Muslim Fula Business Elites and

Politics in Sierra Leone Alusine Jalloh

Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/muslim-fula-business-elites-and-politics-in-sierra-leon
e-alusine-jalloh/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Being Muslim in Central Asia Practices Politics and

Identities Marlène Laruelle

https://textbookfull.com/product/being-muslim-in-central-asia-
practices-politics-and-identities-marlene-laruelle/

Global Jihad in Muslim and non-Muslim Contexts Jonathan

Matusitz

https://textbookfull.com/product/global-jihad-in-muslim-and-non-
muslim-contexts-jonathan-matusitz/

A Muslim Conspiracy in British India Politics and

Paranoia in the Early Nineteenth Century Deccan Chandra
Mallampalli

https://textbookfull.com/product/a-muslim-conspiracy-in-british-
india-politics-and-paranoia-in-the-early-nineteenth-century-
deccan-chandra-mallampalli/

The Many Faces of Political Islam: Religion and

Politics in Muslim Societies 2nd Edition Mohammed Ayoob

https://textbookfull.com/product/the-many-faces-of-political-
islam-religion-and-politics-in-muslim-societies-2nd-edition-
mohammed-ayoob/
Inside the Muslim Brotherhood: Religion, Identity, and
Politics 1st Edition Khalil Al-Anani

https://textbookfull.com/product/inside-the-muslim-brotherhood-
religion-identity-and-politics-1st-edition-khalil-al-anani/

Advances in Geroscience 1st Edition Felipe Sierra

https://textbookfull.com/product/advances-in-geroscience-1st-
edition-felipe-sierra/

Cluster Headache and other Trigeminal Autonomic

Cephalgias Massimo Leone

https://textbookfull.com/product/cluster-headache-and-other-
trigeminal-autonomic-cephalgias-massimo-leone/

Democratic Education and Muslim Philosophy Interfacing

Muslim and Communitarian Thought Nuraan Davids

https://textbookfull.com/product/democratic-education-and-muslim-
philosophy-interfacing-muslim-and-communitarian-thought-nuraan-
davids/

Feral Alphas 1st Edition Sierra Knoxly

https://textbookfull.com/product/feral-alphas-1st-edition-sierra-
knoxly/
 MUSLIM FULA
BUSINESS ELITES
AND
POLITICS
IN
SIERRA LEONE

alusine jalloh
 Muslim Fula Business Elites
and Politics in Sierra Leone

Jalloh.indd i 5/31/2018 4:55:20 PM

 Rochester Studies in
African History and the Diaspora
Toyin Falola, Series Editor
The Jacob and Frances Sanger Mossiker Chair in the
Humanities and University Distinguished Teaching Professor
University of Texas at Austin

Recent Titles

Population, Tradition, and Environmental Control in Colonial Kenya

Martin S. Shanguhyia

Humor, Silence, and Civil Society in Nigeria

Ebenezer Obadare

Nation as Grand Narrative: The Nigerian Press and the Politics of Meaning
Wale Adebanwi

The Rise and Demise of Slavery and the Slave Trade in the Atlantic World
Edited by Philip Misevich and Kristin Mann

The Power of the Oath: Mau Mau Nationalism in Kenya, 1952–1960

Mickie Mwanzia Koster

Cotton and Race across the Atlantic: Britain, Africa, and America, 1900–1920
Jonathan E. Robins

Islam, Power, and Dependency in the Gambia River Basin:

The Politics of Land Control, 1790–1940
Assan Sarr

Living Salvation in the East African Revival in Uganda

Jason Bruner

On Durban’s Docks: Zulu Workers, Rural Households, Global Labor

Ralph Callebert

Mediators, Contract Men, and Colonial Capital:

Mechanized Gold Mining in the Gold Coast Colony, 1879–1909
Cassandra Mark-Thiesen

A complete list of titles in the Rochester Studies in African History and the
Diaspora series may be found on our website, www.urpress.com.

Jalloh.indd ii 5/31/2018 4:56:50 PM

 Muslim Fula Business Elites
and Politics in Sierra Leone

Alusine Jalloh

Jalloh.indd iii 5/31/2018 4:56:50 PM

 Copyright © 2018 by Alusine Jalloh

All rights reserved. Except as permitted under current legislation, no

part of this work may be photocopied, stored in a retrieval system,
published, performed in public, adapted, broadcast, transmitted,
recorded, or reproduced in any form or by any means, without the
prior permission of the copyright owner.

First published 2018

University of Rochester Press

668 Mt. Hope Avenue, Rochester, NY 14620, USA
www.urpress.com
and Boydell & Brewer Limited
PO Box 9, Woodbridge, Suffolk IP12 3DF, UK
www.boydellandbrewer.com

Hardcover ISBN-13: 978-1-58046-917-3

Paperback ISBN-13: 978-1-58046-937-1

ISSN: 1092-5228

Library of Congress Cataloging-in-Publication Data

Names: Jalloh, Alusine, 1963– author.

Title: Muslim Fula business elites and politics in Sierra Leone / Alusine
Jalloh.
Other titles: Rochester studies in African history and the diaspora ; v. 78.
1092-5228
Description: Rochester : University of Rochester Press, 2018. | Series:
Rochester studies in African history and the diaspora, ISSN 1092-5228 ;
v. 78 | Includes bibliographical references and index.
Identifiers: LCCN 2018015506 | ISBN 9781580469173 (hardcover : alk.
paper)
Subjects: LCSH: Fula (African people)—Sierra Leone—Politics
and government. | Muslims—Political activity—Sierra Leone. |
Businesspeople—Political activity—Sierra Leone. | Sierra Leone—
Politics and government—1961–
Classification: LCC DT516.815 .J35 2018 | DDC 966.404—dc23 LC record
available at https://lccn.loc.gov/2018015506

This publication is printed on acid-free paper.

Printed in the United States of America.

Jalloh.indd iv 5/31/2018 4:57:10 PM

 For my late older brother, Dr. Chernor M. Jalloh, Esq.,
and my son, Benjamin J. Jalloh

Jalloh.indd v 5/31/2018 4:57:10 PM

Jalloh.indd vi 5/31/2018 4:57:10 PM
 Contents

Acknowledgments ix

Abbreviations xi

Introduction 1

Part 1: The Sierra Leone People’s Party (SLPP) Rule

1 The Prime Ministership of Milton A. S. Margai, 1961–64 9

2 The Administration of Albert M. Margai, 1964–67 48

Part 2: The All People’s Congress (APC) Era

3 The Siaka P. Stevens Years, 1968–85 105

4 The Joseph S. Momoh Presidency, 1985–92 175

Conclusion 211

Notes 223

Bibliography 297

Index 315

Photographs follow p. 102.

Jalloh.indd vii 5/31/2018 4:57:10 PM

Jalloh.indd viii 5/31/2018 4:57:10 PM
 Acknowledgments

This book would not have been possible without the research support
of the Africa Program at the University of Texas at Arlington, which I
founded in 1994. Its generous funding allowed me to make multiple
research trips to Sierra Leone. In addition, a Fulbright grant in 2012–
13 at Fourah Bay College (FBC), undergraduate alma mater, University
of Sierra Leone, in Freetown—the capital city—enabled me to gather
more information for this project. I would like to thank the J. William
Fulbright Foreign Scholarship Board for this prestigious opportunity.
And my gratitude also extends to the Department of History and Afri-
can Studies at FBC for hosting me, particularly the Department’s chair,
Joe A. D. Alie.
To my twin brother, Alhassan Jalloh, and to Abdul A. Mansaray, I
extend special gratitude for their research assistance. Furthermore,
in the course of my research, I profited from discussions with many
Fula, particularly Alhaji1 Mohamed Malal Jalloh Jamboria2—father
of the author; Alhaji Abu Bakarr Tejan-Jalloh, Almamy3 (Alimamy)
Agibu Jalloh, Alhaji Chernor Maju (Sowe), Alhaji Almamy Muhamadu
Alieu Seray-Wurie, Alhaji Almamy Baba Allie, Alhaji Sanu Barrie, Alh-
aji Mohamed Lamin Sidique, Alhaji Mohamed “Texaco” Bah, Alhaji
Almamy Dr. Honorable (Hon.) Chief Justice Abdullai B. Timbo, Hon.
Alpha B. Barrie, Alhaji Ambassador Sulaiman Tejan-Jalloh (son of Alh-
aji Tejan-Jalloh), Professor M. Alpha Bah, Alhaji Chernor Sie, Alhaji
Ambassador Amadu M. B. Jalloh, Chief Justice Umu Hawa Tejan-Jalloh
(daughter of Alhaji Tejan-Jalloh), Alhaji Abu Bakarr Jalloh, Alhaji Ibra-
him I. Tejan-Jalloh (son of Alhaji Tejan-Jalloh), Dr. Allieu Shaw, Cher-
nor Jalloh, Mrs. Fatmata Momoh (née Shaw), Lamin Bah, Mrs. Fatmata
Binta Stevens (née Jalloh), Alhaji Umaru Monorma Bah, Almamy R.
Seray-Wurie (son of Alhaji Seray-Wurie), Hon. Bai Sheka Wurie, and
Almamy Jaia Modibo Kaikai (son of Alhaji Almamy Dr. Jaia Kaikai). My
research visits to Sierra Leone were assisted by Kadiatu Ngele; many
thanks for your hospitality. My longtime colleague Allen M. Howard
generously shared research materials on the Fula. Additionally, I owe a
deep debt of gratitude to my former student, treasured friend, and col-
league Harold Harris for his strong support over the life of this project.

