Chemical and Biological Weapons and

Terrorism 1st Edition Anthony Tu

Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/chemical-and-biological-weapons-and-terrorism-1st-e
dition-anthony-tu/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Chemical Constituents of Bryophytes Bio and Chemical

Diversity Biological Activity and Chemosystematics 1st
Edition Yoshinori Asakawa

https://textbookfull.com/product/chemical-constituents-of-
bryophytes-bio-and-chemical-diversity-biological-activity-and-
chemosystematics-1st-edition-yoshinori-asakawa/

Carbohydrate chemistry: chemical and biological

approaches 1st Edition Amelia Pilar Rauter

https://textbookfull.com/product/carbohydrate-chemistry-chemical-
and-biological-approaches-1st-edition-amelia-pilar-rauter/

Surface Treatments for Biological Chemical and Physical

Applications 1st Edition Mehmet Gürsoy

https://textbookfull.com/product/surface-treatments-for-
biological-chemical-and-physical-applications-1st-edition-mehmet-
gursoy/

Chemical biology: enabling approaches for understanding

biology. Volume 10, Chemical and biological synthesis
Nelson

https://textbookfull.com/product/chemical-biology-enabling-
approaches-for-understanding-biology-volume-10-chemical-and-
biological-synthesis-nelson/
Research Methods And Applications In Chemical And
Biological Engineering Ali Pourhashemi

https://textbookfull.com/product/research-methods-and-
applications-in-chemical-and-biological-engineering-ali-
pourhashemi/

MCAT chemical and physical foundations of biological

systems, 2016 Hademenos

https://textbookfull.com/product/mcat-chemical-and-physical-
foundations-of-biological-systems-2016-hademenos/

Inherent safety at chemical sites : reducing

vulnerability to accidents and terrorism through green
chemistry 1st Edition Anastas

https://textbookfull.com/product/inherent-safety-at-chemical-
sites-reducing-vulnerability-to-accidents-and-terrorism-through-
green-chemistry-1st-edition-anastas/

Validamycin and its Derivatives. Discovery, Chemical

Synthesis, and Biological Activity Xiaolong Chen

https://textbookfull.com/product/validamycin-and-its-derivatives-
discovery-chemical-synthesis-and-biological-activity-xiaolong-
chen/

Handbook of Preformulation: Chemical, Biological, and

Botanical Drugs Sarfaraz K Niazi

https://textbookfull.com/product/handbook-of-preformulation-
chemical-biological-and-botanical-drugs-sarfaraz-k-niazi/
Chemical and Biological
Weapons and Terrorism
Chemical and Biological
Weapons and Terrorism

Anthony Tu
CRC Press
Taylor & Francis Group
6000 Broken Sound Parkway NW, Suite 300
Boca Raton, FL 33487-2742

© 2018 by Taylor & Francis Group, LLC

CRC Press is an imprint of Taylor & Francis Group, an Informa business

No claim to original U.S. Government works

Printed on acid-free paper

International Standard Book Number-13: 978-1-138-03338-2 (Hardback)

This book contains information obtained from authentic and highly regarded sources. Reason-
able efforts have been made to publish reliable data and information, but the author and pub-
lisher cannot assume responsibility for the validity of all materials or the consequences of their
use. The authors and publishers have attempted to trace the copyright holders of all material
reproduced in this publication and apologize to copyright holders if permission to publish in this
form has not been obtained. If any copyright material has not been acknowledged please write
and let us know so we may rectify in any future reprint.

Except as permitted under U.S. Copyright Law, no part of this book may be reprinted, repro-
duced, transmitted, or utilized in any form by any electronic, mechanical, or other means, now
known or hereafter invented, including photocopying, microfilming, and recording, or in any
information storage or retrieval system, without written permission from the publishers.

For permission to photocopy or use material electronically from this work, please access www.
copyright.com (http://www.copyright.com/) or contact the Copyright Clearance Center, Inc.
(CCC), 222 Rosewood Drive, Danvers, MA 01923, 978-750-8400. CCC is a not-for-profit organi-
zation that provides licenses and registration for a variety of users. For organizations that have
been granted a photocopy license by the CCC, a separate system of payment has been arranged.

Trademark Notice: Product or corporate names may be trademarks or registered trademarks,

and are used only for identification and explanation without intent to infringe.

Library of Congress Cataloging-in-Publication Data

Names: Tu, Anthony T., 1930- author.

Title: Chemical and biological weapons and terrorism / by Anthony Tu.
Description: Boca Raton : CRC Press, [2018] | Includes bibliographical
references and index.
Identifiers: LCCN 2017022736| ISBN 9781138033382 (hardback : alk. paper) |
ISBN 9781315305516 (ebook)
Subjects: LCSH: Biological weapons. | Chemical weapons. | Bioterrorism. |
Biological warfare. | Chemical warfare.
Classification: LCC UG447.8 .T879 2018 | DDC 363.325/3--dc23
LC record available at https://lccn.loc.gov/2017022736

Visit the Taylor & Francis Web site at

http://www.taylorandfrancis.com
and the CRC Press Web site at
http://www.crcpress.com
 CONTENTS
Preface ix
Author xi

Section I Basic Information

1 Chemical Agents and Weapons 3
1.1 Brief History 3
1.2 Types of Poisonous Gas 5
1.3 Properties of Chemical Agents 7
1.3.1 Nerve Agents 7
1.3.1.1 Sarin 9
1.3.1.2 Tabun 12
1.3.1.3 Soman 13
1.3.1.4 VX 13
1.3.2 Blister Agents 14
1.3.3 Blood Agents 15
1.3.3.1 Cyanogen Chloride 15
1.3.3.2 Hydrogen Cyanide 16
1.3.4 Vomiting Agents and Rioting Control Agents 16
1.3.5 Incapacitating Agents 18
1.4 Toxicology 20
1.5 Recent Use of Chemical Weapons in Syria and by ISIS 22
1.5.1 Use by Syria 22
1.5.2 Use by ISIS 22

2 Biological Agents and Weapons 25

2.1 Types of Biological Agents and Weapons 25
2.2 Biological Agents and Mechanisms of Action 26
2.3 Target: Domestic Animals and Crops 29
2.4 Toxin Weapons 30
2.5 Modification of Toxins and Artificial Toxins 30

v
Contents

2.6 Biological Weapon Agents 31

2.6.1 Smallpox 31
2.6.2 Anthrax 33
2.6.3 Botulinum Toxins 36
2.6.4 Ricin and Other Ribotoxins 38
2.6.5 Fungal Toxins 38
2.6.6 Snake Neurotoxins 40
2.6.7 Marine Toxins 42

3 An Example of Chemical War: The Iran–Iraq War 49

Sayid Abbas Foroutan and Anthony Tu
3.1 Iran–Iraq War 49
3.1.1 Invasion of Iran by Iraq 49
3.1.2 Chemical Warfare 50
3.2 Military Field Hospitals 53
3.3 Use of Mustard Gas 56
3.4 Use of Nerve Gas 59
3.5 Tragedy in Halabja, a Kurdish Town in Iraq 62

4 An Example of Chemical Terrorism: Sarin Terrorism in Japan 65

4.1 Organization 65
4.2 Road to a Crime Organization 66
4.3 The Sarin Attack in Matsumoto 70
4.4 My Assistance with the First Chemical Terrorist Attack in Japan 71
4.5 The Tokyo Subway Sarin Terrorist Attact 75
4.5.1 The Kidnapping of Kiyoshi Karia 75
4.5.2 Planning 76
4.5.3 The Sarin Attack on the Tokyo Subway 78
4.5.4 The Rescue Operation in Tokyo 78
4.5.5 The Pathological Effects of Sarin 79
4.5.6 Decontamination of the Subway Train 79
4.5.7 Composition of the Sarin Used in the Tokyo Subway 81
4.6 Punishment 82
4.6.1 The Death Sentence in Japan 82
4.6.2 Death Row Inmates 83
4.6.3 My Visit with Dr. Tomomasa Nakagawa, a Death Row Inmate 84
4.6.3.1 My First Question 85
4.6.4 The Appearance and Arrest of Three Fugitives 86

vi
 Contents

4.6.5 The Case of Kazuaki Okazaki 88

4.6.6 The Case of Yoshihiro Inoue 88
4.6.7 The Case of Masami Tsuchiya 88
4.6.8 The Members Involved in the Tokyo Subway Sarin Attack 89
4.6.9 The Different Degrees of Crime for Those Sentenced
to Death 90
4.6.10 An Opinion on the Death Sentences for the Cult Members:
A Comment by Dr. Tomomasa Nakagawa 91
4.7 Other Important Findings 91
4.7.1 Initially Aum Shinrikyo Emphasized Biological Weapons 91
4.7.2 Mass Production Plan of Sarin at Satyan No. 7 92
4.7.2.1 Outside of Satyan No. 7 92
4.7.2.2 Inside Satyan No. 7 94
4.8 Use of VX, the Most Toxic Nerve Gas 95
4.9 More Than Sarin and VX 97
4.9.1 Chemical Agents 97
4.10 Conclusion 98

