Henry Clay: The Man Who Would Be

President James C. Klotter

Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/henry-clay-the-man-who-would-be-president-james-c-
klotter/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

A New History of Kentucky Second Edition. Edition James

C. Klotter

https://textbookfull.com/product/a-new-history-of-kentucky-
second-edition-edition-james-c-klotter/

Kings and Usurpers in the Seleukid Empire: The Men Who

Would Be King 1st Edition Boris Chrubasik

https://textbookfull.com/product/kings-and-usurpers-in-the-
seleukid-empire-the-men-who-would-be-king-1st-edition-boris-
chrubasik/

The Man Who Punched Jefferson Davis The Political Life

of Henry S Foote Southern Unionist Ben Wynne

https://textbookfull.com/product/the-man-who-punched-jefferson-
davis-the-political-life-of-henry-s-foote-southern-unionist-ben-
wynne/

The Would be Witch Enchanted Heiresses 1 1st Edition

Rita Boucher

https://textbookfull.com/product/the-would-be-witch-enchanted-
heiresses-1-1st-edition-rita-boucher/
Who Will Be the Next President A Guide to the U S
Presidential Election System 2nd Edition Alexander S.
Belenky (Auth.)

https://textbookfull.com/product/who-will-be-the-next-president-
a-guide-to-the-u-s-presidential-election-system-2nd-edition-
alexander-s-belenky-auth/

The Man Who Started the Civil War James Chesnut Honor
and Emotion in the American South Anna Koivusalo

https://textbookfull.com/product/the-man-who-started-the-civil-
war-james-chesnut-honor-and-emotion-in-the-american-south-anna-
koivusalo/

Mao: The Man Who Made China Philip Short

https://textbookfull.com/product/mao-the-man-who-made-china-
philip-short/

The Man Who Lost India 2nd Edition Meghna Pant

https://textbookfull.com/product/the-man-who-lost-india-2nd-
edition-meghna-pant/

Marconi : the man who networked the world 1st Edition

Raboy

https://textbookfull.com/product/marconi-the-man-who-networked-
the-world-1st-edition-raboy/
i

Henry Clay

•
ii
iii

Henry Clay

•
THE MAN WHO WOULD
BE PRESIDENT

James C. Klotter

1
iv

1
Oxford University Press is a department of the University of Oxford. It furthers
the University’s objective of excellence in research, scholarship, and education
by publishing worldwide. Oxford is a registered trade mark of Oxford University
Press in the UK and certain other countries.
Published in the United States of America by Oxford University Press
198 Madison Avenue, New York, NY 10016, United States of America.
© Oxford University Press 2018
All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in
a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means, without the
prior permission in writing of Oxford University Press, or as expressly permitted
by law, by license, or under terms agreed with the appropriate reproduction
rights organization. Inquiries concerning reproduction outside the scope of the
above should be sent to the Rights Department, Oxford University Press, at the
address above.
You must not circulate this work in any other form
and you must impose this same condition on any acquirer.
Library of Congress Cataloging-​in-​Publication Data
Names: Klotter, James C., author.
Title: Henry Clay : the man who would be president / James C. Klotter.
Description: New York, NY : Oxford University Press, [2018] | Includes bibliographical references and index.
Identifiers: LCCN 2017053284 (print) | LCCN 2017053862 (ebook) | ISBN 9780190498054 (updf) |
ISBN 9780190498061 (epub) | ISBN 9780190498047 (hardback : alk. paper)
Subjects: LCSH: Clay, Henry, 1777–1852. | United States—Politics and government—1815–1861.
Classification: LCC E340.C6 (ebook) | LCC E340.C6 K57 2018 (print) | DDC 973.6092 [B]—dc23
LC record available at https://lccn.loc.gov/2017053284
1 3 5 7 9 8 6 4 2
Printed by Sheridan Books, Inc., United States of America

Frontispiece: Engraving by A. Sealy of Henry Clay from a daguerreotype by Root.

Wilson Family Photographic Collection, University of Kentucky. Special Collections
v

C on t e n ts

•
Acknowledgments vii

Prologue xi

Preface xiii

1. Preparation 1

2. Politics 19

3. Personality 49

4. Programs 74

5. Presidential Candidate I 95

6. President Maker 120

7. Protagonists 142

8. Presidential Candidate II 164

9. Peculiar Institutions 188

10. Party 222

v
vi

vi Contents

11. Presidential Candidate III 244

12. Planter and Paterfamilias 273

13. Presidential Candidate IV 290

14. Presidential Candidate V 328

15. Pacificator—​and Peace 354

16. Postscript 373

Notes 391

Index 499
vii

Ack now l e d g m e n ts

Books are the products of many hands, though only one person’s
name may appear on the title page, for without the work of others, the
finished work would be a poor product, indeed. Most acknowledgments
start with an obligatory nod to repositories of information, which is as it
should be, for it is in those places where the real work begins. This book
is no exception, so my thanks go to many people, some of them no longer
at these institutions—​Terry Birdwhistell, William J. Marshall, and others
at the University of Kentucky library system; Mark Wetherington, James
Holmberg, and Rebecca Rice at the Filson Historical Society; Sara Elliott,
Darrell Meadows, and Louise Jones of the Kentucky Historical Society;
B. J. Gooch of the Transylvania University Library; Greg Decker and
Susan Martin of the Georgetown College Library; and various others
at the Kentucky Library at Western Kentucky University, the Kentucky
Department for Libraries and Archives, and the University of Louisville
Library. Outside the commonwealth, much aid particularly came from
staffs at the Library of Congress, the National Archives, the US Senate
Historical Office, the Virginia Historical Society, the University of Chicago,
the Newberry Library, the Southern Historical Collection of the University
of North Carolina at Chapel Hill, and the Tennessee State Library and

vii
vi

viii Acknowledgments

Archives. (And I would be amiss if I did not thank Henry Clay for having
such good penmanship; that made reading his manuscripts much easier
than examining those of the typical leaders of his age.)
Individuals who supported this work in many different ways include
those who either owned Clay letters and images or pointed the way to
Clay-​related items: Betty Jones of Richmond, Kentucky; Caroline Miller
of Bracken County, Kentucky; Chris and Nan Mosher of Washington,
DC; Harold Tallant of Georgetown College; Glen Taul of Georgetown,
Kentucky; Kim Gelke of Illinois; and Cassandra Trimble of Washington
State. Other aid was provided by Eric Blair, Braden Blankenship, Celisa
Bowen, Jessica Brown, Ann Cothran, Dana Edgerton, Ian Ellis, Greg
Haynes, Ron Klotter, Sarah and Rebekah McIntosh, Travis Mazurek, John
Sosbe, and Catherine Taylor. A special thanks to Ollie Puckett. My appre-
ciation also goes to Eric Brooks and Avery Malone of the Ashland Estate
and Amy Elizabeth Burton of the Senate Curator’s Office. And it goes
without saying—​but I will say it anyway—​that the editorial and produc-
tion team from Oxford University Press deserves much praise, including
Elda Granata, Julia Turner, and Elizabeth Vaziri. Many thanks especially
go to Nancy Toff, for her guidance throughout the project.
Research support was provided through a Goode Grant and a Summer
Research Grant from Georgetown College, a Mellon Fellowship from the
Virginia Historical Society, a Breaux Fellowship for the Filson Historical
Society, and a research grant from the Kentucky Historical Society. Part
of the results of that work already appeared in print in 2012, in an ar-
ticle in the Register of the Kentucky Historical Society and as a chapter in
Kentucky Renaissance. My thanks go to the Kentucky Historical Society and
the University Press of Kentucky and for permission to use parts of those
works herein.
But in so many ways, an author’s greatest thanks should go to those
who take time off from their own projects and work, and critique a man-
uscript. I have been extremely fortunate in having excellent historians and
editors who have commented in depth about this book. It is much better
because of the suggestions made by two anonymous readers of Oxford
University Press; retired Georgetown College professor Lindsey Apple,
himself author of a book on the Clay family; Thomas H. Appleton Jr.
of Eastern Kentucky University, editor extraordinaire; and John David
Smith of the University of North Carolina, Charlotte, a special historian.
And to my long-​a go dissertation director, the late Holman Hamilton,
ix

Acknowledgments ix

I beg forgiveness for offering a harsher view than did he of his favorite
subject, Zachary Taylor.
And finally, I have dedicated previous books to my spouse, our children,
and our grandchildren, but in truth they are an important part of all my
work. For they help me better understand the human condition and make
it all worth living.
x
xi

Prol o gu e

The presidential campaign of 1844 had ended. Now Henry Clay awaited
the results. Twice before he had received electoral votes for president; twice
he had been defeated. Another time he had sought his Whig Party’s nomi-
nation and had failed to receive it, only to see the nominee win the office of
chief executive. Now, however, his friends agreed that this race represented
his best opportunity to lead the nation.
Because states held their elections on different days, news of the results
trickled in over a period of almost two weeks. But as more returns became
known, it seemed clear that if New York voted for Clay, he would become
president. If it did not, he would taste bitter defeat once more.
In that atmosphere, Clay and his wife attended a wedding as they waited
for the fateful news. Any day a dispatch might bring jubilation or dejection.
In Illinois, Lexington native Mary Todd Lincoln received a letter written by
her stepmother, telling what had transpired:

