
2 Imaging the Postoperative Orbit��������������������������������������������������   31
Daniel Thomas Ginat, Gul Moonis, and Suzanne K. Freitag
3 Imaging the Paranasal Sinuses and Nasal Cavity����������������������   75
Daniel Thomas Ginat, Mary Elizabeth Cunnane,
and Robert M. Naclerio
4 Imaging the Postoperative Scalp and Cranium�������������������������� 117
Daniel Thomas Ginat, Ann-Christine Duhaime,
and Marc Daniel Moisi
5 Imaging the Intraoperative and Postoperative Brain���������������� 183
Daniel Thomas Ginat, Pamela W. Schaefer,
and Marc Daniel Moisi
6 Imaging of Cerebrospinal Fluid Shunts, Drains, and
Diversion Techniques �������������������������������������������������������������������� 259
Daniel Thomas Ginat, Per-Lennart A. Westesson,
and David Frim
7 Imaging of the Postoperative Skull Base and
Cerebellopontine Angle����������������������������������������������������������������� 311
Daniel Thomas Ginat, Peleg M. Horowitz, Gul Moonis,
and Suresh K. Mukherji
8 Imaging of the Postoperative Ear and Temporal Bone�������������� 351
Daniel Thomas Ginat, Gul Moonis, Suresh K. Mukherji,
and Michael B. Gluth
9 Imaging of Orthognathic, Maxillofacial, and
Temporomandibular Joint Surgery���������������������������������������������� 421
Daniel Thomas Ginat, Per-Lennart A. Westesson,
and Russell Reid
10 Imaging the Postoperative Neck �������������������������������������������������� 453
Daniel Thomas Ginat, Elizabeth Blair, and Hugh D. Curtin

xiii
xiv Contents

11 Imaging of Postoperative Spine���������������������������������������������������� 523

Daniel Thomas Ginat, Ryan Murtagh, Per-­Lennart A. Westesson,
Marc Daniel Moisi, and Rod J. Oskouian
12 Imaging of Vascular and Endovascular Surgery������������������������ 627
Daniel Thomas Ginat, Javier M. Romero,
and Gregory Christoforidis

Index�������������������������������������������������������������������������������������������������������� 697
Contributors

Elizabeth Blair, M.D. Department of Surgery, Section of Otolaryngology-­

Head and Neck Surgery, University of Chicago, Chicago, IL, USA
Gregory Christoforidis, M.D. Department of Radiology, University of
Chicago, Chicago, IL, USA
Mary Elizabeth Cunnane, M.D. Department of Radiology, Harvard
Medical School, Massachusetts Eye and Ear Infirmary, Boston, MA, USA
Hugh D. Curtin, M.D. Department of Radiology, Harvard Medical School,
Boston, MA, USA
Department of Radiology, Massachusetts Eye and Ear Infirmary, Boston,
MA, USA
Ann-Christine Duhaime, M.D. Department of Neurosurgery, Harvard
Medical School, Massachusetts General Hospital, Boston, MA, USA
Suzanne K. Freitag, M.D., M.S. Department of Ophthalmology, Harvard
Medical School, Massachusetts Eye and Ear Infirmary, Boston, MA, USA
Daniel Thomas Ginat, M.D., M.S. Department of Radiology, University of
Chicago, Pritzker School of Medicine, Chicago, IL, USA
Michael B. Gluth, M.D. Department of Surgery, Division of Otolaryngology,
University of Chicago, Chicago, IL, USA
Peleg M. Horowitz, M.D., Ph.D. Department of Surgery, University of
Chicago, Chicago, IL, USA
Gul Moonis, M.D. Department of Radiology, Columbia University Medical
Center, New York City, NY, USA
Suresh K. Mukherji, M.D., FACR Division of Radiology, Michigan State
University, East Lansing, MI, USA
Ryan Murtagh, M.D., M.B.A Department of Radiology, Diagnostic Imaging
Moffitt Cancer Center, Tampa, FL, USA
Marc D. Moisi, M.D., M.S. Department of Neurosurgery, Swedish Neuroscience
Institute, Seattle, WA, USA
Robert M. Naclerio, M.D. Section of Otolaryngology-Head and Neck
Surgery, University of Chicago Pritzker School of Medicine, Chicago, IL, USA

xv
xvi Contributors

Rod J. Oskouian, M.D. Department of Neurosurgery, Swedish Neuroscience

Institute, Seattle, WA, USA
Russell Reid, M.D., Ph.D. Department of Surgery, University of Chicago,
Chicago, IL, USA
Javier M. Romero, M.D. Department of Radiology, Harvard Medical
School, Massachusetts General Hospital, Boston, MA, USA
Pamela W. Schaefer, M.D. Department of Radiology, Harvard Medical
School, Massachusetts General Hospital, Boston, MA, USA
Charles J. Schatz, M.D., FACR Beverly Wilshire Tower Advanced Imaging,
Beverly Hills, CA, USA
University of Southern California Keck School of Medicine, Los Angeles,
CA, USA
Per-Lennart A. Westesson, M.D., Ph.D., DDS Division of Neuroradiology,
University of Rochester Medical Center, Rochester, NY, USA
 Imaging of Facial Cosmetic
Surgery 1
Charles J. Schatz and Daniel Thomas Ginat

1.1  verview of Facial Cosmetic

O polytetrafluoroethylene, silicone, alkyl-imide
Materials and Their Imaging
Features
A wide variety of materials have been used to
augment facial tissues in the form of implants,
grafts, fillers, and injectables (Fig. 1.1). The
main types of implant and graft materials
(Table 1.1) include solid silicone, polytetrafluo-
roethylene, high-density porous polyethylene,
bone, and fat, while the main types of fillers and
injectables (Table 1.2) include hyaluronic acid
preparations, calcium hydroxyapatite, collagen,
gel polymer, and botulinum toxin, among
others.
On occasion, CT or MRI will be obtained to
evaluate complications, which include foreign
body granuloma formation, seroma, infection/fis-
tula/draining sinus, skin atrophy, implant migra-
tion and extrusion, change in cosmetic result,
functional alteration, vision loss, dysesthesia,
ossification, and obstructed breathing, among
others, depending on the type of implant or graft.
Alternatively, changes related to facial surgery
may be encountered incidentally on imaging.

C.J. Schatz, M.D., FACR (*)

Department of Radiology, Beverly Tower Wilshire,
Advanced Imaging, Beverly Hills, CA, USA
University of Southern California, Keck School of
Medicine, Los Angeles, CA, USA
D.T. Ginat, M.D., M.S.
Department of Radiology, University of Chicago,
Pritzker School of Medicine, Chicago, IL, USA
e-mail: dtg1@uchicago.edu
© Springer International Publishing Switzerland 2017 1
D.T. Ginat, P.-L.A. Westesson (eds.), Atlas of Postsurgical Neuroradiology,
DOI 10.1007/978-3-319-52341-5_1
2 C.J. Schatz and D.T. Ginat

Fig. 1.1 Photographs a

of various facial implants
(a, b)

