Advances in Delay tolerant Networks

Dtns Architecture and Enhanced

Performance 2nd Edition Joel J. P. C.
Rodrigues (Editor)
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/advances-in-delay-tolerant-networks-dtns-architectur
e-and-enhanced-performance-2nd-edition-joel-j-p-c-rodrigues-editor/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

e-Health Systems. Theory, Advances and Technical

Applications 1st Edition Joel J.P.C. Rodrigues

https://textbookfull.com/product/e-health-systems-theory-
advances-and-technical-applications-1st-edition-joel-j-p-c-
rodrigues/

Value Networks in Manufacturing: Sustainability and

Performance Excellence 1st Edition Jayantha P Liyanage

https://textbookfull.com/product/value-networks-in-manufacturing-
sustainability-and-performance-excellence-1st-edition-jayantha-p-
liyanage/

Advances and Challenges in Structural Engineering Hugo

Rodrigues

https://textbookfull.com/product/advances-and-challenges-in-
structural-engineering-hugo-rodrigues/

Obesity and Diabetes: Scientific Advances and Best

Practice 2nd Edition Joel Faintuch

https://textbookfull.com/product/obesity-and-diabetes-scientific-
advances-and-best-practice-2nd-edition-joel-faintuch/
Advances in heat transfer 52 1st Edition J P Abraham J
M Gorman W J Minkowycz

https://textbookfull.com/product/advances-in-heat-
transfer-52-1st-edition-j-p-abraham-j-m-gorman-w-j-minkowycz/

Advances in Gain-Scheduling and Fault Tolerant Control

Techniques 1st Edition Damiano Rotondo (Auth.)

https://textbookfull.com/product/advances-in-gain-scheduling-and-
fault-tolerant-control-techniques-1st-edition-damiano-rotondo-
auth/

Architecture Media and Memory Facing Complexity in Post

9 11 New York Joel Mckim

https://textbookfull.com/product/architecture-media-and-memory-
facing-complexity-in-post-9-11-new-york-joel-mckim/

Sustainability Engineering for Enhanced Process Design

and Manufacturing Profitability: Balancing the
Environment through Renewable Resources, 2nd 2nd
Edition Jeffery P. Perl
https://textbookfull.com/product/sustainability-engineering-for-
enhanced-process-design-and-manufacturing-profitability-
balancing-the-environment-through-renewable-resources-2nd-2nd-
edition-jeffery-p-perl/

Philosophy Made Slightly Less Difficult 2nd Edition

Garrett J. Deweese & J. P. Moreland

https://textbookfull.com/product/philosophy-made-slightly-less-
difficult-2nd-edition-garrett-j-deweese-j-p-moreland/
Advances in Delay-tolerant
Networks (DTNs)
Woodhead Publishing Series in Electronic
and Optical Materials

Advances in Delay-
tolerant Networks (DTNs)
Architecture and Enhanced Performance
Second Edition

Edited by

Joel J. P. C. Rodrigues
Federal University of Piauı́ (UFPI), Teresina - PI,
Brazil; Instituto de Telecomunicações, Portugal

An imprint of Elsevier
Woodhead Publishing is an imprint of Elsevier
The Officers’ Mess Business Centre, Royston Road, Duxford, CB22 4QH, United Kingdom
50 Hampshire Street, 5th Floor, Cambridge, MA 02139, United States
The Boulevard, Langford Lane, Kidlington, OX5 1GB, United Kingdom
© 2021 Elsevier Ltd. All rights reserved.
No part of this publication may be reproduced or transmitted in any form or by any means, electronic
or mechanical, including photocopying, recording, or any information storage and retrieval system,
without permission in writing from the publisher. Details on how to seek permission, further
information about the Publisher’s permissions policies and our arrangements with organizations such
as the Copyright Clearance Center and the Copyright Licensing Agency, can be found at our website:
www.elsevier.com/permissions.
This book and the individual contributions contained in it are protected under copyright by the Publisher
(other than as may be noted herein).
Notices
Knowledge and best practice in this field are constantly changing. As new research and experience
broaden our understanding, changes in research methods, professional practices, or medical treatment
may become necessary.
Practitioners and researchers must always rely on their own experience and knowledge in evaluating
and using any information, methods, compounds, or experiments described herein. In using such
information or methods they should be mindful of their own safety and the safety of others, including
parties for whom they have a professional responsibility.
To the fullest extent of the law, neither the Publisher nor the authors, contributors, or editors,
assume any liability for any injury and/or damage to persons or property as a matter of products liability,
negligence or otherwise, or from any use or operation of any methods, products, instructions, or ideas
contained in the material herein.
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
A catalog record for this book is available from the Library of Congress
British Library Cataloguing-in-Publication Data
A catalogue record for this book is available from the British Library
ISBN: 978-0-08-102793-6 (print)
ISBN: 978-0-08-102794-3 (online)

For information on all Woodhead publications

visit our website at https://www.elsevier.com/books-and-journals

Publisher: Matthew Deans

Acquisitions Editor: Kayla Dos Santos
Editorial Project Manager: John Leonard
Production Project Manager: Vijayaraj Purushothaman
Cover Designer: Victoria Pearson
Typeset by SPi Global, India
Contributors

A. Mohammed Ahmed Dalian University of Technology, Dalian, China

M. Asplund Link€oping University, Link€

oping, Sweden

Antoine Auger ISAE-SUPAERO, University of Toulouse, Toulouse, France

Gwilherm Baudic ISAE-SUPAERO, University of Toulouse, Toulouse, France

C. Caini University of Bologna, Bologna, Italy

Shengbo Chen Henan University, Kaifeng, China

H. Chenji Texas A&M University, College Station, TX, United States

N.L. Clarke Plymouth University, Plymouth, United Kingdom

Tarun Dhankhar Division of Information Technology, Netaji Subhas Institute

of Technology, University of Delhi, New Delhi, India

Sanjay K. Dhurandher Department of Information Technology, Netaji Subhas

University of Technology, New Delhi, India

W.M. Eddy MTI Systems, Greenbelt, MD, United States

M.R. Frater University of New South Wales, Canberra, ACT, Australia

S.M. Furnell Plymouth University, Plymouth, United Kingdom

B.V. Ghita Plymouth University, Plymouth, United Kingdom

B. Jedari Dalian University of Technology, Dalian, China

J. Lacan Universite de Toulouse, Toulouse, France

J. Leguay Thales Communications, Colombes, France

Emmanuel Lochin ENAC, University of Toulouse, Toulouse, France

x Contributors

Jahanavi Mishra Division of Information Technology, Netaji Subhas Institute of

Technology, University of Delhi, New Delhi, India

J. Morgenroth Technische Universit€at Braunschweig, Braunschweig, Germany

S. Nadjm-Tehrani Link€
oping University, Link€
oping, Sweden

Y. Najaflou Dalian University of Technology, Dalian, China

P. Pirozmand Dalian University of Technology, Dalian, China

ottner Technische Universit€at Braunschweig, Braunschweig, Germany

W.-B. P€

R.H. Rahman University of New South Wales, Canberra, ACT, Australia

Victor Ramiro ISAE-SUPAERO, University of Toulouse, Toulouse, France

Ju Ren Central South University, Changsha, China

Joel J. P. C. Rodrigues Federal University of Piauı́ (UFPI), Teresina - PI, Brazil;

Instituto de Telecomunicações, Portugal

S. Schildt Technische Universit€at Braunschweig, Braunschweig, Germany

Jagdeep Singh Division of Information Technology, Netaji Subhas Institute of

Technology, University of Delhi, New Delhi, India

Vasco N.G.J. Soares Instituto de Telecomunicações, Polytechnic Institute of Castelo

Branco, Castelo Branco, Portugal

R. Stoleru Texas A&M University, College Station, TX, United States

P.-U. Tournoux Universite de la Reunion, Saint-Denis Reunion, France

A.G. Voyiatzis Industrial Systems Institute, RC “Athena”, Patras, Greece

L. Wolf Technische Universit€at Braunschweig, Braunschweig, Germany

Isaac Woungang Department of Computer Science, Ryerson University, Toronto,

ON, Canada

F. Xia Dalian University of Technology, Dalian, China

Zhensheng Zhang University of California, Los Angeles, CA, United States

Preface

Delay-tolerant networks (DTNs) address the problem of intermittent connectivity in a

network with long delays between sending and receiving messages, or periods of
disconnection. The DTN principle allows the network nodes to store messages and
forward these messages later when connectivity is restored. This book reviews the
technology involved, its important applications, and the prospects for improving
performance.
This book is formed of 15 chapters and starts with an introduction to delay and
disruption tolerant networks. DTNs are considered an overlay network that aims to
enable communications in disruptive network conditions due to environmental or
operational factors. DTNs present a big research potential and social impact contrib-
uting to enable services and applications in a variety of environments including
disaster-recovery/rescue operations, vehicular communications, military battlefields,
habitat monitoring, deep-space communications, underwater networks, social net-
works, and noninteractive Internet access connectivity in rural and developing areas.
After this introductory chapter, the book (Chapter 1) is organized into two main
parts. The first focuses on the different types of DTNs, presenting several reviews con-
sidering DTN applications on satellite and deep-space communications, vehicular and
underwater communications, and during large-scale disasters. Improving the perfor-
mance of DTNs includes the chapters of the second part of the book. A brief overview
of each chapter is presented below.
Chapter 2 evaluates the potential advantages of DTNs when applied to satellite
communications for both geosynchronous (GEO) and low earth orbit (LEO) constel-
lations. Continuing the application of DTNs to space communications, Chapter 3
considers the requirements associated with acquiring data collected by satellites in
a deep-space context. It presents an architecture that protects a wide range of
DTN-based and non-DTN-based threats to which the system is vulnerable.
Chapter 4 considers the contributions of DTNs for the proposal of a DTN-based
network architecture for vehicular communications, called vehicular delay-tolerant
networks (VDTNs). The VDTN seeks novel and effective solutions for communicat-
ing in vehicular environments where continuous end-to-end connectivity cannot be
assumed. This network architecture adopts a store-carry-and-forward paradigm com-
bined with an IP over the VDTN approach and out-of-band signaling with control and
data plane separation. Finally, an overview of research conducted in the VDTN archi-
tecture is also provided, and open research issues are highlighted.
Underwater communications using DTNs are addressed in Chapter 5. It presents
the current state-of-the-art solutions in underwater DTNs. The author mentions that
the current solutions either rely on message replication or make some assumptions
xii Preface

about the underlying network topology or mobility patterns (contact schedules).

