A Growing Business : Freelance

Gardening Course A.K. Harris

Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/a-growing-business-freelance-gardening-course-a-k-h
arris/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

RHS Get Growing A Family Guide to Gardening Inside and

Out Holly Farrell

https://textbookfull.com/product/rhs-get-growing-a-family-guide-
to-gardening-inside-and-out-holly-farrell/

Practical Organic Gardening The No Nonsense Guide to

Growing Naturally Mark Highland

https://textbookfull.com/product/practical-organic-gardening-the-
no-nonsense-guide-to-growing-naturally-mark-highland/

Creating a Freelance Career Jill L. Ferguson

https://textbookfull.com/product/creating-a-freelance-career-
jill-l-ferguson/

Oxford Mathematics: Applications and Interpretation

Higher Level Course Companion First Edition David
Harris

https://textbookfull.com/product/oxford-mathematics-applications-
and-interpretation-higher-level-course-companion-first-edition-
david-harris/
The Routledge Course in Business Chinese Qinghai Chen

https://textbookfull.com/product/the-routledge-course-in-
business-chinese-qinghai-chen/

The Business Value of Software 1st Edition Michael D.

S. Harris

https://textbookfull.com/product/the-business-value-of-
software-1st-edition-michael-d-s-harris/

Small Business Management Launching Growing

Entrepreneurial Ventures 18th Edition Justin G.
Longenecker

https://textbookfull.com/product/small-business-management-
launching-growing-entrepreneurial-ventures-18th-edition-justin-g-
longenecker/

Small business management launching and growing new

ventures Sixth Canadian Edition Longenecker

https://textbookfull.com/product/small-business-management-
launching-and-growing-new-ventures-sixth-canadian-edition-
longenecker/

Managing Chinese-African Business Interactions: Growing

Intercultural Competence in Organizations Claude-Hélène
Mayer

https://textbookfull.com/product/managing-chinese-african-
business-interactions-growing-intercultural-competence-in-
organizations-claude-helene-mayer/
The Author’s Story.
This is to inspire you that you can take this new career path.
But the author takes no responsibility for failures of potential
gardening businesses.
The author has 20 years’ experience, and began her career in
the land-based industries in the UK, aged 17. Studying
Forestry and Countryside Management at agricultural college
to start with. As the only female in a large group, she
endured a lot of sexism and bullying but completed the
course with good grades and proceeded to study agriculture.
Some of the worst bullies on her course didn’t complete the
course. The land-based industries are hard work. She went
on to study agriculture and work on farms in England and
Wales.
When the Foot and Mouth Crisis wiped out the UK
agricultural industry, she went into casual gardening as well
as working in a horticultural nursery to gain plant
knowledge, and from there, proceeded to work on estate and
mobile gardening teams, supervising trainees even back
then, while studying an advanced certificate in horticulture
as an evening class.
She proceeded to take a few tied cottage gardener-
caretaker jobs in succession, but didn't enjoy working for the
big country houses very much, returning to team gardening,
as well as taking on school caretaking.
From there it was back to agricultural college for a year to
complete her agricultural qualifications and then onwards to
the Channel Islands to work on the flower nurseries as well
as market gardening and freelance gardening. Unfortunate
circumstances left her injured and unable to work for some
time, before she returned to work through volunteer
gardening and subsequently running her own gardening
business and doing sub-contract on a team, supervising and
training trainees as well.
The author has always studied in her spare time, and has
qualifications in business and accounting, computing and
writing among many others. She currently lives in Europe,
and travels, working as a freelance writer, caretaker, and
gardener, as well as doing work placements on house
renovations, smallholdings, and heavy ground clearances.
She is multiple disabled, including a broken spine.
Introduction and Course Aims.
This short book is aimed mainly at the UK market of potential
gardeners as a majority of my career has been in the UK,
Channel Islands and France, but from experience the book
can be useful in other countries in Europe as well as in the
USA and New Zealand, as a lot of gardening and techniques
are universal.
This book is based on garden maintenance for a business,
rather than landscaping, which is the construction of
gardens. Many people get confused by the difference
between gardening and landscaping. Landscapers create
gardens and gardeners tend gardens.
I am a gardener, although as a gardener it is hard to avoid
getting involved in some landscaping, such as building walls,
fences, features, paths and steps. I have experienced some
of that, and that is why specialist college courses for this
kind of thing are very useful in your spare time. If a
householder who you garden for asks if you can build this or
that, and you can, then you get to earn extra money and get
the job before another firm can. But this course is for
gardeners rather than landscapers.
Gardening tends to be gardening, wherever you may be,
although I was once told by a Norwegian man that they don't
have gardeners there! I have not been to Norway but I don't
believe there is a country without gardeners.
My aim is to help, inspire and encourage potential gardeners
who are thinking about going into business, especially if they
feel daunted by it. See this book as a stepping stone and an
inspiration rather than a Bible. You aren’t daft, and the fact
that you are reading this proves that. A gardening business
is quite straightforward.
The gardening in industry in the UK is worth billions. UK
people love their gardens and like to see them tended even
when they are too unwell or busy to tend them themselves,
all you have to do to benefit from that is be the right person
for the job.
Gardening is creative, demanding, hard work, fun, varied,
and not the most well-paid or glamourous work. If you are
prepared for all that, then go ahead. Even if you aren't sure,
it's worth trying, try it as a volunteer activity if you aren't
sure. And don't be put off by those glossy gardening shows,
that isn't how we really work all the time. Although I have
been involved with Chelsea displays, that’s not how day to
day gardening is and you won’t magically create new
gardens within days like on the television shows. Mud and
aching muscles is the delightful reality.
Going self-employed, going into business, is freedom,
freedom balanced by losing your guaranteed wage from your
employment, the wage that pays the bills, which is what puts
many people off.
But going self-employed also loses you the stress of the daily
commute, the rigid hours, the job where you are constrained
and have to meet someone else's requirements. When you
are self-employed, you will have to work hard to keep your
bills paid and your clients happy, but it is more than
manageable and it gives you space, freedom and authority.
You don't have to book days off work in advance any more,
imagine that! And when you are self-employed and you've
worked hard, don't take your work with you in your leisure
time, remember to relax and forget about work, you've
earned it. Set a boundary. Go fishing.
I knew a gardener who would sometimes go fishing. He
wouldn’t tell anyone, he would set out in his van as if he was
working, nice and early, not discussing the day with anyone
in advance, and he would simply go fishing. He worked hard
enough and had enough big contracts for no one to notice or
mind and also for him to totally deserve it.
The aims of this course are to provide an understanding of
running a gardening business and working in horticultural
trades. To give you insight into the good and bad aspects of
the business and way of life. To describe things that will help
and hinder you if you choose to run a gardening business,
and what will help you with success, reputation, health and
safety, accounting and general good practice.
Exercise: Start this course by thinking of all the gardening
tasks you possibly can. Then consider which can be done all
year round and which are done at certain times of the year.
What might you need for these tasks, how long do they take?
Now cheat and look it up, do some research, find things out,
use the modern technology of the internet to help you with
the ancient art of gardening. This is it, you are going into
gardening, and you are already learning the trade.
Character and the nature of the work
On sub contract, there were three of us, all seasoned
gardeners. Myself and my male colleague and our boss. All of
us had back problems, the boss was taken to hospital when
his back gave way. My colleague took painkillers with his
meals, and I was about to receive the diagnosis of a broken
spine. As we stand there, chatting away, we agree that
gardening is a brutal job, a harsh job, and we wonder why
we are in this career sometimes. But really, we know why we
are in this career. It is a job where you can use skills and
strengths of all kinds, and it is freedom and a life that is
never boring.

