Language Feeling and the Brain The

Evocative Vector 1st Edition Daniel

Shanahan
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/language-feeling-and-the-brain-the-evocative-vector-
1st-edition-daniel-shanahan/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

StarWords The Celestial Roots of Modern Language Daniel

Kunth

https://textbookfull.com/product/starwords-the-celestial-roots-
of-modern-language-daniel-kunth/

Feeling It Language Race and Affect in Latinx Youth

Learning Mary Bucholtz

https://textbookfull.com/product/feeling-it-language-race-and-
affect-in-latinx-youth-learning-mary-bucholtz/

Language in Our Brain 1st Edition Angela D. Friederici

https://textbookfull.com/product/language-in-our-brain-1st-
edition-angela-d-friederici/

Handbook of the Life Course: Volume II 1st Edition

Michael J. Shanahan

https://textbookfull.com/product/handbook-of-the-life-course-
volume-ii-1st-edition-michael-j-shanahan/
Atlas of Postsurgical Neuroradiology Imaging of the
Brain Spine Head and Neck 2nd Edition Daniel Thomas
Ginat

https://textbookfull.com/product/atlas-of-postsurgical-
neuroradiology-imaging-of-the-brain-spine-head-and-neck-2nd-
edition-daniel-thomas-ginat/

AP Spanish Language and Culture Tenth Edition Daniel

Paolicchi

https://textbookfull.com/product/ap-spanish-language-and-culture-
tenth-edition-daniel-paolicchi/

Vector Variational Inequalities and Vector

Optimization: Theory and Applications 1st Edition
Qamrul Hasan Ansari

https://textbookfull.com/product/vector-variational-inequalities-
and-vector-optimization-theory-and-applications-1st-edition-
qamrul-hasan-ansari/

Feeling Lonesome: the Philosophy and Psychology of

Loneliness Mijuskovic

https://textbookfull.com/product/feeling-lonesome-the-philosophy-
and-psychology-of-loneliness-mijuskovic/

Embeddings in Natural Language Processing Theory and

Advances in Vector Representations of Meaning 1st
Edition Mohammad Taher Pilehvar

https://textbookfull.com/product/embeddings-in-natural-language-
processing-theory-and-advances-in-vector-representations-of-
meaning-1st-edition-mohammad-taher-pilehvar/
 This Page
Intentionally
Left Blank

www.Transactionpub.com
Transaction Publishers
New Brunswick (U.S.A.) and London (U.K.)
Copyright © 2008 by Transaction Publishers, New Brunswick, New Jersey.
All rights reserved under International and Pan-American Copyright Conven-
tions. No part of this book may be reproduced or transmitted in any form or by
any means, electronic or mechanical, including photocopy, recording, or any
information storage and retrieval system, without prior permission in writing
from the publisher. All inquiries should be addressed to Transaction Publish-
ers, Rutgers—The State University, 35 Berrue Circle, Piscataway, New Jersey
08854-8042. www.transactionpub.com

This book is printed on acid-free paper that meets the American National
Standard for Permanence of Paper for Printed Library Materials.

Library of Congress Catalog Number: 2006044497

ISBN: 978-1-4128-0934-4
Printed in the United States of America

Library of Congress Cataloging-in-Publication Data

Shanahan, Daniel.
Language, feeling, and the brain : the evocative vector / Dan Shanahan.
p. cm.
Includes bibliographical references and index.
ISBN 978-1-4128-0934-4 (E-Book)
1. Language and languages. 2. Emotions. 3. Language and languages—
Origin. 4. Myth. 5. Culture. I. Title.

P107.S53 2007
401’.9—dc22
2006044497
 For Gabriel and Marc,
whose adventures in language
have always moved in me the deepest feeling
 This Page
Intentionally
Left Blank

www.Transactionpub.com
 Contents 7

Contents

Preface ix
Introduction 1
1. Two Theories of the Emergence of Language 15
2. Affect, Emotions, and Feeling 29
3. Embodied Language 45
4. Language, Catharsis, and Action 67
5. Symbol, Syntax, and Meaning 93
6. Apprehending Through Gesture 113
7. On the Emotional Origins of Language 135
8. Metaphor 157
9. Narrative and Myth 177
10. Myth and Culture 193
11. Language, Literature, and Culture 207
Conclusion: Language Embodied 221
Bibliography 229
Subject Index 237
Name Index 245
 This Page
Intentionally
Left Blank

www.Transactionpub.com
 Preface

This book had its genesis in the 1980s, during the years I spent on the
faculty of the Monterey Institute of International Studies. It was there I
first encountered a divergence of opinion about language that was to lead
me to believe that an area of language study had been ignored during
the heady days of the Cognitive Revolution, when our notions about the
mind were so dramatically transformed.
The essence of the divergence I found among my colleagues at the
Institute lay in their attitudes towards teaching foreign language. One
group—mostly classically trained Europeans—saw culture,1 particularly
in the great works of literature produced by a target culture, as the sine
qua non of their language teaching philosophy. The other group—mostly
younger colleagues trained in the relatively new methods of the then-
expanding discipline of Teaching of English as a Second Language—es-
poused a more systematic approach to curriculum design, one based
on cognitive research into the nature teaching, learning, and language
done since the end of World War II. What was curious—and, for me,
deeply frustrating—about this divergence was an inability on the part
of most of those on either side of the fence dividing the two groups to
see their views as complementary. In most meetings and discussions,
the remarks made and the attitudes expressed were largely adversarial,
sometimes heatedly so.
As fate would have it, the new, more systematic approach to teaching
language was the rising star of the time, and the older, more classically-
oriented approach in its sunset years, guaranteeing that the younger
colleagues would have the greater influence on the development of the
curriculum. But feeling strong allegiance to arguments put forward on
both sides, I felt that either/or attitudes were not only unnecessary, they
ignored the fact that the dialectic between the two views represented a
great opportunity for bringing together two powerful features of language
in the service of the language learner. Moreover, it quickly became appar-
ent to me that, at the time, comparatively little systematic investigation

ix
x Language, Feeling, and the Brain

had been done into the power of culture and literature to invigorate the
language learning experience. While there was a veritable explosion tak-
ing place in research into the cognitive side of language learning, such
things as emotion, if considered at all, were largely consigned either to
generalities about learner motivation or to resistance to language learn-
ing—the “affective filter.” And that imbalance in our knowledge about
language learning led me to realize that the very good work that had been
done in the entire field of language theory since World War II was rather
lopsided. And thus to the fifteen year investigation that has produced this
book, which moves far beyond the questions I was putting to myself in
those early days, but that remains motivated by them all the same.
There are many who contributed to the high learning curve I experi-
enced in those fifteen years, and first among them must come Karl Pri-
bram, whose support for my work during our quarter-century relationship
has been unflagging and always profoundly appreciated. Close behind
ˇ ˇ Juraj Hvorecky, Alessandro Duranti,
come those, like Nenad Miscevic,
Mark Turner, Richard Kern, and Richard Yarborough, who provided
support for this project, sometimes almost on a daily basis.
But thanks must also go to the many who contributed, as colleagues
and friends, to my understanding of language and mind: Peter Shaw,
Paula Moddel, Jane Atkins, and Glenn Fisher at the Institute; Wally
Lambert, Fred Genesee, Tony Clark, Claire Kramsch, Jim Tollefson,
Rafael Ramirez, and Marilyn Garcia—to name only those who cut the
highest profile in helping my understanding evolve. And thanks as well
to others who commented on various parts of the manuscript itself,
John Schumann, Antonio Damasio, and Merlin Donald among them,
and to Pascale Paquet for help in preparing a skeletal version of the
manuscript early on, and to Ond ej Beran, who prepared the index in
the final stages.
I must also acknowledge the help of Project A funds of the Ecole
des hautes etudes commercials for supporting the first stages of my
research, and the Grant Agency of the Czech Republic (GACR) ˇ for the
very generous grant (Grant Number 406/04/1307) that allowed me to
pull all the pieces of the puzzle together. Thanks as well go to Irving
Louis Horowitz and Transaction Publishers for having found sufficient
merit in the manuscript to publish it, and to Jan Sokol and Ivan Havel
for having helped provide an intellectual environment in which I could
bring the work to completion. And finally, special thanks to others who,
in more indirect ways, provided their help in the sometimes difficult
 Preface xi

circumstances that accompanied pursuit of the project: Delphine Barbier,

Tom Bishop, Pavel Mohr, et l’équipe du Café Mirabeau, qui a m’accueilli
comme une membre de la famille pendant ma “periode d’isolation.”

Selections trom Mind.’ An Essay on Human Feeling, vol. 2 (pp. 122,

123, 269, 274,294,295,296,298,300,301) by Susanne K. Langer, Copy-
right 1973 by the Johns Hopkins University Press, are reprinted with
the permission of Johns Hopkins University Press.

Note
1. Whether one should use the word Culture, culture, or “culture” in this context is
the subject of Shanahan (1998).
 This Page
Intentionally
Left Blank

www.Transactionpub.com
 Introduction
Suck was a queer word…the sound was ugly…when
[the water] had all gone down…the hole in the
basin had made a sound like that: suck.