Chapter 6 focuses on DTNs for emergent communications. This chapter resumes
the use of DTNs during a disaster recovery process. Starting with a motivating sce-
nario based on a natural disaster that occurs over a large geographical area, the indus-
try state of the art is reviewed. After, the literature review of the state of the art is also
considered taking into account the main issues related to this DTN application.
Chapter 7 discusses the energy efficiency issues in OppNets related to geocasting
and security. It also focuses on various geocasting techniques such as Geocasting for
OppNets (GeoOpp), Expected Visiting Rate (EVR), and Floating Content to counter
problems related to energy efficiency. Finally, using the Opportunistic Network
Environment (ONE) simulator, the author compares the energy-efficient protocols
E-PRoPHET, ProWait, PORON, E-EDR, and E-ATDTN, and observed that
E-ATDTN outperforms these protocols in terms of average residual energy, number
of message drops, and number of dead nodes.
Part Two starts with Chapter 8 that evaluates the Bundle Protocol (BP) and alter-
native approaches to data bundling in DTNs. Based on the presented study, the authors
propose interesting trends for further work. Opportunistic routing in mobile ad hoc
DTNs is considered in Chapter 9. This chapter discusses some of the key challenges
in designing an efficient opportunistic routing (OR) protocol, views some of the
representative OR protocols, and points out a few open issues associated with OR.
Chapter 10 presents some potential solutions to enable stored and live streaming
over DTNs. Compared with stored data streaming, which has several solutions, live
data streaming remains a challenging problem, and the use of appropriate recovery
mechanisms is mandatory. After an overview of the challenges and available solutions
to enable a stored data streaming, the author discusses how an on-the-fly coding
scheme allows live data streaming to be performed over a DTN network.
The rapid selection and dissemination of urgent messages over DTNs are consid-
ered in Chapter 11. It provides a brief overview of the existing research in the area as
well as a more in-depth study on how to achieve a higher level of predictability of the
message dissemination latency. The authors present the Random Walk Gossip (RWG)
protocol, which is a manycast protocol for partition-tolerant networks tailored for
disaster area networks. This work extends the design of the protocol by differentiating
messages based on their deadline and progress so far, considering several performance
studies to evaluate the proposal.
Chapter 12 studies the social characteristics of mobile users, which have been
extensively utilized to improve the performance of protocols in DTNs considering
three social aspects of DTNs. First, some important social network analysis concepts
and metrics such as a social graph, node centrality, tie strength, community structure,
etc. are investigated. After, well-known social-based mobility models are introduced,
since simulation and evaluation of existing forwarding protocols in DTNs rely heavily
on the reality of mobility models. Finally, the state of the art of social-based data
forwarding in DTNs with respect to multicasting, user selfishness, and incentive
schemes are presented, and the most important features are outlined.
Performance issues and design choices in DTN algorithms and protocols are
addressed in Chapter 13. It studies several areas relevant to the DTN performance
Preface xiii

and takes a look at the main factors impacting the performance of a DTN system.
Examples from real-world experiments and deployments are presented. As well as
suggestions for implementers based on the author’s experience with several DTN sys-
tems and protocol implementations. However, the points examined here are not only
applicable to specific implementations or even the bundle protocol. The discussed
issues are general and relevant to all implementations and deployments of DTN-like
systems.
The development of opportunistic applications, i.e., applications running over
opportunistic networks, is still in early stages. This is due to lack of tools to support
the process in such uncertain conditions. Indeed, many tools have been introduced to
study and characterize opportunistic networks, but none of them is focused on helping
developers to conceive opportunistic applications. Chapter 14 shows that the gap
between opportunistic applications development and network characterization can
be filled with network emulation. First, it points out important challenges about the
development of opportunistic applications. Then, to cope with these challenges, it
details a set of requirements that an emulator should meet to allow the testing of such
applications.
Finally, Chapter 15 focuses on the challenge to that is the proposal of the key appli-
cation that unveils its potential and results in a wide adoption. This chapter surveys the
breadth of applications in which DTN is already experimented, solving actual, real-
world problems related to intermittent connectivity and harsh operational environ-
ments around the earth.
Advances in Delay-Tolerant Networks examines the current state-of-the-art and
the importance of this technology. It will be a valuable resource for researchers in
electronics, computer engineering, telecommunications, and networking; for R&D
managers in the communications industries; and those involved in disaster
management.
Joel J. P. C. Rodrigues
Federal University of Piauı́ (UFPI), Teresina - PI, Brazil
Instituto de Telecomunicações, Portugal
An introduction to delay and
disruption tolerant 1
networks (DTNs)
Joel J. P. C. Rodriguesa,b and Vasco N.G.J. Soaresc
a
Federal University of Piauı́ (UFPI), Teresina - PI, Brazil, bInstituto de Telecomunicações,
Portugal, cInstituto de Telecomunicações, Polytechnic Institute of Castelo Branco,
Castelo Branco, Portugal

1.1 Introduction
The Internet Protocol (IP) suite, commonly known as TCP/IP (the well-known Trans-
mission Control Protocol/Internet Protocol), makes implicit assumptions of continu-
ous, bi-directional end-to-end paths, short round-trip times, high transmission
reliability, and symmetric data rates (Socolofsky and Kale, 1991). However, a wide
range of emerging networks (outside the Internet) usually referred to as opportunistic
networks, intermittently connected networks, or episodic networks violate these
assumptions. These networks fall into the general category of delay/disruption-
tolerant networks (DTNs) (Cerf et al., 2007). DTNs experience any combination of
the following: sparse connectivity, frequent partitioning, intermittent connectivity,
large or variable delays, asymmetric data rates, and low transmission reliability. More
importantly, an end-to-end connection cannot be assumed to be available in these net-
works. Table 1.1 summarizes the main differences between traditional networks
(Internet) and DTN networks.
The TCP/IP stack does not properly handle such connectivity challenges. Firstly, the
performance of TCP is severely limited by high latency and moderate to high loss rates.
Secondly, the performance of the network layer is affected by the loss of fragments.
Furthermore, the high latency also causes traditional routing protocols to incorrectly
label links as nonoperational. This motivated the proposal of a new network architecture
that was designed to enable communication under stressed and unreliable conditions.
The work on Interplanetary Internet Architecture, later generalized to the DTN
architecture, began in the late 1990s (Burleigh et al., 2003). DTN is a network research
topic focused on the design, construction, performance evaluation, and application of
architectures, services, and protocols that intend to enable data communication among
heterogeneous networks in extreme environments (Cerf et al., 2007; Scott and
Burleigh, 2007; Fall and Farrell, 2008; Fall, 2003). To answer these challenges the
DTN Research Group (DTNRG) (2002), which was chartered as part of the
Internet Research Task Force (IRTF) (2013), proposed an architecture (i.e., RFC
4838) (Cerf et al., 2007) and a communication protocol (i.e., RFC 5050) (Scott and
Burleigh, 2007) for DTNs.
Advances in Delay-tolerant Networks (DTNs). https://doi.org/10.1016/B978-0-08-102793-6.00001-1
© 2021 Elsevier Ltd. All rights reserved.
2 Advances in Delay-tolerant Networks (DTNs)

Table 1.1 Main differences between the assumptions of traditional

and delay-tolerant networks.

Traditional (Internet-like) DTN

End-to-end connectivity Continuous Frequent disconnections

Propagation delay Short Long
Transmission reliability High Low
Link data rate Symmetric Asymmetric

This chapter provides an introduction to delay and disruption tolerant networks and
it is organized as follows. Section 1.2 reviews the DTN architecture and its key con-
cepts. Next, application scenarios for these networks are presented in Section 1.3. The
most relevant well-known routing protocols for DTN-based networks are discussed in
Section 1.4. Finally, Section 1.5 concludes the chapter presenting a summary of the
review.

1.2 Delay-tolerant network architecture

The DTN architecture (Cerf et al., 2007), illustrated in Fig. 1.1, introduces a store-
carry-and-forward paradigm by overlaying a protocol layer, called bundle layer,
below the application layer, which provides internetworking on heterogeneous net-
works (regions) operating on different transmission media. DTN proposes a new

Fig. 1.1 Illustration of DTN layered architecture.

