Children 13Th Edition Santrock Solutions Manual Full Chapter PDF

Chapter 4 Birth
Solution Manual for Children 13th Edition by Santrock

ISBN 0077861833 9780077861834
Full download link at:
Solution manual: https://testbankpack.com/p/solution-manual-for-children-
13th-edition-by-santrock-isbn-0077861833-9780077861834/
Test bank: https://testbankpack.com/p/test-bank-for-children-13th-edition-
by-santrock-isbn-0077861833-9780077861834/
CHAPTER 4: BIRTH
Total Teaching Package Outline
Resources
WHAT HAPPENS DURING THE BIRTH PROCESS? LG #1
Stages of the Birth Process—First stage: Longest stage; lasts an LM #1
average of 12 to 24 hours; uterine contractions are 15 to 20 minutes ESS #2
apart and increase in frequency and intensity as stage progresses. WS #1, 4
Contractions last for about a minute.
Second stage: Begins when baby’s head moves through cervix and
birth canal and ends when baby completely emerges; typically lasts
about 45 minutes to an hour with contractions occurring every minute.
Third stage (afterbirth): Expelling of placenta, umbilical cord, and
other membranes.
 Childbirth Setting and Attendants—In the United States, CA #1, 6, 8
99% of births take place in hospitals, and more than 90% are RP #1, 2
attended by physicians. Compared to physicians, certified WS #3
midwives generally spend more time with women during HO #1
prenatal visits, place more emphasis on counseling and
education, provide more emotional support, and are more likely
to be with the woman one-on-one during the entire labor and
delivery process. In many countries, a doula attends a
childbearing woman. In many cultures, several people attend
the mother during labor and delivery. CA #4
 Methods of Childbirth—U.S. hospitals often allow the mother ESS #1, 3
and her obstetrician a range of options regarding method of WS #5, 6
delivery. HO #2
 Medication—Three basic drugs are used for labor:
analgesics are used to relieve pain; anesthesia blocks
sensation during labor; oxytocin is a synthetic hormone
that stimulates contractions. Different fetuses react
differently to medication, and high dosage may have
negative effects.
 Natural and prepared childbirth—Natural childbirth
Santrock: Children, 13e IM-4 | 1
© 2016 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any
manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
Chapter 4 Birth
reduces pain by increased education on birthing without

medication and breathing and relaxation techniques.,
while prepared childbirth (Lamaze) includes a special
breathing technique to control pushing in the final stages
of labor. WS#2
 Cesarean delivery—Surgical procedure where incision is
made in the mother’s abdomen. Necessitated by baby’s
position, mother’s condition, and/or physical capability.
 The Transition from Fetus to Newborn—Being born CA #7
involves considerable stress for the baby. The supply of oxygen ESS #5
to the fetus is decreases as uterine muscles draw together, and HO #4
large quantities of adrenaline and hormones are secreted to
protect the newborn. LG #2
ESS #10
WHAT ARE SOME MEASURES OF NEONATAL HEALTH
AND RESPONSIVENESS?
 Apgar Scale—The Apgar Scale is widely used to determine an
infant’s immediate health status and evaluates infants’ heart
rate, respiratory effort, muscle tone, body color, and reflex
irritatibility.
 Brazelton Neonatal Behavioral Assessment Scale (NBAS)—
The NBAS assesses the newborn’s neurological development,
reflexes, and reactions to people and is performed within 24 to
36 hours after birth. It is also used as a sensitive index of
neurological competence up to a month after birth.
 Neonatal Intensive Care Unit Network Neurobehavioral
Scale (NNNS)—The NNNS provides a more comprehensive LG #3
analysis of the newborn’s behavior, neurological and stress LM #2
responses, and regulatory capacities for at-risk infants. ESS #4, 6, 7
HOW DO LOW BIRTH WEIGHT AND PRETERM INFANTS
DEVELOP?
 Preterm and Small for Date Infants—Low birth weight
infants weigh less than 5.5 pounds at birth. Preterm infants
are born three weeks or more before the pregnancy has reached
its full term. Small for date infants are those whose birth
weight is below normal when the length of the pregnancy is
considered.
 Consequences of Preterm Birth and Low Birth Weight—
Although most preterm and low birth weight infants are normal
and healthy, as a group they have more health and
developmental problems than normal birth weight infants, and CA #3
the number and severity of these problems increase with very ESS #8
early birth and as birth weight decreases. Potential problems
include brain injuries, lung and liver diseases, learning
Chapter 4 Birth
disabilities, and breathing problems.

 Nurturing Preterm Infants—Intensive enrichment programs
that provide medical and educational services for both the
parents and children can improve short-term outcomes for low
birth weight children. Two increasingly used interventions LG #4
currently are massage therapy and kangaroo care, a way of LM #3
holding a preterm infant so that there is skin-to-skin contact. CA #5
WHAT HAPPENS DURING THE POSTPARTUM PERIOD?

Postpartum period—The 6-week period following birth in which the
mother adjusts physically and psychologically to the process of
childbearing. PA #1
 Physical Adjustments—A loss of sleep during and after ESS #11, 12
pregnancy, as much as 700 hours, can contribute to stress, HO #3
relationship conflict, and impaired decision making.
Involution is the process by which the uterus returns to its
prepregnancy size in the five to six weeks after birth. Exercise,
during and after pregnancy, can help mothers recover former
body contour and strength. It also contributes to maternal well CA #2
being as do relaxation techniques.
 Emotional and Psychological Adjustments—Emotional
fluctuations are common for mothers in the postpartum period
and may decrease within weeks after pregnancy or may be long
term. Postpartum depression involves a major depressive ESS #13
episode that typically occurs about four weeks after delivery. PA #2
Several antidepressant drugs are effective in treating
postpartum depression, as is psychotherapy and, to a smaller
extent, exercise. Fathers also undergo considerable adjustment
and experience considerable stress.
 Bonding—The formation of a connection, especially a physical
bond, between parents and the newborn in the period shortly
after birth. Research is conflicted on the importance of bonding
in the first several days after birth.
Resource Key
LG – Learning Goal ESS – Essay
LM – Lecture Material WS – Web Site Suggestions
CA – Classroom Activity RP – Research Project
HO – Handout PA – Personal Application
Chapter 4 Birth
Learning Goals
4.1 Discuss the stages, decisions involved, and transitions in birth.

Stages of the Birth Process
Childbirth Setting and Attendants
Methods of Childbirth
The Transition from Fetus to Newborn
4.2 Describe three measures of neonatal health and responsiveness.
4.3 Characterize the development of low birth weight and preterm infants.
Preterm and Small for Date Infants
Consequences of Preterm Birth and Low Birth Weight
Nurturing Preterm Infants
4.4 Explain the physical and psychological aspects of the postpartum period.
Physical Adjustments
Emotional and Psychological Adjustments
Bonding
Key Terms
afterbirth Neonatal Intensive Care Unit Network
doula Neurobehavioral Scale (NNNS)
analgesics low birth weight infants
anesthesia preterm infants
oxytocin small for date (small for gestational age)
natural childbirth infants
prepared childbirth kangaroo care
breech position postpartum period
cesarean delivery involution
Apgar Scale postpartum depression
Brazelton Neonatal Behavioral Assessment bonding
Scale (NBAS)
Biography Highlights
Grantly Dick-Read (1890–1959) was a British gynecologist who studied at Cambridge and at the
London Hospital. His unorthodox work, Natural Childbirth (1933), with its rejection of anesthetics
during childbirth and its advocacy of prenatal relaxation exercises, caused controversy but later found
common acceptance. In 1948, he immigrated to South Africa, where in 1954 he conducted a tour of
African tribes investigating childbirth.
Ferdinand Lamaze (1891-1957) was a French gynecologist who developed a method of birthing in
which the mother learns to control the pain by conquering her fear through knowledge and support. He
Chapter 4 Birth
believed a woman also must alter the perception that she was suffering, and would remain awake through
labor, aware and in control of her own body. This revolution in perception would come about through
newly learned conditioned reflexes that, instead of signaling pain, would signal the work of producing a
child. Lamaze adapted his methods from those observed and developed in Russia by Velvovsky and
others from Pavlovian psychophysiology. The basis of the techniques came from the experiments of
Pavlov and his salivating dog.
T. Berry Brazelton is clinical professor emeritus of Pediatrics at Harvard Medical School and professor
of Psychiatry and Human Development at Brown University. He earned his M.D. in 1943 from Columbia
University, and in 1951, he became an instructor at Harvard Medical School, where he began conducting
research to help parents better understand their children. In 1972, with Edward Tronick, he cofounded
the Child Development Unit at the Children’s Hospital in Boston, Massachusetts. The following year,
Brazelton and his colleagues developed the Brazelton Neonatal Behavioral Assessment Scale, an
evaluation tool used to assess physical and neurological responses in infants. That scale continues to be
used in research and clinical settings around the world, and Brazelton has said that he considers it to be
his greatest contribution to the field of pediatrics. As one of America’s best-known pediatricians, Dr.
Brazelton’s books are likely to be found on the shelves of anxious parents beside the classic Baby and
Child Care by Dr. Spock.
Barry Lester is director of the Infant Development Center at Women & Infants Hospital in Providence,
Rhode Island, which houses the Colic Clinic. He is also professor of psychiatry and human behavior and
professor of pediatrics at Brown Medical School.
Edward Tronick is Associate Professor of Pediatrics of Harvard Medical School and Associate Professor
in the Department of Society, Human Development, and Health of the Harvard School of Public Health.
He earned his Ph.D. in 1968 at the University of Wisconsin. Current projects of his research team include
examining the effects of in utero cocaine exposure and periventricular lesions on infants' neuromotor
motor functioning and examining the effects of in utero exposure on the social interactions of in utero
exposed 6-month-old infants and their mothers.
Tiffany M. Field is a director of the Touch Research Institute at the University of Miami School of
Medicine and Nova Southeastern University (NSU) and the Dean of the Family and School Center at
NSU. She is recipient of the American Psychological Association Distinguished Young Scientist Award
and earned a Research Scientist Award from the National Institute of Mental Health (NIMH) for her
research center. She is the author of Infancy, Touch, Advances in Touch, and more than 350 journal
articles, and is the editor of a series of volumes on High-Risk Infants and Stress & Coping.
Highlights of Research
(These highlights are given here in the order that they appear in the chapter.)
1. Stein, M. T., Kennell, J. H., and Fulcher, A. (2004). Benefits of a doula present at the birth of
a child. A discussion of a case in which a doula was present at childbirth and beyond is
presented. This challenging case is an opportunity to explore the activities of a doula and to
review recent studies that evaluate the effect of a doula on perinatal and developmental
outcomes.
2. Balchin, I., & Steer, P. J. (2007). Race, prematurity, and immaturity. Compared to white
Europeans, Blacks and South Asians have a significantly shorter mean gestational length and
Chapter 4 Birth
a higher incidence of preterm birth.

