Cold War Dixie: Militarization and

Modernization in the American South

(Politics and Culture in the
Twentieth-Century South Ser., 18)
Frederickson
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/cold-war-dixie-militarization-and-modernization-in-the-
american-south-politics-and-culture-in-the-twentieth-century-south-ser-18-frederickso
n/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

The Nashville Way: Racial Etiquette and the Struggle

for Social Justice in a Southern City (Politics and
Culture in the Twentieth-Century South Ser., 17) 3rd
Edition Houston
https://textbookfull.com/product/the-nashville-way-racial-
etiquette-and-the-struggle-for-social-justice-in-a-southern-city-
politics-and-culture-in-the-twentieth-century-south-ser-17-3rd-
edition-houston/

Dollars for Dixie Business and the Transformation of

Conservatism in the Twentieth Century Katherine Rye
Jewell

https://textbookfull.com/product/dollars-for-dixie-business-and-
the-transformation-of-conservatism-in-the-twentieth-century-
katherine-rye-jewell/

Shadows at noon the South Asian twentieth century 1st

Edition Joya Chatterji

https://textbookfull.com/product/shadows-at-noon-the-south-asian-
twentieth-century-1st-edition-joya-chatterji/

Single White Slaveholding Women in the Nineteenth

Century American South Marie S. Molloy

https://textbookfull.com/product/single-white-slaveholding-women-
in-the-nineteenth-century-american-south-marie-s-molloy/
Far East Down South Asians in the American South
Raymond A. Mohl

https://textbookfull.com/product/far-east-down-south-asians-in-
the-american-south-raymond-a-mohl/

Ambiguous Borderlands Shadow Imagery in Cold War

American Culture Erik Mortenson

https://textbookfull.com/product/ambiguous-borderlands-shadow-
imagery-in-cold-war-american-culture-erik-mortenson/

Finding Purple America: The South and the Future of

American Cultural Studies (The New Southern Studies
Ser.) 2nd Edition Smith

https://textbookfull.com/product/finding-purple-america-the-
south-and-the-future-of-american-cultural-studies-the-new-
southern-studies-ser-2nd-edition-smith/

The Scourges of the South Essays on the Sickly South in

History Literature and Popular Culture Thomas Ærvold
Bjerre

https://textbookfull.com/product/the-scourges-of-the-south-
essays-on-the-sickly-south-in-history-literature-and-popular-
culture-thomas-aervold-bjerre/

The Man Who Started the Civil War James Chesnut Honor
and Emotion in the American South Anna Koivusalo

https://textbookfull.com/product/the-man-who-started-the-civil-
war-james-chesnut-honor-and-emotion-in-the-american-south-anna-
koivusalo/
Cold War Dixie
SERIES EDITORS

Bryant Simon, Temple University

Jane Dailey, University of Chicago

ADVISORY BOARD

Lisa Dorr, University of Alabama

Grace Elizabeth Hale, University of Virginia
Randal Jelks, University of Kansas
Kevin Kruse, Princeton University
Robert Norrell, University of Tennessee
Bruce Schulman, Boston University
Marjorie Spruill, University of South Carolina
J. Mills Thornton, University of Michigan
Allen Tullos, Emory University
Brian Ward, University of Manchester
COLD WAR DIXIE
Militarization and Modernization
in the American South

KARI FREDERICKSON

The University of Georgia Press Athens and London

© 2013 by the University of Georgia Press
Athens, Georgia 30602
www.ugapress.org
All rights reserved
Set in Minion Pro by Graphic Composition, Inc., Bogart, Georgia
Manufactured by Thomson-Shore

The paper in this book meets the guidelines for

permanence and durability of the Committee on
Production Guidelines for Book Longevity of the
Council on Library Resources.

Printed in the United States of America

17 16 15 14 13 p 5 4 3 2 1

Library of Congress Cataloging-in-Publication Data

Frederickson, Kari A.
Cold War Dixie : militarization and modernization in the American
South / Kari Frederickson.
pages cm. — (Politics and culture in the twentieth-century South)
Includes bibliographical references and index.
isbn-13: 978-0-8203-4519-2 (hardcover : alkaline paper)
isbn-10: 0-8203-4519-9 (hardcover : alkaline paper)
isbn-13: 978-0-8203-4520-8 (paperback : alkaline paper)
isbn-10: 0-8203-4520-2 (paperback : alkaline paper)
1. Savannah River Valley (Ga. and S.C.)—History—20th century.
2. Savannah River Valley (Ga. and S.C.)—Social conditions—20th
century. 3. Savannah River Valley (Ga. and S.C.)—Economic
conditions—20th century. 4. Cold War—Social aspects—Savannah
River Valley (Ga. and S.C.) 5. Nuclear weapons industry—Social
aspects—Savannah River Valley (Ga. and S.C.)—History—20th
century. 6. Savannah River Plant (E.I. du Pont de Nemours &
Company)—History. 7. Militarism—Savannah River Valley (Ga. and
S.C.)—History—20th century. 8. Social change—Savannah River
Valley (Ga. and S.C.)—History—20th century. 9. Aiken (S.C.)—
Social conditions—20th century. 10. Aiken (S.C.)—Economic
conditions—20th century. I. Title.
f277.s3f74 2013
975'.043—dc23 2012048326