An introduction to delay and disruption tolerant networks (DTNs) 3

communication paradigm that breaks an end-to-end communication path into hop-by-

hop sessions, enabling asynchronous messages (i.e., bundle) delivery over a physi-
cally delayed, or disrupted network environments. The bundle protocol (Scott and
Burleigh, 2007) is end-to-end, strongly asynchronous, bundle oriented.
In a DTN, the application data units are aggregated into one or more variable-
length protocol data units called “bundles,” at the bundle layer. The idea is to “bundle”
together all the information required for a transaction (i.e., entire blocks of
application-program data and metadata/control information). This minimizes the
number of round-trip exchanges, which is useful when the round-trip time is very
large. To help to route and schedule decisions, bundles contain an originating
timestamp, a useful life indicator (i.e., time-to-live), a class of service assignment
for bundle priorities (that can be set to expedite, normal, or bulk in order of decreasing
priority), and a length indicator.
The bundle protocol also offers an optional hop-by-hop transfer of reliable delivery
responsibility, called bundle custody transfer, and an optional end-to-end acknowl-
edgment functionality (i.e., “return receipt”) (Fall et al., 2003). When nodes accept
custody of a bundle, they commit to retaining a copy of the bundle until such respon-
sibility is transferred to another node. Custody transfer and return receipt functional-
ities are illustrated in Fig. 1.2. Moreover, the bundle layer also implements security
services (Farrell et al., 2009; Symington et al., 2011) and a flexible naming scheme
with late binding (Fall et al., 2009) that allows bundles destined to a descriptive name
to be resolved progressively until they are delivered to one or several recipients.
The protocols used in the layers below the bundle layer might be diverse and are
chosen according to the communication requirements of each region (e.g., terrestrial
Internet, interplanetary networks, or sparse wireless sensor networks). DTN gateways
are responsible for forwarding bundles between two or more DTN regions, as illus-
trated in Fig. 1.3. Therefore, they must map data from the lower-layer protocols used
in each region they span (Fall, 2003). This approach allows data to traverse multiple
regions, via region gateways, to reach a destination region and, finally, a host within
that region.
Protocols below the bundle layer of different regions may provide different seman-
tics, thus protocol-specific convergence layer adapters are required to provide the
functions necessary to carry the bundles on each of the corresponding protocols.

Fig. 1.2 Illustration of DTN (A) custody transfer and (B) return receipt functionalities.
4 Advances in Delay-tolerant Networks (DTNs)

Fig. 1.3 DTN bundle protocol architecture, and DTN host and gateway concepts.

Fig. 1.4 Illustration of the DTN store-carry-and-forward paradigm.

An example of a work in progress as an Internet-draft for a TCP-based convergence

layer protocol can be found in Demmer and Ott (2008). Another example is provided
by Atkins and Guo (2008) where a vehicle transmission protocol and its correspondent
convergence layer for DTN are discussed.
The store-carry-and-forward paradigm avoids the need for constant connectivity. It
is used to move bundles across a region, exploiting node mobility. This paradigm,
which is illustrated in Fig. 1.4, can be described as follows. A source node that orig-
inates bundle stores it using some form of persistent storage (such as a hard disk) and
physically carries it while waiting until a communication opportunity becomes avail-
able. When a contact opportunity occurs (i.e., two nodes are in range), the bundle is
forwarded to an intermediate node, according to a hop-by-hop forwarding/routing
scheme. Then, this process is repeated and the bundle will be relayed hop-by-hop until
eventually reaching its destination node.
An introduction to delay and disruption tolerant networks (DTNs) 5

A contact is defined as a period during which two network nodes have the oppor-
tunity to communicate and it depends on the application area ( Jones and Ward, 2012).
DTN architecture (Cerf et al., 2007) defines different types of contacts that can be
classified as persistent, on-demand, scheduled, predicted, or opportunistic. In persis-
tent contacts, links are always available and no action is required to instantiate such a
contact. On-demand contacts are similar to persistent contacts, but require some
action to instantiate. In scheduled contacts, it is assumed that nodes move along pre-
dictable paths. Therefore, it is possible to predict or receive time schedules for their
future positions. Thus, communication sessions will be scheduled, i.e., the contact is
established at a particular time, for a particular duration. Predicted contacts require
analyzing previously observed contacts (or some other information) to predict future
opportunities (i.e., the contact times and durations) to transmit data. In opportunistic
contacts, communication opportunities happen unexpectedly, without any prior
knowledge.
There may be some situations where contacts between network nodes are of such a
short duration that a bundle can be inevitably too large to be sent in one piece. This
results in incomplete bundle transmissions. DTN architecture considers the use of
fragmentation and reassembly to ensure that contact volumes are fully utilized, thus
avoiding the retransmission of partially transmitted bundles. Two types of fragmentation/
reassembly are proposed: proactive and reactive (Cerf et al., 2007). In proactive fragmen-
tation, a node splits a bundle into smaller fragments before a transmission attempt and
then transmits each fragment as an independent bundle over the DTN network. The frag-
mentation decision may be based on knowledge of the link availability (ahead of time) or
account for buffer limitations on the next node, among others.
In reactive fragmentation, the fragmentation process is executed after an attempted
transmission has occurred. In this case, a node may learn via lower-layer convergence
protocols that only a portion of the entire bundle was transmitted to the next node, for
instance, due to a sudden link failure. Then, both nodes can cooperatively reconcile the
remaining and the already received portions into valid (fragmented) bundles, which
can be sent at new contact opportunities.
For both fragmentation types, the fragments are only reassembled into the original
larger bundle at the destination node. Fragments may be further fragmented, either
proactively or reactively. A study on the effects of fragmentation on the bundle deliv-
ery success in DTNs is presented in Pitk€anen et al. (2008).

1.3 DTN application scenarios

The DTN concept was initially designed for communicating with spacecraft, to com-
pensate for disconnections over interplanetary distances (Burleigh et al., 2003;
Akyildiz et al., 2003). Interplanetary networking (IPN) is characterized by high inter-
mittent connectivity, extremely long propagation delay (due to the finite speed of
light), low transmission reliability (due to the positioning inaccuracy and limited vis-
ibility), and low and asymmetric data rate. Several projects have been carried out on
this topic by several organizations, such as the InterPlaNetary Internet Project
6 Advances in Delay-tolerant Networks (DTNs)

(Internet Society IPN Special Interest Group, 2011), Defense Advanced Research
Projects Agency (DARPA) (2013), NASA Jet Propulsion Laboratory (2013a), and
MITRE—Applying Systems Engineering and Advanced Technology to Critical
National Problems (MITRE, 1997).
However, over the years, researchers have identified numerous terrestrial environ-
ments where DTN concepts may be employed. For example, underwater networks
make use of the DTN paradigm to cope with the problems caused by intermittent con-
nectivity, mobility, sparse deployment, high propagation delay, high transmission
cost, low asymmetric data rate, and poor transmission reliability (due to positioning
inaccuracy and high attenuation). These networks enable applications for oceano-
graphic data collection, pollution monitoring, offshore exploration, disaster preven-
tion, assisted navigation, and tactical surveillance applications (Partan et al., 2006;
Katz, 2007). Examples of projects in this area include Underwater Acoustic Sensor
Networks (UW-ASN) (Broadband and Wireless Networking Laboratory (BWN
LAB), 2004), Underwater Acoustic Network (UAN) (2007), and SiPLABoratory
(2008).
Wildlife tracking networks, which are designed for biology research, may consider
a DTN approach to face the problems resulting from intermittent connectivity, mobil-
ity, sparsity, energy constraints, large end-to-end delay, and asymmetric data rate.
These networks allow monitoring the long-term behaviors of wild animals sparsely
distributed over a large area. Examples of projects for animal tracking are ZebraNet
( Juang et al., 2002; Zhang et al., 2004), SWIM (Small and Haas, 2003), and TurtleNet
(UMass Diverse Outdoor Mobile Environment (DOME) Project, 2007).
Sparse wireless sensor networks (e.g., space, terrestrial, and airborne) can also
apply DTN technology to deal with the problems caused by intermittent connectivity,
sparse deployment, limited power (and also limited memory and CPU capability), and
low and asymmetric data rate (Shah et al., 2003; Jain et al., 2006; Sherwood and
Chien, 2007). These networks are usually employed to monitor science and hazard
events, like earthquakes, volcanoes, flooding, forest fire, sea ice formation and
breakup, lake freezing and thawing, and environmental monitoring. Some examples
of projects in this area are Volcano Sensorweb (NASA Jet Propulsion Laboratory,
2013b) and Sensor Networking with Delay Tolerance (SeNDT) (Trinity College
Dublin, 2006).
The problem of providing data communications to remote and underdeveloped
rural communities in developing countries has been addressed by several projects with
approaches that focus on asynchronous (i.e., disconnected) messaging by transporta-
tion systems. Vehicles are used as data mules, carrying data to remote villages and
regions where there is no network infrastructure. Such an approach reduces the cost
of connectivity and allows dealing with intermittent connectivity, mobility, sparse
deployment, high propagation delay, and asymmetric data rate issues (Seth et al.,
2006; Vallina-Rodriguez et al., 2009). Examples of projects in this area are the fol-
lowing: DakNet (Pentland et al., 2004), Saami Network Connectivity (SNC) (Doria
et al., 2002), Wizzy Digital Courier (Wizzy Digital Courier, 2003), Message Ferry
(Zhao and Ammar, 2003; Zhao et al., 2004), Networking for Communications Chal-
lenged Communities (N4C) (2008), First Mile Solutions (United Villages, Inc, 2005),
An introduction to delay and disruption tolerant networks (DTNs) 7

