Ethnography in Higher Education

Clemens Wieser
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/ethnography-in-higher-education-clemens-wieser/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Sustainability in Higher Education 1st Edition Davim

https://textbookfull.com/product/sustainability-in-higher-
education-1st-edition-davim/

Foreign Language Proficiency in Higher Education Paula

Winke

https://textbookfull.com/product/foreign-language-proficiency-in-
higher-education-paula-winke/

Everything for Sale The Marketisation of UK Higher

Education The marketisation of UK higher education
Research into Higher Education 1st Edition Brown

https://textbookfull.com/product/everything-for-sale-the-
marketisation-of-uk-higher-education-the-marketisation-of-uk-
higher-education-research-into-higher-education-1st-edition-
brown/

The Wiley handbook of ethnography of education 1st

Edition Bagley

https://textbookfull.com/product/the-wiley-handbook-of-
ethnography-of-education-1st-edition-bagley/
Pattern Discrimination Clemens Apprich

https://textbookfull.com/product/pattern-discrimination-clemens-
apprich/

Equality and Differentiation in Marketised Higher

Education Marion Bowl

https://textbookfull.com/product/equality-and-differentiation-in-
marketised-higher-education-marion-bowl/

Organization and Administration in Higher Education

Kristina M Cragg

https://textbookfull.com/product/organization-and-administration-
in-higher-education-kristina-m-cragg/

The Future of Higher Education in India Sudhanshu

Bhushan

https://textbookfull.com/product/the-future-of-higher-education-
in-india-sudhanshu-bhushan/

Assembling and Governing the Higher Education

Institution: Democracy, Social Justice and Leadership
in Global Higher Education 1st Edition Lynette Shultz

https://textbookfull.com/product/assembling-and-governing-the-
higher-education-institution-democracy-social-justice-and-
leadership-in-global-higher-education-1st-edition-lynette-shultz/
Doing Higher Education

Clemens Wieser
Angela Pilch Ortega Editors

Ethnography in
Higher Education
Doing Higher Education

Series Editors
Rudolf Egger, Karl-Franzens-Universität Graz, Graz, Austria
Tobina Brinker, Arbeitsstelle für Hochschuldidaktik, Fachhochschule Bielefeld,
Bielefeld, Germany
Balthasar Eugster, Hochschuldidaktik, Universität Zürich, Zürich, Switzerland
Jan Frederiksen, Institut for Medier, Erkendelse & Formidling, Københavns
­Universitet, Kopenhagen, Denmark
More information about this series at http://www.springer.com/series/16187
Clemens Wieser · Angela Pilch Ortega
Editors

Ethnography in Higher
Education
Editors
Clemens Wieser Angela Pilch Ortega
Aarhus University University of Graz
Aarhus, Denmark Graz, Austria

ISSN 2524-6380 ISSN 2524-6399 (electronic)

Doing Higher Education
ISBN 978-3-658-30380-8 ISBN 978-3-658-30381-5 (eBook)
https://doi.org/10.1007/978-3-658-30381-5

© Springer Fachmedien Wiesbaden GmbH, part of Springer Nature 2020

This work is subject to copyright. All rights are reserved by the Publisher, whether the whole
or part of the material is concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse of
illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on microfilms or in any other physical way,
and transmission or information storage and retrieval, electronic adaptation, computer software,
or by similar or dissimilar methodology now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are
exempt from the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information in
this book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher
nor the authors or the editors give a warranty, expressed or implied, with respect to the material
contained herein or for any errors or omissions that may have been made. The publisher remains
neutral with regard to jurisdictional claims in published maps and institutional affiliations.

Responsible Editor: Stefanie Laux

This Springer VS imprint is published by the registered company Springer Fachmedien Wiesbaden
GmbH part of Springer Nature.
The registered company address is: Abraham-Lincoln-Str. 46, 65189 Wiesbaden, Germany
Contents

Ethnography in Higher Education: An Introduction . . . . . . . . . . . . . . . . . 1

Clemens Wieser and Angela Pilch Ortega

Ethnographic Studies in Higher Education

Questions of Imagination: On the Dearth of Ethnography
in Higher Education. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13
Martin Forsey
Teaching Expertise in Higher Education: Constructive
Alignment and How an Experienced University Teacher
Maintained Constructive Alignment in Practice. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 33
Clemens Wieser
Post-Humanist Critical University Ethnography: The
Potential of a ­Critical-Creative Reconfiguration of Critique. . . . . . . . . . . 53
Miriam Madsen
“Process not Product”: Rethinking Feminist Teaching
Across Disciplines with Autoethnographic Trialogues. . . . . . . . . . . . . . . . . 73
Daniela Jauk, Sabine Klinger and Nicole Pruckermayer

Teaching Ethnography
Ethnography for Engaging Students with Higher Education
and Societal Issues. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 93
Sarah Robinson

v
vi Contents

Teaching Ethnographical Methods: Research Workshops

for Students as a Space for Critical Reflection on
Knowledge Production. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 111
Angela Pilch Ortega
We Are, I Am, You Are: “Joining in” as a Pedagogy
and Research Tool. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 127
Corinne McKamey, Cleti Cervoni and Rhoda Bernard

Innovation in Ethnographic Methods

The Problem of the Definition of the Situation in
Educational Ethnography . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 147
Christoph Maeder
An Ethnographer Lured into Darkness. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 157
Ned Barker
Virtual Networks and Asynchronous Communities:
Methodological Reflections on the Digital . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 177
Darlinda Moreira
Contributors

Angela Pilch Ortega, Dr. phil., is Associate Professor in Learning World

Research and University Didactics at the Department of Education, University
of Graz, Austria. Research focuses on biographical and learning world research,
social movements and societal learning, and postcolonialism.
Christoph Maeder, Dr. oec. HSG, is Professor of Educational Sociology at the
University of Teacher Education in Zürich, Switzerland. Research fields are the
sociology of knowledge, organizational sociology and ethnographic research.
Clemens Wieser, Dr. phil, is Associate Professor in Educational Theory at the
Danish School of Education, Aarhus University, Denmark. Research focuses on
knowledge transformation, professional development, professional self-care, ped-
agogical practice in education, and tacit knowledge.
Cleti Cervoni, Ed.D., is Professor in the School of Education at Salem State
University in Salem, Massachusetts USA. She teaches courses on qualitative
research and culturally responsive teaching. Her research interests are gender and
science education and issues of equity in education.
Corinne McKamey, Ed.D., is Assistant Professor of Culture, Communities and
Education, and Co-Director of the Youth Development B.A. program at Rhode
Island College. Research interests include educational care, youth work, and
identity.
Daniela Jauk, Ph.D., is Assistant Professor at the Departments for ­Sociology
and Criminal Justice at the University of Akron, Ohio. Research focuses on
scholar activism, gender in criminal justice systems, and horticulture in incarcer-
ated settings using feminist methodologies and didactics.

vii
viii Contributors

Darlinda Moreira, Ph.D., is Pro-Rector for Innovation and Pedagogical

­Management at the Universidade Aberta, Portugal. Research focuses on distance
education, anthropology of education, global education, adult education and
­lifelong learning, relationship between formal and informal education.
Martin Forsey, Ph.D., is Associate Professor in Anthropology & Sociology at
The University of Western Australia. Research focuses on school reform, school
choice, mobilities and education, qualitative research methodologies, internation-
alisation and active pedagogies in higher education.
Miriam Madsen, Ph.D., is Assistant Professor in the Administration of Pub-
lic Education at the Danish School of Education, Aarhus University. Research
focuses on quality measurement, budgeting and accounting in higher education,
higher education policy, the economics of education, and new materialist studies
of numbers.
Ned Barker, Ph.D., is Senior Research Fellow at the Institute of Education, Uni-
versity College London. Research interests focus on the complex relationships
between the body, society, and technology and the use of sensory ethnography as
a way to explore these relations.
Rhoda Bernard, Ed.D., is Managing Director of the Berklee Institute for Arts
Education and Special Needs, Berklee College of Music. Research focuses
on dis/ability studies and arts education, music educator professional identity,
­qualitative research methods, and researcher subjectivity.
Sabine Klinger, Dr. phil., is Assistant Professor at the Department of Education,
University of Graz, Austria. Research focuses on social work, gender studies,
diversity, digitalization, feminist teaching in higher education.
Sarah Robinson, Ph.D., is Associate Professor and Educational Anthropologist
at the Centre for Teaching Development and Digital Media at Aarhus University,
Denmark. Research focuses on entrepreneurial learning, models for the future
university, curriculum reform, and teacher agency.
Ethnography in Higher Education:
An Introduction

