Analgesia Anaesthesia and Pregnancy

A Practical Guide Fourth Edition.

Edition Roisin Monteiro
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/analgesia-anaesthesia-and-pregnancy-a-practical-gui
de-fourth-edition-edition-roisin-monteiro/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Blockmate A Practical Guide for Ultrasound Guided

Regional Anaesthesia Arunangshu Chakraborty

https://textbookfull.com/product/blockmate-a-practical-guide-for-
ultrasound-guided-regional-anaesthesia-arunangshu-chakraborty/

Handbook of Clinical Anaesthesia, Fourth edition Brian

J Pollard

https://textbookfull.com/product/handbook-of-clinical-
anaesthesia-fourth-edition-brian-j-pollard/

Understanding business valuation a practical guide to

valuing small to medium sized businesses Fourth Edition
Trugman

https://textbookfull.com/product/understanding-business-
valuation-a-practical-guide-to-valuing-small-to-medium-sized-
businesses-fourth-edition-trugman/

Asthma Allergic and Immunologic Diseases During

Pregnancy A Guide to Management Jennifer A. Namazy

https://textbookfull.com/product/asthma-allergic-and-immunologic-
diseases-during-pregnancy-a-guide-to-management-jennifer-a-
namazy/
Non Obstetric Surgery During Pregnancy A Comprehensive
Guide Ceana H. Nezhat

https://textbookfull.com/product/non-obstetric-surgery-during-
pregnancy-a-comprehensive-guide-ceana-h-nezhat/

Warlow's Stroke: Practical Management Fourth Edition

Caprio

https://textbookfull.com/product/warlows-stroke-practical-
management-fourth-edition-caprio/

Practical Electronics for Inventors, Fourth Edition

Paul Scherz

https://textbookfull.com/product/practical-electronics-for-
inventors-fourth-edition-paul-scherz/

Stone’s plastic surgery facts : a revision guide Fourth

Edition. Edition Chiu

https://textbookfull.com/product/stones-plastic-surgery-facts-a-
revision-guide-fourth-edition-edition-chiu/

What is life a guide to biology Fourth Edition Jay

Phelan

https://textbookfull.com/product/what-is-life-a-guide-to-biology-
fourth-edition-jay-phelan/
Analgesia, Anaesthesia and
Pregnancy
A Practical Guide
Fourth Edition
Analgesia, Anaesthesia
and Pregnancy
A Practical Guide
Fourth Edition
Róisín Monteiro
Consultant Anaesthetist at Brighton and Sussex University Hospitals NHS Trust, UK

Marwa Salman
Consultant Anaesthetist at Guy’s and St Thomas’ NHS Foundation Trust, UK

Surbhi Malhotra
Consultant Anaesthetist at Fiona Stanley Hospital, Perth, Australia

Steve Yentis
Consultant Anaesthetist at Chelsea and Westminster Hospital and Honorary Reader at Imperial College London, UK
University Printing House, Cambridge CB2 8BS, United Kingdom
One Liberty Plaza, 20th Floor, New York, NY 10006, USA
477 Williamstown Road, Port Melbourne, VIC 3207, Australia
314–321, 3rd Floor, Plot 3, Splendor Forum, Jasola District Centre, New Delhi – 110025, India
79 Anson Road, #06–04/06, Singapore 079906

Cambridge University Press is part of the University of Cambridge.

It furthers the University’s mission by disseminating knowledge in the pursuit of
education, learning, and research at the highest international levels of excellence.

www.cambridge.org
Information on this title: www.cambridge.org/9781108710527
DOI: 10.1017/9781108684729
First edition © W. B. Saunders 2000
Second edition © Cambridge University Press 2007
Third edition © Steve Yentis and Surbhi Malhotra 2013
Fourth edition © Róisín Monteiro, Marwa Salman, Surbhi Malhotra and Steve Yentis 2019
This publication is in copyright. Subject to statutory exception
and to the provisions of relevant collective licensing agreements,
no reproduction of any part may take place without the written
permission of Cambridge University Press.

First edition published 2000

Second edition published 2007
Reprinted 2008
Third edition published 2013
Reprinted 2014
Fourth edition published 2019
Printed and bound in Great Britain by Clays Ltd, Elcograf S.p.A.
A catalogue record for this publication is available from the British Library.
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
Names: Yentis, S. M. (Steven M.), author. | Monteiro, Róisín, author. | Salman, Marwa, author. | Malhotra, Surbhi, Dr., author.
Title: Analgesia, anaesthesia and pregnancy : a practical guide / Róisín Monteiro, Marwa Salman, Surbhi Malhotra, Steve Yentis.
Description: Fourth edition. | Cambridge, United Kingdom : Cambridge University Press, 2019. | Steve Yentis’ name appears first in
the previous edition. | Includes bibliographical references and index.
Identifiers: LCCN 2018049486 | ISBN 9781108710527 (pbk.)
Subjects: | MESH: Anesthesia, Obstetrical | Analgesia, Obstetrical | Handbooks
Classification: LCC RG732 | NLM WO 39 | DDC 617.9/682–dc23
LC record available at https://lccn.loc.gov/2018049486
ISBN 978-1-108-71052-7 Paperback
Cambridge University Press has no responsibility for the persistence or accuracy of
URLs for external or third-party internet websites referred to in this publication,
and does not guarantee that any content on such websites is, or will remain,
accurate or appropriate.

........................................................................................................................................................................................
Every effort has been made in preparing this book to provide accurate and up-to-date information that is in accord with
accepted standards and practice at the time of publication. Although case histories are drawn from actual cases, every effort has
been made to disguise the identities of the individuals involved. Nevertheless, the authors, editors, and publishers can make no
warranties that the information contained herein is totally free from error, not least because clinical standards are constantly
changing through research and regulation. The authors, editors, and publishers therefore disclaim all liability for direct or
consequential damages resulting from the use of material contained in this book. Readers are strongly advised to pay careful
attention to information provided by the manufacturer of any drugs or equipment that they plan to use.
Contents
Preface xiii

Section 1 – Pre-conception and conception

1 Assisted conception 1
2 Ovarian hyperstimulation syndrome 4
3 Anaesthesia before confirmation of pregnancy 7

Section 2 – Pregnancy
I – Procedures in early and mid-pregnancy
4 Ectopic pregnancy 9
5 Evacuation of retained products of conception 12
6 Termination of pregnancy 14
7 Cervical suture (cerclage) 16
8 Incidental surgery in the pregnant patient 18
9 Intrauterine surgery 21

II – Normal pregnancy and delivery

10 Anatomy of the spine and peripheral nerves 23
11 Physiology of pregnancy 31
12 Antenatal care 36
13 Aortocaval compression 39
14 Gastric function and feeding in labour 41
15 Drugs and pregnancy 44
16 Placental transfer of drugs 47
17 Prescription and administration of drugs by midwives 50
18 Local anaesthetics 53
19 Normal labour 56
20 Intrapartum fetal monitoring 61
v
vi Contents

21 Pain of labour 65
22 Non-pharmacological analgesia 67
23 Inhalational analgesic drugs 70
24 Systemic analgesic drugs 72
25 Intravenous patient-controlled analgesia for labour 75
26 Epidural analgesia for labour 78
27 Epidural test doses 83
28 Spinal analgesia 86
29 Combined spinal–epidural analgesia and anaesthesia 88
30 Spinal and epidural opioids 92

III – Operative delivery and the third stage

31 Preoperative assessment 97
32 Operative vaginal delivery (Instrumental delivery) 99
33 Caesarean section 102
34 Spinal anaesthesia for caesarean section 107
35 Epidural anaesthesia for caesarean section 111
36 General anaesthesia for caesarean section 115
37 Cricoid pressure 120
38 Failed and difficult intubation 122
39 Awake intubation 129
40 Removal of retained placenta and perineal suturing 131
41 Postoperative analgesia 134
42 Enhanced recovery 138

IV – Anaesthetic problems
43 Bloody tap 141
44 Dural puncture 143
45 Postdural puncture headache 146
46 Epidural blood patch 149
 Contents vii

47 Extensive regional block 151

48 Inadequate regional analgesia in labour 155
49 Breakthrough pain during caesarean section 159
50 Backache 162
51 Chronic pain after caesarean section 164
52 Horner’s syndrome and cranial nerve palsy 166
53 Peripheral nerve lesions following regional anaesthesia 168
54 Spinal cord lesions following regional anaesthesia 171
55 Arachnoiditis 174
56 Cauda equina syndrome 176
57 Opioid-induced pruritus 178
58 Shivering 180
59 Aspiration of gastric contents 182
60 Awareness 186
61 Air embolism 190
62 Malignant hyperthermia 193

V – Problems confined to obstetrics

63 Induction and augmentation of labour 195
64 Oxytocic and tocolytic drugs 198
65 Premature labour, delivery and rupture of membranes 202
66 Malpresentations and malpositions 205
67 External cephalic version 208
68 Multiple pregnancy 210
69 Vaginal birth after caesarean section 212
70 Under-age pregnancy and advanced maternal age 214
71 Abnormal placentation 216
72 Placental abruption 220
73 Cord prolapse 222
74 Fetal distress 225
viii Contents

75 Shoulder dystocia 227

76 Intrauterine death 229
77 Uterine inversion 231
78 Major obstetric haemorrhage 233
79 Postpartum haemorrhage 238
80 Collapse on the labour ward 241
81 Maternal cardiopulmonary resuscitation 243
82 Amniotic fluid embolism 245
83 Cholestasis of pregnancy (obstetric cholestasis) 247
84 Acute fatty liver of pregnancy 249
85 HELLP syndrome 252
86 Hypertension, pre-eclampsia and eclampsia 254
87 Magnesium sulfate 261
88 Hyperemesis gravidarum 264
89 Maternal mortality 267

VI – Problems not confined to obstetrics

90 Allergic reactions 271
91 Cardiovascular disease 274
92 Arrhythmias 278
93 Pulmonary oedema 281
94 Cardiomyopathy 283
95 Coarctation of the aorta 286
96 Aortic dissection 288
97 Valvular heart disease 290
98 Congenital heart disease 294
99 Pulmonary hypertension and Eisenmenger’s syndrome 298
100 Ischaemic heart disease 301
101 Endocrine disease 304
102 Diabetes mellitus 306
 Contents ix

