Virke- ja lauserakenne

sekä pilkutus
Virke
Huom! Virke ja lause eivät ole sama asia.

- Virke alkaa isolla alkukirjaimella ja päättyy lopetusmerkkiin: pisteeseen, huutomerkkiin tai

kysymysmerkkiin.
- Virkkeessä voi olla yksi tai useampia lauseita.
Lause
- Lauseen tunnistaa siitä, että lauseessa on aina persoonamuotoinen verbi.
- Virkkeessä on siis yhtä monta lausetta kuin siinä on persoonamuotoisia verbejä.

Esim. Sataa. (1 virke, 1 lause)

Otin sateenvarjon mukaan, koska ulkona sataa. (1 virke, 2 lausetta)
Otin sateenvarjon mukaan, koska ulkona satoi, mutta sade loppuikin melkein heti. (1 virke, 3
lausetta)
Päälause
Virkkeessä täytyy aina olla päälause. Päälause voi esiintyä yksin.
Esim. Luin kirjaa. Söin suklaata. (2 virkettä, 2 päälausetta)

Päälauseita voi yhdistää toisiinsa rinnastuskonjunktioilla (ja, sekä, eli, tai, vai, mutta, vaan).
Esim. Luin kirjaa ja söin suklaata. (1 virke, 2 päälausetta)

Päälauseet ovat siis rinnasteisia keskenään: kumman vain voi ottaa pois ja toinen on silti
itsenäinen kokonaisuus.
Sivulause
Sivulauseet ovat alisteisia päälauseelle eivätkä ne voi esiintyä yksin.

Sivulause yhdistetään päälauseeseen alistuskonjunktion (että, jotta, koska, kun, jos, vaikka,
kunnes) tai relatiivipronominin (joka, mikä + niiden taivutusmuodot) avulla.

Esim. Luin kirjaa, joka oli hyvä. (1 virke, jossa on päälause ja sille alisteinen sivulause)

Sivulause voi alkaa myös kysymyssanalla, jolloin sitä sanotaan kysyväksi sivulauseeksi tai
epäsuoraksi kysymyslauseeksi: Kysyin häneltä, onko kirja hyvä. (1 virke, jossa on päälause ja sille
alisteinen kysyvä sivulause)
Yhdessä virkkeessä voi olla useita sivulauseita.

Jos sivulauseet ovat toisiinsa nähden rinnasteisia eli samanarvoisia virkkeessä, ne yhdistetään
rinnastuskonjunktiolla.
Esim. Luin kirjaa, joka oli hyvä ja jonka ehdin lukea melkein loppuun. (1 virke, jossa on 1
päälause ja 2 toisilleen rinnasteista sivulausetta)

Jos sivulause on alisteinen toiseen sivulauseeseen nähden, eli se ei voi esiintyä ilman toista
sivulausetta, käytetään lauseiden yhdistämiseen alistuskonjunktioita.
Esim. Luin kirjaa, joka oli niin hyvä, että en malttanut lopettaa lukemista. (1 virke, jossa on 1
päälause, 1 päälauseelle alisteinen sivulause ja 1 sivulauseelle alisteinen sivulause)
Huom! Pää- ja sivulauseet voivat olla virkkeessä vaihtelevassa järjestyksessä.
Esim. Vaikka olin väsynyt, en malttanut lopettaa kirjan lukemista, mikä kostautui aamulla.
(sivulause, päälause, sivulause)
Pilkkusäännöt
Pilkutuksen perussääntö on, että lauseet erotetaan toisistaan pilkulla.

Opettele ainakin tämä:

Pää- ja sivulauseen väliin tulee aina pilkku!
Esim. Luin kirjaa, joka oli hyvä. (PL + SL)

Jos päälauseiden keskellä on sivulause, se erotetaan pilkuilla molemmilta puolilta:

Luin kirjaa, joka oli hyvä, ja sainkin sen loppuun nopeasti. (PL + SL + PL)
Päälauseet erotetaan yleensä toisistaan pilkulla:
Luin viikonloppuna kirjaa, mutta se jäi vielä kesken. (PL + PL)

Poikkeus: Jos päälauseilla on jokin niitä yhdistävä osa, pilkku jätetään pois.
Esim. Ville söi leipää ja joi maitoa. (Yhdistävä osa: Ville, lauseilla siis sama tekijä)
Aamulla Ville söi leipää ja minä söin puuroa. (Yhdistävä osa: ajan ilmaus “aamulla”, lauseet tapahtuvat samaan
aikaan)

