Energy and the Wealth of Nations An

Introduction to Biophysical Economics

Charles A. S. Hall
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/energy-and-the-wealth-of-nations-an-introduction-to-b
iophysical-economics-charles-a-s-hall/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Markets Games and Strategic Behavior An Introduction to

Experimental Economics 2nd Edition Charles A Holt

https://textbookfull.com/product/markets-games-and-strategic-
behavior-an-introduction-to-experimental-economics-2nd-edition-
charles-a-holt/

A Little Bit of Reiki An Introduction to Energy

Medicine Valerie Oula

https://textbookfull.com/product/a-little-bit-of-reiki-an-
introduction-to-energy-medicine-valerie-oula/

Law and the Wealth of Nations Finance Prosperity and

Democracy Tamara Lothian

https://textbookfull.com/product/law-and-the-wealth-of-nations-
finance-prosperity-and-democracy-tamara-lothian/

Charles Dickens. An introduction Hartley

https://textbookfull.com/product/charles-dickens-an-introduction-
hartley/
The Wealth of Some Nations Imperialism and the
Mechanics of Value Transfer Zak Cope

https://textbookfull.com/product/the-wealth-of-some-nations-
imperialism-and-the-mechanics-of-value-transfer-zak-cope/

The Police in America: An Introduction Charles Katz

https://textbookfull.com/product/the-police-in-america-an-
introduction-charles-katz/

Economics of Social Issues, 21e Charles A. Register

https://textbookfull.com/product/economics-of-social-
issues-21e-charles-a-register/

The Wealth of Virtual Nations: Videogame Currencies 1st

Edition Adam Crowley (Auth.)

https://textbookfull.com/product/the-wealth-of-virtual-nations-
videogame-currencies-1st-edition-adam-crowley-auth/

Law Among Nations: An Introduction to Public

International Law Gerhard Von Glahn

https://textbookfull.com/product/law-among-nations-an-
introduction-to-public-international-law-gerhard-von-glahn/
Charles A.S. Hall
Kent Klitgaard

Energy and the

Wealth of Nations
An Introduction to Biophysical Economics
Second Edition
Energy and the Wealth of Nations
Charles A.S. Hall
Kent Klitgaard

Energy and the

Wealth of Nations
An Introduction to Biophysical Economics

Second Edition
Charles A.S. Hall Kent Klitgaard
College of Environmental Science & Forestry Wells College
State University of New York Aurora, New York, USA
Syracuse, New York, USA

ISBN 978-3-319-66217-6 ISBN 978-3-319-66219-0 (eBook)

https://doi.org/10.1007/978-3-319-66219-0

Library of Congress Control Number: 2018935116

© Springer International Publishing AG 2012, 2018

This work is subject to copyright. All rights are reserved by the Publisher, whether the whole or part of
the material is concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse of illustrations, recita-
tion, broadcasting, reproduction on microfilms or in any other physical way, and transmission or infor-
mation storage and retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar
methodology now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this publica-
tion does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are exempt from the
relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information in this
book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher nor the
authors or the editors give a warranty, express or implied, with respect to the material contained herein
or for any errors or omissions that may have been made. The publisher remains neutral with regard to
jurisdictional claims in published maps and institutional affiliations.

Printed on acid-free paper

This Springer imprint is published by Springer Nature

The registered company is Springer International Publishing AG
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
To Myrna, my wonderful companion on this and other journeys.

Charles A.S. Hall

To my children, Justin and Juliana Klitgaard Ellis, who have grown from wonderful
children into fine adults, and to Deborah York who continues to make me a better
person.

Kent A. Klitgaard
Preface
There are four books on our shelf that have
the words, more or less, “wealth of nations”
in their titles. They are Adam Smith’s 1776
pioneering work, An Inquiry into the
Nature and Causes of the Wealth of Nations,
and three of recent vintage, David Landes’
The Wealth and Poverty of Nations, David
Warsh’s Knowledge and the Wealth of
Nations, and Eric Beinhocker’s The Origin
of Wealth. Warsh’s book is rather support-
ive of current approaches to economics
while Beinhocker’s is critical, but all of
these titles attempt to explain, in various
ways, the origin of wealth and propose
how it might be increased. Curiously, none
have the word “energy” or “oil” in their
glossary (one trivial exception), and none
even have the words “natural resources.”
Adam Smith might be excused given that,
in 1776, there was essentially no science
developed about what energy was or how
it affected other things. In an age when
some 80 million barrels of oil are used
daily on a global basis, however, and when
any time the price of oil goes up a reces-
sion follows, how can someone write a
book about economics without mention-
ing energy? How can economists ignore
what might be the most important issue in
economics? In a 1982 letter to Science
magazine, Nobel Prize economist Wassily
Leontief asked, “How long will researchers
working in adjoining fields ... abstain from
expressing serious concern about the
splendid isolation within which academic
economics now finds itself?” We think
Leontief ’s question points to the heart of
the matter. Economics, as a discipline, lives
in a contrived world of its own, one con-
nected only tangentially to what occurs in
real economic systems. This book is a
response to Leontief ’s question and builds
a completely different, and we think much
more defensible, approach to economics.
For the past 130 years or so, economics has
been treated as a social science in which
economies are modeled as a circular flow
of income between producers and con-
sumers where the most important ques-
tions pertain to consumer choice. In this
“perpetual motion” of interactions
between firms that produce and house-
holds that consume, little or no accounting
is given of the necessity for the flow of
energy and materials from the environ-
ment and back again. In the standard eco-
nomic model, energy and matter are
ignored or, at best, completely subsumed
under the term “land,” or more recently
“capital,” without any explicit treatment
other than, occasionally, their price. In
reality economics is about stuff, and the
supplying of services, all of which are very
much of the biophysical world, the world
best understood from the perspective of
natural, not social, sciences. But, within
the discipline of economics, economic
activity is seemingly exempt from the need
for energy and matter to make economies
happen, as well as the second law of ther-
modynamics.
Instead we hear of “substitutes” and “tech-
nological innovation,” as if there were
indefinite substitutes for matter, energy,
and the environment. As we enter the sec-
ond half of the age of oil, and as energy
supplies and the social, political, and envi-
ronmental impacts of energy production
and consumption become increasingly the
major issues on the world stage, this
exemption appears illusory at best. All
forms of economic production and
exchange involve the transformation of
materials, which in turn requires energy.
When students are exposed to this simple
truth, they ask why are economics and
energy still studied and taught separately?
Indeed, why is economics construed and
taught only as a social science, since in
reality economies are as much, and per-
haps even principally, about the transfor-
mation and movement of all manner of
biophysical stuff in a world governed by
physical laws?

