Building the Classical World:

Bauforschung As a Contemporary
Approach Dorian Borbonus
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/building-the-classical-world-bauforschung-as-a-conte
mporary-approach-dorian-borbonus/
Building the Classical World
 Building
the Classical World
Bauforschung as a Contemporary Approach
Edited by
D O R IA N B O R B O N U S
AND
E L I SHA A N N DUM SE R
 Oxford University Press is a department of the University of Oxford. It furthers
the University’s objective of excellence in research, scholarship, and education
by publishing worldwide. Oxford is a registered trade mark of Oxford University
Press in the UK and certain other countries.

Published in the United States of America by Oxford University Press

198 Madison Avenue, New York, NY 10016, United States of America.

© Oxford University Press 2022

All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in

a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means, without the
prior permission in writing of Oxford University Press, or as expressly permitted
by law, by license, or under terms agreed with the appropriate reproduction
rights organization. Inquiries concerning reproduction outside the scope of the
above should be sent to the Rights Department, Oxford University Press, at the
address above.

You must not circulate this work in any other form

and you must impose this same condition on any acquirer.

CIP data is on file at the Library of Congress

ISBN 978–​0–​19–​069052–​6

DOI: 10.1093/​oso/​9780190690526.001.0001

1 3 5 7 9 8 6 4 2
Printed by Integrated Books International, United States of America
 Contents

List of Figures  vii

Acknowledgments  xvii
Contributors List  xix
Abbreviations  xxiii

Introduction: Bauforschung as a Contemporary Approach  1

1. Bauforschung and Stadtforschung: The Interscalar Dynamics of
Augustus’ Building Program in Rome’s Subura  25
Margaret M. Andrews
2. The Augustan Aqueduct of Minturnae in Southern Latium  43
Hansgeorg Bankel
3. Building Practices and Historical Context in Augustan
Columbarium Tombs  56
Dorian Borbonus
4. The Influence of Reuse on Architectural Practices in Late Imperial Rome  74
Elisha Ann Dumser
5. Modeling Hermogenes: An Experiment of Bauforschung in Three
Dimensions  94
Samuel Holzman
6. Roofing Without Timber: The Tower of the Winds in Athens  107
Hermann J. Kienast
7. Forgotten Constructions: Wide-​spanning Trusses in Imperial Rome  118
Alexander von Kienlin
8. Two Terracotta Vaulting Elements: Tracing Technology Transfer in
the Western Mediterranean, 3rd Century bce–​2nd Century ce  134
Lynne C. Lancaster
9. Constructing, Deconstructing, and Reconstructing the
“Temple of Dionysus” in Side, Pamphylia  152
Katja Piesker
10. Large Stones—​Big Challenge?  170
Klaus Rheidt
11. Virtual Collapse? Considerations of Structure in Reconstructing
Greek Architecture  189
Mark Wilson Jones and Georg Herdt
vi Contents

12. Creating “Hanging Gardens”  218

Ulrike Wulf-​Rheidt
13. Reconstructions of Roman Polychrome Architecture:
Evidence, Ideal, and Ideology  236
Stephan Zink

Index  271
 List of Figures

To locate the full citation for a publication, please refer to the bibliography of the chapter
in which the illustration appears.
Cover: Baalbek, Temple of Jupiter, view from the south. Photograph by Daniel Lohmann.
Figure 0.1 Athens, Acropolis, Erechtheion as drawn by Stuart and Revett. From Stuart
and Revett 1787, pl. 21.  4
Figure 0.2 Athens, Acropolis, Erechtheion as drawn by Stuart and Revett. From Stuart
and Revett 1787, pl. 18.  5
Figure 0.3 Edfoù (Apollinopolis Magna). From Description de l’Egypte 1821, I. pl. 48.  6
Figure 0.4 Babylon, “The Trench West of the South Citadel under Excavation.” From
Koldewey 1913, 132 fig. 83.  8
Figure 1.1 Rome, Upper Subura with Clivus Suburanus. a: Porticus Liviae, b: Sanctuary
of Juno Lucina, c: Anio Vetus, d: Porta Esquilina, e: Lacus Orphei, f: Shrine
of Mercury. Drawing by author.  26
Figure 1.2 Rome, Porta Esquilina, west face. Photograph by author.  32
Figure 1.3 Rome, Shrine of Mercury, state plan. Drawing by author.  33
Figure 1.4 Rome, Shrine of Mercury, hypothetical reconstruction of the Republican
shrine. Drawing by author.  34
Figure 1.5 The three known inscriptions belonging to Augustan New Year’s
dedications. Drawing by author.  35
Figure 1.6 Detail of statue base with unfinished mortise on upper face.
Photograph by author.  36
Figure 1.7 Rome, Shrine of Mercury, reconstruction drawing of the Augustan shrine
with game boards visible on the precinct floor adjacent to the statue base.
Drawing by author.  37
Figure 2.1 Minturnae, aerial photograph taken after the main excavation in 1932.
Courtesy of the Penn Museum, image #3671.  44
Figure 2.2 Minturnae, façade of the area sacra as seen from the Via Appia in the 2nd
century ce. Author’s reconstruction drawn by V. Hinz and S. Franz.  44
Figure 2.3 Sketch of the aqueduct at Minturnae by J. W. von Goethe in 1787 (inv. no.
GGz/​0346, Bestand Museen, Klassik Stiftung Weimar). Courtesy of the
Klassik Stiftung Weimar, Bestand Museen, Inv-​Nr.: GGz/​0346.  45
Figure 2.4 Minturnae, castellum aquae above the city gate. Author’s reconstruction
drawn by V. Hinz and S. Franz.  46
Figure 2.5 Minturnae, aqueduct piers with brick markers indicated by an arrow.
Illustration by T. Strellen.  47
viii List of Figures

Figure 2.6 Minturnae, hypothetical reconstruction of the aqueduct. Author’s

reconstruction drawn by V. Hinz and S. Franz.  47
Figure 2.7 Minturnae, longitudinal section of the aqueduct indicating the levels of the
brick markers and the bottom of the specus. Illustration by T. Strellen.  50
Figure 2.8 Minturnae, brick markers on the aqueduct: a-​b: markers on the upper end
of piers 39 and 50; c-​f: markers between reticulated fields on piers 5, 23, 24
and 22; g and i: markers adjacent to reticulated fields on piers 17 and 21; h:
reduced reticulated field on pier 33. Illustration by T. Strellen.  52
Figure 2.9 Minturnae, reconstruction of a castellum aquae leaning against the city wall.
Author’s hypothetical reconstruction drawn by V. Hinz and S. Franz.  53
Figure 3.1 Rome, Via Appia, columbarium near the Sepulcrum Scipionum, looking
west. Photograph by author.  57
Figure 3.2 Rome, Via Appia, drawing of the so-​called Columbarium libertorum
Augusti by G. B. Piranesi. From Piranesi 1756, pl. 40 (arachne.uni-​koeln.de/​
item/​buchseite/​470956).  58
Figure 3.3 Rome, Via Appia, columbarium near the Sepulcrum Scipionum, north wall.
Photograph by author.  59
Figure 3.4 Centralized buildings in or near Rome. Drawing after Wilson Jones 2000, 75
fig. 4.7, with permission.  60
Figure 3.5 Rome, Esquiline, Monument C, archival photograph of the south wall.
Courtesy of the BSR Photographic Archive, John Henry Parker Collection,
jhp-​2263.  61
Figure 3.6 Rome, Via Appia, Columbarium 1 in the Vigna Codini. Drawing from
Campana 1840, pl. 10r.  63
Figure 3.7 Hector Leroux, Funérailles au Columbarium de la maison des Césars, porte
Capène à Rome, 1864 (Musée d’Orsay, Paris, inv. no. RF1986-​78). © RMN-​
Grand Palais /​Art Resource, NY.  65
Figure 4.1 Rome, Forum Romanum, nave of the Basilica Paulli. Photograph by author.  75
Figure 4.2 Rome, Basilica Nova. Photograph by author.  78
Figure 4.3 Rome, Basilica Nova, reconstructed plan. Drawing by author.  79
Figure 4.4 Rome, nave column from the Basilica Nova now in the Piazza di S. Maria
Maggiore. Photograph by author.  80
Figure 4.5 Rome, Basilica Nova, foundations of the south wall laid directly atop
remains of the Horrea Piperataria. Photograph by author.  83
Figure 4.6 Rome, Maxentius’ Templum Romae. Photograph by author.  83
Figure 4.7 Rome, reconstructed plan of the Maxentian Templum Romae.
Drawing by author.  84
Figure 4.8 Bronze coin with a reverse type of Roma handing a globe to Maxentius,
minted in Rome, 308–​310 ce (RIC VI. Rome.213; British Museum
1909,0901.152). © The Trustees of the British Museum.  84
Figure 4.9 Rome, Templum Romae, west cella with significant restoration.
Photograph by author.  85
 List of Figures ix

Figure 5.1 Comparison of peripteral, dipteral, and pseudodipteral temple plans.

Drawing by author.  95
Figure 5.2 Magnesia, Temple of Artemis Leukophryene, line drawings of the façade
and plan by Kohte juxtaposed at same scale. After Humann, Kohte, and
Watzinger 1904, figs. 32 and 30.  96
Figure 5.3 Magnesia, Temple of Artemis Leukophryene, cutaway view through the 3D
model showing how it unites the façade elevation and the plan. Rendering
by author.  97
Figure 5.4 Reflected ceiling plan presenting alternative reconstructions of coffer
arrangements in the widened corners of a pseudodipteral colonnade: right
side based on the Hephaisteion, Athens and the left on the Temple of Zeus,
Aizanoi. Drawing by author.  98
Figure 5.5 Giovanni Paolo Panini’s Interior of the Pantheon, Rome, c.1734 (National
Gallery of Art 1939.1.24) has a distorted perspective in order to capture the
encompassing sensation of the large dome. Courtesy of the National Gallery
of Art, Washington.  100
Figure 5.6 Rackstraw Downes, “Untenanted Space with Four Exposures, World Trade
Center” 1998 (private collection; New York, NY). Downes’ panorama shows
all four sides of the building to capture a ring-​shaped interior space. © 2020
Rackstraw Downes/​Artists Rights Society (ARS), New York.  101
Figure 5.7 Magnesia, Temple of Artemis Leukophryene, wide-​angle panorama of the
interior viewed from the southwest corner of the colonnade. Rendering by
author.  102
Figure 5.8 Comparison of panoramic views from the southwest corners of (1) the
Hephaisteion in Athens and (2) the Temple of Artemis at Magnesia.
Photograph and rendering by author. Photograph used by permission of the
Ephorate of Antiquities of Athens City, Ancient Agora; copyright © Hellenic
Ministry of Culture and Sports—​Archaeological Receipts Fund.  103
Figure 5.9 Magnesia, Temple of Artemis Leukophryene, wide-​angle panorama
viewed at the moment of entering the façade through the southernmost
intercolumniation with partially removed corner column to give a fuller
range of view. Rendering by author.  103
Figure 6.1 Athens, Tower of the Winds, view from southeast. Photograph by author.  108
Figure 6.2 Athens, Tower of the Winds, ground plan superimposed with the design
scheme. Drawing by author.  109
Figure 6.3 Athens, Tower of the Winds, diagram of the lowest course of relief blocks.
Gray: longer blocks with corners that were set into place first; white: blocks
with miter joints so that they can be set in place in a second phase. Drawing
by author.  110
Figure 6.4 Athens, Tower of the Winds, steps taken to install the mitered blocks in the
lowest course of the relief. Drawing by author.  111
Figure 6.5 Athens, Tower of the Winds, roof construction. Drawing by author.  112
Figure 6.6 Athens, Tower of the Winds, section drawing of a roof block,
with a detail of the sima. Drawing by author.  112
x List of Figures

