Hobbesian Applied Ethics and Public

Policy 1st Edition Shane D. Courtland

(Editor)
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/hobbesian-applied-ethics-and-public-policy-1st-editio
n-shane-d-courtland-editor/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Applied Mainline Economics Bridging the Gap between

Theory and Public Policy 1st Edition Matthew D.
Mitchell

https://textbookfull.com/product/applied-mainline-economics-
bridging-the-gap-between-theory-and-public-policy-1st-edition-
matthew-d-mitchell/

Practicing Professional Ethics in Economics and Public

Policy 1st Edition Elizabeth A.M. Searing

https://textbookfull.com/product/practicing-professional-ethics-
in-economics-and-public-policy-1st-edition-elizabeth-a-m-searing/

Business and society : stakeholders, ethics, public

policy Sixteenth Edition Anne T. Lawrence

https://textbookfull.com/product/business-and-society-
stakeholders-ethics-public-policy-sixteenth-edition-anne-t-
lawrence/

Economics as Applied Ethics: Fact and Value in Economic

Policy 2nd Edition Wilfred Beckerman (Auth.)

https://textbookfull.com/product/economics-as-applied-ethics-
fact-and-value-in-economic-policy-2nd-edition-wilfred-beckerman-
auth/
Philanthropic Foundations, Public Good and Public
Policy 1st Edition Diana Leat (Auth.)

https://textbookfull.com/product/philanthropic-foundations-
public-good-and-public-policy-1st-edition-diana-leat-auth/

Understanding public policy Dye

https://textbookfull.com/product/understanding-public-policy-dye/

Batman and Ethics First Edition Mark D. White

https://textbookfull.com/product/batman-and-ethics-first-edition-
mark-d-white/

Economics as Applied Ethics 2nd Edition Wilfred

Beckerman

https://textbookfull.com/product/economics-as-applied-ethics-2nd-
edition-wilfred-beckerman/

Public Health Ethics Stephen Holland

https://textbookfull.com/product/public-health-ethics-stephen-
holland/
Hobbesian Applied Ethics
and Public Policy

Courtland has drawn together leading Hobbes scholars whose original essays
address seminal topics in normative and applied ethics. The collection will
be a vital resource for scholars and students, and it demonstrates the endur-
ing value of Hobbes scholarship to contemporary controversies.
—Andrew I. Cohen, Georgia State University, USA

Most philosophers and political scientists readily admit that Thomas Hobbes
is a significant figure in the history of political thought. His theory was, argu-
ably, one of the first to provide a justification for political legitimacy from
the perspective of each individual subject. Many excellent books and articles
have examined the justification and structure of Hobbes’s commonwealth,
ethical system, and interpretation of Christianity. What is troubling is that
the Hobbesian project has been largely missing in the applied ethics and
public policy literature. We often find applications of Kantian deontology,
Bentham’s or Mill’s utilitarianism, Rawls’s contractualism, the ethics of care,
and various iterations of virtue ethics. Hobbesian accounts are routinely
ignored and often derided. This is unfortunate because Hobbes’s project
offers a unique perspective. To ignore it, when such a perspective would be
fruitful to apply to another set of theoretical questions, is a problem in need
of a remedy. This volume seeks to eliminate (or, at the very least, partially
fill) this gap in the literature.
Not only will this volume appeal to those who are generally familiar with
Hobbesian scholarship, it will also appeal to a variety of readers that are
largely unfamiliar with Hobbes.

Shane D. Courtland currently works at West Virginia University. His publi-

cations have appeared in Pacific Philosophical Quarterly, Journal of Envi-
ronmental Philosophy, Journal of Applied Philosophy, Journal of Mind and
Behavior, Southwest Philosophy Review, Hobbes Studies, Reason Papers,
Utilitas, Stanford Encyclopedia of Philosophy and Routledge’s Ethics in
Politics.
Routledge Research in Applied Ethics

1 Vulnerability, Autonomy and Applied Ethics

Edited by Christine Straehle

2 Refugees and the Ethics of Forced Displacement

Serena Parekh

3 Procreation, Parenthood, and Education Rights

Ethical and Philosophical Issues
Edited by Jaime Ahlberg and Michael Chobli

4 The Ethics of Climate Engineering

Solar Radiation Management and Non-Ideal Justice
Toby Svoboda

5 Corporal Punishment
A Philosophical Assessment
Patrick Lenta

6 Hobbesian Applied Ethics and Public Policy

Edited by Shane D. Courtland
Hobbesian Applied Ethics
and Public Policy

Edited by Shane D. Courtland

First published 2018
by Routledge
711 Third Avenue, New York, NY 10017
and by Routledge
2 Park Square, Milton Park, Abingdon, Oxon OX14 4RN
Routledge is an imprint of the Taylor & Francis Group, an informa business
© 2018 Taylor & Francis
The right of the editor to be identified as the author of the editorial
material, and of the authors for their individual chapters, has been
asserted in accordance with sections 77 and 78 of the Copyright,
Designs and Patents Act 1988.
All rights reserved. No part of this book may be reprinted or
reproduced or utilised in any form or by any electronic, mechanical,
or other means, now known or hereafter invented, including
photocopying and recording, or in any information storage or
retrieval system, without permission in writing from the publishers.
Trademark notice: Product or corporate names may be trademarks
or registered trademarks, and are used only for identification and
explanation without intent to infringe.
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
Names: Courtland, Shane D., editor.
Title: Hobbesian applied ethics and public policy / edited by Shane D.
Courtland.
Description: 1 [edition]. | New York : Routledge, 2017. | Series:
Routledge research in applied ethics ; 6 | Includes bibliographical
references and index.
Identifiers: LCCN 2017017118 | ISBN 9781138691636 (hardback :
alk. paper)
Subjects: LCSH: Hobbes, Thomas, 1588–1679. | Applied ethics. |
Public policy.
Classification: LCC B1248.E7 H63 2017 | DDC 170—dc23
LC record available at https://lccn.loc.gov/2017017118
ISBN: 978-1-138-69163-6 (hbk)
ISBN: 978-1-315-53441-1 (ebk)

Typeset in Sabon
by Apex CoVantage, LLC
Contents

Acknowledgments vii
Permissions ix

Editor’s Introduction 1
SHANE D. COURTLAND

SECTION I
Core Issues in Application 9

1 A Hobbesian Approach to Public Policy 11

SUSANNE SREEDHAR

2 Applied Ethics: A Challenge to Contractarianism? 28

DANIEL EGGERS

3 Legislating Death: A Problem in Thomas Hobbes’s Argument

and Its Relevance for Contemporary Democracies 48
EVA ODZUCK

SECTION II
Medical Ethics 67

4 Hobbesian Medical Ethics 69

ROSAMOND RHODES

5 Hobbes and Physician-Assisted Suicide: Between the Pains

of Life and Death 91
JOANNE BOUCHER

6 Hobbes and Informed Consent in Medicine 106

MARCUS P. ADAMS
vi Contents
SECTION III
Local Issues in Applied Ethics and Public Policy 123

7 Hobbes on the Ethic and Jurisprudence of Life 125

KODY W. COOPER

8 Cheers by Command of the Sovereign: A Hobbesian

Approach to Alcohol 144
MICHAEL KROM

9 Hobbes Comes Out for Equal Marriage 161

ELEANOR CURRAN

SECTION IV
Political Issues in Public Policy 179

10 Hobbes and Free Speech 181

DAVID VAN MILL

11 Hobbes and the Welfare State 198

JAN NARVESON

12 Hobbes on Serious Crime 214

TOM SORELL

SECTION V
Group Pluralism and Public Policy 229

13 A Hobbesian Response to Terrorism 231

JEREMY ANDERSON

14 Hobbesian Holdouts 247

PETER VANDERSCHRAAF

15 Between Two Masters: Hobbes’s Views on International

Relations 264
GABRIELLE STANTON

List of Contributors 285

Index 289
Acknowledgments

This volume would not exist had it not been for the help of many people. I
offer my thanks to the contributors of this volume. It has been an honor to
work with such talented scholars and dedicated professionals. Their engage-
ment with Hobbes has been as inspiring as it has been thorough. I would
also like to thank the editors at Routledge for their advice at various stages
of the editorial process. This volume was completed, in part, with funding
from West Virginia University’s Center for Free Enterprise and the University
of Minnesota, Duluth (via the EVCAA Research and Scholarship Grant). On
a personal note, this work, as with all of my work, could not have come
about without the continued support and presence of my family. To my wife
(Kim), my children (McKenna, Logan, and Alix), my late father (not a day
goes by . . .) and my mother (one of the strongest people I know), you are
the reason my life has value.
Permissions

1. Hobbes, Thomas. The Correspondence of Thomas Hobbes, Volume II:

1660–1679, ed. by Noel Malcolm. Oxford: Oxford University Press,
1994. (529 words). By permission of Oxford University Press.
2. Hobbes, Thomas. Leviathan, ed. by Noel Malcolm. 3 Vols. Oxford:
Oxford University Press, 2012. (1,058 words). By permission of Oxford
University Press.
3. Hobbes, Thomas. The Elements of Law: Human Nature and De Corpore
Politico, ed. by John C.A. Gaskin. Oxford: Oxford University Press, 1994.
(758 words). By permission of Oxford University Press.
4. Hobbes, Thomas. Leviathan, ed. by Richard Tuck. Cambridge: Cambridge
University Press, (1651) 1991. (946 words). Reprinted with the permis-
sion of Cambridge University Press.
5. Hobbes, Thomas. Hobbes’s Leviathan: Reprinted From the Edition of
1651 with an Essay by the Late W.G. Pogson Smith. Oxford: Clarendon
Press, 1909. (535 words). By permission of Oxford University Press.
6. Hobbes, Thomas. Leviathan, ed. by Edwin Curley. Indianapolis: Hackett
Publishing Company, 1994. (5,000 words). Reprinted with Permission
from Hackett Publishing Company.
7. Hobbes, Thomas. Man and Citizen, ed. by Bernard Gert. New York:
Anchor Books, 1972. (800 words). Reprinted with Permission from
Hackett Publishing Company.
8. Kody W. Cooper, “The Prolife Leviathan: The Hobbesian Case Against
Abortion,” American Catholic Philosophical Quarterly Volume 86,
Issue 4, Fall 2012, pp. 557–581. By permission of the Philosophy
Documentation Center.
Editor’s Introduction
Shane D. Courtland

Most philosophers and political scientists readily admit that Thomas Hobbes
was a significant figure in the history of political thought. His theory was,
arguably, one of the first to provide a justification for political legitimacy
from the perspective of each individual subject. Since the 1980s there has
been a resurgence in the critical exegesis of Hobbesian theory. Many excel-
lent books and articles have examined the justification and structure of
Hobbes’s commonwealth, ethical system, and interpretation of Christianity.1
What is troubling is that the Hobbesian project has been largely missing
in the applied ethics and public policy literature. Quite often we find appli-
cations of Kantian deontology, Bentham’s or Mill’s utilitarianism, Rawls’s
contractualism, the ethics of care, and various iterations of virtue ethics.
Hobbesian accounts, however, are routinely ignored and often derided.
Their use in the literature is, at best, a foil for the exposition of another the-
orist’s view. Or, at worst, it is a propped-up straw man, hastily constructed
by scholars who are insufficiently familiar with Hobbes’s work.
This is unfortunate for a few reasons. First, and perhaps most important,
Hobbes’s project2 offers a unique perspective. A project, I might add, that has
been justifiably influential in political philosophy. To ignore such a perspec-
tive, when it can be fruitfully applied to another set of theoretical questions, is
a problem in need of a remedy. As many of the essays in this volume will attest,
the Hobbesian framework provides a unique perspective regarding some of
the problems facing applied ethicists. And, I would add, it offers a uniqueness
that will support interesting and novel explorations of public policy.
Second, even when the Hobbesian project fails to provide a novel answer
to particular issues in applied ethics (and, by extension, to affiliated public
policy discussions), its unique foundations can yet help foster an overlap-
ping consensus.3 Finding another theoretical “pathway” to get to a similar
“position” is, nonetheless, a significant discovery. One will find, especially
in public policy debates, that others often do not share one’s commitment to
particular theoretical foundations. The additional provision of a Hobbesian
foundation might help foster a consensus.
Third, this provides yet another avenue for Hobbes scholars to experi-
ence and explore the Hobbesian framework (his works, historical context,
2 Shane D. Courtland
arguments, etc.). By examining Hobbes through a new series of questions and
problems, one gets not only a fresh take regarding those problems, but also a
fresh take regarding Hobbes. Thus, as any true Hobbesian should appreciate,
a Hobbesian study of such applied problems will yield mutual advantage.
For the above reasons, this volume seeks to partially fill this gap in the
literature. To that end, the book comprises fifteen previously unpublished
essays from some of the top Hobbesian scholars in the world. The chapters
apply Hobbesian theory to a variety of current issues in both public policy
and applied ethics. As a collection, these essays should provide a fresh per-
spective upon a litany of intransigent problems. Moreover, they will demon-
strate what Hobbesian scholars have always suspected—that Hobbesian
theory should be studied as more than a mere historical curiosity and that
the reach of his theory is both far and wide.
This collection is divided into five sections.