Jalloh.indd ix 5/31/2018 4:57:10 PM

 x Acknowledgments

I also wish to thank the staff members of the Sierra Leone Library
Board (SLLB), the FBC Library, and the Sierra Leone Public Archives
(SLPA) for their assistance and professionalism. In particular, I would
like to thank Salieu Turay, chief librarian of SLLB; Albert Moore, senior
Sierra Leone government archivist of the SLPA; Rev. Frederick Lavai,
deputy librarian, FBC Library; and Alfred K. Fornah, assistant Sierra
Leone government archivist of the SLPA. These individuals were most
helpful and provided the necessary documents with speed and pro-
fessionalism. Moreover, my gratitude also extends to the anonymous
reviewers for their constructive feedback, which helped to improve the
manuscript.
I have presented portions of the book at two international confer-
ences: “Sierra Leone Past and Present 2012” at the FBC in April 2012
and the International Academy of African Business and Development
Conference at the University of Florida in Gainesville in May 2008. I
thank the audiences at these gatherings for their helpful observations
and suggestions, some of which have influenced the final product. I
wish to thank the Africa Program, the Department of History, the
Office of Graduate Studies, the College of Liberal Arts, and the Charles
T. McDowell Center for Critical Languages and Area Studies at the Uni-
versity of Texas at Arlington for providing a travel grant to the first con-
ference in Sierra Leone. The Africa Program and the Department of
History funded the second conference in Florida.
Finally, I have dedicated this book in part to my late elder brother,
Dr. Chernor M. Jalloh, Esq. Among other things, Chernor inspired me
to pursue and earn at age twenty-nine a PhD in history on a gradu-
ate assistantship from his beloved undergraduate alma mater—How-
ard University, where he was a professor emeritus of philosophy. After
receiving his PhD in philosophy from Pennsylvania State University,
Chernor combined his academic career with a private law practice in
Washington, DC, after receiving his doctor of law (JD) degree from the
Georgetown University Law Center. My most enduring debt is to my
son, Benjamin, to whom I have co-dedicated this book. He missed out
on bonding with his dad during my long research absences. Thank you
for your understanding and support!

Jalloh.indd x 5/31/2018 4:57:10 PM

 Abbreviations

ACRM Anti-Corruption Revolutionary Movement

AME African Methodist Episcopal
APC All People’s Congress
AIM Ansarul Islamic Mission
CAST Consolidated African Selection Trust
CBE Commander of the Most Excellent Order of the
British Empire
CID Criminal Investigations Department
CP Commissioner of Police
DELCO Sierra Leone Development Company
DICORWAF Diamond Corporation of West Africa
DIMINCO National Diamond Mining Company
ECOWAS Economic Community of West African States
EIU Economic Intelligence Unit
ERP Economic Recovery Program
EUB Evangelical United Brethren
FBC Fourah Bay College
FCC Freetown City Council
FPU Fula Progressive Union
FSLMO Federation of Sierra Leone Muslim Organizations
FYO Fula Youth Organization
FWA Fula Women’s Association
GDO Government Diamond Office
GGDO Government Gold and Diamond Office

Jalloh.indd xi 5/31/2018 4:57:10 PM

 xii Abbreviations

HMO Hanafiyatu Muslim Organization

IMF International Monetary Fund
JP Justice of the Peace
MBE Member of the British Empire
MI/Q Ministry of Interior Index Number
MOR Member of the Order of Rokel
MP Member of Parliament
MP Minute Paper
MRU Mano River Union
MWL Muslim World League
NAIB National Association of Indigenous Businessmen
NDB National Development Bank
NDP National Democratic Party
NIC National Interim Council
NPLF National Patriotic Front of Liberia
NPRC National Provisional Ruling Council
NRC National Reformation Council
OAU Organization of African Unity
OBE Officer of the Most Excellent Order of the
British Empire
OBBA Old Bo Boys Association
OIC Organization of Islamic Conference
PDG Parti Démocratique de Guiné
PEER Public Economic Emergency Regulations
PEPU Protectorate Educational Progressive Union
PNP People’s National Party
PP People’s Party
PZ Paterson, Zochonis and Company

Jalloh.indd xii 5/31/2018 4:57:10 PM

 Abbreviations xiii

RSLMF Republic of Sierra Leone Military Forces

RUF Revolutionary United Front
RWAFF Royal West African Frontier Force
SAP Structural Adjustment Program
SLAFA Sierra Leone Amateur Football Association
SLBA Sierra Leone Butchers Association
SLBS Sierra Leone Broadcasting Services
SLDC Sierra Leone Diamond Corporation
SLEF Sierra Leone Employers Federation
SLFA Sierra Leone Football Association
SLICTU Sierra Leone Indigenous Commercial Traders Union
SLIS Sierra Leone Islamic Society
SLIL Sierra Leone Islamic League
SLIPTA Sierra Leone Indigenous Petty Traders Association
SLLB Sierra Leone Library Board
SLLC Sierra Leone Labor Congress
SLMDU Sierra Leone Motor Drivers Union
SLMB Sierra Leone Muslim Brotherhood
SLMC Sierra Leone Muslim Congress
SLML Sierra Leone Muslim League
SLMPM Sierra Leone Muslim Pilgrims Movement
SLMMWA Sierra Leone Muslim Men and Women’s Association
(Kankalay)
SLMWA Sierra Leone Muslim Women’s Association
SLMRS Sierra Leone Muslim Reformation Society
SLMU Sierra Leone Muslim Union
SLMWBO Sierra Leone Muslim Women Benevolent Organization
SLPA Sierra Leone Public Archives

Jalloh.indd xiii 5/31/2018 4:57:10 PM

 xiv Abbreviations

SLPIM Sierra Leone Progressive Independence Movement

SLPM Sierra Leone Pilgrims Movement
SLPMB Sierra Leone Produce Marketing Board
SLPTA Sierra Leone Petty Traders Association
SLPP Sierra Leone People’s Party
SLPWA Sierra Leone Pilgrims Welfare Association
SLWMP Sierra Leone Women Muslim Pilgrims
SLSIC Sierra Leone Supreme Islamic Council
SLST Sierra Leone Selection Trust
SOS Sierra Leone Organization Society
UAR United Arab Republic
UDP United Democratic Party
UICPTA United Indigenous Commercial and Petty Traders
Association
UMJ United Muslim Jama`at
UPP United Progressive Party
WAFA Western Area Football Association
YMMA Young Men’s Muslim Association

Jalloh.indd xiv 5/31/2018 4:57:11 PM

 Map 1. Sierra Leone–Guinea Region

Jalloh.indd xv 5/31/2018 4:57:11 PM

Jalloh.indd xvi 5/31/2018 4:57:11 PM
 Introduction

This book investigates why and how Muslim Fula1 business elites partic-
ipated in the postindependence politics of Sierra Leone. The Fula are
one of the country’s main entrepreneurial groups. Arguably, they are
the most successful African business minority in this West African coun-
try, which has a long history of entrepreneurship, considerable agri-
cultural potential, and vast resource endowment including diamonds,
gold, and bauxite.2 The study focuses on elite Fula who engaged in
import and export business enterprises, as well as large-scale retail
trade, and were the highest-ranking members of the socioeconomic
hierarchy of the Fula people. The Fula business class, comprising both
immigrants and native-born individuals, was a component of a larger
multi-ethnic business community. Others included Temne, Mende,
Krio, and Mandingo,3 as well as non-African groups like Indians and
Lebanese.4 As Muslims, the Fula played a major role in the spread of
Islam through their proselytizing efforts and establishment of educa-
tional institutions. They are part of a larger Islamic presence in West
Africa, extending from Senegal to Cameroon.5
The book examines Fula political relationships with the Sierra Leone
People’s Party (SLPP) during the prime ministership of the brothers
Dr. Milton A. S. Margai and Albert M. Margai, as well as with the All
People’s Congress (APC) under the leadership of Siaka P. Stevens and
Joseph S. Momoh. The history recounted here begins in 1961, the year
of Sierra Leone’s independence,6 with the Milton Margai administra-
tion. But in 1964, Sir Albert became prime minister after the death
of Sir Milton. Then, in 1967, military coups ensued after the electoral
defeat of the Albert-led SLPP by the opposition APC. However, in
1968 the APC was reinstated in power with Stevens as prime minister,
who became president in 1971 when the country adopted a republi-
can constitution. In 1985 President Stevens retired and was succeeded
by Major-General Joseph Momoh. This made history, as Sierra Leone
became the first African country to hand over a civilian-constituted
government to the military chief. The period under study concludes
in 1992, when the Momoh presidency was ousted in a military coup
d’état led by Captain Valentine E. M. Strasser. As a result, the National