As the hour approached for the arrival of the mail, I saw several
gentlemen quietly leave the room, and knowing their errand, I eagerly
watched for their return. As soon as they came in the room I knew
by the expression of each countenance that New York had gone
Democratic. The bearers of the news consulted together a moment,

xi
xii

xii Prologue

then one of them advanced to Mr. Clay who was standing in the
center of a group, of which your father [Robert Todd] was one, and
handed him a paper. Although I was sure of the news it contained,
I watched Mr. Clay’s face for confirmation of the evil tidings. He
opened the paper and as he read the death knell of his political hopes
and life-​long ambition, I saw a distinct blue shade begin at the roots
of his hair, pass slowly over his face like a cloud and then disappear.
He stood for a moment as if frozen. He laid down the paper, and,
turning to a table, filled a glass with wine, and raising it to his lips
with a pleasant smile, said: “I drink to the health and happiness of all
assembled here.” Setting down his glass, he resumed his conversation
as if nothing had occurred and was, as usual, the life and light of the
company.1

Three years later, a New York newspaper termed Clay “The Great
Rejected.”2
xii

Pr e fac e

On the Fourth of July 1861, in the early stages of the Civil War, a crowd
gathered in Kentucky not to advocate for one side or the other but, rather,
to dedicate a monument to honor their state’s most famous political leader,
a man who had tried to avoid the war now raging around them. Henry Clay
had died almost a decade earlier, but only now the tall memorial to honor
him had been completed. At the top, 130 feet from the ground, stood an
imposing statue of the man many called the Great Compromiser. It faced
Clay’s home of Ashland and it majestically surveyed the scene around it.
Even then, it would be another three years before the body of Henry Clay
would be secured in its final resting place, in a sarcophagus at the base of
the edifice.
For years, the monument stood as a quiet testament to the man who
had helped guide the nation in the crucial years of its history. But some
forty years later, a storm over Lexington unleashed thunder, high winds,
and lightning bolts. The howling tempest hurled the head of the statue to
the ground below, where the stately stone broke into several fragments. For
seven more years, the Clay sculpture remained headless. Then, in 1910, the
old statue was taken down, to be replaced by a newer representation of the
man buried below. But in its damaged state, the older figure shattered upon
its removal. Workmen buried the pieces in a corner of the mausoleum.

xiii
xvi

xiv Preface

Soon a new symbol of Clay looked down on the world of the twentieth cen-
tury and the old one seemed forgotten.1
Like the statue in Lexington Cemetery, Clay’s reputation rose and
fell during the years after his death, sometimes looming large and im-
posing, sometimes appearing broken, the man largely forgotten. Initially,
the pendulum of history seemed to swing Clay’s way.2 But during Clay’s
lifetime, his two bitter rivals were Democrats Andrew Jackson and John
C. Calhoun, and in the struggle for historical attention, they began to win
out once more. Decades later, with the hard days of the Great Depression,
with the business and bank failures, and with the party of Andrew Jackson
ever more popular, the hero of the common man began to appeal more to
Americans. Even though Franklin D. Roosevelt’s New Deal owed much
of its philosophical basis to Clay’s belief in the role of the central gov-
ernment in economic planning, Jackson’s words and image resonated
louder. Jackson Day dinners and new books about the general left Clay
either the villain or a bit actor in the pageant. Jackson ruled. Later yet, in
the Cold War era, readers likewise seemed more attracted, for a time, to
Calhoun’s absolutism and abstract reasoning than to Clay’s pragmatism
and compromises3
But scholars abhor historical vacuums. During the last three decades,
that pendulum began to swing back and writers started, once more, to give
Henry Clay greater prominence in the history of his era. As it became clear
that both current American parties owed part of their ancestry to Clay’s
Whig Party, books have focused increasingly on those past partisans. At the
same time, changes in American society dimmed the appeal of Jackson and
Calhoun. The South Carolinian’s obstructionist stands and his unyielding
defense of slavery seemed less noble in the era of civil rights resistance in
the South. And scholars began to present the war hero in a much less he-
roic way, given Jackson’s racist views, his treatment of Native Americans,
his laissez-​faire philosophy, and his arbitrary actions. By contrast, Clay now
appeared more modern, more progressive, and more valued.4
By the twenty-​first century, discordant party rhetoric also may have
caused Clay to grow more appealing and more vital as a subject of study.
His ability to rise, on occasion, above state or section or party, his capacity
to produce workable compromises, and just his sheer talent caused people
to focus attention on him. The views of Henry Clay range from that of one
writer who called him “an LBJ-​like figure” to that of a critic who looked at
his policies and labeled him, of all things, “a National Socialist.” More com-
monly, a greater number of Americans have agreed with the journalist who
xv

At over 130 feet tall, the Clay Monument in Lexington Cemetery was dedicated in
1861. More than four decades later, a storm knocked the head off the statue of Clay,
and the decapitated body remained in place for seven more years. In 1910, the re-
placement statue was erected but was also damaged in a storm. Like his memorial,
Clay’s reputation suffered over the years. Clay Lancaster Slide Collection, University
of Kentucky Special Collections Research Center, 2008ms020
xvi

xvi Preface

perused contemporary politics and stressed “our need for another Henry
Clay.” So, is there anything more to be said about Henry Clay?5
When this project was begun, the question motivating it was a simple
one: Why did Clay not win the presidency? A corollary query involved an-
other issue: Why did Clay’s contemporaries continue to support him for
the nation’s highest political office despite his many defeats? In short, this
project started as a study of Clay and the presidency. And so this is not
a biography, per se, of Henry Clay. Instead, it focuses on the aspects of
his life and his career that had an impact on his presidential searches and
races. But very quickly into the study, it became clear that it must contain
extensive biographical elements, for a person’s life may well shape the for-
mation of him as candidate. Beyond that, no political entity exists only in
the maelstrom of a campaign. Clay’s career, his compromises, his policies,
his lifestyle—​a ll became subjects of intense scrutiny and debate. That made
this work not only a political story but also a social, intellectual, economic,
and family one.
As with current political candidates, everything Clay did had the po-
tential to become part of a race. A possible presidential candidate for at
least a quarter century, he stood always “in the gaze of millions.” Usually
half of those voters praised him while the other half damned him. Yet
every casual word, each private conversation, any thoughtless action
could be used against him. Whenever he left the relatively safe confines
of his estate, supporters flocked to him and enemies scorned him. As one
journal noted, Clay could not move in public “without having to ha-
rangue a deputation of political friends, and stand to be kissed by ladies
and pump handled by men, and hide the enormous bane of it beneath
a fixed smile.” Even in his home, he could not separate himself from
public life: enormous amounts of mail demanded answers, as he posed
for artists, talked to journalists, revealed himself to biographers, and
regaled with stories the numerous domestic tourists and foreign travelers
who appeared at his door. He might enjoy some quiet moments with his
family, but even then sorrows tormented him. Should he devote more
time to his wife, children, and grandchildren, or should he pay more
attention to the model farm that helped him meet his constant financial
obligations, or should he continue to serve in Congress and do more to
advance his presidential ambitions? Clay’s private life was seldom private
and usually could not be separated from his public person. This story,
then, is about the making of a person and a politician, as well as the
unmaking of a presidential candidate.6
xvi

Preface xvii

An 1847 journalist asked, “How come it that if Mr. Clay, unquestionably

the greatest statesman of America, is also the most popular—​how come it
that his efforts for the Presidency have invariable ended in inglorious de-
feat?” Or to put it another way, “Why did Clay not win the presidency?”
That question seemed relatively simple and straightforward. After all, for
most candidates for the presidency, one defeat is usually the death of any fu-
ture hopes for the office. As one twentieth-​century politician explained, “A
defeated candidate is a kind of pariah. They never ask him to the party an-
ymore.” Among major candidates, only Henry Clay and William Jennings
Bryan three times received electoral votes for the highest political post in
the nation and lost all three times. Two other candidates—​Martin Van
Buren and Grover Cleveland—​a lso ran three times, but they both won at
least one time. What was it that caused Clay’s losses?7
After all, Henry Clay seemed to have it all. He pointed to his humble
origins and his support from the masses, yet he also owned a plantation and
ran in aristocratic circles. He lived in an agricultural area, yet he called for
industrial growth. He won acclaim for his passionate oratory and his ability
to convince in the heat of debate, yet he formulated a policy, a system, that
appealed primarily to voters’ reason. He supported the start of the then-​
popular War of 1812, yet he helped make the peace that concluded a then-​
unpopular contest. He rose to prominence as a spokesman of the West,
yet he became most identified as a stalwart of the Union, beyond sectional
divides. He spoke with slaveholders as one of them, yet he also publicly
voiced antislavery sentiments. He stood up forcefully for his stated princi-
ples, yet he gained fame for his compromises.
Democrat and aristocrat, agrarian and businessman, War Hawk and
peacemaker, sectionalist and nationalist, slaveholder and antislavery advo-
cate, man of principle and man of compromise, Clay could appeal to var-
ious constituencies. But he also seemed a paradox, given the different sides
he showed the public. His career appeared made for the presidency—​US
senator before the age of thirty, Speaker of the US House of Representatives
on the first day of his service to that body, diplomat and secretary of state,
forger of famous compromises to defuse sectional tensions, leader of his
party, formulator of the American System—​this man of great charisma
appeared to have the needed experience and to possess all the qualifications.
In antebellum America, everywhere one looked, there was the hand of
Henry Clay.
Yet despite his strengths, Clay could not win the political office he most
coveted. Posterity would name him one of the nation’s most important
xvi