KioskNet (Tetherless Computing Lab—University of Waterloo, n.d.; Guo et al.,

2007), and Affordable Internet Access Project for Underdeveloped Communities
(CCSU, 2007).
Recently, store-carry-and-forward DTN concepts have been proposed for
maintaining communications in sparsely connected vehicular network environments
(Shao et al., 2009; Pereira et al., 2012; Franck and Gil-Castineira, 2007), enabling the
development of emerging vehicular applications such as, but not limited to, road
safety, traffic monitoring, driving assistance, and infotainment. Transmissions over
these networks are subject to frequent and unpredictable disconnection caused by a
dynamic topology, high-speed mobility, variable node density, short contact dura-
tions, limited transmission ranges, radio obstacles, and interferences. An example
of a network architecture designed according to the store-carry-and-forward operating
principle, called vehicular delay-tolerant network, is presented in Soares et al. (2009).
People networks, also called pocket switched networks and social networks,
explore transfer opportunities between mobile wireless devices carried by humans
(Erramilli et al., 2007; Chen et al., 2007; Chaintreau et al., 2006; Hui et al., 2005,
2008; Glance et al., 2001). These networks experience the problems imposed by inter-
mittent connectivity, mobility, energy limitation, heterogeneous, and asymmetric data
rate. They enable applications that forward data based on people’s social interests
(e.g., news, music, movies, and arts). The Haggle project (Haggle, 2006) is an example
in this area.
Integrating DTN concepts to military tactical networks can ease communications
in hostile environments (battlefields) where network infrastructure is unavailable
(Olajide and Washington, 2008; Jormakka et al., 2008; DARPA, 2013; Defense
Advanced Research Projects Agency (DARPA), n.d.). These networks suffer from
problems of high intermittent connectivity, mobility, destruction, noise, attack, inter-
ference, low transmission reliability (due to position inaccuracy and limited visibil-
ity), and low data rate. The Marine Corps Command and Control, On-the-Move,
Network, Digital, Over-the-horizon Relay (CONDOR) (Scott, 2005) program is an
example in this area.
DTN principles can also be considered for disaster recovery networks. These net-
works can support communications between emergency responders in catastrophe-hit
areas lacking a functioning communication infrastructure (Asplund et al., 2009;
Nelson et al., 2009; Dong et al., 2009; Nelson, 2008).

1.4 DTN routing protocols

Routing in DTNs is a challenging issue because of the lack of contemporaneous end-
to-end paths. Furthermore, information and resource shortages accentuate this chal-
lenge. It is important to note the importance of node mobility, which is exploited
to carry data around the network and thus to overcome network partitions.
In these networks, routing consists of a sequence of independent, local forwarding
decisions that make bundles “progress in steps” toward their destination. The source
of knowledge that is used to make these decisions often differs, and can be used to
An introduction to delay and disruption tolerant networks (DTNs) 19

Pitk€anen, M., Ker€anen, A., Ott, J., 2008. Message fragmentation in opportunistic DTNs. In: Sec-
ond International IEEE WoWMoM Workshop on Autonomic and Opportunistic Commu-
nications (AOC 2008), 23 June 2008, Newport Beach, California, USA, pp. 1–7.
Ramanathan, R., Basu, P., Krishnan, R., 2007. Towards a formalism for routing in challenged
networks. In: Second ACM MobiCom Workshop on Challenged Networks (CHANTS
2007), September 14, 2007, Montreal, Quebec, Canada, pp. 3–10.
Schwingenschlogl, C., Kosch, T., 2002. Geocast enhancements of AODV for vehicular net-
works. ACM SIGMOBILE Mob. Comput. Commun. Rev. 6, 96–97.
Scott, K., 2005. Disruption tolerant networking proxies for on-the-move tactical networks. In:
IEEE Military Communication Conference (MILCOM 2005), October 17-20, 2005 Atlan-
tic City, New Jersey, USA, pp. 3226–3231.
Scott, K., Burleigh, S., November 2007. Bundle protocol specification. RFC 5050. Available
from: http://www.rfc-editor.org/rfc/rfc5050.txt.
Seth, A., Kroeker, D., Zaharia, M., Guo, S., Keshav, S., 2006. Low-cost communication for rural
internet kiosks using mechanical backhaul. In: 12th ACM International Conference on
Mobile Computing and Networking (MobiCom 2006), September 24-29, 2006, Los
Angeles, CA, USA, pp. 334–345.
Shah, R.C., Roy, S., Jain, S., Brunette, W., 2003. Data MULEs: modeling a three-tier architec-
ture for sparse sensor networks. In: First IEEE International Workshop on Sensor Network
Protocols and Applications (SNPA 2003), May 11, 2003, Anchorage, AK, USA, pp. 30–41.
Shao, Y., Liu, C., Wu, J., 2009. Delay-tolerant networks in VANETs. In: Olariu, S., Weigle, M.
C. (Eds.), Vehicular Networks: From Theory to Practice. Chapman & Hall/CRC Computer
& Information Science Series.
Shen, J., Moh, S., Chung, I., 2008. Routing protocols in delay tolerant networks: a comparative
survey. In: The 23rd International Technical Conference on Circuits/Systems, Computers
and Communications (ITC-CSCC 2008), July 6-9, 2008, Shimonoseki City, Yamaguchi-
Pref., Japan, pp. 1577–1580.
Sherwood, R., Chien, S., 2007. Sensor webs for science: new directions for the future. In: AIAA
Infotech@Aerospace 2007, May 7-10, 2007, Rohnert Park, CA.
SiPLABoratory, University of Algarve, 2008. Project UAN. Available from: http://www.siplab.
fct.ualg.pt/proj/uan.shtml. (Accessed January 2013).
Small, T., Haas, Z.J., 2003. The shared wireless infostation model—a new ad hoc networking
paradigm (or where there is a whale, there is a way). In: 4th ACM International Symposium
on Mobile Ad Hoc Networking and Computing (MobiHoc 2003), June 1-3, 2003, Annap-
olis, MD, USA.
Soares, V.N.G.J., Farahmand, F., Rodrigues, J.J.P.C., 2009. A layered architecture for vehicular
delay-tolerant networks. In: Fourteenth IEEE Symposium on Computers and Communica-
tions (ISCC’09), July 5-8, 2009, Sousse, Tunisia, pp. 122–127.
Socolofsky, T., Kale, C., January 1991. A TCP/IP tutorial. RFC 1180. Available from: http://
tools.ietf.org/html/rfc1180.
Spyropoulos, T., Psounis, K., Raghavendra, C.S., 2004. Single-copy routing in intermittently
connected mobile networks. In: First IEEE Communications Society Conference on Sen-
sor and Ad Hoc Communications and Networks (IEEE SECON 2004), October 4-7, 2004,
Santa Clara, CA, USA, pp. 235–244.
Spyropoulos, T., Psounis, K., Raghavendra, C.S., 2005. Spray and wait: an efficient routing
scheme for intermittently connected mobile networks. In: ACM SIGCOMM 2005—
Workshop on Delay Tolerant Networking and Related Networks (WDTN-05), August
22-26, 2005, Philadelphia, PA, USA, pp. 252–259.
20 Advances in Delay-tolerant Networks (DTNs)

Spyropoulos, T., Psounis, K., Raghavendra, C., 2008a. Efficient routing in intermittently con-
nected mobile networks: the single-copy case. IEEE/ACM Trans. Networking 16, 63–76.
Spyropoulos, T., Psounis, K., Raghavendra, C.S., 2008b. Efficient routing in intermittently
connected mobile networks: the multiple-copy case. IEEE/ACM Trans. Networking 16,
77–90.
Symington, S., Farrell, S., Weiss, H., Lovell, P., 2011. Bundle Security Protocol Specification.
March 11. Available from: http://tools.ietf.org/html/draft-irtf-dtnrg-bundle-security-19.
Tetherless Computing Lab—University of Waterloo, The KioskNet Project. Available from:
http://blizzard.cs.uwaterloo.ca/tetherless/index.php/KioskNet. (Accessed June 2011).
Trinity College Dublin, 2006. Sensor Networking With Delay Tolerance (SeNDT). Available
from: http://down.dsg.cs.tcd.ie/sendt/. (Accessed January 2013).
UAN, 2007. Underwater Acoustic Network. Available from: http://www.ua-net.eu/. (Accessed
January 2013).
UMass Diverse Outdoor Mobile Environment (DOME) Project, 2006. DieselNet. Available
from: http://prisms.cs.umass.edu/dome/umassdieselnet. (Accessed January 2013).
UMass Diverse Outdoor Mobile Environment (DOME) Project, 2007. UMass TurtleNet. Avail-
able from: http://prisms.cs.umass.edu/dome/turtlenet. (Accessed January 2013).
United Villages, Inc, 2005. First Mile Solutions. Available from: http://www.firstmilesolutions.
com/. (Accessed January 2013).
Vahdat, A., Becker, D., 2000. Epidemic routing for partially-connected ad hoc networks. Hand-
book of Systemic Autoimmune Diseases. Duke University. http://issg.cs.duke.edu/epi
demic/epidemic.pdf.
Vallina-Rodriguez, N., Hui, P., Crowcroft, J., 2009. Has anyone seen my goose?—social
network services in developing regions. In: IEEE International Conference on Social
Computing (SocialCom-09)—Workshop on Social Mobile Web (SMW’09), August
29th-31st, 2009, Vancouver, Canada.
Wizzy Digital Courier, 2003. Wizzy Digital Courier—Leveraging Locality. Available from:
http://www.wizzy.org.za/. (Accessed June 2011).
Zhang, Z., 2006. Routing in intermittently connected mobile ad hoc networks and delay tolerant
networks: overview and challenges. IEEE Commun. Surv. Tutorials 8, 24–37.
Zhang, P., Sadler, C.M., Lyon, S.A., Martonosi, M., 2004. Hardware design experiences in
ZebraNet. In: 2nd International Conference on Embedded Networked Sensor Systems,
2004, pp. 227–238.
Zhang, X., Neglia, G., Kurose, J., Towsley, D., 2007. Performance modeling of epidemic rou-
ting. Comput. Netw. 51, 2867–2891.
Zhao, W., Ammar, M.H., 2003. Message ferrying: proactive routing in highly-partitioned wire-
less ad hoc networks. In: The Ninth IEEE Workshop on Future Trends of Distributed Com-
puting Systems, May 28-30, 2003, San Juan, Puerto Rico, pp. 308–314.
Zhao, W., Ammar, M., Zegura, E., 2004. A message ferrying approach for data delivery in
sparse mobile ad hoc networks. In: Press, A. (Ed.), The Fifth ACM International Sympo-
sium on Mobile Ad Hoc Networking and Computing (MobiHoc 2004), May 24-26, 2004,
Roppongi Hills, Tokyo, Japan, pp. 187–198.
Another random document with
no related content on Scribd:
antanut tuon tytön lähteä talollesi, ei Lesiäkaan pelastamaan
kuolemasta. Sinä olet pettänyt äidin, samoin kuin olet tehnyt kaikille
muillekin ympäristössäsi, paitsi minulle!