b
1 Imaging of Facial Cosmetic Surgery
Table 1.1 Implants and grafts
Material Properties and uses
Solid silicone Rubber elastomer used since 1956
Well-tolerated
Indications: chin, lateral jaw, cheek, and
nose augmentation
Polytetrafluoroethylene Long-lasting, but can be removed
surgically
Indications: lower face-lift, nasal, and
forehead augmentation
High-density porous Inert and biocompatible
polyethylene Low complication rate
Permanent
Indications: lower face and nasal
augmentation. Also used for orbital and
auricular reconstruction
Bone Used more frequently in the past for chin
and cheek augmentation, often in the form
of “button” implants
Bone or osteochondral grafts are
sometimes used in rhinoplasty
Harvest sites include the calvarium and rib
3
Imaging appearance
CT: variable attenuation, usually more
hyperattenuating than soft tissue, but less
hyperattenuating than bone and best
discerned using bone windows
MRI: very low signal intensity on T1- and
T2-weighted sequences
CT: higher attenuation relative to soft
tissues, but lower attenuation than bone
MRI: hypointense to fat on T1- and
T2-weighted sequences
CT: attenuation between fat and water
MRI: hypointense to fat on T1- and
T2-weighted sequences
Enhancement may occur due to
fibrovascular ingrowth
CT: same as normal bone elsewhere; cortex
and trabecular can be identified unless
resorption has occurred
MRI: same as bone elsewhere
4 C.J. Schatz and D.T. Ginat
Table 1.2 Fillers and injectables
Filler material Properties and uses
Liquid silicone Analogous to intraocular silicone
injection, but not currently FDA
approved for facial cosmesis
Permanent agent
Relatively higher risk of granuloma
formation, particularly with non-medical
grade formulations
Collagen Naturally occurring protein derived from
purified bovine collagen given via a
subdermal injection
Indications: wrinkles, scars, and lines
Lasts approximately 3–6 months
Hyaluronic acid Injectable gel
preparations
FDA approved
Indications: wrinkles, scars, and lines
Lasts about 6 months and can be
removed using hyaluronidase injection
Polytetrafluoroethylene Implanted – not injected
Permanent, threadlike material (not
metabolized, but can be removed
surgically)
Indications: filler in multiple sites
(nasolabial folds, lips, glabella)
Calcium US FDA approved
hydroxyapatite
Temporary injectable that lasts up to at
least 2 years
Indications: wrinkles, lines, scars, and
HIV lipoatrophy
Alkyl-imide gel Injectable, biocompatible, nontoxic,
polymer nonallergenic soft tissue filler
Uses: HIV lipoatrophy and rejuvenation
Botulinum toxin Neurotoxin for the temporary
improvement of glabellar lines
Intramuscular injection (corrugator and
procerus muscles; 5 sites – 0.1 ml each)
Maximum effect at 30 days. Lasts up to
6 months
Imaging appearance
CT: variable attenuation, usually similar to
soft tissue density
MRI: variable signal on T1 and T2 depending
on viscosity
Decrease in signal with fat suppression
More conspicuous on STIR
CT: soft tissue attenuation; subcutaneous fat
appears infiltrated
MRI: same signal intensity as water
(hypointense to fat on T1 and hyperintense to
fat on T2); occasional minimal peripheral
enhancement that can persist up to 2 months
CT: water attenuation; subcutaneous fat
appears infiltrated
MRI: same signal intensity as water
(hypointense to fat on T1 and hyperintense to
fat on T2); occasional minimal peripheral
enhancement that can persist up to 2 months
CT: higher attenuation relative to soft tissues
MRI: hypointense to fat on T1- and
T2-weighted sequences
CT: high attenuation (generally 280–700 HU)
initially; eventually the calcium resorbs,
typically incites fibrous tissue formation that
may be visible on imaging
MRI: similar to bone (hypointense to muscle
on T1- and T2-weighted sequences); no
enhancement
PET: can lead to hypermetabolic response
CT: water attenuation masses surrounded by
thin collagen capsule
MRI: same signal intensity as water
(hypointense to fat on T1 and hyperintense to
fat on T2)
CT: nil
MRI: nil
1 Imaging of Facial Cosmetic Surgery
1.2 Forehead Augmentation
1.2.1 Discussion
Forehead augmentation is performed for improving
the upper facial contour. A variety of alloplastic
implants have been used for this purpose, including
polytetrafluoroethylene and silicone. Often, ­silicone
Fig. 1.2 Mid-forehead augmentation with polytetraflu­
oroethylene. Axial (a) and coronal (b) CT images
demonstrate hyperattenuating linear implants in the
glabella
5
implants have corrugated edges and central perfora-
tions in order to optimize fixation and prevent
capsular contraction. Fillers, such as calcium
­
hydroxyapatite, also have a role in forehead aug-
mentation. These materials can be inserted in the
midline (Figs. 1.2 and 1.3), lateral brow (Fig. 1.4),
or both. Botox is another minimally invasive option
for reducing lines and wrinkles.
6 C.J. Schatz and D.T. Ginat

Fig. 1.4 Lateral brow augmentation. Coronal CT image

shows collections of calcium hydroxyapatite in the lateral
supraorbital areas (arrowheads)

Fig. 1.3 Mid-forehead augmentation with calcium hydroxy­

apatite. Axial (a), coronal (b), and sagittal (c) CT images
demonstrate hyperattenuating linear implants with fuzzy
edges, which provide a gentle convex contour to the glabella
despite the flat frontal bone. A silicone dorsal nasal implant is
also present
1 Imaging of Facial Cosmetic Surgery
1.3  heek and Nasolabial Fold
C often evident (Fig. 1.15). Additional manifesta-
Augmentation
1.3.1 Discussion
Cheek augmentation consists of expanding the
malar region, submalar region, or a combination
of these, often bilaterally. The procedure is per-
formed for soft tissue enhancement or simply for
correcting a deficient or atrophic face, including
HIV lipoatrophy. A wide variety of materials
have been used for these purposes, including
coral implants (Fig. 1.5), silicone rubber implants
(Fig. 1.6), injectable silicone (Fig. 1.7), ­injectable
calcium hydroxyapatite (Fig. 1.8), polytetrafluo-
roethylene strips (Fig. 1.9), hyaluronic acid
(Fig. 1.10), collagen (Fig. 1.11), alkyl-imide gel
polymer (Fig. 1.12), and combination of materi-
als (Fig. 1.13).
Seromas can be present and appear as simple
fluid collections surrounding the implants
(Fig. 1.14). Seromas typically resolve spontane-
ously, unless there is superimposed infection. In
such cases, the patient may present with fever
and purulent drainage. On imaging, stranding of
the subcutaneous fat overlying the implant is
7
tions of implant-associated infections include
osteomyelitis and draining sinuses (Fig. 1.16).
Other complications depend on the type of mate-
rial used. In particular, liquid silicone can induce
extensive inflammation, which appears as strand-
ing or high T2 signal in the subcutaneous tissues
(Fig. 1.17). Furthermore, injected nonmedical-­
grade silicone has a particular propensity to cause
scars and granulomas. These complications can
develop many years after injection of the filler.
Hypertrophic scars can appear as bands of soft
tissue within the subcutaneous fat on CT
(Fig. 1.18). Granulomas often appear as
­subcentimeter rounded or oval foci of variable
attenuation on CT (Fig. 1.19). Silicone foreign
body granulomas can contain microcalcifications
or form eggshell calcifications. Implants, such as
silicone rubber, can occasionally erode through
the bone (Fig. 1.20) and potentially result in
sinusitis. Cheek implantation can sometimes
induce heterotopic bone formation (Fig. 1.21).
Bone grafts can resorb over time, thereby also
diminishing cosmetic effect. Migration of fillers
or implants can mimic mass lesions and impair
vision (Fig. 1.22).
8 C.J. Schatz and D.T. Ginat

Fig. 1.5 Cheek augmentation with coral implants. Axial

CT image shows hyperattenuating material overlying the
bilateral malar eminences
Fig. 1.7 Acne scar treatment with silicone oil filler. Axial
CT image shows punctate hyperattenuating foci of the
filler material (arrow) within the subcutaneous tissues of
the left cheek

Fig. 1.6 Silicone implant cheek augmentation. Axial CT

image shows bilateral crescent-shaped hyperattenuating
implants (arrow) over the zygomatic and maxillary bones
1 Imaging of Facial Cosmetic Surgery 9

Fig. 1.8 Anterior face and nasolabial fold calcium

hydroxyapatite injection. There is hypermetabolism at
the site of the nasolabial fold fillers (arrows) on 18FDG-
PET/CT

Fig. 1.9 Nasolabial fold polytetrafluoroethylene filler.

Axial (a) and coronal (b) CT image shows thin strips of
hyperattenuating material in the bilateral nasolabial folds
and subcutaneous tissues (arrowheads)
10 C.J. Schatz and D.T. Ginat

a b

Fig. 1.10 Nasolabial fold hyaluronic acid augmentation. Coronal STIR (a), T1-weighted (b), and post-contrast
f­ at-suppressed T1-weighted (c) MR images demonstrate streaky material with high T2 signal, as well as mild enhancement
1 Imaging of Facial Cosmetic Surgery 11

a b

c d

Fig. 1.11 Combined cheek and nasolabial fold collagen sagittal T1-weighted (d) MR images in a different patient
injection. Axial CT image (a) shows soft tissue attenua- show bilateral globular collections of collagen-based gel
tion within the bilateral malar fat pads (arrows). Axial filler (arrows), which have signal characteristics similar to
T2-weighted (b), axial post-contrast T1-weighted (c), and that of water
12 C.J. Schatz and D.T. Ginat

a b

Fig. 1.12 Polyacrylamide gel polymer treatment for HIV (arrows) with similar signal characteristics to water in the
lipoatrophy. Axial T2-weighted (a) and T1-weighted (b) right lower cheek. Gel polymer was previously removed
MR images demonstrate encapsulated clusters of material from the contralateral side

Fig. 1.13 Combined silicone implant and calcium

hydroxyapatite cheek augmentation. Axial CT image
shows silicone implants bilaterally (arrows), as well as
calcium hydroxyapatite filler (arrowheads) superficial to
the right silicone implant
1 Imaging of Facial Cosmetic Surgery 13

Fig. 1.14 Cheek implant seroma. Axial (a) and coronal

(b) CT images show fluid in the subperiosteal surrounding
the displaced left silicone cheek implant
14 C.J. Schatz and D.T. Ginat

a b

Fig. 1.15 Cheek implant abscess. Axial (a) and coronal implant is surrounded and displaced by fluid and subcuta-
(b) CT images demonstrate left check subcutaneous fat neous stranding, while the right silicone implant is unre-
stranding and overlying skin thickening. The left silicone markable. Bilateral nasolabial fold fillers are also present
1 Imaging of Facial Cosmetic Surgery 15

a b

c d

Fig. 1.16 Cheek implant osteomyelitis. Coronal CT
image (a) shows right cheek skin dimpling overlying a
draining sinus (arrow) adjacent to a silicone implant.
Axial CT (b) image in the bone window shows sclerotic
thickening of the right anterior maxillary wall and zygoma
adjacent to the implant (arrowheads). Post-contrast axial
(c) and coronal (d) fat-suppressed T1-weighted MR
images show the enhancing draining sinus beneath the
external marker
16 C.J. Schatz and D.T. Ginat

Fig. 1.19 Injectable silicone granulomas. Axial CT

Fig. 1.17 Inflammation. Post-contrast fat-suppressed image shows several subcentimeter nodular densities in
axial T1-weighted MR image shows diffuse enhancement the bilateral nasolabial folds and buccal space fat
in the bilateral cheek subcutaneous tissues surrounding
the filler material (liquid silicone)

a b

Fig. 1.18 Injectable silicone scars. Axial (a) and coronal (b) CT images show bilateral confluent bands of soft tissue
in the bilateral subcutaneous fat of the anterior face
Another random document with
no related content on Scribd:
 "Mutta, setä! Minä panen vastalauseen", sanoin häpeissäni Katrin
puolesta.

