Centripetal democracy : democratic

legitimacy and political identity in

Belgium, Switzerland, and the
European Union First Edition Lacey
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/centripetal-democracy-democratic-legitimacy-and-poli
tical-identity-in-belgium-switzerland-and-the-european-union-first-edition-lacey/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Biota Grow 2C gather 2C cook Loucas

https://textbookfull.com/product/biota-grow-2c-gather-2c-cook-
loucas/

Epistemic Democracy and Political Legitimacy Ivan

Cerovac

https://textbookfull.com/product/epistemic-democracy-and-
political-legitimacy-ivan-cerovac/

Brexit and Democracy: The Role of Parliaments in the UK

and the European Union Thomas Christiansen

https://textbookfull.com/product/brexit-and-democracy-the-role-
of-parliaments-in-the-uk-and-the-european-union-thomas-
christiansen/

Democratic accountability, political order, and change

: exploring accountability processes in an era of
European transformation First Edition Olsen

https://textbookfull.com/product/democratic-accountability-
political-order-and-change-exploring-accountability-processes-in-
an-era-of-european-transformation-first-edition-olsen/
The political economy of European banking union 1st
Edition Howarth

https://textbookfull.com/product/the-political-economy-of-
european-banking-union-1st-edition-howarth/

Theorizing internal security in the European Union

First Edition Bossong

https://textbookfull.com/product/theorizing-internal-security-in-
the-european-union-first-edition-bossong/

Communicative Legitimacy Habermas and Democratic

Welfare Work Anita Kihlström

https://textbookfull.com/product/communicative-legitimacy-
habermas-and-democratic-welfare-work-anita-kihlstrom/

Water Politics and Political Culture: Turkey’s

compatibility with the European Union 1st Edition Onur
Oktem (Auth.)

https://textbookfull.com/product/water-politics-and-political-
culture-turkeys-compatibility-with-the-european-union-1st-
edition-onur-oktem-auth/

The European Ombudsman and Good Administration in the

European Union 1st Edition Nikos Vogiatzis (Auth.)

https://textbookfull.com/product/the-european-ombudsman-and-good-
administration-in-the-european-union-1st-edition-nikos-vogiatzis-
auth/
CENTRIPETAL DEMOCRACY
 Centripetal
Democracy
Democratic Legitimacy and Political
Identity in Belgium, Switzerland,
and the European Union

J O S EP H LA C EY

1
OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 9/3/2017, SPi

3
Great Clarendon Street, Oxford, OX2 6DP,
United Kingdom
Oxford University Press is a department of the University of Oxford.
It furthers the University’s objective of excellence in research, scholarship,
and education by publishing worldwide. Oxford is a registered trade mark of
Oxford University Press in the UK and in certain other countries
© Joseph Lacey 2017
The moral rights of the author have been asserted
First Edition published in 2017
Impression: 1
All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in
a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means, without the
prior permission in writing of Oxford University Press, or as expressly permitted
by law, by licence or under terms agreed with the appropriate reprographics
rights organization. Enquiries concerning reproduction outside the scope of the
above should be sent to the Rights Department, Oxford University Press, at the
address above
You must not circulate this work in any other form
and you must impose this same condition on any acquirer
Published in the United States of America by Oxford University Press
198 Madison Avenue, New York, NY 10016, United States of America
British Library Cataloguing in Publication Data
Data available
Library of Congress Control Number: 2016955201
ISBN 978–0–19–879688–6
Printed in Great Britain by
Clays Ltd, St Ives plc
Links to third party websites are provided by Oxford in good faith and
for information only. Oxford disclaims any responsibility for the materials
contained in any third party website referenced in this work.
 To my parents,
Phyllis and Philip
 Acknowledgements

This book is an updated and revised version of a dissertation, carried out at the
European University Institute’s Department of Political and Social Sciences
and defended in June 2015. An initial formulation of some themes developed
in this book has been published in the British Journal of Political Science
(Lacey 2014a), while a large part of Chapter 3 has appeared in the Journal of
European Integration (Lacey 2016). Otherwise, the vast majority of this book
constitutes new material.
A number of persons who have contributed to the development of this work
deserve special mention. Rainer Bauböck, who served as my PhD supervisor, is
heartily thanked. His extensive feedback on chapters as they were produced
was just as important as his disciplined approach towards making sure the
project was on solid foundations in the early days. I also express much
gratitude to Philippe Van Parijs, who was an active co-supervisor. There is
undoubtedly a much greater sharpness to the final product due to the tough
challenges and helpful suggestions that came from Philippe, whose own work
has helped shape the overarching theme of this project.
The works of Hanspeter Kriesi and Nadia Urbinati have also been influen-
tial in shaping various aspects of this project. My thanks to Hanspeter for his
ready availability as a valuable interlocutor and his willingness to be consulted
on chapter drafts over the course of several years, and to Nadia for her helpful
commentary on the completed dissertation draft. Alan Patten also deserves
special mention, both for his willingness to serve as sponsor for a fruitful
research stay at Princeton University’s Department of Politics and for his
specific contribution to this project in lengthy discussions over several chap-
ters during my stay. This research period was sponsored by a Fulbright Schu-
man Award, an institution to which I also extend my gratitude. In the stage
between dissertation and book, I received additional valuable remarks on large
parts of this project from Cecile Fabre, David Miller, and Nenad Stojanovic.
To all three, I extend many warm thanks.
I also offer thanks to those who provided feedback on specific draft chapters
and outlines at various stages of the project. These include all of Rainer
Bauböck’s supervisees over the period 2011–15 in the context of PhD collo-
quia, especially those who served as in-depth discussants for my work: Leila
Hadj-Abdou, Andrei Stavila, Bouke De Vries, and Rutger Birnie. Other valued
readers elsewhere include Emilee Booth Chapman, Helder De Schutter, Ander
Errasti Lopez, Kalypso Nicolaïdis, Philip Pettit, Johannes Pollak, Michael
Saward, Alexander Trechsel, Philippe Schmitter, and Quentin Skinner.
viii Acknowledgements

This project benefited from numerous helpful comments by colleagues at

conferences, workshops, and seminars, including: Nuffield Political Theory
Seminar (University of Oxford); APSA Annual Meeting (San Francisco); Dirty
Leviathan Workshop (Stanford University); ACCESS EUROPE Workshop on
the Political Theory of European Integration (University of Amsterdam);
Institute of German and International Party Law and Party Research Collo-
quium (Heinrich Heine University Düsseldorf); ECPR General Conference
(University of Glasgow and Sciences Po Bordeaux meetings); Power and
Representation Conference (University of Leuven); Graduate Political Theory
Workshop (Princeton University); RECODE Summer School (University
College Dublin); Representative Democracy in the 21st Century Workshop
(European University Institute); Linguistic Justice Workshop (European Uni-
versity Institute); Mancept Workshops in Political Theory (University of
Manchester). My thanks to all those who participated in these sessions and
those who facilitated the opportunity to present my work.
Last but not least, I mention those who contributed to this project in other
ways. The support of my mother, Phyllis, has been as immense as it has always
been. Words can’t do justice to this. This book is dedicated to her, and to my
father, Philip. The greatest gift of working on this project has been the
opportunity to meet my partner, Erin, who has contributed in too many
ways to list here. The North Dublin Critical Forum (i.e. my brothers Tom,
Paul, and Micheál) have not waned in their encouragement and continue to be
a major source of critical engagement on politics, philosophy, and beyond. To
them, and the rest of my family who have been a great wellspring of love and
support, I give my thanks.
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 9/3/2017, SPi

Contents

List of Figures xiii

List of Abbreviations xv

Introduction 1
I.1 The Problematic 3
I.2 Justifying the Comparative Approach 7
I.3 Overview of the Project 10

I. DE MOCRATIC LEGITIMACY AND

POLITICAL I DENTITY
1. Democratic Process and Democratic Purpose 17
1.1 An Account of Democratic Process 21
1.1.1 The Idea of a Voting Space 23
1.1.2 The Structure of Democratic Process 26
1.1.3 Equality, Competition, and Inclusion 28
1.2 Democratic Purpose and the Principles of Democratic Process 31
1.2.1 The Principle of Democratic Equality 35
1.2.2 The Democratic Difference Principle 36
1.3 Instituting the Democratic Purpose 39
1.4 Navigating Democratic Theory 46
2. The Democratic Enactment of Representation 49
2.1 Representation as Fact 52
2.2 Representation as (Political and Democratic) Activity 54
2.2.1 Political Representation 55
2.2.2 Democratic Representation 58
2.3 Representation as (Democratic) Value 65
2.3.1 The Virtues of Good Democratic Representation 65
2.3.2 Perversions of Democratic Purpose 69
2.4 Centripetal Democracy 72
Conclusion to Part I 78

I I . D E M O C R A T I C L E G I T I M A C Y A ND
P OL I TI C AL I D ENT I T Y I N T H E EU
3. A Conceptual Map of the EU 81
3.1 Why Demoi-cracy? 86
3.2 Demoi-cracy and the Meaning of Demos 91
OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 9/3/2017, SPi

x Contents
3.3 Demoi-cracy: A Dual Compound Regime of Deep Diversity 95
3.3.1 Deep Diversity and Europe’s Community of Ignorance 96
3.3.2 Dual Compound Regime and European Governance 99
3.4 The Demoi–demos Relationship 104
4. A Democratic Assessment of European Demoi-cracy 106
4.1 The Impossibility, Undesirability, and Satisfactory Nature
of European Democracy 108
4.1.1 The Impossibility of European Democracy 108
4.1.2 The Undesirability of European Democracy 109
4.1.3 The Satisfactory Nature of European Democracy 110
4.2 Statespeoples’ Control in the EU 113
4.2.1 Statespeoples’ Control of EU Membership 114
4.2.2 Statespeoples’ Control of Treaty-Making 115
4.2.3 Statespeoples’ Control of the European Council and the Council 119
4.3 Citizens’ Control in the EU 122
4.3.1 Citizens’ Control of the Commission 123
4.3.2 Citizens’ Control of the European Parliament 125
4.3.3 Citizens’ Control of the European Central Bank 127
4.3.4 Technocracy, Collusion, and Populism in the EU 129
4.4 The Public Sphere and the Role of Civil Society 131
4.4.1 Discursive Participation 131
4.4.2 Mobilization 133
4.5 The Democratic Deficit in Summary 136
Conclusion to Part II 139

