Green Energy To Sustainability Blaschek Full Chapter

Green Energy to Sustainability
Blaschek
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/green-energy-to-sustainability-blaschek/
Strategies for Global Industries
Edited by
Alain A. Vertès
Sloan Fellow, London Business School
UK
and
Managing Director of NxR Biotechnologies, Basel Switzerland
Nasib Qureshi
United States Department of Agriculture
National Center for Agricultural Utilization Research
Peoria, USA
and
University of Illinois at Urbana-Champaign, USA
Hans P. Blaschek
Department of Food Science and Human Nutrition
University of Illinois at Urbana-Champaign
USA
Hideaki Yukawa
Utilization of Carbon Dioxide Institute CO. Ltd.
Tokyo, Japan
This edition first published 2020
© 2020 John Wiley & Sons Ltd
All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted,
in any form or by any means, electronic, mechanical, photocopying, recording or otherwise, except as
permitted by law. Advice on how to obtain permission to reuse material from this title is available at http://www
.wiley.com/go/permissions.
The right of Alain A. Vertès, Nasib Qureshi, Hans P. Blaschek, and Hideaki Yukawa to be identified as the authors of
the editorial material in this work has been asserted in accordance with law.
Registered Offices
John Wiley & Sons, Inc., 111 River Street, Hoboken, NJ 07030, USA
John Wiley & Sons Ltd, The Atrium, Southern Gate, Chichester, West Sussex, PO19 8SQ, UK
Editorial Office
The Atrium, Southern Gate, Chichester, West Sussex, PO19 8SQ, UK
For details of our global editorial offices, customer services, and more information about Wiley products visit us at
www.wiley.com.
Wiley also publishes its books in a variety of electronic formats and by print-on-demand. Some content that appears
in standard print versions of this book may not be available in other formats.
Limit of Liability/Disclaimer of Warranty

In view of ongoing research, equipment modifications, changes in governmental regulations, and the constant flow
of information relating to the use of experimental reagents, equipment, and devices, the reader is urged to review
and evaluate the information provided in the package insert or instructions for each chemical, piece of equipment,
reagent, or device for, among other things, any changes in the instructions or indication of usage and for added
warnings and precautions. While the publisher and authors have used their best efforts in preparing this work, they
make no representations or warranties with respect to the accuracy or completeness of the contents of this work and
specifically disclaim all warranties, including without limitation any implied warranties of merchantability or
fitness for a particular purpose. No warranty may be created or extended by sales representatives, written sales
materials or promotional statements for this work. The fact that an organization, website, or product is referred to in
this work as a citation and/or potential source of further information does not mean that the publisher and authors
endorse the information or services the organization, website, or product may provide or recommendations it may
make. This work is sold with the understanding that the publisher is not engaged in rendering professional services.
The advice and strategies contained herein may not be suitable for your situation. You should consult with a
specialist where appropriate. Further, readers should be aware that websites listed in this work may have changed or
disappeared between when this work was written and when it is read. Neither the publisher, nor the editors or
authors shall be liable for any loss of profit or any other commercial damages, including but not limited to special,
incidental, consequential, or other damages.
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data applied for

HB ISBN: 9781119152026
Cover Design: Wiley

Cover Images: WMM DNA © 3divan/Shutterstock,
Power plan using renewable solar energy © Gencho Petkov/Shutterstock,
Oilseed Rape © TheDman/Getty Images
Set in 9.5/12.5pt STIXTwoText by SPi Global, Chennai, India
Printed and bound by CPI Group (UK) Ltd, Croydon, CR0 4YY
10 9 8 7 6 5 4 3 2 1
We will meet these challenges because we can and we will meet these challenges because we must
vii
Contents
About the Editors xxi

List of Contributors xxv
Foreword xxxi
Preface xxxiii
Part I Structure of the Energy Business 1
1 Economic Growth and the Global Energy Demand 3

Jürgen Scheffran, Miriam Felkers and Rebecca Froese
1.1 Historical Context and Relationship Between Energy and Development 3
1.2 Conceptual Framework for Pathways of Energy Use 6
1.3 World Population Trends and Prospects 7
1.4 Gross Domestic Product (GDP) and Economic Growth 8
1.5 Global Energy Development 11
1.6 Global Emissions of Greenhouse Gases 14
1.7 Linkages Between Kaya Factors 16
1.7.1 Per Capita Energy and Growth 16
1.7.2 Energy Demand and Economic Production 17
1.7.2.1 Energy as a Production Factor 18
1.7.2.2 Empirical Results 19
1.7.3 Emission-Related Factors 23
1.7.4 Energy-Related Impacts 25
1.7.5 Relative Comparison of the Kaya Factors 26
1.8 Development of Energy Investment 28
1.9 Conditions for Energy Transition and Decarbonization 31
1.9.1 Targets and Pathways of Climate Policy 31
1.9.2 Strategies of Implementation 33
1.9.3 Integrated Assessment and Decision-Making in Transition Processes 35
1.10 Perspectives 37
Acknowledgments 38
References 38
viii Contents
2 The Energy Mix in Japan Post-Fukushima 45

Seiji Nakagame
2.1 Greenhouse Gas (GHG) Emissions by Japan 45
2.2 Energy Dependence 46
2.3 The Energy Policy of Japan 48
2.4 Paris Agreement 49
2.5 Prospective Energy Demand 50
2.6 Improvement in Energy Efficiency 50
2.7 Reduction of CO2 Emission in Electric Generation 51
2.8 Development of New Technologies for Decreasing GHG Emissions 51
2.9 Production and Use of Bioethanol in Japan 51
2.10 Production and Use of Hydrocarbons in Japan 52
2.11 Production and Use of Hydrogen in Japan 52
2.12 Contributions of the Japanese Government to Fundamental Research and
Development 52
References 53
3 Green Energy in Africa, Asia, and South America 57

Daniel de Castro Assumpção, Marcelo Hamaguchi, José Dilcio Rocha and
Adriano P. Mariano
3.1 Introduction 57
3.2 South America 58
3.2.1 Current Status 58
3.2.2 Commercial Deployment and Challenges 60
3.2.3 Perspectives on South America 61
3.3 Africa 62
3.3.3 Perspectives on Africa 65
3.4 Southeast Asia 66
3.4.3 Perspectives on South East Asia 69
3.5 China 69
3.5.3 Perspectives on China 71
3.6 Global Perspectives 72
References 72
4 The Development of Solar Energy Generation Technologies and Global

Production Capabilities 77
F. John Hay and N. Ianno
4.1 Introduction 77
4.2 Sunlight and Photosynthesis 78
4.2.1 Photosynthetic Efficiency 79
Contents ix
4.2.2 Actual Efficiencies 79

4.3 Photovoltaic Devices 79
4.4 Overview of Solar Photovoltaic Applications 82
4.5 Perspectives 83
References 84
5 Recent Trends, Opportunities and Challenges of Sustainable Aviation Fuel 85

Libing Zhang, Terri L. Butler and Bin Yang
5.1 Introduction 85
5.2 Overview of the Jet Fuel Market 86
5.2.1 Driving Force of Growing Biojet Fuel Opportunities 86
5.2.2 Biojet Fuel Types and Specifications 88
5.3 Assessment of Environmental Policy and Economic Factors Affecting the Aviation
Industry 93
5.3.1 Momentum Building of International Carbon Emission Regulations 94
5.3.2 Increasing Activities to Address the Carbon Emission Control 95
5.3.3 New Technologies and Aviation Operation Improvement 97
5.4 Current Activities Around Biojet in the Aviation Industry 98
5.4.1 Alternative Jet Fuel Deployment and Use 98
5.4.2 Test Flights of Commercial Airlines 100
5.5 Challenges of Future Biojet Fuel Development 100
Acknowledgments 105
References 105
6 The Environmental Impact of Pollution Prevention and Other Sustainable

Development Strategies Implemented by the Automotive Manufacturing
Industry 111
Sandra D. Gaona, Cheryl Keenan, Cyril Vallet, Lawrence Reichle and Stephen C. DeVito
6.1 Introduction 111
6.2 Overview of the Automotive Manufacturing Industry 112
6.2.1 History 112
6.2.2 Production and Economic Trends 112
6.2.3 Key Players 113
6.3 Chemicals and Chemical Waste in Automotive Manufacturing 114
6.3.1 Emissions from Fuel Combustion 114
6.3.1.1 Automobile Manufacturing GHG Emissions 114
6.3.1.2 Automobile Operation GHG Emissions 114
6.3.2 TRI-Reported Chemical Waste Management 115
6.3.2.1 US EPA Toxics Release Inventory 116
6.3.2.2 Trends in TRI-Reported Chemical Waste Management 117
6.3.2.3 Waste Management Methods 119
6.3.2.4 Trends in Releases 119
6.3.2.5 Automotive Manufacturing vs. All Other Manufacturing Sectors 120
6.4 Pollution Prevention in Automotive Manufacturing 121
6.4.1 Sustainability Trends in Automotive Manufacturing 121
6.4.1.1 Corporate Sustainability Reports 122
x Contents
6.4.1.2 Eco-Efficiency 122

6.4.1.3 Process and Technology Modifications 123
6.4.1.4 Safer, Environmentally Friendly Alternative Materials 124
6.4.1.5 Recycling of Metals and Solvents 125
6.4.1.6 Metal Scrap and Waste 125
6.4.1.7 Fluids and Solvents 125
6.4.1.8 End-of-Life Vehicles (ELVs) 126
6.4.1.9 Fuel Economy 126
6.4.2 Pollution Prevention Activities Reported to TRI 126
6.4.2.1 Examples of Source Reduction Activities Reported to TRI 129
6.4.2.2 TRI Pollution Prevention Analysis – Effectiveness of Source Reduction Activities 129
6.4.2.3 Barriers to Source Reduction 129
6.5.1 Summary 131
6.5.2 Potential Pollution Prevention Opportunities 133
Disclaimer 134
References 134
7 The Global Demand for Biofuels and Biotechnology-Derived Commodity

Chemicals: Technologies, Markets, and Challenges 137
Stephen R. Hughes and Marjorie A. Jones
7.2 Overview of Global Energy Demand 137
7.3 Petroleum Demand and Petroleum Products for Potential Replacement by
Bioproducts 140
7.4 Role of Biofuels and Biobased Chemicals in Renewable Energy Demand 143
7.5 Achieving Petroleum Replacement with Biobased Fuels and Chemicals 145
7.6 Projections of Global Demand for Biobased Fuels and Chemicals 149
7.7 Potential Impacts on Price of Transportation Fuels and Chemicals Assuming Various
Scenarios of World Economic Growth 151
7.8 Projection of Energy-Related CO2 Emissions With or Without Remediation
Technology 151
7.9 Government Impact on Demand for Biofuels and Biobased Chemicals 152
References 155
Part II Chemicals and Transportation Fuels from Biomass 157
8 Sustainable Platform Chemicals from Biomass 159

Ankita Juneja and Vijay Singh
8.2 2-Carbon 161
8.2.1 Glycolic Acid 161
8.3 3-Carbon 163
8.3.1 Propionic Acid 163
8.3.2 Pyruvic Acid 163
8.3.3 Lactic Acid 166
Contents xi
8.4 4-Carbon 166

8.4.1 Butyric Acid 166
8.4.2 Succinic Acid 167
8.4.3 Malic Acid 168
8.4.4 Putrescine 168
8.5 5-Carbon 169
8.5.1 Itaconic Acid 169
8.5.2 Xylitol 170
8.5.3 Glutaconic Acid and Glutaric Acid 171
8.6 6-Carbon 171
8.6.1 Adipic Acid 171
8.6.2 Muconic Acid 172
8.6.3 Citric Acid 173
8.6.4 Glucaric Acid 173
References 175
9 Biofuels from Microalgae and Seaweeds: Potentials of Industrial Scale

Production 185
Licheng Peng, Freeman Lan and Christopher Q. Lan
9.2 Biofuels 186
9.2.1 Types of Biofuels 187
9.2.1.1 Biodiesel 187
9.2.1.2 Bioethanol 187
9.2.1.3 Bio-oils and Bio-syngas 188
9.2.1.4 Bio-hydrogen 188
9.2.2 Feedstock of Biofuel Production Based on Plants 188
9.2.2.1 Terrestrial Plants 190
9.2.2.2 Aquatic Plants – Algae 190
9.3 Biofuels from Microalgae and Seaweeds 191
9.3.1 Biofuels from Microalgae 192
9.3.2 Biofuels from Macroalgae (i.e. Seaweeds) 192
9.3.3 Advantages of Algae as the Feedstock of Biofuels 193
9.4 Recent Developments in Algae Processing Technologies 195
9.4.1 Harvesting and Dewatering 195
9.4.2 Extraction Approaches 196
9.4.3 Conversion to Biofuels 198
9.5 Potential for Industrial Scale Production 200
9.5.1 Role of Biofuels in Energy Supply and Environmental Protection 200
9.5.2 Biofuel Demand and Supporting Policies 201
9.5.3 Routes to Cost-Effective Alga-Based Biofuels 202
9.5.3.1 Optimization of Cultivation Processes 202
9.5.3.2 Achieve High Biomass Concentration of Algae 204
9.5.3.3 Co-producing Value-Added Products to Offset Overall Costs 204
9.5.3.4 Combining Alga-Based Biofuel Production with Environment Protection 204
9.6 Progresses in the Commercial Production of Alga-Based Biofuels 205
xii Contents

References 210
10 Advanced Fermentation Technologies: Conversion of Biomass to Ethanol by

Organisms Other than Yeasts, a Case for Escherichia coli 219
K. T. Shanmugam, Lorraine P. Yomano, Sean W. York and Lonnie O. Ingram
10.2 Zymomonas mobilis 222
10.3 Escherichia coli 223
10.4 Osmotic Stress of High Sugar Concentration 227
10.5 Inhibitor-Tolerant Ethanologenic E. coli 227
10.6 Engineering Bacterial Biocatalysts Other than E. coli for the Production of Ethanol
Using the PDC/ADH Pathway 229
10.7 Ethanol Production by Non-PDC Pathways 230
10.8 Partition of Carbon at the Pyruvate Node 231
10.9 Other Metabolic Pathways that Contribute to Ethanol Production 231
Acknowledgements 232
References 233
11 Clostridia and Process Engineering for Energy Generation 239

Adriano P. Mariano, Danilo S. Braz, Henrique C. A. Venturelli and Nasib Qureshi
11.2 Recent Technological Advances 241
11.2.1 Micro-organisms 241
11.2.2 Novel Substrates 243
11.2.3 Biomass Pretreatment 244
11.2.4 Novel Product Recovery Techniques 245
11.2.5 Bioreactors 245
11.2.6 Combining Unit Operations and Use of By-products 245
11.3 Economic Modelling and Case Study 246
11.3.1 Techno-economic Studies 246
11.3.2 Case Study: Production of Butanol from Eucalyptus 251
11.3.2.1 Pulp Mill Case Study 251
11.3.2.2 ABE Plant 251
11.3.2.3 Approach and Assumptions for the Economic Analysis 255
11.3.2.4 Investment Cost and Energy Efficiency of the ABE Plant 256
11.3.2.5 Minimum Butanol Selling Price 259
11.3.2.6 Value Creation to Pulp Mills 262
References 264
Contents xiii
12 Fuel Ethanol Production from Lignocellulosic Materials Using Recombinant