"Pane vain! Mutta jos saatte pojanjolpin, menetätte summan.

Pankaa se mieleenne, rakastuneet narrit."

Mutta Katri ei enää voinut hillitä iloansa. Hän lensi sedän kaulaan
ja suuteli häntä kummallekin poskelle ja olisi varmaan muiskauttanut
kolmannen kerran keskelle suuta, ellen minä viime hädässä olisi
ehtinyt väliin. Katri sanoi äkäisesti:

"Älä sinä, Kalle, nyt ole niin mustankipeä! Kyllä sinä ehdit osasi
saada."

Setä oli sanomattomasti huvitettu suudelmista.

"Ähä, siitä sait! Joko huomaat, että minä vielä saan naisen
lämpenemään? Mutta muistakaa, mitä minä puhuin perillisestä.
Voisin vielä lisätä, että minusta tulee lapsen itseoikeutettu kummi."

"Me ristimme sen Samuliksi", lupasi Katri.

"Mitä! Samuliksi! Tyttölapsen! Oletko kaistapää, tyttöseni! Niin se

rakkaus sekoittaa järjen. Ansaitsisit, että rankaisen sinua
suudelmalla."

"Se olisi liian kovaa. Sitä ei hän ole ansainnut", puutuin minä
puheeseen.

Setä alkoi valittaa, että huone tuntui kostealta, mikä on

reumatismia poteville erittäin vaarallista. Hän kiiruhti lausumaan
jäähyväiset ja lähti varoittaen meitä elämään sovinnossa
keskenämme, vaikka nyt oltiinkin mies ja vaimo. Me lupasimme
tehdä niin, ellei voittamattomia esteitä ilmaannu.

Häitten jälkeen aloimme hommata maallemuuttoa. Katri sai parin

kuukauden kesäloman: hän näet palveli eräässä liikkeessä. Siitä tuli
samalla meidän kuherruskuukautemme. Pienet kapistuksemme
olimme pian sulloneet matkalaukkuun. Jo seuraavassa junassa
mennä huristelimme elämämme ihaninta aikaa viettämään.

On turha yrittää kuvata kesänviettoamme. Se oli keskeymätöntä

hääiloa. Samosimme metsiä, soutelimme, kalastimme, uimme,
otimme aurinkokylpyjä, jotta olimme mustia kuin murjaanit,
loikoilimme verkkokiikussa lueskellen Zolata, Dickensiä, Reuteria,
nidoksen toisensa perään. Välipalaksi järkeilimme elämästä, onnesta
ja rakkaudesta.

Enimmän osan päivää kulutimme kuitenkin — suutelemiseen. Ja

sangen vakavaa erimielisyyttä syntyi siitä, mikä määrä olisi pidettävä
kohtuullisena. Katri tahtoi, että alin raja olisi sata suudelmaa päivää
kohti. Minä puolestani ehdotin minimiksi 25. Mutta pahinta oli, että
me emme koskaan muistaneet pitää tarkkaa lukua. Katrilla kyllä oli
jonkunlainen "rakastavaisten päiväkirja", mutta minä huomasin, ettei
hänen luettelonsa ollut lähestulkoonkaan luotettava. Jos näet
jonakuna päivänä oli minun laskujeni mukaan suudeltu esim. 60
kertaa, näytti hänen taksameetterinsä vasta 45. Minä en voinut
selittää eroitusta muuten kuin että hän tahtoi petollisella tavalla
anastaa kokonaista 15 suudelmaa. Mutta koska minä en todistusten
puutteessa voinut häntä varkaudesta syytteeseen saattaa, tyydyin
ainoastaan panemaan "ankaran vastalauseen", jota hän ei viitsinyt
edes pöytäkirjaan merkitä.
 Tällaisista asioista meillä riitti kinastelua pitkin päivää. Vähällä piti,
ettei syntynyt tappelua siitä, kumpi enemmän toista rakasti.

Lopun aikaa me käytimme toistemme kauneuden ja jalojen

ominaisuuksien ylistämiseen, kuten vastanaineiden pyhä velvollisuus
on. Katri oli minun mielestäni täydellisin olento auringon alla, ja minä
hänen silmissään paras niistä monista miehistä, joita hän eläissään
oli ihaillut.

Vähitellen alkoi mitalin toinenkin puoli tulla näkyviin. Minä en

voinut itseltäni salata, että uudet hatut ja muut muotiesineet
anastivat Katrin sielunelämässä melkoisen tilan. Eikä hän
puolestaan voinut olla huomaamatta, että minä olin epäkäytännöllisin
kaikista miehistä päiväntasaajan tällä puolen. Mutta tietysti me
vaikenimme visusti näistä huomioista — sehän kuuluu rakkauden
olemukseen, — rakkauden, joka peittää virheet.

Kuitenkaan kaikitenkaan minä en voinut olla tuntematta suurta

muutosta, mikä minussa huomaamattani tapahtui niin sisällisesti kuin
ulkonaisesti. Hellällä, hienotunteisella tavallaan osasi Katri karistaa
minusta terävimmät särmät ja omituisuudet, jotka vanhanpojan
oloissa olivat kasvettuneet luonteeseeni kuin taula koivun kylkeen.
Kun rakastava ja itse rakkautta kaipaava olento vaati osanottoani ja
huolenpitoani, siirtyi oma tärkeä henkilöllisyyteni pakostakin toiselle
sijalle. Opittuani ymmärtämään häntä aloin samalla paremmin tuntea
itseäni. Koko maailma laajeni ja avartui tullessani huomaamaan, että
siihen kuului muitakin kuin minä yksin. Mikäli opin unohtamaan
itseni, sikäli alkoivat muut merkitä minulle jotakin. Ja sitä mukaa
hävisi myöskin toisten tuomitseminen, katkeruus ja ihmisviha.

Sanalla sanoen: tulin tuntemaan sen väitteen totuuden, että ken

tahtoo rakastaa kaikkia, sen täytyy ensin oppia rakastamaan yhtä.
NELJÄS LUKU.

Myötäjäisten laita on niin ja näin, mutta parempi jotain kuin ei mitään.

Pian puhui meille ääni vatsasta, ettei elämä ole paljasta kuhertelua
ja suutelemista. Rupesimme ajattelemaan Helsinkiin siirtymistä.
Minä ymmärsin, että taistelu leivästä tulisi tästäpuolin kahta
katkerammaksi, vaikka useat tutut aviomiehet väittivätkin, että
nuorenmiehen talous kuluttaa yhtä paljo, jopa enemmän kuin
perheen ylläpito vaatii.

Katri oli järkevä tyttö — tai rouvaksi meidän tästäpuolin onkin

häntä sanottava. Hän oli päättänyt edelleen pitää toimensa,
ansaitakseen lisää. Asetuin vastustavalle kannalle, koska kodin hoito
tuottaisi hänelle kylliksi työtä, mutta hän vakuutti suoriutuvansa
molemmista. Minä alistuin niinkuin oikean aviomiehen tulee — sitä
mieluummin, kun tiesin hänen tarkoittavan yhteistä parasta.

Mutta toisin oli sallittu. Liike oli kesän kuluessa vaihtanut

omistajaa, ja uuden hallinnon ensi tehtävänä oli palveluskunnan
vähentäminen. Siten joutui Katri käyttämättömäksi, ja se seikka tuotti
hänelle suurta mielipahaa. Mutta eihän asia ollut autettavissa.
 Ensi työksemme kaupungissa tuli asunnon hankkiminen. Ehdotin
säästäväisyyssyistä, että asuisimme aluksi kalustetussa huoneessa
ja kävisimme syömässä jossakin huokeanlaisessa ruokalassa. Niin
olin kuullut monien vastanaineiden tekevän. Sentapainen perhe-
elämä ei joka suhteessa vastannut Katrin toivomuksia, mutta ei hän
liioin tahtonut vastustavallekaan kannalle asettua.