I I I. T E S T I NG T HE L I NG U A FR A N C A T H E S I S:
BE LGIUM AND SWITZERLAND COMPARED
5. Belgium Versus the Lingua Franca Thesis 145
5.1 Political Community Formation in Belgium 146
5.1.1 Francophone Linguistic Dominance Versus Flemish
Language Equality 147
5.1.2 Flemish Communalism Versus Francophone Regionalism 151
5.1.3 Francophone Federalism Versus Flemish
Confederalism/Separatism 153
5.1.4 The Belgian Demos–Demoi Relationship 155
5.2 Consociationalism and Federalism in Belgium 157
5.3 Democracy in Belgium 160
5.3.1 The Belgian Voting Space Compound 161
5.3.2 Democratic Representation: Authorization,
Accountability, and Gatekeeping 164
5.3.3 Consociationalism and Democratic Representation 165
5.3.4 Centripetal Democracy Foregone? 169
5.4 The Lingua Franca Thesis Confirmed? 172
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 9/3/2017, SPi

Contents xi

6. Switzerland Versus the Lingua Franca Thesis 175

6.1 Founding the Federal Confederation 176
6.1.1 From Confederation to Federation 176
6.1.2 Developing Direct Democracy 178
6.1.3 Pre-empting the Linguistic Cleavage 180
6.2 Mono-national Switzerland and Competition in a
Consensus Democracy 183
6.2.1 The Swiss Demos–Demoi Relationship 184
6.2.2 Representative and Direct Institutions of Democracy 187
6.3 Democratic Legitimacy and Political Identity in the
Land of Popular Votes 190
6.3.1 Direct Democracy in Question: A Swiss Reply to Critics 191
6.3.2 Swiss Democracy as Centripetal Democracy 203
6.4 The Lingua Franca Thesis Defeated? 207
Conclusion to Part III 209

I V . I MPL I C A T I O NS FO R D E M O C R A T I C L E G I T I M A C Y
AND POLITIC AL IDENTITY IN THE EU
7. Modelling Centripetal Democracy for the EU 217
7.1 A Realistic Demoi-cratic Ideal 219
7.1.1 Executive Formation and the European Party System 220
7.1.2 Direct Democracy: Accession and Secession 226
7.1.3 Direct Democracy: Primary Law 228
7.1.4 Direct Democracy: Secondary Law 231
7.1.5 Some Qualifications: Managing Differentiated Integration 236
7.2 A New Representative Politics and the Maturation of the
European Public Sphere 238
7.2.1 Visible Power and Identity-Formation in a Less
Populist EU 238
7.2.2 The Possibility of and Limitations to Discursive
Integration in the EU 243
7.3 The Prospects: Democratic Legitimacy and the Lingua Franca Thesis 246
7.3.1 Democratic Legitimacy in the EU: A Likely Scenario? 247
7.3.2 How Strong is the Lingua Franca Thesis Threat in the EU? 249
7.4 Are There Alternatives? 252
The Argument in Summary 257

References 265
Index 287
 List of Figures

I.1. The Political System. 8

2.1. The Dualist Model of Political Representation. 61
2.2. The Tripartite Model of Democratic Representation (where Represented
= Passive Auxiliary Audience). 61
3.1. A Conceptual Map of the EU. 91
3.2. Sources of Authorization and Accountability in the EU. 102
5.1. Linguistic Map of Belgium. 147
6.1. Linguistic Map of Switzerland. 184
 List of Abbreviations

CSO Civil Society Organization

ECB European Central Bank
ECI European Citizens’ Initiative
EEA European Economic Area
EP European Parliament
ESM European Stability Mechanism
EU European Union
EWM Early Warning Mechanism
IGC Intergovernmental Congress
LFT Lingua franca thesis on sustainable democratic systems
MEP Member of the European Parliament
MLK Martin Luther King Jr.
N-VA New Flemish Alliance
PR Proportional Representation
QMV Qualified Majority Voting
SVP Swiss People’s Party
TEU Treaty on European Union
TFEU Treaty on the Functioning of the European Union
UKIP United Kingdom Independence Party
VNV Flemish National Union
VU People’s Union
 Introduction

For most of its approximately sixty-year existence, the European Union (EU)1
has accumulated substantial governing powers without receiving much demo-
cratic input from citizens. Such observations have sustained decades of debate
among academics and the upper echelons of European institutions in which
the legitimate basis of the EU’s long-growing influence has been under
question. Yet so long as citizens perceived the EU as benign, or even as having
a generally positive impact on their welfare, these legitimacy concerns only
occasionally found resonance in mainstream national debates. Enter the
financial crisis and the EU was no longer thought to be delivering the goods.
At least since 2009, citizens from across Europe have been pointedly asking
key questions of legitimacy that strike to the core of the European project:
What is Europe anyway? Who is making the decisions, and for whom? Why
should these decisions be obeyed? In short, the financial crisis has exposed like
never before the EU’s purported legitimacy gap to the popular mind.
Meanwhile, the Euro-sceptical forces that have long pervaded British pol-
itics managed to pressurize the government into holding a referendum on EU
membership (popularly referred to as the Brexit referendum). To the great
surprise of most observers, with a turnout representing 72.2 per cent of the
electorate, Euro-scepticism prevailed as 52 per cent of British voters decided in
favour of leaving the EU following the referendum on 23 June 2016. A range of
factors surely contributed to this result, yet a substantial part of the discourse
concerned questioning the EU’s democratic credentials. Reviewing the final
pre-referendum statements of prominent publications and political figures
who advocated a vote to leave the EU is telling in this regard. The editorial
of a weekly conservative magazine, The Spectator, referred to ‘the EU’s fun-
damental lack of democracy’; a European Parliament that ‘represents many

1
Technically, the EU was created only in 1993 under the Maastricht Treaty. My reference here
to a longer history of this association should be understood as including the European Economic
Community (EEC) established under the Treaty of Rome in 1957, out of which the EU grew and
incorporated within itself under the modified name European Community under Maastricht.
The Lisbon Treaty, which came into effect in 2009, abolished the European Community, with the
EU subsuming its functions.
2 Centripetal Democracy

nations, but with no democratic legitimacy’; and ‘the unelected President of

the European Commission’ for whom ‘even the notion of democratic consent’
seems a distant concern. The article concludes: ‘To pass up the chance to stop
our laws being overridden by Luxembourg and our democracy eroded by
Brussels would be a derogation of duty . . . democracy matters. Let’s vote to
defend it.’2 Boris Johnson, a prominent Conservative politician appointed as
Foreign Secretary in a government cabinet reshuffle following the referendum,
wrote in his broadsheet op-ed: ‘If Britain votes to Remain in the EU, then we
continue to be subject to an increasingly anti-democratic system’; ‘we believe
in democracy . . . and we are mad to throw it away’.3 Nigel Farage, Member of
the European Parliament since 1999 and charismatic leader of the Euro-
sceptic UK Independence Party (UKIP) in the run up to the referendum
claimed in his tabloid op-ed: ‘Our democracy is precious and . . . has been
given away by the political class to the EU and bureaucrats’; ‘Together let’s
make June 23 our Independence Day.’4
Although the average European citizen may not be well placed to precisely
identify the nature of Europe’s democratic deficit, the widespread popular
sentiment of being illegitimately ruled from an unaccountable power centre of
faceless bureaucrats is impossible to deny. There are no signs of these popular
opinions abating, while the precedent of a referendum to withdraw from the
Union has now been firmly established. Whatever problems the EU faces in
future—whether it be further financial shocks, the difficulties of managing
mass migration, or complications posed by socioeconomic disparity between
member states—it is reasonable to conjecture that the long-term success and
stability of this political system will in part depend upon its ability to improve
on its democratic credentials.
This book is an attempt to better understand the problems of and prospects
for democratic legitimacy in the EU. Methodologically, my approach may be
described as comparative politics in the service of applied political theory. That
is to say, by comparing the EU with political systems that face structurally
similar challenges (Belgium and Switzerland), I aim to present a realistic ideal
of democratic legitimacy for the EU. This involves first outlining a novel
theory of democratic legitimacy, which is then used to analyse my three case
studies, with a view to finally drawing lessons from this analysis for the future
democratic development of the EU.
Before providing a more detailed overview of the structure and content of
this project, it is first necessary to outline in greater depth the central

2
http://www.spectator.co.uk/2016/06/out-and-into-the-world-why-the-spectator-is-for-leave/.
3
http://www.telegraph.co.uk/news/2016/06/19/please-vote-leave-on-thursday-because-well-
never-get-this-chance/.
4
http://www.express.co.uk/comment/expresscomment/681776/nigel-farage-eu-referendum-
brexit-vote-leave-independence-ukip.
 Introduction 3

problematic and my comparative approach. Section I.1 presents the problem-

atic, which comes in the form of what may be termed the lingua franca thesis
on sustainable democratic systems (LFT). Following this, I present my com-
parative approach by providing an account of how the idea of democratic
legitimacy fits into the conceptual framework of the political system, which is
designed for the study of comparative politics, but also well suited to the kind
of political theory that is being pursued in this project (I.2). The final section,
I.3, presents an overview of the structure and core arguments of this book.