Clemens Wieser and Angela Pilch Ortega

1 Our Starting Point

Ethnographic research in higher education is gaining momentum. In the last

10 years, we saw a great increase in publications, and more and more researchers
endorse ethnography because of its distinctive qualities and its productivity for
research in higher education: Ethnography is commended for its unique approach
to social practices through continuous and immediate experience in field work,
and its unfragmented methodical attention to situations, interactions, and expe-
riences. This attention is realised through an field-specific opportunism that is
unique to the educational ethnography, a methodology that enables the selection
of conclusive data subsequent to an initially unstructured data collection (Ham-
mersley 2017; Walford 2018). These distinctive qualities translate into a set of
principles for ethnographic research: Ethnography is a research approach that
does take place over time, and engages in an exploration of different situations in
the field in order to include a wide range of practices and participant perspectives.
This does require time in the field, and continuous reflection on the contexts and
processes to which these situations relate. Alongside this, ethnographic research
also comes with an interest to illustrate the relationship between situated micro
processes of practice, meso processes of a local community, and macro processes

C. Wieser (*)
Danish School of Education, Aarhus University, Aarhus, Denmark
e-mail: wie@edu.au.dk
A. Pilch Ortega
Department of Education, University of Graz, Graz, Austria
e-mail: angela.pilch-ortega@uni-graz.at

© Springer Fachmedien Wiesbaden GmbH, part of Springer Nature 2020 1

C. Wieser and A. Pilch Ortega (eds.), Ethnography in Higher Education, Doing
Higher Education, https://doi.org/10.1007/978-3-658-30381-5_1
2 C. Wieser and A. Pilch Ortega

on socio-historical or political level, which goes beyond the insular microscopic

analysis of interaction or the detached macroscopic analysis of discourses and
policies.
The unique qualities and principles of ethnographic research are especially
fruitful for research on higher education, which can be characterized by its entan-
gled arrangement of different spaces—spaces of learning and teaching, spaces
of research, networking spaces, and spaces of higher education policy. What is
characteristic for these spaces is their relation to each other, and with respect to
research on higher education, their entanglement necessitates an approach that
can illustrate the links between them. Educational ethnographers highlight that
ethnography is particularly fit to explore and illustrate these links, because it pro-
vides a strategy to select appropriate data sets, and to assemble these data sets
into compelling collages (Beach 2010). In ethnography, such collages are built
on participant observation and field notes, but more often than not, ethnographic
accounts include other data, such as video data of interactions, individual and col-
lective self-representations of participants (such as blogs, video diaries, drawings,
mappings), different types of interviews, artefacts, or sounds—altogether chosen
because they enable “seeing voices” of participants, and because they make us
aware of the noises and sounds that shape the ecology of social spaces (Forsey
2010; Maeder 2014).
The development of ethnographic research in higher education is driven by
different regional and international networks, which creates a heterogeneous
landscape and makes it difficult to identify something like an established field
that can be confidently referred to as the ethnography of higher education (see
also Forsey in this volume). This may be due to the limited meeting spaces for
educational ethnography that emphatically focus on higher education. However,
the situation still allows to build on previous conferences, symposia, and special
issues have started conversations on ethnographic research in higher education,
bringing together researchers from different research environments in order to
explore ethnographies in higher education in general (e.g. Pabian 2014), or in
order to look at more specific topics such as university reforms between global
knowledge economy and regional reforms (e.g. Wright and Rabo 2010; Wright
et al. 2019). These conversations made clear that ethnographic research is built on
diverse premises and traditions, and that most ethnographers rely on a specific set
of such premises and traditions, which shapes their culture of doing ethnography.
This culture might reflect a certain regional consensus, even though there might
be even local cultural differences in the conduct of ethnographic fieldwork and
analysis (Beach 2010, p. 50; Breidenstein 2017, p. 11). It might also reflect on
the fact that becoming an ethnographer is embedded in local academic cultures,
Ethnography in Higher Education: An Introduction 3

which shape, enable, and disable research experiences, backgrounds, professional

friendships, and contexts of research (Katz 2019).
Altogether, this leads to a situation which requires a certain tolerance towards
difference, a belief that each of the ethnographic cultures we meet can be seen
as a reflection of a local research regime, and an openness to explore the focal
qualities that these cultures may reveal when we listen to them. Furthermore,
the situation illustrates that much ethnographic research comes with an implicit
commitment to cultural relativism, which is also key to the empirical approach
endorsed in ethnography (cf. also Hammersley 2018). After all, ethnography
is empirical in the very concrete sense of the word: It is experience-based, and
refrains from temptations of standardization and its promise of methodical con-
trol, in favour of methodological opportunism and cultural relativism (Knoblauch
2011; Kusch 2019). This relativist approach relates to the famous verdict “any-
thing goes”—which according to Feyerabend (1993, p. 159) means to “make my
selection in a highly individual and idiosyncratic way”. Starting with this verdict,
our book can be seen as a collection of individual and idiosyncratic ways of doing
ethnography in higher education. Together, this collection might not lead to a col-
lective return to “fundamental principles” of ethnographic inquiry (Beach et al.
2018), but it might lead the observant reader to some reflections with respect to
the own approach to doing ethnography in the face of the many modalities of eth-
nography that exist, and to some inspirations with respect to how ethnographic
research can be done.
This book includes a collection of chapters that present ethnographic stud-
ies on higher education, reflect on teaching ethnography, and discuss innovation
in ethnographic methods. Starting point for this collection was the Rethinking
Educational Ethnography Conference 2019 in Graz, which brought together a
group of ethnographers that engage in higher education. The conference is part
of a larger conference series that was started in 2010, grounded in a discussion
of emerging concerns in ethnographic research. This discussion started at the
first Rethinking Educational Ethnography Conference, dedicated to virtual eth-
nography. Until today, eight international conferences were organized in Borås,
Helsinki, Porto, Barcelona, Napoli, Copenhagen, Klaipeda, Budapest, and Graz.
Each year, we use the conference as a meeting space to discuss topics related to
ethnographic epistemology, methodology, and practice—the outcome of which
can be found in previous publications related to the conference series (Hernán-
dez Hernández et al. 2013; Landri et al. 2014). At the same time, the Rethinking
Educational Ethnography Conference is relatively small and offers only a lim-
ited number of sessions to enable fruitful conversations and discussions amongst
participants. The conference culture is to circulate papers before the conference,
4 C. Wieser and A. Pilch Ortega

and to organise sessions that provide time for a short presentation, where authors
can emphasise main points and arguments, while the majority of the time in the
sessions is dedicated to a conversation on the paper. Our conference series takes
pride in its inclusive approach, and aims to create an atmosphere that welcomes
innovation, where experienced and inexperienced researchers have the opportu-
nity to meet, talk and socialize. The eighth conference in Graz has been built on
the culture of previous Rethinking Educational Ethnography Conferences, and
was organised by Clemens Wieser and Angela Pilch Ortega at University of Graz,
in collaboration with the European Educational Research Association EERA Net-
work 19, the Ethnography network.
The thematic focus of the book reflects the conference theme, which high-
lighted three issues for discussion: Ethnography as a methodology for research
on higher education, ethnography as a methodology that engages students in
research, and innovation in ethnographic methods. With respect to research on
higher education, we argued that ethnography provides an elaborate methodology
that emphasises the significance of meanings students, researchers, and univer-
sity leadership attribute to higher education. Ethnography investigates the every-
day life in higher education, from classroom interactions to faculty meetings on
university policy, and employs a range of data collection methods to document
what is going on in universities. Ethnography thus seems particularly appropri-
ate to address experiences and challenges of students and researchers in higher
education. With respect to ethnography as a methodology that engages students
in research, we illustrated the benefits of acquiring ethnographic skills: Ethno-
graphic skills enable students to gain inside knowledge into contexts inside and
outside of universities (cf. Robinson, in this volume), knowledge that is particu-
larly relevant for professional and community development. Such inside knowl-
edge yields the possibility to connect people, and to reveal and address difference
in positions and experiences. These issues reflect in the call for papers. Our call
for papers specifically invited contributions that addressed one or several of the
following issues:

• Ethnographic studies on higher education contexts: Teaching and learning pro-

cesses in higher education, curriculum and university development, student
engagement and drop-out, inequality in higher education, student cultures and
diversity
• Teaching ethnography in higher education: Approaches, benefits and chal-
lenges in acquiring a dynamic methodology
• Innovation in ethnographic methods: Auto-ethnography, approaches to virtual
ethnography, and approaches to the analysis of diverse ethnographic data
Ethnography in Higher Education: An Introduction 5

More generally, the Rethinking Educational Ethnography Conference also invited

papers that reflect and build on the current discussion of ethnographic episte-
mology, methodology, and practice. After the conference, the authors who pre-
sented a paper had the option to be included in this book, and were invited to
develop their conference paper into a book chapter, based on the feedback that
they received during the conference. The vast majority of authors opted for this,
and the author group that gathered in this book entered a peer review process that
took place in two rounds, to make sure that the chapters that you can find in this
book are coherent in argumentation, consistent in style, and rigorous in their illus-
tration of academic considerations and empirical findings. The chapters reflect the
work of this group of authors, which ranges across the three overarching issues of
the conference, and which is united by the careful attention to the everyday life in
higher education, the unexpected exception of the rule, and the implicit meanings
of practice. In line with the issues of the conference, the book is made up of three
parts: Part I focuses on Ethnographic Studies in Higher Education, part II focuses
on Teaching Ethnography, and part III focuses on Innovation in ethnographic
methods. Each part is led by a contribution from one of the keynote speakers of
the conference: Martin Forsey, Sarah Robinson, and Christoph Maeder. The fol-
lowing sections give a quick overview over the chapters.

2 Part I. Ethnographic Studies in Higher Education

In the first chapter Questions of Imagination: On the Dearth of Ethnography in

Higher Education, Martin Forsey reflects on the absence of ethnography research
in higher education. Starting with the question “What is going on here?”, the
chapter brings together a range of ethnographic perspectives to argue that the way
in which ethnography is imagined and practiced significantly contributes to our
beliefs about the prevalence of ethnography in higher education. Through vari-
ous imaginaries of ethnographic practice, the chapter explores opportunities and
barriers in which ethnography can be practiced in the field of higher education.
The chapter concludes with the argument that ethnographic studies in higher edu-
cation need to build more legitimacy than they currently enjoy, both inside and
outside of higher education.
Clemens Wieser focuses on Teaching Expertise in Higher Education, and
explores how an experienced university teacher maintained constructive align-
ment in practice. The chapter builds on the theoretical consideration that both
personal and practical knowledge are essential for teaching. Taking a look at
teaching expertise in higher education, the chapter presents a knowledge devel-
6 C. Wieser and A. Pilch Ortega

opment model that frames teaching as a practical set of orientations that guide
awareness and enable situated appraisal, and a personal set of orientations that
enables the problematisation of teaching experiences. This model provides the
background for an ethnographic case study at the University of Copenhagen,
which explores the professional development of an experienced teacher at the
Faculty of Science. The case study illustrates that the teachers’ work particularly
focuses on maintaining constructive alignment for students.
Miriam Madsen illustrates a Post-Humanist Critical University Ethnography.
The chapter highlights the potential of a critical-creative reconfiguration of cri-
tique, and aims to stimulate a rethinking of ethnographic research practice that
challenges existing power relations and creates a space for gathering main univer-
sity actors, such as students, academics and managers. The chapter provides an
outline of post-humanist philosophy, and illustrates ways in which this theoretical
position links to ethnographic research. In a next step, the chapter proposes an
innovative arrangement of ethnographic research practice that explores ways in
which philosophical ideas can be operationalised into methodological decisions.
Consequently, the chapter presents parts of an empirical analysis that exemplifies
how a critical-creative ethnography can avoid the reproduction of power relations.
The chapter “Process not product”: Rethinking Feminist Teaching across
Disciplines with Autoethnographic Trialogues by Daniela Jauk, Sabine Klinger
and Nicole Pruckermayer aims to address feminist teaching through autoeth-
nographic trialogues. In their writing, autoethnography is used as a method for
­self-interrogation in three voices. As an author team with different approaches to
gender studies and feminism, they explore their feminist practice of teaching, and
bring together their personal pathways and the question of how it shapes teaching
practice. The reflection and re-construction of heteronormative and patriarchal-
bias in knowledge production processes and the implementation of intersectional
strategies is part of their feminist teaching practice. Questioning the universality
of feminist ideas of teaching and underlining the procedural character of their
exploration, they offer critical reflections and inspire critical thinking and practice
within feminist teaching spaces.

3 Part II. Teaching Ethnography

Sarah Robinson’s chapter Ethnography for Engaging Students with Higher

Education and Societal Issues presents ways in which we can shift away from
a neoliberal focus in education. While educational institutions are under critique
because they do not prepare students to respond to challenges of a future that is
Ethnography in Higher Education: An Introduction 7

changing and unpredictable, entrepreneurial mindsets and neoliberal discourses

have deeply influenced university structures. The chapter emphasises that ethnog-
raphy provides the means to engage students with knowledge that links to real life
issues, and empowers active citizenship. More specifically, this engagement relies
on the Scandinavian definition of entrepreneurship, and a change maker model
that is used for teaching at Aarhus University in Denmark. Ethnography here
becomes a pedagogical tool that involves students in the process of knowledge
production and the exploration of societal issues.
The chapter Teaching Ethnographical Methods: Research Workshops for Stu-
dents as a Space for Critical Reflection on Knowledge Production by Angela
Pilch Ortega also focuses on ethnography as a pedagogical tool that offers oppor-
tunities for critical reflection on knowledge production processes. She argues that
knowledge production and the formation of opinions is shaped by patterns of
interpretation that remain widely tacit. The author argues that research workshops
provide a space for critical reflection on such tacit knowledge, and that these
research workshops encourage students to question their personal assumptions.
Based on the analysis of a research workshop on qualitative research methods for
students, the chapter gives insights into some of the challenges that teachers may
face when doing research on ethnically sensitive topics.
With their chapter We Are, I Am, You Are: “Joining in” as a Pedagogy and
Research Tool, Corinne McKamey, Cleti Cervoni, and Rhoda Bernard reflect on
their approach of “joining in” both with respect to its pedagogical function as
well as its function for research. Joining in as an educational tool has been devel-
oped as a common practice of their teaching and research activity. The authors
argue that the logic of joining in is more than a tool—it is an approach to teaching
and research that questions the idea of a single powerful professor in the room. In
their chapter, they give three examples which illustrate how joining in can be used
in a range of contexts in order to collect, analyse, and reflect on empirical data.

4 Part III. Innovation in Ethnographic Methods

In the chapter The Problem of the Definition of the Situation in Educational Eth-
nography, Christoph Maeder takes an interactionist perspective to elaborate on
the concept of situation in educational ethnography. Based on the fact that we all
have a familiarity with the educational system and its routinized and embodied
membership knowledge, the chapter unfolds the argument that it is necessary to
look at pedagogical situations as professional strangers in order to construct how
people in a classroom act as educators and students. This interest in the construc-
8 C. Wieser and A. Pilch Ortega

tion of a pedagogical situation leads towards an illustration of molecules of peda-

gogical situations, which starts out with Goffman’s question “What is going on
here?”, and presents ethnomethodological concepts for the analysis of pedagogi-
cal interaction. Ultimately, this illustration underlines one central asset of ethno-
graphic research on education, namely that it can provide precise descriptions and
systematic analysis based on participant observation.
In the chapter Going Dark, Ned Barker offers some reflections on doing eth-
nography in higher education. In his chapter, he problematizes the privileged
use of observation in ethnographic traditions and the tendency to fade in terms
of visibility and immediacy within the research process. The chapter provides an
argument that permanent reflection is a core practice of ethnographic research.
Without this permanent reflection, we are left in the dark and unable to find a way
to respond to the nittygritty qualitative nature of ethnography. Drawing on two
methodological vignettes, he gives insights into the reflection process of his PhD
research, with the intention to uncover methodological tensions and to offer pos-
sibilities of being lured into darkness whilst doing participant observation.
Finally, the chapter Virtual Networks and Asynchronous Communities: Meth-
odological Reflections on the Digital by Darlinda Moreira offers a reflection on
methodological aspects of ethnographic research in a digital educational field.
The chapter raises methodological issues and challenges when doing research on
cyberspaces, virtual networks and the asynchronous communities. Moreover, it
underlines the specific modes of communication and interaction of cyberspaces
that need to be considered when doing research in this area. Her reflections focus
on specific challenges of doing participant observation in a cyberspace context.

