Familial Properties Gender State and

Society in Early Modern Vietnam 1463

1778 Nhung Tuyet Tran
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/familial-properties-gender-state-and-society-in-early-
modern-vietnam-1463-1778-nhung-tuyet-tran/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

The Italian Wars 1494 1559 War State and Society In

Early Modern Europe 2nd ed 2019 Christine Shaw

https://textbookfull.com/product/the-italian-wars-1494-1559-war-
state-and-society-in-early-modern-europe-2nd-ed-2019-christine-
shaw/

Developing Disaster Resilient Housing in Vietnam:

Challenges and Solutions 1st Edition Tuan Anh Tran

https://textbookfull.com/product/developing-disaster-resilient-
housing-in-vietnam-challenges-and-solutions-1st-edition-tuan-anh-
tran/

Early Modern Women's Complaint: Gender, Form, and

Politics Sarah C. E. Ross

https://textbookfull.com/product/early-modern-womens-complaint-
gender-form-and-politics-sarah-c-e-ross/

Architecture and the Politics of Gender in Early Modern

Europe 1st Edition Helen Hills (Editor)

https://textbookfull.com/product/architecture-and-the-politics-
of-gender-in-early-modern-europe-1st-edition-helen-hills-editor/
The War Within: Private Interests and the Fiscal State
in Early-Modern Europe Joël Félix

https://textbookfull.com/product/the-war-within-private-
interests-and-the-fiscal-state-in-early-modern-europe-joel-felix/

Gender and the Woman Artist in Early Modern Iberia 1st

Edition Catherine Hall Van Den Elsen

https://textbookfull.com/product/gender-and-the-woman-artist-in-
early-modern-iberia-1st-edition-catherine-hall-van-den-elsen/

Gender and the Woman Artist in Early Modern Iberia 1st

Edition Catherine Hall Van Den Elsen

https://textbookfull.com/product/gender-and-the-woman-artist-in-
early-modern-iberia-1st-edition-catherine-hall-van-den-elsen-2/

Familial Feeling: Entangled Tonalities in Early Black

Atlantic Writing and the Rise of the British Novel
Elahe Haschemi Yekani

https://textbookfull.com/product/familial-feeling-entangled-
tonalities-in-early-black-atlantic-writing-and-the-rise-of-the-
british-novel-elahe-haschemi-yekani/

Forging Identities: Gender, Communities, And The State

In India Zoya Hasan

https://textbookfull.com/product/forging-identities-gender-
communities-and-the-state-in-india-zoya-hasan/
Familial Properties
Southeast Asia
Politics, Meaning, and Memory
David Chandler and Rita Smith Kipp
Series Editors
Familial Properties

Gender, State, and Society in

Early Modern Vietnam, 1463–1778

Nhung Tuyet Tran

University of Hawai‘i Press Honolulu

  
© 2018 University of Hawai‘i Press
All rights reserved
Printed in the United States of America
23 22 21 20 19 18 6 5 4 3 2 1
  
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
­
­
Names: Tran, Nhung Tuyet, author.
Title: Familial properties : gender, state, and society in early modern
Vietnam, 1463–1778 / Nhung Tuyet Tran.
Other titles: Southeast Asia—politics, meaning, memory.
Description: Honolulu : University of Hawai‘i Press, [2018] | Series:
Southeast Asia: politics, meaning, memory | Includes bibliographical
references and index.
Identifiers: LCCN 2017044557 | ISBN 9780824874827 (cloth alk. paper)
Subjects: LCSH: Women—Vietnam—History. | Women—Vietnam—Social conditions.
| Vietnam—History—Later Lê dynasty, 1428–1787.
Classification: LCC HQ1750.5 .T727 2018 | DDC 305.409597—dc23
LC record available at https://lccn.loc.gov/2017044557

University of Hawai‘i Press books are printed on acid-free paper and

­
meet the guidelines for permanence and durability of the Council on
Library Resources.

Cover art: Eighteenth-century stele inscriptions, Khôi trì bi ký and Trí bi hậu phật, courtesy of the
Institute of Hán-Nôm Studies at the Việt Nam Academy of Social Sciences, Hà Nội, Việt Nam.
 This book is dedicated to the memory of
my late father, Trần Văn Bảng (1930–2002),
and to my mother, Lâm Thị Kiêm,
who defied gendered models, Vietnamese and American.
Contents

Acknowledgments ix
­
­
­
  
Conventions xiii
  
Chronology xv
  
Introduction: Vietnamese Women at the Crossroads of
Southeast Asia 1
  
1. Articulating the Gender System: Economy, Society, and
the State 26
  
2. Dutiful Wives, Nurturing Mothers, and Filial Children:
Marriage as Affairs of State, Village, and Family 52
  
3. Female Bodies, Sexual Activity, and the Sociopolitical
Order 86
  
4. Inheritance, Succession, and Autonomy in the Property
Regime 127
  
5. Buying an Election: Preparing for the Afterlife 165
  
6. Visions of the Future, Constructions of the Past:
Paradigms of Vietnamese Womanhood 180
  
Conclusion: Structure, Limitations, and Possibilities 191
  
Notes 197
  
Glossary of Terms in Sino-Vietnamese and in the
Demotic Script 225
  
Bibliography 233
  
Index 249
  
Acknowledgments

It has been many years since I began working on this book, and so my debts
are many. Matthew Sommer inspired me to study history when I was an
undergraduate at the University of Pennsylvania. Since then, he has been an
ideal teacher, mentor, and friend. My doctoral supervisor at UCLA, An-
thony Reid, taught me to have vision, opening my eyes to the wider world of
Southeast Asia and the broader implications of my work. His compassion
and patience are boundless. He and his spouse Helen welcomed me into
their home and provided constant support. My coadvisor, Geoffrey Robin-
son, demanded detailed analysis and taught me that a scholar has a moral
responsibility to take a stand in an unjust world. Other teachers with whom
I worked in graduate school, including Kathryn Bernhardt, Fred Dickinson,
and Lynn Lees, made it possible for me to continue my studies, and have
provided important moral support and friendship since then.
I began my academic career at the University of Toronto, where a vibrant
community of scholars welcomed me, provided intellectual stimulation, and
took me under their wing. Jane Abray guided my career with compassion.
Nicholas Terpstra, my mentor, has only ever been generous, personally and
professionally. Doris Bergen’s unfailing friendship, support, and mentorship
sustained me. Eric Jennings, a mentor if not by name, could not have done
more for me. Andre Schmid, Nakanyike Musisi, and Lynne Viola always
took the time to watch out for a junior colleague. Natalie Zemon Davis re-
minded me that there was more to life than work. I do not have the ability to
express the debt of gratitude I owe Tania Li and Victor Li, from the Depart-
ments of Anthropology and English, who opened their home and cared for
me when I became ill and I was far from my family.
Beyond U of T, a community of women scholars guided my scholarship
and personal development. Barbara Watson Andaya demonstrates by exam-
ple what it means to be generous, graceful, and supportive in equal measure.
I am in awe of Huệ Tâm Hồ-Tai’s accomplishments and her unwillingness
to accept anything less than the best from herself and her mentees. Though
never formally my teacher, I am grateful she allowed me to learn from her. Li
Tana’s and Anne Hansen’s friendship, advice, and compassion reminded me
x : Acknowledgments

that there would be light at the end of the tunnel. These women have been
models of brilliance, integrity, productivity, and generosity. They are the
“women of prowess” to whom I owe my allegiance.
My teachers, mentors, and interlocuters in Vietnam made my research
possible. These include professor Phan Huy Lê and his family. The late pro-
fessor Lê Anh Tuấn introduced me to the study of the Vietnamese demotic
script when I was a student without funding. His generosity will forever be
remembered. Professor Trần Nghĩa, the founding director of the Hán Nôm
Institute, guided my studies to advanced levels. Đinh Khắc Thuân opened
my eyes to the possibilities of using stele inscriptions as historical sources,
and Nam Nguyễn helped me see how literature would enrich my work and
saved me from some embarrassing mistakes. Chu Tuyết Lan, archivist ex-
traordinaire and an even more remarkable friend, nourished me with sources
and food during my years in Vietnam. I thank also the many staff members
who facilitated my research there and at the National Library in Hanoi. In
Saigon, the late professor Vũ Văn Kính gave me access to his notes and his
treasure trove of materials. In France, the late Père Gérard Moussay and
Mme Brigitte Appavou welcomed me into the archives at the Missions
Étrangères. In Rome, Fathers John Decock and Francis Reddy were always
helpful and welcoming. I also gratefully acknowledge the guidance of the
archivists at the Bibliothèque Nationale in Paris, the Vatican Secret Ar-
chives, the Propaganda Fide in Rome, and the British Library in London.
My friends have helped me move along in this process, in big and small
ways. I thank Mark Bradley for his persistent confidence and support. Đinh
Khắc Thuân (again), George Dutton, Christoph Giebel, Bruce Lockhart,
Shawn McHale, Nam Nguyễn (again), Oscar Salemink, Trần Thị An,
Claire Tran, Trương Huyền Chi, John Whitmore, and Tracy Barrett. Đinh
Khắc Thuân and Nam Nguyễn (again) went through each of my Sino-
­
Vietnamese and nôm translations. Bruce Lockhart and Hue-Tam Ho-Tai
both read through the entire manuscript in its early form, giving me critical
substantive feedback. Kristen Chew provided early editing assistance. In
Lawrence, KS, Thu Cao, and Vũ Hồng took care of my children, even
though they had their own work and children, so that I could complete the
manuscript. The late Roxanna Brown was an acerbic and warm housemate,
friend, and mentor. I miss her dearly.
At the University of Toronto graduate students Katie Edwards, Duc
Huynh, Meaghan Marian, Phuong Nguyen, and George Teodoro provided
insightful feedback and criticism. My research assistant, Yanfei Li, read
through hundreds of inscriptions. Siew Han Yeo created the map of early
 Acknowledgments : xi