I. 1 THE PROBLEMA TI C

Philippe Van Parijs adopts the relatively uncontroversial view that democracy
requires some kind of demos or unified people if it is to be sustainable in the
long run. He also endorses the increasingly prevalent position that a thin civic
identity based on common commitment to political principles and projects is
sufficient to constitute a democratic people, eschewing the historically popular
notion that a demos must be reinforced by cultural homogeneity in the form
of common ethnicity or religious commitment (Van Parijs 2011: 28–30).
What he seeks to revive, however, is the nineteenth-century thesis famously
put forward by John Stuart Mill (1862: 310), which states that the functioning
of democracy requires a linguistically unified demos. Significantly, this does
not mean that all citizens must have the same first language to make democ-
racy work, but merely that they generally have sufficient knowledge of one
language in which communication can typically proceed with ease. Following
Mill’s line of thought, Van Parijs (2011: 28) claims that the emergence of a
demos is ‘facilitated, indeed made possible, by the availability of a common
language’. And, in a phrase, there can be ‘[n]o viable democracy without a
linguistically unified demos’ (Van Parijs 2000: 236).
What is fundamentally at stake in these propositions is that a common
language is essential as a fluent means of discourse by which citizens can
communicate with one another and the governing authorities in the pursuit of
public policy. Multilingual contexts are expected to give rise to distinct public
spheres of political discourse, such that the vast majority of citizens in the
respective public spheres will access media and engage politically in their own
language. Citizens in different public spheres, in other words, will tend to go
through different processes of opinion formation. But why should this be a
problem? Underlying Van Parijs’ position are several powerful presupposi-
tions about the logic according to which democratic relations in multilingual
political systems proceed.
First, it is assumed that the existence of linguistically distinct public spheres
will serve to create different identities and corresponding sociopolitical
4 Centripetal Democracy

cultures. Second, insofar as the public spheres do not undergo the same
processes of opinion formation or adopt the same sociopolitical norms and
styles, there is a high risk that different political preferences will emerge.
Third, under these circumstances, political conflict is expected to become
crystallized around such differences between the linguistically demarcated
groups, so that they each feel constrained by one another in pursuit of their
own independently derived preferences. Finally, the inability of members from
the distinctive public spheres to find satisfaction at the central governing level
will weaken the demos by leading to demands among certain actors in the
respective public spheres for increasing autonomy from the central authority,
to the limit of complete secession.
Consistent with the literature on deeply divided societies, this kind of
process will tend to be led by political parties, who are often electorally
incentivized to organize political competition around salient markers of
identity. A major reason for this is that it may be easier to garner votes by
organizing political competition in this way than by attempting to appeal to
citizens across salient divisions on the basis of ideology or general policy
proposals directed towards the common good (Reilly 2001: 4). Donald
L. Horowitz (2014: 5) neatly sums up the problem: ‘In societies severely
divided by ethnicity, race, religion, language, or any other form of ascriptive
affiliation, ethnic divisions make democracy difficult, because they tend to
produce ethnic parties and ethnic voting.’
As Jan Erk (2008) observes in his study of deeply divided societies, there is
an ineluctable tendency for state and society to become congruent over time as
people with the same socio-political culture wish to govern themselves with as
little concession as possible to other political communities. The case of
linguistically divided public spheres, as the above outlined logic suggests, is a
forerunning example of this phenomenon. Historically speaking, this view
appears to receive broad support insofar as nation-building in the nineteenth
century standardly involved linguistic homogenization in democratizing states
across the Western world, while acute political conflict has been a mainstay of
the political scene in many political systems constituted by linguistically
distinct public spheres.
The word ‘viable’ is a key qualifier in Van Parijs’ above statement. There are
two possible ways of interpreting this term, one that makes his claim an
absolutist thesis and another that makes it a matter of degree. Given the
continued and long-standing existence of multilingual democratic states, like
Canada, the absolutist understanding whereby all multilingual democracies
are seen as ultimately doomed to failure seems highly doubtful. In fact, despite
being a proponent of the view that democracy requires a unified public sphere,
Van Parijs (2013: 61) is committed to the long-term viability of his native
multilingual Belgium. Clearly therefore, his thesis should be understood as a
matter of degree, not predicting the eventual demise of all linguistically
 Introduction 5

divided political systems, but rather insisting upon their inability to form a
demos strong enough to undergird robustly democratic practices. In other
words, the lot of multilingual democracies is to constantly grapple with
identity crises and the democratic difficulties of dealing with distinct processes
of opinion formation. While this does not guarantee the eventual failure of the
system, it is expected to make them particularly vulnerable to the emergence
and persistence of acutely conflicting, disintegrative and secessionist tenden-
cies that stymie democratic institutions.
To avoid confusion between the absolutist and relative interpretations of
Van Parijs’ hypothesis, we should give the latter its own explicit formulation
since it is with this interpretation that the project is concerned. Let us
henceforward refer to the relative interpretation of Van Parijs’ view as the
lingua franca thesis on sustainable democratic systems, or the LFT for short.
It can be briefly stated as follows: ‘The less linguistically unified a political
community, the more problematic is the establishment and sustainability of a
democratically legitimate regime.’ Put differently, the less likely it is that two
people chosen at random can communicate with one another in a political
community, the more difficult it will be to have well-functioning and sustain-
able democratic institutions.5
From this construction of the LFT, two closely related questions emerge.
First, if the LFT is a matter of degree, then there must be circumstances
extraneous to the supposed dynamics of distinctive public spheres in a demo-
cratic system that make the system more or less likely to succumb to these
dynamics. Stated otherwise, are there forces that may mitigate some of the key
factors leading to the more problematic consequences predicted by the LFT?
Second, if it is possible to mitigate the consequences expected by the LFT, can
it then be overcome entirely or neutralized under certain conditions?
While the attempt to answer these questions will be relevant to any multi-
lingual political system, this inquiry is primarily concerned with the EU, which
is fragmented into several dozen public spheres of political debate. As a
relatively young political system, which nevertheless claims to aspire for
democratic legitimacy and supranational identity formation, the EU may
not serve as an especially good case for testing the main claims of the
LFT. On the contrary, the extent to which we accept the validity of the LFT
and its presuppositions will have a major impact on how we understand the
problems of and the prospects for the achievement of democratic legitimacy in
the EU. Should this political system find itself in an especially poor position
with regard to the LFT, there may be low lying limits to just how much
European democracy can be improved.

5
Thanks to Van Parijs for assistance in reformulating his hypothesis in this way.
6 Centripetal Democracy

In order to test the LFT in a way that is relevant to the EU, I propose to
assess the democratic performance of political systems that have had to
confront the LFT and which bear closest resemblance to the EU qua political
system. In my view, this narrows the range of instructive cases down to
political systems that have a) entrenched multilevel government, b) linguis-
tically distinctive public spheres, and c) claims to democratic legitimacy. On
the basis of these criteria, several contemporary cases immediately come to
mind, most prominently Belgium, Canada, India, Spain, and Switzerland,
though there are others worthy of attention.6 A more complete analysis
would involve comparing the EU with at least these political systems, yet the
limits of this book dictate the choice of a more modest range of cases.
Belgium and Switzerland have been selected since they are expected to
produce especially valuable comparative insights: the former has historically
struggled in dealing with the existence of distinctive public spheres, whereas
the latter seems to have met with more success. Indeed, precisely because of its
apparent success, Switzerland stands out as a curiosity that few other cases
could rightly claim to displace in this study. The same is not true for Belgium
as a number of other multilingual political systems have encountered similar
difficulties with integrating linguistically divided public spheres. Spain too is
a special example of this. A significant difference is that Belgium (like Switzerland)
has no credible lingua franca, such that linguistic differentiation in this polity
plays a greater role in isolating the public spheres from one another. While
regional languages, like Catalan and Basque, are widely spoken within their
respective territories, Castilian can be considered the lingua franca of Spain.
Because it is a purer case of linguistically isolated public spheres, Belgium may
be a marginally better case selection than Spain, both for testing the LFT and
providing comparative lessons for the EU (which similarly lacks a common
language).
Canada has the special feature of having no lingua franca to mediate
between the majority English and minority French speakers. However, this
country would seem to be an intermediate case that has been in many ways
more successful than Belgium, yet less effective than Switzerland, in managing
multilingualism. The more limited contrast between Canada and Switzerland,
as opposed to Belgium and Switzerland, would seem to promise somewhat less
productive comparative insight. While India does not yet have a lingua franca,
both Hindi and English have firmly emerged as lingua franca contenders and
may ultimately make the LFT less relevant over time. Indeed, it is an express

6
Several valuable studies take a number of these and other cases together, in an effort to
explain the difficulties of integrating deeply divided societies (e.g. Toubeau 2010; Stepan, Linz,
and Yadav 2011; Alonso 2012). Although there is some thematic overlap between these and the
present study, the focus of the former is not with the LFT problematic, that is, the impact of
distinctive public spheres on democratic legitimacy and political identity.
 Introduction 7

clause in the Constitution of India that the state should aim to develop Hindi
‘as a medium of expression for all the elements of the composite culture of
India’ (Art. 351). As things stand, India has undoubtedly experienced diffi-
culty in managing its linguistic diversity, but, like Canada, may be considered
an intermediate case when compared to Belgium. Moreover, India is still
developing as a democratic system since its independence in 1947 and the
impact of linguistic diversity on the quality of its democratic functioning may
be more difficult to discern than in the chosen cases. Both Belgium and
Switzerland have been relatively consolidated democracies for a long period,
where the interaction between multilingualism and democracy has been
ongoing since the middle of the nineteenth century. Effectively, these cases
have two main advantages over India when it comes to testing the LFT and
drawing lessons for the EU: greater observability over time and the absence
of persistent intervening variables, like mass poverty and local corruption,
that might affect democratic functioning independently of any impact that
linguistic diversity may be simultaneously exerting.7

I.2 J USTIFYING THE COMPARATIVE APPROACH

My theoretical approach, formulated in Part I of this book, is concerned with

providing an account of democratic legitimacy. What I wish to do now is
substantiate my assumption that the EU, Belgium, and Switzerland can be
systematically compared from the perspective of a theory of democratic legit-
imacy. This means specifying what I mean by the term political system—which
I have already been using in section I.1 to describe my case studies—and how
the idea of democratic legitimacy relates to this wider concept.
According to David Easton (1957: 385), a political system is the totality of
actions related to the making of binding decisions for a given society and has
three main components. Political community he defines as those who are
included in the political system and are aware of themselves and others as
being so included (Easton 1965: 177). Though Easton speaks about the political
community in terms of persons, his insistence that the political system frame-
work applies to both states composed of persons and international organizations
composed of states clearly suggests that territorial units, like nation states, can

7
While Belgium and Switzerland might be significantly better cases for testing the LFT, there
is a special advantage that India possesses when it comes to drawing lessons that are pertinent to
the EU. Specifically, India’s linguistic diversity (twenty-three constitutionally recognized
languages) is much closer to the EU (twenty-four official languages) than either Belgium
(three official languages) or Switzerland (four official languages). As we shall see in the Conclu-
sion to Part III of this book, the number and size of language groups does make a difference to
how the dynamics of the LFT manifest themselves in multilingual societies.
8 Centripetal Democracy
Environment