5 Discussion

The conversation on Ethnography in Higher Education that this book provides is

situated within the broader economic, societal and regional contexts of universi-
ties, and provides an understanding of whether and how ethnography is respon-
sive to the methodological challenges of exploring higher education, how we
can teach ethnography in higher education, and how we can arrive at innovation
in ethnographic methods. Each of the chapters in the book reflects on empirical
data, providing critical insight into the possibilities that educational ethnography
offers in higher education, as well as exploring issues and challenges surround-
ing the methodology. Reading the chapters in relation to each other, the individual
contributions also go beyond the three main issues of the book, addressing a range
of further issues: Some authors focus on the ways in which educational ethnog-
Questions of Imagination: On the Dearth of Ethnography … 21

The requirements of detailed observations and engagement with the minu-

tiae of everyday life over an extended period of time, reaching into the native
worldview in order to visualise the whole of the social world they inhabit, have
become part of anthropological common sense, and, by implication, an ethno-
graphic ideal. Following Gramsci’s (1985, p. 421) use of common sense as the
­taken-for-granted, self-evident scientific truths emerging out of a particular time
and place, there is a strong sense of these “truths” becoming relatively rigid forms
of popular knowledge as they enter into common circulation, which in the case of
ethnography refers to movement around disciplinary corridors much more than in
arenas beyond the academy—as common as it usually gets. Rendered by Gramsci
as part of part of a scientific folklore, there is a mythic quality to his notion of
common sense, which simultaneously reflects and produces knowledge through
training and socialisation. The norms and forms of the common-sensical views of
fieldwork, often used as a synonym for ethnography (Ingold 2008), have become
part of a “pedagogical routine” (Marcus 2009, p. 16) helping form a researcher’s
habitus. As part of routinized behaviour such customary pedagogies often trans-
late into practices that are difficult to disrupt and dislodge for a variety of struc-
tural and personal reasons.

3.2 Ethnography and the Village

To help exemplify some of the forms this common sense takes in relation to
HE, I turn to one of the best-known ethnographic traversals of higher education
of our time in Rebekah Nathan’s My Freshman Year (2005). Nathan chose a stu-
dent dormitory as the logical place to focus her attention, assuming the identity
of a l­ive-in first year student at her home university for the whole of an academic
year. On the cover of the book, Lois Weis, who also wrote a notable ethnography
based on the experiences of Black students in a community college in the USA
(Weis 1985), describes how “Rebekah Nathan uses her well-honed anthropologi-
cal skills to study the “university as a village”” (my emphasis). Nathan seemed to
anticipate the dormitory as village-like, expecting students’ lives “to be more pub-
lic, … for students to be involved with dorm mates in a number of joint events”
(p. 32). However, she found instead a student dormitory existence mainly enacted
behind closed doors and a college life “in which no one is in the same place at the
same time” (p. 38).
Insofar as it reflects the Malinowskian fieldwork mythos, seeking the vil-
lage in ethnographic work is understandable; but, ultimately, it is a puzzling and
inadequate metaphor, in many, if not most settings, including perhaps villages
Another random document with
no related content on Scribd:
vaiti, vaikkakin hänellä oli sentnerin paino omallatunnollaan.

"Uskotko sinä, että olen viaton?" kysyi Schorn sitte.

"Kyllä", vastasi agitaattori lujasti ja varmasti eikä mikään oikeuden

enkeli tullut ja reväissyt tällä hetkellä naamiota hänen kasvoiltaan.

"Pidä kaikki kunnossa, Gustav", sanoi tuomittu jälleen, kuten

ennen niin usein. "Suutele vaimoani ja lapsiani minun nimessäni ja
sano heille, että ajatuksissani olen aina heidän luonansa. Olet nyt
herra talossa, isännöi hyvin, vuosi menee, ja minä luotan ikuiseen
tuomariin. Päivä tuo totuuden esille."

Hän halusi kuulla jotakin valtiopäivävaalin kulusta, mutta he eivät

olleet kahden kesken.

Hän sanoi vain, edellyttäen Rassmannin ymmärtävän.

"Ja asiasi käy hyvin?"

"Oivallisesti, huomenna tulee ratkaisu", kuului valheellinen

vastaus.

"Tämän vien parhaana lohdutuksena mukaani", sanoi Schorn

viimeiseksi sanakseen. —

Rassmann oli tosiaankin herra talossa, hänellä oli valtikka

kokonaan käsissään. Hän ei ollut enää ainoastaan unelmissaan
tämän pienen paratiisin omistaja, hän oli sitä valveilla, täydellä
tajullaan. Jokainen askel, jokainen toimenpide, mihin hän ryhtyi,
vahvisti häntä siinä tietoisuudessa.

Mutta hänen isännöimisensä!

 Rassmann ei ymmärtänyt mitään liikeasioista: se oli ensi kivi
raunioon. Liiketuttavat huomasivat sen parhaiten; seuraus siitä oli,
että he vähitellen rajottivat tilauksiaan, vaikkakaan eivät niitä
kokonaan lakkauttaneet myötätuntoisuudesta rouva Schornin
onnettomuutta kohtaan. Lisäksi tuli, ettei Rassmann voinut omin
käsin ryhtyä työhön, mutta esiintyi sitä mahtavampana kisällejä
kohtaan. Ennen olivat he työpajassaan harvoin suuttuneet, nyt ei
kulunut ainoakaan viikkoa, ettei joku työntekijöistä olisi mieluummin
muuttanut kuin enää jäänyt epävarmuuteen.

Seuraus siitä oli, että ne työt, jotka vielä saatiin, lyötiin laimin
eivätkä valmistuneet oikeaan aikaan.

Niin poistui tilaaja toisensa jälkeen; ja lopuksi oli puusepän työssä

ainoastaan yksi mies eikä hänelläkään työtä riittämään. Sorvaustyö
oli jo aikoja sitten lakannut, kun Schorn, tämän ammatin ainoa etevä
edustaja kaupungissa, oli poissa ammattitaitoineen.

Niin jäi pääasialliseksi tulolähteeksi puotiliike.

Mutta ikäänkuin olisi Schornin tuomion jälkeen kohdannut kirous

koko taloa, niin kohdistuivat koko talon ikävät ilmiöt myös valmiiden
tavarain kauppaan. Ostajat vähenivät vähenemistään, ja nekin, jotka
tulivat, tulivat enemmän uteliaisuuttaan tyydyttääkseen. Mihin Hanna
katsoikin, ei hän kohdannut avointa, vapaata katsetta, ei henkilöä,
jolle olisi voinut uskoa luottamuksensa. Lopulta jäi hänelle vain
Rassmann, joka osasi hänen surulliset kasvonsa kirkastaa.

"Kaikki tulee jälleen paremmaksi", sanoi tämä vain jotakin

sanoakseen. "Koskeeko syyllisyys sitte tosiaankin meitä molempia?
Emmekö koeta parastamme? Pää pystyyn, Hanna, olenhan minä
luonanne."
 Oi, niin, ystävä oli hänen luonaan. Sen huomasi hän
uudistuneesta hellyydestä, jolla tämä hänet hulvasi. Ja jokaisessa
sellaisessa tilaisuudessa halasi tämä ystävä hiljaa, mutta
järjestelmällisesti vanhaan puuhaansa: hän koetti vaimon rinnassa
tukahduttaa jokaisen ajatuksen miestään kohtaan.

"Hanna", sanoi hän sitte, "mitä siitä sitte tulee, kun Vilhelm palaa?
Vannon teille, että olen teidän totinen ystävänne, mutta juuri siksi
täytyy minun katsoa tulevaisuuteen teidän puolestanne. Miehenne
on ainaiseksi kunniaton mies, ja vaikkei tänään kukaan voi sälyttää
hänen rikostaan teidän eikä lastenne hartioille, niin tehdään se
silloin, kun hän on jälleen luonanne, Hanna, teidän täytyy —"

Nuori vaimo hypähti pystyyn ikäänkuin hänen eteensä olisi astunut

valoisa olento, joka varotti häntä tähän hurmahenkeen nähden;
mutta seuraavana hetkenä tunsi hän jälleen olevansa Rassmannin
vallassa.