3. Moster, D., Lie, R. T., & Markestad, T. (2008). Long-term medical and social consequences
of preterm birth. In a cohort of people in Norway who were born between 1967 and 1983, the
risks of medical and social disabilities in adulthood increased with decreasing gestational age
at birth.
4. Field, T., Hernandez-Reif, M., & Diego, M. (2006). Newborns of depressed mothers who
received moderate versus light pressure massage during pregnancy. Neonates whose
mothers received moderate pressure massage spent a greater percent of the observation time
smiling and vocalizing, and they received better scores on the orientation, motor, excitability,
and depression clusters of the Brazelton scale.
5. Runquist, J. J. (2007). A depressive symptoms responsiveness model for differentiating
fatigue from depression in the postpartum period. The Depressive Symptoms
Responsiveness Model proposes that depression- related postpartum fatigue may potentially
be differentiated from non-depression-related postpartum fatigue on the basis of whether
depressive symptoms abate when fatigue is relieved.
6. Blum, J. W., Beaudoin, C. M., & Caton-Lemos, L. (2004). Physical activity patterns and
maternal well-being in postpartum women. Postpartum sports/exercise activity, education,
and socioeconomic status were predictors of maternal well-being. In general, better maternal
well-being was found among subjects maintaining or increasing sports/exercise activity
compared to those with no or decreased sports/exercise activity prepregnancy to postpartum.
Support from partner/husband, family, and friends were significant factors in maintaining or
increasing sports/exercise activity.
7. Teti, D. M., Killeen, L. A., Candelaria, M., Miller, W., Hess, C. R., & O’Connell, M., (2008).
Adult attachment, parental commitment to early intervention, and developmental outcomes in
an African American sample. Autonomous states of mind were predictive of maternal
sensitivity and security of infant-mother attachment, particularly among mothers of 24-
month-old infants, but not earlier. Socioeconomic background was a significant predictor of
mothers' quality of engagement in the intervention.
8. Feldman, R., & Eidelman, A. I. (2009). Biological and environmental initial conditions
shape the trajectories of cognitive and social-emotional development across the first years of
life. Neonatal vagal tone improved cognitive and social-emotional growth-rates across the
first year, whereas maternal depressive symptoms interfered with growth from 2 to 5 years.
9. Bakeman, R., & Brown, J. (1980). Early interaction: Consequences for social and mental
development at three years; and Rode, S., Chang, P., Fisch, R., & Sroufe, A. (1981).
Attachment patterns of infants separated at birth. These studies challenge the significance of
the first few days of life as a critical period.
10. Lamb, M. (1994). Infant care practices and the application of knowledge. The infant will not
be harmed emotionally if parents do not have the baby stay with the mother during her time
in the hospital in an effort to promote bonding.
Chapter 4 Birth
Lecture Material
1. Approaches to Childbirth
Throughout history, women have had to bear the pain of childbirth, often at the hands of well-
meaning but uninformed doctors. A common procedure was to apply live birds to the patient’s
feet and then, paradoxically, to let blood to stop hemorrhaging. The mortality rate among
mothers in England in the first half of the seventeenth century is estimated to be at 158 per 1,000.
The life expectancy for women was 45 years, mainly because of the dangers of having a child
(Fraser, 1984). The mortality rate for mothers in 1996, on the other hand, was 8.6 per 100,000
live births. Infant mortality rates were 7.3 per 1,000 live births, down from 29.2 in 1950.
It is estimated that less than 2% of all births in America between 1700 and 1750 were
physician assisted, compared to 98% in 1950 to 91% in 1996, while in 1700, more than 90% of
births were midwife attended, which dropped to 2% in 1950 and went to 6.14% in 1996 and is
currently rising. American women are changing the experience of birthing because of men like
Lamaze, Bradley, and LeBoyer, who have pioneered methods of giving birth that place the event
back into the control of the woman and her husband/mate. Additionally, the growth in the
number of licensed nurse-midwives has resulted in birth room scenarios that look surprisingly
similar to those of the 1700s.
In two studies completed by the Centers for Disease Control (2000) and the National Center
for Health Statistics (1998), infant mortality risks were examined in 1991 of all vaginal births in
the United States delivered by physicians or certified nurse-midwives. After controlling for
social and medical risk factors, the infant death rate was 19% lower for births attended by the
midwives than for those attended by physicians (MacDorman & Singh, 1998). Neonatal deaths
(first 28 days of birth) were 33% lower, and the risk of low birth weight deliveries was 31%
lower. The authors of the study thought that the midwives spent more time in prenatal care and
developed a stronger bond with their patients.
It is estimated that of the 4 million births in 1992, 2.6 million involved women who had
prepared themselves for labor with some kind of childbirth education. Among the 2.2 million
first-time mothers, approximately 75% took some kind of childbirth-education class. Santrock
gives an excellent summary of the main programs in use in the United States; however, some
recent studies have found that the usefulness of such programs may be overemphasized. One
study found that the programmed group encountered more stress than the control group. In
another study, 61% reported difficulty when trying to implement the Lamaze method.
Writing in the New York Times, Randi Hutter Epstein (2001) recalls her experience of giving
birth to one of her four children in England. She noted that the medical proficiency was no better
or worse than that received when she gave birth to three of her children in the United States, but
that the attitudes toward pregnancy and especially the postpartum experience stood in stark
contrast. Drinking a glass of wine per day during her pregnancy was viewed without alarm or
condemnation. Once her child was born, a midwife visited her every day for 10 days after the
birth. This is a standard requirement for all babies born in England, rich or poor. The midwife’s
responsibility is to monitor the progress of the mother’s recovery as well as the health of the
child. Mrs. Epstein found these visits to be friendly, supportive, and welcoming, and they had the
effect of assuring her through a period when mothers need to recover from the physical and
emotional trauma of giving birth.
References
Chapter 4 Birth
Centers for Disease Control and Prevention. (2000). Vital statistics of the United States. National Center
for Health Statistics. Retrieved November 22, 2001, from http://www.cdc.gov/nchs/products/vsus.htm
Epstein, R.H. (2001, December 4). So lucky to give birth in England. New York Times, 6.
Fraser, A. (1984). The weaker vessel. New York: Alfred Knopf.
MacDorman, G., & Singh, S. K. (1998). Midwifery care, social and medical risk factors and birth
outcomes in the USA. Washington: National Institute for Health, Centers for Disease Control.
National Center for Health Statistics. (1998). National Ambulatory Medical Survey. Retrieved November
13, 2001, from http://www.cdc.gov/nchs/about/major/ahcd/ahcd1.htm.
2. The Benefits of Co-Bedding

The practice of co-bedding preterm infant twins and other multiples involves lightly swaddling
them together in the same blanket in a position that mimics their position in utero, either face to
face or spooning one another. Though fairly common in other countries, especially those in
Europe, co-bedding has been infrequently practiced in the United States, where physician
concerns for infection precluded use of the technique (Twin Peas in a Pod, 2004).
The benefits of co-bedding, however, have been the subject of considerable research interest
since the highly publicized case of twins Kyrie and Brielle Jackson, whose story and photograph
became known as “The Rescuing Hug.” Born 12 weeks early on 17 October 1995 at the
University of Massachusetts Memorial Hospital in Worcester, MA, the twins each weighed
around 2 pounds at birth. While Kyrie gained weight and appeared to make progress in the days
that followed, Brielle struggled with a battery of problems including breathing issues, troubling
blood oxygen levels, and heart rate difficulties. On a difficult day when the twins were a little
less than a month old, Brielle became increasingly stressed and her condition worsened despite
the exhaustive efforts of the baby’s parents and 19-year-old Newborn Intensive Care Unit nurse
Gayle Kasparian. Recalling what she had heard about the practice of co-bedding in Europe,
Kasparian obtained permission from the babies’ mother to place them together in the same
incubator. The effects were so abrupt that Kasparian thought her equipment was malfunctioning.
Brielle immediately stopped crying, snuggled up to Kyrie, and regulating her breathing to
Kyrie’s pace, her blood oxygen levels and heart rate dramatically improved. Brielle continued to
make progress over the next few weeks as she remained physically in contact with Kyrie
(O’Brien, n.d.). When Brielle and Kyrie went home with their family at age 2 months, they each
weighed well over 5 pounds and were considered healthy.
Since the success of the technique with the Jackson twins, U.S. hospitals have co-bedded
hundreds of sets of twins, triplets, and quadruplets. While co-bedding is not recommended in all
cases (such as when one or more infants has an infection or requires mechanical ventilation), the
results of co-bedding have been overwhelmingly positive (Developmental Care/Co-bedding,
2005). Research indicates that co-bedded infants tend to have better feeding patterns, respiratory
control, and heart rates, and because a sibling’s movement can help stimulate the other if one is
having breathing problems, co-bedded babies require less time on oxygen (Twin Peas in a Pod,
2004). The technique is also psychologically comforting to parents, allows nurses to care for the
children and communicate with their families more consistently, and has been associated with an
improved transition to home and decreased hospital readmissions (Freeman & Hwang, 2004).
References
Developmental Care/Co-bedding (2005). Retrieved June 28, 2005, from