Figure 6.7 Athens, Tower of the Winds, general scheme of the roof which had an
octagonal pyramid on the exterior and a dome-​like cone on the interior.
Drawing by author.  113
Figure 6.8 Athens, Tower of the Winds, upper zone of the chamber with an interior
epistyle as shown in a physical model of the tower. Drawing by author.  114
Figure 6.9 Athens, Tower of the Winds, diagram showing both the distinct joints of
final slab (no. 24) as well as its divergence from the center point of the roof.
Drawing by author.  115
Figure 7.1 Rome, Pantheon, section of entry hall drawn by Palladio. From Palladio
1570, 77.  119
Figure 7.2 Rome, Pantheon, longitudinal section of the entry hall drawn by Palladio.
From Palladio 1570, 76.  120
Figure 7.3 Rome, Pantheon, detail of entry hall truss as drawn by Palladio. From
Palladio 1570, 77.  121
Figure 7.4 Kibyra, Odeion, demolition material of the truss. Photograph by author.  122
Figure 7.5 Kibyra, Odeion. Drawing by author based on documentation by Burdur
University.  122
Figure 7.6 Kibyra, Odeion, roof covering. Photograph by author.  123
Figure 7.7 Kibyra, Odeion, large iron belt. Photograph by author.  124
Figure 7.8 Kibyra, Odeion, large iron belt. Drawing by author.  125
Figure 7.9 Kibyra, Odeion, function of the large iron belt. Drawing by author.  125
Figure 7.10 Kibyra, Odeion, smaller iron belt. Photograph by author.  126
Figure 7.11 Kibyra, Odeion, function of the small iron belt. Drawing by author.  127
Figure 7.12 Kibyra, Odeion, fragments of a U-​shaped iron belt. Photograph by author.  127
Figure 7.13 Kibyra, Odeion, reconstruction of a U-​shaped iron belt. Drawing by author.  128
Figure 7.14 Kibyra, Odeion, fragments of bands and fittings. Photograph by author.  128
Figure 7.15 Athens, Odeion of Herodes Atticus, reconstruction of the main roof
construction. Courtesy of the Technische Universität Braunschweig.  129
Figure 7.16 Rome, Temple of Mars Ultor drawn by Palladio. From Palladio 1570, 19.  130
Figure 7.17 Rome, Pantheon, entry hall truss as drawn by Angiolo Pasinelli. From
Pasinelli 1747, pl. II–III.  131
Figure 8.1 Drawings of the two vaulting systems discussed. A: nozzle-​type vaulting
tubes. B: ribs of armchair voussoirs spanned by tiles. Drawing by author.  135
Figure 8.2 Map showing distribution of vaulting tubes and vaulting pots in kilns. Map
by author.  135
Figure 8.3 Plans of bath buildings mentioned in the text (drawn to the same scale). a:
Fregellae. b: Morgantina. c: Cabrera de Mar. d: Baetulo. e: Olbia. f: Gaujac.
Drawing by author, based on (a) Tsiolis 2013, fig. 2; (b) Lucore 2013, fig. 6;
(c) Martín 2000, fig. 1; (d) Guitart Durán 1976; (e) Bouet 2006, fig. 2; and (f)
Charmasson 2003, fig. 6 and Bouet 2003, fig. 78.  136
Figure 8.4 Chart showing development of vaulting tube typology and vaulting pots.
Place names underlined indicate Christian contexts. Illustration by author.  137
 List of Figures xi

Figure 8.5 Map showing distribution of armchair voussoirs. Map by author.  138
Figure 8.6 Vault made of terracotta bars with detail of bars found at the Republican
baths at Fregellae, Italy (3rd–​2nd century bce) and a similar type bar found
at a workshop in Massa (late 2nd–​mid 1st century bce). All measurements
indicated in meters. Drawing by author, based on Tsiolis 2001; Tsiolis 2006;
details of Massa bar provided by E. J. Shepherd.  139
Figure 8.7 Cabrera de Mar, Bath, author’s reconstruction of the caldarium ceiling of
vaulting tubes (mid-​2nd century bce). Rendering by author.  141
Figure 8.8 Baetulo, Baths, reconstruction of terracotta ceiling of the caldarium (first
half of 1st century bce). All measurements indicated in meters. Drawing
by author, based on Guitart Durán 1976, fig. 9; photographs by author, with
permission of Museum of Badalona, Badalona, Spain.  142
Figure 8.9 Baetulo, Baths, details of the ribs formed of terracotta tiles from the
caldarium ceiling (first half of 1st century bce), showing alterations to
notches in the H-​shaped rib tiles required by the inappropriate angle of
the voussoirs (top left). Drawing by author; photographs by author, with
permission of Museum of Badalona, Badalona, Spain.  143
Figure 8.10 Early examples of armchair voussoirs. A: Terracotta workshop at Vingone,
Italy. B: Bath B at Gaujac, France. C: North Baths at Olbia. Drawing by
author, based on (A) Shepherd 2008, fig. 182; (B) Bouet 1999, fig. 50d; and
(C) Bouet 1999, fig. 54c.  144
Figure 9.1 Side, Temple of Dionysus, west side of the podium seen from the northwest.
Photograph by author.  153
Figure 9.2 Map of Side indicating the position of the Temple of Dionysus between
the theater in the southeast, the colonnaded street in the west, and the
monumental arch in the northeast. Drawing by author, based on Mansel
1963 and Mansel 1978.  153
Figure 9.3 Side, Temple of Dionysus, schematic plan of the architectural finds with
the four main phases: (1) initial Late Hellenistic temple in dark gray;
(2) extension of the podium to the north due to the construction of the
theater in the first half of the 2nd century ce in medium gray; (3) Late
Roman flight of stairs in the north in light gray; and (4) Early Byzantine
installations in very light gray. Plan by author.  155
Figure 9.4 Side, Temple of Dionysus, schematic site plan illustrating how the temple
was affected by the construction of the theater. Left: Late Hellenistic temple
mapped onto the theater’s substructures. Right: possible rebuilding in the
2nd century ce. Drawing by author, based on Büyükkolancı 2008, fig. 1.  156
Figure 9.5 Side, Temple of Dionysus, trench 1/​10 at the east side of the podium.
The white arrow indicates a mark on the theater’s substructure left by the
podium’s foot profile. Photograph by author.  157
Figure 9.6 Side, Temple of Dionysus, well-​crafted antique repairs of the podium.
Left: A broken podium panel was fixed with an extra set of clamps; the white
arrows indicate additional clamp holes. Right: Two blocks of the euthynteria
that have apparently been replaced by new ones. Photographs by author.  158
xii List of Figures

Figure 9.7 Side, Temple of Dionysus, extension of the podium to the north. Left: trench
2/​11. A white arrow highlights where the initial eastern corner panel of the
podium has an anathyrosis where the initial northern panel was attached
to it. Right: Two podium panels of the extension with deep primary and
shallow secondary clamp holes. Photographs by author.  159
Figure 9.8 Side, Temple of Dionysus, hypothetical reconstruction of the rebuilding in
the first half of the 2nd century ce. Plan by author.  160
Figure 9.9 Side, Temple of Dionysus, trench 1/​12. Photograph by author.  162
Figure 10.1 Baalbek, Temple of Jupiter, view from the south. Photograph by Daniel
Lohmann.  171
Figure 10.2 Baalbek, Sheikh Abdallah quarry. During a recent joint excavation project
between the German Archaeological Institute and Lebanese University
underneath the “Hajjar el-​Hibla” megalith, another megalith weighing
c. 1,600 tons was discovered. Photograph by J. Abdul Massih.  173
Figure 10.3 Baalbek, Sanctuary of Jupiter, architectural development. Phase I: time of
Herod; Phase II: early imperial; Phase III: 2nd century ce; Phase IV: late
2nd–​3rd century ce. After Lohmann 2014b, figs. 163, 171, 178 and 188.  174
Figure 10.4 Baalbek, Temple of Jupiter, building elements with their weights in tons.
After Wiegand 1921, pl. 22.  176
Figure 10.5 Baalbek, Temple of Bacchus, doorway with 120-​ton lateral lintel blocks.
After Wiegand 1923, 19 fig. 35k.  178
Figure 10.6 Baalbek, map of quarries with proposed transportation route for the huge
megaliths. Photograph by author, after de Jong 2014, 47 fig. 53.  179
Figure 10.7 Baalbek, Sheikh Abdallah quarry, second megalith. Photograph by author.  179
Figure 10.8 Baalbek, map of Sheikh Abdallah quarry with the hypothetical
relocation of large blocks from the Temple of Jupiter. Map from Abdul
Massih 2014, 55 fig. 67.  180
Figure 10.9 Ragette’s proposed machinery to lower the blocks at the building site with
lewises, pulleys, and capstans. Drawing from Ragette 1980, 118–​19.  181
Figure 10.10 Hypothetical reconstruction of a mechanism to lower blocks at the building
site using sandbags. a: Block arriving at building site on sledges and rollers.
Preparing of rectangular peg holes. b: Transferring the load of the blocks
by ropes and beams to lateral sand baskets. Smoothing of the lower surface
after sledges and rollers were removed. c: Lowering the blocks by carefully
opening the sand baskets. Drawing by author.  182
Figure 11.1 Early plans. The Toumba building is highlighted and labeled “Lefkandi.”
Drawing by authors.  191
Figure 11.2 Doric temple plans. The temple at Corfu is highlighted and labeled
“Kerkyra, Artemis.” Drawing by authors.  192
Figure 11.3 Lefkandi, Toumba building, plan, projection, and section.
After J.J. Coulton, in Popham et al. 1993, Pl. 28, fig. 1, with the plan as
presented in Herdt 2015, fig. 2.  193
Figure 11.4 Lefkandi, Toumba building, sections (a) after Coulton and (b) authors’
alternative proposal. Drawing by G. Herdt.  194
 List of Figures xiii