5 An Example of Biological Terrorism: Anthrax Terrorism in the

United States 101
5.1 A Publisher Dies of Anthrax 101
5.2 Anthrax 102
5.3 Analysis of Anthrax DNA 103
5.4 Dr. Steven Hatfill: The Wrong Suspect 105
5.5 Dr. Bruce Ivins: The New Suspect 106
5.5.1 Personality Profile of Dr. Bruce Ivins 107
5.5.2 Trash Search and Decoded Anthrax Letter 108
5.5.3 Circumstantial Evidence 110

Section II  Applications

6 Detection and Identification of Chemical and Biological Weapons 115
6.1 Laboratory Analysis 115
6.2 On-Site Detection 116
6.3 Chemical and Biological Weapon Reconnaissance Vehicles 119
6.4 Detection of Chemical and Biological Weapons from a Distance 125
6.4.1 Chemical Agent Detection Systems 125

vii
Contents

6.5 Biological Agent Analysis 125

6.6 Detection from Soil 128

7 Protection from Chemical and Biological Agents 129

7.1 Protecting an Individual 129
7.2 Protecting a Group of People 132
7.3 Laboratory Safety Considerations 137

8 Decontamination of Chemical and Biological Agents 139

8.1 Use of Chemicals 139
8.2 Decontaminating People 141
8.3 Decontaminating Equipment and Weapons 142
8.4 Decontaminating Buildings 144

9 Destruction of Chemical Weapons 147

9.1 Destruction of Chemical Weapons in the United States 148
9.2 Destruction of Chemical Weapons in Russia 150
9.3 Destruction of Chemical Weapons in Iraq 153
9.4 Destruction of Chemical Weapons Left in China by Japan 154
9.5 Destruction of Chemical Weapons in Other Countries 160
9.5.1 India 160
9.5.2 South Korea 161
9.5.3 Albania 161

10 How to Deal with Terrorism 163

10.1 Making New Laws 163
10.2 Intelligence 167
10.3 Network of Storage Facilities 168
10.4 Operations on the Spot 171
10.5 International Cooperation 171
10.5.1 NATO 171
10.5.2 Binational Cooperation 173
10.5.3 Cooperation with International Organizations 173
10.6 We Should Not Neglect the E of NBCRE 174

Index 177

viii
 PREFACE
My lifelong research began with the study of the structure–function
relationship of snake venom. I also taught general toxicology covering
all types of toxicology including chemical and biological weapons at
Colorado State University from 1967 to 1998. While I was teaching, the
Iran–Iraq War (1980–1988) began and a large-scale chemical war started. I
was able to learn new aspects of chemical weapons. I had been interested
in chemical and biological weapons since 1954 when I was a chemical offi-
cer in the Taiwan Army. In Taiwan, we had to serve for one year in the
military after college graduation. In 1983, the U.S. government learned
that the Soviet Union had developed toxin weapons using various bio-
logical toxins to make new types of biological weapons. One of the toxin
weapons from Uzbekistan was a snake neurotoxin, my specialty. Since
then, I have served as a consultant for various defense companies in the
United States and different branches of the U.S. government.
In 1994, a terrorism attack using sarin occurred in Matsumoto, Japan,
and the Japanese police struggled to find out who did it and where the
sarin was made. I supplied the analysis of methylphosphonic acid in
the soil to the Japanese police with the aid of the U.S. Army. Eventually,
the Japanese police found sarin’s metabolite in the soil of Kamikuishiki
­village, establishing direct scientific evidence that this was where the
Aum Shinrikyo cult was making sarin. I also helped the Japanese police
after Aum Shinrikyo struck the Tokyo subway with sarin in 1995. For my
contribution, the Japanese Emperor awarded me with a medal, the Order
of the Rising Sun, Gold Rays with Neck Ribbon. Since then, I have been
invited by different countries to give lectures at various scientific meet-
ings including many defense departments.
I have published several books on sarin terrorism in Japanese, as well
as biological and chemical weapon and terrorism books, two of which
have been translated into Chinese in Taiwan. Since 1995, I have attended
NBC (nuclear, biological, chemical) meetings, some as an invited speaker,
in Croatia, Switzerland, Sweden, Egypt, the United States, Singapore,
Qatar, Thailand, Taiwan, Japan, Indonesia, and Iran.
Chapter 3, titled “An Example of Chemical War: The Iran–Iraq War” is
coauthored with Dr. Sayid Abbas Foroutan, a former Iranian military sur-
geon who actively participated in the treatment of Iranian soldiers who

ix
Preface

suffered from a poisonous gas used by Iraq. In 2007, I was sent to Iran
by the Organisation for the Prohibition of Chemical Weapons (OPCW)
to participate in a meeting on chemical casualties held in Tehran, Iran.
Before the meeting, the Iranian government invited me to Isfahan, for an
annual check on the Iranian veterans who suffered chemical injuries from
the earlier Iran–Iraq War. During the meeting in Tehran, I met Foroutan,
who supplied me with many photographs of chemical weapon casualties.
I am very happy to have an opportunity to write a chemical and
­biological weapons book in English and am grateful to CRC Press/Taylor
& Francis. The aim of this book is to provide a bird’s-eye view of chemical
and biological weapons to the public, so it is written in easy-to-understand
language. As terrorism is becoming rampant in recent society, I hope this
book will help the public to understand what chemical and biological
weapons are.
I would like to express my sincere gratitude to those at CRC Press/
Taylor & Francis for their assistance. They include Jennifer Abbott, Mark
Listewnik, and Misha Kydd. I also extend my thanks to Dr. Brenda Baker,
who reviewed the entire manuscript to improve the English. Finally, I send
my thanks to my late wife, Kazuko Yamamoto Tu, who was d ­ edicated to
helping me throughout her life, and who I dearly miss since her departure
to heaven on December 16, 2012.

x
 AUTHOR
Dr. Anthony Tu is the world’s leading expert on the Tokyo sarin
attacks and is much sought after globally for his insight on chemical and
­biological weapons and weapons of mass destruction. He has written,
coauthored, and edited 40 books on chemistry and weapons studies in
his decades-long career. Dr. Tu also played an integral role in the investi-
gation of the sarin attacks, the first chemical terrorism attack on record,
­pivoting the entire direction of the investigation with his knowledge of
how the ­chemical weapon would leave deposits on surrounding soil.

xi
 Section I
Basic Information
 1
Chemical Agents and Weapons
One should not confuse the terms chemical agent and chemical weapon.
A chemical agent is an ingredient, which is not yet a chemical weapon.
Chemical agents need to be packed in a proper container such as an artil-
lery shell or a bomb for transport. In Aum Shinrikyo’s sarin terrorist attack
in Matsumoto, Japan, it used a homemade sprayer to deliver the sarin. In
the Tokyo subway terrorist attack, Aum Shinrikyo members placed sarin
in plastic bags, broke open the bags, and let the sarin diffuse by itself. So,
you could say a plastic bag containing sarin is a sort of chemical weapon.
Some countries have a device attached to an airplane’s wing to spray sarin
from the air. With this device, one can spray the gas directly from an air-
plane instead of packing poisonous gas in bomb. A chemical agent refers
to the ingredient and it always requires some mechanism to transport or
deliver it.

1.1 BRIEF HISTORY

The first large-scale occurrence of poisonous gas was on April 22, 1915,
in Ypres, France, during the World War I. Greenish yellow-colored clouds
covered the air of Allied troops and many choked to death. The poisonous
gas used was chlorine gas. On this occasion, the Germans used 168 tons of
chlorine gas released from 5,730 cylinders. In retaliation, on February 22,
1916, France used phosgene, which was more powerful than chlorine gas.
World War I was the peak use of poisonous gas, and many varieties were
used by both sides. Phosgene and mustard gas were the two most popular
choices (see the following table).

3
Chemical and Biological Weapons and Terrorism

Country Phosgene (tons) Mustard Gas (tons)

Germany 181,000 7,600
Britain 1,362 500
France 15,703 2,000
United States 1,400 900

Phosgene is a chlorine derivative, as are many other poisonous gases.

