Getting to Good Arthur L.

Caplan
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/getting-to-good-arthur-l-caplan/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Caplan s Stroke A Clinical Approach 5th Edition Louis

R. Caplan

https://textbookfull.com/product/caplan-s-stroke-a-clinical-
approach-5th-edition-louis-r-caplan/

Spank Me I m Irish Getting Lucky 1st Edition L. Nicole

[Nicole

https://textbookfull.com/product/spank-me-i-m-irish-getting-
lucky-1st-edition-l-nicole-nicole/

Primer on Cerebrovascular Diseases Louis R. Caplan

https://textbookfull.com/product/primer-on-cerebrovascular-
diseases-louis-r-caplan/

Cop Culture Why Good Cops Go Bad L. Scott Silverii

https://textbookfull.com/product/cop-culture-why-good-cops-go-
bad-l-scott-silverii/
Uncommon Causes of Stroke 3rd Edition Louis Caplan

https://textbookfull.com/product/uncommon-causes-of-stroke-3rd-
edition-louis-caplan/

Getting to Know Arcgis Desktop Michael Law

https://textbookfull.com/product/getting-to-know-arcgis-desktop-
michael-law/

Disney Stories Getting to Digital Krystina Madej

https://textbookfull.com/product/disney-stories-getting-to-
digital-krystina-madej/

The ethics of sport : essential readings 1st Edition

Caplan

https://textbookfull.com/product/the-ethics-of-sport-essential-
readings-1st-edition-caplan/

Delphi Collected Works of Arthur Schopenhauer

Illustrated Arthur Schopenhauer

https://textbookfull.com/product/delphi-collected-works-of-
arthur-schopenhauer-illustrated-arthur-schopenhauer/
 Arthur L. Caplan
Barbara K. Redman
Editors

Getting to Good

Research Integrity in
the Biomedical Sciences

123
Getting to Good
Arthur L. Caplan • Barbara K. Redman
Editors

Getting to Good
Research Integrity in the Biomedical Sciences
Editors
Arthur L. Caplan Barbara K. Redman
New York University Langone Medical Center New York Langone Medical Center
William F. and Virginia Connolly Mitty New York, NY, USA
New York, NY, USA

ISBN 978-3-319-51357-7    ISBN 978-3-319-51358-4 (eBook)

https://doi.org/10.1007/978-3-319-51358-4

Library of Congress Control Number: 2018943901

© Springer International Publishing AG, part of Springer Nature 2018

This work is subject to copyright. All rights are reserved by the Publisher, whether the whole or part of the material is
concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction
on microfilms or in any other physical way, and transmission or information storage and retrieval, electronic adaptation,
computer software, or by similar or dissimilar methodology now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this publication does not
imply, even in the absence of a specific statement, that such names are exempt from the relevant protective laws and
regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information in this book are believed
to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher nor the authors or the editors give a warranty,
express or implied, with respect to the material contained herein or for any errors or omissions that may have been
made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional claims in published maps and institutional affiliations.

Printed on acid-free paper

This Springer imprint is published by the registered company Springer International Publishing AG part of Springer
Nature.
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
Preface

A successful scientific career requires a thorough understanding of the various elements of

research integrity, also often called the responsible conduct of research (RCR). Many institu-
tions and research funders require an RCR course, especially for PhD students and postdoc-
toral fellows. Since learning to do science and practicing it will bring you into contact with
most of the issues covered in this book, it is important to know what the standards are and how
they are evolving. You will follow, enforce, and contribute to them throughout your career.
Renewed developments in meta-science (the science of how to undertake science) are
showing how scientific work can reach even higher standards, deemed important because of its
societal impact. This examination raises questions of whether changing forms of self-­regulation
and/or government oversight will support those high standards. A complete record of research
leading to a valid body of knowledge requires a literature that reports both positive and nega-
tive findings and that checks for their reproducibility as programs of research on important
questions accumulate findings. Recently available technologies offer new ways of undermin-
ing research integrity (predatory journals, photoshopping images) and of enforcing it (detec-
tion of plagiarism and of falsified images).
Research integrity requires scientists, including those who have recently joined the com-
munity, to operate ethically in a system that supports ethical practice concurrent with changes
in the environment. In the mid-twentieth century, a prominent reformer of science described
the essential qualifications of an investigator – “must be well-trained and adequate as a scien-
tist, be unselfish, imaginative, objective and have the ability of generalizing soundly” [1].
While rules and regulations are of key importance, personal virtues are still central for main-
taining research integrity. Often it is virtue, the desire to do what is right rather than blindly
following a rule, that is key to good conduct. Without a commitment to do what is right by
investigators and those who work with them, rules are far less likely to be effective.
This book gives you both rules and the motivation to use them. It will help you reason
through an ethical challenge when no rule exists. In addition, each section introduction pro-
vides a bit of specific advice about what you need to do or what you should be alert to in facing
a potential research integrity issue.
By the way, in the name of research integrity the editors are very grateful to Kelly McBride
Folkers and Jessica Wico for all their hard work on this book. It would not exist without them.

Reference

Beecher, H. Experimentation in man. JAMA. 1959;169(5):461–478.

New York, NY, USA Arthur L. Caplan

 Barbara K. Redman

v
Contents

1 Methodology.............................................................................................................. 1
Arthur L. Caplan and Barbara K. Redman
1.1 Why Most Published Research Findings Are False................................... 2
John P. A. Ioannidis
1.2 The Controversy Surrounding Bone Morphogenetic Proteins
in the Spine: A Review of Current Research............................................. 9
Joshua W. Hustedt and Daniel J. Blizzard
1.3 Research Integrity and Everyday Practice of Science.............................. 23
Frederick Grinnell
1.4 Lessons from the Infuse Trials: Do We Need a Classification
of Bias in Scientific Publications and Editorials?...................................... 41
Sohaib Hashmi, Mohamed Noureldin, and Safdar N. Khan
2 Policy.......................................................................................................................... 51
Arthur L. Caplan and Barbara K. Redman
2.1 In Retrospect: Science—The Endless Frontier.......................................... 52
Roger Pielke Jr.
2.2 Publish or Perish Culture Encourages Scientists to Cut Corners........... 55
Virginia Barbour
2.3 “Something of an Adventure”: Postwar NIH Research Ethos
and the Guatemala STD Experiments........................................................ 59
Kayte Spector-Bagdady and Paul A. Lombardo
2.4 Perverse Incentives....................................................................................... 74
Paula Stephen
2.5 Flint Water Crisis Yields Hard Lessons in Science and Ethics................ 78
Katie L. Burke
3 Reproducibility.......................................................................................................... 95
Arthur L. Caplan and Barbara K. Redman
3.1 What Does Research Reproducibility Mean?............................................ 96
Steven N. Goodman, Daniele Fanelli, and John P. A. Ioannidis
3.2 Limited Reproducibility of Research Findings: Implications
for the Welfare of Research Participants and Considerations
for Institutional Review Boards.................................................................. 103
Barbara K. Redman and Arthur L. Caplan
3.3 Quality Time................................................................................................. 107
Monya Baker

