Analysis on Polish Spaces and an

Introduction to Optimal Transportation

D.J.H. Garling
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/analysis-on-polish-spaces-and-an-introduction-to-opti
mal-transportation-d-j-h-garling/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Spaces An Introduction to Real Analysis Tom Lindstrøm

https://textbookfull.com/product/spaces-an-introduction-to-real-
analysis-tom-lindstrom/

Functional Analysis: An Introduction to Metric Spaces,

Hilbert Spaces, and Banach Algebras: Second Edition
Joseph Muscat

https://textbookfull.com/product/functional-analysis-an-
introduction-to-metric-spaces-hilbert-spaces-and-banach-algebras-
second-edition-joseph-muscat/

Transportation Engineering An Introduction 3rd Edition

C. Jotin Khisty

https://textbookfull.com/product/transportation-engineering-an-
introduction-3rd-edition-c-jotin-khisty/

An Introduction to Real Analysis First Edition Agarwal

https://textbookfull.com/product/an-introduction-to-real-
analysis-first-edition-agarwal/
An Introduction to Classical Real Analysis Karl R.
Stromberg

https://textbookfull.com/product/an-introduction-to-classical-
real-analysis-karl-r-stromberg/

An Introduction to the Theory of Reproducing Kernel

Hilbert Spaces 1st Edition Vern I. Paulsen

https://textbookfull.com/product/an-introduction-to-the-theory-
of-reproducing-kernel-hilbert-spaces-1st-edition-vern-i-paulsen/

An Introduction to the Theory of Reproducing Kernel

Hilbert Spaces 1st Edition Vern I. Paulsen

https://textbookfull.com/product/an-introduction-to-the-theory-
of-reproducing-kernel-hilbert-spaces-1st-edition-vern-i-
paulsen-2/

An Introduction to Performance Analysis of Sport 2nd

Edition Adam Cullinane

https://textbookfull.com/product/an-introduction-to-performance-
analysis-of-sport-2nd-edition-adam-cullinane/

An Introduction to Statistical Methods and Data

Analysis 7th Edition R. Lyman Ott

https://textbookfull.com/product/an-introduction-to-statistical-
methods-and-data-analysis-7th-edition-r-lyman-ott/
 London Mathematical Society Student Texts 89

Analysis on Polish Spaces

and an Introduction to Optimal Transportation

D. J. H. GARLING
Emeritus Reader in Mathematical Analysis, University of Cambridge,
and Fellow of St John’s College, Cambridge
 University Printing House, Cambridge CB2 8BS, United Kingdom
One Liberty Plaza, 20th Floor, New York, NY 10006, USA
477 Williamstown Road, Port Melbourne, VIC 3207, Australia
314–321, 3rd Floor, Plot 3, Splendor Forum, Jasola District Centre, New Delhi – 110025, India
79 Anson Road, #06–04/06, Singapore 079906

Cambridge University Press is part of the University of Cambridge.

It furthers the University’s mission by disseminating knowledge in the pursuit of
education, learning, and research at the highest international levels of excellence.

www.cambridge.org
Information on this title: www.cambridge.org/9781108421577
DOI: 10.1017/9781108377362
© D. J. H. Garling 2018
This publication is in copyright. Subject to statutory exception
and to the provisions of relevant collective licensing agreements,
no reproduction of any part may take place without the written
permission of Cambridge University Press.
First published 2018
Printed in the United Kingdom by Clays, St Ives plc
A catalogue record for this publication is available from the British Library.
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
Names: Garling, D. J. H., author.
Title: Analysis on Polish spaces and an introduction to optimal
transportation / D.J.H. Garling (University of Cambridge).
Other titles: London Mathematical Society student texts ; 89.
Description: Cambridge, United Kingdom ; New York, NY : Cambridge University
Press, 2018. | Series: London Mathematical Society student texts ; 89 |
Includes bibliographical references and index.
Identifiers: LCCN 2017028186 | ISBN 9781108421577 (hardback ; alk. paper) |
ISBN 1108421571 (hardback ; alk. paper) | ISBN 9781108431767 (pbk. ; alk. paper) |
ISBN 1108431763 (pbk. ; alk. paper)
Subjects: LCSH: Polish spaces (Mathematics) | Mathematical analysis. |
Transportation problems (Programming) | Topology.
Classification: LCC QA611.28 .G36 2018 | DDC 514/.32–dc23
LC record available at https://lccn.loc.gov/2017028186
ISBN 978-1-108-42157-7 Hardback
ISBN 978-1-108-43176-7 Paperback
Cambridge University Press has no responsibility for the persistence or accuracy
of URLs for external or third-party internet websites referred to in this publication
and does not guarantee that any content on such websites is, or will remain,
accurate or appropriate.
 Contents

Introduction 1

PART ONE TOPOLOGICAL PROPERTIES 7

1 General Topology 9
1.1 Topological Spaces 9
1.2 Compactness 15

2 Metric Spaces 18
2.1 Metric Spaces 18
2.2 The Topology of Metric Spaces 21
2.3 Completeness: Tietze’s Extension Theorem 24
2.4 More on Completeness 27
2.5 The Completion of a Metric Space 29
2.6 Topologically Complete Spaces 31
2.7 Baire’s Category Theorem 33
2.8 Lipschitz Functions 35

3 Polish Spaces and Compactness 38

3.1 Polish Spaces 38
3.2 Totally Bounded Metric Spaces 39
3.3 Compact Metrizable Spaces 41
3.4 Locally Compact Polish Spaces 47

4 Semi-continuous Functions 50
4.1 The Effective Domain and Proper Functions 50
4.2 Semi-continuity 50
4.3 The Brézis–Browder Lemma 53
4.4 Ekeland’s Variational Principle 54
v
vi Contents

5 Uniform Spaces and Topological Groups 56

5.1 Uniform Spaces 56
5.2 The Uniformity of a Compact Hausdorff Space 59
5.3 Topological Groups 61
5.4 The Uniformities of a Topological Group 64
5.5 Group Actions 66
5.6 Metrizable Topological Groups 67

6 Càdlàg Functions 71
6.1 Càdlàg Functions 71
6.2 The Space (D[0, 1], d∞ ) 72
6.3 The Skorohod Topology 73
6.4 The Metric dB 75

7 Banach Spaces 79
7.1 Normed Spaces and Banach Spaces 79
7.2 The Space BL(X) of Bounded Lipschitz Functions 82
7.3 Introduction to Convexity 83
7.4 Convex Sets in a Normed Space 86
7.5 Linear Operators 88
7.6 Five Fundamental Theorems 91
7.7 The Petal Theorem and Daneš’s Drop Theorem 95

8 Hilbert Spaces 97
8.1 Inner-product Spaces 97
8.2 Hilbert Space; Nearest Points 101
8.3 Orthonormal Sequences; Gram–Schmidt Orthonormalization 104
8.4 Orthonormal Bases 107
8.5 The Fréchet–Riesz Representation Theorem; Adjoints 108

9 The Hahn–Banach Theorem 112

9.1 The Hahn–Banach Extension Theorem 112
9.2 The Separation Theorem 116
9.3 Weak Topologies 118
9.4 Polarity 119
9.5 Weak and Weak* Topologies for Normed Spaces 120
9.6 Banach’s Theorem and the Banach–Alaoglu Theorem 124
9.7 The Complex Hahn–Banach Theorem 125
 Contents vii

10 Convex Functions 128

10.1 Convex Envelopes 128
10.2 Continuous Convex Functions 130

11 Subdifferentials and the Legendre Transform 133

11.1 Differentials and Subdifferentials 133
11.2 The Legendre Transform 134
11.3 Some Examples of Legendre Transforms 137
11.4 The Episum 139
11.5 The Subdifferential of a Very Regular Convex Function 140
11.6 Smoothness 143
11.7 The Fenchel–Rockafeller Duality Theorem 148
11.8 The Bishop–Phelps Theorem 149
11.9 Monotone and Cyclically Monotone Sets 151

12 Compact Convex Polish Spaces 155

12.1 Compact Polish Subsets of a Dual Pair 155
12.2 Extreme Points 157
12.3 Dentability 160

13 Some Fixed Point Theorems 162

13.1 The Contraction Mapping Theorem 162
13.2 Fixed Point Theorems of Caristi and Clarke 165
13.3 Simplices 167
13.4 Sperner’s Lemma 168
13.5 Brouwer’s Fixed Point Theorem 170
13.6 Schauder’s Fixed Point Theorem 171
13.7 Fixed Point Theorems of Markov and Kakutani 173
13.8 The Ryll–Nardzewski Fixed Point Theorem 175

PART TWO MEASURES ON POLISH SPACES 177

14 Abstract Measure Theory 179

14.1 Measurable Sets and Functions 179
14.2 Measure Spaces 182
14.3 Convergence of Measurable Functions 184
14.4 Integration 187
14.5 Integrable Functions 188
viii Contents

15 Further Measure Theory 191

15.1 Riesz Spaces 191
15.2 Signed Measures 194
15.3 M(X), L1 and L∞ 196
15.4 The Radon–Nikodym Theorem 199
15.5 Orlicz Spaces and Lp Spaces 203

16 Borel Measures 210

16.1 Borel Measures, Regularity and Tightness 210
16.2 Radon Measures 214
16.3 Borel Measures on Polish Spaces 215
16.4 Lusin’s Theorem 216
16.5 Measures on the Bernoulli Sequence Space (N) 218
16.6 The Riesz Representation Theorem 222
16.7 The Locally Compact Riesz Representation Theorem 225
16.8 The Stone–Weierstrass Theorem 226
16.9 Product Measures 228
16.10 Disintegration of Measures 231
16.11 The Gluing Lemma 234
16.12 Haar Measure on Compact Metrizable Groups 236
16.13 Haar Measure on Locally Compact Polish Topological Groups 238

