Enterprise, Organization, and

Technology in China: A Socialist

Experiment, 1950−1971 Philip Scranton
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/enterprise-organization-and-technology-in-china-a-so
cialist-experiment-1950%e2%88%921971-philip-scranton/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Biota Grow 2C gather 2C cook Loucas

https://textbookfull.com/product/biota-grow-2c-gather-2c-cook-
loucas/

Practice and Progress British Sociology 1950 1980

Philip Abrams (Editor)

https://textbookfull.com/product/practice-and-progress-british-
sociology-1950-1980-philip-abrams-editor/

The Socialist Market Economy in Asia: Development in

China, Vietnam and Laos Arve Hansen

https://textbookfull.com/product/the-socialist-market-economy-in-
asia-development-in-china-vietnam-and-laos-arve-hansen/

China and the True Jesus: Charisma and Organization in

a Chinese Christian Church Melissa Wei Inouye

https://textbookfull.com/product/china-and-the-true-jesus-
charisma-and-organization-in-a-chinese-christian-church-melissa-
wei-inouye/
Social Innovation and Social Technology: Enterprise-New
Technology Synergy Kamel Boussafi

https://textbookfull.com/product/social-innovation-and-social-
technology-enterprise-new-technology-synergy-kamel-boussafi/

Revolution and Its Narratives China s Socialist

Literary and Cultural Imaginaries 1949 1966 Xiang Cai

https://textbookfull.com/product/revolution-and-its-narratives-
china-s-socialist-literary-and-cultural-
imaginaries-1949-1966-xiang-cai/

Theory and experiment in gravitational physics Will

https://textbookfull.com/product/theory-and-experiment-in-
gravitational-physics-will/

What Makes a Good Experiment Reasons and Roles in

Science Allan Franklin

https://textbookfull.com/product/what-makes-a-good-experiment-
reasons-and-roles-in-science-allan-franklin/

Mao: The Man Who Made China Philip Short

https://textbookfull.com/product/mao-the-man-who-made-china-
philip-short/
Philip Scranton

Enterprise,
Organization, and
Technology in China
A Socialist Experiment,
1950–1971
 Enterprise, Organization, and Technology in China

“Philip Scranton, the leading U.S. business historian of the last three decades, has
once more reimagined business history. His new book, Enterprise, Organization, and
Technology in China, finds a remarkable story of business enterprise where few have
thought to look for one before: in the People’s Republic of China. Based in meticu-
lous and wide-ranging research, Scranton uncovers a fascinating panorama of cop-
ing, adaptation, learning, and growing success amongst Chinese enterprises in the
period from the revolution to the early 1970s. The Chinese economic miracle of the
late twentieth-century is often closely associated with the launch of open markets
reforms in 1978. But as we learn here, the preceding decades were no less impor-
tant. Facing often-daunting constraints, Chinese enterprise managers and employ-
ees deployed resilience and ingenuity to build increasingly-firm business networks
across infrastructure, commerce, industry and agriculture. This new book displays
all the hallmarks we have come to expect in Scranton’s work: deep research, ever-in-
sightful analyses, clear organization, and elegant writing. It is destined to become
both a standard reference on enterprise in Communist China and a classic of busi-
ness history.”
—Andrew Popp, Editor-in-Chief, Enterprise & Society,
Cambridge University Press

“In their 2013 book, Reimagining Business History, Philip Scranton and Patrick
Fridenson challenged historians to go beyond well-trodden boundaries of Europe
and the United States. Now, in Enterprise, Organization, and Technology in China,
Scranton has taken up his own dare, giving us a path-breaking examination of 21
years of business history in the People’s Republic—a place where many assume
there were no enterprises. Scranton uncovers many of the phenomena that you
would expect to find in state communism—material shortages, falsified reports,
and innumerable injustices and irrationalities. But his real theme is a different one,
something that he has shown again and again throughout his career: that humans
have organized their labors in a vast and dizzying array of ways, that the real sur-
prise is how much we manage to get done.”
—Lee Vinsel, History of Technology, Virginia Tech, USA
 Philip Scranton

Enterprise,
Organization, and
Technology in China
A Socialist Experiment, 1950–1971
Philip Scranton
Department of History
Rutgers University
Camden, NJ, USA

ISBN 978-3-030-00397-5 ISBN 978-3-030-00398-2 (eBook)

https://doi.org/10.1007/978-3-030-00398-2

Library of Congress Control Number: 2018958725

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s), under exclusive licence to Springer Nature Switzerland AG
2019
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the Publisher, whether
the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse
of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on microfilms or in any other physical way, and
transmission or information storage and retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar or
dissimilar methodology now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this publication does
not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are exempt from the relevant protective
laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information in this book
are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher nor the authors or the
editors give a warranty, express or implied, with respect to the material contained herein or for any errors or
omissions that may have been made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional claims in
published maps and institutional affiliations.

This Palgrave Macmillan imprint is published by the registered company Springer Nature Switzerland AG
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
 Preface

The other day at our morning coffee group, my writer friend Abby asked
what the book I’ve been working on was about. “Communist business,” I
said. “There’s no such thing as Communist business. That’s a contradiction
in terms,” she said. So that’s where we start.
Few of this study’s readers will have had experience with enterprises oper-
ating on the basis of socialist economic principles (or trying to do so). That’s
why the stories ahead may seem peculiar in multiple ways. That’s good,
though, because seeing them as “peculiar” reflects our shared experiences with
capitalist businesses, differently encountered by each of us, of course, but per-
vasive. Contrasts with “Communist China” will pop up repeatedly—“The
past is a foreign country. They do things differently there.”1 Indeed, they did,
but in the People’s Republic, businesses also did many of the same things
as in the capitalist West—made and sold goods, provided services, paid
workers, kept accounts, bought machinery, and so forth. As you encounter
these common threads, please also take note of the differences—cooperation,
collaboration, emulation campaigns, planning exercises, work stoppages for
problem-solving meetings, and much more. Then consider what difference
these differences made (and make) to doing business, then, now, and perhaps
in the future. I wrote these chapters to share enterprise stories in the Maoist
decades, not to tell you what they mean or to point out comparisons to the
West. That’s up to you, if you’re interested.
Second, the opening half of this book documents processes through which
market-centered firms and farms were gradually absorbed into the project of
building socialism and replaced by different organizations. This was a mis-
take-filled, even erratic trajectory, featuring many small failures and several

v
vi   Preface

big disasters. Chinese managers, planners, engineers, and workers appreci-

ated this and often wrote about it, creating many of the sources I cite. The
second half of the book shows ways in which these actors strove to con-
solidate the first decade’s gains and avoid repeating its errors. That too was
hardly a smooth pathway. Yet by the early 1970s, the PRC had solidified a
socialist production system balancing agricultural and industrial develop-
ment and had created network infrastructures either absent in 1949 or in
ruins. I believe that the organizational and technological experiments you
will encounter had a great deal to do with this outcome. Perhaps at the
book’s close, you will agree. But whether or not, I do hope you’ll find that
“Communist business” was a project in motion, not a contradiction in terms.

Oak Bluffs, MA, USA Philip Scranton

July 2018

Note
1. L. P. Hartley, The Go-Between, (New York: NYRB, 2002 [reprint of 1954
ed.]), 17.
 Acknowledgements

I wish to express my gratitude to colleagues and institutions who

supported this work as it progressed from idea to reality. Patrick Fridenson,
Daniel H. G. Raff, Isabelle Thireau, Lee Vinsel, Martin Collins, Valentina
Fava, and Howard Gillette provided criticism and encouragement in the
right quantities at the right times. As colleagues and as friends, I value
them profoundly. Opportunities for presenting sections and chapters to
academic audiences were provided by the Hagley Museum and Library’s
Center for the History of Business, Technology, and Society; the University
of Pennsylvania’s Economic History Forum and the Wharton School
Department of Management’s EOI Seminar; the Center for Business
History in Scotland at the University of Glasgow; the History of Technology
Seminar at the Consortium for the History of Science, Technology, and
Medicine; the European Business History Association; the Business History
Conference; and the Society for the History of Technology. Andrew Popp,
editor-in-chief at Enterprise and Society, and Roger Horowitz, Hagley’s
research director, embraced an earlier phase of this project—studying enter-
prise management in Central European socialism, work that led directly to
exploring PRC business practices. The Rutgers University Library System
subscribed to invaluable databases, providing a welcome opportunity for a
retired professor to undertake extensive research without extensive travel.
Last, I am deeply grateful to the anonymous translators who worked for
the US Department of Commerce’s Joint Research Publications Service
during the Cold War and to the generally invisible China analysts in the
Central Intelligence Agency. Their cumulative efforts delivered the commer-
cial, industrial, and technical materials, and the economic assessments and

vii
viii   Acknowledgements

research reports that form this study’s archival backbone. For the record, no
grants from individuals, foundations, universities, or government units were
received to support preparation of Enterprise, Technology and Organization in
China: A Socialist Experiment.
 Contents

1 Introduction 1
1.1 Discipline and Purpose 6
1.2 Practical Matters 10

Part I Business Practices from Liberation Through

the Great Stumble, 1950–1961

2 Agriculture: Organization for Self-Reliance 19

3 Infrastructure as Labor Intensive Development 49

3.1 Centrally Sponsored Construction, 1950–1957 50
3.2 The Organization of State Construction 60
3.3 The Small and the Local 64
3.4 Cement, Floods, and Infrastructure 70