Inputs Outputs
Political Institutions of
Environment
Community Authority

Figure I.1. The Political System.

be regarded as constituting the political community of a political system

(Easton 1965: 172). In other words, on his account, the term political com-
munity can be used to designate a relationship between states under a wider
institutional framework just as it can refer to a relationship between citizens
under a common authority. The regime is simply the set of rules and values
articulating the institutions of authority and setting the norms of daily political
life (Easton 1965: 193), whereas the government is just those personnel who
happen to occupy positions in the institutions of authority at a given time
(Easton 1965: 212).
From what Easton calls the general environment, encompassing all social
relations, emerge wants. Some of these are converted into political demands
that are brought to the attention of the authorities with sufficient support by
members of the political community. These are the inputs of the political
system. In response to the multiplicity of demands, the authorities produce
outputs in the form of policies or decisions according to fixed procedures. Such
outputs are designed to change the environment in some way, generating fresh
ground for a new set of wants to emerge. This basic outline of the political
system is graphically represented in Figure I.1.8
For Easton, a key question in political science concerns the manner in
which a political system can achieve both short-term and long-term support,
identifying legitimacy as one of the most important ingredients in the gener-
ation of such support. Some degree of legitimacy is achieved, in his view, when
the political system conforms to its members’ sense of rightness in political
matters concerning the composition of the political community, the values of
the regime and the performance of the day’s government (Easton 1965: 278).
Such an ‘empirical’ conception of legitimacy will be of peripheral concern to
this project. I am primarily concerned with a normative conception of legit-
imacy. From a normative perspective, legitimacy cannot be equated with a

8
A reader familiar with Easton’s work may wonder why I have not chosen to replicate his
now famous graphic of the political system (Easton 1957: 384). I believe what I have presented
differs from Easton’s representation only in form and not in substance, with the advantage of
adding clarity. Easton’s classic graphic does not distinguish between the political community and
the institutions of authority. This runs the risk of misinterpretations, including the confusion
that the political system is somehow equivalent to the authorities and exclusive of the political
community.
 Introduction 9

political community’s sense of rightness, but must refer to objective principles

that are independent of whether or not they are supported by a particular
group. Although theoretically extremely important, this distinction between
empirical and normative understandings of legitimacy may not have material
consequences for this project: one of my central arguments entails the premise
that the achievement of high standards of democratic legitimacy will lead to
strong levels of support for the political system, all other things being equal.
That is to say, as my conception of centripetal democracy presented at the end
of Chapter 2 predicts, the achievement of democratic legitimacy will lead to
important integrative effects among members of the political community by
encouraging them to identify with the values embodied by the regime.
Several authors, claiming to focus on legitimacy from a normative view-
point, have helpfully used the political systems approach to distinguish
between three kinds of legitimacy: input, output, and throughput (Schmidt
2013; cf. Scharpf 1999). Input legitimacy refers to the degree of openness and
responsiveness of the institutions of authority towards members of the polit-
ical community and their demands; throughput legitimacy has to do with the
level of transparency, accountability, and inclusiveness of decision-making
among the institutions of authority; and output legitimacy simply concerns
the quality of public policies in terms of serving the perceived common good.
A complete account of legitimacy per se, while highly desirable, is beyond
the scope of this book. As already indicated, I intend to focus on democratic
legitimacy, which is only one part of the total legitimacy puzzle. While
democratic legitimacy will in important respects rely upon achieving a certain
minimum level of throughput and output legitimacy, we may justifiably
associate it with input legitimacy insofar as democracy is understood as a
mode of decision-making that regulates the relationship between citizens and
the institutions of authority. In other words, democracy is not conceived here
as a full theory of institutional design that specifies how institutions ought to
interact with one another, nor is it thought of in terms of its ability to produce
good and just outcomes. It is, first and foremost, a way of ensuring that
citizens have power over those who have power over them.
This understanding of democracy will be made clearer and further justified
in the first part of the project. Yet, given this conception of democracy, certain
limitations to the present study quickly come to the fore. In particular, by
providing only a partial account of legitimacy, I am unable to weigh up claims
of output or throughput legitimacy when and if they come into conflict with
the values of democracy. Certainly, I do not take a position on whether or not
democracy or justice should take precedence over one another in some or all
circumstances. My working assumption, predominant in modern political theory,
is that democracy and justice are much closer to being bedfellows than feuding
lords. Thus, however the values of justice and democracy stack up against
one another in a wider theory of legitimacy, I expect the latter to play a very
10 Centripetal Democracy

important role in such a theory. Any democratic prescriptions directed

towards the EU in this book may in principle be challenged or mitigated by
considerations of justice or output legitimacy, but this should not make these
prescriptions irrelevant by any means. In fact, the argument for the import-
ance of democracy relative to achieving standards of justice will always have
recourse to what John Rawls (2005: 54–7) refers to as the burdens of judgement,
namely the difficulty of determining beyond a certain limit what is right or just
due to issue complexity or simply normal weaknesses in human reason. Given
this consideration alone, there is much to be said for democracy as the fairest
process available for arriving at an answer to contentious issues of justice.
At this point, we can more clearly see the terms of comparison for my three
case studies: Belgium, Switzerland, and the EU. The nature of the political
community and regime for each case will need to be described. Special
attention will be paid in each case to the question of how language shapes
these components of the political system and their relationship to one another.
Moreover, because democracy defines a certain kind of power relationship
between the political community and regime, it is only by having a description
of the respective political systems under investigation that we may assess the
extent to which they each measure up to standards of democratic legitimacy.
Comparative analyses of the EU with federal states are not new and seem to
be increasing for a variety of research questions. Yet it is only in a handful of
instances that Belgium and/or Switzerland are compared with the EU from
the perspective of democratic legitimacy. Universally, these contributions
are article length and tend to focus only on specific aspects of democratic
legitimacy or institutional reform.9 This book is the first in-depth analysis
of democratic legitimacy in multilevel and multilingual political systems,
designed to arrive at a general model of democratic legitimacy for the EU.

I.3 OVERVIEW OF THE PROJECT

My aims in this project are to a) identify the conditions under which demo-
cratic legitimacy is most likely to suffer from the logic of the LFT, b) attempt to
discover whether or not it is possible to overcome the LFT without establish-
ing a lingua franca, and c) assess the prospects for attaining democratic

9
For Belgium–EU comparison on democratic legitimacy, see Van Parijs (2000) and Sinardet
and Bursens (2014). For Belgium–Switzerland comparison on democratic legitimacy, see
Stojanovic (2009). For Switzerland–EU comparison on democratic legitimacy, see Lacey (2014a).
For Belgium–Switzerland–EU comparison on democratic legitimacy, see Papadopoulos and
Magnette (2010).
 Introduction 11

legitimacy in the EU by determining the degree to which it is limited by the

logic of the LFT. The book is divided into four parts.
In Part I, Democratic Legitimacy and Political Identity, I set out an account
of democratic legitimacy and explain the mechanisms by which it is expected
to contribute towards demos formation. Studying democracy in the EU is a
popular subject these days. With few exceptions (e.g. Lord 2004; Eriksen
2009), scholars spend little time laying out in advance their precise under-
standing of democracy. This is not the result of any scholarly vice, but merely
due to the fact that most contributors generally subscribe to an already worked
out theory of democracy, taking ready-made indicators of democratic legit-
imacy from the political theory literature. Such a sensible strategy does
not require much justification, though dedicating a full two chapters of this
book to the heavily rehearsed theme of democratic legitimacy does. I have
three reasons.
First, as I argue in Chapter 1, contemporary political theory has overlooked
two phenomena that are central to providing a realistic ideal of democracy. On
one hand, much of the literature gives voting a very restricted place, with most
theories believing that voting is capable of serving only a very limited function
in both actual and ideal democracies. I take issue with this, claiming that the
act of voting in all democratic systems presupposes a voting space (or set of
rules and procedures to govern the vote) that provides a basic structure to the
process of opinion formation and thereby serves as the centrepiece of any
democratic system. On the other hand, it is widely agreed that the size of
modern political systems and the volume and complexity of issues requires a
division of political labour, yet a normative principle to regulate this reality has
not been derived. What I call the democratic difference principle is designed
precisely for this task. My conception of democratic legitimacy can be briefly
summarized as prescribing the maximization of citizen control over the
decisions in which they have a stake, through a moderate proliferation of
voting spaces and the opinion formation processes they engender. In practical
terms, this may be translated as the need for multilevel electoral bodies and
corresponding multifaceted direct democratic institutions.
Second, as I explain in Chapter 2, recent work on the nature of political
representation has forcefully argued that representation is constitutive of
politics and serves to structure power relations in all political systems. As
such, any theory of democracy must at the same time be a theory of political
representation. While this literature insists that representation constitutes
democracy, just as it does any political system, these scholars do not elaborate
upon how democracy conditions representation once it has been constituted
by representation. I argue that the manner in which democracy organizes
representation, through the voting space and democratic difference principle,
distinguishes it from all other political systems. The core task of this chapter is
to outline an account of legitimate democratic representation.
12 Centripetal Democracy

A third reason for my extended focus on the theme of democratic legitim-

acy is to better understand the manner in which it may contribute to demos
formation. In my view, presented at the end of Chapter 2, democratic legit-
imacy is a centripetal force whose integrative effects reach beyond the often-
cited virtues of peaceful conflict management. Centripetal and centrifugal
forces are to be understood in this project as limited to structural dynamics,
rather than singular events, that move citizens towards a more or less
centralized political identification over time. Contrary to centrifugal forces,
which encourage citizens to move away from identifying with their common
institutions of authority, and with one another as part of the same political
community, centripetal forces are understood as those dynamics that
strengthen identification with the regime and political community. As this
chapter argues, through its procedures and the kind of political representation
it encourages, democratic legitimacy has an integrative effect on conflicting
parties by winning their common commitment to the democratic process.
Conceptual resources developed over the course of Part I will help us to
more accurately describe and normatively assess the democratic systems
under scrutiny in the remainder of the book. The democratic theory developed
in Part I is intended to be a stand-alone account. In other words, it is not
developed as a theory specifically designed for multilevel and multilingual
political systems, but is capable of much wider application. In the context of
this book, given the disintegrative logic predicted by the LFT, the question
arises as to whether or not the centripetal forces of democracy can cope with
or in some way contribute to the management of the purportedly centrifugal
forces of linguistically divided public spheres.
Part II of this book is entitled Democratic Legitimacy and Political Identity
in the EU. Unlike my other two case studies, which take up one chapter each,
this theme deserves greater attention. The reasons for this are that a) the EU
constitutes the main focus of this project and so requires more in depth
analysis and b) it is much more difficult to descriptively identify the nature
of the EU’s political community and regime, which in turn makes a normative
assessment of the relationship between these two components of the political
system a more complex task. Chapter 3 is dedicated to describing the EU,
which is widely considered to be a political system unlike any other. In fact, the
EU is identified in this chapter as the only existing demoi-cracy, defined as a
political system where three main actors predominate—supranational institu-
tions, member state institutions, and citizens—and in which the territorially
and linguistically demarcated member state demoi take sovereign precedence
over the supranational demos.
Demoi-cracy, I contend, is not in opposition to democracy but rather
indicates that a democratic assessment of the EU must have a double focus:
the power relationship between the supranational institutions and the citizens
and the member states on the one hand, and the power relationship between
Another random document with
no related content on Scribd:
käyttävät tavallisia vaatteitaan suojaamassa työpajoissa, ja toimme
sen kotiin.