Yeasts 269
Stephen R. Hughes and Marjorie A. Jones
12.1 Review of Current Fuel Ethanol Production 269
12.1.1 Technological Aspects 269
12.1.2 Commercialization of Cellulosic Ethanol 271
12.2 Evolution of Cost of Cellulosic Ethanol Production 272
12.2.1 Analysis Comparing Costs of Producing Ethanol from Corn Starch and Lignocellulosic
Feedstocks 272
12.2.2 Cost Analysis by Tao et al. for Cellulosic Ethanol 274
12.3 Technological Opportunities to Reduce Cellulosic Ethanol Production Costs 277
12.4 Perspectives: Approaches to Optimize the Use of Lignocellulosic and Waste Materials as
Feedstocks 279
References 281
13 Enzymes for Cellulosic Biomass Hydrolysis and Saccharification 283

Elmar M. Villota, Ziyu Dai, Yanpin Lu and Bin Yang
13.2 Glycosyl Hydrolases: General Structure and Mechanism 286
13.2.1 Classification of GH 287
13.3 The Cellulase Enzyme System 289
13.3.1 Endoglucanases 290
13.3.2 Cellobiohydrolases 290
13.3.3 Beta-Glucosidases 291
13.3.4 Polysaccharide Monooxygenases and Cellobiose Dehydrogenases 292
13.3.5 Cellulases Synergy and Kinetics 293
13.4 The Hemicellulase Enzyme System 295
13.4.1 Endo-Xylanases and Beta-Xylosidases 296
13.4.2 Endo-Mannanases and Beta-Mannosidase 297
13.4.3 Other Hemicellulases and Accessory Enzymes 297
13.4.4 Hemicellulases and Complete Hydrolysis 298
13.5 Microorganisms for Biomass Hydrolysis 299
13.5.1 Diversity of Cellulolytic Microorganisms and Lifestyles 299
13.5.2 Fungi and Their Arsenal for Biomass Hydrolysis 300
13.5.3 Bacteria and Their Cellulolytic Machinery 302
13.5.3.1 The C. thermocellum Cellulosome 303
13.5.3.2 Enzyme-Microbe Synergy 305
13.5.3.3 Mechanisms of Cell Adhesion 307
Acknowledgement 309
References 309
xiv Contents
14 Life Cycle Assessment of Biofuels and Green Commodity Chemicals 327

Mairi J. Black, Onesmus Mwabonje, Aiduan Li Borrion and Aurelia Karina Hillary
14.2 Life Cycle Assessment (LCA) 328
14.3 The Origin and Principles of Life Cycle Assessment 329
14.4 Developing a Life Cycle Assessment 329
14.5 Scope of the Life Cycle Assessment: Attributional verses Consequential 331
14.6 Biofuels and Green Commodity Chemicals 332
14.7 Feedstocks for Biofuels 332
14.7.1 First Generation Biofuels 333
14.7.2 Second Generation Biofuel Feedstock 333
14.8 Conversion of Feedstock 333
14.8.1 Biochemical Processes 334
14.8.2 Thermochemical Processes 334
14.9 Supply Chain and Logistics 335
14.10 Using LCA as a Tool to Assess GHG Emissions and Other Impacts Associated with
Bioethanol Production and Supply 335
14.11 Discussion on the Suitability of LCA 336
14.12 Perspectives: Moving Forward with the LCA Concept 348
References 349
Part III Hydrogen and Methane 355
15 Biotechnological Production of Fuel Hydrogen and Its Market

Deployment 357
Carolina Zampol Lazaro, Emrah Sagir and Patrick C. Hallenbeck
15.2 Hydrogen Production Through Dark Fermentation 358
15.2.1 Microorganisms Involved in Dark Fermentative Hydrogen Production 358
15.2.1.1 Hydrogen Production by Pure Cultures 358
15.2.1.2 Mixed Cultures and Inoculum Pre-treatments 358
15.2.1.3 Co-cultures Used for Hydrogen Production 359
15.2.2 Operational Factors Influencing Hydrogen Production 360
15.2.3 Bioreactors Used for Dark Fermentative Hydrogen Production 362
15.2.4 Substrates Used for Dark Fermentative Hydrogen Production 366
15.3 Hydrogen Production Through Photofermentation 370
15.3.1 Photo-biological Hydrogen Production by Purple Non-sulfur Bacteria 370
15.4 Hydrogen Production by Combined Systems 370
15.4.1 Hydrogen Production by Dark and Photofermentation in Co-culture 370
15.4.2 Two-Stage Dark and Photo-fermentative Hydrogen Production 373
15.4.3 Hydrogen Production by Multiple Stages (Cellulolytic, Dark Fermentative, and
Phototrophic Bacteria) 377
15.4.4 Hydrogen Production by Combined Dark Fermentation and Microbial Electrolysis 379
15.5.1 Hydrogen Production Potential and Market Barriers 380
Contents xv
15.5.2 Hydrogen Generation Market 381

15.5.3 Microbial Hydrogen Production: Targets and Future Prospects 382
References 383
16 Deployment of Biogas Production Technologies in Emerging Countries 395

Guangyin Zhen, Xueqin Lu, Xiaohui Wang, Shaojuan Zheng, Jianhui Wang, Zhongxiang Zhi,
Lianghu Su, Kaiqin Xu, Takuro Kobayashi, Gopalakrishnan Kumar and Youcai Zhao
16.2 Types of Feedstock 397
16.2.1 Waste Activated Sludge 397
16.2.2 Lignocellulosic Biomass 398
16.2.3 Algae 401
16.2.4 Food Waste 402
16.2.5 Leafy Vegetables 403
16.2.6 Livestock Manure (Chicken, Pig and Swine Manure) 403
16.3 Pretreatment Technologies of Anaerobic Digestion Feedstocks 404
16.3.1 Acidic Pretreatment 404
16.3.2 Alkali Pretreatment 405
16.3.3 Ultrasonication 409
16.3.4 Microwave Irradiation 410
16.3.5 Ozonation 411
16.3.6 Thermal Pre-treatment Technique 412
16.3.7 Enzymatic Pre-treatment 412
16.3.8 High-pressure Homogenization 413
16.4 Full-scale Implementation Status of Anaerobic Digestion in Developing Countries 413
16.4.1 China 413
16.4.2 India 414
16.4.3 Malaysia 414
16.4.4 Vietnam 415
16.4.5 Thailand 415
References 416
17 Hydrogen Production by Algae 425

Tunc Catal and Halil Kavakli
17.1 Importance of Hydrogen Production 425
17.2 Hydrogen Producing Microorganisms 427
17.3 Hydrogen Producing Algae (Macro–Micro) Species 428
17.4 Production of Biohydrogen Through Fermentation 431
17.4.1 Biohydrogen Production 431
17.4.2 Fermentation System for Hydrogen Production 432
17.5 Technologies (Solar Algae Fuel Cell/Microbial Fuel Cell) 433
17.6 Possibility of Commercial Production of Hydrogen 434
17.7 Perspectives and Future Implications of Algae in Biotechnology 437
References 438
xvi Contents
18 Production and Utilization of Methane Biogas as Renewable Fuel 447

Ganesh Dattatraya Saratale, Jeyapraksh Damaraja, Sutha Shobana, Rijuta Ganesh Saratale,
Sivagurunathan Periyasamy, Gunagyin Zhen and Gopalakrishnan Kumar
18.2 Anaerobic Digestion 448
18.3 Mechanism of Anaerobic Digestion 449
18.3.1 Theoretical Methane Biogas Production 452
18.4 Significant Factors Influencing Anaerobic Digestion 455
18.4.1 Effect of Temperature 455
18.4.2 Effect of pH 455
18.4.3 Hydraulic Retention Time (HRT) and Substrate Loading Rate 456
18.4.4 Microalgae Cell Wall Composition and Degradability 456
18.5 Strategies Applied to Enhance Microalgae Methane Biogas Production 456
18.5.1 Different Pretreatment Techniques 457
18.5.2 Co-Digestion Process 457
18.6 Utilization of Methane Biogas as a Renewable Fuel 458
References 459
Part IV Perspectives 465
19 Integrated Biorefineries for the Production of Bioethanol, Biodiesel, and Other

Commodity Chemicals 467
Pedro F Souza Filho and Mohammad J Taherzadeh
19.2 Types of Biorefineries 468
19.2.1 Flexibility 468
19.2.1.1 Lignocellulosic Feedstock (LCF) Biorefinery 469
19.2.1.2 Whole Crop Biorefinery 469
19.2.1.3 Green Biorefinery 470
19.2.2 Feedstock 470
19.3 Biorefinery Platforms 471
19.4 Integrated Biorefineries 472
19.5 Coproducts 475
19.5.1 Four Carbon 1,4-Diacids 475
19.5.2 2,5-Furandicarboxylic Acid (FDA) and 5-Hydroximethilfurfural (HMF) 476
19.5.3 3-Hydroxypropionic Acid (3-HP) 477
19.5.4 Aspartic Acid 477
19.5.5 Glucaric Acid 477
19.5.6 Glutamic Acid 478
19.5.7 Itaconic Acid 478
19.5.8 Levulinic Acid 478
19.5.9 3-Hydroxybutyrolactone (HBL) 478
19.5.10 Glycerol 479
19.5.11 Sorbitol 479
19.5.12 Xylitol 479
Contents xvii
19.5.13 Lactic Acid 479

19.5.14 Biohydrocarbons 479
19.5.15 Lignin 480
19.6 Integrating Ethanol and Biodiesel Refineries 480
19.7 Economical Aspects 482
References 484
20 Lignocellulosic Crops as Sustainable Raw Materials for Bioenergy 489

Emiliano Maletta and Carlos Hernández Díaz-Ambrona
20.2 Major Lignocellulosic Industrial Crops 492
20.2.1 Annual Crops 493
20.2.1.1 Cellulosic Annual Grasses 493
20.2.1.2 Fibre and Oil Crops 493
20.2.2 Perennials 494
20.2.2.1 Herbaceous Biomass Crops 494
20.2.2.2 Woody Crops 497
20.3 Social, Economic and Environmental Aspects in Sustainability Criteria 498
20.3.1 Annual versus Perennial Options 499
20.3.2 Soil Issues 500
20.3.3 Biodiversity Issues 501
20.4 Processing Alternatives for Lignocellulosic Bioenergy Crops 502
20.5 Filling the Gap: From Farm to Industry 503
References 508
21 Industrial Waste Valorization: Applications to the Case of Liquid Biofuels 515

Haibo Huang and Qing Jin
21.2 Types of Industrial Waste for Biofuel Production 516
21.3 Ethanol Production 517
21.3.1 Ethanol and Its Market 517
21.3.2 Ethanol from Food Waste 518
21.3.3 Pretreatment 518
21.3.4 Enzymatic Hydrolysis 519
21.3.5 Fermentation 520
21.3.6 Ethanol Production from Other Industrial Wastes 522
21.4 Butanol 523
21.4.1 Butanol and Its Market 523
21.4.2 Butanol Production from Food Waste 524
21.4.3 Butanol Production from Other Industrial Wastes 526
21.4.4 Economic Analysis of Butanol Production 526
21.5 Biodiesel 527
21.5.1 Biodiesel and Its Market 527
21.5.2 Feedstocks for Biodiesel Production 528
21.5.3 Biodiesel Production from Waste Cooking Oil with Alkali Catalysts 529
21.5.4 Biodiesel Production from Waste Cooking Oil with Acid Catalysts 529
xviii Contents
21.5.5 Biodiesel Production from Waste Cooking Oil with Acid and Alkali Catalysts 530
References 531
22 The Environmental Impact of Pollution Prevention, Sustainable Energy

Generation, and Other Sustainable Development Strategies Implemented by
the Food Manufacturing Sector 539
Sandra D. Gaona, T.J. Pepping, Cheryl Keenan and Stephen C. DeVito
22.2 Overview of the Food Manufacturing Industry 540
22.2.1 Production and Economic Trends 542
22.2.2 Key Players 545
22.3 Chemicals and Chemical Wastes in the Food Manufacturing Industry 545
22.3.1 Greenhouse Gas Emissions 546
22.3.2 Conventional Water Pollutants 546
22.3.3 Refrigerants 547
22.3.4 TRI-Reported Chemical Waste Management 548
22.3.5 Trends in TRI-Reported Chemical Waste Management 548
22.3.5.1 Trends in Releases 552
22.3.5.2 Summary of TRI Reporting 554
22.4 Pollution Prevention in Food Manufacturing 554
22.4.1 Sustainability Trends in Food Manufacturing 554
22.4.1.1 Corporate Sustainability Reports 555
22.4.1.2 Eco-Efficiency 556
22.4.2 Process and Technology Modifications 556
22.4.2.1 Energy Efficiency 556
22.4.2.2 Chemical Substitutes 557
22.4.3 Recycling 558
22.4.3.1 Packaging 558
22.4.3.2 Food Waste 558
22.4.3.3 Energy Recovery 559
22.4.4 Wastewater Treatment 559
22.4.5 Pollution Prevention Activities Reported to TRI 560
22.4.5.1 Examples of Source Reduction Activities Reported to EPA’s TRI Program 561
22.4.5.2 TRI Pollution Prevention Analysis – Effectiveness of Source Reduction Activities 561
22.4.5.3 Barriers to Source Reduction 562
22.4.5.4 Summary of Pollution Prevention Activities Reported to TRI 562
22.5.1 Next Steps 564
Disclaimer 564
References 564
23 Financing Strategies for Sustainable Bioenergy and the Commodity Chemicals

Industry 569
Praveen V. Vadlani
23.1 The Current Financing Scenario at Global Level 569
23.1.1 Recovery from 2008 Financial Crisis and Global Economic Trends 569
Contents xix
23.1.2 Financial Conditions at Global Level 570

23.2 Ethanol Biofuel Industry – An Overview 572
23.2.1 Ethanol Industry Market and Growth Perspective 572
23.2.2 Renewable Ethanol Industry from Grain and Cellulosic Feedstocks 572
23.2.3 Ethanol Biofuels Industry – Co-products 575
23.2.4 Ethanol Biofuels Industry – Cost and Economic Factors 576
23.3 Bio-Based Industry – Current Status and Future Potential 577
23.3.1 Emergence of Bio-Based Industry 577
23.3.2 Bio-Based Industry – Policy Landscape and Competitiveness 578
23.4 Financing and Investment Strategy for Bio-Based Industries 579
23.4.1 Financing Challenges for Firms in the New Bioeconomy 579
23.4.2 The Financing of Various Steps in the Bio-Based Processes 581
23.5 Perspectives and Sustainable Financing Approach – Change in Wall Street Mindset in
the Valuation of Bio-Based Industries 583
References 585
24 Corporate Social Responsibility and Corporate Sustainability as Forces of

