Images of history : Kant, Benjamin,

freedom, and the human subject 1st

Edition Eldridge
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/images-of-history-kant-benjamin-freedom-and-the-hu
man-subject-1st-edition-eldridge/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Biota Grow 2C gather 2C cook Loucas

https://textbookfull.com/product/biota-grow-2c-gather-2c-cook-
loucas/

The Virtues of Freedom: Selected Essays on Kant 1st

Edition Paul Guyer

https://textbookfull.com/product/the-virtues-of-freedom-selected-
essays-on-kant-1st-edition-paul-guyer/

Climate Change in Human History Prehistory to the

Present Benjamin Lieberman

https://textbookfull.com/product/climate-change-in-human-history-
prehistory-to-the-present-benjamin-lieberman/

Visions of the human art World War I and the modernist

subject First Edition Slevin

https://textbookfull.com/product/visions-of-the-human-art-world-
war-i-and-the-modernist-subject-first-edition-slevin/
The Handbook of Formal Methods in Human Computer
Interaction 1st Edition Benjamin Weyers

https://textbookfull.com/product/the-handbook-of-formal-methods-
in-human-computer-interaction-1st-edition-benjamin-weyers/

The Handbook of Formal Methods in Human Computer

Interaction Benjamin Weyers

https://textbookfull.com/product/the-handbook-of-formal-methods-
in-human-computer-interaction-benjamin-weyers/

The Life and Rhymes of Benjamin Zephaniah The

Autobiography 1st Edition Benjamin Zephaniah

https://textbookfull.com/product/the-life-and-rhymes-of-benjamin-
zephaniah-the-autobiography-1st-edition-benjamin-zephaniah/

Murder at the Natural History Museum - Museum Mystery

Series 5 Jim Eldridge Et El

https://textbookfull.com/product/murder-at-the-natural-history-
museum-museum-mystery-series-5-jim-eldridge-et-el/

The late Walter Benjamin 1st Edition Benjamin

https://textbookfull.com/product/the-late-walter-benjamin-1st-
edition-benjamin/
I M AG E S OF H I S TOR Y
 I M AG E S OF H I STORY

Kant, Benjamin, Freedom, and the Human Subject

Richard Eldridge

1
 1
Oxford University Press is a department of the University of Oxford. It furthers
the University’s objective of excellence in research, scholarship, and education
by publishing worldwide. Oxford is a registered trade mark of Oxford University
Press in the UK and certain other countries.

Published in the United States of America by Oxford University Press

198 Madison Avenue, New York, NY 10016, United States of America.

© Oxford University Press 2016

All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in

a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means, without the
prior permission in writing of Oxford University Press, or as expressly permitted
by law, by license, or under terms agreed with the appropriate reproduction
rights organization. Inquiries concerning reproduction outside the scope of the
above should be sent to the Rights Department, Oxford University Press, at the
address above.

You must not circulate this work in any other form

and you must impose this same condition on any acquirer.

Library of Congress Cataloging-in-Publication Data

Names: Eldridge, Richard Thomas, 1953- author.
Title: Images of history : Kant, Benjamin, freedom, and the human subject /
Richard Eldridge.
Description: 1 [edition]. | New York : Oxford University Press, 2016. |
Includes bibliographical references and index.
Identifiers: LCCN 2015049046 | ISBN 9780190605322 (hardcover : alk. paper) |
ISBN 9780190605339 (ebook (updf)) | ISBN 9780190619855 (ebook (epub)) |
ISBN 9780190605346 (online content)
Subjects: LCSH: Philosophical anthropology. | History–Philosophy. | Kant,
Immanuel, 1724-1804. | Benjamin, Walter, 1892-1940.
Classification: LCC BD450 .E3935 2016 | DDC 128.092/2–dc23 LC record available at
http://lccn.loc.gov/2015049046

1 3 5 7 9 8 6 4 2
Printed by Sheridan Books, Inc., United States of America
To my teachers, and in memory of Ted Cohen
Austin, in a seminar discussion at Harvard in 1955, once com-
pared the role of intending with the role of headlights (on a min-
er’s helmet? on an automobile?) … An implication he may have
had in mind is that driving somewhere (getting something done
intentionally) does not on the whole happen by hanging a pair of
headlights from your shoulders, sitting in an armchair, picking up
an unattached steering wheel, and imagining a destination… .
Much else has to be in place—​f urther mechanisms and systems
(transmission, fuel, electrical), roads, the industries that produce
and are produced by each, and so on––in order for headlights and
a steering wheel to do their work, even to be what they are. Even
if some theorists speak as though intention were everything there
is to meaning, is that a sensible reason for opposite theorists to
assert that intention is nothing, counts for nothing in meaning? Is
W. C. Fields our only alternative to Humpty Dumpty?
—​Stanley Cavell, In Quest of the Ordinary
 CON TEN TS

Preface ix
Acknowledgments xiii

1. Introduction: Historical Understanding

and Human Action 1
2. Kant’s Conjecturalism 44
3. Cultivating the Ethical Commonwealth:
Kant’s Religion and Reason in History 75
4. Benjamin’s Modernism 102
5. Modernist-​Materialist Criticism and Human
Possibility: Benjamin’s One-​Way Street
and Traces of Free Life 150
6. Self-​Unity and History 179

Notes 193
Bibliography 221
Index 233

vii
 PR EFACE

Like many philosophy books, this is a book about how to think about
ourselves and our commitments—​how to get a grip on ourselves—​
in a new way, both in engagement with current circumstances of life
and with some critical distance on them. At this level of generality
and ambition, philosophers often seem compelled to begin again if
their work is to count for anything at all in a distinctively philosoph-
ical way, so that they are driven to reinvent or rediscover methods
for articulating what has gone essentially wrong, both in philoso-
phy and in life, and for how it might be addressed. As Nietzsche put
it in one memorable passage in which he undertook to re-​found the
subject and to separate himself from other philosophers,

You ask me what are all the idiosyncrasies of the philoso-

phers? . . . For one thing, their lack of historical sense, their
hatred of the very idea of becoming, their Egypticism. They
think they are doing a thing an honour when they dehistori-
cize it, sub specie aeterni—​when they make a mummy of it.
All that philosophers have been handling for thousands of
years is conceptual mummies; nothing real has ever left their

ix
 Pr efac e

hands alive. They kill things and stuff them, these servants of
conceptual idols, when they worship—​t hey become a mortal
danger to everything when they worship.1

Here one may well be sympathetic with Nietzsche’s criticism of phi-

losophers who claim an absolute standpoint outside history, but may
also find Nietzsche’s own embrace of a Heraclitean metaphysics of
flux to suffer from the same problem in itself claiming a detached,
synoptic view of the whole course of reality’s self-​development.
For both Kant and Benjamin, the pursuit of reflective self-​
understanding both must begin from and is necessarily inflected
by the thought that we are not only creatures, acculturated subjects,
who live within complex, contested social economies involving sig-
nificantly divided labor and mutual opacities but also creatures who
bear possibilities of the effective claiming of practical identity under
normative commitments. This fact about their ways of doing philos-
ophy is, however, not generally recognized, partly as a result of imper-
atives that have shaped and divided distinct academic disciplines.
Philosophers reading Kant are inclined to focus on the systematic
character of his thinking and his concern for abstract principles,
moral and epistemic, that govern and ought to govern human life
generally in all times and places. Literary scholars reading Benjamin
are inclined to focus on his materialist-​perceptualist cultural criti-
cism and his frequent scorn for ideals. These features are genuinely
prominent and significant in their respective works, and they deserve
substantial attention. Yet they are also embedded in a larger, shared
picture (differently elaborated) of philosophy as critical thought that
is historically situated and responsive to historical developments.
What would it be, then, genuinely to think both historically and
normatively about possibilities of commitment and practice? To
embrace utter contingency and to see history as the unfolding of
one thing after another without any discernible logos or narrative

x
 Pr efac e

unity is to forfeit any critical stance. To see a logos at work every-

where is to buy critical distance by falling into implausibility and
the denial of contingency and effective temporality. How, then,
with assurance can one go on?
There is, I think, no absolute answer to this question. Accepting
this thought will involve working simultaneously in philosophi-
cal anthropology (an account of very general human interests and
powers, applicable to many different cultural situations), in moral
and political philosophy (as well as in theories of commitment more
generally), and in the philosophy of history (the theory of historical
understanding, itself responsive to historical developments), allow-
ing claims in each to bear on and revise claims in the others. One
will have to be aware of and to trace relations of interimplication
among stances in each of these fields, aiming to arrive at a coherent
and fruitful but never fully final articulation of personal and social-​
institutional prospects now. Pride in discernments will have to be
balanced against humility in the face of contingencies, uncertainties,
and various forms of human separateness and difference. The work of
philosophical attention will have to be thought of less as a fixed result
vouchsafed by a method than as a working through that develops over
time and into which other subjects, seeking a grip on their own cir-
cumstances and possibilities, might or might not enter. Or so, at least,
I shall undertake to argue, by working through my own engagements
with Kant, Benjamin, and the images of history that they develop.