Jalloh.indd 1 5/31/2018 4:57:11 PM

 2 Introduction

Provisional Ruling Council (NPRC) was established to govern the

nation. This work examines previously overlooked actors and events in
constructing a fresh narrative about the political and business history
of twentieth-century Sierra Leone.
The book argues that although the reasons for Fula business elites’
involvement in national politics were varied, they centered on immi-
gration and business. They were interconnected, with immigrants
forming a large segment of the Fula business community, as well as
being central to Fula cross-border trade networks and commercial
organization in the country. Fula immigration is examined from two
perspectives: domestic politics and Sierra Leone–Guinea relations.
Neighboring Guinea was the single largest source of legal and illegal
Fula immigrants. Immigration was a unifying and radicalizing force
and the primary factor in giving birth to a Fula organization—the
Fula Progressive Union (FPU)—which drew together foreign-born
and Sierra Leonean–born Fula into political activism beginning in the
1960s. By the 1990s, the Fula were organized into an effective interest
group that deployed its resources for political action. Such resources
included money, membership, information, and business expertise.
The FPU’s political activities centered on lobbying, monitoring leg-
islative debates, and participation in national elections. Immigration
brought citizenship concerns to the fore and influenced political and
economic debates. Furthermore, it pushed the Fula to the center of
the political scene for a period of several decades, with the Fula popu-
lation focusing its attention on advocacy and conducting voter turn-
out drives in nationwide elections.
The Fula political agenda was also shaped by business. The involve-
ment of Fula business elites in electoral politics was motivated by
their strong interests in such key enterprises as livestock, merchan-
dise, diamonds, and motor transport. Since the colonial period, the
Fula had dominated the livestock trade that connected the capital city
of Freetown with the Provinces and neighboring Guinea. A central
component of this trade was the butchering business, characterized
by cross-ethnic competition and intra-ethnic Fula business rivalry.
Besides the livestock trade, the vast majority of the Fula business
class was involved in retail trade as urban shopkeepers in the mer-
chandise sector, which included provisions, textiles, and produce.
This trade was hierarchical, trans-ethnic, and highly competitive. By
the 1960s, the diamond trade based in the Kono District began to
emerge as a primary source of capital accumulation among the Fula.
By the 1980s, it had become the single largest source of Fula capital.

Jalloh.indd 2 5/31/2018 4:57:11 PM

 Introduction 3

Profits from the diamond trade were then invested in such sectors
as real estate, livestock, and motor transport, the latter being one of
the fastest-growing sectors of the Sierra Leone economy. The Fula
were importers, owners, and drivers of various models of commercial
vehicles from countries such as Japan, France, Italy, Germany, South
Korea, the United Kingdom, and the United States. Fula-owned com-
mercial vehicles transported goods and passengers both within Sierra
Leone and into Guinea. In the politics of business examined in this
study, new light is shed on the Fula as lobbyists and on their interac-
tions with political leaders and politicians of each party, as well as with
government officials in ministries dealing with Fula businesses.7
To achieve their goals in the country’s political landscape, Fula busi-
ness leaders pursued diverse strategies that focused on fostering intra-
group cooperation and building bipartisan alliances with multi-ethnic
local political actors and organizations, which reflected their politi-
cal pragmatism. Fula intra-group collaboration involved traditional,
political, and business leaders, as well as Western-educated, native-born
professionals and civil servants. Women, many of whom were wives of
Fula businessmen, were also a part of this broad-based partnership to
advance the Fula political plan of action. Mobilizing the large Fula busi-
ness group was a linchpin of the political approach of the Fula business
elites. Moreover, as Muslims they worked within trans-ethnic local Mus-
lim organizations such as the Sierra Leone Muslim Congress (SLMC)
in strategic leadership positions, resulting in close personal ties with
government officials and politicians that helped to influence govern-
ment policies affecting the Fula people.

The Significance of the Project

The nexus between business and politics is one of the most important
areas of study in business history.8 As it pertains to Africa, however, the
literature on this subject from both country-based and comparative
perspectives is relatively small. Many of the scholarly writings have been
by political scientists, economists, and anthropologists whose primary
focus has been such topics as corruption, underdevelopment, foreign
investment, state enterprises, and nationalization of businesses. When
specific firms have been studied, the focus has generally been on non-
African enterprises. Significantly, a large gap exists in the historical
literature on the interconnections among African minority business
groups, governments, and political parties in postcolonial Africa.9

Jalloh.indd 3 5/31/2018 4:57:11 PM

 4 Introduction

The present volume, therefore, seeks to help fill this void in our
historical knowledge of the intersection of business and politics in
postindependence Africa. It is the only book-length examination of
business elites in the political history of Sierra Leone. Moreover, it is
the first comprehensive work on twentieth-century Muslim Fula busi-
ness-government relations. The book combines business and political
history, drawing on private business records, oral sources, government
documents, newspapers, and periodicals in order to show the dynamic
interplay between business and politics. This book expands on my own
previously published work as well as multidisciplinary works by scholars
such as M. Alpha Bah, Arthur Abraham, John R. Cartwright, Gershon
Collier, Earl Conteh Morgan, S. T. Cox, Sheikh Batu Daramy, G. K.
Deveneaux, Mac Dixon-Fyle, C. Magbaily Fyle, Fred M. Hayward, Allen
M. Howard, Kelfala Kallon, Jimmy D. Kandeh, Martin Kilson, William
Reno, David E. Skinner, and A. Zack-Williams that have examined his-
tory, politics, business, immigration, Islam, and ethnicity in historical
and contemporary Sierra Leone.10
In illuminating the case study of Sierra Leone, this book makes a
significant contribution to our understanding of both historical and
contemporary Africa. Moreover, it enriches our insights into broad
comparative themes such as immigration, the political relationship
between immigrant communities and host societies, minority business
elites, the interactions between immigrants and their homelands, polit-
ical parties, interest groups, intergenerational relations within minority
communities, political leadership, political fundraising, elections, and
the intersection of ethnicity and national politics. If we are to under-
stand contemporary Africa, with its boundaries inherited from the
colonial period, we must understand the dynamics of immigration and
ethnicity. African history specialists, students, and the general public
interested in the history of Africa, as well as scholars in political sci-
ence, sociology, anthropology, business, Islamic, and African diaspora
studies will find this book most useful.

The Organization of the Book

The book is divided into two parts of two chapters each. Part 1 deals
with the prime ministerships of the Margai brothers, Milton and Albert,
from 1961 to 1967. This was a short but critical period in the history
of Sierra Leone, as it witnessed the first postindependence govern-
ment, the first administration to be defeated in a national election in

Jalloh.indd 4 5/31/2018 4:57:11 PM

 Introduction 5

postcolonial Africa, and the first military intervention in the country’s

politics. The second part examines APC rule during that of Stevens and
his handpicked successor, Momoh, over a twenty-four-year period. Col-
lectively, the APC era was a political watershed, marked by milestones
such as the introduction of a republic and a transition from multiparty
democracy to a one-party state.
Chapter 1 examines the political relationship between Fula business
elites and the SLPP under the leadership of the first indigenous prime
minister, Dr. Margai, between 1961 and 1964. Immigration, which
was shaped by both domestic politics and the country’s relations with
neighboring Guinea, is explored. The related issue of citizenship, one
of the most controversial political topics since independence, is also
treated. Next, Fula business leaders’ efforts to promote their interests
through various strategies, including working with politicians, govern-
ment officials, and lawmakers, are discussed. The chapter concludes
with a discussion of the Fula and the 1962 general election, detailing
their varied contributions as business leaders, politicians, and Muslims.
Chapter 2, covering the years from 1964 to 1967, explores how
Fula business leaders related to the SLPP and the government during
the prime ministership of Sir Albert. As a serious perennial problem,
immigration is examined from both a domestic perspective and Sierra
Leone–Guinea relations. The immigration issue would help frame the
country’s politics for the next several decades. Explored next is how
Fula business elites attempted to advance their interests in the busi-
ness environment through multiple approaches, including working
with politicians, lawmakers, and government officials. The chapter con-
cludes with the crucial 1967 election, examining Fula roles as business-
men, politicians, activists, and Muslims, as well as the challenges they
faced, particularly political targeting and violence.
The involvement of Fula business elites in the nation’s politics
during APC rule under Stevens from 1968 to 1985 is the subject of
chapter 3. As one of the persistent and urgent national challenges,
immigration is explored from the perspectives both of domestic poli-
tics and Sierra Leone–Guinea relations. Next, the political activities of
Fula business leaders in pursuit of their broad and diverse economic
interests are discussed. The study of the Stevens era concludes with
a detailed examination of the contributions of the Fula as business
leaders, lobbyists, politicians, activists, and Muslims in the country’s
three general elections.
Focusing on the years from 1985 to 1992, chapter 4 examines the
political relationship between Fula business leaders and the APC under

