(eBook PDF) University Calculus: Early

Transcendentals 4th Edition by Joel R.

Hass
Visit to download the full and correct content document:
https://ebooksecure.com/download/ebook-pdf-university-calculus-early-transcendenta
ls-4th-edition-by-joel-r-hass/
 Contents vii

Multiple Integrals 779

14.1 Double and Iterated Integrals over Rectangles 779
14.2 Double Integrals over General Regions 784
14.3 Area by Double Integration 793
14.4 Double Integrals in Polar Form 796
14.5 Triple Integrals in Rectangular Coordinates 803
14.6 Applications 813
14.7 Triple Integrals in Cylindrical and Spherical Coordinates 820
14.8 Substitutions in 岛1ultiple Integrals 832
Questions to Guide Your Review 841
Practice Exercises 842
Additional and Advanced Exercises 844

Integrals and Vector Fields 847

15.1 Line Integrals of Scalar Functions 847
15.2 Vector Fields and Line Integrals: Work, Circulation, and Flux 854
15.3 Path Independence, Conservative Fields, and Potential Functions 867
15.4 Green ’ s Theorem in the Plane 878
15.5 Surfaces and Area 890
15.6 Surface Integrals 900
15.7 Stokes’ Theorem 910
15.8 The Divergence Theorem and a Unified Theory 923
Questions to Guide Your Review 934
Practice Exercises 934
Additional αnd Advanced Exercises 937

First-Order Differential Equations 16-1 (Online at bit. ly I 2pzY1Eq)

16.1 Solutions, Slope Fields, and Euler’ s Method 16-1
16.2 First-Order Linear Equations 16-9
16.3 Applications 16-15
16.4 Graphical Solutions of Autonomous Equations 16-21
16.5 Systems of Equations and Phase Planes 16-28
Questions to Guide Your Review 16-34
Pr，α ctice Exercises 16-34
Additional and Advαneed Exercises 16-36

Second-Order Differential Equations 17-1 (Online at bit. ly I 2IHCJyE)

17.1 Second-Order Linear Equations 17-1
17.2 N onhomogeneous Linear Equations 17-7
17.3 Applications 17-15
17.4 Euler Equations 17-22
17.5 Power-Series Solutions 17-24
 ...
VIII Contents

Appendix A AP-1
A.1 Real Numbers and the Real Line AP-1
A.2 Mathematical Induction AP-6
A.3 Lines and Circles AP-9
A.4 Conic Sections AP-16
A.5 Proofs of Limit Theorems AP-23
A.6 Commonly Occurring Limits AP-26
A.7 Theory of the Real Numbers AP-27
A.8 Complex Numbers AP-30
A.9 The Distributive Law for Vector Cross Products AP-38
A.10 The Mixed Derivative Theorem and the Increment Theorem AP-39

Appendix B B-1 (Online at bit. ly I 2IDD18w)

B.1 Relative Rates of Growth B-1
B.2 Probability B-6
B.3 Conics in Polar Coordinates B-19
B.4 Taylor ’ s Formula for Two Variables B-25
B.5 Partial Derivatives with Constrained Variables B-29

Answers to Odd-Numbered Exercises AN-I

Applications Index AI-1

Subject Index 1-1

Credits c-1

A Brief Table of Integrals 下1

 Preface
Uniνersity Calculus: Early Transcendentals, Fourth Edition, provides a streamlined
treatment of the material in a standard three-semester or four-quarter STEM-oriented
course. As the title suggests, the book aims to go beyond what many students may have
seen at the high school level.τbe book emphasizes mathematical precision and conceptual
understanding, supporting these goals with clear explanations and examples and carefully
crafted exercise sets.
Generalization drives the development of calculus and of mathematical maturity and
is pervasive in this text. Slopes of lines generalize to slopes of curves, lengths of line seg-
ments to lengths of curves, areas and volumes of regular geometric figures to areas and
volumes of shapes with curved boundaries, and finite sums to series. Plane analytic ge-
ometry generalizes to the geometry of space, and single variable calculus to the calculus
of many variables. Generalization weaves together the many threads of calculus into an
elegant tapestry that is rich in ideas and their applications.
Mastering this beautiful subject is its own reward, but the real gift of studying calcu-
lus is acqu让ing the ability to think logically and precisely; understanding what is defined,
what is assumed, and what is deduced; and learning how to generalize conceptually. We
intend this text to encourage and support those goals.

New to This Edition

We welcome to this edition two new co-authors: Christopher Heil from Georgia Institute
of Technology and Przemyslaw Bogacki from Old Dominion University. Heil ’ s focus was
primarily on the development of the text itself, while Bogacki focused on the MyLab™
Math course.
Christopher Heil has been involved in teaching calculus, linear algebra, analysis, and
abstract algebra at Georgia Tech since 1993. He is an experienced author and served as a
consultant on the previous edition of this text. His research is in harmonic analysis, includ-
ing time-frequency analysis, wavelets, and operator theory.
Przemyslaw Bogacki joined the faculty at Old Dominion University in 1990. He has
taught calculus, linear algebra, and numerical methods. He is actively involved in applica-
tions of technology in collegiate mathematics. His 征eas of research include computer-
aided geometric design and numerical solution of initial value problems for ordinary diι
ferential equations.
This is a substantial revision. Every word, symbol, and figure was revisited to ensure
clarity, consistency, and conciseness. Additionally, we made the following text-wide
changes:
• Updated graphics to bring out clear visualization and mathematical co町ectness .
• Added new types of homework exercises throughout, including many that are geomet-
ric in nature. The new exercises are not just more of the same, but rather give differ-
ent perspectives and approaches to each topic. In preparing this edition, we analyzed
aggregated student usage and performance data from MyLab Math for the previous
edition of the text. The results of this analysis increased both the quality and the quan-
tity of the exercises.

ix
X Preface

• Added short URLs to historical links, thus enabling students to navigate directly to on-
line information.
• Added new annotations in blue type throughout the text to guide the reader through the
process of problem solution and emphasize that each step in a mathematical argument
is rigorously justified.

New To Mylab Math

Many improvements have been made to the overall functionality of MyLab Math since
the previous edition. We have also enhanced and improved the content specific to this text.
• Every online exercise in the course was reviewed for accuracy and alignment with the
text by author Przemyslaw Bogacki.
• Instructors now have more exercises than ever to choose from in assigning homework.
There are approximately 8550 assignable exercises in MyLab Math, 490 of which are
new to this edition.
• The MyLab Math exercise-scoring engine has been updated to allow for more robust
coverage of certain topics, including differential equations.
y
r咱
也J
唾 T
• A full suite of Interactive Figures have been added
4
3 to support teaching and learning. The figures are de-
signed to be used in lecture as well as by students
3 y = 0.5 x + 1 independently. The figures are editable via the freely
available GeoGebra software.
2

• Enhanced Sample Assignments include just-in-time

prerequisite review, help keep skills fresh with spaced
y = 0.5 J王
。 a画h practice of key concepts, and provide opportunities to
0 1 2 3 哩’＂ 5
A work exercises without learning aids (to help students
develop confidence in their ability to solve problems
-2
. independently).
·5 • Additional Conceptual Questions augment the text
-3
exercises to focus on deeper, theoretical understand-
ing of the key concepts in calculus. These questions
were written by faculty at Cornell University under an NSF grant. They are also as圄
signable through Learning Catalytics.
• This MyLab Math course contains pre-made quizzes to assess the prerequisite skills
needed for each chapter, plus personalized remediation for any gaps in skills that 缸e
identified.
• Additional Setup & Solve exercises now appear in many sections. These exercises
require students to show how they set up a problem, as well as the solution itse旺， better
mirroring what is requ让ed of students on tests.
• PowerPoint lecture slides have been expanded to include examples as well as key
theorems, definitions, and figures.
• Over 200 new instructional videos augment the already robust collection within the
course. These videos support the overall approach of the text-specifically, they go be-
yond routine procedures to show students how to generalize and connect key concepts.
 Preface xi

Content Enhancements
Chapter 1 Chapters 4 & 5

• Shortened 1.4 to focus on issues arising in use of mathe-
matical software, and potential pitfalls. Removed peripheral
material on regression, along with associated exercises.
• Clarified explanation of definition of exponential function
in 1.5.
• Replaced sin- 1 notation for the inverse sine function with
arcsin as default notation in 1.6, and similarly for other trig
functions.
• Added summary to 4.1 .
• Added new Example 3 with new Figure 4.27, and Example
12 with new Figure 4.35, to give basic and advanced ex-
amples of concavity.
• Updated and improved strategies for solving applied optimi-
zation problems in 4.6.
• Improved discussion in 5.4 and added new Figure 5.18 to
illustrate the Mean Value Theorem.

Chapter 2 Chapters 6 & 7

• Added definition of average speed in 2.1 . • Clar诅ed cylindrical shell method.

• Updated definition of limits to allow for arbitrarγdomains .
The definition of limits is now consistent with the defini-
tion in multivariable domains later in the text and with more
general mathematical usage.
• Reworded limit and continuity definitions to remove impli-
cation symbols and improve comprehension.
• Replaced Example 1 in 2.4, reordered, and added new Ex-
ample 2 to clarify one-sided limits.
• Added new Example 7 in 2.4 to illustrate limits of ratios of
trig functions.
• Rewrote Example 11 in 2.5 to solve the equation by finding
a zero, consistent with the previous discussion.
Chapter 3
• Clarified relation of slope and rate of change.
• Added new Figure 3.9 using the square root function to il-
lustrate vertical tangent lines.
• Added figure of x sin (1/x) in 3.2 to illustrate how oscilla-
tion can lead to non-existence of a derivative of a continu-
ous function.
• Revised product rule to make order of factors consistent
throughout text, including later dot product and cross prod-
uct formulas.
• Expanded Example 7 in 3. 8 to clari乌f the computation of the
derivative of xr.
• Updated and improved related rates problem strategies in
3.10, and co盯espondingly revised Examples 2-6.
• Converted Example 4 in 6.5 to metric units.
• Added introductory discussion of mass distribution along a
line, with figure, in 6.6.
• Clarified discussion of separable differential equations in
7.2.
Chapter 8
• Updated Integration by Parts discussion in 8.2 to emphasize
u(x）ν＇（x) dx form rather than u dv. Rewrote Examples 1-3
accordingly.
• Removed discussion of tabular integration, along with as-
sociated exercises.
• Updated discussion in 8.4 on how to find constants in the
method of partial fractions, and clarified the co盯esponding
calculations in Example 1.
Chapter 9
• Clarified the different meanings of sequence and series.
• Added new Figure 9.9 to illustrate sum of a series as area of
a histogram.
• Added to 9 .3 a discussion on the importance of bounding
eηors in approximations.
• Added new Figure 9 .13 illustrating how to use integrals to
bound remainder terms of partial sums.
• Rewrote Theorem 10 in 9.4 to bring out similarity to the in-
tegral comparison test.
xii Preface

• Added new Figure 9 .16 to illustrate the differing behaviors Chapter 13

of the harmonic and alternating harmonic series. • Elaborated on discussion of open and closed regions in 13 .1.
• Renamed the nth-Term Test the “ nth-Term Test for Diver- • Added a Composition Rule to Theorem 1 and expanded Ex-
gence” to emphasize that it says nothing about convergence. ample 1 in 13.2.
• Added new Figure 9 .19 to illustrate polynomials converging • Expanded Example 8 in 13.3.
to ln(l ＋功， which illustrates convergence on the half-open
interval (-1, 1]. • Clarified Example 6 in 13. 7.