British Library Cataloging-in-Publication Data available

ISBN for digital edition: 978-0-8203-4566-6

FOR OLIVIA AND REBECCA
This page intentionally left blank
CO N T E N T S

List of Illustrations ix

Acknowledgments xi
Introduction 1

One. “This Most Essential Task”: The Decision to Build the Super 10

Two. A Varied Landscape: Geography and Culture in the Savannah

River Valley 30
Three. “A Land Doomed and Damned”: The Costs of Militarization 48

Four. “Bigger’n Any Lie”: Building the Bomb Plant 75

Five. Rejecting the Garrison State: National Priorities and
Local Limitations 107

Six. “Better Living”: Life in a Cold War Company Town 123

Seven. Shifting Landscapes: Politics and Race in a Cold

War Community 147
Epilogue 170

Notes 177

Bibliography 205

Index 221
This page intentionally left blank
I L LU S T R AT I O N S

Map 1. The Savannah River Plant, South Carolina 2

Map 2. The Savannah River Plant and surrounding area 3

Figure 1. Redcliffe 26
Figure 2. John Shaw Billings on the balcony of Redcliffe 27
Figure 3. Graniteville Mill 38
Figure 4. Louise Hitchcock 42
Figure 5. Banksia 43
Figure 6. Ellenton depot 54
Figure 7. Ellenton businesses 54
Figure 8. Cassels’s Long Store, Ellenton 55
Figure 9. Strom Thurmond 62
Figure 10. Construction administration area 76
Figure 11. Construction workers attending a mandatory safety meeting 82
Figure 12. Shift change during the construction phase 83
Figure 13. Savannah River Plant under construction 86
Figure 14. “Why We Eat Better” 129
Figure 15. Crawford H. Greenewalt 133
Figure 16. Aiken City Seal 145
This page intentionally left blank
AC K N O W L E D G M E N T S

One does not successfully conclude a twelve-year scholarly journey without

racking up a lot of debts. So it is with this project. First and foremost, this book
would not have been possible without the generosity of the former employees
of the Savannah River Plant / Site and of the residents of Aiken and Granite-
ville who shared their insights with me about the impact of the Cold War on
their communities. I am especially grateful to Dr. Walter Joseph and Mr. Willar
Hightower, who spent many hours talking with me and who served as particu-
larly perceptive guides to the region and its transformation.
I was fortunate to have had the expert assistance of many archivists, fellow
historians, and other history professionals along the way, including Stan Price
at the Gregg-Graniteville Library; James Farmer Jr., who pointed me in the
direction of the John Shaw Billings Collection; Elliot Levy, Brenda Baratto,
and Mary White of the Aiken County Historical Society; Allan Riddick; Henry
Fulmer, Beth Bilderbeck, and Herb Hartsook at the South Caroliniana Library;
Jon M. Williams of the Hagley Museum and Library; George Wingard Jr. of
the Savannah River Archaeological Research Project; Mary Beth Reed of New
South Associates; Caroline Bradford of the Savannah River Site Cold War His-
toric Preservation Program; and James E. Cross, archivist of the Strom Thur-
mond Collection at Clemson University. Grants from the National Endowment
for the Humanities and the Institute for Southern Studies at the University of
South Carolina helped get this project off the ground.
Colleagues, staff, and students at the University of Alabama, especially Larry
Clayton, Lisa Dorr, John Giggie, Andrew Huebner, Howard Jones, Larry Kohl,
Michael Mendle, George Rable, and Josh Rothman provided and continue to
provide a great support network. Two years ago, I took on the duties of de-
partment chair. Our wonderful staff—Kay Branyon, Christina Kircharr, Ellen
Pledger, and Fay Wheat—made transitioning to a twelve-month position in-
credibly easy. I am grateful to Dean Robert Olin and Associate Dean Carmen
Burkhalter of the College of Arts and Sciences for granting me a sabbatical to
work on this book but mostly for their patience as I struggled to balance my
duties as department chair with the demands of finishing a book. Undergradu-
ate student Nick Theodore contributed careful research from the U.S. Census.
Graduate student Joseph Pearson read an entire draft of the manuscript and of-
fered useful suggestions at a critical juncture in the project. Eric Rose, a history
graduate student from the University of South Carolina, conducted research
for me when I could not get to Columbia.
My greatest debt goes to my family—immediate and extended. My in-laws,
Otis and Esther Melton, shared their memories of growing up in Graniteville
and provided me a place to stay while I conducted my research. My husband,
Jeff, gave me the idea for the book and remained enthusiastic about the proj-
ect for more than a decade. He read each chapter more than once and often
brought his considerable literary skills to bear. I have dedicated this book to
my daughters, Olivia and Rebecca. Although their arrivals greatly delayed the
completion of this book, I would not have had it any other way.