103 Anaemia and polycythaemia 310

104 Deep-vein thrombosis and pulmonary embolism 312
105 Thrombophilia 315
106 Coagulopathy 318
107 Von Willebrand’s disease and haemophilia 322
108 Disseminated intravascular coagulation 325
109 Thrombocytopenia 327
110 Lymphoma and leukaemia 330
111 Haemoglobinopathies 332
112 Connective tissue disorders 335
113 Rheumatoid arthritis 338
114 Cervical spine disorders 341
115 Kyphoscoliosis 343
116 Low back pain in pregnancy 346
117 The parturient with chronic pain 349
118 Neurological disease 352
119 Meningitis 354
120 Acute post-infective peripheral neuropathy (Guillain–Barré syndrome) 357
121 Past history of neurological trauma 359
122 Idiopathic intracranial hypertension 361
123 Intracranial tumour 363
124 Neurofibromatosis 366
125 Stroke 368
126 Epilepsy 371
127 Convulsions 373
128 Migraine 376
129 Multiple sclerosis 378
130 Myasthenia gravis 380
131 Spina bifida 383
132 Respiratory disease 386
x Contents

133 Asthma 388

134 Cystic fibrosis 390
135 Pulmonary fibrosis 392
136 Sarcoidosis 394
137 Acute lung injury and acute respiratory distress syndrome 396
138 Pneumonia 398
139 Sepsis 402
140 Hepatitis 406
141 Herpes simplex infection 409
142 HIV infection 411
143 Malaria in pregnancy 414
144 Pyrexia during labour 416
145 Migrants and other disadvantaged women 418
146 Psychiatric disease 421
147 Substance abuse 425
148 Obesity 428
149 Kidney disease 432
150 Steroid therapy 434
151 Trauma in pregnancy 436
152 Jehovah’s witnesses 438
153 Malignant disease 441
154 Transplantation 444
155 Critical care in pregnancy 448
156 Modified early obstetric warning scores 452
157 Invasive monitoring 455

Section 3 – Puerperium and after

I – The neonate
158 Neonatal assessment 459
159 Neonatal physiology and pharmacology 462
 Contents xi

160 Neonatal resuscitation 465

161 Perinatal mortality 469

II – The mother
162 Drugs and breastfeeding 471
163 Follow-up 474
164 Maternal satisfaction 476

Section 4 – Organisational issues

165 Antenatal education 479
166 Audit 482
167 Labour ward organisation 484
168 Midwifery training 487
169 Consent 489
170 Medicolegal issues 493
171 Record keeping 497
172 Minimum standards, guidelines and protocols 499
173 Risk management 503
174 Post-crisis management 505
175 Research on the labour ward 508
176 Obstetric anaesthesia organisations 511
177 Vital statistics 513
178 Historical developments in obstetric analgesia and anaesthesia 515

Index 518
Preface
The first edition of this book was written in order to provide useful, practical information
and advice to obstetric anaesthetists, in the form of a ready and easily accessible guide to
obstetric anaesthesia and analgesia. The book was aimed primarily at trainees, both those
starting in the maternity suite and their more experienced colleagues preparing for anaes-
thetic examinations. We also hoped the book would be of use to more senior anaesthetists
and those of all levels involved in teaching obstetric anaesthesia, as well as non-anaesthetists
working in the maternity suite. We are pleased that the book has been popular enough to
warrant a fourth edition, and welcome two new authors to join the team.
In this fourth edition, we have reviewed and revised each section but kept to the original
aims, structure and format, since we are convinced that the need for a short, practically
based text still exists. In doing so, we have attempted to bridge the gaps between routine
obstetric anaesthesia and analgesia and the care of women with coexisting medical condi-
tions, and between anaesthetic care and advice before pregnancy and that during pregnancy
itself.
As before, we have assumed basic anaesthetic knowledge and thus do not include topics
such as anaesthetic equipment and drugs, etc., except where there are areas of specific
obstetric relevance. We have tried to base the advice given on what we believe would be
considered standard UK practice, supported by evidence wherever possible, although we
have deliberately not included supporting references for each point made since this would,
in our view, detract from the readability and ease of use of this book; readers wishing to
obtain such reference lists are directed to the many larger, more comprehensive texts that
are currently available.
We hope that the layout of the book is easy to follow. We have tried to provide a brief list
of pertinent further reading where possible – though often this has meant that very large
topics have been left relatively unreferenced, since there are few journal reviews broad
enough in scope.
Finally, we gratefully acknowledge the contributions of Dr D. Bogod, Dr D. Brighouse
and Dr C. Elton to the first edition, and Dr A. May to the first and second editions. For this
fourth edition, we are also grateful to Dr Aisha Alzouebi for her contributions to the
chapters on obstetric topics.

xiii
 Section 1 Pre-conception and conception
Chapter
Assisted conception

1
Infertility affects about one in seven couples, with a small increase in infertility and the
number of couples seeking help over the past 10 years. The treatment of infertility has
developed rapidly, and the anaesthetist may be involved in many aspects of the patient’s
treatment, which may be complex. The harvesting of oocytes needs to take place within
a defined period of time, or ovulation may have occurred and oocytes will be lost. Couples
presenting for infertility treatment are generally anxious, and women are often emotional at
the time of oocyte retrieval. It is therefore particularly important for the anaesthetist to
understand the couple’s anxieties, and to be able to explain the effects of the anaesthetic
technique that is to be used.

Problems and special considerations

All of the methods of assisted fertility techniques involve extraction of oocytes from
the follicles, either laparoscopically or, with the development of transvaginal ultra-
sonography, via the transvaginal route (ultrasound-directed oocyte retrieval, UDOR).
The techniques differ in the site of fertilisation and/or replacement of the gamete/
zygote:
• In-vitro fertilisation (IVF). This term is often (incorrectly) used to encompass all
aspects of infertility treatment. IVF involves either UDOR or laparoscopic oocyte
retrieval, fertilisation in the laboratory and transfer of the developing embryo into the
uterus via the cervix, 48 hours later. UDOR may be painful so may require analgesia,
sedation or anaesthesia. Embryo transfer is performed with the patient awake, although
there are occasions when the anaesthetist may be requested to provide sedation.
The success rate is approximately 15–25%.
• Gamete intrafallopian transfer (GIFT). This involves retrieval of oocytes which are
placed together with sperm into the fallopian tube It is performed laparoscopically in the
majority of cases and has not been shown to have a higher success rate than IVF, so is
used less commonly.
• Zygote intrafallopian tube transfer (ZIFT) or pronuclear stage transfer. This process
involves oocyte retrieval and IVF, with the zygote then being placed in the fallopian tube
as for GIFT. It has no significant difference in pregnancy rates to IVF, but has a trend
towards increased ectopic pregnancy rates.
• Intracytoplasmic sperm injection (ICSI). Fertilisation occurs in the laboratory via
injection of sperm into the oocytes, and the developing embryo is transferred into the
uterus as for IVF. This technique is used for male infertility. The success rate is
approximately 30%.
1
Downloaded from https://www.cambridge.org/core. University of Edinburgh Library, on 22 Aug 2019 at 20:19:15, subject to the Cambridge Core
terms of use, available at https://www.cambridge.org/core/terms. https://doi.org/10.1017/9781108684729.002
 2 Section 1: Pre-conception and conception

Management options
Most women who present for assisted conception techniques are healthy and in their thirties
or forties. However, it is now recognised that some women may also have a number of
comorbidities associated with increasing age. Therefore, a multidisciplinary approach is
necessary. It would be logical to minimise drug use and use sedation or regional anaesthesia
whenever possible, although this is not suited for laparoscopy (see Chapter 3, Anaesthesia
before confirmation of pregnancy).
For UDOR, which has become the most common method used for oocyte retrieval,
the main anaesthetic techniques are intravenous sedation and regional anaesthesia.
It is important to remember that patients requiring UDOR are day cases, and the
basic principles of day-case anaesthesia apply. There has been a considerable amount
of work to date on the use of propofol with alfentanil, and this combination of drugs
would appear to be the technique of choice for intravenous sedation. Propofol may be
administered by intermittent boluses or by continuous infusion, with the patient
breathing oxygen via a Hudson mask. Many anaesthetists find that they are using
levels of sedation close to anaesthesia. There does not seem to be a difference in
patient satisfaction or pregnancy rate if sedation or general anaesthesia is used. It is
essential that the sedation is administered in a suitable environment with resuscitation
facilities and anaesthetic monitoring. Often the assisted conception unit is some
distance from the main theatre suite; therefore it may be difficult for the staff working
in an isolated environment to maintain their skills in resuscitation.
The desire to minimise the drugs administered to women undergoing ultrasound-
guided techniques has led to the use of regional anaesthesia, although there is limited
evidence supporting its association with increased pregnancy rates. Careful administration
is required to allow same-day discharge; the low-dose spinal that is used for labour analgesia
or the short-acting agents used for cervical cerclage can give good operating conditions
while satisfying the criteria needed for day-case anaesthesia.
The main considerations for laparoscopy are the type of anaesthesia, the pneumo-
peritoneum and the effects of the anaesthetic agents on fertilisation and cell cleavage.
The length of exposure to the drugs is also important. The effects of nitrous oxide and
volatile anaesthetic agents on fertilisation and cleavage rates have been extensively
examined. It is generally recognised that all volatile agents and nitrous oxide have
a deleterious effect, although opinion is divided as to the extent of the problem. It is
also recognised that the carbon dioxide used for the pneumoperitoneum causes
a similar effect, and it is difficult to separate the effects of the anaesthetic agents
from those of the carbon dioxide.
Of the intravenous agents, the effect of propofol on fertilisation and cleavage appears to
be minimal. Propofol accumulates in the follicular fluid, and the amount in the follicular
fluid may become significant if there are a large number of oocytes to retrieve. Propofol
decreases the fertilisation rates, but there is no significant effect on the cell division rates.
This has led to the increased use of propofol as the main agent in total intravenous
anaesthesia.
Analgesia following the procedure may be provided with a combination of codeine and
paracetamol. Non-steroidal anti-inflammatory drugs such as diclofenac are considered less
suitable, as these are thought to interfere with embryo implantation, owing to a disruption
in prostaglandin levels. All assisted conception techniques carry the risk of ovarian

Downloaded from https://www.cambridge.org/core. University of Edinburgh Library, on 22 Aug 2019 at 20:19:15, subject to the Cambridge Core
terms of use, available at https://www.cambridge.org/core/terms. https://doi.org/10.1017/9781108684729.002
 Chapter 1: Assisted conception 3

hyperstimulation (see Chapter 2, Ovarian hyperstimulation syndrome), and multiple or

ectopic pregnancy.