modern Vietnam in this book. My undergraduates at Toronto have chal-

lenged me to articulate my arguments to a nonspecialist audience, and have
reminded me of my love of teaching.
The American Council of Learned Societies, the American Philosophi-
cal Society, the Social Science and Humanities Council (Canada), the Can-
ada Research Chair Secretariat, and the University of Toronto provided
funding for numerous trips around the world to bring this book to fruition.
The Eugene Cota Robles Fellowship at UCLA, the President’s Pacific Rim
Research Grant at the University of California, and the Annenberg grant at
the University of Pennsylvania funded the research upon which this book is
based. Funding from the U.S. Department of Education’s Foreign Language
and Area Studies (FLAS) and a Fulbright for advanced Vietnamese lan-
guage training through the VASI program allowed me to delve into Sino-
Vietnamese studies.
Pamela Kelley, my editor, has been more kind and patient with me than
I deserve. I gratefully thank Kerrie Maynes for her copyediting assistance. I
also thank Cheryl Loe and the production team at the University of Hawai‘i
Press and the anonymous reviewers of this book.
I was one of nine children in a Vietnamese refugee family growing up in
Texas in the 1980s. There is no reason that I should have completed school,
much less enjoy a position at a research university. Whatever success I have
as a scholar was possible only because of the public commitment to educa-
tion then. I benefitted from this collective investment in my mind, and hope
that continued state support of education at all levels will enable other
young students to demand the education owed them.
My greatest personal debt is to my family, nuclear and extended. My par-
ents, Trần Văn Bảng and Lâm Thị Kiêm, risked much for their nine children.
Uneducated in Vietnam and unable to speak English in the United States,
they nonetheless taught us that knowledge could never be taken from us.
Among my siblings, the eldest, Mai, bore more than her share of the burden.
­
My other siblings, Chi, Tuấn, Minh, Chí, Yune, Louis, and Thomas, remind
me every day that no matter how hard times were in such a large family, I
would not have had it any other way. Now that we are dispersed throughout
North America, I treasure those moments of hardship and hilarity, crowded
in a small home, or in a tiny car on the way to Sunday mass. I have also been
fortunate to have others who have welcomed me into their own families, too. I
thank Lea and Richard Goodman and Lea’s sons, Blake and Morgan Zeit-
man; the late Leigh Bauer; and Delores Bauer. Lea, in particular, has always
been a model of how one can be a successful career woman and a parent.
xii : Acknowledgments

My spouse, Glenn Adams, has lived with this book nearly as long as I
have. Halia Hoà, Kojo Kiên, and Nat did what they could to delay the pro-
duction of this book. For many years, they had to wait until I finished this or
that before I could stop my work and play. This book is about gender expec-
tations, strategies of survival, and cultural practices. My mother, Lâm Thi
Kiêm, and my late father, Trần Văn Bảng, defied and embodied so many
Vietnamese and American gender norms. As a disabled man, my father
stayed at home and took care of nine kids in Texas, a fish out of water in so
many ways. Yet he somehow figured out it was important to our emotional
development that he save a little bit of money for that ice cream cone, birth-
day cake, or Christmas tree. My mother worked long hours, toiling at a res-
taurant in downtown Houston so that her children would have options. It is
in their honor that I dedicate this book.
Conventions

In this book, I have avoided use of the term “Việt Nam” to refer to the spaces
about which I speak, for the state took that name only in 1802. For consis-
tency with other sources, I use the name “Vietnam” to refer to the contempo-
rary nation-state, as is common in English-language studies. For the period
under discussion, I rely upon the geographical names “Northern Realm” and
“Southern Realm” to refer to the two states that were governed by the Trịnh
and the Nguyễn families from the sixteenth through the eighteenth centu-
ries. At the time, they were known as Đàng Ngoài and Đàng Trong, which
literally mean “Outer Realm” and “Inner Realm,” and as Tonkin and Cochin

­
china by Europeans. I use a geographic designation to make it more accessible
to nonspecialists. While I include complete diacritics for Vietnamese words
and names, I have relegated the original Sino-Vietnamese or demotic charac-
­
ters to the glossary for readers who wish to consult them. When unable to
reproduce the exact character in typescript, I indicate so in the endnote. I
also note when I have drawn on materials that have been translated or trans-
literated into modern Vietnamese. All translations from the demotic script,
classical Chinese, Vietnamese, and European languages are my own unless
otherwise indicated.
Chronology

1009–1225 Lý dynasty
1225–1400 Trần dynasty
1400–1407 Hồ dynasty
1407–1427 Ming occupation
1428–1788 Lê dynasty
1460s Lê dynasty legal reforms
1527–1592 Mạc dynasty
1533–1783 Trịnh Family rule in the Northern Realm
1558–1778 Nguyễn Family rule in the Southern Realm
1773–1802 Tây Sơn Uprising and dynasty
1802–1945 Nguyễn dynasty
1858 Cochinchina ceded to France
Figure 1. Early modern Vietnam, fifteenth to eighteenth centuries. Map by Siew
Han Yeo.
 Introduction
Vietnamese Women at the
Crossroads of Southeast Asia

In many national histories, certain features become distinct

signifiers of the country’s heritage. In Vietnam, the image of “woman” serves
as the embodiment of authentic tradition and as a sign of the country’s readi-
ness for modernity.1 The Việt Nam Women’s Union (Hội liên hiệp phụ nữ
Việt Nam) declares that Vietnamese women “preserve and develop the
uniqueness and cultural genius of [our] people” ( giữ gìn phát triển bản sắc
tinh hoa văn hoá dân tộc).2 As the embodiment of tradition, this “Vietnamese
woman” exists in three reified forms in academic literature and in the popu-
lar imaginary: as a sign of Confucian oppression, of Vietnamese uniqueness,
or of Southeast Asian cohesiveness. At the heart of these representations is
the claim that the Vietnamese “woman’s” historic status reflects the country’s
relative state of development. As a sign of Confucian oppression, she repre-
sents the backwardness of Chinese cultural influences in Vietnam.3 As a
marker of Vietnamese uniqueness or of Southeast Asian cohesiveness, the
relatively autonomous “woman” has been seen as a signal that Vietnamese
society was ready for Western-style modernity.4 Constructions of Vietnam-
ese gender relations have thus been intricately linked with Western-style no-
­
tions of modernity and historical writing, both central to the formation of
the nation-state.
Although images of Vietnamese women appear often in academic
and popular discourses as embodiments of authentic national culture, few
historical studies examine their lives. In an early attempt to examine
nineteenth-century Vietnamese women’s traditional status through literary
­
sources, Công Huyền Tôn Nữ Nha Trang rightly points out that class
mattered: middle- and upper-class women were bound by the rules of their
­
position, while women of more modest means did not have to adhere to
such rules.5 However, lower-class women enjoyed relative freedom, Nha
Trang argued, because of lingering indigenous traditions, while middle- and
2 : Introduction

upper-class women faced greater restrictions because their families had Chi-
­
nese moral values. Other studies have fit Vietnamese women’s experiences
within the metanarrative of the inevitable emergence of the nation. Cus-
toms deviating from idealized Confucian models symbolized the tenacity of
Vietnamese culture in the face of a millennium of Chinese imperialism and
a century of French colonization.6 Linked to this notion of Vietnamese ex-
ceptionalism, another group of scholars has suggested that cultural practices
valuing Vietnamese women had been preserved until the Nguyễn dynasty
(1802–1945), when the country’s final ruling family faithfully implemented
Chinese cultural and bureaucratic models. By the early twentieth century,
when Vietnamese women and men debated the “woman question,” the “tra-
ditional practices” to be preserved or destroyed were really ones implemented

­
by the neo-Confucian Nguyễn dynasty.7 Though these studies addressed
different periods of the Vietnamese past, they find common ground in the
suggestion that, during the Lê dynasty, women enjoyed a golden age of au-
tonomy before the nineteenth-century backlash.
This book challenges the claim that Vietnamese women’s social condi-
tions from the fifteenth to the eighteenth century reflected authentic tradi-
tions. It examines how gender was central to the articulation of power in
northern Vietnamese society during the Lê and Mạc dynasties. Though the
Vietnamese state was fragmented at the time, these four centuries are cen-
tral to any study of gender in Vietnamese history because the period has
been reified as one in which the country had a relatively gender-egalitarian
society. This construction implicitly compares Vietnamese women with an
idealized, ahistorical image of Chinese women, whose bound feet represent
the oppressiveness of Confucian culture. Although the scholarship on Chi-
nese gender history has demonstrated that Chinese women’s experiences
varied greatly among class and regional divides, they have not yet been incor-
porated into discussions on the history of Vietnamese gender relations.8
My argument is both historiographical and empirical. Since the early
modern period, discourses on gender have been central to the state’s rela-
tionship with local areas. While the construction of “traditional” Vietnam-
ese gender relations has framed discourses on the historical identity of the
country in the twentieth century, the representational form it took has de-
pended on which model of Vietnamese womanhood the author adopted. If
Vietnamese women were represented as subordinated by Confucian moral-
ity, then the country belonged to the Chinese cultural world.9 If they ap-
peared in the scholarship as leading relatively autonomous lives, then their
status reflected the cultural commonalities of the Southeast Asian region.10
 Introduction : 3

Finally, if women were represented as having freedoms unparalleled in any

society, then it demonstrated the uniqueness of the Vietnamese nation, past
and present. Those scholars who represent Vietnamese gender relations as
either uniquely national or indicative of Southeast Asian cohesiveness have
converged on the claim that Vietnamese women enjoyed equal property
rights in the Lê dynasty.11
Gender has thus served as an important index of Vietnamese cultural
authenticity in the historiography and popular discourse: women’s social
positions have remained static and unchanging until the advent of outsider
morality systems, whether Confucian, Christian, or neoliberal. As a discur-
sive process from the early modern period to contemporary times, gender
has not simply rested as a system of signs, symbols, and models in the minds
of the elite but has had real consequences in the daily lives of women and
men. Elites imposed their constructions of gender models on ordinary indi-
viduals, who also had to face the realities of subsistence agricultural lives.
This book examines how these individuals employed particular survival
strategies to mediate between the growing structures of elite-state (gen-
dered) morality and socioeconomic change.
Empirically, I argue that the economic conditions and individual re-
sponses to those conditions shaped women’s lives as much as any gender ide-
ology expressed by the state(s) or by local society. During the Lê dynasty, the
country’s political elites used a woman’s position as a metaphor for social
order: if she could be taught to know her proper place within society, then
order could be achieved. These elites established laws privileging male au-
thority and limiting women’s claims to family property and to spiritual con-
tentment. Despite these formal restrictions on their lives, many women
emerged as important patrons of their communities in times of economic
need. They rebuilt bridges to facilitate intervillage trade, refurbished pago-
das to rejuvenate spiritual life, and transferred land to the community to
preserve their claim over household property. During these periods, when
local communities sought to alleviate their economic woes outside of the
mandates of the state, political elites from the courts identified deviant gen-
der performance as the source of “disorder” under heaven. They issued laws
and edicts that rearticulated the state’s gender ideology, creating normative
(Confucian) gender roles that outlined proper feminine values. In this way
gender, as a “primary way of signifying relations of power,” was central to the
relationship between the state and local society in the early modern
period.12
From the fifteenth to the eighteenth century, four families—the Lê
4 : Introduction