• Used red dots and intervals to indicate intervals and points • Standardized notation for evaluating partial derivatives, gra-
where divergence occurs and blue to indicate convergence dients, and directional derivatives at a point, throughout the
throughout Chapter 9. chapter.

• Added new Figure 9 .21 to show the six different possibili- • Renamed “ branch diagrams'' as “ dependency diagrams'' to
ties for an interval of convergence. clarify that they capture dependence of variables.

• Changed the name of 9 .10 to “ Applications of Taylor Chapter 14

Series.”
• Added new Figure 14.2lb to illustrate setting up limits of a
Chapter 10 double integral.

• Added new Example 1 and Figure 10.2 in 10.1 to give a
straightforward first Example of a parametrized curve.
• Updated area formulas for polar coordinates to include con-
ditions for positive r and non-overlapping 8.
• Added new Example 3 and Figure 10.37 in 10.4 to illustrate
intersections of polar curves.
• Moved Section 10.6 (“Conics in Polar Coordinates”), which
our data showed is seldom used, to online Appendix B
(bit. ly I 2IDD18w).
• In 14.5, added new Example 1, modified Examples 2 and
3, and added new Figures 14.31, 14.32, and 14.33 to give
basic examples of setting up limits of integration for a triple
integral.
Chapter 15
• Added new Figure 15.4 to illustrate a line integral of a func-
tion, new Figure 15.17 to illustrate a gradient field, and new
Figure 15 .18 to illustrate a line integral of a vector field.
• Clarified notation for line integrals in 15.2.

Chapters 11 & 12 • Added discussion of the sign of potential energy in 15.3.

• Added new Figure 11.13b to show the effect of scaling a • Rewrote solution of Example 3 in 15.4 to clarify its connec-
vector. tion to Green ’ s Theorem.

• Added new Example 7 and Figure 11.26 in 11.3 to illustrate • Updated discussion of surface orientation in 15.6, along
projection of a vector. with Figure 15.52.

• Added discussion on general quadric surfaces in 11.6, with Appendices

new Example 4 and new Figure 11 .48 illustrating the de-
scription of an ellipsoid not centered at the origin via com-
pleting the square.
• Added sidebars on how to pronounce Greek letters such as
kappa and tau.
• Rewrote Appendix A.8 on complex numbers.
• Added online Appendix B (bit. ly I 2IDD18w) contain-
ing additional topics. These topics are supported fully in
MyLab Math.

Continuing Features

Rigor The level of rigor is consistent with that of earlier editions. We continue to dis-
tinguish between formal and informal discussions and to point out their differences. We
think starting with a more intuitive, less formal approach helps students understand a new
or difficult concept so they can then appreciate its full mathematical precision and out-
comes. We pay attention to defining ideas carefully and to proving theorems appropriate
 ...
Preface XI 11

for calculus students, while mentioning deeper or subtler issues they would study in a
more advanced course. Our organization and distinctions between informal and formal
discussions give the instructor a degree of flexibility in the amount and depth of coverage
of the various topics. For example, although we do not prove the Intermediate Value Theo-
rem or the Extreme Value Theorem for continuous functions on a closed finite interval,
we do state these theorems precisely, illustrate their meanings in numerous examples, and
use them to prove other important results. Furthermore, for those instructors who desire
greater depth of coverage, in Appendix A. 7 we discuss the reliance of these theorems on
the completeness of the real numbers.

Writing Exercises Writing exercises placed throughout the text ask students to explore
and explain a variety of calculus concepts and applications. In addition, the end of each
chapter includes a list of questions that invite students to review and summarize what they
have learned. Many of these exercises make good writing assignments.

End-Of-Chapter Reviews In addition to problems appearing after each section, each

chapter culminates with review questions, practice exercises covering the entire chapter,
and a series of Additional and Advanced Exercises with more challenging or synthesizing
problems.

Writing And Applications This text continues to be easy to read, conversational, and
mathematically rich. Each new topic is motivated by clear, easy-to-understand examples
and is then reinforced by its application to real-world problems of immediate interest to
students. A hallmark of this text is the application of calculus to science and engineering.
These applied problems have been updated, improved, and extended continually over the
last several editions.

Technology In a course using this text, technology can be incorporated according to

the taste of the instructor. Each section contains exercises requ让ing the use of technology;
these are marked with a 田 if suit le for calculator or comput u吭 or they are labeled
Computer Explorations if a computer algebra system (CAS, such as Maple or Mαth­
ematica) is required.

Acknowledgments
We are grateful to Duane Kouba, who created many of the new exercises. We would also
like to express our thanks to the people who made many valuable contributions to this edi-
tion as it developed through its various stages:

Accuracy Checkers
Jennifer Blue
Thomas Wegleitner
Reviewers for the Fourth Edition
Scott Allen, Chαttahoochee Technical College
Alessandro Arsie, University of Toledo
Doug Baldwin, SUNY Geneseo
Imad Be时elloun, Delaware Valley University
Robert J. Brown, Jr., East Georgia Stαte University
Jason Froman, Lamesa High School
Morag Fulton, Ivy Tech Community College
Michael S. Eusebio, Ivy Tech Community College
xiv Preface

Laura Hauser, Universiη of Tampa

Steven Heilman, UCLA
Sandeep Holay, Southeast Community College
David Homtrop, New Jersey Institute of Technology
Eric Hutchinson, College of Southern Neνada
Michael A. Johnston, Pensacola State College
Eric B. Kahn, Bloomsburg Uniνersity
Colleen Kirk, California Polytechnic University
Weidong Li, Old Dominion Uniνersity
Mark McConnell, Princeton Universiη
Tamara Miller, Ivy Tech Community College - Columbus
Neils Martin Mφller, Princeton University
James G. 0 ’ Brien, tt仨ntworth Institute of Technology
Nicole M. Panza, Francis Marion Uniνersity
Steven Riley, Chattαhoochee Technical College
Alan Saleski, Loyola Uniνersity of Chicago
Claus Schubert, SUNY Cortland
Ruth Trubnik, Delaware Valley Universiη
Alan Von Hermann, Santα Clara Universiη
Don Gayan Wilathgamuwa, Montanα State University
James Wilson, Iowa State University

Dedication
We regret that prior to the writing of this edition, our co-author Maurice We让 passed away.
Maury was dedicated to achieving the highest possible standards in the presentation of
mathematics. He insisted on clarity, rigor, and readability. Maury was a role model to his
students, his colleagues, and his co-authors. He was very proud of his daughters, Maia
Coyle and Renee Waina, and of his grandsons, Matthew Ryan and Andrew Dean Waina.
He will be greatly missed.
 Preface XV

Mylab Math Online

(access code required)

Mylab™ Math is the teaching and learning platform that empowers instructors to
reach every student. By combining trusted author content with digital tools and
a flexible platform, Mylab Math for University Calculus: Early Transcendentals, 4e
personalizes the learning experience and improves results for each student.
PREPAREDNESS
One of the biggest ζhallenges in calculus courses is making sure students are adequately
prepared with the prerequisite skills needed to successfully complete their course work.
Mylab Math supports students with just-in-time remediation and key-concept review.

Integrated Review
This Mylab course features pre-made, assignable (and editable) quizzes to assess the
prerequisite skills needed for each chapter, plus personalized remediation for any gaps in skills
that are identified. Each student, therefore, receives just the help that he or she needs-no
more, no less.

DEVELOPING DEEPER UNDERSTANDING

Mylab Math provides content and tools that help students build a deeper understanding
of course content than would otherwise be possible.

NEW! Interactive Figures 户

也J
呼I y

A full suite of Interactive Figures || 4

3

was added to illustrate key con-

cepts and allow manipulation. || y = 0.5 x + 1

Designed in the freely available

|| 2
GeoGebra software, these figures
can be used in lecture as well as ||

by students independently. Videos y = 0.5 yx

。

that use the Interactive Figures to 10 2 3 、司V 5

explain key concepts are also in- 11 -1

cluded. The figures were created by | ·
Marc Renault (Shippensburg Uni- -2

versity), Steve Phelps (University of -3

·5

Cincinnati), Kevin Hopkins (South-

west Baptist University), and Tim
Brzezinski (Berlin High School, CT).
xvi Preface

Exercises with Immediate

Feedback
Homework and practice exercises
for this text regenerate Homework: #2 E固
algorithmically to give students un- Score: o of 1 pt 丁 5of5 (0 叫喇町 ， ”w Sc。re: 0°/o , o of 5 pts
limited opportunity for practice and 7.3.68 温 Q叫川嘟 J i)
mastery. Mylab Math provides help- 一
Evaluate the follo\.,;ng definite integral. Express your answer in terms of l句 伽’ Help Me Solve This 一
ful feedback when students enter 『，， s 幽 View an Example
j 叫X
incorrect answers, and it includes ';j:"王~ dx 'rJ Te胁ook
In 7
the optiona 川 earning aids Help Me lnS
』坠 Ask My Instructor
Solve This, View an Example, videos, J cosh x
- d x=
4a Print
4- sinh 2x
and the eBook. ln7
σypean 四act ans附r. Use int句ers or 衍actions for any num悦rs in the eXPr，臼sion.)

