ICT for Smart Water Systems:

Measurements and Data Science

Andrea Scozzari
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/ict-for-smart-water-systems-measurements-and-data-
science-andrea-scozzari/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Smart Water Technologies and Techniques Data Capture

and Analysis for Sustainable Water Management 1st
Edition David A. Lloyd Owen

https://textbookfull.com/product/smart-water-technologies-and-
techniques-data-capture-and-analysis-for-sustainable-water-
management-1st-edition-david-a-lloyd-owen/

Introduction to error analysis the science of

measurements uncertainties and data analysis Merrin

https://textbookfull.com/product/introduction-to-error-analysis-
the-science-of-measurements-uncertainties-and-data-analysis-
merrin/

Big Data and Smart Service Systems Liu Xiwei

https://textbookfull.com/product/big-data-and-smart-service-
systems-liu-xiwei/

ICT Innovations 2016: Cognitive Functions and Next

Generation ICT Systems 1st Edition Georgi Stojanov

https://textbookfull.com/product/ict-innovations-2016-cognitive-
functions-and-next-generation-ict-systems-1st-edition-georgi-
stojanov/
Data Smart: Using Data Science to Transform Information
into Insight 2nd Edition Jordan Goldmeier

https://textbookfull.com/product/data-smart-using-data-science-
to-transform-information-into-insight-2nd-edition-jordan-
goldmeier/

Data-Centric Business and Applications: ICT Systems-

Theory, Radio-Electronics, Information Technologies and
Cybersecurity 1st Edition Tamara Radivilova

https://textbookfull.com/product/data-centric-business-and-
applications-ict-systems-theory-radio-electronics-information-
technologies-and-cybersecurity-1st-edition-tamara-radivilova/

LOGIC: Lecture Notes For Philosophy, Mathematics, And

Computer Science Andrea Iacona

https://textbookfull.com/product/logic-lecture-notes-for-
philosophy-mathematics-and-computer-science-andrea-iacona/

Smart Markets for Water Resources A Manual for

Implementation 1st Edition John F. Raffensperger

https://textbookfull.com/product/smart-markets-for-water-
resources-a-manual-for-implementation-1st-edition-john-f-
raffensperger/

Analytics, data science, & artificial intelligence :

systems for decision support Eleventh Edition Dursun
Delen

https://textbookfull.com/product/analytics-data-science-
artificial-intelligence-systems-for-decision-support-eleventh-
edition-dursun-delen/
The Handbook of Environmental Chemistry 102
Series Editors: Damià Barceló · Andrey G. Kostianoy

Andrea Scozzari · Steve Mounce

Dawei Han · Francesco Soldovieri
Dimitri Solomatine Editors

ICT for Smart

Water Systems:
Measurements
and Data Science
The Handbook of Environmental Chemistry
Volume 102
Founding Editor: Otto Hutzinger

Series Editors: Damia Barceló • Andrey G. Kostianoy

Editorial Board Members:

Jacob de Boer, Philippe Garrigues, Ji-Dong Gu,
Kevin C. Jones, Thomas P. Knepper, Abdelazim M. Negm,
Alice Newton, Duc Long Nghiem, Sergi Garcia-Segura
In over three decades, The Handbook of Environmental Chemistry has established
itself as the premier reference source, providing sound and solid knowledge about
environmental topics from a chemical perspective. Written by leading experts with
practical experience in the field, the series continues to be essential reading for
environmental scientists as well as for environmental managers and decision-
makers in industry, government, agencies and public-interest groups.
Two distinguished Series Editors, internationally renowned volume editors as
well as a prestigious Editorial Board safeguard publication of volumes according to
high scientific standards.
Presenting a wide spectrum of viewpoints and approaches in topical volumes,
the scope of the series covers topics such as
• local and global changes of natural environment and climate
• anthropogenic impact on the environment
• water, air and soil pollution
• remediation and waste characterization
• environmental contaminants
• biogeochemistry and geoecology
• chemical reactions and processes
• chemical and biological transformations as well as physical transport of
chemicals in the environment
• environmental modeling
A particular focus of the series lies on methodological advances in environmen-
tal analytical chemistry.
The Handbook of Envir onmental Chemistry is available both in print and online
via http://link.springer.com/bookseries/698. Articles are published online as soon
as they have been reviewed and approved for publication.
Meeting the needs of the scientific community, publication of volumes in
subseries has been discontinued to achieve a broader scope for the series as a whole.
ICT for Smart Water
Systems: Measurements
and Data Science

Volume Editors: Andrea Scozzari
Steve Mounce

Dawei Han
Francesco Soldovieri

Dimitri Solomatine

With contributions by
C. Agudelo-Vera
L. Alfonso
R. Battaglia
D. Bouziotas
E. Brill

M. Castro-Gama
B. Della Ventura
O. Grievson
T. Koster

M. Mauro
M. Mazzoleni
S. R. Mounce
S. Mvulirwenande

N. Nanding
M. A. Rico-Ramirez
M. Romano
D.P. Solomatine

J. van den Broeke
R. Velotta
U. Wehn
L. Zhuo
Editors
Andrea Scozzari Steve Mounce
National Research Council of Italy Department of Civil and Structural
Institute of Information Science and Engineering
Technologies (CNR-ISTI) University of Sheffield
Pisa, Italy Sheffield, UK

Dawei Han Francesco Soldovieri

Department of Civil Engineering National Research Council of Italy
University of Bristol Institute for Electromagnetic Sensing
Bristol, UK of the Environment (CNR-IREA)
Napoli, Italy

Dimitri Solomatine
Hydroinformatics Chair, IHE Institute for
Water Education and Water Resources Section
Delft University of Technology
Delft, The Netherlands

ISSN 1867-979X ISSN 1616-864X (electronic)

The Handbook of Environmental Chemistry
ISBN 978-3-030-61972-5 ISBN 978-3-030-61973-2 (eBook)
https://doi.org/10.1007/978-3-030-61973-2

© Springer Nature Switzerland AG 2021

This work is subject to copyright. All rights are reserved by the Publisher, whether the whole or part of
the material is concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse of illustrations,
recitation, broadcasting, reproduction on microfilms or in any other physical way, and transmission or
information storage and retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar
methodology now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are exempt
from the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors, and the editors are safe to assume that the advice and information in this book
are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher nor the authors or the
editors give a warranty, expressed or implied, with respect to the material contained herein or for any
errors or omissions that may have been made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional
claims in published maps and institutional affiliations.

This Springer imprint is published by the registered company Springer Nature Switzerland AG.
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
Series Editors
Prof. Dr. Damia Barceló Prof. Dr. Andrey G. Kostianoy
Department of Environmental Chemistry Shirshov Institute of Oceanology
IDAEA-CSIC Russian Academy of Sciences
C/Jordi Girona 18–26 36, Nakhimovsky Pr.
08034 Barcelona, Spain 117997 Moscow, Russia
and and
Catalan Institute for Water Research (ICRA) S.Yu. Witte Moscow University
H20 Building Moscow, Russia
Scientific and Technological Park of the kostianoy@gmail.com
University of Girona
Emili Grahit, 101
17003 Girona, Spain
dbcqam@cid.csic.es