vii
viii Contents

4 Human Subjects’ Protection.................................................................................... 113

Arthur L. Caplan and Barbara K. Redman
4.1 A Scoping Review of Empirical Research Relating to Quality
and Effectiveness of Research Ethics Review............................................ 114
Stuart G. Nicholls, Tavis P. Hayes, Jamie C. Brehaut,
Michael McDonald, Charles Weijer, Raphael Saginur,
and Dean Fergusson
4.2 Pharmaceuticalisation and Ethical Review in South
Asia: Issues of Scope and Authority for Practitioners
and Policy Makers........................................................................................ 133
Bob Simpson, Rekha Khatri, Deapica Ravindran,
and Tharindi Udalagama
4.3 Understanding the Functions and Operations of Data
Monitoring Committees: Survey and Focus Group Findings.................. 142
Karim A. Calis, Patrick Archdeacon, Raymond Bain, David DeMets,
Miriam Donohue, M. Khair Elzarrad, Annemarie Forrest,
John McEachern, Michael J. Pencina, Jane Perlmutter,
and Roger J. Lewis
4.4 Women and Fetuses First? An Ethical Case for Giving Priority
in Clinical Research Testing of Zika Vaccines to Pregnant Women......... 150
Kelly McBride Folkers and Arthur L. Caplan
4.5 Rethinking the Belmont Report?................................................................ 162
Phoebe Friesen, Lisa Kearns, Barbara Redman, and Arthur L. Caplan
5 Responsible Authorship............................................................................................ 173
Arthur L. Caplan and Barbara K. Redman
5.1 The Problem of Publication-Pollution Denialism...................................... 174
Arthur L. Caplan
5.2 Addressing Research Misconduct and Detrimental
Research Practices: Current Knowledge and Issues................................. 177
National Academy of Sciences
5.3 Exploring New Approaches......................................................................... 184
National Academy of Sciences
5.4 A Systematic Review of Research on the Meaning, Ethics
and Practices of Authorship across Scholarly Disciplines........................ 190
Ana Marusic, Lana Bosnjak, and Ana Jeroncic
5.5 The Disposable Author: How Pharmaceutical Marketing
is Embraced within Medicine’s Scholarly Literature............................... 208
Alastair Matheson
5.6 Authorship Inflation in Medical Publications........................................... 216
Gaurie Tilak, Vinay Prasad, and Annupam B. Jena
Contents ix

6 Mentor-Mentee Responsibilities and Relationships............................................... 223

Arthur L. Caplan and Barbara K. Redman
6.1 Closing the Barn Door: Coping with Findings of Research
Misconduct by Trainees in the Biomedical Sciences................................. 224
Barbara K. Redman and Arthur L. Caplan
6.2 Mentoring and Research Misconduct: Analysis of Research
Mentoring in Closed ORI Cases................................................................. 234
David E. Wright, Sandra L. Titus, and Jered B. Cornelison
6.3 Mentorship Matters for the Biomedical Workforce.................................. 249
Sally J. Rockey
6.4 Professional Responsibility.......................................................................... 251
C. K. Gunsalus
6.5 All You Need is Mentorship......................................................................... 256
Robert A. Weinberg, Maya Schuldiner, Hong Wu, Beth Stevens,
Jens Nielsen, P. Robin Hiesinger, and Bassem A. Hassan
7 Plagiarism.................................................................................................................. 261
Arthur L. Caplan and Barbara K. Redman
7.1 Plagiarism in Research................................................................................ 262
Gert Helgesson and Stefan Eriksson
7.2 Text-Based Plagiarism in Scientific Publishing: Issues,
Developments and Education...................................................................... 274
Yongyan Li
7.3 Avoiding Plagiarism, Self-Plagiarism, and Other
Questionable Writing Practices: A Guide to Ethical Writing.................. 289
Miguel Roig
7.4 ‘Dear “Plagiarist’: A Scientist Calls Out His Double-Crosser................. 361
Adam Marcus and Ivan Oransky
7.5 Defining the Role of Authors and Contributors........................................ 366
International Committee of Medical Journal Editors
8 Peer Review............................................................................................................... 371
Arthur L. Caplan and Barbara K. Redman
8.1 Let’s Make Peer Review Scientific.............................................................. 372
Drummond Rennie
8.2 A Stronger Post-Publication Culture Is Needed for Better Science........ 376
Hilda Bastian
8.3 Reviewing Post-Publication Peer Review................................................... 380
Paul Knoepfler
x Contents

9 Research Misconduct................................................................................................ 385

Arthur L. Caplan and Barbara K. Redman
9.1 Shattuck Lecture: Misconduct in Medical Research................................ 387
John D. Dingell
9.2 Ethical Modernization: Research Misconduct and Research
Ethics Reforms in Korea following the Hwang Affair.............................. 394
Jongyoung Kim and Kibeom Park
9.3 Research Misconduct and Data Fraud in Clinical
Trials: Prevalence and Causal Factors....................................................... 421
Stephen L. George
9.4 Repairing Research Integrity...................................................................... 429
Sandra L. Titus, James A. Wells, and Lawrence J. Rhoades
10 Whistleblowing.......................................................................................................... 435
Arthur L. Caplan and Barbara K. Redman
10.1 Integrity and Misconduct in Research....................................................... 436
Commission on Research Integrity
10.2 Whistle-Blower Breaks His Silence............................................................. 453
David Cyranoski
10.3 No One Likes a Snitch.................................................................................. 456
Barbara Redman and Arthur Caplan
11 Conflict of Interest.................................................................................................... 465
Arthur L. Caplan and Barbara K. Redman
11.1 Sugar Industry Influence on the Scientific Agenda
of the National Institute of Dental Research’s 1971
National Caries Program: A Historical Analysis
of Internal Documents.................................................................................. 467
Cristin E. Kearns, Stanton A. Glantz, and Laura A. Schmidt
11.2 Lessons Learned from the Gene Therapy Trial
for Ornithine Transcarbamylase Deficiency.............................................. 490
James M. Wilson
11.3 Patient Perspectives on Physician Conflict of Interest
in Industry-­Sponsored Clinical Trials for Multiple
Sclerosis Therapeutics.................................................................................. 498
Andrew J. Solomon
11.4 Industry Support of Medical Research: Important
Opportunity or Treacherous Pitfall?.......................................................... 506
William M. Tierney, Eric M. Meslin, and Kurt Kroenke
Contents xi

12 Data Acquisition, Management and Transparency............................................... 515

Arthur L. Caplan and Barbara K. Redman
12.1 Opentrials: Towards a Collaborative Open Database
of All Available Information on All Clinical Trials.................................... 517
Ben Goldacre and Jonathan Gray
12.2 International Charter of Principles for Sharing
Bio-specimens and Data............................................................................... 530
Deborah Mascalzoni, Edward S. Dove, Yaffa Rubinstein,
Hugh J. S. Dawkins, Anna Kole, Pauline McCormack, Simon Woods,
Olaf Riess, Franz Schaefer, Hanns Lochmüller, Bartha M. Knoppers,
and Mats Hansson
12.3 Facilitating a Culture of Responsible and Effective
Sharing of Cancer Genome Data................................................................ 539
Lillian L. Siu, Mark Lawler, David Haussler, Bartha Maria Knoppers,
Jeremy Lewin, Daniel J. Vis, Rachel G. Liao, Fabrice Andre, Ian Banks,
J. Carl Barrett, Carlos Caldas, Anamaria Aranha Camargo,
Rebecca C. Fitzgerald, Mao Mao, John E. Mattison,
William Pao, William R. Sellers, Patrick Sullivan,
Bin Tean Teh, Robyn L. Ward, Jean Claude ZenKlusen,
Charles L. Sawyers, and Emile E. Voest
13 International Research Involving Resource-Constrained Countries................... 549
Arthur L. Caplan and Barbara K. Redman
13.1 The H3Africa Policy Framework: Negotiating Fairness
in Genomics................................................................................................... 550
Jantina de Vries, Paulina Tindana, Katherine Littler, Miche` le Ramsay,
Charles Rotimi, Akin Abayomi, Nicola Mulder, and Bongani M. Mayosi
13.2 Sponsorship in Non-commercial Clinical Trials: Definitions,
Challenges and the Role of Good Clinical Practices Guidelines.............. 554
Raffaella Ravinetto, Katelijne De Nys, Marleen Boelaert, Ermias Diro,
Graeme Meintjes, Yeka Adoke, Harry Tagbor, and Minne Casteels
13.3 Improving the Informed Consent Process in International
Collaborative Rare Disease Research: Effective Consent
for Effective Research.................................................................................. 562
Sabina Gainott, Cathy Turner, Simon Woods, Anna Kole,
Pauline McCormack, Hanns Lochmüller, Olaf Riess, Volker Straub,
Manuel Posada, Domenica Taruscio, and Deborah Mascalzoni
13.4 The Standard of Care Debate: Can Research in Developing
Countries Be Both Ethical and Responsive To Those
Countries’ Health Needs?............................................................................ 570
David Wendler, Ezekiel J. Emanuel, and Reidar K. Lie