xi
 ACK NOW LEDGM EN TS

In a book that is among other things about how inheritances, rela-

tions, and institutions might productively nurture individuality, it
is both appropriate and a pleasure to thank those who have helped
me in my thinking and writing. I began this work in 2009–​10 at
the Freiburg Research Institute for Advanced Studies (FRIAS),
supported by both a James A. Michener Faculty Fellowship from
Swarthmore College and an External Fellows Stipend from FRIAS.
My residence at FRIAS was arranged by Werner Frick, who embod-
ied Gastfreundlichkeit in every dimension of life, including at least
(but by no means only) insightful conversation, magical Landschaft
tours, concert visits, meals, World Cup viewing, and coteaching
Hegel’s aesthetics. His personal and intellectual companionship,
together with the assistance of the FRIAS staff, especially Gesa von
Essen, created an environment in which work and life were seam-
lessly integrated and continuously fulfilling.
My companions at FRIAS during 2009–​10 included a wide
range of wonderful (mostly) literary scholars who participated in
the weekly literature seminar (organized and led by Werner Frick),
with whom I continuously discussed my developing thinking. These

xiii
 Ack now ledgm en ts

included, in alphabetical order, Moritz Bassler, Georg Bollenbeck,

Tim Beasley Murray, Ottmar Ette, Günter Figal, Monika Fludernik,
Maria Carolina Foi, Werner Frick, Tilman Köppe, Rolf-​Peter Janz,
Gesa von Essen, and Irmela von der Lühe. Andrea Albrecht and
Stefan Höppner organized a literature and science reading group
that included Dorothee Birke, Lutz Danneberg, Olav Krämer, and
Fabian Lampart, among others. In each group, I found both col-
leagues and friends who were continuously encouraging.
In March and April 2014, I was able to teach the major texts on
history by Kant and Benjamin as an international research collabora-
tor in the philosophy department at the University of Sydney. My visit
there was arranged by Dalia Nassar and supported throughout by the
then chair, Moira Gatens. I had fruitful conversations about my work
with Luke Fischer, Moira Gatens, John Grumley, David Macarthur,
Dalia Nassar, and Paul Redding, as well as with a body of dedicated
and talented seminar students who were ready to enter with me into
the thickets of the most difficult texts by Benjamin in particular.
At Swarthmore I have been helped by colleagues in Modern
Languages with whom I have been fortunate to coteach both Kant
and Benjamin to my enormous advantage. This book more or
less began life in the course of coteaching a seminar on Benjamin
with Jean-​Vincent Blanchard in spring 2008. Together we worked
through most of Benjamin’s corpus with a very talented group of
students, and with Jean-​Vincent’s help I learned a great deal about
Benjamin’s work on images, on the seventeenth century, and on
politics. In spring 2012, I was able to coteach a seminar on German
literature and thought about modernity together with Hansjakob
Werlen, my companion, guide, and instructor for many years in all
things German, without whom my work could not possibly have the
shape or content that it does. Here again we found talented, com-
mitted students willing to work on difficult texts in an open, rigor-
ous, imaginative, and critical way.

xiv
 Ack now ledgm en ts

I am grateful to the members of the Philadelphia area Aesthetics

Reading Group for many years of mutual engagement and friend-
ship in thinking about the arts and culture. This group has been
hosted and run very ably and graciously by Susan Feagin, and it has
included Sally Banes, Noël Carroll, John Carvalho, Kristin Gjesdal,
Espen Hammer, Mary Wiseman, and, until a few years ago, Paul
Guyer. Perhaps only those who work in aesthetics within philoso-
phy departments can fully understand the peculiar combination of
exhilaration and relief that accompanies finding people with whom
one shares interests, curiosities, and styles of thought in detail and
over a long period of time.
At a late stage of drafting, Ori Rotlevy read chapters 2 and 4 and
provided extensive, cogent, helpful comments on them. Two read-
ers for Oxford University Press provided insightful comments that
figured in last revisions of the manuscript. Adam Haslett provided
very useful comments on the final chapter that prompted important
revisions. At Oxford University Press, Lucy Randall encouraged me
in completing the manuscript, and she ably guided it through the
review process. As with all my work, Joan Vandegrift has read every
chapter of the manuscript, sometimes in several drafts. I am also
more than pleased that my daughters, Sarah Vandegrift Eldridge
and Hannah Vandegrift Eldridge, are now full colleagues who share
my interests (and I theirs) to a remarkable degree of depth. They
too have read most of the manuscript and provided useful com-
ments. Jonathan Vandegrift Eldridge is able to talk with remark-
able insight about the role of models in the history of science, and
exchanges with him have informed my thinking about explanation.
Charlotte always did her best to be helpful.
Finally, it is appropriate to mention by name some (though by
no means all) of the teachers to whom this book is dedicated and
without whom I could neither have entered academic life nor devel-
oped productively within it. I have been extraordinarily fortunate

xv
 Ack now ledgm en ts

in the ranges of interest, generosities of attention, and talents I have

found in those who have taught me, and I can see their influences on
nearly every page here. In more or less historical order, they include
Pardon Tillinghast (European history and historiography), Dennis
O’Brien (philosophy of art, philosophy of education), Stanley Bates
(ethics, law, twentieth-​century philosophy, especially Austin and
Wittgenstein), Timothy Gould (Cavell, action theory), Ted Cohen
(aesthetics, Wittgenstein, literature), Alan Donagan (philosophy
of mind, action theory, ethics), Manley Thompson (Kant), Donald
Davidson (philosophy of language, philosophy of mind), and
Françoise Meltzer (German Romanticism, deconstruction). My
thinking and writing are everywhere shaped by both actual and
imagined conversations with them.

xvi
I M AG E S OF H I S TOR Y
 C ha pt e r 1

Introduction

Historical Understanding and Human Action

1.1. HISTOR ICAL U NDERSTANDING

AND POLITICAL IDEALS

It is a familiar experience to be unsure in retrospect about both the

causes and the meanings of one’s actions, both trivial and signif-
icant. Just why did I reach for that last cookie? Did I consciously
decide that it would be tasty and healthy enough, all things consid-
ered? Or did I just do it, perhaps even without being able quite to
help it? Or did I secretly wish to keep you from having it? Or was
I acting out of a fantasy that I really would exercise later? At a higher
level of significance, just why did I choose to study philosophy? Did
I clearly understand and opt for what that would turn out to involve?
Or was it just fun enough at the moment, with good enough pros-
pects? Or was it an attempt to compensate for other inadequacies
by taking on the role of an authority about some forms of cultural
practice, driven by a fantasy that there could be such a thing as
abstract authority detached from detailed technical expertise?
Questions of these kinds about the causes and meanings of
actions become even more pressing when we consider historically

1
 I m ages of History

significant actions and events involving multiple agents and how we

might best go about understanding and explaining them. We are,
in general, not clear about exactly how, if at all, ideals play a role
in history. Abstractly, historical understanding and the articulation
of political ideals can influence each other. Historical understand-
ing can function negatively to constrain fantastic idealization and
empty utopianism. Sometimes what we know about how human
beings have managed to live historically can show that some par-
ticular efforts to achieve ideal forms of human community are in
the long run doomed to failure. For example, perhaps the Shakers
foundered unavoidably by prohibiting sexual relations among their
members, so that they were unable to generate new adherents from
their own biological offspring. Productively, historical understand-
ing might afford a sense of the genuinely possible. If we see that a
problem of social organization has been almost solved in the past
and might be solved conclusively with just a bit of tweaking now,
or if we see that a problem has been solved in one region and that
conditions are similar elsewhere, then we might either carry out the
necessary tweaking or transport the solution to new conditions.
For all the violence that has attended their inaugurations and all
the inadequacies and unfairnesses that remain, it should not be
ruled out tout court that modern legal systems, say, often func-
tion more effectively as means of the resolution of certain forms of
entitlement dispute in modern complex societies than feud, war, or
revenge. For both reasons, it would be a bad idea to try to imagine
and achieve ideal forms of political life in the absence of significant
historical understanding.
Conversely, political ideals of settled community can affect
the development of forms of historical understanding. In many
forms of history writing, political ideals shape the determinations
of beginnings, middles, and ends within narratives that have to do
with opportunities for better settled political life that have been

2
 Histor ica l U n der sta n di ng a n d Hu m a n Action

seized and effectively acted on, or, alternatively, tragically missed.