4 Commerce and Socialist Construction 81

4.1 Urban and Rural Commerce in the 1950s 84
4.2 Markets and Bending the Rules 88
4.3 Commercial Reform, the Great Leap, and
Communalization 90
4.4 Recovery and Creativity 96
4.5 Commerce Supports Agriculture 101

ix
x   Contents

5 Industry: From Trial-and-Error to Technology Reform 113

5.1 Managerial Challenges in the Early 1950s 115
5.2 Industrial Investments and Industrial Troubles 120
5.3 Manufacturing’s Great Leap 126
5.4 Technical Reform and Technological Revolution 134
5.5 Industry Supporting Agriculture 138

Part II Recovery, Reversal, Resilience: Business Practices,

1962–1971

6 Agriculture as the Foundation 161

6.1 The Four Modernizations and the Four Magic Wands 167
6.2 Upgrading Agriculture by Refocusing Industry 175
6.3 Industry Again Supports Agriculture 184
6.4 Intensification and Diversification—A Closing Note 188

7 Infrastructure: Reappraisal and Reorientation 199

7.1 Consolidating Railroad Practice 201
7.2 Road Building and Maintenance 206
7.3 Electrification 210
7.4 Design Reform: Confronting Bureaucracy, Building
Collaborations 216

8 Commerce and the Market Surge 231

8.1 Rural Commerce in the Adjustment Period 232
8.2 Urban Commerce During the Adjustment Period 242

9 Consolidating Industry 261

9.1 Machinery and Heavy Industry 263
9.2 Quality and Technical Cooperation 272
9.3 Rethinking Metal Trade Management and Practice 278
9.4 Specialization and Coordination 281
9.5 Workforce Education 295
9.6 Light Industry 298
9.7 Handicrafts 303
9.8 Consolidation and Advance in Machine Tools 311
 Contents   xi

10 Business Practice and the Cultural Revolution 327

10.1 Manufacturing 336
10.2 Views from Afar 338
10.3 Agriculture and Rural Industry 340
10.4 Commerce 348
10.5 Infrastructure 354
10.6 Moving On 357

11 Afterword 375

Note on Sources 381

Index 387
 List of Figures

Fig. 1.1 Organizational chart for communes, with Political Cadres on

left, parallel to Line Managers on right 6
Fig. 1.2 People’s Republic of China: Provinces and Capitals 11
Fig. 9.1 12,000 Ton Hydraulic Forging Press, Shanghai, 1961, as puzzle
tiles 266
Fig. 9.2 Design of Forging Press’s Lower Crossbeam, built up with
welded steel plates 268
Fig. 9.3 Procedure for joining column sections by electric welding 269
Fig. 11.1 PRC economic growth, 1957–1974, CIA trend lines 378

xiii
 List of Tables

Table 4.1 Private enterprise shares of Wholesale and Retail Trade, PRC,
1950–1953 83
Table 6.1 Rural/Urban calories by official and unofficial sources,
Guangdong, 1961 & 1966 174
Table 11.1 Industrial and grain output growth rates, plus grain imports,
China, 1970s 379

xv
 1
Introduction

In China, a transformation is taking place unlike any other in modern history.

The success or failure of the experiment, carried out under the strict super-
vision of the Communist Party, which has been in power since 1949, would
seem to be of direct significance to one quarter of the world’s population…
[I]t represents an attempt to transform an overpopulated, underdeveloped
agrarian society into the [world’s] third largest industrial power in a very short
time and with a minimum of help.—Ost Europa Wirtschaft, 19621

Two items at the start. First, experimentation at grand and minuscule lev-
els has characterized state and enterprise practice from the outset of the
People’s Republic of China; and second, as the Maoist era has been eclipsed
and condemned, overlooking experimentation’s continuity from the 1950s
has become customary. In 1967, adding context to Ost Europa ’s assessment,
a Polish journalist noted that “[t]he Soviet experts who worked in China
until 1960 took a dim view of the enormous waste resulting from a mul-
tiplicity of abortive experiments and trials.”2 Still, experimentation contin-
ued. Historian Lynn White III summarized the Great Leap Forward as “a
gigantic administrative experiment.”3 However, more recently, the first PRC
generation’s devotion to trials and tests has become obscured; a recent study,
China Experiments, focused only on later decades: “Local experiments are
the hallmark of how China has undertaken all sorts of reforms since the end
of the Mao era in 1978.”4 Not so fast. If anything, Deng-era experimenta-
tion represented continuity with practices dating to the early post-Liberation
years—from the outset, the PRC was “a socialist experiment.”

© The Author(s) 2019 1

P. Scranton, Enterprise, Organization, and Technology in China,
https://doi.org/10.1007/978-3-030-00398-2_1
2   P. Scranton

Researching this book after studying enterprises in Communist Central

Europe brought many surprises, but none so vivid as encountering in the
People’s Republic of China extensive support for problem-solving through
experiments, investigations, tests, prototyping, trial production, and knowl-
edge-sharing. Enthusiasm for the novel and the ready acceptance of failure,
its corollary, rarely animated firms and managers in Poland, Hungary, or
Czechoslovakia. Reasons for this difference are scattered through the stories
related below, but they likely include the enormous tasks of socialist con-
struction in a huge, poor domain that was hardly a nation (Just try some-
thing, anything!), Chairman Mao’s emphasis on research as a key path to
knowledge,5 and the relatively swift apprehension that rote application of
Soviet models caused confusion and conflicted with revolutionary values.
Several related questions surfaced while preparing this monograph. How
did Communist China’s enterprises do business? How did the People’s
Republic manage to construct socialism and pursue industrialization with
(next to) no money? What was socialist about socialist agriculture, construc-
tion, commerce, and industry? How were investment, technology, or mar-
keting decisions made and implemented? How did enterprise routines form
and change in the PRC’s first generation? How could huge deficits in work-
force literacy and skills, management experience, and engineering capacity
be addressed? How could a balance between expertise and revolutionary
values be maintained in workplaces and business relations? How did rela-
tionships unfold and alter between center and province, policy and prac-
tice, cadre/manager and farmer/worker? What can we discover about what
happened inside enterprises in this massive, ragged, and ever-­incomplete
socialist experiment? Finally, what might entrepreneurs and managers in
the capitalist world, endeavoring to deal with twenty-first-century China,
learn from a collection of stories from the first phases of a world power’s
trial-and-error construction? Attempting to answer all but the last is the task
ahead.
At the outset, it should be remembered that postwar China faced far
greater challenges in building socialism than Europeans did.6 In the 1930s,
Poland, Hungary, and Czechoslovakia all possessed broadly modern infra-
structures, sizable industrial capacities, effective if not efficient bureaucracies,
and functioning agricultural, extractive, and educational systems. Though in
the postwar each sector had to meet the demands of Stalinist planning, all
three states had the core capabilities to remedy wartime damage, including
widespread literacy, organizational experience, and a critical mass of tech-
nicians and skilled workers in manufacturing, construction, and transport.
China had few of these assets in 1949, emerging from decades of war that
 1 Introduction    
3

shattered most administrative and business operations. Even Poland was far
less dependent on farming than China; it restored transport links, rather than
creating them de novo. At base, the People’s Republic needed simultane-
ously to fabricate a modern economy and a modern state—each an immense
task—yet had sparse resources for either. These “start conditions” help
account for the decades-long oscillation between politics and performance
regarding enterprises, markets, investments, and construction. Learning on
the job, Chinese officials undertook multiple “experiments” to test organ-
izational structures and practical methods for fostering economic growth.
Unsurprisingly, these steps generated uneven outcomes and conflicts among
those promoting rival approaches. Policy implementation triggered a cyclical
routine of sectoral growth and institutional development, unwound by pol-
icy reversals, setbacks, and recriminations, before support renewed for fresh
experiments that could restore “socialist progress.”7 Moreover, as Audrey
Donnithorne has shown, implementation often included interpretation at the
provincial, city or county level, leading to quite a diversity of practices.8
Clearly by 1950, although both China and Central Europe had com-
munist state structures and a socialist-transition economy, most everything
else was sharply different. China’s scale was staggering; Guangdong ­province
alone is as big as Poland geographically and held 40 million people by 1960
(Poland, 30M); while some 600 million more resided in other PRC provinces
and regions. Although New China’s economy remained massively devoted
to agriculture, many farmers continued struggling with poverty well after
Communist land redistributions. China had also endured at least three major
twentieth-century famines before a fourth erupted during the Great Leap—
disasters absent from twentieth-century Central Europe (except in wartime).
Parts of China also were weak prospects for growth—most of the West and
Southwest, Inner Mongolia, and mountainous districts in the center—
whereas population, usable farmland, and urban centers crowded into a
broad eastern corridor stretching over 3300 km. from Harbin in the north
to Guangzhou in the south. Moreover, China’s technological weaknesses
presented lasting obstacles. Agricultural tools remained traditional in the
1940s/1950s, used in hard hand labor. This changed very slowly. The coun-
try’s variegated climate/soil/water conditions (and farmers’ settled cultural
ways) made introducing “modern” tractors, farm equipment and chemical
fertilizers a complex task. So was producing them. Standardizing, maintain-
ing, and repairing agricultural technologies proved elusive for years. Given
this, moving ahead depended on agriculture.
These key issues (agriculture’s centrality, persistent poverty, and tech-
nological traditionalism) generated long-term problems for the state,
4   P. Scranton