Section I: Core Issues in Application

In “A Hobbesian Approach to Public Policy,” Susanne Sreedhar examines
the peculiar absence of Hobbesian theory from contemporary public pol-
icy debates. Although, as Sreedhar notes, Hobbes offers some policy recom-
mendations that fit with our liberal intuitions, they are routinely neglected
because Hobbes mixes those recommendations with some recommendations
that are perceived to be counterintuitive. This should not disqualify Hobbes-
ians from participating in such debates. After all, many historical figures, like
Immanuel Kant, John Locke and John Stuart Mill, have illiberal elements to
their writings, and yet their theories remain actively engaged. Sreedhar, then,
provides a convincing case that Hobbes would have much to offer these
discussions. First, she shows that a distinctively Hobbesian perspective can
be usefully applied to various policy issues (e.g., same-sex marriage and the
repeal of Don’t Ask, Don’t Tell). Second, Sreedhar argues that this perspective
offers a unique methodology by which to approach these debates. A meth-
odology, she would add, that can offer “good, coherent policy recommenda-
tions without appealing to any controversial value judgments.”4
Daniel Eggers offers, in his “Applied Ethics: A Challenge to Contractari-
anism,” an examination of a core problem associated with the application
of a Hobbesian perspective: can moral standing be sufficiently extended
to cover every entity that is commonly held to possess value? A theoretical
approach, after all, is in trouble if it does severe damage to our core intu-
itions. Eggers shows that a contractarian perspective (as given by Hobbes,
David Gauthier or Peter Stemmer) has problems accommodating our intu-
itions regarding the moral status of children, disabled people and animals.
Moreover, he examines some recent attempts at addressing this shortcom-
ing and finds them to be insufficient at worst and unstable at best. Eggers,
then, argues that we can accommodate such intuitions within a contracta-
rian framework if we are willing to jettison an overly narrow account of
 Editor’s Introduction 3
self-interest. An account, he adds, that is not conceptually required by the
contractarian framework.
Eva Odzuck’s chapter examines a “bio-political aporia” that is at the center
of the Hobbesian system. As many scholars can attest, life and death play
a central role within the Hobbesian framework. For example, the fear of
violent death spurs individuals to leave the state of nature, incentivizes their
continued obedience to an effective sovereign and shows when those individ-
uals can legitimately rebel. Unfortunately, Hobbes is not clear regarding what
constitutes life and death—and, more importantly, he does not clearly demar-
cate the purported rights that are associated with such concepts. Odzuck
argues that this is not merely a problem with the ambiguity of those concepts,
rather it is a problem with who gets to decide what constitutes them. The
final authority to demarcate these concepts will reside with either the indi-
vidual or the sovereign. She shows, however, that neither the individual nor
the sovereign can, without invalidating Hobbes’s argument, be the legitimate
authority on such matters. This is, as Odzuck argues, doubly problematic.
First, since these concepts are employed in many discussions within applied
ethics, Hobbes’s lack of clarity will “carry over” when his theory gets applied.
Second, and more important, if this problem cannot be resolved, any such
application will be unhelpful. If, after all, the central argument in Hobbes’s
theory is invalid, our applications will be (pun intended) dead on arrival.

Section II: Medical Ethics

In Rosamond Rhodes’s chapter, “Hobbesian Medical Ethics,” she employs
a distinctively Hobbesian approach to deducing the governing norms of
medicine. She argues that it is mistaken to view medical ethics as a mere
extension of common morality to issues within the medical profession.
Instead, Rhodes argues that medical ethics has its own distinctive morality.
In Hobbesian parlance, then, it would be mistaken to merely apply, “as is,”
Leviathan’s twenty laws of nature to ethical problems within medicine. The
more appropriate application of Hobbes, according to Rhodes, would be to
use his methodology to develop the laws of medical ethics. After determin-
ing that the core commitment of the medical profession is the seeking and
preserving of trust (akin to, with the standard laws of nature, the Hobbes-
ian commitment of seeking and preserving peace), she then shows what
laws follow from that commitment. According to Rhodes, a key benefit to
employing this Hobbesian methodology is that it allows for a systematic
and united approach to medical ethics—as opposed to a mere hodgepodge
of disparate ethical principles.
In “Hobbes and Physician-Assisted Suicide: Between the Pains of Life
and Death,” Joanne Boucher argues for a Hobbesian-inspired defense of
physician-assisted suicide (PAS). Her discussion examines the historical
treatment of suicide, and then details how Hobbes’s theoretical commit-
ments lead him to a more secular and medical approach. Given the pride
4 Shane D. Courtland
of place that Hobbes gives to the preservation of life and limb it seems, at
least, prima facie difficult to imagine that he, or his theory, might be in favor
of PAS. Boucher’s careful argument, however, shows how a detailed reading
of Hobbes can provide an adequate justification for physician aid in ending
one’s life. As she shows, Hobbes is not only concerned with mere life; he is
also concerned with the pain and suffering that might accompany life. When
the continuation of life is all but denied (say, with a terminal illness) and the
only way to avoid severe pain is PAS, Boucher then argues that there is a
Hobbesian justification for the permissibility of this practice.
Marcus Adams’s chapter provides a Hobbesian perspective regarding the
grounding/nature of the obligation to secure a patient’s informed consent.
Contemporary accounts of informed consent tend to take their influence
largely from the theories of John Stuart Mill and Immanuel Kant. A Hobbes-
ian grounding, Adams argues, can be provided via Hobbes’s conception of
authorization. On this view, a patient authorizes a surgeon to act on his/her
behalf in order to avoid death and/or painful illness. The reason a doctor
must secure informed consent, according to Adams, is that to act paternal-
istically (via nonauthorized medical intervention) would be to violate the
patient’s right to self-defense. The doctor, then, can only legitimately inter-
vene if he/she is specially authorized by the patient to do so. Adams argues
that a virtue of the Hobbesian account, especially when compared to Kan-
tian accounts, is that it is funded by a philosophical viewpoint consonant
with a naturalistic outlook.

Section III: Local Issues in Applied Ethics and Public Policy

In Kody W. Cooper’s “Hobbes on the Ethic and Jurisprudence of Life,” a
careful argument is given as to why Hobbes should be viewed as offering
a prolife theory (i.e., against abortion). To be sure, as Cooper attests, it is
initially counterintuitive to think of a philosopher who is most famously
known for the bellum omnium contra omnes as also being viewed as offer-
ing the rudiments for such a theory. Nonetheless, Cooper details the key
Hobbesian elements that are highly amenable to a prolife position. First,
Hobbes’s materialistic understanding of when life begins would, according
to Cooper, push him to assert that life is present prior to birth. Second, the
laws of nature could be viewed as protecting the unborn due to their core
theme: equal respect. Hobbes, after all, claims that the sum of those laws
can be stated as “Do not that to another, which thou wouldst not have done
to thyself.”5 Thus, Cooper argues that if one can view oneself as being alive
prior to one’s birth, then the laws of nature, ceteris paribus, would prevent
one from willing the death of a fetus via abortion. Third, he shows that this
would have ramifications for jurisprudence. In particular, any sovereign that
offered laws permissive of abortion might very well be accused of allowing
inequity. Such a permissive sovereign would be allowing the death of inno-
cents (fetuses), a particularly grave violation of the laws of nature.
 Editor’s Introduction 5
In “Cheers by Command of the Sovereign,” Michael Krom provides an
excellent analysis of what a Hobbesian theory regarding alcohol consump-
tion might, ethically and politically, entail. To provide a historical context
to the Hobbesian account, Krom begins his chapter with a detailed analysis
of the Platonic assessment of drinking, after which he expands his analy-
sis to include the views of Aristotle, St. Thomas Aquinas, and Montaigne.
Krom, then, argues that alcohol consumption is morally acceptable on the
Hobbesian account only insofar as it is compatible with the operation of
one’s reasoning faculty. Despite its moral acceptability, the sovereign can still
legitimately regulate its consumption. And once such alcohol regulation has
taken place, Krom argues that citizens who violate it thereby act immorally.
Finally, he concludes by briefly exploring two problems with the Hobbesian
account of drinking.
In Eleanor Curran’s chapter, we find a Hobbesian case for gay marriage.
The first part of her essay examines how Hobbes’s arguments regarding
equality provide space to accommodate such marriages. According to Cur-
ran, Hobbes’s advocacy for rough natural equality and against natural
hierarchy takes the form of arguments for the equal treatment of persons.
She then shows how Hobbes’s views regarding natural equality contain an
argument for the equal rights of every individual. Furthermore, with the
addition of a Hobbesian right to a commodious life and his insistence upon
a sovereign duty to be equitable, Curran handily shows that the Hobbesian
framework is suitable for equal marriage.
In the second part of Curran’s essay, she examines biographical evidence
that might give insight into Hobbes’s attitude towards homosexuality. To
this end, Curran explores some of Hobbes’s private correspondence with
his friend François du Verdus. In one letter, du Verdus presents a poem that
seemingly details the romantic relationship between two ladies. In fact, the
poem was commissioned by one of the lovers depicted in the poem, a friend
of du Verdus. What Curran finds significant is that, at a time when legal and
religious prohibitions were quite severe, Hobbes offered no objections to the
subject matter of this poem, or even to du Verdus’ choice of friends.