Preface
Part of the answer lies in the recent era of
cheap and seemingly limitless fossil energy
which has allowed a large proportion of
humans to basically ignore the biophysical
world. Without significant energy or other
resource constraints, economists have
believed the rate-determining step in any
economic transaction to be the choice of
insatiable humans attempting to get maxi-
mum psychological satisfaction from the
money at their disposal, and markets
seemed to have an infinite capacity to
serve these needs and wants. Indeed the
abundance of cheap energy has allowed
essentially any economic theory to “work”
and economic growth to be a way of life.
For the last century, all we had to do was to
pump more and more oil out of the ground.
However, as we enter a new era of “the end
of cheap oil,” in the words of geologists and
VII
peak oil theorists Colin Campbell and Jean
Laherrere, energy has become a game
changer for economics and anyone trying
to balance a budget.
In brief, this book:
5 Provides a fresh perspective on eco-
nomics for those wondering “what’s
next” after the crash of 2008 and the
near cessation of economic growth for
much of the Western world since then
5 Summarizes the most important infor-
mation needed to understand energy
and our potential energy futures
In summary, this is an economics text like
no other, and it introduces ideas that are
extremely powerful and are likely to trans-
form how you look at economics and your
own life.
Charles Hall
Polson, MT, USA
Kent Klitgaard
Aurora, NY, USA
July 2017
Acknowledgments
We thank the Santa Barbara Family
Foundation, Roger C. Baker Jr., the UK
Department for International Develop-
ment, the Endeavor Foundation, and sev-
eral anonymous donors for financial
support; Steven Bartell, Garvin Boyle, and
Jim Gray for excellent editing of words and
ideas; Michelle Arnold for assistance in
getting the first edition together; Rebecca
Chambers, Ana Diaz, Michael Sciotti and
Heather Hiltbrand for their able assistance
with the data analysis, editing, and graph-
ics for the first edition, and to Tyler Lewis,
Sarah Halstead, and Bellina Mushala for
assistance with the second edition; and our
students over the years for helping us think
about these issues. We thank the late, fan-
tastic Howard Odum, who taught us about
systems thinking and the importance of
energy in everything, and John Hardesty
and Norris Clement, who introduced Kent
to the limits to economic growth. We
thank our colleagues economists Lisi Krall
and John Gowdy for providing valuable
advice and critique for this and other proj-
ects. Their continued collaboration makes
our work stronger. We also thank David
Packer, Executive Editor at Springer, for
believing in us and Myrna Hall and
Deborah York for the loving support and
infinite patience. We owe a special debt of
appreciation to Tina Evans, who provided
excellent and valuable suggestions for
revising the first edition into what we
believe is a much stronger and clearer
second edition.
 IX

Contents

I Economies and Economics

1 How We Do Economics Today................................................................................................... 5

2 How We Got to Where We Are Today: A Brief History of Economic

Thought and Its Paradoxes ........................................................................................................ 23

3 Problems with How We Do Economics Today................................................................... 67

4 Biophysical Economics: The Material Basis........................................................................ 81

5 Biophysical Economics: The Economics Perspective .................................................... 101

II Energy and Wealth: An Historical Perspective

6 The Evolution of Humans and Their Economies ............................................................. 123

7 Energy, Wealth, and the American Dream ......................................................................... 151

8 The Petroleum Revolution and the First Half of the Age of Oil ............................... 183

III Energy, Economics, and the Structure of Society

9 The Petroleum Revolution II: Concentrated Power
and Concentrated Industries .................................................................................................... 211

10 Twentieth Century: Growth and the Hydrocarbon Economy ................................... 227

11 Globalization, Development, and Energy .......................................................................... 259

12 Are There Limits to Growth? Examining the Evidence ................................................. 277

13 The Petroleum Revolution III: What About Technology? ............................................ 289

IV Energy and Economics: The Scientific Basics

14 What Is Energy and How Is It Related to Wealth Production? .................................. 299

15 The Basic Science Needed to Understand the Relation

of Energy to Economics ............................................................................................................... 323

16 The Required Quantitative Skills ............................................................................................ 361

17 Is Economics a Science? Social or Biophysical? ............................................................... 377

X Contents

V The Science Behind How Real Economies Really Work

18 Energy Return on Investment .................................................................................................. 387

19 Peak Oil, EROI, Investments, and Our Financial Future ............................................... 405

20 The Role of Models for Good and Evil .................................................................................. 425

21 Applying a Biophysical Economics Approach to Developing Countries............. 439

VI Understanding How Real-World Economies Work

22 Peak Oil, Secular Stagnation, and the Quest for Sustainability .............................. 459

23 Fossil Fuels, Planetary Boundaries, and the Earth System ........................................ 475

24 Is Living the Good Life Possible in a Lower EROI Future? ........................................... 487

Supplementary Information
Index ...................................................................................................................................................... 507
 XI

Authors’ Biographies

Charles Hall
is a systems ecologist who received his PhD under Howard
T. Odum at the University of North Carolina at Chapel Hill.
Charles Hall is the author or editor of 14 books and 300 arti-
cles. He is best known for his development of the concept of
EROI, or energy return on investment, which is an examina-
tion of how organisms, including humans, invest energy into
obtaining additional energy to improve biotic or social fit-
ness. He has applied these approaches to fish migrations,
carbon balance, tropical land use change, and the extraction
of petroleum and other fuels in both natural and human-
dominated ecosystems. Presently he is developing a new
field, biophysical economics, as a supplement or alternative
to conventional neoclassical economics, while applying sys-
tems and EROI thinking to a broad series of resource and eco-
nomic issues.

Kent Klitgaard
is professor of economics and the past Patti McGill Peterson
professor of social sciences at Wells College in Aurora,
New York, where he has taught since 1991. Kent received his
bachelor’s degree at San Diego State University and his mas-
ter’s degree and PhD at the University of New Hampshire. At
Wells, he teaches a diverse array of courses including the His-
tory of Economic Thought, Political Economy, Ecological Eco-
nomics, The Economics of Energy, Technology and the Labor
Process, and Microeconomic Theory and is a cofounder of the
Environmental Studies Program. Kent is active in the Interna-
tional Society for Ecological Economics and is a founding
member of the International Society for BioPhysical Econom-
ics. Recently, his interests have turned toward the degrowth
movement, and he has published multiple papers on the sub-
ject for Research and Degrowth. He has two children and is
interested in the outdoors in general: from hiking to beach
walking to the occasional round of golf (despite the high
energy use of golf courses). Kent is a Californian who still surfs
the frigid waters of New England when he gets a chance.
 1 I

Economies and
Economics
Economies exist independently of how we study them.
Consequently, there may be significant differences between how
an actual economy operates and how we study it. In this section,
we will assess how we perceived and taught economics at
various times. We begin with the dominance perspective of
today, neoclassical economics, in chapter one. In the second
chapter, we examine various perspectives from the history of
economic analysis from the 18th to the 20th centuries, focusing
on the diverse theoretical viewpoints from the past, most of
which have little to do with the dominant view of the present.
7 Chapter 3 examines the present approach more closely from
the perspective of how well that view is related to actual econo-
mies. It frequently finds the present view severely wanting,
particularly in that it pays little attention to, and indeed is often
inconsistent with, the biological and physical world upon which
it is necessarily based. 7 Chapter 4 introduces a new, different,
way in which we can examine economies, one that is in fact
based on a proper biophysical underpinning. This approach is
called biophysical economics. We emphasize the critical impor-
tance of energy here. 7 Chapter 5 adds a social perspective that
is part of, and consistent with, the essential biophysical frame-
work of this innovative approach.

In general, the entire discipline of economics has paid only a very

little attention to energy even though energy was, and remains,
the basis of economic activity and growth. Rather economics has
treated energy as it treats any other material resource: as a
commodity, useful but ultimately substitutable by other com-
modities. Historically, economists focused their efforts upon
capital and labor, and, occasionally, land as the driving economic
forces. However, energy issues lay not far beneath the surface of
economic reality and many economic concepts. Before the era of
classical political economy, English manufacturers had learned to
substitute coal for increasingly scarce charcoal to provide heat for
their processes. In 1784, James Watt patented a steam engine that could provide rotary
motion. The coal-driven industrial revolution was soon to follow. Economies had a new
characteristic: growth. Economists now think of growth as a normal characteristic of
economies, but this is only a relatively recent phenomenon, and it is highly linked to
increasing energy supplies, something that was not characteristic before about 1800.