Gardening isn't easy, sorry to share that nugget of

information, but it is probably a job that you can do, and it
can be a nice job, a rewarding and sociable job, and in the
summer, every office worker in the world will envy you, and
the best thing is, there are always gardens that need doing,
so if you are a good worker and build a good reputation, it is
a nice way of life. Although while you are sweating in the full
sun and getting a headache, you may envy the office workers
and their air conditioning and hours sitting looking at social
media. But you'll get a tan and you won't need gym
membership, so you're still one up on them. And you are
likely to take your holidays in the low season, when holidays
are cheaper, and quieter.
The one thing you need to be as a gardener is unafraid of
hard work, and the way to overcome fear of hard work and
get a good name is to work hard. It's not as stupid as it
sounds, honestly. When you are in the trade you will see
trainees fail because they make every excuse to not work,
and you will see the workers getting the work. Be a worker,
if I can, anyone can. The more you work, the more you get
used to it, you set goals, you challenge yourself, and you get
things done. Think in terms of an excellent end result. The
result is happy clients and good references.
If you are worried about working with disabilities, because
gardening is hard physical work, don't worry, if it is what you
want to do. You can check with your doctor, but remember,
be brave with your own view of your fitness to work and at
least give it a try on a trial or voluntary basis. I have a
broken spine, a joint disorder, asthma, allergies, injuries to
both arms and legs and my shoulder, and whiplash in my
beck. In summer, when the work is at full spate and the
weather is hot, I struggle, but I love the work. I still do hard
physical work despite my disabilities, so be inspired. It can
keep your muscles strong, thus benefitting some injuries and
disabilities.
Likewise, don’t worry about learning difficulties, I also have
those, but I still manage the paperwork for a small business,
and there is normally help available in the community or
through the local authority to support disadvantaged self-
employed people.
Running a business doesn't have to be full time. If you have
commitments or disability to deal with, you can work round
those. The good thing about gardening is that where office
work is 9-5, Monday to Friday with set breaks and weekends
off, gardening doesn't have to be that at all. It can be 7-7
and eat as you work, or 7-1 and the rest of the day off, 10-4
with a good lunchbreak, or depending on how you arrange it.
Normally working on Sunday isn't a good idea, most people
have family or quiet time then, some are churchgoers, and
the neighbours won't appreciate any noise on a Sunday, but
at least you can work on Saturday and have flexible hours.
You have to be disciplined and organized, or have a
disciplined and organized person around you, in order to
make it work. It can be a stressful and demanding lifestyle
but it also gives you freedom.
Exercise. Imagine yourself in the role of a freelance worker.
How would it feel? Could you cope with the mucky jobs? The
boring jobs? The weather? Awkward clients? The pain? The
flexibility of freelancing if you have been in a rigid job? Are
you motivated enough? If you are smiling now, it is the job
for you.
Exercise. What obstacles do you see in the path of running a
gardening business? Physical fitness? Financial doubts?
Nerves? Think about the challenges and what you might do
to overcome them. Think about the things you would like
about running your gardening business.
Plant Knowledge.
Being able to cut lawns and sweep and rake leaves doesn't
make you a gardener, although if you can do those jobs well,
they will be useful and helpful. It is important to understand
plants if you want to be a credible gardener.
Many people call themselves gardeners because they can use
a mower or dig a border (but don't know what they are
digging up). Some cause more work than they do, they
inevitably leave people feeling cheated. To be successful if
you are working alone and without a colleague or sub-
contractor who knows about plants, you need to know or
learn something about plants. I routinely got calls from
people who had been cheated, scammed or just plain let
down by people calling themselves gardeners. Funnily
enough, a lot of them would be people who advertised for a
gardener previously, and when I responded, I was usually
undercut by these eager cowboy gardeners, and while some
people were reluctant to take on a female gardener, they
usually employed these false gardeners first, to their cost in
the end, and then I had the choice of turning them down
anyway and saying 'Sorry, I'm fully booked'. They tended to
be surprised by the work I could do, after having had the
false gardeners.
If you plant plants of any kind then you need to know some
very basics of planting schemes, what goes well with what,
what will crowd other plants or leach their nutrients, and
what isn't suitable for domestic or small gardens due to
height, spines, poison or growth.
On many new estates, builders or landscapers have to plant
the communal areas when the building is done, which is why
new estates have flax, Buddleia and other plants growing
into walkways, walls, doors and windows, because they
don't know about plants and just bulk buy whatever is
cheapest. So, when us real gardeners come along, we have
to hard prune or remove these nuisance plants and even
replace them sometimes. The added pain is that the topsoil is
usually shallow and rubbish, and underneath is hidden all the
builders’ rubble and rubbish.
Briefly to plant a plant. Read any instructions provided.
Carefully remove any dead bits, plant it in a hole deep
enough to cover the roots completely but not too deep that
you bury any of the leaves or stem, as this can start a rotting
process that can kill the whole plant. The plant may need
feed and will usually need watering, don’t plant in frozen or
waterlogged soil. Make sure the plant has space to grow in
without being an obstruction or crowding other plants.

There are several good ways of learning plantsmanship

before or during the launch of your new business.

1. Take some paid or volunteer work as an under-gardener

or trainee, learn from the gardeners who know their
stuff, and don't worry about ego, the best way to learn
is from the experts.
2. Have your own greenhouse and/or veg patch and
allotment, growing your own plants is the best way to
learn about them.
3. Use the internet. Anything you might need to know is
there in various forms, in theory. You need practice as
well as theory. The RHS site is a good one to start with.
Go explore.
4. Attend agricultural college or a local college offering
evening classes, NVQs or other courses in horticulture. A
lot of these will fit round work, or you could go full time.
There are also correspondence colleges, but they can be
expensive and you get minimal tutoring. Practical
 college courses are best for plant identification and the
practical skills of gardening.
5. Do some work in a horticultural nursery. I started with
this when I went from farming to gardening, before I
got a place on an evening class.
6. You can learn as you work, but it isn't easy and your
lack of knowledge may put customers off. But some
customers who are plant lovers will be happy to share
their knowledge as long as you do the hard work.
7. Get plant and gardening books and study them, and
take a plant identification book to work with you. Slow,
but better than not knowing your plants.
8. Get seed and plant catalogues, you are likely to feel
enthusiastic and keen to purchase the special offers, but
you will learn so much about species, varieties and
general plant care.
9. Never stop learning, becoming a skilled gardener takes
persistence and becomes a way of life for the real
gardeners. I still have more to learn than I will ever
learn but the learning is what matters to me, and
learning is a joy, not a chore, because I want to.
Whatever you do, if a customer tells you about their plants,
listen and learn. Your service is for them and they often
know and love their plants, you can learn a lot by listening to
them, confirming and agreeing with what they say, and
storing the knowledge, yes you can learn from your
customers, and they are often keen to share their knowledge
and preferences. Customers love to be agreed with and to
have the attention and helping hands of the gardener, it will
help you with your reputation and customer goodwill. But
beware of them keeping you talking for a long time during
working hours and not paying you for it, as one old lady
would, she would keep me talking for half an hour to an hour
after work, but I didn’t get paid for that time. You have to be
firm. We all get a few like that, they are lonely.
And don't forget, lawns are plants, learning about edging,
scarifying, feeding, aeration, the effect of soil type on lawns
and good mowing practice will stand you in good stead.
Exercise: Walk round your neighbourhood. What plants can
you recognize? What plants can you see that are in awkward
places? For example, too big for their space? Growing over
paths or windows? What plants look really good?
Exercise: Imagine you are going to plant up a garden that
you have cleared and prepared, you can choose the size, the
soil type, the amount of sun or shade etc, and even what
type of plants are preferred. Go to a garden centre, look for
the plants that would be best, read the labels, look at the
heights of the plants and whether they are shrubs,
perennials, hardy or herbaceous, etc. And the cost. This is a
good exercise to repeat and gain knowledge from, if you
really want to be a professional gardener, because as a
gardener you will spend a lot of time doing this.
Exercise: When you see other gardeners working with plants,
ask if they have a minute to explain to you what they are
doing and why.
The difference between a real gardener and a labourer, is, a
gardener knows what they are doing with plants.
Exercise. The difference between a gardener and a very
respected gardener is one who learns the simple selection of
soil types and which plants grow well in which soils and how
to work the different soils, a simple thing to look up, which
will benefit your whole business and reputation. Look up soil
types and go and do a spot of soil testing and start
pretending to be an expert advisor, telling the customer how
the Rhododendron loves their sandy acidic soil. Yes, you are
getting the hang of this gardening business. You can even
get a PH testing kit to determine the soil acidity.
Health and Safety.
This is one of the most important things to know about and
understand. There are many laws relating to health and
safety at work, even for the self-employed, you don't want to
get into legal trouble and lose your business. You may well
have done training during your other work, but there are
some specifics relating to gardening that are important to
know. And if you insure your work you must be aware of
safety and best practice or you could invalidate your
insurance.
Safety boots. From experience, mine and others, always
wear safety boots at work, no matter that you are your own
boss and can do your own thing, if you hurt your feet or lose
toes, it will make life and work harder for you. And I do know
people who learned the hard way, as well as having my own
feet preserved by my safety boots. Safety boots are cheap
and plentiful and you can get comfortable pairs. Mine are a
£15 pair, and I can wear them for a long day without
discomfort.
Pesticides and Hazardous Substances. During the times that
I was at college, the necessary certificates for handling
pesticides and herbicides (weedkillers etc) were called FEPA
PA1a and PA6, and, depending on what substances you used,
and what machinery, there were others. All gardeners
handling chemicals have to have formal certification in order
to use these chemicals. You have to know and understand
volumes of chemicals, their impact on the environment, and
the hazards and safety margins when working with
chemicals near watercourses and in windy weather or before
rain.
These matters are vital and the chemicals can be lethal. The
trouble that you could find yourself in if you don't
understand this and cause harm, is very serious. Authorities
take chemical pollution of watercourses very seriously
indeed. So, find out from your local authority or agricultural
college what qualification you may need. But don't worry, it's
all possible.
And with the trend towards gardening without chemicals,
you should get by without your training at first, as long as
the householders know.
You are allowed to use chemicals in your own garden
without training, as the domestic ones aren't too serious, but
commercially it's a big no.
And when trained, always handle the chemicals as trained,
no short cuts, you can poison yourself or do vast damage
through shortcuts.
The only exception from certification is 'Grandfather Rights'
where someone is over a certain age and thus not considered
to need certification, but that is fading out. You are unlikely
to fit that category.
Chainsaw use is also subject to regulations, and I would urge
you to look that up before you do any chainsaw work.
Chainsaws are powerful creatures and knowing about
kickback, chain tension and the blade tip versus the middle
for cutting is essential. I was trained during my forestry
course but I keep chainsaw use to a minimum.
Even using strimmers, it is recommended that you
understand kickback, as well as regulations and safety for
working near road and buildings. A strimmer can throw up
debris and stones and break car and house windows as well
as doing other damage. I have worked with guys who have
done major damage to cars and house windows, which is
what your insurance is for, but where possible you must
angle the strimmer so that debris is thrown away from
anything it might damage. My record is just two, or was it
three, greenhouse windows, and I was forgiven.
Safety equipment that you should have, for your own
wellbeing and benefit includes goggles, ear defenders,
gloves, hard hat if working with trees or hazardous areas.
Dust masks for dusty old barns, sheds etc, and if you really
want to save your clothes, overalls. I haven't met many
gardeners who wore overalls, except on one team when it
was a requirement. Just to amuse you, on that team, in the
summer, the men used to sometimes come in with nothing
on under their overalls as it was so hot working in overalls! I
couldn't do that!
Another thing to do, which saves lives, is, check your tools.
Check handles and joins for cracks, check blades for cracks
and chips, check nuts and bolts. Clean and oil your tools.
Check power tools for safety and have them serviced as
recommended. It saves lives. I have known of one death and
a number of injuries and near misses just because tools were
not properly looked after.
Don't climb a ladder on your own. Even if it is stable. Make
sure someone is around, and preferably there to support the
ladder. So many people are confident that they have never
fallen before and thus think that they won't. Like the chap I
was with earlier this year, who scared the life out of us by
falling, and ended up in hospital with his head stapled.
'It's a brutal business' is what my old boss used to say. There
are cables, hoses, rocks, slabs, tools, biting and stinging
things, sun, rain, mud, ladders, poisons. The range of
dangerous things is endless. Make sure you work safely,
carefully, and with someone else in the case of risk. And you
will survive to sit and pour out sage advice to newcomers as
I am doing. And as you will be alone at work a lot, make sure
someone, the client or someone at home, knows where you
are. And keep your tough and protected gardener's mobile
phone with you.
On the subject of extremes of heat and cold. Take good care
of yourself in extremes of weather. In the cold, make sure
you warm up and have hot drinks, the customers must
respect this. And in the summer, you can never drink too
much fluids. Well, on sub-contract, my male colleagues
hardly drank enough, but I have to keep my spine and joints
hydrated so I would bring big bottles of diluted squash
(works better than water) and also 500ml of hydration salts,
every day. Hydration tablets for sports can be purchased and
made into a solution and in hot weather, they can make all
the difference to your wellbeing. Don't wear thermal layers
in the winter, you will overheat during work, but do wear
layers. In the summer do use sun cream, and do pour water
over yourself in the worst heat, never mind about looking
neat then, and if the weather is above 26 degrees, stay in the
shade, try to avoid working in the heat of the day, do earlies,
lates and weekends or have some time off, go down the
beach! (I lived on an island, so that's what I would do!).
Living dangers. One of the hazards of our job is living
dangers. Wasps and bees are the most commonly known
ones. I have had a few incidents of nests, including
strimming through a wasps’ nest! Ouch! My mate nearly fell
off a ladder when he disturbed a nest while cutting a hedge.
He sent me down to the hardware store to get wasps’ nest
destroyer while he alerted the householder to the nest. The
hardware store said ‘We don’t have any wasps’ nest
destroyer now as it is the dormant season, the wasps are
asleep’. My reply was ‘Try telling this nest that!’.
There are also creatures such as ticks, if you are working in
the countryside, easily removed when you spot them, don’t
panic and pull, twist them off. But there are hidden dangers,
toxins from cat poo, or indeed just the cat poo itself, us
gardeners do ‘find’ cat, dog and fox poo as we work, which is
why you must always wear a face guard while strimming, it’s
not just for the stones! Red ants are another hazard. They
don’t really like you digging through their nests, and they
will let you know. My first aid kit has sting and bite cream.
Finally, if you are working in areas where you think there are
rats, wear gloves. And after any job, routinely wash your
hands. Rats carry Weal’s disease, which can make you ill.
Regular hand washing after work and before meals is
essential for gardeners.
Make sure your tetanus and polio vaccines are up to date.
Tetanus and Polio are both soil-borne.
Insurance. On a final note. For your and everyone's safety,
get insurance. Individual insurance per year for a gardener
was £80 or less per year when I was still in business in the
UK, and it is cost-effective. You see many enterprises
boasting about being insured up to a million in public
liability, but that is because the law states that a million is
what a human life is worth, and not because those
enterprises have paid a huge amount to insure themselves.
Work Ethic
If you want to run a gardening business, it is vital that you
feel that you can motivate yourself, to get up, get out there,
and most of all, work hard. With being your own boss and
doing a hard physical job, you really have to trust yourself,
have some enthusiasm for what you are doing, and not feel
such reluctance that you put people off or turn up later than
agreed all the time. There will be days when it pours with
rain and you will have to either work in the rain, depending
on if you have work that can be done in the rain, or stay at
home or do other things without earning your living as a
gardener that day. If it rains just for a day, you can always
work longer days or at the weekend, postpone work or do
greenhouse or shed work. If it rains for a week and you have
no other income, then you might be in difficulties!
As your own boss, you will often be setting your own hours
anyway, but some customers will require a fixed time or day,
and others will doubt your reliability if you keep putting
them off.
A gardening business is often word of mouth, good or bad,
and if you present yourself as reliable, and nice, you will be
recommended from one customer to another, if you are
unreliable or don't do your job well or are rude to customers,
people will hear about it.
Start work clean and on time, in clean or clean-ish clothes in
the morning, turn up with a smile, say 'No problem' when
you are asked to turn the compost or, pick up the dog poo or
clean the gutters. Leave the swearing until the client is out
of earshot, and when you meet up with other gardeners you
can have a right old grumble then, and they will empathise,
because we all get awkward customers. I just do pretty
much any job I am asked in the garden, it is all work and all
pay, it’s always been a waste of clients’ time trying to find a
job I hate.
I went for an interview at one of the big houses. I have
worked for many big houses, in tied cottage gardener-
caretaker jobs as well as simply on my rounds. These people
can be demanding and work you hard, be warned. But this
couple told me about their previous gardeners. They had one
who didn't seem to be getting anything done, and they were
out running a business all day.
So they installed a video camera, and although they were on
dodgy ground in videoing someone without their consent,
what they caught on video was this man sitting in his truck,
reading his paper and sipping his coffee most of the day, and
towards the end of the day he would go round the garden,
cut things off and pick things up, to make a load of garden
waste for them to see. The problem was, it just wasn't
enough waste for a day's work and they weren’t stupid. They
sacked him