Section IV: Political Issues in Public Policy

In “Hobbesian Free Speech,” David van Mill provides a Hobbesian case
for a liberty at the heart of liberalism. Granted, with Hobbes’s advocacy
for political absolutism it seems counterintuitive to assert that he might
also be an advocate for the freedom of speech. But, as van Mill shows,
Hobbes’s insistence on absolutism is not a defense of arbitrary power; it is
merely a statement regarding the logical structure of political organizations.
While it is true that there are no rights in a Hobbesian framework, including
free speech, that ultimately trump the power of the state, van Mill offers
numerous reasons for thinking that Hobbes’s theory would allow for such
freedom. His essay shows that Hobbes viewed speech as more important
6 Shane D. Courtland
than anything else for the felicitous existence of mankind. This freedom
is required, moreover, to provide many of the benefits of commodious liv-
ing that distinguishes the commonwealth from the dreaded state of nature.
Even when speech offers up a destabilizing doctrine (e.g., an individual pro-
motes regicide), Hobbes doesn’t advocate censorship. Instead, the sovereign
is meant to weed out such doctrines “not by commanding, but by teaching;
not by the terror of penalties, but by the perspicuity of reasons.”6 While it is
true, no doubt, that Hobbes’s arguments regarding free speech sit upon dif-
ferent foundations than those of most liberals, van Mill successfully shows
that Hobbes fits within the liberal canon.
In Jan Narveson’s “Hobbes and the Welfare State,” he provides a compel-
ling case for reassessing the Hobbesian position regarding state aid to the
poor. It is common within the secondary literature to view Hobbes as being
sympathetic to government redistribution. In Chapter XXX of Leviathan,
after all, Hobbes writes, “And whereas many men, by accident inevitable,
become unable to maintain themselves by their labour, they ought not to be
left to the charity of private persons, but to be provided for (as far-forth as
the necessities of nature require) by the laws of the commonwealth.”7 This
requirement to “be provided for” by the state is traditionally seen as being
justified by the laws of nature. Narveson, however, argues that this view is
mistaken. That is, it is mistaken on Hobbesian grounds—Narveson, then,
is attempting to “out-Hobbes” Thomas Hobbes. The first law of nature,
according to Narveson, would prevent the state from aggressing upon the
affluent (via coercive taxation) in order to assist the less well-off. And, if all
laws of nature follow from the first law, as Hobbes attests, the Hobbesian
case for redistribution would be doomed.
Tom Sorell’s chapter offers, in Hobbesian terms, a unitary account of serious
crime. Sorell argues that recent attempts to define serious crime and to pro-
vide a basis for sentencing that reflects such seriousness would be improved
via the introduction of Hobbesian considerations. In Chapter XXVII of Levi-
athan, Hobbes discusses the nature of different types of crimes and how each
ought to be assessed/treated by the sovereign. Focusing on this chapter, Sorell
claims that Hobbes is a better source for a unitary account of serious crime
than even the famous work of von Hirsch and Jareborg.8 Sorell then outlines
a more unitary account that reflects some of Hobbes’s insights without dis-
carding the beneficial elements of von Hirsch and Jareborg’s account.

Section V: Group Pluralism and Public Policy

In Jeremy Anderson’s chapter, “A Hobbesian Response to Terrorism,”
he explores the nature of one of the most widely feared problems of the
twenty-first century. His essay begins with a defense of a conception of ter-
rorism broad enough to cover most instances of the phenomenon . Anderson
then critically examines some of the more obvious Hobbesian responses to
the problem (e.g., “Whatever the sovereign wants” and “force and threats”).
After finding such responses lacking, he offers a comprehensive Hobbesian
 Editor’s Introduction 7
response that is more proactive than reactive—one that uses both hard and
soft power. While this comprehensive response, as Anderson suggests, suffers
from some of the more traditional problems associated with the Hobbesian
framework, it still provides insight into what an appropriate response to
terrorism would require.
In “Hobbesian Holdouts,” Peter Vanderschraaf examines how Hobbes
would treat individuals who refuse to accept some aspects of the sovereign’s
authority, all the while remaining within the borders of the commonwealth.
Examples of such “holdouts” might include the Roma of Europe or the
Amish of North America. Vanderschraaf shows that the Hobbesian frame-
work has the resources for establishing a complex relationship between a
commonwealth and such holdouts. He draws upon, largely, Hobbes’s dis-
cussions regarding the duties of the sovereign and the rights of subjects to
resist. Although Hobbes maintains that a sovereign cannot commit injustice
against subjects, Hobbes does provide normative recommendations as to
how the sovereign ought to treat them. Moreover, Hobbes details certain
circumstances in which the subjects might legitimately refuse to obey the
sovereign’s requests/commands. Vanderschraaf argues, in a similar fashion,
that the sovereign should treat holdouts with some restraint—in return, of
course, for reciprocal restraint on the side of the holdouts. He also discusses
the possibility that some might create free-rider problems.
In Gabrielle Stanton’s chapter, we find an interesting discussion regarding
Hobbes’s views on international relations. Although Hobbes wrote very lit-
tle regarding this field, he is commonly thought of as having made a lasting
contribution—namely, via his Realism. Stanton’s essay attempts to revive
and defend Hobbesian Realism. There are two particular avenues that her
defense explores. First, she offers a reinterpretation of Hobbes’s state of
nature, an interpretation that shows that man’s nature includes an ineradi-
cable “seed” of religion. This, according to Stanton, inclines individuals to
enter into pre-political “friendships.” She argues this shows, in part, that the
primary “springs and wheels” of political life are doxastic. Second, Stanton
then argues that such doxastic underpinnings have real consequences for a
Hobbesian account of international relations. They show that states have
ideological borders, as well as geographic ones. It is incumbent upon sover-
eigns, then, to protect their subjects, not merely from the physical invasion
of other commonwealths, but also from outside doxastic infection.
As the editor, I would like to express my deep gratitude to all who have
contributed to this volume. I am humbled to have worked on a project with
such venerable and capable Hobbes scholars. Their insights into Hobbes-
ian theory indicate that there are many novel trails that Hobbes can blaze
through contemporary problems in applied ethics and public policy. My
main hope is that this volume will help spawn even more exploration of
such applications. Hobbes’s work is rightly celebrated in the philosophical
canon—but, as these contributions show, his work is more than just a his-
torical curiosity. It is a fertile soil that, when in the right hands, can bring
forth much fruit.
8 Shane D. Courtland
Notes
1. Some of these now classic works include: 1) Hampton, Hobbes and the Social
Contract Tradition; 2) Kavka, Hobbesian Moral and Political Theory; 3) Baumgold,
Hobbes’s Political Thought; 4) Boonin-Vail, Thomas Hobbes and the Science of
Moral Virtue; 5) Ewin, Virtues and Rights; 6) Lloyd, Ideals as Interests in Hobbes’s
‘Leviathan’; 7) Martinich, The Two Gods of Leviathan; 8) Lloyd, Morality in the
Philosophy of Thomas Hobbes.
2. This is not to imply that the “Hobbesian Project” is a monolithic bloc by which
all Hobbesian scholars agree to a set of necessary and sufficient conditions. As the
chapters to this volume attest (not to mention the other writings of Hobbes schol-
ars), there is diversity regarding the content and implications of Hobbes’s project.
This diversity, arguably, shouldn’t be surprising when encountering the works
of such an influential philosopher from our history. After all, we would suffer
similar diversity issues if we focused upon a “Kantian Project” or an “Aristotelian
Project.”
3. For more information regarding the nature of an “overlapping consensus,” see
Rawls, Political Liberalism, Lecture IV.
4. See Sreedhar’s chapter.
5. Hobbes, Leviathan, 99.
6. Hobbes, Man and Citizen, 262–263.
7. Hobbes, Leviathan, 228 (emphasis added).
8. Von Hirsch and Jareborg, “Gauging Criminal Harm.”

Bibliography
Baumgold, Deborah. Hobbes’s Political Thought. Cambridge: Cambridge University
Press, 1988.
Boonin-Vail, David. Thomas Hobbes and the Science of Moral Virtue. Cambridge:
Cambridge University Press, 1994.
Ewin, R.E. Virtues and Rights: The Moral Philosophy of Thomas Hobbes. Boulder:
Westview Press, 1991.
Hampton, Jean. Hobbes and the Social Contract Tradition. Cambridge: Cambridge
University Press, 1986.
Hobbes, Thomas. Leviathan: With Selected Variants from the Latin Edition of 1668,
ed. by Edwin Curley. Indianapolis, IN: New Hackett Publishing Company, 1994.
Hobbes, Thomas. Man and Citizen, ed. by Bernard Gert. New York: Doubleday,
1972.
Kavka, Gregory. Hobbesian Moral and Political Theory. Princeton: Princeton Uni-
versity Press, 1986.
Lloyd, S.A. Ideals as Interests in Hobbes’s ‘Leviathan’: The Power of Mind over
Matter. Cambridge: Cambridge University Press, 1992.
Lloyd, S.A. Morality in the Philosophy of Thomas Hobbes: Cases in the Law of
Nature. Cambridge: Cambridge University Press, 2009.
Martinich, A.P. The Two Gods of Leviathan: Thomas Hobbes on Religion and Poli-
tics. Cambridge: Cambridge University Press, 1992.
Rawls, John. Political Liberalism. Columbia University Press, 1995.
von Hirsch, Andrew, and Nils Jareborg. “Gauging Criminal Harm: A Living-Standard
Analysis.” Oxford Journal of Legal Studies 11 (Spring 1991): 1–38.
Section I