The “speaker” of these phrases is James Joyce’s Stephen Dedalus,

consummate wordsmith and lover of language, for whom “kiss” is the
“tiny little noise” made when his mother “put her lips on his cheek”
and for whom the word “wine” is “beautiful.” That Stephen—and, most
would agree, Joyce himself—finds words “ugly” and “beautiful” is
both predictable and unremarkable, except in one respect. The fact that
one of the most gifted writers in the English language attributes these
qualities to words—to the “word in itself,” rather than the meaning it
conveys—suggests a contradiction of the conventional wisdom that has
dominated our thinking about language in the last half century. For that
thinking has itself been heavily influenced by the dramatic increase in our
understanding of cognition characteristic of the Cognitive Revolution,
and as a consequence we have tended to think of language along largely
cognitive lines, examining the ways in which it reflects and is influenced
by human modes of thinking. And Stephen/Joyce’s response to these
words obviously goes well beyond those familiar cognitive lines.
True, it may be possible to look at Stephen Dedalus’ reaction to words
as “ugly” and “beautiful” as revealing particular habits of cognition. But
one cannot deny that reactions such as his are at least as reflective of
feeling. The ugliness of “suck” is almost a visceral response that, while
it has aesthetic elements included in it, is powerfully influenced by
what we commonly call “emotions.” So too Stephen’s characterization
of “wine” as a “beautiful” word. And one needn’t stop there: “Aroha”
and “laska” might easily be characterized as “soft,” even “affectionate,”
words independent of whether the hearer knows they share the same
meaning with “love” and “amour,” and such characterizations would
be, like Stephen’s characterizations of “ugly” and “wine,” responses of
feeling rather than cognition.1

1
2 Language, Feeling, and the Brain

The fact that we may respond to words in ways that go beyond their
cognitive functions as carriers of literal meaning is hardly a new one,
nor is it particularly earthshaking. Well before the advent of the written
word, oral wordsmiths used the music of words and the feelings provoked
by that music to give power to their chants, their spells, their poems,
and their oratory, and we have been doing the same ever since. We are
not moved by the information contained in Antony’s repeated, “Brutus
is an honorable man,” but by the feelings evoked by the irony and the
repetitive technique. Nor do we laugh at the information contained in the
commercial narrative of the man who has fulfilled a lifelong ambition of
becoming a poet merely by drinking a name brand soft drink:
Now I rhyme all the time
See what I mean? It comes out keen!
If I don’t stop, I think I’ll pop…

In each of these situations, and countless others like them, the impact
of language on listeners, and on readers as well, goes beyond the cogni-
tive and includes some element of feeling. We know this instinctively
about language. However, the more formal kinds of understanding we
have developed in the last half-century and more largely ignore the fact
that feelings inform language as much as the cognitive features that have
come to dominate our study of it.
In his masterful The Mind’s New Science: A History of the Cogni-
tive Revolution, Howard Gardner (1987) points out that the history of
linguistics in the second half of the twentieth century has been irrevo-
cably bound up with the cognitive revolution that has swept such other
disciplines as psychology, anthropology, and philosophy during the same
period. In no small degree, Gardner says, we have Noam Chomsky and
the revolution in linguistic thinking he helped introduce to thank for that
fact. While such figures as Saussure, Pierce, Jakobson, Sapir, and others
can be ranked as among the earliest truly modern linguists, Chomsky
was responsible for delineating the “paradigm shift” that would set the
agenda for linguistics in the post-World War II period.
As Gardner puts it,

Chomsky took issue with the view that the methodological burden of linguistics is the
elaboration of techniques for discovering and classing linguistic elements, and that
grammars are inventories of these elements and classes. Instead, he saw grammar as a
theory of the sentences of the language; and he saw the major methodological problem
as the construction of a general theory of linguistic structure in which the properties
of grammars…are studied in an abstract way. (194; italics in the original)
 Introduction 3

This emphasis on theory and abstraction is one of the features of

Chomsky’s work that, in Gardner’s view, links it to the cognitive revolu-
tion taking place in the postwar period. That revolution involved, again
in Gardner’s words, “a contemporary, empirically-based effort to answer
long-standing epistemological questions—particularly those concerned
with the nature of knowledge, its components, its sources, its develop-
ment, and its deployment.” (1987:6) Postwar linguistics and its emphasis
on the theoretical and abstract features of language fall neatly within
the boundaries Gardner describes for the cognitive revolution precisely
because that emphasis provoked a thorough preoccupation with language
as a form of knowing that reveals cognitive structures in the human spe-
cies. Whether one is dealing with theoretical questions of Chomskyan
“surface structure” versus “deep structure,”2 or, in such sub-disciplines
of applied linguistics as second language acquisition, Stephen Krashen’s
“input hypothesis,”3 the fundamental questions underlying theory and
practice alike have to do with mental representations, the structures
which contain them, and the picture both give us of the workings of the
human mind.
The criticisms, the convolutions, the controversies, and the restate-
ments produced by Chomsky and his theories are both myriad and
profoundly fertile—and far too complex to be summarized here.4
However, the fact that the Chomskyan paradigm shift has placed mod-
ern linguistics squarely in the middle of the cognitive revolution is
inescapable. Moreover, that fact provides a key to understanding other
features of contemporary linguistics that go hand in hand with its status
as a founding participant in that revolution. Gardner says, for instance,
that among the common characteristics of disciplines that make up the
cognitive revolution are a “faith that central to any understanding of the
human mind is the electronic computer,” as well as a belief “that much
is to be gained from interdisciplinary studies.” (1985:6) While it may be
that linguistics has more influence over studies in artificial intelligence
than the other way round, the cross-referencing between the two is not
insignificant5 and the common ground increasingly occupied by linguis-
tics, anthropology, psychology, and AI is testimony to the fact that the
interdisciplinary element has played an increasingly forceful role in the
development of contemporary linguistic theory.
Naturally, this interdisciplinary bias can be expected to produce valu-
able cross-fertilization of the best kind among these disciplines, and
Gardner provides numerous examples of this cooperative, and at times
4 Language, Feeling, and the Brain

collegially competitive, approach, all-too-rare in contemporary scholar-

ship. However, the ongoing interdisciplinary conversation, if one may
call it that, between like-minded researchers and theorists exists in part
because each in his or her own way, “speaks a common language,” that
is, operates on the basis of common assumptions about what is and is not
important, valid, and worth investigation. And Gardner points to one of
those assumptions as central to the cognitive enterprise when he cites

the deliberate decision to de-emphasize certain factors which may be important

for cognitive functioning but whose inclusion at this point would unnecessarily
complicate the cognitive-scientific enterprise. These factors include the influence of
affective factors or emotions… (6)

Exclusion of complicating features of a subject of study is no vice: It

is part and parcel of what constitutes scientific selectivity—the refining
of our focus on what can be identified and studied, leaving for later what
cannot. However, the failure to allow for the shortcomings that may be
built into one’s study when such exclusion takes place can be a problem,
particularly if the pared-down version of one’s subject of study begins to
establish itself as a definitive, rather than selective, picture of reality.
In Acts of Meaning, Jerome Bruner (1990), arguably as much a found-
ing father of the cognitive revolution as Chomsky, suggests that such a
conceptual hegemony has, indeed, taken over and diverted the revolution
from its original goals. Bruner remarks that

what I and my friends thought the revolution was about back there in the late
1950s…was…an all-out effort to establish meaning as the central concept of psychol-
ogy…to discover and to describe formally the meanings that human beings created
out of their encounters with the world, and then to propose hypotheses about what
meaning-making processes were implicated. (2)

Bruner does not provide a clear and concise definition of what he

intends by the word “meaning,” but that intention becomes clear in his
remark that the cognitive revolution has been “technicalized” by its
success (1)—and particularly by its shift from concern with meaning to
“information.” For Bruner, information processing is content-blind; that
is, one codes information, stores it, manipulates it, and recalls it without
“respect to whether what is stored is words from Shakespeare’s sonnets
or numbers from a random table.” (4) Thus information processing

precludes such ill-formed questions as “How is the world organized in the mind of a
Muslim fundamentalist?” or “How does the concept of Self differ in Homeric Greece
and in the postindustrial world?” And it favors questions like “What is the optimum
 Introduction 5

strategy for providing control information to an operator to ensure that a vehicle will
be kept in a predetermined orbit?” (5)

There are, no doubt, those who would become immediately uncom-

fortable with Bruner’s criticism on the grounds that the introduction of
such things as “world view” brings with it a measure of subjectivity that
would undermine the empirical aspect of the cognitive revolution project
set forth in Gardner’s characterization above. Moreover, one might argue
that Bruner’s (and his friends’) notion of what the cognitive revolution
was about “back there in the late 1950s” was one that was particular
to their limited perspective, outdated by later advances in such things
as neuropsychology and AI, or that it was simply a “subjective” view
unsupportable with evidence from the historical perspective. In certain
respects, such objections constitute meta-versions of the complex contro-
versies surrounding Chomsky and can even less fully be dealt with here.
However, it can be said that 1) Bruner’s characterization of the path taken
by the cognitive revolution, toward information-based rather than meaning-
based theories, is fair and accurate; that 2) the shift away from “meaning”
toward “information” has constituted the establishing of a limited view
of reality as a definitive, at times even hegemonic, view; and that 3) re-
search of the last ten years has suggested that it is time to recognize the
limits imposed by that view and broaden the picture to include aspects
of human experience previously excluded for practical reasons.
In Bruner’s opinion, one key step in broadening our picture of hu-
man cognitive functioning is the inclusion of cultural aspects of cogni-
tion—“the emergence of shared symbolic systems, of traditionalized
ways of living and working together.” (11) Bruner sees the subjective
element of cultural meaning as the chief obstacle to including it within the
domain of cognitive study, most especially the extent to which focus on
subjective elements may allow relativism to creep into the endeavor and
render all our findings irrelevant. In response, he says that no perspective
can claim true objectivity, that anyone who comes to the endeavor of
cognitive study does so with value-laden presuppositions:
[K]nowledge is “right” or “wrong” in light of the perspective we have chosen to
assume. Rights and wrongs of this kind—however well we can test them—do not
sum to absolute truths and falsities. The best we can hope for is that we be aware of
our own perspective and those of others when we make our claims of “rightness”
and wrongness.” (25)

This awareness of our own perspective and those of others, Bruner says, will not
lead to an “anything goes” philosophy but “to an unpacking of presuppositions, the
better to explore one’s commitments.” (27)
6 Language, Feeling, and the Brain

