Professional Documents
Culture Documents
Solutions Manual
Visit to download the full and correct content document:
https://testbankdeal.com/download/solar-system-9th-edition-seeds-solutions-manual/
Solar System 9th Edition Seeds Solutions Manual
CHAPTER 2
A USER’S GUIDE TO
THE SKY
GUIDEPOST
The previous chapter took you on a cosmic zoom through space and time. That quick preview prepared you
for the journey to come. In this chapter you can begin your exploration by viewing the sky from Earth; as
you do, consider five important questions:
► How are stars and constellations named?
► How is the brightness of stars measured and compared?
► How does the sky appear to change and move in daily and annual cycles?
► What causes seasons?
► How do astronomical cycles affect Earth’s climate?
The beginning of spring, summer, winter, and fall are marked by the vernal equinox, the summer
solstice, the autumnal equinox, and the winter solstice.
In its orbit around the Sun, Earth is slightly closer to the Sun at perihelion in January and slightly
farther away from the Sun at aphelion in July. This change in distance to the Sun has almost no
effect on Earth’s seasons.
The planets appear to move generally eastward along the ecliptic. They appear like bright, non-
twinkling stars with the exception of Uranus and Neptune, which are too faint to be visible to the
unaided eye. Mercury and Venus are never seen far from the Sun and are therefore seen either in the
evening sky after sunset or in the dawn sky before sunrise.
Planets visible in the sky at sunset are traditionally called evening stars, and planets visible in the
dawn sky are called morning stars even though they are not actually stars.
The locations of the Sun and planets along the zodiac are diagramed in a horoscope, which is the
basis for the ancient pseudoscience (or false science), known as astrology.
CHAPTER OUTLINE
2-1 Stars and Constellations
Constellations
Star Names
Favorite Stars
Star Brightness
Magnitude and Flux
2-2 The Sky and Celestial Motions
The Celestial Sphere
Precession
Concept Page: The Sky Around You
How Do We Know? 2-1: Scientific Models
2-3 Sun and Planets
Annual Motion of the Sun
Seasons
Motions of the Planets
Concept Page: The Cycle of the Seasons
How Do We Know? 2-2: Pseudoscience
2-4 Astronomical Influences on Earth's Climate
Milankovitch Climate Cycles: Hypothesis
Milankovitch Climate Cycles: Evidence
How Do We Know 2-3: Evidence as the Foundation of Science
How Do We Know 2-4: Scientific Arguments
Another random document with
no related content on Scribd:
»Ellinipsico on sekä nukkunut että syönyt», vastasi hän, ja huomatessaan
vilpittömän hämmästyksen valkoisen miehen kasvoilla jatkoi hän: »Kun
kuu laskeutui, ohjasi hän kanoottinsa rantaan ja kiinnitettyään sen
vedenrajassa kasvaviin puihin ja pensaisiin hän nukkui sikeästi aina
auringon nousuun, heräten sitten vasta kuin ensimmäinen kirkas säde
tunkeutui hänen ylitsensä riippuvien liikkumattomien oksien välistä. Silloin
hän sieppasi pyssynsä ja hyppäsi rannalle riistaa etsimään.»
»Mutta mitä minä olen tehnyt sillä aikaa?» kysyi Jack harmistuneella
äänellä.
Mitä ruokaan tuli, niin Alleyne oli suuresti intiaanin varassa, sillä hän ei
ollut tarpeeksi taitava metsästyksessä voidakseen hankkia puuttumattoman
ravinnon itselleen, vaikkakin hän tavallisesti seurasi ja auttoi punaista
ystäväänsä metsästysretkillä. Mitä pitemmälle aika kului sitä
levottomammaksi alkoi Jack tulla ajatellessaan miten heidän matkansa
päättyisi. Hän tiesi hyvin, että hänen isänsä oli hyvin pahoillaan hänen
jatkuvan poissaolonsa tähden rykmentistä tämmöisenä vaarallisena aikana,
etenkin kun hän ei voinut olla kovinkaan varma Jackin henkilökohtaisesta
turvallisuudesta. Mutta tilanne oli pian muuttuva.
»Niin, herra.»
»Hyvä on, mutta mitä tämä sitten merkitsee?» kiivasteli Jack osoittaen
heidän jaloissaan makaavaa puolitajutonta shawneeta.
»Se oli aivan sattuma, kuten olen teille kertova, jos vain tahdotte
kuunnella minua», vastasi metsästäjä synkästi.