xii · A C K N O W L E D G M E N T S
INTRODUCTION

Open any South Carolina highway map and you will find standard features—
blue highways and roads, black railroad lines, dotted lines denoting county
boundaries, red flags marking schools and hospitals, green parks and golf
courses. Near the state’s western border, though, is a massive blank space la-
beled “The Savannah River Site—U.S. Department of Energy.” Covering ap-
proximately 20 percent of Aiken County, 30 percent of Barnwell County, and
10 percent of Allendale, the Savannah River Site is rendered featureless on most
maps, a vast expanse of federal white space that is devoid of traditional car-
tographic characteristics. Built in the early 1950s amid the escalating tensions
and threats of the Cold War, the Savannah River Plant (as it was known until
the 1980s) was an Atomic Energy Commission (aec) facility operated by the
Du Pont Corporation and dedicated to producing plutonium, tritium, deute-
rium, and heavy water for the hydrogen bomb. In size and scope, the Savan-
nah River Plant (srp) was a technological and engineering marvel—the most
expansive federal project ever undertaken. Its five nuclear reactors and more
than two hundred other industrial and administrative buildings were spread
across more than three hundred square miles—an area roughly the size of
Washington, D.C. Built to meet the needs of a new kind of war—a war with
no end in sight—the srp imprinted the modern military state on the southern
landscape, transforming not only the space within its boundaries but the sur-
rounding communities.
As the aec’s largest installation, the experiences and problems encountered
in the development of the srp provided a blueprint for future Cold War com-
munities across the nation. The changes that unfolded in this mostly rural
section of South Carolina reflected the intersection of national policy and
priorities with complex local realities. The srp was the first aec installation
Map 1. The Savannah River Plant, South Carolina.
Map 2. The Savannah River Plant and surrounding area.
bomb. The president replied that he had nothing to say until he had made his
decision, his first public acknowledgment that the issue existed and was being
debated within the corridors of power. Much to the scientists’ dismay, Tru-
man was determined to keep discussions of the new weapon restricted. Conse-
quently, speculation abounded regarding who supported and who opposed the
hydrogen bomb. On January 2, 1950, syndicated columnists Joseph and Stewart
Alsop laid out the issue of the “super bomb,” somberly noting that “dustily and
obscurely, the issues of life and death are settled nowadays—dingy committee
rooms are the scenes of the debate; harassed officials are the disputants; all the
proceedings are highly classified; yet the whole future hangs, perhaps, upon the
outcome.” The Alsops urged the principals to “bring the present debate out of
its native darkness. . . . [T]his must be done, since deeper issues are involved,
which have been far too long concealed from the country.”
Shut out of the debate, concerned citizens wrote anxious letters to the presi-
dent. Many sympathized with his “terrible burden” but nevertheless demanded
that the discussion and decision for taking such a fateful step be made in the
open and not by one man. Some correspondents, like Roy Valencourt of North
Manchester, Indiana, anguished over this turn of events, reminding the presi-
dent that “we American people are ultimately responsible, morally, for the acts
of our political officials.” Valencourt worried about the consequences of mov-
ing forward on the development of the hydrogen bomb, consequences that
included provoking the Russians to build their own bomb, “perhaps an even
greater number of nervous breakdowns and psycho-neurotic cases as a result
of increased psychological insecurity, an increased and intensified antagonism
between representatives of the Russian and American governments.” Ann
Hedges, who identified herself as a “young wife and mother” from Baltimore,
likewise saw the question in personal and moral terms, urging the president
more aggressively to pursue arms control talks with the Russians. “What will
our possession of powerful weapons mean if my family is dead and the world
around me all but destroyed?” Columbia University philosophy professor Hor-
ace L. Friess stated that “if it should seem necessary to construct this weapon,”
Congress and the president should resolve “not to use it unless it is used against
us. . . . Without some such heroic restraint I believe the moral loss to our cause
would more than offset any tactical and diplomatic advantages.” Many writers
simply told the president that they were praying for him in this difficult time.
It is unclear to what extent the president wrestled with the decision, as he
left nothing in writing. On January 31, 1950, Lilienthal, Acheson, and Johnson

“ T H I S M O S T E S S E N T I A L T A S K ” · 15
presented their recommendation that work should proceed on the hydrogen
bomb, although Lilienthal continued to express strong reservations. Relying
on atomic weapons as the country’s chief defense, he argued, was dangerous.
Truman asked one question of his advisers: “Can the Russians do it?” When
all solemnly nodded, Truman declared, “In that case, we have no choice. We’ll
go ahead.” Later that day, Truman authorized an accelerated program to de-
velop the hydrogen bomb. Almost immediately following this decision, the
president, in response to new realities, directed the State Department’s Policy
Planning Staff to review the nation’s security needs. The result was National
Security Council Document 68 (nsc-68), a fifty-eight-page memorandum that
became a blueprint for American Cold War policy. The authors characterized
the Soviet Union as a hostile power “animated by a new fanatical faith” and de-
termined “to impose its absolute authority over the rest of the world.” Among
other recommendations, nsc-68 proposed meeting the growing Soviet threat
with a large arsenal of nuclear weapons.
As the administration was developing policy to confront the new realities
of Soviet atomic capabilities, international events dictated an immediate mili-
tary response to the communist threat. In the early hours of Sunday morning,
June 25, 1950, given the green light from Stalin, thousands of North Koreans
poured southward over the Thirty-Eighth Parallel into South Korea, a blatant
violation of the United Nations–sanctioned boundary and thus a “challenge
[to] the entire structure of postwar collective security.” Within hours, Tru-
man’s administration determined that it would come to the defense of South
Korea and would seek United Nations approval and support for that effort.
With un approval, the international community took only days to mobilize
against this new threat to international security. The Korean War had begun.
Amid these frightening international developments, the aec undertook a fe-
verish expansion program beginning in October 1950. Key to this expansion
was the development of a facility to produce plutonium and tritium. This
new plant to create material for the world’s first thermonuclear weapon would
constitute a key component of the nation’s beefed-up arsenal.
With Truman’s decision to go forward with the development of the hydro-
gen bomb, the country began mobilizing in no uncertain terms for a new kind
of war, one for which no models existed. This new mobilization demanded new
facilities and infrastructure. The aec was charged with finding a contractor
and a site for the new weapons complex.
Established in 1947, the aec “supplanted the Manhattan Engineering District