Key points
• Oocyte retrieval may involve laparoscopy requiring general anaesthesia, although
intravenous sedation and regional anaesthesia are suitable for transvaginal ultrasound-
directed techniques.
• Couples are usually very anxious and require constant reassurance.

Further reading
Kwan I, Bhattacharya S, Knox F, McNeil A. Pain relief for women undergoing oocyte retrieval for
assisted reproduction. Cochrane Database Syst Rev 2013; (1): CD004829.
Tsen L. Anesthesia for assisted reproductive technologies. Int Anesthesiol Clin 2007; 7: 99–113.
Vlahos NF, Giannakikou I, Vlachos A, Vitoratos N. Analgesia and anesthesia for assisted reproductive
technologies. Int J Gynaecol Obstet 2009; 105: 201–5.

Downloaded from https://www.cambridge.org/core. University of Edinburgh Library, on 22 Aug 2019 at 20:19:15, subject to the Cambridge Core
terms of use, available at https://www.cambridge.org/core/terms. https://doi.org/10.1017/9781108684729.002
 Chapter
Ovarian hyperstimulation

2 syndrome

Ovarian hyperstimulation syndrome (OHSS) is a complication of ovarian induction that

may be caused by any agent that stimulates the ovaries. Over the last 10 years, the incidence
has risen due to the increased use and development of in-vitro fertilisation (IVF) treatments,
where the ultimate goal is to produce enough oocytes and embryos. It is thought to be the
most common complication of IVF treatment, though the true incidence is unknown,
because mild to moderate cases are probably under-reported.
OHSS occurs 3–8 days after treatment with human chorionic gonadotrophin (hCG),
and the effects continue throughout the luteal phase. A variety of cytokines and pro-
inflammatory mediators such as vascular endothelial growth factor are secreted from
the hyperstimulated ovaries, leading to increased vascular permeability and
a prothrombotic effect. The condition may become severe enough to warrant intensive
care admission.

Problems and special considerations

Clinical manifestations of the syndrome are:
• Enlargement of the ovaries
• Pleural effusion
• Ascites
Additional complications that may occur include:
• Hypovolaemic shock
• Renal failure
• Acute lung injury
• Thromboembolism
• Cerebrovascular disorders
Women undergoing ovarian stimulation who develop OHSS may be classified by the
severity of their presenting symptoms and signs (Table 2.1).

Management options
Prophylactic plasma expanders such as human albumin solution may reduce the risk of
severe OHSS in women at high risk; these include women with a large number of oocytes
retrieved, high oestradiol levels or polycystic ovary syndrome.
Once suspected, the diagnosis of OHSS is made on clinical grounds as there are no
specific diagnostic tests. However, the combination of elevated haematocrit with reduced

4
Downloaded from https://www.cambridge.org/core. University of Edinburgh Library, on 22 Aug 2019 at 20:19:15, subject to the Cambridge Core
terms of use, available at https://www.cambridge.org/core/terms. https://doi.org/10.1017/9781108684729.003
 Chapter 2: Ovarian hyperstimulation syndrome 5

Table 2.1 Grading of ovarian hyperstimulation syndrome

Grade Features

Mild Abdominal distension and discomfort

Moderate Abdominal pain, nausea, vomiting and diarrhoea
Ultrasound evidence of ascites

Severe Clinical ascites ± hydrothorax, oliguria, haematocrit > 0.45, hypo-osmolality,

hyponatraemia, hyperkalaemia, hypoproteinaemia
Critical Tense ascites/large hydrothorax, haematocrit > 0.55, white cell count > 25 × 109/l,
oliguria/anuria, thromboembolism, acute respiratory distress syndrome
Adapted with permission from Royal College of Obstetricians and Gynaecologists. The Management of Ovarian
Hyperstimulation Syndrome. Green-top Guideline 5. London: RCOG, 2016.

serum osmolality and sodium levels is highly suggestive. Pelvic ultrasound may demonstrate
multiple ovarian follicles, enlarged ovaries or free fluid.
Mild to moderate forms of OHSS will be self-limiting and can be managed in the
outpatient setting with analgesia, antiemetics and oral hydration, but those women with
more severe pathology are likely to require hospitalisation for monitoring and intravenous
fluids to correct the hypovolaemia and haemoconcentration.
Ultrasound-guided paracentesis should be considered for women with severe pain,
abdominal distension, respiratory compromise or oliguria thought to be secondary to
ascites. In women with impaired renal function, dopamine has been given to improve
renal perfusion. Ultrafiltration and intravenous reinfusion of ascitic fluid has been used in
severe cases. Thromboprophylaxis must be considered.
Monitoring is tailored to the severity of the syndrome, and the following progression is
recommended:
• Urea and electrolytes
• Full blood count and packed cell volume
• Plasma/urine osmolality
• Clotting screen
• Chest radiography
• Invasive haemodynamic monitoring may be beneficial for those with a reduced urine
output or persistently raised haematocrit despite large volumes of fluid replacement.
Clinicians should be aware that pregnancies complicated by OHSS have an increased risk of
pre-eclampsia and preterm delivery.

Key points
• Hyperstimulation comprises ovarian enlargement, pleural effusion and ascites, which
may be relentless.
• Severe protein loss may result in shock and renal failure.
• The most severe form occurs in 1–2% of cases treated with human chorionic
gonadotrophin.

Downloaded from https://www.cambridge.org/core. University of Edinburgh Library, on 22 Aug 2019 at 20:19:15, subject to the Cambridge Core
terms of use, available at https://www.cambridge.org/core/terms. https://doi.org/10.1017/9781108684729.003
 6 Section 1: Pre-conception and conception

Further reading
Budev M, Arroliga A, Falcone T. Ovarian hyperstimulation syndrome. Crit Care Med 2005; 33:
S301–6.
Royal College of Obstetricians and Gynaecologists. The Management of Ovarian Hyperstimulation
Syndrome. Green-top Guideline 5. London: RCOG, 2016. www.rcog.org.uk/en/guidelines-researc
h-services/guidelines/gtg5 (accessed December 2018).
Sansone P, Aurilio C, Pace MC, et al. Intensive care treatment of ovarian hyperstimulation syndrome
(OHSS). Ann N Y Acad Sci 2011; 1221: 109–18.

Downloaded from https://www.cambridge.org/core. University of Edinburgh Library, on 22 Aug 2019 at 20:19:15, subject to the Cambridge Core
terms of use, available at https://www.cambridge.org/core/terms. https://doi.org/10.1017/9781108684729.003
 Chapter
Anaesthesia before confirmation

3 of pregnancy

Many women will require anaesthesia when they are pregnant, and some will be unaware
that they are pregnant before attendance for surgery, especially in the first 2–3 months of
their pregnancy. Studies have found incidences of up to 2.4% of unrecognised early
pregnancy in preoperative testing.
Concerns with anaesthesia and surgery in early pregnancy are related to fetal loss and
teratogenicity. A systematic review suggested that miscarriage rates may be slightly
increased when surgery occurs in the first trimester; however, whether this is related to
anaesthesia, surgery or the underlying pathological process necessitating surgery is difficult
to say. A teratogen is a substance that causes structural or functional abnormality in a fetus
exposed to that substance. The thalidomide catastrophe initiated the licensing arrangements
for new drugs and their use in pregnancy; the current cautious stance of the pharmaceutical
industry is reflected in the British National Formulary’s statement that no drug is safe
beyond all doubt in early pregnancy.
Current evidence suggests that there is no increase in congenital abnormalities in
women undergoing surgery and anaesthesia. However, concern has been raised over pre-
natal anaesthetic exposure and subtle functional neurocognitive changes. The anaesthetist
should have a clear knowledge of the time scale of the developing fetus in order to balance
the risks and benefits of any drug given to the mother.

Problems and special considerations

The possible effect of a drug can be considered against the stage of the developing fetus:
• Pre-embryonic phase (0–14 days post-conception). The fertilised egg is transported
down the fallopian tube and implantation occurs at around 7 days post-conception.
The conceptus is a ball of undifferentiated dividing cells during this time and the effect of
drugs on it appears to be an all-or-none phenomenon. Cell division may be slowed with
no lasting effects or the conceptus will die, depending on the severity of the cell damage.
• Embryonic phase (3–8 weeks post-conception). Differentiation of cells into the organs
and tissues occurs during this phase, and drugs administered to the mother may cause
considerable harm. The type of abnormality that is produced depends on the exact stage
of organ and tissue development when the drug is given.
• Fetal phase (9 weeks to birth). At this stage, most organs are fully formed, although the
cerebral cortex, cerebellum and urogenital tract are still developing. Drugs administered
during this time may affect the growth of the fetus or the functional development within
specific organs, but structural changes are unlikely.

7
Downloaded from https://www.cambridge.org/core. University of Edinburgh Library, on 22 Aug 2019 at 20:19:15, subject to the Cambridge Core
terms of use, available at https://www.cambridge.org/core/terms. https://doi.org/10.1017/9781108684729.004
 8 Section 1: Pre-conception and conception

Management options
The anaesthetist should always consider the possibility of pregnancy in any woman of
childbearing age who presents for surgery, whether elective or emergency, and should
specifically enquire in such cases. If there is doubt, a pregnancy test should be offered;
accepted practice is to delay elective surgery in pregnancy. If pregnancy is confirmed and
surgery necessary, it would seem pragmatic to use systemic drugs after weighing up their
necessity, benefits and risks while focusing on maintaining normal physiological
parameters.
The use of nitrous oxide is now generally considered acceptable, despite its effects on
methionine synthase and DNA metabolism, as there is little evidence that it is harmful
clinically; however, it may be sensible to avoid as anaesthesia can be delivered safely without
its use. Similarly, although the volatile agents have been implicated in impairing embryonic
development, clinical evidence is lacking. Some drugs cross the placenta and exert their
effect on the fetus – for example warfarin, which may cause bleeding in the fetus.

Key points
• The possibility of pregnancy should be considered in any woman of childbearing age.
• No drug is safe beyond all doubt in pregnancy.

Further reading
Allaert SE, Carlier SP, Weyne LP, et al. First trimester anesthesia exposure and fetal outcome: a review.
Acta Anaesthesiol Belg 2007; 58: 119–23.
Cohen-Kerem R, Railton C, Oren D, Lishner M, Koren G. Pregnancy outcome following non-obstetric
surgical intervention. Am J Surg 2005; 190: 467–73.
Perna RB, Loughan AR, Le JA, Hertza J. Prenatal and perinatal anesthesia and the long-term
cognitive sequelae: a review. Appl Neuropsychol Child 2015; 4: 65–71.

