Singapore: Unlikely Power 1st Edition

John Curtis Perry

Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/singapore-unlikely-power-1st-edition-john-curtis-perry
/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Contemporary Society An Introduction to Social Science

14th Edition John A Perry

https://textbookfull.com/product/contemporary-society-an-
introduction-to-social-science-14th-edition-john-a-perry/

Frege’s detour: an essay on meaning, reference, and

truth First Edition. Edition John Perry

https://textbookfull.com/product/freges-detour-an-essay-on-
meaning-reference-and-truth-first-edition-edition-john-perry/

Hyperreality and Global Culture 1st Edition Perry

https://textbookfull.com/product/hyperreality-and-global-
culture-1st-edition-perry/

An unlikely audience Al Jazeera s struggle in America

1st Edition Youmans

https://textbookfull.com/product/an-unlikely-audience-al-jazeera-
s-struggle-in-america-1st-edition-youmans/
Global Cities and Global Order 1st Edition Simon Curtis

https://textbookfull.com/product/global-cities-and-global-
order-1st-edition-simon-curtis/

Singapore 11th Edition Lonely Planet

https://textbookfull.com/product/singapore-11th-edition-lonely-
planet/

Lessons from Frankenstorm Investing for Future Power

Disruptions 1st Edition John Licata

https://textbookfull.com/product/lessons-from-frankenstorm-
investing-for-future-power-disruptions-1st-edition-john-licata/

Routledge Handbook of Air Power John A Olsen

https://textbookfull.com/product/routledge-handbook-of-air-power-
john-a-olsen/

The Power of Identity and Ideology in Language Learning

Designer Immigrants Learning English in Singapore 1st
Edition Peter I. De Costa (Auth.)

https://textbookfull.com/product/the-power-of-identity-and-
ideology-in-language-learning-designer-immigrants-learning-
english-in-singapore-1st-edition-peter-i-de-costa-auth/
Singapore
Singapore

Unlikely Power

John Curtis Perry

3
3
Oxford University Press is a department of the University of Oxford.
It furthers the University’s objective of excellence in research, scholarship,
and education by publishing worldwide. Oxford is a registered trade mark of
Oxford University Press in the UK and certain other countries.
Published in the United States of America by Oxford University Press
198 Madison Avenue, New York, NY 10016, United States of America.
© Oxford University Press 2017
All rights reserved. No part of this publication may be reproduced,
stored in a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means,
without the prior permission in writing of Oxford University Press,
or as expressly permitted by law, by license, or under terms agreed with
the appropriate reproduction rights organization. Inquiries concerning
reproduction outside the scope of the above should be sent to the
Rights Department, Oxford University Press, at the address above.
You must not circulate this work in any other form
and you must impose this same condition on any acquirer.
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
Names: Perry, John Curtis, author.
Title: Singapore : unlikely power / John Curtis Perry.
Description: New York, NY : Oxford University Press, [2017]
Identifiers: LCCN 2016022371 (print) | LCCN 2016027732 (ebook) |
ISBN 9780190469504 (hardcover : alk. paper) | ISBN 9780190469511 (E-book) |
ISBN 9780190469528 (E-book)
Subjects: LCSH: Singapore—Economic conditions. |
Singapore—Commerce—History. | Economic development—Singapore
—History. | Shipping—Singapore—History. | Harbors—Economic
aspects—Singapore—History. | Singapore—Politics and government. |
Authoritarianism—Singapore—History. | Social stability—Singapore
—History. | Crises—Singapore—History. | Social change—Singapore—History.
Classification: LCC HC445.8 .P46 2017 (print) | LCC HC445.8 (ebook) |
DDC 330.95957—dc23
LC record available at https://lccn.loc.gov/2016022371

987654321
Printed by Edwards Brothers Malloy, United States of America
To the Family, First, Last, and Always
—H. S. F.
There is a tide in the affairs of men
Which, taken at the flood, leads on to fortune.
—Julius Caesar, Act IV, Scene 3, William Shakespeare
Contents

List of Illustrations xiii

Prefacexv
Why Should We Care?xvii
Singapore’s Periodic Crises xviii
How Has It Happened? xx

I. Origins 3
Sea People  6
Earliest “Singapore”  10
The Hinge of Eurasia  13
The Chinese, the Sea, and Southeast Asia  16
China’s Seafaring Culture Hero  20

II. wings of canvas 23

Northern Europe Follows the Atlantic Others  23
British Triumph in Asian Waters  27
Birth Trauma for Singapore  31

III. “Queen of the further east” 45

The Lure of Singapore  45
“Chinatown”  49
Chinese and Britons  54
Opium and Empire  57
x Contents

China on Ebb Tide  60

Pulsating Port  63

IV. empire at zenith 69

“The Dirty Ditch” 69
A Kra Canal? 75
Wiring the World 81
Singapore’s Advantage 85
The Port Responds 86
Tin Mines and Tin Cans 89
Rubber Startles the World 90
Plying the Coast 91
Blue Water Highways 93
Globetrotters 98
Coolies 102
A Cosmopolitan Culture 104
“Great Possibilities” 107

V. clouds, thunder, and storm, 1918–42 111

Oil Emerges 111
A Privileged Colonial World 115
Enter the Japanese 117
Apprehension Grows 119
“Battleship without a Bottom” 124
“The Worst Day of the War” 131
Rip Current for the Allies 134
“Lambs at Home, Devils Outside” 136
Voyage of Netaji 142
The Rising Sun Sets 144

VI. “walking on a razor’s edge,” 1945–65 147

Painful Recovery and Push for Freedom 147
Singapore’s “Men in White” Displace Colonial Overlords 157
Struggling for a New Order 161
Defining an Economy 163
“Might Well Start Rowing” 166

VII. “turfed out” 175

Goh Builds Jurong 178
“Strategic Pragmatism” 182
 Contents xi

A New Schoolhouse 186

Lion of the Lion City 189
Embracing Oceanic Revolution 199
Goodbye to Great Britain 208
A New City Emerges 214

VIII. coming to the present 217

Preserving the Environment 219
Hydro Hub 221
Looming Threats? 223
“Brain Services” 228
Polishing Society 231
“Asian” Values 235
The Singapore Grip 240
Out of Bounds 249
The Voice of the Internet 252

IX. global hinge? 255

Acknowledgments 267
Notes  271
Bibliography  289
Index  315
List of Illustrations

Figure p.1. Singapore in a global context xx

Figure p.2.  aritime cities of global significance

M
by 2014 xxiii

Figure 1.1. Singapore within Southeast Asia 4

Figure 1.2. Singapore and its Straits  7

Figure 2.1. Replica of a bust of Sir Stamford Raffles

by Sir Francis Leggatt Chantrey  30

Figure 3.1.  en of various races—Chinese, Malay,

M
and Indian—gather at a street corner
in Singapore (c. 1900)  47

Figure 3.2. Tanjong Pagar Shipyard (c. 1885)  64

Figure 4.1. Some proposed routes for the Kra canal 76

Figure 4.2. Human traffic, rickshaws, and bullock carts

in Singapore (c. 1900)  88

Figure 5.1.  ir Thomas Shenton Whitelegge Thomas,

S
governor of the Straits Settlements (c. 1940) 127
xiv List of Illustrations

Figure 5.2.  cartoon depicting a Japanese soldier urinating

A
from the side of a public bus during the occupation 141

Figure 6.1.  inister for Foreign Affairs S. Rajaratnam

M
delivers a speech at the United National
Association, Shangri-La Hotel (1975) 159

Figure 6.2. Albert Winsemius at The Hague (1971)  165

Figure 7.1.  inister of the Interior and Defence Goh Keng

M
Swee (1967) 179

Figure 7.2. Lee Kuan Yew 190

Figure 8.1. The Merlion statue in Merlion Park, with the

Marina Bay Sands Hotel in the background 233

Figure 8.2.  guest swimmer in the infinity pool of the

A
Skypark that tops the Marina Bay Sands Hotel
Towers in Singapore  235

Figure 9.1. How Singapore benefited from the expansion of

world wealth and world trade 258
Preface

As a long-time student of Pacific Asian civilizations, my interest in

Singapore rises out of the distant depths of childhood, as a small
boy remembering the pleasing tactile sensation of running my fin-
gers across the satiny wooden surface of a small model boat, lacking
its sail but with the stub of a mast. I liked carrying it around and
embodied it with people sailing aboard who were, I imagined,
somehow secreted in the solid space below the deck. My parents
told me it was a prau (proa, prahu), a Malayan boat from the “Far
East,” a place vastly remote geographically and in any other way
from my hometown of Maplewood, New Jersey.
In the 1930s, that town served as a bedroom of New York City,
a conventional middle-class suburb, insular in experience and atti-
tude, like much of America in those difficult years. While the Great
Depression raged, the grownups tried to hide their anxieties from
the children. Bankrupt companies were dismissing their workers.
Itinerant homeless men, so-called tramps, often came to the kitchen
door asking for a meal. With so many others, including people like
us, clinging desperately to economic survival, the world beyond
America seemed an alien irrelevance.
Ours was a pleasant ordinary house much like the others on a
leafy ordinary small-town street. But inside it was different and
that made me feel important. I had something my friends did not.
xvi Preface