Seuraavana aamuna aloitit harjoittelutyösi rautatien konepajassa.

Ensimmäisen päivän iltana kotiin tullessasi arvelit, ettet ollut

nähnyt mitään varsinaista uutta. Tosin olit ryöminyt veturin sisään ja
huh! — kuinka siellä oli ollut kylmä! Mutta tiesit jo entuudestaan
kirjoista miltä siellä näytti.

Oli ollut kuuma päivä, ja aivan hikisenä olit joutunut veturiin. Siellä
oli värisyttänyt ja miltei paleltanut. Ja minkä näköiseksi olit tullut —
öljyiseksi ja nokiseksi käsistäsi ja vaatteistasi; oikeastaan teki mielesi
mennä suoraa päätä kylpemään. Mutta et sitäkään jaksanut.

Nyt sait tuntea työmiehen uupumista, arvelit hymähtäen. Ja sait

kokemusta työmiehen elämästä. Siihen olit tyytyväinen.

Sinä iltana läksit pian levolle, sillä sinun piti nousta varhain
seuraavana aamuna.

— Enköhän soittaisi insinöörille, että tarvitsisit vielä viikon levon

pyöräilymatkasi jälkeen?

— Ei millään ehdolla, äiti, ei tämä väsymys mitään merkitse.

Kolmantena päivänä tulit kotiin tavalliseen aikaan. Istuin

puutarhassa käsitöilleni. Kirsti oli Eijan luona leikkimässä ja isä oli
vielä kaupungissa. Askeleesi olivat raskaat. Heittäydyit viereeni
ruohokentälle mitään sen enempää puhumatta ja nukahdit heti.
Mansikkalautanen jäi koskemattomana puutarhapöydälle.
 Katsahdin sinuun korituolistani ja tulin levottomaksi. Makasit siinä
suorana selälläsi jalat ojona. Ja nukuit syvää unta.

Kylläpä poikaa väsytti. Nyt hän ei ollut terve.

— Tule, Yrjö, nouse ja lähde levolle omaan vuoteeseesi, niin voit

levähtää perusteellisemmin. Miten sinua noin tavattomasti nukuttaa?

— En tiedä, olen vain väsynyt työpäivän jälkeen. Mutta se on

parasta työtä maailmassa.

Ja sisään mennessäsi puhuit kuin itseksesi:

— Ensin työpajoissa ja tehtaissa, sitten teknilliseen

korkeakouluun. — Sitten Saksaan — sitten Amerikkaan — sitten —
niin, äiti, olen uraani tyytyväinen. Sillä alalla saa jotakin aikaan, ja se
vie mihin maahan tahansa — ja kaikkialla voi olla kuin kotonaan.

— Niin, niin — sanoin huolissani — mutta nyt täytyy sinun nukkua

tuo väsymyksesi pois, etkä saa lähteä huomenna minnekään.

Seuraavana aamuna et enää mennytkään työpajaasi. Sinulla oli

huimaavan korkea kuume.

33.

Miten hiljaista on ympärilläni! Niin hiljaista, etten kuule muuta kuin

kaukaisia askeleita käytävän matolla tai jonkun lukon napsauksen.
Äkkiä olen siirtynyt pois tavallisesta elämästäni ja yhteydestä muun
maailman kanssa, ja samassa olen miltei unohtanut, että muuta
onkaan olemassa kuin tämän valoisan huoneen syvä rauha.

Ja kuitenkin on maailma täynnänsä sotapauhua. Tanteret jyrisevät

tykkien jymyä ja raskaitten rattaitten rytinää. Granaatit räjähtävät ja
silpovat kaiken kappaleiksi, tiet tärisevät hevosten kavioitten
kopsetta, ja palavat kylät peittävät seudut savupilvien harmauteen.
Taivaaseen asti nousee uhkausten, kirousten, hätähuutojen ja
vihlovien valitusten sekasortoinen kuoro.

Olenhan ennenkin ollut loitolla tuosta kaikesta, mutta olen

kuitenkin ollut siitä tietoinen. Se on säestänyt jokapäiväisen
elämämme juoksua, kiireitämme, aikeitamme, jos kohta se ei vielä
ole suoranaisesti vaikuttanut henkilökohtaisiin oloihimme.

Nyt on tämä kaikki minulle olematonta. Sitä eivät todellisuudessa

hipaise etäisimmät ajatuksenikaan. Se ei merkitse minulle mitään.
Täällä istun neljän sinertävän seinän sisäpuolella, kuunnellen poikani
hengitystä. Eikä ole minulle tällä hetkellä muuta olemassa kuin tämä
nuorukainen tässä, hänen kalpeat kasvonsa, hänen hikihelmien
peittämä kaareva otsansa ja hänen puoleksi suljetut silmänsä, joiden
luomien alla silmäterät hitaasti liikkuvat hänen torkkuessaan
kuumeherkkää, keveätä untaan.

Hänen uinahtaessaan lueskelen äänettömyyden salaisuuksista.

Avaan kirjan umpimähkään, sillä se on minulle entisestään tuttu ja
minulle on yhdentekevää mistä kohdasta alan. Siinä puhutaan
kuitenkin kauttaaltaan hiljaisuudesta ja miltei yhtä paljon
rakkaudesta, sillä ne kuuluvat yhteen.

Rakkauden valtakunta — luen siinä — on ennenkaikkea suuri

varmuuksien valtakunta, koska siellä on sieluilla eniten aikaa. Heillä
totisesti ei ole siellä muuta tekemistä kuin tuntea toisensa jälleen,
syvästi ihailla toisiansa ja kyynelsilmin tehdä toisilleen kysymyksiä,
kuin nuoret siskot tavatessaan, käsivarret toistensa vyötäisillä.

Poikani sairastumisesta saakka on minusta tuntunut siltä kuin en

olisi tavannut häntä pitkiin aikoihin. Nyt istuessani hänen vuoteensa
ääressä ja silloin tällöin lausuessani sanan juomasta, jonka hänelle
ojennan, tai ilmasta, jonka henkäys tunkeutuu sisään avonaisesta
ikkunasta, kohtaavat sielumme toisensa herkemmin kuin viikkoihin
tai kuukausiin. Emme ennättäneet kuulla toistemme sisäistä ääntä
elämän mennessä tavallista menoaan aamusta iltaan ja illasta
aamuun. Mutta nyt jouduttuamme kaiken ulkopuolelle suuren
äänettömyyden valtakuntaan ja kuunnellessamme elämän
salaisuuksien kaukaista aallonloisketta rannoillamme, katsomme
toisiamme pitkään, kuin olisimme tehneet matkan vieraihin maihin, ja
vihdoin eri haaroilta kotiutuneet. Ja kuin vasta nyt näkisimme
toisemme oikeassa ympäristössämme ja vallan toisella tavalla kuin
ennen.

Missä siis oltiin viikko sitten? En tiedä, mutta arvattavasti niin

sanotussa työn ja toimen maailmassa. Miten kaukaiseksi se onkaan
siirtynyt! Kuulin äsken, että vieraita sotalaivoja on Ahvenanmaan
vesillä ja että pommeja on heitetty jossakin saaristossa. Miten on
mahdollista että kaikki ulkonaiset seikat kädenkäänteessä ovat
tulleet niin kaukaisiksi, kuin jos ne tapahtuisivat toisella
taivaankappaleella? Vaikka pommit räjähtäisivät sen talon ympärillä,
jossa istun, huomaisin sen ainoastaan Yrjön tähden. Jos kuulisin
talomme palavan kaikkine irtaimistoineen, peltojamme tallattavan ja
metsäämme raiskattavan, voisin sitä tuskin käsittää, ja sisäisimmän
minäni se jättäisi koskemattomaksi. Sillä huomioni on jännittyneesti
ja yksinomaan kiintynyt siihen, onko se sielu, joka kuvastuu poikani
silmissä tai hänen epätasaisessa hengityksessään,
pakenemaisillaan luotamme vai onko sillä ainoastaan sellainen
lepohetki taipaleella, jolloin ihminen sisäisesti kasvaa?

Mitä me isät ja äidit oikeastaan tiedämme lastemme

sielunelämästä siinä touhujen pyörteessä, jota sanomme
jokapäiväiseksi elämäksi? Emme ole tottuneet havaitsemaan sitä
mikä on ilmiöitten takana. Sentakia emme huomaa mitään heidän
katseestaan, kun he työnsä lomasta nostavat silmänsä meihin.
Emme päätä mitään heidän liikkeistään, kun he vilahtavat
ohitsemme huoneissa. Emme hae heitä itseään heidän sanainsa
takaa emmekä etsi niitä hiljaisia hetkiä, jolloin sielumme voisivat
toisensa kohdata. Ainaisissa puuhissamme hipaisemme ainoastaan
pinnallisimpia ilmiöitä ja heittäydymme aina uudelleen kiihkeän
toiminnan ja haihtuvien vaikutelmien hyörinään, joka peittää sisäisen
elämän.

