Mothers Accused and Abused

Addressing Complex Psychological

Needs Angela Foster
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/mothers-accused-and-abused-addressing-complex-p
sychological-needs-angela-foster/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Creative Therapies for Complex Trauma Helping Children

and Families in Foster Care Kinship Care or Adoption
1st Edition Joy Hasler

https://textbookfull.com/product/creative-therapies-for-complex-
trauma-helping-children-and-families-in-foster-care-kinship-care-
or-adoption-1st-edition-joy-hasler/

Baller Heritage Bay Series Book 5 1st Edition M.A.

Foster [Foster

https://textbookfull.com/product/baller-heritage-bay-series-
book-5-1st-edition-m-a-foster-foster/

Destination China Angela Lehmann

https://textbookfull.com/product/destination-china-angela-
lehmann/

When a Child Has Been Abused Towards Psychoanalytic

Understanding and Therapy Frances Thomson-Salo

https://textbookfull.com/product/when-a-child-has-been-abused-
towards-psychoanalytic-understanding-and-therapy-frances-thomson-
salo/
Population Ecology in Practice : Underused, Misused and
Abused Methods. 1st Edition Dennis L. Murray

https://textbookfull.com/product/population-ecology-in-practice-
underused-misused-and-abused-methods-1st-edition-dennis-l-murray/

Geographies of Transport and Ageing Angela Curl

https://textbookfull.com/product/geographies-of-transport-and-
ageing-angela-curl/

Collected Uncollected Writings David Foster Wallace

https://textbookfull.com/product/collected-uncollected-writings-
david-foster-wallace/

Forgiving Flynn Enemies to Lovers 4 1st Edition Angela

Stevens Hot Hunks Stevens Angela

https://textbookfull.com/product/forgiving-flynn-enemies-to-
lovers-4-1st-edition-angela-stevens-hot-hunks-stevens-angela/

Women Who Were Sexually Abused as Children Mothering

Resilience and Protecting the Next Generation Teresa
Gil

https://textbookfull.com/product/women-who-were-sexually-abused-
as-children-mothering-resilience-and-protecting-the-next-
generation-teresa-gil/
Mothers Accused and Abused

Mothers Accused and Abused: Addressing Complex Psychological Needs brings

together stories about mothers who are accused of harming, and in some cases
killing, their children, children who subsequently harm or kill others and the
challenges to professionals who work with them.
Contributors consider the deeply rooted cycles of neglect and abuse mani-
fested in the childhoods of mothers, who only come to our attention when their
extreme distress is expressed through their actions. By recognising the long-
standing, unmet dependency needs of abused and neglected women, the book
argues that longer term engagement can prevent a seemingly endless repetition
of court hearings and imprisonment, and thereby address cycles of neglect.
With sections on mothers in prison and interventions following child care pro-
ceedings, Mothers Accused and Abused will be a valuable resource to those work-
ing in the criminal and civil justice systems, social work and mental health as well
as others who, in a professional or personal capacity, encounter troubled mothers
and their children.

Angela Foster is a psychiatric social worker, a psychoanalytic psychotherapist,

supervisor and consultant working with clinical teams and individuals in
mental health, forensic, substance misuse and child care services. She has
published many papers and co-edited a number of books.
This page intentionally left blank
Mothers Accused and Abused

Addressing Complex Psychological Needs

Edited by
Angela Foster
First published 2019
by Routledge
2 Park Square, Milton Park, Abingdon, Oxon OX14 4RN
and by Routledge
711 Third Avenue, New York, NY 10017
Routledge is an imprint of the Taylor & Francis Group, an informa business
© 2019 selection and editorial matter, Angela Foster; individual chapters, the
contributors
The right of Angela Foster to be identified as author of the editorial material,
and of the authors for their individual chapters, has been asserted in accordance
with sections 77 and 78 of the Copyright, Designs and Patents Act 1988.
All rights reserved. No part of this book may be reprinted or reproduced or
utilised in any form or by any electronic, mechanical, or other means, now
known or hereafter invented, including photocopying and recording, or in any
information storage or retrieval system, without permission in writing from the
publishers.
Trademark notice: Product or corporate names may be trademarks or registered
trademarks, and are used only for identification and explanation without intent
to infringe.
British Library Cataloguing-in-Publication Data
A catalogue record for this book is available from the British Library
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
Names: Foster, Angela, 1948- editor.
Title: Mothers accused and abused : addressing complex psychological needs /
[edited by] Angela Foster.
Description: Abingdon, Oxon ; New York, NY : Routledge, 2018. | Includes
bibliographical references and index.
Identifiers: LCCN 2018028429| ISBN 9781138095809 (hardback) |
ISBN 9781138095847 (pbk.) | ISBN 9781351601498 (epub) |
ISBN 9781351601481 (mobipocket)
Subjects: LCSH: Abusive mothers--Great Britain--Psychology. | Child abuse--
Great Britain--Psychological aspects. | Child abuse--Great Britain--Prevention.
Classification: LCC HV6626.54.G7 M68 2018 | DDC 362.76/30941--dc23
LC record available at https://lccn.loc.gov/2018028429

ISBN: 978-1-138-09580-9 (hbk)

ISBN: 978-1-138-09584-7 (pbk)
ISBN: 978-1-315-10555-0 (ebk)

Typeset in Times New Roman

by Taylor & Francis Books
Contents

List of contributors viii

Acknowledgements xiv

Introduction 1
ANGELA FOSTER

PART ONE
Setting the scene: Reflections on a ground-breaking book 9
1 Mother, madonna, whore: understanding perverse mothering:
Reflections on a ground-breaking book 11
ESTELA V. WELLDON

2 Caring for the mother as well as her children 16

ANGELA FOSTER

3 Mothers and the law: Mythologies and stereotypes – a woman’s

lot? 27
HELENA KENNEDY

PART TWO
The pain of relationships lived and re-lived 31
4 Infanticide, matricide or suicide 33
CARINE MINNE

5 Treating violent men: The significance of the mother–son

relationship 42
CELIA TAYLOR
vi Contents

6 Staff accused and abused: Managing anxiety, pain and distress in

systems of care 61
ANGELA FOSTER

PART THREE
Mothers in prison 75
7 Transition to motherhood and becoming a child-less mother in
prison 77
LAURA ABBOTT

8 Therapy with a mother and baby in prison 87

PAMELA WINDHAM STEWART

9 Cover stories: Art psychotherapy with mothers in prison who

have killed or harmed their children 96
JESSICA COLLIER

PART FOUR
Interventions following child care proceedings 113
10 Last chance saloon: From repetition to growth, a young mother’s
journey in brief psychotherapy 115
FIONA HENDERSON

11 Better outcomes and better justice: The Family Drug and Alcohol
Court 125
STEVE BAMBROUGH, NICHOLAS CRICHTON AND SHEENA WEBB

12 The mother in mind: A therapeutic group for mothers who have

had a child removed from their care 138
GWEN ADSHEAD AND ANNA WILLIAMS

13 Taking a break: The work of Pause 150

CONTENT PROVIDED BY PAUSE
 Contents vii

PART FIVE
Ways forward 153
five Ways forward 155
ANGELA FOSTER, BEATE SCHUMACHER AND DAVINA JHUMMUN

Glossary of psychoanalytic terms 167

R. D. HINSHELWOOD
Index 171
Contributors

Laura Abbott qualified as a registered nurse in 1993, a registered midwife in

2000 and is currently a Senior Lecturer in Midwifery at the University of
Hertfordshire. She leads on a number of postgraduate and undergraduate
modules including complex social issues and perinatal mental health. Laura
has undertaken a professional doctorate in health research studying the
experiences of women who are pregnant in prison: The Incarcerated Preg-
nancy: An Ethnographic Study of Perinatal Women in English Prisons. She
was awarded the Jean Davies award in 2014 and Midwives award in 2017
from the Iolanthe Midwifery Trust for her research and work with women.
Laura volunteers for the charity Birth Companions supporting perinatal
women in prison and co-authored The Birth Charter for pregnant women in
England and Wales published in May 2016. Laura has presented her
research nationally and internationally to a multi-disciplinary audience and
has written many peer reviewed publications.
Dr Gwen Adshead is a Forensic Psychiatrist and Psychotherapist. She trained
at St George’s Hospital, the Institute of Psychiatry and the Institute of
Group Analysis. She is trained as a group therapist and a mindfulness
based cognitive therapist and has also trained in Mentalisation based
therapy. She worked for nearly twenty years as a Consultant Forensic
Psychotherapist at Broadmoor Hospital, running psychotherapeutic groups
for offenders, and working with staff around relational security and orga-
nisational dynamics. She now works in a medium secure unit in Hamp-
shire. Gwen also has a Masters’ Degree in Medical Law and Ethics; and
has a research interest in moral reasoning, and how this links with ‘bad’
behaviour. Gwen has published a number of books and over 100 papers,
book chapters and commissioned articles on forensic psychotherapy, ethics
in psychiatry, and attachment theory as applied to medicine and forensic
psychiatry. She was honoured with the President’s Medal for services to
psychiatry in July 2013; an honorary doctorate from St George’s Hospital
Medical School in 2016, and was the Gresham Professor of Psychiatry
2014–2017.
 List of contributors ix