Chapter 4 Birth
http://neonatalnetwork.metapress.com/content/mq35327k23g86476/.
Freeman, H., & Hwang, P. (2004) Co-bedding multiple gestation neonates in the NICU
(Protocol). El Camino Hospital, Mountain View, CA.
O’Brien, M. (2004). The rescuing hug: The benefits of co-twinning.
Twin Peas in a Pod (2004, February 11). Retrieved June 28, 2005, from
http://www.ellisfischel.org/~children/twinning.shtml.
3. Postpartum Depression
In light of the media coverage of the Andrea Yates case in recent years, your students may be
interested in a discussion of the definition and prevalence of psychological disorders associated
with the postpartum period. On June 20, 2001, Andrea Yates admitted to drowning in the bathtub
her five children, ages 6 months to 7 years, before calling the police and her husband to their
home. Yates had a previous history of postpartum depression and psychosis, including a suicide
attempt in June 1999 that occurred after the birth of her fourth child. Although Andrea’s husband
Russell claimed that Andrea appeared to make a full recovery, she experienced another bout of
postpartum depression after the birth of their fifth child in November 2000. This prompted them
both to make the decision to hold off on having any more children.
There are three types of PPD women can have after giving birth (National Women’s Health
Information Center, 2001). As Santrock notes, the symptoms of the baby blues usually occur 2 to
3 days after the birth of a baby and subside within a few weeks. A new mother experiencing the
baby blues can have sudden mood swings, cry for no apparent reason, and feel impatient,
irritable, restless, anxious, lonely, and sad. The baby blues do not usually require treatment from
a health-care provider. Often, joining a support group of new moms or talking with other moms
helps.
Beginning within 4 weeks of the birth of a baby, postpartum depression (PPD) is a subtype
of major depression. The symptoms of PPD, which affects about 10% of new mothers, are
similar to the baby blues—sadness, despair, anxiety, irritability—but are experienced more
intensely than with the baby blues (National Women’s Health Information Center, 2001). When
PPD interferes with a mother’s ability to function, this is a sign that she needs to see her health-
care provider right away. Left untreated, PPD symptoms can worsen and last for as long as a
year. As noted in the text, several treatments are available for PPD, including cognitive therapy
(e.g., Beck, 2002), estrogen therapy (e.g., Grigoriadis & Kennedy, 2002), and antidepressants
(Sharma, 2002).
Postpartum psychosis is a very serious mental illness that can appear within the first 3
months after childbirth. Relatively rare, postpartum psychosis affects about 1 in 500–1,000
mothers (National Women’s Health Information Center, 2001). Women afflicted with
postpartum psychosis can experience auditory hallucinations (hearing things that aren't actually
happening, like a person talking) and delusions (holding untrue beliefs about reality that persist
in spite of counterevidence). Other symptoms associated with postpartum psychosis include
insomnia, feeling unsettled and angry, and a sense of being disconnected from reality.
Individuals experiencing the symptoms of postpartum psychosis are at risk for hurting
themselves or someone else and so require immediate treatment and almost always need
medication.
Andrea Yates was diagnosed with postpartum psychosis after the birth of her fourth child,
although she had experienced delusional episodes ever since her first child was born. Family
members and friends somehow missed or ignored warning signals, which included severely
Chapter 4 Birth
depressed states of mind, delusions, unresponsive behaviors toward her children, hallucinations,
and a suicide attempt. Yates pleaded not guilty by reason of insanity to two counts of capital
murder in the deaths of three of the children. Jurors in her case deliberated for 3 hours and 40
minutes before finding Yates guilty of murder on March 13, 2002. The jury spared her life, with
a sentence of life in prison instead of the death penalty (CNN, 2003).
The complexity of the Andrea Yates case has not been lost on the many psychologists,
feminists, and legal analysts who understand the important implications of the verdict. Toward
the end of her trial in March 2002, the image of a woman not just "depressed," but seriously
delusional, began to emerge in bits and pieces from the courtroom. Following her suicide
attempts, doctors put Andrea Yates on the antipsychotic drug Haldol, and the couple was told
that as long as she took her medication and had no more children, she would be all right
(Kennedy, 2002).
Soon after the verdict was reached, controversy began to stir about the culpability of her
husband, Russell Yates, in the tragic event. The Yateses had apparently been very influenced by
preacher Michael Woroniecki and his wife, who lived in a bus, home-schooled their children,
and believed that “all women are witches,” while men are “wimps.” Until Andrea attempted
suicide after the birth of their fourth son in 1999, the Yateses had also lived in a converted bus.
Russell, who had been quoted as saying that he and Andrea wanted to live "a simple traditional
life" and that they wanted to avoid "social integration,” then moved the family into a house, and
they decided that Andrea should home-school their children. The preacher believed that society
damages children, and that by the time a child is 14 or 15, it is too late to undo the damage.
Russell referred to these beliefs in his courtroom explanation of his wife’s killing of their young
children: "It might keep them from following the Lord long-term" (Kennedy, 2002).
See Classroom Activity #5 for a suggestion for further exploration of these issues.
References
Beck, C. T. (2002). Theoretical perspectives of postpartum depression and their treatment implications.
American Journal of Maternal/Child Nursing, 27, 282–287.
Cable News Network (2002). Andrea Yates case: Texas mother gets life in prison. Retrieved May 11,
2009, from http://www.cnn.com/2007/US/law/12/11/court.archive.yates1/index.html
Grigoriadis, S., & Kennedy, S. H. (2002). Role of estrogen in the treatment of depression. American
Journal of Therapy, 9, 503–509.
Kennedy, J. (2002). What weren’t we discussing about Andrea Yates? Free Inquiry Magazine, 22(3),
National Women’s Health Information Center (2001). Postpartum depression fact sheet. Retrieved
December 28, 2003, from http://www.4woman.gov/faq/postpartum.htm
Sharma, V. (2002). Pharmacotherapy of postpartum depression. Expert Opinions on Pharmacotherapy, 3,
1421–1431.
Chapter 4 Birth
Classroom Activities
1. See Handout #1 on childbirth education programs. Have each student complete an evaluation
of the programs. Students will be required to access this information either from the text or from
Web sites (see Web Site Suggestions). After dividing the class into some arrangement of your
choice, have each group present a summary of the program providing the optimum benefits to
the birthing couple.
2. As with new mothers, new fathers also require a period of adjustment after their child is born.
According to Johnson (2002), a common reaction among fathers is a feeling of replacement by
the baby—instead of him, the baby now comes first and gets all of the attention from his partner.
Have students work in small groups to discuss the steps that expectant mothers and fathers may
make to help new fathers cope with the life transitions of the arrival of a child. Invite students to
share their ideas with the class.
Reference
Johnson, M. P. (2002). The implications of unfulfilled expectations and perceived pressure to attend the
birth on men’s stress levels following birth attendance: A longitudinal study. Journal of Psychosomatic
Obstetrics and Gynecology, 23, 173–182.
3. The roles of mothers and fathers in having and rearing children have undergone considerable
change in the United States over the past century with the influx of the immigration of members
of diverse cultural groups. Have your students discuss the history and status of cultural practices,
traditions, and beliefs surrounding pregnancy and childbirth. Cultural issues to consider may
include:
 Religious beliefs and observances
 Food and dress
 Behavioral commonalities
 Music and lifestyle
 Gender roles and parenting
4. Childbirth practices in the United States are in many ways very different from those of other
countries. Handout #2 presents a list of birthing practices in various cultures throughout the
world. Have your class discuss the probable reasons or origins for each of the practices
described. Do Americans have similar superstitions regarding birth? Conclude this activity with
a written assignment, which might involve students’ personal narratives on childbirth from their
perspective; or have them research some of the birthing practices mentioned and give an oral or
written report on their origins.
5. Following your presentation of the material in Lecture Material #3, engage your students in
a debate about the responsibility of Andrea Yates and Russell Yates in the deaths of their
children. To stimulate discussion, distribute Handout #3, which includes the following questions
for students to consider:
 If Andrea Yates was psychotic at the time of the killings, should the jury have agreed
with the defense’s plea of not guilty by reason of insanity?
Chapter 4 Birth
 Should Russell Yates have continued having children with Andrea after her previous
postpartum depression, psychosis, and suicide attempts following the birth of her fourth
child? If not, do you believe he is also at fault for the tragedy?
 How might the family’s social isolation have contributed to the tragedy?
 What kinds of community support could the family have enlisted to assist Yates?
6. Many Americans like to record important events in their lives. Poll the class on opinions about
a father taping the birth of his child. Ask them to consider the potential reactions of the father,
mother, and children to watching a video of the birth.
7. Birth exposes babies to a host of physical, behavioral, and social changes to which they must
adjust. With respect to the social world, babies experience strong reactions to and expectations
related to their gender. Have students examine greeting card birth announcements for boys and
girls and use Handout #4 to record their observations. How is gender constructed and
communicated from the moment a child is born (and before)? What sorts of adjectives and
images are used in cards for boys and girls? As future parents, what are students’ attitudes about
the use of stereotypes in these greeting cards? This activity can be done either as a homework
assignment or you can supply students with cards in class.
8. To give students a more in-depth look at the chapter material, invite a childbirth educator to
class for a day. Have students come prepared with questions about the birth process, childbirth
strategies and decisions, measures of neonatal health and responsiveness, and adjustments on the
part of parents, siblings, and newborns. Students will appreciate a chance to hear about the
experiences of and have their questions answered by an expert on the process.
9. See Handout #5 for students’ personal reflections on two topics covered in this chapter.
Students may choose topics on choices for the birth process and the postpartum experience.
Stress to the class that personal reflections are necessary, but may be hypothetical if they are
uncomfortable writing about themselves. The reflection should be no less than 1-1/2 pages
double-spaced.
Chapter 4 Birth
Critique a Child Development Article

Choose one article from any periodical or journal on one of the following topics:
 The birthing process