 ppendix: Montreal Statement on Research Integrity

A
in Cross-Boundary Research Collaborations, 2013....................................................... 579

Index................................................................................................................................... 581
 Methodology
Arthur L. Caplan and Barbara K. Redman
Research integrity is now being redefined to require a higher
level of methodological quality than has historically been the
case. Innovations to reach this new standard fall into several
categories: increased use of alternative trial designs with
questions about how subject protection can be applied; need
to move away from ‘P’ values and toward effect sizes in sta-
tistical analysis and full reporting of research methods
including methods of analysis and modified endpoints.
Driven by the recognition that the historically dominant stan-
dard of the randomized placebo-controlled trial (RCT) is not
economically, politically, or scientifically always useful, new
trial designs recognize the heterogeneity of disease, the need
for timely answers in humanitarian emergencies or for the
seriously ill, improvement in trial recruitment and receipt of
appropriate treatment, and recognition of the need to synthe-
size information across trials (Berry 2016). For example,
pragmatic trials occur in usual practice settings and raise
questions about whether and how patients can opt out and
who should review them; basket trials test whether different
diseases or subtypes respond to a particular therapy; plat-
form trials test multiple therapies made by different sponsors
simultaneously for a particular disease; adaptive trials adjust
enrollment during the trial based on accumulating evidence
of superiority or inferiority of various arms; cross over
designs afford all subjects a chance to experience the active
agent in a trial; and cluster randomized trials enroll naturally
occurring groups of patients permitting comparisons other-
wise not possible in standard trial recruitment. And in many
A. L. Caplan · B. K. Redman (*)
New York University Langone Medical Center,
New York, NY, USA
e-mail: Arthur.Caplan@nyumc.org
© Springer International Publishing AG, part of Springer Nature 2018
A. L. Caplan, B. K. Redman (eds.), Getting to Good, https://doi.org/10.1007/978-3-319-51358-4_1
1
areas of inquiry, integrating qualitative with quantitative
findings is becoming standard.
Clinical trial endpoints and surrogates are important for
the rapid, accurate accumulation of evidence. Outcomes such
as survival, health status, and disease progression may not be
evident for a long time. Surrogate endpoints may represent
part of the causal chain of disease progression; they must
have been validated to be predictive of true endpoints and be
sensitive to various ongoing clinical interventions. Surrogate
data are now beginning to be accepted by many regulatory
agencies for the approval of new drugs and vaccines.
Beyond these methodological innovations, perhaps the
most important message for research integrity is that the tra-
ditional model of science describes it as a linear process
based on logic that is carried out by objective researchers.
Grinnell (2013) notes that in reality the scientific practice is
much more nuanced, requiring judgments about how to
interpret findings or how to diagnose the source of “failed
experiments” so as to move forward.
Advice: Read a scientific memoir to get a flavor for how
the science was really practiced. Be sure your institution pro-
vides full instruction in the methods for your field of research.
If you feel it doesn’t, ask for more, take relevant courses in
an allied discipline, or do an internship with a scientist who
is on the cutting edge of innovative methodology. Inadequate
methods are a common problem for research integrity; meth-
ods well fitted to the research problem support integrity and
build your career.
1
2 A. L. Caplan and B. K. Redman

1.1  hy Most Published Research

W
Findings Are False

John P. A. Ioannidis
Ioannidis, J. Why most published research findings are
false. PLoS Medicine 2(8)e124, 0696–0701 (2005)
1 Methodology 3
4 A. L. Caplan and B. K. Redman
1 Methodology 5
6 A. L. Caplan and B. K. Redman
1 Methodology 7
8 A. L. Caplan and B. K. Redman
1 Methodology 9

1.2  he Controversy Surrounding Bone

T
Morphogenetic Proteins in the Spine:
A Review of Current Research

Joshua W. Hustedt and Daniel J. Blizzard

Hustedt, J, Blizzard, D. The controversy surrounding
bone morphogenetic proteins in the spine: A review of cur-
rent research. Yale Journal of Biology and Medicine 87(4),
549–561 (2014)
Reprinted with permission from the Yale Journal of
Biology and Medine.
10 A. L. Caplan and B. K. Redman
1 Methodology 11
12 A. L. Caplan and B. K. Redman
1 Methodology 13
14 A. L. Caplan and B. K. Redman
1 Methodology 15
16 A. L. Caplan and B. K. Redman
1 Methodology 17
18 A. L. Caplan and B. K. Redman
1 Methodology 19
Another random document with
no related content on Scribd:
taivuta heidät, koska he eivät enää ole kristityttä eivätkä halua auttaa
kreiviä hänen hädässään, päästämään minut vihdoinkin rukoilemaan
tuon miesraukan puolesta, joka luultavasti on suuresti Jumalan avun
tarpeessa.»

»Tulin tänne, isä, viemään teidät kirkkoonne tahi tuonne kauhealle

paikalle, josta juuri tulen ja jonne heti lähden takaisin, mutta
puhumaan noille konnille en rupea. Heidän paljas hengityksensäkin
saastuttaa sekä minut että Csillagin. Te ja minä, isä, lähdemme
takaisin tuonne, missä vanha mies-raukka vaimoineen ja tyttärineen
katselee, miten hänen omaisuutensa tuhoutuu kokonaan, missä
säikähtyneet eläinraukat juoksevat avuttomina sinne tänne
joutuakseen lopulta surkean kuoleman uhreiksi tulessa, jonka nuo
helvetin tulevat asukkaat ovat sytyttäneet. Heven maakunnan ja
koko Unkarin tasankojen ylpeys on mennyttä kalua, kun
raukkamaiset ihmiset kostavat alhaisesti viattomille eläimillekin.
Tulkaa nyt, isä, niin lähdemme. Te voitte sitten palata, kun olette
lopettanut rukoilemisenne, mutta minä, ellen ole niin onnellinen, että
voin haudata itseni ja häpeäni noihin liekkeihin, jotka hävittävät tätä
rakastamaani maata, tätä ylpeyteni esinettä, kokoan huomenna
talouskapineeni ja lähden kuin mustalaiset hakemaan jotakin toista
paikkaa, jossa jälleen voin puhella kunniallisten miesten kanssa.
Päästäkää isä Ambrosius tulemaan! Hän odottaa ovellaan!»

Talonpojat eivät olleet milloinkaan kuulleet niin julmia sanoja, jotka

olivat niin terävät ja leikkaavat kuin kaksiteräiset sirpit ja niin hirveän
halveksivat ja nöyryyttävät, että he tunsivat pimeässäkin, miten
heidän poskensa kuumenivat häpeästä.