e­ nterprises, and managers, especially in acquiring and distributing food for

a population increasing an estimated 15 million yearly. National and pro-
vincial officials faced tough resource allocations among industry, construc-
tion, defense, education, and agriculture.9 These difficulties intersected
with a politically unsettling dependence on foreigners for technological
inputs (first, the Soviets, then after 1960, a mix of Japanese, British, French,
German, and Central European partners). Importing machinery neces-
sitated exports [foods, handicrafts, materials] to secure hard currencies for
payments, a “contradiction” that reinforced the significance of organizational
experiments and drives for technical self-reliance.
Three other constraints were almost as important, though each had
some positive aspects. First, postwar China had a fragmentary and incom-
plete infrastructure of railroads, roads, bridges, dams, waterways, electricity,
and communications, portions of which had been neglected, damaged, or
destroyed. The upside here, however, was that every region had vital candi-
dates for capital construction projects. Second, China experienced repeated
cycles of natural disasters: droughts, severe storms (typhoons, monsoons),
floods, pest invasions, and earthquakes that repeatedly wrecked programs
to provide irrigation, store and distribute water, improve crop yields,
and enhance rural living standards.10 A combination of disasters, plus the
­withdrawal of Soviet technicians, and an overly ambitious Great Leap pol-
icy reducing food-raising land and farm-working time generated China’s last
famine.11 The modest positive aspect of these catastrophes was that for dec-
ades, repairing and expanding facilities to contain and direct waterflows or
rebuilding or maintaining road and rail transport, provided work and (usu-
ally) income for millions of citizens, particularly in months with low farm
labor demands.12
Third, after several centuries of foreign interference and manipulation,
PRC leaders and citizens alike had a deep aversion to outside interference,
sharply reinforced when during the 1960 Sino-Soviet break, departing
Soviet engineers abandoned hundreds of major projects. Pride in all things
Chinese animated cadres and citizens while the center prioritized self-­reliance
and self-sufficiency in economic and military affairs. This isolated the PRC
from external financial, technical, and scientific dynamics,13 impeding
growth along Western lines. Yet it also protected China from a backdoor
subversion of socialism through accumulating debt to capitalist institutions,
agencies, and enterprises, something that plagued Central Europe once the
1970s oil crises struck.
These constraints sustained a long-standing shortage of investment capital
and human resources for development, despite an urgency to overtake others
 1 Introduction    
5

in the socialist camp and to defend China against multiple enemies. Still, by
1970, industry had deepened, infrastructures solidified, and rural yields (and
living standards) made modest gains, even though the Great Leap Forward’s
failure blunted the first Liberation decade’s promise. Between 1958 and
1971, economic policies that lurched from decentralization to centralization
and back destabilized agricultural and industrial enterprises, displacing or
disempowering managers before the Cultural Revolution demonized trad-
ers, experts, and planners. Yet by 1970–1971, the red tide’s impact on the
economy had ebbed. It indeed disrupted capital construction somewhat, but
“barely touched the agricultural sector.” Ironically, by wrecking party and
ministry control mechanisms, it also boosted rural and urban “private [busi-
ness] activity.” Once-vilified planners quietly returned to their offices to out-
line the Fourth Five Year Plan (1971–1975), which Zhou Enlai announced
just before National Day, 1 October 1970.14
It is in these overlapping contexts that enterprises devised and revised
business practices, improvising and experimenting with socialist organiza-
tional forms, routines and market relationships, frequently responding to
reform or uplift campaigns launched from Beijing.15 This recurrent willing-
ness to try novel approaches at the commune, town or county level sparked
far more creativity in matching resources to needs than Central European
socialisms developed. Emulation, long a Chinese value, persisted.16 The try-
outs, prototypes, or test practices that enterprises and state actors judged
promising could be repeated on provincial or regional stages, with failures
critiqued as learning opportunities. Crucial to such efforts, sometimes pro-
pulsive, sometimes resistant, were officials known as cadres, Party members
who had made “a commitment to a cause, the cause of communist revolu-
tion.”17 Cadres could occupy organizational niches parallel to line manag-
ers and section heads, emphasizing the political “mass line,” but also served
directly as managers, staff, researchers, and workers, leading to creative or
frustrating overlaps in responsibilities. Here it is useful to remember that
cadres were expected to exemplify and sustain revolutionary values, whether
in steel mills or in rural work teams (Fig. 1.1).
What follows explores and analyzes both mundane and innovative
practices in four enterprise domains: agriculture, infrastructure, com-
merce, and industry, across two periods, 1950–1961 (from Liberation to
the Great Leap’s collapse) and 1962–1971 (from recovery to the Cultural
Revolution’s economic eclipse). The sequencing of sectors follows from the
interactive performance of China’s economy. Agriculture was the founda-
tion for national survival, whereas constructing infrastructure reflexively
proved essential to providing water and power, defending against floods,
6   P. Scranton

Fig. 1.1 Organizational chart for communes, with Political Cadres on left, paral-
lel to Line Managers on right (Source CIA, “Economic Aspects of Communist China’s
Communes, 1959–1960,” 21 October 1960 [Secret, declassified 12 August 2013,
CIA-RDP79R01141A001700150001-5])

and transporting commodities to processors and manufactured goods back

to rural districts. Commerce handled transactions for agriculture, manu-
facturing and construction enterprises, whereas industry in part depended
on agricultural outputs—food for workers and materials for processing.18
Manufacturing proved crucial to the PRC’s emergence on the world stage,
but often developed in ways state planners and political leaders had not
expected. Next, some remarks on why this book exists and what it aims to
accomplish.

1.1 Discipline and Purpose

In 2013, Patrick Fridenson and I published Reimagining Business History,
a set of reflections on the state and prospect of our shared discipline. In
reviewing it, Robin Holt neatly captured our intention to question “the pre-
vailing assumption that a tiny, neat narrative portraying a linear progression
of argument carries more authority than looser, fragmentary stories. Whence
this despotic demand that history is a process of tidying up rather than
delighting in the random piles of sweepings we might encounter through
inquiry?” This study provides scores of such “looser, fragmentary stories,”
 1 Introduction    
7

intended to evoke readers’ delight and surprise at the “strangeness” of Mao-

era enterprises, when viewed through capitalist lenses, while striving to
appreciate and respect PRC actors constructing socialism as knowledgeable
agents, not political or cultural ciphers. Like all of us, they frequently didn’t
understand what their actions would lead to or fully comprehended contexts
and opportunities, but, also like us, they learned situationally and reflexively,
refining their practices over time. Essentially, this monograph is a pragmatic,
empirical descendant of the Reimagining project and of the sensibilities that
informed it. Holt summarized them thus:

[F]orms of evidential substance and arresting argument matter profoundly…

Arguments, though, are to be built through relations in tone and color as
much as they are [in] neat outline, and what is being made present can carry
enigma without guilt. The disciplining force for such historical knowledge
production falls to imagination… In such a setting, knowledge production
becomes something more than exposing the world as it is. It becomes crea-
tive, and serves both as a balm and a source of further provocation, allaying
uncertainties and just as readily upending long held commitments. This is the
paradox of knowledge, it begs a solution yet always proffers alternatives; by
discerning regularities in occurrence it insulates us from dwelling directly with
the cold, indifferent and unbearable loneliness of a meaningless world, whilst
oftentimes encouraging us to glance anew at our condition aglow, as it is, with
mystery and doubt.19

Hence, a core purpose of this work is to encourage academic and business

readers surrounded by capitalist values, claims and institutions to “glance
anew at our condition” through encountering enterprises both profoundly
different from ours, yet eerily familiar. It reconstructs practices of socialist
businesses in a particular place located well outside business history’s cus-
tomary boundaries, providing implicit comparisons and contrasts.
Business history is a peculiar academic discipline, ever entwined with
the advances and reverses of modern capitalism, particularly in addressing
private corporations’ roles as vehicles for economic expansion and for their
owners’ accumulation of wealth and power. Although shelves of studies treat
Communist politics, economic development, and foreign affairs, compara-
ble business history work has been minimal. Social scientists, particularly
Western economists, did make repeated macro-assessments of Communist
performance, first for the Soviet Union from the 1930s, then less frequently,
for its postwar Central European “satellites.” Amid Cold War antagonisms,
Soviet- and China-watchers built commentary and critique in a domain
8   P. Scranton

called “comparative economic systems.”20 Many of their analyses remain

compelling.21 Yet over at the business history festival grounds, crowded
with celebrations of capitalist railway, mining and manufacturing giants,
consumer-goods specialists, organizational innovators and stock market
­
traders, plus hordes of multinationals, business groups, and transnational
organizations, Communist enterprises remained outside the gates.22 Why?
For one thing, many business histories analyzed individual firms through
research in their own records or in public archives that preserved, for
instance, patent and litigation documentation or regulatory contests. Such
evidence on Communist bloc enterprises was not available during the Cold
War, and though socialist economists did analyze some sectors, their work
was not historical inquiry.23 Second, few among the largely Anglo-American
(and increasingly Japanese) cohort of business historians in the 1960s–1980s
had working knowledge of the relevant languages, obstructing possible
research. Third, even were historical sources accessible, the principles and
practices of communist firms (Were they actually firms or just extensions
of state agencies?24) inverted those that capitalist companies implemented.
No competition for customers, instead, state-assigned clients for deliveries;
no price battling, instead, ministry-fixed pricing; no market tests for out-
put planning, instead, state-determined quotas and goals; no capital markets
and stock trading, instead, state-allocated capital funds (no shareholders of
any sort); no profits to distribute, instead, surpluses sent to state treasuries,
with portions of socialist profits remaining with firms. Worse, perhaps, no
bankruptcies as consequences for failures, instead state support for contin-
ued operations; no managerial power to dismiss lax or troublesome work-
ers; instead, commitments to full employment that virtually guaranteed
­overstaffing; and, as well, few material incentives for improving efficiency
and productivity. Finally, what to make of political supervision of man­
agement decision-making by interfering commissars, Party secretaries or
cadres—all of whom had to be dealt with through compromises, d ­ eflections,
or confrontations? Although these dichotomies are drawn too sharply,
researching the history of Communist practices’ emergence and revision
rarely attracted business historians, understandably.
Finally, once the Soviet bloc disintegrated in the 1990s, why would any-
one investigate these losers and their trek to oblivion? Indeed, in Central
European states transitioning to capitalism, domestic historians showed
little interest in Communist business or economic history, even as source
collections began to open.25 However, in business history, scholars docu-
menting Western multinationals penetrating emerging economies began
exploring local business communities, institutions, and practices from
­
 1 Introduction    
9