Change 587
Asutosh T. Yagnik
24.2 Corporate Social Responsibility (CSR) 587
24.2.1 What Is CSR? 587
24.2.2 Conceptual Models of CSR 589
24.2.3 The History and Evolving Nature of CSR 589
24.2.3.1 The Four Eras of Early CSR 589
24.2.3.2 The Impact of Environmental Disasters and Globalization in the 1980s to 2000s 592
24.2.3.3 From the 2000s to Today: The Further Evolution of CSR and its Relationship to Brand
Management 593
24.3 From CSR to Corporate Sustainability 597
24.3.1 What Is Sustainability and how Did the Phrase Come about? 597
24.3.2 Conceptual Models and Frameworks for Corporate Sustainability 598
24.3.3 CSR and Corporate Sustainability Are Not the Same Thing 598
24.3.4 Corporate Sustainability – The Future of CSR 600
24.4.1 Paradigm Shift in Corporate Sustainability Thinking 604
24.4.2 Three Key Capabilities Needed to Support Corporate Sustainability 605
References 607
25 The Industrial World in the Twenty-First Century 613

Alain A. Vertès
25.1 Introduction: Energy and Sustainability 613
25.2 Transportation in the Twenty-First Century: A Carbon Tax Story 622
25.3 Cities of Change 627
25.4 The Chemical Industry Revisited 629
25.5 Paradigm Changes in Modes of Consumption 633
xx Contents
25.6 International Action for Curbing the Pollution of the Atmosphere Commons:
The Case of CFCs and the Ozone Layer 634
25.7 Social Activism as an Engine of Change: Requiem for a Wonderful World 635
25.8 Perspectives: A Brave New World 636
References 639
Index 649
xxi
About the Editors
Dr. Alain A. Vertès is Managing Director at NxR Biotechnologies,

a boutique global consulting firm based in Basel, Switzerland,
where he advises clients on strategy, business development,
in/out-licensing, entrepreneurship and investment. He brings to
his role extensive experience in the pharmaceutical and industrial
biotechnology sectors, in Europe, North America and Asia and in
different functions including research, manufacturing, contract
research, and strategic alliances. Dr. Vertès received his M.Sc. degree
from the University of Illinois at Urbana-Champaign, his Ph.D. from
the University of Lille Flandres Artois while conducting research
at the Institut Pasteur in Paris, he has completed his post-doctoral
training at Mitsubishi Petrochemical Company in Japan, and is a Sloan Fellow from London
Business School (MBA/M.Sc.). Dr Vertès is a lead editor of several science and strategy books in
the fields of regenerative medicine and sustainable chemistry.
Dr. Nasib Qureshi is a fellow in American Institute of Chemi-

cal Engineering (AIChE), the Society for Industrial Microbiology &
Biotechnology (SIMB), and American Institute of Chemists (AIC).
He is a Chemical/Biochemical Engineer by training with dual PhD
degrees [one in Biochemical/Biological Engineering (University
of Nebraska, Lincoln, NE, United States) and the other in Fer-
mentation Technology (Institute of Chemical Technology, Bombay,
India)]. He has a long association with the University of Illinois
at Urbana Champaign (Illinois, USA, since 1987) and presently
holds an Adjunct Professor’s appointment. Currently, he is work-
ing for the United States Department of Agriculture (Agricultural
Research Service) as a Research Chemical Engineer. His research focuses on developing novel
bioprocess technologies for biofuels production. He has over 300 authoritative papers, chapters,
review articles, patents, and conference presentations. He was President of American Institute
of Chemical Engineers (AIChE), Central Illinois Section, 2008 & 2009, and American Chemical
Society (ACS), Illinois Heartland Section, 2008. He was also an Advisory Board Member for the
Society for Biological Engineering (SBE, USA). Dr. Qureshi is “Editor in Chief” for the World
J. Microbiology & Biotechnology. He has edited several books on biofuels and biorefineries and
xxii About the Editors
stem cells in regenerative medicine (John Wiley & Elsevier). Dr. Qureshi has received many
awards including from the World J. Microbiology & Biotechnology, American Chemical Society,
United States Department of Agriculture, and University of Nebraska (Lincoln, NE, USA). His
expertise in bioprocess/biochemical engineering and biofuels arena is widely and internationally
sought.
Dr. Hans P. Blaschek is Professor Emeritus at the University

of Illinois at Urbana-Champaign (UIUC). He served as Assistant
Dean in the College of Agricultural Consumer and Environmental
Sciences (ACES), Director of the Center for Advanced Bioenergy
Research (CABER) and the Integrated Bioprocessing Research Lab-
oratory (IBRL) at the University of Illinois. The IBRL is a $32M
intermediate level pilot facility designed for the scale up of bench
level processes and unit operations, with a particular focus on scal-
ing biofuels and bioproducts technologies for commercialization.
The mission of IBRL is to facilitate bioenergy-related activities as it
relates to research, teaching and outreach. CABER and IBRL insti-
tuted a successful professional science MS degree program focused on numerous disciplinary areas
including biofuels and bioprocessing. Dr. Blaschek served as theme leader of the Molecular Bio-
engineering of Biomass Conversion Theme of the Institute for Genomic Biology at UIUC and
was interim Department Head of the Department of Food Science and Human Nutrition. He was
the Co-Founder and CSO of TetraVitae Biosciences (TVB) focused on commercialization of the
acetone - butanol fermentation building on technologies developed in his laboratory at the Univer-
sity of Illinois. Dr. Blaschek's research interests involve the genetic manipulation of microorgan-
isms for biotechnological applications, examination of biomass as substrates for fermentation to
value-added products, development of an integrated fermentation system for bioproducts produc-
tion and recovery.
Dr. Hideaki Yukawa is Founder and CEO at Utilization of Carbon

Dioxide Institute (UCDI), an R&D-focused venture company out of the
University of Tokyo. Specializing in molecular biology, microbial appli-
cations and enzyme chemistry, Dr. Yukawa earned his doctorate from
the University of Tokyo and climbed the ranks at Mitsubishi Chemical
Corporation to the level of Research Fellow. He oversaw the establish-
ment of the Microbiology Research Group at the Research Institute of
Innovative Technology for the Earth (RITE), out of which he founded
the Green Earth Institute (GEI) Company to stamp the role of renew-
ables in industry. His current responsibilities at UCDI are anchored
upon the pursuit of a low-carbon future society and advancement of
biotechnology-based solutions to global food security issues. Dr. Yukawa’s contributions have been
recognized through awards such as the Japan Bioindustry Award for a bioprocess for produc-
tion of biochemicals using nonlytic bacterial cells, the Tsukuba Foundation for Chemical and
Biotechnology Award for establishment of recombinant DNA technology for coryneform bac-
teria and development of bioprocesses thereof, the Japan Society for Bioscience, Biotechnology
and Agrochemistry (JSBBA) Award for achievements in technological research, and the Grand
About the Editors xxiii
Prize at the Nikkei Global Environmental Awards for bioethanol production from mixed sugars
by genetically engineered Corynebacterium glutamicum. The first Japanese national to receive a
Fellowship Award (for achievements in the field of applied microorganisms) from The Society
of Industrial Microbiology and Biotechnology (SIMB), Dr. Yukawa has authored many scientific
works, including papers, books and patents, and has mentored many scientists globally.
xxv
List of Contributors
Mairi J. Black Tunc Catal

Department of Science, Technology Department of Molecular Biology and Genetics
Engineering & Public Policy (STEaPP) Uskudar University
University College London Istanbul
London Turkey
UK
Ziyu Dai
Aiduan Li Borrion Chemical & Biological Process Development
Department of Civil, Environmental and Group, Pacific Northwest National Laboratory
Geomatic Engineering Richland
University College London USA
London
UK Jeyapraksh Damaraja
Division of Chemistry
Danilo S. Braz Faculty of Science and Humanities
University of Campinas (UNICAMP) Sree Sowdambika College of Engineering
School of Chemical Engineering Aruppukottai,Tamil Nadu
Campinas India
Brazil
Stephen DeVito
Terri L. Butler Toxics Release Inventory Program
University of Washington United States Environmental Protection
Buerk Center for Entrepreneurship Agency
Seattle Washington
USA USA
Daniel de Castro Assumpcao Carlos Hernández Díaz-Ambrona

University of Campinas (UNICAMP) Polytechnic University of Madrid
School of Chemical Engineering School of Agriculture
Campinas Spain
Brazil
xxvi List of Contributors
Miriam Felkers Haibo Huang

Research Group Climate Change and Security Department of Food Science and Technology
Institute of Geography Virginia Polytechnic Institute and State
University of Hamburg University
Germany Blacksburg
USA
Rebecca Froese
Research Group Climate Change and Security Stephen Hughes
Institute of Geography Applied DNA Sciences
University of Hamburg Stony Brook
Germany USA
Sandra D. Gaona N. J. Ianno

Toxics Release Inventory Program Department of Electrical Engineering
United States Environmental Protection University of Nebraska-Lincoln
Agency USA
Washington
USA Lonnie O. Ingram
Department of Microbiology and Cell Science
Patrick C. Hallenbeck University of Florida
Département de Microbiologie Gainesville
Infectiologie et Immunologie USA
Université de Montréal
Québec Qing Jin
Canada Department of Food Science and Technology
Virginia Polytechnic Institute and State
Marcelo Hamaguchi University
Life Sciences Research Center Blacksburg
Department of Biology USA
United States Air Force Academy
Valmet Marjorie A. Jones
Araucária Department of Chemistry
Brazil Illinois State University
Normal
John Hay USA
Department of Biological Systems Engineering
University of Nebraska–Lincoln Ankita Juneja
USA Agricultural and Biological Engineering
University of Illinois Urbana-Champaign
Aurelia Karina Hillary Urbana
Centre for Environmental Policy USA
Imperial College London, Prince’s Garden
South Kensington Campus
London
UK
List of Contributors xxvii
Halil Kavakli Carolina Zampol Lazaro

Departments of Chemical and Biological Département de Microbiologie
Engineering and Molecular Biology and Infectiologie et Immunologie
Genetics Université de Montréal
Koc University Montréal
Istanbul Canada
Turkey
Xueqin Lu
Cheryl Keenan Department of Civil and Environmental
Eastern Research Group Inc. Engineering
Lexington Graduate School of Engineering
USA Tohoku University
Sendai
Takuro Kobayashi Japan
Center for Material Cycles and Waste
Management Research Yanpin Lu
National Institute for Environmental Studies Washington State University, Bioproducts,
Tsukuba Sciences, and Engineering Laboratory
Japan Department of Biological Systems Engineering
Richland
USA
Gopalakrishnan Kumar
Department of Environmental Engineering
Emiliano Maletta
Daegu University
Bioenergy Crops
Gyeongsan
United Kingdom
Republic of Korea
Polytechnic University of Madrid
Institute of Chemistry
School of Agriculture
Bioscience and Environmental Engineering
Spain
Faculty of Science and Technology
University of Stavanger Stavanger
Adriano P. Mariano
Norway
University of Campinas (UNICAMP)
School of Chemical Engineering
C.Q. Lan Campinas
Department of Chemical and Biological Brazil
Engineering
University of Ottawa Onesmus Mwaboje
Ottawa Centre for Environmental Policy
Canada Imperial College London
London
Freeman Lan UK
Department of Chemical and Biological
Engineering Seiji Nakagame
University of Ottawa The Faculty of Applied Bioscience
Ottawa Kanagawa Institute of Technology
Canada Atsugi
Japan
xxviii List of Contributors
Licheng Peng Rijuta Ganesh Saratale

Department of Environmental Science Research Institute of Biotechnology and
Hainan University Medical Converged Science
Haikou Dongguk University-Seoul
China Goyang-si
Republic of Korea
Sivagurunathan Periyasamy
Center for Materials Cycles and Waste Jürgen Scheffran
Management Research Research Group Climate Change and Security
National Institute for Environmental Studies Institute of Geography
Tsukuba University of Hamburg
Japan Germany
K. T. Shanmugan
Nasib Qureshi
Department of Microbiology and Cell Science
United States Department of Agriculture
University of Florida
Agricultural Research Service
Gainesville
National Center for Agricultural Utilization
USA
Research
Bioenergy Research Unit Sutha Shobana
Peoria Department of Chemistry and Research Centre
USA Aditanar College of Arts and Science
Tiruchendur
Lawrence Reichle India
Abt Associates Inc.
Cambridge Vijay Singh
USA Agricultural and biological Engineering
University of Illinois Urbana-Champaign
Jose Dilcio Rocha USA
Embrapa Agroenergy – The Brazilian
Agricultural Research Corporation (Embrapa) Pedro F Souza Filho
Brasília Swedish Centre for Resource Recovery
Brazil University of Borås
Borås
Emrah Sagir Sweden
Département de Microbiologie
Lianghu Su
Infectiologie et Immunologie
Nanjing Institute of Environmental Sciences of
Université de Montréal
the Ministry of Environmental Protection
Montréal
Nanjing
Canada
PR China
Ganesh Dattatraya Saratale
Mohammed Taherzadeh
Department of Food Science and
Swedish Centre for Resource Recovery
Biotechnology
University of Borås
Dongguk University-Seoul
Borås
Goyang-si
Sweden
Republic of Korea
List of Contributors xxix
Praveen Vadlani Kaiqin Xu

Saivera Bio LLC Center for Material Cycles and Waste
Puttaparthi Management Research
India National Institute for Environmental Studies
Tsukuba
Cyril Vallet Japan
Abt Associates Inc.
Cambridge Asutosh T. Yagnik
USA AdSidera Ltd.
London, UK
Alain A. Vertès Institute for Institute for Strategy
Sloan Fellow Resilience & Security
London Business School University College London
UK UK
Henrique C. A. Venturelli Bin Yang

University of Campinas (UNICAMP) Washington State University, Bioproducts
School of Chemical Engineering Sciences, and Engineering Laboratory
Campinas Department of Biological Systems Engineering
Brazil Richland
USA
Elmar Mateo Villota
Washington State University, Bioproducts Lorraine P. Yomano
Sciences, and Engineering Laboratory Department of Microbiology and Cell Science
Department of Biological Systems Engineering University of Florida
Richland Gainesville
USA USA
Jianhui Wang Sean W. York