Why were chlorine-type poisonous gases used? One reason is chlorine is
produced in large quantities when sodium hydroxide is manufactured
and scientists were happy to make use of all of the excess chlorine.
Because using poisonous gas as a weapon to kill soldiers was so cruel, in
1925, participating countries signed the Geneva Protocol, a treaty prohibiting
the use of poisonous gas. The treaty was praised by everyone as a triumph
for humanity, but it had one big flaw. The treaty did not prohibit the manu-
facturing of poisonous gas. If a country had a manufacturing plant, it tended
to use it. And if a country had a chemical weapon, it was possible it could
use it. Although many countries were signatories of the treaty, some countries
disregarded the convention and used poisonous gas anyway. For instance,
Japan used poisonous gas against the Chinese during the 1937 to 1945 war
in China. China was poor at that time and its troops were not equipped with
gas masks or other protective garments as the Japanese soldiers were. Italy
used poisonous gas in the Ethiopian invasion in 1935. More recently, Iraq used
poisonous gas in the Iran–Iraq War. One interesting point, is that Iraq did not
use poisonous gas until it seemed to be losing the conflict. The Iran–Iraq War
started in 1980 and ended in 1989, the longest war in modern times. In 1982,
Iran pushed back Iraq’s invading forces from Iranian territory, and moreover,
Iran started invading Iraqi territory. Saddam Hussein, the head of Iraq, started
using chemical weapons in 1982, and eventually used a very large quantity.
Iran never expected the use of chemical weapons by Iraq and the Iran offen-
sive against Iraq collapsed.
This suggested several important lessons. One is that the use of chemi-
cal weapons in massive quantities is very effective and can change the out-
come of war. The second lesson is that one always has to prepare against
a chemical attack. The third is that possession of chemical weapons has a
“deterrent effect.” In the Pacific War, after the Pearl Harbor attack, Japan
forbade the use of poisonous gas because Japan knew the United States
had chemical weapons and were afraid of retaliation. In the European the-
ater, poisonous gas was not used because both sides were also afraid of
retaliation with poisonous gas. These are examples of chemical weapon

4
 Chemical Agents and Weapons

possession being a good deterrent. The same seems to hold true for nuclear
weapons; that is, nobody dares to initiate the first use of a nuclear weapon
attack for fear of retaliation with the same nuclear weapon.

1.2 TYPES OF POISONOUS GAS

Warfare poisonous gas is classified into several groups by the U.S. Army.
The main chemical agents are listed in the following:
• Blister agents
• CX—phosgene oxime
• L—lewisite
• HD—sulfur mustard (yperite)
• HN—nitrogen mustard
• Nerve agents
• GA—tabun
• GB—sarin
• GD—soman
• GE—ethylsarin
• GF—cyclosarin
• VX—O-ethyl S-[2-(diisopropylamino)ethyl]methylphosphono-
thioate
• Blood agents
• CK—cyanogen chloride
• AC—hydrogen cyanide
• Choking agents
• PS—chloropicrin
• CG—phosgene
• DP—diphosgene
• CL—chlorine
In earlier days, the U.S. Army stockpiled several varieties of war-
fare chemical agents in several states: Tooele Army Depot in Utah, Pine
Bluff Arsenal in Arkansas, Umatilla Depot Activity in Oregon, Pueblo
Depot Activity in Colorado, Anniston Army Depot in Alabama, Aberdeen
Proving Ground in Maryland, Newport Army Ammunition Plant in
Indiana, and Blue Grass Army Depot in Kentucky, as well as on Johnston
Island in the Pacific Ocean. (Actually, the United States had a chemical
weapons base on Johnston Island that was ready to use in case of a war
in Asia. See Photos 1.1 and 1.2.) The United States has decided not to use

5
Chemical and Biological Weapons and Terrorism

Photo 1.1 Commander Dr. David Moss of Johnston Island (holding the machine
gun), who obtained a ­doctorate degree from Colorado State University. (Used
with permission from Dr. David Moss.)

Photo 1.2 Senator Daniel Inouye inspects the chemical weapons base on Johnston
Island. (Used with permission from Dr. David Moss.)

6
 Chemical Agents and Weapons

chemical and biological agents for war and is in the process of destroying
its stockpiles. This will be discussed further in Chapter 9.

1.3 PROPERTIES OF CHEMICAL AGENTS

1.3.1 Nerve Agents
There are several different types of chemical agents that can become
weapons and nerve gas. However, before discussing nerve gas, I
would like to remind the reader that nerve gas or poisonous gas is
not necessarily in “gas” form. From elementary physics, we know that
matter has three phases: solid, liquid, and gas. So-called poisonous
gas, including nerve gas, can be a liquid or even a solid. The important
thing is that it becomes an “aerosol,” which is tiny particles of liquid
suspended in the air. Even a solid material can become poisonous gas
if it is dissolved in a proper solvent and sprayed into the air, thus
becoming an aerosol.
Nerve gas was discovered accidently in Germany during the course
of developing organophosphate insecticides before World War II. A sci-
entist, Gerhard Schrader, discovered the newly synthesized compound
was very effective for lice. By placing just a drop on a laboratory table, the
pupils of the persons involved shrank and the gas also caused difficulty
in breathing. The news of this new type of organophosphate insecticide
attracted the attention of the Nazi regime. Schrader was called to Berlin
to develop a type of poisonous gas using his new discovery. Further
experimentation showed that the new type of compounds caused muscle
spasms in cats and dogs. In 1938, they synthesized the first nerve gas,
tabun. Soon, German scientists developed another new organophosphate
nerve gas called sarin. The term “sarin” came from the names of the sci-
entists who discovered it: Schrader, Ambros, Gerhard Ritter, and van der
Linder. Sarin’s formula is shown in Structure 1.1.

H3C O

CH O P CH3

H3C F

Structure 1.1 Chemical structure of sarin.

7
Chemical and Biological Weapons and Terrorism

Later, they also developed soman, another powerful nerve agent. In

addition, Schrader developed the nerve agent, cyclosarin, which was desi­
gnated as GF by the U.S. Army. The chemical structures of tabun (GA),
soman (GD), and cyclosarin (GF) are shown in Structures 1.2 through 1.4.
During WWII, Hitler’s close advisers, Martin Bormann and Albert
Speer suggested the use of nerve gas, but Hitler prohibited its use because
he had suffered from mustard gas poisoning during WWI. Later, when
the war for Germany was in near collapse, Hitler did suggest using nerve
gas. But during the later stages of the war, there were not enough air-
planes to drop the nerve gas bombs and not enough artillery to send the
poison shells. Moreover, the Soviet Union quickly occupied the poisonous
gas manufacturing site in Silesia, East Germany. Some German scientists
escaped to the west and surrendered to Allied forces. America learned
how to make nerve gas from these German scientists and set up their own
nerve gas weapons program. Russia also learned how to make nerve gas
from captured German scientists.
VX is a nerve gas that was discovered after WWII in the United
Kingdom. The U.S. Army continued their research and the development,
O
CH3
N P O CH2CH3
CH3
CN
Tabun

Structure 1.2 Chemical structure of tabun.

H O
(H3C)3C C O P F
CH3 CH3
Soman

Structure 1.3 Chemical structure of soman.

O
O P F
CH3
Cyclosarin

Structure 1.4 Chemical structure of cyclosarin.

8
 Chemical Agents and Weapons

O
CH(CH3)2
C2H5O P S CH2CH2N
CH(CH3)2
CH3
VX

Structure 1.5 Chemical structure of VX.

and finally VX was produced. VX is more toxic than the previously men-
tioned nerve gases and is less volatile, it can penetrate the skin and kill
people. From the chemical structure of VX (Structure 1.5), it is an organo-
phosphate but it also contains part of the mustard gas structure. The
chemical structure of the left portion is a G-type nerve gas while the mid-
dle portion has similarities to mustard gas. VX was never used in actual
combat, but it was used for the first time by Aum Shinrikyo, killing one
person and injuring two in Japan in 1994–1995.
Other manufactured nerve gases include GE (ethylsarin), GF (cyclo-
sarin or cyclohexymethyl phosphonoflouridate), and GV. GV was devel-
oped by former Czechoslovakia and was called GV because it has
properties of VX and other G-type nerve gases such as GA, GB, and GD.
During the Cold War, the United States knew of the presence of GV but
called it GP.
A new type of nerve agent is currently being developed and one type,
alkylquarternary salt of N-methyl carbamate, is considered to be one of
the strongest nerve agents.
Some properties of nerve gases are described next.