Huomaamme suurimman laiminlyöntimme vasta sinä päivänä,

jolloin kohtalo lyö kovasti ovellemme. Silloin heräämme
kauhuissamme käsittämään, että se, mikä on täyttänyt päivämme
kuumeisella kiireellä, käden käänteessä on menettänyt entisen
arvonsa silmissämme. Hukkaan on mennyt moni turha touhu, eikä
siitä ole jälkeäkään jäänyt, ja arvokaskin työmme on siirtynyt kauas
tietoisuudestamme. Ja jäljellä on ainoastaan tämä lapsi tässä ja
meidän samassa tuokiossa tietoinen rakkautemme, joka kaikki
ymmärtää.

On olemassa vanha lause, jonka ennen muinoin työnsin luotani

pitäen sitä kohtuuttomana ja sietämättömän ankarana. Nyt se
juolahtaa mieleeni ja näen sen aivan uudessa valossa. »Joka tahtoo
elämänsä säilyttää, hän sen menettää; mutta kuka elämänsä
menettää minun tähteni, hän saa sen pitää.» Miksi olen sitä
hyljeksinyt? Tässä lauseessa kaiketi piilee korkeimman rakkauden
mysteerio. Hän, joka sen ensin lausui, tunsi olevansa yhtä Jumalan
kanssa ja täynnänsä maailmoitten voimaa ja taivaan valtakunnan
viisautta ja autuutta. Hän ei enää ollut oma itsensä, vaan hän oli
antautumuksellaan yhtynyt Jumalaan, ja hänen ainoa onnensa oli
täyttää hänen tahtonsa. Ystävilleen vakuuttaessaan, etteivät he
mitään kadottaisi lakkaamalla itseänsä tavoittelemasta ja niin
häneen yhtymällä, että hänen tähtensä menettäisivät entisen
itsekkään minänsä, hän tiesi kyllä, että he juuri siten herättäisivät
eloon ikuisimman ja olennaisimman minänsä.

Tässä istun poikaani katsellen ja miettien sitä, että ihmisen

kokemusten rajallisuus riippuu hänen henkisistä
mahdollisuuksistaan. Totta tosiaan, se joka voisi vapautua
äärellisyyden rajoituksista ja yhtyä Jumalaan, hän olisi kokenut
suurinta mitä ihminen voi kokea. Mutta tunnen että minun
mahdollisuuteni eivät ulotu niin pitkälle. Minulla on yllin kyllin siinä
että koetan kantaa tätä lasta näitten vaarojen läpi takaisin elämään.
Jo sen kautta olen taivaan valtakunnan esikartanoissa ja tyydyn
kaikesta sydämestäni esikartanoihin. Sielläkin aavistan Jumalan,
kohdatessani poikani katseen ja tuntiessani sydämeni lämpöä
sykkivän. Emmehän voi tietää Jumalasta muuta kuin mitä oma
kokemuksemme kulloinkin hänestä opettaa, sillä mitä muut hänestä
sanovat jää kuolleeksi kirjaimeksi siksi kunnes löydämme hänet
omassa itsessämme ja omassa elämässämme.

Minne siis jää tuo itsensä tehostaminen, joka on tullut niin

tavalliseksi kielenkäytössä, tuo tietoisuus, joka pyytää tyydykettä
omahyväisyytensä halulle? Ken todella rakastaa, hän ei enää pyydä
mitään itsellensä, vaan on täynnänsä palveluksen iloa. Eiköhän
meillä liene elämämme onnellisimmat hetket silloin kun huomaamme
olevamme pelkkää rakkautta ja pelkkää toisen tarpeitten
ymmärtämystä? Sellaisina aikoina tunnemme varmaan elävämme
paljon täyteläisemmin kuin muulloin, jolloin harrastuksemme on
kääntyneenä oman itsemme palvomiseen.

Tämän salaisuuden voi ainoastaan se ymmärtää, joka on sen

kokenut. Mutta jokainen meistä on sitä jossakin muodossa kokenut
joskus — olemme vain hyvin taipuvaisia heti unohtamaan.

34.

Oli sateinen päivä — tervetullut kaikille sairaalassa oleville, koska

sade toi raikkautta kesähelteeseen ja puhdisti ilman tomusta. Istuin
kuten tavallisesti korituolissani ommellen. Sinä, Yrjö, olit valveilla ja
katsoit minua ja työtäni. Silmissäsi oli tuo sinulle ominainen rauha ja
säteilevä loisto, jota olin niissä ihaillut lapsuudestasi asti.

Korkean kuumeen vuoksi en uskaltanut kuin nimeksi puhua

kanssasi.
Ainoastaan silloin tällöin sanan:

— Eikö ole suloista olla näin kahden — ja tietää, että maailma on

pitkän matkan päässä?

Vastasit ainoastaan hymyn väreellä.

— Huomenna on isäkin täällä luonasi koko päivän.

Nyökäytit päätäsi. Mutta muistit sitten:

 — Ehkei hänellä ole aikaa?

— Meillä on molemmilla aikaa panna sinuun miten paljon tahansa.

Nyt ei meillä olekaan mitään muuta.

Nyökkäsit taas päätäsi kuin itsestään selvälle asialle.

Auto ajoi ohitse, mutta et näyttänyt kiinnittävän siihen huomiotasi.

Suljit silmäsi, mutta avasit ne jälleen ja seurasit neulani liikettä
ommellessani.

— Pidätkö ompelemisesta? kysyit sitten.

— Pidän — varsinkin kun tiedän että tästä tulee sinulle mieluinen

kapine uuteen huoneeseesi. Ja sen ohessa ajatukseni lepäävät
ommellessani.

— Kaikkien pitäisi oppia tekemään jotakin käsityötä — sanoit yhä

katsoen sormieni askartelua.

— Minäpä tiedän, mitä sinä voisit oppia sitten kun tulet terveeksi.
Oppisit kutomaan verkkoja. Se tulisi olemaan sinulle sopivaa työtä
ensi syksynä.

— Ensi syksynä? Minulleko sopivaa? Miten minulla voisi olla aikaa

sellaiseen ensi syksynä? Minunhan pitää mennä tehtaaseen!

Ihmeellistä, ettet aavistanut miten vakava sairautesi oli ja että

kestäisi kauan, ennenkuin kykenisit työhön. Kuvittelit, että tervehtyisit
parin kolmen viikon perästä, ja tietysti sinun piti saada olla siinä
uskossasi. Vakuutin sentakia, että ainoastaan lauantai-iltoina ottaisit
esille tuon turhanpäiväisen näpertelyn, kun olit kotona etkä tahtonut
muutakaan tehdä. Ja siitä olisi sitten hyötyäkin, kun vähitellen saisit
valmista seuraa van kesän kalaretkien välineeksi.

Selitys kävi täydestä. Ja vaikenit katsellen ulos ikkunasta, josta

näkyi kiiltävä meren ulappa. Molemmat ajattelimme omia
ajatuksiamme.

— Oletko ostanut minulle sen kellonpitimen? — kysyit taas

hetkisen kuluttua.

Olin tietysti ostanut sen ja otin sen esille käärepaperista iloissani

siitä että olin muistanut sen sinulle toimittaa. Noin. Nyt oli sinun
mukavampi seurata ajan kulkua. Se olikin siistin näköinen ja saavutti
täyden hyväksymisesi. Jalka oli lasista ja yläpuoli hopeoitu.

— Hyvä on — sanoit vain ja kiitit.

Ja pitkään aikaan et kääntänyt katsettasi kellosta.

Silloin ymmärsin, ettet ainoastaan kellon tähden ollut toivonut

pidintä, voidaksesi sen aina nähdä. Sinulla oli jotakin kellon kannen
sisäpuolella. Muistin Kirstin kerran kertoneen minulle, että olit
nostanut hänet polvellesi, avannut kellosi ja näyttänyt hänelle
pienoiskuvan Marjasta. Sitten olit painanut ulkokuoren taas kiinni ja
se oli napsahtanut somasti. Nyt katsoit siis Marjaa kellon kuoren läpi.

Sitten sulkeutuivat taas suuret silmäsi ja sinä nukahdit. Nukuit

tuota levotonta kuumeunta, jonka kestäessä silmämunat vaelsivat
luomien alla hitaasti edestakaisin ja hetkittäin näkyivät kauankin
valkoisina silmäripsien väliltä. Silloin kävivät kasvot äärettömän
riutuneen ja elottoman näköisiksi, ikäänkuin olisit jo haihtumaisillasi
pois meidän luotamme tuntemattomiin etäisyyksiin.
 Silloin kouristi sydäntäni taas ahdistus ja rupesin huutamaan apua
sieluni tuskassa. Anoin armoa elämän ja luonnon haltijoilta, kaikilta
salatuilta terveydenvoimilta, kaikilta taivaan ja maan mahtajilta, joita
koetin rukouksen voimalla puoleeni taivuttaa. Huusin avukseni
Jumalaa Kaikkivaltiasta, pyysin häneltä armahdusta tämän ainoan
kerran — armoa ja apua epätoivoisessa hädässäni.

En tahtonut pojastani luopua — en voinut hänestä luopua, en

mistään hinnasta. — Kiviä ja santaa! — olit kuumehoureissa
huutanut lapsena — ennustellen? — Ei, ei! Kamppailisin sinusta nyt
niinkuin silloinkin — ja sillä kertaa olin voittanut.

Yötä päivää olin puolestasi rukoillut siitä hetkestä asti, jona sinut
vietiin kotoa. Viltteihin peitettynä oli sinut paareilla kannettu
puutarhan läpi ja sitten tietä pitkin pysäkille. Lehtolan asukkaat olivat
osaaottaen ikkunoistaan katselleet synkkää saattoa, ja Tapiolan
isäntä oli metsäpirtistään rientänyt sairasta saattamaan. Itse olit ollut
tyyni. Olin pannut sinisen harsoni kasvojesi yli, ettei tulisi tomua
sieramiisi, ja sinä olit harson alta seurannut molemmin puolin tietä
näkyviä peltojen lyhteitä.