17 Measures on Euclidean Space 243

17.1 Borel Measures on R and Rd 243
17.2 Functions of Bounded Variation 245
17.3 Spherical Derivatives 247
17.4 The Lebesgue Differentiation Theorem 249
17.5 Differentiating Singular Measures 250
17.6 Differentiating Functions in bv0 251
17.7 Rademacher’s Theorem 254

18 Convergence of Measures 257

18.1 The Norm .TV 257
18.2 The Weak Topology w 258
18.3 The Portmanteau Theorem 260
18.4 Uniform Tightness 264
18.5 The β Metric 266
18.6 The Prokhorov Metric 269
18.7 The Fourier Transform and the Central Limit Theorem 271
18.8 Uniform Integrability 276
18.9 Uniform Integrability in Orlicz Spaces 278
 Contents ix

19 Introduction to Choquet Theory 280

19.1 Barycentres 280
19.2 The Lower Convex Envelope Revisited 282
19.3 Choquet’s Theorem 284
19.4 Boundaries 285
19.5 Peak Points 289
19.6 The Choquet Ordering 291
19.7 Dilations 293

PART THREE INTRODUCTION TO OPTIMAL

TRANSPORTATION 297

20 Optimal Transportation 299

20.1 The Monge Problem 299
20.2 The Kantorovich Problem 300
20.3 The Kantorovich–Rubinstein Theorem 303
20.4 c-concavity 305
20.5 c-cyclical Monotonicity 308
20.6 Optimal Transport Plans Revisited 310
20.7 Approximation 313

21 Wasserstein Metrics 315

21.1 The Wasserstein Metrics Wp 315
21.2 The Wasserstein Metric W1 317
21.3 W1 Compactness 318
21.4 Wp Compactness 320
21.5 Wp -Completeness 322
21.6 The Mallows Distances 323

22 Some Examples 325

22.1 Strictly Subadditive Metric Cost Functions 325
22.2 The Real Line 326
22.3 The Quadratic Cost Function 327
22.4 The Monge Problem on Rd 329
22.5 Strictly Convex Translation Invariant Costs on Rd 331
22.6 Some Strictly Concave Translation–Invariant Costs on Rd 336

Further Reading 339

Index 342
 Introduction

Analysis is concerned with continuity and convergence. Investigation of these

ideas led to the notions of topology and topological spaces. Once these
had been introduced, they became subjects in their own right, which were
investigated in fine detail to see how far the theory might lead (an excellent
illustration of this is given by the fascinating book by Steen and Seebach [SS]).
In practice, however, a great deal of analysis is concerned with what
happens on a very restricted class of topological spaces, namely, the Polish
spaces. A Polish space is a separable topological space whose topology is
defined by a complete metric. Important examples include Euclidean space,
pathwise-connected Riemannian manifolds, compact metric spaces and sepa-
rable Banach spaces.
The purpose of this book is to develop the study of analysis on Polish spaces.
It consists of three parts. The first considers topological properties of Polish
spaces, and the second deals with the theory of measures on Polish spaces.
In the third part, we give an introduction to the theory of optimal transportation.
This makes essential use of the results of the first two parts, or modifications of
them. It was, in fact, study of optimal transportation that led to the realization
of how much its study required properties of Polish spaces, and measures
on them.
There are three important advantages of restricting attention to Polish
spaces. First, many of the curious complications of the general topological
theory disappear. For example, a subspace of a separable topological space
need not be separable, whereas a subspace of a separable metric space is always
separable. Secondly, the proofs of standard results are frequently much easier
in this restricted setting. For example, Urysohn’s lemma for normal topological
spaces is quite delicate, whereas it is very easy for metric spaces. Thirdly,
Polish spaces enjoy some very important properties. Thus it follows from
Alexandroff’s theorem that a topological space is a Polish space if and only

1
2 Introduction

if it is homeomorphic to a Gδ subset of the Hilbert cube H = [0, 1]N , which

is a compact metrizable space. From this, or directly, it follows that a Borel
measure on a Polish space is tight (Ulam’s theorem: the measure of a Borel set
can be approximated from below by the measures of compact sets contained in
it). It also means that we can push forward a Borel measure on a Polish space
X to a Borel measure on a compact metric space containing X. This greatly
simplifies both the measure theory and also the construction of measures. In
fact, I believe that almost all the probability measures that arise in practice are
Borel measures on Polish spaces; one important exception, which we do not
consider or need, is the theory of uniform central limit theorems.
One major advantage of restricting attention to Polish spaces is that it
is not necessary to appeal to the axiom of choice. Instead, we proceed by
induction, using the axiom of dependent choice; we make an infinite sequence
of decisions, each possibly dependent on what has gone before.
In analysis, there are a few fundamental results which require the axiom of
choice. The first is Tychonoff’s theorem, which states that an arbitrary product
of compact topological spaces, with the product topology, is compact. We do
not prove this, or use it. On the other hand, we do prove, and use, the fact that
a countable product of compact metrizable spaces is compact and metrizable.
Secondly, there are two fundamental results of linear analysis which need
the axiom of choice, using Zorn’s lemma. The first of these is the Hahn–Banach
theorem (together with the separation theorem). Using induction, we prove
weak forms of these, for separable normed spaces; this is sufficient for our
purposes.
But for completeness’ sake we also give the classical results, using Zorn’s
lemma; Here we first prove the separation theorem, showing that it essentially
depends upon the connectedness of the unit circle T, and then derive the Hahn–
Banach theorem from it.
The other fundamental result which requires the axiom of choice is the
Krein–Mil’man theorem, which states that every weakly compact convex
subset K has an extreme point. Again, we only need, and use, the result in
the case where K is metrizable, and we prove this without the axiom of choice.
The fact that we avoid using the axiom of choice suggests that the proofs
should, in some sense, be less abstract and more constructive. Unfortunately,
this is not the case; the arguments that are used are frequently indirect
(consider the collection of all sets with a particular property), so that for
example a typical Borel subset of a Polish space does not have a simple
description.
Let us now describe the contents of the three parts of this book in more
detail.
 Introduction 3

Part I: Topological Properties

Although it is assumed that the reader has some knowledge of general topology
and metric spaces, the first two chapters give an account of these topics,
including Tietze’s extension theorem, Baire’s category theorem and Lipschitz
functions.
This leads to the notion of a Polish space, a separable topological space
whose topology is given by a complete metric. A fundamental example is given
by a compact metrizable space, and Alexandroff’s theorem is used to show that
a topological space is a Polish space if and only if it is homeomorphic to a Gδ
subspace of a compact metric space, and in particular homeomorphic to a Gδ
subspace of the Hilbert cube.
We shall need to consider suprema of sets of real-valued continuous
functions. Such functions are lower semi-continuous, and we consider such
functions in Chapter 4. A lower semi-continuous function on a compact space
attains its infimum, but this is not necessarily true for lower semi-continuous
functions on a complete metric space. We establish its replacement, Ekeland’s
variational principle, together with two of its corollaries, the petal theorem and
Daneš’s drop theorem, and various other applications.
Metric spaces have more structure than a topological one, and Chapter 5
contains an account of uniform spaces; uniformity is particularly important
when we consider locally compact topological groups, in Part II.
Chapter 6 is devoted to showing that the space of càdlàg functions is a
Polish space under the Skorohod topology; many stochastic processes, and
their underlying measures, lie on such spaces, and this helps justify the claim
that almost all probability measures of interest lie on Polish spaces. Further
examples are given by separable Banach spaces and Hilbert spaces; these are
principally used to introduce the notion of convexity.
The rest of Part I is concerned with convexity. The Hahn–Banach theorem
is one of the key results here, and we give proofs of appropriate results, both
without and with the axiom of choice. For us, the Hahn–Banach theorem is
essentially a geometric theorem showing that two suitable convex sets can be
separated by a hyperplane. It also leads onto the notion of weak topology.
The Legendre transform provides an important duality theory for convex
functions, and this leads naturally to the concept of subdifferentials and
subdifferentiability. We prove the Bishop–Phelps theorem, and also introduce
the notion of cyclic monotonicity.
The rest of Part I is concerned with convex sets which are compact and
metrizable in some suitable topology. We prove versions of the Krein–Mil’man
theorem, Krein’s theorem and a swathe of fixed point theorems, many of which
are used later.
4 Introduction