Bruner’s critique is a valuable one, and his insistence that culture must
be included in the study of human cognitive experience is entirely valid.
However, the rationale he presents is at least somewhat incomplete. While
one can easily agree that a systematic examination of how “people and
cultures…are governed by shared meanings and values” (20) will get
us beyond the narrow view of what constitutes “meaning,” the question
of subjectivity is a more complex one than can be addressed by mere
comparative study of such things as cultural values. The fact that cultural
“unpacking of presuppositions” allows us to better understand our own
is a comforting—and true—insight into the value of the endeavor Bruner
proposes. However, while it broaches fundamentally important moral
questions about how we see ourselves and others, it makes something of
an end run around more fundamental questions about “the nature of the
beast.” That is to say, if the introduction of cultural aspects of cognition
into the discussion challenge premises upon which the discussion has
been held up until now, we must go beyond merely addressing concerns
about the moral consequences of that challenge and ask whether or not
the premises themselves must be adjusted to fit the expanding picture
we aim to encompass with our investigations.
This returns us to “the de-emphasis on affective factors or emotions”
cited by Gardner above as one of the five hallmarks of study in the cogni-
tive sciences. In fact, Gardner’s remark is probably an understatement
of the true nature of cognitive study. His own very comprehensive and
thorough work is remarkable for the fact that it shows no index entry for
“emotions,” “affect,” or “feelings.” Nor is his book unique. Bruner him-
self includes only one set of substantive remarks about affect, referring
to Bartlett’s study of memory in the thirties and his contention that recall
is “loaded” with affect, which helps to schematize memory.6 Moreover,
Bruner raises Bartlett’s findings only to comment that they must be seen
in an interpersonal or intercultural context; the influence of affect itself
on the structure of cognitive experience is not considered.
Neither Bruner nor Gardner is to be faulted for their “omission.” Ques-
tions of emotion or affect, while they have begun to receive considerably
more attention in the last decade, have not been integrated into the larger
project of “the mind’s new science.” As Gardner’s remarks suggest,
emotion and affect are often only mentioned in passing. More frequently
they are relegated to other domains, if only rhetorically, with the implicit
suggestion that work in this area is the concern of another discipline.7
Unfortunately, the domination of what Bruner calls the “technicalized”
 Introduction 7

approach within cognitive study, and the ascension of cognitive study

as the domain for relevant discussion about the human mind, has lain at
the heart of the exclusion of affect and emotion from the discussion of
cognitive faculties. Though the only thing deliberate about this exclusion
may be the desire to eliminate “unnecessary complication” of the cogni-
tive-scientific enterprise, it must be said that the relative paucity of work
on affect and emotion in the first few decades after Gardner’s revolution
got itself underway suggests a growing bias against dealing with emo-
tions, a bias that must be challenged if Bruner’s project of uncovering
the bases for “meaning-making processes” is to be realized.
Science is meant to be a dispassionate enterprise, free of the emotional
factors that kept humankind “in the dark” before the rise of the scien-
tific method; thus it would be natural to find, as one does, a tendency
to gravitate towards studying aspects of the human experience that are
closer to the rational faculties that have provoked scientific study in the
first place. Moreover, science is highly—some would hope entirely—ra-
tionalistic, and if its enterprise is laced with a sense of “mission,” as
has always been the case, then it is only natural that it would pursue an
agenda that deepens our understanding of cognitive faculties, even if in
so doing it limits the completeness of the picture it gives us. But, hap-
pily, elements of a more complete picture have begun to emerge even
from within the “camp” that Bruner sees as having so given itself over
to being “technicalized.”
While “emotions are the heart and soul of human life,” as one contem-
porary textbook in psychology puts it, “it is curious that the field…didn’t
pay more attention to [them] until relatively recently.” (Wade and Tavris,
1993:312-313) In fact, psychology has dealt with emotions for many
years,8 but their study has largely been relegated to theories of personal-
ity such as psychoanalysis, or to social psychology. Extensive “hard”
research on emotions of the kind one associates with the cognitive revolu-
tion has been a long time coming. Not surprisingly, when that research
did begin to come into its own, the relation of emotion to cognition took
paramount, sometimes even exclusive, importance. As K. T. Strongman
acknowledges in The Psychology of Emotion (1996), “those who have
created [theories of emotion] have given pride of place to cognition, and
in some cases have left out other aspects of emotion entirely.” (61)
Moreover, attitudes of researchers towards emotion often tend to reveal
a subtle bias against them, if only in the form of the suggestion that they
often cloud, or completely obscure, the clear vision that our cognitive
8 Language, Feeling, and the Brain

faculties make possible; “control” of emotions seems to lie at the heart

of most psychological approaches to them, whether in the area of therapy
or of hard science. Joseph LeDoux, one of those responsible for helping
to bring emotions back into the mainstream of cognitive studies, reveal
this bias in the conclusion of his The Emotional Brain (1996), when he
points out that the emotional-cognitive dyad of the human experience
is in a state of evolutionary change:

As things now stand, the amygdala has a greater influence on the cortex than the
cortex has on the amygdala, allowing emotional arousal to dominate and control
thinking…

At the same time, it is apparent that the cortical connections with the
amygdala are far greater in primates than in other mammals. This suggests
the possibility that as these connections continue to expand, the cortex
might gain more and more control over the amygdala, possibly allowing
future humans to be better able to control their emotions. (303)9
Alert himself to the problem of unfair bias against the role of emo-
tion in human experience, LeDoux’s penultimate paragraph suggests
the possibility that evolution may ultimately establish “a harmonious
integration of reason and passion,” but the remark stands largely as a
hopeful afterthought, rather than as a basis upon which we must construct
our view of the relationship between cognition and emotion.
The possibility that cognitive functions and emotional functions may
already exist in some complementary symbiosis is, however, at the core
of one of the more balanced views of the cognitive-emotional relation-
ship in human experience to appear, Antonio Damasio’s Descartes’
Error (1996). Working, like LeDoux, from the neuropsychological
work done on emotions in the last twenty-five years, Damasio argues
not only that emotions play a role in cognitive processing—an asser-
tion made, as LeDoux points out, as long ago as the early 1960s10—but
that the two exist in a tightly-integrated reciprocal relationship that, if
disturbed, causes the breakdown of cognitive processing as we know it.
Reason, Damasio argues, relies heavily on emotional cues in making its
decisions, and detachment from these cues, whether the result of neuro-
logical damage, of inadequate development of the emotions, or of some
other disturbance of the emotions’ link to judgment-making, results in a
diminished ability to function “reasonably.” In other words, Damasio’s
findings strongly suggest that what we have come to call “cognitive
processing” may better termed “cognitive-emotional processing,” or, to
 Introduction 9

return to the term introduced by Bruner, “meaning making.” Of course,

as we have seen, Bruner himself does not highlight the central role of
emotions. However, embedded in his critique of the failure of cognitive
studies to include the intersubjective side of “meaning-making” in its
picture of the human experience is the importance of emotion: Intersub-
jectivity presupposes emotional investment; for without it there is only
indifference, the equivalent of a null hypothesis for intersubjectivity.
Which brings us to the question of language. If, indeed, Damasio is
right that all cognitive processing has an equally important emotional
component, what should that tell us about language? As has been said
already, the cognitive revolution has led us to see language largely
from a cognitive perspective, both with respect to the shape language
takes from its origins in the psyche and the shape it gives to the world
around us. Emotions have not figured prominently, if at all, in our view
of the nature of language,11 which has been seen largely as a cogni-
tive construct and tool. But if we accept Bruner’s distinction between
“information processing” and “meaning processing” it becomes quite
clear that language has important features that fall outside of the for-
mer and that can be treated successfully only by a more penetrating
look at the latter. Moreover, as will be argued in chapter 3, the notion
of “meaning” must, at least with reference to language, and perhaps
beyond, take into account the emotional investment that goes into
“meaning making.”
Take, for instance, the question of symbols and the role they play in
“processing” language. In his tour de force on the origins of language,
symbol-making, and the neurological underpinnings that made both
possible, The Symbolic Species (1997), Terence Deacon provides (69-
101) a detailed account of cognitive experimentation that has revealed
how we move from indexical relationships (relatively one-to-one cor-
respondences between objects and signs) to what he calls “transitional
relationships” in which patterns of token combinations appear, to true
symbolic relationships, in which higher order, generalized relationships
begin to emerge. However, Deacon’s account of symbols is largely rooted
in the cognitive view: They are seen as cognitive constructs based on
higher order, generalized relationships.12 Absent from his discussion
is the question that would lead us into a direct encounter with the role
of emotions in both symbol-making and in language: What is it about
symbols (and language) that lend them their vitality and their “magic,”
the critical element that erupted when Helen Keller moved across the
10 Language, Feeling, and the Brain

threshold from sign to symbol in her famous encounter with the “living
word” at the well?13
Of course, in bringing up the question of the power of language to
move us, one immediately encounters two formidable objections: the
conviction that such “power” lies outside the realm of cognition, espe-
cially within the limits Gardner describes; and the even deeper underlying
suspicion—going back at least as far as Plato’s insistence that poetry be
barred from his ideal society—of the ubiquitous power of language
to sway us subjectively. But if we maintain our focus on the true
basis for language, the symbolic mode, we detect the grounds upon
which one may reevaluate the presumption that we must detach the
“persuasive” features of symbols from their cognitive features. While
it may be desirable, for the sake of clarity and precision, to distin-
guish between a “symbol” on a keyboard that is used by a chimp in
primate language studies and the scarlet letter that appears on Hester
Prynne’s cloak (not to mention Arthur Dimmesdale’s chest and in
the night sky) in Hawthorne’s romance, two things are clear: 1) Both
types of symbols represent the “higher order” generalizing functions of
which Deacon and others speak; and 2) language and symbol-making
are much more likely to have emerged in an environment similar to the
steamy atmosphere of Hawthorne’s novel than the clinical atmosphere
of a primate lab.
In short, just as it is incomplete to see the study of the human mind
as limited to the “rational”—or better, rationalizable—faculties of that
mind, so too is it incomplete to deal with language only from the perspec-
tive of its structural, cognitive features. This is not to say that the cognitive
approach is “wrong.” On the contrary, it has produced much of irreplace-
able value in our understanding of ourselves and our understanding of
the act of understanding. However, in order to produce these insights it
adopted, perhaps unavoidably, a limited perspective that excludes a whole
domain of human experience and understanding from view. Moreover,
this exclusivity seems now not to have been merely componential: that
is to say, we are not merely faced with adding a piece of the puzzle that
had previously been withheld. The reevaluation of emotions currently
underway suggests that there is an integral, reciprocal relationship be-
tween the emotional and the rational; each informs the other, interacts
with the other, and relies on the other in order to function. While divid-
ing things into two domains may have had value for understanding one
or the other, a true reevaluation must discard the polarity between the
 Introduction 11

two that has come to dominate our view of each and recognize that they
exist in intimate symbiosis with one another.
So too with language. To see the emotional as simply an “overlay” at
the level of rhetoric, prosody, or metaphor is to fail to understand that
language is, like all cognitive faculties, steeped in the emotional features
of the human experience; at the deepest level, there is the same inter-
action, influence, and reliance between the emotional and the rational
aspects of language that we are beginning to recognize in other faculties
of the mind. Language is, at bottom, as much a product of humankind’s
emotional faculties as it is a product of its rational faculties, and the
discussion that follows attempts to set out some of the parameters for
extending the reconsideration of the role of the emotions in the nature
of language itself.
A final word on the philosophical implications of cognitive studies.
Gardner suggests that philosophy has always been given the role of
agenda-setting for scientific study, and that this has been no less the case
for the cognitive revolution:

[P]hilosophers propose certain issues, empirical disciplines arise in an attempt to

answer them, and then philosophers cooperate with empirical scientists in interpret-
ing the results and in proposing new lines for work. (1986:54)

Starting with Descartes, Gardner says, modern philosophy has

struggled with the “rationalist-empiricist” question with respect to the
mind, the dialectic between those, like Descartes, who “believe that the
mind exhibits powers of reasoning which it imposes upon the world of
sensory experience,” and those, like Locke, who believe “mental pro-
cesses either reflect, or are constructed on the basis of, external sensory
impressions.” (53) Contemporarily, Gardner argues, work such as that
by Jerry Fodor has been less concerned with “which perspective ‘wins’
this debate,” than with demonstrating “the bankruptcy of the empiricist
position” (86) as embodied in behaviorism.
This is certainly an accurate characterization of the importance phi-
losophy has played in the evolution of cognitive studies. However, it goes
without saying that the cognitive revolution naturally drew on aspects of
philosophical work that complimented its own biases in favor of cogni-
tive faculties and rational functions of the mind. This being the case it
seems not only appropriate but necessary to reconsider the contribution
other veins of philosophy might make to the discussion when one begins
to include the emotional features of human experience. Unfortunately,
12 Language, Feeling, and the Brain

philosophy has been no less biased “against” emotion than psychology

in that most philosophical theory on human experience reflects either a
rationalistic approach (as opposed to the “rationalism” Gardner cites)
or a romantic reaction against it. In the former case, philosophy is seen
as the exercise of humankind’s “greatest” faculty, reason, in the service
of “higher” ends; in the latter case, the irrational is celebrated as an
antidote to the excesses of the former.14 The notion that emotion and
reason may be complementary has been put forward in one ambitious
study,15 but there is nothing by way of a “school” that proposes either the
importance of emotion, or the complementarity of reason and emotion
as a fundamental principle.
However, there is a body of work that not only includes, but even
highlights the importance of emotion and emotion-related phenomena
in its analysis of the human experience, and it is curious, though per-
haps understandable in light of the behaviorist hegemony that ruled at
the same time, that this work has gone unrecognized for the insights it
affords into symbolic “processing.” I am speaking here of the work of
Ernst Cassirer and Susanne Langer, the former perhaps best character-
ized, not by the “neo-Kantian” label often attached to him, but by his
bedrock assessment of the human species as the “symbolizing animal,”
and the latter, in my opinion, greatly undervalued with respect to the reli-
ance she place on “hard” cognitive data for the formulations put forward
in her Mind: An Essay on Human Feeling.16 Both Cassirer and Langer
made profound contributions to our understanding of symbol-making,
most especially because they take the step implied but not made explicit
in Bruner’s critique and presuppose that the making of symbols is an emo-
tion-laden activity. For Cassirer, these emotions are implicit in the role
that religion plays in culture, myth, and language; for Langer, emotions
are like molecules composed of atomic particles she calls “feelings,”
the molecules themselves being the building blocks of all other human
experience.
In that the cognitive enterprise privileges information-processing,
symbol-making, and language, and that it also embodies an interdisci-
plinary approach, I have drawn freely from both Cassirer and Langer in
what follows. It seems to me that they represent a rich line of thought
that has lain fallow for too long and that our developing understanding
of the complementarity of cognition and emotion, most especially with
respect to the way it is reflected in language, will be greatly enhanced by
a new appreciation of their work. To that end, the discussion begins with
a comparison of Cassirer’s (1946) Language and Myth—first published
 Introduction 13

in German in 1925—and Merlin Donald’s (1991) Origins of the Modern

Mind. Though published almost half a century apart, the two books are
remarkable for their close correspondences in many areas, and their
dramatic contrast in one: the role of emotion in the life of the mind.
With that contrast as a landmark, the discussion turns to an exami-
nation of contemporary research into the role of the emotions; chapter
2 examines the wealth of research that has been developed in recent
years and attempts to construct a model of the emotions that allows us
to examine how they influence language. Chapter 3 applies that model
to some basic questions about symbolic thinking, syntax, and the ways
in which we derive meaning from language, emphasizing particularly
how “reified” emotions might have, with repetition, become the basis
for symbols and symbolic representation, giving language “evocative”
foundations. Chapter 4 draws these various lines of thought into an
ordered picture of how language might have evolved from evocative
beginnings, and Chapter 5 discusses the evocative side of metaphor,
arguably the basis of all language. Chapters 6, 7, and 8 demonstrate that
the evocative vector and its influence can be traced through narrative,
cultural and literary forms which language makes possible, and the Con-
clusion suggests that appreciating the importance of that influence will
give greater balance, and in some cases perhaps fundamentally change,
our understanding of those forms.
Finally it should be said that while the ideas presented here represent
my own strong conviction that there is an entire facet of language that
has gone unappreciated and relatively unstudied for too long, we are
too early in the scheme of things to be able to organize and present the
wealth of new data in a way that would substantiate that conviction as
empirical fact. Rather, working with findings and conceptualizations that
are part of the cognitive enterprise, and complementing those with related
material from related areas, my intention has been to create a sufficiently
persuasive overview of the way in which evocative elements influences
language at its very foundations that others will be provoked to make a
more detailed reassessment of that influence. Even if that reassessment
were to produce, on reliable evidence, the reverse outcome, in the form of
a demonstration that emotion and language are not intimately connected,
I believe this discussion would have accomplished a valuable task.
Notes
1. One might also see these reactions as evidence that contradicts the conventional
wisdom about whether language is “motivated.” See below, chapter 3.
14 Language, Feeling, and the Brain

2. See Noam Chomsky, Aspects of the Theory of Syntax, Cambridge: MIT Press,
1965.
3. See The Input Hypothesis, London: Longman, 1985.
4. In addition to Gardner’s capable account, Steven Pinker provides a valuable list
of sources in The Language Instinct, New York: Penguin Books, 1994; p. 431, n.
23.
5. See the work of Joan Bresnan, cited in Gardner, p. 217.
6. Bruner’s discussion of Bartlett’s remarks on affect and memory takes place on pp.
57-9.
7. One colleague has suggested that the research upon which this mansucript draws
gives the lie to the notion that the study of emotion has been neglected. My con-
tention is that the new attention paid to emotion represents a significant departure
from previous practice, but that its fruits are still far from having been integrated
into our overall understanding of the psyche.
8. Virtually any discussion of emotions in psychology today begins with commentary
on the James-Lange theory, which dates from 1884-85. See, for instance, K. T.
Strongman’s The Psychology of Emotion, 4th ed., New York: Wiley & Sons, 1996;
pp. 8-10.
9. LeDoux is a competent and cautious scholar, and studiously avoids unfair char-
acterization of emotions. However, the popular Emotional Intelligence by Daniel
Goldman (1996), based largely on LeDoux’s work, essentially starts off from the
assumption that the natural order of things is for cognitive functions to bring emo-
tions under control.
10. Ledoux, p. 38.
11. To cite once again the domain of applied linguistics, emotions have been invoked
as obstacles to second language acquisition by Schumann (1997), and, rather ex-
ceptionally, as an important aspect of first language acquisition by Ochs (1988),
but rarely as essential to the nature of the thing that is acquired.
12. In fairness to Deacon’s very fine book, it must be said that he does include passing
references to the role of emotion, among them, “language, as the most sophisticated
symbolic system, prvoides a medium for building complex symbolic representations
of emotions.” (429)
13. See discussion below, chapter 3.
14. The range of citations one might suggest in this area is all but limitless, but such
things as Nietzsche’s Apollinian-Dionysian dialectic, Freud’s Eros and Thanatos,
and the contrast between postwar philosophers like Sartre and Camus are illustra-
tive examples.
15. See Ronald de Sousa, The Rationality of Emotion, Cambridge: MIT Press, 1987.
16. Merlin Donald, whose work is compared to that of Cassirer in chapter 1, is one of
the few cognitive scientists who lists Langer’s magnum opus in his bibliography,
though he cites only the first volume (1967); the two subsequent volumes (1972,
1982) are not mentioned.
 1

Two Theories of the Emergence of Language

If one is to establish a basis for the notion that language has inherently
affective features—that is, its emotional base is as essential to its nature
as its cognitive base—there are a myriad of possibilities that present
themselves as areas that might be investigated. One might begin, for
instance, with the rhetorical power of language and its ability to sway
those exposed to it; one might also examine (as we later will) poetic
expression and the emotive power it carries with it. However, clearly
the most firm foundation on which to build a model of how language
reveals affective features would be to examine the origins of language
itself. But several problems present themselves.
First of all, the emergence of language is shrouded in mystery. With
the emergence of writing, one has the advantage of rock carvings that
have survived the weathering of time to provide modern theoreticians with
the hardest of data; with the emergence of language, one is immediately
stymied by a medium even more fluid than the water in which John Keats
feared his name was writ. Some very good work has been done in recent
years using a variety of kinds of evidence to infer what the emergence of
language might be said to have involved,1 but the relatively new nature of
this work and the relative difficulty of testing hypotheses make the eviden-
tiary base quite fragmentary for the moment. For our purposes, perhaps
it is best to consider the question from a slightly different angle, that of
the emergence of the capacity for language, about which there has been
increasing speculation throughout the last three centuries and which has
begun more recently to enjoy an increasing body of evidence drawn from
anthropology, primate studies, and neuropsychology. If some of the early
studies, which were heavily philosophical in content, can be yoked together
with some of the more recent cross-disciplinary findings, that might provide
us with a model well-grounded both in breadth of time and of discipline.