Downloaded from https://www.cambridge.org/core. University of Edinburgh Library, on 22 Aug 2019 at 20:19:15, subject to the Cambridge Core
terms of use, available at https://www.cambridge.org/core/terms. https://doi.org/10.1017/9781108684729.004
 Section 2 Pregnancy I Procedures in early and mid-pregnancy
Chapter
Ectopic pregnancy

4
Ectopic pregnancies occur in approximately 11 per 1000 pregnancies, with nearly 12,000
women diagnosed with an ectopic in the UK each year. There are many risk factors, of which
tubal pathology or surgery and the use of an intrauterine device are the most important.
Other risk factors are infertility, younger or older maternal age and smoking. The incidence
is thought to be increasing as a result of pelvic inflammatory disease.
Ectopic pregnancy accounted for almost 5% of deaths prior to 24 weeks’ gestation in the
Confidential Enquiries into Maternal Deaths and Morbidity report in 2016 (MBRRACE-
UK). Most ectopic pregnancies occur in the fallopian tube, but up to 5% occur elsewhere
within the genital tract or abdomen. Typically, the tube initially expands to accommodate
the growing zygote, but when it is unable to do so any more, there may be bleeding from the
site of implantation or even rupture of the tube.

Problems and special considerations

Diagnosis of ectopic pregnancy may be difficult. Most ectopic pregnancies present 6–8
weeks from the last menstrual period and thus many of the physiological changes of
pregnancy are absent or mild – the patient may even be unaware that she is pregnant.
Signs and symptoms of an ectopic pregnancy vary. The most commonly reported symptoms
are abdominal pain, amenorrhoea and vaginal bleeding. Other symptoms include gastro-
intestinal upset and rectal pressure or shoulder-tip pain from intraperitoneal blood. Sudden
decompensation may occur due to concealed haemorrhage, leading to haemodynamic
collapse.
A common theme in deaths associated with ectopic pregnancy is the failure to consider
the diagnosis before collapse; ectopic pregnancy was not considered as a diagnosis in five out
of the nine women who died from ectopic pregnancy in the 2016 Confidential Enquiry
report. Non-specific abdominal signs including diarrhoea or vomiting may be misinter-
preted as other intra-abdominal conditions such as appendicitis or gastroenteritis.
Haemodynamic collapse may be misinterpreted as signs of pulmonary embolism, and
MBRRACE-UK reported that a third of women who died of ectopic pregnancy received
thrombolysis. Ectopic pregnancy must be considered in all women of childbearing age who
present with haemodynamic collapse, particularly if anaemic, and it is now recommended
that a focused assessment with sonography in trauma (FAST) ultrasound scan should be
performed before thrombolysis if pulmonary embolism is considered likely.
A urinary pregnancy test should be performed in all women of reproductive age in
whom the diagnosis is unclear or any of the above symptoms or signs are present; the
bladder should be catheterised if necessary to facilitate this. Abdominal ultrasound has low

9
Downloaded from https://www.cambridge.org/core. University of Edinburgh Library, on 22 Aug 2019 at 20:19:14, subject to the Cambridge Core
terms of use, available at https://www.cambridge.org/core/terms. https://doi.org/10.1017/9781108684729.005
 10 Section 2: Pregnancy

specificity, and transvaginal ultrasound is the imaging modality of choice. If ultrasound is

not convincing, then diagnosis may be aided by blood tests and laparoscopy. In a less acute
situation, serum levels of human chorionic gonadotrophin (hCG) and progesterone are
often measured, but these measurements often resemble those levels seen in a normal
pregnancy. Previously, the gold standard for diagnosis of an ectopic pregnancy was
a laparoscopy; however, its diagnostic accuracy has been questioned when the procedure
is performed too early.
The implications for the current and future pregnancies pose a great psychological stress
on the patient and her partner. There may be a previous history of ectopic pregnancy, since
its occurrence is itself a risk factor for subsequent ectopics.

Management options
Initial management is directed at treating and preventing massive haemorrhage; thus
the patient requires at least one large-bore intravenous cannula and careful observa-
tion, at least until the diagnosis has been excluded. Similarly, once the decision to
operate has been made, surgery needs to occur as soon as possible, since the risk of
tubal rupture is always present.
Operative management usually involves laparoscopy unless there is severe haemody-
namic instability, in which case laparotomy may be performed. Traditionally, laparoscopy
was performed purely for diagnostic purposes, but laparoscopic removal of the zygote with
or without tubal resection has become routine in many units.
Anaesthetic management is as for any emergency surgery, given the above considera-
tions. Haematological assistance and admission to the intensive care unit should be avail-
able if required. Point-of-care haematological testing may be a useful adjunct. In severe
cases, anaesthesia must proceed as for a ruptured aortic aneurysm: full preoperative
resuscitation may be impossible, and the patient is prepared and draped before induction
of anaesthesia, which may be followed by profound hypotension.
Medical management may be considered in selected cases; thus systemic metho-
trexate may be offered to suitable women in whom the diagnosis of ectopic pregnancy
is absolutely clear and the absence of a viable intrauterine pregnancy has been
confirmed. The drug antagonises folic acid and prevents further growth of the
trophoblast, which is especially vulnerable at this early stage. Similar outcomes to
those following surgical management have been claimed. Local injection of hyperos-
molar glucose or potassium chloride, with aspiration of the sac, is an option for
clinically stable women with a heterotopic pregnancy. Finally, expectant management
has been used in selected patients, although women whose pregnancies are self-
limiting cannot yet be identified reliably.

Key points
• Ectopic pregnancy must be considered as a diagnosis in all women of reproductive
age presenting with non-specific abdominal symptoms or haemodynamic collapse.
• Severe haemorrhage and/or cardiovascular collapse is always a risk.

Downloaded from https://www.cambridge.org/core. University of Edinburgh Library, on 22 Aug 2019 at 20:19:14, subject to the Cambridge Core
terms of use, available at https://www.cambridge.org/core/terms. https://doi.org/10.1017/9781108684729.005
 Chapter 4: Ectopic pregnancy 11

Further reading
Elson CJ, Salim R, Potdar N, et al.; Royal College of Obstetricians and Gynaecologists. Diagnosis and
management of ectopic pregnancy. Green-top Guideline 21. BJOG 2016; 123: e15–55.
Jurkovic D, Wilkinson H. Diagnosis and management of ectopic pregnancy. BMJ 2011; 342: d3397.
Knight M, Nair M, Tuffnell D, et al.; MBRRACE-UK. Saving Lives, Improving Mothers’ Care:
Surveillance of maternal deaths in the UK 2012–14 and lessons learned to inform maternity care
from the UK and Ireland Confidential Enquiries into Maternal Deaths and Morbidity 2009–14.
Oxford: National Perinatal Epidemiology Unit, University of Oxford, 2016.

Downloaded from https://www.cambridge.org/core. University of Edinburgh Library, on 22 Aug 2019 at 20:19:14, subject to the Cambridge Core
terms of use, available at https://www.cambridge.org/core/terms. https://doi.org/10.1017/9781108684729.005
 Chapter
Evacuation of retained products

5 of conception

Evacuation of retained products of conception (ERPC) may be required at any stage of

pregnancy, but it occurs most commonly in early pregnancy following incomplete mis-
carriage or early fetal demise. It is also required during the puerperium following retention
of placental tissue (see Chapter 40, Removal of retained placenta and perineal suturing).

Problems and special considerations

ERPC following spontaneous abortion at 8 weeks’ gestation may be a minor routine
gynaecological emergency for the anaesthetist, but the mother may have lost a much-
wanted baby.
The urgency of the procedure varies greatly. The majority of ERPCs are performed as
scheduled emergencies in fit young women, and this may lull the inexperienced anaesthetist
into a false sense of security. Death may occur from spontaneous abortion; blood loss may
be heavy and is frequently underestimated.
The possibility of coexisting uterine or systemic sepsis must always be considered,
especially in postpartum ERPC or in a repeat procedure following incomplete evacuation.

Management options
Diagnostic ultrasound scanning is frequently used to confirm a non-viable early pregnancy
or the presence of retained placental tissue. Transabdominal and transvaginal ultrasono-
graphy are now considered to be complementary to each other, with most women requiring
a transvaginal ultrasound. Most units now operate a policy of fully assessing mothers on
the day of admission in an early pregnancy advisory unit (EPAU), allowing them home and
re-admitting them the following day for planned ERPC. This facilitates planning of medical
and nursing staffing levels, reduces prolonged periods of waiting and starvation for the
mother, and can be economically advantageous.
Expectant management may be offered as a first-line management strategy, unless
there are particular risks of haemorrhage or infection. Medical treatment is increasingly
used, and this enables women to be allowed home after treatment with prostaglandin
analogues to await events. Analgesia and antiemetics should be offered as required.
Non-surgical methods are associated with longer and heavier bleeding, and 15–50% of
these women will need surgical management if the products of conception are not fully
expelled. If required, surgical management of miscarriage may occur under local,
regional or general anaesthetic.
Preoperatively, a full assessment is required. Assessment of blood loss may be difficult;
fit young women may lose a significant proportion of their blood volume without becoming
12
Downloaded from https://www.cambridge.org/core. University of Edinburgh Library, on 22 Aug 2019 at 20:19:15, subject to the Cambridge Core
terms of use, available at https://www.cambridge.org/core/terms. https://doi.org/10.1017/9781108684729.006
 Chapter 5: Evacuation of retained products of conception 13

hypotensive. Tachycardia should alert the anaesthetist to possible hypovolaemia. Signs of

sepsis should be sought, and prophylactic antibiotics may be considered.
General anaesthesia is most commonly used in the UK, although in the absence of
uncorrected hypovolaemia or other contraindications, regional anaesthesia is entirely
suitable. The puerperal mother in particular may wish to stay awake if offered a choice,
and she should be advised to do so if she is at risk of regurgitation.
Rapid-sequence induction of general anaesthesia is indicated for the non-fasting mother
requiring urgent surgery (uncommon) and for the mother who is at risk of regurgitation
(see Chapter 59, Aspiration of gastric contents). Anaesthesia using a laryngeal mask airway or
facemask using any standard day-case anaesthetic technique is appropriate for the majority
of women needing ERPC. Sedative premedication is rarely needed. Intravenous anaesthesia,
for example with propofol, or inhalational anaesthesia, are acceptable, though if the latter is
used high concentrations of volatile anaesthetic agents (> 1 minimum alveolar concentra-
tion (MAC)) should be avoided because of the uterine relaxation that may ensue.
Oxytocic drugs may be requested by the surgeon, although there is little evidence for
their efficacy at gestations of less than 15 weeks. A single intravenous bolus of 5 U oxytocin
usually suffices. Ergometrine causes increased intracranial and systemic pressure, and
nausea and vomiting, and should not be used routinely.
Spinal anaesthesia produces more rapid and dense anaesthesia than epidural anaesthe-
sia, and an anaesthetic level of at least T8 is recommended. Clinical experience shows that
the traditionally taught anaesthetic level of T10 is insufficient to prevent pain occurring
when the uterine fundus is manipulated or curetted.
Postoperatively, the aim is rapid recovery and discharge home. Requirement for post-
operative analgesia rarely exceeds simple non-opioid drugs. Non-steroidal anti-
inflammatory agents may be beneficial in relieving uterine cramps. Routine administration
of antiemetics should be considered, since these women are at risk of postoperative nausea
and vomiting. Thromboprophylaxis may be indicated depending on risk factors.