1.3.1.1 Sarin
Physical properties
Melting point: −56°C
Boiling point: −147°C
Vapor pressure: 2.10 mmHg at 20°C
Volatility: 12,000 mg/m3
Specific gravity against air: 4.86; specific gravity against water: 1.09
Toxicity
Route of entry is inhalation, eye, skin
Lethal dose: 100 mg ⋅ min/m3 (gas) for man
Minimum toxic dose: 1 0×10−3 mg ⋅ min/m3 (gas)
Minimum concentration to incapacitate a person: 0.5 mg ⋅ min/
m−3 (gas)

9
Chemical and Biological Weapons and Terrorism

Toxic duration: Good weather on a clear day at 15°C: 15 min to 4 hr;

Good weather and snow without wind at –10°C, windy or
rain: 15 min to 1 hr
Because sarin was actually used in Japan against humans by Aum
Shinrikyo, Japanese medical doctors reported clinical symptoms caused
by sarin, and this was the only actual observation of sarin poisoning in
humans. In the Iran–Iraq War, Iraq used sarin and tabun, but Iranian mili-
tary doctors told me they could not differentiate which one was sarin or
tabun in the battlefield.
Acetylcholinesterase is essential for control of nerve transmission. A
nerve transmitter, acetylcholine binds to the acetylcholine receptor. The
enzyme acetylcholinesterase hydrolyzes acetylcholine after it binds to the
receptor. Sarin binds to acetylcholinesterase rendering acetylcholine to keep
it attached to the receptor (Structure 1.6). The result is a spasm of the muscle.
There is an antidote for sarin: PAM (pyridoxime chloride). It releases
the enzyme from the acetylcholinesterase–sarin complex (Structure 1.7).
PAM is a useful antidote for sarin and VX, but is less effective for tabun
and soman. There are many other sarin antidotes. For someone who has
liver disease, the alternative drug obidoxime (toxogonin) is recommended
(Structure 1.8).
HI-6 (Hagedorn oxime) is an effective antidote for sarin, soman, and
VX, but not for tabun (Structure 1.9).
Another drug, HGG-12, has a similar effect to HI-6 (Structure 1.10).
The drug compound Q [3-(2-phenyl-cyclopentyl-2-hydroxy)-quinucli-
dine] was developed by China’s People’s Liberation Army (Structure 1.11).
Atropine is also an effective antidote for sarin, but because of a differ-
ent mechanism. Actually, atropine is similar in some parts to acetylcho-
line in chemical structure, therefore atropine and acetylcholine become
competitive for the acetylcholine binding receptor (Structure 1.12).
There is a prophylactic drug for sarin, which was used by Aum
Shinrikyo members for their own protection before they conducted the

O O
CH3 CH3
E Ser OH + F P O CH E Ser O P O CH
CH3 CH3
CH3 CH3
AChE Sarin AChE-sarin complex

Structure 1.6 Inhibition of acetylcholinesterase by sarin.

10
 Chemical Agents and Weapons

CH3
H
O HON C N+
+
AChE Ser O P OCH(CH3)2

(CH3)
AChE-sarin complex Pralidoxime (PAM)
(inactive enzyme)
O CH3
H
CH3 P O N C N+

AChE Ser OH + OCH(CH3)2

Regeneration of
active enzyme

Structure 1.7 The antidote mechanism of PAM against sarin poisoning.

HON CH N+ CH2 O CH2 N+ CH NOH 2Cl–

Structure 1.8 Chemical structure of obidoxime.

CONH2
HON CH
N+ N+
CH2 O CH2

Structure 1.9 Chemical structure of Hagedorn oxime.

CO
HON CH N+ +
N
CH2 O O

Structure 1.10 Chemical structure of HGG-12.

OH
f
C CH2 O
N

Structure 1.11 Chemical structure of compound Q.

11
Chemical and Biological Weapons and Terrorism

O
Acetylcholine CH3 C O CH2 CH2 N(CH3)3
7A

HOCH2 O CH2 CH CH2

Atropine
CH C O CH H+N CH3
CH2 CH CH2

Structure 1.12 Atropine has some similarities to the structure of acetylcholine.

In other words, atropine is a competitive inhibitor of acetylcholine for the binding
site of the acetylcholine receptor.

Br– O
+
E Ser OH + CH3 N O N(CH3)2

(PB)
(AChE, 100%)

O
E Ser OH + E Ser O N(CH3)2
(60 ~ 80%) AChE-PB

E Ser OH
AChE

Structure 1.13 The reason PB can be used as a prophylactic drug for sarin.

chemical terrorist attack with sarin. Pyridostigmine, PB, is used because it

binds to acetylcholinesterase (AChE) reversibly. When one takes PB, about
20% to 40% of it forms a complex with PB (AChE-PB) in the body. When
one is exposed to sarin, the AChE-PB complex dissociates and releases
AChE (Structure 1.13). The effective duration of PB is about 8 hours.

1.3.1.2 Tabun
Physical properties
Melting point: –49°C
Boiling point: 246°C

12
 Chemical Agents and Weapons

Vapor pressure: 0.036 mm Hg at 20°C

Volatility: 560 mg/m3 at 20°C; Specific gravity against air is 5.6
and 1.07 against water
Toxicity
Route of the entry is inhalation, eyes, and skin
Lethal dose against humans: 400 mg ⋅ min/m3 (gas)
Toxic duration: Good weather at 15°C: 1 to 4 days; Good weather and
snow without wind at −10°C: 1 to 2 weeks; Wind and rain at 10°C:
30 min to 6 hr

1.3.1.3 Soman
Physical properties
Melting point: –80°C
Boiling point: 167°C
Vapor pressure: 0.27 mm Hg at 20°
Volatility: 2.06 mg/m3
Specific gravity against air is 6.35 and 1.01 against water
Toxic duration: Good weather at 15°C: 2.5 to 5 days; Good weather and
snow without wind at –10°C: 1 to 6 weeks; Wind and rain at 10°C:
3 hr to 1.5 days

1.3.1.4 VX
Physical properties
Melting point: –20°C
Boiling point: 300°C
Vapor pressure: 0.044 mm Hg at 20°C
Volatility: 1.6 mg/m3
Specific gravity against air is 9.25 and 1.026 against water
Toxicity
Route of entry is skin, inhalation, and eye. It can kill a person
at the concentration of 0.1mg ⋅ min/m3 and the lowest concentra-
tion to cause toxic effects is 110 × 10−3 mg ⋅ min/m3 in gas phase.
Because of low volatility it can last 2 weeks on the battleground.
Moreover it has a strong penetration ability, so it can kill a person
from skin penetration. This is considered the most toxic among
all nerve gases.
Aum Shinrikyo in Japan used VX, which injured two people. The
cult members grabbed their victims and placed a drop of liquid VX onto
them. Suddenly, the victims saw darkness because VX shrinks the pupils.

13
Chemical and Biological Weapons and Terrorism

In December 1994, Aum Shinrikyo killed Chyujin Hamaguchi who was

suspected of being a police spy who penetrated into Aum Shinrikyo’s
organization. In this case, Aum Shinrikyo injected VX directly into
Hamaguchi. After he was injected with VX, he chased the kidnappers but
collapsed after running for 500 meters and then died. Hamaguchi was the
only person ever killed with VX.
Court records show that Hamaguchi was killed by six members of
Aum Shinrikyo. I was curious as to how Aum Shinrikyo’s action group
transported the extremely dangerous VX from Kamikuishiki to Osaka,
which is quite a distance. So, I visited Dr. Tomomasa Nakagawa, who was
one of the six members, on death row. I asked him how they transported
VX and injected it into Hamaguchi. Nakagawa told me they simply placed
liquid VX in a syringe and had planned to remove the needle and attach a
plastic tube to drip VX onto him just like they did with the two earlier vic-
tims. But because Hamaguchi, who had a black belt in judo, put up such a
strong fight, they simply did not have time to remove the needle and just
injected VX directly into his body.
At that time, the Japanese police did not know who killed Hamaguchi
or why. The case was solved after the Tokyo subway attack in 1995. The
blood of Hamaguchi has been stored in Osaka Criminal Laboratory and
his death by VX was confirmed after finding the metabolites of VX. This
finding indicates that we can detect VX from a victim’s blood by analyz-
ing VX metabolism products in a victim.

1.3.2 Blister Agents

Among the blister agents, mustard gas (HD, (ClCH2CH2)2S) was extensively
used and caused most of the damage to Iranian combat troops inflicted by
Iraq, who used many other poisonous gases during the Iran–Iraq War. The
use of mustard gas by Iraq against Iran is described in detail in Chapter 3.
Aum Shinrikyo manufactured 200 kg of mustard gas in December
1994. That was 6 months before the sarin attack in Matsumoto and
15 months before they struck the Tokyo subway with sarin. Fortunately,
the group never had a chance to use mustard gas for a terrorist action.
Mustard gas has a melting point of 14°C, a boiling point of 217°C, and
a specific gravity against air of 5.4 and against water of 1.27. Toxicity for
humans is 1500 mg min/m3 and the concentration to incapacitate a person
is 100 mg min/m3. The duration for toxic activity is 2 to 7 days at 15°C on
a clear day. On a clear day but with snow on the ground, the toxicity lasts
2 to 8 weeks. On a rainy day with wind, the toxicity lasts 12 hours to 2 days.

14
 Chemical Agents and Weapons

CI CI
As
CI

Structure 1.14 Chemical structure of lewisite.