Steve Bambrough is Associate Clinical Director (CAMHS Directorate) at the

Tavistock & Portman NHS Foundation Trust. He helped construct the
clinical team for the London FDAC, which started in 2008, and was
General Manager of the service until 2015. He is a registered social worker
with nearly 25 years involvement in child protection practice, giving expert
witness evidence in court, training, consultation and service development.
He may one day return to his Professional Doctorate in social work at the
University of East London. He teaches on the Social Work MA course at
the Tavistock Clinic and has held management posts in the voluntary
sector and the Tavistock & Portman NHS Foundation Trust. He is cur-
rently also leading the FDAC National Unit, a team funded by the DfE
and MoJ to roll out the FDAC programme across England.
Jessica Collier is an art psychotherapist and clinical supervisor working in the
criminal justice system with women in prison and in a modified therapeutic
community for men with personality disorder in a secure setting. Addition-
ally she supervises art therapists working with women whose lives are affec-
ted by sexual or domestic violence. Jessica has lectured widely both
nationally and internationally. Her published work focuses on forensic art
psychotherapy in connection with trauma, violence and unconscious re-
enactments. Jessica is a visiting lecturer on the MA programme at the Uni-
versity of Hertfordshire and is co-convenor of the Forensic Arts Therapies
Advisory Group.
Retired District Judge Nicholas Crichton CBE, is a Member of the Family
Justice Council and was a Member of the Munro Review group set up by
Department for Education, July 2010. Nicholas was a solicitor in private
practice in North West London, with particular interest in care proceed-
ings/child protection, 1971–1986. He was appointed Metropolitan Sti-
pendiary Magistrate, since renamed District Judge (Magistrates Court),
1986. Appointed Recorder (public and private family law) in 1991.
Appointed in 1995 to sit full time in Family Proceedings and closely
involved in setting up and development of Inner London Family Proceed-
ings Court at Wells Street, which opened in April 1997.
Nicholas was instrumental in setting up the Family Drug and Alcohol
Court (FDAC) in London, having brought the idea to England from his
visits to the USA. He is now a member of the FDAC National Unit and
involved in the teaching of new teams across the country. He is a former
member of Judicial Studies Board Family Committee and former chair of
Inner and North London Guardian ad Litem Panel Committee.
He was the Chair and serving member of a number of committees and
groups including Association of Lawyers for Children and Young Persons
subcommittee, NSPCC group producing information for children with
disabilities who face care proceedings, Coram Family Advisory Groups,
and National Youth Advocacy Service Professional Advisory Group.
x List of contributors

Frequent speaker at International Conferences and regular work in the

field of child protection in Russia, Bulgaria, Ethiopia and Namibia.
Angela Foster is a psychiatric social worker, psychoanalytic psychotherapist,
supervisor and organisational consultant. She has worked in the public and
voluntary sectors with clinical teams and managers in mental health, foren-
sic services, substance misuse, childcare and student counselling. She gained
considerable experience in therapeutic communities and social work educa-
tion before moving to the Tavistock Clinic where she helped to develop
consultancy and training in community care and taught on postgraduate
courses in social work and organisational consultation; psychoanalytic
approaches. She has several papers in peer reviewed journals, is co-editor of
and a major contributor to Managing Mental Health in the Community:
Chaos & containment (1998, Routledge Taylor & Francis), co-editor and
contributor to the Practice of Psychotherapy Series (4 books 2002–2006,
Karnac), and contributor to Addictive States of Mind (2013, The Tavistock
Clinic Series, Karnac, M. Bower, R. Hale & H. Woods, Eds).
Dr Fiona Henderson is a clinical psychologist and psychoanalytic psy-
chotherapist with a long career in NHS mental health services for adults and
families. As a senior clinician in the Monroe Family Assessment Service at
the Tavistock Clinic, she gave voice to the stories conveyed by disturbed
parents about their own early lives and how these stories went on to affect
the care of their children in cases of serious concern about harm or neglect.
She is an experienced assessor in care proceedings and has a research inter-
est in communication dynamics in child and family social work. Her doctoral
study looked at unconscious aspects of difficult conversations during social
workers’ home visits and she continues to write and teach in this area. She is
particularly interested in helping social workers think about the challenges of
their dual role in care and control when working with troubled families.
Dr R. D. Hinshelwood is a psychoanalyst and Emeritus Professor of the Uni-
versity of Essex. He worked for many years in the NHS, particularly in the
area of therapeutic communities, and at the Marlborough Day Hospital,
and was Clinical Director of the Cassel Hospital. He has written exten-
sively on the psychodynamics of institutions, particularly care organisa-
tions. His books include What Happens in Groups, A Dictionary of
Kleinian Thought, Clinical Klein and Therapy or Coercion.
Davina Jhummun is an Occupational Therapist with postgraduate training in
child, adolescent and family mental healthcare and practice, informed by
psychodynamic, systemic and child development theories. She is the
senior OT at Coombe Wood Mother and Baby Unit and a Clinical Lead
for occupational therapists working in perinatal services. She works in the
In-Patient and Assertive Outreach Teams and contributes Parenting
Assessments.
 List of contributors xi

Davina is a member of the British Association of Occupational Thera-

pists, represents the Perinatal Occupational Therapist Team at the North
West London Perinatal Mental Health Network and is part of the National
Occupational Therapy Perinatal Network.
Baroness Helena Kennedy QC is a leading barrister and expert in human rights
law and civil liberties and constitutional issues. A frequent broadcaster and
journalist on law and women’s rights, her publications include the widely
acclaimed Eve Was Framed: Women and British Justice (Vintage, 1993; fully
updated and reissued in paperback, March 2005, July 2018) and Just Law:
The Changing Face of Justice and Why It Matters To Us All (Chatto &
Windus, 2004; published in paperback, March 2005). She has championed
law reform for women, especially relating to sexual and domestic violence
and developed the defence of Battered Women’s Syndrome in the British
courts. She has chaired the British Council for 6 years and the UK Human
Genetics Commission for 8 years. She is chair of Justice, the British arm of
the International Commission of Jurists and Principal of Mansfield College,
Oxford. She is the chair of the Booker Prize Foundation.
Dr Carine Minne has worked in NHS mental health settings for over 30 years
and in particular, forensic psychiatry settings due to her special interest in
working with mentally disordered offender patients. She trained as a for-
ensic psychiatrist and psychoanalyst and brings these two specialties toge-
ther in her work at the Portman Clinic and the high security hospital of
Broadmoor, where she has been Consultant Psychiatrist in Forensic Psy-
chotherapy for 20 years. One of her main interests is the provision of
essential long-term therapeutic interventions for these patients due to the
chronicity and deeply engrained nature of their damaged mental structures
as a result of very early traumas, and how to convince policy makers and
commissioners of this need. She is also committed to her work with Paul
Kassman, designer of Changing the Game, a therapeutic intervention for
gang members (90% BME in London) and the importance of knowledge
of race and cultural issues in psychotherapy, an area of neglect in psy-
chotherapy trainings and practice here. She is Vice Chair of the Loudoun
Trust, a charity that works for the improvement of Child Protection from
abuse. She is currently vice-president of the IAFP (International Associa-
tion for Forensic Psychotherapy). Carine trains, teaches and supervises
junior doctors and professionals from different disciplines within mental
health organisations. She is also involved in training Probation Officers and
is the Mental Health lecturer for the Police Chiefs’ Strategic Command
Course. She has published papers and chapters in a number of books and
lectures nationally and internationally.
Beate Schumacher is a Fellow of the British Psychoanalytic Association,
qualified in the analysis of adults, adolescents and children. In addition to
xii List of contributors

private practice, she continues to work in the NHS. Up to its closure in

2011, she was on the team of the Cassel Hospital’s Family Service. She is a
senior lecturer on an MSc programme in Psychotherapeutic Approaches to
Mental Health and has taught at the institute of Psychoanalysis in London
as well as abroad.
Dr Celia Taylor, MB.BS, BSc, FRCPsych, Diploma in Forensic Psychiatry,
trained in Forensic Psychiatry at the Institute of Psychiatry, where she also
conducted a research project with colleagues into the prevalence of mental
disorder in remand prisoners. Between 1995 and 1997 she was an Hon-
orary Senior Lecturer at the Institute of Psychiatry and Consultant For-
ensic Psychiatrist at Broadmoor Hospital. She then worked in the private
sector for five years, setting up a medium secure personality disorder unit.
During this time she was involved in an evaluation of Close Supervision
Centres (special units for the most violent prison inmates), funded and
published by the Home Office (now Ministry of Justice).
In November 2003 she returned to the NHS, to set up Millfields Unit at
the John Howard Centre medium secure unit, in Hackney, East London,
which was chosen as one of three national pilot sites for the establishment
of medium secure inpatient ‘Dangerous and Severe Personality Disorder’
services. Millfields is now part of the Offender Personality Disorder (OPD)
pathway, and has recently developed a community team. Dr Taylor has
presented at conferences and published a number of papers in the field,
including on the efficacy of the Millfields model in reducing risk; on the
impact of the work on staff; and on psychopathy. She is Past President of
the International Association for Forensic Psychotherapy and currently
chairs the national OPD Psychiatrists’ network.
Dr Sheena Webb is a Consultant Clinical Psychologist and Service Manager
for the London Family Drug and Alcohol Court. Dr Webb started her
career as a Nursing Assistant at the Bethlem Royal Hospital in 1999. After
qualifying as a Clinical Psychologist in 2003, she has worked in a number
of CAMHS services specialising mainly in forensic issues, safeguarding,
parenting and high risk behaviour. Since 2011 Dr Webb’s work has focus-
sed upon multidisciplinary assessment and intervention for parents who
present a risk to their children. Dr Webb has a special interest in complex
developmental trauma and in developing trauma informed services that
meet the needs of this high-risk group.
Prof Dr Estela V. Welldon, MD, DSC (Hon.), FRC Psych, Hon. Memb.
A.Psa.A., is the Founder and Honorary Elected President for Life of the
International Association for Forensic Psychotherapy, a Fellow of the
Royal College of Psychiatrists, member of the British Psychoanalytic
Association and Visiting International Professor at the Pontificia Uni-
versidad Católica del Perú (Lima). Dr Welldon worked for three decades at
 List of contributors xiii