xviii Preface

US senators and one of the hundred most influential Americans. A 1990s

survey of hundreds of historians and political scientists asked which can-
didate they would vote for now, who ran in the presidential races of the
past. In that survey, Clay outpolled his opponents in two of his three
presidential races, yet voters did not so reward his services with election
to that office. Both his contemporaries and modern-​d ay commentators
have pointed to myriad reasons for those defeats. The almost bewildering
variety of answers became almost contradictory. Clay was too political;
he was not political enough. Clay was too proslavery; he was too antisla-
very. Clay was too dictatorial in Congress; he was too much of a com-
promiser. Clay was too sectional; he was not sectional enough. Clay was
too devoted to principle: he was too unprincipled. Clay was too tied to
the old republican ideals of his youth; he was too much in advance of his
times. Others have argued that Clay expressed his opinions too openly
and too often, that he made serious strategic mistakes, that he reacted
badly in the heat of battle. Some critics pointed to Clay’s duels, his char-
acter, and his moral makeup as explanations for the losses. A few note
that he simply suffered from bad luck and bad timing. In short, Clay had
so many gaps in his political armor that opponents could easily find a
weak spot to exploit.8
Most of the answers fault the error-​prone Kentuckian for being the un-
witting architect of his own downfall. And when I started this project, I ad-
mittedly had a more critical view of Clay. The story I expected to tell was
one that would have criticized Clay more for not being true to his instincts,
for being a compromiser when he should have taken a stronger stand, for
being all fluff and no substance, for being a waffler—​in short, an example
of what a political leader should not be. But I was forced to modify those
views. Another look at Henry Clay and the American presidency suggested
that while the conventional wisdom may not necessarily be wrong, the
best answer is found beyond that. That is, no single factor explains Clay’s
defeats. Each chapter in his search for the presidency had its own story line,
and what appeared important in one race might be less important in the
next. If there is one answer, it would be that the many cuts he suffered bled
the political lifeblood from the candidate. But going beyond that explana-
tion, and focusing on Clay and the presidency, revealed how some of the
strengths he brought to his candidacy also proved to be weaknesses. As a
compromiser, he angered both extremes, and so lost votes. As a nationalist,
he upset those who chiefly spoke for one section. As an antislavery slave-
holder, he alienated both camps. As a person with a specific program, a man
xxi

Preface xix

who voted on controversial bills, an individual who took open stands on

issues, he was a target for political attacks. Yet all those factors reveal much
about politics, then and now. If electing key leaders is crucial to making de-
mocracy work, then citizens must continue to learn from history.9
The question of one Clay ally, after his hero’s defeat in 1844, still echoes
across the years: “And shall we never more hear that deep, melodious voice
in the Senate or before our people? Never see that beaming countenance,
that flashing eye, illuminated with the radiant gleamings of his great soul?
Who will take his place?”10 Perhaps no one could or has taken his place, but
the Clay story, in both positive and negative ways, has meaning and impor-
tance for us, even now.
xx
xxi

Henry Clay

•
xxi
1

1
•
Preparation

In March 1840, Henry Clay returned to the place of his birth. Born on
April 12, 1777, in an area of eastern Virginia known as the Slashes, he had
not seen that home for almost a half century. In that time, politically ori-
ented biographers had crafted their accounts of his early years, and others
would continue to add to the story. They told of the early demise of Clay’s
poor and pious clergyman father, whose passing left the family in abject
poverty, and the widow with little more than seven children. That tragic
death had made son Henry “a poor and friendless orphan boy” at the
age of four, and he had received limited education as a result. Instead, he
would work the fields, and the shoeless, sunburnt boy would mount an old
horse and take corn to a distant mill to help provide for the family. In the
biographers’ portrayal, this “Millboy of the Slashes,” born in poverty and
obscurity, had raised himself by force of his brilliance and had risen to be-
come “the self-​made man of America.”1
Clay reinforced those elements of his life story with his own words.
When a caustic critic condemned him in 1824 for his lack of learning, Clay
responded that he knew his weaknesses: “I was born to no proud patrimo-
nial estate; from my father I inherited only infancy, ignorance, and indi-
gence. I feel my defects.” Later, when supporting aid for public education,
he dramatized again his humble origins, stressing that he had been left an
orphan, “too young to have been conscious of a father’s smiles and caresses,
with a widowed mother, surrounded by numerous offspring, in the midst of
pecuniary embarrassments, without a regular education, without fortune,

1
2

2 Henry Clay

without friends, without patrons.” Given all that, he would reasonably con-
clude: “I have reason to be satisfied with my public career.”2
And well he might, for by 1840, he had been a state representative,
US representative, US senator, diplomat, secretary of state, the “Great
Compromiser,” and twice presidential candidate. But many of his most im-
portant years lay ahead.
In 1840, Henry Clay returned to the memories of a past that he had left
behind so many years earlier. Here, in “the spirit of a pilgrim,” he came to
see people and places from his past. Here, his heart returned to cherished
spots. Here, he came home. Marveling at what he saw, he wrote his wife,
“Every thing was changed.” No stone marker but, rather, a field of wheat
covered his father’s and grandparents’ graves, long leveled by the plow.
A fondly remembered hickory tree now stood in decay. His old homestead
between Black Tom Slash and Hanover Courthouse had been greatly mod-
ified, and he barely recognized the room of his birth. The old St. Paul’s
Church where he had attended school for two years seemed on the verge of
collapse. The whole experience strengthened Clay’s sense of his own mor-
tality and of his place in history.3
Yet his remembered origins and his political present did not always
completely coincide. The invented life and the historical one could di-
verge considerably. But sometimes they did not. As Clay noted, he had
been orphaned at the age of four, and he never really knew his father
or grandfather. John Clay had been a little over forty years old when
he died, leaving Elizabeth Hudson Clay a widow in her thirties. At al-
most the same time, the family experienced further trauma. As Henry
Clay noted later, he was “rocked in the cradle of the revolution.” That be-
came reality when Sir Barreste Tarleton’s British troops came to the Clay
household, seized food, destroyed furniture, confiscated slaves, and then
plunged their swords into the fresh graves of Clay’s father and grandfather,
thinking the family had buried valuables there. That image of desecration
would later affect Clay’s political actions, and he clearly remembered the
event six decades later. Death and violence were a recurring part of Clay’s
childhood.4
But other parts of the Clay story as told by early biographers, as well as
Clay himself, did not reflect reality. That struggle between fact and fiction
would infiltrate Clay’s entire public life. In contrast to the image of Rev.
John Clay as a poverty-​stricken minister of the Old Dominion, in truth
Henry’s father came from a distinguished family that had been in Virginia
almost from the first English settlement. “Sir John,” as he was called by
3

Preparation 3

contemporaries, held sizable landholdings of over 450 acres and owned at

least twenty slaves. Most of that estate went to his widow, leaving the family
in a comfortable situation. Her remarriage at age thirty-​three to the con-
siderably younger Henry Watkins, a planter, militia captain, and brother
of her sister’s husband, brought further stability to the household and
helped shape the boy and would-​be president. Well-​to-​do in his own right,
Watkins turned out to be a kind stepfather to young Henry and an impor-
tant influence.5
Still, Clay did not live a life of ease. His first memory involved walking
behind a plow. Moreover, the family experienced hardships of another kind.
Of the nine children of John and Elizabeth Clay, only three lived to become
adults. Henry’s mother also bore more children in her second marriage, for
a total of sixteen. His father’s death, his mother’s remarriage, his new stepfa-
ther, the death of siblings, an influx of half-​brothers and sisters—​a ll shaped
the man and the politician he became.6
During his subsequent career, Henry Clay left a sizable record through
his printed speeches, manuscripts, and recorded conversations. Yet in all
those words he said remarkably little about his parents and siblings, except
concerning his formative years. In the early 1790s, his mother, her husband,
and their expanding family moved to the new frontier of Kentucky, but
Henry remained behind. The fourteen-​year-​old’s feelings at the time about
that kind of virtual abandonment remain unknown. Perhaps the choice was
his. But a paucity of familial love may have been a factor in forming the
public man who searched for the nation’s affection.7
If the orphaned Millboy of the Slashes representation grew out of a
factual basis, and the poor, penniless image did not, Clay’s educational
accomplishments tell a more mixed story. In 1820, John Quincy Adams
thought his rising opponent had a mind “very defective in elementary edu-
cation.” And a congressman who knew Clay called him “not a man of much
study.” In some ways, they both were correct. Clay did have little formal
schooling—​three years in his home county. But he was not as uneducated
as his detractors sneered, or even as he sometimes suggested. He admitted
that he had never learned Latin or Greek and that he studied too little and
relied too heavily on “the resources of my genius.” But all that masked the
fact that the raw boy and then the adult man continued to learn, to grow
intellectually, to read, long after the classroom bell last rang.8 As a young-
ster, Clay memorized poetry while studying history and science. Later in
life, he purchased numerous books, including a set of Shakespeare’s works.
Clay advised a son to read history and noted his own appreciation for such
4