Core Issues in Application

1 A Hobbesian Approach
to Public Policy1
Susanne Sreedhar

It is increasingly common for philosophy faculty employed at U.S. colleges

and universities to weigh in on current public policy issues and debates. They
write on some of the most pressing and hotly contested issues of our time,
from the ethics of abortion to duties to engage in humanitarian intervention
to immigration. They defend positions on the decriminalization of drugs,
health care reform, and various forms of taxation. Sometimes they write at
a very abstract level, publishing in academic journals and books; sometimes
they write as public intellectuals. At times their recommendations are explic-
itly stated and very specific, urging policy makers to pass or repeal a par-
ticular act of legislation; at other times their recommendations are implicit
and thus compatible with a number of options. The spectrum ranges from
Martha Nussbaum, who has argued for the repeal of the Defense of Mar-
riage Act and for the legalization of sex work, to Thomas Nagel, who wrote
an article that many read as a defense of teaching alternatives to evolution,
such as intelligent design, in schools.2
When present-day philosophers engage in such political interventions, it
is not uncommon for famous figures in the history of philosophy to make
cameo appearances in their work. Historical figures are typically invoked
in a number of ways. They are mined for specific arguments endorsing or
rejecting particular positions, or may be used as a robust foil or, sometimes,
as a straw man. They can be used as examples or quoted as evidence for
specific premises, either because they make the point particularly well or,
less convincingly, as a straightforward “appeal to authority.” Their princi-
ples and doctrines are applied to present-day problems which the historical
figures themselves did not address: thus Mill’s utilitarianism may be applied
to twenty-first-century questions about duties to the global poor, or Locke’s
doctrine of ‘mixing your labour’ may be applied to intellectual property
rights in the internet age.
Examples of each strategy abound in contemporary discussions; consider,
for instance, how Mill’s harm principle is invoked in discussions of the
decriminalization of drugs, prostitution or sodomy laws, and, on the other
hand, how conservatives like John Finnis and Alexander Pruss appeal to
Aristotle and Aquinas in condemning homosexuality and extramarital sex.3
12 Susanne Sreedhar
It seems to make good sense to us to ask: what would Mill or Kant say about
issue X, Y or Z, even if those issues did not and could not arise in Mill’s
or Kant’s own time and even if we would not necessarily agree with what
they would most likely have to say on the matter. So, for example, while
Kant’s explicit remarks on sex and marriage are hardly appealing to a con-
temporary liberal audience, the Kantian framework—and the specific value
of autonomy—finds its way into critiques of sexual objectification. On the
other hand, contemporary theorists may take up a single principle or argu-
ment without including the original philosopher’s wider foundations. Mill’s
harm principle—and especially his remarks in favor of free expression—are
often cited by those unwilling or uninterested in taking on the entirety of
Mill’s utilitarian moral framework. Similarly, libertarians who reject Locke’s
natural law foundation or Smith’s moral philosophy have little trouble citing
the primacy of “natural” private property or the “invisible hand.” In pillag-
ing the pages of the philosophical canon, it appears we feel relatively free to
take or leave particular items we see fit.4
There is also the distinct question of whose work gets taken up and whose
does not. Not all philosophers are cited equally: some are more popular than
others, often depending on the political leanings and philosophical meth-
odology of the contemporary author. It is not surprising that certain phi-
losophers (modern liberals like Mill) are regularly invoked in key political
debates, while others (ancient like Plato, who advocated philosopher kings)
are not.
One omission is striking, however. Except within the field of international
relations (IR), Thomas Hobbes—as famous a philosopher as Locke, Kant or
Mill—is invoked rarely. Yet there are many topics on which his conclusions
might be attractive to liberal progressives;5 for instance, Hobbes holds that
the government should provide for the basic needs of its people, arguably
requiring state job creation programs and a substantial welfare state. More-
over, given that Hobbes is not cited on the issues which he is concerned to
discuss, it seems ironic that the only field to give him attention is IR. After
all, Hobbes has comparatively little to say about the relations between states
as such.
This chapter is both an analysis of Hobbes’s absence from contemporary
philosophical discussions of policy and an argument in favor of his inclu-
sion. My argument for Hobbes as a potentially useful source in relation to
public policy takes the following form. In Part One, I suggest two features
of Hobbes’s political philosophy that present superficial obstacles to con-
temporary development of his thought. In Part Two, I make my initial case,
demonstrating why it is at least peculiar that Hobbes has not been taken up
as Mill or Locke have been. In doing so, I describe some of Hobbes’s specific
recommendations that would appeal to liberals of various stripes. In Part
Three, I offer an explanation for his neglect, explaining why these recommen-
dations have not been taken up by those who would likely agree with their
outcomes. Nevertheless, in Part Four, I argue that we ought to reconsider our
 A Hobbesian Approach to Public Policy 13
resistance to Hobbesian insight. By revisiting both basic Hobbesian princi-
ples and some of his most problematic examples, I call attention to certain
features of his account that suggest his most unattractive provisions might
well require revision in light of Hobbes’s own criteria. The goal here is to
articulate a distinctively Hobbesian perspective on public policy that can
usefully be applied to certain debates. Not only are the conclusions ones that
the progressive liberal would want to embrace, but also, his methods and
approaches add a distinctive voice to the discussion, a voice able to avoid
some of the criticism that plagues other progressive approaches.

Part One: Hobbesian Obstacles

At first blush Thomas Hobbes might seem an unlikely historical figure to
invoke in contemporary debates over public policy, and as I have said, he
makes few appearances in such discussions (IR being the exception). The
obvious reason for setting Hobbes aside is that the particular nature of his
political theory appears unhelpful.
Hobbes’s approach to political philosophy retains a certain authoritarian
notoriety. One of his key points is that it is up to the sovereign, or what we
would now call the “state,” to decide all such issues. Should the law pro-
hibit second-term abortions? For Hobbes, the answer seems to be: yes, if the
sovereign says so; no, if the sovereign does not. Should the state put a mor-
atorium on offshore drilling, or enact cap-and-trade legislation? Again, it is
entirely up to the sovereign. With regard to both moral and practical issues,
Hobbes simply hands over decision-making power to his absolute sovereign.
In an important sense, that is the whole point of his project.
A related obstacle is that many of the kinds of issues that are of most
concern to us today are ones with which Hobbes would refuse to engage.
We can ask what Mill might think about privacy rights on the internet, even
though the question would have made no sense to him. We can still apply
Millian principles and arguments to the debate. We very well might disagree
not only about the interpretation of Mill’s harm principle but about how it
would apply in this or that case; for instance, whether pornography counts
as harm. It is not that appealing to the ideas of long-dead philosophers in
discussing current affairs gives simple or even determinate answers, but it
still makes sense to us in some important way. However, on a natural reading
of his philosophy, asking what Hobbes would think about, for example, civil
rights does not, in some important sense, make sense. He explicitly denies
that subjects have any rights that can be exercised against the government.
He is concerned to rule out some of the questions we most want to ask.
It is true that on one level, Hobbes’s approach to public policy is one-
dimensional; just laws are what the sovereign says they are, and what courses
of action should be pursued with regard to economic issues, relations with
other states, education and so forth is entirely up to the sovereign. Hobbes’s
overriding concern to undermine any foundation for criticism of—let alone
14 Susanne Sreedhar
resistance to—the mandates handed down by the sovereign seems to ren-
der his philosophy uninteresting and unhelpful from the contemporary
perspective.
But things are not so simple. Hobbes has a great deal to say about public
policy, that is, about what courses of action the government should pursue
with regard to a number of familiar domestic and foreign issues. We can
make a couple of preliminary observations about these recommendations.
First, they vary in form, scope, and location. Many are located in his chapter
of Leviathan devoted to “the duties of those with sovereign power.” But there
is also a lot to glean from his commentary on what previous governments,
and especially monarchs, have or have not done. Some appear as passing
remarks; others as fundamental commitments. Second, some are consistent
and stable; others he changes his mind about. Third, some are general, such
as the recommendation that taxation should be based on consumption;
some are entirely specific to the particular political situation at the time,
such as the recommendation that the Star Chamber should be abolished.
Fourth, some are unattractive from a broadly Western liberal democratic
perspective while some are attractive or not depending on one’s particular
political leanings. That is, some are things few today would endorse, such as
absolute monarchy, and others are things some today would like, others not.
Lastly, sometimes the public policy recommendation and reasoning behind
it are explicitly stated and even well argued; other times the reader has to do
some work to figure out what the policy is, how Hobbes supports it, or both.
It might therefore seem like Hobbes’s views on public policy, even to the
extent that they are substantive and bear on contemporary themes, are too
much of a hodgepodge to be worth engaging. In this chapter, however, I
argue that this dismissal would be a mistake. Given that our invocations of
historical philosophers are already highly selective, Hobbes should not be
excluded out of hand. In any case, my goal is to (re)construct a Hobbesian
approach to public policy that is largely coherent.

Part Two: Hobbes: The Exceptional Exception?

As a matter of fact, Hobbes has rather a lot to say about what public pol-
icy should be and some of it is highly appealing. In this section, I identify
particular policy recommendations from Hobbes that I take to be the most
interesting, important or useful.

“Safety, Security and Contentment”

Hobbes claims that all laws should be for the good of the people, that is, for
their peace and well-being; the only values to which policy decisions should
appeal are first, the security of citizens, and second, the establishment of con-
ditions under which they can live “contented” lives. Hobbes does not equiv-
ocate on this point; these are not mere recommendations or suggestions for
 A Hobbesian Approach to Public Policy 15
good policy. Instead, these are presented as directives or commands to the
sovereign, required if the sovereign is to rule effectively.
Chapter 30 of Leviathan is entitled “Of the Office of the Sovereign Rep-
resentative.” As Curley specifies in the glossary to his edition, “Office” here
means “duty attaching to a position.”6 Hobbes begins the chapter by saying:

The office of the sovereign (be it a monarch or an assembly) consisteth

in the end for which he was trusted with the sovereign power, namely,
the procuration of the safety of the people, to which he is obliged by
the law of nature, and to render an account thereof to God, the author
of that law, and to none but him. But by safety here is not meant bare
preservation, but also all other contentments of life, which every man
by lawful industry, without danger or hurt to the commonwealth, shall
acquire to himself.7

The only goals that the sovereign can use policy to pursue are safety, mean-
ing the absence of a reasonable fear that one will be subject to violence at
the hands of another unless one wrongs the other first,8 and the condition
for “contentments,” such that by one’s own industry one can provide for
oneself the basic necessities and whatever luxuries one desires and is willing
to work to acquire. We can see the significance of this when we contrast it
with other political theories that posited that the duty of the government
was to engage in ‘soulcraft’: that is, to make people good, or to save their
souls, or to allow them to fulfill their telos. This is already a distinguishing
feature of his approach to policy, when contrasted with much of the canon.
Hobbes’s is importantly and intentionally a minimalist picture. The good of
the people, understood in this special way, is the only criteria, and what he
is doing in the chapter on the “duties of the sovereign” is spelling out what
it takes to ensure that.

The Rule of Law

Hobbes offers basic principles of what we now call the rule of law. The ideal
of the rule of law is widely regarded as an essential element of governmental
legitimacy. Lon Fuller’s famous eight elements of the rule of law include:

1. Laws must be general.

2. Laws must be published.
3. Laws must be prospective in nature so that the effect of the law may
only take place after the law has been passed. For example, the court
cannot convict a person of a crime committed before a criminal statute
prohibiting the conduct was passed.
4. Laws should be reasonably clear to avoid unfair enforcement.
5. Law must avoid contradictions.
6. Law must not command the impossible.
16 Susanne Sreedhar
7. Law must stay constant through time to allow the formalization of rules;
however, law also must allow for timely revision when the underlying
social and political circumstances have changed.
8. Official action should be consistent with the declared rule.9

Hobbes at one point or another advocates some version of each of these,

though this is, in my opinion, the least interesting, important or provocative
aspect of his discussion of the duties of the sovereign, at least from a con-
temporary perspective. That laws should have these features is now widely
accepted.

Equality
Hobbes gives an extended discussion of equality under the law, arguing
forcefully that people should not be treated differently according to their
social status; “the great” (as he calls them) should not enjoy immunity and
the “humble” or “the common people” should be treated just as well by the
law as the elite. He specifies that the great should not be treated as above
the law either because of their status or because of the status of their victims;
in fact, “the violences, oppressions, and injuries they do are not extenuated,
but aggravated by the greatness of their persons, because they have least
need to commit them.”10 The significance of this kind of directive was pow-
erfully illustrated in the Jim Crow South, where lynchings were routinely
recognized as extralegal but rarely punished. Lynchers were not prosecuted
because of the race of the victim; had they hung one rich white townsperson,
they certainly would have been prosecuted. Hobbes’s legal egalitarianism
is reinforced at two points: first, aristocrats/nobility cannot get away with
breaking the law because they are of a high class (now we might think of
the police ignoring drunk driving by celebrities) and second, crimes against
those of low class cannot be dismissed because of the class of the victim.
Social status should not determine how the case and the people involved get
treated, whether they are offender or victim.
But Hobbes’s egalitarianism has even broader consequences, as when he
states: “It is the duty of the sovereign also to see that ordinary citizens are
not oppressed by the great.” Equal protection is guaranteed not merely in
relation to the law, but in relation to one another. Depending on how we
understand oppression, this could rule out anything from slavery to exploita-
tion of immigrant workers. It is also significant from a gendered perspec-
tive, as traditional human rights theory has often struggled to account for
violations against women’s human rights, insofar as these typically occur
in the private (home) sphere, without the explicit sanction or assistance of
government agents. Of course, it is important to keep in mind what Hobbes
himself had in mind here (namely, the beggar’s revolt in Holland in the six-
teenth century) and that broader consequences are extrapolations from that.
Hobbes is most concerned with “the great” getting away with “scorn” and
 A Hobbesian Approach to Public Policy 17
“insults” towards “citizens of modest means”; he specifies that people of
“humble stations” can be reproached for baseness—that is, doing something
wrong—but cannot be reproached simply for being “of a humble station.”11
Hobbes insists this should not be allowed to happen; he is saying the sover-
eign should somehow ensure that disrespect of the advantaged toward the
disadvantaged does not happen. It seems like Hobbes is decrying not only
economic exploitation but also disparagement.