As Morton White argues, identifications of decisive contributory
causes of historical events are functions of “the point of view of
the historian” that is shaped by “basic differences of interest, basic
differences of concern and curiosity” that vary among historians.1
“Cause,” as historians use the term, indicates what the historian
regards as something abnormal, “a difference-​maker” to an out-
come about which the historian cares and imagines an audience
might care.2 For example, at least one central topic of political and
social history is how comparatively stable and satisfying forms of
settled political life have or have not been established, where, for
what periods of time, and by what means. This topic can scarcely
be addressed without some general conception of what stable and
satisfying settled political life might be, that is, of what that out-
come (or its opposite) might be. Without reference to political ide-
als, it will be impossible to identify related causes and outcomes,
and the writing of political and social history will collapse into mere
chronicle of the incidental.
Given these directions of mutual influence between historical
understanding and political ideals, no simple distinction between
analytical and speculative philosophy of history is available, nor
can we reasonably simply prefer one style of thinking about his-
tory to the other. Traditionally, speculative philosophy of history
focuses on contentful political ideals being actualized, often enough
behind the backs of agents (the cunning of reason). Hence it ignores
both the force of circumstances and the thought that independently
achieved historical understanding can reshape the content of politi-
cal ideals that are worth taking seriously. Traditionally, analytical
philosophy of history focuses on either law-​subsumptive explana-
tions of historical events or interpretivist elucidations of actions in
light of the beliefs, desires, and other commitments of agents. In
either case, however, it tends to ignore the overdetermination of

3
 I m ages of History

actions by beliefs, reasons, desires, and attitudes that are in flux,

that are expressible differently in different contexts, and that can be
reshaped by new articulations of political ideals. We live, one might
say, between fully dispositive absolute volitional freedom and abso-
lute determination by circumstances.

If human beings were completely free [to act in accordance with

rational, ethical-​political ideals, independent of external influ-
ences, then] the historian’s long grubbing in the archives would
be an entirely unnecessary torture, . . . [Conversely] the histori-
cal investigation of deterministically governed beings would
be pointless, given that human behavior would be explicable in
nomothetic terms, as deriving from the workings of scientific
laws. [Instead we should hold] that the discipline of history is
marked by an unresolving dialectic between determinism and
freedom in which neither has primacy and both are clearly pres-
ent [as, sometimes,] mores morph into morality [and vice versa].3

In general, then, between the articulation of political ideals and

the development of historical understanding of political life there
is and should be bootstrapping mutual influence. But how—​and in
particular how, now, within modern, settled political societies, with
highly complex and articulated divisions of labor—​can this boot-
strapping mutual influence take place productively? That is, what
are the ideals of settled political life that can be fruitful now for his-
torical understanding? And what form of historical understanding
can now both inform and be fruitful for political imagination?
These are extraordinarily large, abstract questions. To give
them some further shape and focus, five significant qualifications
are in order.
First, there is what Arthur Danto calls “an unexpungeable fac-
tor of convention and of arbitrariness in historical description,”4

4
 Histor ica l U n der sta n di ng a n d Hu m a n Action

depending on what we are interested in. One can focus in his-

tory writing on various actors, individual or joint, on various
stretches of time, and on various regions of space. Actions, both
individual and joint, are typically overdetermined by motives and
intelligible with reference to them in multiple ways. There is, for
example, every reason to think it is reasonable to choose to write
a history of a literary society in Bucks County, Pennsylvania,
between 1920 and 1940 without worrying much about large-​scale
distinctively political ideals. The contours of the narrative will be
set by the aims of the society and the motives of its members, as
one will focus on who participated, what was discussed, and so
forth. Out of curiosity and interest one might undertake to write
a history of a gear-​manufacturing firm or a botanical garden or a
set of cousins, without significant political issues coming much
into view. Of course such issues could come into view, if the gear-​
manufacturing firm produced important parts for tanks used to
advantage by one side in a major war. But then the history would
expand beyond the doings and decisions of the firm itself. In
general in writing history, some sense of significant connection
among events must be in view; there could no history of a perch
swimming in a river in eastern Tennessee in relation to thumbtack
manufacture in Beijing, at least not without a lot of mediation.
But the significant connections that are tracked in history writ-
ing need not always involve the furtherance or inhibition of large
political ideals. In short, there are many kinds of history writing,
undertaken for many good reasons, not all of them having to do
with what, politically and socially, awe of some large extent thinks
about itself and does.
Second, in thinking about how larger forms of historical under-
standing and political self-​conception do inform each other, it is
not possible to proceed simply empirically, by, as it were, survey-
ing all significantly political historical writing. Markus Völkel’s

5
 I m ages of History

impressive survey5 of the practices of history writing throughout

all regions of the world, from the earliest documented efforts to
the present, is a useful reminder of how history writing takes many
forms, often shaped by a motley of background political, social, eco-
nomic, scientific, religious, metaphysical, and literary conceptions
and conditions. Even where the writing is about significant political
events, the forms of understanding, explanation, and rhetoric that
are developed vary enormously. But this motley of forms tells us
little about how we might now best achieve large-​scale political and
social historical understanding. Normative questions about current
large-​scale history writing will have to be faced directly; empirical
induction over multiform cases will not by itself suffice. What are
the political ideals and forms of historical writing that can produc-
tively influence each other for us, within modern settled, complexly
differentiated political societies?
Third, accidents surely make a difference to history. If, for
example, Alexander the Great had not died of typhoid fever—​if
indeed that is what he died of—​then the Macedonian Empire might
not have collapsed, and India might have been integrated into what
later became the Roman and then the European economic system.
The fact that Alexander died makes a difference. But its likely cause
has little to do with broad political ideals of settled life. However
significant such singular events may be, they do not have to do
directly with the significance of political ideals for historical under-
standing and of historical understanding for political ideals.
Fourth, environmental and biological circumstances surely
have significant influences on the developments of human cul-
tures. For example, Jared Diamond has powerfully argued that the
causes of the technological superiority of Eurasian peoples over
native American, Australian, Polynesian, and African peoples are
to be found in such things as the availability for domestication in
Eurasia, unlike elsewhere, of the plants with the highest yields and

6
 Histor ica l U n der sta n di ng a n d Hu m a n Action

of animals capable of being used for ploughing and transport. The

consequent earlier introduction of agriculture in Eurasia in turn
led to the development of larger communities with complex politi-
cal organizations and divisions of labor, writing, and productive
technologies, including weapons technologies. Within these larger
Eurasian communities, severe infectious diseases crossed from
domesticated animals into human populations, leading, however,
also to the development of resistances among Eurasians but not
among other peoples. With these advantages, the conquest and col-
onization of the Americas, Australia, and Africa posed little prob-
lem for the Europeans; superior intelligence and superior political
ideals and arrangements were not the primary, dispositive causes of
the acquisition of these advantages.6
Interestingly, Diamond argues that Aristotle is wrong to hold
that settled agricultural life in larger political communities is natu-
ral to human beings, appealing to the incontrovertible fact that the
existence of such a form of life among human beings occupies only
a small portion of the 13,000 or so years since the last major Ice
Age. Even up until 1492, the greater part of the earth’s habitable
surface continued to be occupied by chiefdoms, tribes, or bands of
hunter-​gatherers.7 However, while he is surely right about the facts,
Diamond also misunderstands what Aristotle meant. What is natu-
ral to human beings, according to Aristotle, is the condition under
which their defining rational capacities can flourish, and the flour-
ishing of these rational capacities—​for language, for art, for theo-
retical understanding, for culture in general, for long-​term planning
and end-​setting, for the development of technology, and so forth—​
clearly requires, as Diamond accepts, the existence of settled life
within larger political communities.
It is the development of this settled life within larger political
communities, in relation to political ideals, that is the focus here,
not the ecological and biological conditions that enabled this