Shanghai Key Lab for Urban Ecological Department of Microbiology and Cell Science
Processes and Eco-Restoration University of Florida
School of Ecological and Environmental Gainesville
Sciences USA
East China Normal University
Shanghai Libing Zhang
PR China Washington State University, Bioproducts
Sciences, and Engineering Laboratory
Xiaohui Wang Department of Biological Systems Engineering
Shanghai Key Lab for Urban Ecological Richland
Processes and Eco-Restoration USA
School of Ecological and Environmental
Sciences
Shanghai
PR China
xxx List of Contributors
Youcai Zhao Shaojuan Zheng

The State Key Laboratory of Pollution Control Shanghai Key Lab for Urban Ecological
and Resource Reuse Processes and Eco-Restoration
Tongji University School of Ecological and Environmental
Shanghai Sciences
PR China East China Normal University
Shanghai
Gunagyin Zhen PR China
School of Ecological and Environmental
Sciences Zhongxiang Zhi
East China Normal University Shanghai Key Lab for Urban Ecological
Shanghai Processes and Eco-Restoration
PR China School of Ecological and Environmental
Sciences
Shanghai
PR China
xxxi
Foreword
Mahatma Gandhi is quoted as saying “The difference between what we do and what we are capable
of doing is more than enough to solve the world’s problems.” This perhaps has never been more
true than when we consider Society’s greatest existential challenge of changing to a sustainable
manner of living.
“Green Energy to Sustainability” is a volume that should be read by every person that cares about
the future whether they are business people, policy makers, consumers, parents, activists, students,
or mere scientists and engineers. This book is an essential resource for designing tomorrow to be
better than today. With all of the valuable contributions by the leading figures on the topic of green
energy, one would think that this is the most compelling aspect of the book, but I believe that
it’s not.
The most powerful benefit of this book, is how clearly it articulates what is possible today. What
this book presents is not some unrealistic theory, distant vision, or science fiction. In the pages
there are solutions that are well-demonstrated at various stages of developement and are available
to be implemented at scale. It is the scale that will make the impact. It is the scale that is a matter of
will. It is the scale that will determine how serious we are about taking the necessary actions with
the urgency required in order to address the climate crisis and the related bio/geochemical cycle
crises the planet is facing.
There is not a lack of scientific imagination that is a roadblock. It is not a lack of technical and
engineering ingenuity that is an obstacle. It is not that we are waiting on new discoveries and new
inventions. This book demonstrates that fact in page after page.
If the decision-makers, thought-leaders, capital investors, activists and influencers are set on
mobilizing toward a sustainable future, this excellent volume has provided them with the infor-
mation they need. In the war on unsustainability, the scientific and technical ammunition is there
in abundance. But as has been said many times and in many ways, ‘the best battle plans do not
withstand the first encounter with the enemy’ and so the dedicated metaphorical soldiers in the
form of scientific innovators will be there to adapt and adjust to each unforeseen circumstance for
every step forward until we achieve the world that our progeny deserve.
We will meet these challenges because we can and we will meet these challenges because
we must.
Paul T. Anastas
New Haven, USA
xxxiii
Preface
Global warming (climate change) in the 2020’s is marked by an inflexion point in biodiversity
decline that is already translating into the premises of a mass extinction in numerous branches
of the tree of life and notably in the extinction of a countless number of species of mammals, birds,
insects, and fish as well as in dramatic global changes in plant and tree populations. All these conse-
quences already require that ancestral agricultural practices and permanent vegetal cover adapt to
changes in local climate given increased temperatures and more frequent severe heat waves, longer
droughts, and very large scale fires. Ultimately the consequences of climate change will coalesce to
significantly and durably impact the global food chain as illustrated by the impact that would result
in a dramatic loss in the populations of crop-pollinating insects, for example, thus requiring adapta-
tion to the new conditions. The last massive global extinction occurred 66 million years ago during
the Cretaceous–Paleogene era. All these changes, as well as the threat of a significant rise of sea lev-
els and the threat of an increasing desertification of whole regions that now constitute fertile lands,
will greatly impact not only human quality of life but also the current status quo of economic activ-
ities. This may further translate into disequilibria and the exacerbation of the need to access vital
resources as basic, but as precious, as water or hospitable lands. The accumulation of greenhouse
gases in the atmosphere that drives the global warming experienced by the system Earth in the
current geological era is absolutely unambiguously anthropogenic by nature. The current episode
of climate change was initiated as early as the nineteenth century with the Industrial Revolution.
It was fuelled by the exponential rise in fossil energy use to power the fast increasing demand for
the cheap energy required to sustain economic growth at a heretofore unparalleled rapid rate and
to bring mankind, in only a few generations, from a predominantly rural and artisanal era to a
predominantly city-dwelling and industrial era accompanied by diminution of poverty and dra-
matic improvements in hygiene and healthcare; this was a period during which the quality of life
of human populations in what constitutes currently developed countries, to take only this prism
of analysis, dramatically rapidly improved as demonstrated by rises in life expectancies between
1850 and 2020 in various European countries. Changes in greenhouse gas concentrations that led
to global climate change were long left unnoticed, thanks notably to the inertia of the Earth as a
physical system. However, the wide-reaching impacts of climate change are now beyond question
and global mass actions as well as a deep change in the global economic model are urgently needed
to mitigate the worst consequences of climate change; this is hard to do because the inertia of the
system Earth will result in any action taking a long time at the human scale to translate into prac-
tical positive changes observable by the naked eye. What is more, the thawing of the permafrost
and the consequent release of its immense quantities of methane that have been sequestered for
immemorial times represent the threat of a ‘climatic event horizon’ when anthropogenic climate
xxxiv Preface
change in the present geological era will enter a positive reinforcement loop and become totally
out of human control, assuming it is not so already.
Climate change first and foremost constitutes a complex but burning political issue. It is a polit-
ical issue because its mitigation requires fundamental changes at many levels, and notably at soci-
etal and industrial levels, and particularly at the level of the national energy mix. Profound changes
are invariably painful. Profound changes impact vested interests that slow down needed changes.
As a result, appropriate political agendas need to be set to minimize the social impacts of the neces-
sary changes in lifestyles and fossil fuel consumption. This extreme challenge in efficiently dealing
with climate change cannot be better exemplified than by the example of coal-fired power stations,
which although they constitute a totally obsolete method of energy production remain in use in
several jurisdictions given the need to recoup on their capital expenditures or to maintain min-
ing industry gains, or to avoid the growing pain that inevitably accompanies a changing economy.
Here, the political agenda is how to redirect the workforce and the various economic actors deeply
dedicated to the coal-to-energy value chain and accompany them through the turmoil of change.
Climate change is a ‘tragedy of the atmospheric commons’. The current macroeconomic model
has evolved to maximally leverage comparative advantages, with the underlying assumption that
the cost of atmospheric carbon dioxide disposal is nil. While it is convenient, because it avoids polit-
ical complications and facilitates global trade by subsidizing the transportation industry in the form
of free atmospheric commons, thus enabling to maximize the synergies of comparative advantages
in the path to economic globalization, this model has for two centuries neglected the social cost of
carbon. It is this assumption that the acknowledgement of the reality of climate change challenges.
It is this assumption that made possible to economically transport at the antipodes commodity
goods and particularly agricultural ones in spite it being possible to efficiently produce the very
same goods locally; integrating a variable to capture the social cost of carbon could very well tip
the balance in the opposite direction of the comparative advantages of today. It is this assumption
that now needs to be urgently fixed. The current imbalance in global carbon budgets accumu-
lated over the course of two centuries and embodied by the adverse consequences of global climate
change calls for a global correction on a par with the geological imperative posed by the challenge
of mounting atmospheric CO2 concentrations. Permanent growth without recycling is not possi-
ble. The good news is that waste recycling has in a virtuous circle increasingly attracted attention
in G20 countries, and the trend is bound to expand widely as the true costs of de novo production
are increasingly integrated into the prices of goods. Here, CO2 recycling constitutes another vari-
able to integrate, with technological solutions being developed to achieve not only the mitigation of
atmospheric CO2 , but also its valorization and recycling into valuable products either by chemical
or by biotechnological means and by direct photosynthesis-mediated capture. Biochar obtained by
the pyrolysis of biomass notably represents a very attractive method for sequestering or recycling
CO2, with an estimated potential of fixing more than 10% of the current anthropogenic emissions
of this greenhouse gas. Recycling alone, however, is unlikely to suffice, and additional changes
will be necessary. This is where biotechnology has a major role to play to leverage the full poten-
tial of photosynthesis and biomass for sustainable energy and commodity chemicals production
to enable the production of the goods necessary for modern life, including not only bioethanol or
biodiesel but also sustainable chemical building blocks to complement conventional petrochemical
processing. The coming of age of the technology of photovoltaic power backed up by the electric-
ity generation potential of nuclear energy, which is still required for a few more decades but with
the Chernobyl and Fukushima catastrophies serving as warnings, is enabling electricity to become
a ‘universal energy currency’. Notably, the potential of photovoltaic power would be decupled by
deregulating and decentralizing energy production thereby enabling off-grid and on-grid electricity
Preface xxxv
management. Here, on-grid power integrates into national total factor productivity, while off-grid
power permits the harnessing of individual investments.
A lesson from history is that energy transitions take decades. This notwithstanding, a new tran-
sition is now urgently required to avoid the threat of experiencing a requiem for the natural world
we have today and to which humans and their societies have adapted for thousands of years. The
litmus test is whether the industrial world can evolve and achieve the synthesis of global trade with
local development while maximizing recycling and minimizing environmental impact. This would
represent the coming of age of a ‘hypermodern-capitalism’ characterized by accelerated changes
to sense and respond to trends and competition with the objective of maximizing economic and
social outcomes by optimizing the production function in terms of both local and global parame-
ters in parallel. This might call for a revisit of the balance between regulation and deregulation on
the one hand, and of corporate sustainability responsibility coupled with individual sustainability
responsibility on the other.
The book Green Energy to Sustainability: Strategies for Global Industries is structured as four parts
to revisit the green energy business and highlight critical potential and strategic directions for its
future development.
In Part I, elements of the structure of the energy business are described that complement or pro-
vide critical updates to the chapters published in the first volume Biomass to Biofuels: Strategies
for Global Industries that was published a decade ago. Whereas multiple parameters have evolved
in this timeframe and notably the increasing rates of burning of fossil fuels and the increasing
severity of the impacts of global warming, what has remained as a constant is the link between
energy use and gross domestic product (GDP) growth. The opening chapter in this section thus
examines in detail the relationship between economic growth and the global energy demand, with
this link being further explored in terms of greenhouse gas emissions and the conditions that need
to be met to achieve the appropriate energy transition towards a decarbonization of the economy.
Strategic and operational considerations are also visited to propose an implementation roadmap
as well as measures to monitor progress along the trajectory of the greening of the global econ-
omy via integrated assessment and decision-making in transition processes. The critical question
of the national energy mix is subsequently explored through the lens of the Japanese economy
post-Fukushima, analysing particularly the measurable impacts of two complementary strategies,
namely the National Energy Strategy and the National Energy and Environment Strategy for Tech-
nological Innovation Towards 2050, implemented by the Japanese government to sustain economic
growth in an environmentally-conscious approach. This analysis is particularly instructive as the
policies at play aim at enhancing energy efficiency and clean energy deployment with the lead-
ing philosophy of meeting in parallel economic growth objectives and goals of greenhouse gases
emission in a context of the shutdown of nuclear plants. The deployment and green energy tech-
nology in China and in emerging countries is discussed in detail with an emphasis on Africa,
South East Asia, and South America, since although these jurisdictions are committed to advanc-
ing investments in green energy, they are confronted with very different driving forces and hurdles,
perhaps best exemplified by the contrast between China’s massive carbon footprint to power the
phenomenal economic growth it experienced in the past two decades and sub-Saharan Africa’s
still emerging economic development. Through the lens of energy needs, energy mix, and energy
policies, intrinsic roadmaps for greening of these economies are delineated. In a forward-looking
chapter, the development of solar energy generation technologies and global production capacities
are reviewed, progressing from the current state-of-the-art of photovoltaic cell science to global
solar energy production capacity, with the journey highlighting advantages of grid integration ver-
sus point-of-production use. The production of sustainable aviation fuel is discussed in a separate
xxxvi Preface
chapter in which recent trends and the driving forces behind the growing biojet fuel market, as
well as opportunities for implementing green chemistry principles and practices are highlighted.
Transportation is further discussed through the lens of the environmental impact of pollution and
pollution-prevention in the automotive industry and particularly in the automotive manufacturing
industry, which has a complex upstream and downstream supply chain. The lessons learned from
the manufacturing of combustion engine-powered vehicles are important lessons for a transition to
fully electric vehicles and notably for very large-scale battery manufacturing. This section closes on
an assessment of the global demand for biofuels and biotechnology-derived commodity chemicals.
Part II is centred on the technologies and practices of chemicals and transportation fuels from
biomass. In the opening chapter of this section, the technologies enabling the production of chem-
icals from biomass are highlighted, particularly focusing on platform chemicals that serve as inter-
mediaries in the synthesis of more complex compounds and notably for manufacturing a range of
chemicals and materials including a plethora of plastics, the use of which permeate virtually every
aspect of modern life. Genetic engineering techniques to develop performing microbial workhorses
to complement petrochemistry by biotechnology-enabled C2-C6 chemistry are reviewed, with a
focus on metabolic engineering techniques to develop superior microbial strains characterized by
increased yields, increased ranges of substrates, and reduced sensitivities to growth inhibitors as
well as reduced by-product formation. Scientific advances in the industrial-scale production of bio-
fuels from seaweeds and microalgae are summarized in a technical chapter in which the main
species that are being developed as biofuels producers are detailed. The major hurdles for reaching
cost-effective biofuels generation from microalgae and seaweeds are subsequently discussed and
forthcoming milestones in technology development to reach economic feasibility are proposed.
Advanced fermentation technologies to achieve the conversion of biomass to ethanol by organisms
other than yeasts are furthermore exemplified by the case of recombinant Escherichia coli though an
analysis of the relative advantages of this facultative anaerobe as a novel production workhorse as
well as hurdles to its industrial-scale implementation. The potential of strictly anaerobic bacteria is
in turn discussed through revisiting biotechnological strains of the genus Clostridium and their pro-
cess engineering for enabling cost-effective energy generation. In this chapter both the history of the
use of these organisms for acetone/butanol/ethanol (ABE) production and the economic modelling
of the ABE fermentation are integrated. The latest advances in the production of fuel ethanol pro-
duction from lignocellulosic biomass using recombinant yeasts are presented in parallel, including
the liquefaction and gasification of lignocellulosic materials, with the view of identifying techno-
logical opportunities to reduce the production costs of cellulosic ethanol. Advances in the catalysis
of biomass and its saccharification are explored in a chapter where the latest progress made in
biomass pre-treatment and hydrolysis technologies, including dilute sulfuric acid, sodium hydrox-
ide, ammonia, and combined chemical as well as enzymatic treatments are discussed. The question
whether generic pre-treatments exist that can be applied to most biomass sources, or whether
tailor-designed pre-treatments are needed, is addressed particularly via a review of the various
growth inhibitors that are generated during the pre-treatment and hydrolysis steps of biomass
and potential technical solutions to mitigate their negative economic impacts. Starting from this
review, a path to develop more robust cultures using microbial genetic techniques or adaptation
techniques is suggested. To ensure that the net sustainable value of manufacturing processes for
renewable chemicals is positive, life cycle assessments of biofuels and green commodity chemicals
are proposed, focusing on biofuels. Recommendations to optimize the life cycle of such sustainable
chemicals appear in the watermark of the chapter, including notably water usage, fossil fuel usage,
and pesticide usage as appropriate life cycle assessments requiring an ongoing understanding of
Preface xxxvii
the supply chain, systems boundaries, displacement effects, direct and indirect effects, as well as
the broader impacts that these effects have on wider sustainability issues.
Part III constitutes a brief overview of sustainable technologies to produce useful gases and the
market potential of these gases. The biotechnological production of fuel hydrogen and its market
deployment is first discussed, given that hydrogen represents an important option fuel for a clean
automotive industry. Moreover, the deployment of biogas production technologies and production
capacity in emerging countries is described. Remarkably, in emerging countries these technologies
can essentially be deployed in greenfield projects without having to retrofit existing infrastructures
albeit this sometimes implies conditions of limited general total factor productivity. Nonetheless,
proactive efforts have been deployed and significant manufacturing capacity is increasingly being
validated in many of these countries. Details of hydrogen production by algae are presented to
identify the areas of greatest innovation need. Here, innovating cost-effective photoreactor designs
appear to be the most critical success factor. Methane represents another gas with tremendous
economic potential and notably as a renewable fuel. Approaches to enhance methane production
from microalgae biomass are thus also reviewed, including pre-treatment methods and anaerobic
co-digestion processes.
In Part IV, perspectives are presented to integrate what has been learnt from the preceding
chapters and to highlight the potential and challenges of a sustainable economy. A first crit-
ical consideration is how to implement the biorefinery vision to displace and to complement
where conventional petrochemistry makes sense. Integrated biorefineries for the production
of bioethanol, biodiesel, and other commodity chemicals are revisited in terms of their key
technologies and processes as well as the portfolio of products that make them economically
competitive. Primary raw materials of the biorefinery of the future are lignocellulosic crops. These
materials are reviewed in light of an economic lens of analysis and how they, or their underlying
agricultural practices, could be enhanced in order to maximize their economic efficiency for
bioenergy generation. Exploring downstream the bioenergy value chain, industrial waste valoriza-
tion applied to the case of biofuels is also revisited, using food waste recycling as a key example of
the potential of recycling technologies applied to high volumes. In the specific case of agricultural
waste, cost-effective pre-treatment and hydrolysis methods remain particularly critical to convert
these into sugar monomers. The food manufacturing sector is used here to illustrate the various
positive impacts of the deployment of pollution prevention, sustainable energy generation, and
other sustainable development strategies. However, the implementation of a sustainable economy
enabled by green energy requires appropriate vectors for financial investment. An issue of large
volume biomass-to-energy or biomass-to-chemicals projects is that they typically require high
initial capital expenditures, have relatively long periods of break-even returns, and bear various
limitation such as the seasonality of primary raw materials or supply risks; in addition, the
competition with established petrochemical processes remains fierce. Financing strategies for sus-
tainable energy production plants could include green banking and sustainable finance methods
that are characterized by their factoring in environment risk and social burdens. Corporate social
responsibility and corporate sustainability responsibility are furthermore discussed as powerful
forces of change, the influence of which goes beyond the impact of public advocacy in changing
business models or the increasing deployment of cash-generating waste recycling programmes,
in that they already permeate management practices of today in leading companies given their
measurable impacts on the bottom line of businesses. The closing chapter explores the transition
of the industrial world that was inherited from the Industrial Revolution and is thus characterized
by compounding carbon budgets to a new economy where the production function and economic
xxxviii Preface
comparative advantages on the one hand include the social cost of carbon in the production and
transport of goods, and on the other deploys radical innovation to optimize operations via novel
practices ranging from artificial intelligence to run smart cities, to electric cars with electricity as
a universal high quality energy currency, generated and available on-grid as a component of total
factor productivity as well as off-grid as a marker of both individual sustainability responsibility
and of the re-localizing of the production function. This renewed impact of local production in the
context of globalized trade could pave the way to a hyper-modern capitalism in which the magic
hand of the market senses, responds, and swiftly adapts to maximize the production function while
maintaining locally high quality of life and the global climate.
Alain A. Vertés
Basel, Switzerland
Nasib Qureshi
Peoria, IL, USA
Hans P. Blaschek
Urbana-Champaign, IL, USA
Hideaki Yukawa
Tokyo, Japan
1
Part I
Structure of the Energy Business