Hän sanoi tosin: "Mutta taivaan tähden, mitä teillä on oikein

mielessänne, Gustav!" — mutta heti osasi Rassmann viedä
ajatukset eteenpäin.

"Hanna", alotti hän uudelleen, "kommunismin lakien mukaan ei

teidän tarvitse enää elää miehenne kanssa yhdessä. Tahdotteko
silloin iät kaiket käydä kuritushuonevangin rouvasta? Vilhelm on itse
sanonut minulle, ettei hän enää vapaaksi päästyään tahdo koskaan
käydä miehestänne. Ette tee mitään rikosta, vaikkakin hänestä
eroatte — nyt vasta olette sopimattomat toisillenne. — Ettekö näe
joka päivä, kuinka luonnottomat ja sietämättömät nykyiset olosuhteet
ovat? Oletteko te tehnyt kenellekään mitään pahaa? Oletteko te
vastuunalainen miehenne teoista? Ette. Ja kuitenkin karttavat teitä
kaikki, vetääntyvät pois luotanne. Jokainen on valmis teitä
loukkaamaan, sälyttämään häpeän niskoillenne, tärvelemään
perintönne, saattamaan teidät häviöön."

Tämän käsitti rouva Schorn. Hänen povessaan aaltoili, ja hän

sanoi nyreissään:

"Niin, Gustav, olette oikeassa, en ole tehnyt kenellekään mitään,

mutta minua halveksitaan, ja kaikki on mieheni syy. Mutta minä teen
samoin: vastaan halveksimalla."

Tämä oli vain hetkellistä katkeruutta; mutta kuinka Rassmann

ottikaan heti tämän nuoren rouvan mielialan täydestä! Kuinka
ymmärsi hän suloisesti imarrella, näytellä uhrautuvaisuutta, vaimon
mieltä yhä hullaannuttaa!

Mutta milloin kaupungissa puhuttiin Schornin talosta, puhuttiin siitä

kuin pahennuksen pesästä. Äidit ja isät katsoivat samalla huolissaan
ympärilleen, olivatko heidän tyttärensä saapuvilla.

"Onko sitä enää pidettävä säällisenä rouvana", sanottiin sitte, "joka

ei häpeä asua vieraan miehen kanssa saman katon alla, vaikka
kaikki tietävät että hän on naimisissa ja hänen miehensä
kuritushuoneessa?"… "Voiko sellaista vaimoa enää pitää arvossa?
Voiko sellaisen olennon kanssa enää olla tekemisissä?"… Ja sitte
seurasivat vanhat puheenparret sosialistisesta yhteiskunnasta…
Niinhän oli aina, villi avioliitto oli aina ollut sosialistin toive; tässä se
taas nähtiin selvästi j.n.e.

Niin kuluivat kaksi ensimäistä kuukautta, Schornin ollessa poissa.

Juttelu rouva Schornista ja hänen rakastajastaan, kuten Rassmannia
yleensä nimitettiin, kulki entistä uraansa, yhteyttä heidän kanssaan
vältettiin samalla tarkkuudella kuin ennenkin. Liike meni yhä
enemmän alaspäin. Rassmann koetti saada ulkona olevat saatavat
perityksi niin pian kuin mahdollista, se oli hänen pääasiallinen
työskentelynsä.

Talvi oli saapunut kaikessa ankaruudessaan, ja pureva pakkanen

kutsui houkuttelevammin kuin koskaan viivähtämään kapakassa.
Rassmann tunsi eräänä päivänä vanhan kaipauksensa sinne.
Hänellä ei ollut mitään tehtävää, päivät olivat niin lyhyet, että maksoi
tuskin nousta vuoteestaan — mikä oli silloin parempaa kuin viettää
iltansa kapakassa ja pitää suurta suuta.

Nyt vasta voi agitaattori oikein lyödä täyteen rahakukkaroonsa, nyt

vasta tahtoi hän kaikille näyttää, mitä hän oikeastaan oli, ja vaikkapa
kunnialliset ihmiset kääntyivätkin hänestä pois, kuten ihmisestä, joka
petti oman ystävänsä — niin oli sentään aina elukoita, jotka
kumarsivat rahan kilinälle kuten ennenkin ja kohottivat hattuaan.
Ainakaan ravintolan isännällä ei ollut mitään syytä kieltää
kunnioitustaan vanhalta vieraaltaan, jota hänen oli kiittäminen niin
monesta kirkkaasta taalarista.

Lopulta, kun Rassmannin oli uudelleen onnistunut koota joukko

syöpäläisiä ympärilleen, istui hän juopottelemassa aamusta iltaan
kuten ennenkin.

Hannalle osasi hän selittää sellaisen elämänsä sanomalla, että

hänen täytyi koettaa houkutella vanhat liiketuttavat takaisin.

Sellainen elämä luonnollisesti maksoi rahaa! Ja liikkeen tulot

vähenivät päivästä päivään. Mutta Rassmann ei koskaan huolehtinut
huomisesta; nyt vielä vähemmin kuin ennen; Kultaisessa leijonassa
kuuli hän eräänä iltana jutun, että herra Antonius Pätzoldtilla, joka
nyt oli kokonaan vajonnut viinapulloon, olisi seuraavana päivänä
ryöstö, jonka jälkeen hänen "salonkinsa" todennäköisesti sulettaisiin.

Tämä juttu olikin totta.

Marat toisen liike oli mennyt alaspäin vielä nopeammin kuin

Schornin. Kaksi hänen entistä apulaistaan olivat sijottuneet lähistöön
ja vakavuudellaan vieneet entisen esimiehensä vieraat aivan hänen
nenänsä edestä. Hän oli alituiseen juovuksissa ja alkoi kohta riidellä
jokaisen uuden apulaisensa kanssa, niin ettei kukaan enää tahtonut
tulla hänelle työhön. Häneltä itseltään eivät kansalaiset taasen
tahtoneet palvelusta, sillä silloin olivat he vaarassa joutua jonakin
onnetonna minuuttina pienen kähertäjän uhriksi sitä enemmän, kun
tämä hirmuinen mies silloin tällöin humalapäissään päästeli
suustaan epäiltäviä sanoja, jotka puhuivat joukkotelotuksista,
giljotiinista ja vallankumouksellisista tuomioistuimista.

Niin kävi että tilavassa salongissa pistäytyi ainoastaan sattumalta

joku vieras, joka ei kuitenkaan "kuningasmielisten" mielestä "kaalia
rasvottanut".

Niin tuli sitten ratkaisu. Vuokraansa ei aviopari ollut maksanut jo

neljännesvuoteen. Kaikkialle oli heillä velkoja, leipurille, teurastajalle,
kauppiaalle, yksinpä saippuankeittäjällekin; vaikkei oikeastaan
ollutkaan mitään saippuoitavaa.

Kaikki ahdistivat, kaikki olivat jo jättäneet saamisensa

oikeudellisesti haettavaksi. Oli odotettavissa, että jonakin päivänä
ulosottomies täyttäisi samalla kertaa velvollisuutensa kaikkia
valittajia kohtaan.
 Ahdingossaan pieni kähertäjä mietti omia tuumiaan samalla
heittäen tuhoavia katseita kadun ylitse Schornin taloon.

Rassmann oli jo usein ihmetellyt, että hänen entinen

kapakkatoverinsa väistyi tykkänään hänen tieltään. Agitaattori oli
usein salaa toivonut päästä Pätzoldtin kera entisiin suhteihin,
ollakseen varma hänen ystävyydestään kaikkien tapausten varalta.
Mutta juoppoa tuskin enää sai nähdäkään.

Ja kuitenkin olivat Pätzoldtin ajatukset aina Rassmannin luona, ja

ne suunnitelmat, joita hän salassa takoi, olivat kerran saattavat
agitaattorin hänen käsiinsä.

Ja tuumiaan hauteessaan haki hän vanhaan tapaansa

lohdutustaan pullosta.

Niinpä niin — hänellä olikin syytä huumata omaatuntoaan. Eikö

hän ollut nähnyt, kuinka Rassmann varkauspäivänä oli hypännyt
ikkunasta?

"Jos tämä porvari sen tietäisi", olisi silloin kuullut pienen

kähertäjän usein puhuvan, "mitä hän tarjoisikaan jos minä pitäisin
suuni kiinni —"

Tämä oli se Marat toisen suunnitelma. Hän oli usein ajatellut tätä
kiristyskoetta, nähdessään kuinka puotikassa pysyi yhä tyhjänä ja
velat lisääntyivät, mutta ensin tahtoi hän nähdä saiko agitaattori
tosiaankin valtikan käsiinsä.