Jalloh.indd 5 5/31/2018 4:57:11 PM

 6 Introduction

the leadership of President Momoh. Despite competing pressing eco-

nomic and social issues vying for political attention, immigration was
never far from the center of the country’s politics. As in previous chap-
ters, immigration is examined here in view of both domestic politics
and Sierra Leone–Guinea relations. The activities of Fula business elites
in immigration issue advocacy, the use of lobbyists, and involvement in
electoral politics are further explored. As an interest group, the Fula
were well-organized and well-financed during the Momoh presidency.
The potency of Fula political activism drew its strength largely from the
Fula’s business success, which is examined, as well as the Fula’s close
personal ties to President Momoh. The chapter concludes with the mil-
itary overthrow of the Momoh government in April 1992.

Jalloh.indd 6 5/31/2018 4:57:11 PM

 Part 1

The Sierra Leone People’s

Party (SLPP) Rule

Jalloh.indd 7 5/31/2018 4:57:11 PM

Jalloh.indd 8 5/31/2018 4:57:11 PM
 1

The Prime Ministership of Milton

A. S. Margai, 1961–64

The first postcolonial Sierra Leone government was headed by Dr.

Milton Augustus Strieby Margai from April 27, 1961, until his death
on April 28, 1964. Dr. Margai was the chief architect of Sierra Leone’s
independence from Britain. He was born on December 7, 1895, in
Moyamba District and received his early education at the Evangelical
United Brethren (EUB) church school in Bonthe District and at the
Albert Academy in Freetown. Dr. Margai was the first person from the
Protectorate (the area outside of the colony later renamed the Prov-
inces) to graduate from FBC in 1921, where he earned a bachelor of
arts degree, and was also the first from the Protectorate to qualify as a
medical doctor. He studied medicine at King’s College, Durham Uni-
versity and graduated in 1926. Before he entered active politics, Dr.
Margai set up private practice in the Protectorate after twenty-two years
as a medical officer in the British colonial service. Until his retirement
as a senior medical officer in 1950, Dr. Margai served in the colony
(this area became Freetown and with its environs is referred to as the
Western Area) and the Protectorate, where he taught midwifery to
indigenous women, contributed to improving health care and hygiene,
and boosted adult literacy.1
Dr. Margai first entered politics at the local level in the 1930s
because he opposed the political marginalization of the Protectorate
peoples. He first represented Bonthe as a nonchief member in the Pro-
tectorate assembly. By 1950 he was working toward a fair representa-
tion of the Provinces in the legislative assembly and had become the
head of the politically oriented Sierra Leone Organization Society
(SOS) to promote agricultural cooperation. His colleagues in the SOS
included Dr. John A. M. Karefa-Smart, whose maternal pedigree was
Fula;2 Sir Albert, Kandeh Bureh, Stevens, and Dr. William H. Fitzjohn.

Jalloh.indd 9 5/31/2018 4:57:12 PM

 10 Chapter One

In 1951 Dr. Margai, alongside others like Alhaji Dr. Muhammad Sanusi
(M. S.) Mustapha, helped found the SLPP, which was a merger of the
Protectorate Educational Progressive Union (PEPU), the SOS, and
the People’s Party (PP) founded by the Reverend E. N. Jones (Lamina
Sankoh). Dr. Margai provided strong leadership for PEPU in the 1940s
after its founding by mainly Protectorate chiefs and others to promote
education as a priority in the Protectorate. By 1954 Dr. Margai was
chief minister, and in 1958, under a new preindependence constitu-
tion, he was named premier. In 1960 he was knighted by Queen Eliza-
beth II, thus receiving the title “Sir.” The SLPP represented an alliance
of the traditional and Western-educated Protectorate elites and the
Western-educated Krio leaders from the colony. The SLPP was commit-
ted to moderate nationalism, political unity, and independence. This
emphasis on unity was evidenced in the SLPP’s motto: “one country,
one people.” At independence in 1961, Dr. Margai was both leader of
the SLPP and prime minister.3

Immigration

A primary reason for Fula business elites’ participation in national

politics during the prime ministership of Dr. Margai was immigration,
which was shaped by both domestic politics and Sierra Leone’s relations
with neighboring Guinea. Like the British colonial administration, the
Margai government was confronted with the problem of illegal immi-
gration. Guinea was the single largest source of both legal and illegal
Fula immigrants, accounting for over 80 percent of the Fula immigrant
population in Sierra Leone. And the Fula were at the heart of the coun-
try’s highly divisive discussions about illegal immigration. For many
Sierra Leoneans, the Fula were perceived as Guinean-born foreigners.
Fula immigration was part of a broader national political debate about
immigration, ethnic relations, citizenship, and African unity.4
Immigration divided the citizenry in the ethnically diverse nation.
A high political priority of Sir Milton was to forge trans-ethnic unity in
the Sierra Leone political landscape, which was marked by ethnic poli-
tics. This was based on patron-client relationships and a share of the
spoils of office. It incorporated large numbers of people into electoral
politics and linked the mass of the population to regional and national
leaders. Ethnic politics was highly personalized and centered on the
prestige of the leader and his ability to reward followers with favors
in cash or kind. Some of the patrons were politicians-businessmen. In

Jalloh.indd 10 5/31/2018 4:57:12 PM

 The Prime Ministership of Milton A. S. Margai, 1961–64 11

cases where patrons were not contestants for national political office,
they may call on their clients to support political alliances involving rel-
atives or friends. Such action may serve to protect the patron’s political,
economic, or social privileges in his community.5
Immigration, which was one of the most controversial political
issues since independence, also affected citizenship. The criteria for
Sierra Leonean citizenship were vigorously debated in Parliament and
among the general public. Fula politicians of the SLPP such as Alhaji
Dr. Amadu Wurie and Hon. Abdulai Bum Mikailu (A. B. M.) Jah6 con-
tributed to the citizenship debates in Parliament, arguing for inclusion
of minority groups like the Fula.7 One noted political commentator
on the public debates on citizenship was Dr. Raymond Sarif Easmon,
who advocated broader Sierra Leonean citizenship to include minority
groups such as the Lebanese, Afro-Lebanese, and Fula. According to
the independence constitution, a Sierra Leonean citizen was defined in
section one as

Every person who having been born in the former Colony and Protector-
ate of Sierra Leone was on the twenty-sixth day of April 1961 a citizen of
the United Kingdom and Colonies or a British protected person shall
become a citizen of Sierra Leone on the 27th day of April 1961. Pro-
vided that a person shall not become a citizen of Sierra Leone by virtue
of this sub-section if neither of his parents nor any of his grandparents
was born in the former Colony and Protectorate of Sierra Leone.8

After two proposed bills and lengthy public debates, Parliament passed
an amended Citizenship Act in January 1962. According to the Act,

Any person either of whose parents is a negro of African descent and

would, but for the provisions of the above paragraph, have been a Sierra
Leonean citizen, may on making application in such manner as may be
described be registered as a citizen of Sierra Leone. Such person shall
not be qualified to become a Member of the House of Representatives
(Parliament) or of any District Council or other local authority unless
such person shall have resided continuously in Sierra Leone for 25 years
after such registration or shall have served in the Civil or Military Ser-
vices of Sierra Leone for a period of 25 years.