the Tavistock Portman Clinics NHS Trust. Presently she works in private
practice and lectures worldwide. She is author of Mother, Madonna
Whore: The Idealization and Denigration of Motherhood (1988), Sadoma-
sochism (2002), Playing with Dynamite: A Personal Approach to the
Understanding of Perversions, Violence and Criminality (Karnac, 2011),
Sex Now, Talk Later (Karnac, 2016), and Sadomasochism in Arts and
Politics (2016). She is the main editor of A Practical Guide to Forensic
Psychotherapy (1997).
In 1997 she was awarded by Oxford Brookes University a D.Sc. Hon-
orary Doctorate of Science and in 2014, an honorary member of the
American Psychoanalytic Association for her work in helping to under-
stand women who harm children.
Dr Anna Williams, DClinPsy, BSc, is a Clinical Psychologist working in
Central and North West London NHS Foundation Trust. She has worked
in forensic settings for over a decade and currently works with female
offenders in prison. Her research interests include maternal identity devel-
opment and trans-generational cycles of maternal abuse. Her doctoral
thesis studied the trans-generational attachment patterns of women with a
personality disorder who had a child removed from their care, and she has
published qualitative studies in peer reviewed journals about group therapy
treatment outcomes.
Pamela Windham Stewart, after completing a degree in History of Art and
working for many years, re-trained as a Montessori teacher and managed a
nursery school in North London. Her growing interest in child develop-
ment inspired her to continue thinking about children and she gained an
MA from the Tavistock in Observational Studies in 1998. Her dissertation
topic ‘Observations of Mothers and Babies in Prison: Born Inside’ led her
to become a UKCP registered psychotherapist. Over the past 20 years she
has continued to work with pregnant women and women with babies in
prison as well as having managed a psychotherapy service in the largest
male prison in Europe. Currently she works in four prisons as an indivi-
dual psychotherapist providing therapy for female murderers and paedo-
philes and as a staff group facilitator. She continues to provide weekly
groups for pregnant women and women with their babies in prison. Calling
this project Born Inside, it is funded by the International Montessori
Association. She has a private practice in North London and also provides
supervision. Several years ago she founded the Saturday Forensic Forum to
promote work with complex patients in difficult settings. Years of forensic
work have convinced her of the huge impact psychotherapy with prisoners
can have on the lives not only of the inmates but on the wider community.
Acknowledgements

I am delighted to have had the opportunity to edit this book on a subject that
has concerned and interested me throughout my career.
Firstly, I would like to thank Joanne Forshaw at Routledge Taylor &
Francis for accepting my proposal.
Secondly, I am extremely grateful and appreciative of all the contributors
without whom the book would not exist. Thank you all for your interest in
the proposal, for your willingness to contribute, for your work and for being
so helpful and responsive to my queries, questions and alterations. Thank you
also for the excellent ground-breaking work you do in caring for accused and
abused mothers and for their children (whether in ensuring that they are able
to grow up in safe homes or in providing help for them as adults).
Thanks also to Wiley Blackwell for the permission to use papers by Helena
Kennedy and Carine Minne. The original versions were published in the
British Journal of Psychotherapy, Volume 25, Number 2, May 2009, in a
special edition to mark the 20th anniversary of the publication of Mother,
Madonna, Whore: The Idealisation and Denigration of Motherhood, and to
celebrate the work of Dr Estela Welldon.
Thanks to my friend and artist Mary Barnes for producing such an evoca-
tive, original drawing for the book cover.
Thanks to colleagues for their interest and suggestions about who and what
is included. I am aware that there could have been many more chapters,
contributors and references to the work of others but a book can only be so
long, and I apologise to those people whose work might have been included
but isn’t and for other omissions.
Thanks to Nadine Vella and Zara Imtiaz Ahmed for invaluable editorial
assistance in the last few weeks.
 Acknowledgements xv

Thanks to Zara Imtiaz Ahmed and Leslie Bash, who in reading many of
the chapters, have enabled me to conduct some very basic market research to
ensure that the writing in this book is accessible to people who are not
already part of the therapy network.
Thanks again to Leslie Bash who has also shown great interest in the book
and has been extremely supportive of me throughout this venture.
Finally, very special thanks to all the courageous mothers whose stories are
included. It is your willingness to share your experiences that brings this book
to life.
This page intentionally left blank
Introduction
Angela Foster

This is a book of stories about mothers who are accused of harming and, in
some instances, killing their children; stories about the children who go on to
harm or kill others and about the challenges to professionals, therapists and
social workers, who work with them.
When motherhood is idealised there is a societal reluctance to face the
reality of harmful mothering; consequently those who blatantly fail to live up
to the ideal are viewed as individual aberrations, vilified and marginalised. In
this way we protect ourselves from facing the generational problem in our
midst, nothing changes and we remain complicit in the perpetuation of fur-
ther neglect. Meanwhile, the accused mothers, women who, almost without
exception, were abused during their own childhoods, lose their children and
often their freedom. In addition they are further burdened by social attitudes
which compound their view of themselves as bad and undeserving.
The contributors to this book illustrate how they face this generational
problem and seek to address cycles of neglect. The book was conceived in
December 2015 at a conference entitled, ‘The mother in mind: improving
services for mothers with complex mental health needs’ (hosted by the Inter-
national Association of Forensic Psychotherapy).
Deprived and abused girls who are in great need may only come to our
attention when their extreme distress is expressed through their actions,
including attacks on their children. These mothers have longstanding unmet
and ongoing dependency needs but sadly, given the current focus on short-
term interventions, they may never receive the longer-term help they require.
We argue that the provision of longer-term therapeutic help that is compre-
hensive in addressing the intra-psychic, inter-personal and social problems is
not only humane but also cost-effective. It puts an end to cycles of abuse and
deprivation, prevents a seemingly endless repetition of court hearings, care
proceedings and imprisonment and reduces the trauma to both mothers and
their children.
The contributors to this edited volume are intentionally drawn from a
range of different professions and work in a range of settings. The aim is to
bring together thinking from these different strands in order to present as
2 Angela Foster

comprehensive a picture as possible about the far reaching impact of neglecting

needy mothers and what can be done to address this problem which, if not
addressed, is perpetuated through generations.
All contributors have worked hard to understand these women and to
provide thoughtful and humane services for a challenging client group. Each
contributor describes their work in their own style and in their own terms.
They identify the causal factors in the lives of these women, the impact on
their psychological development, the ways in which their disturbance is
enacted in their relationships and how it inevitably emerges in great confusion
and passion when they have babies. Attention is also given to the sons and
daughters. The result is a collection of papers describing groundbreaking
work on the subject of mothers who are a risk to their children: mothers with
complex needs.

Some common themes

Humiliation and shame

The humiliation, blaming and shaming of these disturbed women merely
compounds the problem. They are likely to have experienced all of these in
their families of origin, being blamed for their own abuse, then again humi-
liated and blamed by their abusive partners. As Jean Knox states, ‘Some of
the most effective ways to control those who are most vulnerable or power-
less in our society is to make them feel ashamed of their very powerlessness’
(Knox 2013). Humiliation stirs up rage which can lead to violent outbursts
directed at those who are even more powerless – their children. Such is the
public rage at mothers who fail to live up to the imagined norm of the
devoted mother that when in prison they are advised to lie about their
offence.

Therapeutic help
None of the above helps these mothers to own their behaviour but, if they are
to emerge from this experience (and, in some cases, be well enough to have
children with them in the future, either existing children or new babies), then
it is crucial that they have had the opportunity to face what they have done.
This, is a terrifying prospect not least because it stirs up more feelings of
shame and self-hatred which can feel unbearable to women who are not psy-
chologically strong. It is only with skilled therapeutic help that the mothers
who are the subjects of this book can even begin to embark on this process.
We have to take into account the intra-psychic world of these women, the
problematic and often explosive nature of the relationships they form, both
personally and professionally; the impact this has on our helping agencies and
the responses this provokes.
 Introduction 3

Toxic relationships
The mothers referred to in this book know what it is like to be in a toxic rela-
tionship; a relationship that is both destructive and addictive, even if they don’t
conceive of it in these terms. Anna Motz illustrates this with her account of
Stacey’s life.

Stacey struggled to learn from experience, had unmet needs from her
early life, an impoverished capacity to regulate her emotions or delay
gratification, and an impulsive aspect to her personality – all of which led
her into unsuitable, often abusive relationships. She seemed to have
become addicted to the excitement and drama that these relationships
appeared to offer, and has continued to enter into such relationships
without regard for her own safety, or that of her children.
(Motz 2014, p. 43)

Severe personality disorder

Clinically speaking these women are likely to be diagnosed with personality dis-
orders. For official psychiatric definitions see ICD-10 (World Health Organiza-
tion 1992) or DSM V (American Psychiatric classification, APA 2013). They
struggle with a range of fears and anxieties, notably fear of abandonment and
chronic feelings of emptiness. These affect their behaviour and infect their rela-
tionships which are typically intense and unstable, involving impulsive and
unreliable behaviour with eruptions of intense anger. It is not difficult to see how
mothers who are disturbed in this way, are at risk of harming their children.
Research has shown that mothers with borderline personality disorder tend to be
intrusively insensitive with their young infants. Moreover, even as early as 2
months of age, there are signs that the infants of such mothers manifest atypical
social-emotional responses to interpersonal stress (Hobson et al. 2009).