This book is written by an ecologist and an economist, and part of our objective is to
assess where insights and principles from these two disciplines can be combined to
understand economies and nature, and their interactions, better. While the two disci-
plines may appear very different, we believe instead that the phenomena they study
are very similar in many ways. From a biological perspective, the economies of cities,
regions, and nations can be viewed as ecosystems, with their own structures and
functions, their own flows of materials and of energy, and with diversity and stability.
Human-dominated systems can exhibit many of the characteristics of natural systems.
At the same time, ecology is often referred to as “the economy of nature.” There are
similarities and differences between organisms in nature and people in modern econo-
mies: lions eat gazelles and gazelles eat grasses, trout subsist on insects, and plants
exploit nutrients in soils and space in which to intercept sunlight. Individuals and
groups find themselves in a relentless struggle to increase their energy gains and
decrease energy costs, for their ability to pass on its genes is possible only if it has
managed to acquire a large net energy balance. This is also true for humans, but
humans are different in that we consciously order the labor process and produce for
surplus, rather than for immediate use alone. Producing for surplus dates to the
Neolithic transition from hunting and gathering to settled agriculture.

When first encountering the words “biophysical economics,” most readers probably
asked, “what do those words mean?” The answer is deceptively simple: The word
“biophysical” refers to the material world, that which is usually, but not completely,
covered by courses in physics, chemistry, geology, biology, hydrology, meteorology,
and so on. This can be compared with a “social” or “anthropocentric” (i.e., human-
centered) perspective that characterizes modern economics. In this second perspec-
tive, which is dominant in our society, humans believe that they can make any world,
or set of decisions, or economic systems that they wish – if they can just get the
policies right and enough time has passed for new technologies to come on line. The
subsequent world becomes our new reality and truth.

But we must ask: How do the powerful, governing physical laws, which we are all
prepared to accept in physics, chemistry, and biology classes, operate outside of the
scientist’s laboratory and the “natural” world? Scientists often think of these laws as
imposing constraints on a system. Do these constraints really disappear when human
ingenuity is applied to economics and markets? Most economics textbooks would lead
 3 I
you to this conclusion, as growth is just a matter of human actions, technologies,
policies, and a healthy dose of ambition. Western culture and its leading commenta-
tors (with a few exceptions such as Joseph Tainter and Jared Diamond) do tend to
elevate personal and social aspects of a problem, specifically, human actors and their
ideas, above any biophysical considerations. Thus, we learn about history as the action
of great leaders; wars, if not always battles, are usually won or lost due to the biophysi-
cal resources that generals can bring to bear. Napoleon once quipped that “God fights
on the side with the best artillery.” There is little debate that the South had the better
generals in the Civil War, but the North had the industrial might. The North won
because of biophysical, not leadership, issues.

Most readers would not argue with the idea that we live in a world that is completely
beholden to the basic laws and principles of science. These basic laws include New-
ton’s laws of motion, the laws of thermodynamics, the law of the conservation of
matter, the best first principle, the principles of evolution, and the fact that natural
ecosystems tend to make soil and clean water while human-modulated systems tend
to destroy both. Do economic systems operate outside of these laws? Did the seem-
ingly unconstrained technological and economic expansion of the twentieth century
show that these laws were irrelevant or at least insignificant when applied to econom-
ics and the satisfaction of human needs and wants?

There is no more important question as we attempt to move beyond the recent

financial trauma of the “Great Recession” and the enduring “secular stagnation.” Unfor-
tunately, the biophysical laws, particularly as applied to energy, are not understood or
appreciated by most people, including most economists. Ironically, our focus on
exploiting and investing energy in the economic process has divorced many people
from the very biophysical realities that are necessary to sustain them. This includes our
ways of building dwellings, living in cites, importing food, being transported and
entertained, and so on while isolating our energy using activities in areas generally
isolated from people’s daily lives. In this book, we examine these issues through an
integrated view of economics that emphasizes scientific principles and a more fre-
quent use of the scientific method. Together these chapters provide the beginnings of
a powerful new way to think about economics.
Contents

Chapter 1 How We Do Economics Today – 5

Chapter 2 How We Got to Where We Are Today: A Brief History

of Economic Thought and Its Paradoxes – 23

Chapter 3 Problems with How We Do Economics Today – 67

Chapter 4 Biophysical Economics: The Material Basis – 81

Chapter 5 Biophysical Economic: The Economic Perspective – 101

 5 1

How We Do
Economics Today
1.1 Introduction – 6

1.2 Supplying Maximum Human Well-Being Through

Markets – 6

1.3 Microeconomics and the Process of

Self-regulation – 7
1.3.1 The Primacy of Exchange – 7

1.4 Two Definitions of Scarcity – 8

1.5 How the Structure of the Economy

Is Perceived – 8

1.6 Supply, Demand, and Their Theoretical

Interaction in Markets – 9
1.6.1 Assumed Constants for Demand – 10
1.6.2 Assumed Constants for Supply – 11
1.6.3 Self-regulations and Changes in the Supply
and Demand Curves – 12
1.6.4 Behind the Demand and Supply Curves – 14