Exercises:
Imagine you are a client who wants a gardener. If you
interviewed a few gardeners, what would be your reasons
for choosing one? Would it be their rate? Their reputation?
Their appearance and attitude when you interviewed them?
Their references? Or a combination of those things?
Now imagine you are one of the gardeners that they
interview? How would you prepare for the interview?
People Skills.
You have to be assertive about money and payment. Some
clients will mess you around. Stop work for them if they
don't pay, even if they keep making promises and excuses.
Be polite but firm. If you let people get away with things and
use you, you will have stress and you won't thrive as you
could. When you let a customer go for not treating you with
respect, you are likely to see them advertising again for a
gardener every few months.
On the other side of things, be accommodating and helpful
wherever possible, find a balance, be a good gardener, a
good worker, polite and reliable, but make sure you are paid
and treated accordingly. Be polite to clients even on a bad
day. But don't keep clients who don't treat you with respect.
And very importantly, make sure your clients know when to
expect you or when you may change day. It builds your
reputation for reliability. Make sure everyone has a slot in
your diary, keep a few flexi-slots for if you need to move
people around, and if you end up with spare time, either go
down the beach or use those hours on a contract that can
take a few more hours.
Where to work.
Have a work area, and stick to it. If you take jobs miles
away, you will be spending money getting to them. The best
thing to do is have 'rounds' within your convenient area, and
build those up. I have never known that not to work.
If you are a good hard worker and do well with your
customers, then don't worry at all about competitors, don't
worry how many business cards you see, how many adverts,
they are not you, and you are establishing your niche. Each
gardener can only take on so much, some take on too much
and let people down, so there are more than enough gardens
for you.
Don't go for commercial contracts unless you are really
ambitious or experienced, they are hard work and stress and
have to be done certain ways and to certain deadlines. From
experience it can leave you mowing long wet grass in
torrential rain, things like that, and you don't get the same
gratitude as you get from domestic clients, even though
commercial money is tempting. With commercial contracts,
you have to bid. So, if you feel confident to proceed that way,
make sure your estimating and calculating skills are good,
firstly to get the bid and secondly so that you don't lose
money.
If you are going to work with another gardener, be careful
with the tricky laws around partnership, unless they are a
spouse or family, when it can be a bit more flexible.
Exercise. This one is almost a dare. Contact gardeners who
advertise locally, pretend to be a potential client. See how
they respond to your contact, how quick, how friendly they
are, work yourself into a client role, even get some quotes
and potential time periods for work and how soon they can
do the work.
For example, tell them that you have a medium sized lawn, a
bit long, how much will they charge and when can they do it?
Tell them you are just initially phoning round for quotes.
Most gardeners who take their work seriously will respond
within a day or two, and see if they can book you in within
the next week, not this week, they will be booked if they are
doing well and it's during the season, but the next week or
so. Most will be polite at least, and friendly if they are happy
in their work.
Exercise. Think about clients contacting you, and the
impression you will give them. Then consider your prices as a
new gardener in an industry of good and bad gardeners.
Don't make your price too high, and don't make it too low,
remember, the self-employed hourly wage that you charge
has to have your tax and social security taken out of it and if
you charge too low, you will have to work harder to break
even.
Finances and paperwork.
Although a small gardening business is one of the easiest
businesses to set up, there are a few considerations before
you proceed. Do you have money aside and a contingency
plan for bad weather and winter? Do you have a plan, a goal
of earnings per week in the summer and what to put away
for winter and the future? Do you have a business plan and
budget for getting the business running and purchasing the
necessary equipment?
What money and resources do you need in order to start a
gardening business? Well you will be pleased to know that in
the case of a small one-person enterprise, you usually don't
need a lot. It depends on what you have, where you live,
what transport you have, and what quality of equipment you
want.
If you are looking at something bigger than a one-person
business or if you are looking at a more specialised or niche
business, you may need more funds, and also an accountant.
I was always a small enterprise, and I kept my own
accounts, but the guy I did sub-contract for would take on
big commercial contracts and have big machinery and so he
needed an accountant.
One of the most off-putting things about becoming self-
employed is finances, funding yourself and relying on
yourself for your work at all times, and keeping records and
dealing with the tax office. It can seem daunting, but
honestly, it isn't that bad. You can do a book keeping course
if you want to. But one thing you must do is register as self-
employed or for a change of occupation with the tax office,
let them know what you are doing, and as soon as possible.
It is fairly simple, you can do a lot online and get all the
information that you need online too.
The paperwork isn't too bad for a small gardening business.
Do simple invoices, there are plenty of free templates that
you can copy, or even just a paper receipt book as long as
you record everything properly. Keep a day book of all the
work you did and what you earned. Keep it handy and
update every day, even if it rains, put 'rained off' in it. Keep
the day's work and earnings one side of pages and the
expenses, fuel, new tools etc, on the other side.
At the end of the month you can add it up, and at the end of
the tax year, all you do is add the months up, earnings and
expenses, deduct the expenses, and you have your net tax
figure. If your business is a bit bigger, you may need an
accountant or a smart family member to help with the
paperwork. I did some accounting qualifications despite my
learning difficulties, and have been able to keep my own
accounts.
Remember, there's no holiday pay, no bank holiday pay,
there are no company pensions, no sick pay - even the DWP
won't pay you sickness benefit for months and then
grudgingly if they do - which is why good health and safety
practice is vital in your work. You will have to work hard to
make your way and afford time off. You are reliant on
yourself in a potentially harsh and dangerous industry.
One of the best things that you can do before you launch is
see what enterprise schemes your local authority is running.
Almost all local authorities run schemes for prospective new
business starters, these can be financial and planning
courses and support for start-ups, or networking and advice
days at the chamber of commerce, and most are free to join.
Planning, finance, and knowing your trade are the
foundations of running your business.
Another random document with
no related content on Scribd:
itse Fjodor Pavlovitš, joka itsekin autteli, nähtävästi pelästyneenä ja
aivan kuin päästään pyörälle joutuneena. Mutta sairas ei tullut
tuntoihinsa: kohtaukset tosin loppuivat joksikin aikaa, mutta
uudistuivat sitten taas, ja kaikki päättelivät, että käy samoin kuin
viime vuonnakin, kun hän vahingossa niinikään putosi vinniltä.
Muistettiin, että silloin oli pantu hänen päälaelleen jäitä. Jäätä oli
kellarissa vielä, ja Marfa Ignatjevna ryhtyi puuhaamaan, kun taas
Fjodor Pavlovitš illemmällä lähetti hakemaan tohtori Herzenstubea,
joka heti saapuikin. Tutkittuaan sairasta huolellisesti (hän oli kaikkein
huolellisin ja tarkin lääkäri koko kuvernementissa, iäkäs ja
kunnianarvoinen mies) hän tuli siihen tulokseen, että kohtaus oli
tavallisuudesta poikkeava ja »voi kehittyä uhkaavaksi», että nyt hän,
Herzenstube, ei vielä ymmärrä kaikkea, mutta ryhtyy huomenna, jos
nyt käytetyt keinot eivät auta, toisenlaisiin toimenpiteisiin. Sairas
pantiin makaamaan sivurakennukseen, Grigorin ja Marfa Ignatjevnan
asunnon vieressä olevaan huoneeseen. Sitten Fjodor Pavlovitš sai
pitkin päivää kokea onnettomuuden toisensa jälkeen: päivällisen
valmisti Marfa Ignatjevna, ja liemi oli Smerdjakovin valmistamaan
verrattuna »kuin likavettä», kana taasen oli niin kuivaksi käperretty,
että oli aivan mahdotonta saada siitä puremalla mitään irti. Marfa
Ignatjevna vastasi herran katkeriin, joskin oikeutettuihin
huomautuksiin, että kana oli muutoinkin jo ylen vanha ja että hän ei
ole ollut keittäjän opissa. Illaksi ilmestyi uusi huoli: Fjodor
Pavlovitšille ilmoitettiin, että Grigori, joka jo toissa päivänä oli
sairastunut, oli nyt joutunut kokonaan vuoteen omaksi, ristiluitten
kohta oli kuin halvaantunut. Fjodor Pavlovitš lopetti teenjuontinsa
mahdollisimman aikaisin ja sulkeutui yksikseen lukon taakse
taloonsa. Hän oli kauhean ja levottoman odotuksen vallassa. Seikka
oli semmoinen, että juuri tänä iltana hän odotti Grušenjkan melkein
varmasti tulevan; ainakin oli Smerdjakov jo aamulla aikaisin miltei
vakuuttanut, että »he lupasivat jo epäilemättömästi tulla».
Rauhattoman ukon sydän löi kiivaasti, hän kuljeskeli tyhjissä
huoneissaan ja kuunteli. Täytyi kuunnella tarkasti: Dmitri Fjodorovitš
saattoi olla jossakin väijymässä Grušenjkaa, ja kun Grušenjka
koputtaa ikkunaan (Smerdjakov oli jo toissa päivänä vakuuttanut
Fjodor Pavlovitšille neuvoneensa Grušenjkalle, miten oli
koputettava), niin täytyi avata ovi mahdollisimman pian eikä pitänyt
ensinkään tarpeettomasti häntä pidättää sekuntiakaan eteisessä,
ettei hän, josta Jumala varjelkoon, vain pelästyisi jotakin ja pakenisi.
Huolta oli Fjodor Pavlovitšilla, mutta ei koskaan vielä ollut hänen
sydäntään elähdyttänyt suloisempi toivo: saattoihan nyt melkein
varmasti sanoa, että tällä kertaa hän ehdottomasti tulee!…