4 Henry Clay

authors as Plutarch, Socrates, Gibbon, Hume, Hallam, and Marshall—​

suggesting a reasonably well-​read man. Clay also proved to be a voracious
consumer of newspapers. In 1823, he received a half-​dozen on a regular basis
and six years later, the list had grown to almost twenty, from ten different
states.9
People in politics might fault Clay’s education, but few faulted his
intelligence. In fact, Adams, in the same sentence in which he derided
Clay’s deficiencies, approved the man’s “vigorous intellect”—​high praise
indeed from the often-​d isparaging New Englander. Another Clay critic,
John Tyler, grudgingly admitted that Clay had “an intellect of the
highest order.” Of course, intellect does not always transfer into intel-
ligent actions. And though smart, Clay made mistakes, often. But if
neither as well educated nor as well read as some leaders of his genera-
tion, he seldom took second place to anyone in the intellectual give and
take of debate. He could constantly draw out relevant examples from
memory, could formulate appropriate answers quickly, and could win
over his auditors with his ideas and the force of his argument. In pri-
vate settings or public courtrooms, few could out-​a rgue him. To some,
Clay might be better read in men than in books; as Adams noted, “His
school has been the world.” But when that “street sense” combined with
a mostly underappreciated intellect, it belied the ill-​educated image often
attributed to Clay.10
In fact, the entire self-​made-​man image propagated by Clay and his
supporters stressed how Clay rose from obscurity on the force of his talent.
Much of that was correct. Yet at the same time, he might not have accom-
plished what he had if he had not had much help along the way. His stepfa-
ther recognized Clay’s possibilities early and secured the fourteen-​year-​old a
position as a clerk in a store in Richmond. Then he obtained a post for him
in the Office of the Clerk of the Chancery. Soon after that, the Clay family
ventured to Kentucky and left Henry to deal with life as a young teenager,
almost alone in what seemed to be a big city. He and his fellow clerks played
cards, placed bets on the thoroughbreds, and courted the ladies. But more
important for Clay’s future, his duties meant that he observed the many
talented Virginia leaders at work. He listened to their oratory, watched their
debates, and digested their arguments. Perhaps the highlight of his time in
the Old Dominion was when Clay twice heard Patrick Henry speak. The
great orator from his home county so impressed Clay that he said he never
forgot the ringing tones of that fiery voice.11
5

Preparation 5

His stepfather’s aid got Clay started down a career path. But Henry’s
real opportunity came when the legendary George Wythe, Sole Chancellor
of the High Court of Chancery and the state’s foremost legal mind, met
the young clerk. Clay’s abilities impressed the aged man who had taught
Thomas Jefferson, John Marshall, James Monroe, and others. A signer
of the Declaration of Independence, the unimpressive-​ looking Wythe
had helped craft the US Constitution as well. Now he asked Clay to be
in essence his private secretary, his amanuensis—​a particularly important
task, since Wythe barely could use his hand. But more than that, Wythe
became Clay’s mentor, perhaps his father figure.12
For some four years following his sixteenth birthday, Clay worked closely
with Wythe. He took dictation, copied decisions, and researched cases. But
the work was far from one-​sided. If Wythe mentioned a book Clay should
peruse, the young scribe usually examined it, to his profit. Clay felt heavily
his inability to read Greek and Latin, but Wythe would read passages to
him, to Clay’s delight. The chancellor also would explain his decisions and
the reasoning behind them, and Clay’s legal awareness grew. In turn, Clay
idolized Wythe. Near the end of his own life, after meeting famous people
on two continents, Clay lovingly remembered the “plain, simple, and unos-
tentatious” Wythe as, “one of the purest, best, and most learned men” that
he had ever known. Wythe’s instruction helped the boy; his advice aided
the student; but his example, most of all, shaped the man.13
Wythe rewarded Clay for his loyalty by arranging for him to read
law with the Virginia attorney general, former governor Robert Brooke.
Once more, Clay found himself allied to a major player in the political
game. Under Brooke’s guidance, Clay learned his lessons quickly, and in
November 1797, “Henry Clay Gentleman” qualified to practice law. At the
age of twenty, Henry Clay may not have overcome as much as the legend
would later indicate, but he had, nevertheless, faced much adversity and
had seized his opportunities. He now had the prospects of a fine future be-
fore him. But where would that future be?14
As the end of the eighteenth century neared, more and more Virginians
had left their increasingly worn-​out lands for the rich soil of the Kentucky
frontier. Some had departed seeking more religious freedom. Others
sought greater political and professional opportunities. But for almost all
of them, the place across the mountains represented hope—​for a better
life. In 1797, new attorney Clay looked westward as well, as he questioned
whether he should join his family in what some called a New Eden, others
6

6 Henry Clay

a New Hell. Originally part of Virginia, now a state for barely five years,
the Commonwealth of Kentucky had already attracted many talented
immigrants. Lawyers, like Clay, had gleefully noted that the new state’s use
of the old Virginia land system had resulted in many vague and overlapping
“shingled” claims—​ ones that produced numerous lawsuits, and much
income for attorneys. Ambitious men like George Nicholas and John
Breckinridge saw the limits to advancement in the more closed Virginia
society, with its plethora of talented political leaders, and instead sought
their fortunes in the West. The Kentucky myth of plenty motivated many.15
At the same time, if Clay did depart Virginia, he would leave behind
the politically important support groups from which he had benefited in
Richmond. And while many who left found better lives in Kentucky, many
did not. Movement westward did not mean automatic success, and it could
involve failure, especially given all the talent Clay would compete against,
at the bar of justice. In the end, perhaps it was simply the spirit of the new
land that enticed him to make the move. The fledging state was in transition,
moving to a society that more replicated the cultural and class situations of
the mother state but that also contained elements representing freer forces,
born of its earlier experience. That appealed to Clay as well. The struggle
between the democratic forces of the frontier and the aristocratic might of
the established gentry, the contest between the mass of the population and
the elite, would be a long-​continuing one in American history. In Kentucky,
separated from the Atlantic seaboard by mountains and forged out of the
conflict with native peoples, the mentality of the old order clashed with the
ethos of the new order. Out of that, a different force emerged, one unlike
that of the East. Kentucky became the First West. Shaped as well by those
from both the agrarian South and the commercial North, the resulting so-
ciety represented a mix of influences, different from them but tied to them.
As it turned out, functioning in that society would produce in Henry Clay
an outlook that combined elements of various cultures, classes, and sections.
Whether that would be an asset for him remained to be seen.16
The new state matched the temperament of the new man, this young
attorney, and he would make Kentucky his home for the rest of his life. It
would prove to be a fortuitous choice, for from the moment in 1797 until
Clay’s death, the commonwealth took its place as one of the nation’s most
important states. In that time, the state would help shape Clay’s beliefs and
positions during his political career.
At a time when agriculture provided much of the wealth of a people or
of a commonwealth, Kentucky would, by 1840, stand first in the nation in
Another random document with
no related content on Scribd:
 Näinä aikoina sai "Kullervo" tehdä palveluksen, jota kapteeni Malm
aina ylpeydellä muisteli. Yhtiön pääisännän tyttären häät vietettiin
eräänä kesänä. Kapteeni Malm kiirehti ulkomaamatkaltaan ja
joutuikin parhaiksi häihin. Hän tarjosi laivansa hääjoukon
käytettäväksi. Tarjous otettiin riemulla vastaan, ja päivä oli
"Kullervon" ja sen päällikön kunniapäivä.

Mutta ajat muuttuivat. Laivayhtiöitä sikisi kuin sieniä sateen

jälkeen sekä koti- että ulkomaalla, niin että alkoi olla liikoja laivoja
joka väylällä, jonka tähden syntyi kilpailu ja taistelu elämästä ja
kuolemasta. Toinen toimitti tehtäviä toistaan huokeammalla.
Yhtiöiden kesken koetettiin saada toimeen sopimus yhteisistä
maksuista, vaan siitä ei tullut mitään, toinen sieppasi palan toisensa
suusta. "Kullervo" purjehti vajailla lasteilla, ja rahtimaksuja täytyi yhä
alentaa, jos mieli vähänkään ansiota saada.

Laivan pääisäntä, joka ensi vuosina, noina levinä aikoina, aina oli
sitä vastaan ottamassa ja piti pienet kemut jokaisen ulkomaamatkan
jälkeen, tuli tylyksi laivaa kohtaan ja ani harvoin kävi sitä
katsomassa. Ja yhtiökokouksissa osakkaat murisivat, joku kiroilikin
laivaa, kun se niin vähän tuotti. Kapteeniin se koski kipeästi. Hän oli
alati tehtävänsä tunnollisesti täyttänyt, vaan kiitoslauseita ei nyt
muistanut kukaan. Nuo osakkaat ne eivät pitäneet mistään muusta
kuin voitosta, jako-osuuksista.

Kapteeni Malm kyllä koetti liehua, tinki ja teki sopimuksia, kävi

jokaisen luona keltä suinkin luuli lastia saavansa, lupasi alennusta ja
pikaista toimitusta. Häpeä olisi kaupungin ensimäisen suuren laivan
kuolla kannatuksen puutteeseen. Vaan liikemiehet olivat jäykkiä ja
kylmiä, välinpitämättöminä kuuntelivat kapteenin tarjouksia, sillä he
tiesivät, että hänen jälestään tulee toinen ja kolmas kapteeni, jotka
jokainen ottavat toistaan helpommalla.