Minä siis otin ja sommittelin näin kuuluvan ilmoituksen: "Nuori,

lapseton pariskunta haluaa vuokrata pienen, vaatimattomasti
kalustetun huoneen." Siihen tahtoi Katri tehdä pikku oikaisun, jotta
sepustus sai seuraavan muodon: "Nuori, toistaiseksi lapseton
pariskunta" j.n.e. Minä repesin nauramaan ja kysyin, tarvitsiko sitä
koko maailmalle toitottaa, että me toivoimme perillistä. Silloin
ymmärsi hänkin asian ja nauroi, että mikä se pistikään hänen
päähänsä tuon aatoksen.

Kun sitten menimme hakemaan vastausta, saimme niitä

kilokaupalla. Niiden mukaan haimme kortteeria, juoksimme
kokonaiset kaupunginosat ja korttelit, rappuja ylös ja alas, mutta
vasta illan tullen löysimme huoneen, josta saattoi ruveta
keskustelemaan. Se oli pieni ja viidennessä huonekerrassa, josta oli
verrattain kaunis näköala: takapiha ja naapuritalon autio tiiliseinä —
kattoja ja savupiippuja lukuunottamatta. Vuokra oli 50 markkaa
kuukaudelta valon ja lämmön kera, mutta Katri osasi tinkiä siitä viisi
markkaa. Minulta olisivat varmaan ottaneet 60 markkaa.

Seuraavana päivänä lähdin uudelle kiertomatkalle. Kävin

kaupungin kaikkien sanomalehtien toimituksissa tarjoamassa
kykyäni niiden palvelukseen. Kaikkialla oli vastaus sama: heillä oli
vakinaisten toimittajien lisäksi sellainen reservi ylimääräisiä, että se
tyydytti kysynnän kymmeneksi vuodeksi eteenpäin. Eräässä
iltalehdessä kuitenkin luvattiin työtä sen jälkeen kun saivat kuulla,
että olin harjoittanut soitannollisia opintoja ja pystyisin hoitamaan
musiikkiarvostelua. Siinä sivussa saisin julaista lehden
kellarikerroksessa kaunokirjallisia tuotteitani. Laskin summittaisesti,
että jos olisin tuottelias, saattaisi palkkani nousta sataan markkaan
kuussa, mikä oli ruhtinaallinen tulo minun oloissani.

Samoihin aikoihin vilahti minulle leivän kanta toiseltakin taholta.

Tapasin kadulla muutaman tuttavani, maisterismiehen, joka kauppasi
hallussaan olevaa viikkolehteä. Asetuin epäröivälle kannalle, mutta
hänen onnistui todistaa, miten edullinen kauppa tulisi olemaan
minulle ja epäedullinen hänelle. Lehti oli suuresti suosittu, vakinainen
tilaajamäärä lähenteli viittätuhatta, mutta sen voisi helposti koroiltaa
kymmenkertaiseksi. Lisäksi oli sillä varakas ilmoittajapiiri. Minä en
malttanut olla kysäisemättä, miksi hän tuollaisen kultakanan laski
käsistään. Siihen hän vastasi, että hänellä ei ollut riittävästi aikaa
lehden toimittamiseen. Koska minulla oli aikaa enemmän kuin omiksi
tarpeiksi, suostuin kauppaan. Hinnaksi sovittiin 5,000 markkaa, josta
summasta minä kirjoitin vekselin.

Ylpeänä ja onnellisena kiiruhdin kotiin ilmoittamaan Katrille suurta

uutista. Mutta iloni ei, ihme kyllä, oikein tarttunut häneen.
Päinvastoin hän morkkasi minua, että olin ruvennut kauppoihin
ottamatta tarkempaa selkoa lehden kannattavaisuudesta.

"Elä ollenkaan huolehdi", sanoin minä. "Siitä lehdestä minä teen

Suomen enimmin levinneen. Siinä on meille oikea kultakaivos.
Luonnollisesti pitää alussa jonkun verran kiinnittää rahoja, mutta sitte
menee kaikki kuin rasvattu."

Ei Katri sen enempää moittinut, kun näki, millä innolla minä

asiaani ajoin.
 Yhteiselämämme oli alussa niin sopusointuinen ja onnellinen kuin
se voi olla kahden ihmisen välillä, jotka ymmärtävät ja rakastavat
toisiaan. Tosin minä olin poikamiespäivinäni tottunut vapauksiin,
jotka eivät oikein sopineet avioelämän kehyksiin. Vaikka minussa oli
seuramiestä mahdollisimman vähän, kaipasin toisinaan toveripiiriä,
suurempaa seuraa, leikinlaskua, poikamaisia kujeita. Mutta Katri
osasi taitavasti järjestää niin, etten milloinkaan päässyt
ikävystymään. Hän täytti toivomukseni ennenkuin olin ehtinyt sitä
ilmaisemaankaan. Illat istuimme yhdessä, Katri käsitöitä tehden,
minä katsellen hänen sievien kätöstensä näppärää leikkiä tai lukien
ääneen jotakin. Toisin ajoin keskustelimme enemmän tai vähemmän
tärkeistä elämän kysymyksistä. Ja joskin useasti oltiin vastakkaista
mieltä, ei väittelymme koskaan muuttunut kiihkeäksi, vielä
vähemmän riitaiseksi.

Katri ei ainoastaan ollut vaimoni; hän oli samalla ystävä, toveri,

elämänkumppani sanan kauneimmassa merkityksessä.

Kuitenkin kaikitenkin huomasin, että Katri oli kuvitellut avioliittoa ja

perhe-elämää toisenlaiseksi. Hän kaipasi oikeata kotia, omaa
taloutta, missä hänellä oli johto ja sananvalta. Yllättääkseni hänet
minä kerran sanoin:

"Jospa meillä sentään olisi varoja hankkia huonekaluja, niin

vuokraisimme oman huoneuston."

"Oletko sinäkin sitä ajatellut! Tiedätkö, minä suunnittelin sitä jo

silloin kun naimisiin menimme, jopa ennemminkin", sanoi Katri ja
säteili niin kirkkaasti kuin olisi armas aurinko paistanut minua silmiin.

Koska meillä oli setäni lahjoittama summa pankissa, päätimme

hankkia vaatimattoman kaluston, päästäksemme alkuun.
Onnistuimme vuokraamaan keittiön ja kamarin 60 markalla. Eräänä
päivänä meillä oli hirveä pinnistys ja päänvaiva, johon oman kodin
sisustaminen oli aiheena. Katri harppoi pitkin askelin seinästä
toiseen, mittasi välimatkoja, puheli ääneen itsekseen ja teki
kustannusarvioita. Koska minäkin arvelin itselläni olevan
äänioikeuden, virkahdin ajatuksissani: "Minkäslaisen sängyn sitä
oikein hankkisi, pari- vaiko…"

"Sänkykö se tässä nyt on ensimäinen! Tyhmyri!" torui Katri

loukkaantuneena muka. Vähästäpä nokastuu, tuumin ja sanoin: "Ei
suinkaan tässä permannollekaan käydä pitkäkseen."

"Tyhmyri! Tyhmyri!" kertasi hän ja pyöritti sormeaan minua

osoittaen.

Minua halutti tehdä hänelle kiusaa. "Lapsen vaunujako sinä sitten

aiot lähteä ostamaan!"

"Tyhmyri! Kolminkertaisesti tyhmyri!" hän mutisi ja kurkoitti

varpaisillaan pitkin seinää niin korkealle kuin sormenpäillä yletti,
mutta kadotti tasapainonsa ja putosi lattialle istualleen, jotta
mätkähti. Minulta pääsi aika nauru. Sitä hän ei huomannut, vaan
höpisi itsekseen:

"Metri ja kuusikymmentä sentimetriä… Piironki sopii paraiten

nurkkaan. Tuohon tulee sohva ja tuolit, tuossa on pöydän paikka…"

Sitte hän puhui vielä monenmoista, mutta niin hiljaa, etten voinut
kuulla.

Minä huomasin, ettei tässä jäänyt pienintäkään rakoa minun

viisaudelleni; siksi vaikenin kuin kakluuni. Tietämättömyyteni sai pian
virallisen vahvistuksen, kun Katri sanoi:

"Te miehet ette tajua talousasioista tämän taivaallista, mutta

kuitenkin sekaannutte kaikkeen ja olette muka myös
ymmärtävinänne jotakin."

"Milloin minä olen viisaudellani röyhennellyt?" kysyin. Hän vastasi

siihen, että nyt hänellä oli tarkalleen tiedossa, miten isoja ja minkä
mallisia huonekaluja otetaan.

Arvelimme, että 500 markkaa riittäisi huonekaluihin. Katri kehui

tuovansa tärkeimmät keittokalut kotoaan; paistinpannun ja sen
semmoiset saisi lainaksi naapureilta.

Koko seuraava päivä meni huonekalujen valikoimiseen,

tinkimiseen ja kulettamiseen. Katri se oikeastaan sen tehtävän
suorittikin. Minun osakseni jäi vain — maksaminen. Ja hauskaahan
oli, että edes sen verran sain olla mukana tässä tärkeässä
edesottamisessa.