the viewpoints of those initiating and implementing them.26 Many target

nations (South Korea, Indonesia, Brazil) had state-owned enterprises (SOEs)
and/or extended, diffuse business groups, often family-owned (e.g., chae-
bols ). Such firms behaved differently from Western corporations, ignoring
general principles of management, yet many seemed to thrive. Here busi-
ness historians accomplished path-breaking work, as did scholars in adjacent
fields (political economy, organization studies).27 The mass privatization of
once-socialist SOEs in the 1990s triggered many inquiries into conversion
processes, but not a wave of historical research on their Communist-era
operations. Nor did the twenty-first-century persistence of the PRC as an
economically dynamic one-party state, with hybrid socialist/capitalist insti-
tutions, generate enthusiasm among business historians for reviewing enter-
prise practices in Mao’s decades.28 Hence, in a sense, this book begins to
break a perhaps little-noticed silence about communist business practice. Far
from filling this gap, this study indicates its considerable scale and scope.
Although this volume is not a contribution to mainstream Chinese histor-
ical studies, remarks by a leading specialist may indicate its utility. In 1995
Madeleine Zelin, commenting on “the labor practices of firms,” urged her
colleagues “to look at the conditions under which these practices emerged,”
to step back from big concept inquiries “and ask smaller questions. How did
business work? What mechanisms, institutions and patterns of interaction
were used to solve what problems, and to what new problems did they give
rise?”29 In this spirit, the present work sketches local practices and exper-
iments in problem-solving, far more than “big question” issues, seeking
to show “how things worked” as fully as feasible, rather than to classify or
explain.30 If it proves of value to China specialists, insofar as it steps down
from policy-making heights to sites of practical management and labor, so
much the better.
Finally, a few comments on the notion of New China as an e­ xperimental
place and process. Surely building the People’s Republic was a grand experi-
ment, as was the Great Leap,31 but in what follows, experiments will chiefly
be encountered at the firm, sector, or county (xiàn) level. For example, in
December 1960, Beijing’s “Synthetic Fibers Experimental Plant held its
grand opening and formally entered production.” An East German-backed
nylon initiative to compensate for insufficient cotton supplies, it introduced
complex foreign technologies that chemical technicians needed to master.32
Within a working textile mill, however, experiments yielded new fabric varie-
ties (pre-shrunk, crease- and water-resistant goods), as well as new techniques
(dye-suspension printing), both of which needed to be refined through
testing.33 A rural ironworks undertook to learn steel-ingot rolling in 1959,
10   P. Scranton

learning by trial-and-error during “experimental work… done in less than

a fortnight.” Reportedly, “everybody made daring suppositions, precise cal-
culations, repeated evaluations and comparisons and finally came up with a
preliminary designing method.”34 Meanwhile, in 1960 a southern commune
tried to use stationary engines pulling plows by ropes, to reduce the damage
from water buffaloes “trampling on the fields.” “Experiment, research and
practical application” confirmed the new practice’s “superior features.”35 In
commerce, Beijing finance and trade cadres announced that the way “to fol-
low the red and expert road” was to recognize that “Experimentation is a
Good Method of Investigation and Study.” Cadres needed to attend fewer
meetings, so as to “take part in practice and undertake some experimental
work.”36 To be sure, much in management, engineering, cultivation, or con-
struction was not experimental. Yet alongside routine enterprise practices, a
counterpoint theme—“we must do better”—stimulated socialist experimen-
tation, at times orchestrated by campaigns from the center and at times bub-
bling up from local problem-solving. Such efforts expanded capabilities and
built skills, no small thing in the PRC’s first generation.

1.2 Practical Matters

The following narrative deploys in two Parts, the first in four chapters,
the second, in five. It commences with the period from 1950 through the
demise of the Great Leap Forward, ca. 1961, discussing agriculture, infra-
structure/ construction, commerce, and industry by turn. After a brief intro-
duction, Part Two treats the same sectors during the “adjustment period” of
recovery and consolidation, 1961–1966, then closes by sketching the inter-
section of business and the Cultural Revolution, 1967–1971. The Afterword
briefly reviews the status of business activity and economic growth in the
early 1970s. Several conventions are employed. To make accessing sources
straightforward, the older Wade-Giles rendering of Chinese names and
locations will be used in citations, thus Hupeh province; whereas in text,
current-day pinyin spellings are adopted, hence Hubei.37 Second, values
expressed in Chinese yuan (¥) are also regularly reported in US dollars,
through an “imputed” exchange rate: ¥2.48 = $1.00, which held steady
for much of this period. As there was no trade between the PRC and the
USA before the mid-1970s, the rate represents an extension from the yen,
for Japan had extensive commercial dealings.38 Next, Chinese statistics in
this era are a continuing matter of contention, some arguing they are chiefly
propagandistic, others that they have proven reliable in research. In any
 1
Introduction    

Fig. 1.2 People’s Republic of China: Provinces and Capitals (Courtesy of eMapsWorld.com)
11
12   P. Scranton

event, as a CIA analyst noted thirty years ago, PRC reports have a predi-
lection for using “approximate numbers,” designed to be inexact.39 In this
work, which is by no means data-driven, numbers should be viewed as sug-
gestive, much like words (except in engineering situations). Last, a map
showing China’s provinces and their capitals is included to help readers
unfamiliar with the nation’s geography (Fig. 1.2), and an appended Note on
Sources discusses archives central to the research process.

Notes
1. W. K., “The Chinese Economy,” Ost Europa Wirtschaft (Eastern European
Economy), September 1962, Joint Publications Research Service (hereafter
JPRS), Report 17746, 20 February 1963, 1.
2. K. S. Karol, China: The Other Communism (New York: Hill & Wang, 1967),
220–221.
3. Lynn White III, Policies of Chaos (Princeton: Princeton University Press,
1988), 21.
4. Ann Florini, Hairong Lai, and Yeling Tan, China Experiments: From Local
Innovations to National Reform (Washington, DC: Brookings, 2012), 4.
Mobo Bao adds: “The Chinese government still carr[ies] out a lot of exper-
imentation before a policy is implemented. The most celebrated example is
the special economic zone of a small fishing village, Shenzhen, where the
policy of attracting foreign investment was experimented with before it
unfolded all over China.” Mobo Bao, Constructing China: Clashing Views of
the People’s Republic (London: Pluto, 2018), 3.
5. Ibid. See also https://www.marxists.org/reference/archive/mao/works/red-
book/ch23.htm for Mao Zedong on “Investigation and Study.” As Lu T
commented in 2008 post, “Even now, Mao’s words are quoted frequently
among many Chinese people, especially those of middle-age [for instance],
“no research, no right to speak (meiyou diaocha yanjiu ) (jiu meiyou fayan
quan )” refers to the necessity of doing investigation when working.” https://
answers.yahoo.com/question/index?qid=20081006204112AA9HHkq&-
guccounter=1 (both accessed 11 July 2018).
6. See Philip Scranton, “Managing Communist Enterprises: Poland, Hungary
and Czechoslovakia, 1945–1970,” Enterprise and Society 19 (September
2018): 492–537.
7. David S. G. Goodman, Centre and Province in the People’s Republic of China:
Sichuan and Guizhou, 1955–1965 (Cambridge: Cambridge University Press,
1986), 10–11.
8. Audrey Donnithorne, China’s Economic System (New York: Praeger, 1967).
Another significant resource for this study has been Andrew Walder,
 1 Introduction    
13

Communist Neo-Traditionalism: Work and Authority in Chinese Industry

(Berkeley: University of California Press, 1988). His notions of communist
social networks, “instrumental-personal ties,” and “institutionalized clien-
telism” have clarified otherwise-confusing sources.
9. See CIA, “Mobilization and Allocation of Resources Through the National
Budget of Communist China, 1950–1955,” 15 June 1956 (Secret, declassi-
fied 17 April 2000, CIA-RDP79-01093A001100070001-9).
10. Hosokan Masahito, “The Naked Face of Communist China,” Nihon Keizai
Shimbun (Japan Economic News), 17 and 19 December 1963,” JPRS
23143, 7 February 1964, 22–28; Janusz Grochulski, “Water Economy
Problems in China,” Gospodarka Wodna (Water Economy), July 1963, JPRS
21456, 15 October 1963, 31–44; and Charles Greer, Water Management in
the Yellow River Basin of China (Austin: University of Texas Press, 1979).
11. See Yang Jisheng, Tombstone: The Great Chinese Famine, 1958–62 (New
York: Farrar, Strauss and Giroux, 2012) for an exhaustive analysis, and Zhou
Xun, The Great Famine in China, 1958–62: A Documentary History (New
Haven: Yale), 201.
12. Such work in Republican China was compulsory and unpaid. Provincial
cadres soon discovered continuing this practice brought resentment and
sloppy work. Payment, usually from local or co-op (later commune) funds,
yielded better outcomes, but was challenged by Cultural Revolution activists
denouncing material incentives.
13. The US long forbade trade with the PRC, a policy that ended in 1972 (John
Garson, The US Trade Embargo Against China [New York: Praeger, 1971]).
14. Arthur Ashbrook, Jr., “China: Economic Policy and Economic Results,
1949–71,” in People’s Republic of China: An Economic Assessment, Joint
Economic Committee, 22nd US Congress, 2nd Session, 12 May 1972
(GPO: Washington, DC, 1972), 4–47, quotes from 29 to 31.
15. Charles Cell, Revolution at Work: Mobilization Campaigns in China (New
York: Academic Press, 1977).
16. Anne Cheng, “La valeur de l’example ‘Le Saint confucéen: de l’exemplarité à
l’example,” Extrême-Orient, Extrême-Occident, No. 19 (1997): 73–90.
17. Ezra Vogel, “From Revolutionary to Semi-Bureaucrat: The ‘Regularization’
of Cadres,” China Quarterly, No. 29 (1967): 36–60. See also John Wilson
Lewis, “The Leadership Doctrine of the Communist Party,” Asian Survey 3
(1963): 457–464.
18. Capital for industry and construction derived from agricultural tax pay-
ments and state re-selling of required agricultural goods purchases, whereas
surpluses retained in the countryside generated cash households used for
buying implements, kitchen ware, straw mats, et al.
19. Robin Holt, “Review of Reimagining Business History,” Business History 58
(2016): 149–153.
14   P. Scranton