Part II: Measures on Polish Spaces

We expect that the reader has some knowledge of abstract measure theory, but
Chapter 14 contains a survey of the basic results. Chapter 15 contains some fur-
ther results: we introduce the Banach space M(X) of finite measures on a Polish
space X, its subspaces L1 (μ) and Orlicz spaces (with the use of Legendre
duality). We give von Neumann’s Hilbert space proof of the Radon–Nikodym
property and a proof of the strong law of large numbers (to be used later).
In Chapter 16, we investigate Borel measures on Polish spaces. We prove
regularity and tightness properties; we may not know what a typical Borel set
looks like, but we can approximate the Borel measure of a Borel set from the
outside by open sets, and on the inside by compact sets. This leads to Lusin’s
theorem, which says that if μ is a Borel measure on a Polish space X then a
Borel measurable function on X is continuous on a large compact subset.
So far, all is theory, and no measures, other than trivial ones, have been
shown to exist. We remedy this by showing how to construct Borel measures on
the Bernoulli space (N), and then, pushing forward, constructing measures
on compact metric spaces and Polish spaces. We prove the Riesz represen-
tation theorem, and use this to give a measure-theoretic proof of the Stone–
Weierstrass theorem.
We then show how Borel measures can be disintegrated, and establish the
existence of Haar measure on compact and locally compact Polish spaces;
we follow an account by Pedersen to show that this last result is relatively
straightforward.
In Chapter 17, we come down to earth and consider Borel measures on
Euclidean space, where the point at issue is the differentiation of measures
and of Borel measurable functions. We establish Lebesgue’s differentiation
theorem and Rademacher’s theorem on the differentiability almost everywhere
of Lipschitz functions.
We now proceed to study one of the key points of this chapter, namely, the
weak convergence of measures. We show that there are various metrics which
define the weak topology w, and show that although the unit ball M1 (X) is
generally not metrizable, the space of probability measures P(X) is a Polish
space. Examples of weak convergence include the central limit theorem and the
empirical law of large numbers. Finally, uniform integrability is investigated.
Part II ends with an introduction to Choquet theory on a metrizable compact
convex set. The theory is notoriously difficult for general weakly compact
convex sets, but the difficulties disappear in the metrizable case.
Parts I and II contain more than two hundred exercises. These are usually
very straightforward, but most are an essential part of the text; do them.
 Introduction 5

Part III: Introduction to Optimal Transportation

The setting is this; μ and ν are Borel probability measures on Polish spaces X
and Y, and c is a lower semi-continuous cost function on X × Y. We consider
two problems. Kantorovich’s problem is to find a measure π on X × Y with
marginals μ and ν with minimal cost X×Y c dπ. Monge’s problem is a special
case of this; find a measurable
 mapping T : X → Y which pushes forward
μ to ν with minimal cost X c(x, T(x)) dμ(x). The results of Parts I and II are
used, or modified, to tackle these problems. For example we can push forward
μ and ν to measures on metrizable compactifications. We also consider the
concepts of c-cyclic monotonicity and c-concavity. It is quite easy to show
that Kantorovich’s problem has a solution, but with more care we introduce a
‘maximal Kantorovich potential’, which with its c-transform can give a great
deal of information.
When X = Y and c = dp , where d is a metric on X, we introduce
and investigate the Wasserstein metric Wp , which is the minimal cost of
transforming μ into ν. Similarly, we introduce the Mallows distance, which
does the same for distributions of random variables. As an example, we prove
a metric version of the central limit theorem.
In the last chapter, we consider special cases. For example, we consider the
case when X = Y = R, and the case where the cost is a quadratic function on a
separable Hilbert space. Finally, following Gangbo and McCann [GMcC], we
consider the cases when the cost on Rd is given by a strictly convex or strictly
concave function.
This only scratches the surface: for more, see the two large volumes by
Villani, [V I] and [V II].
Although I have checked the proofs carefully, no doubt errors remain. Please
consult my home page at www.dpmms.cam.ac.uk where a list of comments
and corrections will be found, together with my email address, to which
corrections should be sent.
 PART ONE

Topological Properties
 1
General Topology

This chapter contains a brief account of topological spaces and their properties.
It contains definitions and statements of fundamental results, and describes
the notation that is used. Proofs are generally not given; they can be found in
[G II] (and elsewhere).

1.1 Topological Spaces

A topological space (X, τ ) is a set X together with a set τ of subsets of X, the
topology, which satisfies

(i) ∅ ∈ τ and X ∈ τ ;
(ii) if F is a finite subset of τ , then ∩U∈F U ∈ τ ; and
(iii) if G is any subset of τ , then ∪U∈G U ∈ τ .

The elements of τ are called open sets.

Here are some examples. The set P(X) of all subsets of X is a topology on
X, the discrete topology, and the set {∅, X} is also a topology on X, the trivial
topology.
The usual topology on the real line R is defined by saying that U is open if
whenever x ∈ U there exists δ > 0 such that

(x − δ, x + δ) = {y : x − δ < y < x + δ} ⊆ U.

Similarly, the usual topology on C is defined by saying that U is open if

whenever z ∈ U there exists δ > 0 such that {w : |w − z| < δ} ⊆ U.
Let R = [−∞, ∞]. The usual topology on R is defined by saying that U is
open if

9
10 General Topology

(i) U ∩ R is open in R in the usual topology,

(ii) if ∞ ∈ U there exists R ∈ R such that (R, ∞] ⊆ U, and
(iii) if −∞ ∈ U there exists R ∈ R such that [−∞, R) ⊆ U.
The right half-open topology τr on R is defined by saying that U ∈ τr is
open if whenever x ∈ U there exists δ > 0 such that
[x, x + δ) = {y : x ≤ y < x + δ} ⊆ U.
Suppose that (X, τ ) is a topological space. A subset B of τ is a base for the
topology if every U ∈ τ is the union of sets in B. Thus the open intervals (r, s)
with r, s ∈ Q form a countable base for the usual topology on R. A subset C of
X is closed if X \ C is open. If A ⊆ X, the interior Aint of A is the union of the
open sets contained in A, the closure A of A is the intersection of the closed sets
containing A, and the boundary, or frontier, ∂A of A is the set A \ Aint . Aint is
the largest open set contained in A, and A is the smallest closed set containing
A. Elements of Aint are called interior points of A, and elements of A are called
closure points of A. A subset B of A is dense in A if A ⊆ B.
A subset N of X is a neighbourhood of an element x of X if x ∈ N int . The
set of neighbourhoods of x is denoted by Nx . A subset Bx of Nx is a base of
neighbourhoods of x if every N ∈ Nx contains an element of Bx .
A punctured neighbourhood of x is a set of the form N \ {x}, where N ∈ Nx .
An element x of X is an accumulation point, or limit point, of A if N ∗ ∩ A = ∅,
for each punctured neighbourhood N ∗ of x. A point of A is an isolated point of
A if it is not an accumulation point of A.
Here are two easy ways of constructing topological spaces. Suppose that Y
is a subset of a topological space (X, τ ). The subspace topology on Y is defined
by taking the set {U ∩ Y : U ∈ τ } of subsets of Y as the topology on Y. Suppose
that f is a surjective mapping of X onto a set Z. The quotient topology on Z is
defined by taking the sets {V : f −1 (V) ∈ τ } as the topology on Z.
A most important construction is the construction of topological product
spaces. Suppose that (Xα , τα )α∈A is a family of topological spaces. Let

X = α∈A Xα , and for each α ∈ A, let πα : X → Xα be the co-ordinate
projection; πα (x) = xα . The product topology on X is defined by taking the
collection
{∩α∈F πα−1 (Uα ) : F a finite subset of A, Uα ∈ τα for α ∈ F}
as base of open sets. One special case occurs when (Xα , τα ) = (X, τ ) for each

α ∈ A. In this case, α∈A Xα = X A , the space of mappings from A to X. In
particular, X N (where N is the set {1, 2, 3, . . .} of natural numbers) is the space
of sequences in X. A product of the form [0, 1]A , where [0, 1] is given its usual
subspace topology, as a subspace of R, is called a hypercube. The space [0, 1]N
is called the Hilbert cube.
 1.1 Topological Spaces 11

Suppose that f is a mapping from a topological space (X, τ ) into a topologi-

cal space (Y, σ ), and that x ∈ X. Then f is continuous at x if f −1 (N) ∈ Nx , for
each N ∈ Nf (x) . Note that this agrees with the usual definition of continuity,
when X = Y = R, with the usual topology. f is continuous on X if it is
continuous at each point of X. Then f is continuous on X if and only if f −1 (V) ∈
τ , for each V ∈ σ , and if and only if f −1 (C) is closed in X for each closed
subset C of Y. The composition of two continuous functions is continuous.
If τ1 and τ2 are two topologies on X, then we say that τ1 is finer, or stronger,
than τ2 , and that τ2 is coarser, or weaker, than τ1 , if the identity mapping
i : (X, τ1 ) → (X, τ2 ) is continuous; that is, if τ2 ⊆ τ1 .
A bijective mapping f : (X, τ ) → (Y, σ ) is a homeomorphism if f and f −1
are both continuous; that is, if f (τ ) = σ .

Suppose that (X, τ ) = α∈A (Xα , τα ), and that α ∈ A. The co-ordinate
projection πα is a continuous mapping from (X, τ ) onto (Xα , τα ). A mapping
f from a topological space (Y, σ ) into (X, τ ) is continuous if and only if
πα ◦ f : (Y, σ ) → (Xα , τα ) is continuous, for each α ∈ A.

Suppose that (X, τ ) = α∈A (Xα , τα ), that α ∈ A and that x ∈ X. We define
a mapping kx,α , the cross-section mapping, from Xα into X. If y ∈ Xα , let
(kx,α (y))α = y, and let (kx,α (y))β = xβ if β = α. kx,α is a homeomorphism of
(Xα , τα ) onto (kx,α (Xα ), τ ).
A mapping f from a set X to a set Y is defined as a relation on X × Y which
satisfies certain conditions. It is therefore natural to consider the corresponding
graph mapping G( f ) from X to X×Y, by setting G( f )(x) = (x, f (x)), for x ∈ X.
The set f = G( f )(X) is the graph of X.

Exercise 1.1.1 Suppose that X and Y are topological spaces, and that f is a
mapping from X into Y. Then f is continuous if and only if the graph mapping
G( f ) is a homeomorphism of X onto f .