16 · C H A P T E R O N E
Another random document with
no related content on Scribd:
The Project Gutenberg eBook of Ampiaispesä
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

Title: Ampiaispesä
Kyläkertomus

Author: Veikko Korhonen

Release date: December 8, 2023 [eBook #72357]

Language: Finnish

Original publication: Oulu: Pohjolan Kustannus Oy, 1917

Credits: Anna Siren and Tapio Riikonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK

AMPIAISPESÄ ***
AMPIAISPESÄ

Kyläkertomus

Kirj.

VEIKKO KORHONEN

Oulussa, Pohjolan Kustannus-Osakeyhtiö, 1917.

I.
Maaliskuu oli lopuillaan. Kolmojoki oli luonut jääpeitteensä ja
virtaili tasaisesti lämpimässä auringon paisteessa.
 Kolmojoki oli aikoinaan virtaillut koskemattoman metsän läpi.
Vähitellen sen rannoille oli muodostunut viljelyksiä ja taloja, ja nyt se
jo eroitti toisistaan kaksi kyläkuntaa, jotka olivat sen äyräille
muodostuneet. Kyläkunta olisi oikeastaan sopinut olemaan yhtenä,
mutta se oli jotenkuten eroittunut kahdeksi. Joen pohjoispuolinen
kyläkunta sai joesta nimensä ja eteläistä sanottiin Korpijoeksi,
koskapa sen kylän asukkaat vieläkin väittivät Kolmojokea aikoinaan
sanotun Korpijoeksi.

Korpijoen kylässä on ainoastaan muutamia huomattavia taloja.

Mikkola, kylän rehevin talo, on keskuksena ja siinä isäntänä Iisakki,
Hämeestä aikoinaan muuttanut vanhapoika. Mainittava on myöskin
Miirun talo, jossa toimeliaana isäntänä hääräilee Jooseppi. Hänellä
on vaimona teräväkielinen Eveliina ja Eveliinalla Eedla-niminen tytär,
ainoa talossa.

Kertomuksen vuoksi on myöskin mainittava, että Miirun peltojen

päässä on mökki, jossa asuu räätäli Romppanen.

Mutta joen toiselta puolelta näkyy myöskin talojen kattoja.

Näkyvätpä Ylä-Rietulan katot kaikkein kauimmaksi, ja savupiiputkin
ovat niissä lukuisammat kuin toisissa taloissa, lukuunottamatta
Mikkolaa, Korpijoen taloa.

Hieman alempana notkossa on Ala-Rietula, ränsistynyt

talopahanen, jonka päreillä paikatut akkunat katselevat kuin avuton
sokea kylään, missä talojen ulkomuoto paranee vuosi vuodelta, Ala-
Rietulan jäädessä yhä katselemaan puolisokeana edistyksen kulkua
Kolmon kylässä.

Vielä on mainittava Möttösen talo toisella puolella valtamaantietä

Ylä-Rietulan naapurina. Se on myöhemmin rakennettu kuin toiset
talot ja seinät kuultavat, vielä vaalean harmaina, kun sen sijaan
toisten talojen seiniin on aika lyönyt tumman värinsä.

Ylä-Rietulaa hallitsee Mooses Rietula, pyöristynyt vanhapoika ja

lautamies. Lyhyet raajat, jotka näyttävät kuin musertuvan
omistajansa painosta, ovatkin jo hieman vääristyneet. Kapeat hartiat
keskiruumiiseen verraten ja päässä takkuinen tukka, joka pörröttää
rikkinäisen viltin lierien alta sakeana pöyrynä. Lihavat kasvot
näyttävät ensi katsannolla hyväntahtoisilta, mutta lähemmin
tarkasteltua on niissä salakavala ilme, joka on samalla ärtyinen.
Mutta tästä huolimatta Rietula nauraakin joskus niin että vatsa
lainehtii.

Ala-Rietulassa liikehtii verkkaan viisikymmenissä oleva Vernand,

laiha ukon käppyrä. Vernandin kapeissa, luisevissa kasvoissa ovat
punoittavat silmät, jotka näyttävät aina ihmetellen katselevan
ympäristöään.

Vernandilla on myöskin poika, Hesekiel, joka on ilmetty isänsä

kuva, vain hiukkasta pienempi. Samat ihmettelevät silmät ja samat
luisevat kasvot. Liikkeissäänkin yhtä verkkainen. Emäntä on kuollut
Vernandilta eikä hän ole tullut vielä uutta ottaneeksi.

Möttösessä on isäntänä Eerikki ja hänestä ei paljoa kerrotakaan.

Hänellä on sitävastoin sisar, Taava, lihava vanhapiika, joka on
yrittänyt kolmasti miehelään, mutta aviotoveri on hänet aina
viimetingassa pumpannut takaisin Möttöseen ja siinä Taava on vain
veljensä taloa hoidellut ja paisunut entistään pyöreämmäksi. Taava
on sukkela suustaan, kuten tavallisesti savolaiset sisarensa. Ja
hänellä on tarkat korvat. Mikään juorujuttu ei mene hänen korviensa
ohi. Kuulemastaan hän tekee omat johtopäätöksensä, joihin toisten
talojen emäntien on napisematta mukauduttava.
 Yksi kyläkunta, mutta kaksi nimeä.