Yhtiökokoukset tulivat yhä ikävämmiksi. Entiset suuret, hauskat

kemut vuosikokouksen jälkeen muuttuivat pieniksi Havannan
sikareiksi ja pariksi kupiksi kahvia, joita liikkeenjohtaja
hyväntahtoisuudessaan tarjosi kokouksen jäsenille. Osakkaat
kynsivät päätään, noituivat ja melkein tarkoituksella sanoivat
Malmille:

— Mitenkä sinun laivasi on taas niin huonosti seilannut? Sinä

saatat häviöön koko yhtiön!

Kapteeni Malm tuskin uskalsi tuoda esiin ehdotustaan laivan

korjauksista, jotka olisi talven aikana ensi kesän liikettä varten
tehtävä. Osakkaat kauhistuivat vähäisempiäkin ehdotuksen
numeroita ja tuskin kärsivät kuulla kaikkea.

— Mene hiiteen sinun ainaisten korjaustesi kanssa! huusi patruuni

Grönlund, joka oli kokoukseen saapunut "pienessä sievässä", niin
kuin hän sanoi, sen tähden, että levollisemmin voisi kuulla
kertomuksen laivan liikkeestä viime kesänä sekä selvityksen voitto-
ja tappiotilistä ja kapteenin korjausehdotukset. — Kuulepas, sinä
Malm! sinä myynäät ja laittelet sitä laivaasi kuin mitäkin morsianta,
heh, heh! Eiköhän se kelpaisi sinun yksityiseen palvelukseesi vähän
huonompanakin, sillä et sinä, Jumal' avita, keltään lastia saa! Sinä
vaan tahtoisit sitä enemmän kustannuksia, kuta vanhemmaksi se
tulee.

— Mutta eikös setä Grönlund ole huomannut itsestään, että kuta

vanhemmaksi ihminenkin tulee, sitä enemmän hän tarvitsee
korjausta ja kustannuksia. Viimein ei hänestä tule kalua suurillakaan
kustannuksilla.

— No, no, veli Malm, asetuhan toki! Kyllähän minäkin sen

filosofian tiedän, vaikka sinua tässä vähän hätyyttelin. Vaan
kunniamerkin hankkisin sinulle, jos saisit laivasi Vellamolle
kaupatuksi: yhtiön kunnia toki siten vielä säilyisi, ja onhan laiva
vakuutettu täydestä arvosta. Eikös se olisi helkkarin viisas temppu,
häh, häh!

— Ja se olisikin hyvin helppo tehdä, sanoi kapteeni. Olisittepa

olleet katsomassa, kun syksyllä laivaa tarkastettiin tokassa, niin sen
pohja oli täynnä reikiä kuin vasu. Naulat putoilivat sormella
työntämällä. Tästä näette, miten olen kustannuksia säästänyt. Vaan
nyt en uskalla tietteni lähteä laivaa hukuttamaan.

Kun kapteenin kertomus laivan tilasta oli luettu, loppui osakkaitten

maltti. Pohja oli korjattava, uusi höyrypannu laitettava ynnä paljon
muita kalliita kustannuksia.

— Myydään koko ruuhi! esitti hra Grönlund. Kapteenin sen sopisi

parhaiten ostaa, kun noin hyvin tuntee laivan viat. Paljoko tarjoat —
ensimäinen, toinen — —

Koko kokous oli sitä mieltä, että laivasta on päästävä erilleen

tavalla tai toisella. Päätettiin myydä se vapaaehtoisella
huutokaupalla.

Kapteeni Malm ajatteli laivan ostoa. Jos vaan hän olisi

varakkaampi, olisi liikeneviä rahoja, kyllä hän koettaisi. Ehkä
onnistuisi yksityinen paremmin kuin monipäinen yhtiö. Laivan
omistajana hän ei olisi sidottu mihinkään taksoihin, voisi vapaammin
kilpailla ja menetellä oman mielensä mukaan.

Vaan sepä se oli, kun ei ollut rahoja. Hänelläkin tosin oli pääomaa,
vaan se ei ollut pankeissa eikä obligatsiooneissa, se oli pienten
kasvavien kapteenin alkujen muodossa. Se kyllä oli "liikkuvaa"
pääomaa, vaan sangen hankala sitä olisi ollut käyttää liikkeessä.
Eivät ainakaan laivayhtiöt semmoiselle suurta arvoa antaneet.

Sen tähden täytyi hänen jättää ostotuumat mielestään ja katsoa

päältä, kun kaikki rahamiehet tekivät laskuja laivan
tuottavaisuudesta, jos sen kannattaisi ostaa. Laivaa käytiin
katsomassa ja tutkimassa ja tehtiin jos jonkin laisia suunnitelmia.

Huutokauppapäivänä oli kapteeni virkansa puolesta kutsuttu

puolueettomana henkilönä antamaan tietoja laivasta, esittämään sen
edut ja hyvät ominaisuudet ja paljastamaan sen heikot puolet.

Lukuisa joukko ostajia oli saapunut laivaa huutamaan. Syksyinen

jää oli jo siksi kovaa, että kesti varoen mennä laivalle, jonka
ympärille oli pelosta asetettu lautoja, joilla ostajat seisoivat. Vaan
eräs Vaasan herra, tavattoman lihava ja punakkakasvoinen ukko, ei
uskaltanut tulla jäälle. Hän köllistelihe rannalla, kiikaroiden laivaa, ja
hänen toverinsa, nähtävästi oma poikansa, meni laivaa
tarkastamaan.

Paikkakunnan liikemiehet, joille laiva oli vanha tuttu, kepillään

koputtelivat laivan kupeita, vaan vieraat ostajat tekivät tarkkaa
tutkimusta. He kiipesivät laivaan, veitsellä vuolten tunnustelivat
kantta onko se lahoinen, kävivät konehuoneessa moukaroimassa
höyrypannua, tarkastivat ruomat ja syynäsivät salongit. Pufetissa oli
hyllyt raastettu paljaiksi, pöydällä pari särkynyttä pulloa, ja
pufettineidin salongissa oli vuode remallaan auki, peili rikottuna ja
huonekalut epäjärjestyksessä, aivan kuin sen haltijatar olisi tullut
mielettömäksi, hosunut ja kaatanut kaikki nurin narin ja sitte juossut
johonkin loukkoon kaulastaan nuoraan riippumaan. Tuuli oli ikkunan
saumasta pyryyttänyt hiukan lunta avonaiselle vuoteelle.
Kauppaneuvoksen prokuristi, jonka hauskimpia hetkiä oli ollut
kesällä yön hämärässä juoda likööriä laivassa ja valvottaa
pufettineitiä, pisti uteliaasti päätään salonkiin ja ahnain silmin katseli
sitä. Vaan yrmeästi hartioitaan puistaen hän kääntyi pois.

Siinä seisoi ennen niin uhkea laiva niin alakuloisen ja alastoman

näköisenä, että kapteeni Malmin kävi kovasti sääliksi sitä. Jos
mitenkään hän voisi, niin hän huutaisi sen. Mielessään kulki pitkä
historia laivan syntymästä saakka, minkä ajan hän oli laivalla
purjehtinut ja siitä elatuksensa saanut. Se täytyi nyt jättää toisille, ja
se tuntui raskaalta.

Toimitusmiehen verkalleen ja virallisesti lukiessa tarjousten

määrää ja lukua, seisoi kapteeni nojaten oikeaa jalkaansa vasten,
veteli syviä ja pitkiä henkäyksiä ja tuijotti edessään olevaan laivaan,
joka jokaisen korkeamman huudon jälkeen näytti pakenevan
kauvemmaksi hänen luotaan. Häntä sitä paitse hävetti ne tarjoukset,
joita laivasta tehtiin. Kauppaneuvoksen prokuristi lähti huutamaan
viidestä tuhannesta markasta laivaa, joka alkujaan oli maksanut 150
tuhatta ja oli vielä kelpo alus. Huuliaan purren ja kehenkään
katsomatta hän heti tarjosi 15 tuhatta. Siitä ottivat sitte toisetkin kiinni
ja 25 tuhanteen huusivat aika vilkkaasti. Vaan sitte taas laimeni
ostohalu, ja jokainen mainitsi tuota uudesta laitettavaa höyrypannua.

— Mutta Herran nimessä, maksaahan tuommoisessa suuressa

merilaivassa paljas runkokin enemmän kuin 25 tuhatta, huudahti
kapteeni Malm kärsimättömänä. Ja hän luetteli paikkakunnan vesiä
kulkevia laivoja, paljoko mikin oli tullut maksamaan, niin että tähän
kaikkeen nähden tämä ei ollut kuin pilkkahinta uljaalle merilaivalle.

Huutajat vähän hymyilivät kapteenin innostukselle, vaan

suuremmissa summissa alettiin huutaa, ja saivat kuin saivatkin
hinnan nostaa nuivatuksi 35 tuhanteen markkaan.

Laiva joutui eräälle meren rantalaiselle yhtiölle, kokonaan toisiin

seutuihin. Yhtiön asiamies oli jo edeltä päin paikkakunnan
konepajalta tiedustanut, mitä se ottaisi laivan korjauksesta, ja koska
sikäläiset konepajat hänen mielestään tekivät helpommalla, oli laiva
keväällä heti jäiden lähdettyä kuletettava sinne.