Aamulla komensi Katri minua ottamaan hattuni ja seuraamaan

häntä. Sain kunnian kantaa vasua ja arvasin siitä, mihin matka piti.
Torilta lähdimme ylöspäin. Minulla oli täysi työ kantamisessa.
Matkalla pysähtyi Katri kirjakaupan ikkunalle, mikä sai minut suuresti
ihmettelemään. Ensi kertaa hän näet tällaiseen paikkaan eksyi —
useimmiten hän seisahtui muotikaupan edustalle.

"Kah, siinähän on Zolan romaani: 'Naisten paratiisi.' Sitäkö mielesi

tekee?" kysyin.

"Tiedätkö, mikä on 'naisten paratiisi'? No — keittiö! Ja minä haen

keittokirjaa", selitti Katri.
 Ja hän tarttui minua hihaan ja veti perässään kirjakauppaan. Siellä
hän tilasi tiskille koko keittokirjavaraston, valikoi, vertasi ja arvosteli,
kyseli hintoja ja osti vihdoin paksun nidoksen. Sitte hän käski minun
maksaa ja lähti.

Mutta olisittepa nähneet sitä häärinää ja touhua, mikä kotona

syntyi, tai tunteneet sen katkun ja käryn, joka keittiöstä lähti. Näytti
siltä kuin olisi ollut tulossa pidot sadalle ihmiselle, jotka eivät pariin
viikkoon olleet suuruksen murenaa suuhunsa pistäneet. Kuului
kerran niin ankara pihinä, että minä ryntäsin keittiöön luullen
onnettomuuden tapahtuneen. Katri tuli vastaan pitkä, valkea esiliina
vyöllä ja hihat olkapäihin käärittyinä ja käski minun pysyä poissa,
kunnes hän saa ruuan valmiiksi. Häveten uteliaisuuttani hiivin
takaisin ja päätin, että tulkoon soppa hyvä tai huono, minä en
sekaannu naisten askareihin.

Katri oli nyt omassa elementissään, ja minun teki hyvää katsella,

miten tyytyväinen ja onnellinen hän oli. Kun vihdoin istuuduimme
puhtaalla liinalla verhotun pöydän ääreen, tunsimme ensi kerran
oman kodin esimakua.

Päälaji Katrin ruokalistassa oli erästä sotkua, joka näytti olevan

puuron ja vellin sekasikiö. En malttanut olla tiedustamatta, mikä
moinen herkku oli nimeltänsä.

"Se on muhennosta", selitti Katri viisaan näköisenä.

"Eikö sillä ole sukunimeä?"

Katri mainitsi mutkikkaan vieraskielisen nimen — liekö ollut

syyrian- vai arabiankieltä. Minä yritin lausua saman, mutta silloin
meni koko "muhennos" väärään kurkkuun, ja minä huomasin, että
kieliopinnot ruokapöydässä ovat enemmän haitaksi kuin hyödyksi.

"Ei tämä juuri kummalle maistu minun suussani", rohkenin

arvostella.

Mutta sitä ei minun olisi pitänyt tehdä. Katri otti ja sanoi:

"Se riippuu siitä, että sinun suussasi on vika. Mutta ei saa moittia
mitään sen vuoksi, ettei satu sitä ymmärtämään. Sinäkin kirjoitat
hämäriä, käsittämättömiä runoja, mutta siitä huolimatta minä luen
niitä, vieläpä kiitänkin."

"Ahaa! Jos siitä on kysymys, niin voinhan minäkin kiittää, vaikka

totta puhuen tämä herkku käy yli minun ymmärrykseni."

Katri uhkasi toisella kertaa; valmistaa vielä suuremman yllätyksen.

Lupasi laittaa "vanukasta".

Syötyämme kysyin, eikö rouvalla sattumalta ollut mitään

jälkiruokaa.

"Tuossa on!" sanoi hän ja suuteli minua. "Saako olla lisää?"

"Samahan tuo, jos sinulta liikenee", sanoin minä.

"Sitä lajia minulla on varastossa pitkäksi aikaa", vakuutti Katri ja

suuteli toisen ja kolmannen kerran, ja vielä monta kertaa lisäksi.

Pöydästä noustessa kiitin ja sanoin:

"Totta puhuakseni ei sinun 'muhennoksesi' minua erikoisemmin

miellyttänyt, mutta jälkiruoka oli kerrassaan verratonta."
 Katri näytti ylen onnelliselta, kun edes siten olin tyytyväinen.
Hänen kunniakseen olkoon sanottu, että hän pian omin päin oppi
niin taitavaksi ruuanlaitossa, että olisi kyennyt tyydyttämään
suuremmankin herkkusuun vaatimukset kuin minä satuin olemaan.
Sillä jos toden sanon: yksipuolisempaa ruokalistaa on mahdoton
kuvitella kuin se, jota minä poikamiespäivinäni olin seurannut. Vai
mitä sanotte tällaisesta ruokajärjestyksestä: aamiaiseksi leipää,
perunaa, silakkaa; päivälliseksi perunaa, silakkaa, leipää; illalliseksi
silakkaa, perunaa, leipää. Vaihtelu ilahuttaa!

*****

Oikeastaan minun pitikin tässä luvussa puhua myötäjäisistä, mutta

siitä asiasta voisi kirjoittaa erityisen kirjan. Tyydyn toteamaan, että
tyhjin käsin ei köyhinkään tyttö miehelään lähde. Eikä Katrikaan.
Liinavaatteitakin hän toi pari vasullista, joita oli äitinsä kanssa
neulonut parin kolmen vuoden aikana ennen häitä. Eikä hän ollut
niinkään vähän ylpeä latoessaan niitä lipaston säilöihin.

Muun hyvän mukana Katri toi uuteen kotiin ison laatikollisen

kirjeitä — rakkauskirjeitä tietenkin! Eivät naiset muunlaiseen
kirjevaihtoon ryhdykään kuin hätätilassa. Nähdessäni, miten
hellävaroen hän arkistoansa piteli, alkoi mieltäni hyvin
ymmärrettävistä syistä kaivella. Vaadin häntä polttamaan koko
töskän, koska hän nyttemmin oli minun yksityisomaisuuttani. Hän
suostui sillä ehdolla, että minäkin poltan kaikki naisilta saamani
kirjeet. Väitin, ettei minulla sellaisia ollut, mutta niin lopulta kävi, että
minunkin täytyi vetää esiin muistojeni kätköt. Ennen polttamista
luimme kaikki läpi. Minun on tunnustettava, että joltisellakin
mielenkarvaudella luin "hellimmistä tervehdyksistä", "ikuisista
uskollisuusvaloista" ja "polttavimmista suudelmista". Katri puolestaan
luuli erään minun kirjeeni nojalla voivansa päättää, että minä olin
joskus ollut kihloissa jonkun toisen kanssa. Eikä siitä jutusta selvitty
ilman kyyneleitä — kuinkas muuten! Minä vakuutin, että olin monta
kertaa ollut kauheassa vaarassa joutua kihloihin, mutta aina
suoriutunut voittajana, kunnes Katri tuli ja vangitsi minut lopullisesti.

Kun näin olimme tehneet tiliä menneisyydestämme, heitimme

koko kirjevaihtomme keittiön pesään. Sitte pani Katri kahvipannun
tulelle sanoen ettei meillä ollut varaa hukata niin kallisarvoista
polttoainetta kuin rakkauskirjeet ovat! Oli miten oli: iloinen valkea
siitä tuli, ja hyvälle se kahvi maistui.

Katrin tuomien tavarain joukossa oli muuan paperiin kääritty esine,

jota minä alussa arvelin kuvastimeksi. Mutta kun kääre poistettiin, tuli
esiin vanha, pölyttynyt maalaus, jonka mustunut kehys todisti, ettei
taulu eilispäivänä ollut siveltimestä lähtenyt. Pidin sitä koholla ja
sanoin:

"Mikähän poropeukalo tämänkin on töhertänyt!"

Kun Katri ei vastannut, lisäsin leikkisästi:

"Tässäkö ne ovat sinun myötäjäisesi?"

Mutta sitä minun ei olisi pitänyt sanoa. Se haavoitti häntä

kauheasti.
Kyyneleet tulvivat esiin, ja hän sanoi:

"Tiesithän sinä, että minä olin köyhä. Miksi sitten otit minut?"

Miten kaduinkaan sanojani! Koetin lohdutella: "Katri kulta! Ei ollut

tarkoitukseni loukata. Sinä olet tuonut maailman parhaat myötäjäiset:
uskollisen, rakastavan sydämen. Se on paljoa enemmän kuin minä
ansaitsenkaan."

Muuta ei tarvittu: Katri hymyili taas kyyneltensä lomasta, vieläpä

nauroikin ja sanoi: "Tahdotko kuulla taulun historian?"

"Historian! Onko sillä sellainenkin?"