Suppose that (xn )∞n=1 is a sequence in a topological space (X, τ ) and that
x ∈ X. Then xn converges to x if for each N ∈ Nx there exists n0 such that
xn ∈ N for each n ≥ n0 ; if so, we write that xn → x as n → ∞. x is an
accumulation point or limit point of the sequence if for each N ∈ Nx and each
n ∈ N there exists m ≥ n such that xm ∈ N. If xn → x as n → ∞, then x is a
limit point of the sequence.
Suppose that f is a continuous mapping from a topological space (X, τ )
into a topological space (Y, σ ), and that x ∈ X. f is sequentially continuous
at x if f (xn ) → f (x) as n → ∞ whenever xn → x as n → ∞, and is
sequentially continuous on X if it is sequentially continuous at each point of X.
A continuous mapping is sequentially continuous; as we shall see, the converse
is generally not true.
12 General Topology

There are conditions that control the size of a topological space, and of
topologies. A topological space is separable if there is a countable dense sub-
set. It is first countable if every point has a countable base of neighbourhoods,
and it is second countable if there is a countable base for the topology. These
notions are related in the following way.
Exercise 1.1.2 (i) A second countable space is first countable and
separable.
(ii) A subspace of a first countable space is first countable, and the product
of countably many first countable spaces is first countable.
(iii) A subspace of a second countable space is second countable, and the
product of countably many second countable spaces is second countable.
(iv) The product of countably many separable topological spaces is separable.
(But see Proposition 1.1.3.)
(v) A mapping from a first countable topological space into a topological
space is continuous if and only if it is sequentially continuous.
(vi) The topological space (R, τr ) is first countable and separable, but is not
second countable.
(Proofs can be found in [G II], Propositions 13.5.1 and 13.5.3.)
Products of separable spaces behave remarkably well; this illustrates the fact
that a product topology is a weak topology.
Proposition 1.1.3 Suppose that (X, τ ) is a separable topological space. Then
X (0,1] , with the product topology, is separable.
Proof Let C be a countable dense subset of X, and let Y be the space of ele-
ments of X (0,1] which take constant values in C on each of the intervals (i/k,
(i+1)/k] for 1 ≤ i ≤ k, for some k. Then Y is countable, and dense in X (0,1] .
There are also conditions which ensure that points and closed sets can be
distinguished topologically. A topological space (X, τ ) is
• a T1 space if singleton sets are closed, so that finite sets are closed;
• a T2 space, or Hausdorff space, if whenever x and y are distinct points of X
there exist disjoint open sets U and V with x ∈ U and y ∈ V;
• a T3 space if whenever A is a closed subset of X and x ∈ A there exist disjoint
open sets U and V with x ∈ U and A ⊆ V;
• a T4 space if whenever A and B are disjoint closed sets there exist disjoint
open sets U and V with A ⊆ U and B ⊆ V.
A topological space is a T3 space if and only if every point has a base of
neighbourhoods consisting of closed sets. A Hausdorff T3 space is called a
 1.1 Topological Spaces 13

regular space and a Hausdorff T4 space is called a normal space. A normal

space is regular.
Exercise 1.1.4 Show that a topological space (X, τ ) is Hausdorff if and only
if the diagonal = {(x, x) : x ∈ X} is closed in X × X (with the product
topology).
If f is a continuous mapping from a topological space (X, τ ) into a Hausdorff
topological space (Y, σ ) then the graph f is closed in X × Y.
Theorem 1.1.5 A second countable regular space is normal.
Proof Let B be a countable base for the topology. Suppose that C and D are
disjoint closed sets. Let (Vi )∞
i=1 be an enumeration of {U ∈ B : U ∩C = ∅} and
∞ j
let (Wj )j=1 be an enumeration of {U ∈ B : U ∩ D = ∅}. Let Pj = Wj \ (∪i=1 V i )
and let Qk = Vk \ (∪ki=1 W i ). Then Pj and Qk are disjoint open sets, for all j, k.
Let P = ∪∞ ∞
j=1 Pj and Q = ∪k=1 Qk , so that P and Q are disjoint open sets. If
x ∈ C then there exists Wj such that x ∈ Wj . But x ∈ V i for 1 ≤ i ≤ j. Thus
x ∈ Pj ⊆ P, and so C ⊆ P. Similarly, D ⊆ Q, and so X is normal.
The words ‘normal’ and ‘regular’ are sadly overused in a mathematical
context. Later, we shall use the term ‘regular’, with a quite different meaning,
in a measure-theoretic setting.
In spite of their name, normal topological spaces can behave very badly.
Exercise 1.1.6 (i) Show that the subspace L = {(x, y) : x + y = 0} of (X, τ ) =
(R, τr ) × (R, τr ) has the discrete topology, and so is not separable.
(ii) Show that every subset of L is closed in (X, τ ), and that (X, τ ) is not
normal.
In analysis, another property is important. A topological space (X, τ ) is
completely regular if it is Hausdorff, and whenever A is a closed subset of X
and x ∈ A there exists a continuous function f on X taking values in [0, 1], with
f (x) = 0 and f (a) = 1 for each a ∈ A. A completely regular space is regular.
Exercise 1.1.7 Show that a subspace of a T1 space (respectively Hausdorff
space, regular space, completely regular space) is a T1 space (respectively
Hausdorff space, regular space, completely regular space), and the product of
T1 spaces (respectively Hausdorff spaces, regular spaces, completely regular
spaces) is a T1 space (respectively Hausdorff space, regular space, completely
regular space).
Here is a more difficult result; we shall see that it is almost trivial when τ is
given by a metric.
14 General Topology

Theorem 1.1.8 (Urysohn’s lemma) If A and B are disjoint closed subsets of

a T4 space (X, τ ), there exists a continuous function f on X taking values in
[0, 1], with f (a) = 0 for each a ∈ A and f (b) = 1 for each b ∈ B.
Proof Let A0 = A. There exists a closed set A1 such that
A0 ⊆ Aint
1 ⊆ A1 ⊆ X \ B.

Let D be the set of dyadic fractions in [0, 1]. Arguing inductively, if r = p/2n ,
with p odd, define a closed set Ar such that
A(p−1)/2n ⊆ Aint
r ⊆ Ar ⊆ A(p+1)/2n ⊆ A(p+1)/2n ;
int

(p − 1 and p + 1 are even, so that A(p−1)/2n and A(p+1)/2n have already been
defined). Now if x ∈ X let f (x) = inf{r ∈ D : x ∈ Ar } (where inf(∅) = 1).
Then f (x) = 0 for x ∈ A, f (x) = 1 for x ∈ B and 0 ≤ f (x) ≤ 1. It remains
to show that f is continuous. But if 0 < s ≤ 1 then f (x) < s if and only if
x ∈ Cs = ∪s<r≤1 (X \ Ar ), and if 0 ≤ t < 1 then f (x) > t if and only if
x ∈ Dt = ∪0≤r≤t Aint
r . Then Cs and Dt are open sets, from which it follows that
f is continuous.
Consequently, a normal space is completely regular.
Theorem 1.1.9 A topological space (X, τ ) is completely regular if and only if
it is homeomorphic to a subspace of a hypercube.
Proof The condition is certainly sufficient. Suppose that (X, τ ) is completely
regular. Let
A = {(x, F) : x ∈ X, F closed in X, x ∈ F}.
If α = (x, F) ∈ A there exists a continuous function fα : X → [0, 1] such that
fα (x) = 0 and f (y) = 1 for y ∈ F. Let f (x) = {fα (x) : α ∈ A}. If x = y then
β = (x, {y}) ∈ A, and fβ (x) = 0 = 1 = fβ (y), and so f is injective. Since each
fα is continuous, f : X → [0, 1]A is continuous. Conversely if x ∈ X and U is
an open neighbourhood of x then γ = (x, X \U) ∈ A, V = {g ∈ f (X) : gγ < 1}
is a neighbourhood of f (x) in f (X), and V ⊆ f (U), so that f −1 : f (X) → X is
also continuous.
Corollary 1.1.10 A second countable normal space is homeomorphic to a
subspace of the Hilbert cube H.
Proof Replace A by the countable set of pairs {(xn , Cm )}, where (Cm )∞
m=1
is a countable base of closed sets and (xn )∞
n=1 is a dense sequence, and
xn ∈ Cm .
Note that the theorem uses the axiom of choice, but the corollary does not.
 1.2 Compactness 15

Let us end this section by observing that the definition of a topological space
that we have given is short and easy, but is a little misleading. The important
fact is that topology is a local phenomenon; it is therefore often appropriate
to define a topology in terms of neighbourhoods. The neighbourhoods Nx of a
point x form a filter; that is,

(i) ∅ ∈ Nx ;
(ii) if N ∈ Nx and N ⊆ M then M ∈ Nx ;
(iii) if N1 , N2 ∈ Nx then N1 ∩ N2 ∈ Nx .
Exercise 1.1.11 Suppose that (X, τ ) is a topological space and that {Nx }x∈X is
the set of neighbourhood filters. Show that if N ∈ Nx then x ∈ N and there
exists O ∈ Nx such that O ⊆ N and O ∈ Ny for each y ∈ O.
Conversely, if {Nx }x∈X is a set of filters on a set X which has these properties,
show that this defines a topology on X for which {Nx }x∈X is the set of
neighbourhood filters.