"Minä olen ollut perillä sinusta koko ajan, Lattimer. Olen pitänyt
silmällä sekä sinua, että Miss Hamiltonia koko ajan kun hän on ollut
talossasi. Näin sinun lähettävän Denverin etelään Miss Hamiltonin
tulon edellisenä päivänä, kuljettaen kuormastoa, jota aioit käyttää
konnuuksiisi Panya Cachissa. Olin vähällä eksyä jäljiltäsi, kun läksit
eilen illalla, mutta löysin ne jälleen ja olen nyt tässä sanomassa
sinulle, että sinä et vie tätä tyttöä kanssasi!"

Hämmästyneenä Ben Whitmanin sanojen johdosta nousi

Josephine horjuen jojoilleen. Hän näki molempien miesten seisovan
liikkumattomina. Sitten tarttui Ben Whitman kotkan kynsiä
muistuttavilla sormillaan kuusipiippuiseensa. Suuri ase oli jo
puolivälissä esillä kotelostaan, kun Lattimerin kyljen kohdalla välähti
salama, joka näytti menevän suoraan Whitmanin rinnan läpi. Hän
näki Whitmanin suoristautuvan, horjuvan, suoristautuvan uudelleen
ja kääntyvän sivuttain Lattimeriin, joka seisoi katsellen häntä
pilkallinen hymy huulillaan. Sitten Whitmanin polvet alkoivat
omituisesti notkahdella ja hän kaatui kasvot edellä hiekkaan.

Lattimer kumartui hänen ylitseen tarkaten häntä ase kädessä.

"Luulenpa, että tiesit liian paljon, Ben", sanoi hän.

Sitten hän hitaasti pani aseensa koteloon takaisin ja kääntyi

Josephineä kohti, joka seisoi järkytettynä murhenäytelmästä, jonka
todistajaksi hän äkkiä oli joutunut ja katsoi lumottuna sen suorittajaa.
 "Nouskaa hevosen selkään, Miss Hamilton", sanoi Lattimer astuen
häntä kohti. "Meillä on vielä pitkä matka edessämme."

Kuudeskolmatta luku.

Ennenkuin Cole Meederin ääni oli hukkunut tyhjän karjatalon

hiljaisuuteen, oli Brannon tointunut hämmästyksestään
huomatessaan, että Lattimer, Artwell ja Miss Hamilton olivat
lähteneet talosta. Silmänräpäyksessä oli hän myös oivaltanut, että
Cole Meeder ja hänen miehensä eivät enää aikoneet viivyttää
tuomion toimeenpanoa. Heille riitti yllin kyllin Artwellin ja Lattimerin
puuttuminen talosta todistukseksi siitä, että Brannon oli valehdellut
siinä toivossa, että viivytys tuottaisi hänelle jonkin mahdollisuuden
päästä pakoon.

Cole Meederin pilkallinen selitys Lattimerin ja Miss Hamiltonin

poissaoloon sai hänet irvistelemään hieman happamasti. Hän avasi
suunsa nauraakseen ja katsoi hieman hämmästyneenä miehiään,
sillä hän tiesi, että hän vastaisuudessa saisi sulattaa monta kompaa
heidän puoleltaan siitä, että hän niin helposti oli antanut Brannonin
vetää itseään nenästä ja siten aiheuttanut tuomion toimeenpanon
lykkäyksen.

Kun Meederin aivot taasen olivat saavuttaneet tavallisen

toimintakykynsä, huomasi hän makaavansa selällään porstuan
lattialla, aavistamatta vähääkään miten hän siihen oli joutunut.
Hänen kuusipiippuisensa oli kymmenkunnan jalan päässä hänestä
maassa ja Brannon seisoi suuri aseensa jäykkänä kädessä porstuan
pielessä, silmät kohdistettuina Starin miehiin, jotka seisoivat
liikkumattomina, kädet taivasta kohden.

Meeder oli luonnollisesti ollut tyhmä ruvetessaan koittosille

Brannonin kanssa, sen hän nyt selvästi tajusi. Hän oli kyllä tiennyt,
että Brannon oli salamannopea ampuja ja hän oli kuullut mainittavan
hänen tyyneyttään ja kekseliäisyyttään kaikissa pulmissa, mitä
hänen eteensä oli sattunut, mutta hän ei sittenkään voinut arvata,
että Brannon oli niin kylmä, tyyni ja teräksinen, jollaisena hän nyt oli
esiintynyt.

"Pojat, te olette liian hätäisiä johtopäätöksissänne", kuuli hän

Brannonin sanovan. "Minä vaadin, että te uskotte minua, kun sanon
etten ampunut Tim Callahania. Ja minä aion saada teidät uskomaan
sen, vaikka minun pitäisi ampua se teidän kalloihinne!

"Tästälähin johdan minä tutkimusta. Minä en aio antaa teidän

hirttää itseäni, jotta sitte elämänikänne saisitte katua tekoanne. Les
Artwell oli täällä. Miss Hamilton oli täällä. Lattimer on vienyt heidät
pois. Ja me aiomme löytää heidät. Mutta ennenkuin käännämme
laivamme täältä, haemme esiin Triangle L:n satulan, joka oli Billyn
selässä silloin kuin Artwell sillä ratsasti tänne. Sen löytäminen on
todistava teille, pojat, että ainakin osa kertomustani on
totuudenmukainen."

Hän valitsi yhdellä silmäyksellä miehen joukosta. Mies oli hänelle

tuttu ja hän hypähti kuullessaan Brannonin äänen jylisevän.

"Latson", sanoi Brannon, "laske kätesi alas — hitaasti — ja ota

aseesi huolellisesti peukalon ja etusormen väliin. Juuri niin. Pidä sitä
nyt sillä tavalla ja laske se tuohon hietikolle porstuan pieleen. Ja
lähde nyt hakemaan Tringle L:n satulaa."
 Latson totteli viipymättä ja katosi Brannonin selän takana olevasta
ovesta sisään.

Brannon riisui sitten muut miehet aseista, samaa keinoa käyttäen

kuin ensimmäiseenkin nähden. Hän jakeli käskyjään verkalleen,
karun huumorin väike silmissään, mutta Starin miehet tajusivat, että
heidän oli oltava varuillaan ja hillittävä itsensä.

Brannonin nyt ottama asenne oli vakuuttavampi kuin hänen

äskeinen rauhallinen alistuvaisuutensa. Oli selvää, että hän oli
valmis taisteluun, näyttääkseen viattomuutensa toteen. Nykyisessä
edullisessa asemassaan olisi hän saattanut vangita joka miehen
Starin joukosta ja ratsastaa tiehensä vieden heidän hevosensa
mennessään.

Koska Cole Meeder ei ollut saanut mitään käskyä nousta, makasi

hän yhä selällään kuistin lattialla ja käänteli päätään puoleen ja
toiseen seuratakseen Brannonin ja muitten miesten liikkeitä. Hän
naurahti hämillään huomatessaan, ettei Brannonilla ollut paon
aikeita.

"Brannon", sanoi hän, "ethän aikone käyttää tilaisuutta

hyväksesi?"

"Meeder" vastasi Brannon, "sinä et ole koskaan uskonut että minä

olisin ampunut Tim Callahania takaapäin."

"Jos se ajatus on ensinkään ollutkaan päässäni, niin on se nyt

sieltä täydelleen lähtenyt, Brannon. Jos antaisit minun nousta
istumaan, jotta voisin paremmin käyttää leukojani niin puhuisin
mielelläni pari sanaa miehilleni."
 Hänen noustessaan palasi Latson, kantaen satulaa. Hän pudotti
sen kuistin permannolle ja kysymättä Brannonin suostumusta
kerääntyivät kaikki miehet, niiden joukossa Meederkin, satulan
ympärille.

Brannon astui pari askelta kauemmaksi, ollakseen varuillaan, sillä

hän tiesi, että miesten lapsellinen uteliaisuus saattoi sangen pian
vaihtua epäluuloksi.

Satula oli Billyn. Triangle L:n merkki toisessa mahavyössä oli

mykkänä todistajana sen kotoperästä. Siinä asiassa Brannonin
kertomus siis oli totuudenmukainen ja miesten kasvoilla alkoi näkyä
hämmästyneitä ilmeitä.

"Näyttää todelta ja asianmukaiselta", tokaisi joku joukosta.

"Taisimme hieman sotkea asioita", tuumi toinen häpeissään.

"Veripilkut tallin ovessa ja nyt satula —"

"Kun ei mies lähde karkuun, vaikka on erinomainen tilaisuus

siihen, on se minusta parempi todistus kuin satulat ja muut",
keskeytti Cole Meeder. "Luulen, että olemme olleet —." Hän pysähtyi
ja jäi suu auki tuijottamaan aukeamaan, joka oli kuistin ja karja-
aitauksen välissä.

Huomattuaan hänen ilmeisen hämmästyksensä kääntyivät

muutkin katsomaan samaan suuntaan, paitsi Brannon, joka peläten
jotakin juonta heidän puoleltaan, piti heitä silmällä.

Mutta Meeder ei ajatellut mitään kepposta.

