Solution Manual for Macroeconomics 12th Edition

Parkin 0133872645 9780133872644

Download full solution manual at:
https://testbankpack.com/p/solution-manual-for-macroeconomics-12th-edition-
parkin-0133872645-9780133872644/

Download full test bank at:

https://testbankpack.com/p/test-bank-for-macroeconomics-12th-edition-parkin-
0133872645-9780133872644/

Answers to the Review Quizzes

Page 86 (page 494 in Economics)
1. Define GDP and distinguish between a final good and an intermediate good. Provide examples.
GDP is the market value of all the final goods and services produced within a country in a given time
period. A final good or service is an item that is sold to the final user, that is, the final consumer,
government, a firm making investment, or a foreign entity. An intermediate good or service is an item
that is produced by one firm, bought by another firm, and used as a component of a final good or
service. For instance, bread sold to a consumer is a final good, but wheat sold to a baker to make the
bread is an intermediate good. Distinguishing between final goods and services and intermediate goods
and services is important because only final goods and services are directly included in GDP;
intermediate goods must be excluded to avoid double counting them. For example, counting the wheat
that went into the bread as well as the bread would double count the wheat—once as wheat and once
as part of the bread.
2. Why does GDP equal aggregate income and also equal aggregate expenditure?
GDP equals aggregate income because one way to value production is by the cost of the factors of
production employed. The cost of the factors production employed—wages, interest, rent, and profit—
equal aggregate income and therefore aggregate income equals GDP. GDP equals aggregate expenditure
because another way to value production is by the price that buyers pay for the production in the
market. Aggregate expenditure equals the sum of consumption expenditure, investment, government
expenditure, and exports minus imports, which is the total amount spent buying the production in the
market. Therefore GDP equals aggregate expenditure.
3. What are the distinctions between domestic and national, and gross and net?
“Domestic” means that the production being measured is within a country no matter by whom;
“national” means that the production is produced by residents of the nation anywhere within the world.
“Gross” means before subtracting depreciation. “Net” means after subtracting depreciation. The terms
apply to investment, business profit, and aggregate production.

© 2016 Pearson Education, Inc.

52 CHAPTER 4

Page 89 (page 497 in Economics)

1. What is the expenditure approach to measuring GDP?
The expenditure approach measures GDP by focusing on aggregate expenditures. Data are collected on
the different components of aggregate expenditure and then summed. Specifically, the Bureau of
Economic Analysis collects data on consumption expenditure, C, investment, I, government expenditure
on goods and services, G, and net exports, X − M. These expenditures are valued at the prices paid for
the goods and services, called the market price. GDP is then calculated as C + I + G + X − M.

© 2016 Pearson Education, Inc.

 MEASURING GDP AND ECONOMIC GROWTH 53

2. What is the income approach to measuring GDP?

The income approach measures GDP by focusing on aggregate income. This approach sums all the
incomes paid to households by firms for the factors of production they hire. The National Income and
Product Accounts divide income into five categories: compensation of employees; net interest; rental
income; corporate profits; and proprietors’ income. Adding these income components does not quite
equal GDP, because it values the output at factor cost rather than the market price and omits
depreciation. So, further adjustments must be made to calculate GDP: Indirect taxes and depreciation
must be added and subsidies subtracted.
3. What adjustments must be made to total income to make it equal GDP?
Total income is net domestic product at factor cost. To convert it to gross domestic product at market
prices, we must add the depreciation of capital and add indirect taxes minus subsidies.
4. What is the distinction between nominal GDP and real GDP?
Nominal GDP is the value of final goods and services produced in a given year valued at the prices of
that year. Real GDP is the value of final goods and services produced in a given year when valued at the
prices of a reference base year. By comparing the value of production in the two years at the same
prices, we reveal the change in production.
5. How is real GDP calculated?
The traditional method of calculating real GDP is to value each year’s production using the constant
prices of a fixed base year and then sum all the values.

Page 95 (page 503 in Economics)

1. Distinguish between real GDP and potential GDP and describe how each grows over time.
Real GDP is the value of final goods and services produced in a given year when valued at the prices of
a reference base year. Potential GDP is the maximum amount of real GDP that can be produced while
avoiding shortages of labor, capital, land, and entrepreneurial ability that would bring rising inflation. So
real GDP is the actual amount produced with the actual level of employment of the nation’s factors of
production while potential GDP is the amount that would be produced if there were full employment of
all factors of production with no shortages. Real GDP fluctuates from one year to the next, though it
grows more often than it shrinks. Potential GDP grows from one year to the next because the quantity
of the nation’s resources and technology increase from one year to the next.
2. How does the growth rate of real GDP contribute to an improved standard of living?
A benefit of long-term economic growth is the increased consumption of goods and services that is
made possible. Growth of real GDP also allows more resources to be devoted to areas such as health
care, research, and environmental protection.
3. What is a business cycle and what are its phases and turning points?
The business cycle is a periodic but irregular up-and-down movement of total production and other
measures of economic activity. A business cycle has two phases: recession and expansion. The turning
points are the peak and the trough. A business cycle runs from a trough to an expansion to a peak to a
recession to a trough and then back to an expansion.
4. What is PPP and how does it help us to make valid international comparisons of real GDP?
PPP is purchasing power parity. To make the most valid international comparisons of real GDP, we
need to value each nation’s production using the same prices rather than by using exchange rates and
the prices within each country because relative prices within different countries can vary widely. As a
result, if the real GDP of each country is valued using the same prices then the comparison of real GDP
among the countries is more accurate.

© 2016 Pearson Education, Inc.

54 CHAPTER 4

5. Explain why real GDP might be an unreliable indicator of the standard of living.
Real GDP is sometimes used to measure the standard of living but real GDP can be misleading for
several reasons. Real GDP does not include household production, productive activities done in and
around the house by the homeowner. Because these tasks often are an important component of
people’s work, this omission creates a major measurement problem. Real GDP omits the underground
economy, economic activity that is legal but unreported or that is illegal. In many countries the
underground economy is an important part of economic activity, and its omission creates a serious
measurement problem. The value of leisure time is not included in real GDP. People value their leisure
hours and an increase in people’s leisure that enhances people’s economic welfare can lower the
nation’s real GDP. Environmental damage is excluded from real GDP. So an economy wherein real
GDP grows but at the expense of its environment, as was the case with Eastern European countries
under communism, falsely appears to offer greater economic welfare than a similar economy that grows
slightly more slowly but at less environmental cost.

© 2016 Pearson Education, Inc.

 MEASURING GDP AND ECONOMIC GROWTH 55

Answers to the Study Plan Problems and Applications

1. Classify each of the following items as a final good or service or an intermediate good or service
and identify each item as a component of consumption expenditure, investment, or government
expenditure on goods and services:
• Airline ticket bought by a student.
Airline tickets are intermediate goods that are used for the final service, airline flights. They are part of
consumption expenditure.
• New airplanes bought by Southwest Airlines.
New airlines purchased by Southwest Airlines are a final good. They are part of investment.
• Cheese bought by Domino’s.
Cheese bought by Domino’s is an intermediate good.
• Your purchase of a new iPhone.
This purchase is a final good. It is part of consumption expenditure.
• New house bought by Bill Gates.
A new house purchased by Bill Gates is a final good. It is part of investment.
Use the following figure illustrates the circular flow model.

2. During 2014, flow A was $13.0 trillion, flow B was $9.1 trillion, flow D was $3.3 trillion, and flow
E was –$0.8 trillion. Calculate (i) GDP and (ii) Government expenditure.
(i) Flow A is aggregate income. GDP equals aggregate income, so GDP is $13.0 trillion.
(ii) Government expenditure is $1.4 trillion. Aggregate expenditure equals GDP, which from part (i) is $13.0
trillion. Aggregate expenditure is the sum of consumption expenditure (Flow B), investment (Flow D),
government expenditure (Flow C), and net exports (Flow E). Therefore government expenditure equals
aggregate expenditure minus consumption expenditure minus investment minus net exports. Government
expenditure equals $13.0 trillion minus $9.1 trillion minus $3.3 trillion minus −$0.8 trillion, which is $1.4
trillion.