Kuudes kirja

Venäläinen munkki

1.

Luostarinvanhin Zosima ja hänen vieraansa

Kun Aljoša levottomin ja kirvelevin sydämin astui

luostarinvanhimman kammioon, niin hän pysähtyi melkein
ällistyneenä: kuolevan sairaan asemesta, joka jo olisi tajuton,
jommoisessa tilassa hän oli pelännyt tapaavansa vanhuksen, hän
näkikin tämän istuvan nojatuolissa, kasvoissa tosin heikkouden
tuoman riutuneisuuden leima, mutta virkeän ja iloisen näköisenä ja
ympärillään vieraita, joiden kanssa hän keskusteli hiljaa ja selvästi.
Hän oli muuten noussut vuoteesta vasta noin neljännestunti ennen
Aljošan saapumista; vieraat taas olivat kokoontuneet kammioon jo
aikaisemmin ja odottivat hänen heräämistään, koska isä Paísi oli
varmasti vakuuttanut, että »opettaja ehdottomasti nousee vuoteesta
keskustellakseen vielä kerran sydämelleen rakkaitten henkilöitten
kanssa, kuten hän itse oli sanonut ja kuten itse oli luvannut jo
aamulla». Tähän lupaukseen niinkuin jokaiseen muuhunkin kuolevan
luostarinvanhimman sanaan luotti isä Paísi lujasti, siinä määrin, että
jos olisi nähnyt hänet jo aivan tiedottomassa tilassa ja
hengittämättäkin, mutta olisi saanut häneltä lupauksen, että hän
vielä kerran nousee ja sanoo hänelle jäähyväiset, niin hän tuskin olisi
uskonut edes kuolemaakaan, vaan olisi yhä odottanut kuolevan
tulevan tuntoihinsa ja täyttävän lupauksensa. Aamulla oli Zosima-
vanhus uneen vaipuessaan sanonut hänelle täsmällisesti: »Minä en
kuole, ennenkuin olen vielä kerran nauttinut keskustelusta teidän
kanssanne, jotka olette sydämelleni rakkaat, katsellut armaita
kasvojanne, vuodattanut vielä kerran teille sydämeni.» Tähän
luultavasti viimeiseen keskusteluun vanhuksen kanssa kokoontuneet
olivat hänen kaikkein parhaita ystäviään jo vanhoilta ajoilta. Heitä oli
neljä: pappismunkit isä Josef ja isä Paísi sekä pappismunkki isä
Mikael, erakkomajojen esimies, ei kovin vanha mies vielä eikä
läheskään niin oppinut, mutta luja hengeltään, järkkymättä ja
yksinkertaisesti uskova, totisen näköinen, mutta sydän täynnä
nöyrää lempeyttä, vaikka hän nähtävästi melkein häpeillen sen
salasi. Neljäs vieras oli aivan vanha ja yksinkertainen munkki
köyhimpien talonpoikien säädystä, veli Antim, miltei lukutaidoton,
vaitelias ja hiljainen mies, joka harvoin puhui kenenkään kanssa,
kaikkein nöyrimpiä nöyrien joukossa ja sen näköinen, kuin jokin suuri
ja peloittava asia, joka ei ollut hänen järkensä tajuttavissa, olisi hänet
iäksi pelästyttänyt. Tätä ikäänkuin vapisevaa miestä luostarinvanhin
Zosima suuresti rakasti ja oli koko elämänsä ajan häntä tavattomasti
kunnioittanut, vaikkakaan hän luultavasti koko elämänsä aikana ei
ollut kenenkään kanssa vähemmän puhunut kuin hänen kanssaan,
siitä huolimatta, että oli muinoin vuosikausia vaeltanut hänen
kanssaan kahden kesken ympäri pyhän Venäjän. Siitä oli jo hyvin
pitkä aika, nelisenkymmentä vuotta, kun luostarinvanhin Zosima oli
aloittanut sankarillisen munkkiuransa pienessä, vähän tunnetussa
kostromalaisessa luostarissa ja kohta sen jälkeen lähtenyt isä
Antimin mukaan, kun tämä kuljeskeli kokoamassa lahjoja heidän
köyhää kostromalaista luostariaan varten. Kaikki, sekä isäntä että
vieraat, olivat sijoittuneet luostarinvanhimman toiseen huoneeseen,
jossa oli hänen vuoteensa, huoneeseen, joka, kuten aikaisemmin on
mainittu, oli varsin pieni, niin että kaikki neljä (paitsi palvelijamunkki
Porfiria, joka oli jäänyt seisomaan) töin tuskin mahtuivat vanhuksen
nojatuolin ympärille etumaisesta huoneesta tuoduille tuoleille. Oli
alkanut jo hämärtää, ja huonetta valaisivat pyhäinkuvien edessä
palavat pikku lamput ja vahakynttilät. Nähtyään Aljošan, joka oli
sisään astuessaan joutunut hämilleen ja jäänyt seisomaan ovelle,
vanhus hymyili hänelle iloisesti ja ojensi kätensä:

— Päivää, hiljainen mies, päivää, armas, siinähän sinäkin olet.

Tiesin sinun tulevan.

Aljoša astui hänen luokseen, kumartui maahan asti ja rupesi

itkemään. Jotakin repeytyi hänen sydämestään, hänen sielunsa
värisi, hänen teki mieli itkeä ääneen.