1.2 Compactness
Suppose that A is a subset of a topological space (X, τ ). A collection O of
open sets is an open cover of A if A ⊆ ∪O∈O O. An open cover is finite if it
has finitely many members. The set A is compact if every open cover of A has
a finite subcover. Compact sets are a topological approximation to finite sets.
By considering complements, it follows that (X, τ ) is compact if and only if it
has the finite intersection property; if A is a collection of closed sets with the
property that ∩A∈Af A is not empty for each finite collection Af of sets in A,
then the total intersection ∩A∈A A is not empty.
Here are some basic properties of compact sets.
Exercise 1.2.1 (i) The union of a finite set of compact sets is compact.
(ii) A compact Hausdorff space is normal.
(iii) A subset of a compact Hausdorff space is compact if and only if it is
closed.
(iv) The continuous image of a compact set is compact.
(v) A continuous bijection of a compact space onto a Hausdorff space is a
homeomorphism.
For details, see [G II], Propositions 15.1.3, 15.1.4, Corollary 15.1.7.
Here is one of the fundamental results of general topology. It requires the
axiom of choice, and indeed is equivalent to it; Tychonoff’s theorem is true if
and only if the axiom of choice holds.
16 General Topology

Theorem 1.2.2 (Tychonoff’s theorem) The product of a set of compact

topological spaces is compact.
Proof See [G II], Appendix D. We shall only use this in Proposition 1.2.3.
We shall however prove (and use) the fact that a countable product of compact
metric spaces is compact.
Corollary 1.2.3 A topological space is a compact Hausdorff space if and only
if it is homeomorphic to a closed subset of a hypercube.
Proof This follows from Theorem 1.1.9 and Exercise 1.2.1 (iii).
Let us give an example of this. The Helly space H is the subset of functions h
in [0, 1][0,1] which are non-decreasing; if 0 ≤ s < t ≤ 1 then h(s) ≤ h(t). H is
closed in [0, 1][0,1] , and is therefore compact. It is first countable and separable,
but is not second countable. For more details, see [SS: 107].
There are two related definitions. A is sequentially compact if every
sequence in A has a convergent subsequence, convergent to an element of A,
and A is countably compact if every sequence in A has a limit point in A. A
compact set is countably compact, and a sequentially compact set is countably
compact. In general, there are no further implications.
Proposition 1.2.4 Let (N) = {0, 1}N and let X = {0, 1}(N) , with the
product topology τ , when {0, 1} is given the discrete topology.
(i) (X, τ ) is compact and separable, but not sequentially compact.
(ii) Let X0 = {x ∈ X : {ω : x(ω) = 1 is countable}}. Then X0 is sequentially
compact, but is not compact or separable.
Proof (i) (X, τ ) is compact, by Tychonoff’s theorem, and is separable, by
Proposition 1.1.3, since there is a bijection from (N) onto (0, 1]. If ω ∈ X,
let en (ω) = ωn for n ∈ N. The sequence (en )∞ n=1 in X has no convergent
subsequence; (X, τ ) is not sequentially compact.
(ii) A diagonal argument shows that X0 is sequentially compact. It is a dense
proper subspace of the Hausdorff space (X, τ ), and so it is not compact. If C is
a countable subset of X0 , the set {ω : c(ω) = 1 for some c ∈ C} is countable,
and so there exists ω such that c(ω ) = 0 for all c ∈ C. Then I{ω } is not in the
closure of C, and so X0 is not separable.
A topological space (X, τ ) is locally compact if every point has a base of
neighbourhoods consisting of compact sets.
Exercise 1.2.5 A Hausdorff topological space is locally compact if and only
if each point has a compact neighbourhood.
 1.2 Compactness 17

A compactification of a topological space (X, τ ) is a compact space (X ∗ , τ ∗ ),

together with a homeomorphism j of X onto a dense subspace j(X) of X ∗ . There
are usually many compactifications of a topological space (X, τ ); the one-point
compactification is perhaps the simplest. If (X, τ ) is not compact, the one-point
compactification of (X, τ ) is defined by taking X ∗ = X ∪ {∞}, where ∞ is a
point not in X, and defining a subset U to be open if U ∩ X ∈ τ , and, if ∞ ∈ U,
then X ∗ \ U is a compact subset of X.
The one-point compactification of (X, τ ) is Hausdorff if and only if (X, τ ) is
Hausdorff and locally compact. Thus a topological space (X, τ ) is Hausdorff
and locally compact if and only if it is homeomorphic to an open subset of a
compact Hausdorff space.
A topological space (X, τ ) is σ -compact if it is the union of a sequence of
compact subsets. If so, then by considering finite unions, X is the union of an
increasing sequence of compact subsets.
Proposition 1.2.6 A locally compact space (X, τ ) is a σ -compact if and
only if there is an increasing sequence (Kn )∞ n=1 of compact subsets such that
∪n∈N Kn = X and Kn ⊆ Kn+1 int , for each n ∈ N.

Proof The condition is certainly sufficient. Suppose that (X, τ ) is σ -compact

and locally compact. Let (Ln )∞
n=1 be an increasing sequence of compact subsets
of X whose union is X. Let K1 = L1 . Suppose that we have found K1 , . . . , Kn
such that Lj ⊆ Kj for 1 ≤ j ≤ n and that Kj ⊆ Kj+1 int for 1 ≤ j < n. For each

x ∈ Kn there exists an open neighbourhood Nx of x such that Nx is compact.

The sets {Nx : x ∈ Kn } are an open cover of the compact set Kn , and so there is
a finite subcover {Nx : x ∈ F}. Let Kn+1 = (∪x∈F Nx ) ∪ Ln+1 . Then Kn ⊆ Kn+1int

and Ln+1 ⊆ Kn+1 , so that X = ∪n∈N Kn .

A separable locally compact topological space need not be σ -compact. Let
{0, 1} be given the discrete topology, and let X = {0, 1}[0,1] be given the product
topology τ . Then (X, τ ) is compact, by Tychonoff’s theorem, and is separable,
but is not first countable. Let x ∈ X and let Y = X \ {x}. Then Y is locally
compact and separable, but is not σ -compact, since x does not have a countable
base of neighbourhoods in (X, τ ).
 2
Metric Spaces

In this chapter, we introduce the idea of a metric space. Metric spaces have a
natural topology, which we describe in the first two sections of the chapter, but
they have more structure than that. They also have a uniform structure, which
we shall consider in detail in Chapter 5, and which is the setting for the notion
of completeness, which we discuss in Sections 2.3 to 2.7, a Lipschitz structure,
which we consider in Section 2.8, and a geometric structure.

2.1 Metric Spaces

A metric space is a set X, together with a function d : X ×X → R+ , the metric,
which satisfies

(i) d(x, y) = d(y, x) for all x, y ∈ X (symmetry);

(ii) d(x, z) ≤ d(x, y) + d(y, z) for all x, y, z ∈ X (the triangle inequality); and
(iii) d(x, y) = 0 if and only if x = y.

The following inequality is a useful consequence of axioms (i) and (ii):

(iv) |d(x1 , y1 ) − d(x2 , y2 )| ≤ d(x1 , x2 ) + d(y1 , y2 ) for all x1 , x2 , y1 , y2 (the

quadrilateral inequality).

A function p : X × X → R+ which satisfies (i) and (ii) is called a

pseudometric. If p is a pseudometric, set x ∼ y if p(x, y) = 0. Then ∼
is an equivalence relation on X. Let X/ ∼ be the quotient space, and let
q : X → X/ ∼ be the quotient mapping. If x ∼ x and y ∼ y then it follows
from the quadrilateral inequality that p(x, y) = p(x , y ). Thus the function
d(q(x), q(y)) = p(x, y) is well-defined, and is easily seen to be a metric on
E/ ∼, the associated metric.

18
 2.1 Metric Spaces 19

A metric defines a topology in a natural way. Suppose that (X, d) is a metric

space. If x ∈ X and  > 0, the open -neighbourhood N (x) is defined as
{y ∈ X : d(x, y) < }, and the closed -neighbourhood M (x) is defined as
{y ∈ X : d(x, y) ≤ }. A subset U of X is open if whenever x ∈ U there exists
 > 0 such that N (x) ⊆ U. The collection of open sets is then a topology τ
on X, the metric topology. Open -neighbourhoods are open in the topology,
and closed -neighbourhoods are closed. The sets {N (x) :  > 0} form a base
of neighbourhoods of x, as does the collection {M (x) :  < 0}. Since the sets
{N1/n (x) : n ∈ N} form a base of neighbourhoods, the metric topology is first
countable. Thus if f is a mapping of (X, d) into a topological space (Y, σ ), f is
continuous at x if and only if it is sequentially continuous; that is, f (xn ) → f (x)
whenever d(xn , x) → 0 as n → ∞.
If (X, d) and (Y, ρ) are metric spaces, then a mapping f :(X, d) → (Y, ρ) is
an isometry if ρ(f (x), f (y)) = d(x, y) for all x, y ∈ X. An isometry is clearly a
homeomorphism of (X, d) onto (f (X), ρ).
Let us give some examples.

(i) The function d(x, y) = |x−y| is the usual metric on R and the usual metric
 1
on C. Similarly the function d(x, y) = ( nj=1 |xj − yj |2 ) 2 is the usual
metric, or Euclidean metric, on Rn and the usual metric, or Hermitian
metric, on Cn .
(ii) If X is any set, the function defined as d(x, y) = 1 if x = y and d(x, y) = 0
if x = y is the discrete metric on X.
(iii) If Y is a subset of a metric space (X, d) then the restriction of d to Y × Y
is a metric on Y, the subspace metric.
(iv) If A is a non-empty subset of a metric space, the diameter diam(A) is
defined to be sup{d(a, b) : a, b ∈ A}. Note that it follows from the
quadrilateral inequality that diam(A) = diam(A). A set A is bounded if A
is empty or diam(A) < ∞.