7
 I m ages of History

settled life to emerge and that continue significantly to influence

it. Whatever the considerable influence of biological, ecological,
and medical circumstances on the shapes of human societies, it
is also the case that the political ideals that are held within them
can influence and be influenced by courses of historical cultural
development. And the central questions here are: How is this boot-
strapping mutual influence of political idealization and the further
development of larger scale, settled, modern political life produc-
tively possible? And, how, to the extent that this bootstrapping
mutual influence takes place, might historical writing best uncover
and contribute to it?
Fifth and finally, the development of technology and its influence
on forms of political organization is not directly in view, for similar
reasons. Settled political life requires the development of at least agri-
cultural technologies, in all but the rarest, most propitious natural
circumstances, and it is further massively informed by the abilities
of human beings to produce large surpluses of goods within a given
production cycle. Nothing about modern post-​European life would
look the way it does in the absence of cast iron, the steam engine, the
gasoline engine, antibiotics, chemical fertilizers, and all the rest.
But despite the undeniable importance of these technological
influences, the question of who gets to control the distribution of
the large surpluses that the use of technologies can produce remains
a political question that is not itself settled by the existence of the
technologies alone. There may be some elective affinity between
a broadly free market form of economic distribution and a more
rapid development of new technologies, each encouraging the
other. But within this broad affinity there is room for enormous
variation in forms of social structure, in political organization, and
in policies of taxation, health, education, and social welfare, where
these variations are shaped in part by both political ideals and the
historical experience of political forms of life, including facts about

8
 Histor ica l U n der sta n di ng a n d Hu m a n Action

class and power. It is, moreover, neither possible nor desirable that
all economic exchanges be freely agreed to by all parties bilaterally
in conditions of equal information and opportunity in the absence
of any central political authority responsible for such things as
adjudication, punishment for criminal wrongdoing, public works
of various kinds, education, taxation, and so on. Economic life
within larger settled societies exists only within political settings
and differentiations of class.8
These five significant qualifications—​legitimate variability of
historical subject matters and narrative forms; restriction to large
normative, political questions about settled modern societies; and
leaving sheer accidents, biological-​environmental influences, and
technological developments out of account as less than fully dis-
positive for the large shape of social life—​may seem at first glance
to omit everything important and interesting about how human
societies develop. Given, however, the variations just mentioned,
there is in fact enormous room left for political ideals and histori-
cal understanding to inform each other in a variety of ways, as we
seek both to take our bearings in political imaginings from what has
been done and experienced and to understand and assess what has
been done and experienced in terms of political ideals. The focus
is then on long-​term tendencies and possibilities of development
within modern, politically organized settled societies, which form,
for interesting reasons not having to do only with bombs and guns,
an increasing part of the world. How might we best understand the
development of that settled, modern, political life, as it is both influ-
enced by and influences political ideals? How might we best think
about ourselves and our prospects of fruitful development, against
the background of what has been done and imagined politically
within the framework of this life, and how might we understand
that background fruitfully in relation to our sense of what is politi-
cally possible and desirable?

9
 I m ages of History

1.2. AMPHIBIOUS ANIMALS, NARRATI V E

FORM, AND A MORAL IMAGE
OF THE WORLD

One way to begin to get a grip on these large questions is to note

that human beings within modern, settled, political societies have
had, all of them, to cope with certain continuing large opposi-
tions that appear in more specific shapes within social settings. In
Hegel’s formulation, human beings are occupied with and troubled
by oppositions that appear as

the contrast between the sensuous and the spiritual in man, as

the battle of spirit against flesh, of duty for duty’s sake, of the
cold command against particular interest, warmth of heart,
sensuous inclinations and impulses, against the individual
disposition in general; as the harsh opposition between inner
freedom and the necessity of external nature, further as the
contradiction between the dead inherently empty concept,
and the full concreteness of life, between theory or subjective
thinking, and objective existence and experience.
These are oppositions which have not been invented at all
by the subtlety of reflection or the pedantry of philosophy; in
numerous forms they have always preoccupied and troubled
the human consciousness, even if it is modern culture that has
first worked them out most sharply and driven them up to the
peak of harshest contradiction. Spiritual culture, the modern
intellect, produces this opposition in man which makes him an
amphibious animal, because he now has to live in two worlds
which contradict one another.9

More crudely, human subjectivity, in the form of individual thought

and feeling, bumps up against a sense of the way things are done

10
Another random document with
no related content on Scribd:
Saatuaan ne sileiksi hän taittoi ne kokoon, pisti taskuunsa ja lähti
Katerina Ivanovnan luo tekemään selkoa siitä, miten hänen oli
onnistunut suorittaa tämän antama tehtävä.

Viides kirja

Pro ja contra

1.

Kihlaus

Rouva Hohlakov oli taas ensimmäisenä Aljošaa

vastaanottamassa. Hänellä oli kiire. Oli sattunut tärkeä tapaus:
Katerina Ivanovnan hysteriakohtaus oli päättynyt pyörtymisellä,
sitten oli seurannut »kauhea, hirveä heikkous, hänen silmänsä
menivät vähän nurin ja hän alkoi hourailla. Nyt on kuumetta, on
lähetetty hakemaan Herzenstubea, on lähetetty hakemaan tätejä.
Tädit ovat jo täällä, mutta Herzenstube ei ole vielä tullut. Kaikki
istuvat hänen huoneessaan ja odottavat. Jotakin on tulossa, hän on
tajuton. Mitäs, jos tulee kuumetauti!»

Näin huudahtaessaan oli rouva Hohlakov vakavan ja pelästyneen

näköinen: »Tämä on jo vakavaa, tämä on vakavaa», lisäsi hän joka
sanan jälkeen, aivan kuin se, mitä Katerina Ivanovnalle aikaisemmin
oli tapahtunut, ei olisi ollut vakavaa. Aljoša kuunteli häntä
murheellisena: hän alkoi kertoa rouva Hohlakoville omia
seikkailujaan, mutta tämä keskeytti hänet heti alussa: hänellä ei ollut
aikaa, hän pyysi Aljošaa istumaan Lisen luona ja siellä odottamaan
häntä.

— Lise, rakas Aleksei Fjodorovitš, — kuiskasi hän Alešalle

melkein korvaan, — Lise hämmästytti minua ihmeellisesti äsken,
mutta sai myös liikutetuksi, ja sentähden sydämeni antaa hänelle
kaiken anteeksi. Ajatelkaahan, heti kun te olitte mennyt, hän alkoi
äkkiä vilpittömästi katua, että oli pitänyt muka teitä pilkkanaan eilen
ja tänään. Mutta eihän hän pilkannut, hän vain laski leikkiä. Nyt hän
katui niin vakavasti, melkein itkien, että minä hämmästyin. Hän ei ole
koskaan ennen vakavasti katunut, kun on pitänyt minua pilkkanaan,
vaan on aina lyönyt asian leikiksi. Ja tehän tiedätte, että hän pilkkaa
minua myötäänsä. Mutta nyt hän teki tuon vakavasti, nyt tapahtui
kaikki vakavasti. Hän pitää erittäin suuressa arvossa teidän
mielipidettänne, Aleksei Fjodorovitš, ja jos vain voitte, niin älkää
loukkaantuko häneen älkääkä olko vaativainen. Minä itse en muuta
teekään kuin hellin häntä, sillä hän on niin älykäs, — uskotteko sen?
Hän sanoi äsken, että te olette ollut hänen lapsuutensa ystävä,
»lapsuuteni totisin ystävä», — ajatelkaahan tätä, kaikkein totisin,
entä minä sitten? Hänellä on tässä suhteessa tavattoman vakavat
tunteet ja myös muistot ja, ennen kaikkea, nuo lausetavat ja sanat,
mitä yllättävimmät sanat, niin että ei osaa odottaakaan, kun ne jo
äkkiä tulevat suusta. Niinpä äsken hongasta esimerkiksi: meidän
puutarhassamme oli hänen varhaisimman lapsuutensa aikana
honka, saattaapa olla siellä vieläkin, niin ettei ole syytä puhua
menneessä ajassa. Hongat eivät ole ihmisiä, ne pysyvät pitkät ajat
muuttumattomina, Aleksei Fjodorovitš. »Äiti», sanoo hän, »minä
muistan tuon hongan kuin unessa», — tuo »hongan kuin unessa» —
hän sanoi sen jotenkuten toisin, minä sotken, honka on tyhmä sana,
mutta hän puhui minulle tämän johdosta jotakin niin omaperäistä,
että minä en mitenkään uskalla ryhtyä sitä selostamaan. Olen
sitäpaitsi unohtanut kaiken. No, näkemiin, minä olen hyvin järkytetty
ja tulen luultavasti hulluksi. Ah, Aleksei Fjodorovitš, kaksi kertaa
elämäni aikana olen ollut tulemaisillani hulluksi ja minua on hoideltu.
Menkää Lisen luo. Rohkaiskaa häntä, niinkuin te aina niin ihanasti
osaatte sen tehdä. — Lise, — huudahti hän astuen oven luo, — nyt
olen tuonut luoksesi Aleksei Fjodorovitšin, jota sinä olet niin suuresti
loukannut, eikä hän ole ensinkään vihainen, vakuutan sen sinulle,
päinvastoin hän ihmettelee, kuinka olet voinut sitä luulla!