© 2016 Pearson Education, Inc.

56 CHAPTER 4

3. Use the following data to calculate aggregate expenditure and imports of goods and services.
• Government expenditure: $20 billion
• Aggregate income: $100 billion
• Consumption expenditure: $67 billion
• Investment: $21 billion
• Exports of goods and services: $30 billion
Aggregate expenditure equals aggregate income, so aggregate expenditure equals $100 billion.
Aggregate expenditure also equals consumption expenditure plus investment plus government
expenditures on goods and services plus exports of goods and services minus imports of goods and
services , so imports of goods and services equals consumption expenditure plus investment plus
government expenditure on goods and services plus exports minus aggregate expenditure. Using this
formula gives imports of goods and services equals $67 billion + $21 billion + $20 billion + $30 billion −
$100 billion, which is $38 billion.
4. The table lists some national accounts data
for the United States in 2008. Item Billions of dollars
a. Calculate U.S. GDP in 2008. Wages paid to labor 8,000
GDP equals consumption expenditure plus Consumption expenditure 10,000
investment plus government expenditure plus Net operating surplus 3,200
net exports, so GDP equals $10,000 billion + Investment 2,000
$2,000 billion + $2,800 billion − $700 billion, Government expenditure 2,800
or $14,100 billion. Net exports −700
b. Explain the approach (expenditure or Depreciation 1,800
income) that you used to calculate GDP.
The expenditure approach was used.
Use the following data to work Problems 5
and 6. Quantities 2013 2014
Tropical Republic produces only bananas and Bananas 800 bunches 900 bunches
coconuts. The base year is 2013, and the tables Coconuts 400 bunches 500 bunches
give the quantities produced and the prices.
Prices 2013 2014
5. Calculate nominal GDP in 2013 and
Bananas $2 a bunch $4 a bunch
2014.
In 2013, nominal GDP is $5,600. In
Coconuts $10 a bunch $5 a bunch
2014, nominal GDP is $6,100.
Nominal GDP in 2013 is equal to total expenditure on the goods and services produced by Tropical
Republic in 2013. Expenditure on Tropical Republic on bananas is 800 bunches of bananas at $2 a
bunch, which is $1,600. Expenditure on coconuts is 400 bunches at $10 a bunch, which is $4,000. Total
expenditure is $5,600, so nominal GDP in 2013 is $5,600.
Nominal GDP in 2014 is equal to total expenditure on the goods and services produced by Tropical
Republic in 2014. Expenditure on Tropical Republic on bananas is 900 bunches of bananas at $4 a
bunch, which is $3,600. Expenditure on coconuts is 500 bunches at $5 a bunch, which is $2,500. Total
expenditure is $6,100, so nominal GDP in 2014 is $6,100.
6. Calculate real GDP in 2014 expressed in base-year prices.
Real GDP in 2014 using base-year prices is $6,800. The base-year prices method calculates the market
value of the 2014 quantities at the base-year prices of 2013. To value the 2014 output at 2013 prices,
real expenditure on Tropical Republic on bananas is 900 bunches at $2 a bunch, which is $1,800, and
real expenditure on coconuts is 500 bunches at $10 a bunch, which is $5,000. Adding these two
expenditures shows that real GDP in 2014 using the base-year prices method is $6,800.
7. Use the table to work out in which year the U.S. standard of living (i) increases and (ii) decreases.

© 2016 Pearson Education, Inc.

 MEASURING GDP AND ECONOMIC GROWTH 57

Explain your answer.

The standard of living is measured by real
GDP per person. The standard of living Year Real GDP Population
increased in 2007 because real GDP per 2006 $13.0 trillion 300 million
person increased. The standard of living 2007 $13.2 trillion 302 million
decreased in 2008 and 2009 because in both 2008 $13.2 trillion 304 million
years real GDP per person decreased. 2009 $12.8 trillion 307 million
8. An island economy produces only fish and
Quantities 2013 2014
crabs. Calculate the island’s chained-dollar
Fish 1,000 tons 1,100 tons
real GDP in 2014 expressed in 2013 dollars.
Real GDP in 2014 is $27,300. The chained-
Crabs 500 tons 525 tons
dollar method uses the prices of 2013 and
2014 to calculate the growth rate in 2014. The Prices
value of the 2013 quantities at 2013 prices is Fish $20 a ton $30 a ton
$25,000. The value of the 2014 quantities at Crabs $10 a ton $8 a ton
2013 prices is $1,100 tons of fish × $20 a ton
+ 525 tons of crab × $10 a ton, which is $27,250. Using 2013 prices, the increase in GDP for these two
years is $2,250, so the percentage increase is ($2,250  $25,000)  100, which is 9.0 percent.
Next the value of the 2013 quantities at 2014 prices is 1,000 tons of fish × $30 a ton + 500 tons of crab
× $8 a ton, which is $34,000. The value of the 2014 quantities at 2014 prices is $37,200. Using 2014
prices, the increase in GDP for these two years is $3, 200 so the percentage increase is ($3,200 ÷
$34,000) × 100, which is 9.4 percent.
The chained dollar method calculates the growth rate as the average of these two percentage growth
rates, which means that the growth rate in 2014 is 9.2 percent. So real GDP in 2014 is equal to
$25,000, which is real GDP in the base year (and is equal to nominal GDP in that year) multiplied by
one plus the growth rate. Real GDP in 2014 is $27,300.

© 2016 Pearson Education, Inc.

58 CHAPTER 4

Answers to Additional Problems and Applications

9. Classify each of the following items as a final good or service or an intermediate good or service
and identify which is a component of consumption expenditure, investment, or government
expenditure on goods and services:
• Banking services bought by Google.
The banking services are an intermediate service.
• Security system bought by the New York Stock Exchange.
The security system is a final good. It is part of investment.
• Coffee beans bought by Starbucks.
Coffee beans bought by Starbucks are an intermediate good.
• New coffee grinders bought by Starbucks.
A new coffee grinder bought by Starbucks is a final good. It is part of investment.
• Starbuck’s grande mocha frappuccino bought by a student.
The Starbuck’s drink is a final good. It is part of consumption expenditure.
• New battle ship bought by the U.S. navy.
The battleship is a final good. It is part of government expenditure on goods and services.
Use Figure 4.2 to work Problems 10 and 11.

10. In 2013, flow A was $1,000 billion, flow C was $250 billion, flow B was $650 billion, and flow E
was $50 billion. Calculate investment.
Investment is $50 billion. Aggregate expenditure equals aggregate income, which is flow A, $1,000
billion. Aggregate expenditure is the sum of consumption expenditure (Flow B), investment (Flow D),
government expenditure (Flow C), and net exports (Flow E). Therefore investment equals aggregate
expenditure minus consumption expenditure minus government expenditure on goods and services
minus net exports. Investment equals $1,000 billion minus $650 billion minus $250 billion minus $50
billion, which is $50 billion.

© 2016 Pearson Education, Inc.