1.7 Margins and Marginal Utility – 14

1.7.1 Market Structures – 14

1.8 Macroeconomics – 15

1.9 Postwar Macroeconomics – 16

1.10 The Focus on Growth – 17

1.11 The Need for Biophysical Economics – 21

References – 21

© Springer International Publishing AG 2018

C.A.S. Hall, K. Klitgaard, Energy and the Wealth of Nations,
https://doi.org/10.1007/978-3-319-66219-0_1
 6 Chapter 1 · How We Do Economics Today
1.1 Introduction
1 economies. Many other academic disciplines such
We start with a definition of economics: it is
derived from the Greek oikos, meaning pertaining
to the household, so economics is the study of
household management Aristotle wrote of this in
his Politics. He believed wise household manage-
ment, even if the household comprises the entire
state, is part of natural law. But for Aristotle, and
those who followed his philosophical lead long
into the medieval period, chrematistics, or produc-
ing and lending money for profit, was unnatural.
Economic thought has changed a great deal since
ancient and medieval times! Curiously, ecology
starts there too, although the ecologist’s household
can often be much larger. If you think about eco-
nomics in your day-to-day life, you are probably
thinking about providing yourself with the neces-
sities of life (and hopefully a few amenities), that is,
the basic stuff you need to survive and, hopefully,
be happy. Often you need to think about the trade-
offs that exist between the choices you have, a ham-
burger and no movie vs. Ramen soup and a movie,
tuition vs. rent or a vacation, or how to budget
whatever financial resources that you have to meet
your needs and wants. Many elderly people of lim-
ited means must consider the trade-off between
food and health care. Hence in very basic perspec-
tive, economics is about choice: how much we have
and how we should decide among alternatives. Of
course, economics pays a lot of attention to money,
and a basic starting point for economic thought is
that almost everything of concern to humans has a
price and can be bought or sold for money. A start-
ing assumption of mainstream economics is that
the value of something is represented by its price.
Many people like to talk about the economy.
You hear them in barbershops and grocery stores,
outside of daycare centers, on the news, at various
political functions, and at the park. People won-
der whether they should spend their money now
or save it for their children’s future. Many people
are passionate about what the proper role of gov-
ernment should or should not be in the economy.
Politicians talk about their economic plans as do
journalists and bartenders. These are all legitimate
ways to think about the economy, but it is not how
academic economics is undertaken. Instead, most
mainstream economists build abstract, highly
idealized, sets of models. But in this book, we
want to do more: we want to capture the essence
of how actual economies operate. To do this we
need to think deeply about what constitutes actual
as political science, sociology, or even biology do
not always have a good command of the basics.
We would like to start you off on the right foot
when it comes to the study of economics in gen-
eral and economic theory, reservations. We will
do this here by introducing you in minimum
space to the main concepts of nearly all basic eco-
nomics courses, even though later we will address
some serious issues we have with that approach.
1.2 Supplying Maximum Human
Well-Being Through Markets
Economics courses start with the idea that eco-
nomics should focus on deriving maximum well-
being, as defined subjectively by each individual,
and the resources available to each individual. The
first question is how should an individual spends
his or her money to generate the maximum psy-
chological well-being. The second question is how
should the economy as a whole operate to help
every individual get as much satisfaction as pos-
sible? Although an actual economy is a complex
entity with many facets, mainstream economics
focuses in large part on what is called “the mar-
ket.” Markets, as places of exchange and trade,
have existed since antiquity. However, they were
less important in the distant past, because most
production of necessities took place in house-
holds. It was only in the sixteenth century that
markets became a primary way to satisfy daily
needs and a place where prices were formed.
Adam Smith elevated the study of markets in
eighteenth century England to a position of
prominence in an era characterized by agriculture
and small-scale manufacturing. Here farmers
would lay out the leftover vegetables and eggs that
they did not use themselves and trade them for
money to buy other things such as the products of
various smiths or artisans. In these environments
purchasers could take their usually hard-earned
money and carefully choose what was most
needed or desired for their lives without too much
in the way of manipulation or compelling author-
ity. Contemporary mainstream economics
believes that in an almost magical way “the mar-
ket” will generate the maximum possible human
well-being by generating the largest possible
number of most desirable goods and services for
 18 Chapter 1 · How We Do Economics Today
A more conservative approach began to
1 emerge. Monetarist economists argued that infla-
tion “always was and always will be a monetary
phenomenon.” Too much aggregate demand was
not the problem, too much money was. Fiscal
policy was seen as ineffective, and monetary pol-
icy (money supply and interest rates) began to
rule the policy roost. Wall Street banker Jude
Waninsky devised the idea of “supply-side” eco-
nomics and convinced the newly elected presi-
dent, Ronald Reagan, to change policy. According
to supply-side economics, inflation and unem-
ployment could be solved by increasing aggregate
supply. To do this the cost of regulation and wages
needed to fall. The policy also got a boost from the
decline in world energy prices. Since then, poli-
cies have become more conservative. As we show
in 7 Chap. 7, supposedly liberal Bill Clinton and
Al Gore reinvented government by reducing its
funding and “ended welfare as we know it.” After
the 2001 attacks on the World Trade Centers and
the Pentagon, President George W. Bush told the
Americans to “go out and shop” while increasing
military spending and fomenting perpetual war.
In 2008, young Americans came within a
hair’s breadth of experiencing the same type of
depression that their grandparents and great
grandparents did. The response of the Obama
administration was to implement the equivalent
of Herbert Hoover’s plan for the economy at the
beginning of the Great Depression. The Troubled
Assets Relief Program (TARP), patterned after
Hoover’s Reconstruction Finance Corporation
(RFC), poured billions of dollars into the rescue
of banks, while leaving millions of everyday work-
ing Americans dispossessed from their homes.
Government spending for infrastructure projects
was part of an overall stimulus program, and
military spending continued to grow with active
wars in Afghanistan and Iraq. President Obama
actively championed a return to Keynesian eco-
nomics. Efforts at decarbonization were progres-
sive in rhetoric yet small in outcome, as the
administration did not see fit to challenge its
commitment to economic growth for environ-
mental purposes. Its sustainability program
depended largely upon technological change in
electrical generation (wind and solar subsidiza-
tion) coupled with an expansion of hydraulic
fracturing of shale gas and tight oil. What lies in
store for the United States after the election of
Donald Trump remains an open question. One
thing is certain, however. “Making America great
again” will entail a doubling-down on fossil fuels.
What we have presented so far is an introduc-
tion to basic micro- and macroeconomics for those
who have not studied economics formally and a
brief review for those who have. However, the total
discipline of economics does not confine itself to
these limited sets of questions. Over the course of
history, economics has focused on other questions
not usually covered in introductory textbooks. We
will end this chapter by posing these questions and
answer them in an historical context in 7 Chap. 2.
Question #1 : What Are the Origins of Wealth
and Value?
We begin our discussion of the main questions
of economics by distinguishing between income
and wealth; throughout the ages, the distinction
has not always been clear. Wealth has long been
seen as an abundance of goods that are available to
a society or to an individual. In preindustrial soci-
eties, wealth was the stocks of what nature
bequeathed us. But as the economy began to grow
and develop, wealth began to be defined as the sum
of what humans produced, in other words an accu-
mulation of the flows of value extracted from
nature. The question as to whether wealth is a stock
or a flow has been debated ever since economic
theory developed, and the resolution has never
been conclusive. The distinction is also compli-
cated by the level of analysis. Most individuals see
wealth as a stock of assets that produce a flow called
income. Economists of the neoclassical era defined
wealth as a stock called capital, while “capital” has
been extended to describe all factors of production.
Ecological economists regularly refer to the stocks
of nature as natural capital. Mainstream labor
economists see their discipline as the study of
human capital. In the end, questions of capital and
income resolve to a discussion of wealth and value.
Question #2 : How Are Wealth and Value
Distributed?
Some schools of thought find the question of
distribution of the rewards of production to be
fairly uninteresting. Some find it the focal point of
their analyses. In general, classical political econ-
omists found questions of production and ques-
tions of distribution to be interrelated but
analytically separable. Neoclassical economists,
however, found them analytically identical. The
neoclassical theory of production, known as
Another random document with
no related content on Scribd:
 Toisten maiden kuninkaat ja päälliköt tekivät vierailumatkoja ja
toivat lahjoja. Näistä ei Ochorin Bosambo ollut merkityksettömin.

Hänen valtakuntansa kilpaili suuruudessa auringonlaskun ja

kointähden loiston kanssa, mutta kunniaistuimellaan istuva tyttö ei
sitä hämmästynyt.

— Rouva kuningatar, sanoi Bosambo, — olen matkustanut pitkän

matkan, koska olen kuullut sinun suuruudestasi ja kauneudestasi; ja
sinä oletkin kaunis nähdä, ja sinun viisautesi sokaisee minut kuin
tyvenessä vedessä läikehtivä aurinko.

— Olen kuullut sinusta, sanoi Elogina. — Olet pienen kansan pieni

päällikkö.

— Kuu on myöskin pieni, kun sitä katsotaan lantatunkion takaa,

sanoi
Bosambo kylmästi. — Minä palaan takaisin kuuhuni.

Hänet oli lyöty, mutta hän ei näyttänyt sitä.

— Huomenna, sanoi hän valmistautuessaan matkaan, — minä

lähetän sanan Sandille, joka, niin kuin koko maailma tietää, on
minun orpanani — minun sisareni miehen veli ja siis minun sukuani
— ja minä sanon hänelle, että Ngombissa on kuningatar, joka
häpäisee meidän perhettämme.

— Herra Bosambo, sanoi tyttö kiireesti,— me tiedämme, että olet

läheistä sukua Sandille, ja olisi väärin, jos minun kerkeä kieleni
herjaisi sinua.

— Me olemme ylpeitä miehiä, Sandi ja minä, sanoi Bosambo, —

ja hän on hyvin kiukkuinen, kun saa kuulla, mitä sinä olet puhunut.
 Tyttö nousi ja tuli häntä kohti.