— Merci, maman, tulkaa sisälle, Aleksei Fjodorovitš.

Aljoša astui sisään. Lise katseli häntä hieman hämillään ja sävähti

äkkiä punaiseksi. Hän nähtävästi häpesi jotakin ja, kuten tällöin on
tavallista, alkoi nopeasti puhua aivan muusta, aivan niinkuin tuo
kokonaan toinen asia sillä hetkellä olisikin kiinnittänyt hänen
mieltään.

— Äiti äsken yht'äkkiä kertoi minulle, Aleksei Fjodorovitš, koko

jutun noista kahdestasadasta ruplasta ja tuosta teille annetusta
tehtävästä… tuon köyhän upseerin luona… ja kertoi minulle koko
tuon kauhean tapauksen, miten häntä loukattiin, ja, tiedättekö,
vaikka äiti kertoo hyvin sotkuisesti… hän hyppää aina asiasta
toiseen… niin minä itkin kuunnellessani. No, kuinka kävi, annoitteko
te nuo rahat ja miten on nyt tuon onnettoman laita?…

— Siinäpä se onkin, että en antanut, ja tässä on pitkä historia, —

vastasi Aljoša näyttäen puolestaan olevan enimmän huolestunut
siitä, että ei ollut saanut annetuksi rahoja, vaikka Lise varsin hyvin
huomasi hänenkin katselevan sivulle ja niinikään nähtävästi
koettavan puhua muusta, kuin mitä oli mielessä. Aljoša istuutui
pöydän luo ja alkoi kertoa, mutta jo ensimmäisistä sanoista alkaen
hän lakkasi olemasta hämillään ja tempasi puolestaan Lisen
mukaansa. Hän puhui voimakkaan tunteen vaikutuksen ja äskeisen
tavallisuudesta poikkeavan vaikutelman alaisena ja hänen onnistui
kertoa hyvin ja seikkaperäisesti. Hänellä oli ennenkin ollut tapana, jo
Moskovassa Lisen ollessa lapsena, tulla hänen luokseen ja kertoa
semmoista, mitä hänelle juuri oli tapahtunut tai mitä hän oli lukenut,
tai muistella lapsuusaikansa kokemuksia. Toisinaan he molemmat
haaveilivat yhdessä ja sepittelivät kahden kesken kokonaisia
tarinoita, enimmäkseen iloisia ja naurattavia. Nyt he molemmat
ikäänkuin siirtyivät äkkiä entisiin Moskovan aikoihin, kaksi vuotta
taaksepäin. Liseä järkytti tavattomasti Aljošan kertomus. Aljoša osasi
lämpimästi kuvata hänelle »Iljušetškan» koko olemuksen. Kun hän
oli yksityiskohtaisesti kuvannut, mitenkä onneton mies polki rahat
jalkojensa alle, niin Lise löi kätensä yhteen ja huusi voimatta hillitä
tunteitaan:

— Te ette siis antanut rahoja, te annoitte hänen juosta pois tuolla

tavoin! Herra Jumala, olisitte edes itse juossut hänen jälkeensä ja
tavoittanut hänet…

— Ei, Lise, näin on parempi, että minä en juossut, — sanoi Aljoša,

nousi tuolilta ja käveli huolestuneena huoneessa.

— Miksi parempi, missä suhteessa parempi? Nyt he ovat ilman

leipää ja ovat hukassa!

— Eivät ole hukassa, sillä nämä kaksisataa ruplaa joutuvat

kuitenkin heille. Hän ottaa ne kuitenkin huomenna. Huomenna hän
aivan varmasti ottaa ne, — lausui Aljoša astellen mietteissään. —
Näettekö, Lise, — jatkoi hän pysähtyen äkkiä hänen eteensä, —
minä itse tein tässä virheen, mutta virhekin koitui hyväksi.
 — Mikä virhe se oli ja minkä tähden se koitui hyväksi?

— Asia on tämmöinen: hän on pelkurimainen ja heikkoluonteinen

mies. Hän on läpikiusattu ja perin hyväsydäminen. Nyt ajattelen näin:
mistä hän yht'äkkiä noin loukkaantui ja miksi polki rahat jalkoihinsa,
sillä, vakuutan sen teille, hän ei viimeiseen hetkeen saakka tietänyt,
että polkisi ne jalkoihinsa. Ja minusta näyttää, että hän loukkaantui
tässä monestakin syystä… eikä muuten voinut ollakaan hänen
asemassaan… Ensiksikin hän suuttui jo siitä, että oli minun nähteni
liiaksi ilostunut rahoista eikä ollut salannut sitä minulta. Jos hän olisi
ilostunut, mutta ei kovin paljon eikä olisi sitä näyttänyt, vaan
kursaillut kuten toiset rahoja ottaessaan sekä teeskennellyt, no,
silloin kaikki olisi vielä ollut siedettävää ja hän olisi voinut ottaa
vastaan, mutta nyt hän ilostui liian vilpittömästi, ja se juuri on
alentavaa. Ah, Lise, hän on vilpitön ja hyväsydäminen mies, sepä
juuri onkin onnetonta tämmöisissä tapauksissa! Kaiken aikaa, kun
hän silloin puhui, oli hänen äänensä niin heikko, heikontunut, ja hän
puhui hyvin kiireesti ja ikäänkuin nauraa hihitti tai itki… toden totta,
hän itki, niin ihastuksissaan hän oli… ja hän puhui tyttäristään… ja
paikasta, jonka hän saa toisessa kaupungissa… Mutta heti kun hän
oli purkanut sydämensä, niin häntä alkoi yht'äkkiä hävettää, että hän
tuolla tavoin oli paljastanut minulle koko sydämensä. Ja niinpä hän
samassa alkoi vihata minua. Hän on noita hirveän häveliäitä köyhiä.
Mutta etupäässä hän suuttui siitä, että oli liian pian ottanut minut
ystäväkseen ja niin pian minulle antautunut. Hän oli hyökkäillyt
kimppuuni, peloitellut, mutta heti rahat nähtyään alkanut minua
syleillä. Hän näet syleili minua, nyki minua kaiken aikaa käsillään.
Juuri näin hänen täytyi tuntea koko tuo alennuksensa, ja tässä juuri
minä tein tuon virheeni, sangen pahan virheen: minä sanoa tokaisin
hänelle, että jos hänen rahansa eivät riitä toiseen kaupunkiin
muuttamiseen, niin hän saa vielä lisää ja minä itsekin annan hänelle
omista rahoistani niin paljon kuin hän haluaa. Tämäpä juuri häntä
yht'äkkiä hämmästytti: miksi minäkin olin tuppautunut häntä
auttamaan? Tiedättekö, Lise, on suorastaan hirveätä, miten raskasta
loukatulle ihmiselle on, kun kaikki alkavat suhtautua häneen hänen
hyväntekijöinään… minä olen kuullut siitä, luostarinvanhin on minulle
siitä puhunut. Minä en tiedä, miten sen sanoisin, mutta olen sen
usein itsekin nähnyt. Ja aivan sama tunnehan minulla on itsellänikin.
Mutta pääasia on, että vaikka hän ei tietänytkään viimeiseen
silmänräpäykseen asti, että hän polkee setelit jalkojensa alle, niin
hän kuitenkin aavisti sen, se on aivan varmaa. Juuri siksi hänen
riemastuksensakin oli niin voimakas, kun hän aavisti… Ja vaikka
tämä kaikki kävi niin huonosti, niin se kuitenkin koitui hyväksi.
Luulenpa todella, että kerrassaan parhaaksi, sen paremmin ei olisi
voinut käydäkään…

— Miksi, miksi ei sen paremmin olisi voinut käydäkään? —

huudahti Lise katsellen hyvin ihmeissään Aljošaa.

— Siksi, Lise, että jos hän ei olisi näitä rahoja polkenut jalkoihinsa,
vaan ottanut ne, niin hän kotiin tultuaan ehkä jo tunnin kuluttua olisi
alkanut itkeä omaa alennustaan, — niin olisi ehdottomasti käynyt.
Hän olisi itkenyt ja kenties huomenna heti päivän koittaessa tullut
luokseni ja kenties paiskannut minulle setelit ja polkenut ne
jalkojensa alle kuten äsken. Mutta nyt hän poistui hirveän ylpeänä ja
voitonriemuisena, vaikka tietääkin, että »syöksi itsensä turmioon».
Nyt siis ei mikään ole helpompaa kuin saada hänet ottamaan
vastaan nämä kaksisataa ruplaa jo huomenna, sillä hän on jo
osoittanut olevansa kunnian mies, hän on paiskannut rahat
menemään, polkenut niitä jaloillaan… Eihän hän voinut niitä
polkiessaan tietää, että minä tuon ne hänelle taas huomenna.
Toiselta puolen taas nämä rahat ovat hänelle hirveän tarpeelliset.
Vaikka hän nyt onkin ylpeä, niin kuitenkin hän tänäänkin ajattelee,
millaisen avun hän on menettänyt. Yöllä hän ajattelee sitä vielä
enemmän, näkee sen unissaan, ja huomisaamuna hän kenties on jo
valmis juoksemaan luokseni ja pyytämään anteeksi. Mutta silloinpa
juuri minä saavunkin: »Niin, te olette ylpeä mies, te olette sen
osoittanut, no niin, ottakaa nyt vastaan, antakaa meille anteeksi.»
Silloin hän ottaa!