Kyläkuntien väliä on vain muutamisen sataa askelta, niin että

selkeällä ilmalla saattaa pienempikin puhe kuulua yli joen toiselle
puolelle. Tästä huolimatta ovat kylien asukkaitten välit olleet riitaiset.
Salapuheet ja roskajuorut ovat asukkailla jokapäiväisenä ruokana.
Jos Kolmossa tapahtuu onnettomuus, niin siitä Korpijoella salaisesti
iloitaan, ja jos korpijokelaisia onni potkaisee, niin Kolmossa saattaa
joku isäntä tai emäntä tulla pahoinvoivaksi.

Mikkolan isäntä Iisakki, muutettuaan tänne Hämeestä, aikoi käydä

kylien pahaa sopua parantamaan, mutta toimenpiteestään joutui
kolmolaisten, jopa kyläläistensäkin, vihoihin. Ja kun Iisakki on
turpeasta olemuksestaan huolimatta hieman kumaraharteinen,
alettiin häntä ensin Kolmon puolella haukkua kyrmyniskaksi, ja
vähitellen tämä nimi tuli käytäntöön hänen omien kyläläistensäkin
keskuudessa. Asianomainen aikoi ensialussa harata nimensä
muutosta vastaan, mutta taipui vähitellen, ja Kyrmyniskaksi häntä nyt
sanotaan koko Kuivalan pitäjässä.

On mainittava, että kyläkuntiin tulee kerran viikossa posti, joka tuo

jokusen sanomalehden kylän vauraimpiin taloihin. Ja siinä on kaikki
henkinen viljelys, lukuunottamatta kituvaa raittiusseuraa ja kylien
keskeisiä juorupuheita, joilla asianomaiset ravitsevat itseään
kotoisista pelloista saadun viljan ohella.
II.

Lämpimät paisteet olivat sulatelleet hankia, ja päivisin tiet jo upottivat

ja kallistuivat yhä enemmän vinoon. Muutamissa paikoin näkyi jo
sulaa maata jalaksen uurnassa ja tiekin oli käynyt rapakoiseksi.

Kyrmyniska käveli verkalleen kallistunutta peltotietä ja myhähteli

itsekseen. Kevät näytti tulevan tavallista aikaisempaan. Päiväkulta
paistaa lekotti lämpimästi ja öillä oli taivas pilvessä.

— Kohta siitä alkaa kevätkalan pyynti, murahti mies ääneen,

tultuaan pihatörmälle, johon näkyi virtaileva joki alempana rannassa,
— joko lienee Rietula rysänsä tupannut joen alajuoksuun? murahteli
Kyrmyniska edelleen ja kuin vastausta saadakseen jäi katselemaan
Kolmon puolelle Rietulan peltoja ja pihamaata, jotka hyvin sopivat
näkymään Mikkolan pihaan.

Rietula näytti seisovan hänkin talonsa piharakennuksen nurkalla ja

katselevan Mikkolaan päin.

— Keh, mitähän se nyt siellä vahtaa, myhähti Kyrmyniska ja

silmäsi omille vainioilleen, joilla pohotti pitkä rivi lantakasoja, jotka
olivat olleet aina lukuisammat hänen pelloillaan.
 — Niitä se siellä tarkkailee… kai lukeakseen. Saaneeko luetuksi.
Kolmekymmentä kaksi niitä on, ja viisitoista on vaan Rietulan
pelloilla. Heh, mitäpä tuosta. Olkoon mitä on, mutta kateena se niitä
katselee.

Iisakki pyörähti tupaan, otti orrelta talvella korjaamansa haukirysät

alas ja sitoi ne kimppuun. Vetäistyään rasvapieksut jalkaansa, painui
ulos rysänippu kainalossa joen rantaan. Saatuaan venheen vesille,
antoi hän sen hiljaa lipua virran mukana ja jäi katselemaan kirkkaasti
välkehtivää veden pintaa.

Iisakki oli ollut pahalla tuulella useita viikkoja yhtämittaa tietämättä

siihen syytä oikein itsekään. Jokin outo, ellottava tunne oli häntä
painanut. Oliko kyläläisten riitaisuus, jota hän oli koettanut voimiensa
mukaan musertaa, painanut mieltä, vai yksinäinen vanhanpojan
elämäkö kävi tympäiseväksi?

Mutta nyt siinä venheen keinuessa hiljaa eteenpäin, tunsi Iisakki

aivan yhtäkkiä käyvän mielensä hyväksi. Hymy herahti suupieleen ja
povessa sykähti niin kuin ennen nuorena miehenä.

Päivä paistoi lämpimästi, hanget alenivat ja Mikkolan vainiot

paljastuivat lumen alta tuoden esiin kauniit oraat. Hyvinpä olivatkin
säilyneet talven alla. Valtava vilja siinä taas lainehtii kesän tultua.

Iisakki tarttui airoihin ja vetäisi voimakkaasti rintaa paisuttavan

hyvän mielen vallassa. Mutta lahoneet hankavitsat rouskahtivat
poikki, ja Iisakin täytyi istua perään melomaan.