Suppose that S is a non-empty set, that (Y, ρ) is a metric space and that
f is a mapping from S to Y. We define the oscillation ωS (f ) of f on S to be
diam(f (S)) = sup{ρ(f (s), f (t)) : s, t ∈ S}. f is bounded on S if ωS (f ) < ∞,
and B(S, Y) denotes the set of bounded mappings from S to Y. The function
d∞ (f , g) = sups∈S ρ(f (s), g(s)) is then a metric on B(S, Y), the uniform metric
on B(S, Y). A sequence (fn )∞ n=1 converges to f in this metric if and only if
fn (s) → f (s) uniformly in s; sups∈S |fn (s) − f (s)| → 0 as n → ∞; thus
convergence in d∞ is called uniform convergence. We denote B(S, R) by
B(S), and we denote (B(N, Y) by l∞ (Y); thus l∞ (Y) is the space of bounded
sequences in Y.
Another random document with
no related content on Scribd:
The Project Gutenberg eBook of Kuin unikuva
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

Title: Kuin unikuva

Author: Eliza Orzeszkowa

Release date: October 19, 2023 [eBook #71903]

Language: Finnish

Original publication: Pori: Gust. Romelius, 1908

Credits: Tuula Temonen and Tapio Riikonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KUIN

UNIKUVA ***
KUIN UNIKUVA

Kirj.

Eliza Orzeszko

Suomennos

Porissa, Gust. Ronelius, 1908.

I.

Olipa pieni talo sattumoilta eksynyt kaupungin kivikasarmien

keskelle, seisten siinä maaseudun hymyilevänä tervehdyksenä. Se
oli pienen pieni, siinä oli kuisti ja valkeiksi silatut seinät, ympärillä
puutarha, jonka rehevät, vihannat kasvit olivat miltei metsistyneet.
Pihaa ei ollut, kadusta talon erotti kappale puutarhaa ynnä lauta-aita,
niin korkea, ettei katua voinut talosta nähdä eikä koko taloa kadulta.
Etäältä se oli kuin pienenen houkutteleva suojus; läheltä vanha
hökkeli, minkä vanhuuttaan vinot seinät puoleksi piiloutuivat seipäitä
kiertävien turkinpapujen taakse. Paitsi papuja kasvoi hiukan kukkia
lavassa alapuolella kuistia, johon pari vanhaa penkkiä oli sijotettu.

Huoneet olivat pienet, katot matalat, lattiat karkeat ja vihreätiiliset

uunit kömpelösti tehdyt.

Erääseen huoneeseen tuli Klaara Wygrycz keittiöstä juosten ja

laulunpätkää hyräili, kuten hän aina teki, kun oli iloinen. Yllään
hänellä oli punaraitainen pumpulihame, kaulahuivi olkapäillä ja hihat
kyynärpäitä myöten käärityt.

Vastapestyillä käsillään, jotka vielä kylmästä Vedestä punottivat,

hän kiireesti kiskasi kaulahuivin, kääri kokoon ja pisti vanhaan
piironkiin, ajatellessaan: »tuo on pestävä, se on varsin likainen.»
Sitte hän veti alas hihat ja kokosi koriin leikattuja vaatekappaleita,
sakset, sormustimen ja rihmaa. Lopuksi otti hyllyltä kirjan, joka
myöskin koriin katosi. Sitte hän juoksi ulos keittiöstä, mukanaan
leipäpala, jonka kätki vaatekappalten alle.

»Tralalalalaa!» Näin hän nyt lauloi valssi säveleellä täyttä kurkkua

ja juoksi ulos kuistin portaille. Siellä hän pysähtyi ja katseli
ympärilleen.

Turkinpavuissa oli jo palkoja, mutta siellä täällä kumminkin vielä

mahtavien lehtien lomissa pilkotti veripunainen kukka. Yhden hän
taittoi ja pisti tukkaansa. Hänen mustan tukkansa suortuvat aaltoilivat
yli otsan ja niskassa muodostivat niin löysän solmun, että kiehkuroita
myöskin riippui kaulalla ja hartioilla. Mustissa hiuksissa kukkanen
loisti kuin hehkuva liekki.

Hän ei ollut täysin kaunis, mutta omisti toki

yhdeksäntoistavuotiaan tuoreuden, lisäksi viehätti hän viehkeällä
virkeydellään, joka kuvastui liikkeissä, katseessa, vieläpä
hymyilyssäkin. Nytkin hän myhäili, katsellessaan yli puutarhan. Hän
tunsi itsensä iloiseksi, kun oli kaikki toimet puuhannut ja kahden
tunnin täydellinen vapaus odotti. Isä oli toimistossaan, veli koulussa,
sisar neulomossa; valmis päivällinen uunissa odotti kotiintulevia.

Huoneet siivottuaan, päivällisen laitettuaan hän tunsi hiukan

nälkää.
Siksi olikin leipäkappaleen mukaansa ottanut.

Kori käsivarrella hän nyt pyrki mielipaikkaansa, sireenimajalle, joka

sijaitsi puutarhan toisessa päässä, aivan pystyaidan vieressä, mikä
läheistä ruhtinaan puistoa ympäröitsi. Niinpian kuin sai yhden tahi
pari tuntia lehtimajassa yksiksensä viettää töineen, ajatuksineen, tuli
hän aina mitä iloisimmalle tuulelle.

Tuo leimuva virvatuli oli mieluimmin yksikseen. Olihan

yhdeksäntoistavuotiaan päässä ajatuksia, eikä missään ollut niin
hyvä mietiskellä kuin juuri hiljaisessa lehtimajassa. Matalan aidan
toisella puolen levisi varjoisa, ikivanhoista kunnianarvoisista puista
syntynyt lehtikuja, joka aivan lehtimajaa vastassa päättyi laajaan
nurmikenttään. Tämän toisella puolen taas kohosi pieni, kaunoinen
hovilinna, josta näkyi kolme korkeata ikkunariviä sekä kaksi tornia.
Valtavina, salaperäisinä häämöttivät linnan tummanharmajat seinät,
ikkunat ja parvekkeet pensaiden lomitse, jotka nurmikenttää
kaunistivat.

Salaperäisyys johtui hiljaisuudesta, joka aina vallitsi linnassa ja

sen ympärillä. Sen ikkunat olivat aina suljetut, sen puisto aina lepäsi
äänetönnä, autiona. Joskus vain puutarhureita puistossa työskenteli
ja nurmikentillä, muttei kukaan koskaan linnan sisällä liikkunut.
Varsin lähellä lehtimajaa näkyi pieni veräjä, mutta sekin aina vaan oli
suljettuna. Joskin huolellisesti hoidettuna oli linna kumminkin autio ja
hyljätty.

Klaara tiesi, kuuleman mukaan, että sen omistaja, ruhtinas Oskari,

siellä ei koskaan asunut. Klaaralle oli muuten aivan yhdentekevää,
oliko linna asuttu vai ei. Hän vaan mielellään sitä katsoessaan
tyydytti kauneudentunnettaan, joka oli hyvin kehittynyt.

Kun hän nyt istui kapealla penkillä, sireenipensas takanaan ja

edessään, ei hän vielä linnaa katsellut eikä sen kauneudesta
nauttinut. Hän ahkerasti ompeli. Hänen edessään pienellä pöydällä
seisoi kori leikattuine Vaatekappaleineen ja niiden välistä näkyi kirja.
Muttei lukemiseen eikä unelmiin vielä ollut aikaa. Äskettäin hän oli
yhdeksään paitaan vaatetta ostanut pikku veljelleen ja vasta neljäs
paita oli tekeillä. Sitte vielä oli isälle liinavaatteita ommeltava ja itselle
hame, sillä omistamansa molemmat hameet olivat aivan loppuun
kuluneet.

Oi! hän ei totta tosiaan olisi toivonut, että niin olisi käynyt, mutta ei
auttanut. Halvinkin hame vaati rahaa, ja hänen täytyi kovasti
kamppailla, jotta isän palkka vaan kaikkeen riittäisi. Tähän saakka ei
toki mitään ollut puuttunut, joskin isä sai kieltäymyksiä kestää, sillä
heikko kun terveys oli, olisi ravitsevampi ruoka ollut tarpeellinen,
varsinkin hedelmät…

Ruokaa ajatellessaan tyttö muisti leipäpalasen, jonka oli

mukaansa ottanut. Hän haki sen korista, söi muutamia leipäpalasia
ja jatkoi ompelemista.

Lehtikujaan, joka kolmelta puolen ympäröi suurta puistoa, ilmestyi

nyt korkeakasvuinen mies, ylhäisen näköinen, kallisarvoiseen
pukuun puettu mitä hienointa kuosia, päässä pieni huopahattu, joka
peitti tuhkanväristä tummaa tukkaa. Kasvonsa olivat hienot, vaikka
kalpeat; sileiksi ajeltuja poskia kaunistivat pienet, keltasenruskeat
viikset, jotka varjostivat ohuvia, ivallisia huulia. Hän saattoi olla
korkeintaan kolmekymmenvuotias; ryhtinsä ja liikkeet olivat vielä
nuorukaisen ja sirot, vaikka vähän huolettomat.

