The End Of Forgetting Growing Up With

Social Media Kate Eichhorn

Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/the-end-of-forgetting-growing-up-with-social-media-ka
te-eichhorn/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Growing Up With the Country Family Race and Nation

after the Civil War Kendra Taira Field

https://textbookfull.com/product/growing-up-with-the-country-
family-race-and-nation-after-the-civil-war-kendra-taira-field/

The Diary of Mary Berg Growing Up in the Warsaw Ghetto

75th Anniversary Edition Berg

https://textbookfull.com/product/the-diary-of-mary-berg-growing-
up-in-the-warsaw-ghetto-75th-anniversary-edition-berg/

Music to my years a mixtape memoir of growing up and

standing up First Atria Books Hardcover Edition Alonzo

https://textbookfull.com/product/music-to-my-years-a-mixtape-
memoir-of-growing-up-and-standing-up-first-atria-books-hardcover-
edition-alonzo/

Mastering Media with the Raspberry Pi: Media Centers,

Music, High End Audio, Video, and Ultimate Movie Nights
1st Edition Ralph Roberts

https://textbookfull.com/product/mastering-media-with-the-
raspberry-pi-media-centers-music-high-end-audio-video-and-
ultimate-movie-nights-1st-edition-ralph-roberts/
Forgetful Remembrance: Social Forgetting and Vernacular
Historiography of a Rebellion in Ulster Guy Beiner

https://textbookfull.com/product/forgetful-remembrance-social-
forgetting-and-vernacular-historiography-of-a-rebellion-in-
ulster-guy-beiner/

NLD from the Inside Out Talking to Parents Teachers and

Teens about Growing Up with Nonverbal Learning
Disabilities 3rd Edition Murphy

https://textbookfull.com/product/nld-from-the-inside-out-talking-
to-parents-teachers-and-teens-about-growing-up-with-nonverbal-
learning-disabilities-3rd-edition-murphy/

LikeWar The Weaponization of Social Media P.W. Singer

https://textbookfull.com/product/likewar-the-weaponization-of-
social-media-p-w-singer/

Social Fragmentation and the Decline of American

Democracy: The End of the Social Contract 1st Edition
Robert E. Denton

https://textbookfull.com/product/social-fragmentation-and-the-
decline-of-american-democracy-the-end-of-the-social-contract-1st-
edition-robert-e-denton/

Growing Up and Out of Crime Desistance Maturation and

Emerging Adulthood 1st Edition Elias S Nader

https://textbookfull.com/product/growing-up-and-out-of-crime-
desistance-maturation-and-emerging-adulthood-1st-edition-elias-s-
nader/
 ttie end of forgetting

GROWING UP WITH SOCIAL MEDIA

l<ate Eichhorn
The End of Forgetting
The End of Forgettin:
Crowing Up with Social Media

KATE EICHHORN

::: Harvard University Press

Cambridge, Massachusetts

London, England

2019
Copyright© 2019 by the President and Fellows of Harvard College
All rights reserved
Printed in the United States of America

First printing

Library of Congress Cataloging-in-Publication Data

Names: Eichhorn, Kate, 1971- author.

Title: The end of forgetting : growing up with social media / Kate Eichhorn.
Description: Cambridge, Massachusetts : Harvard University Press, 2019. I
Includes bibliographical references and index.
Identifiers: LCCN 2018050010 I ISBN 9780674976696 (alk. paper)
Subjects: LCSH: Social media-Psychological aspects. I Online identities. I
Internet and children. I Internet and youth.
Classification: LCC HM742 .E43 2019 I DDC 302.23/1-dc23
LC record available at https://lccn.loc.gov/2018050010
CONTENTS

Introduction: Growing Up at the End of Forgetting 1

1 Documenting Childhood before and after Social Media 25

2 Forgetting and Being Forgotten in the Age of the Data Subject 51

3 Screens, Screen Memories, and Childhood Celebrity 69

4 When Tagged Subjects Leave Home 95

5 In Pursuit of Digital Disappearance 117

Conclusion: Forgetting, Freedom, and Data 139

Notes 145

Acknowledgments 173

Index 175
 Introduction
Growing Up at the End of Forgetting

I
n the twentieth century, if one was truly mortified by a photo­
graph from childhood or adolescence, there was a simple solution:
secretly slip the photograph out ofits frame or the family photo
album and destroy it. In seconds, a particularly awkward event or
stage of one's life could be effectively erased. The photograph's ab­
sence might eventually have been noticed, but in the analogue era,
unless one's relatives were fastidious enough to preserve the nega­
tive, one could be more or less assured that once the photograph was
ripped up or burned, this embarrassing trace ofthe past had vanished.
Without the photograph's presence, one could also assume that any
lingering memories ofthe event or stage oflife would soon fade in
one's own mind and, perhaps more importantly, in the minds of
others. In retrospect, this vulnerability to human emotion-to the
shame and anger that once led us to destroy photographs with our
 2 # The End of Forgetting

bare hands-may have been one of the great yet underappreciated

features ofanalogue media.
Several decades into the age ofdigital media, the ability to leave
one's childhood and adolescent years behind, along with the like­
lihood ofhaving others forget one's younger self, are now imperiled.
While young people may still covertly attempt to delete photographs
ofthemselves from their parents' and grandparents' mobile phones,
tablets, and computers, that act is in no way akin to ripping a photo­
graph out of an album and tossing it into the fireplace. It is nearly
impossible to know whether the image is gone for good. Does the
embarrassing photograph exist on only a single device? Has it al­
ready been shared with dozens offriends and relatives? Did anyone
find it cute or amusing enough to post on Facebook? Where has
the photograph circulated? Could all the copies be retrieved and
destroyed? Worse yet, was the photograph tagged? An act of de­
struction that once took mere seconds is now a massive and nearly
impossible undertaking.
Ofcourse, it is unfair to blame this current phenomenon on the
digital hoarding of doting parents and grandparents. After all,
children and teens are now generating their own photographs at an
unprecedented rate. Although exact numbers are hard to come by, it
is evident that a majority of young people with access to mobile
phones take and circulate selfies on a daily basis. 1 There is also
growing evidence that selfies are not simply a tween and teen obses­
sion. Toddlers enjoy taking selfies, too, and whether intentionally or
unintentionally, have even managed to put their images into circula­
tion. 2 But what is the cost ofthis excessive documentation? More spe­
cifically, what does it mean to come ofage in an era when images of
childhood and adolescence, and even the social networks formed
 Introduction # 3

during this fleeting period of life, are so easily preserved and may
stubbornly persist with or without one's intention or desire? Can one
ever transcend one's youth ifit remains perpetually present? These
are the urgent questions that this book seeks to explore.