Editorial Board Members

Prof. Dr. Jacob de Boer
VU University Amsterdam, Amsterdam, The Netherlands

Prof. Dr. Philippe Garrigues

Université de Bordeaux, Talence Cedex, France

Prof. Dr. Ji-Dong Gu

Guangdong Technion-Israel Institute of Technology, Shantou, Guangdong, China

Prof. Dr. Kevin C. Jones

Lancaster University, Lancaster, UK

Prof. Dr. Thomas P. Knepper

Hochschule Fresenius, Idstein, Hessen, Germany

Prof. Dr. Abdelazim M. Negm

Zagazig University, Zagazig, Egypt

Prof. Dr. Alice Newton

University of Algarve, Faro, Portugal

Prof. Dr. Duc Long Nghiem

University of Technology Sydney, Broadway, NSW, Australia

Prof. Dr. Sergi Garcia-Segura

Arizona State University, Tempe, AZ, USA
Series Preface

With remarkable vision, Prof. Otto Hutzinger initiated The Handbook of Environ-
mental Chemistry in 1980 and became the founding Editor-in-Chief. At that time,
environmental chemistry was an emerging field, aiming at a complete description
of the Earth’s environment, encompassing the physical, chemical, biological, and
geological transformations of chemical substances occurring on a local as well as a
global scale. Environmental chemistry was intended to provide an account of the
impact of man’s activities on the natural environment by describing observed
changes.
While a considerable amount of knowledge has been accumulated over the last
four decades, as reflected in the more than 150 volumes of The Handbook of
Environmental Chemistry, there are still many scientific and policy challenges
ahead due to the complexity and interdisciplinary nature of the field. The series
will therefore continue to provide compilations of current knowledge. Contribu-
tions are written by leading experts with practical experience in their fields. The
Handbook of Environmental Chemistry grows with the increases in our scientific
understanding, and provides a valuable source not only for scientists but also for
environmental managers and decision-makers. Today, the series covers a broad
range of environmental topics from a chemical perspective, including methodolog-
ical advances in environmental analytical chemistry.
In recent years, there has been a growing tendency to include subject matter of
societal relevance in the broad view of environmental chemistry. Topics include
life cycle analysis, environmental management, sustainable development, and
socio-economic, legal and even political problems, among others. While these
topics are of great importance for the development and acceptance of The Hand-
book of Environmental Chemistry, the publisher and Editors-in-Chief have decided
to keep the handbook essentially a source of information on “hard sciences” with a
particular emphasis on chemistry, but also covering biology, geology, hydrology
and engineering as applied to environmental sciences.
The volumes of the series are written at an advanced level, addressing the needs
of both researchers and graduate students, as well as of people outside the field of

vii
viii Series Preface

“pure” chemistry, including those in industry, business, government, research

establishments, and public interest groups. It would be very satisfying to see
these volumes used as a basis for graduate courses in environmental chemistry.
With its high standards of scientific quality and clarity, The Handbook of Environ-
mental Chemistry provides a solid basis from which scientists can share their
knowledge on the different aspects of environmental problems, presenting a wide
spectrum of viewpoints and approaches.
The Handbook of Environmental Chemistry is available both in print and online
via www.springerlink.com/content/110354/. Articles are published online as soon
as they have been approved for publication. Authors, Volume Editors and
Editors-in-Chief are rewarded by the broad acceptance of The Handbook of Envi-
ronmental Chemistry by the scientific community, from whom suggestions for new
topics to the Editors-in-Chief are always very welcome.

Damia Barceló
Andrey G. Kostianoy
Series Editors
Preface

The well-publicised and growing concerns about worldwide freshwater resources

for human consumption impose increasing attention and focus on the monitoring,
assessment, and protection of these resources. Indeed, information and communi-
cation technologies (ICT) are currently playing a key role in the observation of
water systems, both for what are regarded as man-made infrastructures and for
those that are regarded as being water in its natural form.
The wide context covered by ICT implies a very heterogeneous technological
framework, which involves several multidisciplinary aspects, and also
encompassing several application fields. Without seeking to be exhaustive, one
may mention the development of new observational approaches, direct sensing
techniques, sensor networking architectures, data processing and analysis methods,
and integration with large data systems. These are just a few examples of the several
thematic areas that can be individuated. In addition, such wide multidisciplinary
coverage embraces many of today’s hot topics, such as crowdsourced data collec-
tion, the internet of things (IoT), and the consequent management and analysis of
big data.
Today, ‘smart cities’ and ‘smart water networks’ are cutting-edge topics in the
technical literature concerning water systems. The practical objectives of smart
water networks (and of digitalisation in general) are essentially driven by the
demand for increased efficiency of whole systems, as a response to increased
consumption scenarios, uncertain climate change, and the relating pressure on the
higher quality portion of freshwater resources destined for human consumption.
The chapters of this book focus on new perspectives for the monitoring, assess-
ment, and control of water systems, offering an updated survey of recent advances
in tools and concepts originating from the ICT sector applied in the ‘smart water’
context. The aim of this book is to present a portrait of up-to-date observational
techniques, data processing approaches, and sensing technologies for water, giving
further particular attention to the implication of multiple data science aspects, e.g.,
data analytics, cloud computing, and machine learning.

ix
x Preface

Within this framework, the chapter by Mounce [1] investigates the opportunities
offered by data science in the context of smart water utilities. He discusses the role
played by digitalisation for smart water networks, analysing several aspects of IoT,
artificial intelligence, cloud computing, blockchain, and other new technologies.
The chapter explores relevant issues connected with data science applications to the
water industry. The first obstacle to the adoption of digital technologies is related to
the extraction of useful information from big datasets, being that the water industry
is generally considered as ‘data-rich but information poor’. Thus, collected data are
typically underused and data analytics are still not generally perceived as valuable,
in the road map to more efficient networks based on information and knowledge.
Currently, available computing power permits the implementation of data-driven
modelling and deep learning techniques for prediction and classification purposes.
The author foresees strong possibilities offered by deep artificial neural networks,
based on their excellent unsupervised feature extraction capabilities. Big datasets
concerning water quality generated by multiparametric sensor systems are given as
an example of relatively undeveloped sectors for data analytics, offering opportu-
nities for further developments, which are discussed also in other chapters of this
book [3, 5]. Finally, the chapter provides reference and overview of case studies,
demonstrating the kind of applications that are candidates to be more commonplace
in the near future.
As pressure increases on water resources, there is a growing emphasis for water
service providers to minimise the loss from leakage. Optimal sensor placement in
water distribution systems for leak/burst detection and localisation is a well-
established and very productive research field. Its primary focus is to minimise
the cost of a proposed sensor network infrastructure while maximising the capabil-
ity to detect and localise leaks and bursts through the analysis of the collected data.
Romano [2] provides a systematic review of previous work covering relevant
articles published over the last decade aiming at rationalising the work carried
out in this field. The chapter presents a synthesis and analysis of the relevant
published works to: (1) provide insight and awareness of differing arguments,
theories, and approaches; (2) highlight their capabilities and limitations; (3) identify
the state of the art in their development. The chapter also provides insight and
awareness of differing approaches that have been proposed to tackle specific issues
encountered by researchers when developing their proposed techniques such as
model and measurement uncertainties. Trends and gaps in the current research and
future research directions are identified and discussed, and a number of consider-
ations to promote further developments in this important field of research are
presented. This comprehensive chapter can serve as a useful reference resource
for researchers and practitioners involved in sensor network design for leak/burst
detection and localisation methodologies and in the development/adoption of these
techniques.
During recent decades, the role of data as a vital resource that enhances decision-
making and which supports efficient systems operation has become evident, with a
growing number of water supply companies viewing data as a key organisational
aspect that has to be properly managed, instead of an operational side-product. At
Preface xi

the same time, drinking water systems have increased in complexity and feature
smarter elements, which in turn leads to a data-richer operational environment.
Castro-Gama et al. [3] address this challenging context and the often-overlooked
factor of ensuring high data quality and preventing errors in data streams. The
chapter provides a bird’s eye view of data validation in the drinking water industry
of The Netherlands towards better data quality control policies, by providing
insights on (raw) data validation in two problem types, one of water quantity and
one of water quality. The chapter concentrates on a specific aspect of the overall
data quality control chain, which deals with faulty data detection and isolation.
Furthermore, of interest here are errors in the measurements, because sensing and
human data editing processes lead to raw data distortion in the form of, e.g., drift,
bias, precision degradation, or sensor failure. The focus lies on data validation to
determine faulty data and the identification techniques, without expanding further
on the decision-making process regarding accepting or rejecting faulty data. The
authors present the results of surveys conducted with four water companies, a
literature review on faulty data detection techniques, and then propose a data
quality control approach using simple techniques. Case study results are presented
including data validation for one water company. Best practices and issues arising
from these examples regarding data quality control by water utilities are identified,
as well as recommendations for future research and application of faulty detection
techniques in the Dutch drinking water sector.
Monitoring wastewater has always been a challenge. Wastewater systems can
vary in both size and complexity ranging from small and simple rural catchments to
large and complex urban conurbations. In the wastewater collection network,
historically, there has been a lack of permanent wastewater monitoring because
of the propensity for fouling and the complications of monitoring both gravity and
pressurised networks. In engineering and operational terms, the wastewater net-
work has also been treated as a separate entity to the wastewater treatment works,
which is, in reality, part of the same system. The wastewater treatment works tend
to be much better monitored depending upon the size of the works. However, this
monitoring has been very much based upon single system instrument-based control
systems (e.g., a dissolved oxygen control system for an activated sludge plant).
Grievson [4] presents a more holistic systematic approach, which is based upon the
philosophy of the resource factory and treating the outputs from the wastewater
treatment works as a product. The chapter looks at the different elements of the
system as a whole and looks at the philosophy of operation that a smart system
would put in place and the measurement and control needs required. The future of
both the wastewater network and the wastewater treatment works will be a much
more holistic approach bringing the network and the treatment works together and
treating it as a single system. In this way, rather than operating the wastewater
treatment system for process control with the aim of protecting the water environ-
ment, it can also be operated for resource recovery and energy efficiency with a
much wider environmental benefit. This chapter provides valuable background for
researchers and practitioners interested in smart wastewater networks (including
xii Preface