Mitä András tarkoitti, hän, joka kaikissa heidän suruissaan ja

vaivoissaan oli aina ollut heidän puolellaan, valmiina lohduttamaan,
selittämään ja lieventämään? Mikä olikaan nyt mielessä hänellä, joka
aina iloisesti hymyillen oli kaatanut jokaisen aidan, jollaisia hänen
rikkautensa ja vaikutusvaltansa olisivat muussa tapauksessa
rakentaneet hänen ja noiden nöyrien hänelle suurta palkkaa vastaan
työskentelevien ihmisten välille? Miksi ei hän nyt luvannut heidän
lausua hänen nimeäänkään eikä koskea hänen hevoseensakaan,
ikäänkuin heidän sanansa ja kosketuksensa olisivat olleet mitä
alentavimmat ja saastaisimmat? Mitä kauhistavaa he sitten
oikeastaan olivat tehneetkään? Oliko heidän kostonsa todellakin niin
alhainen, kuin hän sanoi? Oliko se vain rikos, eikä mikään oikeus?
Oli kyllä totta, ettei kreivin puolisolla eikä tyttärellä ollut mitään osaa
pirullisiin laitoksiin, eikä noilla eläinraukoillakaan — noilla kauniilla
unkarilaisilla hevosilla — Bideskuty’n tallien maine oli levinnyt
tasangolta tasangolle — joista useilla tammoilla oli varsatkin, eikä
härilläkään, jotka eivät voineet juosta ja jotka pelästyivät ja
säikähtivät niin pian…

Joukko hajautui vaitiollen tehdäkseen tietä isä Ambrosiukselle,

joka saavuttuaan Andráksen luo aikoi nousta hevosen selkään
hänen taakseen. Sillä aikaa tarkasteli kumminkin András tyynesti,
muuttamatta kuitenkaan halveksivaa käytöstään ja nähtävästi
välittämättä miehistä sen enempää kuin tien tomusta, miten hänen
ankarat sanansa vaikuttavat noihin, joita hän heidän hullusta
työstään huolimatta myötätuntoisesti rakasti. Koska hänellä ei ollut
varaa tuhlata aikaa taivuttelemiseen eikä todisteluihin, oli hän
turvautunut tähän keinoon, jolla hän luuli varmasti parhaiten
voivansa vaikuttaa noihin vastahakoisiin ja tyhmiin, mutta ei
kumminkaan kokonaan turmeltuneihin luonteihin. Kreivi Bideskuty’n
kodin kohtalo joutui hetkiseksi kysymyksenalaiseksi ja siinä ehkä
epäröitiin noin minuutti, mutta kun András todellakin hyppäsi
Csillagin selkään ja miehille selveni, ettei hän halunnut puhua heille
eikä katsella heihin päinkään, sanoi joku pelokkaasti:

»Aiotko todellakin poistua Kisfalusta ikuisiksi ajoiksi, András»?

»Kuka puhui»? sanoi hän katsahtaen välinpitämättömästi olkansa

yli. »Onko kukaan milloinkaan kuullut minun sanovan toista ja
tekevän toista? Tulkaa nyt, isä. Istutteko vakavasti. Kiertäkää
käsivartenne lujasti ympärilleni, sillä Csillag laukkaa nopeasti».

»Ei, András, et saa lähteä».

»Mihin me silloin joudumme?»

»Haluatko todellakin poistua luotamme»?

»Tahdotko, että kuolemme nälkään?» kuului kaikilta suunnilta, ja

todellakin hyvin levottomina ja peloissaan Andráksen uhkauksesta,
joka epäilemättä olisi aiheuttanut heille suuren onnettomuuden,
kokoutuivat miehet suosikkinsa ympärille kiihkeästi, uskaltamatta
vielä koskea tammaan, koska hän oli kieltänyt, mutta estäen
kumminkin sen viemästä Andrásta pois ikuisiksi ajoiksi.

»Luulimme sinun ymmärtävän huolemme. András», sanoi vanha

Vas Berczi vieläkin hieman äreästi, mutta kumminkin jo melko
nöyrästi. »Olet mennyt vihollisemme puolelle ja halveksit nyt meitä
köyhiä raukkoja».

András huokaisi tyytyväisyydestä. Tuo oli jo antautumisen alkua.

Hän oli saavuttanut tarkoituksensa, ja lopusta hän suoriutuisi
helposti.
 »Olen aina ottanut osaa kaikkiin huoliinne, ystäväni, sillä surunne
ovat minunkin surujani», sanoi hän jo ystävällisemmin. »Mutta teidän
olisi pitänyt ymmärtää silloin, kun läksitte rikoksien teille, että tiemme
eroavat silloin auttamattomasti ikuisiksi ajoiksi. Hyvästi nyt ja
päästäkää Csillag menemään»!

»Tulet kai takaisin»? huusivat he, kun Csillag kohosi takajaloilleen

sen isännän painaessa polvellaan sen kylkiä.

»En milloinkaan, ellen saa jälleen puristaa kunniallisten miesten

käsiä»!

»Meidän, András, meidän»! huusivat he jälleen, kun tamma läksi

nopeasti laukkaamaan kylän valtatietä poispäin.

András kääntyi kerran vielä puhuttelemaan heitä.

»Tervehdin vasta vain niitä, jotka tulevat auttamaan minua

Bideskuty’n asuinrakennusten pelastamisessa».

»Minua, András, minua»! huusi nyt jokainen, ja kaikki, sekä nuoret

että vanhat, unhottaen huolensa, taikauskonsa ja pelkonsa, ja
ikävöiden vain tuota luvattua kädenpuristusta, läksivät innoissaan
juoksemaan tamman ja sen kaksinkertaisen kuorman jälkeen.

Mutta András oli pysähdyttänyt tammansa jo pienen kirkon luo,

jonka nelikulmainen torni kuvastui mustana loistavaa ja kauheata
taustaa vasten.

»Jumala teitä kaikkia siunatkoon, lapseni», sanoi isä Ambrosius,

»mutta meidän on odotettava ja otettava Herramme mukaamme».
 »Nopeasti nyt, isä, sillä emme saa hukata hetkeäkään», sanoi
András kiirehtien, mutta otti kumminkin kunnioittavasti lakin
päästään, kuten muutkin. Kun isä Ambrosius oli aikansa kolistellut
avaimiaan, sai hän raskaan oven auki ja meni kirkkoon. Hän jätti sen
selkoselälleen, että tuo hänen erehtyväinen laumansa saisi nähdä
Jumalan huoneessa vallitsevan täydellisen rauhan villin ja
kostonhimoisen vihanpurkauksensa jälkeen. Kirkko oli melkein
pimeä, lukuunottamatta tuota epätasaista valoa, jota virtasi sinne
pienistä syvällä seinissä olevista goottilaisista ikkunoista. Mutta
vanha pappi tunsi tien hyvin karkeasti veistettyjen penkkien välitse
vaatimattoman alttarin portaille, joilta hän melkein puoli vuosisataa
oli rukoillut Jumalan siunausta yksinkertaiselle kuulijakunnalleen.
Polvistuen nopeasti avasi hän äkkiä pyhäkön kannen ja otti sieltä
kultaisen rasian, joka sisälsi Kaikkivaltiaan ruumista kuvaavat
öylätit».

»Kiiruhtakaa nyt Jumalan nimessä, isä»! kuului Andráksen ääni

ulkoa, ja kiedottuaan nopeasti pyhän rasian mekkonsa helmaan
kiipesi isä Ambrosius jälleen nuoren talonpojan taakse.