3
Economic Growth and the Global Energy Demand

Jürgen Scheffran 1 , Miriam Felkers 1 and Rebecca Froese 1,2
1
Research Group Climate Change and Security, Institute of Geography, Center for Earth System Research and Sustainability,
University of Hamburg, 20144 Hamburg, Germany
2
Research Group Landuse Conflicts, Institute of Environmental Sciences and Peace Academy Rhineland Palatinate, University of
Koblenz-Landau, 76829 Landau, Germany
CHAPTER MENU
Historical Context and Relationship Between Energy and Development, 3

Conceptual Framework for Pathways of Energy Use, 6
World Population Trends and Prospects, 7
Gross Domestic Product (GDP) and Economic Growth, 8
Global Energy Development, 11
Global Emissions of Greenhouse Gases, 14
Linkages Between Kaya Factors, 16
Development of Energy Investment, 28
Conditions for Energy Transition and Decarbonization, 31
Perspectives, 37
Acknowledgments, 38
References, 38
1.1 Historical Context and Relationship Between Energy

and Development
Energy is the driving force of all natural processes and a condition for the development of life on
earth as well as for human society and its economic growth. From its origin, the character of energy
is expressed by conceptions rooted in both the natural-physical world and in the human-social
world. According to the Greek term, energeia (activity, reality) is an ‘effecting force’ that brings
about the transition from possibility to reality. Aristotle saw energeia in connection with activ-
ity, action, and power. Later, Wilhelm von Humboldt established the relationship between energy
and conscious human activity, and Leibniz spoke of the ‘living force’ (vis viva) which is preserved
(Mittelstraß 1984).
In the course of the physical confinement of the energy concept and the distinction from the con-
cept of force, energy has been regarded as an observable physical quantity to measure the motion
of material bodies and as an acting force to implement the transition from possibility to reality. The
theorem on the conservation and conversion of energy formulated in the second half of the nine-
teenth century proved that it is possible to convert different forms of energy (mechanical, elastic,
Green Energy to Sustainability: Strategies for Global Industries, First Edition.

Edited by Alain A. Vertès, Nasib Qureshi, Hans P. Blaschek and Hideaki Yukawa.
© 2020 John Wiley & Sons Ltd. Published 2020 by John Wiley & Sons Ltd.
4 1 Economic Growth and the Global Energy Demand
magnetic, electrical, chemical, heat, gravitational, and nuclear energy). While the total quantity of
energy is not lost, but retained in each sequence of conversions, the quality and usability of energy
declines with each stage. Following basic laws of thermodynamics, energy flows from a state of
higher order to one of lower order where its entropy is increasing. Against this gradient, living
organisms can maintain a dynamic equilibrium of flows by a continuous energy supply from the
outside as provided by sunlight and food, or by control over other energy sources. Without this
influx of energy, the order of living organisms disintegrates, and ultimately, they die.
The physical definition of energy as the ability to perform work offers a direct link into the human
world. The potential work contained in natural processes is converted into actual work, affecting
human values and shaping human interactions. Work is often associated with planned human
activity directed towards goals which can be the satisfaction of needs or the maximization of profit
and income. As an essential component of work, energy is becoming a factor of economic produc-
tion, a measure of society’s performance, a prerequisite for prosperity and satisfaction of needs, but
also a condition for growth, power, and violence. The term ‘power’ has a wide range of meanings,
from physical power to political power, also as an important instrument for empowering people
(Scheffran 2002).
For human beings, energy appears in two forms: energy as a driver of the natural metabolism;
and energy in the form of technical mechanisms that convert the energy available in nature to
make it usable for human needs. Energy production and consumption is ambivalent: on the one
hand, it is a prerequisite for human prosperity, on the other it affects the social and natural environ-
ment, with sometimes considerable risks for humans and nature. In the course of history, humans
have succeeded in accessing ever greater sources of energy for their own usage to serve their own
interests and develop societal structures. In long historical perspectives technological waves in agri-
culture and industrialization have been instrumental in shaping the modern developed world. Four
historical periods can be distinguished regarding the forms of energy use (Sieferle 1981):
1. In the solar energy system of hunters and gatherers, people derive as much energy from their
ecological niches as these can deliver sustainably, keeping the material cycles closed.
2. The sun was also the only source of energy in the modelled energy system of agrarian societies
after the so-called ‘Neolithic revolution’ 10 000 years ago, when the energy flow was used in a
much more focused way. This applied to the fields of agriculture, forestry, cattle farming and
fishing which largely relied on the muscle power of humans and animals as well as the use
of plant and animal biomass and, to a lesser degree, on water and wind power. In Europe, in
the eighteenth and nineteenth centuries, the limits of the energetic capacity were reached by a
growing human population and its rising demands.
3. The fossil energy system of the industrial society: Compared to the traditional solar energy system,
the exploitation of fossil sources of energy (coal, petroleum, natural gas) accumulated during
millions of years of Earth history, allowed humanity to multiply its energy consumption (EC) by
a factor of more than 16, from 26 EJ in 1850 to 432 EJ in 2000 (Smil 2010; EIA 2016). This unique
treasure of nature enabled the rapid growth of the industrial revolution but may be irretrievably
exhausted in a few decades to centuries. The wasteful use of energy mobilized vast amounts
of resources, ploughing through the surface of the Earth. It accumulated products of all kinds,
released novel chemical substances, changed and destroyed ecosystems, exterminated a number
of species, and polluted the world’s atmosphere, oceans, and soils (Sieferle 1981).
4. Post-industrial sustainable development in the Anthropocene: Ultimately humanity affected the
whole Earth system on a scale justifying a new geological epoch, the Anthropocene (Crutzen
and Stoermer 2000). Humans are exceeding their footprint and population grows at a speed and
intensity that is not sustainable and tends to collide with the planetary boundaries and carrying
1.1 Historical Context and Relationship Between Energy and Development 5
capacities of nature (Rockstrom et al. 2009). The restraints on conventional energy supplies and
the limited absorption capacity of the earth’s atmosphere for emissions from the combustion
of fossil energy sources foster the need for a transformation of the industrial production and
lifestyle. The debate on the ‘limits to growth’ in the 1970s (Meadows et al. 1972), and on sustain-
able development in the 1980s and 1990s (WCED 1987) has triggered a wave of Earth politics
(von Weizsäcker 1994) to protect the planet’s integrity, notably the Rio Summit, the Sustainable
Development Goals (SDGs), the quest for a sustainable energy transition and a ‘Great Transfor-
mation’ towards a decarbonization of the energy system.
The current situation in the energy sector is characterized by a growing energy demand
combined with declining reserves, North–South gaps in energy supply, environmental risks and
climate change, and geopolitical conflict potential due the dependency on fossil and nuclear
energy sources. Given the steady increase in energy consumption due to population and consump-
tion growth, the limits of the availability of cheap non-renewable primary energy carriers such as
oil, natural gas and uranium are foreseeable, which are expected to last for a couple of decades
at the expected usage rates. Although large coal reserves are still available, their risks and costs
could undermine their competitiveness. During the twenty-first century, high demands for energy
will encounter various problems of fossil and nuclear energy supplies, widening the gap between
human needs and the supply of affordable and responsible energy.
Decoupling is understood as creating more economic wealth per resource unit, thus diminishing
the input-to-output ratio. There is some evidence that global resource consumption has risen more
slowly than gross domestic product (GDP), as world GDP grew by a factor of 23 in the twentieth
century and resource use rose by a factor of eight (UNEP 2011). It is subject to debate whether it
is possible to decouple economic growth from energy consumption. Energy intensity (energy used
per unit of GDP) has declined in all developed and large developing countries, mainly due to tech-
nology, changes in economic structure, the mix of energy sources, and changes in the participation
of inputs such as capital and labour used (IPCC 2014a,b). Newman (2017) suggests that the ‘decou-
pling of fossil fuels from economic growth has not been imaginable for most of the industrial era
but is now underway’.
Moreau and Vuille (2018) found that almost all members of the European Union have decou-
pled since 2005 as measured by a ‘steady decline in energy intensity, the ratio of final energy
consumption and gross domestic product. Economic growth, energy efficiency and structural
changes have all contributed to changes in energy intensity of economic activities at the national
level’. The authors compare the energy intensities with and without embodied energy in trade
(which has reached 81% of final energy consumption in economic activities) and show that
‘decoupling is more virtual than actual’ (Moreau and Vuille 2018). Sorrell and Ockwell (2010)
summarize the controversy: ‘Orthodox economics assumes that the rebound effects from energy
efficiency improvements are small and that decoupling is both feasible and relatively cheap. In
contrast, ecological economics suggests that rebound effects can be large and that decoupling
is both difficult and expensive. At present, there is insufficient evidence to demonstrate which
perspective is correct’. For the future, ‘resource productivity increases as high as 5–10-fold are
already available’ (von Weizsäcker et al. 2014).
While some reduction of coupling between economic growth and energy consumption is under-
way, largely due to efficiency gains in industrialized countries, it is outstripped by population
growth and the attempt of the Global South to catch up in development. In the Western industrial-
ized countries, the standard of living has so far been associated with comparatively higher energy
efficiency and energy consumption per capita than in the Global South that has lower economic
output per energy unit (IPCC 2014a). In some countries, available energy flows are below the
Another random document with
no related content on Scribd:
— Jos sinä tahdot puhua kanssani jostakin, niin ole hyvä ja vaihda
puheenainetta, — sanoi hän yhtäkkiä.
— Kas tässä annan muistaessani sinulle kirjeen, — lausui Aljoša

arasti, otti taskustaan Lisen kirjeen ja ojensi sen hänelle. He sattuivat
juuri tulemaan lyhdyn kohdalle. Ivan tunsi heti käsialan.
— Ahaa, tämä on tuolta reuhtovalta lapselta! — alkoi hän nauraa

vihaisesti, ja kirjekuorta avaamatta hän yhtäkkiä repi kirjeen palasiksi
ja viskasi tuuleen. Paperipalat lensivät eri tahoille.
— Ei ole vielä kuudenkaantoista vuoden ikäinen luullakseni, ja jo

tarjoutuu! — lausui hän halveksivasti harpaten taas eteenpäin pitkin
katua.
— Miten tarjoutuu? — huudahti Aljoša.
— Tietäähän sen, miten epäsiveelliset naiset tarjoutuvat.
— Mitä sinä, Ivan, mitä sinä? — alkoi Aljoša surullisesti ja tulisesti

puolustaa. — Hän on lapsi, sinä loukkaat lasta! Hän on sairas, hän
on itse hyvin sairas, hänkin kenties on tulemassa mielenvikaiseksi…
Minä en voinut olla antamatta sinulle hänen kirjettään… Minä
päinvastoin tahdoin saada kuulla sinulta jotakin… pelastaakseni
hänet.
— Ei sinulla ole mitään kuultavaa minulta. Jos hän on lapsi, niin

minä en ole lapsenpiika. Ole vaiti, Aleksei. Älä jatka. Minä en edes
ajattele sitä.
Molemmat olivat taas hetkisen vaiti.