Ensin hän kulki pää alas painuneena, mutta sitte kohosi katse ja
ihaili puiston puita. Ne seisoivat liikkumattomina hiljaisessa ilmassa,
valossa syysauringon, jonka kultaiset säteet siellä täällä murtautuivat
läpi kellastuneiden tai punettuneiden lehtien. Joskus kahisi kuihtunut
lehti kävelevän jalkojen alla, joka yhä hiljensi askeleitaan, antaen
katseensa liukua puiden latvoista, jotka punakeltaisina hohtivat,
pitkin paksuja runkoja, vihreitten köynnösten kietomia.
 Hän teki sen johtopäätöksen, että tämä puisto oli viehättävä, joskin
vain varsin pieni, pikkukaupungin puisto. Mutta ehkäpä se oli
viehättävä juuri siksi, että täällä vallitsi suurkaupungissa mahdoton
hiljaisuus.

Tämmöisessä hiljaisuudessa tosin vaan erakko saattoi kauvan

elää, mutta jonkun aikaa täällä muutkin mielellään viihtyivät. Siitä
näet tulvi jotakin rauhottavaa ja samalla sellaista, mikä hämäriä
unelmia henkiin herätti.

Tosin nuo eivät olleet varsin viisaita unelmia, mutta täällä, tässä
ympäristössä, ne vastustamattomat mielikuvitukset kohosivat,
jättäen joksikin aikaa kaihomieltä sydämen sisimpään. Ja mitä sitte
on tässä maailmassa viisasta?

Ihmiselämän aherrus ja levottomuus sisältää yhtä paljon tyhmyyttä

ja viisautta; niin, oikeammin on viisautta mitättömän vähän
tyhmyyteen verraten, samoinkuin totuutta valheeseen verraten.

Tämä hiljaisuus, nämä puut eivät valhetelleet kellekään, ei edes

itselleen. Kuka sitte voi sanoa koskaan tavanneensa sellaisen ihme-
ihmisen, jolle teeskentely, petollisuus, imartelu ja turhamaisuus ovat
vieraita olleet? Miehet ovat imartelijoita, naiset keimailijoita, ja
toisinaan voi nuo kauniit ominaisuudet tavata samassakin yksilössä
yhdistyneinä. Miesten ystävyys, naisten rakkaus on luonnon pilaa,
joka ihmisille ihanteen näyttää tehdäkseen heidät sitte vaan koko
elinajaksi perhosia ajeleviksi lapsiksi.

Mutta eivät sentään kaikki anna pettää itseänsä viimeiseen asti.

Onhan sellaisia, jotka kenties jo hyvinkin pian saavat kokea, että
pyydystetty perhonen kohta on kädessä inhottavana ruumiina.
Sellainen ihminen nauttii siitä, että joskus saa oikein täysin
siemauksin vapaasti hengittää hiljaisuudessa ja yksinäisyydessä,
joka idyllin, tuon runoilijain mielikuvituksen tuotteen tuoksua levittää.
Sillä todellisuudessa on idyllillä pari punaista kättä, jotka tuntevat
magneetintapaista vetoa rakastuneen paimenen taskuihin.

Täällä, etäällä ihmisistä, olisi sopiva lukea La Rochefoucaud’ta.

Mikä tumma sivellin ja mikä uskollisuus elämän totuutta kohtaan —
joka on vielä tummempaa! Hänen tulisi hakea itselleen joku paikka
tässä puistossa ja lukea La Rochefoucauld‘ta… Oliko täällä istuimia!

Hän kohotti päätänsä etsiäkseen sellaisen paikan, mutta jäi

yht'äkkiä seisomaan kuin naulattu. Muutaman askeleen päässä, heti
aivan aidan takana hän huomasi nuoren tytön, punaraitaiseen
pumpulihameeseen puetun. Tyttö istui kapealla penkillä
sireenipensaan alla ompelemassa. Kukkanen hohti hänen tummassa
tukastaan kuin punainen liekki; mustia hiuskiehkuroita kiemurteli
pitkin kumartunutta niskaa ja poimukaulusta. Keskikokoisena,
hintelänä, kalpeaihoisena, punahuulisena, hän samalla teki
raihnauden ja nuorekkuuden kaksinaisen vaikutuksen.

Ompelu-intonsa ei estänyt häntä silloin tällöin kädellä tavottamasta

leipäpalasta, joka oli maalamattomalla puupöydällä. Hän purasi
palan ja jatkoi ompelua. Leipä oli mustaa, mutta hampaat olivat
valkoiset ja tasaiset kuin helmet. Pari kolme minuttia hän ompeli
taukoomatta, sitte taas purasi palasta, joka pienenemistään pieneni.
Sen sijaan valmiitten vaatekappalten joukko yhä suureni. Vielä
palanen leipää, vielä muutamia pistoksia, ja Valkoset hampaat
katkasevat langan leivän asemesta. Nuori tyttö oikasee itseänsä,
hän katselee Valmista työtään, ja ehkäpä havaitsee hän, että työ on
hyvin tehtyä, että leipä maistuu hyvältä, että ilma on ihana, sillä taas
hän alkaa hyräillä valssisävelellään: »Tralalalaa.»
 Nuori mies astui muutamia askeleita eteenpäin, esiin puiden
suojasta, joiden oksien lomitse hän kotvan aikaa oli tyttöä
tarkastellut. Kuivat lehdet kahisivat jalkojen alla.

Tyttö katsahti äkkiä ylös, ja kasvot saivat kummastuksen ilmeen.

Kiiltävistä kullanruskeista silmistä vieläpä pilkahti peljästyksen
tapaista. Nyt ensi kerran hän kolmeen vuoteen näki jonkun puistossa
kävelevän. Mutta peljästys pian haihtui.

Sen henkilön ulkomuoto, jonka hän noin odottamatta havaitsi, teki

miellyttävän vaikutuksen. Mies oli ilmeisesti hyvin kasvatettu, sillä
kun heidän katseensa kohtasivat toisensa, nosti hän lakkia,
paljastaen kaunismuotoisen otsan, kohtisuora ryppy kulmakarvojen
välissä. Ryppy, joka oli kasvojen ja vartalon nuorekkuuden jyrkkänä
vastakohtana, pisti heti silmiin, samoin ylimyskäden muoto, kun se
hatunlieriä kohden kohosi.

Hetkisen mies näytti epäröivän tahi miettivän. Sitte hän kiireesti

lähestyi aitaa, ja pitäen yhä hattua kädessä hän mitä kohteliaimmin
virkkoi:

— Uskallanko kysyä, ken asuu tuossa kauniissa pienessä

talossa?

Hän katseellaan viittasi valkoista tupaa, joka oli vihreän

ympäröimä.

Hieman hämillään tyttö vastasi:

— Me siellä asumme.

Hän kumminkin heti korjasi sanat:

 — Minun isäni, Teofil Wygrycz, minä ja minun sisarukseni…

Tytön puhetapa, koko käytöksensä ilmaisi, että hän oli tottunut

ihmisiä kohteliaasti puhuttelemaan.

— Tuo on erittäin sievä paikka, — huomautti mies.

— Kyllä! huudahti tyttö innostuneena. — Täällä on niin vihantaa ja

hiljaista…

— Todellakin rauhallinen pikku pesä, — lisäsi mies ja kysyi sitte:

— Kuka on istuttanut nuo kauniit kasvit, jotka antavat talolle noin

kauniin ulkomuodon?

Iloissaan ylistyksestä neitonen vastasi tuikkivin katsein:

— Niin, eivätkö turkinpavut ole oivallisesti kohonneet tänä

vuonna? Sisareni ja minä istutamme uusia joka vuosi, mutt'eivät ne
koskaan ole noin korkeiksi ja tiheiksi kasvaneet…

— Kas vaan, ne ovat todellakin harvinaisen korkeita ja oivallisia.

Tuolla lavassa näen myöskin kukkasia. Onko neiti nekin istuttanut?

— Hiukan leukoijia ja reseedoja… ei sisarellani eikä minulla ole

aikaa useampia hoitaa…

— Sisarenne on varmaankin Teitä vanhempi?

— Ei, hän on neljä vuotta nuorempi.

— Kuinka vanha hän on?

— Viisitoista vuotta.
 He vaikenivat. Uudelleen hämmennyksissään painoi tyttö päänsä
työhön ja alkoi taas ommella; mies nojasi aitaa vastaan, häntä
katsellen, ollenkaan yrittämättä lähteä. Juuri tuo katseleminen pani
tytön hämilleen.

Katselijan suurissa, tummansinisissä mantelinmuotoisissa silmissä

välkähteli veitikkamainen ilme. Ilmeessä, käytöksessä, hiukan
pitkäveteisessä äänessä oli jotakin itsenäistä varmuutta ja ylimielistä,
joka häntä hämmensi. Lisäksi hän tiesi, ettei nuoren tytön sopinut
antautua keskusteluihin tuntemattomien kanssa. Mutta kuka mies
saattoi olla? Uteliaisuus kasvoi. Kuinka on selitettävä, että mies oli
puistossa? Mitähän jos tuota suoraan kysyisi? Mutta sopivaa
kysymisen muotoa ei keksinyt. Hän siis jatkoi ompeluansa, samassa
kun ajatukset rauhattomina lentelivät sinne tänne: Ehkäpä mies
poistuu? Pitäisiköhän minun poistua? Mutta tuohan olisi
epäkohteliasta, kuin istun omassa lehtimajassani. Hänen pitää
poistua. Kuka hän on? Näkö on uljas… entäs mikä tavattoman
miellyttävä ääni!

Hetkisen äänettömyyden jälkeen puhkesi tuntematon taas

puhumaan äänellä, joka oli sametinhieno ja sointuva:

— Mitä työtä neiti hommailee?