— Herra Bosambo, sanoi hän, — jos jätät minut nyt, niin tulee
pimeä eikä ole aurinkoa. Sillä usein olen neuvonantajilleni puhunut
sinusta ja sinun teoistasi. Viivy sen vuoksi kanssani hetki, jotta voin
juoda sinun ymmärryksestäsi.

Mutta Bosambo oli ylpeä ja itsepäinen.

— Myöskin, herra Bosambo, sanoi tyttö, — on minun kansani

halukas antamaan sinulle monta lahjaa, sillä olisi häpeällistä lähettää
sinut suuren kansasi luo tyhjin käsin.

— Minä jään, sanoi Bosambo, — vaikkakaan en anna lahjoille

minkäänlaista arvoa — lukuunottamatta ateriaa ja vettä — ja minun
majani on täynnä Sandin antamia lahjoja. — Hän huomasi tytön
kasvoilla helpotuksen ilmeen ja lisäsi siekailematta: — Niin että
minulla on tilaa vain erittäin arvokkaille lahjoille, joita sinun armosi
luultavasti suvaitsee minulle lahjoittaa.

Hän viipyi siellä sen päivän, ja kuningatar havaitsi hänet sangen

mukavaksi mieheksi; hän viipyi vielä seuraavan päivän, ja kuningatar
oli ihastunut hänen puheisiinsa. Kolmantena päivänä hän oli
vastustamaton.

Sitten seurasi Bosambon suurin yritys.

Hän kertoi halukkaasti ystävyydestään Sandersiin, ja tyttö oli

innokas kuuntelija. Sitä paitsi oli hän sinä päivänä antanut
Bosambolle suuren kantamuksen norsunluuta vietäväksi kotiin.

— Minun veljeni Sandi, sanoi Bosambo, — on jo tyytyväinen; hän

rakastaa sinua ja on jo puhunut minulle sinusta. Luulen, että hän
rakastaa sinua enemmän kuin minua — sillä sinä olet nainen, ja
Sandi on huokaillut monta päivää sinun tähtesi.

Tyttö kuunteli loistavin silmin. Uusi ja huikaiseva ajatus johtui

hänen mieleensä. Bosambo lähti sinä iltana kylvettyään enemmän
pahaa siementä kuin tavallinen alkuasukas koko elämänsä aikana.

Kului kuusi kuukautta, ennen kuin nähtiin Bosambon työn tulos.

Sanders tuli pohjoiseen tarkastusmatkallaan, ja niin hän saapui
myös Shushaan.

Kaikki oli joella järjestyksessä, ja hän oli tyytyväinen. Hänen

kokeensa oli onnistunut paremmin kuin hän oli odottanut.

— Kuningatar, sanoi hän istuessaan tämän kanssa katetussa

palavermajassa.

Tyttö hymyili hermostuneesti.

— Herra, rakkaudesta sinuun olen tehnyt sen, sanoi hän, ja

Sanders, joka oli liehittelylle kuuro, otti hänen äänensävynsä
lämpimyyden vastaan punastumatta.

— Sillä olen ajanut pois monta rakastajaa, jatkoi hän, — ja

puolisoni, joka on hullu, olen karkoittanut toiseen kylään, ja herra,
olen sinun orjasi.

Tyttö laskeutui istuimeltaan ja polvistui Sandersin eteen koko kylän

ja kaikkien ihmisten nähden.

Hän tarttui Sandersin jalkaan nuorin, voimakkain käsin ja pani sen

päänsä päälle.
 — Hui! sanoi Sanders alkaen hikoilla — sillä tämä ei ollut
ystävyyden osoitusta, vaan itseään naimaseremoniaa.

— Nouse ylös, kuningatar! sanoi komissaari, kun hän oli saanut

henkensä takaisin, — tai sinun kansasi saa hulluja ajatuksia.

— Herra, sopersi tyttö, — rakastan sinua, ja Bosambo, sinun

orpanasi, katsoo suosiollisesti meidän avioliittoamme.

Sanders ei puhunut mitään. Hän kumartui, tarttui tyttöä

käsivarteen ja nosti hänet jaloilleen.

— Oi kansa! sanoi hän äänekkäästi ihmettelevälle joukolle, joka

katseli tapausta palavermajan kukkulan alla, — teidän
kuningatarenne on tällä teollaan vihkiytynyt minun hallitukseeni ja on
luvannut palvella minua kaikissa kuninkaallisissa asioissa — olkaa
uskolliset niin kuin hän. Palaver on päättynyt.

Se oli äkkinäinen peräytyminen — vaikka tytön silmät kapenivat

hänen katsoessaan Sandersia ja hänen paljas povensa nousi ja laski
kiukusta.

— Herra, hengähti hän, — sitä en tarkoittanut.

— Sitä minä tarkoitan, sanoi Sanders hiljaa.

Tyttö katsoi häntä hetken, sitten hän kääntyi äkkiä ja meni

majaansa, eikä Sanders nähnyt häntä enää sinä päivänä.

— Viivymme huomiseen, sanoi Sanders kersantilleen

mennessään sinä iltana laivalle. — Sitten menemme Ochoriin —
minulla on palaver Bosambon kanssa.
 — Herra, sanoi Abibu, — Bosambo on varmaan mielissään.

— Epäilen, sanoi Sanders.

Hän meni sinä iltana vuoteeseensa kuin mies, joka on ansainnut

ne kaksi puntaa, jotka kiitollinen hallitus hänelle päivässä soi.

Hän oli läpiväsynyt, mutta ei liiaksi väsynyt asettaakseen hienon

metallilankaverkon oveen ja tutkiakseen, olivatko ikkunat tarkoin
suljetut.

Tämä täytyi tehdä pimeässä, sillä jos sattumalta ovi tai ikkuna on
auki valon aikana, niin varmasti hytti on täynnä pieniä metsän veljiä,
satalajisia kärpäsiä, siivekkäitä koppakuoriaisia ja aivan varmaan
moskiitteja — jotka levittävät kuumetta. Pitkän harjaannuksen
totuttamana Sandersin käsi kosketti kolmea ikkunaa, tapasi salvat
paikallaan ja lukittuina.

Sitten hän sytytti sähkövalon — ylellinen uudistus, jonka hän oli

saanut, kun »Zairea» oli korjattu. Hänen hyttinsä vieressä oli pieni
kylpyhuone. Hän otti yöpuvun tyynynsä alta ja katosi astiakaappiin
— suurempi se ei ollut — ilmestyäkseen takaisin viiden minuutin
kuluttua pukeutuneena harmaaseen viittaansa.

Hän sytytti vuoteensa yläpuolella olevan lampun, sammutti toisen

ja veti peitteen syrjään.

Hän ei hypännyt heti vuoteeseen, koska sen keskellä oli somasti

järjestettynä ryhmään kolme pyöreätä piikkistä hedelmää.

Sanders sytytti toisenkin valon, avasi laatikkonsa ja löysi pienet

pihdit. Niillä hän otti epämukavat okaiset pallot ja asetti ne
pöydällään olevan lasin alle.
 Tämän jälkeen hän tutki huolellisesti huoneen, erittäinkin lattian.
Mutta piikkien asettaja oli unohtanut sen mahdollisuuden, että mies
voi kävellä paljain jaloin, eikä hänen mahdollista käyntiään
kylpyhuoneessa myöskään ollut huomattu.

Hän purki vuoteen pudistaen kutakin vaatekappaletta erikseen;

sitten hän jälleen asetti ne paikalleen, sammutti lamput ja ryömi
vuoteeseensa.