Care as abuse
Bob Hinshelwood (2002) notes three central features of severe personality
disorder that inevitably intrude into any therapeutic setting. These are:

(i) suspiciousness towards help;

(ii) internalisation of the original abuse as later self-abuse; and
(iii) internalisation of (and identification with) an abusing figure so the
patient is then driven to abuse others, physically or psychologically.
(p. 3)

In identifying how abused people come to view help as yet further abuse, he
warns staff that their fate is ‘to feel abused by those they aim to help’ (p. 1).
4 Angela Foster

It’s a struggle for any of us to keep the whole woman in mind, i.e. the needy
child and the needy and destructive adult. It therefore becomes vitally
important to work on maintaining good teamwork, good relationships with
seniors in the organisational hierarchy and with neighbours, whether they are
services or local residents, if the staff, the work and the therapeutic services
are to survive the inevitable attacks.

Severe Post Traumatic Stress Disorder

The diagnosis of personality disorder has, like those to whom it is ascribed,
become stigmatised and by renaming it as severe post traumatic stress dis-
order we can at least acknowledge the suffering, that is both causal and
ongoing, as well as the symptoms.

Female perversion
Estela Welldon’s pioneering work that enabled us to face female perversion
has added immeasurably to our understanding of mothers who attack their
children and informed a whole range of therapeutic work much of which is
evidenced in the chapters of this book.

As a clinician I have observed that the main difference in a male and female
perverse action lies in the aim. Whereas in men the act is aimed at an out-
side part-object, in women it is usually against themselves, either against
their bodies or against objects which they see as their own creations: their
babies. In both cases bodies and babies are treated as part-objects.
(Welldon 1988, p. 8)

Perverse mothering
To quote Welldon again,

My argument is that motherhood as a perversion occurs as a breakdown

of inner mental structures, whereby the mother feels not only emotionally
crippled in dealing with huge psychological and physical demands from
her baby, but also impotent and unable to obtain gratification from other
sources … Hence perverse motherhood must be seen as a product of
emotional instability and inadequate individuation brought about by a
process that spans at least three generations.
(p. 83)
Trans-generational dynamics
As Welldon pointed out, when we encounter mothers who are a risk to their
children we need to look into their histories and those of their mothers and
 Introduction 5

grandmothers. In doing so we are likely to see patterns of disturbance and

behaviour that are passed down through the generations. This highlights the
need to provide the sort of help that will address the cycles of neglect and
abuse which can only be achieved by taking the time to work with the
mothers as well as making sure their children are safely looked after.
Beate Schumacher (2008) provides a moving account of Kimberly (an
amalgam of the women she has worked with).

Kimberly’s first words to me were these: ‘I can’t live without my child. All
he wants is me.
He is my world’, Kimberly’s world had come crashing down a year ear-
lier … when her little boy was taken away … ‘Losing Al was the worst
day of my life.’
(p. 317)

Kimberly was a teenager when she had her son and her mother was a
teenager when she was born. Kimberly was not the first of her mother’s chil-
dren. We can only speculate about her grandmother. Kimberly had a range of
half-brothers and sisters and a ‘bewildering succession of fathers’; she was
sexually abused, neglected and abandoned when her mother chose the abusive
stepfather over her and she was taken into care aged seven. Kimberly’s
mother (whom I’ll call Sarah), had lost her own father when she was seven
and Sarah’s mother subsequently married a violent man. Aged fifteen, Sarah
was homeless, drinking too much and pregnant.
Schumacher’s hypothesis is that for girls and women like Kimberly mother-
hood is an imagined ‘solution’ to early trauma. When the new baby becomes a
demanding reality the mother feels deprived of the longed for satisfaction and
‘solution’ and ‘From here, the step to abuse or neglect is not a big one’ (p. 318).

Addressing cycles of neglect

While all contributors to this book recognise the need to do this in their dif-
ferent ways it is important to note that others too are seeing the need for action
in this area and importantly choosing to speak about this via the media.
Anne Longfield (2018), Children’s Commissioner for England, writing in
the London Evening Standard following a spate of teenage killings in the city,
recognises both the generational dynamic and the opportunities that can exist
within the criminal justice system where so many of the mothers (referred to
in this book) and their children end up.
She states: ‘These children’s experiences will ricochet down the generations
wrecking not only their lives but carrying huge social and financial cost
financial cost with them.’ She draws our attention to ‘Sara’, whose back-
ground is similar to that of Kimberly. Sara was jailed because she violently
attacked another teenager.
6 Angela Foster

Sara loved the ‘neatness’ of her prison cell … Sara said she ‘cried and
cried’ for the first time when she arrived at the secure centre because it
was the first time in years that she had felt safe enough to do so. ‘This is
the most stable I have ever been I know that I’m staying here, I know
how long I am staying here, I know the time getting fed, I know that I’ve
got a shower and I know that I’ve got a bed.’
(Longfield 2018, p. 16)

Longfield, reflecting on this, comments ‘I used to think there was never any
excuse for locking children up. Now I know that for some of them, it is the
best chance they have.’ It may also be the best opportunity for girls and
women like Sara to access and benefit from some therapeutic help both while
incarcerated and through follow up aftercare on release. If successful then
Sara would be the first woman in a line of female relations who was able to
break the generational cycle of neglect and abuse.
Perhaps in choosing to write for a free newspaper, Longfield also recognises
the need to address the general public and invite them to consider the plight
of those we too readily condemn.

Confidentiality
This book is full of stories about distressed mothers and their children. Readers
can be assured that all the people concerned have either given their permission
for their material to be used or the writer has disguised their identity, at times
presenting an amalgam of those with whom they have worked.

Our aimed for readership

Through this book we hope to share our understanding with students and pro-
fessionals who come into contact with these troubled mothers in the course of
their work; those working in early years services, social workers, psychiatrists,
psychologists and people working in the criminal and civil justice systems; prison
staff, lawyers, judges and probation officers. It is also a book for therapists, with
accounts of individual, group and art therapy both in prisons and in the com-
munity. In addition, because the suffering of these women is made infinitely
worse through their treatment by the popular media and their rejection by
society in general we hope that this book will also reach a wider readership.

References
American Psychiatric Association (APA) (2013) Diagnostic and Statistical Manual of
Mental Disorders, 5th edition. Arlington VA: APA.
Hinshelwood, R.D. (2002) Abusive help – Helping abuse: The psychodynamic impact
of severe personality disorder on caring institutions. Criminal Behaviour and Mental
Health 12(2).
 Introduction 7

Hobson, R. Peter, Matthew P.H. Patrick, Jessica A. Hobson, Lisa Crandell, Elisa
Bronfman & Karlen Lyons-Ruth (2009) How mothers with borderline personality
disorder relate to their year-old infants. The British Journal of Psychiatry, 195(4):
325–330.
Knox, J. (2013) The ‘blame and shame’ society. New Associations Issue 13 Autumn.
Longfield, A. (2018) How children’s wrecked lives ricochet through the generations.
London Evening Standard. 9 April, p. 16.
Motz, A. (2014) Toxic Couples: The Psychology of Domestic Violence. London & New
York: Routledge.
Schumacher, B. (2008) ‘I can’t live without my child’: Motherhood as a ‘Solution’ to
Early Trauma. British Journal of Psychotherapy, 24(3): 317–327.
Welldon, E. V. (1988) Mother, Madonna Whore: The Idealization and Denigration of
Motherhood. London: Free Association Books.
World Health Organization (1992) The ICD-10 classification of mental and behavioural
disorders: Clinical descriptions and diagnostic guidelines. Geneva: World Health
Organization.
This page intentionally left blank
Part one

Setting the scene

Reflections on a ground-breaking book
This page intentionally left blank
Chapter 1

Mother, madonna, whore:

understanding perverse mothering
Reflections on a ground-breaking book
Estela V. Welldon

I was thrilled when approached last year by Angela Foster with the idea of a
book in which we would update all of our views regarding the serious diffi-
culties that women can face with the difficult and at times unbearable (and
often unacknowledged) task of becoming mothers.
The year in which this is written (2018) marks 30 years since my book
Mother, Madonna, Whore: The Idealization and Denigration of Motherhood
was first published in London. Up until that time absolute silence reigned
over this extremely serious predicament. It was as if we were all silent con-
spirators in our shared denial of this thing that was affecting not only women
but also society in general.
Why were the long-held myths underpinning the idealisation of mother-
hood that sustain a denial of emotional problems at this serious and impor-
tant time in a women’s life (and wider society) beyond challenge?
I wrote Mother, Madonna, Whore: The Idealization and Denigration of
Motherhood to confront these myths and denials just as feminism was at its
fiercest historical moment. At the time, a feminist bookshop in Islington
refused to stock the book because they felt it once more adopted the position
of blaming women for the problems of society. It later transpired that they
had never read it.
Professor Paul Verhaeghe, a Lacanian Professor of Psychoanalysis at the
University of Ghent interpreted this apparent resistance:

To publish a book about motherhood as the seat of perversion in the

feminist climate of the time was just another way of trying to commit
suicide by proxy. With hindsight, it is almost a miracle that the book was
actually published and read. It goes against two visceral certainties: that
mothers are always saints and that women are never perverse. Welldon
confronts us with another reality, not caring whether it is politically cor-
rect, as long as it is clinically correct. And correct she was and is. Beyond
the mainly boyish ideals of saintly motherhood and the feverish phallic
masculine ideals of sexy femininity, there are real women with real pro-
blems who are totally different from both the romantic and the erotic
12 Estela V. Welldon

universe of the male. It took courage to put that forward against both
traditional patriarchal and contemporary feminist views.
(Verhaeghe, 2009, p. 184)