Kevät tuli ja aikainen tulikin. Kapteeni Malmi varusti erään toisen

yhtiön laivaa, jota hän oli nyt tuleva johdattamaan. "Kullervolle" tuli
kulettajat, jotka laittoivat sitä reilaan sen verran, että saivat sen
viedyksi uuteen kotiinsa, jossa talven aikana tehty uusi höyrypannu
oli sitä odottamassa. He ajoivat laivan satamaan, siitä lähteäkseen
matkalleen.

Mutta nyt ei ollut lähtö kenestäkään entisenlainen. Kaihon,

oikeinpa surun tunne valtasi saattoväen, jota oli saapunut rannalle
melkoinen joukko. Puolentoista kymmentä vuotta paikkakuntaa
palvellut laiva oli nyt tuossa vierasten omana. "Kullervo" oli nyt
sitäkin säälittävämpi, kun ympärillä kaikilla puolin oli vasta
maalattuja, uudestaan nuortuneita laivoja, joiden rinnalla "Kullervo"
viime kesäisessä vanhassa asussaan näytti hirveän vanhalta, kun jo
oli ijällinen ilmankin.

Kapteeni Malm oli koko perheensä kanssa saattamassa

"Kullervoa". Hänen rouvansa oli hyvin surkumielisen näköinen ja
pienet kapteenin alut vähäpuheisina katselivat laivaa, josta heillä oli
monet valokuvat ja sitäkin lukuisammat muodostukset puusta ja
kaarnasta. Kaikkien heidän suurempien ja pienempien laivojensa
nimenä oli "Kullervo" ja sen malliin ne olivat tehdyt. Kuten oikeilla
merimiesluonteilla, oli heillä isän kuljettama laiva esikuvana
kaikkeen. Kun he koulusta kilpaa kotiin juostessaan sivuuttivat toiset,
huusivat he: "Näin se Kullervo ajaa edelle muista!" Kun he
katukahakassa hyökkäsivät ainaisten koululaisten vihollisten
katupoikain kimppuun ja pehmittivät heitä aikalailla, oli sotahuutona:
"Kullervo laskee läpi venäläisen laivan!" "Kullervo" oli kerran
Itämerellä ajanut vastakkain erään venäläisen laivan kanssa, niin
että venäläinen vähän vahingoittui. Vanhin pojista, — kapteeni
Malmilla oli kolme poikaa, — tahtoi aina pitää "Kullervon" kapteenin
viran, keskimäinen ajomiehen ja nuorin koneenkäyttäjän. Vanhin
pysyi aina kapteeni Malmina, vaan toisten nimet muuttuivat milloin
Heikkisiksi, milloin Rissasiksi ja milloin miksikin, aina sitä mukaa,
minkä nimellisiä miehiä milloinkin oli laivassa. He näet nimittivät
itseään laivamiesten nimillä.

Näihin nuoriin urheihin merimiehiin teki "Kullervon" tila alakuloisen

vaikutuksen. Paitse vanhaa pukua, oli laivalla nyt komentajina ja
kulettajina miehiä, jotka heidän mielestään olivat kaikkia muita vaan
ei merimiehiä. Ryhdikkään kapteeni Malmin sijasta laahusteli
komentosillalla muuan vääräsääri, joka alati piti käsiään housun
taskuissa. Kymmentä vertaa uljaampia olivat myös viime kesäinen
ajomies ja koneenkäyttäjä kuin nyt nuo, jotka piipun nysä hampaissa
laivan kaidetta vasten haukottelivat ja katselivat joukkoa. Aivan oli
nyt "Kullervo" joutunut kelvottomiin käsiin. Pienet merimiehet eivät
puhuneet toisilleen mitään, vaan ihan samallaisen vaikutuksen
"Kullervon" kohtalo nyt teki heidän merimiesluonteihinsa ja yhdellä
tavalla he jokainen ajattelivat "Kullervon" miehistä.
 Kapteeni Malm itse koetti näyttää vilkkaammalta, meni laivaan,
katseli entisiä tuttuja paikkoja ja puheli laivamiesten kanssa. Uudelle
kapteenille hän vielä sittekin kuvaili laivan hyviä puolia.

Kapteenin rouva tahtoi vielä nähdä kapteenin hytin, jossa

miehensä oli 15 kesää viettänyt ja jossa hänkin parhaasta päästä oli
asustanut, silloin kun kerran kävi Lyypekissä.

Kello kalahti, lähtöhetki oli tullut. Soitto ruosteisen kellon laitaan

kuului niin soinnuttomalta, kolealta, aivan kuin laiva olisi kadottanut
kaiken elämän halunsa. Kulkemaan sen kuitenkin täytyi lähteä. Vaan
jäykkää oli kulku alussa ja käänteet kömpelöt, sillä laivamiehille
olivat ahtaat kulkuväylät vieraita. Näytti kuin laiva olisi outoja
kulettajiaan vierastanut, niin kuin uutta ajajaansa vanha uskollinen
talon ruuna, joka arvelun perästä jälelleen pälyen lähtee verkalleen
tekemään taivalta.

Kapteeni Malm, hänen rouvansa, lapsensa ja koko saattojoukko

huiskutti nenäliinoja — ei kenellekään matkustajalle tai laivamiehelle,
vaan laivalle itselleen. Se oli ollut yhteiskunnan jäsen sekin, tehnyt
ihmisille palvelusta, ansainnut liikkeellä ja maksanut verot. Sen
tähden tuntui nyt siltä kuin yksi osa yhteiskunnasta, yksi sen jäsen
olisi mennyt, otettu pois vieraisiin oloihin. Ja sillä oli ystävänsä ja
vihamiehensä silläkin. Ystävät tunsivat sitä kohtaan
myötätuntoisuutta, olivat tulleet sitä saattamaan ja nyt innokkaasti
huiskuttivat liinojaan. Vihamiehiä olivat toiset laivayhtiöt, jotka nyt
ilkkuivat sydämessään, kun oli saatu yksi kilpailija pois.

Hiljaa kulkiessaan näytti "Kullervo" tunteelliselta olennolta, joka

lämpöisellä sydämellä otti vastaan, myötätuntoisuuden osoitukset.
Se oli liikutuksissaan niin kauvan, kun oli noiden ystäviensä
näkyvissä. Vaan kun se oli ehtinyt saaren taakse, osotti kiihkolla
tupruava savupatsas, että "Kullervo" oli kuivannut silmänsä, ottanut
jälleen päälleen raittiin merimiehen luonteen ja pää pystyssä teki
kulkuaan niin kuin aina ennenkin.

Kapteeni Malm huiskutti liinaansa niin kauvan, että kätensä

hervahtui. Herettyään huiskuttamasta, tunsi hän silmänsä kosteiksi,
niin että niitä piti kuivata.

Kotiin mentyä pyysi hän rouvansa laittamaan teetä, ja ehkäpä hän

itse siinä sivussa tekee totilasinkin. Vietetään iltaa "Kullervon"
viimeiseksi kunniaksi ja muistoksi.

Ilta kului kertoessa "Kullervon" merimatkoista, vaaroista ja

vastoinkäymisistä, onnellisista pelastumisista ja loistavista retkistä.
Pienten merimiesten mieliin oli pysyvimmin tarttunut se yhteen
törmäys venäläisen laivan kanssa, jossa he kuvittelivat "Kullervon"
ajaneen venäläisen poikki, lävitse kerrassaan.

Seurassa ei ollut muita kuin kapteenin oma joukko. Vaan heihin

"Kullervon" kohtalo enimmän koskikin, sillä he olivat olleet sen
likeisimpiä.

Raukka.

Tulin kerran matkoillani synkässä sydänmaassa erääseen taloon

sadetta pitämään. Astuin tupaan. Se näytti ensin tyhjältä synkkien
pilvien hämärässä, vaan sitte äkkäsin peräpenkillä oudon näyn. Se
oli mahdollisesti ihmisen pää, pää, jonka moista en ollut ennen
nähnyt. Kuvailkaa kirkon kello ylös-alaisin, jonka päällä on vähän
mykevä kansi.

Ruumistani karmasi oudosti, huomattuani tuon. Olin synkässä

sydänmaassa, missä elää taikausko, missä kenties myydään lapsia
paholaiselle ja jossa kasvaa kummallisia vaihdokkaita, pahan
hengen ja noituuden synnyttämiä, niin kuin uskotaan. Oli kuin olisi
edessäni ollut yksi semmoinen luonnoton muodostus, — päähänsä
kasvanut ihminen. Rohkaisin itseäni, vein takkini naulaan ja menin
lähemmä tarkastamaan tuota peräpenkillä pöydän takana olijata.

Tuon mahdottoman pään jatkona oli niin kuin 8-vuotiaan lapsen

ruumis, onnettoman laiha ja surkean vaivainen. Selässä oli suuri
pahka; kädet, joissa riippui tavattoman pitkät laihat sormet, olivat
sisään päin tuskallisesti kääntyneet; vasen jalkaterä oli ulospäin
melkein taakse kääntynyt: kasvot olivat lapsen kasvojen kaltaiset,
vaan ne oli venyttänyt pitkiksi tuo mahdottomaksi kasvanut pää,
jonka tähden ne olivat surkeimman näköiset. Hirveän kierot silmät
mulkoilivat minua kohden.

Sellaisena hän istui edessäni penkillä, ainoastaan likainen lyhyt

paita päällään.

Minun tuli hyvin tuskalliseksi oloni, kun vielä olimme kahden

kesken.