opportunities and barriers) and smart wastewater treatment (including preliminary,

primary/secondary treatment and sludge and resources recovery processes).
Online monitoring of several common parameters of water quality is used in
water distribution systems, in order to ensure its safety for drinking and sanitation.
The most common parameters are free chlorine, turbidity, and pH. A water quality
event will typically result when one or more parameter values reach abnormal
levels. Detection of water quality events before customers are affected is paramount
to prevent possible public health impacts and potential regulatory action. Several
general methods have been suggested in the past for identifying and classifying
such water quality events from multiple parameters. These methods include super-
vised methods such as regression or regression trees and methods that make use of
unsupervised learning such as clustering. The chapter by Brill [5] presents and
demonstrates the utilisation of radial basis function as a tool for detection and
classification of abnormal events in water quality. The methodology is based on
calibration of a radial basis function using historical true events classified by human
experts. The aim of the process is the selection of parameters that ensure zero false-
negative events. The chapter continues to describe the main method of using radial
basis function and then compares four different kernel functions, which are used for
implementing the radial basis function. The case study part of the chapter illustrates
actual analysis of real-world data (obtained from a monitoring station located in a
large city) as well as an illustrative example (data originating from a laboratory rig).
The chapter concludes with some practical advice on how kernel functions should
be selected for this task and will be of value to practitioners implementing their own
water quality alert systems.
The first five chapters of this book show a general portrait of the many implica-
tions of data science with the water industry, in particular for what regards specific
monitoring demands and also, more in general, when dealing with big datasets of
heterogeneous parameters. The potentialities and the opportunities offered by the
information and communication technologies (ICTs) for improving the manage-
ment of water are globally recognised. However, ICT solutions are not well
exploited in developing countries and for solving this issue a partnership approach,
based on open innovation, is necessary. Mvulirwenande and Wehn [6] show how
ICT-focused water innovation partnerships (ICT-WIPs) can play a relevant role in
building the capabilities of developing countries to implement smart water systems.
In particular, this study demonstrates that ICT-WIPs allow a variety of stakeholders
in the water sector (such as municipalities, ministries, large utilities, and regulatory
agencies) to work together and increase the awareness about the potential of smart
water systems. At the same time, the innovation partnership approach promotes the
culture of mutual learning, thus allowing partners to strengthen each other’s
innovation competences relating to smart water systems in developing countries.
This is particularly true when, as in the case of the ICT-WIPs analysed in this study,
partners from foreign countries need the knowledge and experience of local part-
ners (e.g., about specific problems concerning the water systems, existing solutions
and their weaknesses, possible additional local risks). Finally, the nature of the ICT-
focused water innovations analysed in this study leads to the insight that fostering
Preface xiii

smart water systems in developing countries requires to rethink not only the
technologies themselves but also the business models around them.
In times of IoT and ‘social sensing’, also the observation of hydrological
contexts may take benefit from low cost and ‘pervasive’ sensing systems, opening
the possibility to novel approaches for capturing relevant information. In this frame,
one of the main issues to solve is the availability of heterogeneous and intermittent
observations. The chapter by Mazzoleni et al. [7] describes novel methods for
optimally assimilating such observations into hydrological models, focusing on
the particular application of flood prediction. The aim of this chapter is to explore
numerical approaches for integrating crowdsourced observations from static social
sensors within hydrological and hydrodynamic modelling framework to improve
flood prediction. The distinctive characteristic of such heterogeneous observations
is their varying lifespan and their spatial distribution, which make more complex
the implementation of standard model updating techniques. This chapter applies
different innovative assimilation techniques within two case studies, where syn-
thetic flow observations are generated to represent the different intermittency and
accuracy scenarios of the crowdsourced observations. It was found that
crowdsourced observations can significantly improve flood prediction if integrated
into hydrological and hydraulic models. Moreover, a network of low-cost static
social sensors can actually complement traditional networks of static physical
sensors, for the purpose of improving flood forecasting accuracy.
Precipitation is a key hydrological process in the water cycle, whose observation
is increasingly required for modern water and environmental management. Con-
ventional precipitation measurements by rain gauges cannot provide sufficient
spatial and temporal coverage for many hydrological applications, such as urban
drainage system modelling. Weather radar is a remote sensing instrument that has
been increasingly used to estimate precipitation for a variety of hydrological and
meteorological applications, including real-time flood forecasting, severe weather
monitoring and warning, and short-term precipitation forecasting. Weather radar
provides unique observations of precipitating systems at fine spatial and temporal
resolutions. The potential benefit of using radar rainfall in hydrology is huge, but
practical hydrological applications of weather radar have been limited by the
inherent uncertainties and errors in radar rainfall estimates. Uncertainties in radar
rainfall estimates can lead to large errors in their applications, so radar rainfall
measurements must be corrected before the data are used quantitatively. Nanding
and Rico-Ramirez [8] have introduced the latest advances in the measurement and
forecasting of precipitation with weather radar. The common uncertainty sources
include radar hardware calibration, echoes due to non-meteorological origin, atten-
uation, variations in the vertical profile of reflectivity, and variations of raindrop
size distribution. The techniques for adjusting radar rainfall with rain gauge mea-
surements are described. Precipitation forecasting (called ‘nowcasting’) using
weather radar is valuable in its applications in real-time flood forecasting.
Accurate soil moisture information is critically important for hydrological
applications such as water resources management and hydrological modelling.
This is because soil moisture is an important element in the ecosystem and
xiv Preface

hydrological cycle, regulating evapotranspiration, precipitation infiltration, and

overland flow. In contrast with in situ instruments, modern satellite remote sensing
has shown a huge potential for providing soil moisture measurements at a large
scale. However, its effective utilisation in the practical projects still needs compre-
hensive research. Zhuo [9] has introduced the advances and potential issues in the
current application of satellite soil moisture observations in hydrological model-
ling. The key issues include soil moisture measuring methods, hydrological eval-
uation of satellite soil moisture, error distribution modelling of soil moisture
measurements, and the need for new hydrological soil moisture product develop-
ment. It has been found that hydrological application of soil moisture data requires
the data relevant to hydrology. In order to meet the requirement, two important
research tasks are needed: the first is to carry out comprehensive assessments of
satellite soil moisture observations for hydrological modelling, not merely based on
evaluations against point-based in situ measurements; the second is that a soil
moisture product (e.g., soil moisture deficit) directly applicable to hydrological
modelling should be developed. Only fully accomplishing these two steps will push
forward the utilisation of satellite soil moisture in hydrological modelling to a
greater extent.
There is an increasing demand for automatic chemometric solutions for water
quality monitoring, the main requirements being their autonomous operation, low
cost, and low maintenance. Today, there is a range of optical sensor technologies
that are capable to perform most analytical tasks and are characterised by full solid-
state, no need for reagents, and capability to withstand harsh working conditions, as
it is needed when the measurement points are outside protected monitoring loca-
tions (e.g., treatment plants) and relevant parameters have to be acquired directly in
the external environment. van den Broeke and Koster [10] introduce a selection of
optical sensing technologies, which can provide valuable information on the quality
of water. The measurement techniques that they describe are suitable for process
monitoring and control applications, as well as for early-warning systems. The
chapter explores the basic principles of radiative transfer at the foundation of
spectroscopic methods and the fundamentals of the signal processing for the
extraction of chemical information from the acquired signals. The survey of sensing
methods covers the absorption spectrometry in the UV/Vis spectral region, illus-
trating both selective measurements of specific substances (e.g., BTEX, nitrate, and
nitrite) and more generic features, like the colour, the amount of total suspended
solids, and the ‘sum organic parameters’, which are recognised as excellent overall
water quality indicators. The chapter also covers basic aspects and applications of
fluorescence spectroscopy and infrared spectroscopy in the NIR (near-infrared)
domain. Further methods, which are considered as promising and are also already
marketable, are described in this survey: Raman and laser-induced breakdown
spectroscopy, refractive index measurements, and image analysis. Despite the
fact that optical methods are based on mature technologies that have a solid
physical background, they are still not much used by the industry and still have a
big potential to deliver. Optically based methods are very attractive candidates to
perform automatic online field measurements, both for selective parameters, i.e., in
Preface xv