Aitauksen ja rakennuksen välillä tuli esiin hevonen ja selässä istui

suorana Ben Whitman. Hänen edessään riippui kasvot alaspäin
toinen mies, kädet heiluen velttoina toisella ja jalat roikkuen toisella
puolella hevosta.

"Whitman!" huudahti Meeder. Porstuan luona seisova ryhmä jäi

odottamaan Whitmanin tuloa. Hän tuli kymmenen jalan päähän
kuistilta ja pysäytti hevosensa siihen ja nyt näkivät miehet, että hän
oli kalpea kuin aave ja että hän horjahteli hieman satulassa.

Mutta hänen kasvoillaan näkyi pilkallinen hymy.

"Taidatte etsiä Artwelliä, vai kuinka", sanoi hän, naurahtaen

lyhyeen.
"Tulitte tänne hieman liian myöhään, pojat.

"Tämä on Les Artwell. Hän on minun omaisuuttani nyt, pojat. Aion

viedä hänet kotiin — kotiin, äitinsä luo! Älkää pojat koskeko häneen."

Hänen äänensä soi uhkaavalta ja hän laski oikean kätensä

pistoolin perälle vetäen sen puolitiehen ulos. Sitten hän alkoi
horjahdella kovasti, lysähti satulan nuppia vasten ja putosi siitä
sivuttain tiedottomana, miesten juostessa hänen avukseen, Brannon
etummaisena.

Seitsemäskolmatta luku.

Josephine Hamiltonin ollessa Lattimerin karjatalolla hoitamassa

Les Artwellia olisi Betty Lawsonilla ollut yllin kyllin aikaa kasvatella
suuttumustaan vierastaan kohtaan. Mutta sitä hän ei tehnyt.
 Hän karkoitti päättävästi koko riidan ajatuksistaan arvellen, että
Josephine oli heikkona hetkenä erehtynyt ja tuntien hyvin vieraansa
luonteen, odotti hän, että tämä jonakin päivänä ratsastaisi Triangle
L:ään ja sopisi hänen kanssaan.

Mutta Brannonia hän ei helposti voinut saada ajatuksistaan.

Luonnollisesti hän mielellään luovutti hänet Josephinelle, jos
Brannon kerran piti hänestä enemmän, mutta hän oli varma siitä,
ettei hän koskaan tulisi entiselleen sen iskun perästä. Hän vakuutti
itselleen uhmaavalla itsetyydytyksellä, ettei hän halunnut itselleen
miestä, jonka perässä hänen täytyisi "juosta" ja vaikka hän
tavattomasti kaipasi Brannonia, ei hän halunnut häntä, jos hänen
täytyisi ilmaista hänelle pitävänsä hänestä.

Mutta huolimatta päätöksestään unehuttaa kaikki, tuntuivat

Brannonin etelään lähtöä seuraavat päivät pitkiltä, ikäviltä ja
alakuloisilta.

Chong ikävystytti häntä, karjatalo tuntui hänestä synkältä ja

vastenmieliseltä. Ulkomaailma teki hänestä pilkkaa, suhtautumalla
niin kirkkaan tyynesti ja hymyilevän välinpitämättömästi hänen
rinnassaan raivoavaan myrskyyn ja sattuipa silloin tällöin, että hän
seisoi suurella kuistilla ja katseli avaralle arolle sumuisen
kyynelverhon läpi, purren huuhaan, estääkseen nyyhkytysten esille
pääsyn.

Hänen päätöksensä lähteä Willetiin pohjautui vastustamattomaan

seuran kaipuuseen tai ainakin haluun nähdä omaan rotuunsa
kuuluvia ihmisiä. Chongin hymyilevä naama ja hänen orjamainen ja
mielistelevä käytöksensä tympäisi häntä. Hänen oma mielialansa oli
liian sotaisa, jotta hän olisi kestänyt Triangle L:n yli laskeutunutta
suunnatonta yksinäisyyttä.
 Hän otti itse kiinni hevosensa, valjasti ne ajoneuvojensa eteen ja
ajoi
Willetiin, saapuen sinne iltamyöhällä.

Heti perillepäästyään huomasi hän, ettei hän vähintäkään ollut

halunnut tulla sinne.

Kaupungin unelias ilma tuntui aivan luihin ja ytimiin, sen likaisuus

kammotti häntä, sen mökkirähjät kiusasivat häntä ja sen ihmiset
herättivät hänessä ivallisia ajatuksia ja viidoin selvisi hänelle, että
Brannonia hän kaipasi nähdäkseen eikä suinkaan kaupunkia!

Mutta hän jaksoi kestää Willetiä aamuun saakka. Päivän

sarastaessa hän nousi, pukeutui ja laskeutui hotellin rappuja alas.

Hän oli tehnyt yhden ja toisen ostoksen edellisenä iltana ja niitä

kuljetti hän nyt alas, viedäkseen ne vajaan, jossa hän asetti ne
ajoneuvoihinsa. Hän oli päättänyt lähteä Willettistä heti aamiaisen
jälkeen, mutta kulkiessaan hotellin eteisen läpi, näki hän pöydän
takana pörröisen ja tihrusilmäisen edeskäyvän kuiskuttelevan
tuttavallisesti kahden sangen epäilyttävän näköisen olion kanssa, ja
silloin päätti hän uhrata senkin huvin, jonka aamiaisen nauttiminen
siellä ehkä tarjosi.

Mutta hän ei hätäillyt, vaan kuormasi ajopelinsä rauhallisesti.

Sitten palasi hän maksamaan laskunsa. Seisoessaan pöydän
ääressä, näki hän molempien miesten vaihtavan varsin
ymmärrettäviä silmäyksiä edeskäyvän kanssa. He näyttivät
omituisen huvitetuilta ja heillä näytti selvästi olevan jotakin
tiedossaan, joka koski Bettyä. Hänen verensä kuohahti oikeutetusta
suuttumuksesta, mutta hän ei ollut huomaavinaan heidän
silmäyksiään, vaan maksoi laskunsa ja lähti ulos. Mutta ennenkuin
hän ennätti kadulle, kuuli hän toisen miehistä äänekkäästi
kuiskaavan:

"Niin — Betty Lawson. Se Idän naikkonen, jonka hän toi

mukanaan tänne, on ollut Lattimerin kanssa Lazy L:ssä kokonaisen
viikon!" Raaka naurun hohotus, joka seurasi hänen sanojaan, sai
vähältä Bettyn hyökkäämään hänen kimppuunsa.

Mutta hän hillitsi itsensä. Hän jatkoi matkaansa ja valjasti

hevosensa ja oli oikein iloinen, kun oli jo juottanut ne sekä tuonut
ostoksensa aikaisemmin alas. Hän toimi nopeasti, vaikka
näennäisesti välinpitämättömänä, sillä hän arvasi että miehet pitivät
häntä silmällä. Hän ei kuitenkaan jaksanut pidättää hehkuvaa punaa
poskiltaan ja kuulemansa oli häntä siinä määrin kauhistuttanut, että
hän olisi mielellään huutanut ääneen saadakseen helpoitusta
tuskassaan. Ja ainoastaan kerran puuhaillessaan hevostensa
kanssa puhkesi hänen tuskansa sanoiksi, kun hän melkein kyynelten
tukahuttamalla äänellä lausui: "Kirottu Lattimer!"

Hän peräytti hevoset vajasta saatuaan ne valjaisiin ja käänsi ne

sitten tallipihalle kiitettävän välinpitämättömän näköisenä, sillä hän
oli huomannut, että miehet yhä katselivat hänen touhuaan. Ja vaikka
hevoset paloivat halusta juosta, pidätti hän niitä miltei kokonaisen
mailin hiljaisessa käynnissä. Mutta sitten hän puhutteli niitä oikein
pahantapaisesti ja sanoi: "juoskaa nyt, sen kirotut."

Kahdeksaskolmatta luku.
 Lin Murray oli nukkunut rauhallisesti Cole Meederin ja toisten
Starin miesten askaroidessa Brannonin kanssa. Harmahtavat kasvot
taivasta kohti oli hän uneksinut sängyssään, sillä aikaa kuin Brannon
oli näyttänyt Starin miehille todistuskappaleitaan Les Artwellin
vierailusta Triangle L:n tallissa. Eikä hän ollut herännyt edes silloin,
kun Brannon oli ratsastanut pois Meederin ja hänen miestensä
vartioimana.

Mutta hieman myöhemmin tunsi Murray käden tukassaan, käden,

joka hieman epäystävällisesti tuuditteli hänen päätään edestakaisin.
Samalla oli hän kuulevinaan terävän äänen, jolla oli omituisen
läpitunkeva sävy ja joka hänestä jollakin tavalla tuntui tutulta.

Hän heräsi ja näki harmin sekaiseksi hämmästyksekseen Betty

Lawsonin hehkuvat ja päättäväiset silmät edessään ja tunsi vieläkin
hiusmartonsa kirvelevän hänen armottomasta käsittelystään.

"Hei, laske helkkarissa irti", kiljasi hän vastalauseeksi. "Miksi vedät

minua tukasta sillä tavalla?"

"Nouse ylös sitten ja kuule mitä sanon, senkin tuhannen unikeko",

sanoi
Betty pahantuulisena. "Mitä sinä täällä teet? Missä Brannon on? Mitä
Cole Meeder ja hänen miehensä täältä hakivat? Mitä he tahtoivat?
Mihin
he menivät Brannonin kanssa?"

"Huh."

Murray oli mennyt maata vaatteet yllä ja hän pyörähti nyt istumaan
sängyn laidalle ja katseli ihmeissään Bettyä.
 "Odota hetkinen", sanoi hän otsaansa rypistäen. "Koetetaanpa
saada kysymykset selviksi. Perhana!" huudahti hän, huomaten nyt
vasta Bettyn tavattoman kiihtymyksen. "Arvaan, että jotakin on
tapahtunut!"