Aljoša lausui jonkinmoisen hurmion vallassa: »silloin hän ottaa!»

Lise taputti käsiään.

— Ah, se on totta, ah, ymmärsin sen nyt yht'äkkiä hirveän hyvin!

Ah, Aljoša, kuinka te kaiken tuon tiedätte? Niin nuori ja tietää jo, mitä
on sydämessä… Minä en olisi koskaan keksinyt tuota…

— Pääasia on nyt saada hänet vakuutetuksi siitä, että hän on

meidän kaikkien vertainen, siitä huolimatta, että hän ottaa meiltä
vastaan rahaa, — jatkoi Aljoša edelleen hurmaantuneena, — eikä
vain meidän vertaisemme, vaan meidän yläpuolellamme…

— »Meidän yläpuolellammekin» — oivallista, Aleksei Fjodorovitš,

mutta puhukaa, puhukaa!

— No niin, minä käytin väärää sanaa… tuosta yläpuolella

olemisesta… mutta ei se tee mitään, sillä…

— Ah, ei mitään, ei mitään, ei tietystikään mitään! Antakaa

anteeksi, Aljoša rakas… Tiedättekö, minä en tähän saakka ole teitä
juuri ollenkaan kunnioittanut… toisin sanoen, olen kunnioittanut,
mutta vain vertaisenani, mutta nyt kunnioitan etevämpänä…
Rakkaani, älkää olko vihainen, että minä »veistelen», — jatkoi hän
heti taas hyvin tunteikkaasti. — Minä olen naurettava ja
vähäpätöinen, mutta te, te, kuulkaa, Aleksei Fjodorovitš, eikö tässä
kaikessa meidän ajattelussamme, nimittäin teidän… ei, parempi on
sanoa meidän… eikö tässä ole halveksimista häntä kohtaan, tuota
onnetonta kohtaan… siinä, että me nyt analysoimme näin hänen
sieluaan aivan kuin ylempää, vai mitä? Siinä nimittäin, että päätimme
nyt niin varmasti hänen ottavan vastaan rahat, mitä?

— Ei, Lise, ei se ole halveksimista, — vastasi Aljoša lujasti, aivan

kuin olisi jo valmistautunut tähän kysymykseen vastaamaan, —
ajattelin tätä jo itse tänne tullessani. Ajatelkaahan, mitä
halveksimista siinä olisi, kun me itse olemme samanlaisia kuin hän,
kun kaikki ovat samanlaisia kuin hän. Sillä samanlaisiahan me
olemme emmekä parempia. Ja jos olisimmekin parempia, niin
olisimme kuitenkin samanlaisia hänen sijassaan… Minä en tiedä,
miten te, Lise, mutta itse olen itsestäni sitä mieltä, että minulla on
monessa suhteessa pieni sielu. Mutta hänellä se ei ole pieni, vaan
päinvastoin sangen miellyttävä… Ei, Lise, ei tässä ole mitään
halveksimista häntä kohtaan! Tiedättekö, Lise, minun
luostarinvanhimpani sanoi kerran: ihmisiä täytyy alati hoitaa kuin
lapsia ja toisia heistä kuin sairaita sairashuoneessa…

— Ah, Aleksei Fjodorovitš, ah, ystäväni, hoidelkaamme ihmisiä

niinkuin sairaita!

— Hoidelkaamme, Lise, olen valmis siihen, minä vain en itse ole

täysin valmis, olen toisinaan hyvin kärsimätön ja toisinaan en
ymmärrä mitään. Toisin on teidän laitanne.

— Ah, en usko! Aleksei Fjodorovitš, miten onnellinen olenkaan!

— Kuinka hauskaa, että puhutte noin, Lise.

 — Aleksei Fjodorovitš, te olette ihmeteltävän hyvä, mutta toisinaan
te tunnutte pedantilta… mutta lähemmin katsoen ette ole ollenkaan
pedantti. Menkää, katsokaa ovelta, avatkaa ovi hiljaa ja katsokaa,
eikö äiti ole kuuntelemassa, — kuiskasi Lise äkkiä hermostuneesti ja
kiireesti.

Aljoša meni, avasi oven ja ilmoitti, ettei kukaan ollut salaa

kuuntelemassa.

— Tulkaa tänne lähemmäksi, Aleksei Fjodorovitš, — jatkoi Lise

yhä enemmän punastuen, — antakaa kätenne, kas noin. Kuulkaa,
minun täytyy tehdä teille suuri tunnustus: eilistä kirjettä minä en
kirjoittanut teille piloillani, vaan tosissani…

Ja hän peitti kädellään silmänsä. Näkyi, että häntä suuresti hävetti

tämä tunnustus. Äkkiä hän tarttui Aljošan käteen ja suuteli sitä
nopeasti kolme kertaa.

— Ah, Lise, tämä on hyvin, — huudahti Aljoša iloisesti. —

Minähän olin täysin vakuutettu siitä, että te kirjoititte tosissanne.

— Vakuutettu, ajatelkaahan! — hän vei äkkiä edemmäksi Aljošan

käden päästämättä sitä kuitenkaan kädestään, punastui hirveästi ja
nauroi pientä, onnellista naurua. — Minä suutelin hänen kättään, ja
hän sanoo: »Se on hyvin.»

Mutta hän soimasi syyttä Aljošaa: tämä oli myös pahasti

hämmentynyt.

— Minä tahtoisin aina miellyttää teitä, Lise, mutta en tiedä, kuinka

sen tekisin, — sai hän jotenkuten mutisseeksi ja punastui niinikään.
 — Aljoša rakas, te olette kylmä ja julkea. Näettekö. Hän on
suvainnut valita minut puolisokseen ja nyt hän on varsin tyyni! Hän
oli jo vakuutettu siitä, että minä kirjoitin tosissani, mitäs siitä on
arveltava! Sehän on julkeata — sitä se on!

— Oliko se sitten paha, että minä olin vakuutettu? — alkoi Aljoša

äkkiä nauraa.

— Ah, Aljoša, päinvastoin hirveän hyvä, — sanoi Lise katsoen

häneen hellästi ja onnellisena. Aljoša seisoi yhä pitäen kättään
hänen kädessään. Äkkiä hän kumartui ja suuteli hänen huuliaan.

— Mitä tämä vielä oli? Mikä teidän on? — huudahti Lise. Aljoša
joutui aivan ymmälle.

— No, antakaa anteeksi, jos se ei ollut paikallaan… Minä kenties

tein hirveän typerästi… Te sanoitte minua kylmäksi, minä otin ja
suutelin… Mutta näen tehneeni tyhmästi…

Lise alkoi nauraa ja peitti kasvonsa käsiinsä.

— Ja tuossa puvussa! — pääsi hänen suustaan kesken naurun,

mutta äkkiä hän lakkasi nauramasta ja tuli aivan vakavan, melkeinpä
ankaran näköiseksi.

— No, Aljoša, me jätämme vielä suutelemiset sikseen, sillä emme

osaa sitä vielä kumpikaan ja meidän on vielä odotettava hyvin
kauan, — päätti hän äkkiä. — Sanokaa mieluummin, miksi te otatte
minut, tämmöisen hupsun, sairaan hupsuttelijan, te, joka olette niin
viisas, niin ajatteleva, niin huomaava? Ah, Aljoša, minä olen hirveän
onnellinen, sillä en ole ollenkaan teidän arvoisenne!
 — Olette hyvinkin, Lise. Minä lähden näinä päivinä luostarista
kokonaan pois. Kun tulen maailmaan, niin minun pitää mennä
naimisiin, sen tiedän. Näin on hän minua käskenyt. Kenet teitä
paremman ottaisin… ja kuka muu kuin te ottaisi minut? Olen sitä jo
harkinnut. Ensiksikin te tunnette minut lapsesta asti, ja toiseksi teillä
on sangen paljon hyviä ominaisuuksia, joita minulla ei ollenkaan ole.
Teillä on iloisempi mieli kuin minulla. Tärkeintä on, että te olette
viattomampi kuin minä, joka olen jo saanut nähdä monenlaista,
monenlaista… Ah, te ette tiedä, olenhan minäkin Karamazov! Mitä
siihen tulee, että te nauratte ja teette pilaa myöskin minusta, niin
päinvastoin naurakaa vain. Minä olen siitä hyvin iloinen. Te nauratte
kuin pieni tyttö, mutta teidän ajatuksenne ovat kuin marttyyrin…

— Kuin marttyyrin? Kuinka niin?