Kahta tuntia ennen päivänkoittoa hän heräsi. Näihin aikoihin hän

oli arvellutkin heräävänsä. Hän nousi vuoteeseensa istumaan ja ärisi
— mauttomasti ja epätaiteellisesti. Hän karjui säännöllisin väliajoin
viisi minuuttia ja vaikeni sitten.

Hän kuunteli ja arveli kuulleensa heikkoa liikettä rannalta, johon

»Zaire» oli sidottu.

Hän kumarsi päätään ja odotti.

Niin, oksa risahti.

Sanders oli sekunnissa ulkona ovesta; hän lensi maalle menevää

lankkua myöten kiirehtien metsään sitä polkua myöten, joka vei
Etomolinin kylään. Edestään hän kuuli paljaiden jalkojen töminän.

— Pysähdy, oi yön kulkija, huusi Sanders bomongon murteella, —

tai sinä kuolet.

Edellä kulkeva olento pysähtyi, ja Sanders saavutti hänet.

— Mene takaisin samaa tietä, jota tulit, sanoi hän ja seurasi varjoa
laivalle.
 Sanders huomasi yökulkijan hieman poikaa suuremmaksi ja
kävelevän tavalla, joka antoi aihetta luuloon, että hän oli tyttö.

— Mene suoraan hyttiini, sanoi komissaari, — jos sen tunnet.

— Herra, tunnen sen, sammalsi toinen, ja Sanders huomasi, että

hän oli todellakin tyttö.

Viisitoistavuotias tyttö, arvioi hän, kun tämä seisoi sähkölampun

kirkkaassa valaistuksessa — suhteellinen muodoltaan, ei
hassumman näköinen ja hyvin pelästynyt.

— Naiset ovat ruvenneet minua ahdistelemaan, sanoi Sanders

raivoissaan. — Sanopas nyt, miksi vakoilet minua yöllä ja
minkätähden olet niin varhain jalkeilla.

Tyttö epäröi ja silmäili arasti ympärilleen.

— Herra, sanoi hän, — tein minkä näin parhaaksi.

— Kuka lähetti sinut tänne?

Jälleen hän epäröi.

— Tulin ilman aikojani, herra, ainoastaan siksi, että halusin nähdä

paholaisvalon.

Tämä oli ymmärrettävä syy, sillä uusi sähkövalaistus oli

osoittautunut koko yläjoen raa'an väen mielenkiinnon kohteeksi.

Sanders otti kolme okaista hedelmää, ja tyttö katsoi niihin

omituisesti.

— Miksi sinua sanotaan? kysyi Sanders.

 — Mediniksi, naiseksi, jolla on yhdeksän rakastajaa, vastasi tyttö
yksinkertaisesti.

— No, Medini, sanoi Sanders hymyillen hieman ilkeästi, — ota

nämä hedelmät ja pidä niitä käsissäsi — ne haavoittavat sinua
hieman, ne kun ovat teräviä.

Tyttö hymyili.

— Pieni oka ei haavoita, siteerasi hän ja ojensi kätensä

pelottomasti.

Ennen kuin hän ehti tarttua hedelmiin, Sanders ojensi kätensä ja

tarttui hänen ranteeseensa.

Tyttö hämmästyi ja hetkisen näkyi hänen silmissään pelko, ja hän

peräytyi kiskoen kättään komissaarin kädestä.

— Istu, sanoi Sanders, — ja ennen lähtöäsi kerrot, kuka lähetti

sinut rannalle katselemaan minun laivaani.

— Ei kukaan, herra, sammalsi hän.

Sanders pudisti päätään.

— Minulla on ju-ju, sanoi hän hitaasti, — ja tämä ju-ju sanoi jonkun

sanoneen: »Mene, Medini, rannalle lähelle sitä paikkaa, missä Sandi
on, ja kuuntele. Ja kun kuulet hänen karjuvan, niin kuin tuskissaan
oleva mies tekee, niin tule ja kerro minulle.»

Kauhu ja pelko kuvastuivat tytön kasvoilta.

— Herra, se on totta, sammalsi hän, — mutta jos puhun, niin

kuolen! J
 — Ja ellet sinä kerro, niin vien sinut pois täältä paikkaan, joka on
hyvin kaukana omasta kansastasi, sanoi Sanders.

Tyttö laski silmänsä.

— Tulin katsomaan paholaistulia, virkahti hän yksikantaan.

Sanders nyökkäsi.

Hän meni ulos hytistään ja kutsui vartiaa — valpasta vartiaa, joka

oli nähnyt yöpuvussaan juoksevan komissaarin kiiruhtavan rantaan
lankkua myöten ja katoavan metsään ja tulevan takaisin mukanaan
vanki.

— Pidä silmällä tätä naista, sanoi hän. — Älä anna kenenkään

puhua hänen kanssaan.

Päivän tultua hän otti hedelmästä piikin ja asetti sen

mikroskooppinsa alle. Hän innostui näkemästään, ja jälleen hän
ryhtyi tutkimaan — kaapien lastuja toisesta piikistä ja asettaen ne
lasilevyjen väliin.

Alkuasukkailla on paljon taipumusta huumoriin, mutta se huumori

ei ilmene käytännöllisenä leikinlaskuna.

Sitä paitsi hän oli piikissä havainnut veripisaran ja ainetta, joka

syntyy vanhasta verestä. Busmannit myrkyttävät nuolensa jättämällä
ne kuolleiden vihollisten ruumiiseen.

Hän lähetti vartian hakemaan kuningatarta ja otti hänet laivalleen.

— Vien sinut pois, sanoi hän, — koska olet yrittänyt tappaa minut
asettamalla myrkytettyjä okaita vuoteeseeni.
 — Medini, minun naiseni, teki sen rakkaudesta minuun, sanoi
kuningatar, — ja jos hän sanoo minun häntä siihen käskeneen, niin
hän valehtelee.

— Olet sanonut tarpeeksi, virkahti Sanders. — Abibu, järjestä niin,

että saamme höyryä pian, sillä vien kuningattaren kanssani Ochorin
maahan.

Bosambo ei ollut valmistautunut komissaarin saapumiseen. Hän ei

ollut lainkaan epäluuloinen, ja kun tuotiin sana, että Sandersin
seurassa oli Ngombin kuningatar, ei hän osannut aavistaakaan, että
läheiset ajat kävisivät ikäviksi.

Sellaisiksi ne osoittautuivat.

Sanders katkaisi lyhyeen hänen tervehdyskukkansa. Hän nipisti

sen kuin pakkanen nipistää tuoreet umput, ja yhtä kylmästi.

— Olet ajanut hulluja ajatuksia tämän naisen päähän, sanoi hän,

— ja olen tuonut hänet tänne, jotta voisit tehdä hänelle sen, mikä on
kunniallista.

— Herra, olen sinun miehesi, sanoi Bosambo urhoollisesti.

— Ja minun enoni myöskin, sanoi Sanders, — jos kaikki on totta,

mitä olet hänelle puhunut.

Tyttö seisoi kuunnellen.

— Olet sanonut, että hän joutuu naimisiin minun sukuuni, sanoi

Sanders, — ja kun hän on nainen, niin hän on uskonut sen.

Bosambo näki, mitä oli tulossa ja kiiruhti torjumaan vaaraa.

 — Herra, sanoi hän pelästyneenä puhuen Rannikolla oppimaansa
englantia, — hän nainen numero yksi, ei vaimo toinen nainen.

— Minä en ymmärrä marakatin kieltä, sanoi Sanders kylmästi. —

Sinä menet tämän naisen kanssa naimisiin tänä päivänä, ja hän
menee takaisin hallitsemaan Ngombia — tänä iltana.

