SANAVARTALO

© Heljä Uusitalo
VARTALON KÄSITE
 Kun sana taipuu, sanan vartalo voi muuttua.
 Vartalo on se muoto, johon liität päätteet ja
tunnukset.
 He luke_vat kirja_a.
 Luke- on lukea-verbin vahva vokaalivartalo, -vat on
he-muodon persoonapääte.
 Kirja- on kirja-sanan vokaalivartalo, -a on partitiivin
eli mitä-muodon pääte.
VOKAALI- JA KONSONANTTIVARTALO
 Suomen kielen sanalla on aina vokaalivartalo.
 Vokaalivartalo päättyy vokaaliin.

 Suomen kielessä vokaaleita ovat a, e, i, o, u, y, ä,

ö.

 Suomen kielen sanalla voi olla myös

konsonanttivartalo.
 Konsonanttivartalo päättyy konsonanttiin.

 Suomen kielessä konsonantteja ovat ne äänteet

ja kirjaimet, jotka eivät ole vokaaleja.
Konsonantteja ovat b, c, d, g, h, j, k, l, m, n, p, q,
r, s, t, v, x, z.
VAHVA JA HEIKKO VARTALO
 Jos sanassa on astevaihtelu, sillä on myös heikko
ja vahva vartalo
 Siellä on jo lämmin. Älä laita päälle talvitakkia.
 Takki- on vahva vokaalivartalo.
 Löysin kaupasta ihanan kevättakin.
 Taki- on heikko vokaalivartalo.

 He lukevat kirjan.
 Luke- on vahva vokaalivartalo.
 Minä luen kirjan.
 Lue- on heikko vokaalivartalo.
YKSIKKÖ- JA MONIKKOVARTALO
 Monikossa sanalla on erilainen vartalo. Monikon
i muuttaa usein yksikkövartalon vokaalia.

 Laiva_ssa oli paljon matkustajia.

 Laiva on laiva-sanan yksikkövartalo.

 Laivoi_ssa oli paljon matkustajia.

 Laivoi- on laiva-sanan monikkovartalo. I on monikon
tunnus, joka laiva-sanassa muuttaa vartalon loppuvokaalin
a:sta o:ksi.