Figure 11.5 Greek architectural models. From Wilson Jones 2014a, fig. 2.9.  196
Figure 11.6 Lefkandi, Toumba building, 3D reconstruction.
Reconstruction by G. Herdt and J. Tredinnick.  197
Figure 11.7 Nikoleika, apsidal building. Drawing by Kolia 2011, fig. 46; used with
permission.  198
Figure 11.8 Corfu, Temple of Artemis, octastyle front with 15 triglyphs as restored by
Hans Schleif. From Schleif 1940, Taf. 26.  200
Figure 11.9 Corfu, Temple of Artemis, octastyle front with 15 triglyphs as restored by
Hans Schleif, with surviving elements shaded in blue. Drawing by G. Herdt
after Schleif 1940, Taf. 26.  201
Figure 11.10 Corfu, Temple of Artemis, excavation documentation: section and state
plan. From Schleif 1940, section from Abb. 6 and plan from Taf. 22.  201
Figure 11.11 Corfu, Temple of Artemis, plan as restored by Schleif. From Schleif 1940,
Abb. 39.  202
Figure 11.12 Corfu, Temple of Artemis, sections through pediment and roof:
(a) according to Schleif; (b) extrapolated from Schleif in another part
of the pediment; (c) alternative reconstruction proposed by the authors.
(a) From Schleif 1940, Abb. 92; (b) and (c) drawings by G. Herdt.  202
Figure 11.13 Corfu, Temple of Artemis, section through krepis and pteron:
(top) according to Schleif; (bottom) alternative proposed by the authors.
(Top) from Schleif 1940: Abb. 12; (bottom) drawing by G. Herdt.  204
Figure 11.14 Corfu, Temple of Artemis, detail of the krepis, with corner and part
of the middle shown in plan and in elevation. Plan from Schleif 1940,
detail of Taf. 22; and elevation by G. Herdt.  205
Figure 11.15 Corfu, Temple of Artemis, possible front elevations with narrower width
than supposed by Schleif: (a) option with eight columns and 13 triglyphs;
(b) option with six columns; and (c) option with seven columns. Drawings
by G. Herdt.  206
Figure 11.16 Early Doric temples with triglyphs not aligning over columns:
(a) Temple of Apollo at Syracuse; (b) old Tholos at Delphi; and
(c) Monopteros at Delphi revised to show likely relationship between
the epistyle blocks and column axes. (a) and (b) Drawings by G. Herdt;
(c) drawing by M. Wilson Jones.  208
Figure 11.17 Corfu, Temple of Artemis, comparative plans, all drawn at the same
scale: (a) plan with eight-​column front and central nave after Schleif;
(b) plan with seven-​column front and central nave; (c) plan with seven-​
column front and double nave; (d) Temple of Hera I at Paestum. (a) Plan
from Schleif 1940, Abb. 39; (b), (c) and (d) plans by authors.  209
Figure 11.18 Votive columns and temple fronts compared. Drawing by G. Herdt.  211
Figure 12.1 Babylon, reconstructions of the so-​called Gewölbebau as a hanging
garden. (a) From Robert Koldewey 1931, Taf. 7; and (b) from Fritz
Krischen 1956, Taf. 8.  219
xiv List of Figures

Figure 12.2 Nineveh, North Palace of Assurbanipal, Assyrian wall relief showing part
of the royal garden. Drawing by Terry Ball, © Stephanie Dalley, used with
permission.  220
Figure 12.3 Maarten van Heemskerck, “Babylonis Muri,” 1572, with the
“hanging gardens” on the right (NGA 2011.139.92).
Courtesy of the National Gallery of Art, Washington.  221
Figure 12.4 Rome, Palatine, view of the so-​called Domus Severiana.
Photograph by author.  222
Figure 12.5 Pompeii, Villa of Diomedes, reconstruction of the ‘sunken garden.’
From Maiuri and Pane 1947, Taf. 9.  223
Figure 12.6 Rome, Domus Aurea, hypothetical reconstruction.
Drawing by J. Denkinger, Architekturreferat DAI Berlin.  225
Figure 12.7 Rome, Palatine, hypothetical reconstruction of the Flavian phase.
Rendering by Lengyel Toulouse Architects, Berlin,
www.lengyeltoulouse.com.  226
Figure 12.8 Rome, Palatine, hypothetical reconstruction of the Flavian phase.
Drawing by J. Denkinger, Architekturreferat DAI Berlin.  227
Figure 12.9 Rome, Palatine, Domus Augustana, hypothetical reconstruction of a
Flavian peristyle with a huge water basin. Rendering by Lengyel Toulouse
Architects, Berlin, www.lengyeltoulouse.com.  227
Figure 12.10 Rome, Palatine, hypothetical reconstruction of the Flavian garden in the
Vigna Barberini. Rendering by A. Müller, Architekturreferat DAI Berlin.  228
Figure 12.11 Rome, Palatine, Domus Severiana (Flavian), hypothetical
reconstruction of a water basin. Rendering by Lengyel Toulouse
Architects, Berlin, www.lengyeltoulouse.com.  229
Figure 12.12 Rome, Palatine, “Garden Stadium,” hypothetical reconstruction of the
Flavian phase. Drawing by J. Denkinger, Architekturreferat DAI Berlin.  230
Figure 13.1 Rome, Trajan’s Column (113 ce). © Matthias Kabel /​Wikimedia
Commons /​CC-​BY-​SA 3.0.  238
Figure 13.2 Luigi Valadier, “Replica of Trajan’s Column. Detail of gilded relief band,”
1774–​1780 (Kat. 1221, Residenz München, Schatzkammer). © Bayerische
Schlösserverwaltung, Christian Quaeitzsch, München.  239
Figure 13.3 Louis Noguet, “Forum d’Auguste et temple de Mars vengeur.
Restauration, façade principale,” 1868 (inv. no. ENV60-​05, École
nationale supérieure des Beaux-​Arts, Paris). © bpk /​RMN -​Grand
Palais/​image Beaux-​arts de Paris.  242
Figure 13.4 Romolo Augusto Staccioli, “The Temple of Mars Ultor, Rome” with
reconstruction drawing superimposed on a photograph of the ruin
(Staccioli 2001, p. 53). Reconstruction © Vision s.r.l.  243
Figure 13.5 Studio Inklink, “Reconstruction of the Forum of Augustus with the
Temple of Mars Ultor, Rome,” 2007. From Meneghini and Santangeli
Valenzani 2007, fig. 36.  243
 List of Figures xv

Figure 13.6 Rome, Forum of Augustus, “Aula del Colosso,” original painted marble
fragment (108 x 83 x 12cm; Ungaro 2004, fig. 387). Courtesy of the
Sovrintendenza Capitolina Beni Culturali—​Museo dei Fori Imperiali—​
Archivio Fotografico.  244
Figure 13.7 Studio Inklink, “Reconstruction of the ‘Aula del Colosso’ in the Forum
of Augustus, Rome,” 2007 (Ungaro 2007, fig. 188). Courtesy of the
Sovrintendenza Capitolina Beni Culturali—​Museo dei Fori Imperiali—​
Archivio Fotografico; autori: Studio InkLink, Lucrezia Ungaro.  245
Figure 13.8 Josef Bühlmann and Friedrich von Thiersch, “Daily life on the Forum
Romanum at the beginning of the third century,” 1901. © akg-​images.  246
Figure 13.9 “Digitales Forum Romanum” Project, “The Forum Romanum at
the time of Septimius Severus (c. 210 ce), View from the East,” 2014.
© digitales forum romanum: Susanne Muth, Armin Müller (2014).  246
Figure 13.10 Gilbert Gorski and James Packer, “The Forum Romanum at the time
of Septimius Severus (c. 210 ce),” 2015. From Gorski and Packer 2015,
fig. 21.23, with permission.  247
Figure 13.11 Gilbert Gorski, “Hypothetical color renderings of the southeast corner of
the Arch of Septimius Severus,” 2015. Proposal 1 (left) has discrete coloring,
and Proposal 2 (right) features full-​fledged coloring. From Gorski and
Packer 2015, figs. 7.12 and 7.13, with permission.  248
Figure 13.12 Fausto Niccolini and Felice Niccolini, “Casa della Reg. VIII, Isola 2,
Pompeii,” 1896. From Niccolini and Niccolini vol. IV, 1896, Tav. V,
courtesy of the Universitätsbibliothek Heidelberg.  249
Figure 13.13 Fausto Niccolini and Felice Niccolini, “Temple of Venus, Pompeii,” 1896.
From Niccolini and Niccolini vol. IV, 1896, Tav. XIII, courtesy of the
Universitätsbibliothek Heidelberg.  250
Figure 13.14 Théodore Labrouste, “Temple de Castor et Pollux à Cora. Elévation
restaurée,” 1831 (inv.no. ENV25-​09, École nationale supérieure des
Beaux-​Arts, Paris). © bpk /​RMN -​Grand Palais/​Agence Bulloz.  251
Figure 13.15 Henri-​Adolphe Auguste Deglane, detail of “Palais des Césars sur le
Mont Palatin,” 1887, showing the Temple of Jupiter Victor on the Palatine
(inv.no. ENV76-​04, École nationale supérieure des Beaux-​Arts, Paris).
© bpk /​RMN -​Grand Palais/​image Beaux-​arts de Paris.  252
Figure 13.16 Replica of the Late Republican Temple of Jupiter Capitolinus for the set
of HBO’s “Rome” at Cinecittà Studios, 2005–​2007. Cinecittà Shows Off
© Erma Pictures.  253
Figure 13.17 Gottfried Semper, “Reconstruction of a Tuscanic (or Etruscan) temple,”
1860. From Semper 1860, Pl. XIII.  254
Figure 13.18 Adolfo Cozza, “ ‘Modello al vero’ of the late 3rd or early 2nd century bce
temple at Altari,” 1891 (Museo Nazionale Etrusco di Villa Giulia, Rome).
Photograph by author.  256
Figure 13.19 Giulio Ferrari, “Reconstruction of a canonical Etruscan temple,” 1925.
From Ferrari 1925, Pl. XVI.  257
Figure 13.20 Stefano Sarri, “Reconstruction model of the Tomba Ildebranda (first half
of 3rd century bce) at Sovana,” early 1990s. Photograph © Jim Forest.  258
xvi List of Figures