UPDAJED! Assi2:nable
Exercises - Enter y。ur ansiNer in the answer box and then click Check Answer. ’·.

All online exercises were reviewed 唱’

[ C阳kAnswer
for accuracy and fidelity to the text
All pa民s showing Cl臼『 All
｜〔1」
by author Przemyslaw Bogacki.
Additionally, the authors analyzed
aggregated student usage and performance data from Mylab Math for the previous edition of
this text. The results of this analysis helped increase the quality and quantity of the text and of
the Mylab exercises and learning aids that matter most to instructors and students.

NEW! Enhanced Sample Assignments

These section-level assignments include just-in-time prerequisite review, help keep skills fresh
with spaced practice of key concepts, and provide opportunities to work exercises without
learning aids so students check their understanding. They are assignable and editable within
Mylab Math.

ENHANCED! Setup & Find the volume of the following solid.

Solve Exercises
_ 2 2
These exercises require The solid bounded by the paraboloid z - 27 - 3x - 3y and the plane z =24
students to show how they
Set up the double integral, in polar coo『dinates, that is used to 币nd the volume.
set up a problem, as well
as the solution itself better
mirroring what is required
on tests. J J(3r － 叫 drdO
。。
(Type exact answers.)
3

v=
m 倒
优

qd
h
亏

b
，
ι

p-uynv
m

dl anqwwert
、‘，，，
e

E
 Preface xvii

NEW! Additional Conceptual Questions

Additional Conceptual Questions focus on deeper, theoretical
understanding of the key concepts in calculus. These questions
were written by faculty at Cornell University under an NSF grant
and are also assignable through Learning Catalytics™.

UPDATED! Instructional Videos

Hundreds of videos are available as learning aids within exercises and for self-study.
The Guide to Video-Based Assignments makes it easy to assign videos for homework
in Mylab Math by showing which Mylab exercises correspond to each video.

UPDATED! Technology Manuals (downloadable)

• Maple™ Manual and Projects by Kevin Reeves, East Texas Baptist University
• Mathematica ( Manual and Projects by Todd Lee, Elon University
• Tl-Graphing Calculator Manual by Elaine McDonald －~怡wman, Sonoma State University
These manuals cover Maple 2017, Mathematica 11, and the Tl-84 Plus and Tl-89, respectively.
Each manual provides detailed guidance for integrating the software package or graphing
calculator throughout the course, including syntax and commands. The projects include
instructions and ready-made application files for Maple and Mathematica. The files can be
downloaded from within Mylab Math.

Student’S Solutions Manuals (softcover and downloadable)

Single Variable Calculus: Early Transcendentals (Chapters 1-10)
ISBN: 0-13引 6613-6 I 978-0-13引 6613-0
Multivariable Calculus (Chapters 9-15) ISBN: 0-13-516663-2 I 978-0-13-516663-5
The Student’S Solutions Manuals contain worked-out solutions to all the odd-numbered
exercises. These manuals are available in print and can be downloaded from within
Mylab Math.

SUPPORTING INSTRUCTION
Mylab Math comes from an experienced partner with educational expertise and an eye
on the future. It provides resources to help you assess and improve student results at
every turn and unparalleled flexibility to create a course tailored to you and your students.

UPDATED! PowerPoint Lecture Slides (downloadable)

Classroom presentation slides feature key concepts, examples, definitions, figures, and tables
from this text. They can be downloaded from within Mylab Math or from Pearson ’S on line
catalog, www.pearson.com .
xviii Preface

Learning Catalytics
Now included in all Mylab Math courses, this student response
tool uses students' smartphones, tablets, or laptops to ••ooo AT&T 令 10:41 AM 4 本 m::J•
engage them in more interactive tasks and thinking during 画 learningcatalytics.com

lecture. Learning Catalytics™ fosters student engagement

[ sketch question 丁
and peer-to-peer learning with real-time analytics.
Sketch a graph of a function f that satisfies
the following conditions: lim f(x) = 2,
Comprehensive Gradebook X --t-00

lil!l_ f( x) = - oo, Ii哩 f(x)=oo,

The gradebook includes enhanced reporting functionality, X--tU X－争u·

such as item analysis and a reporting dashboard, to allow ]~1! f(x) = 0.

you to efficiently manage your course. Student performance y

data is presented at the class, section, and program levels in
an accessible, visual manner so you ’II have the information
you need to keep your students on track.

TestGen
TestGen ((www.pearson.com/testgen) enables 2 斗l 。
instructors to build, edit, print, and administer tests using
a computerized bank of questions developed to cover all
the objectives of the text. TestGen is algorithmically based,
enabling instructors to create multiple but equivalent ver-
sions of the same question or test with the click of a but-
ton. Instructors can also modify test bank questions or add ,c Clear sketch Submit response
new questions. The software and test bank are available for
download from Pearson's online catalog, www.pearson.
com. The questions are also assignable in Mylab Math.

Instructor's Solutions Manual {downloadable)

The Instructor’S Solutions Manual contains complete solutions to the exercises in Chapters 1-17.
It can be downloaded from within Mylab Math or from Pearson ’s online catalog,
www.pearson.com.

Accessibility
Pearson works continuously to ensure our products are as accessible as possible to all students.
We are working toward achieving WCAG 2.0 Level AA and Section 508 standards, as expressed
in the Pearson Guidelines for Accessible Educational Web Media, www.pearson.com/mylab/
math/accessibility.
Functions

OVERVIEW In this chapter we review what functions are and how they are visualized as
graphs, how they are combined and transformed, and ways they can be classified.

Functions and Their Graphs

Functions are a tool for describing the real world in mathematical terms. A function can be
represented by an equation, a graph, a numerical table, or a verbal description; we will use
all four representations throughout this text. This section reviews these ideas.

Functions; Domain and Range

The temperature at which water boils depends on the elevation above sea level. The inter-
est paid on a cash investment depends on the length of time the investment is held. The
area of a circle depends on the radius of the circle. The distance an object travels depends
on the elapsed time.
In each case, the value of one variable quantity, say y , depends on the value of another
variable quantity, which we often call x. We say that “ y is a function of x” and write this
symbolically as
y = f（.χ） (“y equals! of x ”)
The symbol f represents the function, the letter x is the independent variable representing
the input value to f, and y is the dependent variable or output value off at x.

DEFINITION A function f from a set D to a set Yi s a rule that assigns a unique

value f (x) in Y to each x in D.

The set D of all possible input values is called the domain of the function. The set of
all output values of f(x) as x varies throughout Dis called the range of the function. The
range might not include everγelement in the set Y. The domain and range of a function
can be any sets of objects, but often in calculus they are sets of real numbers interpreted as
points of a coordinate line. (In Chapters 12-15, we will encounter functions for which the
elements of the sets are points in the plane, or in space.)
Often a function is given by a formula that describes how to calculate the output value
from the input variable. For instance, the equation A = 7rr2 is a rule that calculates the
area A of a circle from its radius r. When we define a function y = f (x) with a formula and
the domain is not stated explicitly or restricted by context, the domain is assumed to be
2 Chapter 1 Functions

the largest set of real x-values for which the formula gives real y-values. This is called the
natural domain off. If we want to restrict the domain in some way, we must say so. The
domain of y = x2 is the entire set of real numbers. To restrict the domain of the function to,
say, positive values of x, we would write “ y = x2, x > 0. ”
Changing the domain to which we apply a formula usually changes the range as
well. The range of y = x2 is [ 0, oo). The range of y ＝丘， x 三 2, is the set of all numbers
obtained by squaring numbers greater than or equal to 2. In set notation (see Appendix A. I),
the range is { x2 Ix 三 2} or {YIY 兰 4} or [ 4, oo).
When the range of a function is a set of real numbers, the function is said to be
real-valued. The domains and ranges of most real-valued functions we consider are inter-
vals or combinations of intervals. Sometimes the range of a function is not easy to find.
x f ._ .f(x)
Input
(dom缸n)
’ Output
(range)
A function f is like a machine that produces an output value f(x) in its range whenever
we feed it an input value x from its domain (Figure 1.1). The function keys on a calculator
FIGURE 1.1 A diagram showing a func- give an example of a function as a machine. For instance, the Vx key on a calculator gives
tion as a kind of machine. an output value (the square root) whenever you enter a nonnegative number x and press
the V主 key.
A function can also be pictured as an arrow diagram (Figure 1.2). Each a町ow associ-
ates to an element of the domain D a single element in the set Y. In Figure 1.2, the 缸TOWS
x indicate that f （α） is associated with α， f (x) is associated with x, and so on. Notice that a func-
• .f(x) tion can have the same ou伊ut value for two different input elements in the domain (as occurs
with f（α） in Figure 1 .匀， but each input element xis assigned a single output value f(x).
D= domain set Y= set containing
the range

FIGURE 1.2 A function from a set D to EXAMPLE 1 V巳rify

the natural domains and associated ranges of some simple func-
a set Y assigns a unique element of Y to tions. The domains in each case are the values of x for which the formula makes sense.
each element in D.