Otin taulun lähemmin katsellakseni, sillä Katrin sanat olivat äkkiä

tehneet kuvan mielenkiintoiseksi.

Se oli noita madonnankuvia, joita vanhan ajan mestarit niin

hartaasti maalasivat: Jumalan äiti lapsineen. Mutta millä
antaumuksella olikaan aihetta käsitelty, — mikä neitseellinen
puhtaus kuvastui äidin maahanluodusta katseesta, ja mikä
jumalallinen hohde heijaili lapsen pään ympärillä, jota sädekehä —
kauan sitten tummennut — kaunisti! Katselin kuvaa kuin lumottuna.
Se alkoi elää, melkeinpä liikkua silmissäni.

"Kuulehan, Katri! Madonna on sinun näköisesi", sanoin minä.

"Oletko sinäkin sen huomannut! Moni väittää samaa", myönsi Katri

hymyillen.

"Mutta historia?"

"Niin, historia. Kaikki tietoni supistuu siihen, että se on kulkenut

suvussamme perintönä satoja vuosia. Siitä kerrotaan, että se tuottaa
onnea ja että madonna kuulee rukouksen."

Nyt nauroin minä vuorostani:

 "Emmehän me ole kuvain kumartajia. Katolisissa maissa
rukoillaan
Jumalan äitiä ja muita pyhimyksiä."

"Uskovatko he todella, että neitsyt voi auttaa?"

"En tiedä. Kysyin kerran nuorelta naiselta, joka kuului katoliseen

kirkkoon. Hän vakuutti, että Maria kuulee rukouksen."

Olin uudelleen ottanut kuvan esille. Samassa putosi lattialle

rypistynyt paperi, joka oli ollut pistetty kehyksen taakse. Tuskin olin
ottanut sen, kun Katri hyökkäsi kimppuuni ja koetti riistää sen
minulta.

"Et saa, kuule! Anna se tänne! Hyi, kun olet ilkeä!"

Hän sieppasi paperin, mutta minä pidin urheasti puoliani, joten se

repesi kahtia. Onneksi jäi alku minun käteeni.

"Mitä, runo!" huudahdin.

"Tuossa! Ota loppukin!" huusi Katri ja heitti minulle puoliskonsa.

Sovitin palaset yhteen ja luin:

MADONNA.

Ma katson kuvaa lapsosen ja pyhän, puhtaan neitsyen, ja

sydämeni heltyy ain': Madonna, kuule huutoain!

Jumalan äiti, miksi niin

sa painat lasta parmaisiin
kuin kohtalonsa aavistain! —
Madonna, kuule huutoain!
 On ilta, päivä mailleen käy,
mut ystävääni vain ei näy.
Oi, etkö helly itkustani!
Madonna, kuule huutoain!

Oi neitsyt puhdas taivahan,

oi lapsi, Poika Jumalan,
sa auttaos mua murheissain!—
Madonna, kuule huutoain!

Oot puhdas yli kaikkien,

mut minä kurja syntinen.
Ah, jospa pyhyytes ma sain!
Madonna, kuule huutoain!

"Kuka on sen kirjoittanut? Katri! Sinä!" huudahdin.

"Niin, minä. Mutta et saa nauraa. Se on niin tuhma. Se oli hetken

oikku, päähänpisto."

Liikutettuna kysyin:

"Missä, milloin on se syntynyt?"

"Siitä on kauan. Olimme äsken tutustuneet. Istuin yksin eräänä

iltana.
Olin ikävissäni. Epäilin rakkauttasi. Sinä näytit niin kaukaiselta,
saavuttamattomalta. Silloin sattuivat silmäni madonnankuvaan
seinällä.
Huokaukseni sai rukouksen muodon."

"Kuuliko madonna rukouksesi?"

 "En tiedä, mutta seuraavana päivänä tapasimme, ja suruni oli
laihtunut."

Minusta tuntui ihmeelliseltä, kuin olisin joskus itse kokenut samaa.

"Ja sinä uskot, että madonna tuottaa onnea?" kysyin.

"En. Mutta sen uskon, että madonna tuntee itse onnea. Katso,
miten kiihkeästi se painaa lasta rintoihinsa!"

"Katri!"

Hän kietoi kätensä kaulaani ja sanoi:

"Madonna rakastaa. Ja se, joka rakastaa, on onnellinen."

Minä vedin hänet rinnoilleni.

"Niin, Katri, sinä olet oikeassa. Se, joka rakastaa, on onnellinen.

Rakkaudessa yksin on oikea, pysyvä onni."

Aurinko sukelsi samassa esiin, sen säteet lankesivat viistoon

madonnankuvan yli. Ajan himmentämä sädekehä sai ikäänkuin
uuden loisteen… näytti siltä kuin olisi Jumalan äiti lapsineen
hymyillyt meille — meille, jotka rakastimme ja olimme onnelliset
rakkaudessamme…
VIIDES LUKU.

Minä saan vihdoin vakinaisen viran — holhoojatoimen.

Tuli syksy, vuodenaika, joka Helsingissä on niin pitkä, pimeä ja

ikävä. Myrsky ravisteli puita, meri vaahtosi valkoisena, taivas vetisteli
ikäänkuin itkien kesän kadonnutta kauneutta.

Ränsistyneet, puolilahot ihmiset, setä Samulin kaltaiset, valittivat

vaivojansa: millä oli nuha ja kurkkukatarri, millä reumatismi ja
influensa; monet tuskin tiesivät, mikä heitä vaivasi, mutta ruikuttivat
muiden mukana.

Katri ja minä emme valittaneet. Olimme nuoria, terveitä,

elämänhaluisia. Meillä oli elämä edessä ja luotimme tulevaisuuteen.
Olin vielä kerran koettanut saada vakinaista tointa, mutta yritys
päättyi yhtä surkeasti kuin kaikki edelliset. Pettymys ja ajanhukka oli
ainoa tulos — kuluista puhumattakaan. Nähtävästi oli minulla huono
onni elämän suurissa arpajaisissa.

Senpä vuoksi pidinkin kynsin hampain kiinni

sanomalehtimiestoimestani. Mutta menestyksestäni on paras olla
puhumatta. Olin joutunut ristituleen, jossa minua yhtäältä pommitti
lehden johtokunta, toisaalta lukijat ja yleisö. Onnettomuudekseni olin
musiikkiarvosteluissani kirjoittanut vilpittömästi eräistä varsin
keskinkertaisista, mutta yleisön jumaloimista taiteilijoista. Ja siitäkös
melu nousi! Sain kuulla kunniani — mikäli sitä minulla vielä oli.
"Julkiset vastalauseet" ja "ankarat paheksumiset" koristivat parin
viikon ajan lehden yleisön-osastoa. Minä kuittasin kaikki säälivällä
hymyllä. Sitä pahempi oli, että johtokunta antoi minulle viimeisen
varoituksen, — koska sellaista hävyttömyyttä oli ennenkin
tapahtunut, että minä uskalsin olla jossakin makuasiassa eri mieltä
kuin pääkaupungin sivistynyt musiikkiyleisö. Luvattuani ruveta
kiittämään kaikkia esityksiä, hyviä niinkuin huonojakin, sallittiin minun
armosta ja suosiosta pitää laihatuloinen toimeni.

Kahta hullummin oli viikkolehteni laita. Kuten ennustettiin tuli siitä

kultakaivos, mutta ei sellainen, joka tuottaa kultaa, vaan pohjaton
kaivo, joka nieli vanhatkin säästöni. Ostaessani lehden siirtyivät sen
velatkin minulle. Ja jos kohta ne eivät itse asiassa mahdottomat
olleetkaan, tekivät ne minun hoikkaan kukkarooni tuntuvan loven.
Heti alussa sain suorittaa viidettäsataa markkaa, ja kummiakin oli
kauppahinta vielä maksamatta. Vakituisia tilaajia ei lehdellä ollut
tuhattakaan, ja ilmoittajapiiri supistui muutamiin punssiliikkeisiin,
jotka uhkasivat keskeyttää ilmoittamisensa, koska siitä ei ollut
vastaavaa etua. Huomattuani, että olin pistänyt pääni permeen,
päätin siirtää vahingon, s.o. myydä lehden, mutta en osunut
löytämään ketään yhtä tyhmää kuin itse olin ollut. Katrille en
kehdannut puhua asiasta halaistua sanaa, siihen olin liian ylpeä.
Ihmettelin vain, miten ystävä voi niin pahasti toisen pettää. En
ymmärtänyt, että liike-elämässä oma voitto on ensi sijalla, ystävyys
toisella.

*****
 Kesken kaiken tuli toiselta taholta uusia huolia.

Koleana, sateisena päivänä istuessani artikkelini ääressä soi

ovikello. Katri tuli ilmoittamaan, että nuori neiti kysyi minua. Hän
näytti hämmästyneeltä, oli kenties mielikuvituksessaan jo luonut
historian nuoruuden lemmitystä, hyljätystä rakastajattaresta,
jollaiseen nuoret rouvat ovat erittäin taipuvaisia.