From the "Disappearance of Childhood" to Perpetual Childhood

The crisis we face concerning the persistence of childhood images

was the least ofconcerns when digital technologies began to restruc­
ture our everyday lives in the early 1990s. Media scholars, sociolo­
gists, educational researchers, and alarmists ofall political stripes
were more likely to bemoan the loss ofchildhood than to worry about
the prospect ofchildhood's perpetual presence. In 1994, as the gen­
eral public was just beginning to understand and absorb an entirely
new vocabulary that included concepts such as "the Internet," "cyber­
space," and "the World Wide Web," I was beginning my graduate
studies in the field ofeducation. Educational researchers at that time
were obsessed with measuring, monitoring, and debating the impact
ofthe internet on youth and, more broadly, on the future ofeducation.
My supervisor, whose previous work had focused on the history of
literacy, encouraged me to throw away my books, learn to code, and
start researching and developing educational video games for the
future "wired classroom." Her optimism was unusual. A few educa­
tors and educational researchers were earnestly exploring the poten­
tial benefits ofthe internet and other emerging digital technologies,
but the period was marked by widespread moral panic about new
media technologies. As a result, much of the earliest research on
young people and the internet sought either to support or to refute
fears about what was about to unfold online.
 4 # The End of Forgetting

Some ofthe early concerns about the internet's impact on children

and adolescents were legitimate. The internet did make pornography,
including violent pornography, more available, and it enabled child
predators to more easily gain access to young people. Law enforce­
ment agencies and legislators continue to grapple with these serious
problems. However, many early concerns about the internet were
rooted in fear alone and were informed by longstanding assump­
tions about youth and their ability to make rational decisions.
Many adults feared that ifleft to surfthe web alone, children would
suffer a quick and irreparable loss ofinnocence. These concerns were
fueled by reports about what allegedly lurked online. 3 At a time when
many adults were just beginning to venture online, the internet was
still commonly depicted in the popular media as a place where
anyone could easily wander into a sexually charged multiuser domain
(MUD), hang out with computer hackers and learn the tricks of
their criminal trade, or hone their skills as a terrorist or bomb builder.
In fact, doing any of these things usually required more than a
single foray onto the web. But that did little to curtail perceptions of
the internet as a dark and dangerous place where threats ofall kinds
were waiting at the welcome gate.
While the media obsessed over how to protect children from on­
line pornography, perverts, hackers, and vigilantes, researchers in the
applied and social sciences were busy producing reams ofevidence­
based studies on the supposed link between internet use and various
physical and social disorders. Some researchers cautioned that
spending too much time online would lead to greater levels ofobesity,
repetitive strain, tendonitis, and back injuries in young people. Others
cautioned that the internet caused mental problems, ranging from
social isolation and depression to a decreased ability to distinguish
between real life and simulated situations.4
 Introduction # 5

A common theme underpinning both popular and scholarly arti­

cles about the internet in the 1990s was that this new technology had
created a shift in power and access to knowledge. A widely reprinted
1993 article ominously titled "Caution: Children at Play on the Infor­
mation Highway" warned, "Dropping children in front of the com­
puter is a little like letting them cruise the mall for the afternoon. But
when parents drop their sons or daughters off at a real mall, they gen­
erally set ground rules: Don't talk to strangers, don't go into Victoria's
Secret, and here's the amount of money you'll be able to spend. At
the electronic mall, few parents are setting the rules or even have a
clue about how to set them." 5 If parents were simultaneously con­
cerned and clueless, it had much to do with the fact that as the decade
wore on, young people grew to outnumber adults in many regions of
what was then still commonly described as cyberspace. Practical pa­
rental questions became increasingly challenging to answer and, in
some cases, even to ask: Who had the power to impose a curfew in this
online realm? Where were the boundaries ofthis new and rapidly ex­
panding space? And what sorts of relationships were children es­
tablishing there? Were young people who met online simply pen pals
who exchanged letters in real time, or were they actual acquain­
tances? Could one's child have sexual encounters, or just exchange
messages about sex online? There was nothing new about parents
worrying about where their children were and what they were doing,
but these worries were exacerbated by new conceptual challenges.
Parents were now having to make informed decisions about their
children's well-being in a realm that few ofthem understood or had
even experienced firsthand.
In such a context, it is easy to understand why the imperiled
innocence of children was invoked as a rationale for increased
regulation and monitoring of the internet. In the United States,
 6 It The End of Forgetting

the Communications Decency Act, signed into law by President

Clinton in 1996, gained considerable support due to widespread
fears that without increased regulation of communications, the
nation's children were doomed to become perverts and digital vigi­
lantes. The act, which the American Civil Liberties Union would
later successfully challenge in the Supreme Court as a violation of
the First Amendment, authorized the U.S. government to "encourage
the development of technologies which maximize user control over
what information is received by individuals, families, and schools
who use the Internet and other interactive computer services" and
"to remove disincentives for the development and utilization of
blocking and filtering technologies that empower parents to restrict
their children's access to objectionable or inappropriate online
material."6 Those who drafted the act took at face value the claim
that children's perception of reality is invariably influenced by their
interactions with media technologies (a claim based on earlier
studies of young people's interactions with film and television), and
as a result, filters are necessary.
At least a few critics, however, recognized that discourses cen­
tered on children's innocence were being used to promote online
censorship without taking children's actual needs into account. In a
1997 article published in Radical Teacher, the media theorist Henry
Jenkins astutely observed that parents', educators', and politicians'
moral panic over the internet was nothing new. From attacks on
comic books in the early twentieth century to later panics about the
negative effects of cinema, radio, and television, the argument that
new media pose a threat to young people was already well re­
hearsed. Jenkins argued that the real problem was not the new
media, but rather the myth of childhood innocence itself:
 Introduction tt 7

The myth of"childhood innocence" "empties" children ofany

thoughts of their own, stripping them of their own political
agency and social agendas so that they may become vehicles for
adult needs, desires, and politics . . . . The "innocent" child is an
increasingly dangerous abstraction when it starts to substitute
in our thinking for actual children or when it helps justify ef­
forts to restrict real children's minds and to regulate their
bodies. The myth of"childhood innocence," which sees children
only as potential victims ofthe adult world or as beneficiaries
ofpaternalistic protection, opposes pedagogies that empower
children as active agents in the educational process. We cannot
teach children how to engage in critical thought by denying
them access to challenging information or provocative images. 7

Jenkins was not the only one to insist that the real challenge was to
empower children and adolescents to use the internet in productive
and innovative ways so as to build a new and vibrant public sphere.
We now know that a critical mass ofeducators and parents did choose
to allow children ample access to the internet in the 1990s and early
2000s. Those young people ended up building many of the social
media and sharing economy platforms that would transform the lives
ofpeople ofall ages by the end ofthe first decade ofthe new millen­
nium. (In 1996, Facebook's Mark Zuckerberg was twelve years old,
and Airbnb's Brian Cheskywas fifteen.) But at the time, Jenkins had
a hard sell-his argument was circulating in a culture where many
people had already given up on the future of childhood. Among the
more well-known skeptics was another media theorist, Neil Postman.
Postman argued in his 1982 book The Disappearance of Childhood
that new media were eroding the distinction between childhood
 8 # The End of Forgetting

and adulthood. "With the electric media's rapid and egalitarian dis­
closure of the total content of the adult world, several profound
consequences result," he claimed. These consequences included a
diminishment of the authority of adults and the curiosity of
children. 8 Although not necessarily invested in the idea of childhood
innocence, Postman was invested in the idea and ideal of childhood,
which he believed was already in decline. This, he contended, had
much to do with the fact that childhood-a relatively recent historical
invention-is a construct that has always been deeply entangled
with the history of media technologies.
While there have, of course, always been young people, a number
of scholars have posited that the concept of childhood is an early
modern invention. Postman not only adopted this position but also
argued that this concept was one of the far-reaching consequences
of movable type, which first appeared in Mainz, Germany, in the late
fifteenth century. 9 With the spread of print culture, orality was de­
moted, creating a hierarchy between those who could read and those
who could not. The very young were increasingly placed outside the
adult world of literacy. During this period, something else occurred:
different types of printed works began to be produced for different
types of readers. In the sixteenth century, there were no age-based
grades or corresponding books. New readers, whether they were
five or thirty-five, were expected to read the same basic books. 10 By
the late eighteenth century, however, the world had changed.
Children had access to children's books, and adults had access to
adult books. Children were now regarded as a separate category that
required protection from the evils of the adult world. But the reign
of childhood (according to Postman, a period running roughly from
the mid-nineteenth to the mid-twentieth centuries) would prove
 Introduction It 9