Pilkun voi jättää pois myös silloin, jos lauseet ovat hyvin lyhyitä eivätkä tarvitse pilkkua selkeyttämään virkettä.
Esim. Ville käveli ja minä juoksin.
Toisilleen alisteiset sivulauseet erotetaan toisistaan pilkulla:
Esim. Luin kirjaa, joka oli niin hyvä, että en malttanut lopettaa lukemista. (PL + SL + SL)

Toistensa kanssa rinnasteiset sivulauseet, joiden välissä on rinnastuskonjunktio, eivät tarvitse

pilkkua, sillä päälause on niitä yhdistävä osa:
Esim. Luin kirjaa, joka oli hyvä ja jonka ehdin lukea melkein loppuun.
Eli:
Jos lauseet alkavat alistuskonjunktiolla, erota ne muista lauseista pilkulla.
Jos lauseiden välissä on rinnastuskonjunktio, erota ne toisistaan pilkulla, paitsi jos niillä on
yhteinen osa (kuten tekijä, ajan ilmaus tai yhteinen päälause).
Lause- ja virkerakenteiden merkitys
Lause- ja virkerakenteita muuttamalla tekstiin saa selkeyttä, havainnollisuutta, sidosteisuutta ja
vaihtelevuutta.
Lause- ja virkerakenteilla selitetään esimerkiksi syy- ja seuraussuhteita tai osoitetaan asioiden
tärkeysjärjestystä.
Tekstistä tulee mukavampi lukea, jos rakenteet ovat vaihtelevia, eli teksti ei koostu pelkästään
päälauseista tai pelkästään PL + SL -yhdistelmistä.
Erityistä huomioitavaa
- Asiatekstissä jokaisessa lauseessa tulee olla persoonamuotoinen verbi.

- Älä laita pilkkua ennen ja- tai mutta-sanaa, jos niiden jälkeen ei tule lausetta.
Kirja oli kiinnostava mutta hieman liian pitkä. (ei pilkkua ennen mutta-sanaa)
- Huomaa, että lauseenvastike ei ole persoonamuotoinen verbi, joten suomen kielessä
lauseenvastikkeen jälkeen ei tule pilkkua (vrt. englanti):
Esim. Luettuani kirjan lähdin ulos. (“Luettuani” ei ole persoonamuotoinen verbi vaan
lauseenvastike, jolloin se ei muodosta lausetta eikä sitä eroteta pilkulla.)
Vältä liian pitkiä lauseketjuja:
Esim. Luin kirjaa, joka oli hyvä ja jonka luin loppuun muutamassa tunnissa, mikä oli hyvä, sillä
siitä pitää kirjoittaa maanantaina essee, joka vaikuttaa kurssin arviointiin, ja haluan saada
kurssista hyvän arvosanan, koska haluan nostaa keskiarvoani. (PL + SL + SL + SL + SL + SL + PL +
SL)
Virkkeen lopetusmerkki katsotaan päälauseesta, eli kysyvän sivulauseen jälkeen ei tule
kysymysmerkkiä, jos päälause ei ole kysyvä.
Mitä mieltä olit kirjasta, jonka luit eilen? (PL + SL, päälause on kysymys -> kysymysmerkki)
Opettaja kysyi minulta, mitä mieltä olin kirjasta. (PL + KSL, päälause ei ole kysymys -> ei
kysymysmerkkiä)
Relatiivipronomini “joka” viittaa aina edeltävään sanaan.
Esim. Vein kitaran korjaajalle, jonka kaula oli katki. (korjaajan kaula on katki)
Vrt. Vein korjaajalle kitaran, jonka kaula oli katki. (kitaran kaula on katki)
-> Tarkista, että ennen joka-sanaa (tai sen taivutusmuotoa) on juuri se asia, johon haluat viitata!
Relatiivipronomini “mikä” viittaa koko edeltävään lauseeseen:
Luin eilen koko kirjan, mikä oli hyvä. (= Se, että luin eilen koko kirjan, oli hyvä.)
Vrt. Luin eilen kirjan, joka oli hyvä. (kirja oli hyvä)
Irralliset lisäykset erotetaan pilkuilla molemmilta puolilta:
Esim. Populaarikirjallisuuden lajit, kuten dekkarit ja fantasiakirjat, ovat mukavaa lomalukemista.
Luettelon ja-sanaa ei eroteta pilkulla.
Esim. Pidän dekkareista, fantasiakirjoista ja tietokirjoista.