Key points
• A sensitive and sympathetic approach to the mother is necessary.
• Prolonged preoperative waiting and starvation reflects poor communication and
inefficiency.

Further reading
National Institute for Health and Care Excellence. Ectopic Pregnancy and Miscarriage: Diagnosis and
Initial Management. Clinical Guideline 154. London: NICE, 2012. www.nice.org.uk/guidance/c
g154 (accessed December 2018).

Downloaded from https://www.cambridge.org/core. University of Edinburgh Library, on 22 Aug 2019 at 20:19:15, subject to the Cambridge Core
terms of use, available at https://www.cambridge.org/core/terms. https://doi.org/10.1017/9781108684729.006
 Chapter
Termination of pregnancy

6
Termination of pregnancy in the UK is undertaken under the terms of the Abortion Act
1967, with over 200,000 induced abortion procedures occurring each year. For the con-
sideration of anaesthetic procedures and potential problems, patients presenting for
a termination of pregnancy broadly fall into two groups:
1. The presence of a maternal problem, the most commonly stated reason being danger to
the mental or physical health of the mother. This accounts for up to 98% of terminations
and may occur up to 24 weeks’ gestation, but usually before 15 weeks.
2. Severe fetal congenital abnormality or early fetal death, two-thirds of which occur before
20 weeks’ gestation.

Problems and special considerations

When caring for women who are to undergo a termination of pregnancy, it is important to
consider the physiological changes of pregnancy, the psychological state of the woman and
the need for routine preoperative assessment of the patient.
Those women in the first group above are usually scheduled to have termination of
pregnancy on a gynaecological operating list. Patients in the second group are often looked
after in the maternity unit.
Some members of staff may express conscientious objection to performing or being
involved in termination of pregnancy, and this must be respected. They cannot be made to
participate in such procedures, although they do have a duty to find other staff who will, if
that is the patient’s wish.

Management options
Termination for maternal indications
Surgical termination of pregnancy is usually a day-case procedure. Assessment should be
conducted sympathetically, as these women are often very distressed. Vacuum aspiration may
be performed up to 15 weeks’ gestation; patients and clinicians are more used to this being
performed under general anaesthesia in the UK, although it can be performed with systemic
analgesia, local anaesthesia or conscious sedation. After 15 weeks’ gestation, dilatation and
evacuation (D&E) is necessary, which is also usually performed under general anaesthesia.
As most terminations for maternal indications occur before 15 weeks, these women can
usually be regarded as non-pregnant with respect to gastric emptying and acid aspiration
unless they have symptoms of reflux.

14
Downloaded from https://www.cambridge.org/core. University of Edinburgh Library, on 22 Aug 2019 at 20:19:14, subject to the Cambridge Core
terms of use, available at https://www.cambridge.org/core/terms. https://doi.org/10.1017/9781108684729.007
Another random document with
no related content on Scribd:
 On kuin voimakas sähkövirta karkaisi koko Iljan olemuksen läpi.
Laskeeko "sisar" sydämetöntä leikkiä, vai tuleeko vapahdus juuri kun
hän kaikkein kiihkeimmästi sitä toivoo?

— Niin, niin. — "Sisar" puhuu hitaasti, melkein

välinpitämättömästi.
Hän näkee Iljan vapisevan liikutuksesta, ja hän miltei katuu
sanojaan.
Mutta nyt hänen on mahdoton peräytyä. Iljan katse on kuin kiinni
imeytynyt hänen huuliinsa.

— Minä vain ajattelin sitä, että Saksa ja Venäjä nyt vaihtavat

sotavankia.

Iljan pää painuu. Hän hengittää syvään. Malja täynnä elämän

nestettä on nostettu hänen huulilleen. Ja hän juo siitä pitkin, hartain
siemauksin.

— Milloin?

— En tiedä, Mutta pian kai on teidän vuoronne.

Iljan voimat palaavat hämmästyttävän pian. Ääni on tosin niin

heikko, että se usein painuu kuiskaukseksi, ja hengitys käy
vaivaloisesti, mutta katse on eloisa ja tarmokas. Elämänliekki palaa
siinä ei enää lekoittavan heikkona, vaan täynnä elämisen toivoa ja
halua.

Lääkäri ei enää puhu säärien poikkisahaamisesta. Tehkööt

kotoiset lääkärit sen. Hoitajatarkaan ei jouda pysähtymään Iljan
kohdalle. Mutta Ilja ei sitä kaipaakaan. Hän elää jo kotona. Hän
suunnittelee töitään, puhelee äidin kanssa ja kiikuttaa Haim Jankelia
polvellaan.

Kaikessa hiljaisuudessa siirretään sotavangit sairaalasta sodassa

ruhjoutuneitten junaan, mutta Ilja Riffkin kuulee kuin juhlakuorojen
veisuuta. Hänen katseensa palaa. Hän tuntee äidin siunaavan käden
päälaellaan. Rohele ojentaa hänelle kätensä, silmissään uskollisen
vaimon lämmin katse, ja Haim Jankel riippuu hänen kaulassaan.

Ruotsin puolella kohoavat Iljan ilontunteet kohoamistaan. Hän

nauttii mukavasta vuoteesta, joka pehmeydellään aivan kuin
hyväilee hänen laihaa, särkevää ruumistansa. Katse kulkee
hyvämielisenä ilmavan, puhtauttaan paistavan sairasvaunun seiniä
pitkin, ja mieli virkistyy ihmisten ystävällisyydestä.

Sekä lääkärit että hoitajat ihmettelevät Iljan sitkeyttä. Hänen täytyy

moneen kertaan kertoa heille siitä, miten hän täydessä tajussaan
makasi kolme vuorokautta taistelutantereella tunnottomiksi
paleltuneine säärineen, miten hän sitte on kärsinyt leikkaukset,
monen kuukauden sotavankeuden sekä sen aikana useampia
taudinkohtauksia.

He hymyilevät hänelle, nyökkäävät ystävällisesti päätään ja

jatkavat matkaa toisten luo.

Iljan katse seuraa heitä. Hän hymyilee voittoriemuisena itsekseen

ja sanoo hiljaa: Minulla on äiti ja Haim Jankel. Hän ymmärtää, että
se, jolla on suuri tehtävä, jaksaa kantaa paljon. Ja hän tuntee, ettei
mikään muu olisi voinut häntäkään auttaa. Ne päivät ja yöt, mitkä
hän vietti taistelutantereella paleltuneine säärineen, kykenemättä
liikkumaan mutta koko ajan tietoisena seuraten ensin omien
joukkojen etenemistä, sitte niiden pakoa vihollisen seuratessa
kintereillä, ovat sekä kiduttavan että kuluttavan syvälle syöpyneet
hänen tietoisuuteensa. Vähäisinkin ajatusyhtymä panee hänet
uudelleen kokemaan kaikkea. Hän makaa uudelleen joukkojen
jaloissa. Hän kuulee kuoleman kanssa kamppailevien voihketta ja
sydäntä särkeviä rukouksia: vettä, vettä, vettä.

Sellaisina hetkinä tuntuu hänestä mahdottomalta elää. Muistot

tekevät hänet kuin hulluksi. Hän sanoo itselleen, että se, joka on
kokenut tällaista, ei voi eikä ole oikeutettu palaamaan elämään.

Perustus jalkojen alla pettää. Inho ja kyllääntyminen elämään

nujertaa hänet voimattomaksi.

Entä äiti? Se ajatus kutsuu hänet takaisin elämään. Hän tahtoo ja

hänen täytyy elää. Hänellä on suuri tehtävä. Sentähden on hänen
velvollisuutensa unohtaa.

Hän hypistelee hermostuneesti vuoteen laitaan kiinnitettyä pientä

pussia. Ystävälliset kädet ovat kiinnittäneet sen siihen avuksi ja iloksi
sodan uhreille. Ne monet, jotka eivät itse vapaasti voi liikkua, ovat
tästä erityisesti iloissaan, ja Ilja kuuluu heihin. Hän on koonnut siihen
kaikki vähäiset aarteensa: rukouskirjansa, omaisten kirjeet ja
valokuvat sekä muutamia pieniä tuliaisia, joita hän on ostanut
omaisille muistoksi vankeutensa maasta. Hän koettaa kiinnittää
ajatuksensa tähän. Hän tahtoo katsoa eteenpäin ja iloita.

Kun sairasproomut laskevat Suomen rannalle, rämähtävät torvet

soimaan ja kansanjoukot tervehtivät riemuhuudoin sodasta palaavia.

Ilja hätkähtää ja alkaa vapista. Mielenliikutuksesta kaiketi. Vai

siksikö, että hän muistaa huutoja, jotka hän kuuli taistelutantereella
maatessaan ja säveleitä, jotka silloin kaikuivat ei juhlan korokkeeksi
vaan täynnä armotonta, alastonta totuutta.

Käsi nousee. Näyttää siltä kuin hän aikoisi tukkia korvansa. Mutta
sitte käsi taas hervahtaa takaisin paareille, joilla hän makaa.
Rakkaus äitiin auttaa häntä. Hän tahtoo unohtaa ja elää. Hänellä on
suuri tehtävä.

Torvet soivat yhä. Mutta nyt soittavat ne hänelle suurta juhlaa.