Miehet olivat seisoneet kunnioittavasti vaitiollen tämän lyhyen

toimituksen kuluessa, mutta kun Csillag jälleen läksi nopeasti
laukkaamaan, läksivät he huutaen juoksemaan sen jälkeen. Heitä oli
noin pari- kolmesataa tahi koko tuon pienen kylän työkykyinen väki,
joka oli nyt hyvin innokas sovittamaan menneisyytensä ja
korjaamaan rakastamansa tasangon maineen, jonka he olivat
konnantyöllään tahranneet; ja kun he vihdoin kuumissaan ja
hengästyneinä saapuivat Bideskuty’yn, muodostivat he ketjun ollen
valmiit tottelemaan häntä, jolle he halusivat näyttää, että he vielä
olivat hänen kunnioituksensa ja myötämielisyytensä arvoiset.
 Bideskuty oli sillä aikaa seurannut Andráksen antamia ohjeita, sillä
nyt voitiin jo nähdä selvästi, että vanhaa päärakennusta uhkasi
pohjoisesta päin suuri vaara. Sillä suunnalla oli melko suuri
maissipelto, josta osa oli jo tulossa ja levitti tulipaloa nopeasti
ulkohuoneita ja talleja kohti. Tämän hävitetyn maan onneton
omistaja oli koonnut ympärilleen kaikki saatavissa olevat apuvoimat,
ja sillä aikaa kuin hänen haavellisiin vaatteihin pukeutuneet
miesvieraansa koettivat pelastaa tätä hänen omaisuutensa osaa, toi
hän paikalle kaikki kamaripalvelijansa ja vahvimmat palvelijattarensa
suojelemaan talon muita osia.

He koettivat kaataa maissia maahan niin paljon kuin suinkin

viikatteilla, sirpeillä ja lapioilla, mutta vaikka tuo pieni joukko
työskentelikin kovasti ja vauhdikkaasti, työskenteli kumminkin
vihollinen kovemmin tullen yhä lähemmäksi, ja puolen tunnin
kuluttua huomattiin selvästi, ettei leikattu alue ollut tarpeeksi leveä
estämään tehokkaasti liekkien etenemistä.

Bideskuty käveli edestakaisin peltojensa läheisyydessä

tarkastellen levottomasti taivaanrantaa, josta avun luultiin
lähestyvän. Hän ei halunnut ajatella enää pahaa eikä epäillä, sillä
hän tiesi nyt liiankin hyvin, että jos hänellä tämän peloittavan yön
jälkeen on katto päänsä yläpuolella ja vielä hieman muutakin
omaisuutta, oli se tuon miehen ansiota, jota hän iltapäivällä oli
loukannut ja lyönyt kasvoihin. Oli aivan varmaa, että tulipalo oli
ihmisten sytyttämä, ja jäljellä oli ainoastaan toivo, että tuo rikas
talonpoika voi taivuttaa rikolliset sovittamaan oman konnantyönsä,
ennenkuin se oli liian myöhäistä.

Naiset olivat kaikki peräytyneet puutarhan porttien sisäpuolelle. He

olivat liian levottomat mennäkseen sisälle, ja parittain tahi kolmisin
kävelivät he akasiakujannetta edestakaisin arvaillen, saapuisiko tuo
luvattu apu, ja katsellen isiään, veljiään ja miehiään, jotka vielä
työskentelivät uhattujen tallien katoilla.

Bideskuty kuuli jo kaukaa talonpoikien huudot, kun he seurasivat

juosten Csillagia, jolla András ja isä Ambrosius ratsastivat.

András pysähdytti hevosensa nopeasti Bideskuty’n viereen ja

laskeuduttuaan sen selästä huusi hän:

»Kreivi, isä Ambrosius ja minä olemme tuoneet tänne kolmesataa

innokasta apulaista, jotka Jumalan avulla voivat ehkä suojella
asuinrakennukset ja tallit tulelta. Nyt miehet», lisäsi hän viitaten
maissipelloille, »on teidän saatava tuo tulenarka aine syrjään.
Hakatkaa, leikatkaa, repikää, polkekaa ja näyttäkää minulle, kuka
parhaiten voi hävittää muutamia maakunnan parhaimpia
maissipeltoja. Ottakaa kaikki saatavissa olevat työvälineet
hukkaamatta aikaa, ja suokoon Jumala menestystä työllenne».

Isä Ambrosiuskin laskeutui maahan. Luottavaisesti otti hän

kauhtanansa alta pyhän astian ja kohotettuaan sen korkealle päänsä
yläpuolelle niin, että kaikki tulisivat osalliseksi jumalallisesta
siunauksesta, rukoili hän kunnioittavasti apua Jumalalta tämän
kauhean hävityksen lopettamiseksi.

Muutamissa minuuteissa hajautuivat kaikki vastailleet innokkaat

työmiehet pelloille, ja pian kuultiin kaukaa terävien viikatteiden
synnyttämää ääntä, kun ne leikkasivat maissin sitkeitä varsia.

Bideskuty näki paikoiltaan, miten miehet kumartuivat työhönsä,

niittivät ja leikkasivat levähtämättä hetkeäkään. He olivat aloittaneet
työnsä melkein tulen vierestä, vaarallisen läheltä, ajatteli Bideskuty.
Näytti siltä kuin he olisivat halunneet uhrata elämänsäkin
pelastaakseen nyt nuo maakappaleet hänelle, ja uhmata vaaraa
osoittaakseen selvästi, miten tottelevaisia ja katuvaisia he nyt olivat.
Ja varmasti pakotti syyllisyyden tuntokin heitä nyt taistelemaan
kovasti tuota säälimätöntä tulta vastaan, jonka heidän rikolliset
kätensä olivat sytyttäneet. Bideskuty katsoi melkein kateellisesti
tuohon vierellään seisovaan reippaaseen talonpoikaan, joka niin
helposti oli taivuttanut nuo niskoittelevat miehet tottelemaan
tahtoaan. Hän olisi halunnut ilmaista hänelle kiitollisuutensa
saamastaan odottamattomasta avusta, mutta vieläkin kytevä viha
tukahdutti jollakin tavoin sanat hänen kurkkuunsa. Tuo ylpeä ylimys
ei voinut taivuttaa itseään tällaistenkaan olosuhteiden vallitessa
osoittamaan, että hän jollakin tavoin oli velassa vieressään
seisovalle alhaissyntyiselle talonpojalle.

Pian huomattiin selvästi, että tulipalon alue alkoi melkein

huomaamatta supistua. Kuiva tasanko ja leveä korkea tie
muodostivat sekä etelässä että idässä sellaisen voittamattoman
esteen tulelle, ettei se enää voinut levitä niille suunnille. Pohjoisessa
olevat kaukaisemmat tallit, joiden katot oli kasteltu, muodostivat
myöskin tehokkaan esteen. Toivo alkoi jälleen kyteä Bideskuty’n
sydämessä, kun hän näki nuo leveät maissipeltojen poikki leikatut
urat, joiden reunoilla taloa kohti uhkaavasti levinneet liekit ensin
lepattivat ja sitten sammuivat. Miesten työskennellessä ei isä
Ambrosius lopettanut hetkeksikään rukouksiaan eikä Bideskuty
katselemistaan. Ylpeä kreivi oli sanomatta sanaakaan vastaan
luvannut Andráksen ohjata pelastustöitä.