Figure 13.21 Massimo Palottino, Reconstruction model of the so-​called Portonaccio

temple, Veii, 1955 (Museo delle Antichità Etrusche e Italiche of La Sapienza
University in Rome). © akg-​images /​Pirozzi.  259
Figure 13.22 G. Foglia, “Model of Temple A (c. 480 bce) at Pyrgi,” 1985 (Museo
Nazionale Etrusco di Villa Giulia, Rome). © Jérémy-​Günther-​Heinz
Jähnick/​Wikimedia Commons & Louvre-​Lens /​GFDL-​1.2.  259

Table

Table 4.1 Tetrarchal and Maxentian commissions in Rome known to

have reused architectural marbles  76
 Acknowledgments

The chapters in this book originated as papers delivered as invited plenary lectures at
the March 2015 symposium “Against Gravity: Building Practices in the Pre-​Industrial
World.” The conference celebrated the work and achievements of Dr.-​Ing. Lothar
Haselberger, the Morris Russell Williams and Josephine Chidsey Williams Professor in
Roman Architecture at the University of Pennsylvania from 1991 to 2015. This book is
dedicated to Professor Haselberger by his students and colleagues who have contributed
to its contents. It both recognizes and demonstrates the impact that he has had on the
discipline, and especially on its practice in the United States.
The volume was made possible by a generous publication subvention from the 1984
Foundation. We especially wish to acknowledge the support that we received from Mr.
Charles K. Williams II. Bob Ousterhout and John Humphrey were early supporters
of the project; without their inspiration, this volume would not have come into exist-
ence. Many committed people helped us to obtain original images and secure publi-
cation permissions; we thank especially the staff of the Fisher Fine Arts library and the
Kislak Center for Special Collections, Rare Books and Manuscripts at the University
of Pennsylvania; the Penn Museum Archives; the British School in Rome; the British
Museum; Klassik Stiftung Weimar; as well as Univ.-​Prof. Dipl.-​Ing. Dominik Lengyel,
Dipl.-​Ing. Catherine Toulouse, Dr. Erofili Iris Kolia, and Professor Stephanie Dalley.
Last, but not least, we have benefited tremendously from the tireless efforts of the ded-
icated staff at Oxford University Press, especially Stefan Vranka and Sarah Pirovitz
Humphreville.
 Contributors List

Margaret M. Andrews is an assistant professor of classics at Harvard University. Her primary

interests lie in Roman urbanism and the processes—​natural, historical, and cultural—​that drove
the physical transformations of Roman cities over the longue durée. Her research and fieldwork
are particularly focused on distinguishing the bottom-​up, social processes of urban change that
unfolded within smaller areas, such as the neighborhood, and the lived impact of institutional
and top-​down directives. She has published the results of this work in the American Journal of
Archaeology and the Journal of Roman Archaeology, and she co-​edited the excavation monograph,
Villa Magna: An Imperial Villa and Its Legacies. Excavations, 2006–​2010, that resulted from the
excavations of this imperial villa and medieval monastery south of Rome. Her current book pro-
ject is an urban history of Rome’s Subura from c. 850 bce to 850 ce.

Hansgeorg Bankel was a professor of architectural history and documentation at the University
of Applied Sciences in Munich, Germany, from 1993 to 2014. He has documented and studied the
Temple of Aphaia on Aegina, resulting in the monograph Der spätarchaische Tempel der Aphaia
auf Aegina (1993). His publications extend across a broad range of other topics as well, including
the architectural refinements, metrology, polychromy of Greek temple architecture, and the
19th-​century German architects Carl Haller von Hallerstein and Leo Klenze. Aside from his cur-
rent work on Minturnae, he is also carrying out architectural research at Priene and Knidos in
Western Turkey.

Dorian Borbonus is an associate professor at the University of Dayton where he teaches Greek
and Roman history. He studied classical archaeology at the Freie Universität Berlin and re-
ceived his PhD in the art and archaeology of the Mediterranean World from the University of
Pennsylvania. His research treats the funerary culture of ancient Rome and in particular the phe-
nomenon of organized collective burial. His monograph, Columbarium Tombs and Collective
Identity in Augustan Rome (2014), was published by Cambridge University Press. He was a Rome
Prize fellow in 2016–​17, pursuing a project that traces the development of funerary culture in im-
perial Rome.

Elisha Ann Dumser is an associate professor in the Myers School of Art at the University of Akron
where she teaches art history. Her research focuses on imperial architecture in late antique Rome
and on issues related to the reuse of architectural materials and building sites. Her publications
include Mapping Augustan Rome (2002, reprinted 2008), a chapter on the urban topography of
Rome for The Cambridge Companion to Ancient Rome (2013), and a chapter on visual literacy and
reuse for Reuse and Renovation in Roman Material Culture (2019). Currently, she is working on a
monograph devoted to the architectural patronage of Maxentius in Rome.

Georg Herdt received his architecture degree from the Technische Universität Carolo-​
Wilhelmina zu Braunschweig and TU Munich, before taking a research position at the University
of Bath on a project investigating the development of the Ionic capital in the Archaic period. He
went on to earn a PhD at the University of Bath, with a thesis focused on Greek votive columns.
He has participated in the investigation, documentation, and reconstruction of ancient structures
on several excavations around the Eastern Mediterranean.
xx Contributors List

Samuel Holzman is an assistant professor of Greek architectural history at Princeton University.

He earned his PhD in 2019 under Lothar Haselberger at the University of Pennsylvania. His dis-
sertation, “Bilingual Ionic Column Capitals: Perceptions of the Past in Greek Architecture, 6th–​
3rd c. B.C.E.” (2019), explored archaism and perception in Ionic architecture. He has published
journal articles on diverse topics, including ancient music (AJA 2016) and tapestry weaving
(Hesperia 2019).

Hermann J. Kienast is an architect and Bauforscher who served as deputy director of the German
Archaeological Institute in Athens from 1984 until his retirement in 2005. During this time,
he directed the excavations and projects of the institute on Samos and published the city walls
(Die Stadtmauer von Samos, 1978), the tunnel of Eupalinos (Die Wasserleitung des Eupalinos auf
Samos, 1995) and the Heraion (resulting in numerous articles in the Athenische Mitteilungen and
Archäologischer Anzeiger). In Athens, he has studied the Tower of the Winds, a unique architec-
tural monument of science, which is the subject of his latest monograph (Der Turm der Winde in
Athen, 2014).

Alexander von Kienlin is a professor of architectural history, structural analysis, and cultural
heritage at the Technische Universität Munich. His research focuses on the architectural history
of the ancient world, the reception of ancient architecture, and Jewish architectural and cultural
history. His dissertation focuses on the Agora at Priene (Die Agora von Priene, 2004) and more
recently he has written and edited numerous books on a variety of subjects, ranging from an-
cient wooden trusses (Holztragwerke der Antike, 2011), the Anatolian city of Kelainai (Kelainai-​
Apameia Kibotos: eine achämenidische, hellenistische und römische Metropole, 2016), and Swiss
and Jewish architecture (Jewish Architecture—​New Sources and Approaches, 2015).

Lynne C. Lancaster was a professor at Ohio University in the Department of Classics and World
Religions from 1997 until her retirement in 2021. She served as the Mellon Professor in Charge
of the Humanities at the American Academy in Rome from 2018 to 2021. She is currently a
Rawson Visiting Scholar in the Department of Classics at the University of Cincinnati. Her re-
search interests focus on ancient Roman construction and technology. She has published widely
on major monuments in Rome, such as the Colosseum, Trajan’s Column, Trajan’s Markets, and
the Pantheon as well as on Roman monuments in Greece, Turkey, and Britain. She is the author
of two books, Concrete Vaulted Construction in Imperial Rome: Innovations in Context (2005) and
Innovative Vaulting in the Architecture of the Roman Empire: 1st to 4th c. C.E. (2015).

Katja Piesker is an architectural historian and Bauforscher. Trained as an architect, she has
done extensive fieldwork in Turkey (Patara, Göbekli Tepe, Side, Pergamon, and Istanbul). Since
November 2019 she has served as the head of the Division of Building Archaeology and deputy
director of the Head Office of the German Archaeological Institute, Berlin. Prior to that, she
worked at the Istanbul Department of the German Archaeological Institute; the Head office of the
German Archaeological Institute, Berlin; the Swiss Federal Institute of Technology in Zurich; and
at the University of Hanover. She has held fellowships at the Istanbul Department of the German
Archaeological Institute and at the University of Cincinnati.

Klaus Rheidt is a Bauforscher and, since 2004, a professor of building history at the Brandenburg
University of Technology Cottbus-​Senftenberg. Beginning in 2002, he has worked at Baalbek as
the director of architectural fieldwork within a joint German-​Lebanese project on the archae-
ology and history of Heliopolis/​Baalbek conducted by the German Archaeological Institute.
He also directs the “Cultural and Technological Significance of Historic Buildings” Research
Training Group, and heads architectural survey projects in Azanoi, Assos, Pompeii, and Santiago
de Compostela.
 Contributors List xxi

Mark Wilson Jones is an architect and architectural historian who teaches at the University of
Bath in the Department of Architecture and Civil Engineering. His research covers varied aspects
of classical architecture, concentrating on that of ancient Greece and Rome. Aside from studies
on proportion, geometry, and design principles, often based on comparative analysis, he has
worked on the design of monumental buildings, especially the Pantheon (The Pantheon in Rome
from Antiquity to the Present, 2015) and the architectural orders in both Roman (Principles of
Roman Architecture, 2000) and Greek contexts (Origins of Classical Architecture: Temples, Orders
and Gifts to the Gods in Ancient Greece, 2014).

Ulrike Wulf-​Rheidt earned her PhD in 1997 from the University of Karlsruhe. In 1998, she be-
came a formative member of an interdisciplinary group studying the Domus Severiana on the
Palatine, work that resulted in many publications, including Die Kaiserpaläste auf dem Palatin
in Rom, co-​written with Adolf Hoffman (2014). In 2004 she was appointed director of the
Architecture Department at the German Archaeological Institute, Berlin, and from that vantage
point edited several volumes of the important Diskussionen zur archäologischen Bauforschung se-
ries. In June 2018, she passed away following a tragic accident on the Acropolis in Athens.