Iisakin suu kiertyi leveään hymyyn ohjatessaan venhettä joen

suuhun. Mistä se nyt tosiaankin tämä hyvänmielen tunne pulpahti
niin yhtäkkiä? Tämä kaunis kevätköhän se vielä saisi vanhat veret
liikkeelle? Heh, olipa mistä oli ja tulkoon mistä tulee, kunhan on hyvä
olla, eikä aina mieltä paina jäytävä alakuloisuus. Pistetään rysät
entisiin kalapaikkoihin, keitetään kalaa ja odotellaan kesää. Ja siinä
sivussa ojennetaan riitaisia kyläläisiä sovinnon tielle. Ojennetaan,
neuvotaan, vaikkapa siitä murtavatkin suuta ja haukkuvat
Kyrmyniskaksi.

Venheen kokka kahahti rantakaislikkoon, mutta Iisakki ei malttanut

vielä nousta rysiä laittamaan, vaan jäi edelleen miettimään.

Kymmenen vuotta sitä on jo Mikkolassa eletty. Mikä lienee silloin

saanut Hämeestä tänne muuttamaan ja kauniit syntymäseudut
jättämään. Niinkuin olisi muka täällä paremmat maat olleet ja
kalavedet. Kadutti kaupat ensin muutamia vuosia ja ikävä oli
Hämeeseen, vaan siinähän tuo on tasaantunut, ja talo on noussut ja
pellot kasvavat nyt jo niin että kuuluu kylälle asti.

Talonsa on saanut nousemaan, kun on puuhannut, mutta eipä ole

naapurein välit parantuneet, vaikka olisi kuinka saarnannut.
Riidellään ja hosataan yhtämittaa ja milloin ei julkisesti riidellä, niin
silloin takanapäin jurnutetaan ja puhutaan pahaa ja arvotonta
toisistaan. Mutta olkoon miten on. Eikö tästä puolin jääne
sovintoyritykset sikseen. Sekö heille ikänsä saarnaamaan! Heh,
riidellään sitten, kun kerran se on mieleisempää. Riidellään ja
hosataan ja tapellaankin, jos niin tarvitaan. On sitä
Kyrmyniskassakin sisua, jos niikseen tulee.

Iisakki pisti piippuunsa, sylkäisi, pisteeksi mietteilleen ja nousi

ketterästi laittamaan rysiä kuntoon. Jalka nousi keveämmin kuin
ennen ja hyvä mieli tuntui vaan paisuvan.
 Iisakki oli saanut jo ensimäiset rysänsä jokeen ja aikoi viimeisiä
asettaa entisiin paikkoihinsa joen viimeisessä mutkassa, kun hän
hätkähti jo ihmeissään seisomaan.

— Kuka pirhana siihen jo ehti rysänsä, virkkoi katsellessaan

entisiä rysän paikkoja, joihin oli jo pyydykset pantuna.

Iisakki seisoi kysymysmerkkinä. Äskeinen hyvä mieli tuntui

alenevan.

— Kuka kehveli se…

Sattui siinä Iisakki kääntämään päätään ja huomasi rannalla

Rietulan seisomassa ja virnistelemässä.

— Kas kun naapuri on pistänyt siihen jo rysänsä likoon, virkkoi

Iisakki. Mutta mitenkähän se on, kun minä olen siinä tottunut ennen
pyydyksiäni pitämään?

Miehet kyyräsivät vastakkain. Rietulan leuka näytti värähtävän.

— Sinähän niitä olet tässä joessa parhaita pyyntipaikkoja tähän

asti pitänyt, vaan vuoro se on kerran minullakin, sanoi Rietula.

Iisakki näytti aprikoivan, alkaisiko haastaa riitaa vai koettaisiko

sovinnolla selviytyä naapuristaan.

— Lieneekö ne tässä rysänpaikat parempia kuin muuallakaan. Ja

kun minä tässä olen pitänyt ennenkin enkä ole sinun pyyntipaikoillesi
pyrkinyt, niin eiköhän sovittaisi pyytämään niin kuin ennenkin riitaa
haastamatta, arveli Iisakki.

Rietula oli tullut muutaman askeleen lähemmäksi ja kivahti:

 — Elä puhu mitään entisistä pyyntipaikoista. Kun muutit
Mikkolaan, valtasit tämän paikan, enkä kehdannut pois ajaa, mutta
nyt ajetaan. Ja jos et sitä usko, niin koetetaan!

Ja Rietula sylkäsi kouriinsa valmiina käymään käsirysyyn, jos

tarvittaisi.

Iisakinkin mieli myrtyi ja hän purasi piipun vartta, joka sattui

olemaan hampaissa, niin että pala lohkesi suuhun. Mutta riitaa ei
mies sen pitemmältä käynyt haastamaan. Lähti astumaan ja virkkoi
mennessään Rietulalle:

— Tulehan aamulla Mikkolaan sampiaiskeitolle. Pistetään

kahviksikin ja vielä on putelissa pikkuisen, josta pulitetaan sekaan.
Olen parhaimpia vieraita varten säästellyt.

Rietula kuului kiroavan kiitokseksi lähtiessään soutamaan.

III.

Iisakki istui kamarissaan keinutuolissa ja antoi sen hiljaa liikkua.