Ja nyt oli aika tullut, nyt oli hätä kynnyksellä, nyt oli joko taivuttava
tai taituttava. Nyt sai tämä porvari vetää kassansa esiin, kuten hän
kerran oli imenyt Schornia kaikella hienostuneella viekkaudellaan.
 "Kuritushuoneeseen tulee hän sentään kyllin aikaiseen", täten
koetti herra Pätzoldt puolustaa attentaattiaan, jonka hän oikeastaan
teki Schornin omaisuutta vastaan.

Kultaisen leijonan eräässä nurkassa nähtiin pitkistä ajoista jälleen

Rassmannin ja hänen entisen ystävänsä istuvan yhdessä.

Mitä herra Antonius Pätzoldt kertoi, siitä ei ollut kellään aavistusta,

ainoastaan sen olisi saattanut huomata, että agitaattori näytti
kalpealta kuin seinä ja joka kerta, kun pieni kähertäjä oli
ampumaisillaan yli maalin, kuiskutti hänelle: "Ei niin kovaan, ei niin
kovaan. Voivathan muut kuulla kaiken. Saatte kyllä, mitä tahdotte."

Sinä iltana ei Rassmann jäänyt kauvaksi ravintolaan. Hän hiipi

ulos, aivankuin kummituksia istuisi hänen niskallaan.

Sepäs vielä puuttui, että häneltä nyt riistettäisiin ihanat päivät! Nyt
kun hän puhetaiteellaan oli saanut asiat niin pitkälle, että hänen
lemmittynsä oli taipuvainen ennen pitkää myymään talon ja tavarat,
lähteäksensä hänen kanssansa Ameriikkaan. Ja tämän kurjan
kääpiön täytyi kaikkialle tulla hänen tielleen. Mutta hänen turpansa
täytyi tukkia, sitte sai toistaiseksi olla rauhassa.

Niiden parin päivän kuluessa, jotka Pätzoldt oli agitaattorille

myöntänyt rahan hankkimista vasten, esitti myöskin Schornin
liikeystävä kolmikuukautisen viidensadan taalarin vekselinsä.

Rassmannille ei tullut tämä vekseli odottamatta, mutta hän pyysi

neljän kolmatta tunnin lykkäystä. Ne hänelle myönnettiin.

Niin paljo rahaa? Mistä ne olivat otettavat?

 "Meidän täytyy ottaa kiinnityslaina taloamme vastaan, Hanna",
sanoi hän, "ja sitte koetettava myydä talo niin hyvin kuin mahdollista
—"

Rouva Schorn sanoi vaan pari sanaa, käskien hänen tehdä miten
hyväksi katsoo. Hän jätti jo kotiystävälle vapaat kädet.

Niin päätettiin ottaa kiinnityslaina. Seuraavana päivänä löytyi

kaupungista rahamies, joka suostui antamaan tuhat taalaria
ensimäistä kiinnitystä vastaan.

Suuri vekseli lunastettiin, Pätzoldtin lurjus tyydytettiin.

Nyt oli jälleen elämää Marat toisen kodissa. Kuningasmielinen tuli

jälleen miehelleen hyväksi, lapset saivat leivoksia syödäkseen ja
herra Antonius Pätzoldt otti päivän kunniaksi kaksinkertaisen
annoksen kuminaviinaa.

Oi, että hänelle onnistuisi tämä ensimäinen kepposensa, sitä ei

hän ollut uskonut itsekään. Eikö tässä ollut oivallinen lähde, jota
saattoi käyttää useamminkin hyväkseen.

Herra Antonius Pätzoldt tuli pian siihen. Partaveistään tarvitsi hän

yhä vähemmän. Hän eli humussa ja sumussa.

Marat toiselta ei rahapula enää koskaan loppunut, ja aina kävi hän

Rassmannin kimppuun. Milloin vaati hän pienempiä, milloin
suurempia summia. Ja vaikkakin Rassmann raivoissaan puri
huultansa — Pätzoldtin uhkaukset saivat hänet lannistumaan ja —
maksamaan edelleen.

Rassmann tunsi yhä suurempaa halua talon myymiseen, mutta

niin usein kuin Hanna suostuikin, ei löytynyt sopivaa ostajaa.
Onnettomuus kasaantui onnettomuuden päälle. Pieni Villy tuli äkki
sairaaksi ja kuoli muutaman viikon jälkeen. Tämä oli hirvein suru
rouva Schornille. Ensi kertaa pitkistä ajoista tunsi hän pienokaisen
kirstun ääressä, kuinka häneltä puuttui mies, jonka lemmikki Villy oli.
Rassmann ei huolehtinut hautajaisista, hän istui mieluummin
"Kultaisessa leijonassa".

Jättiläissuuren, uhkaavan nyrkin tavoin nousi äkkiä nuoren vaimon

mieleen ajatus, mitä hänen miehensä sanoisikaan, kun palaisi
rangaistuslaitoksesta ja näkisi miten kaikki oli mennyt alaspäin. Ja
hän — eikö hän ollut hyvällä tiellä unhottaa miehensä?

Mutta hurmahenki Rassmann seisoi jälleen hänen takanaan ja

kuiskutti: "Kuka on kaikkeen syypää? Miehenne — hän on tullut
rikokselliseksi, hän ei ole enää teidän arvoisenne."

Ja sitte ahdisti häntä hurja pelko ajatellessaan hetkeä, jona hänen

miehensä palaisi — kulmikas, mutta rehellinen Schorn, jonka sydän
oli täynnä altista rakkautta ja lapsellista uhrautuvaisuutta.

Kun hän sellaisena seisoisi hänen edessään ja sanoisi:

"Hannaseni, oletko pysynyt minulle uskollisena?" — mitä olisikaan
hänellä silloin vastattavaa? Nuori vaimo vapisi. "Mieluummin paeta
maailman ääreen", tuumi hän sitte.

Rassmannia vastaan ei hänen oma mielipiteensä enää merkinnyt

mitään — hän oli myynyt tälle sielunsa kuin paholaiselle. Agitaattori
hallitsi kuin isäntä. Samalla jatkoi hän vanhoja tapojaan, istui
aamusta iltaan kapakassa. Ja yhä oli hänellä rinnallaan
verenimijänsä, herra Antonius Pätzoldt.
 Saapui päivä, jolloin täytyi ottaa toinen kiinnitys, ainoastaan
saadakseen rahaa välttämättömiin menoihin ja Marat toisen
tyydyttämiseen. Lisäksi tuli, ettei puotiin tahdottu saada luotolla
valmiita tavaroita myytäväksi, vaan entisistäkin laskuista vaativat
saamamiehet suoritusta.

Kaikilta tahoilta ahdistivat velkojat, ja oli lähellä se mahdollisuus,

että talo myytäisiin julkisella pakkohuutokaupalla, jollei viime
hetkessä saataisi ostajaa omasta alotteesta.

Rassmann ponnisteli ponnistelemistaan, hän ilmotti

sanomalehdissä kerta toisensa jälkeen — ei ilmestynyt ketään, joka
olisi maksanut vaaditun summan. Aika kului, Schornin vapautuksen
päivä oli tuleva — ja yhä olivat olot ennallaan. Rassmann selvisi
enää humalastaan yhtä vähän kuin pieni parturikaan; hän joi vain
itsensä huomatakseen.

Hänen täytyi miettiä rohkeimpia suunnitelmia saadakseen käteistä

rahaa;
vähitellen oli hän myynyt rouva Schornin tietämättä enimmät
työkalut.
Jos hän liikutteli kapakassa suuria rahoja, kävi herra Antonius
Pätzoldt kimppuun vaatien puolet.

"Mikä on minun, on sinun", tuli nyt näiden juopporenttujen kesken

täyteen voimaan.

He jakoivat rehellisesti; mutta kuten kaksi varasta, joista toinen ei

luota toiseen.
XVII

Istunut kuritushuoneessa, istunut syyttömästi kuritushuoneessa —

kuinka pian se on sanottu, ja kuinka vaikea sitä on ymmärtää!