a way equivalent to traditional analytical methods, and for overall water quality
assessments, i.e., for change-detection and early warning purposes.
In addition to the online measurement of chemical parameters, the monitoring of
possible organic threats to the quality of water is also of utmost importance, and
technologies for the direct sensing of such contaminants based on biosensing
techniques are currently under development. Della Ventura et al. [11] describe a
very attractive sensing technique for the in situ monitoring of organic contaminants
based on quartz crystal microbalance (QCM) devices. The chapter introduces the
basic theory of QCMs, the detection scheme and its practical embodiment (the
electronic interface and signal analysis) for an appropriate extraction of the needed
information. The peculiarity of the proposed approach consists in the
functionalisation of the QCM gold surface, obtained by immobilising a ‘recognition
layer’ of antibodies on the surface of the crystal, which is the key aspect for the
sensitivity and specificity of QCM-based immunosensors. The chapter, after intro-
ducing the theory and modelling of the QCM working mechanism, analyses the
response of a quartz crystal resonator in contact with a liquid sample. Finally, the
surface functionalisation and the detection scheme are discussed, with regard to
particular bacteriological contaminants like Escherichia coli and pesticides like
parathion. This promising sensing approach offers very high selectivity, real-time
measurement capability, and high sensitivity, thanks to the fact that a QCM is
capable of measuring mass changes as small as a fraction of a monolayer of atoms,
as the authors report.
This book is intended for a wide audience of readers, such as postgraduates,
researchers, and stakeholders at various levels. It is also intended for those experts
who want to widen their purview to adjacent fields of expertise and do not
necessarily have an ICT or hydroinformatics background.
Without aiming to be exhaustive, the present volume seeks to be a selective
survey of novel measurement technologies and data analysis approaches for water
systems.
Chapters of this book have been peer-reviewed by two reviewers per chapter. In
some cases, more than one review round was needed. Reviewers have been selected
partly internal and partly external to the book project. The editors are very indebted
to the reviewers for their excellent and thorough contribution to the overall quality
of the book.
Here we acknowledge the reviewers external to the book project:
• Romeo Bernini (CNR-IREA, Italy)
• Alessandro Nottola (Technoprobe S.p.A., Italy)
• Dleen Al-Shrafany (Salahaddin University, Iraq)
• Andreja Jonoski (IHE Delft Institute for Water Education, Netherlands)
• Antonio Annis (University for Foreigners of Perugia, Italy)
• Henrik Madsen (Danish Hydraulic Institute, Denmark)
• Qiang Dai (Nanjing Normal University, China)
• Peter van Thienen (KWR Water Research Institute, Netherlands)
• Ina Vertommen (KWR Water Research Institute, Netherlands)
xvi Preface

• John Machell (University of Sheffield, UK)

• Franco Dinelli (CNR-INO, Italy)
In addition, we are grateful to Prof. Andrey Kostianoy (co-editor-in-chief of the
book series) for having supported this project, and all the editorial staff within
Springer, who have always been available and supportive at all times.
Finally, our sincere thanks go to the contributors of this volume, who have
always shown a great level of engagement since the beginning of the book project.

Pisa, Italy Andrea Scozzari

Sheffield, UK Steve Mounce
Bristol, UK Dawei Han
Napoli, Italy Francesco Soldovieri
Delft, The Netherlands Dimitri Solomatine

References

1. Mounce SR (2020) Data science trends and opportunities for smart water
utilities. In: Han D, Mounce S, Scozzari A, Soldovieri F, Solomatine D (eds)
ICT for smart water systems: measurements and data science, Hdb Env Chem.
Springer Nature Switzerland AG. https://doi.org/10.1007/698_2020_482
2. Romano M (2019) Review of techniques for optimal placement of pressure and
flow sensors for leak/burst detection and localisation in water distribution
systems. In: Han D, Mounce S, Scozzari A, Soldovieri F, Solomatine D (eds)
ICT for smart water systems: measurements and data science, Hdb Env Chem.
Springer Nature Switzerland AG, https://doi.org/10.1007/698_2019_405
3. Castro-Gama M, Agudelo-Vera C, Bouziotas D (2020) A bird’s eye view of
data validation in the drinking water industry of The Netherlands. In: Han D,
Mounce S, Scozzari A, Soldovieri F, Solomatine D (eds) ICT for smart water
systems: measurements and data science, Hdb Env Chem. Springer Nature
Switzerland AG, https://doi.org/10.1007/698_2020_609
4. Grievson O (2019) Monitoring and controlling a smarter wastewater treatment
system: a UK perspective. In: Han D, Mounce S, Scozzari A, Soldovieri F,
Solomatine D (eds) ICT for smart water systems: measurements and data
science, Hdb Env Chem. Springer Nature Switzerland AG, https://doi.org/10.
1007/698_2019_418
5. Brill E (2019) Using radial basis function for water quality events detection. In:
Han D, Mounce S, Scozzari A, Soldovieri F, Solomatine D (eds) ICT for smart
water systems: measurements and data science, Hdb Env Chem. Springer
Nature Switzerland AG, https://doi.org/10.1007/698_2019_424
6. Mvulirwenande S, Wehn U (2019) Promoting smart water systems in devel-
oping countries through innovation partnerships: evidence from VIA water-
supported projects in Africa. In: Han D, Mounce S, Scozzari A, Soldovieri F,
Solomatine D (eds) ICT for smart water systems: measurements and data
Preface xvii

science, Hdb Env Chem. Springer Nature Switzerland AG, https://doi.org/10.

1007/698_2019_422
7. Mazzoleni M, Alfonso L, Solomatine DP (2019) Exploring assimilation of
crowdsourcing observations into flood models. In: Han D, Mounce S, Scozzari
A, Soldovieri F, Solomatine D (eds) ICT for smart water systems: measure-
ments and data science, Hdb Env Chem. Springer Nature Switzerland AG,
https://doi.org/10.1007/698_2019_403
8. Nanding N, Rico-Ramirez MA (2019) Precipitation measurement with weather
radars. In: Han D, Mounce S, Scozzari A, Soldovieri F, Solomatine D (eds) ICT
for smart water systems: measurements and data science, Hdb Env Chem.
Springer Nature Switzerland AG, https://doi.org/10.1007/698_2019_404
9. Zhuo L (2019) Satellite remote sensing of soil moisture for hydrological
applications – a review of issues to be solved. In: Han D, Mounce S, Scozzari
A, Soldovieri F, Solomatine D (eds) ICT for smart water systems: measure-
ments and data science, Hdb Env Chem. Springer Nature Switzerland AG,
https://doi.org/10.1007/698_2019_394
10. Van den Broeke J, Koster T (2019) Spectroscopic methods for online water
quality monitoring. In: Han D, Mounce S, Scozzari A, Soldovieri F, Solomatine
D (eds) ICT for smart water systems: measurements and data science, Hdb Env
Chem. Springer Nature Switzerland AG, https://doi.org/10.1007/698_2019_
391
11. Della Ventura B, Mauro M, Battaglia R, Velotta R (2019) Quartz crystal
microbalance sensors: new tools for the assessment of organic threats to the
quality of water. In: Han D, Mounce S, Scozzari A, Soldovieri F, Solomatine D
(eds) ICT for smart water systems: measurements and data science, Hdb Env
Chem. Springer Nature Switzerland AG, https://doi.org/10.1007/698_2019_
390
10 S. R. Mounce

3 Data Analytics: Classification

There are other ways in which analytics can be used than for prediction, from
understanding customers to optimising a business process. In machine learning
and statistics, classification is the problem of identifying which category a new
observation belongs, on the basis of a training set of data containing observations
(or instances) whose category membership is known (hence described as supervised
learning). An example would be assigning a given pipe to a high-risk or low-risk
category for water quality issues based on asset characteristics (pipe material,
age, diameter, etc.). Classification can be viewed as a special case of function
approximation using some type of discriminant for the decision.