Päätänsä nostamatta hän vastasi:

— Ompelen paitoja veljelleni…

Tyttö oli huomannut hymyilyä, joka väreili tuntemattoman huulilla.

— Onko veljenne täysikasvuinen?

— Eihän toki, hän on kymmenen vuotta minua nuorempi.

 — Te siis olette vanhin sisaruksista?

— Aivan niin.

— Mutta minä taannoin panin merkille, että puheestanne jotakin

puuttui.
Ette maininnut mitään äidistänne.

Äitini kuoli neljä vuotta sitten.

— Ja Te toimitte äidin sijaisena perheessä?

Yhä vaan ommellen, pää alaspäin tyttö hiljaa vastasi:

— Niin, ainakin yritän.

Veitikkamainen hymyily katosi nyt tuntemattoman huulilta ja

katseesta.
Hetkisen perästä hän taas virkkoi:

— Näen kirjan korissanne… huvittaako Teitä lukeminen?

— Kyllä, varsin paljon.

Mies kurotti kätensä aidan yli, ja neitonen ojensi hänelle kirjan,

vaikka ensin hiukan epäröityään. Mitä mies oikeastaan tahtoi? Eikö
hän aikonutkaan koskaan lähteä? Ei, hän vaan jatkoi puheluansa,
ollenkaan sanomatta, kuka oli. Tuo oli epäkohteliasta — vaikka hän
toiselta puolen tuntui hyvin säädylliseltä ja miellyttävältä.

Kirjassa oli yksinkertaiset, repaleiset kannet ja sisältäkin se oli

hyvin viheliäisessä kunnossa. Sitä olikin ahkerasti luettu.
Tuntematon selaili sen lehtiä, ja huomio kiintyi muutamiin
runosäkeihin, jotka olivat lyijykynällä erityisesti merkityt.
 — Tekö olette merkit pannut?

— Minä, — Vastasi tyttö hiljaa.

— Vai niin, Te siis noista säkeistä paljon pidätte?

Mies alkoi niitä puoliääneen lukea:

— — — Vie mun kaihova henken’ kummuille, joita ain’

metsät varjoo ja rannoille Niemenin, missä tarjoo kultiaan
vainio aaltovan Viljan…

Vaikka hän luki puoliääneen, luki hän kumminkin kauniisti. Kuulijan

mielessä tuntui kummalliselta. Tämä ei ollut koskaan ennen kuullut
runoja ääneen luettavan, ja tuo ääni oli sametinhieno, hivelevä,
mutta samalla kaihonsekainen.

Mies hetkeksi vaikeni, ja pään läpi lensi ajatus: olen kauvas

poistunut
La Rochefoucauld’sta… aivan päinvastaiseen suuntaan… Ja hän
jatkoi:

Miss’ rapsi keltainen, vehnä valkoinen hohtaa, miss’ virna

kuin neitosen poski hohtaa, ja peltojen piennar on vihreä
nauha…

Tietämättä miksi, kohosivat kyyneleet neitosen silmiin. Niin kävi

aina silloinkin, kun hän soittoa kuuli, mitä muutoin sangen harvoin
sattui. Häntä kovin hävetti, mutta sen lisäksi hän myöskin tunsi
jonkun verran mielipahaa.

Kuka olisi uskonut! Ei se riittänyt, että mies häntä puhutteli, vieläpä

hän luki ääneen runoja, eikä edes nimeään maininnut.
 Sitte neitonen rohkaisi mielensä, ja pannen kädet ristiin polvellaan
olevan työnsä päälle, kysyi hän vakavasti:

— Asutteko täältä kaukana?

Neitonen itsekin tunsi, että esitti kysymyksen kovemmalla äänellä

kuin olisi pitänyt, ja että vähän liiaksi rypisti kulmakarvojaan. Mutta
ainahan niin käy, kun tahtoo olla oikein rohkea.

Mies kohotti katseensa kirjasta ja vastasi hieman huolettomasti:

— En, hyvin lähellä…

Sitte hän taas luki pari säettä:

Keskellä kenttäin, varjossa koivuin,

korkeella kummulla, partaalla virran seisoi…

Mutta näytti siltä kuin lukija samalla olisi jotakin miettinyt, sillä
yht'äkkiä hän sulki kirjan ja kumartaen lausui:

— En ole vielä esittänyt itseäni Teille. En edellyttänyt, että

keskustelumme tulisi näin pitkäksi. Mutta nyt huomaankin, että se
tulee jatkumaan…

Hän loi silmänsä alas ja hetken arveltuaan sanoi:

— Nimeni on Julius Przyjemski, asun tuossa talossa…

Hän osoitti ruhtinaan linnaa. Nuoren tytön katse kirkastui; hän

tunsi, että sopivaisuuden vaatimukset nyt olivat täytetyt. Mutta
samalla hän tunsi myöskin kummastusta.

— Minä luulin, ettei kukaan asuisi linnassa.

 — Tähän saakka ei siellä olekaan muita asunut kuin joku palvelija,
mutta eilen omistaja saapui viettämään siellä lyhemmän ajan…

— Ruhtinasko?! — huudahti tyttö.

— Niin, ruhtinas, joka saapui tänne asioissa.

Tyttö istui hiljaa, mutta kysyi sitte epäröiden:

— Te olette Varmaankin ruhtinas Oskarin vieraana?

— En, en. Minä olen ruhtinaan palveluksessa, seuraan häntä aina.

Ja lyhyen äänettömyyden jälkeen hän lisäsi:

— Minä olen ruhtinaan palvelija ja samalla hänen lähin ystävänsä.

Varmaankin tuo on ruhtinaan sihteeri, ajatteli tyttö. Hän kyllä tiesi,

että ylhäisillä herroilla tavallisesti on sihteerinsä. Ei hän muuten
Voinut tietää, mitä kaikkia toimia ruhtinaalla saattoi olla. Mutta hän
tunsi itsensä iloiseksi siitä, että uusi tuttavansa ei ollut ruhtinaan
vieras. Hän ei itsekään tietänyt miksi, mutta tuo ilahutti häntä.

— Onko ruhtinas nuori? — kysyi hän.

Przyjemski epäröi hetkisen, mutta vastasi sitte hymyillen, joka

tuntui vähän kummalliselta:

— Jaa ja ei, ikäänsä nähden hän ei ole kovinkaan vanha, mutta on

paljon kokenut.

Tyttö nyökäytti päätään varmistaakseen toisen sanoja.

— Ah niin! Voin kuvitella, että hän on jo paljon iloa maailmassa

maistanut!
 — Vai niinkö luulette?

— Tietysti. Kun on niin rikas, tottakai voi tehdä mitä ikinä tahtoo.

Mies selaili levottomasti kirjaa kapeilla sormillaan.

— Vahinko vaan, — vastasi hän —, että monetkaan asiat eivät

häntä enää miellytä.

Tyttö mietti hetkisen.

— Se on totta, — sanoi hän. — Monet asiat näyttäytyvät

lähemmältä katsottuina aivan toisilta kuin alussa ja kauvempaa
katsottuina.

— Vai ymmärrättekö Tekin jo tuon asian? — puuttui mies

puheeseen hieman hämillään.

— Vuosiin katsoen en vielä ole kovin vanha, mutta olen jo paljon

kokenut, — mainitsi hän veitikkamaisesti myhäillen.

— Esimerkiksi? — kysyi hän leikillisesti.

— Minulle on ainakin pari kertaa sattunut, että hirveän mielelläni

olen jotakin tahtonut… jotakin uneksinut, mutta kuitenkin kaikitenkin
olen havainnut, ettei se ollut tahtomisen eikä uneksimisen arvoista.

— Esimerkiksi? — toisti mies.

— Minä esimerkiksi toivoin saavani hyvän ystävän, oikein

suoraluontoisen ystävän, joka olisi aivan yhtä minun kanssani.

— Mitä tarkoitatte: olla yhtä jonkun kanssa?

 — Tarkoitan: olla kaikki yhteistä, ei mitään itseänsä varten, auttaa
toisiansa, iloita ja surra yhdessä.

— Tuohan oli kaunis ohjelma! No, onnistuiko toteuttaa se?

Neitonen loi katseensa maahan.

— Ei! Pari kertaa olen luullut, että minulla on sellainen ystävä, ja

olin niin onnellinen, niin onnellinen, mutta sitte…

— Jos sallitte, päätän lauseen. Sitte teitte ensinnäkin sen

havainnon, että nuo ystävät olivat paljoa tyhmempiä kuin Te itse, ja
ettei Teillä siksi voinut kaikki olla yhteistä, ja toiseksi, etteivät ne
pohjaltaan Teistä oikein pitäneet… Eikö niin ollut?

Hän nyökäytti päätänsä, samassa jatkaen ompelua.

— En tiedä, olivatko ne minua tyhmempiä, mutta varmaa on,

etteivät minusta oikein pitäneet.

Mies lausui verkalleen:

— He puhuivat Teistä pahaa selän takana, eivät olleet rehellisiä

Teitä kohtaan… vähimmästäkin pikku-asiasta he Teihin suuttuivat ja
loukkasivat Teitä lakkaamatta…

Rajaton kummastuksen ilme kasvoissa katsahti tyttö häneen.

— Kuinka sen tiedätte?

Hän nauroi.

— Ruhtinas on tullut aivan samaan kokemukseen, vaikka paljoa

suuremmassa määrässä. Hän oli nuoruutensa ensi aikoina