 MEASURING GDP AND ECONOMIC GROWTH 59

11. In 2014, flow D was $2 trillion, flow E was –$1 trillion, flow A was $10 trillion, and flow C was $4
trillion. Calculate consumption expenditure.
Consumption expenditure is $5 trillion. Aggregate expenditure equals aggregate income, which is flow
A, $10 trillion. Aggregate expenditure is the sum of consumption expenditure (Flow B), investment
(Flow D), government expenditure (Flow C), and net exports (Flow E). Therefore consumption
expenditure equals aggregate expenditure minus investment minus government expenditure on goods
and services minus net exports. Consumption expenditure equals $10 trillion minus $2 trillion minus $4
trillion minus −$1 trillion, which is $5 trillion.
Use the following information to work Problems 12 and 13.
Mitsubishi Heavy Industries makes the wings of the new Boeing 787 Dreamliner in Japan. Toyota
assembles cars for the U.S. market in Kentucky.
12. Explain where these activities appear in the U.S. National Income and Product Accounts.
When the Dreamliner wings are sent from Japan to the United States, they are counted in the U.S.
National Income and Product Accounts as imports, which is a negative entry in the expenditure
approach to U.S. GDP.
Toyota’s production of cars in Kentucky is included in U.S. GDP because it represents production
within the United States. Expenditure on the cars is counted as part of consumption expenditure (if the
cars are purchased by U.S. consumers) or investment (if the cars are purchased by U.S. firms) or
government expenditure (if the cars are purchased by a government) in the expenditure approach to
GDP. If any of the parts of the cars are imported from Japan, the value of these parts is included among
U.S. imports. The incomes earned by the factors of production that produce the cars are part of the
wages, interest, rent, and profit income that are used in the income approach to GDP.
13. Explain where these activities appear in Japan’s National Income and Product Accounts.
Mitsubishi Heavy Industries’ production of Dreamliner wings in Japan is included in Japanese GDP
because it represents production within Japan. When these wings are sent to the United States, they
are counted in the National Income and Product Accounts as part of Japanese exports. If any of the
parts of wings are imported into Japan, the value of these parts is included among Japanese imports. The
incomes earned by the factors of production that produce the wings are part of the wages, interest,
rent, and profit income that are used in the income approach to GDP.
Toyota’s production of cars in Kentucky is not directly included in Japan’s GDP unless some of the
parts for these cars are exported from Japan to the United States. In that case the value of the parts are
included in Japan’s GDP as exports.
Use the following news clip to work Problems 14 and 15, and use the circular flow model to illustrate
your answers.
Boeing Bets the House
Boeing is producing some components of its new 787 Dreamliner in Japan and is assembling it in the
United States. Much of the first year’s production will be sold to ANA (All Nippon Airways), a Japanese
airline.
Source: The New York Times, May 7, 2006
14. Explain how Boeing’s activities and its transactions affect U.S. and Japanese GDP.
Goods and services produced within the United States are part of U.S. GDP. Boeing’s decision to
produce part of its new 787 airliner in Japan means that this production is not produced within the
United States and so it is not part of U.S. GDP. This production is, however, part of Japan’s GDP. The
parts of the Dreamliner that are assembled in Japan and sent to the United States for final assembly add
to Japan’s GDP as exports and subtract from U.S. GDP as imports. Then the Dreamliners that Boeing
sells to All Nippon Airways in Japan are counted as U.S. exports and Japanese imports so they add to
U.S. GDP and subtract from Japan’s GDP.

© 2016 Pearson Education, Inc.

60 CHAPTER 4

In terms of the circular flow diagram in Figure 4.3 and U.S. GDP, Boeing’s purchase of parts of the
Dreamliner from firms in Japan is flow is Flow A, an import into the United States. This flow travels
through the goods market and goes to Boeing as Flow B. In terms of Japanese GDP, the purchase of
parts from Japanese firms is a Japanese export. This flow is the reverse of Flow B and of flow A because
this flow is an export for the Japanese economy. Flows C and D indicate that the Japanese firms are
paying Japanese household for the factors of production they supply.
15. Explain how ANA’s activities and its transactions affect U.S. and Japanese GDP.
ANA’s purchase of Dreamliners is counted in U.S. GDP as exports and is counted in Japan’s GDP as
imports. In terms of the circular flow, Boeing sells some Dreamliners to ANA. The airliners travel from
Boeing through the goods market and are exported to ANA in Japan. In Figure 4.3 and for the U.S.
economy, these are the reverse of flow B and then of flow A because the Dreamliners are a U.S.
export. Flows C and D indicate that Boeing is paying households (through the factor market) for the
factors of production the households supply to Boeing. For the Japanese economy, the imports are
represented by Flow A and then flow B.
Use the following data to work Problems 16 and 17.
The table lists some macroeconomic data for the Item Billions of dollars
United States in 2009.
Wages paid to labor 8,000
16. Calculate U.S. GDP in 2009. Consumption expenditure 10,000
GDP equals consumption expenditure plus
Other factor incomes 3,400
investment plus government expenditure plus
Investment 1,500
net exports, so GDP equals $10,000 billion +
$1,500 billion + $2,900 billion − $340 billion,
Government expenditure 2,900
or $14,060 billion. Net exports −340
17. Explain the approach (expenditure or income) that you used to calculate GDP.
The expenditure approach was used.
Use the following data to work Problems 18 to 19.

Quantities 2012 2013

Apples 60 160
Oranges 80 220

© 2016 Pearson Education, Inc.

 MEASURING GDP AND ECONOMIC GROWTH 61

An economy produces only apples and Prices 2012 2013

oranges. The base year is 2012, and the Apples $0.50 $1.00
table gives the quantities produced and the Oranges $0.25 $2.00
prices.
18. Calculate nominal GDP in 2012 and 2013.
In 2012 nominal GDP is $50 and in 2013 nominal GDP is $600. Nominal GDP in 2012 is equal to total
value of the goods and services produced in 2012. The value of apples is 60 apples at $0.50 each, which
is $30, and the value of oranges is 80 oranges at $0.25 each, which is $20. The total value is $50 so
nominal GDP in 2012 is $50.
Nominal GDP in 2013 is equal to total value of the goods and services produced in 2013. The value of
apples is 160 apples at $1.00 each, which is $160 and the value of oranges is 220 oranges at $2.00 each,
which is $440. The total value is $600 so nominal GDP in 2013 is $600.
19. Calculate real GDP in 2012 and 2013 expressed in base-year prices.
Real GDP in 2012 is $50 and in 2013 is $135. Real GDP in the base year, 2012, is equal to nominal
GDP. Real GDP in 2013 using base-year prices is equal to the quantities produced in 2013 valued at
base-year, 2012, prices. Real GDP in 2013 is 160 apples at $0.50 each, which is $80, and the value of
oranges is 220 oranges at $0.25 each, which is $55. The total value of 2013 production using 2012
prices is $135, so real GDP in 2013 is $135.
20. GDP Expands 11.4 Percent, Fastest in 13 Years
China’s gross domestic product grew 11.4 percent last year and marked a fifth year of double-
digit growth. The increase was especially remarkable given that the United States is experiencing a
slowdown due to the sub-prime crisis and housing slump. Citigroup estimates that each 1 percent
drop in the U.S. economy will shave 1.3 percent off China’s growth, because Americans are heavy
users of Chinese products. In spite of the uncertainties, China is expected to post its sixth year of
double-digit growth next year.
Source: The China Daily, January 24, 2008
Use the expenditure approach for calculating China’s GDP to explain why “each 1 percent drop
in the U.S. economy will shave 1.3 percent off China’s growth.”
China’s GDP growth will drop because U.S. demand for China’s exports will decrease. China’s GDP
equals its aggregate expenditure and the fall in China’s exports decreases China’s aggregate
expenditure.
21. The United Nations’ Human Development Index (HDI) is based on real GDP per person, life
expectancy at birth, and indicators of the quality and quantity of education.
a. Explain why the HDI might be better than real GDP as a measure of economic welfare.
The HDI might be a better measure of economic welfare because it includes some important factors
that affect welfare and which are omitted from GDP. In particular, life expectancy is included in the HDI
but not in GDP and on this count the HDI is superior. The HDI also includes direct measures of the
quality and quantity of education. These are indirectly included in GDP because they affect GDP per
person, but it might be the case that the direct inclusion in the HDI is better.
b. Which items in the HDI are part of real GDP and which items are not in real GDP?
The HDI is based on real GDP per person and so directly includes GDP. In addition, the quality and
quantity of education affect people’s productivity, which is closely related to GDP per person. So real
GDP indirectly includes some of the education effects explicitly included in the HDI.