Kiihtyneestä Bideskuty’sta tuntui, että tuo nuori talonpoika oli

yhtäaikaa joka paikassa. Toisen kerran oli hän tuolla miesten luona
ohjaamassa heidän työtään ja toisen kerran taasen puutarhan
porteilla lähettämässä lohduttavia tietoja puutarhassa oleville naisille.
Taistelu ihmisten ja luonnonvoiman välillä kesti viisi tuntia, ja tuuma
tuumalta pakotettiin luonnonvoima taipumaan. Nyt voitiin nähdä jo
kaikkialla mustia ja savuavia läikkiä, jotka olivat kuin autioita
tulimeressä uiskentelevia saaria. Kirkas hehku oli jo tummennut.
Pimeys, joka nyt tuntui monta kertaa synkemmältä verrattuna tuohon
muutamia tunteja sitten vallitsevaan kaameaan valaistukseen, oli jo
peittänyt suurimman osan taivaanrannasta. Kukistettu vihollinen
koetti pari kertaa valloittaa takaisin menettämäänsä aluetta ja
parissa paikassa syttyikin maissin sänki tuleen ja paloi hetkisen,
mutta leikkaamisen jälkeen voitiin nuo savuavat jäännökset pian
tehokkaasti sammuttaa. Kun liekit pienenivät, yhtyivät naamioitetut
talonpoikiin, ja pian muuttui tulen leviämistä estävä salpa yhä
kiinteämmäksi. Bideskuty ei suostunut lähtemään mihinkään niin
kauan kuin kipinäkin vielä voitiin huomata, vaan tarkasteli
lakkaamatta, miten hänen peloittava vihollisensa työnnettiin takaisin
ja tukahdutettiin. Hän ei tuntenut ollenkaan väsymystä katsellessaan
kaikkea tuota kuin unennäköä, eikä hän koettanutkaan lisäytyvässä
pimeässä saada selville tuon kauhistuttavan hävityksen suuruutta,
joka nyt levisi hänen eteensä siinä, missä vielä eilen komeat vehnä-
ja maissitähkät olivat lainehtineet iloisesti kesätuulessa.

Hän ei halunnut tietää pohjoisessa päin sijaitsevien viinitarhojensa

kohtaloa eikä saada selville, miten hänen monien kilometrien
pituisille turnipsi- ja kaurapelloilleen oli käynyt, sillä mahdotonta oli
vielä kenenkään tietää, miten paljon ne olivat kärsineet tulen
raivosta.

Tasangon takaiselle itäiselle taivaanrannalle alkoi ilmestyä heikkoa

punaa, joka tunkeutui lisäytyvän pimeyden läpi. Ilma oli täynnä
tukahduttavaa savua. Kaukana sammuttelivat talonpojat ja
naamioitetut, jotka nyt näyttivät vielä hullunkurisemmilta nokisine
kasvoineen ja käsineen ja repeytyneinä koristeineen, viimeisiä
kipinöitä maissipelloista, jotka olivat olleet maakunnan ylpeyden
esineet. Hän kiitti Jumalaa, ettei hän voinut nähdä häviötä, ja oli
tyytyväinen, että hän voi siirtää huomiseen runsaan satonsa
mitättömien jäännösten tarkastelun ja tyytyä vain tänään toteamaan,
että asuinrakennukset, tallit ja ehkä eläimetkin olivat pelastuneet.

Kaukaa voi hän jo kuulla, miten niitä nyt ajettiin takaisin talleihin,
mutta hän ei halunnut kysyä, montako niistä tuli ja savu olivat
tappaneet. Kaiken tuon sai hän kyllä tietää tarpeeksi pian — jo
huomenna. Tänään ei hän luullut kaipaavansa enää muuta kuin
lepoa. Hän totesi, että useimmat talonpojat olivat poislähdössä
palatakseen jälleen Arokszállakseen. Tuo taivaanrannalta näkyvä
ruusunpunainen juova alkoi levetä ja kirkastua, ja savunkin läpi voi
hän nähdä, miten tähdet himmenivät auringonnousun lähestyessä.
Isä Ambrosius sanoi hänelle monta lohduttavaa sanaa, ja jokainen
talonpoika nosti kunnioittavasti lakkiaan mennessään vararikkoon
joutuneen kreivin sivu.

»Gyuri, etkö tule jo sisään»? sanoi lihava kreivi Kantássy hiljaa ja

hyvin ystävällisesti. »Väsymys ja levottomuus ovat nähtävästi sinut
kokonaan uuvuttaneet. Tulen juuri linnasta taivutettuani naiset
menemään levolle».

Bideskuty katsoi epämääräisesti vanhaan ystäväänsä

ymmärtämättä täydellisesti hänen tarkoitustaan. Yön jännitys ja
vaivat olivat väsyttäneet hänen mieltänsäkin yhtä paljon kuin hänen
ruumistaankin.

»Nyt ei ole enää mitään vaaraa huomattavissa, mutta vartijoita on

asetettu eri paikkoihin hälyyttämään, jos tuli sattuisi uudestaan
riehahtamaan palamaan».

Bideskuty tuskin tiesi, kuka puhui. Joku nuorukainen se kumminkin

oli, joka näytti äärettömän hullunkuriselta raskaassa märässä
satiinihameessaan ja avokaulaisissa kureliiveissään, päärmätyissä
röyhelöissään, nauharuusuissaan ja nauhoissaan. Bideskuty nauroi
niin, että hän horjui ja melkein kaatui Kantássyn käsivarsille, jotka
tukivat häntä hellästi kuin juopunutta, joka ei pysy seisoallaan.
Lihava vanha kreivi koetti taluttaa ystävänsä pois.

»Tule nyt, Gyuri, täällä ei ole sinulla enää mitään tekemistä».

Mutta vaikka Bideskuty olikin hyvin väsynyt ja levollemenon aika

varmasti oli jo käsillä, tunsi hän kumminkin, että hänen oli vielä
tehtävä jotakin ennen taloon menoaan, mutta hän ei voinut muistaa,
mitä se oli. Hän kieltäytyi itsepäisesti liikkumasta mihinkään ja tuijotti
epämääräisesti hymyillen nuoriin vieraihinsa ja heidän märkiin
pukuihinsa, noiden iloisten naamiohuvien jäännöksiin, joille hän oli
nauranut niin sydämensä pohjasta eilen, josta tuntui kuluneen jo
kokonainen iankaikkisuus.

Muudan palvelijatar ilmestyi juosten puutarhan portista. Hän toi

kreivittäreltä sellaisen viestin, että kreivi tulisi heti sisään, sillä ei hän
eikä neiti Ilonka voineet nukkua, ennenkuin he olivat puhutelleet
häntä.

Bideskuty valmistautui lopultakin lähtemään.

»Kreivitär käski kreivin tuoda Keményn Andráksen Kisfalusta

mukanaan», lisäsi tyttö, »sillä kreivitär haluaa kiittää häntä muutamin
sanoin ajoissa saapuneesta avusta».
 Silloin muisti Bideskuty’kin, mitä hänen oli tehtävä ennen taloon
palaamistaan. Joukossa oli ollut muudan mies, joka ei ollut
ainoastaan nähnyt vaivaa hänen puolestaan pelastaakseen hänen
kotinsa täydellisestä häviöstä, vaan hän oli myöskin taivuttanut
muutkin tehokkaaseen ja vapaaehtoiseen apuun, ja niin muuttanut
hänen perinpohjaisen häviönsä vain osittaiseksi. Tuo mies oli kyllä
alhaissyntyinen talonpoika, joka polveutui orjista ja sitäpaitsi
juutalaisesta äidistä syntyneestä saidasta koronkiskurista, ja joka
juuri äsken oli ollut niin hävytön, että Bideskuty’n oli ollut pakko
kurittaa häntä, mutta tuo riita oli nyt unhotettava, koska mies oli
koettanut sovittaa rikoksensa. Bideskuty tunsi olevansa hänelle
hyvin kiitollinen.