15
16 Language, Feeling, and the Brain

Long before the Cognitive Revolution, as part of his larger attempt

to trace “the story of human mentality before the birth of that rather
abstract form of conception which we call ‘logic,’”2 Ernst Cassirer set
out to demonstrate his belief that an intimate relationship exists between
language and myth. Language and Myth (1927/46) is concerned with
the human psyche’s development of language before that psyche had
much interest in reflecting on itself and before it was capable of the
more reasoned reflection that one would find in, say, Platonic thought.3
Turning his attention first to myth, Cassirer begins by rejecting the once
common view that myth and mythical conceptions represent linguistic
“mistakes,” that myths such as the Greek belief in stones as the origin of
human beings represent nothing more than the confusion of two names
(“stones” and “men” in Greek), which are assonant. Arguing that myth
rests, not upon a mental defect, but “upon a positive power of formula-
tion and creation,” (6) Cassirer says that myth is never an attempt to
duplicate reality, let alone can it be said that confusion makes it fall
short of an imitative goal: Myth, like language, “strives to ‘express’
subjective and objective happening, the ‘inner’ and the ‘outer’ world.”
(7) To put it another way, myth and language are gestalts of perception
and expression. Moreover, in Cassirer’s view, mythical conceptualiza-
tion did not develop in Aristotelian fashion from the “inspection and
observation…of definite forms, each with its own perfectly determinate
spatial limits that give it its specific individuality”; (13) on the contrary,
“mythic conception originally grasps…one complex whole, out of which
definite characters only gradually emerge.” (13) Thus, one cannot as-
sume that either myth or language reflect an attempt on the part of the
human mind to fit objective reality into logical categories; categories
are a subsequent development. As Usener puts it, “language…causes
the multitude of casual, individual expressions to yield up one which
extends its denotation over more and more special cases, until it comes
to denote them all, and assumes the power of expressing a class concept.”
(Usener, as quoted in Cassirer; 1946: 16)
Having established his view of the basis of myth—that it is not
“defective” but “mediative” thinking, and that categorical thinking is
subsequent, not antecedent, to mythical conceptualization—Cassirer
turns to the parallels that he sees between the emergence of myth and the
emergence of language. Adopting the three phases that Usener identifies
in the evolution of divine nomenclature—the production of “momentary
deities”; the emergence of “special gods”; and the final conception of
Another random document with
no related content on Scribd:
kovemmin lapiolla nelikon kylkeen, kun oli jo kukkurapääksi sen
täyttänyt.

— Vieläkö tämä pitää pyyhkiä? kysyi hän tuttavallisesti naurussa

suin.

— Kaada säkkiisi vaan!

Torkkelista ja talonpojasta oli tullut ystävät tuossa paikassa.

Junnu meni kolmannen kerran valittamaan kauppiaalle ja kertoi,

mitenkä
Torkkeli oli häntä rääkännyt.

Mutta kauppias oli jo kyllästynyt näihin valituksiin, hän ei tahtonut

enää sekaantua Junnun ja Torkkelin rettelöihin. Sopikoot keskenään!

— Ei Junnu saa alituiseen tulla tänne kantelemaan, ei se sovi.

Minä en jouda teidän riidoissanne rähisemään, minulla on
parempaakin tekemistä.

Kauppias näytti hyvin vihaiselta, jonka tähden Junnu ei enää

uskaltanut valituksiaan jatkaa, vaan hän teki toisen päätöksen.

— Ei suinkaan sitte kauppias pane vastaan, jos minä lähden

talosta; minä tunnen kuinka Torkkeli minua vihaa.

— Junnu ei saa ruveta oikkuilemaan kuin päättömät naiset. Kaiken

vuoksipa pois! Kuka tässä sitte isännyyttä pitää?

Kauppias pani asian puoleksi leikiksi, joka tuntui Junnusta sitäkin

hyvemmältä, kun kauppias hyvin harvoin laski leikkiä.
 Junnu jäi taloon ja koetti kärsiä, koettipa vielä lepyttääkin
Torkkelia. Mutta Torkkeli oli kuin pahan hengen riivaama häntä
vastaan ja tuli sitä ilkeämmäksi, mitä enemmän nöyryyttä Junnu
hänelle osoitti. Torkkeli oli ylpeä ja kunniastaan arka eikä voinut
unhottaa Junnun kielimistä hänen päälleen. Vaikka hän oli jo melkein
aikuinen mies, kiusasi ja rääkkäsi hän Junnuparkaa pahankurisen
pojan tunnottomalla ilkeydellä.

Vihdoin päätti Junnu jyrkästi lähteä talosta, niin vaikealta kuin se

hänestä tuntuikin.

Kauppias sattui olemaan huonolla tuulella ja myönsi hänelle eron

heti; ajattelipa vielä, että pääsee viimeinkin noista kanteluista ja
riidoista rauhaan; kartanon vahteja kyllä saa vaikka mistä, vaan ei
Torkkelin laisia sukkelia puotilaisia.

Niin sai Junnu talosta matkapassit, ja hän läksi talosta hyvin

ikävällä mielellä, koska kauppias näytti niin tylyltä. Kauppiaan
suosiosta hän oli aina ollut sydämessään ylpeä ja hän oli rakastanut
ja kunnioittanut häntä yli kaikkien muiden, palvellut häntä koiran
uskollisuudella, — ja nyt ei kauppias sanonut hänelle yhtä
ystävällistä sanaa, viskasi vaan ne markat pöydälle, mitä hän oli
saapa talosta, ja odotti välinpitämättömästi, milloin hän lähtisi
huoneesta. Hän oli tullut siitä niin pelonalaiseksi, ettei uskaltanut
kättään tarjota hyvästiksi, ja hänelle oli tullut niin suuri ikävä ja
katumus, että hän olisi ollut valmis itkemään, heittäymään kauppiaan
jalkoihin ja pyytämään anteeksi, vaan kauppias oli ojentanut hänelle
kätensä ja sanonut lyhyesti ja kuivasti:

— Hyvästi!
 — Hyvästi, herra kauppias… kii-kiitoksia… Junnu oli tahtonut
kiittää monilla sanoilla ja osoittaa, kuinka paljo hän kauppiaasta piti,
vaan hän oli hätäytynyt kuin lapsi eikä osannut muuta kuin kiirehtiä
ulos niin pian kuin kerkisi.

Vietyään vähät tavaransa erään tuvan nurkkaan, jossa hän pyysi

itselleen majaa, meni hän suruissaan kävelemään satamalle, missä
laivoista ja lotjista purettiin lastia. Siellä oli kauppias Helisevänkin
laiva, jossa höyrykone parhaallaan nosti jauhosäkkejä ruomasta.
Junnu oli useasti ennen, kun aikaa sattui, mennyt tälle laivalle
säkkejä kantamaan, josta hän sai pientä sivuansiota, 25 penniä
tunnilta.

Menisikö hän nyt tuolle laivalle tarjoutumaan työhön? Ei hän voinut

mennä. Se tuntui hänestä samalta kuin jos hän olisi tarjoutunut
takaisin kartanon vahdiksi. Sitä paitse kävi Torkkeli ja kauppias usein
laivalla, ja hän olisi hävennyt heitä. Hän katseli etempää työtä
laivalla, ikään kuin laiva olisi ennen ollut hänen, vaan hän olisi
jonkun suuren onnettomuuden kautta sen menettänyt muille. Hän
muisteli, kuinka häntä oli aina laivalla kiitetty parhaimmaksi
kantajaksi ja kuinka siellä oli häntä puhuteltu isännäksi ilman sen
enempää ilkeätä pahansuomista. Mutta nyt hän ei uskaltanut mennä
laivaa lähellekään.

Sen sijaan löysi hän satamarannassa erää makasiiniryhmän

vierellä suuren lotjan, josta parhaallaan suoloja tyhjennettiin
makasiiniin. Sinne hän tarjoutui työhön.

Mitenkä isäntä nyt joutaa tänne työhön kysyi lotjan kippari.

— Minulla on nyt vaan hyvää aikaa, sanoi Junnu verkakseen,

luoden silmänsä maahan.
 — Onhan siellä Junnun omakin laiva rannassa, miksi Junnu ei
mene sinne?

— Joutaisinpahan vaan nyt tännekin.

Junnu otettiin työhön, ja hän teki työtä kuin karhu aivan

silmittömänä ja ihmisiin paljo katsomatta, paita märkänä ruumiissaan
kiini ja hiki päästään valuen. Hän kantoi kaksi säkkiä siihen kun
monet toiset yhden. Hänellä oli vaistomainen pelko, että jos hän
hetkeksikään pysähtyy seisottelemaan, ruvetaan häneltä
kyselemään ja utelemaan ja sillä tavalla saataisiin selville hänen
poislähtönsä talostaan; muuta tietysti he eivät voisi uskoa kuin että
hänet on ajettu pois. Sen tähden hän teki työtä niin kovasti ja niin
mielellään; hän ei olisi tuntenut väsymystä, vaikka olisi yhtä kyytiä
tyhjennetty koko suuri lotja. Kun päästettiin ruokatunnille, ei hänellä
ollut nälkä yhtään, vaan sitä vastoin janotti kauheasti. Eräästä
rantapuodista hän osti leipää ja silliä, ja söi sitä kuitenkin suurella
halulla rannalla lotjan lähellä, hatullaan juoden rannasta vettä palan
väliin.

Niin kuin Junnu pahasti aavisti, tuli kohta ilmi hänen pois
joutumisensa kauppias Helisevästä. Poikarakkeja tuli rantaan ja
alkoivat häntä härnätä sillä, että "isäntä" on ajettu pois talostaan.
Junnu ei ensin virkkanut mitään, vaan kun kaikki toiset kantajat ja
kippari kaikkein enin alkoivat ahdistaa häntä, selitti hän viimein, että
hän se lähti, eikä häntä ole ajettu. Mutta sitäkös kukaan uskoi, ohoh!
Isäntä oli ajettu talostaan — sepäs hauskaa vasta oli! Häntä
neuvottiin, että hänen olisi pitänyt isäntänä ajaa muut pois talostaan,
mutta siinä talossa lieneekin akkavalta. J.n.e.

Junnu koetti kärsiä kaikki, vaikka tukalaa se oli. Miksi hänen piti
näin olla kaikkien pilkattavana, kaikkien sysittävänä? eihän hän ollut
mitään pahaa tehnyt. Hänen lapsellisissa silmissään kuvastui syvä
tuska ja kärsimys, mutta se teki hänet toisten silmissä vaan yhä
naurettavammaksi, kaikilla oli sitä suurempi halu häntä kiusata, kuta
enemmän he näkivät hänen tulevan pahalle mielelle.

Kaiken lisäksi ilmoitettiin hänelle majapaikassaan, ettei heillä ole

tilaa hänen asua, saisi muuttaa pois. Talossa näet pidettiin Junnua
liijan likaisena, hän haisi pahalle, eikä häntä iletty nähdä.

Junnu ei nyt tahtonut hankkiakaan erityistä majapaikkaa, kun

huomasi, että hän oli vastenmielinen ihmisille. Hän luuli, että kaikki
kammosivat häntä siitä syystä, kun hänet oli muka ajettu talostaan
pois; häntä kai luultiin pahantekijäksi. Kun oli kesä, asusteli hän
ulkosalla ja makaili yönsä milloin missäkin halkopinojen välissä
kaupungin rannassa. Mutta kun tuli syksypuoli, oli aivan ulkona kovin
kylmä yötä viettää, jonka tähden hän uskalsi mennä johonkin
ulkohuoneeseen, missä oli heiniä tai sammalia. Talveksi hän aikoi
mennä maalle, jossa ei häntä tunnettaisi.