Hänhän on matkalla kotiin. Hän tahtoo ja hän saa iloita.

Tervehdys ja kiitosjumalanpalvelus palaaville alkaa. Ilja makaa

heikoimpien joukossa paareilla lähellä alttaria. Hänen mielensä on
täynnä kiitosta ja hartautta. Sanat ja ulkonaiset
jumalanpalvelusmenot ovat toiset kuin ne, joihin hän on tottunut,
mutta ydin menoissa vastaa kuitenkin sitä mikä liikkuu hänen
omassa sisimmässään.

Elämä on lahja, elämä on ihme. Hän tuntee sen tällä hetkellä

syvästi ja voimakkaasti. Ihminen janoaa elämää. Hän tuntee
olevansa luotu sitä varten. Ja se, joka kuoleman kentältä palaa
takaisin elämään, tuntee sen paremmin kuin kukaan muu. Hän on
saanut elämän uudelleen. Ja uudistettu lahja on uusi ihme.

Siunaa ja varjele,
Siunaa ja varjele
Sodan tantereilla kärsineitä,
Haavat Sä lääkitse
Ijällä pitkällä
Palkitse, kruunaa heitä!

veisaa kuoro.
 Iljan katse kostuu, ja autuas ilo virtaa koko hänen olemuksensa
läpi.

Kun lääkäri jumalanpalveluksen jälkeen lähestyy Iljan paaria,

alkaa Ilja kohta puhua sääristään. Hän on muuten terve, mutta
sääriä on lyhennettävä, jotta pakotus lakkaisi. Se olisi tehtävä pian,
sillä hänen täytyy kiireesti voimistua ja päästä kotiin.

Lääkäri nyökkää ja lupaa myöhemmin palata takaisin. Nyt hänellä

on kiire.

Hoitajat kantavat Iljan hänen vuoteeseensa. Hänelle tuodaan

voimakasta, hyvää ruokaa, ja hän syö hyvillä mielin ajatellen
itsekseen, että tämä vain on enne elämän kääntymisestä
paremmalle puolelle.

Terveemmät syövät pitkien pöytien ääressä. Aterian päätyttyä he

rupeavat liikuskelemaan ympäri, mikä kepin mikä kainalosauvojen
varassa. He tupakoivat, tekevät tuttavuuksia ja nauttivat
vapaudestaan.

Ilja seuraa kaikkea. Särky säärissäkin asettuu vähän. Hänen on

niin hyvä olla. Hän juutalaisena tietää mitä vankeus vieraalla maalla
merkitsee. Sentähden hän iloitsee toistenkin puolesta. Nythän hän
itsekin sitä paitse maistaa kotiinpaluun autuutta.

— Sore-äiti, Sore-äiti! toistaa hän. Ja hänestä tuntuu kuin

hyväileisi hän armastaan.

Iljan vuoteen jalkopäähän pysähtyy samassa mustapukuinen

nainen. Naisen vaatteet ovat likaiset ja repaleissa. Hän painaa
poveaan vastaan rintalasta, jonka ympärille rääsyinen huivinsiekale
on kietaistu. Nainen katsoo Iljaan ja Ilja naiseen. Näin tuijottavat he
hetken toisiaan silmästä silmään.

— Oletko se sinä Nastja Nikolajewna, saa Ilja viimein kysytyksi.

— Oletko sinä Ilja Riffkin? Sinähän olet vanha, valkotukkainen

mies.

Iljan käsi nousee päälaelle aivan kuin tukan valkeutta

tunnustellakseen. Todellakin, kaksikymmenviisivuotias vanhus! —
Hän nauraa. Mutta sitte hän kokoo kaiken voimansa. — Nastja
Nikolajewna, miten olet sinä täällä? — Se purkautuu kuin hätähuuto.

— Etkö sinä siis tiedäkään? Sota on tullut meille asti.

Ilja painuu takaisin vuoteelle. Totta, totta siis kuitenkin se, mitä hän
ei ole tohtinut eikä tahtonut uskoa.

Nastja Nikolajewna näkee suuren tuskan sairaan kasvoilla. Hän

ymmärtää, että hänen täytyy sanoa sanottavansa varovaisesti. Mutta
hänen omat tunteensa ovat turtuneet. Hän puhuu kuin käyntiin pantu
kone, ja hänen katseensa tuijottaa lasittuneena suoraan Iljaan.

*****

— Hevoset, lehmät, rahat, kaikki meni, — meiltä ja joka talosta.

Lapsi herää samassa ja alkaa itkeä. Nastja Nikolajewna koettaa

hysytellen tyynnyttää, — Tämä on vankeudessa syntynyt, sanoo hän
ja tuijottaa yhä eteensä. — Kolmen viikon vanha.

Kun ei Ilja puhu eikä liikahda, jatkaa Nastja:

 — Ilja Riffkin, sinä pidit teidän perhettänne pystyssä. Sinä kokosit
ja hankit, — Isä teki sitä meillä. Hän iloitsi jokaisesta huonekalusta ja
jokaisesta elukasta ihan kuin lapsesta, — Kun hän näki kaikki
raunioina, nousi se hänelle päähän. Hän läksi astumaan ihan
suoraan vihollista kohti ja otettiin vangiksi. — Minä en voinut jättää
häntä. Hän oli vanha mies. Minä läksin jälessä, ja he ottivat minutkin.
Mutta minä löysin hänet. Hän ei enää tuntenut minua, ei välittänyt
mistään. Ei nukkunut. Ei syönyt. Mutta minä sain olla hänen luonaan.
Ja minä hänet hautasin. Sitte syntyi tämä lapsi.

Ilja on koko ajan lakkaamatta tuijottanut Nastjaan. Hänen

kasvonsa ovat vähitellen kivettyneet kuin tämänkin. Nyrkit ovat
puristuksissa. Silmät palavat mustina kuin kekäleet.

Hän karkaa istumaan, — Nastja Nikolajewna, eikö sinulla ole

sydäntä.
Miksi et puhu minun äidistäni?

— Sinä tiedät, hän oli vanha ihminen ‒ ‒ ‒

— Oli —?

— Niin, ja hän suri kovin sinun kohtaasi. Sitte kun vielä

pojanpoikakin meni — —

— Haim Jankel?

— Se tapahtui silloin, kun hankittiin pakoa. Omaa sotaväkeä oli

kylässä, ja sitte tuli vihollinenkin yht'äkkiä. Ei kukaan tiedä miten se
oikeastaan tapahtui, mutta kuula oli sattunut poikaan. — Äitisi ei
enää kestänyt sitä.
 Ilja Riffkin kääntyy selin Nastja Nikolajewnaan, heittäytyy
pitkäkseen vuoteelleen ja ummistaa silmänsä. Kukaan ei saa häntä
puhumaan tai liikahtamaan. Hän makaa kuin kuollut. Oikeastaan hän
ei ajattelekaan. Ainoastaan kerran läikähtää outo ihmettely hänen
sisimmässään, kun hänen mieleensä johtuu että hänkin vähän aikaa
sitte rukoili, kiitti ja piti elämää hyvänä lahjana. Hän ei silloin tietänyt,
että se oli julmaa ja ylivoimaista sekä hänelle että muille.

*****

Seuraavana päivänä saa lääkäri Iljan vihdoin avaamaan silmänsä.

Hän on kotvan aikaa seisonut vuoteen ääressä, kuunnellut sairaan
suonta ja hengitystä, puhutellut ja kysynyt vastausta saamatta, mutta
sitte hän alkaa puhua sääristä.

— Te pyysitte eilen, että sahaisin ne lyhemmäksi.

Sairaan silmät revähtävät yht'äkkiä auki. Eilen? Hän koettaa

muistella.
Eikö siitä jo ollut ihmisikä?

— Se on turhaa — sanoo hän viimein.

— Särky hivuttaa voimianne.

— Antaa hivuttaa, — Hän ummistaa uudelleen silmänsä ja

kääntyy selin lääkäriin, joka hetkeksi neuvottomana jää seisomaan
vuoteen viereen.
PAUL PAULOVITSIN KASVOT

Sali oli suuri ja valoisa. Sen avatuista akkunoista tulvahti lämmin,

voimakkaasti tuoksuva kesäilma huoneeseen. Se toi sinne
tervehdyksen elämästä, joka edistyi ja kehittyi kuten ennen
huolimatta kaikesta, mikä järkyttävän voimakkaasti kuin ruhjova
junaonnettomuus oli viskannut lukemattomien elämän tavallisuuden
tasaiselta radalta.

Dimitri Droscheffskyn katse seurasi tuulen hengessä hiljaa ja

vilvoittelevasti liehuvaa uudinta. Ulkona vallitsi nähtävästi pyhäinen
sunnuntairauha. Auringon paiste ja silloin tällöin kajahtelevat
kirkonkellot toivat sitä tänne sairassaliinkin.

Dimitri rupesi tarkkaamaan kellojen erilaisia ääniä. Toisten oli

kirkas ja kantava, toisten matala, surunvoittoinen. Mutta hänestä ne
sittekin puhuivat samaa. Ne soittivat kaikki ihmisille sanomaa ajasta,
jolloin veli ei nosta miekkaa veljeä vastaan, vaan jolloin
ihmismielissä vallitsee samanlainen pyhäinen rauha kuin ulkona
kesäisessä luonnossa.

Dimitri hymähti. Sekä hoitaja että hoidokkaat katsoivat monesti

pitkään häneen. He ehkä ihmettelivät sitä, että vuoteessa makaava
sotavanki tuntui ajattelevan valoisia rauhanajatuksia, jotka
siunaavina kuin itse päivänpaiste pyrkivät kohdistumaan kaikkiin.

Mutta mihin sitä luonnostaan meni. Sotavankinakin hän oli sama

kuin ennen, valoisan maailmankatsomuksen ja iloisen, luottavan
toivon mies. Niitä kai nykyään tarvittiin. Ja juuri täällä. Oli täällä
kärsimystä tarpeeksi.

Hän vavahti samassa. Sairasvuoteet hänen ympärillään panivat

hänet ajattelemaan taistelun tekemää jälkeä, ja siitä luistivat
ajatukset Pauliin. Mutta siihen ne pysähtyivät. Siinä oli kohta, jossa
hän ei uskaltanut katsoa totuutta silmiin.

Ikäänkuin viihdytelläkseen itseään rupesi hän muistelemaan

Paulin ja oman ystävyytensä alkua.