Aurinko oli laskenut vähän aikaa sitten, ja kylän luja paaluaitaus näkyi
epäselvästi sumuisessa hämärässä, kun väsyneet matkamiehet lähestyivät
maihinnousupaikkaa. Metsästäjän kimeään vihellykseen vastattiin
paaluaitauksen sisäpuolelta, ja hetkistä myöhemmin oli äänestä päättäen
raskaasti teljetty portti auki päästääkseen heidät sisään. Kanootin keula oli
noin kahden aironmitan päässä kaitaisesta puulaiturista, jota myöten pääsi
syvän veden ja kuivan maan välissä olevan liejuisen paikan yli. Nuori
shawnee lepäsi perässä muutamilla hirvennahoilla, ja Jack oli keulassa
polvillaan valmiina tarttumaan laituriin heti kun hän ylettyisi, kun
metsästäjä lakkasi äkkiä melomasta. Hän katseli kiinteästi jotakin heidän
edessään ja seuraavassa silmänräpäyksessä hän heittäytyi veteen, päästäen
puolittain tukahdetun hätähuudon ja alkoi uida nopeasti vastapäiselle
rannalle.
»Hei! Mikä on hätänä? Mihin menette?» huusi Jack toinnuttuaan
hämmästyksestään.
Sanat oli tuskin sanottu, kun Jackin korvaan sattui muita ääniä, ja
katsellen rannalle hän huomasi tummia olentoja joukoittain hiipivän
rannalle maihinnousupaikkaa kohti. Samassa huomasi hän muutamia
pienempiä esineitä veden pinnalla, joiden hän otaksui olevan samanlaisten
tummien uimamiesten päitä ja hartioita ja jotka olivat vain jonkun kyynärän
päässä kanootista. Yhtäkkiä hänelle tämä kaikki selvisi kuin leimauksena.
Olennot olivat intiaaneja, jotka valmistelivat hyökkäystä varustuksen
kimppuun. Kanootin saapuminen valkoisine miehineen oli antanut
intiaaneille aiheen muuttaa suunnitelmaansa hyökätä varustusta vastaan
pimeän tultua. Sen sijaan he yrittäisivät päästä sisään saapuneille valkoisille
miehille avatun portin kautta ja näiden mukana.
XIV.
RAIVOISA TAISTELU.
Jos tuo nuori sotilas olikin hieman hidas suunnitelman teossa, niin hän oli
sitä nopeampi ja päättäväisempi sen toimeenpanossa, kun se kerran oli
valmis. Sillä hetkellä ainakin oli hänestä vaikein kohta se, että hänen täytyi
jättää punainen ystävänsä oman onnensa nojaan. Mutta ajateltuaan, että
häntä ei voinut vaara uhata, sillä hän oletti aivan oikein, että hänen edessään
olevat soturit kuuluivat joko miami, shawnee, wyondot, delaware tahi
johonkin muuhun pohjoiseen heimoon, jotka kaikki olivat liitossa
keskenään, rauhoittui hän aivan kokonaan. Kylän asukkaita uhkasi
sitävastoin hirmuinen vaara.
Nyt oli Alleynelle hyväksi, ettei hän ollut laiminlyönyt kehittää luontaista
juoksutaitoaan. Niin tässä kuin monessa muussakin tilaisuudessa oli se
hänelle hyväksi avuksi. Ennenkuin oli juostu puolet matkasta, hän oli
ensimmäisten metsästäjien tasalla ja porttikäytävään hän syöksyi jonkun
kyynärän heidän edellään.
»Nyt, nuori ystäväni, saatte kertoa minulle, ketä minun on kiitettävä niin
hyvään aikaan annetusta varoituksesta ja avusta?» sanoi Harrod
hautaustoimituksen päätyttyä katsellen hilpeästi Alleynea.
»Luulenpa, ettette ole pitkiin aikoihin ollut katon alla», vastasi Harrod
täyttäen tina-astian kuumalla vedellä kattilasta, joka riippui kettingissä
avarassa piisissä.
»En sen jälkeen kuin lähdin chickasawien kylästä. Olin siellä vankina»,
vastasi Jack.
»Niin luulen», vastasi metsästäjä lämpimästi. »Hän tulee tänne niin pian
kuin hän pääsee toisten mukana. Muussa tapauksessa olen luvannut lähettää
noutamaan häntä, kun varustukseni on valmis.»
»Mutta kun hän tulee tänne, niin hänelle ei ole ketään toisia naisia
seuraksi», väitteli Alleyne edelleen, »ja minä pelkään hänen aikansa tulevan
pitkäksi ilman sopivaa seuraa tässä yksinäisessä paikassa!»