— Onko se vieras? kysyi hän vihdoin, yhä mulkoillen silmiään.

Minua ensin vavahdutti kuullessani hänen puhuvan, vaan hänen

pehmeä lapsen äänensä rauhoitti.

— Vieras olen, vastasin.

 — Eikö vieras kastunut, kun siellä niin kovasti sataa ropistaa?
kysyi hän taas.

— Jopa se vähän kasteli. — Oletko sinä talon poika?

— Talon poikahan minä olen, — ja minä olen aivan nuorin. Meitä

on yhteensä kuusi lasta: Heikku, Junnu, Jahvetti, Tiina — — kuka se
olikaan sitte? Minä en sitä nyt muista, vaan kun Tiina tulee heinästä,
niin kysytään siltä. Ja minä olen sitte nuorin. Minusta pidetään
enemmän kuin muista, isä ja äiti ja kaikki pitävät minusta enemmän.
Minä saan maata äitin ja isän kanssa porstuanpohjakammarissa,
vaan toiset eivät saa. Ja minua käytti isä markkinoillakin ja siellä
minä sain syödä paljo renikoita ja orehkia.

— Onkos isä käyttänyt sinua tohtorissa?

— Sillä markkinatiellähän se käytti tohtorissakin.

— Mitäs tohtori sanoi?

— Se vaan koputti minun päätäni ja oli sanonut isälle ettei siitä

kalua tule.

En tahtonut enempää kysellä hänen onnettomasta tilastaan,

luullen saattavani hänet pahalle mielelle. Vaan hän alkoi kohta
itsestään kertoa vaivaisuudestaan, lapsellisen avonaisesti, nauravin
kasvoin ja niin kuin asiasta, jota hän ei ollenkaan osannut surra.

— Minulla on niin suuri pää, ettei isän karvahattukaan sovi siihen.

Se on niin kova ja suuri kuin tupakkihakkuri. Naputtakaapas minun
päähäni, niin eikö se ole kova!

— Kyllä minä uskon.

 — Minä lyön tähän seinään, niin kuulette, kuinka se on kova.

Ja hän koputti päätään seinään, että kolahteli.

Minä kielsin hänet siitä ja katselin häntä suurella säälillä.

Hän istui vähän aikaa äänetönnä, silmiään mulkoillen, vaan sitte

hän taas lapsellisesti nauraen alkoi puhella:

— Ja minä olen myös sokea: en näe teitäkään yhtään. Ennen

minä näin, vaan siitä on jo kauvan, kun minä sokesin. Se on niin
somaa, kun ei näe mitään!

Hän nauroi lapsen tavalla, illistellen silmillään minuun päin.

— Eikös silloin ollut lysti, kun sinä näit? kysyin.

— Olihan se lystiä! huudahti hän. Silloin minä sain nähdä meidän

orivarsankin. Sen nimi on Kipakka ja se on liinaharja, pirhakka ja
hyvä juoksija. Vaan olenpa minä nyt saanut olla sen reessä. Se se
vasta on menijä! Minulla on yksi tiuku Kipakan kaulasta. Tässä se on
ja se panee kilikili. Eikös se soi somasti?

— Soipihan se.

Joku tuli ovesta tupaan. Poika kuunteli astuntaa ja kysyi:

— Onko se Tiina?

— On.

— Meillepä tuli vieras, ja se istuu minun lähellä penkillä. Minä

soittelen vieraalle tiukua… kilikili… kilikili… On minulla ollut
kulkunenkin. Sanokaapas, vieras, minkä tähden kulkunen niin
somasti kulajaa?

Minä selitin.

— Kuules, Tiina, kulkusen sisässä on pieni kuula, ja sen tähden se

niin somasti kulajaa. Se kulkunen nyt on oriin niskassa…

Hän soitteli tiukuaan, illisteli ja kasvot käyden nauruun sanoi:

— Meidän mustalla ruunallapa on häntä! Kun sitä kärpänen puree,

huiskauttaa se sillä hännällä!

— Vai niin!

Hän istui sitte ääneti, kasvonsa osoittaen erilaisia ilmeitä. Kysyin

häneltä ikää.

— Kolmannella kymmenellä.

— Ei se ole kuin kolmannellatoista, oikasi talon tytär.

— Minäpä olin yhdeksännellä, kun minulta näkö katosi, selitti

poika vilkkaasti. Minä lähden nyt hakemaan kammarista toisen
tiuvun, että näytän sitä vieraalle.

Hän laskeutui penkiltä, jolloin oikein tuli näkyviin hänen kovin

laihat, melkein lihattomat jalkansa ja pahkaselkänsä. Hän ei voinut
kävellä, vaan hiihti istuillaan kuin puolen vuoden vanha lapsi.

Mutta ei hän ennättänyt pitkältä mennä, kun kaatui selälleen;

kätensä koukistuivat ja menivät nyrkkiin, ja tuota suurta päätä ja
pahkaselkää kolkutti lattiata vasten: hänen hampaansa kiristyivät ja
hän äänteli eläimen tavalla.
 Talon tytär hyppäsi siunaten hätään ja piteli suonenvedon
vaivoissa kiemurtelevaa lasta, siksi kun taudin kohtaus meni ohi.

— Siinä onnettomassa vielä on pahanpieksäjä kaiken lisäksi,

sanoi talon tytär, pyyhkien vaahtoa selviävän pojan suusta.

Poika selvisi kohta tuntoihinsa ja uupuneena kovasta

kamppauksesta lepäsi hän selällään hetken.

— Nostapas Tiina minut penkille istumaan, pyysi hän sitte heikosti.

— Minä nostan lapsen.

Penkillä istuessaan, laihat jalat elottomina riippuen, näytti hän

kokevan palauttaa muistiaan ja tuli vähitellen entiselleen.

— Vieläkö se vieras on täällä? kysyi hän.

— Vielä minä olen.

— Näittekö te, kun paha minua pieksi? Se rynkyttää päätä lattiata

vasten.

— Eikö se koske?

— En minä sitä tiedä, kun minä en muista. Tuolta karsinanurkasta

tulee aina musta mies ja ottaa minut kiini, ja silloin minä en muista
mitään. Se on niin somaa, kun ei muista mitään!

Hänen kasvonsa nauroivat lapsellisesti.

En voinut muuta kuin mykkänä surkutella häntä.

 Sade tuli yhä rankemmaksi, niin että läpi katon tuvan lattiallekin
alkoi tippua vettä. Ukkosen jyrinääkin kuului. Poika kuulosti tarkasti
ja puheli:

— Mutta nytpä siellä sataa ja jyrisee kovasti, kyllä heinämiehet

kastelee. Jumala taivaasta sataa ja kastelee heinämiehet. Vaan hyvä
se Jumala siltä on: sen vaan pitää kesällä sataa ja jyristä ja talvella
tuiskuta lunta. Jumala on hyvin hyvä.

— Mistä sinä sen tiedät?

— Äiti on sanonut, että Jumala on hyvä ja ottaa minut taivaaseen,

kun kun minä kuolen.

— Kuolisitko sinä mielelläsi?

— Kuolisin toki! Minä pääsisin taivaaseen! Jumala antaisi minulle

uuden
pienen pään, uuden ruumiin ja terveet jalat, eikä enää paha
pieksäisi.
Minulla on kassassa rahaa kaksi penniä, ja ne minä sitte annan
Jumalalle.

Tuosta raukasta oli raha kallein lahja, minkä voi Jumalallekin

antaa.

Pois lähtiessäni annoin hänelle rahan käteen. Hänen kätensä ja

ruumiinsa vapisi, tuntiessaan tuon kalliin kappaleen. Hän puristi sen
pitkillä laihoilla sormillaan kovasti kouraansa ja kasvoissaan väreili
suurin lapsellinen hyvämieli, joka valtasi hänet niin, ettei osannut
puhuakaan. Hyvästiksi kättä antaessaan muutti hän vavisten rahan
oikeasta kädestä vasempaan.
 Menin ulos. Vaan kohta palasin vielä tupaan takaisin unhottunutta
keppiäni ottamaan.

Poika hypisteli rahaa kädessään, koetti ojentaa vaivaista kättään

ja riemulla kertoi, luulleen minua talon mieheksi:

— Heikki, Heikki! Minullapa on rahaa! Vieras antoi minulle rahan!

Tätä minä en anna muille kuin Jumalalle, sitte kun minä kuolen ja
pääsen taivaaseen ja minä saan uuden ruumiin ja osaan kävellä eikä
enää paha pieksä…

Syvästi liikutettuna läksin talosta, toivoen että tuo raukka pian

pääsisi taivaaseensa, saisi uuden pienen pään ja uuden ruumiin ja
osaisi kävellä eikä enää häntä "paha pieksäisi".

Pikku Aaro.