A tiger skin complete with head, bristling whiskers, and gleaming teeth, lay
on the sun porch floor; an elephant-foot wastebasket fascinated the dog,
who apparently found its scent still attractive although the foot had long
before been separated from the elephant. Brass trays, opium pipes, ceremo-
nial daggers, and batik cotton hangings of puppet faces with grossly elon-
gated noses made their contributions to the décor, that last item being to a
child both frightening and fascinating.
All were to be looked at, not played with. The little boat was the excep-
tion. These were relics of my parents’ life in Southeast Asia during the early
1920s, providing high exoticism for the neighborhood. I grew up sur-
rounded by these images and dinner table stories would often begin with
“Out in the East.” I would half hear tales about turbaned servants, rick-
shaws, and cobras appearing in unexpected places at my parents’ rubber
plantation bungalow. Or they would recount occasional visits to Singapore,
the city whose most well-known hotel to foreign visitors was the Raffles. As
late as 1922 it had plumbing, primitive by American standards, with com-
modes widely known as “thunder boxes” and huge ceramic jars filled with
cold water. To the dismay of the staff and amusement of those who heard
the story, one uninformed guest instead of scooping out the water and
sluicing it over his body as was customary, climbed into the jar to bathe,
reporting that he found it “cozy but tight.”
A family excursion we enjoyed as children was a visit to the Newark
Airport, about forty-five minutes away by car. Planes overhead were still
enough of a rarity to make us rush outdoors to see them when we heard
their engines thrumming above our house. We would go to Newark and
hang on the airport fence to gape at the aircraft as they took off and landed.
Where were they going, we wondered, and where had they been?
Pan American Airways was just then, in the later 1930s, beginning
its seaplane route from California to China, making several island stops
for refueling along the way in a weeklong journey across the Pacific. This
was travel only for the few. Overwhelmingly, people still crossed the oceans
on the surface as my parents had done fifteen years before, a westward
­journey to the “Far East” by train to California and then by ship to
Hawai’i, Yokohama, Hong Kong, and on to Singapore, this was regarded as
a once-in-a-lifetime adventure. Little could we then have imagined daily
nineteen-hour non-stop flights to the other side of the globe on a far north-
ern route from Newark to Singapore. That would have seemed to leap out of
the pages of Jules Verne.
 Preface xvii

Today’s traveler arriving in the city by air sees first a great aggregation of
ships laid out in the harbor below, vividly illustrating the city’s primary posi-
tion among world seaports. In the soft freshness of tropical dawn, driving
downtown along a parkway lined with flowering greenery, the many towers
of the city gleam in their newness, reminding one how stunningly recent has
been the global economic shift from Atlantic primacy to the Pacific as world
center of explosive economic growth. In its wildly implausible story of sur-
vival, growth, and prosperity, Singapore exemplifies this great transforma-
tion and illustrates the power of the maritime world in making it happen.
Singapore is a survival tale of overcoming periodic, even life-threaten-
ing crises. Highly competent and ambitious leadership, fired by nervous
anxiety and committed to success, has provided the program and pulse for
what Singapore is today: an economic dynamo, a miracle of well-crafted
institutional design achieved with remarkable speed.
But its success was never a given.

Why Should We Care?

Britons can assuage memories of World War II’s catastrophic defeat in

Singapore by recognizing the contributions of their imperial rule to inde-
pendent Singapore’s accomplishments; and although most Americans
scarcely know where it is, we have substantial interests in Singapore, both
monetary and military. We have twice as much money invested in that tiny
place than in all of China. With these heavy corporate stakes, Americans
not only have a big economic interest but also, having long ago replaced
Britain as guardian of the global seas, we have a strong strategic interest in
ensuring open passage through the straits.
Americans can be grateful that Singapore provides a strategic asset to
the United States Navy, now that we no longer hold our great base at Subic
Bay in the Philippines. Our fleet has found Singapore a receptive host where
the largest American aircraft carriers can be accommodated, and where the
navy stations several of its new littoral combat ships. Singapore thereby pro-
vides support for a forward American naval presence in Southeast Asia no
longer available elsewhere. This carries special importance because of our
proclaimed “Pivot to Asia.”
As nation-states falter in efficiency, Singapore demonstrates that cities
may be the salvation of humankind. That this city-state can thrive now
xviii Preface

leads some to suggest that smallness could even be the wave of the future,
that cities as global actors may become more important than nations, at
least in some spheres, environmentalism being one example. Cities them-
selves have traditionally functioned as centers for generating ideas and
turning out products. In America, large cities produce the great bulk of the
national economy.
In May 1995, the then Singaporean minister George Yeo gave a pre-
scient speech in Tokyo talking about the future of cities, suggesting “in the
next century, the most relevant unit of economic production, social organi-
zation and knowledge generation will be the city or city-region, . . . a little
like the situation in Europe before the era of nation-states,” the time, he
might have added, when maritime city-states like Venice, Genoa, or
Amsterdam conspicuously flourished. Singapore now aggressively markets
itself as a global city, aspiring to be more than a regional center for interna-
tional commerce, perhaps even to become a world maritime capital, “the
new London.”
Although no utopia, the achievements of contemporary Singapore are
inspiring. We can admire the courage with which it has faced and overcome
adversity. Many criticize its authoritarianism yet accept the substantive ac-
complishments of its leaders in advancing human welfare, opening society
to new opportunities and ideas while sheltering it from those perceived as
threatening social harmony. But, as in that ancient city-state Athens, the
government believes that the good of the community must supersede the
interests of the individual. And many outsiders would now agree.

Singapore’s Periodic Crises

In its earliest years, seven centuries ago, Singapore faced threats to its sur-
vival from hostile neighbors and lost its importance as a significant seaport.
When the British arrived in 1819, they first faced an environmental chal-
lenge, to hack out a tentative settlement at the lip of a stubborn and aggres-
sive jungle, in a tropical environment that many of its settlers found both
alien and hostile. Immediately the threat of stillbirth loomed.
London, for European geopolitical reasons, threatened to repudiate the
founders, only belatedly giving approval to its new rapidly growing outpost
of empire. A generation later when the British defeated China in the Opium
War (1839–42) part of the booty was the barren island of Hong Kong, which
 Preface xix

rapidly became a major British port. Singapore, hitherto touted as the

“­gateway to China,” lost that role and feared it would then forfeit the China
trade, the principal justification for its founding and its first great hope for
prosperity.
At the turn of the nineteenth century, fluctuations of global commodity
exchanges, notably the elastic demand for rubber, a principal re-export, il-
lustrated Singapore’s heavy dependence upon a world market beyond its
control. And the trauma of destruction and brutal Japanese occupation in
World War II again painfully showed Singapore its continuing vulnerability
to forces from the outside world.
When independence abruptly and unexpectedly came, after a tumul-
tuous and brief (1963–65) union with Malaysia, many thought the new
nation could not survive. Unemployment soared. Disorder reigned. Strikes
disrupted production. Rioters thronged the streets. Communism appealed
to many, and Singapore faced a big aggressive neighbor in Indonesia.
With many to feed and few resources to do so, a fragile new political
entity was challenged to create a stable economy and a sense of nationhood
for a city diverse in race, religion, and language. Founding prime minister
Lee Kuan Yew even called the idea of a modern maritime city-state a joke
and national identity continues to challenge Singapore.
But ambitious for himself and for his country, Lee skillfully used the
psychological impetus of freedom to animate the populace while gradually
establishing political control, in part by using the mechanisms of authori-
tarian British colonial rule. Yet while economic growth began to generate
jobs and diminish social tensions, by withdrawing its military presence in
1971, Britain struck a huge blow to Singapore’s national security and the
­economy. Its bases had generated nearly one-fifth of GNP and employed
one of ten Singaporean workers.
Today Singapore is the world’s most trade-dependent nation, indicat-
ing its vulnerability to global economic forces beyond its control. A surviv-
alist mentality, artfully orchestrated by the government, continues to drive
educational achievement, military preparedness, attachment to thrift, search
for a competitive economic niche, and the desire for a greater place in the
global community.
Ambition and anxiety are the two words that best capture the effort.
Singapore’s leaders have consistently exploited anxiety to exhort the people
to embrace rather than to reject the changes the leadership has sought and
the tactics it employs. As former prime minister Goh Chok Tong stated,
xx Preface

figure p.1. Singapore in a global context. Map by Jonathan Gale and Patrick
Florance, Tufts Geospatial Technology Services.

Singapore has “no certainty of future success and must stay united as a
people, relevant and competitive while navigating a choppy sea.”

How Has It Happened?