This laudatory remark was an especially rewarding gift as it came from a

writer whose work I had always greatly admired, never mind that he con-
sidered it fit within the Lacanian purview!
I believe that the answer to the question of why this book reached such a
wide and popular readership is simple: its text is composed of real cases with-
out a vestige of abstract intellectual theory predicated on philosophical or psy-
choanalytical constructs. Whatever theory I employed had only to do with real
people: women and the unique emotional problems that emerged from the
emotional, anatomical, and physical attributes that afforded them maternity.
This would not have been possible had I not had the precious good luck of
working in the NHS from the mid-1960s till 2001; from the Henderson Hos-
pital to the Portman Clinic. During this historical time we were able to offer
long-term psychodynamic interventions involving extremely rich exploration
of unconscious processes. With the current focus on briefer techniques amid
heightened concerns regarding the costs of long-term work it is no longer so
easy to take on work of this kind. A recognition of the increasing prevalence
of maternal difficulties can be correlated with this.
I think it is unimaginable now to be able to work for several decades with
the same patients, either individually or in groups, and to end only when it
was thought by all parties that a satisfactory level of understanding had been
reached. It was a distinct privilege to explore, in a therapeutic space unen-
cumbered by external pressures, what made that particular person behave in
such ‘odd’ ways.
My awareness of this privilege has given me a sense of a mission to share
more widely my experience and my understanding about the psychological
pressures to which women can be subjected, causing them in turn to act in
intensely antisocial ways and harm their children in the process.
The Henderson Hospital was the first therapeutic community in the world
to be established and sadly closed in 2008. There I learnt much about a real
democracy in which there was never an obvious difference between those
people who were patients and those who were staff. All interventions were
delivered through group sessions – large, small and the whole community. I
had also had the good fortune of an intensive group analytic experience in
Argentina under Professor Etchegoyen and supervision from Pichon-Riviere.
In 1971 I began to work at the Portman Clinic, an outpatient clinic offering
once weekly individual psychoanalytic psychotherapy to people who had
acted antisocially towards authority, including violent behaviour and acts
against others and the ‘self ’ including perversions.
Through attentive listening I became aware of some astonishing but con-
sistent factors in those people’s lives. The vast majority were men and a few
Another random document with
no related content on Scribd:
alle, ja ne myhkyrät täytyi minun aina muhentaa, jos mielin unta
saada. Ei kukaan poika ollut milloinkaan niitä myhkyröitä keksinyt,
mutta Kalle Kärppä ne keksi, hän niitä kouri, muhenti ja sitte hän
hymyhuulin silitteli ja taputteli patjaa, silitti hellävaroen, lapsellinen,
puhdas ja teeskentelemätön valaistus kasvoilla.

Erehtynytkö minä olin lopultakin?

Ihmisyystunnettani viilsi joku terävä, pistävä, murtava ja polttava,

jonka vaikutus tuntui ohimoissanikin ja joka ahdisti sieluani. Näin
hänen kasvojensa ilmeestä, mikä tunne hänen sydämmessään
liikkui, mikä loi tuon lapsekkaan ja syyttömän hymyn, joka oli niin
uppo uutta ja odottamatonta. Se oli tunne, että minun olisi pehmeä
maatakseni, ettei myhkyrä kolhisi kylkeäni, lantioitani. Minun, joka
olin niin monesti ankaralla kädellä rangaissut häntä, minun, joka olin
pitänyt häntä epäsikiönä, pikku paholaisena.

Ja taasen hän silitti ja silittäessään hymyili syyttömästi. En

kestänyt nähdä tuota kauemmin. Kuulumattomin askelein poistuin
luokkaan, istuin tuolilleni. Tunsin tuskaa, polttoa sielussani. Häpesin
katsoa poikia silmiin.

Vihdoin kuului Kalle Kärpän laahustava käynti, pidettiin

hartaushetki, minä syöksyin kamariin.

Seuraavana maanantaina alkoi rippikoulu.

Rippikoulun jälestä kiihtyi niiden tapauksien nopeus, jotka vetivät

Kalle Kärpän rikoksien teille. Vastoin neuvoani kokeili hän ruveta
maantöihin, vaikka minä olin ehdottanut, että hän heti rippikoulun
loputtua lähtisi merille. Kirjoitin tuumastani hänen isälleenkin ja
sepälle, molemmat kannattivat ehdotustani. Kun aavistin ettei
renkinä olo mene maineitta, kirjoitin Kalle Kärpälle muutaman rivin ja
pyysin häntä käymään luonani, jos odottamattomia tapauksia sattuu.
Ja niitä sattuikin jo syyskesällä. Tapasin Kallen isännän kirkolla
muutamana sunnuntaina, kysäsin mitä kuului nuorelle rengille.

— Se lähti laputtamaan eilen, kun ensin oli piessyt hevosen ja

rengin, vastasi isäntä. Hevosessa ei sen enempää syytä, kuin että
tuppasi syrjässä käymään, kuten monen muunkin hevosen tapa on.
Siitä se vimmastui, alkoi repiä ja piestä hevosta. Kun renki koetti
mennä väliin, pieksi se senkin, pieksi kuin pahaisen poikanulikan.
Sitä oli vehreä miehen alku. Kiitän onnea, ettei tappanut molempia,
renkiä ja hevosta.

Minun ehdotukseni joutui taasen kysymyksen alaiseksi ja olikin jo

toteutumaisillaan, kuten seppä minulle kirjoitti, mutta joku este, joko
tyhjänpäiväinen tai todellinen, nousi sitä vastaan ja siirti sen
tuonnemmaksi. Ja kun se kerran siirtymään lähti, vääntyi se yhä
mutkikkaammaksi, kunnes lahosi tykkänään. Meripojan sijaan tuli
satamajätkä, se, jota eniten olin pelännytkin.

Ensimmäinen kepponen, joka Kalle Kärpän tutustutti lain ja

oikeuden tapoihin, oli pikku väärennys. Hän piirti johonkin työlippuun
yhden numeron lisää ja meni laivakonttorista perimään rahoja sillä
lipulla. Väärennys huomattiin, väärentäjä vangittiin ja kepposen
lopuksi tuli muutama vuorokausi vankeutta.

Alku oli tehty, ensimmäinen askel astuttu.

Sitä seurasi joku mitätön tappelu, juuri siksi että nimi näkyi
sanomalehtien poliisiosastossa, mutta seuraavana syksynä Kalle
Kärppä jo teki ensimmäisen urotyön, ryöväyksen keskellä päivää. Se
sattui siinä syksyn ja talven rajamailla, arvatenkin kylmä ja nälkä
olivat tapauksen tekijät. Mies, hiukan humaltunut, asteli Kalle
Kärppää vastaan kadulla, ja miehen kellon vitjat loistivat. Katu sattui
olemaan tyhjä. Ja se, jonka minä olin nähnyt hevoskohtauksessa,
heräsi Kalle Kärpässä äkkiä eloon, heräsi ja pääsi herraksi. Ryöväys
oli silmänräpäyksen työ, edeltäkäsin suunnittelematon,
sommittelematon. Komea kertomus siitä oli sanomalehdissä.
Humaltunut alkoi huutaa poliisia ja juosta rosvon jälessä. Huuto toi
apua pihoista ja porttikäytävistä. Ehätti poliisikin joukkoon. Alkoi
verraton ajometsästys. Kun paon mahdollisuus parin nokipojan
odottamattoman ilmaantumisen tautia hupeni, löi ryöstäjä leikiksi
koko jutun. Paiskasi ensin kellon kauas luotaan, paiskasi molemmat
nokipojat katuun ja virkkoi:

— Tulkaa nyt kaikki peukalopaholaiset, mutta elkää tulko

useampana kuin kaksittain; mulla ei ole kunnossa kuin kaksi kättä.

Ja paiskasi vielä muutamia nenäkkäämpiä ahdistajiaan katuun,

viskausi sitte itsekin pitkäkseen ja tekeytyi niin humalaiseksi, ettei
käsittänyt muka, oliko ilta tai aamu, tyyni tai tuulinen. Rosvo, jonka
oikea nimi on Kalle Kärppä, mutta joka satamajätkien kesken
tunnetaan yleisemmin Mataleena-nimellä, on poliisin vanha tuttu.

Noin kertoivat sanomalehdet.

Neljä vuotta kuritushuonetta, siinä jutun loppunäytös.

Olen ollut tekemisissä monen rikoksellisen taimen kanssa, toiset

ovat nousseet, toiset laskeuneet, mutta kukaan ei ole minuun niin
valtavasti vaikuttanut kuin Kalle Kärppä. Ensin minuun vaikutti hänen
luonteensa näennäinen ehjyys, kymmenen pahan kuva, jonka olin
hänestä laatinut, mutta kun se viime tingassa särkyi, nousi ongelma
eteeni, joka vielä tänäänkin piinaa sieluani. Aina kun muistelen Kalle
Kärppää, aina esiintyy hän mielikuvissani syyttömästi hymyilevänä.
Ja se muisti kirveltää. Hänessä oli pohjalla jotakin, johon en minä
päässyt käsiksi, jonka hän aina ja kaikissa tilaisuuksissa osasi
piilottaa. Siellä oli sinapin siemen, joka olisi voinut kasvaa tuuheaksi
puuksi, jos minä olisin sen siemenen keksinyt ja osannut sitä
kasvattaa, kastella ja vaalia.

Mutta minä en sitä ajoissa keksinyt. Se oli virhe, ja siitä virheestä

ehkä johtui kaikki. Sovitin häneen saman mittapuun kuin muihinkin
poikiin, ja kun näin, etten onnistunut, laskin sydämmeni
vieraantumaan hänestä. Käytin järkeä ja sääntöjä, kun olisi pitänyt
käyttää sydäntä, kauttaaltaan vain sydäntä. Tein johtopäätöksiä
entisien kokemuksieni nojalla ja sain väärän, kokonaan väärän
tuloksen. Ei juolahtanutkaan mieleeni, että mahdollisesti seisoin
ongelman edessä, joka selvitäkseen ei olisi kenties vaatinut muuta
kuin yhden ainoan onnistuneen kosketuksen.