It was Hon. Jah who made a further amendment to the Citizenship

Act which stated that the period after registration be twenty-five years
instead of ten years.9 The Citizenship Act further stated that “every per-
son of negro African descent born in Sierra Leone after April 27 last
year shall be a citizen of Sierra Leone at the date of his birth if at that

Jalloh.indd 11 5/31/2018 4:57:12 PM

 12 Chapter One

date his father is a citizen of Sierra Leone.”10 Stevens, the leader of the
opposition APC, criticized the legislation as “sectional” and said that
it deprived some people of the right to contest for Parliament or local
government councils. However, J. Barthes-Wilson, deputy leader of the
United Progressive Party (UPP), which was formed in 1954, described
the Act as fair and added that “any Citizenship Act in any country must
be discriminatory, for instance it must distinguish aliens from indige-
nous people.”11

Kono District

Kono District in eastern Sierra Leone—the country’s diamond min-

ing nexus—arguably best illuminates immigration as a major political
subject in postindependence Sierra Leone. The Fula were only one of
several African groups like Malians, Nigerians, Gambians, and Liberi-
ans, as well as non-African groups like the Lebanese, who migrated to
Kono in search of diamond wealth. These new arrivals or “strangers”
were mainly illegal immigrants, although some had legal residency.
The diamond rush of the 1950s brought an unprecedented number
of immigrants, including Fula, to Kono, where they were involved in
illicit diamond mining, as well as being licensed diggers and dealers.
Competition for diamonds among locals and foreigners resulted in
violence that lasted throughout the postindependence period under
review. According to one report, “Violence occurred wherever illicit
miners worked; chiefs took part in the business by charging for tools,
gangs of thugs were formed; sanitary conditions were appalling; Mand-
ingoes arrived in their thousands; and wherever diamonds were found
the main beneficiaries were the international traders whose large
profits were spent abroad.”12 Alluvial and kimberlite gem and indus-
trial diamonds were first discovered in Kono in the early 1930s. The
Consolidated African Selection Trust (CAST) was the first company to
prospect and to discover large amounts of diamonds in the area. Its
subsidiary, the Sierra Leone Selection trust (SLST), was then formed
to mine diamonds. In 1934 the British colonial administration gave
the SLST exclusive rights to mine diamonds for ninety-nine years in
return for certain payments to the colonial administration. The SLST
provided the bulk of the government revenue from diamonds.13
Because of widespread smuggling by native-born residents and
foreign nationals like the Fula, Mandingo, and Lebanese involved in
illicit diamond mining, the colonial administration decided in 1956

Jalloh.indd 12 5/31/2018 4:57:12 PM

Another random document with
no related content on Scribd:
 — Ja ochorilaiset, herra kuningas, sanoi poppamies. — Niin, he
ovat kanssasi, vaikka heitä hallitseva muukalainen onkin sandilaisia.

— Se asia vaatii miettimistä, sanoi kuningas, — mutta meidän

täytyy kuitenkin liikkua nopeasti, sillä Sandi tulee pian takaisin. Hän
lähti jo kolme päivää sitten, ja rattaallinen vene kulkee nopeasti.

Sananviejiä tuli ja meni koko sen päivän. Viisi kertaa kuningas

nousi levoltaan vastaanottamaan tietoja ja vastaamaan kysymyksiin.
Isisiläiset olivat hermostuksissaan; he pelkäsivät Sandia.

Vannoiko kuningas kuoleman nimessä, että jos suunnitelma

menisi myttyyn, hän sanoisi Sandille pakottaneensa isisiläiset
mukaan uhkauksin ja peloituksin? Ngombilaisilia oli Sandin
perheeseen kuuluva kuningatar; pitikö heidän tappaa hänet? Hänellä
oli rakastaja, joka voisi hyvin pian hänet murhata, kun kerran hänellä
oli pääsy kuningattaren majaan.

— Älkää tappako häntä, lähetti Toloni sanan, — sillä tiedän hänet

hyvin kauniiksi. Hän saakoon majan minun majani varjossa.

Pikkuisisiläiset olivat kärsimättömiä. Heidän maassaan oli kaksi

lähetysasemaa; oliko ne poltettava?

— Nämä ovat pikku asioita, sanoi kuningas Toloni. — Ensin

meidän tulee saada Sandi käsiimme, ja hänet me uhraamme vanhan
tavan mukaan. Sitten toiset asiat ovat pieniä ja vähäpätöisiä.

Sinä iltana, kun pimeys tuli ja hänen mitään tietämättömät

miehensä istuivat ja rupattelivat tuleen ääressä — suuria tulevia
tapahtumia eivät aavistaneet eivätkä tietäneet muut kuin Tolonin
neuvonantajat ja eräiden toisten heimojen päämiehet — soi lokali
soinnukkaasti kylän ulkolaidoilla.

Kuningas kuuli majansa merkkirummun äänen ja tunsi sen

äänestä, että se vastasi jollekin kaukaiselle rummulle.

Majansa edessä, kädet kummallakin korvallisillaan, kuningas

kuunteli.

Kolme pärrytystä, nousevia ja laskevia, hidas kalistus, pärrytys,

lyönti ja vielä pärrytys.

Se merkitsi Sandia — nopea Sandi, tulinen Sandi, yllättävä Sandi,

oikeudenjakaja Sandi.

Kaukainen rumpu ilmaisi kaikki nämä luonteelliset maininnat.

Kahdesti kaukainen lokali kertoi Sandin nimen, sitten pitkä

pärrytys, lyhyt pärrytys ja hiljaisuus.

Taas — pitkä pärrytys, lyhyt pärrytys — hiljaisuus.

— Sandi kuolee!

Tolonin ääni oli terävä ja riemukas.

— Kuulkaa! kuiskasi hän.

Metallinsointuisia lyöntejä, joihin liittyi säännöttömiä, matalia ääniä

— se merkitsi arabialaista.

— Tap-tap-tap-tap.

Oli ammuttu paljon.

 Sitten tuli jälleen Sandersin nimi — pitkä pärrytys, lyhyt pärrytys ja
hiljaisuus.

Tolonin rummuttaja lähetti viestiä edelleen. Koko yön pitkin ja

poikin maata viestiä kerrattiin, kunnes se tuli villien maiden rajoille,
jossa Sandi oli tuntematon ja viesti mahdoton ymmärtää.

— Kaikki jumalat ja paholaiset ovat kanssani, sanoi Akasavan

kuningas.
— Nyt on aika.

Vuoteeseensa ojentautuneena Sanders Abibun ja pienen

käsipeilin avulla korjasi vauriotaan.

Hänen saamansa haava oli kaikkein pienimpiä. Kuula oli sattunut

taskussa olevaan teräsketjukukkaroon ja kimmonnut siitä vieden
kappaleen lihaa vasemmasta kyynärvarresta ja mennyt sitten sen
hytin kattoon, jonka edessä hän oli seisonut.

Hän ei ollut kärsinyt minkäänlaista vahinkoa lukuunottamatta

kyljen ruhjevammaa ja käden pikku haavaa. Abibu sitoi molemmat
paikat, ja asia olisi ollut lopussa, sillä Sanders oli terve mies.

Mutta seuraava aamu tapasi hänet kuumeisena vuoteessa.

Käsivarsi oli paisunut kaksi kertaa paksummaksi kuin se oli ennen
ollut, ja sitä särki. Sanders epäili kuulan olleen myrkytetyn ja oli
luultavasti oikeassa. Hän ei saanut asiaa valmiiksi pohdituksi, sillä
kuvernöörinvirasto ei kiinnittänyt sellaisiin pikkuasioihin
minkäänlaista huomiota. Oli selvitettävä ikävä juttu silinterihatusta.
Oliko Sandersin pidettävä kruunaustilaisuuden
laivastokatsastuksessa silinteriä vai eikö? Kuvernöörinvirasto oli
ankara, mutta Sanders oli myöskin päättäväinen.
 — Minulla on kauhea päänsärky, ja te vaaditte minua panemaan
silinterin, Teidän Ylhäisyytenne, sanoi hän kiukuissaan ja puhkesi
kyyneliin.

Se ei ollut ensinkään Sandersille ominaista, ja hän tunsi, ettei se

ollut hänelle ensinkään ominaista, niin että suurilla
voimainponnistuksilla hän palautui takaisin todellisuuteen.

Hän makasi hytissään. Päätä ja käsivartta särki kovasti. Hänen

kasvonsa olivat tuskasta hiessä, ja kieli oli kuin nahanpala.

Vuoteen vieressä kyykkivä Abibu nousi, kun Sanders avasi

silmänsä.

— Mihin menet? kysyi Sanders.

— Jumalanaisen luo, joka antaa lääkettä, sanoi Abibu näöltään

tunteettomana. — Sillä luulen, että sinä kuolet, ja minä tahdon kirjan,
että olen tehnyt kaiken oikein.

— Varovainen pentele, mutisi Sanders ja vaipui jälleen

tajuttomaksi.

Herätessään jälleen hän ei kuullut laivan rattaan iskuja. Oli

tavattoman tyyntä ja helppoa herätä. Hän makasi isossa huoneessa
pienellä vuoteella, ja lakanat olivat puhdasta liinaa — jota ne eivät
olleet hänen laivallaan.