In 2015 Singapore in one estimate ranked as sixth among cities in “economic

power,” exceeded only by New York, London, Tokyo, Hong Kong, and Paris.
In the ease of doing business overall, the World Bank rates the city-state as
globally number one, as does the Economist. Singapore’s per capita GNP
grew from $500 to $15,000 in thirty years. In 2014, in current US dollars
that number was $55,150, a figure nearly a third more than that of the former
mother country, Britain. And thanks to government tax credits for compa-
nies hiring low-wage workers, the number of workers looking for jobs is
under 2 percent.
Singaporeans can even boast the world’s highest average IQs. A recent
study correlates intelligence with health. Countries unburdened by infec-
tious diseases are found to have higher rates of intelligence than those who
are ailing. Singapore, with relatively low disease rates, tops the global correla-
tion list with the highest rate of intelligence based on comparative IQ scores.
Some American primary school teachers, aware that their students do
not reach the best international standards, are giving attention to “Singapore
math,” an approach to numbers and quantitative concepts that has helped
 Preface xxi

put Singaporean students at or near the global top in that subject. And in
science, among the world’s advanced economies, only Finnish students
score better than Singaporeans.
Education for performance has proven the ultimate key to achieving
and sustaining a brilliant economic record. Singapore pays careful attention
to basic literacy and numeracy. The desire to learn usually springs from the
family and Chinese Singaporeans especially manifest this. Although com-
mitted to the English language, Singaporeans speak a second or even third
tongue as well, an asset that Americans would find useful in an increasingly
globalizing world.
Government service attracts the brightest and pays salaries equivalent
to the private sector. Generous compensation and tough laws severely dis-
courage corruption. Big money and special interests seem to play a relatively
small role in Singaporean politics. The government handles its finances
skillfully, setting an example of prudence and thrift, with the Central
Provident Fund serving as a vehicle for enforced savings by workers and
employers to provide people with housing and pensions, as well as giving
the government a massive pool of capital for investment in infrastructure.
Without argument Singapore’s leaders accept the consensus of the
global scientific community on climate change. “Intelligent design” is not
taught in the schools. Singaporeans can point out that, although their poli-
tics may be sensitive and subject to control, in matters like genetic research
they face no ideological strictures—unlike their American colleagues.
Except for looking after its widespread economic interests, Singapore
has a non-interventionist foreign policy. It has never been obliged to drain
its resources in war. It maintains a small but well-trained and equipped mil-
itary, based upon deterrence, allocating for it about one-quarter of govern-
ment spending. Singapore can boast having Southeast Asia’s most modern
and combat capable air force, overcoming the smallness of the nation’s air
space by using foreign sites overseas for training purposes. Although women
are exempt, Singapore has compulsory national military service. The govern-
ment believes that this commitment contributes to a greater sense of com-
munity and nationhood as well as providing defense needs.
Singapore has propelled itself to distinction in the contemporary world
and the world is taking increasing notice. Even more than a generation ago
the Financial Times was calling Singapore a “Zurich of the East,” influential
far beyond its size. Many admire and some seek to emulate Singapore,
viewing it as a model. Dubai observes its business practices; sometime
xxii Preface

­ resident of Georgia, Mikhail Saakashvili, touted an image of his country as

p
“Switzerland with elements of Singapore.” Panama, like Singapore a strate-
gic maritime connector, likes to see itself as the future “Singapore of Central
America.” When China’s notorious Bo Xilai was mayor of the northern sea-
port Dalian, with Singapore in mind, he said, he planted trees, fought pol-
lution, and “rewarded people who reported rude taxi drivers.”
A nervous Spaniard sees it as a place to put his savings or even to start
a new life. The president of Rwanda says he wants to turn his country into
the “Singapore of central Africa,” although the differences are staggering.
Rwanda is landlocked, lacks global ties, and its people are poorly educated.
Beguiled less by its glittering infrastructure, accrued wealth, or test scores
than by its politics of soft authoritarianism, China studies Singapore.
Even in the United States, an American real estate developer says he
would like the shoreline of Flushing, New York, “to look like Singapore.”
Timing is clearly one reason for the triumph. Contemporary Singapore
had the good fortune to emerge during the past fifty years at the time of a
great leap in world wealth, global economic integration, the breakdown of
old oceanic empires with the release of the “animal energies” of many newly
freed peoples, and technological advances specifically in the maritime
world.
As well as being at the right time, being in the right place is another
reason for success. It all begins with geography. Singapore’s total area, only
241 square miles, is a mere fraction of Rhode Island. Traffic allowing, you
can drive from one end of the country to another in less than an hour. The
population now pushes over five million, a substantial number for a city but
not for an entire country.
Singapore’s small territorial size limits both its home market and its
supply of human capital and fuels a sense of vulnerability. But smallness can
also be advantageous. No large, backward, rural sector has handicapped a
highly urbanized nation in its march to modernity.
Smallness allows short and dense lines of communication that can
strengthen a community by smoothing organization and promoting con-
sensus, a greater ease and efficiency in organizing people and what they do.
Deng Xiaoping once said wistfully to Singapore’s Lee Kuan Yew, “If I had
only Shanghai to worry about. . . . But I have the whole of China!”
Singapore lacks any natural assets except a harbor located on one of the
world’s most strategic sea lanes, the Melaka (Malacca) Straits, connecting
the Indian and Pacific oceans. Singapore commands the easternmost entry
 Preface xxiii

to these straits. They form a vital part of the current global routes between
Europe and East Asia, between the Pacific coast of the Americas and South
Asia, and regionally between peninsular and archipelagic Southeast Asia.
Singapore thus stands at an essential sea passage between two of the world’s
major ancient and influential centers of culture in east and south Asia,
China and India, now two of the world’s fastest-growing large economies.
By carrying nearly half of the world’s annual seaborne trade, the Melaka
Straits now exceed the English Channel for the title of the world’s most stra-
tegic commercial waterway. If for any reason this passageway should be
closed to traffic, the entire world economy would feel painful reverbera-
tions, most acutely oil-importing China, Korea, and Japan, but inevitably
America too.
Singapore’s presence on this major global saltwater trade route, plus
its superb sheltered deepwater natural harbor, now transformed into a
leading global seaport, offers major assets. Singapore’s new sovereignty
in 1965 happily coincided with revolutionary changes in how we exploit
oceanic space.
Although no longer unique, the sea still provides a major medium for
information flows; more than 90 percent of global Internet traffic now travels
through undersea fiber-optic cables as does 90 percent of intercontinental
cargo. The box and the bulk carrier, the standard-size steel container and
the supership, have together caused transport costs to plummet. These
changes stimulated an enormous surge of world seaborne trade within which
contemporary Singapore made its rise into maritime eminence by skillfully
exploiting these new instruments. Nimbly moving up the economic value
chain from trade to manufacturing to services, this minute nation has cre-
ated a unique global commercial presence, the only contemporary mari-
time city-state of consequence.

figure p.2. Maritime cities of global significance by 20141

xxiv Preface

The port handles a half billion tons of cargo yearly and was among the
first in Asia to accept containers. It is also the world’s top supplier of ship
diesel, the major global “petro port” as a fueler of ships and mover of oil,
and ranks alongside Houston and Rotterdam as a major oil refiner.
At home Singapore can dock giant merchant ships at piers close to ware-
houses and factories. Tides and currents scour the port’s deep-water ap-
proaches and eliminate the need for dredging except immediately next to
shoreside piers. Mountain ranges on both sides of the Melaka Straits shield
that waterway from most adverse weather, and Singapore, unlike its com-
mercial rivals on the China coast, Hong Kong and Shanghai, is free of the
danger of typhoons, even today a dreaded peril to the mariner.
But location is not an actor; it is acted upon. Imaginative leadership,
adept at organizing and managing people for economic growth and keeping
them reasonably happy while doing so, has provided the impetus. Maritime
life has made Singapore what it is. As Lee Kuan Yew put it, “without the
harbor, we would not be half ourselves.” How Singapore progressed by
using the sea shows us the continuing importance of the maritime world as
engine of the global economy.
A marriage of convenience between shrewd Chinese commercial en-
trepreneurship and stable British colonial governance spawned Singapore’s
vitality. This union launched the city’s career as a colony and continues to
nourish it today. And even though British rule has gone, that tradition of
political solidity and authoritarian rule remains.
Singapore’s sedulous cultivation of the human resource, with particular
but not exclusive attention to leadership, has yielded “prudent manage-
ment,” often cited as the major reason for the nation’s remarkable economic
achievement. A highly educated, talented, and pragmatic elite focusing on
specific needs—jobs, housing, mass transport, health, and education—has
propelled Singapore into modernity. The ultimate key is human. Leaders or
followers, Singapore’s people provide its greatest asset.
Powerful individuals have played a vital role in this story. The assertive
Sir Stamford Raffles, identified with the founding in 1819 of what he called
“my colony,” remains a household name in Singapore. Another was the
long-time prime minister, recently deceased Lee Kuan Yew whose keen
mind and razor tongue shaped a brilliant political career. Lee’s reputation
for sagacity, and readiness to offer advice, gave him the status of world
statesman and elevated respect for his country.
 Preface xxv