Se syntyi jo poikavuosina heidän luokkatovereina käydessään

Pietari-Paavalin koulua. Paul oli silloin vasta ollut muutamia viikkoja
koulussa, Dimitri pari vuotta. Koko tänä aikana oli Dimitri ollut
luokkansa ensimäinen, johtava mies joka asiassa. Läksyistään ei
hän paljon välittänyt. Hän osasi joka tapauksessa paremmin kun
muut. Mutta hän ei alentunut kiinnittämään huomiota siihen. Hän ei
etsinyt opettajien enemmän kuin toverienkaan suosiota. Päinvastoin
pani hän etenkin opettajien nähden maineensa luokan parhaimpana
rohkeasti alttiiksi, ja tämä tietysti korotti häntä toveripiirissä. Hän tiesi
sen. Mutta toveriensakin suosion hän otti vastaan hänelle
ominaisella huolettomuudella. Hän tunsi asemansa, mutta ei antanut
toisten sitä tuntea.

Dimitri oli ollut luokkansa ensimmäinen siinäkin suhteessa, että

häntä käytettiin luokan yhteisenä omanatuntona. Tiedettiin, että hän
oli horjumaton oikeuden mies, ei turhan tarkka, mutta tiukka kun niin
vaadittiin. Hänen tutkittavakseen lykättiin sentähden kaikki asiat. Jos
hän antoi anteeksi, antoivat toisetkin, jos hän vaati rangaistusta, ei
kukaan uskaltanut sitä vastustaa. Yhteinen oikeudentunto hyväksyi
tavallisesti rankaisumuodonkin, jota hän ehdotti.

Paul Paulovits oli syyslukukauden alkaessa tullut kouluun, Dimitrin

luokalle. Hän huomattiin "uudeksi"; muuta huomattavaa ei hänessä
ollut. Hän oli ujo ja nähtävästi tottumaton toverielämään. Hän puhui
hitaasti, joskus änkyttämälläkin. Hänen vastauksissaan oli monesti
jotain sokean astuntaa muistuttavaa, jotain epäröivää eteensä
tunnustelemista.

Dimitrin huomio kääntyi Pauliin vasta eräällä latinantunnilla.

Oltiin kääntämässä Vergiliusta. Opettaja Kiril Wladimirovits oli

huonolla tuulella. "On riidellyt eukkonsa kanssa", ilmoitettiin
silmäniskulla miehestä mieheen. Dimitri hyväksyi nyökäten
tiedonannon.

Opettajan huonotuuli tarttui poikiin. He käänsivät päin seiniä.

Wladimirovits paiskasi vihoissaan kirjansa kiinni. — Mitähän ilvettä
taaskin olette pitäneet, koska ette osaa mitään?

— Kiril Wladimirovits! — Eräs oppilaista viittasi ja nousi. — Minä

en muistanut tätä käännöstä. Minä luin kielioppia.

Toinenkin poika nousi. Hänkin oli unohtanut käännöksen.

Syntyi syvä hiljaisuus, Sitte jysähti opettajan nyrkki pöytään.

Typeryyttä ei voinut rangaista, mutta velvollisuuksien laiminlyömistä.
Läksynsä unohtaneille annettiin muistutus, ja koko luokka sai
käännöksen uudelleen luettavaksi.
 Kiril Wladimirovits lennätti Vergiliuksen laatikkoon ja rupesi
selailemaan kielioppia.

Silloin nousi Paul Paulovits. Hän ei ollut koko tuntina saanut

ainoatakaan kysymystä. "Uuden" olemassaolo oli kuin unohtunut
kaikilta.

— Opettaja, minäkin unohdin käännöksen. — Äänessä ei ollut

arvelua eikä epäröimistä.

Luokan vasemmalta säveltä kuului pitkäveteinen, tukahutettu

vihellys. Kiril Wladimirovits ei kohta vastannut. Hän mietti, oliko
kuullut oikeen. Viimein hänen suunsa kuitenkin vääntyi
nauruntapaiseen irvistykseen.

— Vai tahdot sinäkin muistutuksen! Saatavissa on!

Paul Paulovits istuutui. Kieliopit otettiin esille, tunti jatkui. Joka

mies istui hievahtamatta, Oli kuin levottomasti liikehtivässä joukossa,
jonka odottamaton salamanleimaus äkkiä tyynnyttää hiljaiseksi.

Dimitri Konstantinovits siirsihe hiukan. Hänen katseensa etsi

Paulia.

Kumma kun hän ei ennen ollut kiinnittänyt huomiota mieheen. Hän

ei edes tiennyt minkä näköinen poika oli, ja nyt tämä kuitenkin — —

Dimitri vastasi lopputunnilla kahdesti väärin. Se oli ennen

kuulumatonta, ja pojat käänsivät päätään, mutta itse hän ei ollut siitä
milläänkään. Hän ajatteli yksinomaan Paulia.

Paul Paulovits oli todella katsomisen arvoinen. Hänen ihonsa oli

harvinaisen punainen ja valkoinen, solakka varsi oli ryhdikäs, ja koko
olennossa oli jotain viattoman koskematonta.

Latinantunti oli päivän viimeinen. Sen loputtua tehtiin

tavanmukainen rynnäkkö päällysvaatteiden kimppuun. Paul
Paulovits pysyttelihe muista syrjässä. Hän näytti odottavan sopivaa
hetkeä. Sen ilmaannuttua pujottelihe hän lähemmäksi ja tarttui
päällysvaatteisiinsa, mutta siirtyi kohta uudelleen tunkeilevasta
joukosta syrjään.

Viheltäjä vasemmalta sivulta kulki samassa hänen ohitsensa,

uudistaen mielenilmaisunsa. Vihellys oli nyt pitkä ja paljon ilmaiseva.
Dimitri kaapasi viheltäjää niskasta ja pasitti portaita ales. Sitte hän
lähestyi Paulia.

— Missä sinä asut?

— Paul Paulovits rävähytti heikkoja, likinäköisiä silmiään niin

nopeaan, ettei Dimitri nähnyt niistä muuta kuin vilahduksittain
kirkasta sineä, sitte mainitsi Paul osoitteensa.

Heillä oli sama matka, ja he läksivät yhdessä koulusta, Dimitri

käyttäen tilaisuutta tiedusteluihin. Hän sai niukkoja vastauksia, mutta
ne olivat tyydyttäviä. Paul Paulovitsin isä oli ollut lääkäri. Hän oli
vasta kuollut, ja äiti poikansa kanssa oli muuttanut Pietariin.

He olivat kotvan aikaa kulkeneet vaieten toistensa rinnalla, kun

Dimitri keskeytti äänettömyyden.

— Sinä teit reilusti viime tunnilla. Et sinä änkyttänytkään, niinkuin

sinä usein teet.

Paul Paulovitsin silmäluomet rävähtivät hermostuneesti. — Minä

ajattelen aina — —
 — Kunko vastaat? Etkö sinä tiedä mitä sinun pitää vastata?

— En aina. Minulta unohtuu usein kaikki juuri kun pitäisi vastata.

Ja vaikka muistankin, niin minä kuitenkin ajattelen.

— Mitä ihmeessä?

— Kaikenlaista. Kun puhutaan kasveista tai eläimistä, täytyy

minun aina ajatella sitä, että tahtoisin omaa maata ja omia
kotieläimiä. Ja kun luetaan sodista tai murhista, täytyy minun ajatella
sitä, miltähän tuntuisi jos ottaisi hengen joltakin.

— Sinä olet mukava, Paul Paulovits! Tule meille tänä iltana.

Sisareni saa vieraita, ja he keittävät tschenuskia.

— Kiitoksia, jos minä ennätän. — Se sanottiin arvelevan hitaasti.

— Paul Paulovits ei nähtävästi ymmärtänyt mikä armonosotus tämä
kutsu oli. Mutta se vain kannusti Dimitriä. Hän ei ollut tottunut
hyljättyihin tarjouksiin, eikä tahtonutkaan tottua. — Minä odotan
sinua illalla, huusi hän kääntyessään kulmauksesta kotikadulle.

Tällainen oli heidän ystävyytensä alku ollut. Ja sitä jatkui siitä sekä
läpi koulun että yliopistossa.

Dimitri Konstantinovits huomasi pian, että hänen monessa

suhteessa oli pidettävä huolta ystävästään. Paul oli hajamielinen,
epäitsekäs ja yksipuolisesti aatteen mies, — niin käytännöllisiin
haluava kuin hän olikin. Hän oli samalla liian rehellinen, liian hyvä ja
liiaksi valmis uskomaan hyvää muistakin. Hän tarvitsi rinnalleen
jonkun, joka oli sekä kykenevä että halukas silloin tällöin tarttumaan
ohjaksiin kääntääkseen asiat Paulille suotuisaan suuntaan, jonkun,
joka tunsi elämää ja ihmisiä tarpeeksi katsellakseen niitä epäilevinkin
silmin. Ja Dimitri asettui itseoikeutettuna tälle paikalle. Hän oli
tottunut olemaan ensimäisenä. Hän tahtoi olla sitä myöskin
suhteessaan Pauliin, ulkonaisesti ainakin. Sisimmässään hän oli
tietoinen siitä, että ystävä luonteenjaloudessa seisoi asteella, jolla ei
muita näkynyt hänen rinnallaan. Siksi Dimitri olikin valinnut hänet
ystäväkseen.

— Paul, Paul, mutisi Dimitri. Hän ei jaksanut sietää ajatusta, että

hän ehkä tulisi myöhään, että kun hän kerran palaisi kotiin, Paul ei
enää — —

Dimitri kiskaisi hermostuneesti päänaluksensa pystyyn ja asettui

istumaan vuoteessa. Sitte hän koetti päästä puheisiin
vierustoverinsa, erään saksalaisen opettajan kanssa. Mies oli pari
viikkoa häittensä jälkeen joutunut rintamaan ja ikävöi nyt hurjasti
kotiin. Lisäksi oli hänellä erään vasta kaatuneen toverin
jäähyväistervehdys tämän vanhemmille perille vietävänä. Sekin lisäsi
hänen haluaan parantua ja päästä kotiin.

Mutta kohta kun puhelu saksalaisen kanssa päättyi, luistivat

Dimitrin ajatukset uudelleen Pauliin. Luonnon pyhäinen
sunnuntailepokin vaikutti sen. Siinä oli samaa mitä Paulin koko
olennossa: sopusointua, rauhaa ja kirkkautta.