© 2016 Pearson Education, Inc.

62 CHAPTER 4

c. Do you think the HDI should be expanded to include items such as pollution, resource
depletion, and political freedom? Explain.
Ideally factors such as pollution, political freedom, and so forth should be included in a broad measure
of welfare. Two difficulties, however, occur. One difficulty comes when trying to measure these
variables. For instance, how can political freedom be measured in a way that is accepted by all? A
second difficulty is weighting these factors. For instance, how much political freedom should be
weighted relative to GDP per person?
d. What other items should be included in a comprehensive measure on economic welfare?
Aside from the factors listed above, potentially some measure of culture might be included. Another set
of factors might attempt to take into account sustainability. Religious freedom, discrimination, and civil
and international conflict might also matter. But all these factors are hard to measure and to weight.
22. U.K. Living Standards Outstrip U.S.
Oxford analysts report that living standards in Britain are set to rise above those in America for
the first time since the nineteenth century. Real GDP per person in Britain will be £23,500 this
year, compared with £23,250 in America. But the Oxford analysts also point out that Americans
benefit from lower prices than those in Britain.
Source: The Sunday Times, January 6, 2008
If real GDP per person is greater in the United Kingdom than in the United States but Americans
pay lower prices, does this comparison of real GDP person really tell us which country has the
higher standard of living?
This comparison does not determine which nation has a higher standard of living. The analysis uses the
exchange rate to transform prices in one country into prices of the other country. But a more accurate
analysis would use purchasing power parity (PPP) prices to value the goods and services in both
countries. By using PPP prices, the analysis can better measure the goods and services available to
citizens of each country.
23. Use the news clip in Problem 20.
a. Why might China’s recent GDP growth rates overstate the actual increase in the level of
production taking place in China?
China’s GDP, similar to all nations’ GDPs, omits the value of home production. As more of China’s
economy moves to being traded in markets, China’s GDP and therefore the growth rate of China’s
GDP increases even though the actual production is not changing.
b. Explain the complications involved with attempting to compare the economic welfare in China
and the United States by using the GDP for each country.
China’s GDP is calculated using prices in China while U.S. GDP is calculated using prices in the United
States. But relative prices in China and the United States are quite different. When looking at prices of
identical or near-identical goods, more of these prices are lower in China than in the United States. So
even if China and the United States produced the exact same quantities of these goods and services,
China’s GDP, using China’s lower prices, would value China’s production at a smaller value than would
U.S. GDP, using U.S. higher prices. To have a valid comparison of Chinese and U.S. GDP, purchasing
power parity (PPP) prices must be used to value Chinese and U.S. production because then prices are
the same for China and the United States.
24. Poor India Makes Millionaires at Fastest Pace
India, with the world’s largest population of poor people, created millionaires at the fastest pace
in the world in 2007. India added another 23,000 more millionaires in 2007 to its 2006 tally of
100,000 millionaires measured in dollars. That is 1 millionaire for about 7,000 people living on less
than $2 a day.
Source: The Times of India, June 25, 2008
a. Why might real GDP per person misrepresent the standard of living of the average Indian?
There are a few reasons why this measurement of real GDP per person misrepresents the standard of
living of the average Indian. First GDP includes only goods and services bought and sold in markets. In

© 2016 Pearson Education, Inc.

 MEASURING GDP AND ECONOMIC GROWTH 63

India many goods and services are produced by the household itself and this home production, while
boosting the household’s standard of living, is not included in GDP. Second the prices used to value
Indian production and thereby calculate Indian GDP are likely quite different than the prices used to
value U.S. production and calculate U.S. GDP. When looking at prices of identical or near-identical
goods, it is likely that more of these prices are lower in India than in the United States. So, even if the
actual quantities produced are the same, using Indian prices means that India’s production would be
valued less than U.S. production and India’s GDP would be less than U.S. GDP. If the same prices, such
as purchasing power parity prices, were used to value India’s GDP and U.S. GDP, India’s GDP per person
would be closer to U.S. GDP per person.
b. Why might $2 a day underestimate the standard of living of the poorest Indians?
One important reason why the $2 a day estimate undervalues the standard of living of the poorest
Indians is because much of these people’s transactions do not occur in markets. GDP is calculated using
only goods and services bought and sold in markets. So if a poor, self-sufficient farmer grows only
enough food for his or her family and does not buy or sell food in the market, the farmer will be
estimated to have a very low income. But this low income vastly understates the farmer’s standard of
living because it omits all the food the person produced on his or her land. Another reason why the
standard of living of the poorest Indians is under estimated is because the estimate is made using prices
that prevail in India and then compared to the standard of living in the United States. Prices in India are
often much lower than in the United States, so comparing what the income can purchase in the United
States understates the standard of living.

Economics in the News

25. After you have studied Economics in the News on pp. 96–97 (504–505 in Economics), answer the
following questions.
a. By what percentage did real GDP grow from the second quarter of 2013 to the second quarter
of 2014? (You can find the data you need to calculate this percentage change on p. 97 [505 in
Economics].)
Real GDP in the second quarter of 2014 was $15,986 billion. It had increased by $379 billion since the
second quarter of 2013, so in the second quarter of 2013 real GDP equaled $15,986 billion − $379
billion, which is $15,607 billion. Consequently the percentage growth rate equals [$379 billion/$15,607
billion] × 100, which is 2.4 percent.
b. Comparing the increase in the second quarter with the year-on-year increase, what can you say
about the change in the real GDP growth rate? Is it slowing or speeding up?
The more recent change in GDP, from the first quarter of 2014 to the second quarter of 2014, was at
an annualized rate of 4 percent, well above the year-on-year increase of 2.4 percent. The growth rate
of real GDP was speeding up.
c. Describe the relationship between the fluctuations in the change in real GDP and business
inventory investment. Why might inventory changes sometimes lag real GDP changes?
Generally business inventories and real GDP change in the same direction. Inventory changes
sometimes lag because it takes time to change the inventory to the desired level. For example,
iinventories increase during recessions. When an economy moves into expansion it takes some time to
move the inventories down to target levels before businesses start producing more inventory.
26. Totally Gross
GDP has proved useful in tracking both short-term fluctuations and long-run growth. Which isn’t
to say GDP doesn’t miss some things. Amartya Sen, at Harvard, helped create the United
Nations’ Human Development Index, which combines health and education data with per capita
GDP to give a better measure of the wealth of nations. Joseph Stiglitz, at Columbia, advocates a
“green net national product” that takes into account the depletion of natural resources. Others
want to include happiness in the measure. These alternative benchmarks have merit but can they

© 2016 Pearson Education, Inc.