(1428–1788), Mạc (1527–1592), Trịnh (1533–1783), and Nguyễn (1558–1778)—

all claimed sovereign authority in different parts of the country we now call
Vietnam.13 As civil warfare gripped the Vietnamese landscape, the elites in
each of these polities tried to maximize their extraction of corvée and mili-
tary labor, taxes, and products from the population under their immediate
control. In addition to raising their demands on the populations under their
control, these elites decreased their services to the people, and allowed local
infrastructure to deteriorate. Roads, dikes, bridges, and markets—features
of the landscape central to local economic life—lay unfixed. Local leaders,
faced with raiding armies, natural disasters, and the demands of a state that
provided little assistance, looked within their communities to raise the cash
needed to solve these problems.
The long-term effects of the civil wars and the militarized societies of
both the Northern and Southern Realms placed extraordinary burdens on
women, but the economic conditions of the times also created unique op-
portunities for them to gain control of the bulk of family properties. With
their husbands, brothers, and sons away fighting the states’ wars, women
performed most of the agricultural and commercial duties of the country-
side. To make ends meet, they diversified their agricultural products, en-
gaged in new sideline activities, and traded these materials in local markets.
When the village community sought funds to rebuild roads, dikes, bridges,
and markets, local women came together and paid for these projects to pro-
tect their livelihoods. In return for their generosity, local communities
promised to maintain the ancestral rites of these female donors. These com-
munities marked these promises publicly on large steles in front of pagodas,
family worship houses, markets, and bridges. At the intersection of these
long-term shifts in labor and local economic circumstances, cracks in the
gender ideology of the state had emerged. Women had elicited the coopera-
tion of male local leaders, including village heads and representatives of the
state, to emerge as important economic, social, and spiritual patrons of the
community.14 They had found a way to use family wealth to claim informal
authority in local life and spiritual contentment for their afterlives.
As the aristocratic, literati, and political elites saw the waning influence
of the central government(s) on local communities, they identified growing
feminine power in village communities as the culprit. To recapture their au-
thority, they rearticulated Confucian reforms that emphasized the align-
ment of family morality with social order. Many of these reforms identified
female morality as central to the reestablishment of social order. These cycli-
cal morality checks resembled the centralizing reforms that Burmese mon-
 Introduction : 5

archs attempted in the eighteenth century, though the purifying ideology in

that case was Buddhism rather than Confucianism.15 I use the term “Con-
fucianism” to refer to “an inter-related system of ritual and governance that
had become manifest in ancient antiquity,” which educated Vietnamese be-
lieved they were remaking in the early modern era.16 This “Confucian reper-
toire in Vietnam,” as Liam Kelley calls it, did not conform to a delineated set
of values but instead reflected a constantly changing system signifying be-
liefs and practices that educated Vietnamese convinced themselves they
were maintaining, even as they shaped it to fit the needs of their time.
Vietnamese literati elites believed that a strong, stable state required a
political philosophy that demanded loyalty from subjects and benevolence
from authorities, ideas that were central to Zhu Xi’s teachings (1130–1200).17
Zhu Xi, an important neo-Confucian scholar of the Chinese Southern Song
dynasty (1127–1279), enjoyed cultural and intellectual influence well into
the Ming (1368–1644) and Qing (1644–1911) dynasties in China. His Fam-
ily Rituals—a manual for the proper performance of funerary rites, ceremo-
nial offerings, and marriage—reaffirmed the importance of the “mutual
dependence between the living and the dead.”18 Vietnamese political elites
drew upon Zhu Xi’s moral universe to teach the population how to behave.
Court advisors with direct access to imperial power helped to issue regula-
tions that lay out the logic of this cosmic order while the educated elite dis-
persed these values in the local communities. They replicated neo-Confucian
­
teachings on stone monuments in local communities, through family mo-
rality texts, or in academic primers, passed on from one generation to the
next.19 As Nam Nguyễn and John Whitmore have convincingly argued, the
exposition of Chinese philosophies was not always explicit and direct but
instead appeared within “a generalized context of Zhu Xi’s theory.” Nam
Nguyễn demonstrates, for example, that in the sixteenth and seventeenth
centuries, local literati composed steles to celebrate Buddhist piety, but of-
ten professed their allegiance to neo-Confucian morality in the same text.20
Whether through inscriptions, posted on the doors of village commu-
nal houses, or through oral discourse and performances, these references to
neo-Confucian teachings reaffirmed the emperor’s embodiment as the Son
of Heaven and laid out his duty to cultivate humaneness (nhân) in his sub-
jects. To achieve this goal, the emperor had to teach his subjects how to
honor their ancestors through ritual offerings. The proper expressions of
familial relationships extended to one’s living relatives as well. In this articu-
lation of the social order, the family served as a microcosm of all under
heaven. Ideally, the patriarch of the household ensured that each person
6 : Introduction

within the family performed the role appropriate to his or her station in so-
ciety. A husband led the family in the ritual offerings and served as the fam-
ily’s representative to the state, while a wife tended to matters within the
household. The husband, the erstwhile subject in whom the emperor had
cultivated humaneness, owed his emperor absolute political loyalty. Inside
the household, a wife’s sexual loyalty to her husband was likened to her hus-
band’s loyalty to the state, without which each would crumble into ruins. As
the following chapters will demonstrate, officials often used penal law to
enforce these rules regulating family behaviors and sexual morality. In this
way, the state relied upon the reproduction of the Confucian repertoire to
define and to regulate the primary familial relationships: husband-wife,
father-son, and parent-child. In the fifteenth century, at the dawn of the Lê
­
dynasty, as John Whitmore has argued, “the need for centralized adminis-
trative control led to the establishment of a series of law codes and historical
chronicles that attempted to apply structure to the material and moral as-
pects of the realm.”21 Defining gender norms was central to this process.
This vision of cosmic order depended on the proper regulation of wom-
en’s bodies, which figuratively and literally reproduced Confucian morality.
Women’s bodies nurtured and gave birth to male children, who, by siring
more sons, would extend the patriline. As residents of the “inner chambers”
of the household, women bore the responsibility of the moral education of
their children, especially that of their daughters. As future wives and moth-
ers, daughters needed to learn Confucian morality properly so that they
could teach their own children how to display filial piety toward their par-
ents and ancestors, and in turn secure moral and social order.22 As key play-
ers in the reproduction of Confucian normative behaviors, women were cen-
tral to the state’s efforts to define and regulate the moral order. To maintain
this vision, the state periodically issued edicts that highlighted the para-
mount power and prestige of the father, reaffirmed the importance of patri-
lineal succession to social order, and defined the proper parameters of female
morality.
These efforts began most clearly in the fifteenth century, when the
Lê dynasty literati elite created a bureaucratic state that relied upon neo-
Confucian morality as its philosophical foundation. During emperor Lê
Thánh Tông’s (1460–1497) reign, these reformers tried to implement their
vision of a neo-Confucian moral order following a period of intense rivalry
between the regional military commanders who had sworn personal loyalty
to his father and a coterie of literati officials intent on imposing their bu-
reaucratic vision.23 The literati elite sought a sound fiscal basis for the new
 Introduction : 7

state and, to do so, looked to neo-Confucian models of governance, with

which they had recently become reacquainted during the Chinese occupa-
tion during the Ming dynasty (1407–1427). Though this was commemo-
rated primarily as a brutal occupation, during that period, Chinese officials
had also established learning academies that propagated Zhu Xi’s neo-

­
Confucian teachings to a young generation of Vietnamese students. Many
of the officials that the Lê state relied upon to establish their bureaucratic
state probably began their educations in these academies, and when tasked
with forming the foundations of the new state, they modeled the dynasty’s
legal regime on that of the Chinese Tang Code (618–907).
The code was established in the 1430s, but many of the most important
rules elaborating the state’s gender system were promulgated during the end
of emperor Lê Thánh Tông’s reign, when he took the reign titles Quang
Thuận (1460–1469) and Hồng Đức (1470–1497). Collectively known as
the Hồng Đức, or Lê Code, these regulations helped to establish a sound
fiscal and philosophical foundation for the new dynasty. In subsequent cen-
turies, the Mạc, Trịnh, and Nguyễn ruling families reaffirmed these rules to
affirm their control of local communities and to regulate popular behavior
during their own times of turmoil. How these laws regulated and affirmed
proper feminine behaviors and the ability of some women to navigate these
structures are the topics of this book.
During the Mạc dynasty, after Mạc Đăng Dung emerged from a hum-
ble fishing background to usurp the throne and establish his own dynasty,
his successors sought to justify their rule by reaffirming the Confucian rep-
ertoire. They also tried to extend state power over local areas by promulgat-
ing laws that reinforced the Confucian world.24 With this end in mind, Mạc
officials issued the “[Book] of Good Government from the Hông Đức
Reign” (Hồng Đức thiện chính; hereinafter the Book of Good Government), a
collection of edicts, laws, and legal cases to be used as a “best practices” man-
ual for governance, ostensibly first issued during the reign period of its
namesake. Promulgated sometime between 1541 and 1561, the collection rep-
licated the rules found in Zhu Xi’s Family Rituals, provided guidance on the
adjudication of violations of sexual morality, and reiterated a property re-
gime based on the principles of patrilineal succession.25 Mạc officials did
not intend the manual to be a simple iteration of “exemplary laws” from the
Hồng Đức reign but rather an articulation of their vision for proper moral-
ity of the times. They included new regulations to meet these needs, and
likely intended this compilation to serve as the country’s legal code.26 In the
newly annexed lands of the Cham peoples, in what is now Quảng Nam
8 : Introduction

Province, the Mạc state also made efforts to promote neo-Confucian moral-
ity by erecting monuments to celebrate virtuous women who died preserv-
ing their chastity.27
Champa, as the area is popularly known, was a loose grouping of sea-
oriented polities that occupied the area that is now central and south-central

­
Vietnam from at least the second century C.E. The Cham peoples who in-
habited these spaces shared linguistic connections to Austronesian speakers
more common in the Southeast Asian islands, and their reliance on oceanic
trade and island-like communities along the coast forged old connections
with the Indic cultures of the insular world. In the fourteenth century, Viet-
namese speakers began to move into these lands, and destroyed the Cham
capital at Vijaya, near the contemporary city of Hội An, in 1471.28 The
cultural links between Champa and other Southeast Asian polities in the
­
premodern period have made the region a key dividing line between a
Chinese-oriented northern Vietnam and a Southeast Asian–oriented south.
­
Mạc attempts to extend a Vietnamese understanding of neo-Confucian mo-
rality in these lands were recorded, to some extent, in the sixteenth-century
travelogue, the Record of Ô Châu.
Recalling earlier strategies of the Lý dynasty (1009–1225), which made
Buddhism the state religion and relied on the authority of the sangha to
consolidate their rule, the Mạc family simultaneously appealed to Maha