Function Domain (x) Range (y)

y = x2 （一∞，∞） [O,oo)
y = I/x （一00, 0) u (0, 00) （一00, 0) u (0, 00)
y = v主 [ O,oo) [O,oo)
y = V4丁三 （一00, 4] [O,oo)
y = VI - x2 [ -1, I] [0, 1]

Solution The formula y ＝泸 gives a real y-value for any real number x, so the domain
is （一oo, oo). The range of y = x2 is [ 0, oo) because the square of any real number is non-
negative and ev町 nonnegative number y is the square of its own square root: y = （吟） 2
for y 三 0.
The formula y = 1 / x gives a real y-value for every x except x = 0 . For consistency
in the rules of arithmetic, we Cαnnot diνide αny nz
set of reciprocals of all nonzero real numbers, is the set of all nonzero real numbers, since
y = 1 / (I /y) . That is, for y 笋 O the number x = 1 / y is the input that is assigned to the
output value y .
The formula y ＝马安 gives a real y-value only if x 三 0. The range of y ＝、安 is
[0, oo) because every nonnegative number is some number’ s square root (namely, it is the
square root of its own square).
In y = V4丁玉， the quantity 4 - x cannot be negative. That is, 4 - x 三 0,
or x 三 4. The formula gives nonnegative real y-values for all x 三 4. The range of ＼征丁Z
is [ 0, oo), the set of all non叩gative numbers.
The formula y = \! 1 - x2 gives a real y-value for every x in the closed interval from
-1 to 1. Outside this domain, 1 - x2 is negative and its square root is not a real number.
The values of 1 - x2 vary from O to 1 on the given domain, and the square roots of these
values do the same. The range of d丁万 is [0, 1]. •
 1.1 Functions and Their Graphs 3

Graphs of Functions
If f is a function with domain D, its graph consists of the points in the Cartesian plane
whose coordinates are the input-output pairs for f. In set notation, the graph is
{ (x, f(x)) I x εD}.
The graph of the function f(x) = x + 2 is the set of points with coordinates (x, y) for
which y = x + 2. Its graph is the straight line sketched in Figure 1.3.
The graph of a function f is a useful picture of its behavior. 旺。， y) is a point on the
graph, then y = f (x) is the height of the graph above (or below) the point x. The height may
be positive or negative, depending on the sign of f(x) (Figure 1.4).

y f( l )
: /(2)

x
y =x +2 χ

。 2
f(x)

x y = x2 x
-2 4
FIGURE 1.3 The graph of f(x) = x + 2 FIGURE 1.4 If (x, y) lies on the graph
。 。 is the set of points (x, y) for which y has the off, then the value y = f(x) is the height
value x + 2. of the graph above the point x (or below x
if f (x) is negative).
3 9
一 一
2 4
EXAMPLE 2 Graph the function y = x2 over the interval [ -2, 2 J .
2 4
Solution Make a table of 巧1-pairs that satis句 the equation y = x2. Plot the points (x, y)
whose coordinates appear in the table, and draw a smooth curve (labeled with its equation)
through the plotted points (see Figure 1.5). •

y
How do we know that the graph of y = x2 doesn ’ t look like one of these curves?

(2, 4)
y y

qL
y xq
内r

内r －
一

一
－

VJ X
－

’’-
－

x
-2 -1 0 2

FIGURE 1.5 Graph of the function χ x

in Example 2.

To find out, we could plot more points. But how would we then connect them? The basic
question still remains: How do we know for sure what the graph looks like between the
points we plot? Calculus answers this question, as we will see in Chapter 4. Meanwhile, we
will have to settle for plotting points and connecting them as best we can.
4 Chapter 1 Functions

Representing a Function Numerically

Time Pressure
-0.080 A function may be represented algebraically by a formula and visually by a graph
0.00091
(Example 2). Another way to represent a function is numerically, through a table of val-
0.00108 0.200
ues. From an appropriate table of values, a graph of the function can be obtained using the
0.00125 0.480
method illustrated in Example 2, possibly with the aid of a computer. The graph consisting
0.00144 0.693 of only the points in the table is called a scatterplot.
0.00162 0.816
0.00180 0.844
0.00198 0.771 EXAMPLE 3 Musical notes are pressure waves in the air. The data associated with
0.00216 0.603 Figure 1.6 give recorded pressure displacement versus time in seconds of a musical note
0.00234 0.368 produced by a tuning fork. The table provides a representation of the pressure function
0.00253 0.099 (in micropascals) over time. If we first make a scatterplot and then draw a smooth curve
0.00271 -0.141 that approximates the data points (t, p) from the table, we obtain the graph shown in
0.00289 -0.309 the figure.
0.00307 -0.348 p (pressure, µ,Pa)
0.00325 -0.248
-0.041 1.0
0.00344 • Data
0.8
0.00362 0.217 0.6
0.00379 0.480 0.4
0.2
0.00398 0.681 t (sec)
0.00416 0.810 -0.2
-0.4
0.00435 0.827 -0.6
0.00453 0.749
0.00471 0.581 FIGURE 1.6 A smooth curve through the plotted
0.00489 0.346 points gives a graph of the pressure function repre-
0.00507
0.00525
0.077
-0.164
sented by the accompanying tabled data (Example 3). .
0.00543 -0.320
0.00562 -0.354 The Vertical Line Test for a Function
0.00579 -0.248 Not every curve in the coordinate plane can be the graph of a function. A function f can
0.00598 -0.035 have only one value f(x) for each x in its domain, so no νertical line can intersect the graph
of a function at more than one point. If a is in the domain of the function f, then the verti-
cal line x ＝ αwill intersect the graph of f at the single point 怡， f（α））．
A circle cannot be the graph of a function, since some vertical lines intersect the circle
twice. The circle graphed in Figure 1.7 a, however, contains the graphs of two functions of
x, namely the upper semicircle defined by the function f(x) ＝叮~2 and the lower
semicircle defined by the function g (x) = -Vl丁万（Figures 1.7b and 1.7c).

y y y

’EA

’ x ’aA x 号’ x
。 。 。
EZA

(a） χ2+ y2= 1 (b) y=Vlτ~ (c) y ＝ 一 VIτ7

FIGURE 1. 7 (a) The circle is not the graph of a function; it fails the vertical line test. (b) The
upper semicircle is the graph of the function f(x) ＝ 忏丁？. (c) The lower semicircle is the
graph of the function g(x) ＝ 一叮丁？.
 1.1 Functions and Their Graphs 5

y
Piecewise-Defined Functions
y= lxl
Sometimes a function is described in pieces by using different formulas on different parts
of its domain. One example is the absolute value function

X, X 三 O F让st formula
XI=
x - x, x < 0 Second formula
-3 -2 -I O I 2 3
whose graph is given in Figure 1.8. The right-hand side of the equation means that the
FIGURE 1.8 The absolute value function
function equals x if x 三 0, and equals - x if x < 0. Piecewise-defined functions often arise
has domain （一oo, oo) and range [ 0, oo).
when real-world data are modeled. Here are some other examples.
y
EXAMPLE 4 The function
y = .f(x)
- oxl

＜〈一＞
XOVX
h2XL First formula
x -

£『J

、‘，／
y= l <-

，
／’’飞、

喃 自 EA
ε、
Second formula

BEE
Third formula
x
-2 -1 0 2
is defined on the entire real line but has values given by different formulas, depending on the
position of x. The values off are given by y = - x when x < 0, y = x2 when O 三 x 三 1,
FIGURE 1.9 To graph the function
and y = 1 when x > 1. The function, however, is just one 户nction whose domain is the
y = f(x) shown here, we apply different
entire set of real numbers (Figure 1.9). •
formulas to different parts of its domain
(Example 4).
EXAMPLE 5 The function whose value at any number x is the greatest integer less
y than or equal to xis called the greatest integer function or the integer floor function. It
y= xγ is denoted l x J. Figure 1.10 shows the graph. Observe that
/
3 ,,·－－叫〉
-

一一一
12

竹马 llJ

匀“
EEB -

l 2.4 J = 2, l 1.9 J l OJ = 0,

一一
/ - J

，
ELSE

.
/
2 ....--0
= Z
ι4
/

户 lxJ
l 2 J = 2, l 0.2 J = 0, l -0.3 J = -1, --
EL

, ,
x EXAMPLE 6 The function whose value at any number x is the smallest integer greater
-2 -1 ; 1 2 3
,
,,
than or equal to x is called the least integer function or the integer ceiling function. It
is denoted Ix 1- Figure 1.11 shows the g即h. For positive values of x, this function might
, ι-0 -2
, represent, for example, the cost of parking x hours in a parking lot that charges $1 for each

FIGURE 1.10 The graph of the greatest

hour or part of an hour. ’
integer fu川io川 ＝ l x J lies on or below
the line y = x, so it provides an integer Increasing and Decreasing Functions
floor for x (Example 5).
If the graph of a function climbs or rises as you move from left to right, we say that the
function is increasing. If the graph descends or falls as you move from left to right, the
function is decreasing.
y
，喧 ，

y= 1x1 ;
I _'._ －’ y ＝ χ
3 .

, , /
DEFINITIONS Let f be a function defined on an interval I and let x1 and x2 be
,,
2 。－－－ two distinct points in I.
1. If f(x2) > f(x1) whenever x1 ＜巧， then f is said to be increasing on I.
x
-2 -1 ;
, 1 2 3 2. If f(x2) < f(x1) whenever x1 ＜巧， then f is said to be decreasing on I.
但？一 1
, ,
,,
。－－『. -2

It is important to realize that the definitions of increasing and decreasing functions

FIGURE 1.11 The graph of the least must be satisfied for every pair of points x1 and x2 in I with x1 < x2. Because we use the
integer function y = rx l lies on or above inequality < to compare the function values, instead of 三， it is sometimes said that f is
the line y = x, so it provides an integer strictly increasing or decreasing on /. The interval I may be finite (also called bounded) or
ceiling for x (Ex缸nple 6). infinite (unbounded).
6 Chapter 1 Functions

EXAMPLE 7 η1e function graphed in Figure 1.9 is decreasing on （一oo, 0) and increas-
ing on (0, 1). The function is neither increasing nor decreasing on the interval (1, oo) because
the function is constant on that interval, and hence the strict inequalities in the definition of
increasing or decreasing are not satisfied on (1, oo). •

y Even Functions and Odd Functions: Symmetry

y=x2 The graphs of even and odd functions have special symmetry properties.

x DEFINITIONS A function y = f(x) is an

。

(a) even function of x if f(-x) = f（功，

odd function of x if f(-x) = -f(x),

y

y=x3 for every x in the function's domain.

x The names eνen and odd come from powers of x . If y is an even power of x, as in
y = x2 or y = x4, it is an even function of x because (-x)2 = x2 and (-x)4 = x4. If y is an
(-x, - y) odd power of x, as in y = x or y = x3, it is an odd function of x because (-x)1 = -x and
(-x)3 = -x3.
ku
The graph of an even function is symmetric about they-axis. Since f(-x) = f(x), a
／，‘‘、

、、．，，
，

FIGURE 1.12 (a) The graph of
y = x2 (an even function) is sym-
metric about the y-axis. (b) The
graph of y = x3 (an odd function)
is symmetric about the origin.
point (x, y) lies on the graph if and only if the point (-x, y) lies on the graph (Figure 1.12a).
A reflection across the y-axis leaves the graph unchanged.
The graph of an odd function is symmetric about the origin. Since f(-x) = -f(x), a
point (x, y) lies on the graph if and only if the point (-x, - y) lies on the graph (Figure 1.12b).
Equivalently, a graph is symmetric about the origin if a rotation of 180° about the origin
leaves the graph unchanged.
Notice that each of these definitions requires that both x and -x be in the domain off.