Kun tuli syksypimeät, eikä sattunut olemaan lotjilla työtä, harhaili

hän kaupungin kaduilla tai seisoskeli satamalla, katsellen ikävissään
pimeyteen ja tuijottaen tuliin, jotka kiiluivat sihisevien höyrylaivojen
salongeista tai halkolotjien kajuuttain ikkunoista, kuvastuen mustaan
veteen. Hänestä tuntui niin ikävältä! Hänen mielensä oli niin musta
kuin tuo vesi; pimeys satamalla, jossa vaan muutamia tulia tuikki,
veti häntä puoleensa. Hän voi seista täällä tuntikausia ja katsella
vaan tuohon pimeyteen, josta hän ei muuta käsittänyt kuin että se
veti häntä omituisesti puoleensa; hänen oli täällä hyvä olla, vaikka
värisytti järveltä tuleva kylmä ilmanhenki.

Hän mietti näinä hetkinä omaa kurjaa kohtaloaan, kuinka hän

mahtoi olla huono mies, koska kaikki häntä pilkkasivat ja halveksivat,
niin ettei hän uskaltanut mennä pyytämään enää asuntoakaan
mistään. Hän katui monta kertaa itkuun asti, että oli lähtenyt pois
kauppiaasta, jossa hänellä oli ollut niin varma paikka; mistään hän ei
tule enää milloinkaan saamaan semmoista paikkaa, kuka häntä
huolisi? Kuin kadotettuna valoisana tähtenä ajatteli hän sitä 5
markan palkanylennystäkin, jonka kauppias oli luvannut silloin kuin
hän menisi naimisiin. Siitä oli hänellä enää kaikkein vähimmän
toivoa, se oli kuin ikuisesti kadotettu onni, mikä kerran oli ollut
käsissä. Kuka hänelle nyt tulisi, kun hänellä ei ollut paikkaa, ei kattoa
päänsä päällä, eikä hän uskaltanut ajatellakaan, että hän itse voisi
hankkia itselleen kodin, mihin vaimon toisi. Kaikki oli kadotettu! Sen
tähden hänen mielensä oli niin musta ja sen tähden hän halusi seista
täällä rannalla ja katsella pimeyteen, joka peitti järven, niin että
lähellä ankkurissa olevat lotjat vaan hämärinä häämöittivät.

Eräänä päivänä kun Junnu oli työssä eräällä lotjalla, tuli kaksi
poliisia vaatimaan häntä poliisikamariin.

— Mitä minä olen tehnyt? kysyi Junnu.

— Mitäkö olet tehnyt? jamasi toinen poliiseista. Mitäs varten sinä

taivas-alla makailet, eihän sinulla ole asuntoa eikä mitään, ja
Helisevästäkinhän sinut ajettiin pois. Lähde nyt neuvomaan
kassojasi, ja näytäpäs, minkälaiset sinulla on tulukset, joilla sinä
ihmisten taloja sytyttelet.

Junnua epäiltiin näet erääksi varkaaksi ja murhapolttajaksi, joka oli

äsken kaupungissa liikkunut. Voroa oli etsitty, ja kun sen
epäiltävämpiä ei löytynyt kuin Junnu, jota poliisit viskaalille kuvasivat
mieheksi, jolta kysymyksessä olevat työt ovat voineet syntyä, käski
viskaali tuoda Junnun poliisikamariin tutkittavaksi.
 Junnu olisi ollut valmis heittäytymään järveen, niin pahasti häneen
kävi tämä, vaan hänet valtasi semmoinen masennus ja
voimattomuus, että hän purskahti itkemään ja itki kuin lapsi.

Useimmat läsnä olevista nauroivat, ainoastaan muutamat tulivat

totisiksi.

— Ei tässä nyt itku auta, käy mukaan vaan! sanoivat poliisit. Itke
sitte linnassa, siellä on parempaa aikaa!

Poliisit veivät Junnun poliisikamarille läpi kaupungin ikään kuin jo

tuomitun varkaan ja murhapolttajan, pitäen hänen kanssaan
poliisitutkintoa pitkin katuja.

Hänet päästettiin kuitenkin pian vapaaksi, vaan sen jälkeen hän ei

tahtonut saada asuntoa mistään, kun hän oli todella tullut
pahamaineiseksi.

Tästä hänen mielensä tuli entistä enemmän katkeraksi, hän tunsi

tilansa kurjemmaksi kuin milloinkaan ennen, ja sen sijaan että hän oli
tähän asti katunut kauppias Helisevästä lähtöään ja vaikeroinut
omaa huonouttaan, heräsi hänessä nyt viha, yksinkertaisen mielen
silmitön viha kaikkia vastaan ja erittäinkin kauppias Helisevää
vastaan. Mitä hän oli tehnyt, että häntä näin vainottiin, pilkattiin ja
halveksittiin? oliko hän varastanut, valehdellut tai tehnyt mitään
vääryyttä? Tähän kysymykseen hän iski kiini ja pysyi siinä lujasti.
Torkkeli oli häntä rääkännyt niin paljo, ettei hän jaksanut enää kärsiä,
kauppias uskoi tuota valehtelijaa, vaan ei uskonut häntä, ja antoi
hänen mennä talosta kuin hylkykoiran, vaikka hän oli palvellut
uskollisesti niin monta vuotta.
 Hän ei ollut tehnyt mitään pahaa, vaan hänelle tekivät kaikki
vääryyttä. Jos hän aivan viattomasti makasi yönsä ulkona, otettiin
hänet kiini rosvona ja murhapolttajana ja häväistiin kaikkein ihmisten
edessä.

Hänen niin kärsivällinen mielensä raivostui, viha oli sokaista hänet.

Hänessä heräsi silmitön kostonhimo. Hän tahtoi tehdä pahaa niin
paljo, että hänen päätään huimasi. Kun hän kerran on näin sorrettu
ja kehno, ei häntä voi kukaan enää kehnommaksi tehdä, mutta hän
voi tehdä paljo vahinkoa niille, jotka ovat hänet onnettomuuteen
saattaneet. —

Eräänä yönä murtausi hän kauppias Helisevän kyökkiin ja otti

sieltä avainnaulasta useita avaimia. Nyt hän oli taas isäntä, hän
pääsi vaikka minne! Ensiksi hän meni ruoka-aittaan, josta hän
"isäntänä" ollessaan oli aina piikojen käskystä hakenut kyökkiin
tavaraa.

Mutta kun hän oli astunut aittaan, ottanut tulitikulla tulen ja hetken
katsellut ympärilleen, muuttui hänen mielensä kummallisesti. Aitta oli
hänelle niin tuttu, nuo katosta riippuvat palvatut liharaajat olivat
ennenkin riippuneet samalla tavalla, hyllyt ja hinkalot olivat kaikki
entisillä paikoillaan ja tavarat niissä niin kuin ennenkin. Hän oli tullut
tänne aikoen tuhota ja hävittää, vaan nyt tuntui se hänestä
rikokselta, jota hän ei voisi tehdä. Hän ei voinut luvattomasti koskea
näihin tavaroihin, joiden vartija hän itse kerran oli ollut.

Hän läksi aitasta pois, vaan jätti tahallaan oven auki ja viskasi
etäälle rakennusten yli tuon tutun, suuren avaimen, jota hän ei
saattanut varastaa. Viekööt nyt varkaat koko aitan, kun sillä enää ei
ole uskollista vartijaa, ei hän enää tarvinnut varjella sitä!
 Kummallisten ristiriitaisten tunteitten vallassa siitä, ettei hän voinut
tuosta aitasta mitään ottaa, meni hän äkäpäissään eräälle liiterille,
joka myterässä syksyisessä yössä kuumotti valkealta ja joka näytti
olevan uusi rakennus, tehty hänen talosta lähtönsä jälkeen. Eräs
hänen kädessään oleva avain sopi liiterin lukkoon, ja hän avasi oven
ja meni sisään. Tulitikulla hän raapasi tulen ja katseli ympäriinsä.
Siellä oli kaikellaista rautatavaraa: lapioita, taikkoja y.m. rautakaluja
sekä puhdasta terästä ja rautaa. Tämä tuntui hänestä vieraalta
omaisuudelta, ja hän otti sieltä muutamia teräspalasia ja yhden
lapion. Lähtiessään hän viskasi avainkimpun oven eteen.

Nyt hän oli saanut kostaa! Kunpa vaan oikeat rosvot tulisivat ja
veisivät koko makasiinin sisällyksen!

Hän päätti nyt lähteä koko kaupungista, ja yötä myöten läksi hän
tavaroineen kaupungista ulos vievää maantietä matkaamaan. Hän
kulki niin kauvan kun tuli aamu, poikkesi sitte erääseen
maantienvarsitaloon, jossa hän söi ja kyseli työpaikkoja. Kuultuaan
sepän asuvan kylällä, läksi hän sinne, möi sepälle teräksensä ja
lapionsa ja pääsi hänelle pajamieheksi.

Hän tuli nyt elämäänsä tyytyväiseksi jälleen, kostettuaan kauppias

Helisevälle; teki työtä halulla ja oli iloinen, kun sai vakinaisen paikan,
jossa sai syödä suruttoman leivän.

Mutta seppä luki kaupungin sanomalehteä, jonka hän oli yhteisesti

tilannut neljän, viiden muun osakkaan kanssa. Lehti joutui hänelle
aina noin parin viikon päästä, ja hän sen viimeiseksi sai pitää
kokonaan omanaan. Lauvantai-iltoina työstä päästyä ja kylvettyä
sekä sunnuntaisin luki seppä aina lehtiään, ja eräänä lauvantai-
iltana, kolmatta viikkoa Junnun hänelle tulon jälkeen, löysi hän niistä
uutisen, jossa kerrottiin varkaudesta kauppias Helisevän talossa.
Varkautta kuvattiin suureksi; ei varmuudella tiedetty, kuinka paljo
rautaa ja terästä ja rautakaluja rosvot olivat vieneet, ja päättäen siitä,
että erään makasiinin avain oli kokonaan kadonnut, pelättiin
varkauden vielä uudistuvan. Erästä miestä epäiltiin, joka oli jo
ennenkin ollut epäilyksen alaisena ja joka oli äkkiä kadonnut
kaupungista, vaan ei oltu hänen jälilleen vielä päästy.