"Mitä hän tahtoo?" kysyin tyynenä kuin ei käynti olisi minua

vähääkään liikuttanut.

"Mistä minä tiedän! Surupuvussa hän on", sanoi Katri.

Viimeisten sanojen vaikutus minuun oli omituinen. Laskin kynän

kädestäni ja menin eteiseen.

"Sirkka! Sinä!" pääsi minulta. Tartuin tytön käteen, jota likomärkä

hansikas peitti.

Sisareni tytär seisoi siinä puolilyhyessä hameessa vielä, suruharso

kasvoilla, tukka kahdella paksulla palmikolla. Tervehdykseksi hän
puolittain niiasi, puolittain kumarsi, aivan kuin tietämättä kumpi
paremmin soveltuisi hänen ikäiselleen.

Tehtyäni hänet tutuksi Katrin kanssa veimme vieraamme sisälle.

"Eihän sinulla poloisella ole edes sateensuojaa. — Miten löysit

tänne?" kysyin.

Katri meni keittiöön, jättäen meidät kahden. Mieliala muistutti

hautajaistunnelmaa.
 "Miksi sinun piti kadottaa äitisi! Jumala sen tahtoi", sanoin
tietämättäni, mikä toi nuo sanat suuhuni.

Ääneti vaipui nuori tyttö kokoon tuolillaan ja tyrskähti katkeraan

itkuun. Hiukan tyynnyttyään hän kuivasi kyyneleensä ja katseli
kostein silmin alaspäin. Hänen surussaan oli jotakin ylevää ja
kaunista. Sirkka-rukka! Tuskin oli muutama vuosi kulunut hänen
isänsä kuolemasta — ja nyt riisti kohtalo häneltä äidin. Yksin, orpona
oli hänen kuljettava elämänsä. Mitä se merkitsee turvattomalle,
seitsemäntoista täyttäneelle tytölle, sitä tuskin käsitämme me, joita
vanhempien hellä huolenpito ohjaa maailman liukkaalla tiellä.

Hän huokasi syvään, loi kyyneleiset silmänsä minuun ja sanoi:

"Me odotimme enoa hautajaisiin, mutta eno ei tullut."

"Se tuli niin odottamatta, matkakin oli pitkä, ja…"

Hän meni eteiseen, toi käsilaukkunsa, otti kirjeen ja antoi minulle.

"Äiti lähetti tämän kirjeen. Hän kirjoitti sen vähää ennen

kuolemaansa."

Kirje oli kyhätty kuolevan kuumeisella, vapisevalla kädellä ja

kuului:

"Rakas veljeni!

Kun joskus saat tämän, ei minua enää ole elävien joukossa.

Viimeinen ajatukseni kohdistuu Sirkkaan. Hän oli ainoa lapsemme,
silmäterämme. Miten jaksaa hän kulkea yksin, turvattomana elon
myrskyjen läpi! Kuitenkin valitessani sinut holhoojaksi tiedän hänen
kasvatuksensa joutuvan hyviin käsiin.
 Hän saa itse kertoa asiastaan. Hän siirtyi koulussa
seitsemännelle luokalle. Tarkoitukseni oli, että hän jatkaisi lukujaan
ja siinä sivussa kehittäisi musikaalisia lahjojaan, mikäli koulutöiltä
jää aikaa. Ylioppilaaksi tultuaan saa hän antautua musiikin alalle,
johon hänellä on suuret lahjat ja palava halu.

Sirkan perimän omaisuuden uskon täydellä luottamuksella sinun

hoitoosi. Sen pitäisi riittää, kunnes hän kykenee itse huolehtimaan
toimeentulostaan. Jos Jumalan tahto on, että hän joskus joutuu
avioliittoon, toivon sinun huolehtivan siitä, että hän saa kunnollisen
elämänkumppanin.

En jaksa enempää. Kuolema seisoo kynnyksellä ja odottaa.

Jumala siunatkoon sinua ja rakasta tytärtäni! Viimeinen

tervehdys siskoltasi

Kaarinalta."

Vaikka vaivoin saatoin pidättää kyyneleitäni, koetin hillitä

liikutustani, sillä pelkäsin saattavani tytön uudestaan itkun valtaan.

Katri oli hommannut kahvit. Juodessa sanoi Sirkka

matkatavaroidensa vielä olevan asemalla. Hänen oli mentävä
matkailijakotiin, kunnes ehti hankkia asunnon. Katri lupasi järjestää
niin, että Sirkka saisi asua luonamme siihen mennessä, vaikka
meillä olikin ahdasta. Hotelli on huono koti, siellä käy kaikenlaista
väkeä, — nuoren, kaupunkioloja tuntemattoman tytön ei ole hyvä
sellaiseen asettua.

Kun Katri kuuli, että Sirkka tulee asettumaan kaupunkiin, sanoi

hän:
 "Voi, kun emme tienneet! Olisimme vuokranneet yhden huoneen
lisää. Olisi ollut hauskaa, kun olisimme olleet kaikki yhdessä. Minäpä
kuulustelen, eikö tässä talossa ole yksityistä huonetta vapaana."

Sirkka kiitti liikutettuna, ja Katri riensi keittiöön hommiinsa.

Neuvottelimme Sirkan opinnoista ja omaisuuden hoidosta. Hänen

perintönsä teki noin kymmenentuhatta markkaa rahaa, pari
velkakirjaa ja muutamia pankinosakkeita. Äiti oli toivonut, että
omaisuutta pidettäisiin säästeliäästi; olisi käytettävä etupäässä
korkoja. Musiikkiopistossa hän työskentelisi aluksi ylimääräisenä
oppilaana, jollaisena hänellä olisi vapaus sovittaa tuntinsa kouluajan
mukaan. Hänen pianiinonsa oli myyty huutokaupalla, koska sen
kulettaminen olisi ollut hankalaa. Aikomus oli ostaa hänelle uusi
Helsingissä.

Katri oli pannut, liikekannalle koko keittotaitonsa. Ja hyvin hänen

valmisteensa vajosivat niin hyvin omaan väkeen kuin vieraaseen.
Emäntä pyyteli anteeksi, ettei ollut arvannut hankkia mitään erikoista
vierasta varten, ja minä katsoin sopivaksi selittää, että jos olisi osattu
odottaa Sirkkaa, niin toisenmoinen juhlapöytä olisi katettu.

Tyttö-parka joutui hämilleen näistä kohteliaisuuksista. Häntäkö

varten olisi kannattanut varustaa — hänhän oli vaivaksi muutenkin!
Kävi ilmi vielä kerran, että sukulaisten kesken kursaillaan enemmän
kuin ventovieraiden parissa.

Päivällisen jälkeen oli Sirkan käytävä kaupungilla ostamassa

oppikirjoja ja nuotteja. Katri ja minä lähdimme oppaiksi, koska tytön
olisi ollut vaikea löytää oudossa kaupungissa.
 Sade oli lakannut. Asteltiin yhdessä keskikaupunkia kohti. Sirkka
herätti vastaantulijoissa huomiota surupuvullaan. Moni nainen näytti
kadehtien katselevan häntä; naiset nyt kerta kaikkiaan luulevat, että
musta pukee heitä erinomaisesti. Mutta vielä enemmän herätti
Sirkka miehisen sukupuolen mielenkiintoa. Sirkka näet oli
viehättävän kaunis maalaisessa ujoudessaan ja
vaatimattomuudessaan. Se seikka herätti minussa monenlaisia
huolia, jotka liittyivät läheisesti minulle uskottuun
kasvattajatehtävään.

Sirkka meni ostoksilleen, ja me kävelimme myymälän edustalla.

Ymmärtäen, että naisten seurassa aina on puhuttava jotakin, sanoa
tokaisin paremman puutteessa leikillä:

"Etkö sinä toivo minun pian kuolevan, jotta saisit ruveta

kantamaan surupukua?"

Myönnän, että sanoissani oli melko annos ilkeyttä. Katri ei

kuitenkaan loukkaantunut, vaan sanoi:

"Luuletko, ettei musta minulle sovellu! Odotahan, niin saat nähdä."

"Siksikö kun minä kuolen!"

"Tyhmyri! Kuole vain — niin minä panen ylleni punaisen hameen."

"Saammepa nähdä!"

Sirkka tuli käärö kädessä. Kirjakauppa-apulaiset kurkistelivat

ikkunasta, mihin päin hän menisi.

Lähdimme musiikkikauppaan. Sirkka osti Beethovenin

piaanosonaatit ja puheli innostuneena, ettei ole mitään niin ihanaa
piaanolle sävelletty — mikä seikka sai minut ihmettelemään hänen
hyvää makuansa. Näyttelimme Sirkalle kaupungin merkillisyyksiä ja
lähdimme kotiin.

Hänen vuoteensa tehtiin väliaikaisesti keittiöön. Matkan vaivoista

väsyneenä tyttö nukahti pian. Katri ja minä keskustelimme koko illan
hänen tulevaisuudestaan. Ymmärsimme, että orvon kohtalo oli
lähinnä Jumalaa tästälähin uskottu meidän käteemme.