Iltapäivän aurinko paistoi ikkunasta sisään ja muodosti kirkkaan
valojuovan lattiapalkeille. Könniläinen mittasi aikaa verkalleen.

Iisakin piippu oli sammunut ja sitä pitävä käsi valahtanut

riippumaan tuolin kaiteen yli. Miehen otsalla oli syvät mieterypyt.

Kyllä vain korpijokelaiset ja kolmolaiset olivat asettaneet hänet

kovalle koetukselle. Hän oli jo päättänyt, ettei kajoo heidän
riitoihinsa, vaan pysyy kaikista erillään, mutta myttyyn meni se
päätös.

Kylät olivat päättäneet perustaa yhteisen osuuskaupan ja asiasta

oli jo pidetty kokouksia, ja osuudet olivat merkityt, vaan paikasta oli
syntynyt riitaa. Kolmolaiset tahtoivat kauppaa puolelleen ja samoin
vaatimuksin esiintyivät korpijokelaisetkin, vaatien kauppaa joen
rannalle, jossa oli sopiva kartano heidän kylänsä puolella.

Korpijokelaiset olivat käyneet tänään miehissä puhumassa Iisakille

asiasta. Miehet tulivat kiihtyneinä, hiukset pystyssä vaatimaan
Iisakkia sovittajaksi asiassa ja pitämään heidän puoltaan
kiistanalaisesta kaupan, paikasta.
 Kokous oli iltapäivällä Miirussa, ja hänen täytyi lähteä sinne ja
varustautua hyvään hyökkäys- ja puolustuskuntoon. Puheenlahjaa
hänelle oli suotu, eikä hänen tarvinnut sitä edeltäpäin valmistella,
mutta täytyi miettiä muitakin keinoja, ja senpä takia mieterypyt vaan
hetki hetkeltä syvenivät Iisakin otsalla.

Varmasti oli riivaajainen mennyt kumpaistenkin kylien miehiin, kun

viitsivät kinata turhaa moisessa pikkuasiassa. Eihän kahta kauppaa
voinut laittaa ja niin neuvoin täytyi toisen tai toisen puolen tulla
kysymykseen.

Joen yli johti leveä maantiesilta ja joku irvihammas oli viime

kokouksessa ehdottanut, että rakennettaisiin kaupalle kartano joen
sillalle ja muutettaisiin maantie toisesta paikasta kulkemaan.
Muutamat isännät, varsinkin Miirun Jooseppi, olivat asiaan
innostuneetkin luullen ehdotuksen tekijällä toden olevan
kysymyksessä.

Iisakki myhähti. Vähän niille oli järkeä annettu, miespoloisille, sen

näki kaikista heidän puuhistaan.

Kello löi kumeasti viiden lyöntinsä muistuttaen Iisakille, että

kokoukseen lähdön aika oli käsillä. Mutta edelleen istui Iisakki ja
keinahteli. Hänen sisässään oli alkanut kuohua.

Menen ja sanon suorat sanat heille kaikille. Sanon vasten naamaa

enkä selän takana jurnuta, niinkuin he. Sanon, että perustakoot
kauppansa vaikka hiiteen, vaikka Kittilän kirkon takapuolelle.
Puuhatkaa niin kuin puuhaatte, rähiskää ja tapelkaa, hunsvotit!

Se olisi niille parhaiksi.

 Isäntärenki raotti kamarin ovea ja virkkoi:

— Mitenkä se on isäntä, kun se kokous kohta alkaa ja… menkää

nyt joutuun, hyvä isäntä… tässä on kunnia kysymyksessä.

— Minä annan perhanat sille kokoukselle! murahti isäntä

noustessaan.

Renki painoi oven kiinni ja ihmetteli isäntänsä murahtelua.

— Ei ole nyt meidän ukko oikealla tolalla. Viime aikoina onkin

istunut ja miettinyt… sitä akattomuuttaanko surenee.

Ja kun isäntä laskeutui portailta ja meni aitan ohi maantielle, arveli

renki vielä työnsä keskeyttäen:

— Ei se tänään kävelekään sillä tavoin, että siinä olisi puolensa

pitäjätä. Mikä pahus sitä vaivaa…?

Iisakki kävellä köhnysteli joen sillalle ja siinä vasta huomasi, että

oli tullut ohi Miirun tiehaarasta. Aikoi kääntyä, mutta huomasi nais-
ihmisen joella pesupuuhissa. Kukahan se olikaan? Pitääpä katsoa
tarkemmin! Miirun Eedla. Eikös ollut Eedla tosiaankin vaatteita
karttuamassa!

Iisakki sanoi hyvän päivän ja nojasi kaidepuuhun.

— Päivää vain. Kokoukseenko se isäntä oli menossa?

Eedla näyttikin vastoin tavallisuutta olevan puhetuulella.

— Sinnehän tässä… Sattui tuossa vähän viemään ohi.

 Iisakki kaivoi housuntaskusta piipun ja pisti hampaisiinsa
muistamatta sitä täyttää.

No, johan nyt! Ja eikös ollut jäänyt tupakkamassikin kotiin!

Kaikkea sitä…

Eedla läiskytteli kartulla vaatteita eikä välittänyt Iisakin puuhista.

Oli kietaissut hameensa koholle ja pistänyt helmat vyön alle. Paljaat,
pyöreät pohkeat jännittyivät somasti Eedlan kumartuessa vaatteita
huuhtomaan.