short-lived. Although earlier communications technologies and

broadcasting mediums, from the telegraph to cinema, were already
chipping away at childhood, the arrival of television in the mid­
twentieth century marked the beginning of the end. Postman con­
cludes, "Television erodes the dividing line between childhood and
adulthood in three ways, all having to do with its undifferentiated ac­
cessibility: first, because it requires no instruction to grasp its form;
second, because it does not make complex demands on either mind
or behavior; and third, because it does not segregate its audience." 11
Although Postman's book focuses on television, it contains a
curious but rarely discussed side note on the potential impact of
computing. In the final chapter, Postman poses and responds to six
questions, including the following: "Are there any communication
technologies that have the potential to sustain the need for child­
hood? " In response to his own question, he replies, "The only
technology that has this capacity is the computer." To program a
computer, he explains, one must in essence learn a language, a skill
that would have to be acquired in childhood: "Should it be deemed
necessary that everyone must know how computers work, how they
impose their special world-view, how they alter our definition of
judgment-that is, should it be deemed necessary that there be uni­
versal computer literacy-it is conceivable that the schooling ofthe
young will increase in importance and a youth culture different
from adult culture might be sustained." But things could turn out dif­
ferently. If economic and political interests decide that they would
be better served by "allowing the bulk ofa semiliterate population to
entertain itselfwith the magic ofvisual computer games, to use and
be used by computers without understanding . . . childhood could,
without obstruction, continue on its journey to oblivion." 12
 Introduction # 21

In a 2014 study, the neuroscientists Donna Bridge and Joel Voss

monitored participants' brains using an MRI scanner and found ev­
idence that the brain "edits" memories. Memories were retained over
time, but they were also continuously overwritten to remain relevant.
The researchers maintain that the hippocampus, a region ofthe brain
deeply entangled in autobiographical memory, plays an important
role by allowing current information to affect memories of past ex­
periences. They conclude that forgetting, at least partial forgetting,
is pervasive and may hold a specific function. When the present "in­
filtrates" the past, it ensures that old memories remain relevant or
worth carrying forward. At the same time, irrelevant or unpleasant
information is deleted. 32
So, whether one turns to psychoanalysis or neuroscience, the
conclusions are similar: memories are far from accurate. They are
always subject to some form of forgetting, or at least distortion. And
the further back one goes, the more distorted one's memories be­
come. One might assume that this is simply because childhood is
more remote, but this doesn't explain why a sixty-year-old person's
memories of their early twenties are generally far more accurate
than a twenty-year-old person's memories of being seven or eight.
Freud suggested that childhood reminiscences, which he also de­
scribed as "concealing memories" and "screen memories," have
more in common with "the legends and myths of nations" than with
the memories of one's later years. 33 In other words, more than accu­
rate recollections of specific events, childhood memories are stories
called upon from time to time to make sense ofirrecoverable yet sig­
nificant moments. But a series of questions remains: Why is child­
hood forgetting so prevalent? What is the purpose of remembering
only particular scenes that are selectively restaged over the years?34
Another random document with
no related content on Scribd:
Kapteeni piteli pistooliansa vireessä, ja minä olin vetänyt miekkani
esille ja pidin häntä valppaasti silmällä.

Mitä tummempana hämärä levisi yli metsän, sitä varovammin

etenimme, kunnes äkkiä jouduimme leveämmälle ja valoisammalle
tielle.

Katselin ympärilleni ja huomasin takanani puiden reunustaman

kujan, edessäni puusillan ja niityn, joka näytti kalsealta ja harmaalta
hämyssä, ja siinä seisoin aivan ihmeissäni. Me olimme vanhalla
linnan tiellä! Minua pöyristytti ajatellessani, että hän aikoi viedä
meidät sinne mademoisellen luo!

Kapteeni tunsi myös paikan, ja kirosi ääneensä. Mutta mykkä ei

välittänyt hänestä, jatkoi vain matkaansa, kunnes tuli puusillalle.
Siinä hän seisahtui äkkiä, ja katseli linnan tummia reunapiirteitä,
jotka juuri häämöittivät tänne asti ja ainoastaan siitä syystä, että
heikko valo tuikki kaihoisasti läntisestä siipirakennuksesta. Kun
kapteeni ja minä lähestyimme takaapäin, kohotti hän molemmat
kätensä ja näytti tekevän jonkin liikkeen linnaa kohti.

»Varo itseäsi!» mörisi kapteeni; »älä vain kujeile kanssani, sillä

silloin…»

Hän ei lopettanut lausettaan, sillä Clon ikäänkuin käsitti hänen

kärsimättömyytensä; hän kääntyi sillalta, lähti metsään vasemmalle
ja alkoi kävellä ylös virran reunaa. Olimme edenneet tuskin
pariasataa kyynärää, kun maaperä kävi epätasaiseksi ja pensaikko
tiheämmäksi, mutta siellä oli kuitenkin jonkunlainen polku, jota
myöten pääsimme pimeässäkin kulkemaan. Pian alkoi ranta
kohoutua vedenpinnasta ja käydä jyrkänteiseksi. Joki teki mutkan, ja
sen suuntaa seuratessamme saavuimme rotkoon, jonka pimennossa
seinämät kohosivat kohtisuorina. Vesi kohisi alhaalla pohjassa,
kivenlohkareiden yli ja uurtojen välissä. Edessämme ylätasanne,
jolla seisoimme, ulkoni matalaksi kallioksi, ja puolivälissä sen
huippua ja veden kalvoa erotimme hämärästi jonkinlaisen
pengermän.

»Kymmenen yhtä vastaan… ja tällainen kätkö», mutisi kapteeni.

»Hyvin sopiva paikka.»

»Vaarallinen paikka», vastasin äreästi, »missä yksi kymmentä

vastaan voisi pitää puoliansa tuntikausia.»

»Kyllä, ellei noilla kymmenillä olisi pistooleja», sanoi hän

pilkallisesti. »Mutta meillä on, kuten näette. Meneekö hän tätä
kautta? No, luutnantti», virkkoi hän alentaen äänensä, vaikka
alapuoleltamme kuuluva virran kohu vaimensi kaikki muut äänet,
»mitä sanotte? Sytytämmekö lyhdyt vai joudutammeko matkaa, kun
vielä on hiukan päivänvaloa?»

»Mieluummin kiirehdimme, herra kapteeni», vastasi luutnantti.

»Pistäkää häntä selkään, ellei hän tahdo marssia. Lyön vetoa», lisäsi
tuo peto naurahtaen, »että hänellä on vielä jossakin arka paikka.»