EXAMPLE 8 Here are several functions illustrating the definitions.

f(x) = x2 Even function: (-x)2 = x2 for all x; symmetry about y-axis. So
f(-3) = 9 = f(3). Changing the sign of x does not change the value
of an even function.
f(x) = x2 + 1 Even function: (-x)2 十 1 = x2 十 1 for all x; symmetry about y-axis
(Figure 1.13a).
y y
y ＝ χ2+ 1

y = x+ l
y=x2

x x
。

KU
、、EY
，，，、

(a)
、

FIGURE 1.13 (a) When we add the constant term 1 to the function y ＝丘，
the resulting function y = x2 + 1 is still even and its graph is still symmetric
about the y-axis. (b) When we add the constant term 1 to the function y = x, the
resulting function y = x + 1 is no longer odd, since the symmetry about the
origin is lost. The function y = x + 1 is also not even (Example 8).
Another random document with
no related content on Scribd:
sietää tulla merkityksi. Peruna joutui muiden joukkoon kellariin ja
hyvä vuosi oli sillä kertaa ollutkin. Mutta muutama viikko senjälkeen
katosi Rosenbergiltä viisi tynnyriä niitä samoja perunoita.

Ukko Rosenberg oli kitsas ja tarkka mies ja kaikista Vesterbergin

naapureista se, jolta tämä oli vähimmin saanut kähvelletyksi. Nyt hän
suuttui perinjuurin, haetti vallesmannin ja lähti Husöhön Hän oli
vakuutettu siitä, että tämä oli Vesterbergin työtä.

— Vai minulta, perkele, aiot ottaa talviperunasi! hän huusi. — Tule

heti avaamaan kuoppasi!

Vesterberg tuli teeskennellen täydellistä tietämättömyyttä. Hän oli

viime viikolla »ostanut» perunoita eräältä ohipurjehtivalta
Kirkkonummen mieheltä. Kuoppaansa hän ei peljännyt näyttää
vaikka tuomarille ja esivallalle, jos niikseen tuli! Hän valaisi
lyhdyllään siellä olevaa perunaläjää, vaan kovaksi onneksi keksi
Rosenberg siitä heti sen ihmisperunan.

— Nyt olet kerrankin satimessa, Varas-Vesterberg, ilkkui

Rosenberg hyvillään saadessaan näin odottamattoman todistajan ja
kertoi perunajutun vallesmannille, joka vihdoinkin vei Vesterbergin
mukanaan, huolimatta tämän väitteistä ja vastusteluista. Kuultiin
todistajia ja oikeus, joka istui kirkkoväärtin talossa tuomitsi
Vesterbergille kymmenen paria raippoja. Frans, joka oli ollut isänsä
apuna varkaudessa, sai viisi paria. Mutta kuultuaan tuomiostaan
alkoi poika ulvoa ja rukoilla armoa niin korvia särkevästi, että eräs
lautamiehistä, jolla oli hyvä sydän kuiskasi hänelle porstuassa:
»Mene takaisin saliin ja sano tuomarille että sinun oli toteltava isääsi,
kun olet ala-ikäinen». Poika teki niinkuin neuvottiin ja pääsikin
raipoistaan, mutta sillä ehdolla että jos hän vielä varastaisi
kopeekankin edestä, pantaisiin tuomio armotta täytäntöön.
 Kaakinpuu oli lähellä käräjäpaikkaa, kahden tien risteyksessä.
Vesterberg ei hiiskunut sanaakaan tuomioonsa. Kun hänet vietiin
saamaan rangaistustaan, puri hän hammasta ja vilkui syrjilleen
ikäänkuin olisi aikonut pakoon, mutta molemmat piiskurit pitivät
tukevasti kiinni käsipuolista. Kaakinpuussa oli poikkiraaka, jonka
nenissä nuora juoksi väkipyöriä myöten. Vesterberg hinattiin nuoran
avulla ilmaan, vatsa puuta vasten, varpaiden alle työnnettiin pölkky,
housut pudotettiin alas ja piiskurit alkoivat vuoron perään piestä
koivukepeillään, joissa oli terävät oksantyngät. Joka lyönniltä
kastettiin ne suolaveteen.

— Nyt taitavat kelminkujeet lähteä nahastasi, husöläinen! huusi

joku katselijoista, jota muut säestivät naurullaan ja sukkeluuksinaan.

— Vesterberg ei ole tottunut suolaveteen, kun ei muilta toimiltaan

ole joutanut kalastamaan, lasketti joku toinen, nähdessään kuinka
Vesterberg kiemurteli selkähaavojen kirveltäessä.

Mutta huutoa ei kuulunut miehen huulilta, vain hiljaista ähkymistä,

kun kepit läimähtivät veriseen selkänahkaan.

Tämän saunan jälkeen näytti siltä kuin Vesterberg olisi parantanut

tapojaan. Hän pysytteli Husössä ja korjaili Fransin kanssa rysiään,
jotka sitä totisesti kaipasivatkin. Hän teki aittaan uuden katon ja
syksyllä hän laski silakkaverkkoja säännöllisesti kuin muutkin
kalastajat. Mutta pyhäinmiesten ajoissa sattui merellä ulkomaisen
höyrylaivan haaksirikko, jonka johdosta Vesterbergin varastamishalu
heräsi jälleen ja tällä kertaa siitä tuli hänen loppunsa, oikein
kaapparinloppu.

Laiva oli eräänä sumuyönä ajanut karille ja seuraavana päivänä

teki itämyrsky siitä hylyn. Vesterberg ja Frans olivat kiikarillaan
pitäneet sitä silmällä koko aamupäivän; se oli kyljellään
vedenalaisella karilla lounaaseen Husöstä. Iltapuoleen kun he
näkivät veneiden lähtevän ja laivaväen soutavan mannermaata kohti
reivasivat he suurveneen purjeet ja käänsivät keulan merelle.

— Siellä on viinitynnyreitä! sanoi Vesterberg Fransille. Näetkö,

tuossa tulee kansi ja tynnyrinkappaleita vastaamme!

Voitonhimo syttyi merirosvojen silmiin. He luovivat ensin

kauemmas merelle ja vasta sieltä hämärän turvissa laskivat
sivutuulta hylkyä kohti. Tuuli oli helpottanut, mutta laineet
hyökkäsivät vielä entisellä raivolla hylkyä ja karia vasten. Vihdoin
onnistui heidän saada veneensä laivan kylkeen ja päästä ehjin
nahoin kannelle.

Ruuma oli täynnä vettä. Laiva oli ollut siirtomaan lastissa, nyt sen
rusinat, väskynät ja riisiryynit uiskentelivat vapaina ruumassa kuin
olisi ollut aikomus keittää niistä jättiläisrusinasoppa. Muutamia
viinitynnyreitä oli myös näkyvissä. Köydensilmukan avulla hinasivat
isä ja poika ne kannelle ja vyöryttivät viistoa kantta myöten perään,
jossa vene keikkui nuoraan kytkettynä. Varas-Vesterberg laskeutui
itse edeltä vastaanottamaan, Fransin oli köyden avulla, joka kulki
maston ympäri, laskettava ne veneeseen. Mutta juuri kun Vesterberg
kurkotti veneen keulasta, katkesi köysi, tynnyri putosi hänen
päähänsä, upotti hänet mereen ja mursi samalla laidan veneestä,
joka täyttyi vedellä. Fransilta pääsi kauhistuksen huuto. Vesterbergiä
ei näkynyt enää. Frans oli siis vankina hylyssä, joka saattoi koska
tahansa painua veden alle. Ja jos hän vielä hengissä pääsisi tästä,
odotti häntä lain ankara koura.

Poika juoksenteli kuin mielipuoli kannella. Kun hän vihdoin tajusi

asemansa, istuutui hän vilusta hytisten kajuutan suojaan. Taivas
selkeni, tähdet ilmestyivät tuikkimaan sen kannelle. Tuli yö. Meri
kohisi kumeasti hylyn ympärillä ja milloin tuli muita suurempi laine,
kourasi se pohjasta saakka ja räiskähytti ympärilleen valkoisen
vaahdon. Se yö jäi iäksi Frans Vesterbergin mieleen.

Aamulla tulivat luotsit laivan perämiehen seurassa hylylle. He

löysivät kajuutan seinustalta kontistuneen pojan, joka itku kurkussa
kertoi Vesterbergin lopusta. Hän vietiin maihin ja kun tutkinto oli
pidetty, pääsi hän kotiinsa Husöhön, jonka tupaan hän asettui
kalastajaksi isänsä jälkeen. Mutta vaikka hän on yhtä musta kuin
isänsä, ei hän sen koommin ole saaristolaisten kesken kulkenut
varkaan kirjoissa.
USKOVAISIA

Bergin Kalle ja hänen akkansa olivat heränneet synnintuntoon ja

alkaneet uuden paremman elämän. Se tapahtui senjälkeen kun se
suuri parkkilaiva Sälskärissä oli tehnyt haaksirikon ja Kalle oli yhtenä
syysyönä kerännyt ulkoluodoilta kaksitoista tolttia lautoja. Silloin oli
hän kastunut ja vilustunut ja saanut vian rintaansa ja kun hän nousi
sängystä, oli hän muuttunut mies: kulki kumarassa, yski rintaansa
pidellen ja puhui itkevällä äänellä.