Civic Education and (Deep) Political Transparency

Civic education is one of Hobbes’s highest priorities: he insists that people
are capable of understanding the reasoning behind their political system
and the specific laws—that is, not only what the systems and laws are, but
why they are justified, and the arguments behind their adoption—and the
ruler is duty bound to ensure that they are so instructed. Hobbes thus elim-
inates any possible justification for something like Plato’s “noble lie” or any
ideology that is predicated on the fundamental misdirection of the public.
This reveals Hobbes’s faith in “commoners,” his anti-elitism, and his explicit
rejection of perfectionism and notions of a ‘natural’ hierarchy. The principles
of political theory are not something to which some are granted access and
others denied.
We should be careful here. This position is not, on the face of it, liberal,
though it is attractive from a liberal or progressive standpoint. It is a fraught
point for Hobbes because while he insists that subjects need to genuinely
understand and accept the basis for their subordination, he also insists that
they should be taught never to resist the sovereign or try to change the
government.

Taxation
While Hobbes’s economic policy is underdeveloped and thus subject to
interpretive dispute, the fact that he suggests taxing consumption, not
income, is worth noting in this context.12 Taxes, for Hobbes, are payment
for protection and everyone enjoys that alike. His point seems to be that
the rich are no more protected from a given threat, for example invasion by
an enemy power, than the poor are. This is, of course, either a problematic
factual statement or a challenging normative one. Hobbes has protection
from foreign enemies in mind here, but if we take seriously his requirements
about equal treatment under the law, then a claim like his will rule out there
being neighborhoods where police will not go, or will not go as quickly,
in a Hobbesian society. And equal protection in this sense, as the basis for
Hobbesian taxation, is not something we have fully lived up to, at this point.
In many places the rich simply are more protected than the poor; if not from
a Russian nuclear bomb, then certainly from crime, violence, and other dan-
gers to personal security. They enjoy more actual protection from the police
18 Susanne Sreedhar
and they are more likely to be successful at trial. In fact, certain minorities
are under threat from the police instead of enjoying their protection. Hobbes
explicitly builds in safeguards against such inequities. The requirements of
equal protection—especially as justification for taxation—demands much
more for the poor, oppressed, and marginalized. Of course, taxing consump-
tion might be regressive because the poor spend more of their income on
consumption than the rich, and progressives might favor taxing wealth and
income over taxing consumption. But the larger point is about protection.

Social Welfare
Hobbes arguably advocates a substantial welfare state that provides for
the basic needs of every citizen. His first suggestion is job creation: people
should be given the opportunity to provide for themselves and their families
by their own hands. Hobbes says, “There ought to be laws as may encour-
age all manner of arts (as navigation, agriculture, fishing, and all manner of
manufacture that requires labour).” But if by some unforeseen “accident” or
“through no fault of their own,” citizens “fall into misfortune” and cannot
work or provide for themselves, the government should “see that they do
not lack the things necessary for life.”13 It is important not to paint Hobbes
in purely rose-colored tones. Hobbes is not prepared to provide basic needs,
let alone health care or social security to those whose misfortune was their
own fault. It is not clear what it means for one’s misfortune to be one’s
own fault—this might eliminate smokers, junk food addicts, all manner of
risk-takers, and possibly even poor investors. Hobbes does not give us suf-
ficient criteria to specify what people would be included under this qual-
ification. What Hobbes was likely referring to, however, was people who
committed criminal offenses. Hobbes saw no reason for jailors to provide
prisoners with food, for example. In the seventeenth century, if ordinary
prisoners were to eat at all, family members or members of the community
would have to bring them food. Hobbes also might be manifesting an early
distinction between deserving and undeserving poor. Moreover, he specifies
elsewhere that the things necessary for life include not only air and food but
also medicine.14 Here we find the seeds of an argument for extending health
care to all.15 It is the duty of government to make sure no one lacks what he
or she needs to live, so it will provide medicine for those who cannot afford
it otherwise.

Directives Concerning the Distribution of “Punishments

and Rewards” and the Choice of “Counselors”
Hobbes’s directives in relation to punishments and the choice of “counsel-
ors” are instructive here, not only because they are so strikingly sensible
and pragmatic, but also because they show a unique appreciation of, and
special attention to, certain specific aspects of human nature.16 For example,
Another random document with
no related content on Scribd:
XIV

SUURI ONNETTOMUUS.

Bideskuty oli kiihoittunut niin kovasti keskustellessaan varakkaan

vuokralaisensa kanssa, että kului hetkinen, ennenkuin hän sai
takaisin tavallisen sydämellisen hyväntuulisuutensa ja voi pakottaa
ajatuksensa tavalliseen joustavuuteensa. Tunne, jota hän ei olisi
osannut selittää, oli estänyt hänet kertomasta vierailleen
keskustelunsa yksityiskohtia ja saamasta lievennystä vihalleen
kuuntelemalla heidän vihaisia moitteitaan tuota tunkeilevaa ja
hävytöntä talonpoikaa kohtaan.

Mutta Bideskuty ei ollut sittenkään oikein tyytyväinen itseensä.

Hän häpesi hieman anteeksiantamatonta kiivauttaan tuota miestä
kohtaan, jota hänen omaksi edukseen olisi pitänyt kohdella
sovinnollisesti ja voittaa hänet lempiaatteensa puolelle. Hän tiesi
talonpoikien kunnioittavan Keményn Andrásta rajattomasti, ja
huolimatta vastahakoisuudestaan oli hänen pakko myöntää, että hän
hyvin ymmärsi tuon nuoren kauniin talonpojan ilahduttavan
vaikutuksen. Varmasti oli hän käyttäytynyt tyhmästi solvatessaan ja
lyödessään tuota miestä niin, että hänestä oli tullut hänen katkerin
vihamiehensä sen sijaan, että hänen olisi pitänyt koettaa taivuttaa
hänet liittolaisekseen. Hän ei katunut kumminkaan ollenkaan sitä,
ettei hän ollut myynyt myllyään Andrákselle, sillä hän oli aivan
varma, etteivät talonpojan vaikutteet tahtoessaan ostaa sen olleet
niin jalot kuin hän oli tahtonut uskotella. Mutta nyt, kun hän tiesi
rahojen, joiden tarpeessa hän aina oli, tulevan tuon talonpojan
kukkarosta, oli hän hyvin pahoillaan, ettei hän ollut kohdellut
Andrásta ystävällisesti taivuttaakseen hänet vähentämään tuota
suunnatonta korkoa, jonka hänen välittäjänsä, tuo verenimijä
Rosenstein, oli vaatinut. Tehtyään velkojastaan leppymättömän
vihollisen oli Bideskuty näkevinään kaikenlaisia vihollisuuksia, joihin
hänen tulevaisuudessa oli alistuttava, aavistaen samalla kukkaron
nauhojen pysyvän lujasti kiinni seuraavalla kerralla, kun hän jälleen
halusi lainata rahaa.

Suurimman osan illasta istui Bideskuty huoneessaan erillään

vieraistaan vaitiollen ja selvästi huonolla tuulella, ja koetti ilahduttaa
myrtynyttä mieltään sovittavilla savupilvillä, joita hän tupruutti
kirsikkapuisesta piipustaan. Ilonka oli vielä liiaksi lapsi
ymmärtääkseen tuota peloittavaa kohtausta, jonka hänen nopea
tulonsa oli keskeyttänyt. Hän ei aavistanut ollenkaan, että juuri
hänen oma tiedoton kauneutensa oli torjunut isää kohti suunnatun
mahdollisesti kuolettavan lyönnin ja estänyt, ettei sen suuntaajan
tarvinnut sitä ikäänsä katua. Hän oli huomannut ainoastaan pitkän
hartiakkaan talonpojan, joka oli selvästi suututtanut isän hyvin
kovasti ja joka oli katsonut häneen niin kummallisesti, ettei hän
voinut sitä ymmärtää eikä millään tavoin selittääkään. Mutta kaiken
tämän oli hän jo unohtanut silloin kun illan varjot olivat viilentäneet
puutarhan, ja kuten äitinsä kotiripityksen edellisenä iltana, karkoitti
hän mielestään nytkin jokaisen vastenmielisen tunteen
huvitellakseen nykyisyyden suomista iloista niin paljon kuin suinkin.
 Hän ja kaikki hänen nuoremmat vieraansa olivat keksineet illaksi
aivan uuden huvituksen. Kaikki pantiin niin mullin-mallin, että
Bideskuty’n seinät kajahtelivat naurusta, vapisivat perustuksillaan ja
Attilan ankarannäköinen kuvapatsas horjui alustallaan. Ja tuo joukko
oli todellakin kirjava, joka tunkeili leveillä portailla ja vanhan
rakennuksen suurissa suojissa. Kauniita hymyileviä kasvoja loisti
miespuvuista ja parrakkaat naamat näyttivät vastustamattoman
hullunkurisilta naispäähineissään. Oli määrätty, että kaikkien tyttöjen
oli pukeuduttava miehiksi ja miesten verhouduttava sellaisiin
naisvaatteihin kuin he vain saivat käsiinsä.

Tarkasteltiin romuhuone, johon monien sukupolvien aikana oli

koottu liian vanhanaikaisiksi muuttuneita pukuja, ja suurista
tammiarkuista löydettiin suunnattomat määrät tämän vuosisadan
alussa käytettyjä pitkäliivisiä vaatteita, kauniita hopeakirjokankaita ja
isoäidin aikuisia poimuteltuja hameita. Isoisän messinkinappiset takit
korkeine kauluksineen ja kekomaisine lakkeineen ja isoisän
komeasti kirjailtu luumunvärinen silkkinuttu satiinihousuineen ja
punakantaisine kenkineen oli järjestetty säilöön väkevän tupakan
väliin, ettei koi niitä turmelisi.

Ja nauraen pukeutuivat kujeilevat nuoret näihin menneitten

aikojen muistoihin. Ilonka oli vallannut isänsä kansallispuvun:
sinivuorisen silkkiattilan [Attila = sotilaskuosinen pitkätakki]
jalokivisolkineen, mustan samettivaipan tummine kauluksineen ja
jalokivinappeineen, harmaat unkarilaiset polvihousut ja suuren
käyrän miekan raskaine jalokivillä koristettuine kahvoilleen, vöineen
ja tuppineen. Hän näytti hurmaavalta kallellaan olevine lakkineen,
johon oli kiinnitetty jalokivisoljella pitkä haikaran sulka. Milloinkaan ei
varmaankaan oltu nähty niin mielenkiintoista unkarilaista ylimystä.
Sitä vastoin hänen toverinsa, Madáchin Feri, jota tunteellinen
rakkaus tuohon kauniiseen tyttöön ei kumminkaan estänyt
kujeilemasta ja hulluttelemasta, näytti vastustamattoman
hullunkuriselta kreivitär Irman kansallispuvussa —
kultapäärmeisessä tiaranmuotoisessa päähineessään, joka oli
sidottu hänen niskaansa raskaalla nauharuusukkeella ja pitkillä
nauhoilla, ahtaissa liiveissään, joiden jalokivihakaset eivät ylettyneet
kiinni eivätkä niin ollen voineet estää musliinipuseron pehmoisia
laskoksia näkymästä, ja pöyhkeilevissä hihoissaan, joista hänen
ruskeat käsivartensa näkyivät. Valkoisen satiinihameen laajat
laskokset ja tuo luonteenomainen kultapäärmeinen esiliina riippuivat
pehmeästi hieman polvien alapuolelle voimatta piilottaa suuria
husaarisaappaihin pistettyjä jalkoja. Hänen suuret tummat viiksensä
lisäsivät vielä hänen ylimyksellisen pukunsa häpeällistä vaikutusta.