20. See Joseph Schumpeter, Capitalism, Socialism and Democracy (New York:
Harper, 1942), then postwar texts: Theo Suranyi-Unger, Comparative
Economic Systems (CES) (New York: McGraw-Hill, 1952); Jan Pryblya, CES
(New York: Meredith, 1969); and Richard L. Carlson, CES (Armonk, NY:
M. E. Sharpe, 1990).
21. For decades, Nicholas Lardy and Thomas Rawski have been particularly
insightful on China’s economy. On the USSR, see R. W. Davies and Mark
Harrison, eds., The Economic Transformation of the Soviet Union, 1913–1945
(Cambridge: Cambridge University Press, 1994); Robert C. Allen, Farm
to Factory: A Reinterpretation of the Soviet Industrial Revolution (Princeton:
Princeton University Press, 2003).
22. There are a handful of Soviet studies, however. See, for example, Joseph
Berliner, Factory and Manager in the USSR (Cambridge: Harvard University
Press, 1957); idem., The Innovation Decision in Soviet Industry (Cambridge:
MIT Press, 1967); and Karl Wadekin, The Private Sector in Soviet Agriculture
(Berkeley: University of California Press, 1973).
23. Janos Kornai, Overcentralization in Economic Administration: A Critical
Analysis Based on Experience in Hungarian Light Industry (Oxford: Oxford
University Press, 1959).
24. Another long-standing vector in business history addressed business-­
government relations (conflicts, compromises, capture), but these businesses
were part of governments, so their histories seemed uninteresting.
25. Personal communication from Pal Germuska, 1956 Institute, Budapest,
April 2017.
26. For an exemplary study focused on colonial and post-colonial shipping, see
Michael Miller, Europe and the Maritime World: A Twentieth Century History
(Cambridge: Cambridge University Press, 2012).
27. See Pier Angelo Tonninelli, ed., The Rise and Fall of State Owned Enterprises
in the Western World (Cambridge: Cambridge University Press, 2008);
In Jun, Peter Sheldon and Seung-Ho Kwon, Business and Labor in Korea:
Chaebols, Their Association and Industrial Relations (New York: Routledge,
2018); Asli Colpan, Takashi Hikino, and James Lincoln, eds., The Oxford
Handbook of Business Groups (New York: Oxford University Press, 2010);
Benedicte Bull, Fulvio Castellacci, and Yuri Kasahara, eds., Business Groups
and Transnational Capitalism in Central America (New York: Palgrave,
2014). On SOEs: Rick Harris and William Martin, eds., State-Owned
Enterprises and State Capitalism in China (London: Nova Science, 2012).
See also Barry Naughton and Kellee Tsai, eds., State Capitalism, Institutional
Adaptation, and the Chinese Miracle (Cambridge: Cambridge University
Press, 2015). The editors’ introduction sensibly notes that “China is not
transitioning teleologically from state socialism to market capitalism… The
state retains control of strategic sectors, engages in industrial policy, and
holds a dominant position in the banking sector and equity markets” (3).
 1 Introduction    
15

28. A sizable literature on the PRC’s economy was penned by contempo-

rary observers and visitors in the 1950s and 1960s; few of these were his-
torians, though many sought to situate current events within China’s
twentieth-century-trajectory.
29. Madeleine Zelin, “Critique of Scholarship on Chinese Business History
in the People’s Republic of China and Taiwan,” in Robert Gardella, Jane
Leonard, and Andrea McElderry eds., Chinese Business History: Interpretive
Trends and Priorities (Armonk, NY: M. E. Sharpe, 1998), 95–105. Joining
current scholarly debates about the merits or miseries of the Mao era is not
a goal here, though the books’ findings reinforce more the cellular economy
side of a 1960s–1970s controversy than the top-down control (totalitarian)
arguments advanced.
30. This distinction stems from a comment by Simone de Beauvoir, who
“observed that novels by phenomenologists were not as dull as those of some
other philosophers because they described instead of explaining or putting
things in categories. Phenomenologists take us to the ‘things themselves.’
One might say they embody the creative writing mantra, ‘Show, don’t tell.’”
(Sarah Bakewell, At the Existentialist Café [New York: Other Press, 2016],
107.)
31. “The frenetic leap forward and commune programs are the latest and most
radical of a series of experiments which the CCP has undertaken.” CIA,
National Intelligence Estimate 15–59, “Communist China,” 28 July 1959,
4 (Secret, declassified June 2004, no ID number).
32. “Beijing Synthetic Fibers Plant Enters Production,” Hua-hsueh Kung-yeh
(Chemical Industry), 27 December 1960, JPRS 6264, 21 November 1960, 3.
33. Tu Yen-sun, “The Situation and Prospect of the Technical Revolution in the
Dyeing Industry,” Chung-kuo Fang-chih (China Textiles), 15 August 1958,
JPRS 927-D, 18 September 1959, 2–4.
34. “Courage to Think and Courage to Act,” Yeh-chin-pao (Metallurgical
Journal), 4 February 1960, JPRS 5641, 8 November 1960, 8–13.
35. “Develop Scientific Research in Agricultureal Machinery, Starting with
China’s Special Characteristics,” Kuang-ming Jih-pao (Enlightenment Daily),
3 January 1961, JPRS 7809, 7 March 1961, 1–7.
36. “Experimentation is a Good Method of Investigation and Study.” Ta Kung
Pao (Impartial Daily), 9 February 1961, JPRS 8298, 9 May 1961, 37–42.
37. A helpful online tool for converting Wade-Giles to pinyin spell-
ing may be found at: https://www.chineseconverter.com/en/convert/
wade-giles-to-chinese.
38. Figures for yuan in early PRC sources have been deflated to reflect the
10,000:1 currency reform of 1955. Thus a million yuan, reported, say,
in a 1953 document reduce to ¥100. See Tseng Ling and Han Lei, The
Circulation of Money in the People’s Republic of China, 1959, JPRS 3317,
1 June 1960. During most of the 1950s and 1960s, one yuan was worth
16   P. Scranton

145–146 yen; and as one US dollar brought about 360 yen, for scholarly
purposes, ¥2.48 equal a dollar’s value.
39. Ian MacFarland, “Understanding and Using Chinese Statistics: The Cement
Industry as an Example,” Journal of International Law and Economics, 13
(1979): 619–631.
Another random document with
no related content on Scribd:
The Project Gutenberg eBook of Pieniä
kertomuksia
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

Title: Pieniä kertomuksia

Author: Otto Tuomi

Release date: October 11, 2023 [eBook #71852]

Language: Finnish

Original publication: Helsinki: Otava, 1893

Credits: Anna Siren and Tapio Riikonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PIENIÄ

KERTOMUKSIA ***
PIENIÄ KERTOMUKSIA

Kirj.

Otto Tuomi [Otto Häggblom]

Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1893.

SISÄLLYS:

Miisu.
Kuin kihloissa.
"Kullervon" ero.
Raukka.
Pikku Aaro.
Muukalaista verta.
He olivat lapsia.
Junankulettaja.
Seitsemän kirjettä.
Elna.
Kylmä yö.
Rouvan paketti.
Kevätpäivä Penttisen talossa.
Eerikki.
Junnu Juntunen.
Maksettu asia.

Miisu.

Miisu leikitteli kahden poikansa kanssa pihamaalla. Kuusi poikasta

oli alkujaan ollut, vaan neljä oli surmattu, ennen kuin olivat ehtineet
omin silminsä nähdä päivän valoakaan.

Kuumasti paistoi päivä ja herttaisen lämmin oli ilma. Niin oli

Miisullakin väri, että suu auki täytyi tuhuttaa, vaikka oli valinnut
tiheän pensaikon juuren olinpaikakseen.

Pihasalla ei ollut kotona muita kuin puolisokea ruotuvaivainen,

vanha mummo, jota vilutauti vaivasi. Hän oli sen tähden valinnut
lämpimimmän paikan ollakseen. Tuvan perässä puolipäivän puolella
oli vanha höyläpenkki, ja sen päälle oli hän vetäytynyt kyttyrään
maata kyhnöttämään, sarkatakkiin kääriyneenä. Siihen päivä paistoi
täydeltä terältään tuvan seinää vasten ja oli synnyttänyt
tukehduttavan lämpövirran, joka seinän sivua väreili ylös. Kärpäsiä,
suuria ja mustan kiiltäviä, siinä lenteli ja surisi. Ne lentelivät
mummonkin ympärillä ja purivat hänen sarkanutun alta esiin
pistävää laihaa kättään.