Hän kääntyi etsimään Andrásta ympäröivästä joukosta, mutta

talonpoikaa ei näkynyt. Hän kysyi Andrásta ja huusi häntä nimeltä,
mutta András oli jo lähtenyt kotiinsa.

TOINEN OSA
XVI

PÄÄSIÄISAAMU.

»Kyllä se nyt jo näyttää lakkaavan»!

»Ei vielä tänään, luullakseni»!

»Pisaraakaan ei ole pudonnut viimeisten minuuttien kuluessa».

»Katsohan tuota rakoa pilvissä»!

»Ei se levene, vaan sulkeutuu pian jälleen».

»Nyt sataa taasen».

»Uneksit, Laczi, sillä tuoltahan näkyy jo sinistä taivastakin».

»Mistä?»

»Tuolta Kisfalun yläpuolelta. Tänään ei enää sada, siitä saat olla

aivan varma».

Tämä viimeinen puhuja oli nähtävästi hyvin kokenut ilmojen

ennustaja, sillä hänen ympärilleen kokoutuneet nuoret miehet, jotka
tarkastelivat taivasta levottomasti, eivät uskaltaneet sanoa suoraan
vastaankaan. Ainoastaan muudan uskalsi pelokkaasti huomauttaa:

»Muistat kai, Berczi, että viime sunnuntaina sanoit sateen

loppuvan, ennenkuin isä Ambrosius sanoo 'Ite Missa est', mutta kun
tulimme kirkosta sitten kuin kätemme oli siunattu, satoi yhä ja on
satanut aina tähän hetkeen asti»?

»Niin, mutta nyt se on kumminkin loppunut, eikö olekin»? sanoi

Vas Berczi itsepäisesti. »Vai vieläkö tunnet kastuvasi, Laczi
poikaseni»? lisäsi hän hyvin ivallisesti.

Ja todellakin näytti siltä kuin ilmojen profeetta olisi puhunut

viisauden sanoja tänään. Epäilemättä leveni tuo pilvien rako ja siitä
näkyvä taivaankaistale oli kieltämättä hyvin kirkkaansininen. Joskus
tunkeutui raosta muudan pelokas ja vaalea auringonsäde valaisten
surullista maisemaa.

»Ensimmäiset auringonsäteet pariin viikkoon, lapsukaiseni», sanoi

vanha Berczi nostaen lakkiaan muka hyvin vakavasti. »Lakit päästä
ja tervehtikää vieraita»!

Nuoret talonpojat tottelivat nauraen, ja lyöden kantapäänsä yhteen

kumarsivat he vakavasti aurinkoon päin.

»Isten hozta!» sanoivat he kaikki kohteliaasti.

»Herramme aurinko, olet tervetullut»!

»Toivomme teidän korkeutenne viipyvän kauan luonamme»!

»Hei», lisäsi vanha Berczi huoaten, »teidän korkeutenne on tullut

katsomaan surullista näkyä».
 »Onkohan maantiellä ollut milloinkaan niin paljon lokaa kuin nyt»?
sanoi muudan talonpoika pudistaen päätään.

»Rattailla ei voida ollenkaan kulkea ja eilen upposivat härkäni

polviaan myöten likaan. En saanut niitä kääntymään enkä
kulkemaan eteenkäänpäin. Luulin viime hetkemme koittaneen, sillä
tunsin vajoavani yhä syvempään, ja ajattelin, että härät menevät
suoraan lian läpi helvettiin vieden minut mukanaan, suomatta minulle
aikaa syntieni anteeksisaamiseen ja rukoilemiseen».

»En ymmärrä, miten Keményn András aikoo tulla kirkkoon

tänään».

»Hänellä on hyviä hevosia. Hän ratsastaa Csillagilla ja tuo Etelkan

mukanaan».

»Tiedän, ettei Etelka mitenkään jää pois

pääsiäisjumalanpalveluksesta.
Hän on hyvin hurskas».

»Eikä András salli hänen lähteä yksinään».

»Oletteko huomanneet, lapsukaiseni», sanoi tuo viisas vanha

profeetta, »ettei András ole ollut oikein oma itsensä viime aikoina»?

»Hän näyttää todellakin hyvin vakavalta», sanoi Laczi. »En muista

kuulleeni hänen nauravankaan pitkiin aikoihin».

»Luultavasti johtuu se siitä», sanoi eräs vanha talonpoika, »ettei

hän ole vielä antanut meille anteeksi tuota tulipaloa».

»András ei ole pitkävihainen»! sanoi muudan nuorukainen

kiihkeästi. »Hän ei ole puhunut tuosta tulipalosta sanaakaan sen
jälkeen kuin se tapahtui».

»Mutta sitä kai et voine kieltää», sanoi vanha Berczi, »että juuri
tuona tulipaloyönä muuttui András tuollaiseksi omituiseksi ja
vakavaksi»?

»Hän on ehkä huolissaan uudesta sadostaan. Lopetimme

kylvämisen
Kisfalussa juuri, kun tämä kirottu sade alkoi».

»Tulva ei kohoa mitenkään hänen pelloilleen».

»Tarnan rannoilla on Kisfalulla vain muutamia maissipeltoja.

Hänen vahinkonsa ovat vielä mitättömät».

»Mutta vesi nousee vielä».

»Pauhu oli hirmuinen viime yönä. Eilen kävin aivan kreivin talleilla
asti ja minusta näytti, että koko Bideskuty on veden vallassa».

»Kreivillä on todellakin vastuksia».

»Jumala rankaisee häntä, ymmärrät kai sen. Meidän ei olisi

tarvinnut sytyttää hänen vehnäänsä palamaan viime vuonna, sillä
Jumala näkyy itse huolehtivan, ettei jyvääkään jauheta tuossa
saatanan rakentamassa myllyssä».

Talonpojat seisoskelivat kylän kirkon edustalla parhaissa

sunnuntaipukimissaan odottaen äitejään, sisariaan, vaimojaan ja
morsiamiaan, joilla meni tänään paljon aikaa pukeutuessaan
komeihin pääsiäisvaatteihinsa. Aurinko oli nähtävästi ilmestynyt
näkyviin pysyäkseenkin poissa pilvien takaa, sillä se paistoi hyvin
kirkkaasti kylään, joka viimeisten viikkojen kuluessa oli näyttänyt
hyvin autiolta. Oli satanut lakkaamatta neljätoista vuorokautta, ja
raskaat vesipisarat olivat rikkoneet tasankojen äärettömän
hiljaisuuden ja muuttaneet koko maiseman likajärveksi. Kaukaa
pohjoisesta kuului Tarnan surullinen kohina, kun sen vihaiset
vesimäärät, joita tuo yhtämittainen sade oli lisännyt, syöksyivät
raivokkaasti eteenpäin tulvien matalien rantojen yli ja upottaen
mutaisiin syvyyksiinsä Bideskuty’n hedelmälliset pellot, joiden
aikainen kevätkylvö oli juuri saatu lopetetuksi.

»Tuolta tulevat Kisfalun miehet», sanoi Laczi viitaten tielle. »He

näyttävät olevan ravassa sekä yltä että alta».

»Tytöt ovat kumminkin pukeutuneet hyvin sievästi», sanoi eräs

nuorempi mies katsoen ihailevasti kirkasvärisiin hameihin
pukeutuneita kauniita tyttöjä, jotka juuri kääntyivät kylän valtatielle.