— Mitä sinä nyt, älä vielä itke, — hymyili vanhus pannen oikean
kätensä hänen päänsä päälle, — näethän, että vielä istun ja
keskustelen, kenties elän vielä kaksikymmentä vuotta, niinkuin
minulle eilen toivoi tuo hyvä, herttainen nainen Vysegorjesta, jolla oli
tyttönen Lizaveta sylissä. Muista, Herra, sekä äitiä että Lizaveta-
tyttöstä (hän teki ristinmerkin). Porfiri, oletko vienyt hänen lahjansa
sinne, mihin minä sanoin?

Hän muisteli tässä eilisiä kuuttakymmentä kopeekkaa, jotka iloinen

kumartamassa kävijä oli lahjoittanut annettavaksi »sille, joka on
köyhempi minua». Tämmöiset uhrilahjat ovat jonkinmoisia
vapaaehtoisesti otettuja kirkonrangaistuksia ja ovat välttämättömästi
suoritettavat omalla työllä ansaituista rahoista. Luostarinvanhin oli jo
eilen lähettänyt Porfirin erään äskettäin tulipalosta kärsineen
meikäläisen pikkuporvarin lesken luo, jolla oli lapsia ja joka tulipalon
jälkeen oli lähtenyt kerjäämään. Porfiri kiiruhti ilmoittamaan, että asia
jo oli suoritettu ja että hän oli antanut rahat, niinkuin häntä oli
käsketty, »tuntemattomalta hyväntekijättäreltä».

— Nouse, rakkaani, — jatkoi luostarinvanhin Aljošalle, — annahan

kun katson sinua. Olitko omaistesi luona ja näitkö veljesi?

Aljošasta oli omituista, että vanhus kysyi niin lujasti sekä ilmeisesti
tarkoittaen vain yhtä veljeä, — mutta kumpaa: siis juuri tuon veljen
takia hän kenties olikin sekä eilen että tänään lähettänyt hänet pois
luotaan.

— Toisen veljistä tapasin, — vastasi Aljoša.

— Entä sen eilisen, vanhimman, jolle minä kumarsin maahan asti?

— Hänet minä näin vain eilen, mutta tänään ei minun onnistunut

mitenkään löytää, — sanoi Aljoša.
 — Riennä etsimään, mene taas huomenna ja riennä, jätä kaikki ja
riennä. Kenties vielä ennätät estää jotakin kauheata. Minä kumarsin
eilen hänen tulevalle suurelle kärsimykselleen.

Hän vaikeni äkkiä ja näytti vaipuvan mietteisiinsä. Hänen sanansa

olivat omituiset. Isä Josef, joka eilen oli nähnyt vanhuksen
kumartavan maahan asti, vilkaisi isä Paísiin. Aljoša ei voinut hillitä
itseään:

— Isä ja opettaja, — lausui hän hyvin kuohuksissaan, — sananne

ovat kovin epäselvät… Mikä kärsimys odottaa häntä?

— Älä utele. Minä huomasin eilen jotakin kauheata… oli kuin koko
hänen kohtalonsa olisi eilen näkynyt hänen katseestaan. Eräs hänen
silmäyksensä oli sellainen… niin että minä sillä hetkellä
sydämessäni kauhistuin sitä, mitä tämä mies valmistaa itselleen.
Kerran tai kahdesti elämässäni olen nähnyt joillakuilla samanlaisen
kasvojen ilmeen… joka ikäänkuin ilmaisi näitten ihmisten koko
kohtalon, ja voi! se kohtalo tuli heidän osakseen. Minä lähetin sinut,
Aleksei, hänen luokseen, sillä ajattelin, että veljellinen muotosi on
avuksi hänelle. Mutta kaikki on Jumalan kädessä ja samoin kaikki
meidän kohtalomme. »Ellei maahan pudonnut nisun jyvä kuole, niin
se jää yksinänsä; mutta jos se kuolee, niin se tuo paljon hedelmätä.»
Pane tämä mieleesi. Mutta sinua, Aleksei, minä olen ajatuksissani
monesti elämäni aikana siunannut kasvojesi tähden, tiedä se, —
lausui vanhus hiljaa hymyillen. — Ajattelen sinusta näin: sinä menet
pois näiden seinien sisältä, mutta maailmassa sinä tulet olemaan
niinkuin munkki. Sinulla tulee olemaan paljon vastustajia, mutta
vihollisesikin sinua rakastavat. Paljon onnettomuuksia tuopi sinulle
elämä, mutta ne juuri tekevät sinut onnelliseksikin, ja sinä siunaat
elämää ja saatat toisetkin siunaamaan, — mikä on tärkeintä
kaikesta. Niin, sellainen sinä olet. Isät ja opettajani, — kääntyi hän
lempeästi hymyillen vieraittensa puoleen, — en koskaan tähän
päivään saakka ole sanonut edes hänellekään, minkätähden tämän
nuorukaisen muoto on ollut minun sielulleni niin armas. Nyt vasta
sen sanon: hänen kasvonsa ovat olleet minulle kuin muistutus ja
profeetallinen ennustus. Elämäni aamunkoitossa, kun olin vielä pieni
lapsi, minulla oli vanhempi veli, joka kuoli nuorukaisena, vain
seitsemäntoista vuoden ikäisenä, minun nähteni. Myöhemmin
elämäni varrella tulin vähitellen vakuutetuksi siitä, että tämä veljeni
oli kohtalossani ikäänkuin ylhäältä annettuna tien viittaajana ja
ennakolta määrääjänä, sillä jos hän ei olisi esiintynyt elämässäni ja
jos häntä ei ollenkaan olisi ollut olemassa, niin minä kenties en
milloinkaan, niin ajattelen, olisi astunut munkin säätyyn enkä tälle
kallisarvoiselle tielle. Tuo ensimmäinen ilmestys oli jo lapsuudessani,
ja nyt, kun matkani on kallistumassa loppuun, se on ikäänkuin
toistunut silmieni edessä. Ihmeellistä on, isät ja opettajat, että vaikka
Aleksei ei ole kasvoiltaan kovin paljon hänen näköisensä, vaan
ainoastaan jonkin verran, niin hän on näyttänyt minusta siinä määrin
tuon toisen kaltaiselta henkisesti, että usein olen pitänyt häntä
ikäänkuin samana nuorukaisena, veljenäni, joka on tullut
salaperäisen matkani lopulla jonkinmoisena muistona elämän
syventämiseksi, niin että suorastaan olen ihmetellyt itseäni ja
tämmöistä omituista haaveiluani. Kuuletko tämän, Porfiri, — kääntyi
hän palvelijamunkkinsa puoleen. — Usein olen nähnyt kasvoillasi
jonkinmoista katkeruutta siitä, että rakastan Alekseita enemmän kuin
sinua. Nyt tiedät, miksi näin on ollut, mutta minä rakastan sinuakin,
tiedä se, ja monta kertaa olen surrut sitä, että sinä olet pahastunut.
Mutta teille, rakkaat vieraani, tahdon kertoa tuosta nuorukaisesta,
veljestäni, sillä ei ole ollut minun elämässäni mitään kalliimpaa ja
liikuttavampaa. Sydämeni on liikutettu, ja minä katson tällä hetkellä
koko elämääni aivan kuin eläisin sen kaiken taas uudestaan…

*****

Tässä minun on huomautettava, että tämä luostarinvanhimman

viimeinen keskustelu hänen luonaan hänen viimeisenä elämänsä
päivänä käyneitten vieraitten kanssa on säilynyt osittain muistiin
kirjoitettuna. Sen kirjoitti muistiin Aleksei Fjodorovitš Karamazov
jonkin ajan kuluttua vanhuksen kuolemasta. Oliko tämä täydelleen
silloinen keskustelu, vai lisäsikö hän siihen kirjoituksessaan myös
jotakin aikaisemmista keskusteluistaan opettajansa kanssa, sitä
minä en enää voi ratkaista. Sitäpaitsi koko luostarinvanhimman puhe
tässä muistiinpanossa jatkuu yhtenäisenä, aivan kuin hän olisi
esittänyt elämänsä kertomuksen muodossa kääntyen ystäviensä
puoleen, kun taas epäilemättä, kuten myöhemmin on kerrottu, asia
todellisuudessa tapahtui jossakin määrin toisin, sillä keskustelu
tuona iltana oli yhteistä, ja joskaan vieraat eivät paljon keskeyttäneet
isäntänsä puhetta, niin he kuitenkin myös puhuivat puolestaan ja
kenties myös puuttuivat kertomuksen kulkuun sekä ilmoittivat
omasta kohdastaan ja kertoivat jotakin, jotapaitsi tämä kertomus ei
myöskään voinut jatkua niin yhtäjaksoisesti, sillä
luostarinvanhimman hengitys salpaantui toisinaan, hän ei saanut
ääntään kuulumaan, vieläpä hän kävi lepäämään vuoteeseensakin,
vaikka ei nukkunut, vieraitten istuessa kaiken aikaa paikoillaan.
Kerran tai kahdesti keskustelu katkaistiin lukemalla evankeliumia,
jota luki isä Paísi. Huomattava on myös, että ei kukaan heistä
kuitenkaan luullut vanhuksen kuolevan sinä yönä, varsinkin kun hän
tänä elämänsä viimeisenä iltana, nukuttuaan sikeästi päivällä äkkiä
oli ikäänkuin saanut uuden voiman, joka piti häntä yllä koko tuon
pitkän, ystävien kanssa käydyn keskustelun ajan. Tämä oli ikäänkuin
viimeinen mielenliikutus, jonka aikana hän oli uskomattoman pirteä,
mutta vain lyhyen ajan, sillä hänen elämänsä lanka katkesi äkkiä…
Mutta myöhemmin tästä. Nyt tahdon vain ilmoittaa, että olen pitänyt
parhaana mainitsematta kaikkia keskustelun yksityiskohtia rajoittua
esittämään vain luostarinvanhimman kertomuksen Aleksei
Fjodorovitš Karamazovin käsikirjoituksen mukaan. Siitä tulee
lyhyempi ja vähemmän rasittava kertomus, vaikka tietysti, sanon sen
vieläkin, Aljoša on ottanut monta asiaa myös entisistä keskusteluista
ja yhdistänyt tähän.