— Hän rukoilee nyt koko yön Jumalan Äitiä, jotta tämä osoittaisi
hänelle, miten hänen on huomenna oikeudessa meneteltävä, —
alkoi Ivan taas yhtäkkiä puhua jyrkästi ja ilkeästi.
— Tarkoitatko… Katerina Ivanovnaa?
— Tarkoitan. Onko hänen esiinnyttävä Mitenjkan pelastajana vaiko

turmioon syöksijänä? Sitä hän rukoilee, että hänen sielunsa
valaistaisiin. Hän itse, näettekö, ei vielä tiedä, ei ole ennättänyt
valmistautua. Hänkin pitää minua lapsenhoitajana, tahtoo, että minä
tuudittaisin häntä!
— Katerina Ivanovna rakastaa sinua, veljeni, — lausui Aljoša

surullisen tunteen vallassa.
— Kenties. Mutta minä en välitä hänestä.
— Hän kärsii. Miksi sinä sitten puhut hänelle… toisinaan…

sellaisia sanoja, että hän toivoo? — jatkoi Aljoša arasti nuhdellen. —
Minähän tiedän, että sinä olet antanut hänelle toivoa, suo anteeksi,
että puhun näin, — lisäsi hän.
— Minä en voi tässä menetellä niinkuin pitäisi, katkaista välit ja

sanoa hänelle suoraan! — lausui Ivan äkäisesti. — Täytyy odottaa,
kunnes murhaajalle on annettu tuomio. Jos minä rikon välit hänen
kanssaan nyt, niin hän kostaakseen minulle huomenna syöksee
turmioon tuon heittiön oikeudessa, sillä hän vihaa häntä ja tietää
vihaavansa. Tässä on kaikki valhetta, valhe valheen päällä! Nyt, kun
en vielä ole rikkonut välejä hänen kanssaan, hän yhä vielä toivoo
eikä tahdo syöstä turmioon tuota petoa, koska hän tietää, kuinka
innokkaasti minä haluan pelastaa sen onnettomuudesta. Ja milloin
langenneekaan tuo kirottu tuomio!
Sanat »murhaaja» ja »peto» tekivät kipeätä Aljošan sydämelle.
— Miten hän sitten voi syöstä turmioon veljemme? — kysyi hän

ajatellen Ivanin sanoja. — Mitä sellaista hän voi todistaa, joka
suorastaan voisi tuhota Mitjan?
— Sinä et vielä tiedä sitä. Hänellä on käsissään eräs asiapaperi,

Mitjan omakätisesti kirjoittama, joka matemaattisesti todistaa, että
Mitja on tappanut Fjodor Pavlovitšin.
— Se on mahdotonta! — huudahti Aljoša.
— Kuinka niin? Minä olen itse lukenut sen.
— Sellaista asiapaperia ei voi olla olemassa! — toisti Aljoša

tulisesti. — Ei voi olla, sillä hän ei ole murhaaja. Ei hän ole tappanut
isää, ei hän!
Ivan Fjodorovitš pysähtyi yhtäkkiä.
— Kuka sitten on murhaaja teidän mielestänne, — kysyi hän

näennäisen kylmästi, ja kysymyksen sävyssä tuntui jotakin
ylimielistä.
— Sinä itse tiedät kuka, — lausui Aljoša hiljaa ja vakuuttavasti.
— Kuka? Onko se tuo satu mielenvikaisesta idiootista,

kaatuvatautisesta? Smerdjakovista?
Aljoša tunsi yhtäkkiä koko ruumiinsa vapisevan.
— Sinä itse tiedät kuka, — pääsi häneltä voimattomasti. Hän oli

tukehtua.
— Mutta kuka, kuka? — huudahti Ivan melkein raivoisasti. Koko
hänen itsehillitsemiskykynsä oli yhtäkkiä kadonnut.
— Minä tiedän vain yhden asian, — lausui Aljoša edelleenkin

melkein kuiskaten, — isää et sinä ole tappanut.
— »Et sinä!» Mitä on tuo »et sinä!» — tyrmistyi Ivan.
— Et sinä ole tappanut isää, et sinä! — toisti Aljoša lujasti.
Noin puoli minuuttia kesti äänettömyyttä.
— Tiedänhän minä itsekin, etten sitä ole tehnyt minä, sinä

hourailet! — lausui Ivan kalpeana ja vääristäen suunsa nauruun. —
Hän aivan kuin tunki katseensa Aljošaan. Molemmat seisoivat taas
lyhdyn luona.
— Ei, Ivan, sinä olet itse sanonut itsellesi useita kertoja, että sinä
olet murhaaja.
— Milloin minä olen sanonut?… Minä olen ollut Moskovassa…

Milloin minä olen sanonut? — sopersi Ivan sekaantuen kokonaan.
— Sinä olet sanonut tätä itsellesi monta kertaa, kun olet jäänyt
yksiksesi näitten kauheitten kahden kuukauden aikana, — jatkoi
Aljoša hiljaa ja selvästi kuten ennenkin. Mutta hän puhui aivan kuin
ulkopuolelta itseään, aivan kuin ei puhuisi omasta tahdostaan, vaan
tottelisi jotakin vastustamatonta käskyä.
— Sinä olet syyttänyt itseäsi ja tunnustanut itsellesi, ettei murhaaja

ole kukaan muu kuin sinä. Mutta et sinä ole tappanut, sinä erehdyt,
et sinä ole murhaaja, kuuletko minua, et sinä! Minut on Jumala
lähettänyt sanomaan sinulle tämän.
Molemmat olivat vaiti. Kokonaisen pitkän hetken kesti tätä
äänettömyyttä. He seisoivat kumpikin ja katsoivat koko ajan
toistensa silmiin. Molemmat olivat kalpeat. Yhtäkkiä alkoi Ivanin koko
ruumis vapista, ja hän tarttui lujasti Aljošan olkapäähän.
— Sinä olet ollut luonani! — kuiskasi hän hampaitaan kiristellen.

— Sinä olet ollut minun luonani, kun hän tuli… Tunnusta… sinä näit
hänet, näit?
— Kenestä sinä puhut… Mitjastako? — kysyi Aljoša aivan

ymmällä.
— En hänestä, piru vieköön pedon! — karjaisi Ivan raivoissaan. —

Etkö sinä tiedä, että hän käy luonani? Kuinka sinä olet saanut sen
tietää, sano!
— Kuka hän? Minä en tiedä, kenestä sinä puhut, — sopersi Aljoša

jo pelästyneenä.
— Ei, sinä tiedät… kuinka sinä muuten olisit… on mahdotonta,

ettet sinä tietäisi…
Mutta yhtäkkiä hän aivan kuin hillitsi itsensä. Hän seisoi ja näytti
miettivän jotakin. Omituinen nauru vääristi hänen huuliaan.
— Veli, — alkoi Aljoša taas värisevällä äänellä, — minä sanoin

sinulle tämän siksi, että sinä uskot minun sanaani, minä tiedän sen.
Minä sanoin sinulle koko elämäsi ajaksi tämän sanan: et sinä!
Kuuletko, koko elämän ajaksi. Ja Jumala pani tämän minun sieluuni,
että sanoisin sen sinulle, vaikka sinä siitä hetkestä alkaen koko ikäsi
vihaisit minua…
Mutta Ivan Fjodorovitšin näytti onnistuneen jo täydelleen hillitä
itsensä.
— Aleksei Fjodorovitš, — lausui hän kylmästi naurahtaen, —

profeettoja ja kaatuvatautisia minä en siedä, varsinkaan en Jumalan
lähettejä, sen te tiedätte erinomaisen hyvin. Tästä hetkestä alkaen
katkaisen kaikki välit kanssanne ja luultavasti ainaiseksi. Pyydän
teitä heti paikalla, tässä kadunkulmauksessa, jättämään minut. Ja
tätä sivukatuahan te pääsette asuntoonnekin. Varokaa erikoisesti
käymästä luonani tänään! Kuuletteko?
Hän kääntyi ympäri ja lähti varmoin askelin kulkemaan suoraan

eteenpäin katsahtamatta enää taakseen.
— Veli, — huudahti Aljoša hänen jälkeensä, — jos sinulle tänään

tapahtuu jotakin, niin ajattele ennen kaikkea minua!…
Mutta Ivan ei vastannut. Aljoša seisoi kadunristeyksessä lyhdyn

luona siihen asti kuin Ivan kokonaan hävisi pimeään. Sitten hän
kääntyi ja lähti hitaasti kulkemaan kotiinsa sivukatua pitkin. Hän ja
Ivan Fjodorovitš asuivat eri paikoissa: ei kumpikaan heistä tahtonut
asua Fjodor Pavlovitšin tyhjäksi jääneessä talossa. Aljoša oli
vuokrannut kalustetun huoneen eräältä pikkuporvariperheeltä; Ivan
Fjodorovitš taas asui jokseenkin kaukana hänestä ja oli vuokrannut
tilavan sekä verraten upean asunnon erään varakkaan
virkamiehenlesken taloon kuuluvasta sivurakennuksesta. Mutta
häntä palveli koko sivurakennuksessa ainoastaan hyvin vanha, aivan
kuuro ja ankaraa jäsenkolotusta poteva eukko, joka kävi
makaamaan kello kuusi illalla ja nousi kello kuusi aamulla. Ivan
Fjodorovitš oli näinä kahtena kuukautena tullut aivan omituisen
vähän vaativaksi ja jäi hyvin mielellään aivan yksikseen. Sen
huoneenkin, jossa hän asui, hän siisti itse, ja asuntonsa muissa
huoneissa hän harvoin edes kävi. Tultuaan talonsa portaille ja jo
tartuttuaan soittokellon kädensijaan hän pysähtyi. Hän tunsi koko
ruumiinsa vapisevan vihasta. Hän jätti yhtäkkiä soittokellon rauhaan,
sylkäisi, käännähti takaisin ja lähti taas kiireesti kulkemaan aivan
toiseen, päinvastaisella suunnalla olevaan päähän kaupunkia, parin
virstan päähän asunnostaan, pienen pieneen, kallistuneeseen,
hirsistä rakennettuun taloon, jossa astui Maria Kondratjevna, Fjodor
Pavlovitšin entinen naapuri, joka oli käynyt Fjodor Pavlovitšin
keittiössä lientä hakemassa ja jolle Smerdjakov silloin oli laulanut
laulujaan sekä soittanut kitaraa. Entisen talonsa hän oli myynyt ja
asusti nyt äitinsä kanssa mökin tapaisessa rakennuksessa, ja sairas,
melkein kuoleva Smerdjakov oli aivan Fjodor Pavlovitšin kuolemasta
saakka asunut heillä. Tämänpä luo Ivan Fjodorovitš nyt suuntasi
kulkunsa erään äkillisen ja vastustamattoman ajatuksen johtamana.
6.
Ensimmäinen keskustelu Smerdjakovin kanssa
Ivan Fjodorovitš meni nyt jo kolmannen kerran Smerdjakovin luo

sen jälkeen kuin oli palannut Moskovasta. Ensimmäisen kerran
katastrofin jälkeen hän oli nähnyt Smerdjakovin ja puhunut tämän
kanssa heti tulopäivänään, sitten käynyt hänen luonaan vielä kerran
kahden viikon kuluttua. Mutta tämän toisen kerran jälkeen hän oli
lakannut käymästä Smerdjakovin luona, niin että hän nyt ei ollut yli
kuukauteen nähnyt häntä eikä kuullut hänestä juuri mitään. Ivan
Fjodorovitš oli palannut Moskovasta vasta viidentenä päivänä isänsä
kuoleman jälkeen, niin että hän ei ollut nähnyt tätä ruumiina:
hautajaiset olivat olleet hänen tulonsa edellisenä päivänä. Syynä
Ivan Fjodorovitšin viivästykseen oli ollut se, että Aljoša, joka ei
täsmälleen tietänyt hänen osoitettaan Moskovassa, oli, kun hänen oli
lähetettävä sähkösanoma, turvautunut Katerina Ivanovnaan, mutta
tämä, joka ei myöskään ollut täysin selvillä osoitteesta, oli lähettänyt
sähkösanoman sisarelleen ja tädilleen otaksuen, että Ivan
Fjodorovitš; heti Moskovaan saavuttuaan pistäytyy näitten luona.
Mutta Ivan Fjodorovitš oli käynyt näitten luona vasta neljäntenä
päivänä tulonsa jälkeen ja sähkösanoman saatuaan tietysti heti suin
päin rientänyt kaupunkiimme. Täällä hän oli ensimmäiseksi tavannut
Aljošan, mutta keskusteltuaan tämän kanssa hän oli ollut hyvin
hämmästyksissään siitä, että tämä ei edes tahdokaan epäillä Mitjaa,
vaan viittaa suorastaan siihen, että Smerdjakov on murhaaja, mikä
oli aivan ristiriidassa muitten kaupungissamme vallitsevien
mielipiteitten kanssa. Tavattuaan sen jälkeen poliisipäällikön ja
prokuraattorin sekä saatuaan yksityiskohtaiset tiedot syytteestä ja
vangitsemisesta hän oli vielä enemmän ihmetellyt Aljošaa ja saanut
sen käsityksen, että tämän mielipide johtui ainoastaan äärimmäisiin
asti kiihoittuneesta veljellisestä rakkaudesta ja säälistä Mitjaa
kohtaan, jota Aljoša, kuten Ivan tiesi, suuresti rakasti. Asian puheena
ollessa sanomme tässä kerta kaikkiaan vain pari sanaa Ivanin
tunteista veli Dmitri Fjodorovitšia kohtaan: hän ei ollenkaan pitänyt
Dmitri Fjodorovitšista ja tunsi tätä kohtaan enintään sääliä, mutta
siihenkin sekaantui suurta halveksimista, joka lähenteli inhoa. Koko
Mitja, jopa tämän ulkomuotokin, oli hänestä äärettömän
vastenmielinen. Ivan paheksui Katerina Ivanovnan rakkautta Mitjaan.
Syytteeseen pantua Mitjaa hän oli sentään käynyt tapaamassa heti
samana päivänä kuin oli tullut kaupunkiin, mutta tämä käynti ei
suinkaan ollut heikontanut hänen vakaumustaan, että Mitja oli
syyllinen, vaan päinvastoin yhä vahvistanut sitä. Hän oli silloin
nähnyt veljensä levottomana, sairaalloisen kiihtyneenä. Mitja oli
puhunut paljon, mutta ollut hajamielinen ja hypännyt asiasta toiseen,
puhunut hyvin jyrkässä äänilajissa, syyttänyt Smerdjakovia ja ollut
hyvin sekava. Kaikkein enimmän hän oli puhunut niistä
kolmestatuhannesta, jotka vainaja oli häneltä »varastanut». »Rahat
ovat minun, ne olivat minun», oli Mitja vakuuttanut; »jos minä
olisinkin ne varastanut, niin olisin tehnyt oikein:». Niitä
todistuskappaleita, jotka osoittivat hänet syylliseksi, hän ei juuri
ollenkaan ollut kieltänyt, ja jos hän tosiasioista puhuessaan selittikin
näitä omaksi edukseen, niin senkin hän teki sangen sotkuisesti ja
järjettömästi eikä näyttänyt edes haluavan valaista syyttömyyttään
Ivanille tai muille, päinvastoin hän oli äkäinen, ei kiinnittänyt
huomiota syytteisiin, haukkui ja oli kiivastunut. Grigorin todistukselle,
että ovi oli ollut auki, oli hän vain halveksivasti nauranut ja
vakuuttanut, että sen oli »piru avannut». Mutta mitään täsmällisiä
selityksiä tämän tosiasian johdosta hän ei ollut voinut esittää. Olipa
hän ennättänyt tämän ensimmäisen tapaamisen aikana loukatakin
Ivan Fjodorovitšia sanomalla tälle jyrkästi, ettei ole niiden asia epäillä
ja kuulustella häntä, jotka itse vakuuttavat, että »kaikki on luvallista».
Yleensä hän oli sillä kertaa ollut hyvin epäystävällinen Ivan
Fjodorovitšia kohtaan. Kohta Mitjan kanssa puhuttuaan Ivan
Fjodorovitš olikin sitten mennyt Smerdjakovin luo.
Jo rautatievaunussa Moskovasta kiitäessään hän oli kaiken aikaa