­
yana Buddhist adherents by representing themselves as patrons of the
sangha, or the Buddhist community. Mạc princesses and consorts donated
large tracts of land and money to village pagodas, and the communities ac-
knowledged this generosity by erecting stone steles that highlighted the do-
nors’ virtues.29 These donations served the interests of the Mạc state in three
ways. First, they reflected a quasiofficial nod to the importance of Buddhist
belief in the daily lives of the populace. Imperial patronage of local pagodas
enabled the family to represent itself as supporting local beliefs and prac-
tices. Second, this extension of royal power into local areas enabled the state
to influence local governance. Finally, these monuments valorized Mạc
princesses and consorts as paragons of both Confucian feminine virtue and
Buddhist morality, whom young girls could emulate, providing yet another
mechanism to extend and reinforce state gender ideology in local areas.
While the Mạc family tried to consolidate their rule, they also had to
contend with resistance from factions fighting to restore the Lê family to
power, under the leadership of Nguyễn Kim and Trịnh Kiểm, the patriarchs
of two influential aristocratic families. After half a century of resistance,
these families finally “restored” the Lê family to the throne at Thăng Long
 Introduction : 9

(Hà Nội) in 1593, though real power lay in the hands of Trịnh Tùng, the new
head of the family. By that time, rivalry between the two families encour-
aged Trịnh Kiểm to dispatch his ally and rival’s surviving son, Nguyễn
Hoàng, southward in Thuận Hóa Province, as the southern garrison com-
mander in 1558.
Hoàng went southward, establishing his headquarters near the contem-
porary city of Quảng Trị.30 Kiểm had hoped that, by sending this new rival
away, he would be able to enjoy unchallenged de facto power over the North-
ern Realm. He unwittingly helped to establish a new Vietnamese state in the
south.31 By the end of that century, the Nguyễn family had established and
expanded their influence over the local populations in Đàng Trong (lit. “In-
ner Lands,” hereinafter the Southern Realm).
Meanwhile, in 1592, in the Red River delta, the successor to the Trịnh
family, Tùng, with continued assistance from the Nguyễn family in the
south, chased the Mạc forces from the imperial capital at Thăng Long (Hà
Nội) to the northern mountainous outpost of Cao Bằng Province. The Mạc
eviction permitted the Lê emperor to return to the capital city a year later,
but the Lê emperors ruled only nominally from then until the downfall of
the dynasty in 1788, while the Trịnh family continued to enjoy real power in
the Northern Realm. Meanwhile, with the official recognition of the Chi-
nese Ming dynasty, the Mạc loyalists held off the Trịnh armies from their
base in the northern mountains until 1677.
When the Trịnh and Nguyễn families ruled in the northern and south-
ern parts of the country following the “restoration” of the Lê dynasty in
1593, they too turned to neo-Confucian morality to justify their rule. They
issued “reminders” to the population of the proper moral behaviors befitting
women and men in their realm. Most notably, in autumn 1663, during the
first year of the Cảnh Trị reign, the state issued an edict outlining the proper
behaviors that the population should follow. Comprised of forty-seven arti-
cles, rules about how people were to behave, the state required that they were
posted in all “villages and prefectures.”32 The Trịnh family also patronized
local pagodas in the natal villages of its royal consorts and princesses. How-
ever, by the time the ruling Trịnh family pursued this strategy in the seven-
teenth century, following the lead of the Mạc princesses, local women had
been supporting their own communities for nearly a century, establishing
relationships with leaders and other community members alike. Neverthe-
less, the Trịnh family employed this two-pronged strategy to demonstrate
their fidelity to both the Confucian repertoire and to community practices
to try to project their power into these village communities.
10 : Introduction

In the Southern Realm, Nguyễn Hoàng’s son, Phúc Nguyên, refused to

pay taxes to the Trịnh lords in 1627, which prompted the Trịnh to begin a
series of attacks. These attacks led to nearly fifty years of warfare between
the two families.33 Fighting on two fronts and dealing with rampant ban-
ditry within their domain, the Trịnh family relied heavily on the personal
loyalties of regional military officers to govern their domains. In the after-
math of these civil wars, a new literati elite emerged. Eager to distinguish
themselves from the military officers of the previous few decades, they tried
to exert their own influence through reforms that would ensure bureau-
cratic control of the northern countryside.34 These new, educated elite is-
sued rules and regulations that sought to reaffirm the centrality of Confu-
cian morality in state governance.
With their husbands and sons away fighting the wars of the sixteenth
and seventeenth centuries, women who remained in the villages bore multi-
ple burdens, not unlike what contemporary women did in the conflicts
against the French and the Americans in the twentieth century.35 In addi-
tion to their usual responsibilities of maintaining the household and raising
their children, women filled the labor vacuum in the fields and markets as
the men in their lives fulfilled their military duties for the state. To make
ends meet, women also diversified their activities and engaged in sideline
activities, such as growing mulberry bushes to feed worms for silk produc-
tion. These trying economic times also came with new opportunities, for
the emergence of a vibrant commercial system in the Red River delta brought
increased demands in the traditional sideline activities that had sustained
rural families in centuries past.36 The increase in foreign demand for Viet-
namese silk provided a much-needed lifeline for northern Vietnamese living
at the margins and for the state that was rebuilding itself. This relief was
temporary, however, and lasted only until the late-seventeenth-century
downturn in economic activity hit the Northern Realm.37 In the Southern
Realm, the Nguyễn family actively encouraged trade within the Southeast
Asian regional networks, which by then included active participation of the
Portuguese, French, and Spanish.38 The period of the most rapid growth of
the Southern Realm coincided with a dramatic upturn of trade in Southeast
Asia, which Anthony Reid aptly dubbed the “Age of Commerce,” and its
decline in the seventeenth century. The Nguyễn, too, were badly hurt by the
decline in regional trade at the end of the seventeenth century, and the
cracks in their political system, which had been heavily dependent on mili-
tary labor, deepened. Though fighting between the two families had stopped
in 1672, the long-term effects of the wars and the regional economic down-
 Introduction : 11

turn had devastating effects on local communities. Both realms had become
highly militarized societies, and women had long borne the economic bur-
dens of the wars.
Women who stayed behind in the Northern Realm also reaped the eco-
nomic benefits of the civil wars. Because they had become responsible for
household production at all stages—from planting and harvesting rice to
trading sideline products at both local and faraway markets—they accumu-
lated monetary capital. Although there are no exact figures, it is also reason-
able to expect that the high death rate in the military meant that daughters
probably inherited the household property that had once been earmarked
for their brothers. After all, state law ordained that in the absence of sons,
daughters were to inherit the household property.39 The need to protect this
newly acquired monetary and landed property in the face of state laws that
privileged male relatives led some women to seek the assistance of local com-
munity leaders.
The deaths of so many men, fighting far from home, added to the social
anxieties of the time, for there would be no one to perform the proper death
rituals for them, and they would become discontented ghosts. Added to this
instability, the young men who died were not able to make offerings to their
parents or ancestors, whose spirits would remain hungry and would wreak
havoc on the living. Social anxieties about these souls made the need to sati-
ate them, through any means, an important goal in local communities. The
concentration of monetary capital and landed property in the hands of
women and the social anxiety about wandering ghosts created a matrix of
possibilities for women living in the Northern Realm.
In the face of a restrictive state-gendered morality, economic privation
in their local communities, and social anxiety about dissatisfied ghosts wan-
dering the Vietnamese landscapes, women employed strategies that satisfied
their temporal and spiritual needs. To protect their livelihoods, they do-
nated money to rebuild markets and bridges that had been neglected by the
state. They also transferred money and land to local communities in ex-
change for a guarantee that their spirits would be fed in perpetuity. The
community’s promise to maintain a donor’s spirit found expression in a
practice called “electing an after-spirit / after-buddha” (bầu hậu thần / hậu
phật), whereby (male) local officials and (male) village leaders “elected” do-
nors to positions just beneath the community’s pantheon of tutelary saints
or Buddhist bodhisattvas. In Mahayana tradition, a bodhisattva has the po-
tential to become enlightened but chooses to remain in the temporal world
to help others reach enlightenment. Sometimes these local patrons were rep-
12 : Introduction

resented in sculptural form as bodhisattvas. Local patrons elected to such

positions would be honored following the ritual offerings made to impor-
tant spiritual figures in the community, and the community usually prom-
ised to maintain the donors’ ancestral rites following their deaths. In lieu of
a male heir performing the rituals, then, the community assumed that re-
sponsibility. Although rare in the fifteenth century, such elections increased
dramatically in the seventeenth and eighteenth centuries. By the twentieth
century, judging from the number of extant steles marking such donations,
the practice of electing after-saints had become a part of local custom
throughout northern Vietnamese society.
As women emerged in prominent economic and religious roles in local
society, state officials redoubled their efforts to reform morality and extend
their influence into local areas. Political elites reaffirmed neo-Confucian
morality and targeted the newly found authority that women had gained.
The growing influence of women in the economic and religious life of local
communities and state efforts to control this phenomenon confirm that
gender is not simply a prism from which we can view social and cultural
change but is central to the relationship between state and local communi-
ties in early modern Vietnamese society. It also suggests that, while individ-
ual strategies can be used effectively to subvert state and local gender ideol-
ogy, in time, they also create new cultural norms.

Sources

How does one investigate lives of those who left little evidence of their
extraordinary experiences, much less mundane ones? In Vietnamese society,
commercial expansion did not lead to the proliferation of private printing as
it did in southern China in the late imperial period.40 No corpus of legal
cases exists that is comparable to that of Ba County during the Chinese
Qing dynasty, in which thousands of documents involving capital punish-
ment offenses were preserved; nor does there exist a collection of remission
letters that might help us to imagine how everyday individuals might have
wanted their stories to be heard, as is the case for sixteenth-century French
supplicants to the throne.41 Rather, what we have for this period in Viet-
namese history is an eclectic mixture of local and foreign sources that can be
broadly classified as prescriptive and descriptive. When read against and
alongside one another, these sources illuminate how individuals mediated
Another random document with
no related content on Scribd:
 — Tämäpä on lystiä, tuumi herttua ja kansleri taputti käsiään kuin
vimmattu.