More than any other single person, but greatly aided by several loyal
and brilliant lieutenants, Lee was responsible for what Singapore is today. In a
1991 speech, he spoke to the human dynamic, and the way in which he ad-
dressed the matter illustrates nicely his authoritarian approach. “The quality
of a people determines the outcome of a nation. It is how you select your
people, how you train them, how you organize them, and ultimately how
you manage them that makes the difference.” The key word here is manage.
Critics are quick to point out the cost to freedom imposed by an au-
thoritarian regime. Certainly less than the Japanese military occupation in
World War II, but far more than the British colonial authority, the national
government has initiated, guided, and directed the lives of its citizens. The
perceived efficiency of Singapore’s government gives a gloss to its recently
softening authoritarianism and most of the people, pleased by rising living
standards, have thus far acquiesced in strong government and given it their
votes. Whether this will continue to be so remains to be seen, especially as
those who did not experience the privations of the past, the way things were
in 1965 when Singapore became independent, inevitably leave the scene.
The death of Lee Kuan Yew in March 2015 prompted global response,
evoking wide appreciation for what he accomplished for his country, as well
as drawing praise from dictators and would-be dictators who lauded the
man and implicitly his steely governance, themselves craving Singapore’s
prosperity to justify their autocratic rule. And with his death, Singapore
faces a new era and our story essentially stops.
Singapore
I
Origins

An equatorial jungle swamp provides an unpromising spawning

ground for a world-class city. Before Singapore, no such global city
emerged in the tropics. Nor has any since. Singapore Island is a
mere dot within a vast Malay world that is as broad an ethnic cate-
gory as its geography, sprawling across the nearby southernmost
tip of the Eurasian mainland and the widely stretched Indonesian
archipelago. Millennia ago, the few early inhabitants on the island
and elsewhere along the Melaka Straits found its warm tropical
waters home to teeming biological diversity, offering an array of
foodstuffs within its coral reefs, sandy beaches, and tide pools,
with streamlets and river estuaries feeding brackish lagoons, inter-
spersed with mangrove swamps and mud flats. Here creeping tides
and rhythmic currents interact with the pulsating vitality of wind,
forever renewing a rich stream of marine life.
In the times before navigational aids, coastal boatmen would
find alongshore mangroves twinkling at night with countless dart-
ing fireflies guiding them as they cautiously threaded their way
through shallow waters dotted with sandbanks and islands de-
manding complex maneuvering where rock could suddenly shatter
hull. Mangrove protectively roots the shoreline as we would learn
during the great Indian Ocean tsunami of 2004. In that catas-
trophe, highly developed beachfront and coastal areas suffered
Another random document with
no related content on Scribd:
Adrienin suureksi ihmeeksi, hän kun ei ymmärtänyt tästä kaikesta
sanaakaan. Mikaelin vakavan vastauksen johdosta hän näki Kir
Nikolain kohauttavan olkapäitään ja Stavron tyyntyvän, mutta
huudahtavan heti moitteettomalla kreikankielellä:

»Älkää huoliko siitä, mitä hänen äitinsä sanoo, oi 'pedia-meu'

(lapseni)!… Jos minun viisikymmentä vuotta sitten olisi pitänyt
mukautua äitini elämään, en olisi koskaan tullut tietämään, kuinka
aurinko nousee ja laskee sen vallihaudan takana, joka muinoin kiersi
kaunista Brailaamme. Nähkääs, ystäväni, kaikki äidit ovat
samanlaisia: he tahtoisivat, että heidän lapsensa tyytyisivät heidän
pieniin vaivaisiin iloihinsa ja ikävyyksiinsä, jotka ovat niin tuiki vailla
viehätystä. Ja sanokaapa minulle, teemmekö väärin siinä, että
olemme sellaisia, miksi olemme luodut? Vai mitä, Adrien?»

Mikael puuttui jälleen puheeseen, hänkin kreikankielellä:

»Siinä te kyllä olette oikeassa, herra, mutta me emme tunne

Adrienin äitiä. Saattaisihan hän olla surullinen poikkeus. Minä
ehdotan, että lähetämme Adrienin pyytämään hänen
suostumustaan. Jos hän sen saa, iloitsen minä siitä ensimäisenä.
Mutta ilman hänen äitinsä lupaa ja vastoin hänen tahtoaan minä
kieltäydyn lähtemästä markkinoille».

Tämä julistus sai Adrienin lähtemään tuulena.

Hänen äitinsä oli päivällispuuhissa. Adrien pysähtyi keskelle

huonetta, kostein silmin, hehkuvin poskin, tukka epäjärjestyksessä.
Kun hän ei ollut valmistanut sanojaan, takertui ääni häneltä
kurkkuun. Mutta äiti arvasi asian ja ehätti sanomaan:

»Sinä elät taasen pilvissä!»

 »Niin, äiti…»

»Jos aiot soittaa äskeistä säveltä, kiitän kunniasta!… Tee, mitä

luulet voivasi tehdä haavoittamatta kovin sydäntäni, äläkä huoli
minusta sen enempää. Niin on parempi».

»Ei ole kysymys mistään haavoittamisesta, äiti», vastasi Adrien.

»Saan olla työttömänä kokonaisen viikon, ehkä kauemminkin, ja
siksi tahtoisin seurata Mikaelia S:n markkinoille. Näin saisin nähdä
tuon kauniin seudun ja ansaita samalla, mitä toisaalla menetän».

»Onko teitä vain kaksi?»

»On, ei… Stavro tulee myöskin».

»Sepä kaunista!… Yhä parempaa ja parempaa… Taaskin uusi

»filosoofi» varmaankin sinun makusi mukaan».

Ja pojan vaietessa hän lisäsi:

»No niin, saat mennä!…»

»Ethän ole vihainen, äiti?»

»En, lapseni».

*****

Lähtö tuona sunnuntaina tapahtui kaikkien Grivitza-kadun

juorukellojen tirkistelyjen ja kokkapuheiden saattamana. Stavro
saapui neljän tienoissa iltapäivällä sokerileipurin asunnolle rattaineen
ja kojeineen: siinä oli tynnyri, joka teki vesisäiliön virkaa ja jossa oli
hänen virvokelaitteensa, sokeri, sitruunat, lasit y.m. Leipurin
myymälän edustalla hän Kir Nikolain ja Mikaelin avulla sälytti rattaille
ohukaisten valmistamisessa tarvittavat välineet ja ainekset, kuten
pöydän, pienen paistinuunin, suuren kattilan, kaksi jauhosäkkiä,
useita ruokaöljypulloja ja muita tarpeita. Samalla laitettiin kuntoon
istuin näille kolmelle matkamiehelle.

Säästääkseen Adrienia katselijoiden pilanteolta äiti lähti hänen

kanssaan ulos puoli tuntia ennen Stavron tuloa. He erosivat
toisistaan Galatz-kadulla, mistä äidin piti jatkaa matkaa erään
tuttavansa luo ja pojan suunnata kulkunsa valtamaantielle, missä
ajajat saavuttaisivat hänet. Hän suuteli poikaansa ja sanoi hänelle:

»Niinkuin näet, Adrien, taivun sinun tahtoosi, mutta vielä tulee

päivä, jolloin kadut menettelyäsi. Pieni matka, jonka tänään teet,
herättää sinussa halun tehdä huomenna pitempiä ja edelleen yhä
pitempiä. Ja jollet voi taata, että tämä tulevaisuus tuo sinulle onnea,
niin olen varma, että saamme molemmat vielä itkeä, mistä Jumala
meitä varjelkoon».

Adrien aikoi vastata, mutta äiti lähti. Paikalleen naulittuna poika

seurasi häntä katseellaan; äiti kulki suoraan eteenpäin, aivan
suoraan, niinkuin hänen elämänsä oli ollut suoraa, yksinkertaista ja
tuskaa täynnä. Mitä siihen ainoaan harha-askeleeseen tulee, johon
hän oli tehnyt itsensä syypääksi, ei hän katunut sitä, niin kalliisti kuin
hän olikin saanut sen maksaa. Ohut villaliina päässä, yllään halpa
pusero ja nenäliina oikeassa kädessä, hän kannatti kevyesti
vasemmalla kädellään liian pitkää hamettaan, joka nostatti ilmaan
tomua, ja katseli jalkoihinsa, ikäänkuin etsien jotakin — jotakin, jota
hän ei vielä ollut kadottanut, vaan jonka hän oli kadottamaisillaan.