Entä sitten tuo punaposkinen ja kirkassilmäinen Kantassyn

Mariska? Hän oli pukeutunut tasankojen talonpojaksi, ja
lumivalkoinen pellavapaita ja leveät housut sopivat hänelle hyvin.
Pyöreine, rosmariinin oksalla koristeltuine, kallellaan olevine
lakkineen ja leveän messinkiheloilla ja -soljilla koristetun vyönsä
taskuihin pistettyine käsineen matki hän rahvaan miehen käyntiä
vastustamattoman viehkeästi. Unkarilaiseksi tytöksi pukeutunut
Bartocz'in Feri oli häneen verrattuna hyvin ruma. Hänen liivinsä eivät
tahtoneet pysyä paikoillaan ja nuo monet hänen karvaiseen
kaulaansa kiedotut kirjavat helminauhat näyttivät surullisilta. Hänellä
oli yllään monta eriväristä pumpulihametta, jotka hän oli koettanut
järjestää niin luonteenomaisesti kuin suinkin, mutta joita hän ei
kävellessään osannut heiluttaa niinkuin kauniit unkarilaiset
talonpoikaistytöt, kun ne haluavat komeilla pukunsa väkirikkaudella.

Siellä oli mahdollisimman komeasti puettuja, puuteroituja, sadan

vuoden vanhoihin pukuihin pukeutuneita kavaljeereja
satiinitakkineen ja polvihousuineen, päärmättyine poimuröyhelöineen
ja kolmikulmaisine hattuineen. Silkkisukkiin verhotut kauniit pohkeet
näyttivät hurmaavilta punakantaisiin messinkisolkisiin kenkiin
pistettyine pienine jalkoineen, mutta heidän kirjopuseroihin ja
poimutettuihin hameisiin pukeutuneet naisensa olivat kaikkea muuta
kuin Ludvig viidennentoista hovin suloisten kaunottarien näköisiä.
Watteau'n aikuiset rumat paimentytöt näyttivät hyvin
onnistumattomilta verrattuina noihin mitä suloisimpiin paimeniin, joita
taiteilija joskus on maalannut kankaalleen; ja suuripartaiset useihin
hameihin pukeutuneet mustalaistytöt joutuivat aivan unhotuksiin
hurmaavien maalauksellisiin ryysyihin pukeutuneitten mustalaisten
rinnalla.

Géza Vecsery, tuo meluava maaherra, oli pukeutunut valkoiseen

tarlatanikankaiseen hameeseen, joka kai kerran oli kuulunut jollekin
Taglionin holhokille, aikoina, jolloin tanssi vielä laskettiin kuuluvaksi
hienoihin taiteihin. Punainen kureliivi, hulmuavat ihokkaat ja hameet
näyttivät hänen ruman vartalonsa ympärillä hirmuisen hullunkurisilta,
ja hän herättikin mitä suurinta huomiota, kun hän nuoralla tanssivan
elefantin tavoin tuli ujosti huoneeseen.

Illallinen oli meluisampi ja iloisempi kuin mikään Bideskuty’ssa

ennen syöty ateria. Palvelijain ja palvelijattarien oli ollut pakko
seurata illan mullin-mallinlakia, ja harmaahapsinen tulipunaisiin
liiveihin ja punaiseen hameeseen pukeutunut vanha Jánko kaateli
vakavasti viiniä laseihin, toisten palvelijain, joilla kaikilla oli
luonteenomaiset unkarilaiset vahatut viikset, yhtyessä leikkiin
iloisenvärisissä hameissaan ja kansallisvärisissä nauhoissaan. Tytöt
muodostivat hurmaavan palvelijajoukon pitkine takkeineen, jotka
olivat liian suuret heidän solakoille vartaloilleen, ja kaunispiirteisine
jalkoineen, joihin oli vedetty nuo luonteenomaiset unkarilaiset
polvihousut.

Milloinkaan ei oltu tasangolla tanssittu niin tulista csárdásta kuin

sinä iltana illallisen jälkeen Bideskuty’n suuressa lämpiössä.
Miellyttäviä kavaljeereja oli hauska katsella, kun he tanssivat
csárdásta pienillä jaloillaan ja löivät kantapäitään yhteen niin
kevyesti kuin niiden liikkeitä eivät hameet milloinkaan olisi estäneet.
Mutta nuorukaiset taasen, ollen tottumattomat satiinihameittensa ja
hopeakirjovaatteittensa estäviin laskoksiin, onnistuivat sekoittamaan
tanssiin niin paljon kummallisia liikkeitä, että he olivat aivan
vastustamattomat. Vanhempi väki, joka ei ollut yhtynyt tuohon
hullunkuriseen naamioitukseen, nauroi aivan kuollakseen nuorien
lähettiläiksi ja husaareiksi pukeutuneitten neitosten virnottaville
naamoille ja veitikkamaiselle kiemailulle.

Mustalaiset eivät tarvinneet käskyä vaihtaakseen tanssin hitaat

liikkeet vilkkaampaan csárdákseen, jossa ei kukaan saanut levähtää
eikä kuhnailla, eivätkä he kaivanneet kehoitushuutoja jännittääkseen
laihojen käsivarsiensa voimaa. Joskus oli heidän pakko nauraa niin,
ettei heidän soitostaan tahtonut tulla mitään. Kerrankin sotkeutui
muudan veitikkamainen keimailija tehdessään komeaa pyöräystä
niin toivottomasti satiinihameensa laskoksiin, että hän pyörähti
harvinaisen hullunkurisesti lattialle pitkäkseen. Géza Vecsery taasen,
tuo jokaisen valtakunnassa olevan mustalaissoittokunnan tunnettu
suosija, komeili aina tämän tästä niin taiteellisilla hypyillä, että ne
päättyivät aina johonkin onnettomuuteen.

Kukaan ei huomannut tämän meluavan ilon kestäessä, kun pitkä

csárdás alkoi jo loppua, että yhä vieläkin kummallisissa
naisvaatteissa oleva Jánko hiipi huoneeseen ja kuiskasi kalpein
kasvoin muutamia sanoja isäntänsä korvaan. Eikä kukaan noista
vilkkaista ja ajattelemattomista huvittelijoista huomannut sitäkään,
että isäntä sen jälkeen nousi ja poistui palvelijan seurassa näyttäen
vieläkin kalpeammalta.

Noin parikymmentä minuuttia myöhemmin loppui csárdás niin

nopeasti hurjin pyörähdyksin ja käännöksin kuin muinaisten aikojen
juomingit. Miehet huusivat ja tytöt koettivat hehkuvin poskin ja
loistavin silmin muuttaa lopun vielä meluisammaksi. Sitten poistuivat
kaikki kuumissaan ja huohottaen soittokunnan läheisyydestä talon
viileämpiin osiin, muodostaen mennessään meluavan ja nauravan
joukon. Naiset kuivasivat hyvin kömpelösti hikeä otsaltaan ja heidän
kavaljeerinsa löyhyttelivät viuhkoillaan hyvin naisellisesti.

Muutamat menivät ruokasaliin, ja heidän pelästyneet huutonsa

ilmaisivat kaikille näille iloisille naamioitetuille tuon peloittavan
onnettomuuden, joka tänäkin ilon hetkenä tuotti surua ja vaikeuksia
heidän vieraanvaraiselle isännälleen.

Lämpiön ikkunoista näkyvää taivasta valaisivat synkät liekit, jotka

itään päin vyöryvä musta savu melkein kokonaan peitti. Tiheiden
akasioiden oksien välistä vilahteli kumminkin tulta kuin jostakin
kaukaisesta suuresta sulatusuunista.

Sinne tänne syöksyvien ihmisten huudot täyttivät ilman, hevoset

hirnuivat pelosta ja paimenten huudot kuulostivat omituisilta ja
peloittavilta, kun he läimäyttelivät ruoskillaan ajaessaan eläimiä pois
vaaran läheisyydestä. Lampaitten surullinen määkyntä, kun ne
seurasivat peräkkäin sokeassa avuttomuudessaan johtajaansa, joka
ohjasi pelästyneitä tovereitaan suoraan suurimpaan vaaranpaikkaan,
sekoittui paimenien kirouksiin ja koirien haukuntaan, kun ne koettivat
koota tuota pelästynyttä laumaa yhteen.
 Jokaisesta tallista ja ulkohuoneesta ilmestyi työmiehiä, palvelijoita
ja talonpoikia, jotka juoksivat kiihtyneinä akasiakujannetta pitkin
tasangolle, palvelijattarien kokoutuessa pelästyneinä yhteen
joukkoon ja kuiskaillessa säikähtyneinä toisilleen. Tuskin olivat
ylimykselliset huvittelijat todenneet tapahtuneen peloittavan
onnettomuuden, kun suuret liekit nousivat rätisten ilmaan noin parin
kilometrin päässä olevalta pellolta, ja vasemmalla ja suoraan edessä
näytti hehkuva hiillos muuttavan koko maiseman suunnattomaksi
sulatusuuniksi. Hetkisen katsoivat he kaikki vaitiollen tuota
näytelmää, mutta sitten kuului heidän joukostaan pelästyneitä
kuiskauksia tulipalosta.

Vapisten painautuivat nuo iloiset, haaveellisesti naamioitetut

huvittelijat toisiinsa, ja komeat hovikavaljeerit ja kirjavasti puetut
keikarit seisoivat kalpein kasvoin, uskaltamatta puhua ääneen tuosta
peloittavasta onnettomuudesta, joka oli muuttanut huvihuoneen
surun ja pelon asunnoksi. Talossa vallitsi hirmuinen pakokauhu.
Miehet unhottaen hullunkuriset pukunsa syöksyivät leveitä portaita
suureen eteiseen ja sitten akasiakujaan. Toiset hyökkäsivät talleihin,
ja pysähtymättä hakemaan satuloita ja suitsia hyppäsivät he
hevosten selkään ratsastaen laukkaa pihan poikki tielle niin nopeasti
kuin vain synnynnäiset hevosmiehet kykenevät. Ja tänä kamalana
yönä, jota tuon hehkuvan hiilloksen synkkä tuli valaisi, näytti tuo
ratsasjoukkue jonkunlaiselta eriskummaisten noitien muodostamalta
keskiöiseltä kulkueelta, joka oli matkalla kyöpeliin. Muutamat miehet
olivat riisuneet yltään hankalat hameet, jotka estivät heidän
liikkeitään, ja muutamat taasen olivat nostaneet hameensa ylös,
koska he eivät kiireissään olleet voineet aukaista kaikkia hankalia
hakasia. Heidän ratsastaessaan hurjaa vauhtia liehuivat nuo satiini-
ja hopeakirjohameet tuulessa kuin keijukaisten siivet, jotka näkyivät
selvästi tuon synkän valon sattuessa niihin. Koreine korvallisille
valuneine päähineineen, parrakkaille kasvoille valuneille
nauharuusuineen ja paljaine ruskeine pöyhkeilevistä musliini- tahi
pellavahihoista näkyville käsivarsineen näyttivät he hyvin
eriskummallisilta. Jos tuollaisia henkilöitä olisi ollut jossakin
haaveellisessa kuvaelmassa, olisivat katsojat varmasti nauraneet
itsensä kuoliaaksi, mutta nyt lisäsivät ne vain satakertaisesti
suurimpain hullutusten aikana sattuneen onnettomuuden
aiheuttamaa pelkoa.