Yhden ainoan onnistuneen kosketuksen!

Mutta sitä kosketusta en osannut tehdä. Ehkä juuri

osaamattomuuteni veti vinoon työni, vaikka minä työnsin kaiken syyn
Kalle Kärpän niskoille.

Ehkä?
JUMALAN PUUTARHURIKSI

Ensimmäisellä välitunnilla tulokas jo näytti, ettei hän taipunut

sulautumaan ympäristöönsä. Seisoi kädet selän takana
poppelipuuhun nojaten, silmäillen telmivää poikajoukkuetta ylhäisen
henkilön välinpitämättömyydellä ja hyläten kaikki esitykset leikkiin
yhtymisestä.

Erityisempiin tuttavuuksiin pyrkijät niittivät järjestään rukkasia.

Pyrkijöitä oli monta, toiset teeskentelemättömiä, toiset hiotuita
veitikoita, kumpikin laji esiintyi ominaisella tavallaan.

— Onko ikävä? utelivat teeskentelemättömät säälivästi.

Kysymystä ei oltu kuulevinaankaan.

— Pelkäätkö? tiedustelivat hiotut veitikat, mutta hekään eivät

saaneet sanaa vastineeksi.

Vihdoin läheni poppelipuuta muuan tylsä, leveänaamainen poika,

joka ei nauttinut suurta arvoa toverien kesken.

— Mikä sinun nimesi olikaan?

— Ilmari, kuului lyhyt vastaus.

 — Ilmari, Ilmari, semmoista nimeä ei minulla ole, hoilotti tylsä,
juosten omia aikojaan sinne ja tänne, kädet housujen lakkareissa ja
suupielissä leveä nauru, joka ei ketään huvittanut.

— Seppo Ilmari, seppo, seppo, toistivat pojat.

Pari päivää matkittiin seppoa, mutta sitte siihen kylläännyttiin ja

monien onnistumattomien kokeiden jälestä mukaeltiin Ilmarista Imu.
Asianomainen ei näyttänyt olevan myötä eikä vastaan. Kaiukas Imu
helähti somasti hänenkin korviinsa, ja oli kuin luonnollista että uusien
olojen mukana seurasi uusi nimikin.

Jo ensi silmänräpäyksinä vaikutti Imu minuun kuin valkoinen

kukka syysmaisemassa. Tuntui kuin olisi jostakin toisesta
maailmasta ihmistaimi työnnältäynyt eteeni. Hän oli noin
kymmenvuotias ja pienikasvuinen, mutta otsa, tukka, kasvot, pojan
koko olento ilmaisi perittyä kulttuuria. Kasvojen hipiä poikkesi jyrkästi
niistä kellahtavista ja tummista väreistä, jotka olivat vallassa poikien
kesken. Imun kasvojen hipiä oli semmoinen, kuin olin lukenut erään
romaanin naishenkilöllä olleen: heleä ja punertava, mutta niin
hienosti punertava, kuin ruusun sisimmäiset lehdet. Kun lisäksi
mainitsen säännöllispiirteiset, hyvin kehittyneet kasvot, kauniin,
valkoisen otsan ja sitä rajoittavan tumman tukan, lie Imun kuva
osapuilleen piirretty.

Hän oli palvelustytön poika ja aivan kehittymätön. Edellinen

asianhaara selittää, mistä johtui hänen kasvojensa hipiä ja
säännölliset piirteet, jälkimäinen ilmaisee syyn, jonka vuoksi hän
joutui laitokseen. Joku täti oli hoitanut häntä viimeksi, ja kun täti, joka
lie ollut ainoa lajiaan, kuoli, ja kun äiti osui miehelään, jäi Imu
turvattomaksi.
 Laitoksessa rupesi hän menestymään ilman rajuja ylimenosuruja.
Tämä oli aina pettämätön hyvä enne. Joskus kyllä ikävä otti
ankarasti kynsiinsä hyvänkin pojan, mutta hellitti tavallisesti viikon
kuluttua, väliin päivän ja parinkin jälestä. Ja jollei se pian hellittänyt,
jollei uuden tulokkaan silmä viikon vierittyä kirkastunut, ei hyvä kello
käytöstäkään kaiuttanut.

Metsän helmassa, järven poukaman lähellä, oli Imun uusi koti,

isänä ja äitinä oli työmies ja hänen vaimonsa, siskona niiden
kasvattityttö. Silmät loistavina saapui Imu aamuisin kouluun, silmät
loistavina lähti hän koulusta kotiin, kaikki se, mitä hän joku päivä sitte
oli vapisten ajatellut, oli kääntynyt iloksi ja hauskuudeksi.

Pian oppi hän huomaamaan, että melkein kaikki muut pojat olivat
tiedoissa hänen edellään, ja että hänen opettamisensa oli tykkänään
laiminlyöty. Kirkkaissa silmissä kuvastui usein surunvoittoinen ilme,
kun hän kuuli ikäisiltään pojilta kyseltävän asioita ja seikkoja, joista ei
hänellä ollut vähääkään tietoa ja joita ei hän pystynyt edes
käsittämäänkään. Tämmöisen silmänräpäyksen jälestä muuttui hän
mietteliääksi, ja katse, jonka hän silloin tapasi luoda minuun, tuntui
olevan kotoisin jostakin toisesta maailmasta.

Mainittavampaa ahkeruutta ei hän osoittanut, mutta siitä

huolimatta uinuvat voimat alkoivat herätä, ja hän rupesi
muokkaantumaan vastaanottokykyiseksi. Muistitiedot eivät
milloinkaan olleet hänen vahva puolensa, mutta käsityskyky alkoi,
muuhun kehitykseen nähden, kohota verrattain korkealle. Etevyyden
edellytyksiä ei hänellä kokonaisuudessaan ollut, jos ei ota huomioon
piirustusta, johon hänellä oli huomattava taipumus.

Vastaanottokyvyn herättyä tein sen merkillisen huomion, että

poikien enemmistö katsoi Imua syrin karin. Hänellä ei ollut yhtään
ystävää eikä hänkään ollut kenenkään ystävä. Sattui tapaus mikä
tahansa, aina oli Imu siitä irti, aina oli hän kuin syrjäinen. Koulusta
kotiin kulkiessa huomasin hänen useimmiten astelevan joukon
jälessä, jollei hän suoraan joutunut piiritykseen, ja milloin satuin
näkemään hänet aamuisin, asteli hän melkein aina ypö yksin, toisin
kerroin ihka ensimmäisenä, toisin kerroin viho viimeisenä, joskus
keskilomassa, mutta silloinkin yksin.

Väliin joutui hän leikkimielelle, ja silloin hän aina valitsi toverikseen

tylsän. Ja nauroipa hän silloin itsensä lämpöiseksi ja punaiseksi.
Tämä leikkimieli, kun hän oli paastonnut useita päiviä, saattoi yllättää
hänet kesken läksyn kuulusteluakin, hänen mahtamatta siihen
mitään.

Pojat näyttivät vaistomaisesti käsittäneen, että Imu ei oikeastaan

kuulunut heidän joukkoonsa. Hänen ulkomuotonsa ja
sulautumattomuutensa ärsytti heitä, ja he rupesivat kiusaamaan
"Imu herraa", kävivätpä suotuisissa tilaisuuksissa, jos vain
aiheentapainen ilmaantui, käsiksikin häneen. Tämä oli surullinen
huomio, oli kaksinkertaisestikin surullinen, sillä minäkin olin osaltani
nostattanut kateutta Imua kohtaan. Pojat olivat luulletikin minun
äänessäni ja silmäyksissäni, kun Imua puhuttelin, keksineet jotakin,
joka niistä puuttui heitä puhutellessani. Semmoisiin asioihin nähden
oli heillä tarkat silmät ja herkät korvat. Ja vainu vieläkin tarkempi ja
herkempi. He vainusivat opettajansa salaisimmatkin ajatukset, mikäli
ne mieskohtaisesti koskivat heitä, ja harvoin, täytyy tunnustaakseni,
he erhettyivät.

Tämä vainu vaati heitä asettumaan vihamieliselle kannalle Imua

kohtaan. Poikahan oli kaikessa heidän vastakohtansa, luokseen
laskematon, hienostelija, joka vältti heitä ja heidän elkeitään ja
ikäänkuin riisti siveellisen tuen heidän jalkojensa alta, osottaessaan
että kaupunkilainen poikakin saattaa olla valkea ja pehmeä, vaikka
on hylkyvillä kulkenut.

Kahdentoista vanhana Imu jo esiintyi täydellisenä gentlemannina.

Koulusta kotiin mennessä häntä heitettiin kivellä polveen niin
ankarasti, että hän onnahteli moniaita päiviä. Heittäjä oli
ilkeämielinen toveri, joka kadehti ja vihasi Imua, ja joka kykeni
sotkemaan rikoksensa niin taitavasti, että olin melkein voimaton
häntä vastaan. Joukkueessa, johon syyllinen kuului, oli kahdeksan
poikaa, ja niiden tie suikahti koulun lähellä pienen metsäkaistaleen
lävitse taloihin ja kylään, mutta Imun tie sitävastoin jatkui eteenpäin
noin pari kilometriä. Kuten tavallista asteli hän joukon jälessä. Kun
joukko oli hukkunut metsään ja kun tiellä ei enää ketään näkynyt,
lennähti metsästä nyrkin kokoinen kivi Imun polveen. Se tuli vinoon
edestäkäsin, ja se paiskattiin taitavasti ja voimakkaasti. Heitännän
jälestä ratisi metsässä pikkuisen ja kuului heikkoa nauruakin.