Kalle oli sairastellut ensi kertaa kuoleman kielissä. Hän oli

ovisängyssä maatessaan vanhojen vällyjen alla hytissyt ja hikoillut
yht'aikaa ja nähnyt tulisia renkaita tanssivan katossa. Ja kun tauti oli
helpottanut oli hän välipäinä ajatellut entistä jumalatonta menoaan ja
nähnyt helvetin kidan ammottavan edessään. Stiina, joka ennenkin
oli viljellyt sanaa, oli huomannut Kallen sielunhädän ja takonut
virsikirjallaan raudan kuumana ollessa ja lopuksi, eräänä lauantaina
Mikkelinviikolla oli Kalle ratkennut suureen itkuun, pyytänyt Stiinalta
anteeksi kaikki mitä oli rikkonut ja luvannut alkaa uuden paremman
elämän, jos Jumala antaisi hänelle vielä elonpäiviä. Stiina oli ilosta
vuodattanut kyyneliä ja lukenut virsikirjasta kiitosrukouksen ja
Ranssu ja hänen jälessään kaikki kuusi sisarusta olivat seisoneet
suu auki sängyn vieressä ja kuulleet isän tärähtelevin äänin
sanovan:

— Lapsi-kullat, teidän isänne on ollut pitäjän suurin juopporatti,

mutta tästä lähin on hän vaeltava Herransa ja Jumalan silmien
edessä. Ja kirottu olkoon viina, joka on pimittänyt minun hengelliset
silmäni ja ollut syöstä sieluni iankaikkiseen kadotukseen!

Johon Stiina oli sanonut »amen» ja tuonut padasta suuren

kupillisen silakkakeittoa, minkä Kalle oli vahvistuksekseen syönyt. Ja
sitten oli hän vaipunut syvään uneen.

Seuraavana päivänä, sunnuntaina, oli Kalle jo jalkeilla ja horjuvin

askelin suuntasi hän kulkunsa rantaan. Kivelle, lähelle lautapinoa, jäi
hän läähättäen istumaan katsellen synkkänä tapulia.

Nuo ne olivat olleet perkeleen syöttinä hänen tiellään!

Kalle otti lautoja yksitellen pinosta. Niin hyvää ja puhdasta puuta

että sydäntä kirveli! Raahatessaan niitä veneeseen oli hän ajatellut
tehdä uuden porstuan tuvan eteen, mutta kaikki semmoiset aikeet
olivat nyt haihtuneet. Laudat eivät kuuluneet hänelle, ne olivat
melkein kuin varastettua tavaraa. Jumala ei olisi rankaissut häntä
niin kovin ellei hän olisi ollut sitä mieltä lautojen suhteen.

Kenen ne sitten olivat? Parkkilaiva oli joutunut hylyksi ja lasti oli

ajautunut kaikkiin ilmansuuntiin. Kallesta tuntui kuin olisi Jumalan
tahto että hän toimittaisi laudat oikealle omistajalleen ja hän päätti
antaa tämän itsensä pitää huolen kuljetuksesta. Hän kantoi laudan
kerrallaan sillanpäähän ja työnsi sen siitä mereen. Kun se oli päässyt
rantatyynestä tarttuivat pienet laineet siihen ja ajoivat selälle ja siitä
itäisille vesille.
 Pojat, jotka tuvan ikkunasta olivat nähneet isän puuhat, juoksivat
nyt joukolla rantaan. He tahtoivat hekin heitellä lautoja mereen ja
syntyi oikein kilpailu siitä kuka saisi lentämään kauimmas sillan
nurkasta. Pian oli koko tapuli vesillä ajelehtimassa tuntematonta
päämäärää kohti. Viimeistä lautaa tuli Kallen kuitenkin surku, se oli
suora ja oksaton ja kuin luotu veneen kylkeen. Kallesta tuntui kuin
saisi hän pitää sen yhden ikäänkuin vaivoistaan ja kuin salakähmää
joltakulta pisti hän sen kumollaan olevan ruuhen alle. Olkoon siellä
siksi kun alahangan varpelaita tulee korjattavaksi!

— Nyt, lapset, on syntilaudoista päästy, sanoi Kalle pojille, jotka

innoissaan olivat kanniskelleet itsensä hikeen.

— Ne menevät Tallskäriin, huomautti Ranssu, pitäen kiveltä

silmällä puutavaran kulkua.

Niin pitkälle ei Kalle ollut ajatellut. Oliko Hamberg korjaava talteen

laudat? Tietysti. Hän oli vielä kiinni maallisessa tavarassa eikä
ajatellut sieluaan. Eipä paljon puuttunut että Kallea hiukan kadutti
kun hän niin oli työntänyt vaivalla hankitun saaliinsa toisen suuhun.
Niinkuin ei Hambergilla ilmankin olisi tavaraa ohut! Mutta kun hän
muistutti itselleen että lautojen päissä leimat ja niistä ehkä voisi tulla
kysymys, ei hänestä enää ollut niin väliä kuka ne sai, kunhan tulivat
pois Hamnholmista.

Ja tyytyväisenä että oli tehnyt kuten sisällinen ääni käski, kulki hän
rintaansa pidellen tupaan, jossa Stiinan kanssa otti puheeksi
hartaushetken, minkä he olivat aikoneet saarelaisille pitää
ensimäisenä adventtina.

*****
 Bergin Kallen kääntyminen oli tehnyt syvän vaikutuksen mieliin.
Parkkilaiva Elben haaksirikkoa oli seurannut paljon surua ja
onnettomuutta saaristossa; siitä syksystä periytyi moni rintatauti
kalastajasuvuissa ja Aspön Löf oli molempine poikineen saanut
surmansa saman lautalastin vuoksi, joka käänsi Kallen mielen.
Sanaa viljeltiin saarten tuvissa ahkerammin kuin moneen aikaan ja
sydämet avautuivat sille kylvölle, joka tätä ennen tavallisesti oli
langennut kivikkoon. Kippari Udd oli saanut voimallisen hengen
saarnata ja hänen selittäessään Johanneksen ilmestystä Skorfössä
olivat vanhat paatuneet syntiset, kuten Kalle Krokström ja Sepetin
torppari heltyneet ja Malakias-suutari, jolla oli tapana polityyrilakasta
tehdä puolikupposia kun ei viinaan ollut varaa, oli ostanut Sionin
Harpun ja kulki hartaushetkissä kuten muutkin. Herätys liikkui
saaresta saareen. Ainoastaan Hamberg oli vastahakoinen ja oli vain
puoleksi avannut korvansa sanalle. Rosina oli tosin saanut hänet
kanssaan kokouksiin, mutta äänettömänä hän siellä istui ja imi
piippuaan ja syljeksi sivulleen, pistäytyen usein mäellä ilmaa
katsomassa ja rannassa veneitä. Hän ei ymmärtänyt miksi nämä
uskovaiset toistelivat vain vissejä raamatunlauseita ja vain vissejä
psalmeja, kun ne hänen mielestään kaikki olivat yhtä tehokkaat ja
hyvät.

Elämä Hamnholmissa oli kokonaan muuttunut. Kun sieltä ennen

oli kuulunut naapuriin, salmen taakse, Kallen rähinää ja kinastelua
Stiinan kanssa, tuli sieltä nyt tuulen mukana virrensäveliä aamuin
illoin.

Kaikkien täytyi ihmetellä sitä uskon muutosta, joka Kallessa oli

tapahtunut. Sillä turhaan hän ei ohut kutsunut itseään pitäjän
suurimmaksi juopporentuksi, ennen heräämistään.
 Siihen aikaan oli nimittäin Kalle ollut oikea vitsaus omaisilleen ja
muille. Kaupungista tullessaan oli hän tavallisesti humalassa ja
elleivät Stiina ja lapset silloin totelleet hänen pienintä viittaustaan,
raivosi hän kuin pakana. Kerran oli Stiina hänen nukkuessaan
uskaltanut piilottaa viinapullon kala-aittaan rysien alle. Kun Kalle
heräsi oli hän heti kysynyt sitä. Stiina koetti selittää että pullo oli ollut
tyhjä, mutta silloin oli Kalle hypännyt tasajalkaa sängystä, siepannut
orrelta luodikon ja uhannut sillä. Stiina ja lapset pääsivät hädin tuskin
pakoon salmen taakse ja viipyivät siellä koko yön. Kun he aamulla
palasivat, nukkui Kalle lattialla luodikko vieressään. Kostoksi Stiinalle
oli hän naulannut tämän kahvipannun kuustuumaisella naulalla tuvan
seinään.

Monta yötä oli Stiina saanut maata navetassa tai ladossa kun ei
uskaltanut tupaan, josta Kalle oli hänet kyydinnyt.

Kerran kun he olivat syöttejä tarpomassa ja hän oli uskaltanut

tiuskasta Kallelle että »souda hiljemmin», oli Kalle ärjässyt että »sinä
tässä minua neuvomaan!» ja vetänyt airot ruuheen. Tuuli oli
kuljettanut ruuhen selälle Tiirakiveä kohti ja Kalle oli hypännyt sille,
päästänyt Stiinan kellumaan nuoran varaan, jonka oli sitassut
saapasvartensa ympäri ja poltellut siinä piippua iltaan asti. Naapurit
näkivät ikkunoistaan ukon istuvan kivellä ja akan ruuhessa itkevän,
mutta antoivat heidän olla omillaan, kun tiesivät Kallen luonteen.

Vaan toisen kerran oli Hamberg ottanut Kallen kouriinsa, pannut

pitkälleen siltapalkille ja pehmittänyt kelpo lailla. Se tapahtui vähää
ennen suolajuttua, kun Kalle oli vienyt Hambergin veneen
Sälskäristä, niin että tältä meni pyyntipäivä hukkaan.

Suolajuttu oli tämmöinen:

 Kalle oli lähtenyt kaupunkiin suoloja hakemaan vuotavalla
veneellään. Kun suolat oli ostettu ryssän puodista ja säkki viety
veneeseen laiturin kyljessä, oli hän tavannut Sepetin torpparin, jonka
kanssa oli menty kaupunkiryypylle. Ryyppyä oli kuitenkin kestänyt
seuraavaan aamuun asti. Kun Kalle silloin silmät turruksissa oli tullut
satamaan, ei veneestä näkynyt kuin nokka ja mastonpää. Se riippui
kuin hirtetty rautarenkaassa, oli vuotanut upoksiin ja suolasäkki
liuennut veteen. Kotona pahenivat silakat ja Stiina vetisteli naapurien
luona.