Dimitri muisti iltaa Sofia Nikolajewnan, Paulin äidin, kuoleman

jälkeen. Paul ja hän istuivat yhdessä äidin vanhanaikuisilla
mahonkikaluilla sisustetussa huoneessa. Huone oli Paulin pyhäkkö
ja se oli täynnä pyhäkön tunnelmaa, mutta Dimitri tahtoi saada
ystävänsä pois sieltä. Hän ehdotti yhteistä ulkomaanmatkaa.

Paul Paulovitsin hienohipiäiselle kasvoille lehahti tavallista

kirkkaampi puna. Hän oli ymmärtänyt. Hän ojensi molemmat kätensä
Dimitrille, ja hänen katseensa kiitti. Mutta hän ei voinut suostua. Hän
ei pitänyt siitä, että ihmiset ulkonaisin keinoin koettivat tukahuttaa
sitä mikä voimakkaana eli heidän sisimmässään. Ensiksi se
tavallisesti oli turhaa. Ei kukaan matkustelemalla voinut paeta sitä
mikä asui omassa povessa. Se seurasi kaikkialle. Toiseksi oli
luonnotonta pyrkiä kaipausta pakoon. Kaipaus oli alati uudistuva
muistutus siitä miten paljon ihminen oli saanut ja omistanut.

Dimitri muisti karistaneensa tuhkaa savukkeestaan

mahonkijalustalla seisovan palmun lautaselle, mutta sitte hän katui
pyhäkölle sopimatonta tekoaan, pyyhkäisi tuhan käteensä ja vei sen
viereiseen, Paulille kuuluvaan huoneeseen, jossa häntä varten sinne
sijoitettu tuhkakuppi seisoi tietyllä paikallaan. Palattuaan Sofia
Nikolajevnan huoneeseen hän jatkoi keskustelua. Hän myönsi, että
Paul tavallaan oli oikeassa. Mutta hän näki, kuten ihmiset yleensä,
vain asian toisen puolen. Ulkonaisistakin seikoista saattoi olla sekä
apua että vahinkoa sisäiselle kehitykselle.

Dimitri astui edestakaisin lattiata pitkin. Hänellä oli jotain

sanottavaa, ja se oli hyvin yksinkertaista, mutta sittekin hän arasteli.

Hän loi ajatuksissaan pikaisen yleissilmäyksen Paulin ja omaan

yliopistoaikaansa. He olivat kumpikin lueskelleet vain "omaksi
sivistyksekseen", kuten hänellä oli tapana sanoa. Hän itse ei ajatellut
mitään erikoista uraa, ja Paulin mieli paloi käytännölliselle alalle. Hän
tahtoi omistaa edes kaistaleen intohimoisesti rakastamaansa maata.
Hän tahtoi kaunistaa ja viljellä sitä, saada omia alustalaisia —
muutamia vain — ja tehdä heille hyvää. Hän uskoi, että sadat,
tuhannet tällaiset vähässä uurastajat voisivat jouduttaa uuden
paremman päivän koittoa maalle.

Paulilla itsellään ei kuitenkaan ollut riittävästi varoja tähän.

 — Paul sanoi Dimitri, äkkiä koettaen alkaa leikkisästi, — kuten
tiedät olen tuollainen koroilla eläjä, jolla ei ole kansalais- tai
sanoisinko elämisoikeutta sinun uudessa ihanneyhteiskunnassasi.

Paul Paulovits kääntyi äkkiä ystäväänsä päin. Hänen likinäköiset

silmänsä räväyttivät nopeasti luomiaan, ja hän hymähti hänelle
ominaiseen hyväänsuopaan tapaansa.

Dimitrikin hymähti. He tunsivat kumpikin tässä hymähdyksessä

jotain vapauttavaa, jotain joka pani heidät iloitsemaan siitä, että
heidän ystävyytensä kaikista eroavaisuuksista huolimatta oli sitä
mitä se oli, voima, joka tänä surunkin aikana oli tuntuva tekijä heidän
elämässään.

Dimitri jatkoi kävelyään. Hänen oli siten helpompi sanoa

sanottavansa.
Paulin ystävänä oli hän tietysti vastaanottanut vaikutuksia tältä.
Hän oli siitä syystä halukas lohkaisemaan osia perintötilastaan,
esimerkiksi Paulille, — sopivasta hinnasta tietysti.

Dimitri pisti taasen hymähdykseksi ja joudutti astuntaansa. Mutta

Paul ei hymähtänyt. — Dimitri, sanoi hän, ja ääni pyrki
salpautumaan, — monet ajavat aatteitaan sanoin, sinä teoin. Minä
tunnen ja ymmärrän enemmän kuin voin ilmaista.

He syleilivät toisiaan, ja asia oli sillä ratkaistu.

Keväällä toteutettiin aie. Dimitri rupesi asumaan perintötilaansa, ja

Paulista tuli pienviljelijä. Kukin sai järjestää elämänsä ja työnsä
omien periaatteitensa mukaan.
 He viettivät kerrassaan ihanteellista elämää näihin aikoihin.
Sukulaiset ja naapurit tekivät parhaansa jouduttaakseen heitä
naimisiin, mutta itse eivät pitäneet kiirettä. Heidän ystävyytensä oli
tehnyt heidät vaateliaaksi. He tahtoivat täyspainoista. Siksi he
odottivat.

Tällä kannalla olivat asiat, kun sota puhkesi. Se repi kohta kuin
pohjan heidän jalkojensa alta. Pitkään aikaan he eivät puhuneet siitä
mikä tässä asiassa oli kipeintä heille. Mutta kerran se purkautui kuin
vahingossa.

Dimitri oli juuri ratsastaen saapunut Paulin luokse. Hän kertoi

viime tiedot sodasta.

— Yleisistä asioista en kuitenkaan huolehdi. — Dimitri kohautti

olkapäitään. — Sinä tunnet mielipiteeni. Se tulee minkä tuleman
pitää. Seisahtunut ja paha veri vaatii joskus suoneniskua.

— Pahasta ei koskaan tule hyvää. — Paul talutti Dimitrin hevosen

takapihan kaidepuun luokse, irroitti kuolaimet sen suusta ja sitoi
riimunvarresta kaidepuun renkaaseen.

— Eikö suoneniskun tarpeellisuus ole sinun periaatteitasi?

*****

— Paul kantoi sylyksellisen tuoreita heiniä hevoselle, sitte

kääntyivät he astumaan talolle päin.

— En minä muusta huolehdi, sanoi Dimitri, kyllä yleiset asiat

selviävät. Mutta mitä sinä aiot?

— Noudattaa omaatuntoani. — Ääni oli tyyni ja kirkas.

 — Hinnasta mistä hyvänsä?

— Hinnasta mistä hyvänsä.

Enempää ei asiasta puhuttu. Ulkonaisesti solui kaikki entiseen

uomaansa. Kukin teki töitään, mutta he olivat tietoiset siitä, että
ukkospilvi, joka singautti salamoitaan pitkin maata, milloin tahansa
saattoi purkautua heidän kohdallaan.

Dimitri oli huomaavinaan, että Paul, joka ei koskaan ollut pitänyt

omaisuuttaan oikein itselleen kuuluvana, vaan ainoastaan
väliaikaisesti hänelle suotuna välikappaleena sen toteuttamiseksi
mikä oli hänelle henkeäkin kalliimpaa, nyt entistä enemmän oli
irtautumassa kaikesta häntä ympäröivästä. Eikä se irtautuminen
tapahtunut tuskatta. Hyvästijätön haikeutta oli kaikessa. Elonkorjuu
— kaiketi Paulin viimeinen — oli kuin hyvästijättöä. Uuden siemenen
kylvö oli siemenenkylvämistä toisille sadoksi.

Enin raateli Paulin mieltä kuitenkin mahdollinen ero kodin

palveluskunnasta ja kotieläimistä. Hän ei sietänyt ajatusta, että
kylmät, koko hänen olemukselleen ja hänen
maailmankatsomukselleen vieraat, ehkäpä vihamieliset voimat
ottaisivat haltuunsa kaiken, mitä hän oli hellinyt ja hoitanut ja mikä oli
ollut hänelle rakkaiden lasten asemassa.

Hän koetti välttää näitä ajatuksia. Mutta Dimitri näki hänen kerran
ryntäävän ulos tallista paeten kuin henkensä edestä. Ja Dimitri
ymmärsi.

Paul Paulovitsin kasvot

*****
 — "Sisar", huudahti Dimitri äkkiä ohikulkevalle
sairaanhoitajattarelle.
— Tulkaa tänne, minulla olisi asiaa.

Sisar oli mustiin puettu ja arvokkaan näköinen, mutta hän hymyili

hieman. Dimitri Droscheffskyllä oli ystävänsä vihollismaan
sairaalassakin.

Dimitri puhui hätäisen kiireisesti. Sisarella oli monta vaalittavaa ja

ainainen kiire, mutta Dimitrin asia oli kerrankin puhuttava. Se oli
tärkeä. Hänen täytyi välttämättä, jos suinkin mahdollista, saada
puhutella jotakuta siinä kahakassa ollutta, jossa hän itse oli
haavoittunut. Oli kai heitä ainakin jokunen täällä.

Sisar koetti muistella. Oikeastaan oli aivan mahdotonta pyytää,

että hoitajatar voisi pitää tällaista mielessään. —

Huomautus katkesi kesken. Dimitrin kaunista hymyä oli mahdoton

vastustaa. Sattuikin niin mainiosti, että sisarella sairaalan toisessa
osassa oli nuori haavoittunut sukulainen. Hän voisi ehkä antaa
tietoja. Hän oli itse jotakuinkin samoihin aikoihin tullut haavoitetuksi
ja oli tänä tai seuraavana päivänä lähdössä kotiin.

Sisar kiiruhti toiselle vuoteelle. Dimitri painui takaisin omalleen.

Hänen oli helppo odottaa, kunhan hän vain lopultakin pääsisi
selvyyteen. Tapahtuma oli siksi ihmeellinen, ettei hän voinut jättää
sitä sikseen. Hän tahtoi tietää, oliko hän nähnyt ilmestyksen, oliko
kaikki mielikuvitusta, vai oliko tapahtumalla ehkä todellista,
aistimaailmaan kuuluvaa pohjaa.

Odotellessaan rupesi Dimitri käymään tilille itsensä kanssa. Hän

oli aluksi ollut kokolailla tyytyväinen oloonsa rintamassa, —