Orja, joka tuntee ajajansa ruoskaniskut selässään, hän kestää

kivun murisematta, sillä hän tietää olevansa orja ja taipuu
kohtaloonsa. Maankulkuri, joka maantieltä otetaan kiinni ja viedään
korjuuseen, seuraa vastustelematta, sillä hän tietää, että hän on
siellä ulkona hyödytön ja hän tyytyy siihen. Vieläpä äitikin, köyhä äiti,
joka nälkäisenä harhailee kadulla, kerjäten leipää lapsilleen, ja
jokaisella toisella ovella saa kirouksia almun sijaan — hänkin kantaa
osansa hymyillen, sillä hän tietää kärsivänsä lastensa puolesta. He
kaikki kärsivät vakuutettuina, ettei heillä ole oikeutta murinaan; mutta
mies tuolla, joka vilusta väristen ja sateesta valuen huhtikuun
hämärässä astuu kuraista maantietä, joka vie X:ään, hän vain ei
tiedä miksi hän vuosikauden on kantanut pahantekijän polttomerkkiä,
miksi hänen tukkansa on leikattu lyhyeksi, miksi on hänet puettu
vanginpukuun.

Tämä mies on Vilhelm Schorn.

 Kurja, mitään sanomaton sana on tämä "miksi", kun sen huutaa
maailmaan koko sielunsa tuskalla ja kaiku on ainoa vastaus. Niin,
tämä kysymys se sai Schornin öisin puristamaan kätensä nyrkkiin,
kunnes hän unhotti rukoilemisen ja nousi omaa jumalaansa vastaan.
Sitte itki hän, kunnes kyyneleet kuivuivat, ja miksi, miksi? —

Päivästä päivään oli hän toivonut sanomaa, että todellinen

syyllinen olisi ilmottautunut, ja hän oli vapaa ja edelleen sama
verraton mestari Schorn, joka kohotti kunniallisen nimensä kaiken
muun ylitse — mutta tunnit, päivät, kuukaudet olivat kuluneet — hän
oli yhä numeroitu rangaistusvanki: ilman oikeutta kunnioitukseen ja
pääsemiseen ulkopuolella olevain nauravain ihmisten rinnalle.

Mutta vapautuksen päivä oli tullut, päivä, jona hän vapaana

miehenä sai oleskella vapaiden ihmisten seurassa, keinuttaa
lapsiaan polvellaan kuten ennenkin, itkeä kyllikseen vaimonsa ja
ystävänsä rinnalla.

Mutta eikö hän yhä kantanut kunniattomuuden merkkiä?

Ei, ei — vaikkapa kaikki ihmiset pitäisivät häntä syyllisenä, niin ei

varmaan hänen vaimonsa. Eikö Rassmann ollut pitänyt häntä
viatonna? Ja ajattelisiko hänen vaimonsa toisin? Oi, jo ajatuskin, että
se voisi olla mahdollista, näytti hänestä rangaistavalta.

"Oi, Hanna, oi, Gustav, oi, Villy, oi, Liisu!"

Niin ylimaailmallisen huokaavasti kuin Schorn lausui nämä

rakkaidensa nimet ristissä käsin yön tummaa taivasta kohden ei
konsanaan ole kaikunut kaihonhuuto kurjuuden ruoskimasta ja
kuitenkin toivon läpitunkemasta ihmissielusta.
 Oi, lämmin huone kotona, uskollinen ystävä, rakastava vaimo,
nauravat lapset, oi kuinka tämä kaikki viittoikaan häntä vastaan
iloisia tulotervehdyksiä.

Sade pieksi Schornia vasten kasvoja, huhtikuun inha tuuli vinkui

hänen päänsä ympärillä — hän ei niitä huomannut. Hän olisi nyt
voinut kulkea kuinka pitkälle tahansa, tiesihän hän, että hänellä oli
jälleen päämäärä. Hän ei palattuaan tahtonut enää kauvemmaksi
jäädä kaupunkiin. Vaimonsa, lastensa ja ystävänsä kera tahtoi hän
etsiä uuden kotiseudun, missä häntä ei tunnettu, ei tiedetty mitään
hänen entisyydestään.

Rassmann oli varmaan pitänyt liikkeen kunnossa, olihan hän

siihen jo aika hyvin perehtynyt ja oli niin nokkela ja varustettu
monenlaisilla tiedoilla.

Ja sitten valtiopäivävaali — oikein, hänet oli aikoja sitte täydytty

valita edusmieheksi. Oi, mitä suuria asioita olikaan täytynyt tapahtua
näinä hirveinä kahtenatoista kuukautena. Varmasti oli silloin niin
paljo kerrottavaa, juteltavaa ja kyseltävää, että pahat muistot pian
häipyivät menneisyyteen. Oi, kuinka he ottaisivat hänet vastaan, kun
ovi aukenisi ja hän astuisi sisään. —

Schorn kuuli jo hengessä vaimonsa riemuhuudon, lastensa

ilakoimisen, ystävänsä sydämellisen tervehdyksen. Eikö hän toki
ollut heitä kaikkia valmistanut tuloonsa, kirjottamalla heille muutamia
päiviä sitte.

Olisipa hän vain tiennyt, ettei Rassmann ollut kirjettä Hannalle

lainkaan näyttänyt, vaan kironnut ja toivonut hänen ainaiseksi
häipyvän!
 Niin astuessaan tietään hengessään maalaillen näitä suloisia
kuvia tunsi Schorn jo lämmittävän hengähdyksen, joka herätti hänet
uuteen elämään ja kannusti hänen voimiaan. Sadekin lakkasi ja ilma
tuli puhtaammaksi ja läpinäkyvämmäksi. Loitompaa pilkkui jo valoja
näkyviin. Schornilla oli jo päämääränsä, vanha kotinsa, silmiensä
edessä. Tuolla näki raatihuoneen tornin ikäänkuin äänettömän
tunnusmerkin, lähellä sitä kohosi kirkon torni taivasta kohden;
ensimäinen katu kaupungin puistikosta, jonka pensaat ja puut
ojentelivat paljaita, vettävaluvia oksiaan häntä vastaan, oli jo se,
jonka varrella hänen talonsa, hänen vanha paratiisinsa sijaitsi.

Oi, kuinka sykkikään hänen sydämensä, kuinka hänen verensä

melkein pysähtyi autuaasta hämmennyksestä!

Kadulta ei hän tahtonut astua taloon, ei, kuten varas tahtoi hän
hiipiä puutarhan aitovartta pitkin, kaikkien näkemättä, tuntematta,
ensin seistä kotvan aikaa mykkänä, kädet ristissä kotiaan katsellen;
rukoilla Jumalalta rohkeutta seuraavaa hetkeä varten.

Schorn näki jo maantien loppuvan edessään, hän oli jo kulkenut

tullihuoneen ohitse ja aikoi kulkea puistomaan lävitse, kun hän kuuli
muutamasta haudasta vasemmalta ihmisäänen; kuului siltä kuin
puhuisi jokin juopunut sekamelskaa.

Mutta sitte näytti siltä kuin mies ähkyisi pääsemättä paikaltaan.

Schorn meni paikalle. Hän näki pienen, huolestuneelta näyttävän

miehen, joka, istuen puoleksi kuraisessa haudassa, puoleksi nojaten
muutamaan poppeliin, edelleen koetti nousta pystyyn, mutta aina
kaatui takaisin. Samalla hän viittilöi käsillään ja puhui kaikenlaista,
ikäänkuin hänen edessään seisoisi joku, jonka kanssa hän oli
joutunut riitaan.
 Schorn tunsi Pätzoldtin. Hän oli ravassa ylhäältä alas ja näytti
perin juopuneelta.

"Se ei ollut huonosti", kuuli hän Marat toisen puhuvan yksikseen.

"Mokoma lurjus sanoo, ettei hänellä muka ole enää rahaa, että kaikki
on luistanut tiehensä. Tämä roisto näyttelee nyt suurta porvaria ja —
minun kotiväkeni — no, minun puolestani, he voivat nähdä nälkää.
Minulla ei ole enää, mitään!!" huusi herra Pätzoldt sitte äkkiä
äänekkäästi yöhön, ikäänkuin hänellä olisi tuhansia piruja
manattavana.