— Saarna kuin Savonarolan, suvaitsi kaunis Leliuskin laulahtaa

tukeuttaen haukotustaan. — Jospa tuo Fra Martino olisi meillä siellä
Venetsiassa, niin kyllä tietäisimme hänet asianmukaisesti käännyttää
ja pitää kurissa. Mutta näin germanilaisen uppiniskaisuutensa varaan
jätettynä pelkään hänen ennemmin tai myöhemmin saavan seurata
edeltäjiään polttoroviolle.

— Eipäs, vastasi Guicciardin iloisesti, hänen oivat saksalaiset

ruhtinaansa suojelevat häntä miekoillaan.

— Mutta kukas hänen ruhtinaitaan suojelee? ivaili Venetsialainen.

Guicciardin päästi iloisen naurun. — Pyhä isä tietysti, vastasi hän.

— Katsokaas, jalot herrat, tässä on nyt taas sellainen helkkarin
sotkuinen vyyhti, jonka langoilla sattuma tai ehkä jokin sitä ylempi
ohjaa maailman historiaa. Kun paavimme maallistuivat ja saivat
omakseen valtion Italiassa, tuli heille lyhyt valtikka rakkaammaksi
kun pitkä paimensauva. Aikoohan Clemensimme tämän valtikan
vuoksi julistaa suorastaan sodan hurskasta keisaria vastaan. Mutta
Kaarle ei pakottane pyhän isän mieliksi, joka häntä pommittaa
kanuunoilla, reippaita germanilaisia keihäsmiehiään takaisin kirkon
helmaan. Ja päin vastoin: jos Saksan kerettiläiset ruhtinaat rupeavat
juonittelemaan hänen keisarillista majesteettiaan vastaan ja nostavat
sodan, niin tottapa pyhä isä jättää heidän sielunsa toistaiseksi
rauhaan ja käyttää salaisesti heidän aseitaan hyväkseen. Mutta
sillaikaa puu kasvaa ja juuret leviävät.

Nyt kävi herttua rauhattomaksi. Hänen päivätyössään läheni se

miellyttävä hetki, jolloin hän omin käsin ruokki koiriaan ja
haukkojaan. — Arvoisat herrat, sanoi hän, minua ei tuo
germanilainen munkki viettelisi. Sain kerran nähdä hänen kuvansa:
kömpelö, kaulaton moukan pää hartiain sisässä. Entä sitten hänen
suosijansa, nuo saksilaiset, ruhtinaat — olutpönttöjä!

Guicciardin rutisti rajusti hienoa maljaa ja oli vähällä kirota. —

Täällä on niin tukehuttavan kuumaa, puolustelitte hän ja oitis nousi
herttua pöydästä. — Mennään raittiiseen ilmaan, virkkoi hän. —
Näkemiin asti, hyvät herrat, tavataan sitten päivän laskettua
vihreässä kamarissa.

Hän lähti huoneesta näyttääkseen Venetsialaiselle, joka häntä

miellytti, rakennuksiaan, pengermiään ja puutarhojaan. Nämä olivat
vielä niitä verrattomia laitoksia, jotka viimeinen Visconti oli teettänyt
ja täyttänyt aavemaisella touhullaan, jäännös tuosta "Onnelasta",
josta lähtien hän kuin arka demoni loitsulinnastaan hallitsi Italiaa
täyskelpoisella taiteella ja josta hän kukitti heti pois suosikkinsa, kun
nämä sairastuivat, sillä kuolema ei saisi koskaan näihin
marmoriportteihin kolkuttaa.

Suuri osa vanhaa, komeutta oli rappeutunut tai sodissa ja äsken

valleja luodessa sotkettu ja kumottu. Kaikessa tapauksessa oli vielä
jälellä siksi paljon, että kaunis Lelius sai purkaa imartelevia
ihmetyksiään ja Frans Sforza nautti parin tunnin ajan suuresti.
Ainoastaan tullessaan ratsastusradalle, jonka Bourbon hallituksen
hoitokaudellaan Milanossa oli rakennuttanut, synkkenivät ruhtinaan
kasvot. Mutta heti ne jälleen kirkastuivat, kun hän kuuli Guicciardin
kajahtelevan naurun ja sitten näki hänet itsensä istuvan
paitahihasillaan väen luhdissa lombardialaisten tallirenkien joukossa
lyöden heidän kanssaan korttia ja ryyppien karvasta maalaisviiniä. —
Tasavaltalaishuvituksia, ivaili Frans Sforza. — Mies virkisteleikse
äskeisestä ikävästä seurustelusta ruhtinaallisten kanssa! — Kaunis
Lelius hymyili kaksimielisesti ja he jatkoivat kävelyään.

Ensimäinen vihreään kammioon saapuneista oli Girolamo Morone,

ellei hän sinne ollut tullut jo heti aterialta päästyä ja oleillut siellä
sitten koko ajan. Hän katseli yhä ja yhä hartaasti taulua. Väliin
nauttivat hänen ihailevat silmänsä tuon suloisen naisen
näkemisestä, mutta nyt hän jälleen tutki tiukin katsein Pescaran
kasvoja ja se mitä hän noista ankarista piirteistä näki tai luuli
näkevänsä, kuvastui täydellisesti tuon herkän miehen kiihkoissa
liikkeissä ja katkonaisissa sanoissa. — Mitenkähän pelaat. Pescara?
höpisi hän äkäisesti itsekseen mustia kulmakarvojaan rypistellen ja
toistaen saman kysymyksen, mikä väikkyi Victorian viattomissa
silmissä.

Silloin löi joku häntä tanakasti olalle. — Pikiinnytkös jumalaiseen

Victoriaan, rahjus? kysyi Guicciardin karkeasti nauraen.

— Leikki pois. Guicciardin. Mitäs arvelet tuosta punanuttuisesta?

—
Kansleri osoitti sotapäällikköä.

— Niin on kuin pyöveli.

— Ei. Guicciardin. Tarkoitan, mitä arvelet hänen

kasvonpiirteistään?
Ovatko ne italialaisen vai espanjalaisen?

— Hyvä sekoitus, Morone. Molempien paheet: kavala, julma ja

ahne!
Sellaiseksi minä olen hänet kokenut ja sellaiseksi sinä häntä minulle
kuvailit. Muistatkos, tässä kaksi vuotta sitten Roomassa, kun se
viisas
Jaakko souti meitä Tiberin ylitse.

— Kuvailinko minä? Siinä tapauksessa erehdyin hetken

vaikutelmista.
Ihmiset ja asiat muuttuvat.

— Niin, asiat. Mutta ei ihmiset; he muuttavat vain vaatteita ja

pöyhistelevät, mutta pysyvät aina samoina. Eikö niin, Teidän
korkeutenne? kääntyi Guicciardin herttuan puoleen, joka juuri
Venetsialaisen keralla astui sisään.

Asetuttiin noille neljälle jakkaralle ja lukittiin ovet. Avoimesta

akkunasta loisti hehkuen iltataivas.

— Jalot herrat, aloitti herttua sangen arvokkaasti, mihin oikeuttavat

valtakirjanne?

— Minun nöyryyteni, lausui kaunis Lelius, solmimaan liiton.

— Hänen viisautensa pyhä isä, puhui vuorostaan Guicciardin,

toivoo myös päätöstä. Liitto on kanan ollut hänen aatostensa
lemmikki: hän asettuu, kuten sopii, etunenään, mutta sillä ehdolla,
että saa kirkon ylinnä paimenena pysyä muodollisesti syrjässä.

— Liiga on perustettu! huusi herttua riehakkaasti. — Kansleri, tee

selvää valmistuksista.

— Herrat, alkoi tämä, kirjeessään lupaa Ranskan hallitus, joka on

sopinut asiasta Madridissa vankina olevan kuninkaan kanssa, antaa
melkoisen sotajoukon ja luopuu lopullisesti samalla vaatimuksistaan
Neapeliin ja Milanoon pyhän isän hyväksi.
 — Optime, riemuitsi herttua. — Ja sveitsiläisiä saamme niin paljon
kuin haluamme, laumoittain, kun vain olisi dukateja, millä heitä
kilistää luokseen. Eikö niin kansleri?

— Siihen täytyy keksiä keinot, vakuuttivat toiset.

— Mutta herrat, meidän on kiiruhdettava! Borboni oli täällä. Ne

kurkistelevat kortteihimme. Keisarin sotapäälliköt uhkaavat valloittaa
Milanon kuukauden kuluttua ellemme lakkaa varustautumasta.
Meidän täytyy katkoa kahleemme ja voidaksemme ne katkoa, täytyy
meidän valita päällikkö, nyt, heti paikalla!

— No joko me nyt siihen olemme ehtineet, vastustelivat toiset

yhteen ääneen.

— Valita Liigan päällikkö, jatkoi kansleri, on samaa kuin ratkaista

Italian kohtalo. Kenen panemme Pescaraa, ajan suurinta
sotapäällikköä vastaan? Lausukaa! Ken on hänen vertaisensa nero!
Suuret soturimme, Alviano, Trivulzio, kauan ovat he jo levänneet
haudoissaan ja muut on Pavian taistelu surmannut. Nimittäkää mies!
Ilmaiskaa se mahtava olento. Missä se panssaroitu pelastuksen
käsi, johon saan tarttua?

Seurasi surullinen mieliala ja kansleri iloitsi liittolaisten

alakuloisuudesta.

— Onhan meillä se Urbinolainen ja Ferraralainen, virkkoi Nasi,

mutta Guicciardin väitti, ettei hänen pyhyytensä kuuna päivänä
huolisi liittoon kapinallista vasalliaan, Ferraran herttuaa. — Ehkäpä
siis valitsemme Urbinon herttuan. Hän on turhamainen, itsekäs,
näkökannoiltaan ahdas ja ijankaikkinen kuhnustelija ja nahjus, mutta
kokenut soturi, eikä meillä ole valikoimisen varaa, haastoi
Florensilainen ryppyisin otsin.

— No onhan vielä, Guicciardin, se Teidän Medicinne, josta voitte

saada sen nuoren huimahatun, mitä näyttö niin sydämenne pohjasta
toivovan, ärsytteli Venetsialainen.