Sälskärissä taas oli Kalle ollut pahimmalla riehumatuulellaan. Hän

oli tullut sinne illalla, kun Hamberg ja Kalle-Kustaa jo olivat laskeneet
verkot ja paneutuneet makuulle mäelle pingotetun purjeen alle.
Aluksi oli hän tehnyt vain pientä kiusaa, heitellyt kiviä ja soraa
purjeen päälle, niin etteivät miehet päässeet nukkumaan. Kun
Hamberg oli kieltänyt sävyisästi, oli hän nauraa hihittänyt
juoponnauruaan ja vähän päästä olivat taas kivet rapisseet telttaan.
Hamberg oli kironnut purjeen reunan alta ja käskenyt olemaan
siivolla, mutta kun Kalle oli itsepäinen kuin synti, aikoi hän antaa
selkään rauhanhäiritsijää. Kalle oli silloin yrittänyt alta pois, mutta
liukunutkin mereen näljäiseltä kalliolta ja kun hän vihdoin oli
kömpinyt kuiville, riisui hän vaatteet päältään, lähti ilkialastomana
juoksemaan pitkin rantoja, läimähytellen märkiä housujaan kiviin ja
kallioihin koko ajan pannen hiu-hiu! Hamberg ja Kalle-Kustaa
katselivat teltastaan miehen markkinakujeita naureskellen
keskenään. Arvelivat että kylläpähän vähitellen selkiää ja
paneutuivat nukkumaan. Mutta aamulla oli Hambergin vene poissa
— Kallen oma ruuhi oli päässyt tuuliajolle, hän oli ottanut Hambergin
veneen ja lähtenyt Hamnholmiin. Housut ja muut vaatteet olivat
unohtuneet rantakiville… Ennenkuin Stiina oli saanut veneen
takaisin tuoduksi, oli jo ilta, ja päivä oli kalamiehiltä mennyt hukkaan.
 Kun Kalle hyvässä kohmelossa pari päivää senjälkeen poikkesi
Tallskäriin, oli Hamberg pannut hänet pitkin pituuttaan siltapalkille ja
pehmittänyt yhdellä kertaa sekä tästä että muista kepposista. Kului
kauvan ennenkuin Kallella senjälkeen oli asiaa Hambergin puolelle.

*****

Talvi oli ollut hurskas ja hiljainen saaristossa. Kippari Udd ja Kalle

olivat pitäneet kokouksia, ja moni viinapullo oli virunut tyhjänä ja
surullisena kaapin nurkassa. Mutta Hamberg otti yhä
aamunaukkunsa, kuten ennen, todistaen omilla raamatunlauseillaan
Rosinaa ja Kallea vastaan, jotka pitivät sitä suurena syntinä, ja
Ruotsin rouva eli turhuudessa kuten ennen solmien kaulaansa
nauharusetin ja kähertäen otsatukkansa.

Oli taas päästy hauenkutuun ja uuden elämän makuun.

Helluntai-sunnuntaina oli Kalle ilmoittanut pitävänsä sananselitykset
Hamnholmissa.

Koivulehdet olivat juuri puhjenneet, ne lemusivat kauas merelle ja

ulkona lahdella oli taas valoa ja väikettä ja elämää. Saaret ja luodot
loikoivat päivänpaisteessa; iltasin kuului sisäpoukamista kuikan
tunteellinen ääntely tai pesivän naaraskoskelon tyytyväinen kotkotus.
Muutaman päivän viipyivät allit matkoillaan ulkokarien vaiheilla,
tiheinä parvina kuin verkonkohot ne keikkuivat laineilla, ja aikaisina
aamuina lauloivat kuorossa: akullak, akullak!

Kalle oli raappinut pois partansa, Stiina siistinyt tuvan, ja ajanut

lapset mäelle ja pannut kahvipannun tulelle. Puolenpäivän ajoissa
laski Kalle Krokström vanhan latansa sillan kylkeen ja häntä
seurasivat pian muut, mikä purjehtien mikä soutaen. Pojat eivät paljo
vilkasseet tulijoihin, he pyydystelivät rannassa mutuja likoomaan
pannulla puuropadalla.

Kalle otti yskien ja toivottaen ylhäältä siunausta vieraat vastaan.

Hän oli mennyt huonoksi talven aikana. Monet ajattelivat ettei
hänellä enää ole pitkälti elettävänä tässä murheenlaaksossa.

Kun kantajoukko: kippari Udd ja Kalle Krokström, Sepetin torppari

ja suutari Malakias, Kalle-Kustaan Eeva ja Rosina ja muutamia muita
oli koolla, juotiin kahvia ja laulettiin »O, Jesu, annos anna». Kippari
piti lyhyen rukouksen ja hänen jälkeensä siirtyi pöydän taakse Kalle
valaisemaan päivän tekstiä eri puolilta ja vetämään siitä
johtopäätökset syntisen ihmisen vaellukseen nähden täällä alhaalla.
Hän terotti mieliin kuinka uskovaisten tuli kilvoitella keskenään
hyvässä ja ohjata veljellisesti toinen toistaan oikealle tielle. Ja
lopuksi hän äänellä, josta kivetkin olisivat heltyneet itkuun, kehoitti
niitä nuoria, jotka vielä vaelsivat suruttomina — tällä hän tarkoitti
Kalle-Kustaata ja Täi-Nordlingia, jotka olivat poikenneet uskovaisten
kirkkoon ja istuivat lakkiaan pyöritellen ovensuussa — hylkäämään
huonon menonsa ja antautumaan hänelle, joka on sanonut…

Eeva katseli silmät tikkuna, minkä vaikutuksen Kallen puhe tekisi

poikaan, mutta Täi-Nordling tunsi olonsa epämukavaksi siinä
uskovaisten nuhtelevien ja paheksuvien katseiden alla, hän sylkäsi
pitkän syljen ja siirtyi rantaan odottamaan Kustaata. Ja vielä illalla,
kun pää oli lämmennyt Husössa ja kaikki saarnan jäljet haihtuneet
tuuleen, oli Täi-Nordling vakuuttanut muille pojille:

— Ellen olisi ollut Kallen renkinä ja tietänyt kummoinen tuhannen

vietävä hän on toisella päällä, olisin uskonut että Jumalan enkeli
puhui hänen suustaan.
 Viikolla, tämän kokouksen jälkeen tuli Hamberg eräänä aamuna
niin myöhään että paikat laiturin kyljessä olivat jo vallatut.
Vennströmillä oli korissaan vain pari kappaa silakoita, jonka vuoksi
Hamberg huusi veneestään:

Päästä minut sinun sijallesi, niin saat kaksi pulloa olutta!

Tämä tarjous herätti kauhistusta uskovaisissa He kuiskailivat

keskenään ja kun kauppa-aika oli loppumassa tuli Bergin Kalle
yhdessä Kalle Krokströmin kanssa nuhtelemaan Hambergia.

— Oletko sinä, rakas veljemme, niin synnin pimittämä ettet

ymmärrä omaa tilaasi, vaan houkuttelet vielä lähimmäisesikin
kadotukseen! »Joka pahentaa yhden näistä pienimmistä…»

Tässä keskeytti Hamberg heidät vetämällä olutpullon

kummastakin taskustaan. Bergin Kalle tuijotti niihin kuin ei olisi
moisia nähnyt eläissään.

— Ota tästä, Kalle, sinäkin ja heitä hiiteen saarnaamiset! Kelpasi

se ennen sinulle, vaikket osannut pitää määrääsi!

Vaan Kalle on jo syvään huokaisten ja käsillään torjuen peräytynyt

laiturin toiseen päähän.

Sieltä tulee hänen itkunsekainen äänensä:

— Mene, mene kiusaaja siihen paikkaan, joka sinulle valmistettu

on!

Sinä kesänä kävi uskovaisten asiain huonosti. Kalantulo oli hyvä,

joten saatiin rahoja irti ja synnin viettelykset kasvoivat sitä mukaa.
Ensin lankesi suutari Malakias; hänelle tuli uusi kisälli, joka ei tiennyt
talon tavoista ja toi pullon repussaan. Seuraavana päivänä heitti
Malakias Sionin Harpun aitan katolle. Sitten oli Kalle Krokströmin
vuoro. Hän oli saanut rahdatakseen kiviä pohjalastiksi
englantilaiseen kuunariin ja ansaitsi sillä kaksisataa markkaa.
Lauantaina meni hän kaupunkiin hakemaan kannun viinaa ja patterin
olutpulloja.

Seuraavana päivänä oli kestit, joihin oli kutsuttu Hamberg,

Vennström, Pikku-Vinter, Kalle-Kustaa ja Täi-Nordling. Kalle lauloi
käsi Hambergin kaulalla ja vannoi ettei enää mene hihulien
seuroihin, joissa tarjotaan vain sikurivettä ja armonsanoja.
Vennström soitti Sionin harppua tuolinselustalla ja pikku-Vinter kertoi
kamalimmasta hetkestä elämässään. Se oli ollut siihen aikaan kun
hän oli sukeltajana ja oli laskeutunut uponneeseen laivaan
merenpohjassa. Kun hän astui salonkiin, jossa ihmiset vielä istuivat,
oli oven auetessa virta pannut ruumiit liikkeeseen. Silloin oli häntä
puistattanut pahemmin kuin koskaan muulloin.

Kesken ilonpitoa astui Bergin Kalle tupaan. Hän oli kuullut

uskonkumppaninsa surkeasta lankeemuksesta ja tahtoi pelastaa
hänet vielä viime hetkellä.

Kalle Krokströmiltä jäi suu auki, kun hän huomasi tulijan. Sionin
harppu vaikeni äkkiä; syntyi hiljaisuus.

Sitte levisi Kalle Krokströmin naamaan korvia myöten hymy. Hän

nosti kuppinsa pöydältä, horjui Bergin Kallea kohti ja pannen kätensä
hänen kaulaansa kallisti sitä hänen suutaan kohti:

— Juo sinäkin, Kalle! Se tekee hyvää sinun rinnallesi! Ei ilman

viinaa elä muut kuin apostolit Nikolainkirkon katolla!
 Ja kun Kalle oli saanut sieramiinsa vanhastaan tutun hajun, alkoi
leuka väkättää, suupielet elää ja puoleksi nauraen puoleksi itkien
tyhjensi hän kupin yhdellä siemauksella, irvisti pahasti ja taittoi
suuhunsa sokeripalan pöydältä, sanoen.

— Ähää!
SIMSÖRIN JOHANNES

I.