Junan sitten kiitäessä eteenpäin ja sinun maatessasi paareillasi

silmät tuijottaen epämääräiseen kaukaisuuteen, olin istunut siinä
sinun vieressäsi kädet puristettuina yhteen, ja mieleni oli ollut kuin
yhtenä ainoana avun parahduksena. Suuri Jumala! Avun täytyi tulla,
muu ei ollut mahdollista! — Suuri Jumala!

Siitä asti oli jatkunut yhtämittaista kamppailua yötä päivää

kestävänä hiljaisena huutona ja varsinkin silloin kun näin sinussa
tuon kärsivän ilmeen nukkuessasi.
 Mutta herättyäsi kasvoihisi tuli eloa ja katseesi oli taasen valoisa ja
onnellinen. Silloin aina tyynnyin ja antauduin uudestaan toivoni
valtaan, koettaen juuri toivoni voimalla parantumistasi kannustaa.

Ja oli kuin olisit tahtonut minua siinä auttaa ja kuin olisin kuullut
iloisen äänesi lapsuutesi ajoilta, kun keinutuolissa istuen huudahdit:
Niin mutta kyllä teillä olisi ikävä, ellei minua olisi!

Eikö niin, Yrjö, sehän olisi vallan mahdotonta. Sellaista ei voine

koskaan tapahtua.

Ja sinä katsoit taasen eteesi hymyillen kuin olisit muistanut jotakin

iloista, ja kasvosi loistivat.

— Mitä ajattelet, Yrjö? — kysyin varovasti.

— Matkaani.

Olisin mielelläni tahtonut tietää lähemmin mitä muistelit, mutta en

uskaltanut väsyttää sinua kysymyksilläni. Ajattelitko auringonnousua
Kolilla sumujen hälvetessä? Vai juolahtiko sinulle mieleen jokin
hupaisa kohtaus vaelluspäiviltäsi — ilmestyit äkkiä vieraan
pikkukaupungin kaduille — tai saavuit tuttaviin taloihin ja ystävien
kesäasuntoihin heitä tulollasi hämmästyttämään. Siinä oli koko pitkä
kuvasarja värikkäitä kuumekuvia todellisuuden pohjalla. Lepäilit
niissä kuin olisit herttaisena kesäpäivänä heittäytynyt pitkällesi
veneen pohjalle, antaen tuulen sitä kuljetella, ja katsellut taivaan
sinertävää lakea ja vedenpinnan välkettä puoleksi ummistuneitten
silmäluomien alta. Ja kuin olisit tuntenut kasvoillasi lämpimän
tuulenhengen, joka rannasta toi mukanaan apilaan tuoksua.

Mutta olit kuitenkin hyvin kaukana elämästä.

 Laskin käteni vuoteellesi ja aloin houkutella sinua takaisin
epämääräisestä kaukaisuudestasi lupailemalla sinulle kaikenlaista,
jota ehkä haluaisit.

— Ensi kesänä meillä pitää olla kalastajamaja meren rannalla ja

siinä kuisti länteen päin. Ja sen saat ihan omaksesi.

Et vastannut mitään.

— Ja ellet ensi vuosina saa ajaa pyörällä, niin saat moottoripyörän

sijaan. Täytyy sinun voida liikkua minne haluat. Ja purjeveneen saat,
jos tahdot. Kai pitäisit siitä?

— Ehkäpä — mutta en jaksa sitä nyt ajatella.

Ei. Et ollut houkuteltavissa. Et ehkä millään enää. Koko sairautesi

aikana olit ollut kuin jossakin poissa. Laihduit laihtumistasi, kädet
kävivät valkoisen läpikuultaviksi, haivenet leuan alla kasvoivat, mutta
et mitään huomannut. Mistään huolehtimatta, mitään toivomatta
näytit ainoastaan jotakin odottelevan. Mutta itse tuskin tiesit mitä
odotit. Kaiketi luulit edottavasi terveyttä, mutta itse asiassa olivat
ajatuksesi jossain tavallisen tajuntapiirisi ulkopuolella. Otit vastaan
mitä sait, ja kiitit kaikesta, mutta et mitään pyytänyt, et mitään
halunnut. Ja kuitenkin elit omituisessa onnen tilassa, joka sai kasvosi
salaperäisesti sädehtimään.

Mutta kun isä tuli sinua katsomaan tuoden sinulle kukkia

puutarhastamme ja kun hän sitten jäi vuoteesi viereen istumaan
ensin tunniksi, sitten päiväksi ja vihdoin istui siinä yötä päivää, silloin
iloitsit kukkien väriloisteesta ja halusit ne asetettaviksi niin että näit
ne hyvin ja että valo somasti taittui niihin ja niiden takana olevaan
siniharmaaseen seinään. Taikka kun isä kauan hyväili tukkaasi, suljit
mielihyvästä silmäsi. Isä otti silloin usein peililaatikosta esille
kampasi ja antoi sen kevyesti solua läpi hiuksiesi. Se tyynnytti ja
vilvoitti kuumeista päätä; avasit puoleksi silmäsi ja sanoit hymyillen:

— Isä kampaa kevyemmin kuin äiti. — Anna anteeksi äiti!

Nukahdit taas. Ja nuo ihanat kasvot kävivät entistään

kalpeammiksi ja riutuneemmiksi, silmät vaelsivat taas luomiensa
alla, ja näytti taaskin siltä kuin tuo nuori elämä olisi ollut
sammumaisillaan ja henki rientämäisillään muille maille, joihin ei
jälkiä mene ja joista ei viesti saavu.

Oi Yrjö! Kuinka voin sinulle enää pitemmälle kertoa? Siitä kaikesta

tuskin itse tiedät — tai tiedät ehkä paljon enemmän kuin minä.
Tiedätkö senkin, mitä vanhempasi tähän aikaan kokivat? Tiedätpä tai
et, niin se oli suurta ja ihmeellistä aikaa. Siitä pitäen ei kuolema ole
meille ollut enää mitä se ennen oli.

35.

Siinä istuimme sinun luonasi päivästä päivään ja valvoimme

vuorotellen öisin. Ainoa ihminen jonka tapasimme, lääkäriä ja
sairaanhoitajattaria lukuunottamatta, oli eräs tuttava, joka
kesähelteestä huolimatta oleskeli kaupungissa ja joka silloin tällöin
pistäysi meitä katsomassa.

Hän oli omaperäinen ja välitön ihminen, eteläisemmän auringon

kasvattama. Meille hän tuotti lohdutusta tänä raskaana aikana. Ja
hän sanoi meille:
 — Antakaa valonne loistaa ihmisille! — Antakaa sen loistaa
Yrjölle!

— Valomme! Ei meissä ole valoa.

— On sitä, mutta näen kyllä, että nyt olette surun ja pelon

pimittämät. Ei saa olla. Pitää olla rohkea ja toivorikas, sillä siitä saa
Yrjö voimaa. Pitää antaa valon loistaa hänen ylitsensä.

— Pitäisi kaiketi antaa, jos vain voisi sen jostakin ottaa.

— Se on teissä, olen sen ennen nähnyt. Se on kaikissa, kun vain

ihmiset antaisivat sen näkyä, kunhan vain asettaisivat sen
kynttiläjalkaan eivätkä sitä piilottaisi sielunsa perimmäiseen
nurkkaan. Ja nyt Yrjö tarvitsee sitä enemmän kuin koskaan ennen, ja
teidän täytyy antaa se hänelle.

— Jospa vain jaksaisimme!

Mutta neuvojamme sanoi että meidän täytyi jaksaa. Tuossa oven

takana oli poikamme, ja hänellä oli matka edessään, kohti elämää
vai kuolemaa, sitä emme tienneet. Mutta ei se ollutkaan tässä
pääasia. Pääasia oli että hän rohkeasti astui astuttavansa. Meidän
tuli luottaa Jumalaan ja hänen pyhään tahtoonsa. Siten voimamme
meihin palajaisi ja virtaisi siunauksena meistä poikaamme.

Hän lähti ja me katsoimme toisiimme. — Antakaa valonne loistaa

ihmisille! — kumma kehoitus! — Älkää asettako sitä vakan alle, vaan
kynttiläjalkaan, niin että sen kaikki näkevät! — neuvo vanha ja
sentään outo!

Kai hän oli oikeassa. Ja kaiketi olikin niin, että ihmisten sieluissa
tuikki valo ja että heistä itsestään riippui, pääsikö se valaisemaan
heidän silmäinsä ikkunoista elämän hämärään. Useimmat tuskin
ovat mistään niin varuillaan kuin siitä, ettei heidän sisäinen minänsä
millään tavoin pääse itseään ilmaisemaan. Luukut kiinni ja ovet
salpaan! Ja niinpä jääkin elämä monelle erämaaksi, jossa jokainen
astuu polkuansa muista paljoa tietämättä.

Oikein kai hän oli sen vanhan kehoituksen ymmärtänyt. Piti

asettua yhteyteen elämänsä lähteen kanssa ja siten tulla kuin
kanavaksi, jonka kautta elävöittävä voima pääsee virtaamaan
ihmiselämään. Olihan se vanha totuus, jota vain olisi koetettava
toteuttaa.

Me puolestamme tietysti koettaisimme poikaamme palvella

kaikella sillä, mikä oli meissä parasta. Etsisimme itsestämme
viimeisen kipinänkin ja kurottaisimme taivaasta valoa lisää, ja
koettaisimme antaa hänelle voimaa niin paljon kuin vain meiltä
liikenisi ja itse voisimme korkeuksilta saada.

Mutta sinä, Yrjö, lepäsit kuten ennen vuoteessasi, tuskattomana ja

kirkkain katsein eteesi katsoen. Hyvin vähän puhuimme
keskenämme. Meni päiviä ettemme vaihtaneet kuin muutamia
sanoja. Mutta oloomme ja suhteeseemme oli tullut jotakin uutta lisää.
Olimme ainaisessa sanattomassa ajatuksenvaihdossa asioista, jotka
eivät kuuluneet tähän maailmaan.