Adrien veikkoseni!… Sinä vapiset… Rattailla, jotka vierivät

eteenpäin valtatiellä, tyynyllä istuen, vierelläsi oikealla Stavro, joka
hoputtaa hevosta juoksuun ja laulelee armeniankielellä, ja nojaten
Mikaelin olkapäähän, joka polttelee vaieten vasemmallasi — sinä
vapiset, kelpo ystäväni. Mutta et sinä kylmästä vapise! Vapisetko
ehkä pelosta? Vai värisetkö ehkä — puristuneena näiden elämäsi
kahden pahanhengen väliin — tuntiessasi kohtalosi henkäyksen,
joka kuljettaa sinua ei vain kohti S:n markkinoita, vaan vieläpä kohti
elämäsi suurta markkinatoria, elämäsi, joka tuskin on alkanut.

Kauan, kauan Stavro valittaen lauleli armeniankielellä ajaessaan

myrskyä ennustavassa hämyssä viertotiellä, joka puiden
reunustamana kulki poikki viljavainioiden suorana kuin jännitetty
köysi. Kauan Mikael ja Adrien kuuntelivat ymmärtämättä sanaakaan,
mutta tuntien kaiken. Sitten yö yllätti heidät ja kukin vaipui omiin
ajatuksiinsa. Kylä seurasi kylää, maja majaa, murheen ja onnen
kurjia pesiä, pimeyden peittämiä ja maailman unohtamia. Rattaisiin
kiinnitetyn lyhdyn liekkuva valo paljasti yöllisiä näkyjä, maalaisia ja
surkeita, joita se hetken valaisi ja jotka katosivat iäksi; jossakin
haukkui kiukkuinen koira; toisaalla kohotettiin ikkunaverhoa, ja
näkyviin tulivat pimeään tähystävät ihmiskasvot; vanhoja hökkeleitä
rikkinäisine ja sateiden mustaamine olkikattoineen; pihoja
kaatuneine aitauksineen.

Noin joka kahden tunnin kuluttua Stavro pysähtyi majatalon

edustalle, taputteli hevosta, pisti sille kaurapussin päähän ja peiton
selkään, ja astui sitten meluavasti sisään toveriensa seuraamana.
Hän muuttui kerskailevaksi ja suulaaksi, lasketteli huvittavia
kompasanoja ja taputteli joskus tuttavallisesti jotakin talonpoikaa
päälaelle. Tilattuaan sitten »litran ja lasin isännälle», hän pyysi tältä
kohteliaasti tupakkakoteloa, kiersi itselleen savukkeen ja pudotti
kiitokseksi kotelon maahan, vakavana kuin pappi.
 Adrien huomasi, kuinka Mikael, joka oli tuntenut Stavron vain pari
päivää, tarkasteli tätä salavihkaa ja lakkaamatta. Käyttäen
hyväkseen Stavron lyhyttä poissaoloa hän sanoi kreikaksi
ystävälleen:

»Mikä juuttaan ilveilijä!… Millaista melua tyhjästä!…»

Mikael kuiskasi vastaan:

»Hän tahtoo tuolla melulla salata jotakin, en vain tiedä mitä… Joka
tapauksessa hänellä on jotakin salattavaa».

*****

Seitsentuntisen, melkein yhtämittaisen ajon jälkeen saavuttiin

puoliyön tienoissa lopen uupuneina ja hienon sateen vihmoessa X:n
kylään, josta ei voinut eroittaa muuta kuin koirakopin, mistä liuta
hurjia koiria hyökkäsi raivokkaasti hevosen kimppuun. Stavro pieksi
niitä säälimättömästä ruoskallaan ja ohjasi rattaat varmasti porttia
kohti, johon hevonen puski päänsä, ollen vähällä kaataa rattaat.

Istuimeltaan hän huusi majatalon pitäjän ikkunaan päin:

»Gregori!… Gregori hoi!»

Ja kun musta haamu viimein pitkän odotuksen jälkeen tuli

avaamaan, lisäsi hän, oudosti sadatellen:

»Pääsiäinen, evankeliumit ja kaikki pyhät apostolit! Et kai tahtone,

että ohukaisia ja virvokkeita tehdään sadevedestä? Avaa pian,
kirottu kuhnuri!»
 Näin puhuteltu mutisi jotakin ja tarttui hevosta suitsista. Se riisuttiin
valjaista ja rattaat vietiin vajaan. Sitten nuo kolme markkinamiestä ja
isäntä astuivat romanialaiseen tupaan, »carciuma'an», missä
syödään, juodaan ja tupakoidaan, ja missä sanotaan hyviä ja pahoja
sanoja, aina miesten, ikäkauden ja »viinin laadun» mukaan.

Stavro sanoi lyhyesti:

»Syökäämme hyvin, mutta älkäämme unohtuko soittamaan suuta.

Nyt lepäämme päivännousuun asti, ja sitten jatketaan matkaa. Pahin
on takana. Huomenaamuna, sielu ja ruumis virkistyneenä, kerromme
tarinoita ajaessamme jokivartta, ja katselemme kuinka aurinko
nousee hevosen pään yli. Huomenna on kaunis ilma».

Heille tarjottiin munakokkelia, savustettua silavaa, juustoa ja viiniä,

joka oli omiaan »nousemaan hattuun».

Kilistäessään Stavron kanssa isäntä kysäsi häneltä:

»Olet kai matkalla S:n markkinoille…?»

Toinen nyökkäsi myöntävästi. Kysyjä sanoi leikkiä laskien:

»Yhäkö vain käytät virvokkeihisi sakkariinia sokerin asemesta ja

sitruunahappoa sitruunain asemesta?»

Stavro katsoi häntä silmiin syöntiään keskeyttämättä, ja vastasi

sitten:

»Entä sinä, yhäkö sinä valmistat spriistä ja kaivovedestä viinasi,

jolla myrkytät talonpojat ja painatat kukkaroasi?»

Hämmästyneenä Adrien sekaantui asiaan:

 »Stavro, mutta minähän näin sinun ostavan sokeria ja sitruunoita.
Eivätkö ne olleetkaan virvokkeita varten?»

»Ei, ystäväni. Se on vain silmänlumetta janoisille!» vastasi Stavro.

Ja hän lisäsi kreikankielellä:

»Siinä näet, kuinka epärehellinen olen! Eikä sillä hyvä: voin olla
paljoa pahempikin».

Mikael ja Adrien vaihtoivat ymmärtävän silmäyksen, ja edellisen

silmät vastasivat jälkimmäisen kysyvään katseeseen:

»Tässä piilee jotakin».

Kaikki kolme nousivat. Isäntä otti tulitikkurasian ja kynttilän ja

saattoi heidät ullakolle. Se oli puolillaan heiniä. He levittivät lattialle
suunnattoman suuren maton »rogojinan», jolle riisuutumatta
heittäytyivät nukkumaan, vatsat kylläisinä, päät hiukan viinistä ja
väsymyksestä raskaina.

»Jos tupakoitte, varokaa tulta», sanoi isäntä lähtiessään, vieden

mukanaan kynttilän ja tulitikut. Viisi minuuttia myöhemmin kaikki
kolme nukkuivat.

*****

Seuraavana päivänä matkaa jatkettaessa alkoi Stavro kertoella

näin:

»Vuoden 1867 paikkeilla, hiukan senjälkeen kun ruhtinas Kaarle

oli noussut valtaan, palasin minäkin maahani, mutta en ruhtinaana.
Minä palasin sisareni romanttisesta katoamisesta murtuneena ja sen
seikkailevan elämän turmelemana, jota olin viettänyt etsiessäni
häntä kaksitoista vuotta läpi Anatolian, Armenian ja Euroopan
Turkin. Ikäväkseni en voi alkaa kertomalla teille lapsuudestani,
sisareni surullisesta kohtalosta ja niistä luonnottomista oloista, joissa
elin. Se kestäisi liian kauan. Ehkä teen sen joskus, jos vielä silloin
puristatte ystävinä kättäni. Jollette taas sitä tee, on se minulle aivan
yhdentekevää.

Olin siihen aikaan kaksikymmenviisivuotias, minulla oli hiukan

rahaa ja puhuin kolmea itämaista kieltä, mutta olin melkein kokonaan
unohtanut romaniankielen. Lapsuusajan tuttavat eivät minua enää
tunteneet ja se oli minulle mieleen: tahdoin pysyä tuntemattomana.
Sitäpaitsi minulla oli Turkin kansalaisen paperit. Kun lisäksi puhuin
huonosti kieltäni, pidettiin minua muukalaisena.

Miksi palasin maahani? Ilman aikojani ja tärkeästäkin syystä.