 Techniques and/or problems with abortion
 The effects of society and the individual
 Adjusting to parenthood
Using the questions listed as follows, write a critique of the article from the viewpoint of a
scientist seeking the truth. This paper should be 3 to 6 pages long, double-spaced.
 What is the topic of the article? What are some examples of information provided?
 Does the article emphasize heredity (nature) or environment (nurture)?
 To which domain of child development does it refer (physical, socioemotional,
cognitive)?
 Does the article rely on scientific findings, expert opinion, or case example?
 Do the conclusions of the article seem valid?
 In a concluding paragraph(s), give your personal evaluation of what was covered in the
article and whether it advances our knowledge and understanding of child development
Research Projects
1. Research newspapers and popular magazines for advertisements for expectant parents.
Assess the tone and target of these ads. Prepare a report about the depth of influence the media
and commercialism has on parenthood. Consider the following questions:
 To what extent does commercialism affect our cultural concept of having children?
 How extensive are the conceptual paradigms formulated through TV sitcoms or dramas?
 Is there any basis for this effect being more or less influential on single mothers, parents
of low socioeconomic status, or more educated and/or affluent parents?
2. Contact local agencies, hospitals, and medical groups for the names of midwives. Interview
three of these individuals about how they see their role in the birth process, how they would
compare or contrast their work to that of attending physicians, and what inspired them to choose
their line of work. In your report, relate your findings to text and lecture material concerning
midwife-attended childbirth.
Personal Applications
1. Spacing of Siblings
How many years should parents wait before having another child? Is there an “optimal” spacing
of siblings?
Chapter 4 Birth
 Instructions to Students: Calculate the number of years between you and your siblings (if you
have any). How do you think this spacing influenced your relationship with your siblings?
Do you feel closer to your siblings because you’re close in age, or does this closeness in age
breed jealousy and competition? Reflect on what would be the “optimal” spacing between
siblings. Your decision should involve issues discussed in previous chapters of the Santrock
text (e.g., the development of self, personality, gender roles, and so on).
 Use in the Classroom: Ask students to share their perspectives regarding the “optimal”
spacing of siblings. Discussion should explore reasons for students’ choices and should also
highlight the effect of other factors (e.g., parenting behavior, temperament of children) in the
quality of relationships between siblings.
2. Mothers and Fathers …The Same or Different?

This activity is intended to get students to reflect on their experiences with their mothers and
fathers. Did their mothers and fathers treat them differently (e.g., did mothers take on more of a
caretaker role, whereas fathers became the “play partner”?)? Do they believe that their mothers
and fathers influenced them in different ways?
 Instructions for Students: Think about your childhood experiences with both your mother and
your father. If you were asked to classify each parent’s parenting style (e.g., authoritarian,
authoritative, and so on), would your parents be classified the same? Did your parents engage
in different activities with you (e.g., mother took care of the house and helped with
homework, father was active in sporting activities)? Did you behave differently with each
parent? Could your behavior have affected your parents’ behavior towards you? How have
your mother and father influenced your development? Do you think that they influenced you
in similar ways (e.g., your values are a product of both parents) or different ways (e.g., you
are more concerned with meeting your father’s expectations than your mother’s…your
mother seems easier to please/more accepting…)?
 Use in the Classroom: Ask students to share their answers to the above questions. Class
discussion should focus on the effects of mothers and fathers on child development.
Discussion should also involve the bidirectional effects of parenting (i.e., parents influence
children, children influence parents).
Chapter 4 Birth
Essays
1. Compare and contrast the advantages and disadvantages of cesarean delivery to natural
childbirth. Consider possible explanations for the dramatic rise in the number of cesarean
deliveries in the United States in recent years.
2. Describe the three stages of labor as outlined in your text, and explain the possible
complications that might occur during each stage.
3. List the common drugs typically administered to women giving birth, and discuss their
relative risks to the mother and/or newborn.
4. Compare and contrast how the risks of neonatal mortality and low birth weight may differ for
babies delivered by certified midwives than for those delivered by physicians.
5. Summarize the changes involved for babies in the transition from fetus to newborn.
6. Distinguish between the terms preterm, small for date, and low birth weight. What are the
characteristics and concerns associated with each category?
7. Discuss possible reasons that the probability of a low birth weight or preterm baby may vary
with socioeconomic status of the mother.
8. Discuss the findings of research on the therapeutic effects of massage and kangaroo care for
preterm infants.
9. Suggest some activities in which parents may engage to help prepare older siblings for the
birth of a new child. Under what circumstances might parents wish to limit the involvement
of older children in the birth of a sibling?
10. The Apgar Scale and Brazelton’s birth scales are indicators of the infant’s overall condition
at the moment of birth. Compare and contrast these two instruments with attention to the
particular features of each and how and to what extent they determine the health of the child.
11. Describe the physical and psychological processes involved in the postpartum adjustment
period of mothers. What are some signs that could indicate a need for professional help in
treating postpartum depression?
12. Explain the adjustments that fathers are likely to face in the postpartum period. What are
some of the typical psychological concerns of new fathers?
13. Discuss the empirical support for the importance of early bonding between parents and their
newborn.
Another random document with
no related content on Scribd:
pane sitä vastaan.
— Kiitos siitä, hyvä vaan! Kun jouduimme näin tuttavallisesti

juttelemaan, niin sanopas, mitä ajattelet sinä tuosta Svantesta, joka
on ruvennut kiertelemään kyliä ja maita täällä ja Länsigöötanmaalla?
— Minä ajattelen, että hän on kunniallinen maankiertäjä. Ei hän

muuten olisi Gudmund mestarin pöytävieras.
— Isälläni ja minulla on oma ajatuksemme hänestä. Hän on

vakoilija. Ja tiedätkös, mitä muuta uskomme? Että muutamat niistä
pilkkalauluista, joissa häväistään herra Ture Jönsinpoikaa ja joita nyt
rallatellaan kautta kaiken valtakunnan, ovat hänen tekemiänsä.
— Ei se olisi Svante tohtorin tapaista.
— Ei se voi olla toisin, sanoi Arvi Niilonpoika. Ei kukaan muu kuin

hän osaa tehdä lauluja, jotka soivat niin somasti. Ruotsiksi hän
runoilee, mutta ei sillä ruotsin kielellä, jota me olemme tottuneet
lauluissa kuulemaan.
— Niin minustakin, sillä minä olen kuullut Margitin lausuvan ja

laulavan hänen tekemiänsä runoja. Mutta en minä luule Svante
tohtorin pystyvän pilkkalauluja tekemään, yhtä vähän kuin te pystytte
pyhästä Hengestä runoilemaan. Vai ehkä pystyttekin? Jos niin on,
pyydän anteeksi. Laulakaa sitte minulle kun sopii runonne pyhästä
Hengestä. Ei, jos epäilette ketään ilkkulaulujen tekijäksi, niin
epäilkää Fabbea. Minä olen aamusta iltaan niin täynnä ilkkuvirsiä jos
jostakin, etten ehdi niitä kaikkia sepittää ja julki laulaa. Olenpa
sepinnyt ilkkulaulun kunnianarvoisasta Gudmund mestaristanikin.
Teistä tein tänään, astiahyllyn alla istuessani, ilkeimmän renttulaulun
mitä ajatella voi.
— Mutta etkös ole kuullut puhuttavan, että Svante tohtorilla on
vahvasti rahoja? Aina vahvasti rahoja. Jos tästä kävisin pyytämässä
häntä lisäämään matkarahojani, saisitpa nähdä, että hän heti avaisi
kukkaronsa ja siitä liikenisi minulle kultaa kuinka paljo hyvänsä —
siitä olen varma. Hän on vakooja, runsaasti palkattu vakooja, se
yksin asian selittää.
— Ei hän ainakaan Gösta kuninkaalta palkkaa saa, väitti Fabbe.

Mutta ettekö ole kuullut että hänellä on villakoira, musta, mutta
näkymätön, joka noutelee hänelle rahoja! Tämä on tolkullisempi
selitys, joka mahtuu papin ja talonpojankin päähän.
— Lasket loruja, sanoi Arvi.
— Svante tohtorilla on niin monta keinoa, Fabbe jatkoi. Olen myös

kuullut hänen harjotelleen opintoja Wittenbergissä tai jossain
muualla tohtori Faustin kanssa ja saaneen kopioida tämän velhon
noitakirjan eli Kolmikertaisen Helvetinväkivivun, jolla väännetään
ylös aarteita maanpovesta. Vielä olen kuullut hänen löytäneen
Salomo kuninkaan avaimen. Vielä olen kuullut hänen käyneen
Venusvuoressa ja saaneen Venus rouvalta rahaa. Vielä olen kuullut
hänellä olevan pirityshengen, spiritus familiaris, joka, harva se päivä,
täyttää hänen kukkaronsa. Vielä olen kuullut, että hän jonakin yönä
tapasi Tiirikka kuninkaan Hölmönevalla ja sai siltä luvan ajaa hänen
hautaholvistaan rahaa kaikki taskunsa täyteen. Vielä olen kuullut,
että hänellä on sulka, joka on leijunut Fortunatuksen hatussa. Senkin
olen kuullut, että hän on opettanut harakoita tuomaan hänelle kaikkia
mitä varastavat. Ja minä uskon kaikki mitä olen kuullut.
*****
Puolta tuntia myöhemmin oli sade lakannut, Arvi herra, ratsurenki
mukanaan, lähtenyt ajamaan Länsigöötan puolelle ja Svante tohtori
pikku Gunnarin kanssa mennyt alas ahteita Jönköpingiin. Fabbe istui
yksinään väentuvassa, jossa Birgit askaroitsi.
— Aijotko jäädä tänne koko päiväksi? emäntä kysyi.
— Kyllä, sanoi Fabbe.
— Mene sitte ensin heinäkorsuun ja makaa pääsi selväksi. Mene

sitte pajaan ja katso, talon kapineita — mikäli ne korjuuta
kaivannevat. Saat avuksesi rengin ja häneltä saat kuulla mitä tahdon
saada laitetuksi.
— Teen tahtosi, Birgit, mutta sinun pitää luvata minulle jotakin.
— Mitä niin?
— Kun ensikerran, kolmekolmatta vuotta sitten, tulin tänne, olit

sinä kahdeksantoistavuotias impi, ja voi armias Luoja! kuinka
suloinen sinä olit, kuinka raikas ja hilpeä olikaan muotosi! Kun olin
lähtenyt ja tullut tuonne mäen kukkulalle tuon vanhan rustokkaan
halavan juurelle, käännyin vielä viimeiset jäähyväiseni Jönköpingille
ja Talavidille nyökäyttämään. Voi sitä ihanaa aamua! Maailma oli
ikäänkuin uudestaan luotu ja synnitön. Sinä seisoit ylhäällä ullakon
parvella. Minä näin sinut siellä ja heilautin hattuani, ja sinä nyökkäsit
minulle, Birgit, ja auringonsäteitä pujottausi sun hiuksiisi. Sitten
kulkea sivautin tästä ohi viitenä keväänä. Minä muistan miten
viidentenä erosimme. Silloin seisoit veräjällä, ja viimeiset sanasi
olivat: mikset pysy täällä, Heikki? Monasti se kysymys on soinut
sielussani, mutta viime aikoina toisenlaisena: miksi et pysynyt,
Heikki? Vanha halava on ikäänkuin toistanut saman kysymyksen ja
ojentanut käsivarsiaan minun perääni joka kerta kuin olen siitä ohi
astunut. Olen pannut sanoihisi merkityksen, jota niissä ehk'ei
ollutkaan. Ehk'et sinä ajatellutkaan niissä sitä minkä minä niissä
luulin löytäneeni; mutta rukoilen sinua, älä suinkaan vahvista äläkä
kumoa minun käsitystäni niistä. Nyt soisin vaan, että sinä
huomenaamulla aikaisin minun lähtiessäni seisot ylhäällä ullakon
parvella ja nyökkäät minulle, kun olen ehtinyt halavan juurelle ja
heilautan hattuani. Tahdon nähdä tämän vielä kerran eläissäni ja
uskotella itseäni, että minä olen se yhdenkolmattavuotias poika
veitikka ja sinä se kahdeksantoista vuotias tyttö heitukka. Kas siitäpä
syntyy kometiia, Birgit.
— Niin, kometiia, sanoi Birgit.
— Hassu kometiia; mutta tee se kumminkin! Mikset pysynyt,