2.

Piirteitä Herrassa nukkuneen pappismunkin, luostarinvanhin

Zosiman elämästä, hänen omien sanojensa mukaan kirjoittanut
Aleksei Fjodorovitš Karamazov.

Elämäkerrallisia tietoja

a) Nuorukaisesta — luostarinvanhin Zosiman veljestä

— Rakkaat isät ja opettajat, minä olen syntynyt kaukana

pohjoisessa olevassa kuvernementissa, V:n kaupungissa, ja isäni oli
aatelismies, mutta jokseenkin vähän huomattava eikä kovin
korkeassa virassa. Hän kuoli minun ollessani ainoastaan kahden
vuoden ikäinen, enkä minä muista häntä ollenkaan. Hän jätti äidilleni
pienen puutalon ja jonkin verran pääomaa, ei paljoa, mutta kuitenkin
niin riittävästi, että hän voi elää lapsineen puutetta kärsimättä. Meitä
lapsia oli äidilläni kaksi: minä Zinovi ja vanhempi veljeni Markel. Hän
oli noin kahdeksan vuotta vanhempi minua, luonteeltaan kiivas ja
ärtyisä, mutta hyväsydäminen, ei pilkallinen ja ihmeen vaitelias,
varsinkin kotonaan minun, äitini ja palvelijain seurassa. Lukiossa hän
edistyi hyvin, mutta ei joutunut läheisiin suhteisiin tovereittensa
kanssa, vaikka ei ollut heidän kanssaan riidassakaan, niin ainakin
äiti muisteli. Puoli vuotta ennen kuolemaansa, kun hän jo oli täyttänyt
seitsemäntoista vuotta, hän otti tavakseen käydä erään
kaupungissamme asuvan yksinäisen miehen luona, joka oli tavallaan
poliittisena karkoitusvankina lähetetty Moskovasta meidän
kaupunkiimme, koska oli vapaa-ajattelija. Tämä karkoitusvanki oli
melkoisen huomattava tiedemies ja tunnettu filosofi yliopistossa.
Jostakin syystä hän mieltyi Markeliin ja alkoi ottaa tätä luonansa
vastaan. Nuorukainen istui iltakaudet hänen luonaan, ja tämmöistä
jatkui kaiken talvea, kunnes karkoitettu kutsuttiin jälleen valtion
palvelukseen Pietariin, omasta pyynnöstään, sillä hänellä oli
suojelijoita. Alkoi iso paasto, mutta Markel ei tahdo paastota, riitelee
ja pilkkaa asiaa: »Kaikki tuo on hourailua», sanoo, »eikä mitään
Jumalaa ole olemassakaan», niin että hän sai kauhistumaan äitini ja
palvelijat ja minutkin pienokaisen, sillä vaikka olinkin vain kymmenen
vuoden ikäinen, niin minäkin nämä sanat kuultuani pelästyin kovin.
Palvelijamme olivat kaikki maaorjia, neljä henkeä, jotka kaikki oli
ostettu erään meille tutun tilanomistajan nimiin. Muistan vielä, kuinka
äiti möi yhden näistä neljästä, keittäjätär Afimjan, ramman ja vanhan,
kuudestakymmenestä paperiruplasta, ja hänen sijaansa palkattiin
vapaa. Kuudentena paastoviikkona alkoi veljeni tila äkkiä huonontua;
hän oli aina ollut sairaalloinen, heikkorintainen, hentorakenteinen ja
keuhkotautiin taipuva; hän oli kyllä verraten pitkä, mutta laiha ja
raihnas; hänen kasvonsa olivat varsin kauniit. Lieneekö hän
vilustunut vai mikä lienee ollut syynä; lääkäri saapui ja kuiskasi kohta
äidille, että pojalla oli nopeasti kehittyvä keuhkotauti ja että hän ei elä
yli kevään. Äiti rupesi itkemään ja alkoi pyytää veljeäni varovasti
(etupäässä sen tähden, ettei pelästyttäisi häntä) valmistautumaan
paastoamisella herranehtoolliselle ja käymään ripillä, sillä hän oli
silloin vielä jalkeilla. Sen kuultuaan veljeni suuttui ja haukkui Herran
temppeliä, mutta alkoi kuitenkin miettiä asiaa: hän oli heti arvannut,
että oli vaarallisesti sairas ja että äiti juuri siksi tahtoo lähettää hänet,
niin kauan kuin hän vielä on voimissaan, valmistautumaan ja
menemään ripille. Muuten hän tiesi jo itsekin, että hän ei ollut pitkään
aikaan ollut terve, ja jo vuotta aikaisemmin hän oli kerran lausunut
ruokapöydässä minulle ja äidille kylmäverisesti: »Ei ole minusta
eläjäksi maailmassa parissanne, kenties en elä enää vuottakaan», ja
nyt näytti, kuin hän olisi ennustanut oikein. Kului kolme päivää ja tuli
piinaviikko. Jo tiistaiaamusta lähtien veljeni alkoi paastota. »Minä
teen tämän, äiti, oikeastaan teidän tähtenne ilahduttaakseni ja
rauhoittaakseni teitä», sanoi hän äidille. Äiti alkoi itkeä ilosta, mutta
myös surusta: »Siis on hänen loppunsa lähellä, koska hänessä on
äkkiä tapahtunut tuollainen muutos.» Mutta veljeni ei jaksanut kauan
käydä kirkossa, joutui vuoteen omaksi, niin että hän sai ripittäytyä ja
nauttia herranehtoollisen kotona. Tuli valoisia, kirkkaita, hyvältä
tuoksuvia päiviä, pääsiäinen sattui silloin myöhään. Kaiken yötä hän
aina, muistan sen, yskii, nukkuu huonosti, mutta aamulla aina
pukeutuu ja koettaa istuutua pehmoiseen nojatuoliin. Tämmöisenä
muistan hänet: hän istuu hiljaisena, lempeänä, hymyilee, vaikka on
sairas, ja kasvot ovat iloiset ja riemukkaat. Hän oli henkisesti
kokonaan muuttunut — niin ihmeellinen muutos oli alkanut hänessä
yht'äkkiä. Hänen vanha hoitajattarensa astuu sisälle hänen
huoneeseensa: »Annahan, hyvä ystävä, kun sytytän lampun
jumalankuvan eteen palamaan.» Ennen hän ei päästänyt sitä
tekemään, puhalsi päinvastoin sammuksiin. »Sytytä, ystävä hyvä,
sytytä, julmuri minä olin, kun kielsin sen teiltä ennen. Sinä rukoilet
Jumalaa sytyttäessäsi lampun, ja minä rukoilen, koska minun on
hauska katsella sinua. Rukoilemme siis kumpikin samaa Jumalaa.»
Kummallisilta tuntuivat meistä nuo sanat, mutta äiti vetäytyi usein
huoneeseensa ja itki, vain hänen luokseen mennessään pyyhki
kyynelensä ja tekeytyi iloisen näköiseksi. »Äitikulta, älä itke, rakas
äitiseni», puhui veljeni, »kauan saan vielä elää, kauan iloita
kanssanne, ja elämä on niin hauskaa, niin iloista!» — »Ah, armas
poikani, mitä iloa sinulla on, kun koko yön olet kuumeessa ja yskit
niin, että rintasi on repeytyä?» — »Äiti», vastaa hän hänelle, »älä
itke, elämä on paratiisi, ja me kaikki olemme paratiisissa, mutta
emme tahdo sitä tietää; jos tahtoisimme sen tietää, niin huomenna
olisi koko maailma muuttunut paratiisiksi». Ja kaikki ihmettelivät
hänen sanojaan, niin omituista ja päättävää oli tämä hänen
puheensa; heltyivät ja itkivät. Meille tuli tuttuja: »Rakkaat, kalliit
ystävät», sanoo, »millä minä olen ansainnut sen, että te minua niin
rakastatte, miksi te rakastatte tämmöistä ja kuinka minä ennen en
sitä tietänyt enkä osannut pitää arvossa?» Huoneeseen tuleville
palvelijoille hän puhui myötäänsä: »Rakkaat ystävät, miksi te minua
palvelette, ja olenko minä sen arvoinen, että minua palvelisitte? Jos
Jumala soisi minulle sen armon, että jättäisi eloon, niin minä
palvelisin teitä, sillä kaikkien on palveltava toisiansa.» Äiti tätä
kuullessaan pudisteli päätään: »Rakkaani, sairaus saa sinut
puhumaan tuolla tavoin.» — »Äiti, sinä minun elämäni ilo», sanoo,
»ei voi estää sitä, että on olemassa herroja ja palvelijoita, mutta
minäkin tahdon olla palvelijoitteni palvelija, samanlainen kuin he ovat
minua kohtaan. Ja sanonpa sinulle, äiti, senkin, että kukin meistä on
syyllinen kaikkien edessä ja minä enemmän kuin kukaan muu.» Äiti
naurahti tämän kuullessaan, itkee ja nauraa: »No, miten sinä sitten»,
sanoo, »olet kaikkien edessä muita syyllisempi? On murhamiehiä,
rosvoja, mutta mitä syntiä sinä olet ennättänyt tehdä niin paljon, että
syytät itseäsi enemmän kuin muita?» — »Äitikulta, emoseni», sanoo
(hän alkoi silloin käyttää tuommoisia odottamattomia hyväilysanoja),
»armas emoseni, riemuni, tiedä, että totisesti on jokainen kaikkien
edessä syyllinen kaikkien puolesta ja kaiken puolesta. En tiedä,
kuinka selittäisin sinulle tämän, mutta tunnen niin elävästi asian
olevan niin, että se tekee ihan kipeätä. Ja kuinka olemmekaan
eläneet, olleet vihaisia emmekä silloin ole mitään tehneet?» Näin
hän nousi unestaan joka päivä yhä enemmän heltyen ja riemuiten ja
koko olemus väristen rakkautta. Saapuu lääkäri, — saksalainen ukko
Eisenschmidt kävi meillä: »No, tohtori, elänkö vielä yhden päivän
maailmassa?» laski hän leikkiä tälle. — »Ette vain päivää, vaan
elätte monta päivää», vastaa tohtori, »elätte kuukausia ja vuosiakin».
— »Mitäpä vuosista, mitä kuukausista!» huudahtaa hän. »Mitäpä
tässä tarvitsee laskea päiviä, yksi päiväkin riittää ihmiselle, että hän
tulisi tuntemaan kaiken onnen. Rakkaani, miksi me riitelemme,
ylvästelemme toistemme edessä, muistelemme toistemme lausumia
loukkauksia: menkäämme suoraa päätä puistoon, pitäkäämme
hauskaa ja telmikäämme, rakastakaamme toinen toistamme ja
ylistäkäämme ja suudelkaamme sekä siunatkaamme elämäämme.»
— »Ei ole teidän pojastanne eläjäksi maailmaan», lausui tohtori
äidille, kun tämä saattoi häntä ulko-ovelle, »sairaus himmentää yhä
enemmän hänen järkeänsä». Veljeni huoneen ikkunat olivat
puutarhaan päin, mutta puutarhamme oli varjoisa, siinä oli vanhoja
puita, puihin oli kehittynyt kevään synnyttämiä silmuja, oli tullut
aikaisin saapuvia lintuja, ne pitivät ääntä ja lauloivat hänen
ikkunoittensa luona. Ja hän alkoi äkkiä niitä katsellessaan ja
ihaillessaan pyytää niiltä anteeksi: »Jumalan linnut, iloiset linnut,
antakaa tekin minulle anteeksi, sillä olen tehnyt syntiä teidän
edessänne.» Tätä ei enää kukaan meistä silloin voinut ymmärtää,
mutta hän itkee ilosta: »Niin», sanoo, »sellaisen Jumalan kunnia
ympäröi minua: lintuja, puita, niittyjä, taivaita, minä yksin vain elin
häpeässä, yksin häpäisin kaikki enkä ollenkaan huomannutkaan
kauneutta ja kunniaa». — »Kovin paljon sitä otat syntejä päällesi»,
itkee äiti. — »Äitikulta, riemuni, minähän itken ilosta enkä surusta;
minähän itse tahdon olla syyllinen heidän edessään, en vain osaa
selittää sinulle sitä, sillä en tiedä, miten heitä rakastaisinkaan.
Olkoonpa vain, että minä olen syntinen kaikkien edessä, mutta sen
sijaan minullekin annetaan anteeksi, kas siinä on paratiisi. Enkö ole
nyt paratiisissa?»