Iltasta syödessä samassa pöydässä katsoi seppä tuimasti Junnua

silmiin, josta Junnu tuli araksi ja alkoi pelätä sepän lukeneen
sanomalehdestä jotakin, josta sai epäluuloa häntä vastaan. Vaan
sunnuntaiaamuna näytti seppä taas levolliselta ja sanoi lähtevänsä
kirkkoon kaupunkiin.

Mutta hän palasi sieltä kahden poliisin kanssa, jotka vangitsivat

Junnun ilman muitta mutkia ja ottivat mukaansa ne tavarat, mitkä
Junnu oli sepälle myönyt.

Junnu päätti itsepäisesti kieltää, vaan joutui poliisitutkinnossa

kohta kiini puheistaan, eikä hän osannut muuta kuin tunnustaa
kaikki. Samoin hän raastuvanoikeudessa tunnusti kaikki, kun ei
tuntenut osaavansa pujotella, vaan hän oli siltä edelleen itsepäinen,
kertoi teostaan miltei ylpeydellä ja heitti kauppias Helisevään
salavihaisia silmäyksiä, uskaltamatta kuitenkaan katsoa häntä
suoraan silmiin.

Oikeuden edessä m.m. arvioitiin Junnun varastamat tavarat ja

jokaisen arvion perästä kysyttiin Junnulta, onko arvio hänen
mielestään oikea. "On! — on!" olivat hänen yksitoikkoiset
vastauksensa. Tuli sitte ruoka-aitan avaimen vuoro, jota ei oltu
löydetty, vaikka oli etsitty. Kysyttiin kauppias Helisevältä, minkä
arvoinen se oli.
 — Ainakin se neljä markkaa maksaa, vastasi Helisevä.

— Onko se neljän markan arvoinen, Juntunen? kysyi tuomari.

— On! vastasi Junnu röyhkeällä äänellä niin kuin ennenkin.

Tämän jälkeen sai kauppias Helisevä tehdä valan siitä, että

varastettu avain oli neljän markan arvoinen. Muut varastetut tavarat
olivat oikeudessa esillä arvioitavina.

Kauppias Helisevä ei ollut tiennyt valaa tarvitsevan tehdä

tämmöisessä tapauksessa, ja hän tuli hyvin hämilleen, kun hänet
käskettiin valalle, sillä hän oli uhalla ja kauppiaan tavalla, joka on
tottunut vaatimaan tinkimisen varalla, ilmoittanut varastettujen
tavarain arvon suuremmaksi todellista, saattaakseen Junnulle
suuremman rangaistuksen, ja tuo avainkin oli oikeastaan
korkeintaan kahden markan arvoinen. Mutta kun hän ei ollut
peruuttanut muitakaan ilmoituksiaan, joiden mukaan oikeuskin esillä
olevat tavarat arvioi, olisi ollut suuri häpeä peruuttaa tätäkään
ilmoitusta, vaikka siitä pitikin tehdä vala. Hänen kunniantuntonsa oli
niin suuri, että hän heti käskettyä astui pöydän ääreen panemaan
sormensa raamatulle ja teki tämän päättävämmin kuin tavallisesti,
ikään kuin tahtoen osoittaa, kuinka suora mies hän oli. Punastuen ja
vaaleten ja vähän hämmennyksissään hän kuitenkin teki valan,
lausui pari kertaa väärin, vaan tuomarin sanelun mukaan kiiruhti
oikasemaan. Niin hän vannoi, pää pystyssä, varastetun ja hävinneen
ruoka-aitan avaimen olleen "ainakin neljän markan arvoisen".
 *****

Tuomionsa jälkeen vankeudessa ollessaan joutui Junnu koviin

koettelemuksiin sielussaan. Varkautta tutkittaessa ei ollut mikään
liikuttanut häntä, ennen kun kauppias Helisevä astui vannomaan
kadonneesta avaimesta. Tässä vaikutti häneen pyhä oikeus, joka
vaati valalla vahvistamaan pienenkin asian. Hänen itsepäinen, vaan
alkuperästään suora ja hellä luonteensa suli, hän nöyrtyi pyhän
oikeuden edessä, ja vankilaan jouduttuaan valtasi hänet katkera
katumus. Hän oli yksin syyllinen, hänhän oli varastanut, tehnyt
suuren synnin. Olihan kauppiaalla oikeus eroittaa palvelija, johon
hän ei ollut tyytyväinen, hän oli aivan syyttömästi vihannut
kauppiasta ja tehnyt suuren vääryyden ja synnin varastaessaan
häneltä. Mutta kuinka hänelle tehtiin oikeutta! Varastetut tavarat
arvioitiin oikeuden edessä ja muutaman markan arvoisesta
kadonneesta avaimesta teki kauppias pyhän valan.

Suuret tunnon vaivat valaisivat häntä vähitellen. Rikoksensa tuli

hänelle selville kaikessa suuruudessaan, samalla kuin hän tuli
huomaamaan kauppiaan syyttömyyden. Sitä paitse tuli hän
tuntemaan pyhän oikeuden, pyhän lain, joka hänet oli tuominnut ja
jonka hän luuli samaksi, minkä Jumala kerran antoi vuorella. Hänelle
muistui näet mieleensä äitivainaansa opetukset, joista hänen
muistiinsa oli erityisesti jäänyt pyhän lain antaminen vuorella vuoren
vapistessa ja ukkosen jylistessä. Muuta hän ei juuri muistanutkaan,
hänen päähänsä ei ollut milloinkaan tahtonut mennä Jumalan sana,
ei hän sitä ollut koskaan ymmärtänyt.

Hän kuunteli nyt hartaasti vankilan pappia ja kerran kysyi häneltä,

mikä vuori se oli, jolta Jumala lain antoi. Se oli Siinain vuori, ja laki
annettiin Israelin lapsille. Pappi kysyi, minkä vuoksi hän tahtoi sitä
erityisesti tietää, vaan Junnu ei ruvennut selittämään. Hänelle oli
näet tämä pappi vieras ja outo: kaupungin vanhalle pastorille, joka oli
hänet ripille päästänyt ja jota hän siitä saakka oli uskollisesti
tervehtinyt joka kerran kadulla vastaan tullessaan, hän päätti
vankeudesta päästyään mennä haastamaan asiansa.

Päästyään vankeudesta menikin hän kaupungin vanhan pastorin

luo, kertoi rikoksestaan ja pyysi hänen itseään ohjaamaan. Pastori
piti hänelle nyt uuden rippikoulun, koska Junnu selitti, ettei hän ole
ymmärtänyt, mitä Herran ehtoollinen oikeastaan tarkoittaa. Kun
Junnulla oli nyt oma halunsa ymmärtää, sai pastori hänet jotakuinkin
selville pyhistä asioista, ja otti hänet ripille eräänä pyhänä.

Samaan aikaan kävi Junnu myöskin sen tuomarin luona, joka

hänet oli tuominnut, kiittämässä tuomiostaan, sanoen sen kautta
löytäneensä valkeuden — niin kuin parantunut sairas kiittää
lääkäriään. Tuomari tuli suuresti liikutetuksi, sillä ei vielä kukaan
tuomittu ollut käynyt häntä kiittämässä.

Sen jälkeen rupesi Junnu vakavasti työhön. Hän pääsi asumaan

erääseen kaupungin ulkopuolella olevaan mökkiin, josta käsin hän
kävi kaupungissa halkoja hakkaamassa, kattoja tervaamassa y.m.
roskaisemmissa töissä. Kun häntä rangaistuksensa tähden hyljittiin,
teki hän työtä huokeammalla kuin muut, vaan sitä ahkerammin, ja
hän sai työtä, niin että kohtuullisesti eli. Ihmisten pilkan hän kärsi
nöyrästi ja valittamatta.

Vuosien kuluessa vähitellen unhotettiin Junnun rikos, kun hän oli

tehnyt uskollisesti työtä ja ollut rehellinen ja nöyrä; sanottiinpa hänen
tulleen vähän viisaammaksikin, ja tiedettiin hänen ahkerasti käyvän
kirkossa.
 Kauppias Helisevän luona oli Junnu aikonut myös käydä
vankeudesta päästyään, vaan kauppiaan ja hänen välilleen oli
syntynyt — hänen tietämättään oikeastaan minkä tähden —
kummallinen suhde, joka oli estänyt hänet siitä. Kohdatessa toisiaan
kadulla osoitti kauppias Helisevä omituista arkuutta, ikään kuin
pelkäsi Junnua, ja kun Junnu oli arka luonteeltaan, ei hän rohennut
mennä kauppiaan luo. Kerran hän kuitenkin meni Helisevän
konttooriin, vaan hän huomasi kauppiaan pakenevan toiseen
huoneeseen ja kuuli käskevän palvelijan sanomaan, ettei hän ollut
kotona. Tämän jälkeen ei Junnu yrittänytkään tapaamaan häntä,
vaan ihmetteli itsekseen, mistä syystä kauppias ei tahtonut ottaa
häntä puheelleen.

Mutta kerran kauppias itse kadulla pysäytti hänet, vaikka oli ennen
aina karttanut katsoa häneen, ja kutsui käymään luonaan.

— Minä olen kuullut, sanoi kauppias Junnun tultua hänen

konttooriinsa, että Junnu on aivan muuttunut mies, ja kun Junnu on
taas osoittanut itsensä rehelliseksi ja toimekkaaksi, en minä tahdo
muistella mitään entisistä, ja tarjoan Junnulle saman paikan, mikä
Junnulla ennenkin meillä oli, sillä entinen talonmies on kuollut. Ei ole
enää meillä Torkkeliakaan, joka Junnua kiusaisi. Nyt minä maksan jo
sen täyden 30 markkaa kuukaudelta — ehkäpä Junnulla on jo
tiedossa emäntäkin.

Junnu kiitti tarjouksesta, vaan hän tahtoi puhua vielä entisestäkin,

vaikka kauppias kielteli.