Johannes oli ollut kolme vuotta merillä ja Mikkelinä palannut kotiin

Simsöriin, ukko Efraimin verkkomieheksi. Hän oli tyttöjen mielestä
pulskistunut entisestään, levinnyt hartioista ja saanut komeat viikset
kuin hylkeellä.

Pyhäinmiesten päivänä oli Johannes kirkolla raitaisessa

merimiespaidassaan, päässä uusi Englannista ostettu lippalakki.
Ulkosaarten pojat piirittivät hänet heti kirkonmäellä, tytöt taas
joukolla luovivat läheltä ohi tirkistellen huivinsa reunan takaa.

Johannes seisoi hajasäärin, kädet taskuissa ja kertoi

seikkailuistaan karkuretkellä.

Tanskan salmessa oli priki, jolla hän lähti, saanut pahan vuodon,
matka jäi kesken ja miehet päästettiin maihin. Johannes oli silloin
päättänyt koettaa onneaan maamyyränä ja ottanut pestin rengiksi
suureen kartanoon. Hiukan pelotti kun vouti toi kontrahdin, joka oli
tehtävä vuodeksi, mutta olisipa hän tiennyt minkälainen elämä oli
tulossa, ei hän koskaan olisi raapustanut nimeään paperiin! Huuhtoa
sai aamuvarhaisesta myöhään iltaan niin että selkää kolotti ja juuri
kun olisi tahtonut hiukan torkahtaa, soivat kellot ja sähkövärkit
renkituvassa kuin olisi tuli ollut irti. Ei kestänyt kauvan ennenkuin hän
oli tullut täydelle katumapäälle ja alkoi miettiä karkumatkaa. Toista oli
sittekin istua märssyssä ja paistattaa päivää!

Joulupyhinä oli saanut hiukan loikoa ja venyttää raajojaan, mutta

uudelta vuodelta oli vouti osoittanut tunkiota navetan seinustalla,
joka — periköön piru hänet jos hän valehteli! oli pitkä kuin siitä missä
Johannes seisoi luotsivanhimman tuvalle ja sanonut:

— Nyt pojat käymme tämän kimppuun tässä!

Silloin oli hän, Johannes, arvellut, että nyt on paras laittautua

reissuun. Oli voudille sanonut että räätäli vaatii tekopalkkaansa ja
sen nojalla saanut sisällä olevat rahansa kouraan. Yöllä, kun talo
nukkui, oli hän liiterissä nikkaroinut pyörät merimieskirstunsa alle,
sillä selässä ei sitä jaksanut kantaa, ja alkanut hinata kirstua
Kööpenhaminaa kohti sanoen hyvästit Tanskan maanviljelykselle ja
pitkille sontatunkioille, joita hän siitäpuolin aikoi välttää.

Mutta viime tingassa oli käydä hullusti. Yksi pyöristä särkyi tiellä ja
kun hän oli korjannut sen ainoalla naulalla, joka oli jäänyt taskuun,
meni jo toinen hajalle. Onneksi oli tien vieressä paja, johon hän
ikkunasta pääsi ja sai puhalletuksi joitakin tarpeita niin että lopultakin
tuli kaupunkiin ja sai pestin laivaan, joka seilasi kauvas mulattien
maahan, La Plataan.

Päästyään kertomuksessaan tälle kohtaa, näki Johannes

Söröläisten tulevan. Ukko Severin oli oikein norpannahkaisissa
liiveissään, kaulassa punainen liina. Muori, joka ontui toista
jalkaansa, oli pieni ja hinterä miehensä rinnalla, hän oli ennen
markkinoita saanut yhdeksännen lapsensa ja oli tullut kirkoteltavaksi.
Tytöt, Eedla ja Lyydi oikoivat hameitaan rannassa ja solmivat
uudelleen huivinsa, ennenkuin nousivat mäelle, jossa Johannes jo
kätteli ukko Severiniä.

Lyydi oli kaukaa tuntenut Johanneksen. Hän punehtui ja nyppi

huivinsa nurkkaa puolittain piiloutuen vanhemman sisarensa selän
taakse. Asia oli niin että Lyydi ja Johannes olivat aina katsoneet
toisiinsa ja olleet jo puolittain kihloissa, kun Johannekselle tuli kolme
vuotta sitten äkkinäinen lähtö merille. Ukko Efraim oli ensimäisen
vaimonsa kuoltua nainut Kirsan lesken ja Johannes ei pitänyt
äitipuolestaan. Sentähden hän oli hankkiutunut kotoa pois.

Hädintuskin sai Johannes puristetuksi Lyydia kädestä ja sanotuksi

pari tyhjänpäiväistä sanaa, kun Sörön muori jo huusi tyttöjä
kiiruhtamaan, sillä kirkonmenot alkoivat. Muori ei pitänyt
Johanneksen ja Lyydin lähentelemisistä sen jälkeen kun Söröläisille
oli tullut riita vuohenlaitumesta.

Sisässä puisessa kappelikirkossa sovitteli luotsivanhin, joka myös

teki lukkarin ja suntion virkaa, suolaveden kangistamilla sormillaan
numeroita tauluun. Sitten alotti hän virren vetäen pitkään ja vihlovasti
kuin sumusireeni merellä. Yksi ja toinen ääni yhtyi häneen
miespuolellakin, mutta naispuolella lauloivat kokonaiset
penkkikunnat, suhauttaen pehmeästi kieltään Jeesuksen ässien
kohdalla.

Virren jälkeen tuli väliaika, jolloin yskittiin, ryittiin ja raapastiin

jalkaa.

Nyt nousee hylje avantoon, sanoivat pojat ovipuolessa toisilleen,

kun ukko Sileniuksen harmaa pää kohosi saarnastuoliin. Ja kuin
vanha tähystävä koirashylje avojääkappaleella pappi silmäili pää
koholla seurakuntaansa, laskien karvaiset kätensä raamatun päälle,
ennenkuin luki tekstinsä ja alotti saarnansa Joonaasta valaskalan
vatsassa. Sillä aikaa kun Silenius selitti Joonaan syntiä väliin
hihkaisten ja levittäen kätensä niin että nukkuvien silmät revähtivät
selälleen, pujahtivat pojat toinen toisensa jälkeen kauppamieheen,
josta sai kahvia nisuleivän kanssa ja varustivat taskuunsa tupakkaa
itselleen ja karamellejä tyttöjen varalta.

Saarnan jälkeen, kun muori oli kirkoteltavana sakastissa, näki

Johannes vilaukselta Lyydin luotsivanhimman aitan luona. Hän kiersi
muiden huomaamatta sinne, pisti tytön kouraan karamellitötterön ja
veti hänet kallion alle, jossa saattoi rauhassa puhua. Ja siinä
uudistivat he vanhat lupauksensa ja päättivät kuulua toisilleen
vanhempien uhallakin. Ensi kesänä veisi Johannes Lyydin Simsöriin
ja ellei äitipuoli kääntyisi hyväksi aikoi Johannes iäksi lähteä kotoa ja
rakentaa oman tuvan mannermaalle. Siihen ei ukko Efraim
kuitenkaan suostuisi, koska hän tarvitsi verkkomiestä ja niin ollen
päättyisi asia varmaan hyvin. Luottaen siihen erosivat nuoret
toisistaan ja Johannes lupasi viikolla pistäytyä Sörössä Lyydiä
tapaamassa.

II.

Johannes oli käynyt Sörössä päivisin ja öin. Päivisin hän kävi

lainaamassa työkaluja, kutsumassa kutomatalkoihin tai kyselemässä
poikia, jotka olivat kalassa, mutta yöllä riisui hän saappaat eteisessä
ja kiipesi Lyydin sänkyyn, joka oli lähempänä kattoa kuin lattiaa.
Alisängyssä nukkui Eedla. Siellä ylhäällä he kuiskailivat keskenään,
suunnittelivat tulevaisuuttaan ja leikkivät lemmenleikkiään aina
aamupuoleen, jolloin ukko Severin käänsi kylkeä ovisängyssä ja
varikset alkoivat vaakkua einettä ulkona aitankatolla. Silloin likisti
Johannes vielä kerran tyttöään ja pujahti pois yhtä hiljaa kuin oli
tullutkin.

Ukko Efraim tiesi näistä poikansa retkistä ja aamulla, kun

Johanneksen venyttelemisistä ei tahtonut tulla loppua ja hän
haukotteli vielä airoissakin, murahteli ukko jotain yöjalassa käyvistä
miehistä ja maitinsa menettäneistä silakoista. Hän oli
nuoruudessaan käynyt samoja teitä ja oli selvillä ihmisluonnosta.
Kun sentähden Johannes ilmoitti naimatuumistaan, ei ukko
pannutkaan vastaan, niinkuin hän oli odottanut, vaikka mieluummin
olisikin suonut ettei Johannes olisi nainut Söröstä. Mutta
semmoistahan ei voinut auttaa, sen tiesi Efraim, ja sitäpaitse olivat
söröläiset varoissaan olevaa väkeä.

Kovempi vastus nousi Sörössä. Ukko Severinillä ei tosin ollut

mitään Johannesta vastaan, mutta Efraimin kanssa oli hänellä
nuoruuden ajoilta jotain vanhaa hapatusta, josta muut eivät tienneet,
ja sitten tuo onneton riita vuohenlaitumesta. Muori taas ei olisi
hennonnut laskea tytärtään Kirsan pahasisuisen akan miniäksi.
Mutta nuoret eivät ottaneet korviinsa mitään varoituksia eivätkä
malttaneet odottaa. He tahtoivat häitä ja uskoivat kaiken kääntyvän
hyväksi, kunhan saisivat pysyvästi toinen toisensa.

Juhannuksena vietettiin häät ja sitten Lyydi siirtyi Simsöriin

Johanneksen vaimona. Äiti toivotti eronhetkellä jumalan siunausta ja
ettei hänen koskaan tarvitsisi kaivata takaisin vanhat kotiin. Ukko
Severin näytti vakavalta, Lyydi oli aina ollut hänen lempityttönsä.

Aluksi meni kaikki hyvin. Anoppi tarkasti mielihyvällä vaatemyttyjä

ja tavaroita, joita Lyydi toi muassaan. Tosin katsoi Johanneksen
sisar, Briita, karsaasti niitä koreita liinoja, joita Johannes osti Lyydille