Ilman aikojani, koska juureni jo olivat irtautuneet sen maan
kamarasta, jossa olin ensi kertaa nähnyt päivänvalon, ja koska
viihdyin hyvin vierailla mailla. Tämä viihtymys oli kuitenkin vain
näennäistä. Vietin vapaata, mutta paheellista kulkurielämää. Naisista
tunsin vain sisareni ja äitini: puoliso tai rakastajatar oli minulle
tuntematon. Ja kuitenkin minun haluni paloi heihin, mutta pelkäsin
lähestyä heitä. — Tällaista te ette käsitä. Mikael!… Kuinka paljon
vääryyttä elämässä tehdään! Nähdessään raajarikon, jolta puuttuu
jalka tahi käsi, ei kukaan häntä solvaa, mutta jokainen peräytyy,
kukaan ei tunne sääliä sielullisesti raajarikkoista kohtaan!… Ja
häneltä puuttuu kuitenkin se pylväs, joka kannattaa elämää. Se
puuttui minulta. Palasin Romaniaan pyytääkseni sitä niiltä, joiden
elämäntavat ovat paremmin todellisen aistielämän mukaiset. He
antoivat sen minulle, mutta suotuaan minun vain hetkisen tuntea sen
tukea, he riistivät sen minulta äkkiä, häpeällisesti, syösten minut
jälleen paheeseen. Se tapahtui näin:
 Heti palattuani ryhdyin entiseen ammattiini salepgdi'na [salep-
jauhoista valmistetun kuuman juoman myyjä Itämailla] kierrellen
markkinoilta markkinoille, mutta vain ulkopuolella Brailaa, sen
ympäristöllä ja etäämpänäkin. Kaupungissa ei kukaan tietänyt
ammattiani. Salep-jauhon ostin salaa eräältä turkkilaiselta,
uskotellen olevani hänen maanmiehensä ja antaen hänen tietää vain
niin paljon kuin halusin. Niinpä tein työtä vähän ja ansaitsin hyvin,
etenkin kun saatoin turvautua säästöihini, jotka kannoin vyössäni.
Nyt aloin solmia tuttavuuksia.

Kävin puettuna kuin ghiabour [varakas mies], ja tarjosin

siekailematta lasin viiniä milloin yhdelle milloin toiselle, ja niin keksin
eräänä päivänä vanhan Brailan esikaupungissa hyvän viinin ja
samalla sen, mitä olin etsinyt maahantulostani lähtien (melkein
vuoden): viiniä tarjosi usein kaunis »crasmaritza»,
ravintolanomistajan tytär. Ja minusta tuli tuon hyvän viinin uskollinen
nauttija ja niiden salamoiden uhri, jotka leimahtelivat ihailtuni
silmistä. Mutta minä olin varovainen: perhe oli jäyhä ja hyvin rikas.
Lisäksi se ei rakastanut muukalaisia, vaikka sen rikkaus olikin
lähtöisin heistä.

Ensi tehtäväni oli siis hankkia kiireesti romanialaiset paperit, mikä

Pyhän Bakshishin [juomaraha] maissa on helppoa. Vuorokaudessa
on »salepgdi Stavro» haudattu ja minusta tulee Domnul Isvoranu,
»kuparituotteiden kauppias Damaskuksesta». Nimi ja arvo
miellyttävät. Ollaan kohteliaita ja huomaavaisia. Talossa ei ole
emäntää. Isäntä on vanha, vakava ja potee jalkojaan.

Kolmen kuukauden kuluttua minut pidätetään eräänä iltana

aterialle perheeseen. Tutustun tätiin, joka hoitaa äidinvirkaa ja
hukuttaa tyttären hellyyteensä. Mutta ennen kaikkea totean, että on
aina hyvä valehdella vain puolittain. Pöydässä tapasin kaksi veljeä,
suuria ja vahvoja kuin teloittajat, jotka sattuivat olemaan
damaskolaisten mattojen ja kuparien myyjiä Galatzissa. Onneksi
tunsin Damaskuksen ja heidän ammattinsa paremmin kuin he itse;
olin usein kaupitellut tuon maan mattoja ja kupariteoksia.

Aterian aikana minä puhun, kerron tarinoita ja näkemiäni; kuvaillen

erikoisesti sitä kurjuutta, mikä liittyy näihin Damaskuksen mattoihin ja
kupariesineihin, jotka ovat tykkänään viisivuotiaiden lasten ja
puolisokeiden vanhusten kätten työtä, ja joista edelliset ansaitsevat
kaksi metelikiä (kymmenen penniä) päivässä, tietämättä tuskin
mitään lapsuudesta, ja astuvat elämään kärsimykseen portin kautta;
viimemainitut nääntyen nälkään, osattomina vanhuudelle kuuluvasta
levosta ja rauhasta.

Tarinani huvittavat neitiä, ja niiden surullinen puoli hellyttää hänet

kyyneliin. Mutta toisten sydämet ovat kovat, he ottavat tarinan vain
tarinana. Tämä on minulle epämieluista, vieläpä siinä määrin, että
olen vetäytymäisilläni pois. Mutta ajoissa muistan, etten tule tähän
taloon mennäkseni naimisiin kaikkien kanssa. Tyttö oli mieleiseni ja
hänet tahdoin naida.

Seurusteluni tytön kanssa rajoittui siihen, että kerroin hänelle

kaskuja ja tarinoita.

Kaksi kuukautta tämän ensimäisen päivällisen jälkeen saatoin

pitää itseäni perheen läheisenä tuttavana. Ilmapiiri tässä perheessä,
jolla tuskin oli mitään suhteita, oli tukahduttava, mutta ainoa, joka oli
siihen menehtyä, oli tuo vilkas olento, jota rakastin. Joka ilta vietin
hänen luonaan pari kolme tuntia tarinoiden, runoja lausuen tai
laulellen itämaisia lauluja, sointuvia ja valittavia. Tätiä ja isääkin tämä
huvitti, mutta tyttö oli hulluna ihastuksesta… Hän halusi kuulla lisää,
yhä lisää…

Isä oli karkoittanut myymälästä kaikki häiritsevät ostajat, kaiken

melun, ja harvat poikkesivat sisään tilaamaan jotain nautittavaa.
Myymälän takana olevassa huoneessa, johon johti lasiovi, istui täti,
perheen kaikki kaikessa, korjaillen liinavaatteita ja pitäen uudinten
lomitse silmällä huonosti valaistua myymälää. Neiti ompeli jotakin
korutyötä tai nypläsi pitsiä, isän lojuessa sänkykomerossa torkkuen,
joskus vaikeroiden ja joskus kuunnellen minua. Hän olisi
typeryydellään voinut saattaa lampaankin epätoivoon. Istuen
sohvalla hänen lähellään kerroin kaikenlaista, mikä oli
suunnitelmilleni edullista, ja hän nieli kaiken.

Näin pääsin helposti perille hänen heikosta puolestaan: hän

tarvitsi neuvokkaan miehen jatkamaan liikettä, ja sellaisen hän näki
minussa. Tiedetäänhän, ettei romanialaisesta ole kauppiaaksi; hän
on vain maan orja. Kun hän tahtoi antaa tyttärensä liikeasioihin
perehtyneelle miehelle, ja kun toisaalta vain ulkomaalaiset pystyivät
noina aikoina menestyksellä harjoittamaan kauppaa, oli hän sitäkin
tyytyväisempi tavatessaan maanmiehen, joka oli kokenut maailmaa,
osasi vieraita kieliä, kykenipä vielä neuvomaan hänen molempia
poikiaankin, jotka olivat yhtä typeriä kuin hän itsekin. Olin aina
ihmetellyt itsekseni, kuinka nämä paksupäät olivat voineet hankkia
sellaisen omaisuuden, kun sain kuulla, että manalle mennyt äiti oli
ollut ensiluokkainen liikekyky. Tyttö oli hänen luonteisensa; mutta
äidin kuoltua talo oli vaipunut uneliaisuuteen.

Minun mukanani tuli taloon hengitettävää ilmaa; kukin noista

viidestä hengitti sitä omalla tavallaan. Vanhus ja hänen molemmat
poikansa, jotka viettivät joka toisen sunnuntain perheen piirissä,
elehtivät kuin puolihullut ja olivat tukehduttaa minut kysymyksillään,
jotka koskivat liikeasioita, vain liikeasioita. Pannakseen rehellisyyteni
koetukselle he eivät keksineet mitään sen nerokkaampaa, kuin että
lainasivat minulta rahasumman; joskus he taas itse lainasivat
minulle. He olivat minuun näissä molemmissa suhteissa tyytyväisiä,
ja minä päättelin mielessäni, että typeryys ja raha olivat totisesti
kaksoisveljiä. Nämä kolme olivat muuten yhtä maata.

Vanha nainen, kuolleen perheenäidin sisar, ei nauranut ja itki

vieläkin vähemmän. Sensijaan hän usein uteli liikeasioitani. Aluksi
torjuin hänen kyselynsä, sillä huomasin hänen epäilevän minua.
Sittemmin, rohkaistuneena noiden kolmen kunnon miehen
luottamuksesta, selostin laajasti, kuinka liikeyritykseni parina viime
vuonna olivat sujuneet huonosti tarpeellisen pääoman puutteessa.
Tässäkin valehtelin vain puolittain, sillä mitähän olisinkaan saanut
aikaan, jos minulla olisi ollut käytettävänäni runsaasti rahoja!…
Tuona ajankohtana oli ulkomaisten kupariteosten kauppa kaikkein
tuottavinta. Vastaus tyydytti, sillä enhän koskaan ollut sanonut
olevani rikas.