Ja hän oli vielä paljon muutakin, mitä ei jaksa muistaa eikä kuvata.
Muistan, miten kerran menin hänen luokseen yksin, kun hänen
luonaan ei ollut ketään. Oli kirkas iltahetki, aurinko oli menossa
mailleen ja valaisi koko huoneen vinosti lankeavalla säteellä. Minut
nähtyään hän kutsui minua luokseen, minä astuin hänen luoksensa,
hän tarttui molemmin käsin olkapäihini, katseli kasvojani lempeästi ja
rakkaasti; ei sanonut minulle mitään, katseli vain tuolla tavoin noin
minuutin verran. »No», sanoo, »mene nyt, leiki, elä minun
puolestani!» Läksin silloin ulos ja menin leikkimään. Mutta elämäni
aikana olen sitten monesti muistellut kyynelsilmin, kuinka hän käski
minun elää hänen asemestaan. Hän puhui vielä paljon tuollaisia
ihmeellisiä ja ihania, vaikka meille silloin käsittämättömiä sanoja.
Hän kuoli kolmannella viikolla pääsiäisen jälkeen täydessä
tajussaan, ja vaikka hän jo oli lakannut puhumasta, niin hän pysyi
samanlaisena viimeiseen hetkeensä asti: katselee riemuissaan,
iloisin silmin, etsii meitä katseillaan, hymyilee meille, kutsuu meitä.
Kaupungillakin puhuttiin paljon hänen kuolemastaan. Tämä kaikki
järkytti minua silloin, mutta ei kuitenkaan kovin suuresti, vaikka minä
itkinkin paljon, kun hänet haudattiin. Olin nuori, lapsi vain, mutta
sydämeen jäi kaikki lähtemättömästi, tunne jäi piilossa elämään.
Aikanaan oli kaiken määrä herätä ja antaa vastakaiku. Niin kävikin.