Sekä nuoret että vanhat naiset olivat kukin siepanneet jonkun

saatavissa olevan huivin tahi viitan, ja kiiruhtaneet peloissaan kolmi-
tahi nelihenkisin joukoin tietä pitkin palavaa tasankoa kohti. Kreivitär
Irma ja Ilonka olivat painautuneet toisiinsa ja kävelivät lohdutusta
etsien edellä. Tuo kaunis nuori tyttö, unhottaen miehiset vaatteensa
tämän suuren onnettomuuden herpaistessa hänen ajatuksensa, ei
voinut käsittää siitä muuta kuin seuraukset, lapsi kun hän vielä oli,
mutta hänen äitinsä moitti ääneti kohtaloa, joka oli uskaltanut laskea
raskaan kätensä hänen ylimyksellisille hartioilleen.

Tasangon reunalta katsottuna näytti tulipalo hirveän kaamealta ja

suurenmoiselta. Vehnä, joka oli koottu aumoihin puitavaksi ja
jauhettavaksi, ja sekin, jota ei vielä oltu leikattukaan, maissipellot,
heinät ja olet joutuivat helposti liekkien uhriksi, ja tuli levisikin
senvuoksi muutamissa minuuteissa hirveän nopeasti. Kun tuo
eriskummaisten ilveilijäin muodostama ratsasjoukkue ilmestyi
paikalle, oli koko kenttä niin kauas kuin vain voitiin nähdä yhtenä
ainoana suurena kiehuvana tulimerenä, josta kohoavat synkät
punaiset ja keltaiset liekit näkyivät selvästi tummaa taivasta vasten.
Peloittavana, salaperäisenä ja suurenmoisena muodosti se kuin
elävän liekkiverhon, joka vinkuen ja räiskähdellen hävitti levitessään
oikealle ja vasemmalle kaiken armottomasti ja välittämättä mistään
esteistä. Ja sieltä täältä tulista taustaa vasten näkyvät tummat
ratsastajat syöksyivät sinne tänne peloissaan kuin kääpiöt, jotka ovat
joutuneet äkkiä vastakkain jonkun pelkoaherättävän jättiläisen
kanssa.

Ilma kajahteli pelon ja tuskan huudoista. Hevosten pakokauhua,

kun ne ajettiin uhatuista talleista kaukaista pustaa kohti, joka ollen
kuiva ja hedelmätön oli ainoa varma turvapaikka ja ainoa este tuolle
nopeasti eläytyvälle viholliselle, oli yhtä surkea katsella kuin
kuunnella härkien surullista ammumista, säikähtyneitten lampaitten
määkyntää, miesten huutoja ja karjaisuja, ja naisten vaikeroimista ja
itkua. Mutta kovemmin vielä vinkuivat ja räiskähtelivät liekit, kun ne
hyökkäsivät jonkun uuden vehnäpellon tahi kaukaisen katoksen
kimppuun, jonka kuivat seinät paukkuivat palaessaan. Vihollinen
eteni taipumattomasi. Ei kuulunut minkäänlaisia peloittavia
luhistumisia, ei nopeita äänekkäitä syttymisiä eikä räjähdyksiä, sillä
tasankojen tulipalo hävittää varmasti, nopeasti ja hiljaa.

Jälleen syttyi uusi maissipelto palamaan, ja jokainen tähkä, kun

liekit tarttuivat siihen, sinkautteli säkeniä kuin kultaisia kastepisaroita.
Kun joku olkisuova syttyi, paloi se nopeasti loppuun tuossa kuivassa
ilmassa savuamatta ollenkaan, mutta auttoi kumminkin tulen
leviämistä. Ja nuo säikähtäneet hevosraukat, jotka eivät
ymmärtäneet, miksi suojaiset tallit nyt suljettiin heiltä, eivätkä
käsittäneet, miksi tuo omituinen synkkä ja kuuma tuli oli sytytetty,
syöksyivät eteenpäin huohottaen ja korskahdellen peloittavassa
ympyrässä, ja hyökkäsivät alituisesti suljettuja tallien ovia vastaan.
Paimenet ja tallirengit työskentelivät sydämensä pohjasta.
Taipumattomin tarmoin koettivat he pitää laumojaan koossa toivoen
saavansa ne ulottumaan ulkopuolelle, ennenkuin joku lentävä kipinä
sytyttää ensimmäisten tallien olkikatot.
 Silloin näytti melkein varmalta, ettei noita kauempana olevia
rakennuksia voida pelastaa. Bideskuty, joka tähän asti oli jaellut
käskyjään hyvin tyynesti kaikille palvelijoilleen ja työmiehilleen
käskien pelastaa kaikki hevoset ensimmäiseksi, alkoi todeta ensin
hämmästyen ja sitten säikähtäen, ettei paikalle ilmestynyt ketään
muita estämään tämän suuren onnettomuuden aiheuttamia pahimpia
seurauksia.

Tulipalo näkyi varmasti peninkulmien päähän, mutta vaikka

Bideskuty oli lähettänyt miehiä joka suunnalle hakemaan apua, ei
kumminkaan Arokszállaksesta eikä Gyöngyösiin vievän tien varrella
olevista kaukaisemmista kylistä saapunut ainoatakaan sanantuojaa
eikä auttajaa.

Tuon miehen eristys tuntui pelottavalta, kun ajatellaan, että hänen

oli pakko avutonna ja yksinään katsella häviötä, joka nopeasti tuli
yhä suuremmaksi. Ja kun hän synkissä mietteissä käveli
edestakaisin, alkoi hänelle vähitellen selvitä tuo kauhistuttava totuus,
ettei tämä hänen vuodentulonsa säälimätön hävittäminen, joka
luultavasti köyhdyttäisi hänet kokonaan, ollutkaan Jumalan
määräämä rangaistus, joka olisi voinut kohdata häntä yhtä
jumalallisin oikeuksin kuin jotakin hänen naapurimaankin, vaan
jonkun yllyttävän konnan harkittu kostonhimoinen teko. Ja kiroillen
mumisi Bideskuty’n kreivi hänen nimensä, jota hän luuli
verivihollisekseen ja jota hän tyhmässä ylpeydessään oli vain
muutamia tunteja sitten niin syvästi loukannut.

Bideskuty ei tuntenut ihmisluonnetta ollenkaan. Hänen huoleton

elämänsä ja suunnaton sukuylpeytensä estivät häntä tutkimasta
naapuriensa luonteitten ja tunteitten avonaista kirjaa, joka on
kaikkien sitä haluavien lukijain saatavissa. Hänelle oli Keményn
András, olipa hän sitten rikas tahi köyhä, sivistynyt tahi sivistymätön,
aina vain tuo sama alhaissäätyinen talonpoika ja noiden orjien
jälkeläinen, jotka olivat olleet hänen omien esi-isiensä omaisuutta.
Hänestä olivat tällaiset alhaiset teot, joista hän nyt syytti Andrásta,
alhaisen suvun välttämättömiä ilmaisukeinoja. Hänen mielestään
eivät muut voineet olla jaloja kuin ne, jotka polveutuivat vanhoista
kuuluisista suvuista. Seisoessaan siinä yksinään, lähetettyään sanan
kaikille suunnille, että läheisyydessä asuvat talonpojat tulisivat
auttamaan häntä ja suojelemaan hänen hevosiaan ja rakennuksiaan,
koska pellot näyttivät auttamattomasti tuhoutuvan, kiihoitti hän
mielensä hillittömään raivoon kaikkia alhaissäätyisiä konnia kohtaan,
jotka uskaltavat kohottaa kätensä heidän herraansa vastaan.

Hänen vaimonsa ja tyttärensä koettivat turhaan rauhoittaa häntä.

Hän oli kuin joku häkkiin joutunut villipeto, eikä hän kiinnittänyt
huomiota ollenkaan vieraihinsa, jotka olivat kokoutuneet hänen
ympärilleen ollen innokkaita auttamaan, kun he vain olisivat saaneet
selville, missä tuota apua olisi parhaiten tarvittu. Hän ei halunnut
kuunnella muuta kuin omaa raivoaan, eikä puhua kenellekään, vaan
ainoastaan kiroilla luulemaansa vihollista. Ja naamioitujen
hullunkurinen ratsasjoukkue kokoutui siihen hänen ympärilleen
haavellisiin ryhmiin, kuten taisteluun valmis sotajoukko, joka on vielä
järjestymätön ja johtajaa vailla. Naiset unhottivat miespukimensa ja
lisäsivät yleistä sekasortoa itkullaan, pelollaan, levottomilla
kysymyksillään ja äänekkäillä vaikeroivilla rukouksillaan.

»Herra kreivi», sanoi joku äkkiä aivan Bideskuty’n vieressä,

»meidän on järjestettävä niin pian kuin suinkin vesiketju lähimmmältä
kaivolta tuonne talleihin. Jokainen lentävä kipinä voi sytyttää ne nyt,
eivätkä niissä olevat hevosraukat pääse pustalle tulen vuoksi. Ne on
pelastettava mihin hintaan hyvänsä».
 Keményn András oli saapunut siihen jalorotuisella tammallaan,
jonka vapisevaa kaulaa hän tyynesti taputteli puhuessaan.

»Olisin tullut tänne jo ennemmin», lisäsi hän, »ellei tuli olisi

katkaissut Kisfaluunkin johtavaa tietä».

Kuullessaan tuon äänen pyörähti Bideskuty kuin kauan häkissä

ollut villipeto, joka lopultakin pääsee saalinsa kimppuun. Hänen
huulensa vapisivat suonenvedon tapaisesti hänen tapaillessaan
sanoja ja hänen raivon kalvistuttamat kasvonsa näyttivät melkein
vihaisilta synkän tulen valaistessa niitä. Mutta talonpoika mykistytti
sanat hänen suuhunsa viittaamalla tyynesti talleihin.

»Tehtyämme sen voimme uudistaa riitamme», sanoi hän. »Nyt on

teidän vain käskettävä kaikkia halukkaita seuraamaan minua».

Ja iloisten sanojen rohkaisema tamma läksi jälleen nopeasti

laukkaamaan sinne, jossa tuli levisi nopeimmin. Kukaan ei kaivannut
toista käskyä, ja kun András läksi ratsastamaan, seurasi koko
eriskummainen ratsasjoukkue häntä iloisesti huutaen.

Bideskuty katsoi heidän jälkeensä hämmästyen ja synkistyen, ja

tarkasteli vihaisin ilmein aivan sanatonna tuota voimakasta,
jalorotuisella tammallaan täyttä laukkaa ratsastavaa miestä, jonka
rohkaisevat huudot kaikuivat kovemmin kuin pelästyneitten ihmisten
ja eläinten karjahtelut ja säikähtyneitten laumojen pakokauhun
aiheuttama meteli; ja vaistomaisesti Bideskuty’kin tunsi tuon
rauhoittavan vaikutuksen, joka Andráksesta säteili jokaiseen
ihmiseen, joka hänet tunsi. Hän lopetti mumisevat kirouksensa, kun
toivonsäde rupesi valaisemaan hänen sydäntään. Hänen onnistui
suudella rohkaisevasti vaimoaan ja tytärtään, ja kuunnella tyynesti
niiden vieraiden lohdutuksia, jotka olivat joko liian vanhoja tahi liian
hitaita auttamaan.