Unpurified mustard gas has been used many times. Purified mustard
gas is called distilled mustard gas. Lewisite was the gas that was most often
used during WWI and also in China by the Japanese troops during the
1937–1945 period. Cleanup of the leftover poisonous gases in China was the
responsibility of Japan, which will be described in more detail in Chapter 9.
Lewisite is also a well-known blister agent and was assigned the code
name of “L” by the U.S. Army. The chemical structure of lewisite is shown
in Structure 1.14. It was developed in the United States but was not used
in WWI or WWII. The United States produced 20,000 tons of lewisite but
eventually all the stockpile was destroyed in 2012, as the United States
decided not to use chemical weapons for war. Although the United States
never used lewisite, Japan used it extensively in the Chinese war zone.
Lewisite contains arsenic atoms in its compound and this caused arsenic
poisoning for many years after Japan buried it underground after WWII.
Again, more on this in Chapter 9.
Lewisite is the inhibitor of pyruvic acid dehydrogenase and thus pre-
vents the formation of acetyl-CoA, which in turn prevents the formation
of ATP in vivo. The action of lewisite is somewhat similar to mustard gas
and produces blisters upon skin contact. It causes intensive pain in the
skin and is also inhaled. The antidote for lewisite is dimercaprol, which
can be injected to prevent systemic poisoning but will not to prevent the
effects on the skin.
In addition to mustard gas and lewisite, phenyldichloroarsine (PD),
­ethylchloroarsine (ED), and methylchloroarsine (MD) are also arsenic
compounds with blister effects.

1.3.3 Blood Agents

Both cyanogen chloride and hydrogen cyanide are carried by the blood
and bind to cytochrome oxidase in the cells and then become toxic.

1.3.3.1 Cyanogen Chloride

Cyanogen chloride has a code of CK and has the simple chemical structure
of CNCl. The N is a triple bond and the chlorine atom attaches directly to

15
Chemical and Biological Weapons and Terrorism

the carbon atom. It is also called by different names, such as chlorine cya-
nide, cyanic chloride, chlorocyanogen, and chlorocyanide.
The toxic effect is that it damages the respiratory organs and eyes
upon contact. It causes drowsiness, sore throat, coughing, nausea, vom-
iting, edema, convulsion, paralysis, and eventually death. It becomes
hydrogen cyanide (HCN) after it enters the body.
The duration of toxicity in 15°C clear weather is only a few minutes,
so it is highly diffusible. Even on a rainy day, the toxic effect lasts only a
few minutes.
The melting point is −6.55°C and the boiling point is 13°C, so it is a
gas in the normal temperature range of 20°C to 30°C. It is a colorless gas,
and soluble in water and some organic solvents such as ethanol and ether.
The specific gravity against air is 2.1, so it is heavier than air. The specific
gravity of liquid cyanogen chloride is 1.22.

1.3.3.2 Hydrogen Cyanide

Hydrogen cyanide, HCN, is well known for its early use in execution gas
chambers in California. It was also used by the Nazis for the extermina-
tion of Jews in concentration camps in Poland during WWII.
Hydrogen cyanide’s melting point is –15°C and its boiling point is
26°C, so its liquid and gas phases depend on temperature. Hydrogen cya-
nide is used in military hand grenades. The Japanese Army had HCN
hand grenades during WWII (Photo 1.3).
The specific gravity of hydrogen cyanide against air is 3.5, indicating
that it is heavier than air, and because of this property it is utilized for
poisonous gas. I have read two Chinese military books that list HCN as
a chemical agent in hand grenades. HCN was packed in artillery, bombs,
and rocket shells. In the Cold War days, a water solution containing hydro-
gen cyanide was used to kill targets.
Hydrogen cyanide is soluble in water, but it does not dissociate to
a hydrogen ion and a cyanide ion. Because of the lack of ionic nature of
hydrogen cyanide in water, it can penetrate the skin and many cell mem-
branes. Like cyanogen chloride, hydrogen cyanide binds to cytochrome
oxidase and thus stops cell respiration. The leftover cyanide binds to hemo-
globin in the blood and the skin becomes red from cyanide poisoning.

1.3.4 Vomiting Agents and Rioting Control Agents

Vomiting agents are used because vomiting reduces the fighting capac-
ity of soldiers. Vomiting agents are also used for riot control in civil

16
Another random document with
no related content on Scribd:
hyvä. Mitäs sanoisit?

— Se suututtaisi minua niin hirveästi, virkkoi poika mietteissään.

— Ja onhan hän sitäpaitsi minun veljeni niinkuin sinäkin.

— Mutta sinä lupasit olla vain minulle sisko, sanoi Paavo. Hänen
oli vaikea luopua yksinoikeudestaan.

— Niin, kyllä minä sinusta enemmän pidänkin, mutta kyllä

Heikkikin tarvitsee siskoa.

Paavo mietti vähän aikaa ja sanoi sitten:

— Niin tarvitseekin. Ole vain hyvä Heikillekin, kun sinä kuitenkin

minusta enemmän pidät.

Nyt oli jo Paavo tyytyväinen. Hän oli tähän asti ajatellut vain
itseään.

7.

Päivät olivat kuluneet kuin siivillä. Oltiin juhannusaaton aamussa.

Laila tuli herättämään serkkuja ja sanoi:

— Nyt, marakatit, pystyyn! Isä on luvannut meille koko päivän

vapaata, kun on juhannusaatto. Täti auttaa äitiä, minä saan olla
teidän mukananne koko päivän.

Sekös riemua synnytti. Oltiin ihan villinä ilosta.

— Ja nyt mennään ensi kerran uimaan. Vesi on jo lämmintä.

 Laila penkoi poikien vaatekoria.

— Missä teidän uimapukunne ovat?

— Siellä, siellä, saanko minä juosta näin paitasillani rantaan?

kysyi
Heikki.

— Juoks' vain. Tuoss' on pukusi.

Paavo kimpasi Heikin edelle, ja Niilokin pingersi perässä.

Törmättiin portaissa setää vastaan, joka oli vähällä nurin mennä.

— No, no, so, so, tämäpäs menoa…. niin se juhannus,

juhannus… Ei saa Laila uida vielä salmen yli! Älkää päästäkö sitä,
pojat!

Vesi roiskahteli, kuului Lailan kirkaisu, kun hän tuli veteen

viimeisenä. Paavo paran uimapuku oli kiireessä unohtunut ja olisi
mielellään tullut jo pois kylmästä vedestä, mutta Laila oli siinä.

Naurettiin vielä Paavo paralle.

— Mene maalle, hyvä Paavo. Sinähän olet aivan sininen, sanoi

Laila. — Ei sinun tarvitse tyhjää… isä sanoo, että me lapset emme
tarvitsisi lainkaan mitään uimapukuja.

Paavo puikahti ylös vedestä. Eivät toisetkaan voineet olla

kauempaa vedessä.

Kylläpä tuntui raikkaalle ruumiissa. Ja ruokapöydässä aivan sulivat

suuhun tädin herkut, piirakat ja pannukakut.
 — Ja nyt mennään joukolla ongelle, sanoi Niilo. — Tänään minä
varmaankin saan sen suuren ahvenen, jota olen Jumalalta pyytänyt,
sanoi hän.

Heikkiä pyrki naurattamaan.

— Ei saa nauraa Niilolle, sanoi täti. — Vaikka ei Niilonkaan tarvitse

Jumalalta anoa erikoisemmin isoja ahvenia, jatkoi hän. — Pitää ottaa
kaikki yhtä kiitollisesti vastaan.

Siinäkös alkoi touhu, kun onkia laitettiin kuntoon. Juostiin vapoja

metsästä, ja Lailan piti etsiä viimekesäisiä ongenkohoja.

— Tallettakaa te lapsikullat aina hyvin kaikki tavaranne, niin ei

tarvitse etsiä, neuvoi äiti. — Hyvään järjestykseen on opittava jo
nuorena.

Vavat ja vehkeet saatiin venheeseen, ja hyvä oli alku ruohikon

rinnassa. Laila sai ensimmäisen ahvenen ja riemuitsi. Toiset
odottivat jännityksellä, milloin nykäisisi.

Paavo näytti hyvin harkitsevalta.

— Kyllä se on niin, että tuommoisen hyvän tytön onkea ne syövät

ensiksi, arveli hän. — Samahan tuo on. Kyllä minä sen ilon sinulle
suon, jatkoi hän.

— Paavo taas laskettelee… niinkuin et tässä sinä yhtä hyvä olisi,

tuommoinen pieni nallikka, sanoi Laila.

— Voi, älä sinä sano nallikka ja pieni, valitti Paavo. —

Jos minä olen lyhyempi kuin sinä, niin ainakin olen yhtä paksu.
 — Koetetaan, sanoi Laila. — Jos täytät kolttuni miehustan, niin
silloin olet.

Ja tyttö sukaisi koltun yltään.

Paavo pujotteli sen ylleen. Koeteltiin miehustaa; väljäpä se oli.

— Nyt sen näet. Minähän olenkin liian paksu, arveli Laila. Olen kai
kohta kuin pallo.

— Voi per….na!

Iso ahven karkasi Heikin ongesta ja hän istui siinä nolona,

enemmän siitä, että oli Lailan kuullen kironnut.