— Herra, sanoi Bosambo, — olen uskovainen — yhden profeetan

ja yhden
Jumalan.

— Mutta et yhden vaimon, tiemmä, sanoi Sanders. — Menet

naimisiin tai minä ruoskin sinut.

— Herra, haluan tulla ruoskituksi, sanoi Bosambo jyrkästi.

— Ja asetan uuden päällikön hallitsemaan Ochoria.

— Se on liian suuri häpeä, sanoi Bosambo kauhuissaan.

— Sillä niin kuin tiedät, herra, minun isäni ja hänen isänsä olivat
tämän alueen päällikköjä, ja minun suonissani virtaa kuninkaallinen
veri.

— Sinun suonissasi virtaa monrovialaisten varkaiden veri, ja isääsi

et ole koskaan tuntenutkaan, sanoi Sanders kärsivällisesti. — Sinä
menet naimisiin tänään.

— Niin kuin tahdot, oi enoni! sanoi Bosambo.

Sanders ei sanonut mitään, vaikka hänen kätensä puristi ruoskan

vartta lujemmin.
 Sillä loppujen lopuksi hän oli itse ottanut itselleen tuon
herjausnimityksen.
MIES PAIKALLA

Kerran meni mies ylämaahan Kalali-joelle ostamaan kumia

alkuasukkailta. Hänellä oli uuden kuvernöörin allekirjoittama
kauppalupakirja, ja hän oli tullut Sandersin alueelle takateitä eikä
vaivautunut viseerauttamaan lupakirjaansa.

Lupakirjassa oli hänen ylhäisyytensä kuvernöörin nimi, hänen,

eikä kenenkään muun, Hänen Ylhäisyytensä nimi »menee», ja
ihmiset tietävät, että heidän on mitä kunnioittavimmin kumarrettava
hänen nimeänsä mainittaessa.

Sanders ei kunnioittanut häntä, mutta sanoi häntä »Teidän

Ylhäisyydeksenne», koska laki vaatii.

Joka tapauksessa tämä kaupustelija, josta mainitsin, nousi Kalali-

joelle ja osti kumia. Hän osti sitä ja maksoi siitä joskus. Hän ei
antanut siitä aivan sen täyttä arvoa, ja kolmen viikon kuluttua hänen
tinkimisensä päättyi, koska alkuasukkaat eivät enää voineet tuoda
kumia hänen suureen kanoottiinsa. Minkä johdosta Tinkerton — se
oli hänen nimensä — sai aiheen ryhtyä toisiin toimenpiteisiin. Hän
istui miellyttävässä kylässä ja sanoi päällikölle, että tämän oli niin ja
niin monessa päivässä tuotava niin ja niin monta naulaa kumia ja
uhkasi sakottaa häntä, ellei vaatimusta täytettäisi. Päällikkö
kieltäytyi, ja Tinkerton sitoi hänet puuhun ja pieksi häntä.

— Nyt kai käsityskantasi muuttuu, sanoi Tinkerton,— ja hommaa

minulle kumia ja pian!

Päällikkö lähetti kaksikymmentä miestä metsään etsimään kumia

ja neljä parasta melojaansa hakemaan komissaari Sandersia, joka
suurella vaivalla keräsi savuveroa jossakin Akasavan kulmalla.

Kumi ja Sanders saapuivat Kalali-joelle yht'aikaa.

Tinkerton selitteli asemaansa, ja päällikkö näytti selkäänsä.

— Minun lupakirjani on aivan kunnossa, luulen, sanoi Tinkerton.

— Melkeinpä, sanoi Sanders varovasti. — Mutta tiedätte, että

kauppalupakirja käy mitättömäksi, kun sen omistaja tavataan
lainrikkomuksesta.

Tinkerton hymyili vaivalloisesti.

— Se ei koske minuun, luullakseni, sanoi hän.

Hän lisäsi aina lauseeseensa »luullakseni», jottei kuulija vain saisi

sitä käsitystä, että hän puhui ajattelematta.

— Kyllä se koskee teitäkin, sanoi Sanders, — sillä minä tuomitsen

teidät kuuden kuukauden pakkotyöhön tämän alkuasukkaan
pieksämisestä ja lähetän teidät Rannikolle kärsimään
rangaistustanne.

Tinkerton synkkeni raivosta.

 — Tiedättekö, mitä ajattelen teistä? kysyi hän äänekkäästi.

— En, sanoi Sanders, — mutta voin arvata, ja jos avaatte suunne

sopimattomuuksiin, niin otan teitä niskasta ja paiskaan teidät jokeen.

Tinkerton vietiin myötävirtaa, eikä hän koskaan antanut anteeksi

komissaarille.

Hänen juttunsa yksityiskohdat kerrottiin kuvernöörille, koska sattui

olemaan niin, että tämä oli jollakin tavoin sukua Tinkertonin isälle.

Niin että Tinkertonin kuumaan vihaan lisättiin kuvernöörin kylmän

kohtelias epäystävällisyys, kuvernöörin, jota muistellaan Rannikolla
pääasiallisesti hänen erehtyväisyytensä vuoksi.

Vaikka onkin hupaista muistella korkean viranomaisen

edesottamuksia hänen lähtönsä jälkeen, ei ole perin huvittavaa
aineistoa juttuihin, ja täytyy olla suuri humoristi perehtyäkseen niiden
juttujen syntymisen vaiheisiin.

Kuvernööri alkoi joko tieten tai tietämättään vaivautua kiusaamaan

Sandersia.

Eräänä kevätaamuna Sanders sai ison sinisen kirjeen. Se tuli

hänen postisäkissään toisten virallisten kirjeiden joukossa, mutta
siinä oli tavallisen virallisen päällekirjoituksen »On His Majesty's
Service» peräkaneettina »Hänen Ylhäisyytensä Kuvernöörin
Virasto» ja sitä paitsi siihen oli merkitty: »Sangen tärkeä.»

Kun korkea viranomainen kirjoittaa alaiselleen sangen tärkeää,

niin hän ei suinkaan kerro huolistaan tai tunnusta erehdyksiään, eikä
hän pyydä rahaa lainaksi.
 Hän antaa — tavallisesti — aikamoisen potkun oikean jalkansa
koko voimalla.

Sanders katsoi kirjettä, nosti sen sievästi valoa vasten ja punnitsi

sitä käsissään. Se oli raskas. Se tuntui olevan täynnä moitetta, sillä
kuvernöörit eivät tuhlaa liiaksi sanoja alaistensa työn ylistelyyn.

Sir Harry Coleby, K.C.M.G., oli saanut kokemuksensa

Bermudassa, Jamaikassa ja malaijivaltioissa. Hän ei ollut erityisen
kuuluisa lempeästä luonteestaan. Hänen lisänimensä — sen hän sai
palvellessaan lähetystösihteerinä Madridissa — oli »Calliente», joka
merkitsee »kuumaa», ja kuuma hän oli päältään ja luonteeltaan, ja
hänen kanssaan ja hänen hyväkseen työskentelevät ihmiset elivät
aina hieman hikoillen.

Hän oli vuolaspuheinen ja äkkipikainen, ja hän kirjoitti kirjeitä, jotka

olivat suorasukaisia silti olematta loukkaavia sanan täydessä
merkityksessä.

Sanders avasi sinisen kirjekuoren hitaasti, avasi koneellakirjoitetun

paperin ja luki:

Hra Komissaari. — Minulla on kunnia ilmoittaa, että Hänen

Ylhäisyytensä Kuvernööri on saanut Teidän puolivuosiraporttinne
hallinnossanne olevien heimojen ja kansojen tilasta.