Tavan takaa kävi Miisu huoneissa etsimässä ihmisiä. Pojat

seurasivat kintereillä ja naukuivat ja vikisivät. Vaan ei näkynyt
huoneissa ketään. Kaikki olivat niityllä, sillä nyt oli mainio luokopäivä.
 Keksipä Miisu vanhan ruotilaisen höyläpenkillä. Siinä se yhtenä
käärynä kuin viluinen koiran penikka yhä makasi, tietämättä mitään
tästä maailmasta. Ei edes liikahtanut, kun Miisu hyppäsi päälle,
naukui, kehräsi ja puski päällään. Ja pienet pojat maassa naukuivat
mukana ja kurkottelivat itseään. Miisu puski ja ystävällisesti hieroi
päällään mummon kovaan käteen ja oikoi kynsiään, vaan mummo ei
hievahtanutkaan. Ei auttanut mikään. Mummo makasi liikkumatonna
ja tunteetonna kuin kuollut.

Miisu hyppäsi alas ja meni poikineen pensaikon juurelle takaisin.

Siellä hän taas leikki pienoistensa kanssa, antoi niiden itseään

repiä, miten vaan tahtoivat, ja laski kuperkeikkaa. Pikku kissat
olivatkin hyvin leikinhaluisia ja repivät emäänsä milloin hännästä,
milloin taas korvista vetivät ja kemusivat päällä.

Vaan tuon tuostakin kesken leikin lyönnin pennut vikisivät ja

tokelsivat emänsä mahan alustaa. Emäkin naukahti surullisesti ja
nuoleksi pentujaan. Vaan eivät pennut sieltä mitään hyötyneet,
vaikka nenät sihisten vetivät.

Kova kuumuus rasitti Miisua, niin että hänellä oli paha elämä. Ei
sen tähden voinut syödäkään, ja imu ei riittänyt nälkäisille pennuille.
Eivätkä pennut itse osanneet vielä mitään hankkia. Söivät, kun
syötettiin, ja joivat, kun juotettiin. Sen olivat oppineet, että ruoka-
astialleen osasivat mennä. Vaan useasti siinä ei ollut mitään, ja
turhaan he sitä nuoleksivat. Niin kuin nytkin. Ja silloin he emoaan
ahdistamaan.

Kauvan turhaa työtä tehtyään herkesivät pennut imemästä ja yhä

nälkäisinä ukisivat ja nahusivat ympärillä.
 Se koski Miisun hellään sydämeen. Hän koetti taas muuttaa kaikki
leikiksi, heittäysi selälleen ja koppoi pentunsa käpäliinsä. Pienet
varriaiset heti unhottivatkin hetkeksi nälkänsä ja niin laskivat emänsä
kanssa kuperkeikkaa, että muksahtivat maahan.

Vaan ei silläkään pitkälle päästy. Yhtäkkiä herkesivät pennut

leikkimästä ja totisina katselivat emäänsä, kuin olisivat huomanneet
kujeen. Ja sitte he alkoivat taas ukista entistä enemmän.

Miisu ei enää kärsinyt sitä. Piti tavalla tai toisella saada

vaikenemaan nuo pikkuiset suut.

Kyllä oli väsyttävän kuumakin, ettei olisi huolinut tehdä mitään.

Miisun mielestä olisi tämmöisenä aikana pitänyt saada olla aivan
rauhassa ja huoletonna, välittämättä mistään mitään. Venyä
siimespaikassa pitkin pituuttaan, sorkat suorana. Eikä olisi viitsinyt
päätäänkään kääntää, vaikka hiiri olisi nenää nykäisten juossut
ohitse. Olisi vaan antanut maailman mennä menoaan…

Vaan tuossa ne nyt nuo pikku sikjot naukuivat ja mankuivat

nälissään. Olivathan ne niin sieviä ja somannäköisiä pienine
käpälineen ja suurine silmineen. Nurkumielisinä ne katsoa tiirottivat
emoa silmiin ja niin naukuivat hartaasti, että nyökki pikku ruumis ja
vatsaa veteli edes takaisin.

Miisu läksi kävelemään metsään päin. Vaan kun pikku sikjot juosta
tepersivät jälessä, otti Miisu kiivaita hyppyjä, ja niin sai pennut
itsestään haihdutetuiksi.

Metsään päästyään ja ensimäisen linnun nähtyään heti kohosi

Miisun luonto. Velttous katosi ja oli kuin uusia voimia olisi saanut.
Räkättirastas räksätti ja liekasteli aivan lähellä, kujeillen Miisulle.
Miisu kulki huolettoman näköisenä, kuin ei huomaisikaan koko
otusta. Vaan kun lintu aivan päällitse lensi ja kiihkeästi räksätti,
kohosi tahtomattaankin Miisun pää ja luonto yötteli hyppäykseen.

Siellä oli metsässä lintuja paljokin. Koko metsä oli lintujen laulua ja
viserrystä täynnä. Miisu ei siitä mitään välittänyt, jos ne ylhäällä
puissa visertivät, vaan kun kuului jostakin aivan läheltä puun oksalta
sirkutusta, silloin hän tarkisti huomiotaan, seisahtui ja katseli, oliko
sirkuttaja saavutettavissa.

Yhtä semmoista rupesi Miisu jo vaanimaan, vaan lintu heti

huomasi ja lensi, minne lie lentänytkään.

Samassa ilmaantui toinen lintu, joka liekasteli samalla tavalla kuin

räkättirastas. Edellä se lenteli ja näytti tekevän ivaa.

Miisu ei ensin ollut tietonaankaan. Vaan kun lintu rupesi kovin

lähentelemään, suuttui hän ja tavotteli sitä.

Jonkun aikaa vehkeiltyään katosi lintu. Miisu hairasteli, että minne

se joutui. Sitte hän huomasi, että linnulla oli pojat ja että se oli
narrannut hänet pois poikiensa läheisyydestä. Vaan nyt hän näki,
että jonkun matkan päässä lintu hyppeli poikineen.

Miisun mielessä heräsi heti kavala ajatus salaa kiertää poikueen

luo. Hän lähti hyvin varovasti hiipimään. Puiden suojassa hän hiipi,
mättäiden taitse pujottelihe, notkeana ja matalana maata myöten
kuin sisilisko. Ja kun onnellisesti pääsi lähempien mättäiden
suojaan, hyvillään jo hyristeli itseään ja lierautti kirjavata häntäänsä.

Kun oli päässyt jotenkin lähelle, noin parin kolmen sylen päähän
linnusta, silloin vasta oikein alkoi tuo kissalle omituinen, kavalan
taidokas väijyminen. Ei niin matalaa mätästä, jonka taakse ei olisi
voinut lymytä. Niin lyyhistyneenä maata vasten hiihatti hän itseään
eteen päin kuin jalaton olisi ollut. Tarpeen mukaan sujuttausi hän
milloin hyvin hienoksi, pitkäksi loikareeksi mättäiden lomiin, milloin
taas vetäytyi kokoon pieneen sykkyrään. Ja silmät paloivat
lakkaamatta lintuun päin. Kun lintu oli päin, silloin hän kärsivällisesti
oli mahallaan aivan liikkumatonna eikä näyttänyt hengittävänkään.
Antoi kärpäsenkin aivan rauhassa purra korvansa sisustaa,
luimistihan vaan vähäsen kärsivätä ruumiin osaansa. Vaan kun
linnun silmä vähänkin vältti, teki hän taidokasta lähestymistään.

Lintu ei kuolemakseen huomannut Miisua. Se puuhaili poikiensa

kanssa, hankki niille perhosia ja matoja ja opetti syömään. Kovin ne
vielä olivatkin äkkinäisiä ja heikkoja. Parhaiksi jaksoivat pajukon
oksilla pysytelläitä ja heikoimmat useasti tuiskahtivat nurin niskoin
heinikkoon. Silloin hyppäsi aina emo ja auttoi pienokaisen oksalle.
Saamattomina ja kykenemättöminä ne sirkuttivat oksilla ja kilpa aina
oli, kuka sai emon tuoman perhon tai madon. Emon lentäessä heitä
kohti avautui jokainen suu, ja sirkutus kävi kiihkeimmilleen, kun
näkivät emon tuovan nokassaan jotakin.

Miisu hiipi yhä lähemmäksi. Hänelläkin oli vikisevät, saamattomat

pienet pojat, joille piti saada syötävää. Jo pääsi hän pajukon viereen,
pienen pensaan suojaan. Ei tarvinnut enää muuta kuin vartosi
sopivaa tilaisuutta iskeä kiinni.

Lintu juuri lensi läheiselle oksalle. Sillä oli nokassaan suuri

perhonen, jota kurkottausi antamaan eräälle pojalleen…

Silloin Miisu laukasi. Kopsaus vaan, ja lintu oli oksalta lipaistu. Se

rimpuili Miisun hampaissa, räpytti siipiään ja sirkutti. Pää pystyssä
läksi Miisu lintu hampaissa kävelemään pihaan.
 Matkalla Miisu oikein säikähti, kun yhtäkkiä eräs lintu lentää tuikasi
esiin ja oli aivan kiinni tarttua Miisuun. Se oli Miisun hampaissa
olevan linnun puoliso. Se oli nähnyt rakkaansa turmion, ja
hätäpäissään nyt hyppeli Miisun edessä. Se oli niin pelkäämätön,
että aivan Miisun jalkoihin heittäysi kuin rukoillakseen armoa. Miisun
piti oikein kiertää tuota hätääntynyttä raukkaa. Vaan kun lintu kävi
liijan rohkeaksi ja oli aivan suusta tulla repimään Miisun saalista,
heräsi Miisun villi himo ja hän aivan huokeasti koppasi linnun
käpäliinsä.

Nyt oli Miisulla kaksi lintua, kaksi paistia kahdelle pojalle, yksi
kummallekin. Ensi saamansa oli hän jo hampaillaan rutaissut
kuoliaaksi, ja nyt toinen hampaissa potki ja sirkutti ja räpytti siipiään
niin rajusti, että oli siinä hallitsemista. Vaan Miisu nurisi ja terävillä
hampaillaan ruhjoi senkin hengettömäksi.