Heikki? Niin, miksen minä pysynyt? Nyt on auttamattomasti liian
myöhäistä.
— Niin, liian myöhäistä, toisti Birgit, ja kuulostipa tuo melkein kuin

huokaukselta. Fabbe lähti ulos.
VII.
GUDMUND MESTARIN LAITURILLA.
Asesepän pihamaata rajotti Vetterin puolelta sekä suojeli

pohjoistuulelta iso järviaitta; tämän läpi kävi porteilla suljettava sola,
josta tultiin venelaiturille. Vastaten leveydeltään talontonttialaa oli
tämä paalujen kannattama, pitkin taitojaan pölkyillä pansaroittu ja
palkeilla päällystetty laituri pihamaan jatkona. Tämän jatkona taas oli
pitkä pesulaituri, joka myrskyjä vastaan kurotti kolmikulmaisen,
kivijärkäleillä täytetyn kärjen ulos järveen. Molemmin puolin
rantalaituria seisoi talas ja vajoja, joissa säilytettiin tarveaineita ja
kalustoa. Talaassa oli useita isompia ja pienempiä purje- ja
soutuveneitä, somaa sirotekoista pikku purtta lukuun ottamatta, joka
nyt keinuili pesulaiturin kyljessä, tempoillen köysisilmukoitaan. Siellä
talletettiin myöskin talvisin sen ison jahtialuksen purjeet ja taklaasi,
jonka Gudmund mestari omisti osakkaana kaupungin kauppiasten
kanssa, ja joka, jos Holavedillä ei ollut turvallista kulkea sekä
muutoinkin, kuljetti ylämaihin vietäviä tavaroita Vadstenaan. Tämä oli
toistaiseksi ainoa alus, joka mainittavasti saattoi hyväkseen käyttää
Gösta kuninkaan Jönköpingin porvareille äsken julistamaa
etuoikeutta purjehtia vapaasti vesille ja vesiltä, missä ikänä paraiten
voisivat. Istuinpenkkejä oli laiturille sijotettu, salkoja ja salepuita
lehtimajain laadintaa varten pystytetty. Sopukoita oli siellä täällä,
mihin pääsi suojaan kun Vetteri yrmyili. Tämä oli Gudmund mestarin
mielipaikka, jossa hän usein vietti joutohetkiään, täällä hänen
sällinsäkin iltaisin, töiden päätyttyä oleskelivat.
Lauri, ylioppilas, seisoi nyt tuolta rantalaiturilla, kääntyen selin

kimmeltävään järveen ja kaukaa kangastavaan Visingsöhön päin, ja
jutteli äitinsä Margareeta rouvan kanssa. Hän viittasi alas kuultavaan
veteen, osottaen vihreällä niljalla peittynyttä pölkkyä ja kysyi:
— Äiti, onko tuo pölkky laho vai kuinka?
— En tiedä, vastasi Margareeta rouva, mutta vanhalta se näyttää.
— Juuri samaa sanoin minä isälle ja ehdotin että panisimme sijaan

uuden hirren. Sillä ellei laituria pidetä kunnossa ja aina väliin korjata,
eipä muuta tarvita kuin kelpo myrsky — ja koko laituri lusahtaa
järveen veden vietäväksi. Tiedätkös, mitä isä vastasi? Ei sanaakaan
minun tuumaani; mutta sen sijaan hän kertoi, kuinka hän nuorna
poikana usein istui Pietari Maununpojan kanssa tarinoiden tuossa
pölkyn tykönä, joka jo silloin vihersi niljasta; kuinka pölkky herätti
hänessä niin monia muistoja j.n.e. Missä tahansa täällä talossa
jotain tarvitsee korjata tai uudistaa, tulee noita isän muistoja ja
asettuu korjausten tielle. Kaikki kolkat ja komerot talossamme ja sen
huoneissa ovat täynnä isän muistoja. Täällä on kaikki praeteritum,
eikä ollenkaan futurum, pelkkiä muistelmia, ei yhtään tulevaisuuden
tuumia. Eikä ne ole ainoastaan isän, vaan isoisän ja kaikkien iso-
isäin eläissään näkemiä ja kokemia asioita, joista noita muistoja
syntyy — "esi-isäin muistoja", kuten isä niitä nimittää. Tulitupa tässä
järviaitan ääressä kehutaan olevan vanhin salvos kaupungissamme;
se oli pystyssä jo ennenkuin kristinuskosta tänne tietoa tuotiin. Isä
sanoo, että tupa tarvitsee siitä syystä jättää paikoilleen. Minä arvelen
että se juuri siitä syystä on hajotettava. Kuta vanhempi rakennus on,
sitähän enemmän syytä repiä se maahan. Eikä paitsi sitä se ole
mitään hauskaa, että joku huone on pakanain rakentama. Kuka
tietää, eivätkö ne uhranneet ihmisiä tuolla tuvassa?
— Huh, Jumala varjelkoon! virkahti väliin Margareeta.
— Jos tätä menoa vielä kauan jatkuu, täytyy elävien tästä talosta
paeta kuolleitten tieltä. Isän asemajassa, niinkuin hän tulitupaa
nimittää, on semmoinen joukko muinais-rojua, vanhoja rengas-
sotasopia ja muuta sellaista, ettei niiltä jää tilaa kapineille, joita
nykyaikoina käytetään ja jotka ostajille kelpaavat. Tässä on
perinpohjainen muutos tehtävä, muuten joudutaan rappiolle.
— Sitä minäkin kauan olen ajatellut, virkkoi Margareeta rouva,

mutta kukas sen asian auttaa? Minä en sitä voi, sen tiedät.
— Minä voin, lausui Lauri ja tyrkkäsi keppinsä laiturin lautaan.

Mikä korjausta kaipaa, se pitää korjattaman.
— Meidän tulee menetellä varovasti, sanoi Margareeta rouva,

yritellä vain hiukan verran erältään. Muuten pelkään, että isä panee
sen pahakseen.
— Tietysti menettelemme varovasti. Ratkaiseva isku jääköön siksi

kunnes minä palajan Wittenbergistä ja olen maisteri. Silloin ei
kukaan enää soimanne minua poikanulikaksi, joka nousee isäänsä
vastaan. Olen aina sydämessäni häntä kunnioittanut, mutta en salli
että hän saattaa itsensä ja meidät kurjuuteen.
— Kuten sanottu: meidän tulee noudattaa mielenmalttia, sanoi äiti.
Pelkäänpä että isä vielä itsekseen murehtii riimukivensä kohtaloa.
Nämä sanat tarkottivat erästä edellisen syksyn tapahtumaa.

Gudmund mestarilla oli, länteenpäin Jönköpingistä, Vetterin rannalla
isiltä peritty Kortebon kartano, jonka asuinrakennuksen ympärille
rouva Margareeta oli istuttanut kaalitarhan, jota hän uutterasti viljeli,
hoiti ja kasteli. Viljelys ulettui erään tammisten reunaan asti. Täällä
oli, tiesi kuinka monta vuosisataa, seisonut kivi, joka maanpinnalta
kohosi kahden miehen korkuiseksi ja oli molemmilta puolin samoin
kuin syrjiltään piirretty täyteen riimukirjotuksia. Ylinnä toisella sivulla
häämötti pienellä silopinnalla kuva esittäen kypäripäistä miestä
kahdeksanjalkaisen hevosen selässä. Ne jotka olivat nähneet
Slatten, väittivät ratsumiestä hänen muotoonsa vivahtavaksi.
Ratsastajan edessä näkyi nainen ojentavan juomasarvea. Useat
riimuista tunsi Gudmund mestari ennestään — vaikkei varsinaisesti
oppinut, oli hän kuitenkin tiedokas mies, pojan-ijästä asti
opinhaluinen ja syvämietteinen — mutta toisia riimuja hän ei
tuntenut, eikä hän eikä kukaan muu ollut osannut noista merkeistä
ajatusta selville saada. Tämä oma ja aikalaistensa kykenemättömyys
lukemaan mitä esi-isät olivat kirjotelleet varta vasten jälkeläisten
tutkittavaksi, näytti hänestä estävän muinaisaikojen selville saamista,
vieläpä se hänestä tuntui olevan velvollisuuden laiminlyöntiä ja
kiittämättömyyttä, ja seisoessaan tuon salaperäisen muistomerkin
edessä tunsi hän jonkinlaista pyhää kunnioitusta, sillä hän ajatteli
apostoli Paavalin oppia, että menneet sukupolvet nykyään elävien ja
vastatulevien kanssa luontuvat yhdeksi ainoaksi henkiruumiiksi, josta
on kasvava täydellinen mies Jeesuksessa Kristuksessa.
Peremmällä tammistoa, missä puut kasvoivat taajemmassa ja