Stephan Zink is an independent scholar in Berlin and was Wissenschaftlicher Referent at the
German Archaeological Institute in Berlin in the division of Bauforschung from 2017 to 2022. His
research focuses on the documentation and historical analysis of Roman architecture, especially
Octavian’s sanctuary of Apollo on the Palatine in Rome, the topic of his 2011 dissertation. More
recently, he has worked on the documentation of Temple A at Largo Argentina in Rome, offered
two summer schools at the American Academy in Rome on architectural documentation, and
has published several journal articles and book chapters on ancient polychromy.
 Abbreviations

This book follows the bibliographic abbreviations established by the American Journal
of Archaeology (https://​www.ajaonl​ine.org/​subm​issi​ons/​journ​als-​ser​ies) for modern
sources and by the Oxford Classical Dictionary (https://​oxfor​dre.com/​class​ics/​page/​
ocdab​brev​iati​ons) for ancient sources.
Building the Classical World
 Introduction
Bauforschung as a Contemporary Approach

This volume brings together 13 chapters examining various aspects of structure and
construction in the monuments of ancient Greece and Rome, written by a mixture of
established and emerging scholars from American, British, and German academic
institutions. Taken together they constitute a representative cross-​section of the inter-
disciplinary methodologies that are used in Bauforschung, the scientific, analytical, and
often archaeological study of historic buildings.1
In theory, the focus of this discipline is on historical buildings of all periods,
types, and regions. In practice, however, all of these aspects often lead to disciplinary
emphases on, or even divisions between, classical, medieval, and modern subfields;
analytical approaches to official and vernacular architecture; and the treatment of dis-
tinct building traditions. In this collection, we aim to counterbalance such fragmen-
tation by advocating a view of the discipline that emphasizes the unity of its different
manifestations.
Such a view is not altogether new. The same broad perspective was taken in 2010 by
Uta Hassler who defines the main questions in the field like this:

Questions of Bauforschung are aimed at comprehending the construction processes

(in the past, present, and future), at the understanding and development of design
theories and practices, at the interpretation and exploration of the historical contexts
of architecture, and finally at grasping the dynamics of building knowledge, its forms,
the “pathways of tradition,” and the state of knowledge itself.2

Hassler’s definition is comprehensive: it is applicable to all forms of architectural

analysis, and it does not introduce distinctions based on the object of study or its
position in space and time. Instead, it targets the epistemic nature of inquiry about
construction, especially its aims and its main questions. It thus describes a range of
approaches and does not imply a division because all dimensions it entails are clearly
complementary and, indeed, interdependent.
A similarly comprehensive view is implied by Gottfried Gruben’s assertion that
“Bauforschung treats everything that has to do with constructing.” Gruben distinguishes
various chronological subfields, but he characterizes the nature of the work (or “calling”)
as a process that encompasses documentation, reconstruction, explanation, preserva-
tion, re-​erection, and historical interpretation. If all of these elements are treated as a
continuous process that moves from documentation to interpretation, Bauforschung
emerges as an interdisciplinary undertaking that ultimately approaches history through
architecture.3

Introduction In: Building the Classical World. Edited by: Dorian Borbonus and Elisha Ann Dumser, Oxford University Press. © Oxford
University Press 2022. DOI: 10.1093/​oso/​9780190690526.003.0001
2 Building the Classical World

If Hassler’s questions and Gruben’s process capture both the broad spectrum and
the fundamental unity of the field of inquiry, the same is true for the more specific
methodologies that its practitioners employ. Many of the methods overlap with those
of related historical and technical disciplines, such as classical studies (regarding the
analysis of historical texts), art history (regarding visual acuity and recognition), field
archaeology (regarding the identification of stratigraphy and contexts), historic pres-
ervation (regarding conservation, restoration, and re-​erection), museology (regarding
questions of presentation and educational outreach), mathematics (regarding the quan-
tification of calculations), and the natural sciences (regarding the scientific analysis of
finds). The bewildering methodological range, in which research questions and aca-
demic training unsurprisingly produce individual preferences, is still bound together
by the fundamental goal of producing some sort of historical reconstruction.4
Doing so means perceiving built works not as piles of dead matter, or as mere bearers
of decoration and sculpture but as dynamic organisms—​bodies full of inner tension to
defy gravity. By documenting, analyzing, and visualizing complex spatial settings, we
are better able to situate architecture in its historical contexts. In fact, buildings should
be understood as historic documents in their own right, reflecting both the efforts of
their designers and builders, the aspirations of their patrons and communities, and the
implications for those who used them and whose actions were structured by them.
This realization requires a holistic analysis that brings together technical and human-
istic perspectives in order to visualize buildings as complete systems rather than a sum
of their parts. Even if the analysis targets specific problems of construction, architec-
tural components, or the use and reuse of buildings, these aspects must be understood
in relation to the remainder of the structure and its environment in order to produce
authentic reconstructions.
Because of its reliance on material culture and its pragmatic focus on issues of de-
sign, construction, and use, Bauforschung is, at its heart, an evidence-​driven practice.
The built structure itself, along with its archaeological context and historical sources
about architecture, are thus the indispensable starting points for technical and histor-
ical analysis. Despite the primacy of careful documentation, a broader narrative is just
as essential if the analysis is not to become a positivistic description that excessively
concentrates on minutiae. The quintessential (but not the only) format that facilitates
capturing both the evidence and its significance is the case study that describes indi-
vidual examples while identifying comparative links to other scenarios—​a format that
unsurprisingly also dominates the chapters in the present collection. The potential
downside of this format is that case studies favor the particular over the general and
thus need to be integrated with overarching considerations in order to be successful.5
The chapters in this collection are also characterized by their simultaneous use of
visual and verbal argumentation. The balance between the two poles varies with the
subject of the contribution and the training and disposition of its author, but images and
words remain fundamental in all of them. This is why the graphic representation of the
evidence and reconstructions is not meant just to illustrate the written argumentation.
Rather, the drawings and photographs are themselves tools of documentation and anal-
ysis—​and thus are integral components of this volume.
The collection not only provides a series of case studies, however, but it highlights
the central questions, practices, and insights that define the architectural and historical
Another random document with
no related content on Scribd:
 "Kun nainen sanoo vihaavansa miestä —"

"Raakalainen!" Josephine seisoi jäykkänä, kädet nyrkkiin

puristettuina.

"Ja halveksii häntä —"

"Pelkuri"! Hänen silmänsä salamoivat.

"Ja ehdoin tahdoin lähettää hänet pois, pitääkseen keltaisen

preeriakoiran turvanaan — luottaen häneen täydelleen ja saaden
halveksimansa miehen tuntemaan — ."

"Oh, pelkuri! Pelkuri!"

"Että hänellä tuskin on oikeutta elää ja hengittää edelleen", jatkoi

Brannon, aivan kuin ei hän olisi kuullutkaan Josephinen häpäiseviä
nimityksiä. "Rupesi jo olemaan aika antaa tuon preeriakoiran näyttää
luotettavat ominaisuutensa."

Josephine ei vastannut, vaan seisoi katsellen häntä pilkallisin

ilmein.

"Eikä se ollut hänen ensimäinen rikkomuksensa halveksittavaa

tyrannia vastaan", jatkoi Brannon kuivasti. "Eräänä päivänä,
rautatien varrella, luotti hän tuohon preeriakoiraan siinä määrin, että
uskoi hänen vakuutukseensa erään hevosvarkaan viattomuudesta."

"Oh" huudahti Josephine, hämmästyneenä.

"Niin, Miss Hamilton, Denver ei osannut pitää suutaan kiinni.

Sellaiset miehet ei pysty pitämään salaisuuksia takanaan. Hän kertoi
siitä eräälle juoruämmälle ja niin sain minäkin sen tietää. Denverin ja
tuon neidin välillä oli ollut pientä kuiskuttelua ja he olivat sopineet
Artwellin toimittamisesta junaan. Neiti oli ovela, tiedän sen,
ilahduttavan ovela. Tiesin sen myös silloin kun ilmoitin asian Betty
Lawsonille. Mutta minä en kertonut kaikkea silloin."

"Nyt kai te aiotte sen tehdä?" sanoi Josephine ja hänen kasvonsa

olivat tulipunaiset häpeästä.

Brannon näki hänen tuskansa hänen silmistään, ne olivat täynnä

syyllisen hämmennystä ja väri hänen kasvoillaan vaihtui alinomaa.
Josephine astui askeleen taaksepäin, nojasi suureen pöytään
toisella kädellään ja loi katseensa maahan, niin että pitkät silmäripset
koskettivat poskia.

"Hyvää yötä, Miss Hamilton" kuului Brannonin ääni.

Josephine kuuli hänen askeleensa hänen mennessään huoneen

poikki ja nosti silmänsä nähdäkseen parhaiksi kun Brannon astui
ovesta ulos.

Kymmenes luku.

Brannon ei ennättänyt kuin pari askelta kuistilla, kunhan kuuli tytön

äänen terävänä ja lujana takanaan. Hän pysähtyi ja meni takaisin,
seisahtuen ovensuuhun ja katsoi häneen kysyvästi.

Josephine istui suuren pöydän ääressä. Hänen kasvonsa olivat

hyvin kalpeat ja silmät huolestuneen näköiset.

"No?" sanoi Brannon.

 "Brannon, mihin olette menossa?"

Hänen äänensä oli matala, jännittynyt, ja Brannonin yritys tutkia

hänen levottomuutensa syytä päätyi hämmästykseen.

"Minähän sanoin teille vain hyvää yötä, Miss Hamilton. En muista

aikoneeni mennä minnekään erikoisesti. Minulla on erinäisiä laskuja
suoritettavana ja sitten menen nukkumaan.

"Oletteko varma, että ette ajatellut jotakin muuta?"

"Aivan varma."

Josephine veti syvään henkeä ja loi häneen lujan, kysyvän

silmäyksen, ikäänkuin olisi tahtonut saada selvän siitä, puhuiko
Brannon totta.

"Teillä näyttää olevan niin kovin kiire", sanoi hän epäröiden. "Minä
luulin — niin — ehkä teillä sittenkin oli jotakin määrättyä
mielessänne. Vai kuinka?"

"En luule." Hänen mielenkiintonsa oli herännyt, vaikkakin hän

salasi sen Josephineltä. Hänelle oli selvinnyt, että Josephinellä
mahtoi olla tärkeä syy, kysellessään hänen aikeitaan.

"Ettekö tahtoisi istuutua pariksi minuutiksi. Minulla on teille jotakin

sanottavaa."

Brannon otti lakin päästään, astui lattian poikki ja istuutui tuoliin

lähelle Josephineä. Hän katseli häntä siinä äänettömänä,
huvitettuna, hieman pirullinen ilme kasvoillaan.
 Hänen hämmästyksekseen istui Josephine tuolissaan nojaten
häneen päin, aivan kuin hän olisi ollut erikoisen kiihtynyt
sanottavastaan.

"Brannon", sanoi hän, "kun te lähditte äsken ulos, oli teillä aikomus
etsiä Denver käsiinne ja tappaa hänet!"

"Enpä luule."