Sitte Miisu mielissään oikein juoksujalassa jouduttausi pihaan ja

heti suoraan meni pensaikon juurelle. Vaan siellä ei ollut poikia.
Missä lienevät olleet. Miisu juoksenteli kaikki paikat pihassa ja
naukui niin kovasti kuin taisi suussaan olevilta kahdelta linnulta. Hän
ihmetteli, minne ne olivat joutuneet, kun ei näkynyt missään.
Haeskeli huoneiden alukset, ullakot, uunien päällykset ja kaikki, ja
alinomaa naukui kutsuvasti. Olisi nyt ollut niin hauskaa antaa noille
pienoisille lintupaisti kummallekin.

Uskollisesti etsi Miisu poikiaan niin kauvan, kunnes löysi ne. Ne

olivatkin hyvin kummallisessa paikassa. Elättimummon jalasta oli
pudonnut paksusta sarasta tehty töppönen, ja siihen olivat he
ruvenneet makaamaan. Kun Miisu sattui etsintömatkallaan
kulkemaan mummon päällitse, huomasi hän poikansa. Hyppäsi
niiden luo ja pani hyvillään rakkaan emon "kurnaun". Heti heräsivät
pojat ja kurahtivat vastaukseksi. Vainu kävi niiden pieniin, tihkeröisiin
neniin ja he alkoivat hamuta ympärillensä.

Silloin laski Miisu suustaan kaksi kuollutta lintua niiden eteen.

Huomaamattomuudessa ja suuressa kiireessä jaavistausivat

pennut ensin kumpikin kiinni yhteen lintuun. Ja oli jo tulla riita jaosta.
Vaan Miisu tuli väliin ja osotti toisellekin samanlaisen syötävän. Kun
kerran sitte saivat saaliit käpäliinsä, niin olivat niin haltioissaan, että
pelottavasti muristen niskakarvat pystyssä purivat ja söivät.

Raukean näköisenä, vaan mielissään Miisu siinä ääressä istui ja

katseli.

Heikot olivat vielä hampaat musertamaan lintujen paksuimpia luita.

Joku osa selkäruotoa ja siipien tyvet jäi tähteeksi.

Nähtyään pentujensa tulleen ravituiksi, söi Miisu tähteeksi jääneet

palat, yksin höyhenetkin natusteli suuhunsa, ja nuoli tarkkaan
veripisarat, jotka olivat linnuista vuotaneet pihamaalle.

Sitte he siinä yhdessä kohti kolmikannassa istuivat, lipoen kieliään

ja raukeasti eteensä katsoen — aivan niin kuin herrasväen
herkkupöydässä syötyä istutaan ja nautitaan siitä hyvinvoinnin ja
yltäkylläisyyden tunteesta, mikä seuraa hyviä ja voimakkaita ruokia
syötyä. Heillä kun ei ollut suun pyyhintä, viuhotti sekä Miisun että
pentujen suupielissä niihin tarttuneita höyheniä.

Kohta kapristausivat pennut emänsä jalkoihin ja alkoivat leikkiä.

Nyt oli se niistäkin hupaista. Nuo suuret silmät säteilivät
tyytyväisyydestä ja iloinen veitikkamaisuus oli koko olennossa.
Miisun piti heittäytyä pitkälleen ja antaa huimapäisten kupelehtaa
ympärillänsä.

Mutta Miisu halusi lepoa ja alkoi nuolla pentujansa. Ne eivät olisi

sitä tahtoneet, tinkivät vastaan panemaan. Vaan Miisu teki
puoliväkisenkin puhdasta ja käpäliensä välissä nuoli kummankin
huolellisesti niin puhtaaksi kuin osasi, vaikka pennut vähän
vikisivätkin käsissä.

Sitte rupesi pentujakin raukaisemaan. He menivät mummon

töppösen luo ja aikoivat ruveta siihen makaamaan. Vaan tuo suuri
villatöppönen oli heistä niin hullunkurisen näköinen, etteivät
malttaneet olla kujeilematta sille vähäisen. Olivat piilosilla sen
ympärillä, löivät painia sen kanssa, murisivat sille, repivät ja
pyörittelivät.

Miisu teki lopun siitä vallattomuudesta. Meni töppösen sisään

makaamaan ja pani hellän emon "kurnauta" pojilleen. Kun eivät
vallattomat olleet siitä milläänkään, pyörähti Miisu töppösessä
selälleen ja leikkisästi kiemurteli ja viskoi itseään. Silloin riensivät
pennut töppöseen. Miisu asetti ne mukavasti sivulleen ja nuoleksi
vielä niitä vähäisen. Ikään kuin "hyvän yön" toivotukseksi sitte kurahti
pojilleen pari kertaa — ja kohta painuivat kaikkien silmät makeaan
uneen.

… Mutta samalla aikaa metsässä pajukon oksilla hyppeli viisi

turvatonta linnun poikasta. Avutonna ne siellä sirkuttivat ja turhaan
odottivat hellää emoa tuomaan suuhun perhosta tai matoa…

Kuin kihloissa.
 He näyttävät olevan kuin kihloissa, vaikka ovat olleet naimisissa jo
monta vuotta.

Miehen tulin tuntemaan eräissä kemuissa, jotka pidettiin

ravintolassa eräälle paikkakunnalta poislähtevälle hyvälle ystävälle.
Siellä herätti hän heti huomiotani. Hän istui pöydän päässä toisten
seurassa, poltteli hienoa paperossia, noin vaan poltellakseen, ja aina
vähän päästä sormillaan vetäsi viiksiään tai suippoa leukapartaansa.
Hän puhalteli savua ylös ilmaan ja jäi useasti katselemaan sen
somia rengasmaisia muodostuksia. Hän kyllä vilkkaasti puheli, vaan
selvästi näki, ettei hän siltä kokonaan antautunut asiaan. Joka hetki
näytti, kuin hänen mielessään olisi maannut joku muu asia, suurempi
ja tähdellisempi, joka valtasi hänen mielensä kokonaan, vaikkei hän
siitä kellekään puhunut.

Minusta ensin melkein näytti kuin hän olisi uskonnollinen, sillä

koko hänen olennostaan, erittäinkin avonaisista kasvoistaan,
selkeästä otsastaan ja lempeistä silmistään loisti omituinen, hiljainen
rauha, kirkkaus, pyhyys tai jotakin semmoista.

Hän ei juonut niin kuin juodakseen, vaan siististi maistoi viiniä

lasistaan, nähtävällä varovaisuudella ja maltilla, tai kuin hän ei olisi
siitä ollenkaan välittänyt, vaan ainoastaan seuran vuoksi kohotti
lasinsa silloin kuin muutkin.

Ensimäisten lasien aikana keskusteltiin yleisistä päivän

kysymyksistä. Hän ei niin innokkaasti ottanut osaa keskusteluun kuin
muut, vaan lausui hänkin mielipiteensä, joka aina oli puoleksi
väliäpitämätön ja tavallisesti tämmöinen: "Minä nyt en ole tarkemmin
seurannut sitä asiaa, vaan minusta tuntuu, että…"
 Nuo kaikki pikku seikat — sekin, että hän oli istuutunut juuri
pöydän päähän kuin vaistomaisella tarkoituksella olla vähän erillään
muista — loihtivat hänet minulle, joka olin koko huomiollani kiintynyt
häntä tarkastamaan, erääksi erikoiseksi ihmiseksi, jonka koko
olentoa ja läheistä ympäristöä vallitsee jokin salainen, minulle vielä
tuntematon voima tai henki tai miksi sitä nimittäisin.

Puhe vilkastui, seura tuli iloisemmaksi, yleiset kysymykset jätettiin

syrjään, joko valmiiksi pohdittuina tai alustavasti keskusteltuina, ja
ruvettiin kertomaan kaskuja kouluajoilta ja tunnetuista suurista
miehistä.

Hän katsoi nyt kelloaan ja näytti varustauvan lähtemään. Hän

viittasi illan sankarin luokseen, meni hänen kanssaan toiseen
huoneeseen, jonne ovi oli auki, ja näytti pyytävän päästäkseen
lähtemään seuraa häiritsemättä — kuin vakava, hyvänsuopainen
pappi, joka tahtoo pidoista poistua, — vaan kuitenkin sallii toisten
jäädä myöhempään. Mutta kunniavieras tarttui häneen, näytti
tekevän kaikki tyhjäksi, työnsi hänet saliin takaisin ja sanoi:

— Mihinkä sinulla on semmoinen kiire, kello on vasta 10.

— Eipäs, kello on kohtsillään 11: ajattelin 11 joutua kotiin.

— Kuka sen on määrännyt, että sinun pitää juuri 11 tulla kotiisi,

eukkosiko?

— Ei sitä ole kukaan määrännyt, vaan minä sanoin vaimolleni 11

aikaan tulevani kotiin.

— Niin, arvasinhan sen! Se on sittekin eukkosi, jonka tähden sinä

nyt "ajattelit" lähteä — oikeastaan olisit pakoitettu lähtemään. Mutta
me nyt pakoitamme sinut kauniisti jäämään. Kuinka se nyt sopisi,
että sinä lähtisit miesten seurasta näin aikaiseen sen vuoksi vaan,
ettei rakas vaimosi pääse nukkumaan, jos et sinä ole hänen silmiään
kiinni painamassa. Ole nyt kerrankin miehekäs ja istu miesten
seurassa!

Tämmöisellä puheella tavallisesti saadaan uskollisinkin aviomies

kääntymään ja ottamaan "hänelle miehenä kuuluva vapaus",
huolimatta lupauksistaan vaimolleen ja ettei tuo rakas vaimo
todellakaan voi nukkua ennen kuin miehensä tulee kotiin.