Kuuntelitko ehkä sitä ihmeellistä satua, jota Jumala ei koskaan

kerro loppuun asti, jotta ihmisten silmät aina vain häneen odottaen
katsoisivat? Oli ehkä nyt kysymys siitä erikoisesta
satusalaisuudesta, joka oli hänen ja itse kunkin ihmislapsen
yhteisomaisuutta. Ehkäpä jo aavistit oman salaisuutesi ja puhuit
sanatta siitä.
 Sinä et ajatellut etkä odottanut kuolemaa — sinä odotit elämää —
ja meistä rupesi tuntumaan kuin mekin sinun kanssasi kulkisimme
elämää kohti. Elämääkö? Siinä ei ollut mitään selvästi tai tietoisesti
ajateltua, päinvastoin se oli jotakin itseltämmekin verhottua. Mutta
emme olleet koskaan olleet toisiamme ja sinua niin lähellä, ja vaikka
meissä oli jäljellä sinun kadottamisesi pelko ja ainainen tuska siitä,
olimme tyyntyneet ja voimistuneet ja koetimme sinua voimallamme
tukea. Ja elimme yhdessä kuin kaukana tavallisesta minästämme ja
kuin olisimme nähneet unta itsestämme ja toisistamme.

Huoneemme seinät olivat avartuneet. Taivaan laki tähtineen oli

meillä kattona.

*****

Joskus kysyit kuin ohimennen, oliko Marjalle kirjoitettu, ja kun sait

myöntävän vastauksen, olit tyytyväisen näköinen. Näytit kirjettä
odottavan. Mutta et mitenkään kärsimättömästi, sillä tiesithän, että
postinkulku ulkomaille oli sodan takia sattuman varassa. Marja oli
hyvässä tallessa omaistensa luona siellä meren toisella puolella, ja
hän muisti kyllä sinua, vaikka kirje viipyi. Vielä se tulisi. Ja syksyllä
hän palaisi — ja sinä tehtaasta vapaana ollessasi menisit häntä
tervehtimään. — Kaikki oli nytkin hyvin. Tämäkin tauti oli lepoa vain
— tosin hiukan liian pitkää. Mutta vielä sekin loppuisi ja elämä
alkaisi.

Siihen suuntaan näkyivät ajatuksesi joskus kulkevan, ja silloin

katselit pitempään kelloasi. Sitten kääntyivät silmäsi ikkunaa kohti ja
kävivät päivä päivältä loistavammiksi. Seurasit yhä useammin isää
tai minua katseellasi, kuin olisit nähnyt meissä jotakin aivan erikoista
tai kuin olisit katsonut lävitsemme. Minusta tuntui kuin emme voisi
siltä katseelta mitään salata, se näki mitä oikeastaan sisimmässä
itsessämme olimme, ja mielelläsi saitkin nähdä ajatustemme ja
tunteittemme pohjaan asti. Olisin antanut kaikkeni saadakseni
huuliltasi kuulla, mitä meissä näit ja minkä kuvan meistä mukanasi
veisit, jos tulisi eron hetki. Mutta minua esti hienotunteisuus ja
varovaisuus. Silmissäsi paloi niin outo kirkkaus, etten voinut häiritä
rauhaasi ja sielusi sisäisiä näkemyksiä.

Niin kului päiviä ja öitä.

Lääkärit tulivat ja menivät ja olivat tervehtymisen toiveessa. Mutta

hiljainen huone kävi yhä hiljaisemmaksi, ja sairaan silmäluomet
sulkeutuivat yhä pitempiaikaisempaan horrostilaan.

36.

Eräänä iltana kävelin edestakaisin talomme edustalla sen saman

tuttavamme seurassa, joka meitä joskus kävi tervehtimässä. Oli
lämmin ja tumma elokuun ilta ja meri välkkyi himmeästi äsken
sytytettyjen lyhtyjen valossa. Aallot liplattivat hiljaa rantalaiturin
tasaista kivireunaa vastaan.

Hän puhui minulle siitä, että kuolema on elämän palvelija. Ei

tarvinnut epäillä kuoleman jälkeistä elämää, hän uskoi siihen
varmemmin kuin hän uskoi silmäinsä todistusta siitä minkä näki.
Monta kertaa ollessaan ankarasti sairaana oli hän tuntenut
loittonevansa jonnekin kauas pois — ja aina palatessaan tästä
välitilastaan oli hän ollut toinen kuin ennen. Sen oli saanut aikaan
kokemus, johon hän oli taudissaan tullut.
 Mutta kun ihminen kuolee, on hän nimeltään kutsuttu. Eikä häntä
silloin mikään pidätä. Hän on tietämättään luonut katseensa verhon
toiselle puolelle, ja hänet valtaa sellainen itsetiedoton ikävä, että hän
rientämällä rientää pois. Silloin ei mikään hoito auta, ja me teemme
rikoksen, jos koetamme häntä estää.

Voimme joskus tahtomme voimalla — jatkoi hän taas — viivyttää

ehkäpä vuosiakin jonkun meille rakkaan ihmisen kuolemaa. Mutta
jos olemme pakottaneet palaamaan takaisin jonkun jo lähdössä
olevan, niin olemme sillä asettuneet Jumalan tahtoa vastustamaan ja
kasanneet onnettomuutta sen tielle, jota tahdoimme auttaa. Hän luuli
itse kaksi kertaa käyttäneensä voimaansa väärin toisen ihmisen
kohtaloon vaikuttaessaan. Hänen aikaisempina nuoruusvuosinaan
sairasti hänen isänsä kerran niin ankarasti, että lääkärit jo olivat
hänet hylänneet. Mutta tytär jumaloi isäänsä. Hän manasi häntä
palavin rukouksin takaisin elämään, hän makasi polvillaan hänen
vuoteensa ääressä yötä päivää, kunnes hänet miltei tajutonna
kannettiin pois. Ja hän sai isänsä jälleen, mutta ei koskaan enää
tuntenut häntä samaksi. Hän oli kokonaan muuttunut. Voimakkaasta,
älykkäästä, hyväntahtoisesta miehestä oli tullut ärtyisä,
vallanhimoinen, sielunsa ja ruumiinsa puolesta vaivaantunut sairas
olento. Hän oli elänyt yli aikansa.

Myöhemmin, aivan äskettäin, hän oli taistellut tyttärensä elämästä.

Hän oli luvannut mitä tahansa saadakseen hänet pitää. Tytär itse
saisi tuottaa hänelle tuskaa ja vaikeuksia, se ei mitään merkitsisi,
kunhan vain jäisi elämään. Omasta puolestaan oli tytär jo vapautunut
— oli valmis lähtemään. Mutta kuume aleni ja hän parani. Vuotta
myöhemmin teki hän äitinsä ja itsensä niin onnettomaksi, ettei
mikään voinut hänen aikaansaamaansa haavaa parantaa. Heidän
välilleen oli syntynyt niin ammottava juopa, että kuoleman tuottama
ero ei olisi ollut mitään sen rinnalla. Äiti oli hänet tuhansin verroin
katkerammin menettänyt, sillä kuolema olisi sittenkin yhdistänyt,
tämä taas todella erotti.

Kuolema on oikeastaan lempeä — sanoi vieras hiljaa koettaen

saada minut siitä vakuutetuksi — ja se antaa aikaa myöten uudessa
muodossa takaisin minkä on ottanut. Harvat tuntevat sen todellisen
olemuksen. Kuoleman tuottamassa surussa on elämän itu sille, joka
ei itse pane elämälle esteitä. Mutta moni muu suru on kuin se sadun
myrkky, joka tippui vuoren onkaloon kahlehditun Loken päälaelle.

Lokella oli sentään vaimo, joka kokosi myrkyn maljaansa, mutta

harvoin niin onnellisesti käy. Moni menehtyy pieniinkin suruihin ja
pettymyksiin. Totta kyllä on, ettei mikään kärsimys voi meitä
vahingoittaa, jos meillä vain on voimaa kaikesta kasvaa ja kirkastua.
Silloin kasvamme eniten juuri kärsimyksestämme. Kaikkein
vähimmin meitä saisi heikontaa se, mikä tulee Jumalan viestinä
tuntemattoman, iäisen maailman sanansaattajana. Sen edessä
meidän on nöyrästi taipuminen, sille antaminen mitä se vaatii ja siltä
ottaminen mitä se antaa. Jos sen teemme, saamme voimaa
kestämään kaikki minkä elämä ja minkä kuolema tuo, ja
tunnustamaan molempien käsittämättömän suuruuden.

Kaiketi se oli totta. Mutta voi, kuinka raskasta opittavaa se sentään

oli!

Yrjön uutimien lomitse lankesi valoviiru pienen puistikon

ruohokentälle. Katseemme kulki valoa pitkin ikkunalle. Siellä sisällä
istui yöhoitajatar kirjansa ääressä, ja isä lepäili jalat ojona
lepotuolissaan. Oli hänen vuoronsa valvoa sairaan luona yö. Mutta
tuttavani sanoi hyvästit ja minä jatkoin kävelyäni sähkölampun
himmeässä valossa, kuunnellen aaltojen yksitoikkoista loisketta
rantaa vastaan.

En enää tiennyt mitään ajasta enkä paikasta, ainoastaan suuresta

äänettömyydestä, joka kaiken synnyttää ja joka siunaten ottaa kaikki
jälleen vastaan tummaan helmaansa. Kuolemaa ei ole — ainoastaan
muuttumista. Ja muutoksesta kehittyy uutta elämää
iankaikkisuuksien iankaikkisuuksissa.

Jumalasta Jumalaan kulkee kaikki loppumattomassa

kiertokulussa. Jumala singahuttaa ajatuksensa maailmaansa, mutta
hänen aatoksensa harhailevat rauhattomina ympäri, kunnes löytävät
tiensä alkuperäänsä takaisin.

Silloinhan täytyy minunkin voida sanoa: tapahtukoon Sinun

tahtosi! Sinun tähtesi, Yrjö, täytyi minun voida niin sanoa, sillä en
saanut ajatella itseäni.

Minusta oli kuin olisin kulkenut elämän virran rantaa ja kuunnellut

puitten huminaa toiselta puolen. Se oli samaa maailmaa, se ja
tämänpuoleinen, saman taivaan alla. Toisen näemme, toista emme,
lieneekö ollut kaukainen vai muuten peitossa. Ja niin syvyyksien kuin
korkeuksienkin yli liitelee Jumalan henki vielä tänään, kuten
luomisen ensimmäisenä päivänä.

37.

Seuraava päivä oli sunnuntai.