— Niin, Lise, tuo äskeinen kysymyksenne, eikö meissä ole

halveksimista tuota onnetonta kohtaan, kun me noin anatomin tavoin
repostelemme hänen sieluaan, — tuo kysymys on marttyyrin
kysymys… nähkääs, minä en mitenkään osaa sitä sanoa sanoilla,
mutta se, jonka mieleen nousee tuollaisia kysymyksiä, se kykenee
itse kärsimään. Lepotuolissa istuessanne te nytkin jo varmasti olette
paljon ajatellut…

— Aljoša, antakaa minulle kätenne, miksi te otatte sen pois, —

lausui Lise onnesta heikontuneella, ikäänkuin sortuneella äänellä. —
Kuulkaa, Aljoša, mihin te pukeudutte, kun lähdette pois luostarista,
millaiseen pukuun? Älkää naurako, älkää suuttuko, se on minusta
hyvin, hyvin tärkeätä.

— Pukua, Lise, en ole vielä ajatellut, mutta minä pukeudun

sellaiseen kuin te tahdotte.
 — Minä tahdon, että teillä olisi tummansininen samettitakki,
valkoinen pikeeliivi ja harmaa, pehmoinen majavaishattu… Sanokaa,
uskoitteko tosiaan äsken, että minä en rakasta teitä, kun kielsin
eilisen kirjeeni?

— Ei, en uskonut.

— Oi, sietämätön mies, parantumaton!

— Näettekö, minä tiesin, että te minua… luultavasti rakastatte,

mutta minä olin uskovinani teitä, jotta teille olisi… mukavampi…

— Vielä sitäkin pahempi! Pahinta ja parasta kaikesta. Aljoša, minä

rakastan teitä hirveästi. Äsken, kun teidän oli määrä tulla, minä
päätin povata tällä tavoin: pyydän häneltä eilistä kirjettä, ja jos hän
rauhallisesti ottaa sen esille ja antaa minulle (kuten häneltä aina
kyllä voi odottaa), niin silloin on selvää, että hän ei ollenkaan rakasta
minua, hänellä ei ole mitään tunteita minua kohtaan, hän on vain
tyhmä ja arvoton poika ja minun elämäni on mennyttä. Mutta te jätitte
kirjeen luostarikammioon ja se rohkaisi minua: eikö totta, te jätitte
sen kammioon siksi, että aavistitte minun vaativan kirjettäni takaisin
ettekä te halunnut sitä antaa? Eikö niin? Niinhän?

— Oh, Lise, ei se ole ollenkaan niin, kirjehän on mukanani nytkin

ja oli äskenkin, täällä taskussa, kas tuossa se on.

Aljoša otti nauraen taskustaan kirjeen ja näytti sitä hänelle kaukaa.

— Mutta minä en anna sitä teille, katsokaa, minun käsistäni.

— Kuinka? Te siis äsken valehtelitte, olette munkki ja valehtelitte?

 — Taisinpa valehdella, — nauroi Aleša, — valehtelin, ettei tarvitsisi
antaa teille kirjettä. Se on minulle hyvin kallis, — lisäsi hän äkkiä
hyvin tunteikkaasti ja punastui taas. — Niin on elämäni loppuun asti,
enkä minä anna sitä koskaan kenellekään!

Lise katsoi häneen ihastuneena.

— Aljoša, — lepersi hän taas, — katsokaa ovelta, eikö äiti ole

salaa kuuntelemassa.

— Hyvä on, Lise, minä katson, mutta eikö olisi parempi olla
katsomatta, vai mitä? Miksi epäilisimme äitiänne semmoisesta
alhaisesta menettelystä?

— Alhaisesta menettelystä? Kuinka niin? Se, että hän salaa

kuuntelee tyttärensä puheita, on hänen oikeutensa eikä mikään
alhainen teko, — kivahti Lise. — Olkaa varma siitä, Aleksei
Fjodorovitš, että kun minusta itsestäni tulee äiti ja minulla on
samanlainen tytär kuin minä, niin minä ehdottomasti kuuntelen salaa
hänen puheitaan.

— Niinkö tosiaankin, Lise Se ei ole hyvä.

— Ah, Herra Jumala, mikä siinä olisi alhaista? Jos olisi jokin
tavallinen keskustelu seuraelämässä ja minä asettuisin sitä salaa
kuuntelemaan, niin se olisi alhainen teko, mutta tässähän on oma
tytär kahden kesken eri huoneessa nuoren miehen kanssa…
Kuulkaa, Aljoša, tietäkää, että minä rupean pitämään silmällä myös
teitä heti, kun meidät on vihitty, ja tietäkää sekin, että minä avaan ja
luen kaikki teidän kirjeenne… Tämän te siis tiedätte nyt etukäteen…
 — Niin, tietysti, jos kerran… — mutisi Aljoša, mutta se ei ole
hyvä…

— Ah, millaista halveksumista! Aljoša rakas, älkäämme riidelkö jo

ensimmäisestä kerrasta lähtien, — sanon teille mieluummin koko
totuuden: on tietysti hyvin paha kuunnella salaa, minä olen väärässä
ja te olette oikeassa, mutta kyllä minä kuuntelen joka tapauksessa.

— Tehkää niin. Ette te saa minua mistään kiinni, — nauroi Aljoša.

— Aljoša, mutta alistutteko te minun tahtooni? Se pitää myös

etukäteen ratkaista.

— Suurella halulla, Lise, ja ehdottomasti, mutta en kaikkein

tärkeimmissä. Jos te kaikkein tärkeimmässä asiassa olette toista
mieltä kuin minä, niin minä kuitenkin teen, niinkuin velvollisuuteni
vaatii.

— Niin pitääkin. Tietäkää siis, että minäkin olen valmis alistumaan

en vain kaikkein tärkeimmässä, vaan päinvastoin kaikessa annan
perään teille ja vannon sen teille nyt, — kaikessa ja koko elämäni
ajan, — huudahti Lise innostuksesta liekehtien, — ja se on onneksi,
onneksi! Vielä enemmänkin, vannon teille, että minä en milloinkaan
kuuntele salaa teitä, en kertaakaan enkä koskaan, en lue
ainoatakaan kirjettänne, sentähden että te olette oikeassa, mutta
minä en ole. Ja vaikka mieleni hirmuisesti tekee kuunnella salaa,
minä tiedän sen, niin en kuitenkaan sitä tee, sentähden että se
teidän mielestänne ei ole oikein. Te olette nyt niinkuin minun
Kaitselmukseni… Kuulkaa, Aleksei Fjodorovitš, miksi te kaikkina
näinä päivinä olette ollut niin surullinen, sekä eilen että tänään. Minä
tiedän, että teillä on huolia, ikäviä asioita, mutta minä näen, että teillä
sitäpaitsi on jokin erityinen suru, — kenties se on salaisuus, vai
mitä?
 — Niin, Lise, on salainenkin suru, — lausui Aljoša surullisesti. —
Näen, että te rakastatte minua, koska arvasitte sen.

— Mikä suru se on? Mitä se koskee? Voiko sen sanoa? — lausui

Lise aran rukoilevasti.

— Minä sanon sen myöhemmin, Lise… myöhemmin… — sanoi

Aljoša hämillään. — Nyt sitä kenties olisi mahdoton ymmärtääkin.
Ehkäpä en itsekään osaisi sitä sanoa.

— Minä tiedän sitäpaitsi, että teitä kiusaavat veljenne, ja isä

myös?

— Niin, veljetkin, — lausui Aljoša ikäänkuin mietteissään.

— Minä en pidä teidän veljestänne Ivan Fjodorovitšista, Aljoša, —

huomautti äkkiä Lise.

Aljoša pani merkille tämän huomautuksen hieman ihmetellen,

mutta ei ymmärtänyt sitä.