Kapteeni antoi käskyn, ja me astuimme eteenpäin. Nyt oli selvää,

että kallionseinusta oli matkamme määränä. Silmä kykeni
seuraamaan polkua koko matkan sinne asti, kivien ja pensaiden
välitse, ja vaikka Clonin oli vaikea kiivetä ja hän vaikerteli
lakkaamatta, pääsimme kuitenkin perille parissa minuutissa. Paikka
ei itse asiassa kuitenkaan ollut niin vaarallinen kuin se oli etäältä
näyttänyt. Nurmen peittämä parvekemainen penger vietti molemmille
puolille ja oli paikoittain liukas, mutta se oli leveä kuin maantie eikä
enempää kuin kolmekymmentä jalkaa vedenpinnan yläpuolella.
Tälläkään himmeällä valolla, joka sai kuilun näyttämään syvemmältä
ja mielikuvituksen kartuttamaan sen salaperäisesti uhkaavia vaaroja,
ei edes herkkähermoisen naisen olisi tarvinnut arastella tälle tielle
astumista.

»Minä luulen, että hän on nyt vallassamme», tuumi kapteeni

Larolle, kierrellen viiksiään ja katsellen ympärilleen viimeiseen
toimenpiteeseen ryhtyäkseen. »Paul ja Lebrun, pitäkää huolta, ettei
vanki saa aikaan mitään melua. Kersantti, tulkaa tänne
ratsupyssyinenne, mutta älkää laukaisko ilman käskyä. Olkaa nyt
hiljaa kaikki, ja sulkekaa rivi, luutnantti! Eteenpäin!»

Sitten riensimme eteenpäin noin sata askelta, jättäen kallion

vasemmallemme, ja kun käännyimme eräästä kulmasta, näimme
muutaman askeleen päässä edessämme pienen onkalon, mustan
pilkun kallioseinämän harmaassa varjossa. Vanki pysähtyi, kohotti
sidotut kätensä ja osoitti sitä.

»Tuolla?» kuiskasi kapteeni ja astahti eteenpäin. »Siinäkö on

kätkö?»
Clon nyökkäsi. Kapteenin ääni vapisi mielenliikutuksesta.

»Paul ja Lebrun, jääkää tähän vangin kanssa», sanoi hän

matalalla äänellä. »Kersantti, seuratkaa minua. No, oletteko valmis?
Eteenpäin!»

Hän ja kersantti astuivat hätäisesti ohitse kumpaiseltakin puolen

Clonia ja hänen vartijoitansa. Polku soukkeni siinä, ja kapteeni meni
edelle. Kaikkien silmät — paitsi yhden — olivat tähdätyt tuohon
mustaan pilkkuun, kallioseinämän onkaloon, ja ties mitä
odotimmekaan — äkillistä laukausta tai että epätoivoinen mies
ryntäisi esille — eikä kukaan oikein nähnyt, mitä tapahtui. Mutta
kapteenin astuessa vangin ohitse tämä riistäytyi irti vartijoiltaan,
hyppäsi syrjään, kietaisi kätensä Larollen ympäri ja laahasi hänet
silmänräpäyksessä kuilun partaalle.

Kaikki kävi sekunnissa. Tointuessamme ensi hämmästyksestä nuo

kaksi jo painiskelivat äärimmäisellä kaltaalla, ja pimeässä he
näyttivät yhdeltä ainoalta muodottomalta möhkäleeltä. Kersantti, joka
ensimmäisenä sai malttinsa takaisin, kohotti pyssynsä, mutta kun
kamppailijat huojuivat ja kieppuivat toistensa ympäri, kapteeni
sadatellen ja uhkaillen, mykkä hiljaisena kuin kuolema, oli mahdoton
tähdätä ainoastaan toista, ja kersantti antoi pyssynsä vaipua,
sotamiesten kauhistuneina hätkähtäessä taakse päin. Vieru oli
jyrkkä, sen äärimmäistä reunaa ei voinut erottaa, molemmat miehet
näyttivät jo painivan tyhjässä ilmassa ja mykkä oli ihan suunniltaan.

Tämän silmänräpäyksen epäröiminen ratkaisi kamppailun. Clonin

pitkät käsivarret puristivat vastustajaa tiukasti, hänen kasvonsa
muistuttivat kuolleen kalloa, joka irvisti uhkaavasti toisen silmiin, ja
hänen luiset raajansa kiertyivät kiinteästi toisen ympäri kuin
käärmeen kiemurat. Larollen voimat heikkenivät.

»Piru teidät kaikki periköön! Miksi ette ryntää esiin?» huusi

kapteeni. Ja sitten kajahti viimeinen kirkaisu »auttakaa, auttakaa!»
hänen huuliltaan. Kun luutnantti, joka oli tähän asti ollut kuin
halpautunut, nyt säntäsi apuun, keikahtivat molemmat miehet kuilun
partaan yli ja olivat seuraavassa silmänräpäyksessä kadonneet.

»Mon dieu!» äännähti luutnantti; vastaukseksi kuului kumea

loiskaus alhaalta syvyydestä. Hän säpsähti ihmeissään. »Vettä!»
sanoi hän. »Pian, menkää alas! Ehkä voimme vielä pelastaa hänet.»
 Mutta sinne ei näkynyt mitään tietä, yön pimeys vallitsi kaikkialla,
ja sotamiehet oli kauhu lamauttanut. Lyhdyt oli sytytettävä ennen
kuin saimme hapuilluksi eteenpäin, ja kun pääsimme alas pimeän
lammikon reunalle, olivat viimeiset poreet särkyneet pinnalla ja
viimeiset renkaat tasaantuneet. Vesi oli vielä kammottavassa
keinuvassa liikkeessä, ja keltaisessa lyhdynvalossa näimme hatun
kellumassa ja vähän edempänä hansikkaan hiukan pistävän esiin
veden alta. Mutta siinä kaikki. Mykän kädet eivät olleet hellittäneet
kouristuksestaan; hänen vihansa ei ollut tuntenut mitään pelkoa.
Sain sittemmin kuulla, että kun seuraavana päivänä molemmat
ruumiit saatiin ylös, olivat Clonin sormet kapteenin silmäkuopissa ja
hampaat hänen kurkussaan. Jos ihmiselle on koskaan kuolema ollut
suloinen, niin ainakin hänelle!

Verkalleen poistuessamme mustan veden ääreltä, toiset kauhusta

vapisten, toiset ristinmerkkejä tehden, katsoi luutnantti minuun.

»Jumaliste!» huudahti hän kiivaasti. »Totisesti luulen, että te olette

hyvillänne.»

»Hän oli ansainnut kohtalonsa», vastasin kylmäkiskoisesti. »Miksi

näyttelisin surevaa? Hän olisi joka tapauksessa kuollut kolmen
kuukauden kuluttua. Ja tuon toisen raukan puolesta olen hyvilläni.»

Hän tuijotti minuun tovin mykkänä kiukusta. Vihdoin hän mutisi

hampaittensa raosta:

»Soisin teidän olevan vankinani.»

»Minun mielestäni olette saanut tarpeeksenne vangeista tämän

päivän osalle», vastasin. »Mutta noinpa käy», pitkitin halveksivasti,
»kun laumalle annetaan upseerin univormu. Koirat pitävät verestä.
Ajurin täytyy antaa ruoskan läiskiä, vaikkei hänellä enää olekaan
hevosia rääkättävänä.»

Olimme nyt ehtineet puusillalle; hän pysähtyi.

»Hyvä on», sanoi hän ja nyökkäsi julman näköisenä. »Se

ratkaisee. Kersantti, näyttäkää tietä lyhdyllä! Te toiset menette
kylään. Nyt, herra vakooja», jatkoi hän ja silmäili minua äkäisenä ja
uhmaten, »nyt on teidän tienne minun. Luulen tietäväni, kuinka voin
tärvellä pelinne.»