Vuoteen vieressä pöydällä oli iso maljakko täynnä sinisiä kukkia, ja

tuoksu oli omituinen.

Ei voi sanoa hänen tunteneen paikkaa, koska hän ei milloinkaan

käynyt nti Glandynnen makuuhuoneessa; mutta hän muisteli
hämärästi jonkun sanoneen aikovansa viedä hänet tytön luo. Hänen
ensimmäinen tietoinen tunteensa oli, että hän tunsi olevansa
jollekulle vaivaksi, ja toiseksi hän ajatteli omaa tilaansa.

Hän käänsi päätänsä hitaasti nähdäkseen särkevän käden. Häntä

ei olisi ihmetyttänyt, vaikka olisi havainnut sen olevan poissa. Se oli
vielä paikallaan, ja hän huokasi helpotuksesta. Se oli myöskin jo
melkein tavallisen kokoinen.

Hän koetti liikuttaa vahingoittuneen käden sormia ja huomasi

suureksi ilokseen, ettei se ollut ollenkaan vaikeata eikä tehnyt
kipeätä.

Sitten Ruth Glandynne tuli sisään — kaunis näky mustassa

maassa.

Tyttö hymyili, heristi varoittavasti sormeaan, kohensi hiukan tyynyä

ja istuutui hänen viereensä.

— Mitä Akasavassa on tapahtunut? kysyi Sanders äkkiä. Se tuli

noin vain ilman aikojaan; hän ei ollut edes ajatellutkaan Akasavaa,
mutta jokin aiheutti kysymyksen.

Tyttö näki hänen kasvojensa äkkiä käyvän vakaviksi.

— Eiköhän — eiköhän teidän ole parempi olla ajattelematta

akasavalaisia, sammalsi hän. — Teidän täytyy pysyä hyvin hiljaa.

— Minun täytyy tietää, sanoi Sanders.

Hänen äänensä oli hiljainen ja heikko, mutta tyttö tiesi, että olipa
seuraus mikä tahansa, hänen piti kertoa.
 Sanders makasi hiljaa silmät ummessa hänen puhuessaan ja
hänen lopetettuaan makasi vaiti — niin hiljaa, että tyttö luuli hänen
pyörtyneen.

Sitten Sanders avasi silmänsä.

— Lähettäkää sana Ochoriin, sanoi hän, — ja pyytäkää päällikkö

Bosamboa luokseni.

*****

Bosambo ei ollut hullu. Hän oli elänyt sivistyneiden ihmisten

parissa ja puhui englantia, ja hän oli hankkinut toimeentulonsa
varkaana varkaiden keskellä.

Hän tunsi Akasavan tapahtumat. Siellä oli kapina kehittymässä —

ja joukko ihmisiä, jotka olivat asettuneet vastustamaan kapinaa oli
lakaistu pois maan pinnalta. Myöskin Isisi oli yhtynyt yleiseen
liikkeeseen, oli tappanut osan kansalaisistaan ja pakottanut
bolenzilaiset valtaansa.

Bosambo oli saanut kehoituksen totella kuningas Tolonia, ja hän

lähetti takaisin sanan, joka oli helposti ymmärrettävä ja jyrkkä. Häntä
eivät häiritsisi tungettelut viikon päiviin. Hänen ja Akasavan välillä oli
asema, jolla Sandi makasi — kuolevana, kaikkien laskelmien
mukaan, mutta varmasti siellä. Ja lähetysaseman rannassa oli
»Zaire» ja puoli komppaniaa hausoja, puhumattakaan kahdesta
suuresta tykistä.

Mutta vaikka Bosambo ei välittänytkään maailman itsevaltiaasta

kuninkaasta, joksi Toloni itseään sanoi, niin Ochorissa oli miehiä,
jotka muistaen Bosambon suuren ruoskan ja hänen valmiutensa sen
käyttöön keskustelivat Tolonin kanssa, ja Bosambo tiesi, että puolet
ochorilaisista oli puoliksi valmiina kapinaan.

Mutta hän ei vielä säikähtänyt — se liikutti häntä vähemmän kuin

toinen seikka.

— Elämäni valo ja sieluni ilo, sanoi hän vaimolle, joka oli hänen
olkikattoisen haareminsa kaunistus. — Jos Sandi kuolee, niin uskolla
ei ole mitään merkitystä, sillä olen rukoillut kaikkia jumalia,
profeettoja ja herroja Markusta, Luukasta ja Johannasta — ja Pyhää
äitiä, josta Maristveljet minulle kertoivat; olen rukoillut ristejä ja ju-jua
ja uhrannut vuohen ja kanan Ochorin jumalan edessä.

— Mahomet, sanoi nainen, — kaikki tämä on pahasta, sillä ei ole

kuin yksi Jumala.

— Hän palkitsee minun pyrkimykseni hänen etsinnäkseen, virkkoi

Bosambo miettivänä. — Mutta jos Sandi paranee, niin kiitän kaikkia
jumalia, sillä muuten loukkaan häntä, joka pelasti herrani.

Hänen asemansa oli vaikea, hän tiesi sen. Juuri edellisenä yönä
hän oli siepannut Tolonin salaisen lähetin, joka oli tullut Ochoriin
kehoittamaan heitä hyökkäämään Sandin miesten kimppuun
pohjoisesta päin ja ajamaan heitä kapinoivan kuninkaan odottavia
legioonia kohti. Bosambo otti mieheltä selville koko viestin, ennen
kuin lopetti hänet.

Seurasi vielä kaksi tuskallisen odotuksen päivää. Eräs chorilainen

päämies, jolle oli luvattu heimon päällikkyys, koetti jouduttaa
tapahtumain kehitystä ja ryömi eräänä iltana Bosambon majaan
saadakseen tarvitsemansa paikan avoimeksi.
 Bosambo, joka odotti häntä, nuiji hänet tajuttomaksi äkkiä ja
tehokkaasti, kiskoi hänet yön pimeydessä joen rantaan ja heitti hänet
veteen naru kaulassa ja kivi narun päässä.

Se vei asian päätökseen eräässä suhteessa, sillä kaivaten

päällikköään hänen kannattajansa tulivat Bosambolta vaatimaan,
että mies oli annettava heille. Heidän päällikkönsä vastaus oli
tehokas. Puhujana toiminut mies kantoi Bosambon äkkipikaisuuden
merkkiä hautaan asti. Miten asiat olisivat kehittyneet, on vaikea
arvata, mutta Sandin kutsu saapui Bosambolle, ja hän kutsui
kansansa koolle.

— Menen Sandin luo, sanoi hän heille, — Sandin, joka on minun

herrani ja teidän ja lisäksi minun sukulaiseni, niin kuin tiedätte. Ja
jätän tänne kansan, joka on kiittämätön ja turmeltunut. Sanon teille
nyt, että minun poissaollessani teidän tulee pysyä työssänne ettekä
saa tehdä pahaa — ette saa seurata hullujen neuvoja ja omien
juonienne pyyteitä — sillä palatessani minä rankaisen nopeasti; ja
jos joku on tottelematon minulle, niin puhkaisen hänen silmänsä ja
heitän hänet metsän petojen raadeltavaksi. Teen tämän Iwan kautta,
joka on kuolema.

Minkä jälkeen Bosambo läksi lähetysasemalle ottaen mukaansa

päävaimonsa ja viisikymmentä sotilasta.

Hän tuli Sandin luo neljänkymmenenkahdeksan tunnin kuluttua

siitä, kun komissaari oli lähettänyt kutsun, ja kyykötti herransa
vuoteen vieressä.

— Bosambo, sanoi Sandi, — olen ollut hyvin sairas ja olen vieläkin

liian heikko nousemaan. Ja minun maatessani täällä Toloni,
Akasavan kuningas, on noussut kapinaan ja hänen kanssaan koko
maakunta.

— Herra, on niin kuin sanot, myönsi Bosambo.

— Aikanaan tulee paljon valkeita miehiä, sanoi Sandi, — ja he

syövät tämän hullun kuninkaan; mutta siihen mennessä tulee paljon
kärsimyksiä ja monta viatonta ihmistä surmataan. Olen lähettänyt
hakemaan sinua, koska luotan sinuun.

— Herra, sanoi Bosambo, — olen varas ja alhainen mies, ja minun

sydämeni on ylpeä siitä, että nojaat minuun.

Sandi huomasi Bosambon äänen vavahtelevan ja tiesi hänet

vilpittömäksi.

— Sen vuoksi, oi päällikkö, olen pannut sinut sijalleni, sillä olet

tottunut sotaan. Ja annan sinulle laivani ja sotamiesteni
päällikkyyden, ja sinä teet niin kuin on paras.