»Sárilla ja Katilla on kummallakin uudet punaiset kengät».

»András on lahjoittanut ne, tiedän sen. Hän ratsasti Gyöngyösiin

juuri ennen kylvämistä ja osti sieltä äidilleen uuden silkkipuvun ja
palvelijattarilleen uudet kengät».

»Se mies on tehty rahasta», huokaisi vanha Berczi kateellisesti.

»Hän käyttää sitä kumminkin hyviin tarkoituksiin», sanoi toinen.

»Hän maksoi koko talven äidilleni täyden palkan vehnän
poimimisesta, vaikka äitini on nyt aivan sokea eikä voi erottaa viljan
seassa kasvavien kukkien siemeniä oikeasta viljasta».

»On helppo harjoittaa hyväntekeväisyyttä», sanoi vanha Berczi

ytimekkäästi, »kun on rikas».
 »Eipä niinkään helppoa», sanoi muudan nuorempi mies, »koska
kreivistäkin se on selvästi vaikeampaa kuin Andráksesta. Tiedän,
ettei hän viime talvena lahjoittanut juuri mitään».

»Kreivillä ei ollut mistä lahjoittaakaan. Muistat kai, että tulipalo

turmeli melkein koko hänen satonsa ja tappoi paljon hänen
elukoitaan».

»Tulipaloa ei olisi sytytetty, ellei hän olisi rakennuttanut tuota

pirullista myllyä, jonka tarkoitus oli riistää meiltä palkka käyttämällä
saatanaa apuna työssä», totesi Laczi kiihkeästi.

Kisfalusta tulijoiden oli sillä aikaa onnistunut kahlata likaisten

teitten poikki, ja he huusivat jo kaukaa tervehdykseksi kirkon portilla
seisoville ystävilleen. Tämän pienen tasangon kylän talonpojat
näyttivät hyvinvoivilta valkoisissa pellavapaidoissaan ja housuissaan,
jotka oli hienosti poimuteltu ja päärmätty, kauniisti koruompeleilla
kirjailluissa lyhyissä nahkatakeissaan ja leveissä vöissään, joissa oli
suuret auringonpaisteessa kimaltelevat messinkisoljet, ja suurissa
lampaannahkaviitoissaan, jotka riippuen heidän hartioiltaan lisäsivät
heidän tanakkojen vartaloillensa avokkaisuutta. He olivat vahvan
näköisiäkin leveine hartioineen ja pienine rintavine jalkoineen, jotka
oli pistetty kiiltäviin korkeakantaisiin saappaihin, joiden kannukset
kilisivät heidän kävellessään, ja puhuaksemme tytöistä, ei
varmaankaan mistään muusta Unkarin maakunnasta voitu löytää
heidän vertaisiaan, sellaisia kirkkaita silmiä, niin valkoisia käsivarsia
ja sellaisia pieniä jalkoja, eikä mistään muusta kylästä voitu löytää
tyttöjä, joilla olisi ollut niin monta värillistä hametta yllään kuin näillä.
Siellä olivat esimerkiksi Sári ja Kati, puhumattakaan useista muista,
joilla voi tänä pääsiäisaamuna olla yllään ainakin kolmekymmentä
hametta. Ne muuttivat heidän länteensä niin leveäksi ja heidän
vartalonsa niin hienoksi, että jokainen poika tunsi vastustamatonta
halua kiertää käsivartensa heidän ympärilleen. Heidän pienet
jalkansa olivat aivan ravassa, sillä Kisfalusta oli pitkä matka, mutta
käsissään kantoivat he ylpeästi uusia punaisia kenkiään, noita
tasankojen tyttöjen ilon ja onnen kapineita. Ei ainoakaan tyttö, jolla
on punaiset kengät, salli niiden tahrautua likaan, vaan kantaa ne
huolellisesti kirkkoon rukouskirjansa ja parhaimman nenäliinansa
kanssa, ja vetää ne vasta jalkoihinsa portilla voidakseen kävellä niillä
kirkkoon, muiden vähemmän onnellisten mustia kenkiä käyttävien
ystävättäriensä kateudeksi.

Jokaisen asunnon ovesta tuli nyt tielle kauniita tyttöjä, jotka olivat
pukeutuneet koko sunnuntaikoreuteensa. Leveät silitetyt pellavahihat
kiilsivät ja kansallisväriset, punaiset, valkoiset ja viheriät nauhat
liehuivat tuulessa. Kaunis huntu, joka oli sidottu niskaan suurella
nauharuusulla, täydensi kuningatarmaisen pienen pään kauneutta.
Tukka oli kammattu sileäksi ja letitetty kahdeksi paksuksi palmikoksi,
pusero oli edestä kauniisti koruompeluin kirjailtu ja hoikan vartalon
ympärille oli napitettu ahtaat liivit. Lukemattomat hameet heiluivat
iloisesti tyttöjen kävellessä omituisesti lanteitaan heiluttaen, suuret
kultaiset korvarenkaat, useat helminauhat ja liivien kirkkaat soljet
loistivat auringossa yhtä kirkkaasti kuin kauniit silmät ja lumivalkoiset
hampaat. Vanhemmilla naisilla oli hieman tummemmat puvut ja
pitemmät hunnut, kirkkaanväriset huivit peittivät heidän hartioitaan ja
kaikilla oli käsissään suurilla joko messinki- tahi hopeahakasilla
varustetut raskaat rukouskirjat.

Kirkon portilla vaihdetaan tervehdyksiä ja siunauksia naisten

istuutuessa porraskiville ja vetäessä kauniit kenkänsä likaisiin pieniin
jalkoihinsa.
 Isä Ambrosius ei ole vielä saapunut. Pieni kello kaikuu kumminkin
jo, lähettäen kauaksi iloisia säveleitä ja kutsuen siten yksinkertaista
kansaa jumalanpalvelukseen tänä kauniina pääsiäisaamuna.
Muutamat naiset ovat jo menneet kirkkoon saadakseen hyvät
istumapaikat karkeasti kyhätyissä puupenkeissä, joista he voivat
nähdä kreivin perheineen istumassa tilavassa penkissään, sillä kreivi
tulee aina pääsiäisenä tähän pieneen kirkkoon kuulemaan messua,
ja tuo samalla karitsansa ja pääsiäismunansa isän siunattavaksi.

Ulkona lörpötellään yhtämittaa. Kirkkomiehiä saapuu kaikilta

suunnilta eikä tervehdysten vaihdosta tahdo tulla loppuakaan.

»Tuleekohan kreivi»? kysyy eräs vastasaapunut.

»Hän tuli kyllä tänne viime vuonna, mutta en tiedä, tuleeko hän
tänään», sanoi eräs nuori Bideskuty’n paimen. »Kun sivuutin
päärakennuksen, odottivat vaunut ja hevoset portaitten edustalla,
joten on varma, että kreivitär ja nuori neiti saapuvat».

»Jalo Ilonka on hyvin kaunis», sanoi muudan kaunis tyttö

vetäessään punaisia kenkiään jalkoihinsa.

»Ei puoleksikaan niin kaunis silmissäni kuin sinä, Panna», kuiskasi

eräs nuorukainen nopeasti hänen korvaansa.

»Auta minut ylös, Rezsö, äläkä puhu tyhmyyksiä. Olen varma, että
jalo
Ilonka on aivan alttarilla olevan pyhän neitsyen näköinen».

»Mutta sinä, Panna, et ole etkä saakaan olla kenenkään näköinen.

Ei ainoallakaan muulla tytöllä ole niin kirkkaita silmiä kuin sinulla»,