Kohautin ylenkatseellisesti olkapäitäni, ja kersantin valaistessa

tietä kävelimme pimeän niityn yli ja sisälle portista, missä
mademoiselle oli suudellut kättäni, ja eteenpäin pitkin aavemaisen
hämyistä tietä ruusupensasten välitse. Kummastelin hiukan
rauhattomasti, mitä luutnantilla oli mielessä, mutta lyhdynvalossa,
joka vuoroin levisi pitkin maata jaloissamme ja vuoroin kirkkaana
valaisi jompaakumpaa meistä, en voinut havaita mitään muuta kuin
hillittyä vihamielisyyttä hänen harmaapartaisissa kasvoissaan. Tien
päässä hän kääntyi menemään pois ovelle, mutta samassa
huomasin valkoisen puvun pilkoittavan kivipenkin luota talon
seinustalta ja siksi suuntasin askeleeni sinne päin.

»Mademoiselle?» sanoin niin leppeästi kuin osasin. »Tekö siinä?»

»Clon?» huudahti hän vapisevalla äänellä. »Miten on hänen

laitansa?»

»Hänen kärsimyksensä ovat loppuneet», vastasin hiljaa. »Hän on

kuollut — niin, kuollut, mademoiselle, mutta omalla tavallaan.
Rauhoittukaa!»
 Hän tukahdutti nyyhkytyksensä, mutta ennen kuin ehdin sanoa
enempää, oli luutnantti ihan takanani, mukanaan kersantti
lyhtyineen. Hän tervehti karmeasti mademoisellea. Tämä katseli
häntä kauhusta ja inhosta väristen.

»Oletteko tullut ruoskimaan minuakin?» kysyi hän kiivaasti. »Eikö

riitä, että olette murhannut palvelijani?»

»Hän se päinvastoin surmasi kapteenini», vastasi luutnantti

toiseen tapaan kuin odotin. »Palvelijanne on kuollut, mutta toverini
myös.»

»Kapteeni Larolle?» sammalsi mademoiselle, katsoen minuun

eikä häneen.

Minä nyökkäsin.

»Miten se on tapahtunut?» kysyi hän.

»Clon syöksi kapteenin ja itsensä sillan yläpuolella vesikuiluun»,

ilmoitin hänelle.

Hän huudahti tukahtuneesti kauhusta ja seisoi siinä hiljaa, mutta

hänen huulensa liikkuivat, ja luullakseni hän rukoili Clonin puolesta,
vaikka hän olikin hugenotti. Olin sillä välin tehnyt levottomuutta
herättävän havainnon. Kersantin kädessä heiluvan savuavan lyhdyn
valossa, joka milloin osui kivipenkille, milloin sen yläpuolella olevaan
rosoiseen seinään, näin siinä, missä mademoisellen käsi oli levännyt
hänen istuessaan pimeässä, kuunnellen, odottaen ja mieli täynnä
tuskaa, liemiruukun. Hänen vieressään, tällä paikalla… sehän oli
selvä todiste, ja nyt vapisin pelosta, että luutnantti tai kersantti
huomaisi sen. Silloin unohdin sen takia kaiken muun. Luutnantti
puhui, ja hänen äänensä kuulosti kuoleman tuomiolta. Kurkkuni
kuivui sitä kuunnellessani, ja kieleni takertui kitalakeen. Yritin katsoa
mademoiselleen, mutta en voinut.

»Kapteeni on tosin kuollut», sanoi hän yrmeästi, »mutta muita on

elossa, ja teidän luvallanne, mademoiselle, lausun eräästä heistä
muutaman sanan. Olen kuullut tämän hienon herran, joka on teidän
ystävänne, lörpöttelevän aika lailla asioita. Viimeisten neljänkolmatta
tunnin kuluessa hän ei ole sanonut muuta kuin: 'Teidän pitää!' ja 'Te
ette saa!' Hän tuli teidän puolestanne ja piti hyvin mahtavaa ääntä,
koska me olimme antaneet mykälle palvelijallenne muutamia
sivalluksia ruoskasta. Hän nimitteli meitä eläimiksi ja hirviöiksi, ja
jollei häntä olisi ollut, olisi minun ystäväni kenties vielä hengissä.
Mutta kun hän muutama minuutti sitten sanoi — tuo hornan
hylkimys! — että ystäväni kuolema ilahdutti, häntä, silloin päätin
itsekseni, että minunkin pitää kerran saada ilahtua hänen
vastoinkäymisestään — ja sen aion nyt toimittaa.»

»Mitä tarkoitatte?» kysyi mademoiselle. »Jos luulette, että voitte

tehdä minut vihamieliseksi tälle miehelle…»

»Sen juuri aion saada aikaan! Ja vielä vähän enemmänkin!»

vastasi hän.

»Tuhlaatte sanojanne suotta», sanoi mademoiselle.

»Odottakaa… odottakaa, mademoiselle, kunnes olette kuullut,

mitä minulla on sanottavaa», pyysi luutnantti. »Minä vannon, että jos
milloinkaan on alhainen roisto, kurja ja kehno vakooja polkenut tätä
maata, niin juuri hän! Ja minä tahdon paljastaa hänet. Teidän pitää
tulla vakuutetuksi omin silmin ja korvin. Minä en ole turhanherkkä,
mutta en sentään suostuisi syömään, juomaan tai istumaan
samassa pöydässä hänen kanssaan. Mieluummin olisin
kiitollisuudenvelassa halvimmalle huoville omassa osastossani kuin
hänelle. Niin olisin, niin totta kuin Jumala minua auttakoon!»

Luutnantti käännähti koroillaan ja sylkäisi maahan.

X luku

Vangitseminen

Nyt se oli tullut, enkä nähnyt mitään pakotietä. Kersantti seisoi

välissämme, enkä siis voinut antaa hänelle kuolettavaa iskua. Enkä
saanut hiiskutuksi sanaakaan. Monen monituiset kerrat olin
levottomana mietiskellyt miten ilmaista salaisuuteni mademoisellelle
— mitä sanoisin ja mitä hän siitä ajattelisi. Mutta ajatuksissani oli
tämä tunnustus aina ollut vapaaehtoisena tekona, minä itse olin aina
ollut paljastajana ja hän kuuntelijana, yksinään; ja tässä
vapaaehtoisuudessa ja kahdenkeskisyydessä oli ollut jotakin
nöyryytyksen lievennystä. Mutta tässä — tässä ei tullut kysymykseen
mitään vapaaehtoisuutta minun taholtani, mitään tuttavallista
yksinäisyyttä, mitään muuta kuin häpeää. Ja siksi seisoin vaiti
syylliseksi todistettuna, mykistyneenä hänen silmiensä edessä —
ihan sellaisena kuin olin.

Mutta jos mikään olisi voinut antaa minulle voimaa, sai sen aikaan
hänen äänensä, kun hän vastasi luutnantille.

»Jatkakaa, hyvä herra», sanoi hän rauhallisesti; »sitä pikemmin

saatte puhuneeksi loppuun.»
 »Te ette usko minua?» vastasi luutnantti. »Mutta katsokaahan
häntä toki! Katsokaa häntä! Jos hävyntunto on kuuna päivänä…»

»Hyvä herra», sanoi hän kiivaasti — minuun katsahtamattakaan

—, »minä olen itse häpeissäni.»

»Mutta te ette kuuntele minua», huudahti luutnantti tulistuneena.