3.1 Internet of Things and Edge Computing

Internet of Things (IoT) objects and sensors can be connected to the Internet (via the
cloud) giving rise to the concept of ‘smartness’ and the development of ‘smart cities’
and ‘smart water’. By definition they have an IP address. It seems clear that in the
future, the whole water sector is going to be completely penetrated by ICT and
Internet-like technologies. It is estimated that 50 billion devices in all industries
will be connected in this way by 2020 (with an estimated 6.1 billion smartphones)
and as many as 75 billion by 2025. In a decade, tens or even hundreds of petabytes
of data may be routinely available. The sensing of data that could not be gathered
in the past and collecting them on IoT platforms is expected to create new value.
As these technological capabilities advance, so does the ability to collect information
from remote devices and correlate that information across diverse systems.
Standards will be required to manage this level of interconnectivity which may
ultimately lead to the unification of information management for the industry.
An infrastructure that can connect the monitoring and control systems to an IoT
platform allows the effective use of the operational information the systems hold
and help achieve near real-time situational awareness. Demands for solutions
and tools will become more urgent to meet the aspiration for intelligent water
networks, proactively managed through access to timely information.
In recent years, the UK water industry has been making increasing use of
advances in sensor technology for monitoring parameters of water systems to
identify performance shortfalls in order to improve asset management and
hence provide better customer service, value and regulatory performance. For
example, in supply systems sensors for flow and pressure have become more
widely used, especially on trunk mains and at district metered area (DMA) level,
to facilitate zone-based asset management. The monitoring of sewerage systems
has not progressed as far; however there is an increasing interest and deployment
of instrumentation, for example, for CSO (combined sewer overflows) level
measurement and pump station flows. Water quality data (parameters such as
Another random document with
no related content on Scribd:
 Sinä syksynä muuttuivat rengitkin Oijalassa. Ne olivat kumpikin
palvelleet jo parisen vuotta vanhan isännän aikanakin ja olleet
tyytyväisiä oloonsa. Mutta uuden isännän kanssa ne eivät
sopeutuneet. Hän oli kaikessa niin turhan tarkka ja jonninjoutava
heidän mielestään. Kulki itse puoleen yöhön kesäisillä työvainioilla ja
vaati samaa muiltakin. —

Vanha Leena yksin jäi taloon. Hän oli ollutkin Oijalassa jo niin
kauvan, ettei enää osannut muualle muuttaa.

Sen syksyisen palvelijainvaihdos oli vaan alkusoitto sitä

seuraavaan epävakaiseen aikaan. Nuori isäntä tahtoi johtaa kaikki
asiat, navettaa ja lammaskarsinoita myöten, oman mielensä
mukaiseen uomaan, antautumatta pienimpäänkään sovitteluun
emännän mielipiteen kanssa, joka tavallisesti oli vastakkainen.

Joka paikkaan hän nokkansa pistikin!

Hänen lapsuuden kotinsa, Uusitalo, oli levännyt jyrkän isäntävallan

perusteella — "nainen vaijetkoon seurakunnassa"-säännöllä — ja
Kalle Kustaa toi kotoisen hengen, isiltä perityt tavat huomenlahjaksi
nuorikolleen. Asiaan kuulumatonta oli katsoa miellyttikö lahja
saajaansa.

Kalle Kustaan vakaumus, että nainen, niin Uudessatalossa,

Oijalassa kun yleensä kaikkiallakin oli sama miehen tahtoa
palvelemaan tarkoitettu luonnos, ei näkynyt järkkyvän Aliinan
itsenäisyydestä.

"On niitä itsepäisiä eukkoja ennenkin nähty", päätteli hän, ollen

myöskin selvillä siitä että miehen kunnia oli kukistaa vaimon
itsepäisyys. Rajaton määrä keinoja, maailman alusta asti, oli sen
asian palveluksessa loppuun kulutettukin — — —

III.

Muutamana syyskesän päivänä, jolloin aurinko vielä puolenpäivän

aikaan jaksoi paistaa kesäisellä innollaan, lojuivat Oijalan työmiehet
kellastuvalla pihanurmella päivällislepoaan.

Siinä keskusteltiin, niinkuin niin monasti ennenkin, talon pulskan

elannon alentumisesta joutavaksi kituilemiseksi.

"Jaa — jaa toisenlaista se oli isäntä vainaan aikana", virkkoi

Rajalan Juho, joka oli päiväläisenä talossa. Vielä muutamia vuosia
sitten oli hän käynyt paljon tehtaan töissä, mutta ei nyt enään
vanhemmuuttaan loitonnut kotipaikalta, vaan painautui entistä
enemmän maatyöhön.

"Silloin eivät rengit joka syksy muutelleet, puhumattakaan

keskenvuotisista poislähdöistä ja piiathan ne aivan kasvoivat kiinni
taloonsa! — Vai lienettekö sitten, nykyajan miehet, niinkuin
mustalaiset…"

"Hiis kaikkiaan! vai mustalaiset… On tässä olemista muillakin.

Ihmettelen vaan tuota Selmaa, kuinka se on viihtynyt tässä kolmea
vuotta."

Juho hymähti.

"Kyllä mä tyttöni tunnen… se muuten onkin emännän erityisessä

suojeluksessa. Eikä juuri sanoja säiky."
 "Kun olisi ruokakaan työvaatimusten veroinen, — vaan eikös, —
toisinaan ei luule Jumalanviljaa syövänsäkään." Ja renki kertoi
kuinka ei toisinaan sianlihakastekkeestakaan löydä lihanmurua
vaikka suurennuslasilla etsisi. Emäntään olivat moitteet ruuan
huonoudesta ensin kohdistuneet vaan Selma oli selittänyt senkin
kokonaan isännän syyksi, sanoi isännän toisinaan päiväkausiksi
piiloittavan ruoka-aitan avaimen emännältä.

Kesken kertomuksen sattui emäntä kulkemaan pihan ylitse.

"Ei ole tuo emäntäkään entisellään…" kääntyi Juho sanomaan

hänelle.
"Ennen kun piennä ollessaan istui Rajalan penkillä, lupasi suureksi
tultuaan viis hyvää ja kuus kaunista vähäväkisille — muistattekos?
Lupasitte meillekin laittaa kauniin asunnon Oijalan koivikkoon."

"Saahan sitä luvata" — huokasi emäntä vastaukseksi askeleitansa

kiirehtien.

Se sana sattui kipeästi häneen.

Eikä se ainoastaan kerrakseen sattunut, vaan jäi kirveltävänä

palona rintaan kytemään. Siellä herätti se voimalliseen liikuntaan
kaikki lapsuus- ja nuoruusajan muistot, suunnittelut, toiveet ja —
lupaukset. Ennen kaikkea lupaukset. Vaikka ne olivat olleet lapsen
pienen pilpatuksia, oli niillä nyt jälleen sitova merkityksensä hänen
mielestään. Ne ne sittenkin olivat olleet kehittyvän luonteen
kulmakiviä. — Nyt juoksivat ne esiin kaikki, pitkänä, loppumattomana
sarjana, — nousivat voimakkaina, herättävinä ja jokaisella niistä oli
syytös silmissään! —

Voi voi sentään!

 Vuosikausia olivat ne olleet kateissa. Elämän yhä tuimistuvassa
taistelussa oli kaikki hymyilevä ja kohottava kaikonnut povesta —
syyshenkisen masennuksen tunteen levitessä tilalle. Nyt ne palasivat
takaisin, tosin muistoina vaan, mutta sittenkin viihdyttävän virkeinä,
kohottavina.