Hänen Ylhäisyytensä ilmoittaa, että ne tiedonannot, joita olette

lähettänyt unitaudin levenemisestä Katalin alueella, eivät ole niin
tyydyttävät kuin Hänen Majesteettinsa hallitus toivoisi. Taudin
ehkäisemiseksi käytetyt toimenpiteet eivät näytä olleen kyllin
tehokkaita, ja hän vaatii lisätiedonantoja asiasta tämän
neljänneksen loppupuolella.
 Sanders luki näin pitkälle erityisesti hämmentymättä.
Kuvemöörinvirasto koetti suojella itseään kaikilta potkuilta, joita
ulkoministeriöstä voisi sadella, ja oli Sandersin mielestä aivan
oikeassa.

Hän luki edelleen:

Akasavassa ja Ochorissa vallitseva laittomuuden tila on Hänen

Ylhäisyytensä mielipiteen mukaan asia, jonka suhteen täytyy ryhtyä
toimenpiteisiin, ja hän odottaa Teidän ryhtyvän tämän asiain tilan
pikaiseen parantamiseen. Hänen Ylhäisyytensä ehdottaa, että
päällikkö Bosambo erotettaisiin ja että Akasava ja Ochori
yhdistettäisiin yhden päällikön hallintoon.

Sanders, joka tiesi ochorilaiset ja akasavalaiset verivihollisiksi,

pyyhkäisi otsaansa ohuella, pehmeällä nenäliinalla ja kirosi hiljaa.

Hänen Ylhäisyytensä haluaa kauttani ilmoittaa, että katsoen

maan luonnollisiin rikkauksiin Teidän alueeltanne kannetut verot
osoittautuvat riittämättömiksi, ja hän lähettää tässä Teille uudet
verotusperusteet, jotka astuvat voimaan kuluvan vuoden heinäkuun
1. päivästä.

Siinä oli kaikki.

Akasavan ja Ochorin asia ei tehnyt häneen syvempää vaikutusta.

Rikkomukset eivät olleet suuria, paljon pienempiä kuin edellisinä
vuosina. Hän koetti sulattaa senkin, että Bosambo erotettaisiin,
vaikkakin havaitsi tarkoitukseksi ainoastaan loukata Bosambon
suosijaa. Mutta verotus oli toinen asia — todellakin arka asia, ja hän
istuutui kirjoittamaan siitä. Hän viittasi siihen, että sivistymättömiltä
ihmisiltä oli veroja vaikeata periä. Hän osoitti toisia keinoja, joilla olisi
voitu saada koolle suurempia tuloja rasittamatta yksityisiä henkilöitä
ja päätti kirjeensä ilmoittaen olevansa kuvemöörinviraston kanssa
täydelleen eri mieltä.

Ryhtyessäni seuraamaan Teidän Ylhäisyytenne ohjeita en ota

vastuulleni minkäänlaisia seuraamuksia, joita tästä uudesta
järjestelystä voi koitua.

Vastaukseksi hän sai sangen epäystävällisen kirjeen, jossa häntä

kehoitettiin viralliseen ja jäykkään tyyliin — tekemään, niin kuin oli
sanottu.

Järjestäkää, miten parhaaksi näette, kääntymättä enää Hänen

Ylhäisyytensä puoleen, estääksenne epäjärjestykset, joita
mielipiteenne mukaan uudesta verotuksesta voi aiheutua. Hänen
Ylhäisyytensä mielipiteenä minua on kehoitettu sanomaan, ettei
hän luule minkäänlaista vaaraa olevan odotettavissa.

Sandersin asema oli vaikea. Hän oli käsistä ja jaloista sidottu

palvelusohjesääntöön. Hän tiesi, että uusi kuvernööri toimi omalla
vastuullaan ja että jos kotoinen hallitus tietäisi uusista veroista, niin
se tekisi niistä hyvin pikaisen lopun.

Mutta Sanders ei voinut ilmoittaa Downing Streetille suoraan. Se

olisi ollut hänen päämiestään kohtaan anteeksiantamaton asia.
Jossakin muussa valkoihoisten maassa olisi sanomalehden
kirjeenvaihtaja voinut selittää tällaisen asian Sandersin olematta
millään tavoin asiasta vastuullinen; sellaista tehdään, mikäli tiedän.
Mutta ainoat valkeat miehet Sandersin alueella olivat kolme
lähetyssaarnaajaa, jotka olivat hänestä satojen mailien päässä,
hausakapteeni ja hän itse.
 Sanders ajatteli asiaa päivän ja yön ja viikon. Kerran hän jo oli
vähällä rikkoa sääntöjä ja kirjoittaa suoraan ulkoministeriöön ja erota.
Hän oli jo kirjoittamassa sähkösanomaa, kun sai uuden aatteen.

— Järjestäkää, miten parhaaksi näette…»

Hänen mieleensä tuli kuvernöörin ponsilause.

Hyvin hitaasti ja ajattelevana hän repi sähkösanomansa alun

pieniksi paloiksi ja kutsui palvelijaansa, joka makasi kuistilla
puolinukuksissa.

— Sano Jokalle, käski hän, — että »Zairella» pitää olla höyryä

auringonlaskuun. Pankaa mukaan kolmen viikon muona. Lähden
neuvottelemaan jumalamiesten kanssa.

Kun aurinko loi mailinmittaisia varjoja rannalle, hän aloitti

matkansa.

Hänen ensimmäinen vierailunsa vaati kahdenkymmenen mailin

marssin
Isisin läpi paikkaan, jonka nimi oli Konshinda.

Siellä oli jesuiittojen lähetysasema, ja isä Wells, pitkä, puiseva,

valkeapukuinen mies, johti juuri uuden majan rakentamista.

Hän oli keski-ikäinen mies, harmaatukkainen ja puhtaaksi ajeltu, ja

hän tervehti Sandersia hymyillen. Yhdessä he menivät
lähetysaseman suurelle ja viileälle verannalle.

— Istuutukaa, komissaari, sanoi lähetyssaarnaaja. Hän otti

valkean vaippansa laskoksista hyvin poltetun piipun, ja Sanders
torjuttuaan toisen tarjoaman tupakkapussin sytytti sikarin.
 — No, sanoi toinen, — mistä on kysymys? Ovatko jotkut minun
miehistäni olleet ryöstömatkoilla vai onko tämä vain virallinen
vierailu? Siinä tapauksessa pahoittelen, ettei isä Vettechi ole täällä
— hän on mielellään läsnä juhlallisuuksissa.

Hän nauroi sellaisen henkilön poikamaista naurua, jolla ei ole

mitään huolia.

— Aion ajaa teidät pois maasta, sanoi Sanders kylmästi.

Toinen silmäsi häneen nopeasti ja hymyili puoleksi epäillen,

puoleksi tosissaan.

— Mitä tämä on? kysyi hän. — Uutta jesuiittain vainoako?

— Jotakin sellaista, sanoi Sanders. — Onkin pitkä aika siitä, kun

viimeksi ketään olen vainonnut.

— Mutta oikein todella…

Sanders kertoi uudesta verotuksesta. Hän oli äärimmäisen vakava

maalaillessaan uuden verotusjärjestelmän yksityiskohtia.

— Olen kanssanne samaa mieltä, sanoi jesuiitta, — mutta minun

on pantava vastalause, vaikka tiedänkin teidän toimivan minun
parastani silmälläpitäen.

— Pankaa vastalause, sanoi Sanders rattoisasti.

Isä Wells joutui tuumimaan.

— Mutta minun on sähkötettävä vastalauseeni Englantiin, virkkoi

hän.