yhdistynein latvoin sulkeutuivat varjostamaan paasia ja
kallionrotkoja, pesi pöllöhaukkoja, jotka pimeän tultua lentelivät
metsänlaiteelle kamalaa ulinaansa pitämään. Useina iltoina
peräkkäin oli Margareeta rouva nähnyt pöllön tai ehkä jonkun muun
ison linnun istuvan riimukiven huipulla, ja hän alkoi aavistella pahaa,
etenkin koska Lauri oli hänelle hokenut että kivi oli pakanain
pystyttämä ja että siihen varmaan oli kirjotettuna loihtuja ja velhon
juonia. Hänen kauhunsa tarttui palvelusväkeen ja pian juteltiin,
kuinka häjyt haltiat, aaveet, noita-akat ja muut yönaikana elämöivät
ja metelöivät kiven ympärillä.
Margareeta äiti pyysi vihdoin Gudmund mestaria poistamaan tuon

ikävän naapurin ihmisten ilmoilta. Mutta mestari ei luvannut sitä eikä
tätä, vaan piti sen sijaan puheen, jossa hän ilmotti omat ajatuksensa
asiasta ja kehotti vaimoansa lempein silmin katselemaan
pakanaparkain teosta. Mutta siitäpä ei mitään lähtenyt. Eräänä
hyvänä aamuna oli riimukivi tietymättömiin hävinnyt. Lauri, joka ei
jaksanut nähdä äitinsä kammoa ja omasta puolestaan yhtä suuresti
inhosi riimukiveä, oli äitinsä poikana toiminut ja muutamain renkien
avulla kaatanut kumoon vanhan muistomerkin, raahannut sen
sijoiltaan ja syössyt sen rantatörmältä Vetteriin.
— Jos minä saisin lakia laatia, lausui hän äidilleen, niin kaikki
tuommoiset muistomerkit siltä ajalta, jolloin perkele enkeleineen
hallitsi Ruotsissa, hävitettäisiin.
Tämä ei ollut ensi kerta kuin mestari oli saanut kokea poikansa
omavaltaisuutta. Mestari oli yrittänyt sitä masentaa sen ensi
ilmauksiin; kun tämä ei onnistunut, lakkasi hän yrittämästä. Kun
Lauri sai nuhteita, oikaisi hän vartaloaan, työnsi taapäin hartioitaan,
kohotti otsaansa ja näytti kummastuvan, että kukaan uskalsi häntä
nuhdella. Hän vastasi mestarin sanoihin alentaen ääntänsä sen
verran, kuin käsky kunnioittaa isää ja äitiä näytti vaativan, mutta
lausuen kutakin sanaa semmoisella painolla ikäänkuin hän olisi
istunut tuomarina julistamassa syylliseksi sitä, jota hän puhutteli. Kun
kerran sattui, että Gudmund mestari suuttui tuohon äänensävyyn ja
kovensi puhettaan, purskahti hänen rakas vainionsa itkuun. He eivät
koko naimis-aikanaan olleet riidelleet, vaan aina sopeutuneet toinen
toisensa mukaan, vaimo enimmästi miehensä mukaan, ennenkuin
Lauri oli suureksi suennut. Rouva näytti säikähtävän havaitessaan
että Gudmund mestari voi koventaa ääntänsä. Ehkä tuon leppeän
pinnan alla piilikin hirmuvaltias, joka nyt vasta alkoi ilmaantua?
Tätä riimukiven juttua Margareeta emäntä tarkotti keskustelussa,

jota paraikaa kesti hänen ja poikansa välillä venelaiturilla.
— Kun olen Wittenbergistä palannut, jatkoi Lauri, silloin me, sinä

ja minä, otamme ensi huoleksemme hellin sormin tehdä lopun tuosta
tuhrimisesta, joka kuluttaa isältä niin paljon aikaa, tuottamatta mitään
hyötyä. Eikös ole kummallista, äiti, että hän, vaikka ammatiltaan
seppä ja ainoa seppä Ruotsissa, joka osaa tehdä koruhaarniskoita ja
korukypäreitä niin hyviä kuin ikänä paraat Saksasta ja Flanderista
tuodut — eikö ole kummallista, että hän, jonka isoisä lähetti
ulkomaille vartavasten sepäntaitoa oppimaan, istuu yhden tunnin,
korkeintaan kaksi, päivässä siinä työssä, vaikka tilauksia tulee
hänelle ehtimiseen, ja mieluummin tuhrii maalarituvassaan jonnin
joutavia tauluja, joita ei kukaan osta? En katso tätä ollenkaan
rahatulon kannalta, sillä taivaan herra on suonut meille maallista
hyvää yltäkyllin, ja jos isää vanhoilla päivillä huvittaa hassun homma,
hommatkoon aikaa. Mutta minun luja uskoni on, että hän
värituhrauksillaan vahingoittaa kuolematonta sieluansa. Paavillisia
loruja ja valheita hän enimmästään maalaa: paraikaa on hänellä
käsillä tarina Franciskosta, harmaaveljistön perustajasta. Perinnä ja
ylinnä täytyy minun pyrkiä pelastamaan isäni sielua ja puhdistaa se
pakanallisesta ja paavillisesta taika-uskosta. Siihen olen velvollinen
poikana ja papiksi aikovana.
Gudmund mestarin askelia kuului ja järviaitan portista näkyi että

hän oli aivan likellä. Kohta perästä tuli myös Svante tohtori Margitin
ja pikku Gunnarin kanssa näkyviin.
Mutta Laurin huomio kääntyi toisaalle, kun venevajan takaa kuului

kirmailua, loisketta ja hilpeitä huutoja ja kohta perästä neljä viisi
alastonta poikaviikaria juosta viiletti laitoon rantaveteen.
— Lurjukset, ärjäisi Lauri keppiä ravistaen. Kun kehtaattekin täällä

loiskia, kirkua, ja metelöidä! Heti maalle, taikka…
Tähän ennätti Gudmund mestari, paikalle ehtineenä sanoa: Pojat,

jollette rupea kovin isoäänisiksi, riitaisiksi ja vaivalloisiksi, saatte kyllä
uida tässä. Ja kääntyen Lauriin kysyi hän: oletko unohtanut, että
itsekin poikasena uit tuossa ja että sinulla oli Arvi Niilonpoika ja
muita nuoria vesoja mukanasi?
Lauri oikaisi varttaan ja oli vastaamaisillaan, kun äiti nypisti häntä

käsivarresta ja katsahti häneen rukoilevasti.
Gudmund mestari, joka oli odottanut inttäilyä tai juhlallista moitetta

vastaukseksi, tuli, kun ei tätä kuulunutkaan, siitä oikein iloiselle
päälle ja lisäsi tuttavallisesti: katsos, Lauri, se ei ole yksistään sitä,
että pojille suodaan virkistävä huvitus, vaan katson tässä omaakin
etuani. Poikain tänne juostessa tulen minäkin rantaan ja tarkastelen
heitä tyynni ja ummistan vähä väliä silmäni, koetellakseni, näkeekö
muistini silmä selvästi sen minkä ruumiin silmillä olen nähnyt. Sillä
huomaappas: tässä teen harjotelmia maalausta varten, jossa tulee
esiintymään pyhä Franciskus nuoruutensa sulosuvessa, kun hän
jossain tilaisuudessa on riisunut yltään vaatteensa.
Tämän luottamuksen Lauri palkitsi säälivää halveksuntaa

ilmaisevalla katseella. Margareeta äiti meni kalustoaitan sisällystä
tarkastamaan. Lauri lähti laiturilta. Hänen sisunsa kuohui siitä, että
isä noiden nulikkain kuullen oli peruuttanut täysikäisen poikansa
antaman käskyn. Hän tahtoi saada jotain kouriinsa rutistettavaa,
jotain lyötävää laskeakseen kiukkunsa väljemmälle. Hän poikkesi
äkkiä oikealle naulapajaan, heitti yltään mekon ovella, sitaisi vyölleen
nahkakaadin, kääri hihansa ylös, sieppasi pihdit ja vasaran, työnsi
tieltään yhden sälleistä, otti jonkun ahjosta vasta vedetyn
rautakangen, laski sen valkoisenaan hehkuvan pään alasimelle,
kärjesti tuon muutamalla vasaraniskulla, painoi sen alasimenreunaan
kiinni, iskaisi siitä taltalla irti puikon, pisti tämän naulastuolin läpeen,
muodosti nopeasti vasaroiden naulankannan ja ajoi vielä viime
iskulla valmiin naulan ulos lävestä — kaiken tämän melkein yhtä
pian kuin se tässä kerrottiin.
Margit oli pyytänyt saada lähteä veneretkelle kaupunginlaiturien

ulkopuolelle isänsä, Svante tohtorin ja Gunnarin seurassa. Sill'aikaa
kun tohtori pani veneen reilaan, istui Gudmund mestari tarkastellen,
kuinka poikain pienipuiset hennot lihakset heidän uidessaan
vilkkuivat ja värjyivät vienon päällystänsä alla, kuinka lihasten
liikkuessa notkea iho aaltomaisesti kohoili ja ruumiinmuodot tämän
mukaan eloisasti muuttelehtivat. Hän tavotteli silmäänsä milloin
mitäkin muodonsävyä ja piirrettä jäsenten, etenkin kaulan, vartalon,
käsivarsien ääriviivoissa ja liikunnoissa. Hän odotti, että joku heistä
sattuisi tulemaan juuri siihen asentoon, jota hän oli Franciskolleen
aikonut. Kun sitten veneestä oli vesi luotu ja hän oli siihen
astumaisillaan, seisahtui hän äkkiä, katsoi kiinteästi talaan seinään
ja osotti sormellaan niitä polveilevia valoviivoja, joita auringonvälke
väreilevältä vedenpinnalta siihen kuvasti.
— Svante, hän sanoi, nuo viivat aina minua lumoovat. Kuinka

olenkaan päätäni ja kättäni vaivannut jäljitelläkseni niitä, ei se vain
ota onnistuakseen. Ne kiemurat, joita maalaan, eivät väkisinkään
taivu luomaan ilmi näennäistä liikuntoa. Mutta katsopa noita, kuinka
ne sammuvat, viriävät, vaihtuvat eivätkä sittenkään vaihda paikkaa
keskenään.
— Sinä yrität mahdottomia, sanoi Svante. Mutta siinä teet oikein,