Hän katseli innokkaasti Andráksen johtamia sammuttajia, jotka

näkyivät selvästi taivasta vasten. Hän näki heidän kiipeävän tallien
olkikatoille ja muodostavan vesiketjun tikapuita pitkin maahan ja
sitten rakennusten seinien vieritse ensimmäiselle kaivolle.
Sangollinen vettä sangollisen jälkeen kulki kädestä käteen ja
kaadettiin kuivalle katolle, etteivät lentävät kipinät sitä sytyttäisi.
Epäselvästi kuuli hän heidän kiihtyneet huutonsa, kun he vuorottain
tekivät saman jokaiselle rakennukselle, juosten tikapuita ylös ja alas,
ja näyttäen hyvin kummallisilta leveine musliinihihoineen ja liehuvine
nauharuusuineen noissa puoleksi miehisissä ja puoleksi naisellisissa
puvuissaan. He näyttivät tekevän työnsä hyvin tuon miehen johdolla,
joka kaukaa katsovasta Bideskuty’sta näytti olevan kaikkialla yhtä
aikaa, jota hän sydämessään oli kiroillut ja luullut verivihollisekseen,
ja jota hän rohkeasti syytti tämän raukkamaisen teon
toimeenpanijaksi.

»Kuka tuo mies on, Gyuri»? kysyi kreivi Kantássy, joka myöskin oli
katsellut talonpoikaa jonkun aikaa ja ihaillut aito unkarilaisen tapaan
tuota hyvän hevosen selässä olevaa mainiota ratsastajaa.

»Keményn András, tuo rikas maanviljelijä Kisfalusta».

»Näkyy olevan rohkea ja tarmokas mies, Gyuri. Olen varma, että

hän ja nuoret ystävämme pelastavat nuo tallit ja niissä olevat
hevoset, ja pysähdyttävät sitäpaitsi tehokkaasti liekkien etenemisen
tuohon suuntaan».

»Luuletko kenenkään voivan pelastaa päärakennusta?» kysyi

kreivitär peloissaan.
 Kantássy katsoi vakavasti sinnepäin. Tilanne näytti todellakin
toivottomalta. Kuiva tasanko oli tehokkaasti estänyt tulen leviämisen
etelään ja itään päin, mutta pohjoisessa ja lännessä ei näyttänyt
olevan mitään, joka olisi voinut estää tulen leviämistä niinkin kauaksi
kuin Bideskuty’n asuinrakennuksiin. Se muodosti jo suuren
puoliympyrän, joka näytti joka hetki olevan sulkeutumaisillaan
onnettoman kreivin viimeisenkin omaisuuden ympärille.

Oli selvä, että tarvittiin paljon uhrautuvaisia miehiä täydentämään

viimeistä merkityksellistä pelastustyötä, asuinrakennusten ja
suurempien tallien suojelemiseksi tulelta.

»En voi ymmärtää», sanoi vanha Palotay, »missä nuo raa'at,

toimettomat ja laiskat talonpojat viipyvät. Näyttää aivan siltä», lisäsi
hän kuiskaten, ettei Bideskuty kuulisi, »kuin he olisivat päättäneet
keskenään, etteivät he auta millään tavoin.»

Mutta Bideskuty kuuli sen kumminkin.

»He ovat suunnitelleet tämän keskenään saattaakseen minut

vararikkoon», sanoi hän toivottomasti. »Taistelu on aivan hyödytöntä,
sillä koska meitä on näin vähän, emme voi tehdä mitään».

»Jos haluat, ratsastan Arokszállakseen», sanoi kreivi Kantássy,

»katsomaan, voinko saada muutamia toimettomia mukaani»?

»Se on aivan hyödytöntä», vastasi Bideskuty, »sillä sieltä ei lähde

ketään. Olen lähettänyt hakemaan apua joka suunnalta. Näyttää siltä
kuin maa olisi niellyt jokaisen lähistöllä asuvan talonpojan, koska he
eivät tule».
 »Tuolla tulee tuo rikas talonpoikasi takaisin tänne. Kysy häneltä,
eikö hän voisi hankkia apua».

»En halua kysyä häneltä mitään», sanoi Bideskuty töykeästi.

»Mieluummin katselen, että kaikki palaa, kuin teen sen».

Hänen ystävänsä eivät ennättäneet vastata, sillä seuraavassa

silmänräpäyksessä ratsasti András heidän ohitseen huutaen
mennessään:

»Tarvitsemme enemmän miehiä, kreivi! Menen Arokszállakseen

hakemaan apua. Sillä aikaa on teidän korkeutenne toimittava niin,
että kaikki viikatteet, sirpit ja lapiot viedään noille pelloille tuolla.
Meidän on koetettava saada maissi leikatuksi, sillä muuten palavat
asuinrakennukset».

Seuraavassa hetkessä oli hän jo hävinnyt näkyvistä.

Bideskuty ei sanonut mitään, vaan läksi kuuliaisesti uhattuja

rakennuksia kohti sattumalta läheisyydessä olevien ystäviensä ja
vaimonsa ja tyttärensä kanssa. Pieni Ilonka raukka oli ollut niin
peloissaan, ettei hän ollut voinut tehdä muuta kuin painautua äitiinsä
kiinni, samoin kuin pieni kananpoikanen piiloutuu emonsa siipien
alle. Mutta nyt, kun hänen oli pakko seurata muita, uskalsi hän
katsahtaa pelokkaasti tuohon mieheen, jonka nimen hän oli kuullut
niin usein tänä muistorikkaana päivänä.

»Hän on hyvä mies, äiti», sanoi hän painokkaasti kiitollisuuden

kyynelien vuotaessa hänen silmistään. »Olin vihoissani hänelle
tänään senvuoksi, että hän oli suututtanut isän, mutta annan sen
hänelle anteeksi nyt, sillä hän on hyvin hyvä».
 »Ehkä hän koettaa hyvittää tekoaan jollakin tavoin, kultaseni»,
sanoi parantumattomasti ylpeä kreivitär. »Epäilemättä hän tietää,
että isä maksaa hänelle hyvin tästä, ja hänhän täyttää vain
velvollisuutensa. Isäsi on hänen herransa».

Bideskuty hymyili katkerasti. Hän yksinään ymmärsi vaimonsa

sanojen tietämättömän ivan.
XV

HYVITYS.

Sillä aikaa oli András melkein jo saapunut kylään. Hän tiesi yhtä
hyvin kuin kreivikin, että illan hävitys oli ihmisten eikä Jumalan
toimeenpanema, ja aavisti, että noissa taloissa asuvat taikauskoiset
säikähtyneet raukat olivat tehneet tuo raukkamaisen teon ja
aiheuttaneet rikollisessa hulluudessaan tuon peloittavan
onnettomuuden, jonka estämisestä he nyt äreästi ja uhmaavasti
kokonaan kieltäytyivät.

Kylä näytti ensin omituisesti autiolta. Ainoan valtatien oikealla ja

vasemmalla puolella olevat pienet olkikattoiset talot olivat pimeät ja
hylätyn näköiset, ja ravintolakin näytti tyhjältä, sillä sen
puoliavoimista ovista ei kuulunut ainoatakaan ääntä. András hyppäsi
hevosensa selästä ja talutti sitä tietä pitkin pappilaan päin, sillä hän
toivoi saavansa isä Ambrosiuksen avukseen taivuttamaan
vastahakoisia talonpoikia. Hän ihmetteli sisimmässään, mistä se
johtui, ettei hän ollut kohdannut tuota ystävällistä vanhaa pappia
matkalla tulipalopaikalle ristineen ja sakramentteineen rukoilemaan
Jumalaa lopettamaan oikeutetun tuomionsa toimeenpanon.
 Seuraavassa silmänräpäyksessä sai hän kumminkin selityksen
siihen, sillä saavuttuaan pappilaan huomasi hän suuren miesjoukon
ympäröineen sen kirjaimellisesti kokonaan. Toiset istuivat ja toiset
seisoivat, toiset tupakoivat vaitiollen äreännäköisinä ja toiset
keskustelivat vilkkaasti katsoessaan taivaanrannalta näkyvää
loimua.

Oli melko pimeä, sillä katuvalaistus ei ollut vielä tullut käytäntöön

Unkarin tasangoilla olevissa kylissä. Senvuoksi voi Andráskin
ainoastaan epäselvästi erottaa tämän tyytymättömien joukon ja
ymmärtää heidän tarkoituksensa, joka oli koonnut heidät kaikki isä
Ambrosiuksen asunnon edustalle. Sillä vaikka hän ei voinut
nähdäkään vanhaa pappia, kuuli hän kumminkin hänen äänensä,
kun hän puhui nähtävästi jostakin pappilan ikkunasta vakavasti
huomauttaen, saarnaten, varoittaen, toruen ja silloin tällöin kiihkeästi
pyytäen saadakseen mennä rukoilemaan kreivin puolesta, joka oli
joutunut niin suureen hätään. Hän uhkasi kieltää jokaiselta
synninpäästön ja lupasi julistaa pannaan koko kylän, ellei hän saanut
mennä täyttämään papillista velvollisuuttaan.

Kaikki jatkoivat kumminkin äreästi tupakoimistaan kuuntelematta

tuota ystävällistä ääntä, joka aina ennen oli valanut henkistä lohtua
heidän mieliinsä. He pysyivät itsepäisesti kuuroina kaikille rukouksille
päättäen jatkaa rikollista hulluuttaan julman päämääränsä
saavuttamiseksi.

»Älkää puhuko heille enää mitään, isä», sanoi äkkiä muudan ääni
pimeydestä. »He eivät ansaitse, että teidän ystävälliset silmänne
katselevat heidän ilkeitä kasvojaan sekuntiakaan enää».

András astui tyynesti heidän joukkoonsa, ja hänen tavallisesti niin

iloiset silmänsä katsoivat nyt halveksivasti ja vihaisesti noihin
miehiin, jotka olivat vaistomaisesti kääntyneet tuntiessaan ystävänsä
äänen.

»András!» huudahtivat kaikki hämmästyneinä.

»Olkaa vaiti»! sanoi hän ratkaisevasti, »sillä nimeni on liian hyvä

teidän lausuttavaksenne. Se on vielä kunniallisen miehen nimi, joka
voi likautua konnien suussa».

Seurasi painostava hiljaisuus. Miehet katselivat hämmästyneinä

toisiinsa otaksuen suosikkinsa tulleen hulluksi, sillä he eivät olleet
milloinkaan kuulleet hänen puhuvan näin.

»Konna on ilkeä sana, nuori mies», sanoi vanha Vas Berczi

uhkaavasti lähestyessään Andrásta.

»Niin onkin, mies, mutta ei puoleksikaan niin ilkeä kuin tuo synkkä
ja murhaava teko, jonka teidän rikolliset kätenne ovat panneet
toimeen tänä iltana. Peräytykää heti»! lisäsi hän, kun pari
talonpoikaa lähimmästä ryhmästä aikoi lähestyä häntä. »Kiellän teitä
puhumasta minulle, lähestymästä minua ja laskemasta kättänne
Csillagin lautasille, sillä teidän saastainen kosketuksenne voi sen
tappaa».

»Hän on tullut hulluksi», kuiskailivat miehet toisilleen. »Mitä hän

mahtanee tarkoittaakaan»? kysyi joku sitten, mutta kaikki peräytyivät
eikä kukaan uskaltanut puhua hänelle sanaakaan. Muutamat
katselivat pelästyneinä ruskeita kouriaan, joiden kosketus Andráksen
sanojen mukaan oli saastainen ja tappava.

»András!» kuului isä Ambrosiuksen rukoileva ääni pimeästä,

»sinähän voit ennen vaikuttaa heihin. Puhu nyt heille, poikani, ja