Sinä iltana ei uni tahtonut tulla silmääni. Tunsin edesvastuun

raskaan painon lepäävän hartioillani ja itseni kovin heikoksi näin
vaikeaan tehtävään, jonka epäkäytännöllisyyteni teki kaksin verroin
vaikeaksi.

Katrikaan ei ollut nukkunut, ja minä ilmaisin hänelle huoleni.

"Tässä ei riitä ihmisvoima. Täytyy rukoilla Jumalaa", sanoi hän

vakavasti.

"Niinpä rukoile!"

"Sinua asia lähemmin koskee."

"Minä en osaa. Siitä on kauan, kun olen rukoillut. Äidin kanssa

lapsena rukoilin usein."

Näin Katrin nousevan ja polvistuvan. Sitten kuulin hänen hiljaa

lausuvan:

"Rakas Jumala taivaassa! Sinä olet suuri ja voimallinen — Sirkka

pieni ja heikko. Suo meidän olla hänelle isänä ja äitinä! Auta häntä
edistymään koulussa, anna hänen oppia laulamaan ja soittamaan
oikein kauniisti! Ja suo hänen lopuksi päästä onnellisiin naimisiin!
Aamen!"

"Sekö sinusta on pääasia?" sanoin minä.

"Tietysti! Mikä sinusta on tärkeämpää? Kotona rukoilimme usein

äidin kanssa, että Jumala soisi minulle hyvän miehen. Ja hän
kuulikin rukoukseni."

"Voi teitä hupsuja!"

"Sinä hupsu olet!" sanoi Katri, käänsi selkänsä, potkaisi minua ja

käski:

"Vie pois kylmät jalkasi! Ne ovat kuin jääpuikot."

Sen sanottuaan hän nukkui. Mutta minä valvoin vielä kauan.

Tuntui niin omituiselta. Tuolla nukkui Sirkka viattomuuden unta,
ulkona myllersi kaupunki kuin myrskyinen meri tuhansine vaaroineen
ja viettelyksineen. Kuka voisi orpotytön onnellisesti kulettaa kuohujen
läpi!

Samana hetkenä, jona uni minut yllätti, kohosi huuliltani hiljainen

huokaus: "Jumala siunatkoon Sirkkaa!"
KUUDES LUKU.

Eräs vierailu ja sen seuraukset.

Emme onnistuneet saamaan Sirkalle asuntoa samasta talosta, niin

hartaasti kuin sitä toivoimmekin. Mutta Katri oli kuullut, että saman
kadun vastapäisessä talossa otettiin täysihoitolaisia. Koska tahdoin
olla kasvattaja enkä paljas taloudenhoitaja, ilostuin saadessamme
hänet sijoitetuksi lähelle, jotta saattoi parhaiten valvoa hänen
asioitaan. Siirrettyämme tavarat asemalta ryhdyin puuhaamaan uutta
soittokonetta. Hyvä sen piti olla, ja niinpä maksoinkin siitä 1,400
markkaa. Kauppias kehui, että minä tein edullisen kaupan.
Myöhemmin sanoi eräs tuttavani, että samoja koneita sai 1,200
markalla. Liian myöhään tuli mieleeni, mitä kaikkea kahdellasadalla
markalla olisi voinut hankkia.

Helsingin vilkas syksy esitti Sirkalle niin paljon uutta ja harvinaista,

että hänen surunsa pian alkoi tasaantua. Ja kun hänellä ei vielä ollut
sanottavasti tuttavia, antautui hän koulutyöhönsä ja musiikkiinsa
kaikella sielunsa innostuksella. Soitonopettaja kehoitti häntä
rupeamaan yksinomaan harjoittamaan musiikkia, mutta äiti-vainajan
toivomusta noudattaen hän tahtoi suorittaa ensin ylioppilastutkinnon,
saadakseen taiteilijalle tarpeellisen yleissivistyksen.

Naisille ominainen avomielisyys ja puheliaisuus teki Katrista ja

Sirkasta pian mitä parhaimmat ystävykset. He sinuttelivat toisiaan
ensi päivästä lähtien, ja heillä oli tuhansia pikkuseikkoja kerrottavana
toisilleen. Ylen syvällisiin asioihin he eivät antautuneet:
enimmäkseen pohdittiin vierailuja, kavaljeereja ja muotiuutuuksia.
Mutta niissä he osoittivatkin hämmästyttävää asiantuntemusta ja
monipuolisuutta.

Minä huomasin piankin jääväni sivuhenkilöksi. Jos joskus yritin

puuttua puheeseen, annettiin minun ymmärtää, ettei miehen sovi
pistää nenäänsä naisten asioihin, koska hän ei niitä ymmärrä.
Kerran kesken heidän puhelunsa otin vapauden virkkaa:

"Eduskunnalla on tänään tärkeä istunto. Ratkaistaan

satojentuhansien tilattomien kohtalo."

Siihen suvaitsi Katri vastata:

"Älä sinä, Kalle, aina puhu turhia. Meillä on tässä tärkeitä asioita."

Ja hän alkoi kehittää uutta väitelmää, jonka mukaan vanhan hatun

voi pukea niin, että se ottaa ja näyttää ihan uutukaiselta.

Minun suhteeni Sirkkaan muodostui arkaluontoisemmaksi ja vaati

suurta varovaisuutta. Toisaalta ei sopinut liiaksi rajoittaa hänen
vapauttaan, mutta samalla oli hänet varjeltava kaupunkielämän
vahingollisilta vaikutuksilta. Pakostakin jäi meidän väliimme
jonkunlainen etäisyys. Tyttö kyllä kertoi minulle opinnoistaan ja
ulkonaisista oloistaan, mutta harvoin hän minulle sydäntään avasi.
Sanalla sanoen: minä en ollut hänelle muuta kuin holhooja.
Omaisuutensa hoidossa hän jätti minulle täydellisesti vapaat kädet.
Kun kerran aioin neuvotella hänen rahojensa sijoituksesta, keskeytti
hän pian sanoen:

"Ei se asia minua liikuta. Eno saa tehdä niinkuin parhaaksi

katsoo."

Aivan kuin ei olisi ollut kysymys hänen rahoistaan, vaan minun tai
jonkun muun!

*****

Setä Samuli oli useasti kutsunut meitä luokseen, mutta monien

puuhiemme vuoksi oli käynti lykkäytynyt. Eräänä sunnuntaina
tullessamme kirkosta sanoi Katri:

"Katsos, tuolla menee setäsi!"

Käännyin katsomaan, mutta setä se ei ollut.

Luultavasti se oli joku toinen vanhapoika, joka myöskin sairasti

reumatismia ja siten muistutti setää.

Iltapäivällä ehdotti Katri, että vihdoinkin tekisimme vierailun. Hän

oli utelias tutustumaan sedän vanhanpojan-kotiin. Minun täytyi
suostua, vaikka tiesin, että setä syksyisin aina oli äreä ja pahalla
tuulella. Olihan Katri jos kukaan luotu saamaan juroimmankin
vanhanpojan hyvälle tuulelle, — siitä minulla oli mieskohtainen
kokemus.

Kun olimme tulleet kadulle, sanoi Katri äkkiä:

 "Ei, mutta kuule! Meidän pitää ottaa Sirkka mukaan. Hänellä ei ole
täällä ketään, jonka luo mennä."

"Mitäpä nuoresta tytöstä kärtyisen vanhanpojan seuraan", estelin

minä muistaen sedän karkeapuheisuuden.

"Päinvastoin, setä on mielenkiintoinen. Minä viihdyn oikein hyvin

hänen seurassaan."

Eikä Katri hellittänyt ennenkuin minä suostuin.

Sirkka asui kolmannessa huonekerrassa. Jo ulkoa kuulimme

soittoa. Portaille tultua pysähdyimme kuuntelemaan. Katri aikoi
soittaa ovikelloa, mutta minä kielsin. Sävelten tenho tempasi minut
mukaansa. Olin monta vuotta sitten kuullut Sirkan soittavan, mutta
miten toiselta kuuluikaan se nyt! Kosketus oli varma ja joustava,
esityksessä tietysti kaipasi syvyyttä, mutta tytöltä, joka vielä oli
melkein lapsi, ei voinut vaatia mestarin tulkintaa.

Sirkalla ei ollut aavistusta tulostamme. Hän jatkoi soittamistaan.

Kuullessaan oven aukeavan hän kääntyi äkkiä, punehtui ja tuli
hämilleen.

"Jatka vain! Se on Beethovenia", sanoin minä.

"Ass-duur-sonaatti. Miten kaunis se on! Pidän siitä erittäin paljon."

"Etkö soittaisi meille koko sonaattia alusta loppuun?" pyysin.

Hän ei mitenkään olisi tahtonut, valitti sormiensa jäykkyyttä.

Vihdoin hän kuitenkin suostui pyytäen, ettemme arvostelisi ankarasti.