64 CHAPTER 4

be measured with anything like the frequency, reliability, and impartiality of GDP?
Source: Time, April 21, 2008
a. Explain the factors that the new clip identifies as limiting the usefulness of GDP as a measure of
economic welfare.
GDP focuses on the amount of goods and services produced. While goods and services lead to
improving people’s welfare, there are other factors that also come into play. The Human Development
Index includes people’s education and health, which are obvious factors that affect people’s wellbeing.
Mr. Stiglitz is suggesting that sustainability issues should be included. Others have recommended that
people’s overall happiness be a factor in measuring economic welfare.
b. What are the challenges involved in trying to incorporate measurements of those factors in an
effort to better measure economic welfare?
There are two major difficulties. First, measuring some of these variables, especially “happiness”, would
be very difficult. Second, even if the variables could be accurately measured determining the weighting
scheme to be used is very difficult. For instance, how much should depletion of copper be weighted
relative to GDP per person?
c. What does the ranking of the United States in the Human Development Index imply about the
levels of health and education relative to other nations?
Because the U.S. ranking in the Human Development Index is below its ranking of per person real GDP,
the levels of health and education in the United States must be lower than those in many other
advanced countries.
27. Use the information in Problem 18 to calculate the chained-dollar real GDP in 2013 expressed in
2012 dollars.
Real GDP in 2013 is $135.70. The chained-dollar method uses the prices of 2012 and 2013 to calculate
the growth rate in 2013. The value of the 2012 quantities at 2012 prices is $50. The value of the 2013
quantities at 2012 prices is $135. Using 2012 prices, the increase in GDP for these two years is $85, so
the percentage increase is ($85  $50)  100, which is 170.0 percent.
Next the value of the 2012 quantities at 2013 prices is 60 apples × $1.00 per apple + 80 oranges ×
$2.00 an orange, which is $220. The value of the 2013 quantities at 2013 prices is $600. Using 2013
prices, the increase in GDP for these two years is $380 so the percentage increase is ($380 ÷ $220) ×
100, which is 1.727  100, which is 172.7 percent.
The chained dollar method calculates the growth rate as the average of these two percentage growth
rates, which means that the growth rate in 2013 is 171.4 percent. So real GDP in 2013 is equal to $50,
which is real GDP in the base year (and is equal to nominal GDP in that year) multiplied by one plus the
growth rate. Real GDP in 2013 is $135.70.

© 2016 Pearson Education, Inc.

Another random document with
no related content on Scribd:
 Hannes painoi kiiltävän sormuksen tytön nimettömään. Tytön
täytyi painaa päänsä piiloon pojan olkapäähän.

Runsaat suortuvat hivelivät pojan kasvoja ja tytön käsi hieman

epävarmana kiertyi hänen kaulaansa. Tyttö värähteli siinä hänen
sylissään. Miten sillä olikin raikkaan pehmeät huulet.

— Mutta minulla ei ole… virkkoi tyttö hiljaa katsellen sormustaan.

— Minullapas on.

Ja Hannes otti toisen samanlaisen esille.

— Anna kun minä panen sen sinun sormeesi, pyysi tyttö

hätäisesti.

He katselivat vain vaieten toisiaan.

— Ja sitten elonkorjuun jälkeen on meidän häämme, sanoi

Hannes. Vai tahtoisitko ehkä myöhemmin.

— Milloin sinä vain tahdot.

*****

Hannes seisoi ikkunassa ja katseli ulos. Liisa oli jo mennyt

nukkumaan.
Oo, miten ruumiissa tuntui pidätetty voima pursuvan.

Olisi ihanata antaa se perinnöksi tulevalle polvelle. Pieni

herttainen Liisa oli koskematon kuin tuomen kukka salolla. Hänkin
antaisi terveen sukuelämän perinnöksi lapsilleen.
XVII.

Keskikesän henki liikkui kartanolla, täyteläisessä ruispellossa ja

pienen puutarhan kukkaismaassa. Hakalassa oli piha niitetty ja
kuivuva heinä tuoksui voimakkaasti.

Pieni poika koetti astuksia heinäluokojen yli, mutta tupsahti

suulleen heiniin ja kirkaisi ilosta. Äiti istui tuvan portaan alimmalla
astuimella ja katseli hymyillen pienokaisensa puuhia.

— Missä äidin poju!

Pienokainen tallusteli ja kutsun kuultuaan lähti juoksemaan. Jalka

tarttui heiniin ja nenä sattui kovaan hiekkaan. Äyväyväy!

Isä koppasi pojan syliinsä ja antoi äidille.

Se oli heidän ensimäinen lapsensa, onnen ja raikkaan ilon

täyskypsä hedelmä.

Liisasta oli tullut herttainen, hyvä emäntä. Täyteläisenä, iloa

ympärilleen jakavana liikkui hän askareissaan aamusta iltaan. Yksi
piirre hänessä oli vain ilmaantunut, joka oli outoa Hannekselle. Liisa
oli alkanut salaa seurailla miehensä liikkeitä, peläten häntä
palvelijoihinsa.

Tämän oli Hannes huomannut ja pitänyt sitä ensin leikkinä ja

ainakin pienenä mustasukkaisuutena. Vaikka eihän oikea rakkaus
tällaiselle tilaa antanut kuin joko kehittymättömien tai sitten
ajattelemattomien ihmisten keskuudessa.

Vaikka Liisa oli kansan lapsi niinkuin hänkin, ei hän olisi ollut
taipuvainen mitään tällaista uskomaan.

Mutta näytti sittenkin siltä, että olisi uskottava.

Toinenkin seikka oli ehken synnyttänyt Liisassa harha-ajatuksia.

Hannes oli viime aikoina ja heti avioliittoon mentyään alkanut lueksia
kaikkina joutohetkinään. Hän seuraili etupäässä avioliittoa ja
sukukysymystä käsittelevää kirjallisuutta. Ja tämä kirjallisuus oli
saanut hänet vakuutetuksi, että avioliitossakin oli ainakin henkisesti
edullista elää säännöllisesti ja kohtuullisen pidättyvästi.

Liisa oli voimakas luonne ja pohjaltaan melkoisen tulinen. Kun

Hannes aikoi panna käytäntöön saamiaan vaikutelmia heidän
yhteiselämässään ja puhui tästä Liisalle, arveli tämä kiivaasti:

— Sinä et siis rakasta minua.

Hannes koetti selittää, ettei raakuus ole rakkautta ja jos he kovin

pian kuluttaisivat tulensa, tulisi heidän keski-ikänsä varmasti
kylmäksi.

Liisa ei vain tuntunut tätä käsittävän. Se vahvisti hänen orastavia

epäluulojaan.
 Mutta Hannes ei voinut aavistaa, että tässä oli myöskin
sukuperintö kysymyksessä. Liisan äiti oli ollut luulosairas ja hänen
äitinsä samoin. Liisan isoäiti oli lopettanut elämänsä väkivaltaisesti
sairautensa takia ja Liisan äiti sairasti sukuvikaa synkkyyteen
saakka, tehden miehensäkin elämän synkäksi ja ilottomaksi.

Mistäpä Hannes tätä osasi aavistaakaan. Sen vähemmän hän voi

sitä ottaa vakavasti, kun se oli vasta selvennyt hänelle. Eihän Liisa
vielä ollut koskaan mitään sanonut. Silmissä vain oli ollut
epäluuloinen välähdys.

Mutta pian oli taistelu alkava tästäkin sukuperinnöstä, joka heidän

onneansa uhkasi.
XVIII.

Kesäinen iltapäivä. Helteisenä paahtoi aurinko ja Hakalahti talon alla

lepäsi rantojaan kuvastellen.

Hannes katseli järvelle pihamaan laidassa aitaan nojaten. Pitäisipä

käydä laskemassa verkot. Ei ollut aamullisella uimakäynnillään
muistanutkaan. Nyt sieltä saisi suuria särkiä ja ahvenia. Saattoivatpa
hauetkin paistatella kaislikossa.

— Käyn laskemassa verkot, tulkoon Mari toveriksi, sanoi Hannes

vaimolleen, joka kulki hänen ohitseen.

Hannes astui jo muutaman askelen rantatielle.

— Mari ei tule nyt verkonlaskuun, kuuli hän vaimonsa kylmästi

sanovan.

Hannes kääntyi.

— Ja miks'ei? Joutaahan se…

— Kyllä sen puolesta, mutta muuten. Enköhän minäkin kelpaisi

joskus toveriksi?
 Nyt oli Liisan äänessä jo pistävä sointi. Hannes hätkähti. Joko
taaskin. Tuliko se tästäpuolin jokapäivä tuo Liisan luulonpuuska?
Sillä muutakaan se ei saattanut olla. Liisa oli eilenkin väittänyt: —
Sinä et välitä minusta enää, muuten ottaisit joskus mukaasi
työpaikoille.