— Minä olen tehnyt suuren rikoksen, vaan olen sen kautta päässyt
valkeuteen. Pastori selitti, että Herra useasti antaa ihmisen pahan
hengen valtaan, johdattaakseen hänet koettelemusten kautta
oikealle tielle. Niinpä on minunkin käynyt. Se oli yksi kohta
oikeudessa, josta minä tulin yminärrykseeni; se oli se, kun kauppias
vannoi pyhän valan siitä kadonneesta avaimesta —

Kauppias vaaleni äkkiä, niin ettei voinut hengittääkään, vaan hän

tuli levollisemmaksi, kun Junnu jatkoi:

— Minä olin luullut, että minulle vaan kaikki tekevät vääryyttä,

vaan oikeuden edessä minä tulin huomaamaan, että pyhä laki tekee
minullekin totuutta, kun herra kauppias niin vähäpätöisen asian
vahvisti pyhällä valalla. Sitte minä olen tehnyt katumusta ja
parannusta niin kuin olen yksinkertaisuudessani osannut.

Kauppias tuli syvästi liikutetuksi ja vedet silmissään hän puristi

Junnun kättä, sanoen:

— Se on kauniisti tehty, — se on kauniisti tehty!

Muuta hän ei ensin voinut sanoa, ja hän huokasi syvään.

Toinnuttuaan liikutuksestaan jatkoi kauppias:

— Minua ilahuttaa, että Junnu on tehnyt parannuksen: minä luotan

nyt
Junnuun täydellisesti, ja Junnun pitää jo tänä päivänä muuttaa
meille.

Junnu läksi hakemaan kapineitaan, ja kauppias jäi pitkiin

ajatuksiin, katsoen ikkunasta Junnun jälkeen. Tuo yksinkertainen,
ymmärrykseltään puuttuvainen mies näytti hänestä niin onnelliselta,
tuo mies, joka niin viattomasti ja peittelemättä tunnusti rikoksensa ja
joka oli siitä kärsinyt julkisen rangaistuksen, — sitä vastoin kuin
kauppias tunsi tuskaa ja ahdistusta teoista, joita hän ei tahtonut
kellekään tunnustaa.
 Junnu pääsi taas entiseen toimeensa, josta hän oli kauppiaalle
yhtä kiitollinen kuin taivaallekin; hänellä oli aina ollut murhe siitä,
ettei hänellä ollut vakituista paikkaa, sillä omin neuvoinsa
maailmassa ollessaan tunsi hän itsensä niin turvattomaksi. Vanha
unelmansa vaimosta heräsi hänessä uudelleen, ja hän tunsi
velvollisuudekseenkin naida, koska kauppias oli hänelle jo sitä
varten antanut palkan koroituksen. Nuoremmat piijat häntä jo kohta
kosasivat, vaan talossa oli eräs vanhempi palvelija, joka piti Junnun
puolta, kun piijat kovin rohkeasti Junnulle emännäksi tarjottelivat
itseään, eikä hän itse koskaan kosinut Junnua. Junnu rupesi häntä
kunnioittamaan, mieluisin tehtävänsä oli auttaa hänelle vettä
kaivosta, ja heränneeksi tultuaan kun hän oli opetellut lukemaan ja
ostanut virsikirjan — ainoa kirjansa — luki hän siitä joka ilta
iltarukouksen ohessa myöskin "Rukouksen kuin joku tahtoo itsensä
aviosäätyyn antaa".

Joka pyhäaamu näki kauppias konttoorinsa ikkunasta Junnun

menevän kirkkoon, suuri virsikirja kainalossa. Ensimältä tätä
nähdessään jäi hän aina syviin ajatuksiin, ja hänen olisi tehnyt
itsensäkin mieli lähteä kirkkoon. Mutta ajan pitkään haihtui tämä asia
vähitellen hänen mielestään — liike laajeni vuosi vuodelta, hänellä
oli niin kiirettä, ja pyhäaamuina hänellä oli aina niin paljo
konttoorityötä.

Maksettu asia.

Sanomalehden konttoorista lähetettiin asiapoika kantamaan

maksamattomia tilausmaksuja. Kiertomatkallaan kävi poika
karhuamassa myöskin erään työmies Heikki Haverisen luona, jonka
nimi oli hänen listassaan. Haverinen itse ei ollut kotona, vaan
vaimonsa oli pojan huoneeseen astuessa leipälapio kädessä
tirkistämässä uuniin, jossa oli leipiä paistumassa. Nähdessään pojan
ottavan laukustaan jotakin kirjeen muotoista paperia säpsähti
Haverisen emäntä, vaaleni ja punastui, sillä joka kerran — se
tapahtui kuitenkin harvoin — kun posteljooni tai joku muu henkilö toi
heille kirjettä, oli hänellä samalla hätä ja hyvä mieli. Hän pyyhki
kätensä valkoseen esiliinaansa ja henki salpauksissa otti pojalta
kirjeen vapisevaan käteensä. Hän katseli päällekirjoitusta ja oli
neuvotonna.

— Mistä tämä kirje on? kysyi hän sitte.

— Kuopion Uutisten konttoorista. Kyllä se on auki se kirje.

— Auki —? Niinpä näkyy olevan. Minkä tähden se on auki jätetty?

— Siinä on vaan lasku.

— Lasku? Mikä lasku?

— Sanomalehden tilausrahasta.

— Sanomalehden tilausrahasta? Vaan onhan me se jo maksettu.

Me on aina maksettu silloin kun on tilattu eikä me mitään oteta
velaksi.

Emäntä käänteli laskua sormiensa nenässä, ymmärtämättä siitä

mitään muuta kuin että se oli paperi, jolla tahdottiin periä maksua
asiasta, joka jo oli maksettu.
 — Ei poika rukka me olla kellekään velkaa. Me aina ostamme
rahalla, aina maksamme paikalla.

— Antakaa sitte lasku takaisin, jospa siinä on sattunut erehdys,

sanoi vikkelä poika.

— Takasin tämän saat viedä, emme me ole velkaa kellekään.

Sepä on ihmeellistä, että perittäisiin maksettua asiata.

Poika läksi, emännän jäädessä vielä puhumaan samasta asiasta.

Siihen liittoon sattui tulemaan hyyriläisen vaimo, ja sille kertoi

emäntä asian juurtajaksain.

— Minä muistan niin hyvästi, kun minä annoin rahat sen

ryökkynän käteen, silloin kun minä kävin tilaamassa uutiset, ja
sanoihan se ryökkynä kirjoittavansa kuitinkin siihen tilauslippuun.
Missäs se onkaan se lippu?

Hän etsi lipun käsiin ja he näkivät siihen kirjoitetun 4:n numeron ja

jotakin muutakin, vaan muusta he eivät saaneet selvää.

— Tässähän se pitäisi olla kuitti ja tässä se onkin, tähän se

ryökkynä kirjoitti. Se poika ennätti mennä pois, olisi pitänyt sille
näyttää tämä. Vaan kyllä minun pitää lähteä itseni sinne… maksettua
asiaa velotaan…

Mutta esiliinaa riisuessaan muisti hän, että hänellä oli leivät

uunissa.

— Minä menen aivan sekaisin! Leivät nyt ovat palaneet!

 Hän rupesi ottamaan leipiä uunista tulisella kiireellä, sillä leivät
todellakin olivat jo hiiltymässä.

— Voi, voi tokiinsa, mikä vahinko piti tulla, kun leivät paloivat!
päivitteli hän mustuneita leipiä uunista pöydälle viskoessaan.
Hänelle tuli siitä niin paha mieli, ettei hän voinutkaan heti lähteä
sanomalehden konttooriin, vaan siunuusteli ja vakeroi palaneiden
leipäinsä ääressä. Kaikessa tapauksessa päätti hän nyt odottaa
ensin miestään kotiin ja kertoa hänelle kaikki: Haverisen piti tullakin
kohta päivälliselle.

— Kuules kummia, sanoi emäntä miehensä kotiin tultua, kun

uutisten konttuurista käytiin velkomassa tilausrahaa, joka me on ihan
varmaan maksettu: Täällä kävi kirjapainosta poika laskun kanssa,
vaan minä lähetin sen takaisin. Etkös sinäkin muista, että me on
uutiset maksettu?

— Sinähän ne kävit tilaamassa ja sanoit maksaneesi. En minä

tiedä sen enempää.

— Niin, minä kävin tilaamassa, vaan minä maksoin kanssa.

Ryökkynä otti vielä vastaan rahan ja sanoi kirjoittaneensa kuitin
tilauslippuun. Katsopas, tässä on se lippu.

— Niinpä näkyy olevan, sanoi mies, joka ei juuri kirjoitusta taitanut

eikä ymmärtänyt lipusta mitään. Onpa se vähän ihmettä, että
maksettua asiaa tullaan velkomaan.

— Sanopas muuta! Jo minä olen siitä tässä sanonut. Ennätti

mennä se poika pois, etten ennättänyt näyttää sille tätä lippua.
 Mies rupesi syömään ja vaimo, jolta oli kadonnut ruokahalu, istui
vierelle, yhä kertoen pojan käynnistä. Aina uudelleen siitä
kertoessaan tuli hän kerran maininneeksi pojan arvelun, että asiassa
voi olla joku erehdys. Siihen tarttui mies syöntinsä lomasta kiini ja
arveli hänkin, että asiassa voi olla joku erehdys.

— Kyllä minä lähden tämän lipun kanssa sinne uutisten

konttuuriin, sanoi emäntä. Siitä asiasta pitää tulla kerralla selvä! Me
kun ei milloinkaan mitään velaksi…

— Vaan jospa ne selvittävät sen asian itsestään, arveli mies.

— Ei, minä en kärsi tätä! Minä lähden sinne ja vien tämän lipun
niiden nenän eteen.

Haverinen oli rauhallinen kivityömies ja antoi ylipäänsä vaimonsa

tehdä miten se tahtoi; eipähän sille kuitenkaan ollut apua
järkipuheesta, kun kerran se oli saanut mitä päähänsä.

— Oletko sinä leipiä polttanut, kun haisee palaneelta? kysyi

Haverinen vaimonsa pukeutuessa.

— Sen pojan ryökäleen tähdenhän nekin paloivat. Tuli ikään siinä

kun olisi pitänyt ottaa leivät uunista ja siinä unhotin koko paistoksen.
Kaikkia vahinkoja tässä pitää kärsiä!

Hän läksi kiireesti sanomalehden konttooriin, niin että hameet

humisi. Konttoorissa oli palvelusväellä päivällistunti, vaan lehden
toimittaja istui siellä yksin kirjoittamassa jotakin tärkeätä kirjoitusta.

Hänelle selvitti Haverisen emäntä asiansa ja näytti lippunsa.

Kesken kiireensä katsoi toimittaja kirjoista ja sai sieltä selville, että