Mutta sydämeni ilo oli kiintymykseni kauniiseen Tincutzaan. Hän

yksin ymmärsi ja rakasti minua, hän yksin sai minut kestämään ja
toivomaan tässä epätoivon talossa.

Vapaana miehenä, joka ei jumaloinut rahaa, ja tottunut kun olin

hengittämään keuhkoihini elämän suuria tuulia, jotka lakaisevat pois
luonnon myrkylliset tautipesäkkeet, viivyin tässä talossa, jossa kaikki
oli itsekkyyden ja typeryyden saastuttamaa, vain hänen vuokseen,
joka kaikin voimin kurkoitti vapautta kohden.

Usein jäimme melkein kahden. Täti meni levolle, sillä hän nousi
aikaisin. Ja silloin, — istuen lähellä isää, josta ei tietänyt,
vaikeroimisesta huolimatta, nukkuiko hän vai valvoi — Tincutza
sanoi minulle, ompeluksensa yli kumartuneena ja luoden minuun
katseen, joka pysähdytti vereni:

»Kertokaa minulle jotakin, herra Isvoranu, jotakin surullista…»

Isä huusi:

»Ei, ei surullista! Se ellostaa mieltäni!…»

»No niin, jotakin iloista sitten», lisäsi tyttö surumielisenä.

»Kerron jotakin, joka sopii kaikille», sanoin minä. »Viime vuonna

olin tavaroineni markkinoilla Jalomitzan [eräs Romanian joki]
rannoilla. Niinkuin tiedätte, on markkinoilla viisasta olla hyvissä
väleissä kaikkien kanssa. Siellä tehdään pian tuttavuuksia ja
unohdetaan ne yhtä pian, mutta markkinakaupustelijat tapaavat
helpommin toisensa jälleen kuin kuollut papin, joka hänet on
haudannut…»

»Kas, sepä ovelaa», mutisi vanhus.

»Noudatin siis tuota viisasta käytöstapaa, ja kerronpa, mitä minulle

tuona päivänä sattui. Olin joku aika sitten tutustunut kaupustelijaan,
nimeltä Trandafir, mustalaiseen, joka oli myyvinään helminauhoja,
mutta todellisuudessa koetti houkutella herkkäuskoisia
markkinamiehiä korttipeliin, joka tunnetaan nimellä: kolme korttia.
Kerta kaikkiaan, Trandafir oli veijari. Mutta tuo veijari herätti minussa
mielenkiintoa. Hän tuli ja nojautui rattaitani vasten, kaulanauhat
pujotettuna käsivarrelle, poltteli piippuaan sanaakaan sanomatta, ja
syljeskeli, kunnes olin inhoten ajamaisillani hänet tiehensä. Silloin
hän hävisi väkijoukkoon, huudellen »Helminauhoja! Helminauhoja!»
Mutta hänen silmänsä etsiskelivät maalaisia, jotka soveltuisivat
osakkaiksi peliin, ja ken siihen ryhtyi, lopetti tyhjin taskuin. Tahtoen
neuvoa häntä ansaitsemaan elatuksensa kunniallisemmin, ehdotin
hänelle kerran, että hän muuttaisi ammattia.

»Mitä?» vastasi hän, »tahtoisitko minusta toveria?»

»En, sanoin minä, toveria en sinusta tahdo, mutta voisin tehdä

sinusta salepgdin. Sillä ansaitsee hyvin.

»Vai ansaitsee hyvin!» huudahti hän. »Salepillasi en koskaan

ansaitsisi kylliksi, voidakseni puolivuosittain liittää uuden dukaatin
kauniin Mirandani kaulaketjuun, joka on tehty riikin dukaateista. Ja
silloinpa, poikaseni, hän lähtisi luotani, sillä rakkaus on
häilyväinen!… Myönsin hänen olevan oikeassa: salep ei tuota
dukaatteja, kun sensijaan hänen »kolme korttiaan»… no niin, hänen
»kolme korttiaan» tuottivat hänelle tuona päivänä, josta puhun, viisi
kahdentoista frangin dukaattia vähemmässä kuin iltapäivässä. Mutta
nuo dukaatit aiheuttivat hyvin huvittavan jutun: putipuhtaaksi
tyhjennetty nuori talonpoika ei päästänytkään Trandafiria käsistään,
ja nuo molemmat, ajettuaan toisiaan vimmatusti takaa pitkin kenttää,
päätyivät minun luokseni, pyytäen minua rauhantuomariksi.
Talonpoika sanoi: »Jollei hän anna rahojani takaisin, on hänen
opetettava minulle ammattinsa; niinpä niin, ammattinsa. Minä teen
niinkuin hänkin». Trandafir kohautti olkapäitään: »Hän on hullu, tuo
mies! Mikä meteli! Mikä meteli!» — — »Niin, ukkelini», sanoi toinen,
»rahani tai ammattisi! Ei kannata olla rehellinen. Teen niinkuin
sinäkin!» — »Mutta sinä et ole rehellisempi kuin minäkään», huusi
Trandafir. »Sinä tahdoit voittaa rahani, mutta minä olin ovelampi, ja
voitin sinun rahasi, siinä kaikki». — »Niinpä niin», myönteli
talonpoika, »en ole ollut paljoakaan sinua rehellisempi. Siksipä
annankin sinulle dukaatin, kunhan annat minulle neljä muuta
takaisin. Jollet sitä tee, niin heittäydyn Jalomitzaan, ja se on synti…
Minulla on kotona nuori vaimo yksinään…Me rakastamme
toisiamme… Ja nuo viisi dukaattia riippuivat hänen
kaulanauhassaan. Minä otin ne, ostaakseni kaksi hevosta ja
viljelläkseni maata…»

Trandafir hypähti ilmaan kuin raudalla poltettuna. »Mitä?» huusi

hän. »Sinä roisto, riistätkö vaimosi dukaatit ostaaksesi itsellesi
hevosia? Sinä et ansaitse vaimoa, jolla on kaulanauha dukaateista!»
— »Mitäs saatoin tehdä?» vaikeroi nuori mies. — »Mitäkö tehdä?»
raivosi mustalainen. »Olisit mennyt varastamaan ne kolmen
peninkulman päähän kotoasi, ja jättänyt dukaatit vaimosi kaulaan!»
Ja minun puoleeni kääntyen Trandafir sanoi: »Oletko koskaan
nähnyt noin tyhmää romanialaista…» Tämän sanottuaan hän vaipui
mietteisiinsä, poltteli ja sylki. Talonpoika itki kädet kasvoilla. Silloin
kävi näin: Trandafir kääntyi mieheen päin, kiskaisi kädet hänen
kasvoiltaan ja nopeasti kuin jos salama olisi iskenyt, sivalsi häntä
kahdesti korvalle. »Miksi lyöt minua?» huusi mies. — »Koska olet
hölmö… En voi nähdä miehen itkevän», vastasi mustalainen,
pyöritellen kiiluvia silmiään kuin paholainen. »Kas tässä ovat nuo
viisi dukaattia ja palaa tänä yönä kotiisi, mutta pysyttele pyssyn
kantaman päässä kylästä, valtamaantiellä. Aamun sarastaessa tuon
sinulle nuo kaksi hevosta ja annan sinulle vielä kaksi korvapuustia.
Ja tämän teen opettaakseni sinulle, ettet enää toiste, kajoa kauniin
naisen dukaatteihin, muussa tarkoituksessa kuin lisätäksesi niitä».
Puoli vuotta tämän seikkailun jälkeen tapaan Trandafirin Naziruun
vievällä tiellä. Hän oli ratsain, minä rattailla. Sivuuttaessamme
toisemme kysyn häneltä: »Oletko pitänyt sanasi, Trandafir?» —
»Olen», vastasi hän minulle, »annoin hänelle kaksi hevosta ja kaksi
korvapuustia».
 *****

Isä oli kertoessani nukahtanut, mutta Tincutza oli liikutetumpi kuin

koskaan ennen. Silloin huomasin olevani ensi kertaa elämässäni
yksin kauniin tytön kanssa, joka katseli minua rakastunein, kostein,
säteilevin silmin. Kumartuen minun puoleeni, hän tarttui käteeni ja
sanoi äänellä, joka oli sointuvampi kuin viulun:

»Sanokaahan, herra Isvoranu: voisitteko te rakastaa niinkuin

mustalais-Trandafir?…»

En voi sanoa, polttiko vai jäätikö hänen kätensä minua, mutta sen
vain tiedän, että minut valtasi yht'äkkiä pakokauhu, päätäni huimasi
kuin jos olisin pudonnut katolta, ja muitta mutkitta sieppasin hattuni
ja syöksyin ulos.