"Brannon, älkää valehdelko minulle. Te aioitte tappaa hänet, näin

sen teidän silmistänne!" Hän oli varma, ankara.

Brannon oli ääneti katsellen häntä vakavasti, ja ihmetteli mitä hän

oli tehnyt sellaista, joka oli ilmaissut hänen aikeensa. Hän luuli
salanneensa ajatuksensa.

"Kas niin!" sanoi Josephine. "Tiesinhän sen, Brannon. Minä en

salli sitä! Ymmärrättekö?"

"Denver ansaitsee tulla ammutuksi."

"Ei, sitä hän ei ansaitse", kielsi Josephine. "Sellainen kanta on

puolustamaton, se ei ole laillinen. Ihmisiä rangaistaan siitä, mitä he
ovat tehneet, vaan ei siitä, mitä he aikovat tehdä. Mitä Denver lienee
aikonutkin, hänen ainoa rikoksensa on se, että hän kävi minuun
kiinni."

"Täällä me tuomitsemme ihmisen hänen aikeittensa mukaan, miss

Hamilton.
Denver ansaitsee kuoleman rangaistuksen siitä, mitä hän aikoi
tehdä."
 "Miksi ette sitten ampunut häntä aikaisemmin päivällä, Brannon?
Tehän sanoitte, että te tunsitte hänen aikeensa."

"Kuinka olisin voinut ampua miehen, johon te luotitte, Miss

Hamilton?
Täytyihän minun ensin antaa hänelle tilaisuus näyttää korttinsa.
Muutenhan ette uskoisi häntä sellaiseksi kuin hän on."

"Älkäämme enää puhuko siitä koskaan", sanoi Josephine,

huomaten, että hän oli syypää koko juttuun ja että jos Brannon olisi
tullut kuiskaamaan hänelle epäilyksistään Denverin aikeisiin nähden,
niin olisi hän syyttänyt häntä aiheettomasta asioihin
sekaantumisesta. Mutta vaikkakin hän oli tehnyt erehdyksen, aikoi
hän kuitenkin estää sen murhateon, jota Brannon ilmeisesti
suunnitteli.

"Emme voi ymmärtää toisiamme, Brannon, koska meillä on

kokonaan eroavat käsitykset niistä säännöistä, joitten alaisina me
elämme suhteessamme kanssaihmisiimme. Väkivalta, muodossa tai
toisessa, on aina anteeksiantamatonta. Se pohjautuu pelkoon,
pelkuruuteen. Se on pelkuruutta, Brannon", painosti hän vielä
kerran, nähdessään ivallisen välähdyksen hänen silmissään.
"Luulen, että Lännen miehet kantavatkin asetta vain pelkuruudesta.
Te pelkäätte, että joku aikoo ampua teidät ja te valmistaudutte itse
ampumaan ensin. Se on pelkoa, eikö niin?"

"Teillä on puheenvuoro, Miss Hamilton", virkkoi Brannon

kuivakiskoisesti.

"Oh", sanoi Josephine ivallisesti, hänen äänensävystään

harmistuneena.
"Luulenpa, että ette tiedä, mitä pelko onkaan?
 "Minä olen pelännyt."

"Todellakin!" Josephine joutui hieman hämilleen, sillä hän oli

odottanut, että hän olisi kieltänyt koskaan tunteneensa sellaista.
Mutta hän aikoi päästä tarkoituksensa perille.

"Vai on Teräs Brannon pelännyt", ivaili hän.

Brannon hymyili hieman ja Josephine tunsi, että hymyn takana piili

halveksunta.

"On", vastasi Brannon rauhallisesti.

"Oh, te siis myönnätte sen."

Josephine tunsi joutuneensa häviölle, hän tunsi erehtyneensä,

koettaessaan vietellä Brannonia niin inhimilliseen erehdykseen kuin
kehuminen on. Sillä heikkoudella oli hän aikonut lyödä
vastustajansa. Hän oli omaksi tyydytyksekseen aikonut todistaa, että
Brannon oli samanlainen kuin muutkin miehet, jotka hän oli tuntenut.

Mutta Brannon oli erilainen kuin muut. Hänen siinä istuessaan ja

katsoessaan ahdistajaansa äänettömänä, vastaamatta edes hänen
viimeiseen herjaukseensa, tunsi Josephine ahdistavan selvästi, että
Brannonia ei voinut haavoittaa samoilla aseilla kuin useimpia muita
miehiä. Hän tiesi, että Brannonin voima oli hänen
teeskentelemättömyydessään, hänen yksinkertaisessa
suoruudessaan ja turhamaisuuden ja vilpin puutteessaan. Hän oli
kuin metallitekele, jossa joka sauma ja liitos selväpiirteisenä, lujana
ja kiinteänä on näkyvissä.

Sittenkin päätti Josephine saada haltuunsa hänen suuren

aseensa, ennenkuin hän lähtisi päärakennuksesta. Hän oli varma
siitä, että Denveriä uhkasi kuolema.

Josephine nousi ja seisoi Brannonin edessä, katsoen tähän

alaspäin tyynesti hymyillen, salatakseen sisällään riehuvaa
levottomuutta.

"Brannon", sanoi hän, "en aio sallia teidän tappaa Denveriä.

Antakaa minulle pistoolinne"!

Brannon nousi, katsoen yhä Josephineä silmiin noustessaan ja

vaikka hänen silmänsä loistivatkin kylmän halveksivasti, kesti
Josephine sen. Ja hän kesti sen vielä jatkuvasti, sillä hän aikoi
voittaa äänettömän taistelunsa.

Nähdessään Brannonin suun vetäytyvän veitikkamaiseen hymyyn

tiesi hän voittaneensa ja kun tämä hitaasti veti synkännäköisen
aseensa kotelosta ja asetti sen pöydälle lähelle Josephineä, ilmaisi
hätäinen henkäys, joka tytön onnistui tukahuttaa, että hän ei
sittenkään ollut uskonut voittavansa.

Josephine riemuitsi rajattomasti. Tämä rautahermoinen mies, jota

kaikki seudun asukkaat pelkäsivät ja kunnioittivat, alistui siis hänen
tahtoonsa, tunnusti siis äänettömästi, että Josephinen tahto oli
voimakkaampi kuin hänen. Se oli hänen ajamansa aatteen voitto ja
samalla hänen henkilökohtainen voittonsa.

Pantuaan pistoolinsa pöydälle astui Brannon aivan Josephinen

eteen ja seisoi hetkisen siinä, katsoen häneen kiinteästi. Josephinen
tunteet hakivat avuttomina turvaa hänen arvoituksellisen katseensa
edessä. Hän näki tuossa katseessa niin monenlaisia ilmeitä, että
hänen oli mahdotonta päättää, mikä niistä oli vallitsevin. Hän
hämmentyi ja tunsi itsensä noloksi ja seisoessaan siinä avuttomana,
kuuli hän Brannonin sanovan:

"Tässä on ase, ma'am. Arvaan, että pidätte Denveristä enemmän

kuin minä."

Ja ennenkuin tyttö ehti vastata tähän miehen alistumista

seuranneeseen pilkalliseen huomautukseen, oli Brannon kääntynyt
ja mennyt ulos ovesta.

Josephine seisoi kalpeana ja äänettömänä, kunnes kuuli

Brannonin astuvan kuistin poikki ja sitten kuuli hän hänen
askeleensa kovalla, kuivalla päärakennusta ympäröivällä
hiekkakentällä.

Vihdoin kääntyi hän vapisevana, oudon väristyksen valtaamana,

mutta ylpeänä ja veti tuolin pöydän viereen ja istuutui siihen
katselemaan kyynärpäihinsä nojautuen kuolettavaa asetta, jonka suu
uhkaavasti suuntautui häneen. Pelosta vapisten ojensi hän
epäröivän sormen sitä kohti ja käänsi piipun toisaalle.

Hänen voitoniloonsa sekaantui omituinen ilkeämielisyys. Alusta

alkaen oli Brannonin taipumattomuus ärsyttänyt häntä ja haastanut
häntä taistosille. Brannon oli ollut häikäilemättömän itsevaltias häntä
kohtaan ja mikä vielä pahempi, Brannon oli nöyryyttänyt häntä
useampaan otteeseen ja kylmässä ylhäisyydessään oli hän
vähäksynyt hänen jäsenyyttään ihmiskunnassa.

Vanhojen loukkausten muisteleminen teki hänen äskeisen

voittonsa suloisemmaksi. Hän oli voittanut! Ja täst’edes aikoi hän
näyttää hänelle —
 Hän hätkähti ja kävi lujasti pöydän laitaan. Hän sai tuskin
tukahdutetuksi kirkaisua. Aivan kuin jäykistävän halvauksen
tapaamana ei hän päässyt mihinkään tuolistaan, vaan käänsi hitaasti
päätään kunnes näki oven. Sitten jäi hän katsomaan kalpeaan
kuuvaloon voimattomana, äänettömänä.

Pistoolin laukaus oli kajahtanut yön hiljaisuudessa, räikeänä,

meluavana. Ja istuessaan siinä kykenemättömänä puhumaan ja
liikkumaan kuuli hän laukauksen kaiun kiirivän suuren alangon
vuorelta vuorelle ja vihdoin tuulen hengen viemänä vaimenevan
kuulumattomaksi.

Ja sitten seurasi hiljaisuus outona, kammottavana, pahaenteisenä.

Hän istui yhä, kääntyen poispäin ovesta, pelokkaana kuunnellen ja
odottaen.

Yhdestoista luku.

Ei ääntäkään kuulunut. Oven ulkopuolella vallitseva hiljaisuus

tuntui painostavalta, se tuntui kietovan hänet omakseen, musertavan
hänet kokonaan painonsa alle. Ovesta saattoi hän nähdä tähtien
loistavan kuin timantit pehmeää sinitaivasta vasten. Hän erotti
kaukaisen vuoren huipun, joka kylpi kuun hopealoisteessa. Puitten ja
ruohon sametinvihreys näkyi ihmeellisen selvänä utumaisessa
valaistuksessa. Siellä täällä kiilui paljaita epätasaisia
kallionkielekkeitä, valkoisina ja puhtaina. Kova, auringon paahtama
hietakenttäkin päärakennuksen ympärillä näytti pehmeältä ja
kutsuvalta, sillä tällä hetkellä selvisi hänelle, että hän oli erehtynyt
luullessaan pelkäävänsä varsinaisesti tätä seutua.
 Ihmisiä hän pelkäsi. Ihmisiä, jotka itsekkäinä, ylpeinä ja luulotellen
pieniä voimiaan suuremmiksikin, taistelivat toisiaan vastaan, luonnon
katsellessa heidän touhuansa tutkimattomin silmin.