sillä ainoastaan siten pääsee mahdollisen äärimaille.
Gudmund mestari istui perämelaa pitämään, teljolla hänen

edessään istuivat Margit ja Gunnar. Svante tohtori, jolla oli harppu
mukanaan, antoi sen Margitille, pisti airot veteen, ja alkoi soutaa.
— Svante, sanoi Gudmund mestari, etkö kuvittele mitään mieleesi,

etkö etsi mitään syvempää, nähdessäsi moisia kultajuomuja
aaltoilevan kuin nuo tuolla seinällä veden takana? Minä etsin sitä,
kuitenkaan löytämättä. Sillä, Margit, kaikella luonnossa on
selityksensä. Luonto on Jumalan suuri kaunis kuvaraamattu. Riimut,
jotka vilhuvat tuolla talaan seinällä, tarjoutuvat selitettäviksi, mutta
minä tyhmistyn niiden edessä. Jospa edes osaisin niistä kuvan
maalata!
— Olethan sen tehnyt.
— Olenko?
— Olet kyllä siinä kuvassa, jossa maalasit Aadamin ja Eevan, kun

he seisovat suruissaan ja katselevat taaksensa kadonnutta
paratiisia, llotarhan aidansäleet olet maalannut noiden näköisiksi:
nekin suikertelevat ja liehuvat.
— Siunatkoon sinua taivas! sanoi Gudmund. Kunpa ne niin

tekisivätkin, mutta itse en ole sitä nähnyt. Vaan tässähän saimmekin
riimuihin miellyttävän selityksen, vai kuinka, Svante? Ne ovat
kajastuksia ilotarhan aidan tulisäleistä, keruubin vartiotulista, jotka
sulkevat meidät ulkopuolelle ja kuitenkin viittaavat meitä palaamaan.
— Nyt, Svante, laskemme laiturilta, ja jos Margit on samaa mieltä
kuin minä, soudamme ensin palasen matkaa suoraan järvelle,
levähdämme siinä käsi airon varassa ja silmällemme ympärillemme,
sillä täällä on ihmeen kaunista, ja siitä soudamme eteenpäin pyhän-
Yrjänän kappelille päin.
Vetteri oli tänäpäivänä niin kirkas ja suli niin sointuvasti taivaan

selkeyteen, että ellei vihuri tuolloin tällöin olisi vedellyt hopealle
harmahtavia läikevöitä pitkin veden kalvoa ja ellei kultavihmaa olisi
välkähdellyt aironteristä, niin olisipa rannalta katsoja saattanut luulla
venosen ilmoja viiltävän.
Ei ollut Svante pitkälle soutanut, kun Margit, joka häneltä oli

oppinut kannelta soittelemaan sekä taisi monta virttä, joita opettaja
oli runoillut, alkoi sormin soinnutella, käsin kaiutella harppua ja lauloi
soudun tahtiin, noudatellen keulan edessä solahtavan veden
vilpoisia huokailuksia:
Kirkasta maamme nyt, tähti sä Herran, kaukana ilmennyt,

loistossas kerran! Lapset ja paimenet johtohos lähti,
Betlehem-tähti!
Yössä on Juudanmaa, yössä on Siion. Läntehen merten

taa sammuu Oriion. Paimen, kun kaidessaan vuorelle vaipui,
lapsi, kun unelmaan liekussa haipui, heräävät virsien
vienohon soittoon, katsovat tähtösen kirkkaaseen koittoon,
lähtevät etsimään Edenin teitä, Betlehem tähdellään johtavi
heitä; maan-alhon esteiden halki ne juoksee Siionin porttien
kiiltäväin luokse. Sylit siell' aukenee, puhtoiset huulet
armaasti suutelee, kuiskehen kuulet: "Betlemin tähti ei eksytä,
kotiin vei!" — Lapset ja paimenet johtohos lähti loistava tähti!
— Voin ymmärtää, virkkoi Gudmund mestari, ja katseli haaveksivin

silmin Vetterin rantakukkulain veteen venyviä kuvastuksia, joihin
kutoutui teräkselle harmahtavia väikkyviä valeviivoja, — että kun
pyhiinvaeltajat pääsevät perille, taivaantarhan aidan luo, siellä heitä
vastaanottavat syleillen ja suudellen heidän enkelinsä eli
suojelushenkensä, jotka ovat heidän tuloansa ikävöinneet,
saadakseen heidän kanssaan leikitellä taivaallisia leikkejä paratiisin
kukkanurmilla. Jesuksen sanat uudessa testamentissa antavat
uskovaisille varmuutta siitä että näitä henkiä on ja että he erittäin
holhovat lapsia. Tämä on ihana ja ylentävä usko. Isävainajani käsitti
raamatun sanat lasten kurittamisen tarpeellisuudesta ehkä liian
ruumiillisesti, ja minusta näyttää tämä kuritus vaikuttaneen minuun
vähemmin kuin äitini sana, kun hän puhui miten lasten valhetellessa
tai kadehtiessa, heidän suojelusenkelinsä itkevät. Paratiisin nurmet
ajateltakoon armaammiksi kuin mitä ihmiskieli osaa kertoa. Melkein
yhtä suloisen niityn olen unissani nähnyt ylhäällä Taborin rinteellä,
likellä vuoren huippua; sille pergamentille, jolle olen maalannut
Kristuksen kirkastuksen, olen sentähden siveltimellä hahmonnut
semmoisen niityn, jättäen katselijan päätettäväksi, onko se kaunis
vai eikö. Mutta kuinka ihmisillä on eri silmät! Niin, veli ja sisar
saattavat nähdä aivan eri tavalla. Margit oivalsi heti, että minä
tarkotin kaunista nurmea. Kun kysyin Laurilta mitä hän siinä näki,
vastasi hän: minä näen että olet siihen tuhrinut vähän viheriää. Minä
olen niin heikko ihminen, ja Laurin vastaus pahotti mieltäni. Kun itse
tuijotan tuohon vihreään laikkaan, olen näkevinäni niityn kukkaset,
vaikkei niitä ole sinne maalattu, sillä välimatka on siksi pitkä, etteivät
ne voisi näkyä, ja ne näyttävät mielestäni terissään säilyttäneen
jotain sitä kirkastuksen valoa, joka sinä pyhänä hetkenä virtaili
vuoren ylitse. — Nyt, Svante, lasken minä veneen pyhän-Yrjänän
kappelille päin.
VIII.
KUINKA LAURISTA TULI AUKTORITEETTI.
Gudmund mestari oli aamuisin yhtä varhain liikkeellä kuin hänen

sällinsäkin. Heti kun vasarain ensi kalkutuksia alkoi kuulua, teki hän
kiertokävelynsä pajoilla, neuvotteli työnjohtajan ja sällienvanhimman
Aadam Klasen kanssa päivän työsuunnitelmasta, katsasteli kaikkea,
suurta ja pientä, ja meni sitte nielloimis-kamariin, jossa hän
suvikuukausina työskenteli yksin, mutta muina aikoina piti Heikki
Fabbea kumppalinaan ja työtoverinaan. Ammattitoimi Gudmundin
talossa oli jo vuosikymmeniä käynyt koneiston tapaan, joka hyvän
johdon ja säännöllisen silmälläpidon alaisena sujui tasaista tarkkaa
menoansa tuottaen tuloja tarpeeksi, niin että työmiehet saivat
jokapäiväisen leipänsä ja turvatun toimeentulon vanhoillakin
päivillään, samalla kun mestarin varallisuus kohtuullisesti karttui
karttumistansa.
Eipä kuitenkaan olisi mestaria oikein tuntenut, jos olisi luullut että
ainoastaan isännänvirka ja peräänkatsonnan huoli ajoi hänet
anivarhain ja ilomielin vuoteeltaan. "Aamuhetki on kullan kallis!" Se
kulta, mikä mestaria houkutteli, ei ollut suinkaan vähimmin
aamuruskon ja nousevan auringon valama. Osansa tästä peri hän
useimmiten rannassa laiturilla, jossa hän aina yhä nauttivalla
hartaudelIa katseli valoa, kuinka se koitti, selkeni ja leimuten valui yli
vesien ja rantojen. Jos oli aamu sateinen, kuunteli hän putoilevan
veden suhinaa, ja se oli hänestä aamuisin toista tarinaa juttelevinaan
kuin iltahämyssä. Jos Vetteri myrskyili, oli hänellä laiturilla
tuulensuojansa, jossa hän katselemalla vaahtoavain laineitten
pärskymistä sillanpäähän sai minuuttikausiksi silmälle ja ajatukselle
tointa. Jos oli pyryttänyt lunta nietoksiin, oli mestarin etuoikeutena,
jota ei kukaan häneltä kadehtinut, luoda lapiolla polkua järviaitalle.
Tässä toimessa hän omituisen arastelevasti ja hellivästi — jota
tunnetta tuskin kukaan muu olisi älynnyt — kohteli hohtavaa
valkovaippaa, johon lumi oli pihamaan peittänyt. Turhaan
Margareeta rouva oli hänelle sanonut, että renki paremmin kuin hän
olisi tuohon tehtävään omiansa. Vasta viime talvena renki sai
lumenajon huolekseen.
Kun Gudmund tänä päivänä meni niellokamariin, seisoi Lauri

ikkunassaan ja samassa kuin isä sulki oven peräänsä, pani poika
merkin tiimalasiin. Lauri oli sanonut äidilleen mestarin
työskentelevän tuolla ainoastaan tunnin, korkeintaan kaksi päivässä.
Hän tahtoi varmemmakseen tarkistaa lausettansa, voidakseen sitä
oikaista, jos siihen oli sattunut liikaa päälle tai vaille ja oli senvuoksi
päättänyt salaa pitää varalla ja panna muistoon, paljonko aikaa isä
käytti herra Ture Jönsinpojan sotisovan valmistamiseen.
Mestari huoahti kamariin astuessaan. Hän kaipasi iloista, taitavaa