Ahven tarttui Niilon onkeen ja punaisena naamaltaan veti hän sitä

ylös.

— Anna, minä autan!

— Älä koske! Nyt se tuli! Ähäs peijooni!

— Mutta nythän te kiroilette kuin porsaat, sanoi Laila.

— Emme enää koskaan, älä suutu.

— No en, kun lupaatte.

— Varmasti, sanoivat pojat kuorossa.

Paavo veteli vielä muutamia isoja ahvenia, ja saalis oli nyt jo siksi
hyvä, että kannatti palata.
 Metsissä ja kukkaniityillä kuljeksiessa kului päivä huomaamatta
illoilleen. Päivällinen oli jo syöty, kun palattiin. Täti oli säästänyt
Niilon saaman, paistetun ahvenen heille, ja siinä oli syömistä
jokaiselle.

Sitten mentiin hakemaan juhannuskoivuja. Setäkin tuli mukaan.

Koivuista pystytettiin lehtimaja ja niitä aseteltiin verannalle ja

muihinkin huoneisiin. Laila oli tuonut metsästä sylillisen kieloja ja
kämmeköitä ja niitä laitettiin vaaseihin. Avonaisista ikkunoista
tulvehti keskikesän henki huoneisiin.

Odotettiin vieraita Hernemaahan, mutta täti ja setä eivät puhuneet

siitä mitään lapsille. Oli varattu nuorille tilaisuus tanssia illalla ja se oli
vasta myöhemmin yllätyksenä ilmaistava.

— Miksi äiti on ottanut pois matot suuren salin lattialta? kysyi

Laila.

Äiti hymyili salaperäisesti.

— Muuten vain. Vieraitten jaloissa vain kuluisivat, sanoi äiti. —

Muutahan vaatteesi, tulee vieraita.

Nyt Laila jo melkein arvasi, miksi äiti oli matot poistanut.

Innoissaan alkoi hän pyyhkiä tomua vanhasta pianosta.

Paavo sai kirjeen äidiltä. Siinä oli tosin osa Heikillekin, mutta kirje
oli osoitettu Paavolle. Huomispäivänä päätti Paavo kirjoittaa äidille ja
kertoa juhannuksen vietosta Hernemaassa. Se näytti muodostuvan
hyvin hauskaksi.
 Paavo sai Lailalta luvan tanssia hänen kanssaan ensimmäisen
valssin.
Häntä vain taaskin suretti se, ettei ollut yhtä pitkä kuin Laila.
Varmaankin vieraat nauravat, kun minä olen lyhyempi kuin Laila,
vaikka
hänkään ei ole pitkä, ajatteli Paavo. Hänen täytyi keventää
sydäntään
Lailalle.

— Ei meidän eromme ole niin monta tuumaa, että muut

ennättäisivät huomata, kun oikein reippaasti vain tanssitaan,
lohdutteli Laila nauraen.

Illalla sytytettiin kokko, joka oli rakennettu lautalle ja kiinnitetty

ruohikkoon. Tuli kuvasteli kauniisti tyvenessä vedessä ja sitä tulivat
katselemaan vanhemmatkin vieraat.

Ihana juhannus!

8.

Heikki ei ollut enää muistanut ehtojaan. Eräänä päivänä sanoi

setä, että nyt hänen täytyisi joka päivä lukea muutaman nuoremman
tädin johdolla, joka oli tullut kesäksi Hernemaahan.

Se oli Heikille kiusallinen uutinen. Nyt hän vasta käsitti, miten

onnellisia olivat ne pojat, jotka olivat koulussa ahkeria ja saivat
viettää kesälomansa vapaana lukuhuolista.

Setä oli vielä sanonut, ettei hän saisi tulla enää yhtään kertaa
kesäksi Hernemaahan, jos vain laiskotteli niin, että koulussa sai
ehdot.
 Se oli ankara tuomio, mutta Heikki lupasi pitää sen mielessään.
Hän ei enää voinut ajatellakaan muualla kesän viettoaan kuin täällä,
jossa oli herttainen Laila ja paljon muutakin kaunista.

Niin alotettiin lukeminen, tunti aamuin ja illoin. Se oli visaa

kesäkuumalla.

Mutta Heikki edistyi hyvin. Siihenkin vaikutti Laila. Heikki ei

tosiaankaan tahtonut hävetä hyvän serkkunsa vuoksi. Oppia täytyi.

Käytiin uimassa joka päivä kaksikin kertaa. Vesi oli lämmintä, ja

kuumuus rasitti. Laila ui joskus salmen yli ja Heikkikin oli kerran
lähtenyt mukaan, mutta väsynyt niin, että ei uskaltanut lähteä
takaisin kuin venheellä. Onneksi ei toki Laila siitä kiusotellut.

— Oletpa sinä lihonut, sanoi eräänä päivänä Laila Heikille. — Ja

muutenkin olet saanut väriä naamaasi. Se oli tullessasi keväällä
keltainen kuin nauris.

— Ooho!

Heikki oli mielissään tunnustuksesta, että oli voimistunut, vaikka

tiesi sen itsekin. Häntä enää harvoin kiusasivat ne ilkeät ajatukset.
Illalla tuli uni heti, kun meni sänkyyn, ja aamulla oli heti noustava,
kun sai silmänsä auki.

Setä huolehti edelleen hänestä. Heikki tunsi pitävänsä jo sedästä

niin paljon, ettei olisi vaihtanut häntä mihinkään. Vahinko vain, ettei
setä voinut tulla syksyllä kaupunkiin.

Ja sitten hän rakasti serkku-Lailaa kovin paljon. Oli niin suloista,

että oli sellainen hyvä ja huolehtiva sisko olemassa hänelläkin. Setä
oli kerran ulkoilmatunnillaan puhunut, että ihmisten pitäisi rakastaa
enemmän toisiaan ja että oikeastaan kaikki pojat ja tytöt olivat veljiä
ja siskoja keskenään. Ja silloinhan ei voinut olla mitenkään ilkeä
toiselle, kun se kerran oli veli tahi sisko. Koulussa sitä eivät
ajatelleet. Ehkäpä eivät tietäneetkään. Olisi kaikkien pitänyt olla
sedän ulkoilmakoulussa.

Pojat tekivät aina kiusaa tytöille ja olivat väliin melkein raakoja.

Tytöt olivat jo siihen niin tottuneet, että nauroivat vain, ja se lisäsi
poikien intoa. Olisi tyttöjen pitänyt antaa korville poikia oikein lujasta
kädestä.

Miten käy, kun hän joutuu jälleen toveripiiriin, jossa on semmoinen

henki vallalla? Jäävätkö kokonaan hänen hyvät harrastuksensa, joita
hän täällä on saanut sedän avulla? Hänhän voisikin ryhtyä
puhumaan pojille, kun sellaista näki, ettei se ollut oikein. Ja kun itse
oikein olisi, niin kyllä toistenkin täytyisi olla mukana.

Ne olivat Heikin mietelmiä hänen loikoessaan pihamaalla ja

katsellessaan pääskyjen puuhailua, kun ne lentelivät hyönteisiä
etsien ja veivät niitä pojilleen.

Heidän kasvitarhalohkonsa menestyi mainiosti. Kaalintaimet

varsinkin olivat jo niin reheviä, että niitä piti mullata, ja lanttukin oli
kaunista.

Setä oli tyytyväinen ja puhui usein työn siunauksesta. Syksyllä oli

hän luvannut antaa heille kummallekin mukaan hyvän joukon
juurikasveja palkkioksi ahkeruudestaan.

9.
 Hernemaassa oli äkäinen pässi, ja Paavo oli ollut sitä
härnäämässä. Hänelle oli johtunut mieleen, että kaupungissakin
härnäsivät pojat suutarin matamin pässiä. Miksei tätäkin saisi
härnätä. Sehän oli niin kovin hauskaa.

Mutta pässi oli antanut sellaisen puksun hänen takamuksilleen,

että
Paavo könttäsi itkien pihaan karjakartanon takaa.

Täti joutui hätään.

— Mikä sinulle tuli?

— No kun pääs — si pu — uski.

Setäkin tuli paikalle naureksien. Hän oli nähnyt Paavon pelin

pässin kanssa.

— Puskihan pässi, kun sinä härnäsit sitä. Se oli mainio opetus

sinulle.
Toivottavasti pakarasi pian paranevat.

Paavoa harmitti hirveästi, kun Lailakin ilmestyi siihen ja nauroi

vielä.

— No, älä naura!

— Mihin se sinua puski? kysyi Laila.

— Ensin selkään ja sitten pakaroille. Ensi kerran kun minä otan

seipään…!

— No, no, Paavo, ei saa… tule nyt sisään, niin saat mansikoita,
lupasi serkku.
 Paavon harmi oli tiessään.

— Joko ne ovat kypsiä? Milloinka sinä olet käynyt niitä

poimimassa?