Bosambo hypähti äänettömästi jaloilleen ja seisoi vuoteen

vieressä jännittyneenä ja suorana. Hänen silmissään oli outo kiilto.

— Herra Sandi, sanoi hän matalalla äänellä, — puhutko totta, että

minä — hän löi molemmin nyrkein leveään rintaansa — minä olen
sinun sijassasi?

— Juuri niin, sanoi Sandi.

Bosambo oli vati hetken, sitten hän avasi suunsa puhuakseen,

pidättäytyi, kääntyi ja läksi huoneesta sanaakaan sanomatta.

Mikä ei ollut Bosambon tapaista.

 Hänen tuloonsa oli valmistauduttu. Abibu seisoi porraslankun
päässä ja teki kunniaa.

— Olen sinun miehesi, päällikkö, sanoi hän.

Bosambo katsoi häneen.

— Abibu, hän sanoi, — en valehtele, kun sanon, että olen samaa

uskoa kuin sinäkin, ja Allahin ja hänen Profeettansa kautta aion
tehdä, mikä on paras Sandille, meidän herrallemme.

— Niin toivomme molemmat, sanoi Abibu.

Bosambon valmistelut tehtiin hiljaisuudessa.

Hän lähetti puolet sotilaistaan lähetysasemalle vartioimaan

Sandia, ja heidän kanssaan meni kaksikymmentä hausaa kersantin
johtamina.

— Nyt käymme katsomassa kuningas Tolonia, sanoi hän.

Akasavan kuningas istui neuvottelussa. Hänen voimansa olivat

leiriytyneet Ngombin rajoille, ja savuava kylä puhui vastarinnasta ja
tappiosta — sillä Ngombi oli viime hetkessä kieltäytynyt liitosta, ja
rakastaja, joka oli ottanut suostutellakseen kuningattaren ja
pystymättä suostuttelemaan oli ryhtynyt tehokkaampiin
toimenpiteisiin, oli epäonnistunut.

Kuningatar ilmoitti hänen epäonnistumisensa lähettämällä hänen

päänsä
Tolonille.
 Eivät edes tiedot, että Sandi oli kuolemansairas, järkyttäneet
heidän vastarintaansa. Mahdollisesti nuorella kuningattarella oli oma
kunnianhimonsa.

Kuninkaan neuvottelu oli vakava.

— Näyttää kuin ngombilaiset olisi syötävä kylä kylältä, sanoi hän,

— sillä koko tämä maa on minun kanssani heitä lukuunottamatta. Ja
tämä kuningatar taas tulee surulliseksi.

Hänen joukkonsa olivat hyökkäysmatkan päässä Ngombin

kuningattaresta. Hänen legioonansa lähenivät tuomittua kaupunkia.
Yön tullessa hän oli aivan lähellä sitä, ja seuraavana aamuna Toloni
valloitti kaupungin äkkirynnäköllä, ja siitä tuli verinen leikki.

He veivät kuningattaren kuninkaan päämajaan, ja seurasi suuri

tanssi.

Kymmenkunnan nuotion ääressä kuningas istui oikeutta.

Tyttö — hän oli ehkä hieman enemmän — seisoi hänen edessään

alasti riisuttuna ja katseli kuninkaan silmiin pelottomasti.

— Nainen, sanoi tämä, — tänä iltana sinä kuolet.

Tyttö ei vastannut.

— Tapan sinut tulella ja kidutuksella! sanoi Toloni ja kertoi hänelle,

miten hän tulisi kuolemaan.

Toloni istui leikkauksin koristetulla tuolillaan puun alla. Hän oli

alasti, mutta toisella olkapäällä oli leopardinnahka, ja hänen julmat
silmänsä kimalsivat ennakolta siitä nautinnosta, jonka tyttö hänelle
tuottaisi.

Tämä puhui tyynesti.

— Jos minä kuolen tänään ja sinä kuolet huomenna, oi kuningas,

mitä on yksi päivä? Sillä Sandi tulee sotilaineen.

— Sandi on kuollut, sanoi kuningas nopeasti. Hän oli juonut

runsaasti maissiolutta, jota alkuasukkaat valmistavat. — Ja jos hän
eläisi…

Hän kuuli heikkoa suhinaa, joka tuli kimeämmäksi, kunnes se oli

aivan ulvontaa. Se meni vinkuen hänen päänsä yli ja hävisi.

Hän ponnahti epävarmasti jaloilleen.

— Se oli henki, mutisi hän, sitten…

Suhina tuli jälleen — tällä kertaa miehet ulvoivat. Jokin sattui

puuhun pirstoen kuoren.

Taivaalle levisi aamun heikko ja kaamea kajastus, hetkessä

maailma muuttui harmaaksi, ja saattoi nähdä, että vastapäistä rantaa
kierteli »Zaire».

Kun kuningas katsoi, hän näki salaman välähtävän laivalta, kuuli

tulevan ammuksen ulvonnan ja totesi vaaran.

Hän antoi kiireisen käskyn, ja rykmentti juoksi rannalle, johon

kanootit oli kiskottu. Ne eivät olleet siellä. Niitä vartioimaan jätetyt
miehet makasivat kuin nukkuen rannalla, mutta kanootit olivat
keskellä jokea viiden mailin päässä, ja virta kuljetti niitä poispäin.
 Bosambon miehet olivat yöllä tulleet joen poikki.

Tolonin kukistumisen tarina on lyhyt. Ahdistettuna saarelle joen

keskelle ja »Zairen» kauaskantavien tykkien nujertamana Toloni
antautui.

Hänet tuotiin »Zairelle».

Bosambo kohtasi hänet komentosillalla.

— No, Bosambo! sanoi Toloni. — Olen tullut tapaamaan Sandia.

— Näet minut, joka olen kuin herramme, sanoi Bosambo.

Toloni sylki kannelle.

— Kun orja istuu kuninkaan paikalla, niin vain orjat häntä kuulevat,
siteerasi hän Joen sananpartta.

— Kuninkaalla on vain yksi pää, ja orjankin veri on punaista, oli

Bosambolla vastaus valmiina. — Ja huomaan, Toloni, sinun olevan
liian täynnä elämää, jotta herrani voisi olla onnellinen. Mutta ensin
sinun on kerrottava, miten on käynyt Ngombin kuningattaren.

— Hän kuoli, sanoi Toloni huolettomasti, — hän kuoli hyvin äkkiä.

Bosambo tähysti häntä. Se oli Sandersin tähyilemisen jäljittelyä, ja

Ochorin päällikkö osasi jäljitellä.

— Sinun on kerrottava, miten hän kuoli.

Kuninkaan kasvoissa saattoi havaita värähdyksiä.

— Otin häntä kurkusta, sanoi hän hiljaa.

 — Tällä tavoin? sanoi Bosambo, ja hänen suuri kätensä tarttui
kuninkaan vahvaan kaulaan.

— Sillä tavoin! haukotteli kuningas. — Ja minä pistin häntä

veitsellä, ah!

— Tällä tavoin? sanoi Bosambo.

Kahdesti hänen pitkä leveäteräinen veitsensä kohosi ja putosi, ja

kuningas vaipui värähtäen kannelle.

*****

Sandi oli kyllin voimissaan tullakseen rannalle »Zairea» vastaan

sen palatessa — kyllin voimissaan, vaikkakin komeuden
sokaisemana tervehtimään Bosamboa, jolla oli taivaansininen,
kullallakirjailtu viitta ja korkea nukkavieru hattu.

Bosambo sipsutteli porraslankkua pitkin heiluttaen

messinkihelaista keppiä ja laulaen laulua, jota Rannikon krulaiset
laulavat, kun ovat saaneet palkkansa ja joutuvat maihin laivastaan.

Hän oli kovin kaunisteltu — hänen hiuksissaan oli sulkia, ja

helminauha helminauhan vieressä riippui hänen kaulassaan.

— Olen tappanut Tolonin, sanoi hän, — aivan kuin herranikin olisi

tehnyt — hän käänsi kasvonsa minusta poispäin ja sanoi, että »on
kunniallista kuolla sinun sylissäsi, Bosambo», ja hän päästeli
tämäntapaisia ääniä…

Ja Bosambo matki ihmeteltävästi.

— Jatka, sanoi Sandi nopeasti.

 — Myöskin olen lähettänyt isisiläiset ja akasavalaiset kotiinsa
odottamaan sinun ylhäisyytesi tuomiota, niin kuin olisit itsekin tehnyt,
herra.

Sandi nyökkäsi.

— Entä nämä? kysyi hän osoittaen päällikön koristuksia.