»Hänen nimensäkään ei ole hänen omansa! Hän ei ole nimeltään de
Barthe.
Hän on Berault, peluri, kaksintaistelija, tappelupukari. Jos te…»

Taaskin mademoiselle keskeytti luutnantin.

»Sen tiedän», huomautti hän kylmäkiskoisesti. »Minä tiedän

kaikki,
ja jollei teillä ole enempää sanottavaa minulle, niin voitte mennä.
Menkää!» pitkitti hän määrätöntä suuttumusta ilmaisevalla äänellä.
»Tyytykää siihen, että olette ansainnut minun halveksimiseni ja
inhoni.»

Luutnantti näytti hetkiseksi nolostuneelta. Sitten hän puhkesi

voitonriemuiseen vahingoniloon:

»Niin, mutta minulla on enemmän sanottavaa! Minä unohdin, että

te vähät välitätte tästä. Minä unohdin, että tappelupukarilla on aina
naiset puolellaan. Mutta minulla on enemmän sanottavaa. Tiedättekö
myöskin, että hän on kardinaalin palkkaama!? Tiedättekö, että hän
on täällä samalla asialla, joka on meidätkin tänne tuonut —
vangitsemassa herra de Cocheforêtia! Tiedättekö, että meidän
ryhtyessämme työhön avoimesti ja soturin tavoin hänen pyrintönään
on kiemurrella teidän luottamukseenne, mielistelyllä päästä
madamen uskotuksi, kuunnella ovellanne, seurata askeleitanne,
tarkata huultenne liikkeitä, vakoilla teitä, kunnes kavallatte itsenne ja
hänen etsimänsä miehen? Tiedättekö tämän… ja tiedättekö, että
kaikki hänen osanottonsa on valhetta, mademoiselle? Hänen apunsa
ainoastaan salaisuuden urkkimista? Hänen päämääränsä
verirahojen saanti… verirahojen! Ja jos epäilette minua, jos
tarvitsette todisteita, niin katsokaa häntä. Minä sanon vain: katsokaa
häntä!»

Ja se hänen sieti sanoakin, sillä minä seisoin siinä vielä

äänettömänä, kumarruksissa ja epätoivoissani, kalpeana raivosta.
Mutta mademoiselle ei katsonut minuun; hänen silmänsä tähtäsivät
tiukasti luutnanttia.

»Oletteko lopettanut?» sanoi hän.

»Lopettanutko?» änkytti toinen; mademoisellen sanat ja sävy

palauttivat hänen malttinsa. »Lopettanut? Kyllä, jos uskotte minua.»

»Sitä en tee», vastasi mademoiselle ylpeästi. »Jos siinä on kaikki,

mitä teillä on sanomista, niin keskustelumme on lopussa. Minä en
usko teitä.»

»Sanokaa minulle sitten yksi seikka», pyysi luutnantti oltuaan

hetkisen hämmästyksissään vaiti. »Vastatkaa minulle tähän! Jos hän
ei olisi meidän puolellamme, niin miksi luulette meidän sallineen
hänen oleskella epäillyssä talossa, kiusoitella ja vastustaa meitä,
kohdella meitä raakamaisesti ja asettua teidän puolellenne joka
päivä ja hetki?»

»Hänellä on miekkansa», vastasi toinen ylvään halveksivasti.

 »Mille diables!» kiljaisi luutnantti ja näpsäytti sormiansa
raivoissaan. »Palttua annan hänen miekalleen! Syynä oli hänen
kardinaalilta saamansa valtakirja, sanon minä, ja koska hänellä oli
yhtä suuri valta kuin meilläkin. Meidän ei auttanut menetellä toisin.»

»Ja jos niin on asia, herraseni, niin miksi annatte hänet nyt ilmi!»

Se sattui häneen, ja hän mutisi kirouksen partaansa.

»Teidän täytyy olla mieletön!» sanoi hän tuijottaen

mademoiselleen. »Ettekö näe, että mies on juuri sellainen, joksi
hänet kuvaan? Katsokaa häntä, katsokaa häntä, sanon! Kuunnelkaa
häntä! Onko hänellä sanaakaan vastaukseksi?»

Mutta kuitenkaan ei mademoiselle katsonut minuun.

»On myöhä», vastasi hän kylmäkiskoisesti. »Ja minä en voi oikein

hyvin. Jos olette lopettanut — oikein puhunut suunne puhtaaksi —
niin lienette hyvä ja jätätte minut yksin.»

Sanaakaan enää virkkamatta, hänen järkähtämättömyytensä

voittamana, luutnantti kumarsi hänelle, antoi kersantille käskyn,
kääntyi ja marssi pois pitkin kujaa. Kersantti seurasi häntä,
heilutellen Iyhtyään. Ja me jäimme kahden. Sammakot kurnuttivat
lammikossa, yölepakko kierteli yläpuolellamme, linna, puutarha,
kaikki oli pimeyden verhossa ja hiljaisena kuten sinä yönä, jona olin
tullut sinne ensi kerran.

Ja Jumala suokoon, etten milloinkaan olisi tullut! Se oli sydämeni

hartain toivomus. Jospa en milloinkaan olisi nähnyt tätä naista, jonka
jalous ja usko olivat minulle alituisena häpeämisen aiheena,
omantunnon kipuna, joka aina hänen edessään seisoessani leimasi
minut mitä herjaavimmin ja inhoittavimmin nimityksin. Miehellä, joka
juuri oli mennyt ja joka kuitenkin oli ainoastaan tavallinen kansan
mies, raaka sotilas, harjoituskone, oli ollut selvä käsitys hänelläkin
minun halpamaisuudestani, ja hän oli tavannut sanoja sen
paljastamiseksi. Mitä sanookaan hän, kun totuus ilmenee hänelle?
Mihin valoon joudun hänen silmissään? Mitä hän ajattelee minusta
kaikkina tulevaisina vuosina?

Ja nyt? Mitä hän ajatteli nyt, tällä hetkellä, kun hän seisoi
hiljaisena ja mietteissään kivipenkin luona, tummana hahmona,
kasvot minusta poispäin käännettyinä?

»Mademoiselle», sanoin äänellä, joka kuului käheältä ja

luonnottomalta omissakin korvissani, »uskotteko te sitä minusta?»

Hän hätkähti rajusti ja kääntyi minuun päin.

»Suokaa anteeksi, hyvä herra», mutisi hän ja pyyhkäisi kädellään

otsaansa, »olin unohtanut, että te olitte täällä. Uskonko — mitä?»

»Mitä tuo mies sanoi minusta», vastasin.

»Sitäkö!» huudahti hän. Ja sitten hän seisoi tovin katsellen minua

hyvin kummallisesti. »Uskonko sitä? Tulkaa!» jatkoi hän kiivaasti.
»Tulkaa mukaan, niin näytän teille, uskonko sitä. Mutta täällä en.»

Hän kääntyi näin sanoessaan ja meni edellä taloon

seurusteluhuoneen ovesta, joka oli puoliavoinna. Siellä oli pilkkosen
pimeä, mutta hän tarttui pelotta käteeni ja vei minut nopeasti
huoneen ja käytävän läpi, kunnes tulimme kirkkaasti valaistuun
eteissuojamaan, jossa suuri tuli leimusi takassa. Kaikki sotilasten
jäljet olivat hävinneet. Huone oli tyhjä.
 Hän vei minut tulen ääreen, ja siellä, kirkkaassa valossa, ei enää
tummana haamuna, vaan huikaisevana, punaposkisena, elämää ja
kauneutta säteilevänä hän seisoi edessäni hehkuvin silmin,
rusohuulin ja aaltoilevin povin.