Sitte jatkoi hän delirium tremens-monologiaan: "Mutta minä olen

— minä olen kuitenkin nähnyt, kuinka hän — hän silloin hyppäsi
ikkunasta, kun Schorn-parka oli Ehlertillä työssä — — niin, niin, olen
sen kuitenkin nähnyt", huudahti pieni mies raivoissaan, heristäen
nyrkkiään. "Niin, niin, sanon minä! Hän se oikeastaan oli varas, tämä
Rassmann, hän toimitti Schornin kuritushuoneeseen, hänen
vaimonsa, hänen talonsa tähden — niin sanon minä, ja jos minua
vielä niin kovin mulkoilette — olkaa hiljaa, sanon minä, kansalainen,
kuuletteko? — Konventti on koolla — sanon, hänet täytyy viedä
giljotiinille! Tämä petturi, tämä porvari nimeltään Rassmann on
saattanut Schorn-paran perikatoon."

Herra Antonius Pätzoldt koetti nousta jälleen; samalla alkoi hän

laulaa lallattaa jotakin laulua. Sitte kaatui hän jälleen takaperin ja
sanoi uudelleen, kuten tyytyisi kohtaloonsa: "No, se ei ole pahoin —
odottakoon — mutta hän ei tahtonut antaa enää rahaa, no, minun
puolestani ‒ ‒ he voivat kuolla nälkään, sanon minä! Kellä on mitään
sitä vastaan väittämistä?! Vaietkaa vain, ymmärrättekö, älkää vain
puhuko mitään!"

Hän päästi päänsä vaipumaan ja murisi yksikseen.

 Schorn oli kuullut joka tavun.

Hän ei voinut uskoa, mitä oli kuullut, tai —? Hän ei voinut selvästi
ajatella, hänen ohimoissaan kihisi ja kiehui.

Mutta koura, joka seuraavana hetkenä tarttui Marat toiseen, oli

raudanluja. "Sinä valehtelet, kautta Jumalan, sinä valehtelet,
rappiolle joutunut mies", tiuskui Schorn ja nosti istuvan jaloilleen.

"Kuka — mitä—?" enempää juopunut ei voinut saada suustaan,

sillä tuskin oli silmännyt seisovaa kasvoihin, kun hän päästi suustaan
sekavan, valittavan huudon.

Sitte vikisi hän kuin olisi purskahtamaisillaan itkuun. Seuraavassa

hengenvedossa lankesi hän maahan Schornin eleen ja höpisi
edelleen: "Kyllä hän se oli, herra Schorn — minä — näin hänen
hyppäävän ikkunasta, hän on minulle jälkeenpäin tunnustanut
kaiken. Hän yksin on varas. Niin, niin, olen oikeassa! Hän on
keinottelija — koko kaupunki puhuu siitä — hän elää villissä
avioliitossa —"

Schorn sai äkkiä tempauksen, jotta hän kaatui pitkäkseen

maahan.

Schorn teki vääristyneine piirteineen kummituksen vaikutuksen.

Hänen jokainen hermonsa vapisi.

Mutta Pätzoldt jatkoi juopuneen tapaan:

"Varmasti — sanon minä, se on totta — teillä ei ole mitään

sanottavaa — kaikki on ollut huijausta, valtiopäivävaali, kirjojen osto,
kaikki, — kellä on sanottavaa sitä vastaan?! Rosa on saanut kaiken,
viisisataa taalaria myös, tiedän sen — hän on oikea porvari, kuten
kaikki muut."

Mitä Schorn vielä kuuli, se oli pöyristävää. Kymmenen kertaa oli

Schorn kohottanut kätensä tuhotakseen elukan edessään yhdellä
iskulla, mutta inho pidätti hänet siitä.

Hän ei voinut sitä uskoa, ei, ei ikinä!

"Valehtelija, selviä ensin —" Näin sanoen kääntyi hän ja poistui;

mutta hän horjui pehmeässä maassa sinne ja tänne.

Kadun kulmatalon edessä, juuri kuin hänen piti poiketa avonaiselle

pellolle, jäi hän hetkiseksi seisomaan. Tässä oli muutamalle taululle
kiinnitetty ilmoitus, jonka hän luki lyhdyn valossa: "Huomenna,
perjantaina, aamupäivällä 10 aikaan myydään julkisella
huutokaupalla Schornin avioparin talo siihen kuuluvine
irtaimistoineen täkäläisellä raatihuoneella, huone n:ro 4…"

Schorn ei voinut lukea pitemmälle. Kirjaimet tanssivat hänen

silmiensä edessä, kaikki meni hänessä mullinmallin. Hänestä tuntui
kuin se kivinen jättiläiskuva, johon hänen kotinsa häpeä liittyi, olisi
hänen muserrettava jättiläisvoimin.

Niin, nyt uskoi hän kaiken, mitä hulttio maantiellä oli hänelle
kertonut.

Schorn näytti äkkiä muuttuneelta toiseksi olennoksi.

Suomukset, jotka tähän asti olivat sokaisseet hänen silmänsä,

olivat pudonneet.

Kello löi juuri 8, kun hän seisoi talonsa edessä.

 Pilvet olivat hajonneet ja kuu tuli kirkkaana näkyviin. Kaikkialla
näki hän taloissa valoa, omassaankin. Hän hyppäsi yli aidan,
oikeastaan tietämättä, mitä aikoi tehdä. Hän kulki puutarhan lävitse
eteiseen. Katuovi oli avoinna. Ovella oli sama ilmotus kuin
nurkallakin. Hän meni takaisin pihaan ja katsoi työpajaan. Mikäli hän
saattoi nähdä oli se tyhjä. Hän vihelsi hiljaa Amille, koiralle — hän ei
saanut mitään vastausta. Hän hiipi portaita ylös, avasi oven
käytävään, kenenkään häiritsemättä. Hän meni lastenkamariin —
kirkkaassa kuutamossa näki hän kaksi tyhjää kehtoa. Olihan
Pätzoldt hänelle sanonut, että myös Liisu, suloinen valkotukka Liisu,
oli seurannut pikku veikkoaan iäisyyteen.

Syvästi liikutettuna jäi Schorn seisomaan molempain

pikkuvuoteiden eteen.

Silloin säikäytti hänet viereisestä huoneesta kuuluva heleä nauru.

Schorn kuunteli painaen korvansa ovea vasten.

"Hanna" — "Gustav" — "sinä" ja "sinä" kuuli hän.

Hän sysäsi oven auki. Kuului kaksinkertainen kauhun huuto.

Schorn ei ollut enää ihminen.

Hänen vaimonsa toverin sylissä —?

Tuokioksi hän jähmettyi paikoilleen. Sitte ei hän enää tiennyt mitä

teki. Mihin hän katsoikin, näki hän sumua, joka kietoi hänen
mielensä.

Hän teki hyppäyksen. Ja hän ulvahti kamalasti tuskasta.

 "Vapaus, tasa-arvoisuus — roisto!!" huusi hän, ja tämä sulki
silmänsä.

Ja kädet irtautuivat jälleen ja kouristuivat toisen kerran — tällä

kertaa hänen oman vaimonsa kurkkuun, vaimonsa, joka oli vaipunut
polvilleen vavisten ja ristissä käsin, kuin armoa rukoillen.

Mutta Schorn ei nähnyt enää mitään. "Takaisin

kuritushuoneeseen!" kaikui hänen mielessään. "Siellä on todellinen
yhdenvertaisuus."

Kuinka olikaan hän kerran sanonut? "Asia näyttää läheltä katsoen

toiselta kuin ainoastaan ajatellessa!" Tässä oli ollut hänen ainoa
filosofiansa.

*****

"Murhaaja, apuun!" kajahti alhaalta kadulta.

"Schorn on murhannut vaimonsa!" kuului toinen ääni.

"Kaksoismurha se on!" puuttui taasen toinen ääni sekaan. Ikkunat
kilisivät, ovet narisivat, nuoria ja vanhoja riensi paikalle. Poliisi
lähestyi, miehiä kaikenlaisissa aseissa. Kaikki ympäröivät taloa,
mutta kukaan ei uskaltanut tulla lähelle. Silloin ovi sysättiin auki ja
muuan mies astui ulos vaalein kasvoin, paita revittynä auki rinnalta.
Hän puristi rintaansa kuin olisi pakahtumaisillaan.

Hän näytti mieheltä, joka on tehnyt tilin elämänsä kanssa.

Kaikki astuivat takaperin ja pakenivat.

Schorn ojensi kätensä. "Sitokaa minut, olen murhaaja. Olen,

kuristanut vaimoni ja ystäväni — älkää peljätkö."