Josephinekin, samoin kuin ihmiset, joita hän pelkäsi, oli taipunut

itsekkyyden nostattamien mielihalujen johdettavaksi. Hän oli
nimittänyt itsekkäisyyttään "mielipiteeksi", "aatteeksi", mutta hän tiesi
tällä hetkellä, että maailma tulkitsi hänen menettelynsä vain oman
tahdon perilleajamiseksi. Se ei ollut mitään muuta kuin vallan himoa,
joka oli saanut hänet koettamaan määräillä Brannonin tekoja ja
toimia. Ja nyt oli hän lähettänyt hänet suoraan surman suuhun vain
sen vuoksi, että hän oli tahtonut näyttää, että hänen oma tahtonsa oli
Brannonin tahtoa voimakkaampi.

Ulkomaailma muuttui äkkiä hänen silmissään hämäräksi ja vihdoin

sumeni se kokonaan ja hän painoi päänsä käsivarsiensa varaan
pöydälle ja antautui kokonaan katumuksen ja pelon kyynelten
valtaan.

Denver oli tappanut Brannonin, siitä hän oli varma. Sillä hän oli
lähettänyt Brannonin pois aseettomana, hyvin tietäen, että Denverillä
yhä oli sama ase vyöllään, jota hän oli yrittänyt käyttää Brannonin
ilmestyttyä akkunaan. Brannonista oli nyt tullut hänen järjettömän,
aseita kohtaan tuntemansa ennakkoluulon uhri. Hän tiesi nyt, että
hänen katsantokantansa oli ollut aivan väärä, sillä koska kaikki
Lännen miehet kantoivat asetta, niin oli Brannonkin siihen pakoitettu
jo itsepuolustuksenkin kannalta. Nyt saattoi Josephine käsittää
arvoituksellisen katseen, jonka hän Brannonin silmissä oli nähnyt
hänen jättäessään pistoolinsa pöydälle. Vallitseva sävy siinä oli ollut
jonkinlainen häikäilemätön vaaran halveksunta.
 Josephine hätkähti sielussaan nousevaa kuvaa, kuinka Denver oli
ampunut Brannonin. Hän ei vähääkään epäillyt, että Brannon yhtä
kylmän tyynesti oli ottanut vastaan kuolettavan luodin kuin hän oli
jättänyt aseensakin pöydälle.

Häntä värisytti ja hän nyyhkytti ääneen, ja takoen nyrkkiin

puristuneita käsiään pöytään, hän koetti karkoittaa mielikuvituksensa
nostattamaa näkyä, kuinka Brannon säälittävänä myttynä makasi
kovalla hietatantereella ja kuinka Denver työnsä tehtyään hiipi yön
pimeyteen. Mutta Denver ei hiipisikään pois, vaan Brannonin ollessa
tieltä pois hän tulisi —.

"Tässä on toinen myönnytys teidän aatteellenne", sanoi kylmä,

pilkallinen ääni hänen sivullaan.

Josephine ei nostanut päätään. Hänen säikähdyksensä äänen

kuullessaan vaihtui suureksi iloksi, joka teki hänet aivan
voimattomaksi. Sillä ääni oli Brannonin ja kun hän ei nostanut
päätään, jatkoi sama kuiva ääni: "Tämä on Denverin, otin sen
häneltä juuri."

Raskas metalliesine kolahti heikosti pöydälle aivan hänen eteensä

ja muutettuaan toista kättään hieman saattoi Josephine nähdä, että
se oli pistooli.

Samoin kuin Brannonin pelastaessa hänet Denverin käsistä,

rauhoitti hänen äänensä kuuleminen Josephineä nytkin. Mutta hän ei
tahtonut nostaa päätään, sillä hänestä tuntui vastenmieliseltä
näyttää Brannonille, että hän oli itkenyt.

"Menkää pois, olkaa hyvä", sanoi hän epävarmalla, hiljaisella

äänellä.
 "Heti." Brannonin ääni soi kuivan lystikkäältä, vaikka oudon
epävarmana hänenkin.

Josephine odotti häntä lähteväksi ja kun hän ei kuullut mitään

ääntä enää, otaksui hän hänen lähteneen yhtä huomaamatta kuin oli
tullutkin.

Hän kohotti päätään ja näkikin, että Brannon seisoi aivan lähellä,

käsivarret ristissä rinnalla ja oikean käden sormet leuan alla. Asento
muistutti elävästi rautatien varrella tapahtunutta seikkailua.

Brannonin ilveilevä, pilkallinen katse sai Josephinessä aikaan

harminpuuskan, joka auttoi häntä jonkinverran tasapainoon, mutta
vaikka hän katsoikin vihaisesti mieheen, nousi häiritsevä puna hänen
poskilleen. Voitonilo oli ollut liian aikainen. Kuten ennenkin oli
Brannon nytkin astuva voittajana ottelusta.

Jos Brannon olisi hiemankaan näyttänyt ylpeältä voitoistaan, ei

Josephine ehkä olisi välittänyt siitä paljoakaan. Mutta hänen kylmän
rauhallinen ja asiallinen käyttäytymisensä, joka näytti vaativan voiton
itselleen tinkimättä, välttämättömänä, sai hänen suuttumuksensa
leimahtamaan täyteen liekkiin.

"Minähän sanoin teille, että menisitte pois!" sanoi hän.

"Kuulin sen, Miss Hamilton."

Hän astui lähemmäksi Josephineä, niin lähelle, että housun

nahkareunus viisti hänen hamettaan. Josephine istui jäykkänä,
ihmettelevänä ja vihaisena.

Sitten ojensi Brannon oikean kätensä, tarttui hellävaraisella, mutta

lujalla otteella Josephineä leuasta ja taivutti hänen päätään
taaksepäin, kunnes hänellä ei enää ollut muuta neuvoa kuin katsoa
Brannonia suoraan silmiin.

"Itkenyt!" sanoi Brannon.

Josephinen silmät leimusivat intohimoista vihaa sellaisen

rohkeuden johdosta, vaikka hän alistuikin siihen hänelle itselleenkin
käsittämättömällä nöyryydellä, sillä olisihan hän voinut vapautua siitä
nousemalla pystyyn. Josephine ei vastannut mitään, tuijotti vain
Brannoniin.

"Luulitte, että Denver oli ammuttu?" sanoi Brannon.

"En", kielsi Josephine tiukasti.

"Mitä sitten?" sanoi hän ystävällisesti. "Oh, älkää viitsikö! Minä en

ole ollut missään hengenvaarassa. Jos te olette ollut pahoillanne
minun vuokseni, niin on se ollut turhaa voiman haaskausta. Denver
ei koskaan ammu ketään edestäpäin ja minä en koskaan anna
Denverin kaltaiselle miehelle tilaisuutta ampua takaapäin. Denver ei
vähääkään pitänyt siitä, että pyysin häneltä hänen asettaan,
ilmoittaen, että talon uusi esimies ei sellaisia suosi. Hän veti sen
esille aika rohkeasti ja ampui minua kohti kerran, ennenkuin sain sen
hänen kädestään. Hän ampui kuuhun sillä kertaa. Mutta teidän ei
olisi pitänyt itkeä minun vuokseni. Te ette pidä minusta niin paljoa."

"Minä vihaan teitä!" selitti Josephine.

Brannon nauroi hiljaa, päästi hänen leukansa irti ja astuen

taaksepäin, kumarsi syvään. Sanaakaan sanomatta kulki hän ovelle
saakka. Mutta kun hän kynnyksellä kääntyi katsomaan taakseen,
tiesi Josephine, ettei hän ollut osannut pettää häntä, vaan että
Brannon tiesi, että hänen suuttumuksensa oli naamioitua, tietoisesti
tai tietämättä. Hän tiesi Brannonin huvitetusta hymystä, että hän
arvasi hänen itkeneen siitä syystä, että hän oli luullut Denverin
tappaneen Brannonin ja että hän taisteli alistumistaan vastaan sekä
että hänen vihansa johtui vain oman heikkouden tunnosta.

Kahdestoista luku.

Brannon oli puhuessaan Josephinen kanssa ottanut

kuusipiippuisensa pöydältä, johon hän sen oli pannut taipuessaan
eriskummalliseen päähänpistoonsa alistua tytön vaatimukseen.
Jätettyään Josephinen suureen huoneeseen ja astuessaan kuistilta
oli Brannonin mieliala synkkä, miltei raivoisa. Hän oli leikkiälyöden
puhunut Josephinelle pistoolin otosta Denveriltä; tosiasiassa oli
toimitus muodostunut katkeraksi taisteluksi, joka, vaikka olikin lyhyt,
olisi saattanut päättyä hänelle onnettomasti, ellei hänen silmänsä
olisi ollut tarkka ja hänen lihaksensa vahvat.

Denver oli piiloutunut erään Brannonin asunnon vieressä olevan

vajan taakse ja kun Brannon meni rakennuksen ohi, oli Denver häntä
vastassa. Denverillä oli ase paljastettuna ja Brannonin oli karjatalon
suuren seurusteluhuoneen pöydällä.

Denver oli nähnyt kun Brannon antoi aseensa Josephinelle.

Seistessään siinä vajan edustalla kertoi hän sen Brannonille.
Denverin pahanilkinen ilo tavatessaan vihamiehensä aseettomana
teki hänet häikäilemättömäksi. Hän tunsi halua tehdä pilkkaa
Brannonista, ennenkuin ampuisi hänet. Mutta viivytys maksoi hänelle
voiton. Hän vetäisi liipasinta kun Brannon syöksyi hänen
kimppuunsa, mutta Brannonin käsi kosketti ajoissa pistoolin piippua,
joten kuula lensi ohi, raapaisten hieman hänen kylkeään. Kun
Denver taas tuli tajuihinsa, oli hän pitkällään vajan ovella. Brannon
seisoi kumartuneena hänen ylitseen ja hieroi hiljaa rystysiään.

"Meidän uusi esimiehemme ei kärsi tappamista, Denver", puhui

Brannon totisena, "ja sen vuoksi olet säilyttänyt henkesi, josta tuskin
preeriakoirakaan ylpeilisi. Sinulla on viisitoista minuuttia aikaa. Ellet
sen ajan kuluessa ole korjannut luitasi Trianglesta, niin ei uuden
esimiehen käsky enää pysy voimassa. Lähde kävelemään!"

Viisitoista minuuttia oli kulunut kun Brannon lähti Josephinen luota.

Hän ei astunut uhkarohkeasti, sillä kuu paistoi kirkkaasti ja Denver
saattoi ehkä käyttää rihlaansa. Brannon livahti sen vuoksi kuistin
nurkan taitse ja kulki rakennuksen ympäri, tullen näkyviin taas
vastapäisen nurkan takaa, jossa hän seisoi jonkin aikaa silmäillen
päärakennuksen ja miesten asuntojen välistä kenttää.