Kuulustelussa ilmeni että joukkueesta viisi poikaa oli lähtenyt

juoksemaan jo ennen kuin olivat saapuneetkaan metsäkaistaleen
kohdalle, he vakuuttivat olevansa syyttömiä, jopa aivan
tietämättömiäkin koko tapauksesta. He eivät olleet kuulleet mitään,
eivätkä nähneet mitään, he vain juoksivat kilvan.

Heidän vakuutuksensa tuntui uskottavalta, vaikka juoksijain

joukossa oli parikin mahdollista ilkityön tekijäksi.

Jälellä oli siis vain kolme, mutta hekin kielsivät suun täydeltä.
Olivat muka heti hekin lähteneet juoksemaan, heti kun ennättivät
metsäpolulle, eivät olleet nähneet eivätkä olleet huomanneet ketään
tuntematonta, olivat sanalla sanoen viattomia kuin eilispäivän lapset.
 Vakaumus että syyllinen oli heidän joukossaan, heräsi minussa
oitis. Olisinpa voinut sanoa syyllisen nimenkin, mutta kun näkijä
puuttui ja kun he itsepintaisesti kieltäytyivät ilmaisemasta totuutta, en
voinut omien otaksumisieni perusteella ruveta lakia käyttämään.
Siten koko kuulustelu alkoi mennä pilalle, ja minä olin jo näkevinäni
moniaiden silmäin salaa kiiluvan ilosta, kun rikosta ei saatu selville
eikä ketään voitu sen johdosta rangaista. Nuo kolme eivät
sekautuneet puhumaan ristiin missään kohden, he vetosivat aina
siihen, että he lähtivät juoksemaan viiden jälessä, ja Imu jäi heistä
astelemaan tietään rauhassa.

Vihdoin keksin keinon, jolla sain heidät valheesta kiinni. Hätäisesti

tehtyjen, mutta onnistuneiden laskujen jälkeen otin nuo kolme
yksityiskuulusteluun. Alotin vanhimmasta, joka oli tuhmin. Vietyäni
hänet eri huoneeseen, tiedustelin häneltä ensin vähemmän tärkeitä
sivuseikkoja, ja sitte tokasin äkkiä:

— Miksi et rientänyt Imun luo, kun kuulit miten surkeasti hän

parkui?

Tuhma työntyi ansaan.

— Oli nälkä ja piti kiirehtiä kotiin päivälliselle.

— Sinä siis kuulit Imun parkuvan.

— Kuulin.

— Kuulivatko ne toisetkin?

— Kuulivat.
 Tuhman jälestä kuulustelin seurueen nuorinta jäsentä. Se oli
hyvälahjainen poika, mutta mestari elkeitä tekemään. Hän kiemurteli
sinne tänne, mutta myönsi vihdoin kuulleensa tieltä käsin jotakin
ääntä.

— Miksi et mennyt Imun luo?

— Enhän minä tuntenut, että se oli Imun ääni.

Hän valehteli rohkeasti.

— Tunsihan Reetukin sen.

Reetu naurahti typerästi, mestari loi häneen salamoivan katseen.

— Vaikka tunsi… mutta minä en tuntenut.

Viimeksi solmesin syyllisen. Kun äkkiä kysyin häneltä, kuuliko hän

Imun parkumista, joutui hän hämille ja yritti lukea toverien kasvojen
ilmeistä, mitä kysymykseen piti vastata. Tuhma nauroi ja katsoi
lattiaan, mestarin kasvoilla välähti joku nopea ilme, mutta minäkään
en käsittänyt, oliko se kehoitus vastaamaan myöntävästi tai
kieltävästi. Syyllinen tajusi, miten paljon vastauksesta riippui. Kun ei
hän tovereiltaan saanut mitään apua, vastasi hän onnenkaupassa
kieltävästi. Mestarin kasvoilla välähti huomattavasti, tuhma nauroi.

— Reetu ja Aska kuulivat, huomautin minä pätevästi.

Syyllinen punehtui.

— Minä en kuullut, tavaili hän ja hänen äänessään oli raudan

sointu.
 Käskettyäni syyllisen ja mestarin menemään luokkaan, rupesin
jälleen ahdistamaan tuhmaa. Ymmärsin että jos totuus saadaan ilmi,
saadaan se ainoastaan hänen tauttaan.

— Kuka heitti Imun polveen?

— En minä heittänyt.

— Kuka heitti?

— Minä en tiedä.

— Sinä valehtelet. Krinu on uhannut kostaa sinulle, jos puhut

totuuden.

Syyllisen erikoisnimi oli Krinu.

Tuhma vaikeni ja katseli lattiaan, mutta pian hän toipui.

— Minä en tiedä… minä en nähnyt.

Noita sanoja ei hän muodostellut muuksi. Puhuttiin mitä tahansa ja

oltiin miten lähellä tunnustusta tahansa, aina hän pyöräytti lopuksi
sanat, ettei hän mitään ollut nähnyt eikä siis myöskään mitään
tiennyt.

Aska matki samoja sanoja. Hänkään ei ollut mitään nähnyt, hän

juoksi kiireesti kotia kohden, kun oli nälkä.

— Juoksiko Krinu edellä vai jälessä?

Aska oli muistuttelevinaan tuokion.

— Jälessä, vastasi hän sitte liukkaasti, jälessä se juoksi.

 Tein saman kysymyksen Krinullekin. Hän siristi katsettaan ja
silmäsi Askaan. Tämän kasvoilla välähti sama ilme kuin äskenkin.
Syyllinen ymmärsi jo ilmeen, joka tälläkin kertaa käski puhumaan
totta.

— Jälessä minä juoksin.

— Sinä sen keittämisen tautta jäit jälkeen.

— Ei, muuten minä juoksin jälessä, polulla ei mahtunut rinnakkain.

Viimeinen ristikuulustelu koitui minun tappiokseni. Huomattuaan

että he olivat onnistuneet puhumaan yhtäpitävästi, kasvoi heidän
rohkeutensa, suurisuisesti he inttivät olevansa syyttömiä ja
tapahtumasta kokonaan tietämättömiä, rohkenipa mestari jo tehdä
viittauksen, ettei ole takeita, vaikka Imu olisi tahallaan valehdellut
koko kivenheittojutun.

Kuten ainakin tämmöisissä tapauksissa, joutuivat kaikki kolme

rangaistukseen. Ottaen huomioon itsepintaiset valheet, määräsin
heille kaksi tuntia jälki-istuntoa viikon ajaksi. Nurisematta alistuivat
he rangaistukseen. Puolet oli jo kärsitty, kun Imu eräänä päivänä
jättäytyi luokkaan. Tämä kohtaus painui erityisemmin muistiini sen
vuoksi, että se päivä oli harmien ja ikävyyksien päivä. Joku poika oli
aikaisin aamulla lähtenyt karkuteille ja joku oli loukannut itsensä. Kun
Imulla näytti olevan jotakin sanomista, viittasin hänet menemään
huoneeseeni, jonne itse riensin jälessä ja virkoin kärsimättömästi:

— No, mitä sinulla?

— Pyydän että poikain ei enää tarvitsisi istua.

 Luottava ja teeskentelemätön ääni vaikutti minuun, unhotin
hetkeksi kaikki harmit ja ikävyydet. Mutta vaikka heti tunsin itseni
voitetuksi, utelin kuitenkin perusteluja.

— Ei minunkaan polveni ole enää kipeä.

Siinä perustelu. Jonkun toisen pojan lausumana olisi se kuulunut

ehkä typerältä, mutta kun Imu lausui sen, loi hän kirkkailla silmillään
minuun katseen, joka oli kuin toisesta maailmasta. Olin joskus
ennenkin sen katseen keksinyt, ja se oli toisinaan herättänyt
minussa ahdistuksen tapaisen tunteen, mutta tällä kertaa tunsin
hengessäni kuin jonkun ylevämmän kosketuksen. Menin Imun kera
luokkaan, jossa rangaistuksenalaiset istuivat, puhuin jotakin
sydämmen jaloudesta, vetosin johonkin paremmuuteen, joka löytyy
kehnoimmassakin luonteessa, enkä tiedä miten sanani sattuivat,
mutta tuhma rupesi itkemään, mestari näytti häpeevän ja syyllinen
tunnusti ilkityönsä.

Seuraavana vuonna sairastui Imu, ja sairauden aikana kuvastui

hänen silmissään yhä väkevämpänä se, joka oli kuin toisesta
maailmasta kotoisin. Olin toivoton, mutta hän kesti taudin. Nurmen
vehreytyessä ilmaantui hän eräänä aamuna tanhualle, ja kun hän
asettui pulpettiinsa, joka oli tyhjänä ammottanut useita viikkoja, en
keksinyt hänessä muuta huomattavaa kuin kalvakkuuden. Mutta
sekin hukkui pian, ja minä näin jälleen entisen ruusuhienon ja
ruusuheleän hipiän, näin jälleen kirkkaat silmät, jotka toisinaan
lähettivät minulle terveisiä jostakin toisesta maailmasta. — —

Aika vieri, Imu kävi viimeistä vuottaan koulussa. Hän ei ollut paljo
muuttunut minun silmissäni. Vartalo oli hieman venähtänyt ja
ehostunut, henkiset voimat olivat kehittyneet ilahuttavasti, mutta
muuten oli hän sama lähentymätön ja luokseen laskematon Imu,
kuin ensimmäisellä välitunnillakin poppelipuun juurella. Viimeisenä
vuotena oli hän sijoitettu taloon, jossa oli nuoria poikia ja nuoria
tyttäriä. Hän viihtyi hyvin. Pyhäpäivinä huomasin hänen käyttävän
rusettia, hänen koulupukunsa oli aina putosen puhdas.

Eikä pikku hairahdustakaan vuosien kuluessa!