Hän piti menettelyäni kujeiluna ja nauroi kovin nähdessään minut

seuraavana päivänä. Mutta minä olin lohduton: naispelkoni ilmeni
voimakkaampana kuin milloinkaan. Kaikki toivo kuukausia kestäneen
tuttavallisuuden hyväätekevästä vaikutuksesta häipyi pois. Minä olin
yhä edelleen sielultani rampa.

Mutta aivan kuten on hevosten laita, jotka pelkäävät tulta, aloin

minäkin uskotella itselleni, että pitelemällä liekkiä nenäni edessä, en
lopulta sitä enää pelkäisi. Ja kukapa ties? Mitä me oikeastaan
tiedämme ihmisluonnosta? Vähemmän kuin eläimet!… Jos minulla
olisi ollut tilaisuutta viihdyttää luonnottomia viettejäni ja kesyttää
villiytyneitä vaistojani olisin ehkä löytänyt tasapainon. Mutta siihen
olisi tarvittu ihmisten hyväntahtoisuutta ja olosuhteiden
myötävaikutusta. Ei edelliset enempää kuin jälkimmäisetkään
huolineet pelastaa ihmistä. Jälkimmäiset ovat tehneet minusta
köyhän miehen, kun taas edelliset eivät nähneet muuta kuin oman
itsekkyytensä. Seurauksena oli, että puskimme päämme murskaksi
seinää vasten. Mutta meistä kahdesta olin minä surkuteltavampi.

En olisi tahtonut pyytää Tincutzan kättä, ennenkuin olin varma

siitä, että luonteessani alkoi tuntua tervehtymisen oireita. Mutta
silloin ilmestyi näyttämölle kilpakosija, joka saattoi asemani vaaraan.
Tyttö huusi ääneensä, ettei hän tahtonut mennä naimisiin kenenkään
muun kuin minun kanssani, ja silloin isä kysyi, mitä minä ajattelin
asiasta.

Mitäkö minä ajattelin? Pelkkä naimisiinmenon ajatuskin syöksi

minut kadotuksen kauhuihin!… En voinut vastata mitään… Olin
välttelevä, hämmentynyt… Ylpeydessään loukattu Tincutza vuodatti
kyyneleitä, jotka raatelivat sydäntäni. Isä arveli hämminkini johtuvan
siitä, etten ollut »rikas mies», ja lohdutteli minua:

»Kunhan teette täällä työtä, olette vielä rikas jonakin päivänä!»

Ymmärrättekö? He luulivat minun etsineen rikkautta heidän

talostaan.

Näin teki perikato tuloaan ja minä kuljin suoraan sitä kohti: pyysin
Tincutzan kättä. Hän riemuitsi, talo heräsi horrostilastaan, mutta
minä, minä tunsin olevani hukassa. Kosintaani seuraavat päivät
muistuttivat kuolemaan tuomitun viime hetkiä. Tincutza oli
ihastuksissaan.

»Mielenliikutusko teidät noin herpaisee?» sanoi hän minulle

eräänäkin päivänä, »kuinka onnellinen olenkaan!»

Tyttö-parka!
 Rauhoittaakseni mieltäni minä kerroin kaskuja aamusta iltaan,
mutta kuitenkin huomattiin, etten ollut entiseni, ja kihlajaisiltana olin
vähällä pyörtyä. Läsnäolevat sukulaiset kuiskuttivat keskenään, ja
panivat kaiken mielenliikutuksen laskuun, kuten teki morsiamenikin.
Minua koetettiin saada puhumaan, minua pyydettiin kertomaan. Minä
etsin aivoistani enkä löytänyt mitään. Mutta pappi, joka oli vaihtanut
sormukset, antoi minulle kirkon siunauksen lausuttuaan aiheen
tarinaan.

Oli kysymys peltotöistä ja pappi valitteli, että hänen työmiehensä

eivät välittäneet hänestä mitään, vaan laiskottelivat työmaalla.
Ikäänkuin syötiksi sanoin silloin:

»Isä, on olemassa vain yksi keino saadaksenne heidät tekemään

ripeämmin työtä».

»Mikä se on, poikani?»

»On kirottava tuimasti, kirottava kuin surugiu [kyytivaunujen ajaja].

»Ah, emmehän voi kirota, se on syntiä».

»Niin, syntiä se tosin on», myöntelin minä, »mutta Bukarestin

arkkipiispa on antanut synninpäästön kaikkiin sellaisiin tilanteisiin
nähden, joissa ei voi menetellä toisin».

Pappi näytti epäilevältä, mutta kaikki läsnäolijat huusivat:

»Kuinka? Sanokaahan, kuinka? Kertokaa!»

»No niin, asia oli siis tällainen: eräänä päivänä oli Bukarestin
arkkipiispan lähdettävä erääseen kaupunkiin, jossa hänen oli
välttämättä oltava läsnä kirkollisessa juhlatilaisuudessa. Noudettiin
parhaat postivaunut ja Hänen Pyhyytensä nousi niihin. Mutta
huolimatta siitä, että hänellä oli tiedossa hyvät juomarahat, oli
vaunujen surugiu hyvin tyytymätön, sillä niinkuin kaikki tiedämme, ei
surugiu voi ohjata hevosiaan kiroilematta. Hänelle on piiskan
läimäyttely ja kiroaminen välttämättömämpää kuin itse juomarahat,
eikä arkkipiispan surugiukaan kieltänyt nimeään. Korkean
kirkonmiehen nuhteita peläten mies-parka pureskeli huuliaan ja ajoi
parhaan taitonsa mukaan kokonaista kolme tuntia, mutta kun
saavuttiin virran yli vievälle kahlauspaikalle, pysähdytti hän kerta
kaikkiaan vaunut. Hengästyneenä ja tulipunaisena kiukusta kuin
keitetty krapu hän heitti käsistään ohjakset ja jäi odottamaan,
päättäen pitää kiinni oikeuksistaan hinnalla millä tahansa. Arkkipiispa
kävi kärsimättömäksi ja pisti hetkisen kuluttua päänsä ulos
vaununovesta, kysyen syytä pysähdykseen. Surugiu otti lakin
päästään ja selitti nöyrästi:

»Asia on nähkääs se, Teidän korkea Pyhyytenne että hevoset ovat

tottuneet surugiun kirouksiin, ja kun en voi kiroilla Teidän Pyhyytenne
läsnäollessa, eivät ne tunne minua ja kieltäytyvät menemästä yli».

Arkkipiispa suositteli:

»Poikani, huutakaa niille: hei, hei, kelpo hevoseni!»

Surugiu, tuo veitikka, toisteli säyseästi:

»Hei, hei, kelpo hevoseni!…» Mutta hevoset eivät

liikahtaneetkaan.

»Eikö ole mitään muuta keinoa niiden liikkeelle saamiseksi kuin

kiroileminen?» tiedusteli Hänen Pyhyytensä, kadottaen kaiken
kärsivällisyytensä.
 »Ei, Pyhä Isä, on kuten sanoin: vain kaura ja kiroukset saavat
hevoset liikkeelle!…»

»No niin», vastasi metropoliitta, »kirotkaa siis ja minä annan teille

synninpäästön!»

Surugiu ponnahti seisoalleen, tarttui ohjiin, läimäytti loputonta

piiskaansa ja huusi niin, että kuolleetkin olisivat säikähtäneet:

»Hei, hei, hei! Neitsyt Marian Kaikki pyhät sandaalit! Kaikki pyhät
jumalankuvat! Neljätoista evankeliumia! Kuusikymmentä
sakramenttia!… Kaksitoista apostolia ja neljäkymmentä marttyyriä!…
Hei, hei, hei!… Kelpo hevoseni, Jumalan ja Pyhän Hengen
nimeen!…

Vaunut kiisivät kaalamossa kuin pääskynen. Rannalle päästyä

arkkipiispa pisti jälleen päänsä ulos ja sanoi ajajalle, joka katseli
häntä voitonriemuisena:

»On hämmästyttävää, kuinka hevosenne ovat opetetut, mutta te

sensijaan ette näy saaneen paljoakaan uskonnonopetusta: ei ole
neljäätoista evankeliumia, vaan neljä, eikä kuuttakymmentä
sakramenttiä, vaan ainoastaan seitsemän.

»Olette oikeassa, Pyhä Isä, ja tiesin sen itsekin, mutta, nähkääs,

neljä ja seitsemän ovat liian lyhyitä lukuja, jotta niistä syntyisi kunnon
kirousta, ja niinpä me ajurit koetamme parhaamme mukaan
muovailla uskontoa, saadaksemme sen soveltumaan ammatillisiin
tarpeisiin».

Tämän kaskun aiheuttama hilpeys saattoi papin hämilleen ja

minun oloni helpommaksi. Tincutza säteili, niin ylpeä hän oli minusta.