"Näyttää siltä kuin olisi tapahtunut mitä hyvänsä", sanoi Betty.

"Chongin puheissa ei ole päätä eikä häntää. Ainoa, minkä hänestä
saan irti, on se, että Cole Meeder ja kuusi tai seitsemän hänen
miestään oli täällä, että he uhkailivat Brannonia aseillaan, tutkivat
tallin ja sitten lähtivät Brannonin kanssa eteläänpäin."

"Nyt on helvetti tulessa!"

Murrayn katse ilmaisi pelkoa. Hänen ruma huudahduksensa

ilmaisi kaunopuheisesti hänen voimattomuutensa.

"Miksi ei Chong herättänyt minua? Miksi ei Brannon tuonut niitä

roistoja tänne, niin olisin minäkin päässyt mukaan leikkiin. Eteläänkö
he menivät?"

Murray kiinnitteli panosvyötä kupeelleen. Hän raivosi

kärsimättömyydessään, mutisi ja kiroili itsekseen.

"Minä olen koko ajan tiennyt, että jotakin oli hullusti", selitti hän,
vetäessään vyötä tiukemmalle. "Aina siitä saakka, kun näin
Brannonin taluttavan tuota Lazy L:n hevosta etelään, olen ihmetellyt
—."

"Lazy L:n hevosta!" Betty tarttui Murrayta hartioihin ja ravisti häntä

lujasti. Hänen silmänsä olivat selällään hämmästyksestä.

"Puhu Murray", käski hän, polkien jalkaansa raivokkaasti, kun

Murray avasi suunsa hämmästyneenä Bettyn tulisuudesta. "Mitä
sinä tarkoitat?"

"Lazy L:n hevosta, niin", toisti Murray. "Samana päivänä kuin Miss
Hamilton lähti, näin minä Brannonin taluttavan Lazy L:n hevosta
tuolla tallin viereisen vajan luona. Minun ja Brannonin piti lähteä
ratsastamaan miesten luo etelään sinä aamuna ja minä nukuin liian
pitkään. Brannon meni tästä ohi, kun minä hommasin vähän ruokaa
itselleni. Hän meni talliin. Näin hänen hoitelevan erästä vierasta
hevosta joka oli satuloitu. Otin isäsi antaman kaukoputken ja näin
että hevosella oli Lazy L:n polttomerkki.

"En puhunut mitään Brannonille, sillä Brannon toimi sinä aamuna

hieman viekkaasti. Otettuaan hevosen kiinni, kuljeksi hän tallin
ympärillä ja sen sisällä. Sitten hän tuli ulos taas ja vei vieraan
hevosen joen rantaan vähän matkaa alempana. Sitten kun sinä olit
lähtenyt etsimään Miss Hamiltonia, sanoi hän muuttaneensa mieltä
eikä lähtenytkään miesten luo.

"Lähdin yksin matkaan; Brannon ratsasti etelään, Lattimerin

karjataloa kohti, vieden mukanaan Lazy L:n hevosen." Murray oli nyt
saanut vyönsä tyydyttävän kireälle ja kysyi Bettyltä ihmettelevin
ilmein:

"'Mitä luulet hänen tehneen Lattimerin hevosella?'

"'Se on kysymys, jonka aion saada selville, Murray', vastasi Betty.

Hänen kiihtymyksensä oli äkkiä mennyt ohi. Hänen kasvonsa olivat
kalpeat ja hänen huulensa puristuneet päättävästi yhteen.

"'Satuloi kaksi hevosta, Murray'", käski hän. "Luulen, että joku on

saatava puhumaan totuus ja minusta tuntuu kuin se olisi Lattimer!"
 Yhdeksäskolmatta luku.

Kun Brannon ennätti Ben Whitmanin luo, putosi tämä hiljaa hänen
käsivarsilleen. Starin miehet olivat aivan hänen takanaan ja yhdessä
he sitten kantoivat hänet kuistille, johon he hänet oikaisivat ja sitoivat
hänen haavansa.

Lattimerin kuula oli mennyt suoraan rinnan läpi, mutta niin

korkealta, että Meeder, joka ensimmäisenä tutki häntä, selitti, ettei se
ollut vahingoittanut keuhkoja ja että Whitmanilla oli hyvinkin suuri
mahdollisuus jäädä elämään.

"Hän on menettänyt paljon verta", sanoi hän, "ja hän on sen vuoksi
perin voimaton. Luulen olevan parasta, että joku pojista lähtee
tuulena kaupunkiin hakemaan lääkäriä. Artwell ei tarvitse lääkäriä",
lisäsi hän kulmiaan rypistäen.

"Artwell ei ole vielä kuollut, mutta ei ole kaukanakaan siitä",

huomautti eräs Starin miehistä, joka oli auttanut Artwellin
nostamisessa hevosen selästä.

Eräs Starin mies ratsasti jo täyttä neliä kaupunkiin. Meeder ei

vastannut mitään äskeisen miehen huomautukseen Artwellin tilasta,
vaan seurasi katseellaan kaupunkiin ratsastavaa lehmäpaimenta.
Hieman itään Starin miehestä nousi tomupilvi, ja sen edessä tuli
heitä kohti kaksi ratsastajaa täyttä neliä.

"Saamme seuraa", ilmoitti Meeder.

Brannon, joka puuhaili Whitmanin ääressä, kääntyi katsomaan

tulijoita.
 "Betty Lawson ja Lin Murray", sanoi hän järkkymättömän
levollisena.

Whitman, jota kylmät kääreet ja pienet annokset vettä, jonka

Brannon oli onnistunut vuodattamaan hänen kurkkuunsa, olivat
virkistäneet, alkoi palata tajuihinsa. Hän avasi silmänsä, koetti
nousta istumaan ja onnistuikin siinä, työntäen päättävästi Brannonin
estelevän käden syrjään.

Hän katseli ympärilleen, näki erään Starin miehen puuhailevan

Artwellin ääressä ja toisten miesten seisovan ympärillä äänettöminä.
Hän hymyili riutuneesti.

"Les ei toinnu, arvelen", sanoi hän.

"Les on kohta valmis", vastasi Starin mies juhlallisesti.

Whitmanin hymy muuttui surulliseksi.

"Hän näytti minusta siltä", sanoi hän. "Ja kun hän lähtee tällä
tavalla, on se hieman helpompaa — hänen äidilleen. Antakaa hänen
—" Hän pysähtyi ja huomasi, että hänen keskeneräinen pyyntönsä
oli aiheuttanut täydellisen hiljaisuuden ja että kaikki katsoivat
hämmästyneinä häneen.

"Luulenpa, ettette pojat tienneet, että Lesillä oli äiti", sanoi hän ja
nyt hänen katseensa oli kohdistunut Betty Lawsoniin, joka oli
laskeutunut satulasta, ja tullut kyllin lähelle, jotta hän saattoi hyvin
kuulla hänet.

"Lesilla oli äiti, todellakin", lisäsi hän, katsoen Bettyyn. "Les oli vain
niin kateellinen ja itsepäinen, ettei hän tahtonut hänestä paljoakaan
puhua. Hänen äitinsä on minunkin äitini. Hän on minun velipuoleni.
Les on vaikeasti haavoittunut, Betty. Hän kuolee, varmasti. Äiti ei
olisi tahtonut, että Les olisi tullut hirtetyksi. Luulen että Les puhuisi,
jos koettaisitte häntä virkistää hieman. Hän yritti sitä koko ajan
matkalla tänne."

"Kuka sinua ampui, Ben?"

Se oli Betty. Hän oli työntänyt Brannonin syrjään ja silitti nyt

hellästi Ben Whitmanin otsaa.

"Satan Lattimer", vastasi Ben.

"Betty", kuiskasi hän sitten. "Luulen, että olisi parempi jos

lähettäisit nuo pojat Miss Hamiltonin jälkeen. Lattimer on saanut
hänet valtaansa. Seurasin hänen jälkiään suurelle penkereelle
saakka, eteläpuolella Boskinin kahlaamoa. Siinä hän kaatoi minut.
Luulen, että olin hieman hidas sillä hetkellä." Hänen poskensa
punastuivat hieman ja hän jatkoi yhä kuiskaten:

"Lattimerin on täytynyt sanoa Miss Hamiltonille vievänsä hänet

Laskariin. Hän koetti saada minutkin nielemään sen. Mutta hän oli
poikennut Laskarin tieltä ainakin kaksi mailia, Betty. Hän vie hänet
Panya Cacheen, jossa hänen varasjoukkonsa oleskelee."

Ben Whitman huomasi Bettyn hätkähdyksen, tulkitsi syyn siihen

oikein ja jatkoi hymyillen:

"Sangen moni on hämmästyvä, sillä Satan Lattimer on sen

varasjoukon päämies, joka on varastellut hevosia näillä mailla. Les
kuului joukkoon. Lattimer oli jollakin tavalla saanut hänet valtaansa,
luulen. Olin tiennyt jo kauan mitä miehiä Lattimer on, mutta en ole
puhunut mitään, jotta ei äiti saisi siitä vihiä. Hän olisi kärsinyt kovasti
jos hän olisi saanut tietää, että Les oli vajonnut — niin syvälle.

"Ja Lattimer on pettänyt Miss Hamiltonia — hänhän luotti häneen,

luullen häntä oikeaksi mieheksi." Whitman veti syvään henkeä,
hänen äänensä kävi heikoksi.