— Tule sitten pian, luikkasi Hannes mennessään Liisalle. Rantaan

oli vain muutama kivenheitto ja Hannes kiirehti jo verkkoja
puikkaroimaan. Tottapahan sieltä Liisa tulisi.

Hannes sai jo verkot veneeseen ja istui kivelle odottamaan. Miksei

se jo tule? Ahvenet hyppivät niin että ruohikko meni yhtenä
pohkeena. Olisi pitänytkin mennä nuotalle.

Hannes käveli pihaan hakemaan Liisaa. Liisa oli porstuakamarissa

nyyhkimässä.

— Mitä on tapahtunut?

Hannes istui nolona sängynlaidalla. Tähän saakka hän oli tuntenut

vain onnea kotielämässä, nyt tuntui kuin joku olisi haparoinut ilkeillä
niljaisilla sormillaan hänen kohtalonsa lankoja: pitää sinun saada
tuntea hieman toistakin puolta.

Tuntui kuin kukkaset kamarin ikkunalla olisivat surkastuneet ja

päivä ulkona lakannut paistamasta.

Ei, jotain tässä olisi tehtävä. Liisan tunteista ja mielialasta olisi

päästävä selvyyteen.

Miten tässä oikein aloittaisi?

 — Liisa, oma hyvä toverini, selitä minulle surusi syyt. Sinä olet jo
usein sanonut, että minä en pitäisi sinusta. Olen sen käsittänyt
pieneksi tuskitteluksi tytöltäni siitä, että en haluaisi uhrata
lakkaamatta elämän voimaa syystä, että siten vanhuus tulee ennen
keski-ikää. Mutta äsken sinä sanoit sellaista, jota en sinun
sanomanasi ymmärrä. Jos kävisi päinsä, pitäisin sinut aina
mukanani. Mutta vaikka et olekaan aina luonani ja mukanani,
ajattelen minä sinua silti melkein aina, ehkä liiankin paljon. Pitäisihän
minun jakaa ajatuksiani niin kovin moneen muuhunkin asiaan, mutta
sinäpä niistä aina viet suurimman osan. Mitä varten siis tällaista…
minä en ymmärrä… Sinä kannat meidän toista lastamme ja sinun
pitäisi olla rauhallinen. Ethän luule, että muista pitäisin kuin sinusta?

Hannes oli puhunut viihdytellen kuin lapselle.

Liisa kietasi kätensä hänen kaulaansa.

— Minä taidan olla paha välistä sinulle… anna anteeksi typerälle

vaimollesi, mutta minä tosiaankin pelkään, että sinä välittäisit muista
etkä minusta.

— Voi sitä omaa pientä hupakkoani. Et saa enää milloinkaan

ajatella niin… Tule pian rantaan.

— Vietkös minut joskus mukanasi metsäänkin?

Liisa seisoi siinä sinisissä silmissään vielä kyynelten jälkiä, hiukset

auenneina, valkoiset käsivarret paljaina.

Miten somalle hän näyttikään siristäessään vielä silmiään ja

poskille hymykuoppien kuin väkivalloin ilmestyessä.

Hannes koppasi hänet syliinsä.

 — Johan toki vienkin oman tyttöni. Pistän taskuuni kuin omenan.
Mennään pian verkonlaskuun.

Varjot olivat taas hävinneet. Mutta Hannes oli varma siitä, että
ne ilmestyisivät uudelleen. Hän olisi tahtonut vielä puhua asiasta
Liisalle, muttei kehdannut tällä kertaa. Saisipahan toiste sanoa, että
Liisa tällä tavoin särki pala palalta kodin onnea ja rauhallisuutta.

Liisa oli virkeä ja iloinen. Kun verkot oli saatu lasketuksi, ehdotti
hän, että jäätäisi uimaan. Lahden vastaisella rannalla pulisi lapsia ja
aikuisia vedessä mekastaen ja hoilaten.

Oli hiestävää ja Hannes riisuutui nopeasti pulahtaen järveen.

Pohja oli matalalla ja Hannes ohjaili venhettä Liisaa odotellen.

— Miten sinä oletkin kaunis, Liisa. En koskaan olisi sitä osannut

ajatella. Tuntuu kuin ihmeeltä että sinä olet vaimoni.

— Miten niin?

— Minähän rikoin niin paljon nuoruudessani, enkä olisi ollut

oikeutettu sellaiseen kuin sinä… Miten ihmeen tavalla sitä voikin.
Nuorukaisena en olisi voinut tällä tavoin katsella alastomuutta. Nyt
se on minulle pyhää, niin kuin kuuntelisin kaunista musiikkia.

— Kaikki eivät voi niin katsella.

— Eivät voikaan, mutta heillehän on lapsesta pitäen opetettu että

ihmisen ruumis on syntipesä ja että alastomuus on jotain hyvin
häpeällistä ja saastaista, ja se on johtanut ja johtaa yhä edelleen
nuorisoa väärään. Uskopas tyttö, kerran tulee vielä aika, jolloin
alastomuutta katsellaan vain kauneuden kannalta, pidetään sitä
pyhänä.
 — Mutta silloin ei saa ihmisillä olla rumia ajatuksia.

— Ei saakaan. Ihmiskunnan täytyy tulla uudeksi ja se tulee siksi

vielä kerran.

— Miten luulet sen siksi tulevan?

— Kasvatuksen kautta. Luonto ja työ karkaisee ja muuttaa huonon

hyväksi. Minä en olisi ennen näin voinut sinua siinä katsella.

— Enhän minä olisi ollut sinun katseltavanasikaan, nauroi Liisa

vettä pärskytellen.

— Kun näin vähänkin alastomuutta, värisin himosta.

— Miten opit sitten toisin katselemaan?

— Minä opin sen siellä tehtaassa. No, älä naura! Tämä on vakava
asia.
Väkivasarain jyskeessä minä aloin kasvattaa itseäni uudeksi
ihmiseksi.
Työ ja luonto minua paransi.

— Sinä puhut niin kauniisti.

— Jos sen kaikki oppisivat samalla tavalla, niin miten voimakas ja

raitis nuoriso meille kasvaisikaan.

He meloivat rantaan. Liisa istui venheen kokassa kuin veden neito.

Ihmeellinen mies tuo Hannes, mietti hän. On täynnä aina niin
ihmeellisiä ajatuksia ja puhuu niin kauniisti. Sanoo työn opettaneen
itseään kaikessa. Olisiko todellakin työ semmoinen koulu, jossa niin
paljon oppii. Kun minä vain voisin kaikessa pysyä hänen rinnallaan.
Pitääköhän hän todellakin minusta enemmän kuin kenestäkään
muusta? Olenhan minä tosin kaunis, ajatteli hän lopuksi katsellen
itseään. Ettei hän vain rakastuisi milloinkaan johonkin toiseen. Taitaa
olla typerää ajatella sellaista.

Liisa oli mennyt pihaan ja Hannes jäänyt pellolle, jossa

rakennettiin uutta riihtä. Miehet hikoilivat helteessä. Pihka hikosi
veistetyistä petäjistä ja tuoksui voimakkaasti. Miehet istuivat
levähtämään hirsikasalle. Heillä näytti olevan jotain erikoista
mielessä, se selveni liikkeistä, joilla piippuja rassailtiin ja täytettiin.

Kohta aloittikin yksi miehistä.

— Ei tässä pysy leivissä… lisäpalkkaa on saatava. Johan minä

sen sanoin jo alussa…

Hannes odotti.