— Onko tuo pilkkaa, Nasi, suuttui Guicciardin. — Vai pantaisiin

tässä nuori ilkimys häpäisemään isänmaallista asiaa ja yltiöpäinen
poika kevytmielisesti nakkaamaan meille tappion viimeisessä
sodassamme taistelun arpanopilla! Ainakaan perinpohjin ei tuo
Urbinolainen meitä tuhoa, vaikka viruttaisikin sodan pitkäksi kuin
nälkävuosi odotellessaan milloin keisarilliseen leiriin tulisi murhaava
rutto tai huovit alkaisivat sieltä karkailla. Valitaan hänet! — Hän
huokasi ja alkoi samassa vihan vimmassa purkaa suppeaan
kansleriin, joka oli hänen puheensa lopussa epäilevästi virnistellyt.

— Mitä irvistelet siinä, narri! huusi hän Moronelle. — Anteeksi,

Teidän korkeutenne… käyn kärsimättömäksi… mutta uskon että
Teidän korkeutenne on puolellani! — Herttua katsoi kansleriinsa.

— Tehdään kuten haluat, virkkoi Morone. — Me myönnymme,

mutta ei suinkaan iloisin mielin hänen korkeutensa suostune
alkamaan liittoamme näin järjettömästi! — Herttua nyykäytti
surullisesti päätään. — Ei, huusi kansleri, hän ei myönnykkään, hän
vetäytyy erilleen koko hommasta, hän ei huoli tunnolleen
edesvastuusta siitä, että hänen herttuakuntansa viimeiset voimat,
imetään kuiviin. Herttua ei ryhdy taisteluun tietäen jo etukäteen
olevansa lyöty ja masennettu! Liiga on purettu! Tai hankimme sille
voittoisan sotapäällikön.

Toiset vaikenivat apeilla mielin.

 — Ja minä tiedän sopivan, lausui Morone.

— Sinä tiedät? huusi Guicciardin. — No piru vieköön, sano sitten!

Puhu!
Ken vaakaan Pescaraa vastaan?

— Kansleri, puhukaa, kiirehti myös Venetsialainen.

Morone hypähti ylös jakkaraltaan, harppasi askeleen eteenpäin ja

haastoi voimakkaasti: — Ken vaakaan Pescaraa vastaan? Kuka on
hänen vertaisensa? Hän itse, Pescara.

Muut olivat aivan jähmettyä pelästyksestä. Herttua tuijotti silmät

selällään oivaan kansleriinsa. Guicciardin ja Venetsialainen painoivat
käden otsalleen ja alkoivat aprikoida. Helposti käsittivät he mitä
Morone tarkoitti. Olivathan he sellaisen ajan lapsia, jolloin
kavallukset ja lupausten rikkomiset olivat kuin jokapäiväistä leipää.
Olisipa nyt kysymyksessä ollut vain joku tavallinen kondottieri, joku
noista ruhtinaallisista tai alhaissyntyisistä seikkailijoista, jotka möivät
laumansa enimmän tarjoovalle, niin olisivat he jo ennen kansleria
tehneet tuon halpamaisen esityksen. Mutta keisarin ensimäinen
sotapäällikkö? Mutta Pescara? Mahdotonta! Mutta miksipä ei
Pescara? — Ja kun Morone taas alkoi intohimoisesti puhua, niin he
oikein ahmivat hänen sanojaan.

— Herrat, lausui Morone, Pescara on syntyisin meikäläisiä.

Espanjassa hän ei ole koskaan käynyt. Mitä hurmaavin
italialaisnainen on hänen vaimonaan. Selvä on, että hän rakastaa
Italiaa. Pescara on meidän mies ja nyt kohtalon ratkaisun hetkellä
kun vapaalla kädellämme koetamme katkoa toisen käden kahleita,
vaadimme me puolellemme synnyinmaan suurimman pojan ja
ainoan sotapäällikön. Käymme hänen luokseen, syleilemme,
rukoilemme häntä: Pescara, pelasta Italia! Auta sitä! Tai se vetää
sinut muassaan perikatonsa kuiluun!

— Riittää sanahelinä! huusi Guicciardin. — Sinunlaisesi

haaveksija, jonka mielikuvitus lentää kuin päätön kana, on kelvoton
harkitsemaan ja selittelemään asiaa, mikä lähemmin tuumien ehkä ei
ole mahdoton. Pidä suusi kiinni ja anna järjellisten miettiä ja tehdä
päätelmiä siitä, mitä sinä ennustit kuumeen houreissa! Älä nyt riehu
kuin riivattu, vaan istu alas, anna minun puhua!

Hyvät herrat, monasti — ja epätoivoisissa oloissa aina — on

uskaliaisuus paras ja ainoa apu. Sota Urbinolaisen johdolla tuijottaa
meihin kuin naamari tyhjin silmäkoloin. Me tiedämme, että hän
lamaisi verkkaan voimamme ja veisi meidät johdonmukaisesti
perikatoon. Mieluummin heittäydymme huimaan uhkayritykseen.
Siis, mitä minuun tulee, niin ehdotan että koetetaan houkutella
Pescaraa. Jos hän antaa meidät ilmi keisarille, voi hän saattaa
meidät tuhon omiksi. Mutta ken tietää, ehkäpä hän joutuukin
intohimojensa valtaan? Miettikäämme siis ensin: mikä on Pescara?
Minä vastaan teille: nerokas harkitsija, joka tarkalla vaistolla erittelee
ja punnitsee mahdollisuudet, mies, jolla on tapana riisua valoverhot
asiain yltä ja arvostella niitä todellisen merkittävyyden ja asiallisen
vaikutusvoiman mukaan. Tokkopahan hän muuton olisi se mikä nyt
on, Bicoccan ja Pavian voittaja? Ensin kun esitämme hänelle asian,
on hän siitä kovin suuttuvinaan, vaikka varmaan itse lienee sitä
joinakin hetkinä tuuminut ja aprikoinut ellei muuten, niin
kehittääkseen alati työskentelevää järkeään. Sitten ryhtyy hän
harvaan ja hartaasti punnitsemaan: tokko hänelle antamistamme
aineksista, se on Italiasta, saa armeijan ja myöhemmin valtakunnan
ja myös — palkkion. Ja koska aines on tosin jalo, mutta hauras,
joten se vaatii voimakasta kättä muovailussa, niin on meidän
tarjottava hänelle mahdollisimman paras palkka, nimittäin kruunu.

— Mikä kruunu? änkytti herttua peloissaan.

— Kruunu, sanoin minä, Teidän korkeutenne, enkä herttuanhattu.

Tarkoitan Neapelin komeaa kruunua. Se on vihamiehemme päässä
ja siis käytettävissä ja on hänen pyhyytensä läänitettävänä.

— Koska nyt tässä kruunuja jakelemme, ivaili Venetsialainen, niin

miksikä emme tarjoa hänelle yhdellä tiellä Italian satu- ja
unelmakruunua?

— Unelmakruunua! —Venetsialaisen kasvot värähtelivät

tuskallisesti. Sitten haastoi hän uhkamielin kuin itsensä ja läsnäolijat
unohtaen: — Italian kruunu! Kun Pescara ratsastaa joukkojemme
etunenässä, niin se häilyy näkymättömänä hänen päänsä päällä.
Jospa hän, historiamme suurimpana, tempaisi ja valtaisi tämän
ihannekruunun, jota kohti niin monet saastaiset kädet ovat
kurotelleet! Jospa muuttuisi todellisuudeksi hänen päässään tuo
unelmakruunu! Ja kun nyt tässä, virkkoi hän rohkeasti, olemme
hylänneet kaiken kohtuuden ja ilmaisemme sisäisimmät
aatoksemme ja syvimmät toiveemme, niin kuulkaat, herrani: jos
Pescara on tuo valittu, mikä voi olla mahdollista, niin tarjoo aika
hänelle suotuisia tilaisuuksia ja tähdet onnea ennustavat. Jos hän
Italian yhdistää, niin hän sen myös hallitsee. Mutta, kansleri, sanoin
sinua haaveilijaksi ja nyt rakennan itse tuulen tupia innokkaammin
kuin sinä. Palatkaamme siis syntymättömien valtakunnasta
todellisuuteen ja vastatkaamme, vain kysymykseen: kuka rupee
näyttelemään kiusaajan osaa?

— Minä syöksyn kuin Curtius kuiluun! huusi kansleri.

 — Hyvä, kiitteli Guicciardin. — Sinä kelpaat. Joku muu ei saisi
sanaa suustaan ja lyyhähtäisi maahan mennessään puhumaan
Pescaralle kavalluksesta. Mutta sinä, hävytön kelmi, teet mitä
tahansa ja kulkuskaapusi pelastaa sinut oloista ja juonista, jotka
toisen veisivät hirteen. Jos ei Pescara suostu, niin ottaa hän asian
leikilliseltä kannalta, hän kohtelee sinua kuin markkinailveilijää. Jos
hän taas taipuu, niin havaitsee hän jo traagillisista kujeistasi ja
koomillisista otsan kurtuistasi asian koko ankaran totuuden. Mene,
poikani, kiusaa Pescaraa!

Herttua, joka oli istunut selkä kyyryssä ja mietiskellen jakkarallaan,

aikoi juuri käskeä tuomaan huoneeseen valoa, sillä ilta hämärtyi yhä
ja hän pelkäsi pimeässä. Mutta silloin hoksasi hän yhtäkkiä asiain
kehittyneen huippuunsa ja hän säikähti: — Et saa mennä, kansleri,
kielsi hän. — En tahdo olla missään tekemisissä tuon mahtavan
Pescaran kanssa. Jos hän suostuu, valloittaa hän ensimäiseksi
työkseen alankoni, jotka sopivat taistelukentiksi, ja linnoitukseni,
jotka vallitsevat alankoa. Ja kun hän ne saa, niin hän ne myös pitää.
Vaan jos kansleri hukkaa pelin, saan minä ensimäiseksi kärsiä ja
minua kohtaa lääninherrani ja keisarini armoton rangaistus. Oo, kyllä
minä tunnen teidät! Kaikki te, yksin tuokin tuossa, — hän katsahti
surullisesti kansleriinsa, — ajattelette vain Italiaanne ja Italiaanne ja
minä teille merkitsen, — hän puhalsi pitkin kämmentään, — juuri
noin paljon ja noin! Mutta minä olen ruhtinas ja tahdon pitää
perintöni, Milanon, en mitään muuta kuin Milanon! Girolamo, sinä et
mene Pescaran luo! Asiani joutuisivat sillaikaa hunningolle, minä en
tule toimeen hetkeäkään ilman sinua.