— Äsken. Kohta on niitä ahot aivan punaisenaan.

— Voi, miks et ottanut minua mukaasi?

— No kun sinä olit pässiä härnäämässä.

— Annatko sinä Heikillekin mansikoita? kysyi Paavo.

— Tietysti. Oikeastaan sinulle ei kävisi antaminenkaan, kun olet

paha eläimille, sanoi Laila. — Sinähän ajoit eilen haassa
vasikoitakin.

Paavo vaikeni. Vasikat olivat olleet niin hassun näköisiä, kun hän
niitä ajoi. Ei hän tietänyt, että Laila näki.

— En minä enää milloinkaan. Sinun suusi on vielä punaisempi,

kun se on mansikoissa, sanoi Paavo, koettaen haihduttaa koko
vasikka- ja pässijutun.

— Tahtoisit varmaankin suukon, nauroi Laila.

— Kyllä, ilostui Paavo.

— Et saa ennenkuin huomenna. Se on rangaistus.

Paavo tyytyi siihen.

Mentiin rantaan ja valmistuttiin kilpasoutuun, jonka setä oli

järjestänyt joku päivä sitten heille. Oli vain kaksi venhettä ja kilpailtiin
siten, että toisessa vuorossa oli Laila ja Heikki ja toisessa Paavo ja
Niilo. Ensimmäinen palkinto oli kaksi markkaa kummassakin
sarjassa. Eilen olivat Laila ja Paavo päässeet ensimmäisiksi ja nyt
aikoivat Niilo ja Heikki kunnostautua paremmin.

Lailan venheestä pääsi hankarauta irti ja hän hävisi. Niilo ja Paavo

olivat riitautuneet venheestä eivätkä aikoneet lainkaan lähteä.
Kumpainenkin heisiä olisi tahtonut soutaa uudella venheellä.

Heidät saatiin sovintoon. Niilolle jäi vanha ja raskas venhe, mutta

hän kiskoi vihanvimmassa venhettään ja voitti. Paavo oli nyreissään.

— Älähän huoli! Muista, että mies se on hävinnytkin, jos vain

jaksaa reippaasti tappionsa kantaa. Ymmärrätkös? kysyi Laila.

— Ymmärränhän minä, alkoi Paavo hieman vastahakoisesti.

— No, sittenpä pääsetkin minun kanssani huomenna mansikkaan.

10.

Eräänä päivänä otti setä heidät mukaansa takalistolle, jossa oli

paljon pieniä mökkejä. Pojat olivat kyllä nähneet pieniä asumuksia
kaupungin laidassa, mutta tällaisia ne eivät olleet. Ikkunat näissä
mökeissä olivat pieniä ja muutamissa oli ruutu paikattu päreillä.
Lattia oli likainen ja ilma haisi ummehtuneelta. Lapset olivat likaisia
ja vaatteet heillä ryysyisiä.

— Ovatko ne, setä, niin köyhiä, kun niillä on noin likaista ja

tympeää, kysyi Heikki.
 — Ovat. Niissä mökeissä eivät isät saa tehdä omaa työtään, vaan
täytyy heidän kulkea työssä milloin missäkin ja köyhyys tekee äidit
saamattomiksi ja veltoiksi, etteivät viitsi pitää puhtaana lapsiaan ja
asumuksiaan, sanoi setä.

— Minkätähden heillä ei ole yhtä mukavat asunnot kuin muillakin?

kysyi
Paavo.

— Sen te käsitätte vasta sitten oikein, kun tulette isommiksi, mutta

voinhan teille nytkin jo hieman selittää.

Istuttiin muutaman mökin veräjäpuulla ja setä alotti:

— Tuonkin mökin isä ja äiti ovat kerran olleet pieniä, niinkuin tekin
nyt. Heillä oli vain tuollainen mökki kotina ja heidän täytyi lähteä
maailmalle elättämään henkeään ihmisten työtä tekemällä, niinkuin
teki isäkin. Heillä näes ei ollut omaa maata, jota muokaten olisivat
voineet hankkia leipänsä, vaan maa heidän tupansa ympärillä oli
toisen, joka ei sitä antanut heidän viljellä muuta kuin pienen
perunamaan.

— Onko sitten maa niin kokonaan sellaisten miesten, jotka eivät

anna sitä viljellä, kun he voivat sen kieltää? kysyi Paavo.

— Niin he uskovat, sanoi setä.

— Minkätähden? tutkieli Paavo.

— No katsohan, kun ennen on ollut hyvin harvassa asukkaita, ja

heillä on ollut siten paljon maata. Mutta vähitellen ovat ihmiset
lisääntyneet, ja heidän olisi pitänyt myöskin saada maata, kun kerran
maasta on kaikkien elettävä. Nämä, jotka kerran ovat saaneet suuret
maa-alat käsiinsä, jättävät sen perinnöksi pojilleen ja sen mukana
sellaisen mielipiteen, että maa kuuluu heille kokonaan, niinkuin
silloinkin, kun oli vähemmän ihmisiä, hoitivat he maitaan miten
hyvänsä. Ja niin se on ollut näihin päiviin saakka. Nyt ovat tällaiset
mielipiteet jo alkaneet syrjäytyä, varsinkin kun monet suurviljelijät
eivät jaksa tai eivät tahdo pitää maitaan kunnossa, ja maattomatkin
alkavat saada vähitellen maata. Muutamien vuosien kuluttua tulee
aika, jolloin noidenkin mökkien isät saavat omaa maata ja saavat
siitä leipää lapsilleen, ja lapset taas saavat tehdä työtä oman
maansa hyväksi ja sitten, jos jää aikaa, vieraankin työtä.

Heikki ei välittänyt sedän ja Paavon maa-asioista, vaan keräsi

marjoja suuhunsa. Paavo oli kuunnellut tarkkaavasti ja kysyi vielä
sedältä:

— Miksi he eivät jo nyt saa omaa maata nuo mökkien isät?

Setä näytti käyvän hieman hämilleen Paavon kysymyksestä, mutta

sanoi kuitenkin:

— Kehitys kulkee hitaasti eteenpäin. Eihän kaupunkejakaan

rakenneta muutamissa päivissä eikä vuosissa.

Heikki tuli suu täynnä marjoja ja kysyi sedältä:

— Mutta eikös noissa mökeissä ole pahoja ihmisiä, sosialisteja ja

sellaisia?

— Eivät he pahoja ole. Puute on vain tehnyt heidät koviksi ja

karsaiksi parempiosaisia kohtaan.

Paavon oli jano, ja mentiin pyytämään mökistä vettä.

 Mökin eukko puhdisti ensin tuopin, nouti kaivosta raikasta vettä ja
tarjosi ystävällisesti Paavolle. Puheli sedän kanssa ilmoista ja muista
ja sanoi sitten:

— Nämä nyt ovat varmaankin emännän sisaren poikia?

— Niin ovat, sanoi setä.

Ja sitten jo sanottiin kauniisti hyvästit eukolle ja jatkettiin matkaa.

— Eipäs ole mökeissä pahoja ihmisiä, sanoi Paavo Heikille.

— Heikki ei ole heitä nähnyt eikä tunne tarkemmin, on vain kuullut

heitä pahoiksi sanottavan. Ei pitäisi mitään tuomita, ennenkuin
näkee, neuvoi setä.

11.

Oli muuan tämän kesän monia kauniita heinäkuun aamuja, kun

setä tuli herättämään poikia.

— Nyt joutuin vaatteet päälle ja sitten metsään, sanoi hän. Ensin

on kuitenkin käytävä uimassa ja minäkin voin tulla mukaan.

Kastehelmet kimaltelivat nurmessa ja puitten oksilla. Luonto aivan

loisteli luomisriemusta.

Järvi oli tyven. Ahvenet hyppivät kaislikossa, ja pojat nostivat

pohjasta jaloin verkon, jonka illalla olivat laskeneet ruohikkoon.

Verkossa oli köytenään ahvenia. Ranta kajahteli poikien

innostuneista huudahduksista. Tiheitä kivikalaparvia uiskenteli
rantavedessä ja ne tulivat nokkimaan paljasta ihoa. Se oli kovin
hupaista.

Verkko laitettiin kuivumaan ja kalat vietiin tädille. Laila oli mennyt

venheellä kylään ja näkyi jo soutavan salmen toisella rannalla. Pojat
olisivat mielellään menneet rantaan, mutta setä jo kiirehti metsään.

— Otamme vesurit mukaan, että saamme samalla puhdistaa

pikkupalan metsää.

Karjatarhassa makasivat lehmät märehtien, silmät ummessa.

Kuumuus raukaisi niitä. Lehmisavussa kyti vielä muutamia turpeita ja
niistä lähteneet savukiemurat tuoksuivat miellyttävästi.

Sedällä oli virsut jalassa ja verhona vain hurstinen paita ja housut.