Hänenkö sydämensä, joka nyt oli kuin autio aho lokakuussa, se

samako nuo elinvoimaiset marjamättäät oli aikoinaan kypsyttänyt?

Se, se! — Se oli sittemmin, vastoinkäymisten ahtojäissä,

unhoittanut oman itsensä ja antanut myrskyn riistää heilimöivät
helpeensä…

Aliina istui monet iltahämärät miettien ja selvitellen suhdettansa

kohdaksi tulleeseen kohtaloon.

Oliko hän todellakin aikonut antautua ja alentua talutettavaksi sille

alttarille, josta ilkuttiin hänen omille ihanteillensa, josta
säälimättömyydellä iskettiin kaikkea sitä vastaan, joka ennen oli
Oijalassa, — hänen kodissaan, — kunniassa ollut?

Sinnepäin ainakin oltiin luisumassa…

Aliina valveutui yhä enemmän.

Kuinka hän oli jo pitkän aikaa syyttänyt milloin miestään, milloin

kohtaloaan, milloin mitäkin, — Jumalaakin! Tehnyt sen sellaisella
tunnolla kuin olisi itse ollut aivan syytön asiain kulkuun. —

"Syytön, minä, — suursyyllinen!" huudahti hän itsekseen.

Ja niin selveni vähitellen sää hänen sielussaan kolakasta kaikki

kuolettavasta syysilmasta, kevät enteiseksi siniautereksi, joka kantoi
teoiksi puhkeavien tunteiden nuppuja helmassaan…

Hän käsitti nyt niin selvästi, mitä kodin, kotitalon häväistys häneltä
vaati, tunsi velvollisuudekseen horjumatta taistella sen edestä. Sillä
oliko kellään muulla sellaisia velvollisuuksia sitä kohtaan kuin juuri
hänellä, joka sydänjuurillaan oli kiinnikasvanut siihen, oli itse osa
siitä — —

Mitä arvoa saattoi tuo vieras, muualta tullut mies, antaa talon
vakautuneille ihanteille? — Mitä välitti hän niistä, kun hänellä oli
itsellään toisia, mielestään parempia, asetettavaksi niiden sijalle.

Mutta hän, Aliina, jos antoi tuon tapahtua, oli syypää kaikkeen! —
Ei riittänyt hedelmätön vastalauseen tekeminen; vaan oli astuttava
ilmeiseen taisteluun kaikkien nähden — ja vietävä voittoon oma asia:
palautettava joka alalla talon vanhat kunnioitetut elintavat.

Se päätös tiesi taistelua, sitkeätä, hellittämätöntä taistelua, jossa

täytyi iskeä haavoja ja saada itse niitä enin. Mutta hän tunsi voivansa
tehdä kaiken mitä asia vaati, nyt kun oli päässyt selville siitä, että se
oli hänen epäämätön velvollisuutensa, jota ei voinut, eikä saanut
kiertää. Hän alkoi hengittää helpommin, päästyään selville omasta
itsestään! —

"Selma, minä haluaisin Miljan toiseksi palvelijaksi meille. Sitten

tietäisin töiden luistavan."

*****

Selma katsoi vähän ihmetellen emäntään. Pitkään aikaan ei hän

ollut kuullut noin varmaa äänenpainoa hänen puheissaan.
 "Miljalla taitaa olla naimisiinmenon hommat… sanovat… vieläkö
tuo sitten köyristä lähtisi palvelukseen?"

"Elähän mitään! Kenen kanssa?" —

"Eikö se sen Heikin kanssa, palvelustoverinsa. Johan niillä on

tuuma ollut valmiina monta vuotta."

Sitä ei Aliina ollut kuullutkaan.

Hän lähetti kuitenkin Miljalle sanan — sillä seurauksella, että Milja

muutti köyristä Oijalaan.

"Hennoitpas erota pitkäaikaisesta palveluspaikastasi", sanoivat

ihmiset.

Mutta hänellä oli siihen omat syynsä.

Jo useina vuosina olivat hän sekä hänen Heikkinsä panneet pienet

säästönsä talteen, vastaisen kodin perustamista varten. Kovin suuret
eivät ne vieläkään olleet sillä kumpikin oli vuodesta vuoteen auttanut
vanhempiansakin. Mutta sitten, saman vuoden kevätpuoliskolla, oli
Heikin vanhempien kotimökki palanut ja auttaakseen heitä jälleen
toimeentulemisen taipaleelle, täytyi Heikin uhrata siihen kaikki
säästönsä.

Ja niin oli hääpäivä siirtynyt hämärään tulevaisuuteen.

Suurempien ansioitten toivossa oli Heikki päättänyt lähteä

tehtaantöihin ja Milja tahtoi päästä lähemmäksi kotimökkiänsä.

"Kohta se haalii koko Rajalan joukon ympärillensä", ilkkui Kalle

Kustaa.
 "Se on minun asiani", kuului Aliinan kylmä ääni.

"Vai sinun asiasi! On siinä minullakin sanomista, sillä minä tässä

talossa kuitenkin isäntä olen — muista se!" kivahti Kalle Kustaa
nyrkkiään näyttäen.

"Vai isäntä!" — Aliinan suupielissä nytkähtelee omituisesti, josta

Kalle Kustaa ei tiedä, onko se itkua vai naurua, mutta emännän
halveksiva katse nostaa hänen vihansa äärimmilleen.

"Niin juuri isäntä — ja sinunkin käskijäsi!"

Silloin kehittyy emännän suupielten nytkähdykset pilkalliseksi

nauruksi, joka vyöryy ja paisuu kuin keväinen koski uomassaan
uhaten oudolla voimallaan kiskaista isännän ankaran
itsetietoisuuden pyörteisiinsä.

"Mitä siinä höriset!" kiljaisee Kalle Kustaa jalkaansa polkien ja

syöksyy haukan iskevin liikkein Aliinan eteen, mutta Aliinan
keskeytymätön nauru heläjää yhä, pidättäen kuin taikavoimalla
isännän lyömään kohotetun käden putoamasta.

"Isäntä…" virkahtaa hän väliin naurunsa lomassa.

"Isäntä… Ihi-hi-hi-sän-tä…"

Kalle Kustaan nyrkki hervahtaa voimatonna sivulle ja takaa ajetun

otuksen tavalla ryntää hän ulos huoneesta yhä paisuvan naurun
helinän seuraamana —

Yli pihan kiitää hän kuin vihuri, vilkuillen sinne, tänne ympärillensä
onko ketään kuulemassa ja painuu juoksujalkaa talli- ja navettarivin
taakse, jossa lysähtää hirsikasan kupeelle istumaan —
 "Ei sen perkeleen kanssa mikään enään toimeen tule…"

Pitkän ajan perästä uskaltaa hän jälleen tupaan. Tyynenä ja

totisena askartelee siellä Aliinakin, mutta kuultuaan Kalle Kustaan
astuvan ovesta sisään kääntyy hän hitaasti hänen puoleensa ja
sanoo ikäänkuin täydennykseksi äskeiselle:

"Hyvähän sitä on olla isäntänä toisen talossa."

"Tyhjin käsinkö minä tähän olen tullut — mitä?

"Tyhjin taikka täysin — ei sinun rahoistasi ole penniäkään käytetty

minun taloni tarpeisiin — eikä käytetä! Kyllä Oijala aina omillaan
toimeen tulee."

"Kenenkähän aikana sen toimeentulo on paraiten voimistunut?"

"Ei suuret sanat suuta halkaise… mutta hävetä saisit! — Vai sinä
tässä varallisuutta olet kartuttanut, sinä, joka halpamaisella
itaruudellasi olet hävittänyt talon hyvän maineen, tavat ja kaiken! —
Silläkö ylpeilet että yötämyöten pidät joukkoasi työssä, — tuollaista
huonosti palkattua ja huonosti ruokittua joukkoa, jonka työ ei
kolmenakaan vuonna vastaa sitä mitä meillä ennen yhdessä tehtiin!"
—

"Ähä, — vai huonosti ruokittukin! Itsehän se emäntä suurukset

pataan panee…"

Vihan salama välähti Aliinan silmistä kun hän oikaisi solakan

vartalonsa täyteen pituuteen.