ajatellut Smerdjakovia ja viimeistä keskusteluaan tämän kanssa
lähtöpäivänsä edellisenä iltana. Moni seikka ahdisti hänen mieltään,
moni seikka näytti epäilyttävältä. Esittäessään tutkintatuomarille sen,
mitä tiesi asiasta, Ivan Fjodorovitš oli toistaiseksi jättänyt kertomatta
tuon keskustelun. Hän oli lykännyt kaikki siihen asti kunnes tapaisi
Smerdjakovin. Tämä oli siihen aikaan kaupungin sairaalassa. Tohtori
Herzenstube ja lääkäri Varvinski, jonka Ivan Fjodorovitš tapasi
sairaalassa, vastasivat Ivan Fjodorovitšin itsepintaisiin kysymyksiin
varmasti, että Smerdjakovilla ehdottomasti on kaatuvatauti, vieläpä
olivat ihmeissäänkin kysymyksestä: »Eikö hän teeskennellyt
sairautta katastrofipäivänä?» He antoivat hänen ymmärtää, että
tämä taudinkohtaus oli tavallista ankarampikin, jatkui ja uudistui
muutaman päivän aikana, niin että potilaan henki ehdottomasti oli
ollut vaarassa, ja että vasta nyt, kun oli käytetty asianmukaisia
keinoja, saattoi varmasti sanoa, että sairas jää eloon, vaikkakin on
hyvin mahdollista (lisäsi tohtori Herzenstube), että hänen järkensä
on osittain heikentynyt, »jollei koko elämän ajaksi, niin kuitenkin
jokseenkin pitkäksi aikaa.» Ivanin kärsimättömään tiedusteluun, että
»hän siis on nyt hullu?» oli vastattu, että »sanan varsinaisessa
merkityksessä ei asian laita vielä ole niin, mutta eräitä poikkeuksia
normaalisesta tilasta on havaittavissa.» Ivan Fjodorovitš päätti itse
ottaa selville, mitä nuo epänormaalisuudet olivat. Sairashuoneessa
hänet päästettiin heti tapaamaan Smerdjakovia. Smerdjakov oli eri
huoneessa ja loikoi makuulavitsalla. Hänen vieressään oli toinenkin
makuulavitsa, jolla makasi eräs kaupungin pikkuporvareita hyvin
heikossa tilassa, aivan turvonneena vesitaudista ja ilmeisesti
valmiina kuolemaan huomenna tai ylihuomenna; hän ei voinut
haitata keskustelua. Smerdjakov irvisti epäluuloisesti, kun näki Ivan
Fjodorovitšin, ja näytti ensihetkellä muuttuvan araksi. Semmoisen
vaikutelman sai ainakin Ivan Fjodorovitš. Mutta tätä kesti vain
hetkisen, päinvastoin Smerdjakov koko muun ajan melkein
hämmästytti häntä levollisuudellaan. Heti luotuaan ensimmäisen
silmäyksen häneen oli Ivan Fjodorovitš tullut täysin vakuutetuksi, että
Smerdjakov oli hyvin sairas; hän oli hyvin heikko, puhui hitaasti ja
tuntui vaivoin voivan liikuttaa kieltään, oli kovin laihtunut ja tullut
keltaiseksi. Koko parikymmentä minuuttia kestäneen tapaamisen
ajan hän valitti päätään kivistävän ja kaikkia jäseniään kolottavan.
Hänen kuiva kuohilaannaamansa oli muuttunut omituisen pieneksi,
ohimohiukset olivat pörhistetyt, hiustöyhdön sijalla oli vain ohut
hiustupsu. Mutta siristetty ja ikäänkuin jotakin vihjaileva vasen silmä
ilmaisi, että siinä oli entinen Smerdjakov. »Viisaan miehen kanssa
kannattaa kyllä keskustella», muistui heti Ivan Fjodorovitšin mieleen.
Hän istuutui vuoteen jalkopäähän tuolille. Smerdjakov liikahdutti
kipua tuntien koko ruumistaan vuoteella, mutta oli vaiti eikä näyttänyt
enää erikoisen uteliaaltakaan.
— Voitko sinä puhua kanssani? — kysyi Ivan Fjodorovitš. —
Minä en uuvuta sinua liikaa.
— Voin varsin hyvin, — sopersi Smerdjakov heikolla äänellä.
— Onko siitä kauan, kun suvaitsitte saapua? — lisäsi hän

alentuvasti ikäänkuin rohkaistakseen hämillään olevaa vierasta.
— Tulin vasta tänään… Teidän täällä keittämäänne puuroa

pistelemään poskeeni.
Smerdjakov huokasi.
— Mitä sinä huokailet, sinähän tiesit? — sanoa tokaisi Ivan

Fjodorovitš suoraan.
Smerdjakov oli vakavasti vaiti.
— Mikäpä sitä oli tietäessä? Asia oli selvä edeltäpäin. Mutta

kuinka saattoi tietää, että he sitä sillä tavoin hoitelevat?
— Mitä hoitelevat? Älä sinä luikertele! Sinähän itse ennustit

saavasi kaatuvataudin kohtauksen heti, kun menet kellariin?
Suoraan kellariin viittasitkin.
— Oletteko te sen jo kertonut kuulustelussa? — uteli Smerdjakov

levollisesti.
Ivan Fjodorovitš suuttui yhtäkkiä.
— En, en ole vielä kertonut, mutta kerron sen ehdottomasti. Sinun

pitää, mies, selittää minulle nyt monta asiaa, ja tiedä, ystäväiseni,
että minä en anna leikkiä kanssani!
— Miksi minä sitten leikkisin sellaista leikkiä, kun koko minun

turvani on yksinomaan teissä niinkuin Herrassa Jumalassa! — lausui
Smerdjakov edelleen yhtä rauhallisesti ja vain hetkiseksi sulkien
silmänsä.
— Ensiksikin, — alkoi Ivan Fjodorovitš taas puhua, — minä tiedän,

että kaatuvatautia ei voi edeltäpäin ennustaa. Minä olen ottanut
selkoa, älä sinä kiemurtele. Päivää ja hetkeä ei voi edeltäpäin sanoa.
Kuinka sitten sinä sanoit minulle silloin edeltäpäin sekä päivän että
hetken ja puhuit vielä kellaristakin? Kuinka sinä saatoit edeltäkäsin
tietää, että putoat juuri tuohon kellariin kohtauksen tullen, jos sinä et
tahallasi teeskennellyt taudinkohtausta?
— Kellarissa oli muutenkin käytävä, vieläpä useita kertoja

päivässä, — sanoi Smerdjakov hitaasti ja kiirehtimättä. — Aivan
samoin minä kuukausi takaperin lensin alas ullakolta. Se on kyllä
ihan niin, että kaatuvatautia ei voi edeltäpäin ennustaa päivän ja
hetken suhteen, mutta aavistuksia voi aina olla.
— Mutta sinähän ennustit päivän ja hetken!

— Minun kaatuvatautiini nähden kysykää, herra, mieluummin
täkäläisiltä lääkäreiltä: oliko tautini oikeata vai eikö, eikä minun
maksa teille sen enempää puhuakaan tästä asiasta.
— Entä kellari? Kuinka sinä aavistit kellarin?
— Kylläpä te takerrutte tuohon kellariin! Silloin kun minä menin

tuohon kellariin, minä olin pelon ja epäröinnin vallassa; olin
enemmän peloissani sen vuoksi, että te olitte mennyt pois enkä minä
voinut odottaa enää kenenkään koko maailmassa minua
puolustavan. Painaudun silloin tuohon samaan kellariin ja ajattelen:
»Nyt se heti tulee, nyt se minuun iskee, kaadunko vai enkö?» Ja
tämän saman epävarmuuden johdosta tunsin äkkiä kurkussani tuon
välttämättömän kouristuksen… no, ja sitten lensin. Kaiken tämän ja
koko keskustelumme sitä ennen kanssanne, sen päivän edellisenä
iltana portilla, kun minä ilmaisin teille pelkoni ja puhuin kellarista, —
kaiken tämän minä olen seikkaperäisesti ilmoittanut herra tohtori
Herzenstubelle ja tuomari Nikolai Parfenovitšille ja he kirjoittivat
kaiken protokollaan. Ja täkäläinen tohtori, herra Varvinski, väittikin
erityisesti niin heidän kaikkien edessä, että juuri ajatuksesta se on
tullutkin, siitä juuri, nimittäin tuosta arvelusta, että »kaadunko minä
nyt vai enkö kaadu?» Silloin se tulikin. Niin he kirjoittivatkin, että juuri
tuolla tavoin sen oli täytynyt tulla, toisin sanoen yksinomaan pelosta.
Tämän lausuttuaan Smerdjakov veti syvään henkeä aivan kuin

olisi kovin uupunut.
— Sinä olet siis ilmoittanut tämän kuulustelussa? — kysyi Ivan

Fjodorovitš hieman ällistyen. Hän oli juuri aikonut pelästyttää
Smerdjakovia sanomalla ilmoittavansa heidän silloisen
keskustelunsa,
mutta nyt selvisikin, että toinen oli jo itse ilmoittanut kaiken.
— Mitä minä pelkäisin? Kirjoittakoot papereihinsa koko totisen
totuuden, — lausui Smerdjakov lujasti.
— Ja kerroitko meidän portilla tapahtuneen keskustelumme

kokonaan sanasta sanaan?
— En, en ihan sanasta sanaan.
— Mutta sanoitko myös sen, miten kehuit minulle silloin osaavasi

teeskennellä kaatuvatautia?
— En, sitä en myöskään sanonut.
— Sano minulle nyt, minkä tähden sinä silloin tahdoit lähettää

minut
Tšermašnjaan?
— Pelkäsin teidän menevän Moskovaan, ja Tšermašnja on

sentään lähempänä.
— Valehtelet, sinä itse kehoitit minua matkustamaan pois:

matkustakaa pois, sanoit, syntiä näkemästä!
— Sen minä sanoin silloin ainoastaan ystävyydestä teitä kohtaan

ja sydämellisessä uskollisuudessani, aavistaen onnettomuuden
tapahtuvan talossa, teitä säälien. Mutta itseäni säälin vielä enemmän
kuin teitä. Siksi sanoinkin: matkustakaa pois syntiä näkemästä, jotta
te olisitte ymmärtänyt, että talossa tapahtuu pahoja, ja olisitte jäänyt
puolustamaan isäänne.
— Olisit sitten sanonut sen selvemmin, hölmö! — kivahti yhtäkkiä

Ivan
Fjodorovitš.
— Kuinka minä olisin silloin voinut sanoa selvemmin? Vain pelko
puhui minussa, ja tekin olisitte voinut suuttua. Tietysti minä saatoin
pelätä, että Dmitri Fjodorovitš tekisivät jonkin skandaalin ja veisivät
nuo rahat, koska he pitivät niitä aivan itselleen kuuluvina, mutta kuka
tiesi, että asia päättyisi tuollaiseen murhaan? Ajattelin, että he
yksinkertaisesti vain anastavat ne kolmetuhatta ruplaa, jotka herralla
oli patjan alla, käärössä, mutta he tekivät murhan. Ettehän tekään
osannut sitä arvata, herra!
— Jos sinä siis itse sanot, ettei voinut arvata, niin kuinka sitten
minä saatoin arvata ja jäädä? Mitä sinä sotket? — lausui Ivan
Fjodorovitš ajatuksissaan.
— Siitähän olisitte voinut hoksata kun minä koetin lähettää teidät

Tšermašnjaan tuon Moskovan asemasta.
— Kuinka sen olisi voinut hoksata!
Smerdjakov näytti hyvin uupuneelta ja oli taas noin minuutin

verran vaiti.
— Siitä juuri olisitte voinut hoksata, että jos kerran minä koetan
taivuttaa teitä menemään Tšermašnjaan Moskovan asemasta, niin
siis haluan teidän olevan täällä mahdollisimman lähellä, sillä
Moskova on kaukana, mutta kun Dmitri Fjodorovitš tietävät teidän
olevan lähiseuduilla, niin he ovat vähemmän rohkea. Ja minuakin
olisitte voinut, jos jotakin olisi tapahtunut, nopeasti tulla suojelemaan,
sillä minä itse viittasin teille sen lisäksi Grigori Vasiljitšin sairauteen ja
siihen, että pelkäsin kaatuvatautia. Ja kun minä selitin teille ne
koputukset, joiden avulla saattoi päästä sisälle vainajan luo, ja että
Dmitri Fjodorovitš oli saanut ne minun kauttani tietää, niin ajattelin
teidän itsennekin jo arvaavan, että he aikovat tehdä jotakin, ja silloin
ette olisi lähtenyt edes Tšermašnjaan, vaan olisitte jäänyt kokonaan
tänne.
»Hän puhuu sangen täsmällisesti», ajatteli Ivan Fjodorovitš,