Mutta häneen näkyi tämä puhe tekevän samanlaisen vaikutuksen

kuin maailmanmiehen ivaileva puhe hiljaiseen uskonnolliseen
ihmiseen, jolla on syvät, koetellut vakaumukset. Hän kuunteli
hymyillen ja tyyneenä ja sanoi:

— Minun pitää kuitenkin nyt lähteä. Minulla ei ole tapana olla

myöhään.
Päästä siis hyvä veli minut menemään.

Kasvinkumppali ja koulutoveri pani liikkeelle koko etevän

puhetaitonsa ja häntä tuli vielä auttamaan puolikymmentä muuta
teräväkielistä miestä. Mutta hän pysyi yhtä levollisena, hymyili yhtä
tyynesti. Kun kaikki nämä vanhat toverit ja ystävät olivat kaiken
puhetaitonsa käyttäneet, kaikki hienot ja epähienot pistoksensa
antaneet, oli hän yhtä järkähtämätön kuin alussa. Hän kertoi tyynesti
entiset sanansa:

— Kyllä minun täytyy nyt lähteä, elkää pahastuko.

Hänen täytyi antaa mennä. Toivottaen toisille "iloista jatkoa" hän

meni.
 Hän on pankin virkamies, ja tapaan häntä usein pankissa. Tuo
sama omituinen, salaperäinen, kätketty voima, henki, tai miksi sitä
sanoisin, on sielläkin hänessä ja hänen ympärillään vallitsemassa,
hänen istuessaan suorana pulpettinsa ääressä tai liikkuessaan
vekseli tai muu paperi kädessään. Kun hän tulee oikein lähelle ja,
miellyttävä hymyily kasvoillaan, puhelee — vekseleistä, kurssin
muutoksista y.m.s. — on kuin olisi vastakkain tuon syvämielisen,
hiljaisen ja vaatimattoman pastorin kanssa, jolla on selkeä otsa,
kirkas, lempeä katse ja olennossaan ja ympärillään jotakin pyhää,
pyhitettyä. Tuo hellyys ja pehmeys hänen olennossaan, tuo lempeä
katse, nuo avomieliset kasvot ja tuo hieno käsi, jossa hän pitelee
vekselipaperia, ne saattavat minut aina aavistamaan, joka kerta kun
joudun hänen lähelleen, vielä vienompaa hellyyttä ja pehmeyttä,
katseen lempeyttä, kasvojen avomielisyyttä ja käden hienoutta, jotka
häntä kotonaan ympäröivät — tuota olentoa, jonka hän omistaa,
jossa hän puoleksi elää ja joka hänessä alati vallitsee.

Virkahuoneensa pöydällä edessään on hänellä hänen kuvansa

kalliissa kehyksissä.

Kello 3 kun pankki suletaan, ilmestyy pankin edustalle puistoon

pienenpuoleinen, nuori, kaunis, maukkaasti puettu nainen, työntäen
lapsen vaunuja, joissa makaa nuorin lapsi, ja sivullaan seuraa pieni,
kolmen vuoden vanha poika.

Silloin juuri on mies asettunut pankin akkunaan, hymyilee ja

nyökäyttää päätään.

Vaimo vastaa samalla tavalla.

— Kohtapa isä tulee, kohtapa isä tulee, — hyräilee hän lapsilleen

kävellessään ja työntäessään vaunuja puiston käytävillä.
 Isä tuleekin kohta. Kadulle tultuaan hän jotakin huudahtaa, ja
kohta hän on vaimonsa rinnalla ja ottaa pojan syliinsä. He käyvät
jossakin puiston kolkassa istumassa, loruillen lastensa kanssa.

Noin he ovat melkein aina yhdessä. Miestä ei tapaa yksinään juuri

muualla kuin virkatoimessaan pankissa. Yhdessä he ajelevat ulos
kaupungista vaunuissaan, joiden pyörät välähtelevät auringon
paisteessa, milloin mies, milloin vaimo ollen ohjaksissa; yhdessä he
käyvät teaatterissa ja konsertissa, milloin niissä käyvät, sillä he
käyvät semmoisissa harvoin. Miltei mieluimmin käyvät he kirkossa,
jossa heitä näyttää enin miellyttävän urkujen juhlallinen ja kaunis
soitto. Kesällä he ovat useampana iltana vesillä, tuolla lahdelmissa
ja saarien lomissa soudellen, pikku poikansa mukanaan. He
soutavat vuorotellen ja vuoroon ohjaavat maalilaitaista venettä,
seisottelevat aina väliin, ovat äänettöminä ja nauttivat kauniista
luonnosta.

Vieraisilla he käyvät aniharvoin. He ovatkin muualta tulleet tälle

paikkakunnalle, vaan eivät näy tahtovankaan hankkia itselleen
tuttavia. He elävät niin kodikasta elämää, elävät niin toisilleen, että
se näkyy heistä, olivatpa he missä tahansa; he ovat aina niin
toisiinsa turvauneina.

He näyttävät elävän vaan kahden, toisiaan ja lapsiaan varten; he

ovat aina kiintyneinä toisiinsa, alati huolehtivat ja palvelevat toisiaan.
Kun heitä näen, juohtuvat aina mieleeni nuo uskolliset parittain
elävät linnut, jotka ovat ikään kuin näkymättömällä langalla toisiinsa
sidotut, jotka aina seuraavat toisiaan, pitkillä muuttomatkoilla
pohjoisesta etelään ja päin vastoin, ja jotka seuraavat toisiaan
kuolemaankin.
 He asuvat kaupungin laidassa rauhallisessa paikassa. Sen
melkein arvasin ennen kuin tiesinkään. Siellä he elävät kuin linnut
pesässään, ovat onnellisimmat saadessaan olla vaan kahden
pienten lastensa kanssa.

Kun tulen kotiini yöllä tai iltasella myöhään, näen aina himmeän
punertavan valon heidän makuuhuoneensa ikkunasta. Se on
yölampun valo. Jään aina siihen katsomaan. Ajattelen, mikä onni
tuolla asuu ja vallitsee, ja minusta tuntuu kuin hyvät hengettäret
olisivat siellä valvomassa ja vartioimassa heidän vuoteillaan. Ja
minulle itselleni tulee aina syvä kaiho ja kaipaus…

Mikä onni elämässä!

Kuinka he ovat sattuneet sopivat toisilleen, he ovat kuin luodut

toisilleen! Tuo nuori, kaunis vaimo, jonka ihanuus aina herättää
huomiota, missä hän liikkuu miehensä kanssa, onko hän liittyessään
mieheensä ollut niin kodikkaaksi kasvatettu, joka kehittyi ja varttui
kotonaan, kodin päiväpaisteessa ja jonka ensimäinen unelma oli tuo
mies, joka oli kuin hänelle luotu? Vai oliko hän ennen ollut maailman
vietävä perhonen, jota liehakoitiin ja joka tahtoi loistaa kaunottarena,
niin kaunis kuin hän oli — ja syvä rakkaus tuohon mieheen, jonka
suurin ominaisuus oli antautuminen koko sielustaan rakkaudelleen,
syvä, kaikki valtaava vastarakkaus häneen teki hänessä niin
sanoakseni kääntymyksen ja erotti hauet liehakoivasta maailmasta,
antautuakseen kokonaan rakkaudelleen, tuolle syvälle, hiljaiselle
rakkaudelle, joka tuli heille molemmille kuin uskonnoksi?

Olipa kummin tahansa — ihailen ja kadehdin heitä sydämestäni.

He näyttävät olevan kuin kihloissa, vaikka ovat olleet naimisissa jo

monta vuotta.
 "Kullervon" ero.

Kapteeni Malm oli hyvän matkaa toista kymmentä kesää johtanut

"Kullervo" laivaa, mutta nyt hänen täytyi laivasta erota, sillä huonon
liikkeen tähden oli yhtiö pakoitettu myymään sen.

Raskasta oli vanhan kapteenin jättää laivansa, vaikka hänellä kyllä

oli tiedossa toinen paikka. Tuo laiva oli hänelle tullut niin tutuksi, niin
rakkaaksi, aivan kuin vanhaksi toveriksi. Kun yhtiö perustettiin,
kutsuttiin hänet kokeneena merimiehenä antamaan neuvojaan, ja
hänen johdollaan sitte laiva tehtiinkin ja hänen esittämänsä oli laivan
nimikin.

Kun laiva valmistui ja teki näyteliikkeitä kaupungin edustalla,

muassaan puoli kaupunkia ihmisiä, oli Malm onnellisin merimies
maailmassa. Olihan "Kullervo" aivan kuin hänen oma laivansa, kuin
oma siittämä lapsensa, sillä melkein mieleisensä hän oli sen saanut
rakennuttaa. Purjehdittiin täydellä höyryllä ja täysillä purjeilla.
"Kullervo" oli päivän sankari, vierellänsä kapteeni Malm ansiokkaana
aseveikkona. Komea oli laiva luonnostaankin, vaan vielä komeampi
se oli nyt juhlapuvussaan, hulmuavine lippuineen. Maljat juotiin
laivalle ja malja tyhjennettiin kapteenillekin. Uutta laivaa tervehdittiin
sampona, joka olisi yhtiölleen ja paikkakunnalle kultaa jauhava.

"Kullervo" oli tämän paikkakunnan ensimäinen laiva, joka purjehti

Lyypekissä asti. Ensi vuosina onnistuikin kaikki hyvin, rahtia oli yli
jäämäänkin ja hyvät oli tulot. Yhtiön vuosikokouksissa jaettiin runsaat
voitot, kapteenille annettiin kiitoslause, ja suurella mielihyvällä
osakkaat kuittasivat voitto-osuutensa. Voittorahoista käytettiin osa
suuriin kemuihin, jotka pidettiin vuosikokouksen virallisten
toimitusten jälkeen.