— Veljeni syöksyvät turmioon, — jatkoi hän, — ja isäni myös. Ja

toisia he saattavat turmioon samalla kertaa kuin itsensä. Siinä toimii
»Karamazovien maallinen voima», niinkuin isä Paísi äskettäin lausui,
— maallinen ja vimmattu, viimeistelemätön… Liikkuuko ollenkaan
Jumalan Henki tämän voiman yläpuolella — sitäkään minä en tiedä.
Tiedän vain, että minä itsekin olen Karamazov… Olen munkki,
munkki? Olenko minä munkki, Lise? Tulitte äsken juuri jotenkin
sanoneeksi, että minä olen munkki?

— Niin sanoin.
 — Mutta minäpä kenties en usko Jumalaankaan.

— Ette usko, mikä teidän on? — lausui Lise hiljaa ja varovasti.

Mutta Aljoša ei vastannut tähän. Noissa hänen liian äkkiä
lausumissaan sanoissa oli jotakin liian salaperäistä ja liian
subjektiivista, kenties hänelle itselleenkin epäselvää, mutta
semmoista, mikä ehdottomasti kiusasi häntä.

— Ja kaiken lisäksi tekee nyt lähtöä minun ystäväni, maailman

paras mies, jättää maallisen vaelluksen. Jospa te tietäisitte, jospa te
tietäisitte, Lise, millä siteillä minä olen kiintynyt, miten minä olen
henkisesti kiintynyt tähän mieheen! Ja nyt minä jään yksin… Minä
tulen teidän luoksenne, Lise… Vastedes olemme yhdessä…

— Niin, yhdessä, yhdessä! Tästä lähin aina yhdessä koko elämän

ajan.
Kuulkaa, suudelkaa minua, minä sallin sen.

Aljoša suuteli häntä.

— No, menkää nyt Kristuksen nimeen! (ja hän siunasi Aljošaa

ristinmerkillä). Menkää pian hänen luokseen, kun hän vielä on
elossa. Minä huomaan julmalla tavalla viivyttäneeni teitä. Minä
rukoilen tänään hänen puolestaan ja teidän puolestanne.
Tulemmehan onnellisiksi, tulemmehan?

— Luullakseni tulemme, Lise.

Lähtiessään Lisen luota Aljoša katsoi parhaaksi olla menemättä

rouva Hohlakovin luo ja lähti menemään pois talosta sanomatta
hänelle jäähyväisiä. Mutta juuri kun hän oli avannut oven ja tullut
ulos portaille, niin jostakin ilmestyi hänen eteensä itse rouva
Hohlakov. Ensimmäisistä sanoista Aljoša arvasi, että hän oli
odottanut häntä siinä tahallaan.

— Aleksei Fjodorovitš, se on kauheata. Se on lapsellista,

jonninjoutavaa ja pelkkää hölynpölyä. Toivon, että te ette rupea
haaveilemaan… Tyhmyyksiä, tyhmyyksiä, pelkkiä tyhmyyksiä! —
syöksähti hän puhumaan.

— Älkää vain puhuko tätä hänelle, — sanoi Aljoša, — muuten hän

kiihtyy, ja se on hänelle nyt vahingollista.

— Kuulen järkevän sanan järkevän nuorukaisen suusta. Onko

minun ymmärrettävä asia niin, että te itse vain sen tähden taivuitte
hänen tuumiinsa, että huomioonottaen hänen sairaalloisen tilansa
ette tahtonut suututtaa häntä vastaanpanemisella?

— Oi, ei, ei ensinkään, minä puhuin hänen kanssaan aivan

vakavasti, — ilmoitti Aljoša lujasti.

— Vakavuus ei tässä ole mahdollinen eikä ajateltavissa, ja

ensiksikään minä en tämän jälkeen ota teitä ollenkaan vastaan
ainoatakaan kertaa, toiseksi minä matkustan pois ja vien hänet
mennessäni, tietäkää se.

— Miksi niin, — sanoi Aljoša, — sehän on vielä niin kaukana

tulevaisuudessa, pitää odottaa kenties puolitoista vuotta.

— Ah, Aleksei Fjodorovitš, se on kylläkin totta, ja puolessatoista

vuodessa te riitaannutte hänen kanssaan tuhat kertaa ja eroatte.
Mutta minä olen niin onneton! Olkoonpa tämä vain kaikki
jonninjoutavaa, minut se on kuitenkin masentanut. Minä olen nyt
niinkuin Famusov viimeisessä näytöksessä, te olette Tšatskij, hän on
Sofia, ja, ajatelkaahan, minä juoksin vartavasten ulos tänne portaille
kohdatakseni teidät, ja siellähän kaikki kovan kohtalon sallima
tapahtui niinikään portailla. Minä kuulin kaikki, töin tuskin jaksoin
seisoa paikallani. Tässä on siis selitys kaikkiin viime yön kauhuihin ja
kaikkiin äskeisiin hysteriakohtauksiin! Tyttärelle lempi, mutta äidille
kuolema. Mene hautaan. Nyt toinen ja tärkein asia: mikä kirje se on,
jonka hän teille on kirjoittanut, näyttäkää minulle se heti, heti!

— Ei, ei ole tarpeen. Sanokaa, miten Katerina Ivanovna voi, minun

on hyvin tärkeätä saada tietää se.

— Makaa edelleen houraillen, ei ole tullut tajuihinsa. Hänen tätinsä

täällä vain voihkivat ja rehentelevät minulle, ja Herzenstube tuli ja
pelästyi niin, että minä en tietänyt, mitä hänelle olisi tehtävä ja miten
hänet saisi rauhoittumaan, aioin jo toimittaa hänelle lääkärin.
Herzenstube vietiin pois minun vaunuissani. Ja äkkiä kaiken lisäksi
olette te täällä tuon kirjeen kanssa. Totta on, että kaikki tämä on vielä
puolentoista vuoden takana. Kaiken suuren ja pyhän nimessä,
kuolevan luostarinvanhimpanne nimessä, näyttäkää minulle se kirje,
Aleksei Fjodorovitš, minulle, äidille! Jos tahdotte, niin pitäkää sitä
kiinni sormillanne, minä luen sen teidän käsistänne.

— Ei, en minä näytä, Katerina Osipovna, vaikka hän sallisikin, niin

minä en näytä. Minä tulen huomenna, ja jos tahdotte, puhun
kanssanne monesta asiasta, mutta nyt — hyvästi!

Ja Aljoša juoksi portailta kadulle.

2.
 Smerdjakov kitaran kera

Eikä hänellä ollut aikaakaan. Hänen päässään oli välähtänyt eräs

ajatus jo silloin, kun hän sanoi jäähyväiset Liselle. Tämä ajatus:
kuinka voisi kaikkein ovelimmin saada nyt kiinni veli Dmitrin, joka
ilmeisesti piileksi häntä? Ei ollut enää aikaista, oli kolmas tunti
iltapäivää. Koko olemuksellaan Aljoša halusi luostariin »suuren»
kuolevan luo, mutta välttämättömämpää kuin mikään muu oli tavata
veli Dmitri: Aljošan mielessä vahvistui joka hetki yhä enemmän se
varmuus, että välttämätön ja kauhea katastrofi oli tulossa. Mikä tuo
katastrofi oli ja mitä hän tällä hetkellä tahtoi sanoa veljelleen, sitä
hän kenties ei itsekään olisi osannut määritellä. »Kuolkoon
hyväntekijäni poissaollessani, ainakaan minä en sitten soimaa
itseäni alati koko elämäni ajan siitä, että kenties olisin voinut
pelastaa enkä pelastanut, vaan kuljin ohi, kiiruhdin kotiini. Jos nyt
teen näin, niin menettelen hänen suuren sanansa mukaisesti.»

Hänen suunnitelmanaan oli saada veli Dmitri käsiinsä sattuman

kaupalla, nimittäin kiivetä kuten eilenkin tuon säleaidan yli, mennä
puutarhaan ja istuutua tuohon huvimajaan. »Jos taas hän ei ole
siellä», ajatteli Aleša, »niin sanomatta mitään Tuomaalle ja
emännälle oli piilouduttava huvimajaan ja odotettava siellä vaikkapa
iltaan asti. Jos hän kuten ennenkin vahtii Grušenjkan tuloa, niin on
hyvin mahdollista, että hän tulee huvimajaan»… Aljoša muuten ei
ruvennut kovin paljon miettimään suunnitelman yksityiskohtia, mutta
hän päätti panna sen toimeen, vaikka sitten ei ennättäisikään
luostariin tänään…

Kaikki sujui vastuksitta: hän kiipesi säleaidan yli melkein samasta

kohdasta kuin eilen ja pääsi kenenkään näkemättä hiipimään
huvimajaan. Hän ei tahtonut, että hänet huomattaisiin: sekä emäntä