— Nämä minä varastin Tolonin leiristä, sanoi Bosambo.

— Nämä ja muita esineitä, sillä palvelin hallitusta ja herraani, jatkoi

hän käyden yksinkertaiseksi. — Se on valkeiden miesten tapa, kuten
sinun ylhäisyytesi tietää.
LÄHETYSSAARNAAJA

Tämä on moraalinen tarina. Voitte mennä mustiin maihin oppimaan

moraalia ja saada ihmissyöjiltä mitä luotettavimpia siveyssääntöjä.
Sillä ihmissyöjät ovat suuressa määrin tarkkoja, erittäin häveliäitä —
vaikkakin tavallisen Bogran alkuasukkaan valokuva voi antaa aihetta
yhteen ja toiseen ajatukseen — puhtaita puheissa ja tavoissa. Jos
he syövätkin ihmisiä, niin se johtuu siitä, että he pitävät
senlaatuisesta lihasta. He eivät ole parempia eivätkä pahempia kuin
kasvissyöjät, jotka myöskin tarkoin valikoivat syötävänsä.

Alkuasukkailla on omat tapansa, ja he noudattavat perheperinteitä.

Kaksi veljestä eli Isisin maassa pienessä kylässä, ja kun heidän

isänsä kuoli, niin he lähtivät maailmalle hakemaan onneaan. Toisen
nimi oli Mkamdina ja toisen nimi Mkairi. Mkamdina, joka oli
rohkeampi, meni rajan yli Suuren kuninkaan alueelle ja myi siellä
itsensä orjuuteen.

Niihin aikoihin Suuri kuningas oli hyvin suuri ja hyvin vanha; niin
suuri, että mikään brittiläinen kuvernööri ei uskaltanut muuta kuin
pyytää häntä olemaan harjoittamatta julmuuksia.
 Tämä Mkamdina oli älykäs nuorukainen, hyvin taitava ja sieti hyvin
pitkälle haukkumisia. Hänellä oli hovimiehen kaikki ominaisuudet. Ei
ole sen vuoksi ihmeteltävää, että hän saavutti aseman kuninkaan
perheessä, istui hänen oikealla puolellaan aterialla ja meni naimisiin
kuninkaan mielitietyn kanssa, jonka tämä hylkäsi.

Hän tuli rikkaaksi ja voimakkaaksi, oli kuninkaan pääministeri

valliten elämää ja kuolemaa tämän poissaollessa. Hän valikoi
herransa tanssitytöt, ja kun hänellä oli niissä asioissa hyvä maku,
hän sai hyvän palkinnon.

Niin hän eli onnellisena, mahtavana ja tyytyväisenä.

Toinen veli, Mkairi, ei ollut yhtä onnekas. Hän asettui pieneen

kylään Henkien putouksen lähelle ja köyhänä miehenä, pystymättä
hankkimaan muuta kuin yhden vaimon, hän uutterasti raivasi
maatilkkua. Siihen hän kylvi työteliäästi, korjasi hyvän sadon ja myi
tuotteensa saaden hiukan voittoa.

Hän kuuli veljensä menestyksestä, ja kerran, huolimatta Sandersin

käskyistä, Suuren kuninkaan pääministerin maalattu kanootti tuli
komeasti jokea myötävirtaan, tuoden lahjoja köyhälle veljelle.

Sanders kuuli tästä ollessaan tarkastusmatkalla ja meni

katsomaan
Mkairia.

— Herra, niin on asia, sanoi mies alakuloisesti. — Suuret lahjat

sain veljeltäni, joka on orja. Suolaa ja viljaa ja keihäänkärkiä hän
lähetti minulle.
 Sanders katsoi ympärilleen ja näki köyhän pellon, jonka mies oli
muokannut.

— Ja kuitenkaan, Mkairi, sanoi hän, — tämä ei ole rikkaan miehen

puutarha, enkä näe sinulla hienoja vaatteita enkä vaimoja, joita saat
suolalla.

— Herra, sanoi mies, — lähetin lahjat takaisin, sillä sydäntäni

särkee se, että veljeni on orja ja minä olen vapaa; ja antaisin elämäni
voidakseni maksaa hänen hintansa.

Hän kertoi Sandersille lähettäneensä miehen kysymään, mikä

hinta oli, ja Sanders sattui olemaan itse paikalla, kun Suuri kuningas
huvikseen lähetti sanan, että hinta oli kymmenentuhatta matakoa —
matako oli messinkiputki.

Seitsemän vuotta — pitkiä, piinallisia, kärsimyksentäyteisiä,

vaivalloisia vuosia — Mkairi muokkasi maataan, myi ja osti, antoi
myöten ja tinki, kunnes hänellä oli kymmenentuhatta matakoa. Nämä
hän pani kanoottiinsa ja meni sen maan rajoille, jossa Suuri
kuningas hallitsi, ja tuli siten veljensä ja veljensä herran eteen.

Suuri kuningas nauroi, mutta veli ei nauranut, sillä hän kiukustui

veljensä yksinkertaisuudesta.

— Mene takaisin putkinesi, sanoi hän. Hän istui suurenmoisessa

majassaan ympärillään nauravat vaimot ja orjat. — Ota putkesi,
Mkairi veljeni, ja tiedä, että on parempi olla orja kuninkaan majassa
kuin vapaa mies, joka tonkii peltoja.

Ja Mkairi palasi maahansa sydän kipeänä.

 Kolme viikkoa myöhemmin Suuri kuningas kuoli. Nyt ilmenee
tämän lyhyen tarinan moraalinen puoli. Sillä tavan mukaan, kun
Suuri kuningas makasi paareillaan, otettiin Suuren pääorja — ja se
orja oli Mkamdina — ja häneltä leikattiin pää, jotta hänen ruumiinsa
voitaisiin asettaa palvelemaan herransa sielun tarpeita toisessa
maailmassa.

Ja Suuren kuninkaan poika hallitsi hänen sijastaan ja kuoli

aikanaan väkivaltaisesti.

— Tuossa tarinassa on hyvän pyhäkoulukertomuksen perustus,

sanoi hausakapteeni.

— Hm, murahti Sanders, joka ei ollut ensinkään halunnut antaa

aihetta sellaisiin tarinoihin.

— Eriskummallinen pentele, tuo vanha kuningas, sanoi hausa

miettiväisenä, — ja poika oli vielä eriskummallisempi. Sinä hirtit
hänet jostain syystä, vai miten?

— Olen sen unohtanut, sanoi Sanders lyhyesti. — Jos sinun

helvetilliset joukkosi olisivat suolansa arvoiset, ei tarvitsisi ketään
hirttää. Mikä se on?

Hänen palvelijansa seisoi hausapäällikön majan ovella.

— Herra, tässä on kirja, sanoi mies.

Sanders otti mieheltä tahritun kirjekuoren. Siinä oli osoite arabian

kukkaiskielellä:

Herra komissaarille. Joka on kaupungissa siellä, missä joki on

levein lähellä merta. Kaksi lipputankoa pystyssä ja paljon sotilaita
näkyvissä. Mene nopeasti ja Jumala olkoon kanssasi.

— Kuka tämän toi?

— Eräs arabialainen, sanoi mies, — joka on kaupitellut ylimaassa.

Sanders repi kirjeen auki. Hän silmäsi ensin nimikirjoitusta kirjeen

yläkulmassa ja huomasi sen olevan Ahmedin, hänen salaisen
palveluskuntansa luotettavan päällikön.

Sanders luki kirjeen sivuuttaen kukkivan johdannon, jossa Ahmed

pyysi kohtaloa ja sen valtuutettuja asiamiehiä tuomaan onnea
komissaarin huoneelle.

On hyvä, että saan kertoa sinulle tämän, vaikkakin minun on

kätkettävä
silmäni puhuessani sinun perheeseesi kuuluvasta naisesta.

(Sanders ei ollut milläänkään harhaiskusta, joka yhdisti viattoman

naislähetyssaarnaajan nimen hänen omaansa.)

Tästä jumalanaisesta, joka parhaillaan on Joella, kuuluu monta

tarinaa, joista jotkin tietävät hänen itkevän öisin, koska kukaan
akasavalainen ei tunnusta jumalataikaa.

Ja olen kuullut erään isisiläisen naisen, joka on hänen

palvelijansa, kertovan, että tämä jumalanainen menisi takaisin
omaan maahansa, mutta hän on vain häpeissään, kun niin harvat
ovat oppineet Jumalaa. Hänellä on myöskin kuumetta. Lähetän
tämän erään arabialaisen myötä, ystäväni Ahmedin, joka on viisi
päivää etsinyt Akasavassa miestä, joka on varastanut vuohia.

Sanders nauroi avuttomana.