— Ja kyllähän tämä isäntä maksaakin… jatkoi toinen. Sopuisa

mies…

Vai viitattiin siihen. Hän oli tosin rakennuttanut mökkeihin, joiden

asukkaita nämä olivat, uudet tilavat asunnot ja perkkauttanut
palstoja. Siihen ei olisi tarvinnut vedota. Siitä ei näyttänyt paljonkaan
hyötyä koituneen, ainakaan muutamien suhteen.

— Onhan isännällä varoja, jos maksaa kohtupalkatkin, jurahti

kolmas imien piippuaan.

Hannesta hieman sapetti miesten kyyräily. Tämä ei ollut sitä

suoraa, rehellistä työainesta, jollaiseksi hän oli kerran kuvitellut talon
alustalaiset kasvattavansa. Mutta olihan se ymmärrettävääkin. Vihaa
ja kiukkua oli kylvettykin tämän polven työväen vereen. Kuinkapa
moni tahtoi ja kehtasi rakkaudella rakentaa hyvää sopua.

— Miksi ette sanoneet aikanaan, että palkka on pieni? Ja onhan

teillä leipä talosta itsellenne ja perheellenne, eikä sitä grammoilla
mitata. Paljonko teidän pitäisi saada?

Miehet sanoivat summan.

— Tällä kertaa minä sen maksan, mutta periaatettani vastaan.

Minä tahtoisin kasvattaa teistä kunnon työmiehiä ja siksi…

— Kasvattaa, kivahti vanhin mies joukosta, Mutkan Tuomas,

keskeyttäen
Hanneksen puheen… Mikä sinä olet, poikaloppi, vanhojen
kasvattajaksi!

— Voi p—le! kivahti toinenkin. Siitä on paisunut aika pohto. Vie

sun…

Mies mutisi puoliääneen toisille, mutta Hannes kuuli sen hyvin.

— Te käsitätte väärin. Minä rakennutin teille uudet asunnot ja

paransin olojanne…

— No, siitä ei kannata ylpeillä, keskeytti tulistunut Tuomas. Jos se

on isännälle niin suuri asia, niin ottaa vain pois mökin. Niinhän ne
suurporvarit tekevät aina.

Hannes tulistui.

— Enkö minä lähtenyt tästä talosta tyhjempänä kuin yksikään

teistä ja eikö ole työllä ansaittua kaikki mitä olen saanut? Minä olen
antanut teille osan työllä kokoomastani ja toivonut, että voisimme
työskennellä yhdessä kuin veljet. Teidän pitäisi hävetä!

Miehet olivat käyneet noloiksi. Hannes taisi olla oikeassa.

Työllähän hän oli saanut riippumattoman aseman. Taisi tulla suotta
kuvailluksi.

Ei puhuttu enää sanaakaan ja Hannes lähti pihaan alakuloisena.

Huonoja hedelmiä kantoivat hänen hyvät työnsä. Eivät osanneet

arvostella asioita paikalleen. Se oli tavallaan yhteiskunnankin syy,
joka oli antanut työväen kasvaa sosialistiagitaattorien varassa. Koko
työväenliike maassa oli saanut asettua väärälle pohjalle. Seuraukset
siitä varmasti pian tulisivat näkyviin.

Kun nyt jo täälläkin, hänen hiljaisessa ympäristössään, hymähti

Hannes.
Ei voinut kieltää, että tuntui kuin joten kuten ilkeältä.

Olihan hyväkin, että sattui aina jotain, joka ei ollut myötäsukaista.

Siten ei päässyt pensistymään eikä raukeamaan yhtämittaiseen
onneensa.
XIX.

Talon koko työväki oli lähdössä takamaalle kaskenkaatoon.

Heinänkorjuu oli saatu lopetetuksi ja kun peltotöiltä jäi kaskenkaato
juhannuksen jälkeen, oli se nyt suoritettava.

Varusteltiin eväskontteja ja piimäleilejä ja kaksi talon nuorta

palvelijatarta, Mari ja Maikki, odotteli jo vesurit kädessä pihamaalla.

Liisa tuli portaille.

— Minutko te aiotte kotiin jättää? sanoi hän palvelijoille.

— Niin, emännän tietysti, virkkoivat ja nauraa tirskuttelivat omille

vähäpätöisille asioilleen.

Se nauru kirpaisi Liisan mieltä, joka oli taas kipeytynyt. Heillä on

varmasti jotain mielessä. Olisikohan Hannes sanonut, ettei emäntää
oteta mukaan? Olisihan siellä piikojen mukava kiemailla
Hannekselle, kun hänen tarkka silmänsä ei olisi vartioimassa.

Hannes tuli pirtistä täysinäinen eväskontti selässä.

— Minä lähden kaskeen. Mari saa jäädä kotiin, sanoi Liisa hänelle.
En minä suostu aina jäämään…
 — Mutta eihän se käy… talo jäisi moneksi päiväksi vieraaseen
varaan, esteli Hannes. Ja muutenkin tulisi hankalaksi sinulle.
Voinhan minä käydä kotona joka yö.

Mutta Liisa ei tahtonut kuulla puhuttavankaan kotiin jäämisestä.

Hän neuvoi jo töitä Marille.

Miehet olivat jo kujasilla menossa ja tytöt olivat loitonneet

pihamaan toiselle puolelle.

— Jos minä jään, niin Mari jää myöskin, sinkosi Liisa tiukasti.
Sinne kuhertelemaan…

— Mitä, mitä sinä sanot, kivahti Hannes. Kuhertelemaan… minäkö

piikojen kanssa…

— Kaipa minun pitää niin uskoa, kun sinä et milloinkaan laskisi

minua mukaan.

Minä en nyt tiedä mitä ajatella, sanoi Hannes synkästi.

Tapahtukoon siis sinun tahtosi tällä kertaa, jatkoi hän kylmästi. Mari
saa jäädä sinun kanssasi.

Hannes lähti astumaan miesten jälkeen.

Liisa jäi portaille.

— Nyt minä tiedän, minkälainen sinä olet, huusi hän Hanneksen

jälkeen, mutta tämä ei enää kääntynyt.

Hannes polki kuin vihoissaan kumahtelevaa kangaspolkua. Kaunis

sopu, joka oli kestänyt useita päiviä, oli taaskin särkynyt. Liisa oli
heittänyt hänelle solvaavia sanoja. Liisa, hänen oma vaimonsa.
 Mikä oli oikein vaikuttamassa Liisan luulomieltä? Hän ei
kertaakaan ollut aiheuttanut sitä millään muotoa. Talon naispalvelijat
tiesivät velvollisuutensa ja puhuivat vain välttämättömistä asioista
hänen kanssaan. Hän oli kyllä ystävällinen heille, mutta sitähän hän
oli kaikille, jotka kunnollisesti suorittivat tehtävänsä. Maikki oli
hiljainen ja erillään pysyvä kaikista, Mari oli kyllä iloinen hälläkkä,
mutta mitään ei ollut sattunut hänenkään kanssaan, joka
vähimmässäkään määrässä olisi aiheuttanut Liisan naurettavaa
epäluuloa.

Mistä se sitten johtui?

Selvyyttä tähän ei saanut miettimälläkään. Liisa oli hellä ja hyvä

hänelle. Joskus vain purkautui esiin tällaista, joka sanomattomasti
painoi häntä. Jos hän olisi vähemmän välittänyt Liisasta, ei hänen
mielenpurkauksensa olisi tuntunut niin tuskallisilta.

Merkillistä, mietti Hannes. Minä sain murskatuksi sukukiroukseni,

tulin kuin onnen potkusta saaneeksi kotikonnun itselleni. Kaikki
menestyy. Pellot lupaavat runsaita satoja ja kaikki on kuin
voittokulkua, mutta kaikista kallein ja rakkain on menossa murskaksi
minulta.

Ennemmin muuta vastoinkäymistä kuin tätä. Ennemmin joku

karjasta kuolleeksi aholle, viljapelloista joku lohko raesateen
ruhjottavaksi, ennemmin mitä tahansa, kuin oma vaimo epäilemään
olemattomista.