Iisakki unohtui katselemaan Eedlan puuhailua. Somapa sitä olikin

katsella. Nuori, terve ihminen ja lisäksi isotekoinen.

Ja siinä katsellessa johtui Iisakille mieleen eukottomuutensa,

yksinäiset ikävät päivänsä.

Jo häntä on mies hullu, kun rupeaa eukotta ikänsä elämään ja

kitumaan, vaikka talo on kuin linna miehellä. On se. Ja mikä ihme
siinä mahtoi ollakaan, ettei ennemmin tuo asia ollut johtunut mieleen.
Mutta nyt sattui. Veti kuin vetäjäinen tähän joelle, jossa tuo Eedla…
Se on näyttävä ihminen, vaikka sanovat sitä hieman tuhmaksi. Reilu
tyttö, olipa sitten järeltään mikä tahansa.

Iisakki aikoi sanoa jonkun sanan Eedlalle, ennenkuin lähtisi

kokoukseen.

— Joko niitä on Miirussa kevätkaloja keitetty? kysäisi.

— Eikö mitä… Oli se isä pannut rysän jokeen, mutta oli jättänyt
kalasimen auki. Se ukko on välistä semmoinen toljake, virkkoi Eedla.

— Vai jäi kalasin auki, nauroi Iisakki.

 Eedla oli saanut vaatteet huuhdelluiksi ja kietaisi nyt Iisakista
välittämättä hameen yltään ja pisti sen lipeätiinuun pestäväksi.

— Eedla kävisi siellä meillä kevätkalaa maistamassa jonakin

päivänä, virkkoi Iisakki lähtien menemään. Vielä lähdettyään hän
vilkaisi Eedlaa, joka siellä puuhaili vieraista välittämättä.

— Pahus, kun tuota Edlaa en ole ennemmin huomannut, pahoitteli

Iisakki. Siinähän se on emäntä Mikkolaan, mitä sitä sen kauempaa…
Kun nyt vaan ei ehtisi joku toinen ennen minua.

Sitä ajatellessa tuli Iisakin käynti kiireisemmäksi ja povessa tuntui

semmoinen outo, hiljainen kaikerrus.

Se asia täytyy ottaa käsille nyt aivan heti. Se on tärkeämpi kuin

osuuskauppa-asia ja kaikki muut kaiken maailman asiat yhteensä.
IV.

Rietula puuhaili myöskin lähtöä osuuskauppakokoukseen. Ylä-

Rietulan isäntä oli ennenkin osottautunut äkäpäiseksi ja kiivaaksi
mieheksi, mutta nyt oli osuuskauppa-asia saanut hänet aivan
raivostumaan. Nytkin karjui hän piioille ja rengeille, ja vanha
emännöitsijä Kustaavakin sai jo ukon mielenpurkauksista osansa.

Rietula oli lautamies ja, kuten sanottu, arka arvostaan myöskin

ulkoasuun nähden. Muutteli nytkin toista paitaa ylleen ja sotkeutui
jotenkuten paitaansa. Kustaavalta pääsi salaa pieni
naurunhytkähdys, mutta isäntä kuuli sen.

— Mitä sinä, akka, hirnut siinä! Lapa tiehes!

Pörröinen tukka ja vihasta pyörivät silmät näkyivät paita-aukosta.

Renki-Villekin alkoi hohottaa nähdessään sen ihmeen, että isäntä
sotkeutui paitaansa.

— Lempojako sinäkin, aikamies, kurnutat, kivahti isäntä ja paita

repesi riekaleiksi hänen käsissään.

— Ovatko ihmiset hulluja, kun nauravat tyhjälle! Minun nuoruuteni

aikana ei naurettu kun kerran tai pari vuodessa, mutta nyt
kurnutetaan lakkaamatta. Ja se on se puoli ihmisessä, jota minä en
kärsi. Minä en ole tyhjälle nauranut, mutta lautamieheksi olen
päässyt ja se on jotain, tiedä se, poika!

Villen poskilihoja nyki, mutta hän puri huultaan. Isännän sanatulva

oli taas ratkennut ja se oli hyvä merkki kokoukseen lähtiessä. Saavat
siellä taas kuulla Rietulan äänen ukkosena jyrisevän ja
huomautuksen siitä, että mies on päässyt lautamieheksi ja rikkaan
talon isännäksi pelkällä sanan voimalla.

— Joko minä valjastan isännälle hevosen? kysyi Ville.

— Sano lautamiehelle, oikaisi Rietula.

— Joko minä sitten lautamiehelle…

— Valjasta vaan ja ota ne kirkkokääsit ja se liinukka.

— Liinukka on ajossa, uskalsi Ville huomauttaa.

— Kuka lempo se on ottanut isännän hevosen! karjasi Rietula.

— Pekkapa tuon näkyi ottavan, totesi poika.

— Pahan hengen nulikka… vai meni tämä ottamaan isännän

hevosen. No, olkoon. Minä menen jalkaisin, mutta sano Pekalle, että
laputtaa tiehensä, ennenkuin minä tulen.

Rietula paiskasi ovea mennessään niin, että rämähti. Pihassa

kuului vielä mennessään jyrisevän piioille, jotka kaivolla pesivät
astioita.

Rietula oli viime päivinä tuntenut omituista pakotusta

sydänalassaan. Hierojakin oli käynyt muokkaamassa, mutta ei tullut