»Uskonko sitä?» sanoi hän kalskahtavalla äänellä. »Sen sanon

teille. Herra de Cocheforêtin lymypaikka on majassa heinäsuovan
takana parinsadan kyynärän päässä tuolla puolen kylää Auchiin
menevän tien varrella. Nyt tiedätte, mitä ei tiedä kukaan muu kuin
hän, minä ja madame. Hänen henkensä ja minun kunniani ovat
teidän käsissänne, ja nyt tiedätte, herra de Berault, uskonko minä
tuon miehen sanoja.»

»Hyvä Jumala!» huudahdin ja sitten seisoin ääneti siinä katsellen

häntä, kunnes vastustamaton kauhu silmistäni siirtyi häneen ja hän
vavahtaen astahti taaksepäin.

»Mitä nyt? Mitä nyt?» kuiskasi hän ja liitti kätensä ristiin. Kaikki
väri oli hävinnyt hänen poskiltaan, ja hän loi pelästyneitä katseita
nurkkiin ja oveen. »Ei täällä ole ketään.»

Pakotin itseni puhumaan, vaikka koko ruumiini vapisi kuin minua

olisi palellut.

»Ei, mademoiselle, täällä ei ole ketään.» Sitten annoin pääni

vaipua rintaani vasten ja seisoin hänen edessään mitä syvimmän
epätoivon masentamana. Jos hän olisi hiukankaan tuntenut
epäluuloa tai epäilystä, olisi käytökseni avannut hänen silmänsä,
mutta hänen sielunsa oli niin jalo olemukseltaan, että hän kerran
ajateltuaan minusta pahaa ja tultuaan käännytetyksi ei enää voinut
taipua pienimpäänkään epäilyyn.
 »Voitteko pahoin?» kysyi hän äkkiä. »Vanha haavanne… eikö
niin?»

»Kyllä, mademoiselle», mutisin heikosti, »se juuri…»

»Minä kutsun tänne Clonin», huudahti hän kiihkeästi. Mutta sitten

hän jatkoi huoaten: »Voi, Clon-parka! Hän on poissa. Mutta Louis on
minulla vielä jäljellä. Minä kutsun hänet, jotta hän saa antaa teille
jotakin vahvistavaa…»

Hän oli lähtenyt huoneesta ennen kuin ehdin häntä estää, ja niin
jäin seisomaan nojaten pöytään, viimeinkin sen salaisuuden perillä,
jota vaanimaan olin matkustanut näin kauas, nyt minun olisi sopinut
avata ovi, mennä yön pimeyteen ja käyttää hyväkseni tätä tietoa. Ja
kuitenkin olin silloin maailman onnettomin ihminen. Kylmä hiki kihoili
otsalleni, katseeni harhailivat ympäri huonetta, ja sitten käännyin
ovea kohden mielettömästi miettien pakoa — pakoa hänen luotansa,
linnasta, kaikesta. Olin jo todellakin astunut askeleen ovelle päin;
silloin kuului portilta kiivasta kolkutusta joka tärisytti joka hermoa
ruumiissani. Minä hätkähdin ja pysähdyin. Silmänräpäyksen seisoin
keskellä lattiaa ja tuijotin oveen kuin aaveeseen. Mutta sitten olin
hyvilläni saadessani jotakin tekemistä ja päästessäni johonkin
vaihdokseen, mieleni jännityksen huojennukseen; niinpä menin
työntämään oven kiivaasti auki.

Kynnyksellä, tulistuneet kasvot takaani loimuavan tulen

valaisemina, seisoi toinen niistä sotilaista, jotka olin tuonut mukanani
Auchiin. Hän oli juossut ja läähätti kiivaasti, mutta malttinsa hänellä
oli tallella, ja niin pian kuin hän näki minut, tarttui hän hihaani.

»Hänet on löydetty!» huusi hän. »Pian! Tulkaa heti mukaan, älkää

hukatko hetkeäkään, niin ehditte kenties ensimmäisenä. Ne ovat
saaneet ilmi salaisuuden! Sotamiehet ovat keksineet armollisen
herran!»

»Keksineet hänet?» kertasin minä. »Herra de Cocheforêtin?»

»Ei, mutta he tietävät, minne hän on piiloutunut. Ne löysivät paikan

ihan sattumalta. Luutnantti kokosi juuri joukkoaan, kun lähdin
juoksemaan tänne. Jos me puolestamme toimimme riepeästi,
voimme ehättää heidän edelleen.»

»Mutta missä se paikka on?»

»Sitä en kuullut», vastasi hän. »Meidän täytyy seurata heidän

kintereillään ja rynnätä mukaan viimeisellä hetkellä. Se on ainoa
keinomme.»

Pistoolit, jotka olin ottanut takkutukalta, olivat puukirstun päällä

oven vieressä. Empimättä sieppasin ne, otin hattuni, ja seuraavassa
silmänräpäyksessä juoksimme läpi puutarhan. Vielä käännyin
katsomaan taakseni, ennen kuin säntäsimme portista ulos, ja näin
valoa virtaavan ovesta, jonka olin jättänyt auki; hetkiseksi olin
näkevinäni jonkun hahmon pimentävän oviaukkoa. Mutta se
kuvitelma vahvisti sitä lujaa aikomusta, sitä rautaista päätöstä, joka
oli vallannut minut ja kaikki ajatukseni. Minun täytyi ehtiä ensin,
minun täytyi ehättää luutnantin edelle, minun täytyi itse toimittaa
vangitseminen. Ja sitten riensin tuimaa vauhtia eteenpäin.

Parissa minuutissa olimme ehtineet niityn yli metsään. Sen sijaan

että olisin seurannut tavallista tietä, valitsin nyt — vaistoni tuntuivat
yliluonnollisesti teroittuneen — sen kapean polun, jota myöten Clon
oli opastanut meitä. Porhalsin yhä eteenpäin, vaistomaisesti
väistellen puunrunkoja ja kuoppia, ja seurasin kaikkia sen mutkia ja
käänteitä, kunnes saavuimme majatalon taakse ja kuulimme
hillittyjen äänten sorinaa kylätieltä, rivakoita puoliääneen lausuttuja
käskysanoja ja aseiden kalinaa; huoneiden yli ja välitse näimme
heikkoa lyhtyjen ja soihtujen kajastusta.

Tartuin seuralaistani käsivarteen, lyyhistyin kyykkyyn ja kuuntelin.

Kylliksi kuultuani kuiskasin hänen korvaansa:

»Missä on toverinne?»

»Heidän luonaan», sanoi hän hiljaa.

»Tulkaa sitten», kuiskasin ja nousin pystyyn. »Minä olen nähnyt,

mitä tarvitsen. Menkäämme.»

Mutta hän tarttui käsivarteeni ja pidätti minua.

»Ettehän tiedä tietä», sanoi hän. »Hiljemmin, hiljemmin, riennätte

liian nopeaan. Ne lähtevät juuri nyt. Seuratkaamme heitä,
rynnätkäämme oikealla hetkellä. Meidän täytyy antaa heidän näyttää
itsellemme tietä.»

»Hölmö!» vastasin hänelle ja työnsin hänen kätensä sivulle. »Minä

tiedän, missä hän on, ja tiedän myös, minne he aikovat. Tulkaa
mukaani, me sieppaamme saaliin, heidän ollessaan vasta matkalla
sinne.»