»vaikka mökeltääkin; mistä henkisten kykyjen häiriytymisestä
Herzenstube mahtoi puhua?»
— Sinä viekastelet edessäni, piru sinut vieköön! — huudahti hän

vihastuneena.
— Minäpä, suoraan sanoen, luulin silloin teidän arvanneen koko

asian, — vastasi Smerdjakov mitä vilpittömimmän näköisenä.
— Jos olisin arvannut, niin olisin jäänyt! — huudahti Ivan

Fjodorovitš taas tulistuen.
— No, minäpä luulin, että te hoksattuanne koko asianlaidan

matkustatte pois mahdollisimman kiireesti vain syntiä näkemästä,
jotta vain pääsisitte pakenemaan jonnekin pelastaen itsenne pelon
vallassa.
— Sinä luulit, että kaikki ovat samanlaisia pelkureita kuin sinä?
— Suokaa anteeksi, minä luulin, että tekin olitte samanlainen kuin

minä.
— Tietysti olisi pitänyt arvata, — puhui Ivan kiihtyneenä, — ja —

minä arvailinkin jotakin katalaa olevan odotettavissa sinun
puoleltasi… Mutta sinä valehtelet, taas valehtelet, — huudahti hän
muistaen yhtäkkiä jotakin: — Muistatko, kuinka sinä silloin tulit
rattaitteni luo ja sanoit: »Viisaan miehen kanssa kannattaa kyllä
keskustella.» Sinä siis olit hyvilläsi lähdöstäni, koska kehuit?
Smerdjakov huokasi vielä kerran ja toisenkin. Hänen kasvoilleen
näytti nousevan punaa.
— Jos olin hyvilläni, — lausui hän vähän läähättäen, — niin

ainoastaan siitä, että te olitte suostunut menemään Tšermašnjaan
ettekä ollut menossa Moskovaan. Sillä sehän on kuitenkin
lähempänä, mutta en minä niitä sanoja silloin lausunut teille
kehumiseksi, vaan moitteeksi. Sitä te ette käsittänyt.
— Mitenkä moitteeksi!
— Sen tähden, että te, vaikka aavistatte sellaista onnettomuutta,

jätätte isänne ettekä tahdo suojella meitä, sillä minua saatettiin aina
ruveta syyttämään noiden kolmentuhannen varastamisesta.
— Piru sinut vieköön! — kirosi Ivan taas. — Odotahan: sinä olet

siis kertonut merkeistä, noista koputuksista, myöskin
prokuraattorille?
— Olen kertonut kaikki asiat niinkuin ne ovat.
Ivan Fjodorovitš hämmästyi taas mielessään.
— Jos minä silloin jotakin ajattelin, — alkoi hän taas, — niin

ainoastaan jotakin katalaa tekoa sinun puoleltasi. Dmitri saattoi
tehdä murhan, mutta että hän varastaisi, — sitä en silloin uskonut…
Mutta sinun puoleltasi saatoin odottaa mitä kataluutta tahansa.
Itsehän sinä sanoit minulle osaavasi teeskennellä kaatuvatautiakin.
Miksi sinä sen sanoit?
— Ainoastaan vilpittömyydessäni. Enkä minä koskaan elämässäni

ole tahallani teeskennellyt kaatuvatautia, vaan sanoin sen muuten
vain, kerskaillakseni teille. Se oli vain typeryyttä. Minä pidin teistä
silloin hyvin paljon ja olin teille tuttavallinen.
— Veljeni syyttää suoraan sinua sanoen sinun murhanneen ja

varastaneen.
— Mitäpä muutakaan mahdollisuutta heillä on? — tokaisi

Smerdjakov katkerasti. — Ja kuka heitä uskoo, kun on kaikki nuo
todistuskappaleet? Oven näkivät Grigori Vasiljevitš avoimena; mitä
siis näin ollen voi väittää. Mutta mitäpä, Jumala heidän kanssaan!
He vapisevat ja koettavat pelastaa itsensä…
Hän oli hiljaa ja vaiti ja lisäsi yhtäkkiä aivan kuin harkiten:
— Se on taas sitä samaa: he tahtovat työntää syyn minun

niskaani, että se muka on minun kätteni työtä, — minä olen jo kuullut
sen, — mutta otetaanpa vaikka tuo, että minä osaan mainiosti
teeskennellä kaatuvatautia: olisinko minä sitten sanonut teille
edeltäpäin osaavani teeskennellä, jos minulla silloin todellakin olisi
ollut sellaisia aikeita teidän isänne suhteen? Jos minä jo olin aikonut
tehdä sellaisen murhan, niin voiko olla niin hölmö, että ennakolta
sanoo niin raskauttavan todistuksen itseään vastaan, vieläpä omalle
pojalle, hyväinen aika?! Näyttääkö se todenmukaiselta? Ei
semmoista voi olla, vaan aivan päinvastoin, ei kerrassaan
milloinkaan. Tätä meidän keskusteluamme nyt ei kuule kukaan paitsi
tuo Sallimus, ja jos te ilmoittaisitte prokuraattorille ja Nikolai
Parfenovitšille, niin sillä juuri voisitte lopulta minua suojella: sillä mikä
pahantekijä se on, kun ennakolta on niin vilpitön? Sen kaikki
ymmärtävät varsin hyvin.
— Kuule, — sanoi Ivan Fjodorovitš nousten paikaltaan

hämmästyneenä Smerdjakovin viimeisestä todistelusta ja lopettaen
keskustelun, — minä en ollenkaan epäile sinua ja minusta on
naurettavaakin sinua syyttää… päinvastoin olen sinulle kiitollinen
siitä, että rauhoitit minut. Minä lähden nyt, mutta pistäydyn täällä
taas. Hyvästi siihen asti, tule terveeksi. Etkö tarvitse jotakin?
— Olen hyvin kiitollinen. Marfa Ignatjevna ei ole unohtanut minua

ja auttaa kaikin tavoin, jos jotakin tarvitsen, yhtä hyväsydämisenä
kuin ennenkin. Joka päivä käyvät hyvät ihmiset katsomassa.
— Näkemiin. Muuten siitä, että sinä osaat teeskennellä, minä en

kerro… ja neuvon sinuakin olemaan siitä kertomatta, — lausui Ivan
yhtäkkiä jostakin syystä.
— Ymmärrän varsin hyvin. Ja jos te ette kuulustelussa kerro tätä,

niin minäkään en ilmaise kaikkea meidän keskustelustamme
kanssanne silloin portilla…
Nyt tapahtui niin, että Ivan Fjodorovitš lähti yhtäkkiä huoneesta ja

kuljettuaan ainoastaan kymmenkunta askelta käytävässä äkkiä tunsi,
että Smerdjakovin viimeisessä lauseessa oli jokin loukkaava ajatus.
Hän aikoi jo kääntyä takaisin, mutta tuo ajatus oli vain välähtänyt
mielessä, ja lausuen: »tyhmyyksiä!» hän poistui nopeasti
sairashuoneesta. Pääasia oli, että hän tunsi todellakin
rauhoittuneensa ja nimenomaan sen seikan johdosta, että syyllinen
ei ollut Smerdjakov, vaan hänen veljensä Mitja, vaikka olisi luullut
olevan päinvastoin. Miksi asia oli niin, — sitä hän ei tahtonut ruveta
tutkistelemaan, olipa hänestä vastenmielistäkin penkoa tunteitaan.
Oli kuin hän mahdollisimman pian olisi tahtonut jotakin unohtaa.
Sitten muutamien seuraavien päivien kuluessa hän oli tullut täysin
vakuutetuksi Mitjan syyllisyydestä, kun oli tutustunut tarkemmin ja
perusteellisemmin kaikkiin todistuskappaleisiin, jotka puhuivat tätä
vastaan. Oli aivan vähäpätöisten henkilöitten antamia todistuksia,
mutta ne olivat miltei järkyttäviä, kuten esimerkiksi Fenjan ja tämän
äidin todistukset. Perhotinista, ravintolasta, Plotnikovien puodista,
Mokrojessa olleista todistajista puhumattakaan. Pääasia oli, että
kaikki yksityiskohdat puhuivat Mitjaa vastaan. Kertomus
salaperäisistä »koputuksista» hämmästytti tutkintatuomaria ja
prokuraattoria melkein yhtä paljon kuin Grigorin todistus, että ovi oli
ollut auki. Grigorin vaimo Marfa Ignatjevna vastasi Ivan Fjodorovitšin
kyselyyn suoraan, että Smerdjakov oli maannut koko yön heillä
väliseinän takana, »ei ollut kolmea askeltakaan hänen ja meidän
vuoteemme väliä», ja vaikka Marfa Ignatjevna itse olikin nukkunut
sikeästi, niin hän oli useita kertoja herännyt Smerdjakovin
vaikerointiin: »hän vaikeroi koko ajan, vaikeroi lakkaamatta».
Puhuttuaan Herzenstuben kanssa ja ilmoitettuaan epäilevänsä,
tokko Smerdjakov ollenkaan oli mielenvikainen, sillä hänestä näytti
Smerdjakovia vaivaavan ainoastaan heikkous, Ivan sai ukon vain
hiukan hymyilemään. »Tiedättekö sitten, mitä hän nyt erikoisesti
harrastaa?» kysyi lääkäri Ivan Fjodorovitšilta. »Hän pänttää
päähänsä ranskalaisia sanoja; hänellä on tyynynsä alla vihko, johon
joku on kirjoittanut ranskalaisia sanoja venäläisillä kirjaimilla,
hehehee!» Ivan Fjodorovitš lakkasi lopulta kokonaan epäilemästä.
Veljeänsä Dmitriä hän ei enää voinut ajatellakaan tuntematta inhoa.
Yksi seikka sentään tuntui kummalliselta: että Aljoša itsepintaisesti
yhä edelleen oli sitä mieltä, että murhaaja ei ollut Dmitri, vaan
»kaiken todennäköisyyden mukaan» Smerdjakov. Ivan oli aina
tuntenut pitävänsä Aljošan mielipidettä arvossa, ja siksi hän nyt
ihmetteli Aljošaa. Omituista oli sekin, että Aljoša ei pyrkinyt
puhumaan hänen kanssaan Mitjasta eikä koskaan itse aloittanut
keskustelua hänestä, vaan ainoastaan vastaili Ivanin kysymyksiin.
Tämän oli Ivan Fjodorovitš myös tarkoin pannut merkille. Muuten
hänen mieltään kiinnitti tähän aikaan suuresti eräs aivan asiaan

Green Energy To Sustainability Blaschek Full Chapter

Uploaded by

Document Information

Original Title

Copyright

Available Formats

Share this document

Share or Embed Document

Sharing Options

Did you find this document useful?

Is this content inappropriate?

Copyright:

Available Formats

Green Energy To Sustainability Blaschek Full Chapter

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

Green Energy to Sustainability

Strategies for Global Industries

Limit of Liability/Disclaimer of Warranty

Library of Congress Cataloging-in-Publication Data applied for

Cover Design: Wiley

Set in 9.5/12.5pt STIXTwoText by SPi Global, Chennai, India

About the Editors xxi

Part I Structure of the Energy Business 1

1 Economic Growth and the Global Energy Demand 3

2 The Energy Mix in Japan Post-Fukushima 45

3 Green Energy in Africa, Asia, and South America 57

4 The Development of Solar Energy Generation Technologies and Global

4.2.2 Actual Efficiencies 79

5 Recent Trends, Opportunities and Challenges of Sustainable Aviation Fuel 85

6 The Environmental Impact of Pollution Prevention and Other Sustainable

6.4.1.2 Eco-Efficiency 122

7 The Global Demand for Biofuels and Biotechnology-Derived Commodity

Part II Chemicals and Transportation Fuels from Biomass 157

8 Sustainable Platform Chemicals from Biomass 159

8.4 4-Carbon 166

9 Biofuels from Microalgae and Seaweeds: Potentials of Industrial Scale

9.7 Perspectives 209

10 Advanced Fermentation Technologies: Conversion of Biomass to Ethanol by

11 Clostridia and Process Engineering for Energy Generation 239

12 Fuel Ethanol Production from Lignocellulosic Materials Using Recombinant

13 Enzymes for Cellulosic Biomass Hydrolysis and Sacchariﬁcation 283

14 Life Cycle Assessment of Biofuels and Green Commodity Chemicals 327

Part III Hydrogen and Methane 355

15 Biotechnological Production of Fuel Hydrogen and Its Market

15.5.2 Hydrogen Generation Market 381

16 Deployment of Biogas Production Technologies in Emerging Countries 395

17 Hydrogen Production by Algae 425

18 Production and Utilization of Methane Biogas as Renewable Fuel 447

Part IV Perspectives 465

19 Integrated Bioreﬁneries for the Production of Bioethanol, Biodiesel, and Other

19.5.13 Lactic Acid 479

20 Lignocellulosic Crops as Sustainable Raw Materials for Bioenergy 489

21 Industrial Waste Valorization: Applications to the Case of Liquid Biofuels 515

22 The Environmental Impact of Pollution Prevention, Sustainable Energy

23 Financing Strategies for Sustainable Bioenergy and the Commodity Chemicals

23.1.2 Financial Conditions at Global Level 570

24 Corporate Social Responsibility and Corporate Sustainability as Forces of

25 The Industrial World in the Twenty-First Century 613

About the Editors

Dr. Alain A. Vertès is Managing Director at NxR Biotechnologies,

Dr. Nasib Qureshi is a fellow in American Institute of Chemi-

Dr. Hans P. Blaschek is Professor Emeritus at the University

Dr. Hideaki Yukawa is Founder and CEO at Utilization of Carbon

Mairi J. Black Tunc Catal

Daniel de Castro Assumpcao Carlos Hernández Díaz-Ambrona

Miriam Felkers Haibo Huang

Sandra D. Gaona N. J. Ianno

Halil Kavakli Carolina Zampol Lazaro

Licheng Peng Rijuta Ganesh Saratale

Praveen Vadlani Kaiqin Xu

Henrique C. A. Venturelli Bin Yang

Jianhui Wang Sean W. York

Youcai Zhao Shaojuan Zheng

Structure of the Energy Business

Economic Growth and the Global Energy Demand

Historical Context and Relationship Between Energy and Development, 3

1.1 Historical Context and Relationship Between Energy

Green Energy to Sustainability: Strategies for Global Industries, First Edition.