b) Pyhästä Raamatusta isä Zosiman elämässä

— Jäimme silloin äidin kanssa kahden. Hyvät tuttavat neuvoivat

häntä pian, että nyt, näetsen, on teille jäänyt vain yksi poika ettekä te
ole varattomia, teillä on pääomaa, niin miksipä ette, kuten muutkin
tekevät, lähettäisi poikaa Pietariin, kun pitämällä hänet täällä riistätte
häneltä mahdollisuuden päästä kenties huomattavaan asemaan. Ja
he saivat äitini viemään minut Pietariin kadettikouluun, jotta
myöhemmin astuisin palvelemaan keisarilliseen kaartiin. Äitini epäröi
kauan: kuinka hän saattoi erota viimeisestä pojastaan, mutta päätti
kuitenkin, vaikka runsaita kyyneliä vuodattaen, tehdä sen ajatellen
edistävänsä onneani. Hän vei minut Pietariin ja järjesti oloni siellä,
enkä sen jälkeen enää koskaan saanutkaan häntä nähdä; sillä
kolmen vuoden kuluttua hän kuoli surtuaan koko tämän ajan meitä
molempia ja oltuaan ainaisessa pelossa. Vanhempien kodista jäi
minulle vain kallisarvoisia muistoja, sillä ihmisellä ei ole mitään
kalliimpia muistoja kuin muistot lapsuuden ensimmäisiltä ajoilta
vanhempien kodissa, ja niin on asian laita melkein aina, jos
perheessä on hitunenkaan rakkautta ja yhteenkuuluvaisuuden
tunnetta. Vieläpä kaikkein huonoimmastakin perheestä voi jäädä
kalliita muistoja, jos vain sinun oma sielusi kykenee etsimään
kallisarvoista. Kotimuistoihin kuuluviksi lasken myös muistot
raamatunhistoriasta, jota vanhempieni kodissa lapsena olin hyvin
halukas kuulemaan. Minulla oli silloin kirja, raamatunhistoria,
kauniilla kuvilla varustettu, nimeltä: »Sataneljä pyhää kertomusta
Vanhasta ja Uudesta testamentista», ja tästä kirjasta minä opin
lukutaidonkin. Nytkin se on minulla täällä hyllylläni, säilytän sitä
kalliina muistona. Mutta jo ennenkuin opin lukemaan, tunkeutui,
muistan sen, ensimmäisen kerran eräänlainen hengellinen herätys
sieluuni, ollessani vasta kahdeksan vuoden ikäinen. Äiti vei minut
yksin (en muista, missä veljeni silloin oli) Herran temppeliin,
piinaviikon maanantaina, päiväjumalanpalvelukseen. Oli kirkas
päivä, ja nyt sitä muistellessani näen ikäänkuin uudestaan, kuinka
pyhä savu kohosi suitsutusastioista ja nousi hiljaa ylöspäin, mutta
ylhäältä kupukaton kapeasta ikkunasta virtasivat päällemme
kirkkoon Jumalan säteet, ja suitsutus, joka kohosi aaltojen tavoin
niitä kohti, näytti sulavan niihin. Minä katselin tätä liikutettuna ja
ensimmäisen kerran elämässäni minä silloin otin tietoisesti vastaan
sieluuni Jumalan sanan siemenen. Keskelle temppeliä astui
nuorukainen suuren kirjan kera, niin suuren, että hän näytti minusta
silloin vaivoin jaksavan kantaa sitä, ja pani sen lukupulpetille, avasi
ja alkoi lukea, ja silloin minä äkkiä ensimmäisen kerran ymmärsin
jotakin siitä, mitä Herran temppelissä luetaan. Oli mies Usin maalla,
oikeamielinen ja hurskas, ja hänellä oli niin ja niin paljon rikkautta,
niin ja niin paljon kameeleita, lampaita ja aaseja, ja hänen lapsensa
elivät iloisesti ja hän rakasti heitä suuresti ja rukoili heidän
puolestaan Jumalaa: he ovat kenties tehneet syntiä huvitellessaan.
Saapuupa sitten perkele Jumalan luo yhdessä Jumalan lasten
kanssa ja sanoo Jumalalle kulkeneensa kaikkialla maan päällä ja
maan alla. »Näitkö palvelijani Jobin?» kysyy Jumala häneltä. Ja
Jumala alkoi kehua perkeleelle tarkoittaen suurta pyhää
palvelijaansa. Mutta perkele naurahti Jumalan sanoille: »Anna hänet
minulle, niin saat nähdä, että orjasi alkaa napista Sinua vastaan ja
kiroaa Sinun nimesi.» Ja Jumala antoi tuon hänelle niin rakkaan
hurskaan miehen perkeleen haltuun, ja perkele löi hänen lapsensa ja
hänen karjansa ja hävitti hänen rikkautensa, kaiken aivan äkkiä,
niinkuin Herran salama olisi häneen iskenyt, ja Job repäisi
vaatteensa ja lankesi maahan ja alkoi huutaa: »Alastomana tulin
äitini kohdusta, alastomana palaan takaisin maahan. Herra antoi,
Herra otti. Kiitetty olkoon Herran nimi nyt ja iankaikkisesti.» Isät ja
opettajat, älkää tuomitko nyt näitä kyyneliäni, — sillä on niinkuin
koko lapsuusaikani taas nousisi eteeni, minä hengitän nyt niinkuin
hengitin silloin kahdeksanvuotiaalla lapsenrinnallani, ja tunnen
niinkuin silloinkin ihmettelyä ja hämmästystä ja riemua. Ja kuinka
silloin askarruttivatkaan mielikuvitustani kameelit ja saatana, joka
puhuu tuolla tavoin Jumalalle, ja Jumala, joka luovutti palvelijansa
tuhon omaksi, ja hänen palvelijansa, joka huudahti: »Olkoon Sinun
nimesi siunattu huolimatta siitä, että rankaiset minua», ja sitten
hiljainen ja suloinen laulu temppelissä: »Olkoon rukoukseni
otollinen», ja taas savun tuprahdus papin suitsutusastiasta ja
polvillaan-rukoilua! Siitä lähtien — vielä eilenkin otin sen esille — en
voi lukea tätä pyhää kertomusta vuodattamatta kyyneliä. Kuinka
paljon siinä onkaan suurta, salaperäistä, mielikuvitukselle
saavuttamatonta! Olen sitten myöhemmin kuullut pilkkaajain ja
moittijain sanat, ylpeät sanat: kuinka Jumala saattoi antaa
rakkaimman pyhistänsä perkeleen leikkikaluksi, riistää häneltä
hänen lapsensa, lyödä hänet itsensä taudilla ja paisumilla, niin että
hän kaapi saviastian palasilla visvaa haavoistaan, ja miksi Jumala
sen teki: vain voidakseen kerskua saatanalle: »Katsohan, kuinka
paljon Minun pyhäni voi kärsiä Minun tähteni!» Mutta sehän juuri
onkin suurta, että tässä on salaisuus, — että ohimenevä maallinen
muoto ja ikuinen totuus tässä ovat koskettaneet toisiansa. Maisen
totuuden edessä tapahtuu iäisen totuuden toiminta. Tässä Luoja,
samoinkuin hän teki kaikki luomisen ensimmäisinä päivinä, kun hän
päätti jokaisen päivän ylistyksellä: »Se on hyvä, minkä Minä olen
luonut», katsoo Jobia ja uudelleen ylistää omaa luomaansa. Job
taasen ylistäessään Jumalaa ei palvele vain Häntä, vaan myös
kaikkea, mitä Hän on luonut suvusta sukuun ja ikuisiin aikoihin, sillä
siihen hänet oli määrättykin. Herra Jumala, millainen kirja tämä on ja
millaisia opetuksia se sisältää! Millainen kirja onkaan tämä Pyhä
Raamattu, millainen ihme ja millainen voima sen mukana on annettu
ihmisille! Aivan kuin veistokuvana siinä on maailma ja ihminen ja
ihmisten luonteet, ja kaikki on mainittu nimeltä ja osoitettu ikuisiin
aikoihin. Ja miten paljon ratkaisuja ja selvitettyjä salaisuuksia:
Jumala saattaa taas Jobin asiat entiselleen, antaa hänelle taas
rikkautta, kuluu taas vuosia ja hänellä on jälleen lapsia, toisia, ja hän
rakastaa niitä, — Herra Jumala! Kuinka hän voi, niin luulisi, rakastaa
noita uusia, kun noita entisiä ei ole, kun hän on menettänyt ne?
Voiko noita entisiä muistellen olla täysin onnellinen, niinkuin ennen
oli, noitten uusien kanssa, olivatpa nuo uudet hänelle kuinka rakkaita
tahansa? Mutta voipi, voipi: vanha murhe muuttuu ihmiselämän
suuren salaisuuden voimasta vähitellen hiljaiseksi, kalliiksi riemuksi;
nuoren, kiehuvan veren sijalle tulee lempeä, selkeä vanhuus: minä
siunaan joka päivä auringon nousua, ja sydämeni laulaa sille niinkuin
ennenkin, mutta minä rakastan nyt jo enemmän sen laskua, sen
pitkiä, vinosti lankeavia säteitä, ja niiden mukana hiljaisia, lempeitä,
rakkaita muistoja, armaita kuvia koko pitkän ja siunatun elämän
ajalta, — ja kaiken yllä on Jumalan totuus, hellyttävä, sovittava,
kaikki anteeksi antava! Elämäni on loppumassa, tiedän ja tunnen
sen, mutta jokaisena jäljelläolevana päivänäni tunnen, kuinka
maallinen elämäni jo koskettaa uutta, ääretöntä, tuntematonta, mutta
pian alkavaa elämää, jonka aavistus panee sieluni riemastuksesta
vapisemaan, järkeni loistamaan ja sydämeni ilosta itkemään…
Ystävät ja opettajat, olen kuullut usein, ja nyt viime aikoina on
alkanut vielä voimakkaammin kuulua, miten meillä Jumalan papit,
varsinkin maaseudulla, valittavat itkusilmin ja joka paikassa
palkkansa pienuutta ja halpaa asemaansa ja vakuuttavat suoraan,
vieläpä painetussa sanassakin, — olen itse lukenut, — että he eivät
muka enää voi selittää kansalle Raamattua, kun heillä on niin pieni
palkka, ja että jos tulee luterilaisia ja harhaoppisia ja nämä alkavat
hajoittaa laumaa, niin hajoittakoot, sillä meillähän on niin pieni
palkka. Herra Jumala! ajattelen minä, suokoon Jumala heille
enemmän tuota heidän sydämelleen niin suuriarvoista palkkaa (sillä
onhan heidän valituksensa oikeutettukin), mutta totisesti sanon minä:
jos tähän joku on syypää, niin puoleksi te olette itse! Sillä olkoonpa,
että ei ole aikaa, olkoonpa, että hän on oikeassa sanoessaan
olevansa koko ajan työn ja huolien rasittama, mutta eihän hän ihan
lakkaamatta ole työssä, onhan hänelläkin vaikkapa vain yksi tunti
koko viikon aikana muistaa Jumalaakin. Eikähän aivan vuoden
umpeen töitä raadeta. Kootkoon hän luokseen kerran viikossa
iltapuhteella vaikkapa aluksi vain lapsia, — kun isät kuulevat tästä,
niin isätkin alkavat tulla. Eikä tätä varten tarvitse rakentaa saleja,
vaan ottakoon hän yksinkertaisesti luokseen tupaansa; älä pelkää,
eivät he saastuta sinun tupaasi, sinähän otat heidät luoksesi vain
tunniksi. Avatkoon hän heille tämän kirjan ja alkakoon lukea ilman
ylen viisaita sanoja ja ilman ylpeilyä, pyytämättä asettua heidän
yläpuolelleen, vaan lempeästi ja nöyrästi sekä itse iloiten siitä, että
lukee heille ja että he kuuntelevat ja ymmärtävät, rakastaen itse
näitä sanoja, silloin tällöin vain pysähdy ja selitä jokin yksinkertaiselle
rahvaalle käsittämätön sana, älä ole huolissasi, kyllä he ymmärtävät
kaiken, kaikki ymmärtää oikeauskoinen sydän! Lue heille
Aabrahamista ja Saarasta, Iisakista ja Rebekasta, siitä kuinka
Jaakob lähti Laabanin luo ja kamppaili unessa Jumalan kanssa ja
sanoi: »Tämä on peloittava paikka», ja sinä saat rahvaan miehen
vilpittömän mielen hämmästymään. Lue heille ja varsinkin lapsille,
kuinka veljet möivät orjaksi oman veljensä, armaan nuorukaisen
Josefin, suuren unennäkijän ja profeetan, mutta sanoivat isälle
pedon repineen hänen poikansa ja näyttivät hänen verisiä
vaatteitaan. Lue, kuinka veljet tulivat sitten viljaa hakemaan Egyptiin
ja Joosef, silloin jo mahtava hoviherra, jota he eivät tunteneet,
kiusasi heitä, syytti, pidätti veljensä Benjaminin, ja teki kaiken tämän
rakastaen, rakastaen: »Rakastan teitä ja rakkaudessani kiusaan.»
Sillä koko elämänsä ajanhan hän oli alati muistanut, kuinka hänet oli
myyty jossakin tuolla polttavalla aavikolla kaivon luona kauppiaille ja
kuinka hän oli käsiään väännellen itkenyt ja pyytänyt veljiään, että
nämä eivät möisi häntä orjaksi vieraalle maalle, ja nyt, nähdessään
heidät niin monen vuoden kuluttua, hän alkoi uudelleen rakastaa
heitä määrättömästi, mutta kiusasi ja ahdisti heitä, rakastaen heitä.
Hän poistuu viimein heidän luotaan, ei jaksa itse kestää sydämensä
tuskia, heittäytyy vuoteelleen ja itkee; pyyhkii sitten kasvonsa ja tulee
esille loistavana ja säteilevänä ja ilmoittaa heille: »Veljet, minä olen
Joosef, teidän veljenne!» Lukekoon hän vielä siitä, kuinka vanha
Jaakob ilostui kuultuaan, että rakas poikansa vielä oli elossa, ja
matkusti Egyptiin jättäen isänmaansakin sekä kuoli vieraalla maalla
lausuen ikuisiksi ajoiksi testamentissaan suurimman sanan, mikä
salaisesti oli ollut hänen elämänsä ajan, nimittäin että hänen
suvustaan, Juudaasta, lähtee maailman suuri toivo, sen Sovittaja ja
Vapahtaja! Isät ja opettajat, antakaa anteeksi älkääkä suuttuko, että
minä lapsen tavoin puhelen siitä, minkä jo kauan sitten olette
tietäneet ja minkä voitte opettaa minulle sata kertaa taitavammin ja
etevämmin. Riemuissani vain puhun tätä, ja antakaa anteeksi
kyyneleni, sillä minä rakastan tätä kirjaa! Itkeköön hänkin, Jumalan
pappi, ja saakoon nähdä, että vastaukseksi hänelle hänen
kuulijainsa sydämet järkähtävät. Tarvitaan vain pikkuinen siemen,
pienen pieni: jos hän sen heittää rahvaan miehen sydämeen, niin se
ei kuole, vaan elää hänen sielussaan koko hänen elämänsä ajan,