"Puhu Brannonille", sanoi hän heikolla äänellä. "Hän tietää missä

Panya Cache on. Hän on ainoa mies näillä seuduin, jota Lattimer
pelkää ja hän on ainoa mies tällä paikkakunnalla, joka pystyy
käsittelemään asettaan nopeammin kuin Lattimer. Hänen täytyy
kiiruhtaa — muutoin Lattimer —"

Ben Whitman sulki silmänsä. Betty seisoi suorana hänen

vieressään. Whitmanin paljastus järkytti häntä, huolimatta siitä, että
hän aikaisemminkin oli ollut vakuutettu Lattimerin rikollisesta
luonteesta, hänen säälinpuutteestaan ja hänen
häikäilemättömyydestään keinoja valitessaan. Hän muisti, että hän
oli varoittanut Josephineä Lattimerin suhteen ja näytti siltä kuin
Josephine olisi ehdoin tahdoin väheksynyt hänen varoitustaan.

Hetkeksi välähti Bettyn mielessä kostonhimoinen ajatus, nimittäin,

että Josephine sai täten rangaistuksen itsepäisyydestään. Ja heti
seurasi kiusaajan viettelevä ääni hänen sisimmässään, joka sanoi
ettei kenenkään tarvinnut tietää siitä mitään, että Lattimer oli
viemäisillään Josephinen kanssaan. Sillä kukaan muu kuin Betty ei
ollut kuullut Whitmanin kuiskausta.

Seuraavassa silmänräpäyksessä seisoi hän Brannonin edessä.

Punaista läikkää hänen poskillaan — näkyvä merkki siitä häpeästä,
jota hän tunsi siitä, että oli sallinut mustasukkaisen mielijohteen
pukeutua ajatukseksi mielessään — korosti hänen huuliensa
kalpeus.

"Brannon", sanoi hän, "Satan Lattimer vie parhaillaan Josephineä

Panya Cacheen vastoin hänen tahtoaan. Whitman kertoi minulle
juuri sen. Lattimer ampui Whitmania, kun hän koetti saada
Josephineä hänen käsistään. Jos lähdet heti hänen jälkeensä, niin
voit tavoittaa hänet ennen kuin hän ennättää Panya Cacheen.
Pelasta hänet, Brannon!"

Betty tunsi Brannonin kädet käsivarsillaan. Hänen sormensa

puristivat niitä kuin teräsvanteet. Hän saattoi tuntea kuinka
Brannonin lihakset vetäytyivät kokoon kuin solmut, pitäessään häntä
lujassa otteessaan ja kääntäessään hänet niin, että hän saattoi
nähdä Bettyä suoraan silmiin. Brannonin silmissä paloi tuli, joka
peloitti Bettyä, sillä ensi kertaa elämässään näki hän niissä
intohimon välkkeen.

"Mitä tietä Lattimer meni?" Brannonin ääni oli kylmä ja tyyni,

omituinen vastakohta hänen silmiensä palolle.

Betty kertoi hänelle.

Hetkisen piti Brannon häntä vielä, etsien hänen katsettaan.

Merkillinen, tuskin huomattava ihailun ilme oli hänen silmissään.
Sitten laski hän hänet irti ja riensi hevoselleen. Hän hyppäsi satulaan
hevosen juostessa jo täyttä vauhtia, kuurona Meederin ja toisten
miesten huudoille.

Ei kuullut Bettykään miesten huutoja. Hän näki vain mustan ratsun

ja ratsastajan, jotka kiitivät tasangolla. Hevonen lensi kuin höyhen
tuulessa.
 Betty seurasi katseellaan hevosta ja miestä yli epätasaisen,
kukkulatäyteisen seudun, yli Boskinin kahlaamon vastapäätä olevan
nousun — monta, monta mailia. Hän näki heidän taas myöhemmin
kääpiömäisinä liikkuvan ylös ja alas ja vihdoin vain nousevana
pisteenä sitä rinnettä ylös, jonka takana Whitman oli tavannut
Lattimerin. Ja kun mies ja hevonen katosivat harjanteen taakse,
kääntyi Betty ja näki Cole Meederin seisovan vieressään.

"Mitä nyt on kyseessä?" kysyi Meeder ihmeissään.

Betty kertoi hänelle kaikki ja Meeder nauroi tyytyväisenä.

"Luulen, että meidän on lähdettävä samaa tietä", sanoi hän.

"Useimpain meistä nimittäin. Jätän pari miestä tänne teidän
kanssanne. Whitman toipuu kyllä piankin, luulen. Artwell on
päättänyt tilinsä. Mutta hän puhui ensin. Sanoi tappaneensa
Callahanin. Lymyili tallissa sen jälkeen. Miss Hamilton toi hänet
sitten tänne ja hoiteli häntä."

Kolmaskymmenes luku.

Josephinen pettymys oli tullut kauhistuttavan äkkiä ja isku oli niin

raju, että hän tuskin tajusi, että Ben Whitman oli ammuttu —
murhattu ja että hänen ruumiinsa virui säälittävän liikkumattomana
aivan hänen lähellään. Hän tuijotti pitkään, velttoon ruumiiseen, joka
makasi kasvot alaspäin penkereellä. Hän näki Lattimerin seisovan
kumartuneena sen yli, savuava pistooli kädessään. Hän oli tietoinen
siitä, että Artwell makasi selällään hevosensa vieressä ja hän kuuli
Lattimerin sanat kun tämä vihdoin astui häntä kohti.
 Mutta hän ei voinut vakuuttaa itselleen todeksi, että
murhenäytelmä todella oli tapahtunut. Lattimer, kahden ihmisen
ruumiit penkereellä, hevoset, laakso, rauhallinen kuu sinitaivaalla,
kaikki näytti hänestä epätodelta, eriskummalliselta, aivan kuin unissa
tapahtuva murhenäytelmä.

Koska hänelle ei koskaan ennen ollut sellaista tapahtunut, päätti

hän, ettei sitä voinut tapahtua nytkään, ettei ihminen saattanut
ampua toista ihmistä niin raakamaisella tavalla. Se oli mahdotonta,
uskomatonta! Ja sittenkin siinä makasi Whitman, kasvot maassa
aivan hänen lähellään, murhattuna hänen läsnäollessaan! Siinähän
olivat myös Lattimer, Artwell, hevoset. Ja hänen allaan, yhä kauniina,
tyynen hiljaisena oli suunnaton laakso ja hänen yllään vaelsi
kirkkaasti loistava kuu.

Muutos, jonka hän vaistosi, koski vain häntä itseään ja nyt hän
äkkiä ymmärsi kaiken. Hän oli kuvitellut palvelevansa aatteita ja oli
koettanut muovailla niitten mukaisiksi aineksia, jotka Luoja jo oli
valmiiksi muodostanut. Hän oli koettanut, mutta oli epäonnistunut.
Hän oli vain itsepäinen, oman itsensä harhaanjohtama tyttö, joka ei
tahtonut kuulla kokemuksen puhuvan.

Betty oli hänelle puhunut ja varoittanut Lattimerista. Brannon oli

koettanut näyttää hänelle käytännössä, että hänen turhanaikaiset
ihanteensa eivät olleet kyllin kypsät, kyllin terveet, sovitettaviksi
maahan, jossa laillisuus vielä makasi kehdossaan. Brannon oli,
teräksisestä taipumattomuudestaan ja huonosti salatusta
halveksimisestaan huolimatta koettanut olla hänelle ystävä!

Brannon oli pelastanut hänet Denverin kynsistä. Betty oli

varoittanut häntä Lattimerin häikäilemättömyydestä. Hänhän oli
valmis ryöstämään naisen vuoristoon. Josephine muisti kuinka hän
oli ivallisesti suhtautunut Bettyn puheisiin, ajatellen, että hän vain oli
tahtonut korostaa kuvauksensa tehoa seudun asukkaista.

Mutta Betty oli sanonut totuuden! Lattimer antoi paraikaa hänelle

näytöksen häikäilemättömyydestään ja oli viemäisiliään juuri hänet
vuoristoon! Sinä päivänä, jona hän oli riidellyt Bettyn kanssa muka
sen vuoksi, että Betty oli epäillyt hänen sanojaan, oli hän tuntenut
ensimmäisen sykähdyttävän ilonsa uudesta riippumattomuudestaan.
Hän oli muuttunut Lännen kansalaiseksi ja oli antautunut niille
alkuperäisille vaistoilleen, jotka kauan olivat salassa kyteneet
hänessä. Hän oli pudistanut päältään entisen ympäristönsä kuluneet
ja turmeltuneet kahleet, ja hän oli päistikkaa syöksynyt takaisin
luontoon, vapautuakseen sovinnaisuuden ahtaudesta.

Pettymys oli täydellinen ja tuskallinen. Seisoessaan penkereellä

katsellen Lattimeria, joka oli pysähtynyt ja katseli häntä
miettiväisenä, tunsi hän selvästi, että luonto ei ollut määrännyt häntä
täkäläisiin oloihin. Hänen rohkeutensa oli liian raihnainen. Ja häneltä
puuttui se sielullinen karskius ja siveellinen voima, jotka olivat
tarpeen taistelussa hänen itsepäisiä mielijohteitaan vastaan ja joitten
omistaja pystyi myöntämään erehdyksensä. Hän oli ollut väärässä
koko ajan, mutta hänellä ei ollut ollut rohkeutta myöntää sitä, ei edes
itselleen.

Antaessaan alkuperäisille vaistoilleen vapaan kulun, oli hän luullut

vain sovittavansa mielikuvitustaan todellisuuteen. Hän oli
henkilökohtaisesti koettanut näytellä osaa, jonka hän sielussaan oli
luonut, siinä vakaumuksessa, että hänen oma kaipuunsa
luonnonihmisen tilaan ehdottomasti tekisi hänet pystyväksi siihen.
Se oli sitä nälkää, jota se tuntee, joka liian syvästi on eläytynyt
painetun sanan seikkailumaailmaan.