Nyt alkoi kaunis Lelius puhua ja laverteli: — Jos teidän

korkeutenne pysyisi sanoissaan, niin meidän aiheemme raukeaisi ja
minulla olisi uusi ehdotus. Kun nyt kerran, eriskummallista kyllä,
etsimme päämiestämme keisarin sotaherrain joukosta, niin eiköhän
olisi ehkä koeteltava, tokko Borboni, suurta palkkiota vastaan, tekisi
vielä kerran kavalluksen?

Herttua pelästyi hirveästi. — Milloin sinä lähdet, Girolamo? kysyi

hän.

— Ensin täytyy, sukeltihe Guicciardin puhumaan, minun viedä

sinut, kansleri, mukanani Koomaan. Pyhä isä tahtoo tutustua sinuun
lähemmin, hän pitää näet sinua suuressa arvossa. Hän kutsuu sinua
kansleri Proteukseksi [Proteus: alati hahmoaan vaihteleva jumala
kreikkalaisessa tarustossa] ja väittää että hölmöistä silmistäsi
huolimatta olet Italian älykkäimpiä miehiä.

— No se on hyvä, huomautti Venetsialainen, jo senkin tähden, että

ratkaisun hetki, jolloin Girolamo Morone kiusaa Pescaraa, siirtyy
siten vähän myöhemmäksi. Minä näet haluaisin ensin hieman
juurruttaa tätä hetkeä yleiseen mielipiteeseen. Sopiiko minun
valmistautua tähän tehtävään, hyvät herrat?

Venetsialaisen äitelät kasvot saivat, mikäli enää voi hämärässä

eroittaa, tarmokkaan ilmeen ja hän puhui pontevasti: — Merkittävillä
sanoillaan kansleri meitä epäilemättä säikähytti, mutta ei oikeastaan
saattanut ihmetyksiin. Kun tuhoisa Pavian taistelu oli heittänyt koko
Italiamme avutonna keisarin jalkoihin, kaipasi yleinen mielipide
luonnollisesti rajoja uhkaavalle kaikkivallalle ja sai asiain pakosta
Liigan syntymään. Samalla tuumiskeltiin, minkä palkkion Pescara
saisi täydellisestä voitostaan ja yhden kuninkaan vangitsemisesta.
Ja kun keisari on maailman kuulu saituudestaan ja
kiittämättömyydestään, niin tehtiin kohta se johtopäätös, ettei hän
antaisi sotapäällikölleen mitään palkkiota ja että päällikkö varmaan
ottaisi itse korvauksen muualta. Nyt yhdistää yleinen mielipide nämä
kaksi asiaa: jo aavistetun, loistavan isänmaallisen liiton ja Pescaralle
mahdollisesti tulevan korvauksen. Hänen kavallustaan pidetään
tehtynä jo ennenkun hän sitä tekeekään. Nyt olisi soveliasta, että
tämä perusteltu, yleinen katsantokanta saisi taitavan käden kautta
vakuuttavan muodon ja että sujuva kieli tekisi sen koko Italialle
ymmärrettäväksi. Äskettäin ilmestyi joukkoomme kuleksiva kyky,
toivorikas nuorukainen, joka mahdollisesti vielä oleskelee
Venetsiassa. —

— Potku Aretinille! [Pietro Aretino, kuuluisa kirjailija,

häväistyskirjoituksistaan pelätty.] Hän sepitti minusta hävyttömän
pilkkakirjeen… — Jumalainen mies, hänpä lausui ken on Italian
ruhtinaista ensimäinen! huudahtivat yhtaikaa Guicciardin ja herttua.

— Näytäänpä tuo mies täälläkin tunnettavan arvonsa mukaan,

hymyili Nasi. — Hänen kirjeensä tunnetuille tai tekaistuille henkilöille
lentelevät satoina tuhansina lehtisinä ja ovat mahti, joka hallitsee
maailmaa. Lähetänpä hänelle paksun rahapussin ja te saatte
ihmetellä kylvöäni, joka yhtenä yönä nousee maasta kuin koreat
kärpässienet koko Italiassa: runoja, esitelmiä, kirjevaihtoa, potkivia ja
temmeltäviä, puettuja ja alastomia, uhkaavia ja houkuttelevia
kuvatuksia ja otuksia bakkantisessa piirihypyssä, kaikki kieppuen
Pescaran ja hänen petoksensa todennäköisyyden ja jalouden
ympärillä. Näin muodostuu voittamaton yleinen mielipide, joka riistää
Pescaran väkisin puolellemme ja — mikä on tärkeintä — tekee hänet
keisarin hovissa epäillyksi niin perinpohjin ja ratkaisevasti, että
hänen täytyy ruveta kavaltajaksi tahtoi tahi ei!

— Ei sitä sillä lailla! huusi kansleri pimeästä. Sotkette pelin. Italian

vapauttajan pitää saada tehdä päätöksensä vapaasti eikä pirullisten
juonien uhrina…
 — No aina ne nyt on sinulla nuo moraaliset arvelusi! keskeytti
häntä Guicciardin. — Tietysti minuakin inhottaa sydämestäni tämä
hanke ja säälin auttamattomasti ansaan vedettyä! Mutta pakotan
itsessäni ihmisen vaikenemaan ja menettelen kuin valtiomies. Hänen
ylhäisyytensä juoni on epäilemättä kaikkein hävyttömin, mitä tänä
iltana on keksitty, mutta se on myös älykkäin ja vaikuttavin. Vasta nyt
käy asia Pescaralle vaaralliseksi ja hänen petoksensa mahdolliseksi.
Toimeen!

— Hän kuuntelee keskellämme! huusi herttua kimakasti ja kaikki

säikähtivät ja tuijottivat pelästyneinä kuten herttuakin. Kuu, joka oli
noussut taivaan rannalle kuten häikäisevä hopeakiekko, loi vinoja
säteitään kammioon ja välkehti kummallisesti shakinpelaajain
taululla. Victoria näytti katselevan suurin, vihastunein silmin kuin
aikoisi sanoa: Kuulitkos, Pescara! Miten hävytöntä! ja kysyi nyt kuin
tuskassa: Mitäs teet. Pescara? — Päällikkö oli kuolon kalpea ja
suunsopessaan piili hymy.
TOINEN LUKU

Avarassa, valoisassa akkunakomerossa yhdessä noista Vatikanin

ylevistä kamareista, joiden katto- ja seinämaalauksissa Raphael oli
ihannoinut ihmishengen voittoriemuja, istui piirteiltään ylevä ja
olemukseltaan kunnianarvoinen vanhus. Hän puheli hartaasti
ruskeapalmikkoiselle naiselle, joka oli hänen jalkainsa juuressa
kasvot häntä kohti käännettyinä ja joka, hempeä olento, oli yhtä
kaunis kuin nuo kuvat, joissa Urbinolainen oli ihaniksi naisiksi
ruumiillistuttanut lakitieteen ja jumaluusopin käsitteet. Ijäkäs,
köyryselkäinen paavi näytti väljässä, valkeassa viitassaan
matroonalta, joka lausuu nuorelle naiselle opetuksen viisaita sanoja.

Kauan ei Victoria vielä liene ehtinyt istua jakkarallaan, sillä pyhä

isä tiedusteli juuri hänen puolisonsa. Pescaran markiisin vointia. —
Eikö Pavian luona saatu kylkivamma tuota enää kipua? kysyi hän.

— Markiisi on ihan terve, vastasi Victoria viattomasti. — Haava

kylessä arpeutui ja samoin se pahempi haava otsassa. Hän tulee
käymään pyhän isän luona virkalomallaan, jonka keisari armollisesti
on hänelle luvannut ja joka suo meidän, onnen lasten, — hän lausui
tämän silmät riemusta loistaen — olla jälleen yhdessä meren
saarellamme. Mutta hän epäröi vielä lähteä lomalle, vähemmin
valtiollisten tapahtumain vuoksi, mitkä eivät ole entistään
rauhallisemmat eivätkä uhkaavammat — kirjoittaa hän — vaan siksi
ettei halua erota joukoistaan nyt juuri. Se murhanenkeli, — virkkoi
hän hymyillen — miettii näet paraikaa uutta, parannettua tuliasetta ja
uusia sotaliikkeitä ja haluaa niillä ensin kokeilla. Sentähden kutsui
hän minut leiriinsä Novaraan, vaikka aikoi ensin rientää tietämättäni
tänne Roomaan. Minä lähden matkaan huomenna, en ahtaassa
kantotuolissa, vaan tulisen turkkilaisratsuni satulassa. Ah, olisipa
minulla siivet! Kaipaan arpista miestäni, jonka kasvoja en ole nähnyt
sen kuuluisan taistelun jälkeen, joka teki hänen nimensä
kuolemattomaksi. Nyt kiiruhdin sydän riemua tulvillaan Teidän
pyhyytenne luo sanomaan jäähyväisiä: sillä sitä varten tulin tänne. —
Näin puhui Victoria sydän kuohuillen ja tulvehtien kuin roomalainen
lähde.

Hänen suorista sanoistaan arvasi pyhä isä, että Pescara piti

yleensä hommiaan yhtä tarkoin salassa kuin hän itsekin. Eroitus oli
vain siinä, että nuori Pescara lensi ratkaisevina hetkinä esiin kuin
salama ukonpilvestä, jota vastoin Clemens kätkeytyi hattaraansa
päätöskykyä vailla ja itselleen äkäillen, kun ukkomaisen
varovaisuutensa vuoksi päästi hyvän tilaisuuden käsistään. Toista
vertausta käyttääksemme; paavi teroitti piirrintään siksi kunnes sen
kärki liian hienona katkesi hänen harmikseen. Varovaisesti ja hiljaa
hapuillen punoi Clemens nyt juoniaan.

— Virkalomaako markiisi onkin pyytänyt? ihmetteli paavi. — Minä

luulin hänen tahtoneen eroa. Minulle kerrottiin, että Akilleys
vihoittelisi teltassaan.

— Siitä en minä tiedä enkä uskokaan, pyhä isä, vastasi Victoria ja

heilautti ylpeästi päätään. — Miksi eroa?
 — Ei suinkaan minkään suloisen Briseiksen tähden, madonna,
vastasi Clemens harmissaan laskien kylmästi leikkiä, — vaan siksi
kun häntä peijattiin voitetun kuninkaan ja Soran ja Carpin tornien
jutussa.

Näillä sanoillaan vihjasi paavi kahteen tunnettuun tosiasiaan.

Neapelin varakuningas oli Pavian taistelussa ehättäytynyt ennen
Pescaraa riisumaan miekan Ranskan kuninkaalta ja riistämään
kunnian Pescaralta, jolle se kuului, viedäkseen nuo jalot saaliit
Espanjaan. Ja silloin oli keisari antanut Soran ja Carpin ahnaalle
Colonnalle, Victorian sukulaiselle, eikä suurelle sotapäällikölleen,
joka hänkin oli niitä toivonut.

