Professional Documents
Culture Documents
Textbook Ebook Glitterland Spires Alexis Hall All Chapter PDF
Textbook Ebook Glitterland Spires Alexis Hall All Chapter PDF
Happy reading!
The characters and events portrayed in this book are fictitious or are
used fictitiously. Any similarity to real persons, living or dead, is
purely coincidental and not intended by the author.
All brand names and product names used in this book are
trademarks, registered trademarks, or trade names of their
respective holders. Sourcebooks is not associated with any product
or vendor in this book.
Front Cover
Title Page
Copyright
Foreword
Content Guidance
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
Bonus Material
Aftermath
Shadowland
Author Annotations
Back Cover
To C—it’s not the same without you.
Foreword
We dress classy, we’ve got the nice handbags, we like our surgery,
hair extensions, big eyelashes—we’re very glitzy. It’s the most
important thing in the world, to look glamorous.
Amy Childs
1
Now
My heart is beating so fast it’s going to trip over itself and stop.
Everything is hot and dark. I’ve been buried alive. I’m already dead.
I have just enough grip on reality to discard these notions, but it
doesn’t quell my horror. My mouth is dry, strange and sour, my
tongue as thick as carpet. Alcohol-heavy breath drags itself out of
my throat, the scent of it churning my stomach. I’m pickled in sweat.
And there’s an arm across my chest, a leg across my legs. I am
manacled in flesh.
god, god, fuck, god, fuck
My body is far too loud. Blood roaring, heart thundering, breath
screaming, stomach raging, head pounding.
I’m going to have a full-blown panic attack.
The first in a long time. Except that’s not much consolation.
Where am I? What have I…
out, fuck, have to get out
I twist away from the arm and the leg, rolling off a bare mattress
onto bare floorboards. Maybe my first instinct was right. I am dead
and this is hell. The darkness scrapes against my eyes. Where are
the rest of my clothes?
And breathe, I need to breathe more. Or breathe less. Stop the
light show in my head. My vision sheets red and black, like a roulette
wheel spinning too fast, never stopping.
god, fuck, clothes
Scattered somewhere in the void. Trousers, shirt, waistcoat, jacket,
a single sock. My fingers close over my phone. A cool, calming
talisman.
Half-dressed, everything else bundled in my arms, I ease open the
door, dark spilling into dark and, like Orpheus, I’m looking back. The
shadows move across his face, but he doesn’t stir. He sleeps the
perfect, heedless sleep of children, drunkards, and fools.
My footsteps creak along a narrow hallway of peeling paintwork
and I let myself out onto a wholly unfamiliar street.
***
Next
Joku aika sitten hän oli mennyt kihloihin Elli Löfbergin kanssa. Hän
oli nyt melkein valmis lääkäri, lähimmässä tulevaisuudessa hän
saattoi saada viran ja perustaa oman kodin. Hertta ei ollut nähnyt
häntä hänen kihloihin mentyään. Elli Löfberg oli Hertan
koulutovereita, joskin Herttaa useaa vuotta nuorempi. Hän oli vielä
täydellinen lapsi, pintapuolinen ja turhamainen, ilman mitään
vakavampia harrastuksia. Hammarin kihlaus oli sentähden suuresti
kummastuttanut Herttaa. Hammar, joka itse oli niin vakava, melkein
raskasmielinen, mitenkä hän oli voinut kiintyä tuohon pieneen
hupakkoon?
Antti astui salin yli Ellin huoneen ovelle. Hän kolkutti pari kertaa,
mutta kun vastausta ei kuulunut, astui hän sisään.
— Elli, jos minä pyytäisin että sinä minun tähteni luopuisit tuosta
mielihalustasi, niin tuntuisiko se kovin katkeralta?
— Kun puhut noin, Antti, niin voisin tehdä vaikka mitä sinun
tähtesi.
Mutta kun en näe sinua, niin kaikki pahat ajatukset heräävät
minussa.