— Miksikähän tässä ruvetaan, kun loppuu nämä tämmöiset päivät,

virkoin kerran, kun hän satunnaisesti joutui postia tuomaan minulle.

Lukuvuosi oli juuri alkanut, Imun viimeinen lukuvuosi.

— Enpä tiedä.

Hän ei osannut sanoa kysymykseeni tuota eikä tätä, vaikka minä

muuten hoksasin, ettei se kohdannut häntä äkkiarvaamatta.

— Entä jos rupeisit puutarhurin oppilaaksi, ei tarvitsisi muuttaa

kauas. Tuumihan sitä asiaa.

Kunnassa oli yksityisen omistama suuremmoinen puutarhalaitos.

Olin jo kuulustellut oppilaan paikkaa Imulle ja olin saanut melkein
varman suostumuksen.

Ilokseni miellytti tuuma Imuakin, oli jo kuin päätetty, että hän

antautuu puutarha-alalle. Asian päätökseen joutuessa ilmaisi hän
minulle, että tulevaisuuden huolet olivat jo kauan pyörineet hänen
ajatuksissaan. Hän oli tuuminut monia aloja, mutta minun
esittämääni ei hän ollut osannut keksiä. Takerruimme silläkin kertaa,
kuten monesti ennenkin, puhelemaan mitä kirjavimmista asioista,
mutta yhtä me aina vältimme koskettamasta: hänen äitiänsä. Tämä
oli kuin elävien ilmoilta pyyhitty. Ei riviäkään pojalle pitkien vuosien
kuluessa. Kovaosaisimmatkin pojat saivat toisinaan kotoa
sukkaparin sekä postimerkin nisurahoiksi, mutta Imun äiti oli kuin
kuollut pojaltaan. Kerran toi viesti minulle tiedon, että hän palveli
ylhäisessä asemassa olevaa henkilöä, ja minä puuhailin jo etsiä
hänet, mutta jostakin syystä se jäi tekemättä, ja sitte kertoi toinen
viesti että hän oli joutunut miehelään ja muuttanut pois
pääkaupungista.

Monesti teki minun mieleni kysyä Imulta eikö hän ikävöinyt äitiään,
mutta minä en hennonnut kysyä. Eikä mikään viitannut siihen käsin.
Vuosien kuluessa muodostui minulle rohkea, mutta luonnollinen
otaksuma äidin ja pojan keskinäisistä väleistä. Ne olivat kai
semmoiset, että viimemainittu ei olisi äitiään äidiksi tuntenut, jos
tämä olisi sattumalta vastaan osunut.

Tällä asianhaaralla, niin monta tilapäistä katkeruutta kuin se olikin

minussa herättänyt äitiä kohtaan, ei kuitenkaan enää ollut jatkuvaa
merkitystä, sillä eron hetki oli jo aivan lähellä, vaikka en sitä
aavistanutkaan. Oli leuto ja kirkas syyspäivä, Imu saapui kouluun
tavallista varhemmin — ja yksin. Istuin työpöytäni ääressä ja hän
tervehti minua pihalta. Kuulin hänen astelevan luokkaan, hän tapasi
usein siellä lukea läksyjään.

En huomannut mitään tavallisuudesta poikkeavaa, kolme tuntia

meni menojaan, kahtena viimeisenä oli käsitöitä. Imu oli juuri
ryhtynyt työhön, kun hän äkkiä vaikeni ja rupesi horjumaan. Riensin
häntä kohti, hän kaatui suoraan syliini. Häntä kouristi ankarasti, ja
hän menetti tajunsa silmänräpäyksessä.

Noin kuukauden päivät kesti taistelu, sitte sammui kirkas silmä.

Päivää kahta ennen olin käynyt hänen luonaan. Hän ei jaksanut

enää puhella kuin jonkun sanan. Noustessani lähtemään loi hän
minuun vielä kerran silmäyksen, joka oli kuin tervehdys toisesta
maailmasta, liikutti hiljaa huuliaan ja minä kuulin sanat:

— Hyvästi, hyvästi, minä en jaksa…

Silmät painuivat jälleen umpeen.

Ylihuomissa muutti hän pois. Harmaana ja kylmänä syyspäivänä

kätkettiin kuori maan multiin, mutta henki eli, Imu itse liiteli
puutarhuriksi Jumalan puutarhaan.
PAKKOKASVATUSLAITOKSEEN

Elämässä sattuu hetkiä, jolloin suuri totuus, jonka kyllä olemme

käsittäneet ulkonaisesti, äkkiä kirkastuu eteemme ja ikäänkuin
syöksyy meihin ja valloittaa koko olentomme. Käy aivan samoin kuin
hajanaisten valonsäteiden, jotka taittuessaan yhtyvät
polttopisteessä, jolloin niiden sytyttävä voima paisuu
tuhatkertaiseksi. Meissä kaikissa ihmisissä on hajanaisia
totuudensäteitä, ja niiden olemassa olon me kyllä tunnemme, sillä ne
usein värähtävät, usein tuikahtavat ympäristön kosketuksien tautta,
ja silloin me tunnemme kuin heikon kipinän välähtävän sielussamme.
Mutta kun sattuu hetki tai silmänräpäys, jolloin nuo totuudensäteet
taittuvat ja keräytyvät polttopisteesen, silloin tunnemme voimakkaan
iskun koko henkiolennossamme, ja silloin näemme suuren totuuden
suuressa kirkkaudessaan.

Tämmöinen totuudensäteitten taittuminen sattui minulle. Jonakin

kauniina kevätpäivänä tuotiin laitokseen lisää aineksia, ja joukossa
oli muuan, jonka nimi oli Unto Kukkola. Pojat ristivät hänet oitis
Kukoksi, joka nimi lie hänellä ollut ja ennemminkin. Erityisissä
tilaisuuksissa hän muistuttikin tappeluun hyökkäävää kukkoa. Hänen
olkapäänsä olivat silloin koholla, ja hänen käyntinsä oli vaappuilevaa
ja kiekailevaa. Pitkän selän jatkona olevat lyhyet jalat vaikuttivat, että
hän näytti saamattomalta eli sellaiselta, jolla ei ollut muuta kykyä
kuin matkimiskyky.

Ikää oli hänellä neljätoista vuotta, ja se merkitsi meikäläisissä

oloissa sanomattoman paljo. Kymmenen ja yhdentoista vuotiaitten
kanssa menetteli vaikeimmissakin tapauksissa verrattain hauskasti,
ja useinkin ne herättivät vihantia toiveita jo muutamien viikkojen
kuluttua, kun murrosaika oli onnellisesti eletty ohi, mutta toista oli
neljän- ja viidentoista vuotiaitten kanssa, jotka ylemmän kansakoulun
ylemmiltä vuosiosastoilta paiskattiin laitokseen. Niillä oli taiat ja
taidot, joilla päivyt pilveen painettiin ja harmin tuulet henkiin
herätettiin.

Unto oli ylemmän kansakoulun kolmannelta vuosiosastolta, ja hän

oli lahjaton, mutta katukoulun kaikki tutkinnot suorittanut. Mestarin
veroinen ei hän toki ollut, syystä että häneltä puuttui omaperäinen
kyky. Tahto kyllä oli, mutta lahjat olivat korkeintaan välttävät eikä hän
laitoksessa kyennyt milloinkaan mestarinäytteitä suorittamaan. Mutta
kätyriksi ja käskettäväksi hän oli mainio, sillä hän omasi tahdon.
Pikku hävyttömyyksiä ja koiramaisuuksia harjoitti hän alituiseen.
Koko luokka äimistyi, kun hän ensi päivänsä uskontotunnilla päästi
aivastaessaan mankuvan äännähdyksen, niin sulavan ja ehyen, jotta
itse mestarinkin silmät pyöristyivät.

Hänen kasvonsa olivat kaikkea muuta, vaan ei miellyttävät. Hipiä

muistutti jotakin harmahtavaa sientä, ja kun hän hymyili, leikki
hymyssä jotakin hävytöntä ja julkeata, joka vaikutti ettei hän
milloinkaan näyttänyt hauskalta eikä syyttömältä. Nenä oli
huomattavasti latuskainen, sieramet suuret, otsa matala ja kaiken
täydennyksenä oli leveä, ilkkuileva suu, joka oli kuin luotu
hävyttömien ilmeiden tyyssijaksi.
 Kihnattiin elää vuosi eteenkäsin, saapui kesä ja kesäiset loma-
ajat. Eräänä kesäiltana ilmaantuu Unto minun työhuoneeseni ja
tillastaa lupaa käydä vanhempiaan tervehtimässä, erittäinkin äitiä ja
siskoa, joita hänen oli ikävä, kauhean ikävä. Hän on olevinaan
liikutettu ja hän pyyhkii karpaloita silmistään. Minä olen alussa jäykkä
ja kovapintainen, minä nauran salaa hänen ikävälleen ja hänen
kyynelkarpaloilleen.

— Et ole käyttäytynyt siten, että voisit toivoakaan kotiinpääsyä.

Unto on hämmästyvinään.

— Enhän minä ole varastanut enkä karannut.

— Olet muuten käyttäytynyt huonosti, ja käytös ratkaisee

tämmöiset kysymykset, tiedät sanomattakin.

— Mutta pääsihän Prenikkakin, vaikka…

— Prenikka on hyvä poika.

— Karkasihan se.

— Ensi suruissaan ja ikävissään karkasi. Se on vallan toista kuin

ilkeyksissä karkaaminen.

— Ikävä minunkin on.

— Olet sitäpaitsi ollut niin vähän aikaa täällä, että senkin puolesta.

— Ossi tuotiin myöhemmin kuin minä, ja hänkin pääsi.

— Ossin laita on sama kuin Prenikankin, molemmat ovat kilttiä

poikia.