Fabbeansa, joka osasi kaikki niellotyön temput, paitsi etevämpäin
kuvain piirrostelua jalometallisiin osiin. Mestari oli vuosikausia
yritellyt opettaa Fabbea ihannemuotoja piirustamaan, mutta yritykset
olivat heitä kumpaakin väsyttäneet ja niistä oli aikaa sitten luovuttu.
Fabbe oli kyllä muuten näppärä sormistaan; mutta liekö syy ollut
silmässä vai sielussa, aina hänen elokuvansa saivat
kummanmoisen, miltei hullunkurisen ilmeen, joka ei ollut opettajalle
mieleen. Koristekuvia laati hän sen sijaan oivallisesti, ja ne kissat ja
ankat, ketut, hanhet ja oravat, joita mestari antoi hänen sovitella
sinne tänne lehtien ja kukkasten väliin, olivat luontevia teoltaan ja
hupaisen näköisiä. Nyt oli Gudmund mestarin omana työnä sekottaa
hopea ja vaski, sulattaa seokseen tulikiveä, jauhentaa täten syntynyt
niello, sulana valaa tätä sysimustaa ainetta piirrosten uurrelmiin ja
niellon hyydyttyä hioa se sileäksi. Aina hädissään, kun pelkäsi ettei
tilattu kapine valmistuisi määräajaksi — semmoista ei saanut tässä
työpajassa tapahtua — työskenteli Gudmund mestari perin
ahkerasti, niin että hiki valui. Hän puuhasi sitä ahkerammin, kun
tahtoi itseltään salata ettei sydämensä lempinyt tätä tointa vaan
ikävöitsi maalarimajaan. Ponnisteltuaan hikipäissään lähes kaksi
tuntia, tuli hän ulos ja sulki peräänsä niellopajan oven. Lauri, joka
urkki akkunan ääressä, kirja edessään, näki tällä kertaa mielihyvällä,
eikä suuttuen, ettei isä ollut kahden tunnin määrän yli mennyt. Hän
oli sanonut: "enintään kaksi tuntia"; näin oli käynyt, Lauri oli
oikeassa. Hänestä oli tullut auktoriteetti, joka ei kärsinyt että hänen
mielipidettään kumottaisiin.
Hetken perästä näki Lauri isänsä istuvan hevosen selässä.

Gudmund mestarin tapana oli joku kerta viikossa ajaa ratsain
Kortebohon, Gorm koira mukanaan, ja pian palata sieltä. Hänen
ratsunsa oli valkoinen, isokasvuinen, lauhkea ijäkkäänpuolinen
tamma, jonka älystä hän ajatteli suuria. Hän luuli tamman tajuavan
melkein kaikkea niitä hän sille sanoi, rohkenipa tätä luuloansa
puolustaakin, vaikka Lauri oli sitä ankarasti moittinut muka
halventavaksi ihmisen Jumalalta saamaa paremmuutta eläinten
edellä. Yleensä mestari oli halukas omistuttamaan talonsa elukoille,
poislukien sentään muutamia, melkoisen määrän älyä ja tunnetta.
Gormista hän puhui ikäänkuin nerosta ja kutsui sitä uskolliseksi
ystäväkseen. Tallijäärä kyllä hänestä oli typerä. Mutta kottaraisista ja
pajukertuista, jotka asuskelivat hänen holhokkipuissaan pihamaalla,
ja pääskysistä ja västäräkeistä, jotka oleksivat järviaitan katolla ja
joita kaikkia hän melkein luki sukulaisikseen, näistä hän tiesi kertoa
kummia juttuja, sillä hän oli lapsesta asti noiden lintujen eloa ja oloa
katsellut. Näillä kertomuksillaan hän nyt enää kuitenkin vain huvitteli
Margitia, sillä esittämällä niitä Laurille olisi hän vain tuottanut
itselleen ikäviä luentoja tältä, ja mitä hänen vaimoonsa tuli, niin
tämän harrastukset ja mielipiteet olivat kaikessa, paitsi emännän
askareissa, tuon rakkaan pojan määrättävinä. Mitä poika moitti tai ei
viitsinyt kuulla, sitä ei äitikään hyväksynyt.
Laurista oli tullut äitinsä auktoriteetti, ei siitä syystä että äiti hellitteli
ainoata poikaansa — tätä kasvattaessaan oli hän noudattanut
jotenkin kovakätistä johdonmukaisuutta ja salaa surrut sitä ettei
poika jurrilla ollut isänsä jaloja kasvoja — vaan aivan yksinkertaisesti
siitä syystä että hän uskonasioissa ja yleensä kaikessa, mikä oli
ulkopuolella hänen kodillista toimialaansa, tarvitsi auktoriteettia eikä
tiennyt ketään muuta kuin poikaansa, joka lahjoiltaan oli
semmoiseksi ihan kuin luotu. Alkujaan oli Margareeta rouva tietysti
pitänyt kirkkoa, roomalaista ja yhteistä, toisin sanoen katolisia
uskonnontapoja ja -menoja, joihin hän oli tottunut, ynnä rippi-isäänsä
auktoriteettina, ja tämän hän taas tiesi perustuvan paavin
auktoriteettiin, jonka ainakin naiset ja franciskolaiset uskoivat
erehtymättömäksi aikoja ennen kuin erehtymättömyyden dogma
säädettiin. Mutta tämä perustus oli alkanut horjua. Margareeta rouva
oli hämmästyen havainnut, että hänen läheisimmän piirinsä
miesväki, vieläpä oma rippi-isänsä, puolisonsa ja poikansakin,
yhtyivät lutherilaisten mukana moittimaan eräitä roomalaisia tapoja ja
väärinkäytöksiä, jopa että roomalaista oppiakin useissa kohdin

Children 13Th Edition Santrock Solutions Manual Full Chapter PDF

Uploaded by

Document Information

Original Description:

Original Title

Copyright

Available Formats

Share this document

Share or Embed Document

Sharing Options

Did you find this document useful?

Is this content inappropriate?

Copyright:

Available Formats

Children 13Th Edition Santrock Solutions Manual Full Chapter PDF

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

Chapter 4 Birth

Solution Manual for Children 13th Edition by Santrock

reduces pain by increased education on birthing without

disabilities, and breathing problems.

WHAT HAPPENS DURING THE POSTPARTUM PERIOD?

Santrock: Children, 13e IM-4 | 3

4.1 Discuss the stages, decisions involved, and transitions in birth.

Santrock: Children, 13e IM-4 | 5

a higher incidence of preterm birth.

Santrock: Children, 13e IM-4 | 6

2. The Benefits of Co-Bedding

Developmental Care/Co-bedding (2005). Retrieved June 28, 2005, from

Santrock: Children, 13e IM-4 | 10

Santrock: Children, 13e IM-4 | 11

Santrock: Children, 13e IM-4 | 12

Critique a Child Development Article

 The birthing process

Santrock: Children, 13e IM-4 | 13

2. Mothers and Fathers …The Same or Different?

Santrock: Children, 13e IM-4 | 14

Santrock: Children, 13e IM-4 | 15

— Kiitos siitä, hyvä vaan! Kun jouduimme näin tuttavallisesti

— Minä ajattelen, että hän on kunniallinen maankiertäjä. Ei hän

— Isälläni ja minulla on oma ajatuksemme hänestä. Hän on

— Ei se olisi Svante tohtorin tapaista.

— Ei se voi olla toisin, sanoi Arvi Niilonpoika. Ei kukaan muu kuin

— Niin minustakin, sillä minä olen kuullut Margitin lausuvan ja

— Ei hän ainakaan Gösta kuninkaalta palkkaa saa, väitti Fabbe.

— Lasket loruja, sanoi Arvi.

— Svante tohtorilla on niin monta keinoa, Fabbe jatkoi. Olen myös

— Aijotko jäädä tänne koko päiväksi? emäntä kysyi.

— Kyllä, sanoi Fabbe.

— Mene sitte ensin heinäkorsuun ja makaa pääsi selväksi. Mene

— Teen tahtosi, Birgit, mutta sinun pitää luvata minulle jotakin.

— Kun ensikerran, kolmekolmatta vuotta sitten, tulin tänne, olit

— Niin, kometiia, sanoi Birgit.

— Hassu kometiia; mutta tee se kumminkin! Mikset pysynyt,

— Niin, liian myöhäistä, toisti Birgit, ja kuulostipa tuo melkein kuin

GUDMUND MESTARIN LAITURILLA.

Asesepän pihamaata rajotti Vetterin puolelta sekä suojeli

Lauri, ylioppilas, seisoi nyt tuolta rantalaiturilla, kääntyen selin

— Äiti, onko tuo pölkky laho vai kuinka?

— En tiedä, vastasi Margareeta rouva, mutta vanhalta se näyttää.

— Juuri samaa sanoin minä isälle ja ehdotin että panisimme sijaan

— Huh, Jumala varjelkoon! virkahti väliin Margareeta.

— Sitä minäkin kauan olen ajatellut, virkkoi Margareeta rouva,

— Minä voin, lausui Lauri ja tyrkkäsi keppinsä laiturin lautaan.

— Meidän tulee menetellä varovasti, sanoi Margareeta rouva,

— Tietysti menettelemme varovasti. Ratkaiseva isku jääköön siksi

Nämä sanat tarkottivat erästä edellisen syksyn tapahtumaa.

Peremmällä tammistoa, missä puut kasvoivat taajemmassa ja

Margareeta äiti pyysi vihdoin Gudmund mestaria poistamaan tuon

Tätä riimukiven juttua Margareeta emäntä tarkotti keskustelussa,

— Kun olen Wittenbergistä palannut, jatkoi Lauri, silloin me, sinä

Gudmund mestarin askelia kuului ja järviaitan portista näkyi että

Mutta Laurin huomio kääntyi toisaalle, kun venevajan takaa kuului

— Lurjukset, ärjäisi Lauri keppiä ravistaen. Kun kehtaattekin täällä

Tähän ennätti Gudmund mestari, paikalle ehtineenä sanoa: Pojat,

Lauri oikaisi varttaan ja oli vastaamaisillaan, kun äiti nypisti häntä

Gudmund mestari, joka oli odottanut inttäilyä tai juhlallista moitetta

Tämän luottamuksen Lauri palkitsi säälivää halveksuntaa

Margit oli pyytänyt saada lähteä veneretkelle kaupunginlaiturien