Elli nyyhkytti. Antti antoi hänen itkeä. Hän siveli hänen vaaleita
kiharoitansa ja hänen valkoista otsaansa. Kuinka hieno hänen
hipiänsä oli ja kuinka punakat hänen huulensa. Antti tunsi
sydämensä värähtelevän. Mitenkä hän olikaan voinut voittaa Ellin
rakkauden, Ellin, joka oli niin hieno ja hento, joka oli kasvanut niin
aivan toisessa maaperässä kuin hän itse?
Ja hänen mieleensä johtui ensi kerta, jolloin hän Elliä oli sylissään
pidellyt. Mikä onnen huumaus oli silloin hänen olentonsa läpi käynyt.
Hän oli tullut niin arkana ja pelokkaana Ellin luo, niin kömpelösti hän
oli tunteensa sanoiksi pukenut, mutta sitten oli kaikki arkuus
kadonnut, ja hän oli nähnyt edessään vain Ellin loistavat silmät.
Siitä oli nyt puoli vuotta kulunut. Hän oli tänä aikana oppinut Elliä
tuntemaan, hän oli useasti saanut kokea, että hän oli hemmoteltu ja
oikullinen lapsi, mutta se ei ollut hänen rakkauttansa vähentänyt. Se
oli vain herättänyt hänessä halun suunnata hänen kehityksensä
oikeaan ja jaloon ja tukahduttaa lapsen heikkoudet, ennenkuin ne
olivat todellisiksi taipumuksiksi muuttuneet.
Hän sai kaikki muut puolellensa ja rouva Illman, joka ehdoitusta oli
vastustanut, koetti selittää, että hän oli aivan samaa mieltä kuin
rouva Taubekin, hän oli vain arvellut, että ehkä kaikki eivät
joulukiireiden vuoksi ehtisi ottaa niihin osaa. Hän puolestansa olisi
valmis työhön milloin hyvänsä.
— Mutta onhan täällä muitakin nuoria kuin neiti Ek, arveli joku. —
Voimmehan kysyä heiltäkin.
— Me tahdomme tanssia!
Antti saattoi hänet eteiseen. Hän tunsi äkkiä iloa ajatellessaan että
hän pian taas olisi tilaisuudessa tavata Herttaa. He voisivat uudistaa
entisen tuttavuutensa ja jatkaa yhdessäoloa aivan kuin ennenkin.
Hänellä oli mielestään niin paljon puhuttavaa Hertalle, niin paljon
kysyttävää ja hän tiesi niin varmaan saavuttavansa ymmärrystä.
IV.
Mies kääntyi ovea kohti, mutta loi vielä pitkän katseen rouva
Taubeen. Se oli niin rukoileva, ja samalla epäluuloinen. Rouva Taube
tunsi pistoksen sydämessään, olisiko hän ollut liian kova tuolle
miehelle, hän olisi ehkä todellakin ansainnut apua. Hän aikoi kutsua
hänet takaisin, antaa hänelle ruokaa, hän ehkä ei ollut syönyt koko
päivään, mutta mies vetäisi jo oven kiinni jälkeensä, ennenkuin
rouva Taube oli ennättänyt mitään tehdä.
Elsa oli aivan isäänsä. Yhä enenevällä huolella rouva Taube näki
tytön harrastusten kääntyvän kaikkeen ulkonaiseen. Ja hän näki
oman vaikutuksensa häviävän aivan mitättömiin, sillä silmittömässä
ihastuksessaan isä ei voinut tyttäreltä mitään kieltää.
Iltaa oli kappale kulunut, kun Hertta Ek astui salin ovelle. Hänen
silmänsä etsi emäntää, mutta kun hän ei häntä mistään keksinyt, niin
hän jäi arasti ovenpieleen seisomaan. Hän seisoi siinä silmät
maahan luotuina, omiin mietteihinsä vaipuneena. Hänen
yksinkertainen tumma pukunsa erosi niin jyrkästi koko hänen
ympäristöstänsä, samoin kuin hänen kasvojensa vakava ilme ei ollut
sopusoinnussa toisten ilosta hehkuvien kasvojen kanssa.
— Mitä teillä tänään oli esillä? kyseli Antti Hertalta. — Onko tullut
uusia tietoja hätämailta?