"Itse! — Vai käytkö kieltämään kurjat kujeilusi avainten ja kaiken

tavaran suhteen? Ai, ai sentään tuollaista miestä — joka nuuskii
vielä tulella olevat padatkin!"

"Mikä tilinteon päivä tästä nyt tuli?" — "Tilinteon, niin juuri tilinteon,
— itsepä sanoit sen oikean sanan. Tästä päivästä lähtien otan minä
kaiken käskyvallan käsiini talossani ja ohjaan asiat mieleni mukaan.
Kuuletko nyt! —. Jos se ei miellytä sinua niin laputa tiehesi
tuhansinesi… Tallella ovat."

Isäntä seisoi kuin kivettymä keskellä lattiaa, tajuttomin silmin

seuraten emännän liikkeitä. Olikohan tuo nainen tullut hulluksi —?
Korska ja itsepäinen se oli Kalle Kustaan mielestä ainakin ollut,
mutta ei ennen noin lannistumaton…

"Niin että tuo avaimet kaikki tänne, sekä kätketyt että muut", kuului
Aliinan käskevä ääni.

Kalle Kustaa vavahti omituisesti, harppasi hiipivin askelin kamarin

ovelle ja kiskasi kiireesti avaimen taskuunsa.

"Ota nyt sieltä kaikki! Ota nyt avaimet! Ja suolla viikkokauteen

koko omaisuutesi, niin että keppikerjäläisenä kuljet maantiellä…"

Syvä sääli kuvastui emännän silmissä ja raskaasti huokaisten

vaipui hän matalalle jakkaralle istumaan, isännän poistuessa
huoneesta.

Mutta avaimet hän hankki käsiinsä.

Palvelijat saivat siitä lähtien uutta ihmettelyn ja puheen aihetta. He

ymmärsivät pian haltijoiden välillä tapahtuneen jotakin ratkaisevaa ja
seurasivat kasvavalla mielenkiinnolla heidän pienimpiäkin toimiansa.
 Isäntä muuttui päivä päivältä yhä kiukkuisemmaksi, kiroili ja
pauhasi vähimmästäkin. Emäntä taas oli tullut entistään
tyynemmäksi. Varmalla äänellä jakeli hän väelle käskyjänsä, —
aivankuin ei isäntää olisi ollut olemassakaan. Ja palvelijat, jotka
kaikki vihasivat häntä, taipuivat kuin itsestään täyttämään emännän
käskyjä.

Hän oli yhtäkkiä kasvanut heidän silmissään jonkinlaiseksi yli-

ihmiseksi, jonka vertaista ei tiedetty löytyvän, — melkeinpä
sadunomaiseksi olennoksi…

Talon tavat olivat vähän ajan kuluessa muuttuneet entisestään

tuntemattomiksi. Ruoka parantunut ja palvelijoiden olo kaikinpuolin
korjautunut.

Mutta isännän ja emännän väli kiristyi kiristymistään — ja pelolla ja

vavistuksella seurasi jokainen asiain kulkua.

Muutamana kylmänä syysiltana vaati isäntä renkejä nuotalle.

"Ei tänä iltana", epäsi emäntä, "huomen aamullahan on

aikaisemmin noustava pellavia loukuttamaan ja ylihuomena on riihen
puinti. Ihmisten täytyy saada levätäkin."

"Lepää nyt sinä, senkin —! Mutta muikuitta tässä ensi talveksi

tällaisella pelillä jäädään. Sormianneko sitten syötte…"

"Talven vara on jo tallessa."

"Liika rikkaaksiko pelkäät tulevasi?"

Emäntä poistui huoneesta, häntä ei haluttanut jatkaa kiistelyä. Hän

tiesi että palvelijat eivät kernaasti tottele isännän käskyjä.
 Mutta ulos asti kuului hirmuinen meteli tuvasta, jossa Kalle
Kustaan kiroukset ylimpänä säveleenä soivat. Kuluttaakseen aikaa
kävi emäntä lammasnavetassa vaan palattuaan sieltä jälleen
huoneeseen laittelivat rengit nuottavirsuja jalkaansa.

"No?" kysyi emäntä ihmetellen.

"Tehdään nyt kerran isännällekin mieliksi." sanoi toinen rengeistä;

kuin leikiksilyöden, vaikka vihan poreet kiehuivat vielä äänessään.

Ja nuotanvetoon ne menivät.

Aliina ei voinut sinä iltana silmiään ummistaa. Levottomana

odotteli hän nuottamiesten palaamista. Joku kumma, rauhaton tunne
valtasi hänet, ikäänkuin onnettomuuden aavistus — —

Hän muisti renkien omituiselta näyttäneen mielentilan ja pelkäsi

niiden päättäneen kostaa isännälle.

Hyvä Jumala, jos työntävät hänet vaikka järveen! — Kukahan se

pimeän yön tapaukset kertoisi — — —

Ei, ei! Hullu hän oli kun sellaista kuvitteli. Niin pitkälle ne eivät
ainakaan menisi… Olivathan ne osoittautuneet hyvä luontoisiksi
miehiksi kumpikin.

Mutta rauhaa hän ei saanut.

Tehdäkseen jotakin sytytti hän tulen hellaan ja asetti kahvipannun

tulelle, ajatellen että yökylmästä palaavat ottavat kiitollisina vastaan
lämpimän kahvikupin.

Sitten pistäytyi hän ulos kuuntelemaan.

 Kylmä tuuli suhisi vinhasti ja Aliinaa värisytti. Rannalta kuului
aaltojen valtava kohina, se synkällä jyskinällään täydensi yön
mustaa, salaperäistä tunnelmaa.

Huu, — mitähän kaikkea sellainen yö saattoi synnyttääkään…

minkälaisia hedelmiä se sielussaan kantoi —? Aliina kuvitteli tällaista
pimeää, myrskyävää yötä kaikkien suurien rikoksien isäksi…

Voi kuinka kauvan ne viipyvätkin! —

*****

Viimein, kun Aliina oli jo menehtymäisillään levottomaan

odotukseen, saapuivat nuottamiehet.

Isäntä paiskasi kevyen tuohikontin keittiön lattialle ja murahti

painuneella äänellä:

"Siin' on, — suolaa ne entisten lisäksi."

Mutta niitä ei ollut kuin pari kivivadillista ja emäntä keitti niistä

seuraavana päivänä keiton.

"Olette sen ansainneet", sanoi hän.

Isäntä ei maistanutkaan sitä keittoa. Eikä hän syönyt juuri

muutakaan sinä päivänä. Sanoi vilustavan ja rupesi jo hämärtäessä
vuoteeseen.

"Kas niin. Nyt vilustuit sillä onnettomalla nuottaretkellä", sanoi

emäntä. "Se siitä tulee kun ihminen on ahne…"

"Elä lörpötä! Kyllä tämä korjautuu."

 Seuraavana aamuna ei isäntä jaksanut nostaa päätänsä tyynyltä.
Ääni kähisi pahaa ennustavasti ja ruumis oli polttavan kuuma.

Aliina tahtoi lähettää lääkäriä hakemaan, mutta Kalle Kustaa kielsi

jyrkästi sen.

"Sitä nyt ei haeta! Koetappas…" ärähti hän kohottaen kättänsä

Aliinaa kohti.

"No ei, ei — olkoon sitten."

Parin päivän kuluttua, kun tauti ei vähääkään lieventynyt, salli hän

kuitenkin kutsua lääkärin.

"Jokohan tämä nyt on kuolemaksi?"

"Vakavalta näyttää", vastasi lääkäri.

Aliinalle selvitti hän tarkoin kuinka sairasta oli hoidettava.

Mutta kaikista ponnistuksista huolimatta heikkeni isännän voimat.

Hän oli jo toivoton tilastaan.

"Aijotko sinä tosiaankin antaa Miljalle sen torpan maan?" kysyi hän
sairautensa neljäntenä päivänä Aliinalta.

"Aivan varmaan."

Aliina oli luvannut Miljalle häälahjaksi erään maapalstan Oijalan

itäisellä rajalla Kiepinmäen takana, missä koivikkorinteellä
metsälammin lahdelman pohjukassa oli niin herttaisen houkutteleva
tuvan paikkakin.
 "Syntyyhän se sinulta…" huokasi isäntä raskaasti. "Varsinkin jos
minun käteni tästä vaipuu."