Pikku Aaro löysi metsässä muurahaispesän, johon hän kepakolla

vetäsi syvän haavan. Siihenkös keräytyi paljo muurahaisia, ja ne
olivat kuin tulessa. Hän kumartui oikein lähelle katsomaan ja kuuli
pientä kihinätä. Ne näyttivät niin vihaisilta, juoksivat, pysähtyivät ja
kipristelivät itseään ja olisivat varmaan hypänneet hänen silmilleen,
jos vaan olisivat voineet. Hyvin hienoja vesisuihkuja hän sai
kasvoilleen. Koivusta, mikä oli aivan pesän vieressä, pudottausi
hänen päälleen muurahaisia, jotka kohta polttivat niskassa ja
kaulassa, ja jaloista niitä nousi polviin, joissa ne avonaisista
lahkeista pääsivät ihoa puremaan. Häneltä pääsi pieni huuto, kun
hän väännellen itseään ravisteli niitä pois.
 Tästä sai hän uutta intoa ja yllykettä. Ensimäisen kosketuksen
kepakolla oli hän tehnyt ihan leikillään, vaan nyt syttyi hänessä oikea
vihollisuus noita polttavia pieniä eläviä vastaan. Hän otti suuremman
puun ja hajotteli sillä pesää, suureksi riemukseen katsellen
muurahaisten raivoa ja ponnistuksia vihollista vastaan. Puunsa oli
pian täynnä noita tulessa liikkuvia eläviä, vaan hän viskasi sen pois
ja otti toisen, jolla kahta kauheammin hajotti pesää. Ähäh, eivätpä ne
taitaneet hänelle mitään! Saavat sitä puuta purra, ei siihen koske!

Viimein tuli pohjalta esiin rutikuiva kanto, joka oli täynnä koloja.
Hän väänsi sen ylös ja rikkoi sen, jolloin siitä pelmahti maahan paljo
pieniä valkeita kappaleita. Aaro vähän säpsähti. Mitähän ne olivat?
Hän kumartui lähemmin katsomaan ja näki niiden olevan aivan
pieniä munan muotoisia kappaleita: Hän ei tiennyt mitä ne olivat ja
jäi uteliaana katsomaan, sydän läpättäen kiihkeästi.

Muurahaisten käytöksessä tapahtui nyt ihmeellinen muutos. Ne

eivät enää olleet raivossa häntä vastaan, vaan kaikki riensivät
munako'olle ja alkoivat kiireesti kulettaa munia pois. Aaro läksi
seuraamaan, mihin ne veivät niitä. Pesältä meni selvä muurahaistie
toiselle pesälle, ja sitä ne menivät. Tuota tietä hän ei ollut ennen
huomannut. Suurella hopulla kiidättivät muurahaiset muniaan toiselle
pesälle, menivät käytävistä sisään ja jättivät sinne tavaransa,
koskapa jokainen tuli tyhjänä takaisin. Kun hän kääntyi uudestaan
tielle, näki hän sen olevan aivan täynnä noita pieniä rahtimiehiä.

Hän käsitti nyt, että nuo valkeat munat olivat kai niiden
muonavarastoa, niin kuin hänen kotonaan oli aitoissa jyviä, ja että
tässä tehtiin nyt majanmuuttoa. Hänen mieleensä muistui, kuinka,
kun naapurissa oli tulipalo, sieltä asukkaat yöllä pakenivat heille,
sylissään kantaen vaatteita, ruokatavaroita ynnä muuta, mitä olivat
ehtineet pelastaa kauheasta palosta. Se oli hirveä yö, hän muisti
vielä sen hyvästi! Tämä muurahaisten majan muutto alkoi hänestä
nyt tuntua samanlaiselta ja hän tunsi tehneensä pahan teon. Nuo
pienet raukat! Kuinka hän sääli niitä! Jos hän olisi tiennyt edeltä päin,
ei hän toki olisi tehnyt niille tätä. Mitenkä ne nyt mahtuvat asumaan
yhdessä pesässä entisten asukasten kanssa?

Ahah! Hän keksi keinon. Hän haali hajoittamaansa pesää kokoon,

peitteli munia ja muodosteli pesää entiselleen. Kaikki tulee
parannetuksi ja entiselleen, lohdutti hän itseään ja asettui
katsomaan, mihin toimiin muurahaiset nyt ryhtyvät.

Ne kaivoivat reikiä pesään ja hänen ihmeekseen toivat munia ulos

ja entisellä tavalla veivät niitä tuota tietä myöten toiseen pesään. Ne
siis hylkäsivät entisen pesänsä kokonaan. Suuresti mielipahoissaan
katseli hän tätä kiihkeätä, hätäistä majan muuttoa. Mieleensä tuli yhä
naapurin kauhea tulipalo ja sieltä hädissään pakenevat ihmiset.
Ajattelipa hän jo sitäkin, jos hänen kodissaan sattuisi tulipalo ja
pitäisi paeta toiseen taloon. Se olisi hyvin ikävätä. Hänen oli niin
hyvä olla kotonaan, kylässä hän ei viihtynyt ollenkaan. Kerran hän oli
ollut kylillä, ja hänelle oli kohta tullut suuri ikävä kotiin. Sydämestään
säälien ja pahoitellen katseli hän muurahaisten lakkaamatonta
kulkuetta ja läksi viimein melkein itkusilmin rantaan. Hänellä oli niin
kuumakin ja hän oli väsyksissä äskeisestä työstään.

Hän istui rantakalliolle avopäin, jäähdytellen itseään, ja katseli,

mitenkä pienet laineet taittuivat luisua kalliota vasten, välähtäen
auringon paisteessa. Hän koetti rauhoittua, vaan ei voinut,
muurahaisten muuttava joukko, tuo pitkä kulkue, oli alati mielessään.
Ne olivat niin viisaitakin ne elävät, ainakin yhtä viisaita kuin Pilkka,
joka osasi hakea puupalasen vedestä. Hänen pitää kertoa tekonsa
isälleen, ja hän on varmaan hyvin vihainen.

Siinä ajatuksissaan istuessaan piirittää häntä innokkaasti eräs

vikkelä muurahainen, nousee hänen sukalleen, puree sitä ja pitää
kaikkia neuvojaan, vaan kun vihattu esine ei liikahda, rientää se yhä
ylemmäksi ja tulee paljaalle polvelle, jota housun lahe ei ylety
peittämään. Siinä se käyttää taas kaikkia teräviä aseitaan.

Aaro säpsähtää, pyyhkäsee kädellään, ja muurahainen lentää

veteen.

— Oi, sinnekö sinä menit!

Hän otti sen kädellään kivelle.

Muurahainen ei ole niinä miehinäänkään, menee vähän matkaa,

seisahtuu ja etujaloillaan vetelee tuntosarviaan. Se vetelee niitä
moneen kertaan ja hyvin rauhallisesti.

Aaro tuli uteliaaksi ja pani sen uudestaan veteen. Hän tahtoi antaa
sen oikein kastua. Vaan sitä lähti nyt ilman henki viemään ja se meni
avutonna, pää veden sisässä, takaruumis yläällä. Aaro haki
karahkan, jolla hän onki sen lähelle. Se tarttui erääseen karahkan
oksaan. Aaro antoi sen olla siinä ja asetti karahkan veteen, niin että
tuon oksan nenä oli vaan vähän yläällä vedestä ja karahkan tyven
hän laski kivelle. Sitte hän rupesi kalliolla mahalleen, hajasäärin ja
kädet rinnan alla, ja katseli muurahaisen hommia. Ei hän aikonut
suinkaan sitä tappaa, vaan hän tahtoi nähdä sen neuvokkaisuutta.

Se kiipesi ensin oksan nenään ja laskeusi jälleen alas. Samassa

kohosi laine ja peitti sen umpeen. Vaan pian se nousi sieltä, kiipesi
ylös ja laskeusi taas alas. Mutta veteen se taaskin pisti päänsä.
Nousi jälleen oksan nenään, josta kurkotteli joka taholle ikään kuin
tähystellen, ja siinä sitte rauhallisesti etujaloillaan suori kastuneita
tuntosarviaan.

Monta koetusta se teki päästäkseen pois, vaan vesi sitä peloitti.

Viimein se jäi vesirajaan ja pysytteli siinä lujasti kiini, vaikka laineet
sitä yltä huuhtoivat. Aaro seurasi jännitettynä, lähteekö se veden
alaitse puuta myöten tulemaan, niin kuin hän toivoi. Jos se sen
tekee, niin onpa se viisas ja urhoollinen: hän ottaa sen sitte
omakseen, viepi kotiinsa ja elättää sitä. Sen päätöksen hän teki.

Muurahainen ei mennyt enää ylös, se kypsytti rohkeata päätöstä.

Kun korkeampien laineiden jälkeen tuli syvempi tila, kipristi se
itsensä sitä mukaa aina syvemmälle ja syvemmälle ja tuli vihdoin
kokonaan veden sisään.

— Tule, tule! kehoitteli Aaro. Muurahainen läksikin rohkeasti

keppiä myöten veden sisässä tulemaan ja saapui onnellisesti
kuivalle.

Aaro johdatti sen kepistä tulemaan kämmenelleen, jota se alkoi

kiertää; Aaro kiersi kättään ja seurasi sitä. Kohta se pysähtyi ja
rupesi taas etujaloillaan vetelemään tuntosarviaan, jotka olivat
vedessä menneet kaksinkerroin ja joissa oli hyvin pieniä vesisiruja.

Mutta tuuli puhalsi sen kämmeneltä veteen ja ilman henki alkoi

viedä sitä nopeasti ulapalle.

— Minun muuriaiseni, minun muuriaiseni! huusi Aaro ja tavotti sitä

karahkallaan. Hänellä oli suuri hätä, jos tuuli sen viepi kauvas selälle
avutonna kuolemaan. Hän kurottausi varpaisilleen, nojausi eteen