Denveriä ei näkynyt.

Sittenkin Brannon odotti, sillä hän tunsi Denverin. Jos hän oli
päättänyt käyttää rihlaansa, jota hän erinomaisesti olisi voinut
käsitellä esimerkiksi asuntolan akkunassa, niin olisi rakennusten
välinen kenttä tullut hyvin vaaralliseksi liikkumapaikaksi.

Sen vuoksi Brannon antoi muutaman minuutin kulua ennenkuin

hän lähti liikkeelle. Sitten juoksi hän noin viidenkymmenen jalan
päässä kartanosta olevaan poppelimetsikköön. Sen puitten suojasta
tarkasti hän taas ympäristöään. Ei ääntäkään kuulunut, ei mitään
liikettä.
 Sittenkin saattoi Denver odottaa tilaisuuttaan, jos Brannon tulisi
huolimattomaksi tai vähemmän toimeliaaksi.

Siten Brannon vietti sangen pitkän ajan puitten takana, tarkaten

jokaista ääntä ja liikettä. Äkkiä hän astui esiin puitten välistä.
Etelässä, noin puolen mailin päässä, ratsasti mies.

Ei ollut epäilystäkään, se oli Denver. Hänellä oli sotalaukku

selässään ja sen yläpuolella erottautuivat selvästi Denverin tutut
piirteet, laiha päänsä ja hartiansa.

Brannon jäi vähäksi aikaa katsomaan ratsastajaa, sitten meni hän

asunnolleen ja seisoi hetkisen ovella katsellen alangolle.

Häneltä oli jäänyt tuikkulamppu palamaan suurempaan

huoneeseen ja sen valossa jäi hän seisomaan useammaksi
minuutiksi, mietiskelevän näköisenä tuijottaen lattiaan ja ajatellen
tyttöä, joka oli jäänyt karjatalon suureen seurusteluhuoneeseen.

"Hän on kuin lintu, joka lyö siipiään akkunaruutuun; luullen sitä

ilmaksi. Hän ei pääse mihinkään ja on hieman hädissään siitä",
tuumi hän. "Luulen, että hän pitäisi minusta, ellei hän vihaisi minua
niin kovasti."

Hän ei itse ollut varma, pitikö hän tytöstä. Ainakin hän häntä sääli
— sääli sen vuoksi, että jos tyttö yritti muuttaa sen seudun tapoja ja
tottumuksia, johon hän sattumalta oli tullut, niin oli hän varmasti
epäonnistuva aikeissaan. Hänellä oli rohkeutta puolustaa
mielipiteitään ja mielipiteethän ovat vallan paikallaan aatteina, vaikka
useimmat ihmiset pitävät mielipiteensä hämärässä puolitajussa ja
seuraavat jatkuvasti vain hetken mielijohteita. Sehän se tekeekin
ihmiset inhimillisiksi.
 "Hän noudattaa omaa päätään liian paljon", oli Brannonin
seuraava ajatus. "Hän koettaa istuttaa tänne Idän ajatustapoja,
toivoen hävittävänsä meikäläiset, joko sitten tahdomme tai emme.
Hän olisi sietämätön, ellei —."

Hänen tukkansa, ajatteli Brannon ja hänen silmänsä, jotka olivat

suuret ja ilmeikkäät ja joissa kaikki naisen viehättävyys ja
salaperäisyys syvästi kuvastui, olivat suuressa määrässä puoleensa
vetävät.

"Mutta Itä ei ole Länsi", ajatteli hän taas, "ja minä luulen että hän
pian pääsee siitä perille."

Hän palasi taas ovelle ja viivähti siinä keskittäen katseensa

kauaksi etelään, missä kulki ratsastaja, joka jo oli muuttunut pieneksi
pisteeksi yön himmeässä valossa. Hän katseli yhä ratsastajaa, kun
hän äkkiä kuuli kumean laukauksen.

Koska ääni kuului tulevan päärakennukselta päin, juoksi hän

sinne. Mutta siellä ei näkynyt mitään. Molemmista lännenpuoleisista
akkunoista näkyi valo, kuten koko illan oli ollut asianlaita ja osa valoa
virtasi kuistille.

Juostessaan taloa kohti, ajatteli Brannon Josephinen turvallisuutta,

vaikkei hän voinut käsittää, mikä vaara häntä saattaisi uhata, ellei
mahdollisesti joku öinen kulkija olisi sattunut tulemaan karjatalolle ja
huomattuaan tytön olevan yksin, olisi —

Hän oli kuistilla ennenkuin ajatus oli saanut selvän muodon.

Avonaisessa ovessa, toinen käsi painettuna tiukasti rintaa vasten,

toisen riippuessa velttona sivulla, suuri kuusipiippuinen
putoamaisillaan siitä, seisoi Josephine. Hänen kasvonsa olivat
liidunvalkeat ja hänen silmissään kuvastui avuton kauhu.

Kuistin permannolla, aivan ovesta tulevan valovirran rajalla,

makasi miehen ruumis omituisesti kasassa, aivan kuin hän olisi
kaatunut pää edellä ja sitten yrittänyt nousta jaloilleen.

Brannon sai tämän käsityksen siitä, että miehen oikea polvi oli
vedetty eteenpäin ja oikea käsi oli aivan polven vieressä velttona ja
vääntyneenä.

Brannon ei kysellyt. Hänestä oli selvää, että mies oli yrittänyt

ovesta sisään ja että Josephine oli ampunut hänet aivan
kynnykselle. Ruumiin asento ja Josephinen suunnaton mielenliikutus
näytti todistavan hänen otaksumansa oikeaksi.

Hän katsahti toistamiseen Josephineen, kumartuessaan ruumiin

puoleen ja näki, että hän oli peittänyt kasvonsa käsiinsä ja nojasi
voimattomana ovenpieleen. Sitten hän tutki kosteaa läikkää ruumiin
selkäpuolella, pudisti päätään ja käänsi ruumiin selälleen
nähdäkseen hänen kasvonsa.

Miestä oli ammuttu selkään ja kuula oli tunkeutunut sydämen

seuduille.
Hän oli kuollut.

Noustessaan jaloilleen pikaisen tutkimuksen jälkeen olivat

Brannonin huulet tiukasti yhteenpuristetut. Kuollut mies oli Tim
Callahan, sama ratsastaja, joka aikaisemmin oli tuonut tiedon Mrs
Whitmanin sairaudesta. Star sijaitsi alangon itäisessä laidassa ja
Callahan ei ilmeisesti ollut poistunut kauaksikaan Triangle L:sta, kun
hän jostakin syystä, joka ehkä ainaiseksi jäisi tuntemattomaksi, oli
palannut takaisin.

Brannon luuli tietävänsä mitä oli tapahtunut. Callahan oli astunut

kuistille, edeltäpäin tekemättä tuloaan huomatuksi ja Josephine illan
jännittävistä tapauksista ylen kiihtyneenä, oli ajatellut, että Starin
omistaja ehkä oli samaa lajia kuin Denverkin ja ampunut hänet juuri
kun Callahan, mahdollisesti hitaasti todeten uhkaavan vaaran,
kääntyi pelastuakseen siitä.

Noustessaan näki Brannon suuren kuusipiippuisen putoavan

raskaasti Josephinen kädestä kuistin permannolle. Tyttö oli itse
vaarassa tehdä seuraa aseelle, sillä hänen silmänsä olivat kiinni ja
hän huojui arveluttavasti kun Brannon ehätti hätään ja otti hänet
käsivarsilleen.

Hän kantoi hänet suureen huoneeseen ja asetti hänet avaraan

leposohvaan. Hän katseli häntä hetkisen osaaottavasti rypistäen
silmäkulmiaan ja jätti hänet sitten sekä otti suuren pistoolin
permannolta, johon se Josephinen kädestä oli pudonnut.

Nopea silmäys aseeseen näytti, että siitä oli laukaistu kaksi

panosta. Koska ase oli sama, jonka hän oli ottanut Denveriltä,
saattoi hän selittää toisen tyhjän ammuksen olemassaolon. Toisen
oli Josephinen täytynyt ampua Callahaniin.

Brannon palasi Josephinen luo, näki että hän hengitti syvään ja

säännöllisesti, vaikka olikin vielä tiedottomana. Sitten hän meni
ulkopuolella olevalle hietikolle. Vähän matkaa päärakennuksesta
näki hän hevosen, joka miehettömänä seisoi pää alhaalla katajan
varjossa. Eläin ontui, kun hän talutti sen kuunvaloon ja hän näki, että
sen etujalka oli loukkaantunut — venähtänyt pahasti.
 Karkeatekoinen tähti oli poltettu sen lanteelle, osoittaen, että se
kuului Callahanille.

Loukkaantunut jalka selitti Callahanin paluun karjatalolle. Hän oli

ilmeisesti tullut pyytämään tervettä hevosta itselleen.

Brannon talutti hevosen talliin, aikoen kohta palata takaisin

hoitamaan sen jalkaa. Saapuessaan seurusteluhuoneeseen vievälle
ovelle, näki hän Josephinen istuvan leposohvan reunalla. Hän nojasi
suorin käsin leposohvaan ja tuijotti avonaiseen oveen päin.

Hän oli ilmeisesti juuri tullut tajuihinsa ja mietti mitä oli tapahtunut.

Nostaessaan katseensa Brannoniin, oli hänen silmissään hurja

ilme ja hän värisi kysyessään hiljaisella, vapisevalla äänellä:

"Onko hän kuollut?"

Brannonin synkkä pään nyökkäys pani hänet peittämään

kasvonsa käsillään ja sitten istui hän ääneti huojutellen ruumistaan
edes takaisin.

Brannonin tuli häntä sääli, mutta hän ei voinut tehdä mitään.

Tappaessaan Callahanin oli hän syvästi loukannut sitä aatetta, jonka
asianajajana hän itse niin voimakkaasti esiintyi. Monta vuotta kuluisi,
ennenkuin hän voisi unhottaa tämänöisen kokemuksensa. Hänen
tekonsa tulisi yötäpäivää kiusaamaan häntä, lukemattomia kertoja
tulisi hän ajatuksissaan eläneeksi tämän öisen murhenäytelmän ja
katumus toisi mukanaan välttämättömän henkisen murtumiseen.

Armeliaisuus Josephineä kohtaan ja kokemuksesta johtuva viisaus

kertoi Brannonille, että paras menettely tässä tapauksessa oli
vaikeneminen. Ja sen vuoksi ei hän sanonut mitään mennessään