Tie kulki kiemurrellen Hakalan takamaahongikon läpi. Vahvat

petäjät ojentelivat suorana runkojaan korkeuteen. Oli kuin ihmeen
kaupalla jäänyt ukolta tämä lohko myymättä.
 Hänen edellään kulkeva vanha Tuomas virkkoi puita katsellen:

— On siinä aika älliköitä… Saat sinä Hannes niistä tuhansia

monioita.

Hannes käveli allapäin. Suuri omaisuus ei antanut onnea. Hän oli

tottunut aina vain luottamaan työhön. Hän olisi luovuttanut kernaasti
tämän metsäpalstansa, jos olisi sillä saanut korjatuksi sen mitä oli
vinossa. Taisi olla köyhä mökin mies, sellainen kuin tuo Tuomas
tuossa, kaikista onnellisin. Terve ruumis ja hyvä työhalu. Ei huolta
suurista tuloista eikä menoista. Oma turve antoi ja hankkimalla sai
lisää.

Olisi pitänyt kysyä Tuomaalta, oliko hän täysin tyytyväinen ja

onnellinen. Tuomas olisi varmaan merkitsevästi hymähtänyt. Heidän
taannoisen riitansa jälkeen oli Tuomaasta tullut mitä mukavin mies.
Teki aina työnsä hyvin eikä pyrkinyt napisemaan. Ehkä hän oli
tyytyväinen elämäänsä.

Toiset olivat menneet edellä ja Hannes pysähtyi Tuomaan kanssa

lepäämään.

— Sanohan Tuomas, olisitko mieluummin talon- kuin

mökinmiehenä? kysyi
Hannes.

Tuomas vilkaisi kysyjään ja mietittyään virkkoi

— Enpä tahtoisi talonmieheksi. On niin vapaata olla

mökinmiehenä. Mitä varten sitä kysyt?

— Muuten vain. Olin halukas tietämään, oletko tyytyväinen

elämääsi.
 — Mikäpäs siinä… kun vain olisi terveyttä, että jaksaisi tehdä
työtä.

Se oli mökinmiehen elämänfilosofiaa. Tyyntä ja tervettä. Jaksaisi

tehdä työtä, olisi terveyttä… Ei olisi kai tuokaan tuossa vaihtanut
mökkiään ja pientä perkkiötään mihinkään maailmassa.

Kaskimaa oli päivärinteessä. Ei tuulen henkäyskään vilvoittanut

hikisiä raatajia. Puut kaatuivat parahdellen ja ennen päivällistä oli jo
iso aukio kaadettuna. Kun oli lämmintä ja aurinkoa, niin oli iloa
myöskin. Rupatellen ja naureksien syötiin tuoksuvassa
koivurykelmässä.

Hannes ei voinut tällä kertaa ottaa juttuihin osaa. Liisa oli jäänyt
sinne alakuloisena, ehken vihaisenakin. Oli saattanut itkeäkin. Taisi
tulla liian jyrkästi hänelle sanotuksi. Vaikka sanoihan hänkin. Olisi
kumminkin mukaan saanut tulla ja niinhän hän oli jo aikonutkin,
mutta kun katkerat, solvaavat sanansa sanoi, niin tuli niinkuin
äkäpäissä lähdetyksi.

Kuinkahan tässä vielä viimein käy? Eikö millään saa Liisaa

vakuutetuksi, että luulonsa ovat aiheettomia?

Miehet kuorsailivat ruokauntaan lehdesvuoteillaan ja naiset

taittelivat vastoja. Hannes istui erillään muista koivun rungolla
ajatuksiin vaipuneena.

Käki lensi koivuun, joka oli sille kasken keskellä lepopuuksi jätetty,
ja alkoi kukkua. Miehet heräsivät siihen ja lähtivät työhönsä.

— Hyvää halmeonnea kukkuu, sanoi joku miehistä.

— Onnen vuosiapa se minulle helkyttää, tiesi iloinen Mari.

 Hannes nousi ja sanoi miehille kotiin lähtevänsä ja aamulla
tulevansa takaisin.

Ei jaksanut olla, vaikka vasta illalla oli luvannut kotiutua. Liisa voisi
siellä taas tuhertaa kauniit silmänsä punaisiksi.

— Kovinpa pian sille tuli eukkoaan ikävä, jurahti joku mies

Hanneksen mentyä.
XX.

Liisa seisoi vielä hetkisen portailla Hanneksen mentyä. Sitten hän

kuin juosten meni kamariinsa ja alkoi nyyhkiä. Pikku Pentti nukkui
kehdossaan sinikellokimppu pääaluksella. Hannes oli ennen
lähtöään jättänyt sen siihen. Ikkuna oli auki ja tuulenhenkäykset
toivat sisään ruispellon tuoksua. Pelto kartanon alla lainehti
lupaavana.

Liisa koetti rauhoittua, mutta ei voinut. Miksi Hannes ei ottanut

häntä mukaansa, vaikka hän pyysi? Miksi hän on joskus niin kovin
jyrkkä päätöksissään? Ja onko sittenkin niin, että hän saattoi välittää
muistakin, ei vain yksin hänestä.

Liisa koetti miettiä ja päästä selvyyteen.

Jos Hannes ei olisi kertonut hänelle nuoruudestaan, ei hän ehkä

olisi mitään epäillytkään. Hannes syytti nuoruudenhairioistaan
sukuperintöä, mutta oliko hän sen jo kokonaan voittanut? Hän kyllä
vakuutti niin, mutta saattoihan siltikin… Ja Mari on viehättävä tyttö,
ehkä kauniimpi kuin minä, jatkoi Liisa tuskallisia ajatuksiaan.

Voisiko Hannes pitää kahdesta yhtaikaa?

 Tuntui pahalta ajatella sitä ja että ehkä luuloillaan loukkasi
syyttömästi miestään, joka oli aina hyvä hänelle, vaikka joskus oli
tinkimätön päätöksissään.

Liisa ajatteli äitiään, joka hänen mielestään oli saanut kärsiä

samanlaisesta… Isä oli ollut uskoton hänelle, niin äiti oli ainakin
sanonut. — Uskottomalle miehelle ei voi mitään, oli äiti aina
päätellyt, ja hänen vanhempiensa elämä oli ollut alituista riitaa,
aamusta iltaan.

Sellaiseksiko heidänkin kaunis elämänsä oli muuttuva? Tuntui

tuskalliselta ajatella sitä.

Liisa oli tuntenut syvää kiitollisuutta miestään kohtaan aina.

Kaikesta huolimatta Hannes olisi saanut ison talon isäntänä
vaimokseen kenet vain olisi ottanut. Hän, köyhä mökin tyttö, oli tullut
hänen valitukseen. Eikä Hannes ollut vielä kertaakaan sanonut
moitteen sanaa mistään. Ja oli aina vakuuttanut rakastavansa vain
häntä ja houkutellut kuin pientä lasta silloin, kun hänelle sattui omat
omituiset mielenpurkauksensa.

Hannes oli kovin hyvä. Hän saattoikin olla lapsellisen typerä

luulotellessaan kaikkea sellaista.

Liisa oli rauhoittunut ja katseli nukkuvaa lasta. Isän

hellyydenosoitus, sinikellokimppu pieluksella, liikutti häntä. Tuntui
niinkuin joku näkymätön olisi sanonut: Niin, hän on hyvä, mutta
miten sinun laitasi on? Ansaitsetko sinä rehellisen ja uskollisen
miehen hyvyyttä? — Olenhan minä hyvä ja hellä hänelle ja hoidan
hyvin tehtäväni. — Se ei riitä, jyrisi tuntematon. Sinun on jätettävä
turhat ajatuksesi, kasvatettava itseäsi niinkuin hänkin. Sinun on