— Näin on mukava näin kuumalla… ihokin saa ilmaa ja aurinkoa.

Teidänkin sopisi pitää näin helteellä vain uimapukua, sanoi setä
pojille. — Se olisi terveellistä ja käy kyllä täällä maalla…

— Niin me teemmekin, lupasi Heikki.

Mentiin tiheään koivikkoon, jossa oli runsaasti juurivesoja.

— Tässäpä meille onkin työtä, sanoi setä. — Poistetaan vesat ja

saattepa nähdä, miten kauniiksi metsä tulee.

Harakkain pojat rääkyivät pesässään, joka oli männyssä aivan

lähellä.

— Kuaak, kuaak, kvark, vak, matkivat pojat. — Kuule setä, eikö

niitä saisi tappaa?
 — No kaikkiapa kuulen. Mitä pahaa ne ovat tehneet, että niille
pitäisi kuolemantuomio lukea. Poikaviikarit tosin ovat useimmiten
siinä luulossa, että varikset ja harakat ovat tarpeettomia lintuja ja
hävittävät pesät ja munat lintuparoilta, mutta se on väärin. Niilläkin
on tehtävänsä luonnossa, vahingollisten matojen hävittäjinä.
Antakaa, pojat, vain harakan laulaa.

— Eipä se laulakaan, vaan nauraa, sanoi Paavo.

— Mille se nauraa? kysyi setä ja myhähti hyvätuulisesti.

— Eiköhän se ihmiselle…, arveli Paavo.

— Joutavia. Ja jos nauraisikin, niin sehän todistaisi vain hyvää

mieltä ja sitähän ei ole linnuilla enempää kuin ihmisilläkään liikaa.

— Eikö variksiakaan saa sitten vainota? kysyi Heikki.

— Jopa sen kuulit, ettei saa. Varsin hyödyllinen lintu, vaikka

vainotaan.

— Mutta eikö se hävitä pikkulintujen munia ja poikasia? Niinhän

sanotaan, tiesi Heikki.

— Kyllä harakka ja varis sellaisia yrityksiä tekevät, mutta sadasta

kerrasta onnistuu vain yksi kerta. Pikkulinnut kyllä osaavat liittyä
yhteen ja puolustaa kotejaan.

Puhdistettava metsäruutu oli saatu valmiiksi, ja kun oli aikaa vielä

ennen aamiaista, käveltiin metsässä.

Setä tillisteli oksien lomitse, sattuisiko jotain erikoista

huomaamaan.
 Nytpä hän huomasikin, koskapa vaati pojat yhteen kohtaan ja
olemaan hiljaa.

— Tuolla puun haarassa on pikkulinnun pesä, niinkuin näette, ja

tuolla on harakka vaanimassa, hyökätäkseen pesälle. Mutta
katsokaapa tuonne oksille. Siellä on kokonainen armeija pikkulintuja,
yks' kaks', kokonaista kahdeksan kappaletta. Pesä näyttää olevan
leppälinnun, vaikka se harvoin tekeekin pesänsä tuollaiseen
paikkaan. Puun haarassa on kuitenkin vähän onttoa, ja siksi se on
sen valinnut hätätilassa kodikseen. Puolustajina ahnetta harakkaa
vastaan on sillä kolme muuta leppälintua ja kaksi rauniotassia ja
samoin kaksi peukaloista. No nyt! Täytyipäs harakan paeta
pikkuparven tieltä! Olipa mukavaa, että satuitte sen näkemään.

— Täällä metsässä onkin paljon nähtävää, innostui Paavo.

— Lintujen elämää on hauska seurata, sanoi Heikkikin.

— Mutta jos aikoo nähdä jotain, niin täytyy kulkea metsässä

avosilmin, sanoi setä. — Me tulemme vielä usein metsään
tutustumaan lintujen elämään. Nyt meidän on mentävä aamiaiselle ja
sitten niitylle.

— Joko alotetaan heinän korjuu? kysyivät pojat. — Mekin tulemme

mukaan, eikö niin Heikki, sanoi Paavo. — Onhan meistäkin jotain
hyötyä.

— On paljonkin, myönsi setä. Harava käteen vain, koko pieni

parvi.

12.
 Niityllä oli kovin hauskaa. Hei, miten haravat heiluivat ja heinä
kuivui niin että ritisi. Se tuoksui voimakkaasti vielä kuivuessaankin.

Otettiin sedän esittämää aurinkokylpyä. Sedällä ja pojilla oli

raitaiset uimapukunsa ja Lailalla yksivärinen sininen, joka näytti
hauskalta hänen yllään. Valkoinen iho alkoi auringossa muuttua
kauniin punertavaksi.

— Sievät käsivarret mustuvat, sanoi Heikki Lailalle. — Et saa

kauan pitää niitä paljaana.

— Ann' mustua, sanoi tyttö ja lennätti heinätukun Heikin silmille.

Syntyi heinäsota, jota toiset niittymiehet naureksien katselivat.

Siinä huiskahtelivat poikien kintut kuin piiskan siimat, ja Lailan
pyöreät käsivarret ja sääret tekivät kivakoita liikkeitä. Väliin pyöri
koko sakki yhtenä keränä heinissä.

— Heinä raapasi käsivarttani, voihkasi Laila, ja nujakka asettui.

— Sitä odotinkin, sanoi setä ja nauroi niin, että vatsa hytkyi.

Jokainen oli saanut pieniä naarmuja. Heikin ylähuuleen oli sänki

tehnyt pitkän haavan.

— Nyt sinusta tuli ristihuuli kuin jäniksestä, kiusotteli Laila. — Ei

vanha mustalais-akkakaan sinua suutelisi.

Heikki otti leikin todeksi ja käänsi selkänsä tytölle. Ja alkoi

vetistellä.

— No raapasiko heinä Heikkiä niin, että itku tuli, sanoi setä. —

Jopa jotakin, iso poika!
 Se koski vielä pahemmin ja Heikki pötkäsi metsään.

Ja kun ei kehdannut sieltä enää mennä takaisin niitylle, Lailan

kiusoteltavaksi muka, niin meni kotiin ja rantaan.

Siellä istui verkkomökin kupeelle ja sydän oli kovin kierteellä.

Miten lienevät tulleet siinä pahat ajatuksetkin kiusaamaan ja

vaatimaan huonoon tekoon, josta oli jo saanut olla rauhassa.

Teen uhallakin niin, ajatteli Heikki.

Kenen uhalla? Lailanpa tietenkin. Pitää Paavoa aina parempana.

Parasta kun lähtisi tästä kaupunkiin.

Pääsky lenteli veden rajassa ja istui sitten hänen lähelleen. Näytti

kuin tutkien katselevan häntä. Pieni koivun vesa ja pihlajan oksakin
näyttivät katselevan häntä.

Ei, en minä saa.

Tulivat Lailan surulliset silmät ja katsoivat pitkään ja moittien. Mitä

sinä aiot? tuntui hän kysyvän.

Minä en tosiaankaan tee niin, en! Ja nyt minä menen uimaan.

Niittymiehetkin jo tulivat päivälliselle, ja Laila, Paavo ja Niilo

juoksivat rantaan. Heikki päätti, ettei ole koko asiasta
tietävinäänkään.

— Minulle tuli niin kuuma, että piti lähteä uimaan, sanoi hän ja
tarkasteli, mitä Laila mahtoi ajatella.
 Nauroi, veitikka. Kyllä kai Laila arvasi, minkä vuoksi hän oli niityltä
lähtenyt. Ja sitäpaitsi setä oli kieltänyt puhumasta toisin, kuin asia
oli.

Laila istui laituripuun päällä ja palmikoi hiuksiaan.

— Minulle tuli niin paha mieli, kun sinä sanoit niin, virkkoi Heikki, ja
sen vuoksi minä lähdin. Ei puhuta nyt enää siitä mitään, eikös?

— Ei. Minä toin sinun vaatteesi niityltä, sanoi Laila ja pulahti

notkeasti järveen.

Paavo ja Niilo pulikoivat jo ruohikossa.

13.

Korjattiin heinää jo kotipellolla. Päivällisen jälkeen lepäilivät miehet

pihamaalla, ja pari miestä katseli kenkiään tervatakseen ne.

— Minä haen terva-astian, sanoi Paavo ja meni sitä liiterin

ylälaudalta hakemaan. Puulaatikon päälle nousten kurkotteli hän
astiaa ja miten lienee niin onnettomasti käynytkin, tervasanko kaatui
hänen päähänsä.

Säästyivät toki silmät ja suu tervakylvystä, mutta hiukset ja kaula

olivat kokonaan tervan peitossa.

Parkuen juoksi Paavo pihamaalle.

Hätään joutuivat toisetkin pojat, täti ja Laila.

— No missä sinulle, lapsikulta noin kävi? kysyi täti ja pidätteli

nauruaan. Laila sitä ei voinut pidättää, vaan kiemurteli aivan.