Victoria punastui tietämättään. — Pyhä isä, teillä on puolisostani

halventavia ajatuksia. Luulette Pescaraa sangen pikkumaiseksi.
Siunatkaa minua, että saan lähteä ja nähdä, ettei Teidän Pescaranne
ole minun Pescarani. Kaipaan kovin tuon oikean Pescaran luo.

Hän nousi jakkaraltaan ja seisoi korkeana paavin edessä, mutta

pian hänen vartensa taas taipui ja hän kumartui nöyrästi rukoilemaan
siunausta. Silloin pyysi paavi häntä jälleen istumaan ja hän totteli.
Clemens ei tahtonut antaa luisua käsistään tätä tilaisuutta, jolloin voi
yllyttää Pescaraa petokseen hänen oman vaimonsa suloisen suun
kautta. Mutta paavi tajusi selvästi, ettei Colonnaan voinut vaikuttaa
mitään pelkillä vihjauksilla ja valmisteluilla: kaksimielisistä sanoista
Victoria joko loukkaantuisi tai ei viitsisi niitä edes ajatellakaan kun ei
niitä käsittäisi ja osaisi niille antaa mitään arvoa. Paavin täytyisi nyt
näyttää Victorialle asian todellinen ja toteutumiseen pyrkivä luonne
alastomana ja selvin piirtein, että tämä ottaisi sen edes kuuleviin
korviinsa. Moiseen menettelyyn oli Clemens tottumaton ja hän
huokasi raskaasti.
 Silloin keksi hän kylläkin henkevän ja älykkään lähtökohdan.
Laskien sinettisormuksella koristetun kätensä kirjalle, joka oli sidottu
sinisiin samettikansiin ja kullattuihin heloihin, kysyi hän Victorialta
huolettomalla äänellä:

— Sepitätkö, tyttäreni, nykyään jälleen jotain uutta runoelmaa?

Olen tosiaan sinun runoutesi ihailija, sillä se käsittelee hyviä ja pyhiä
asioita. Rakastan sitä etenkin silloin, kun se tekee moraalisia
kysymyksiä ja vastaa niihin. Mutta vaikeinta siveellistä arvoitusta et
ole vielä käsitellyt ainoassakaan sonetissasi. Tiedätkö, Victoria
Colonna, mitä tarkoitan?

Victoria ei ihmetellyt tätä pyhän isän äkillistä päähänpistoa, sillä

puheena oli nyt hänen oma toimialansa ja tekiväthän sekä oppineet
että maallikot hänelle varsin usein samantapaisia kysymyksiä hänen
jo ihaillun nimensä vuoksi. Victoria oikaisi taistelunhaluisesti
solakkaa vartaloaan ja silmänsä alkoivat säteillä. — Suurin
siveellinen ristiriita, sanoi hän empimättä, syntyy kun kaksi korkeinta
velvollisuutta törmää yhteen.

Nyt pääsi pyhä isä väljemmille vesille. — Niin on, vahvisti hän
jumaluusoppineen vakavuudella. — Se tahtoo sanoa: kaksi näöltään
korkeinta, sillä toinen niistä aina on korkeampi, muuten ei olisi
siveellistä maailmanjärjestystä. Ja minä rukoilen jumalaa ja hänen
pyhimyksiään auttamaan ja opettamaan sinua, ettäs ymmärtäisit
tämän velvollisuuksista ylemmän ja ettäs halvemman hyljäisit sinä ja
sinun miehesi, sillä katso: pian on tämä suuri ja raskas ristiriita
teidän ratkaistavaksenne lankeeva.

Victoria kalpeni kun tuo akademinen kysymys näin yhtäkkiä iski

suoraan hänen elämäänsä. Mutta pyhä isä jatkoi juhlallisesti: —
Kuuntele minua, tyttäreni! Kaikki mitä nyt sinulle puhun, on myös
markiisille puhuttu oleva, sillä sinun kauttasi kulkevat sanani hänelle.
Kuule siis: pyhä istuin eroaa pian keisarista ja nousee häntä
vastaan. Toimintani tässä perustuu ruhtinaan ja kirkon paimenen
velvollisuuksiin. Ruhtinaan: koska nyt on Italian kohtalon ratkaiseva
hetki. Ellemme siitä ota vaaria, joudumme me kaikki Italian ruhtinaat
ikipäiviksi Espanjan ikeen alle. Mitä arvelletkaan, niin väittävät kaikki
asiaa ymmärtävät. Mutta myös korkeimman paimenen
velvollisuuksiin: jos tuossa arvoituksen kaltaisessa nuorukaisessa,
joka yhdistää veressään kansoja ja päässään kruunuja, herää vanha
keisariajatus, niin on koko pyhäin edeltäjäin! kärsimyksellinen työ
hukkaan mennyttä ja uusi valtiotaito kahlehtii kirkon pahemmin ja
nöyryyttää syvemmin kuin aikoinaan nuo tarumaiset germanilaiset
hirviöt, Hohenstaufit ja Salalaiset. Niin on asia. Ymmärrätkö nyt,
mikä Italian täyttää kauhulla ja toivolla?

— Markiisi ei taida uskoa tätä, virkkoi Victoria yhtäkkiä punastuen.

—
Pyhä isä hymyili. — Hänen pyhyytensä suvaitkoon muistaa, —
hymyili
Victoriakin, että olen Colonnain sukua ja siis gibellini.

— Olet Rooman lapsi ja kristitty, tyttäreni, oikaisi Clemens.

Syntyi hetken hiljaisuus. Vihdoin kysyi Victoria: — Entä Pescara?

— Pescara, vastasi paavi hiljemmin, on paremminkin minun kuin

keisarin alamainen. Sillä hän on neapelilainen ja minä olen Neapelin
lääninherra. Älä usko, Victoria, että puhun nyt leikkiä. Miten voisin
sitä tehdä kun olen maailman omatunto? Totisesti sanon sinulle:
usein olen minä unettomina öinä ja huolekkaina aamupuhteina
tutkinut oikeuksiani Pescaraan. Ja kun olen epäillyt omaa valtiollista
ymmärtämystäni, olen turvautunut Italian kahteen suurimpaan
lainoppineeseen, Accoltiin ja… hm… erääseen toiseen…

Viisaasti kyllä jätti hän viimeisen nimen virkkamatta, kun onneksi

muisti, että tuo toinen lainoppinut, Cervian piispa, oli mitä
hävyttömimmän lahjuksien rakastajan pahassa huudossa. —
Molemmat, jatkoi Clemens naputellen sormuksellaan sinisen kirjan
kanteen, ovat yhtä mieltä siitä, että Pescara ankarimman oikeuden
mukaan on paljon enemmän minun kuin keisarin mies ja he ovat
huomauttaneet, että minulla nyt, kun keisarista tulee vastustajani, on
valta paavina päästää markiisi siitä valasta, jolla hän on sitoutunut
pyhän istuimen viholliseen.

Paavi nousi hiljaa ylös. — Ja sen minä teenkin! lausui hän

papillisesti: — Minä vapautan Ferdinand Avalosin keisarin
alamaisuudesta ja uskollisuuslupauksestaan. Minä nimitän Pescaran
markiisin kirkon gonfalonieriksi ja sen liigan sotapäälliköksi, joka
pyhäksi kutsutaan, koska sen johtajana on jälkeläisensä muodossa
itse Kristus. — Paavi vaikeni hetkiseksi.

Ja nyt kohotti hän molemmat kätensä samaan korkeuteen kuten

pitäen Colonnan pään päällä kruunua ja Victoria vaipui
hämmästyneenä polvilleen. Selkeällä äänellä lausui paavi: —
Palkiten jo etukäteen gonfalonierini ansiot minua ja kirkkoani
kohtaan, kruunaan minä Ferdinand Avalosin, Pescaran markiisin
Neapelin kuninkaaksi! — Nuori kuningatar vapisi ilosta. Hän arveli
ansaitsevansa kruunun. Sanatonna, hehkuvin poskin otti hän
vastaan siunauksen. Sitten nousi hän ylös ja lähti huoneesta
tasaisin, kiirein askelin kuten haluten hetipaikalla viedä kruunun
arvossa korotetulle puolisolleen.
 Itsekin kiihtyneenä seurasi pyhä isä häntä sitä kyytiä että
tohvelinsa olivat pudota. Kynnyksellä saavutti hän Victorian Ja tahtoi
antaa hänelle sen sinisamettisen kirjan. — Markiisille, sanoi hän.

Silloin huomasi Clemens Victorian takana Guicciardinin ja

Moronen, jotka olivat ehkä hetken siellä kuunnelleet. Kanslerista oli
Victoria noine riemun hehkua säteileville silmineen sellainen ilme,
että hän joutui tuiki ymmälle. Nopeasti hän sentään tointui
hämmästyksestään ja alkoi anella paavilta: — Esittäkää, Teidän
pyhyytenne, minut epäpyhä tuolle jumalaiselle Victorialle! — jonka
jälkeen Clemens napautti häntä hieman olalle ja esitteli hänet
sanoilla: — Milanon kansleri, maailman lapsi, jonka päälle pyhää
henkeä aletaan vuodattaa! — Sitten kuiskasi hän Victorian korvaan:
Morone, Buffone [Pikku narri].

Victoria katosi onnensa huumauksessa ja paaville jäi tuo sininen

kirja käteen, sillä hän oli vielä aivan kuin juovuksissa siitä rohkeasta,
vertauskuvallisesta teosta, johon kauniin naisen näkeminen oli
saanut hänet ryhtymään. Nyt tunsi hän sentään kuin olisi kadottanut
tasapainonsa. Viittauksella kielsi hän Florensilaiselta ja
Lombardilaiselta vierailun ja pujahti jälleen raphaelilaiseen
kammioonsa.

Nuo kaksi, joita ei otettu vastaan, tuijottivat hetken ällistyneinä

toisiinsa, sitten tarttui Guicciardin nauraen kanslerin käsivarteen ja
veti hänet muassaan hienoja portaita myöten alas Vatikanin
puistoihin, joiden lehtikujain siimestä he eivät kaivanneet, sillä
taivaan peittivät mustat pilvet.

— Oikeastaan, alkoi Guicciardin, pidän minä tuosta ukosta. Vaikka

hän punookin juoniaan niin hienosti ja sovittelee sanojaan kovin
harkitusti, on hän kuitenkin pohjaltaan samainen intohimojen pätsi ja