Hänen ainoana vastauksenaan oli hämmästyksen huudahdus.

Juuri silloin alkoi soihtujen kajastus liikkua. Luutnantin väki lähti
matkaan. Kuu ei ollut vielä noussut, taivas oli harmaa ja pilvessä;
eteenpäin samoaminen sieltä, missä me olimme, oli samaa kuin
puskea sankan pimeyden muuriin. Mutta me olimme jo hukanneet
liiaksi aikaa, enkä siis saanut vitkastella. Käskin seuralaiseni pysyä
mukana ja olla säästämättä sääriään. Tunkeuduin matalan
pensasaidan läpi, joka kohosi edessämme, kompastelin sitten juuri
kynnetyllä pellolla talon takana ja jouduin pari kertaa kaaduttuani
alas pienelle purolle, jonka äyräät olivat jyrkät. Minä kahlasin sen yli
ja tulin läähättäen ja hengästyneenä kylän takana olevalle tielle
satakunnan kyynärää luutnantin joukon edellä.

Sydämeni tykytti rajusti, mutta aikaa ei ollut miettimiseen.

Kuiskaten käskin seuralaiseni pysytellä kintereilläni ja olla valmiina
auttamaan minua; sitten kiipesin varovaisesti ylös rinnettä, pistooli
kädessäni ja hapuilin heinäsuovan taakse, toivoen löytäväni sieltä
majan ja majasta herra de Cocheforêtin. Mutta minä en nähnyt siellä
majaa, ja päälle päätteeksi oli nyt niin pimeä, kun olimme tulleet pois
tieltä, että äkkiä siinä seistessäni kummun ja heinäsuovan välissä
oivalsin ottaneeni hyvin vaikean tehtävän. Pitihän mökin olla
heinäsuovan takana. Mutta kuinka kaukana sen takana? Pimeä
rinne levisi edessämme loppumattomana yön verhossa. Jos sittenkin
alkaisi kavuta ylöspäin vaanimaan majaa, joka oli kenties hyvässä
kätkössä ja päivänvalollakin työläs löytää, tuntui se yhtä
mahdottomalta yritykseltä kuin neulan etsiminen heinäsuovasta. Ja
siinä seistessäni alakuloisena ja epäröivänä, melkein epätoivoisena,
alkoivat joukon askeleet kuulua selvemmin tieltä ja tulla lähemmäksi.

»No, herra kapteeni?» kuiskasi mies vierestäni ihmeissään siitä,

että olin pysähtynyt. »Minne päin?… Muutoin he ehtivät ennen
meitä.»

Koetin miettiä, selvitä tilanteesta, ratkaista missä maja saattoi olla;

tuuli suhisi tammissa, ja silloin tällöin kuulin terhon putoavan. Mutta
minun täytyi tehdä päätös, niin neuvoton kuin olinkin, ja lopulta
sanoin umpimähkään:
 »Ylös kummulle. Suoraan eteenpäin heinäsuovasta.»

Hän ei ollut hidas tottelemaan, ja niin laahauduimme yhä ylös

rinnettä, jolla saniaiset ja keltaohdakkeet ulottuivat polviimme asti;
hikoilimme ponnistuksista ja kuulimme joka hetki joukon lähenevän
alhaalla tiellä. Ne tiesivät epäilemättä tarkalleen, minnepäin
suuntasivat kulkunsa. Kun olimme kiivenneet noin
seitsemänkymmentä kyynärää, täytyi meidän hengähtää, ja
nähdessäni nyt heidän lyhtyjensä vilkkuvan kuin kiiltomatojen, kuulin
jo heidän aseittensakin kalskeen. Kaikesta päättäen oli maja tuolla
alempana, ja me etenimme siitä poispäin. Mutta nyt oli myöhäistä
kääntyä takaisin — ne olivat ihan lähellä heinäsuovaa — ja
epätoivoissani jatkoin kiipeämistäni kunnaan laelle. Muutaman
askeleen päässä kompastuin. Nousin heti ja tunkeuduin eteenpäin,
sitten kompastuin uudestaan. Mutta sitten huomasin olevani
tasaisella maalla. Ja… vettäkö näin tuolla alhaalla edessäni? Vai
oliko se kangastusta?

Ei kumpaakaan; kun seuralaiseni saavutti minut, tartuin hänen

käsivarteensa ja pysäytin hänet äkkiä. Alapuoleltamme, keskeltä
kunnaan kupeen jyrkkää syvännettä, tunkeusi valojuova jostakin
halkeamasta ja väreili usvassa virvatulen tavoin. Se ei laisinkaan
valaissut ympäristöä, se oli vain kimppu valonsäteitä mustan onkalon
pohjalla. Mutta se näky elvytti mieltäni melkoisesti, sillä nyt tiesin,
että onnellinen sattuma oli vienyt minut juuri siihen paikkaan, jos
etsin.

Tavallisissa oloissa olisin tarkoin punninnut seuraavaa

toimenpidettäni ja verkalleen edennyt päämäärääni. Mutta nyt ei ollut
aikaa miettimiseen tai viivytykseen; niinpä liu'uin heti pitkin
syvänteen seinämää, ja niin pian kuin jalkani koskettivat pohjaa,
juoksin pienelle majalle, jonka ovenraosta valo tunkeutui. Kivi
kierähti jalkani alta ponnnahtaessani, ja sitten lankesin kynnykselle
polvilleni, mutta sitten jouduin vihdoinkin silmäilemään kasvoista
kasvoihin sitä miestä, jota etsin. Hän makasi sisällä saniaisvuoteella
ja oli nähtävästi ollut lukemassa. Hämmästyneenä melusta, jonka
olin saanut aikaan, hän pudotti kirjansa ja ojensi silmänräpäyksessä
kätensä tavoittamaan asetta. Mutta pistoolini suu oli jo tähdättynä
häntä vastaan; hän ei ollut sellaisessa asennossa, että olisi voinut
ponnahtaa jaloilleen, ja minun tuima käskyni sai hänen kätensä
vaipumaan. Hetkisen säkenöivät hänen silmänsä kuin tiikerin, mutta
sitten hän hymyili ja kohautti olkapäitään.

»Eh bien», sanoi hän ihmeteltävän tyynesti. »Nyt olen siis

vihdoinkin kiikissä. Olinkin jo väsynyt tähän…»

»Te olette minun vankini, herra de Cocheforêt», vastasin.

»Jos liikautatte sormeannekaan, niin surmaan teidät. Mutta voitte

vielä valita.»

»Niinkö?» sanoi hän kohottaen kulmiaan.

»Niin. Minulla on käsky viedä teidät Pariisiin elävänä tai kuolleena.

Antakaa minulle kunniasananne, että te ette yritä paeta, niin teidät
viedään sinne vapaasti ja niinkuin aatelismiehelle sopii. Jos
kieltäydytte, täytyy minun riisua teiltä aseet ja kytkeä teidät, ja silloin
kohdellaan teitä vankina.»

»Kuinka suuri on voimanne?» kysyi hän lyhyeen. Hän makasi vielä

kyynäspäänsä varassa, viitta peittonaan ja lukemansa Marotin teos
lähellään. Mutta hänen vilkkaat tummat silmänsä, jotka näyttivät
vielä terävämmiltä, kun hänen kasvonsa olivat niin kalpeat ja