"Elä nyt sellaisia huolehdi, Kalle-parka —"

"Täytyyhän minun, kun ei itselläsi ole älyä… kun on aikaihminen

niinkuin lapsi…"

"Olisit sinäkin lapsi — edes näillä hetkillä."

Kalle Kustaa sulki silmänsä ja vaipui miettimään. Seuraavana

päivänä oli hänen kasvoillaan lempeämpi ilme ja äänen sävykin oli
muuttunut aivan erilaiseksi.

"Sinulla on ollut varmaankin raskasta elää — minun kanssani…"

sanoi hän Aliinalle. "Sano vaan suoraan —"

"Tiedäthän sen sanomattakin… Ei meitä oltu toisillemme luotu."

"Voisitko antaa anteeksi —?"

Kyyneleet hyökkäsivät Aliinan silmiin. Hänestä tuntui aivan

käsittämättömältä että kuolemakaan saattoi johdattaa sellaiset sanat
Kalle Kustaan suuhun —

"Kuka ei kuolevalle antaisi anteeksi."

Sairas ojensi hänelle kätensä.

"Elä muistele minua niinkuin vihamiestä — ethän —?"

"En toki. Usein olen kyllä ajatellut että sinä olet lyönyt itsesi kuin
kiilaksi minun ja kotini väliin ja vastustanut jokaista hyvää aijettani…
Mutta nyt on unhoituksen hetki tullut. Anna anteeksi sinäkin!"
 Aliina painaa päänsä kuolevan tyynylle ja nyyhkii hiljaa. Hänen
mieleensä johtuu Kalle Kustaan sanat isän haudalta lähdettäissä ja
lohdutukseksensa tuntee hän nyt voivansa seisoa ystävän hartain
tuntein miehensäkin haudalla.

Sovituksen punarusko valaisi vienolla hohteellaan heidän

avioliittonsa myrskyisen päivän iltahetken. —

Seuraavana keväänä kohosi Miljan kaivattu koti Kiepinmäen

koivikkorinteelle.

Mieroon.

Äiti viskasi muutamia risuja uuniin, ettei tuli aivan loppuisi — ja

huokasi syvään.

Sitten kääntyi hän seinään päin, salaa kenenkään näkemättä

pyyhkäisten kyyneleet silmistänsä. Hänen oli niin tuskainen olla…

Isä oli sairastanut moniaita viikkoja, kykenemättä perheen,

elatukseksi penniäkään ansaitsemaan ja niin ollen oli se asia ollut
yksistään äidin huostassa, — vaan kun hänellä oli kokonainen lauma
lapsukaisia ympärillään, tiesi sen, mitä hän saattoi aikaan saada. —
Kerran oli hän jo käynyt vaivaishoidon virkailijoitakin puhuttelemassa
— niin katkerata kuin se hänen mielestänsä olikin, — vaan saanut
sieltä tylyn, kieltävän vastauksen, joka perusteltiin sanoihin: "…
onhan teillä vielä nuori mies, niinkuin itsekin olette."

"En ole suinkaan huvikseni tänne tullut…" sanoi vaimo nöyrästi.

"Sanoinhan että hän on ollut viikkokausia kipeänä, työhön
kykenemättömänä…"

Mutta apua hän ei saanut.

Siltä matkalta palattuaan se ajatus hänessä sitten heräsi, se

synkkä, lohduton ajatus, joka nyt jo viikkokaudet satapäisenä petona
oli hänen rintaansa raastanut, — raastanut niin, että veriset säikeet
siitä, mielipuolisuutta tavoittelevana kauhuna olivat läpi koko
ennestäänkin kiusatun olemuksensa valahtaneet, pannen hänet
monasti keskipäivälläkin aaveita näkemään, puhumattakaan niistä
äärettömistä sielun tuskista, joita pimeät yöt helmoissansa
kantoivat…

Sillä hän oli tullut siihen päätökseen, ettei ollut enään muuta
mahdollisuutta kuin laittaa pieni Jaakko mieroa kiertämään…

Oi Jumala! — Kun tuo ajatus häneen ensikerran iski, lyyhistyi hän

kauhusta maahan, kiersi rajusti esiliinan päänsä ympärille, ikäänkuin
piiloutuakseen tuota julmaa välttämättömyyttä. —

Silloin, siinä kyyrysissään ollen, tuntui hänestä siltäkuin sydän

rinnassa olisi kahtia reväisty…

Äidin sydän. —

Sen jälkeen katseli hän aina Jaakkoa anteeksipyytävin katsein, oli

hänelle entistään hellempi, äidillisempi. —

Täytyikö hänen todellakin lähettää pieni, kahdeksan vuotias lapsi

maailmalle armopalasia anomaan, kulkemaan kylästä kylään, talosta
taloon yli hankien ja kinoksien, — talven tuiman tuulen
säälimättömästi puhaltaissa ohuen vaatekerroksen läpi tuohon
pieneen, armaaseen rintaan…?
 Voi täytyi, täytyi! —

Ja täytyikö hänen riistää häneltä kodin sulokin — joskin köyhän ja

puutteellisen — ja työntää hänet vieraisiin, lemmettömiin nurkkiin
turvattomia öitänsä viettämään, tuntemattomien asuntoihin, missä
raakuus ja sydämettömyys voisivat olla hänen ainoana osanaan…
Missä hän turhaan, turhaan kaipaisi oman äidin hellivää katsetta,
nähdessään parempiosaisten lasten nauttivan riistämätöntä
kotionnea, oman tuvan turvallisen orren alla…

Voi täytyi, täytyi! —

Ja entäpä jos joku raakalainen ajaisi kaitaisella, lumisella tiellä

lapsiraukan ylitse, jättäen hänet siihen runneltunein jäsenin
avuttomana makaamaan. —

Tai sattuisi iltapuoleen pitkä, taloton taival eteen, jota pienet,

väsähtäneet jalat eivät jaksaisi katkaista, vaan täytyisi poloisen
yöpyä hankeen: — kylmään lumivuoteeseen, purevan pakkasen ja
tuiman tuulen saartamana, lohduttomassa itkussa äitiä huutaen —
——

Eikä kukaan, kukaan kuulisi —!

Oi Jumala! —

Kun hän sitten muutamana päivänä näki ylpeän kartanon rouvan

mukavassa reessään ajavan, Jaakon kokoinen poika lämpimiin
peitteisiin käärittynä vierellään, kysyi hän vavisten itseltään suorisiko
tuokin äiti poikansa mieroon, jos jäinen välttämättömyys edessä
uhittelisi? —
 Ja mitä sanoisi, mitä tuntisi hän rikkaana ollen, jos sanottaisiin että
on pakko laittaa lapsesi yksin turvatonna maantielle? —

Kuolisi kai hän kauhusta, sortuisi lohduttomassa surussa, —

voimatta totuttaa itseään niin raastavan katkeraan ajatukseen…

Mutta hänen köyhän, yhteiskunnan halvimman äidin täytyi tottua

siihenkin, — löytääpä siitä vielä lohtuakin, lapsensa hengissä
pysymisen ehtona…! —

Hänestä oli melkein uskomatonta, että siitä, missä rikas näkee

perikatonsa, täytyy köyhän hakea pelastuksensa — kieltämättä,
tinkimättä senkin.

"Se tulee kai siitä, että kun toinen toivoo matkaavansa eteenpäin,
toinen tietää kulkevansa taaksepäin" — ajatteli hän.

Kuinka kauvan hän sitten oli tuota jäätävää surua rinnassaan

kantanut, ei hän enään itsekään muistanut. — —

Sinä kovanonnen päivänä, jolloin hänen viimeinkin täytyi lähettää

lapsensa pois, oli hän kuin mielipuoli — sisässään. Ja tuskaa lisäsi
vielä sekin, kun ei voinut antaa sen valtoinaan puhjeta esiin, vaan
koettaa näyttää rauhalliselta ja lohduttaen, kaikkeen hyvään,
nöyryyteen kehoittaen ottaa kenties viimeiset jäähyväiset armaalta
lapselta.

Kun lähtevä sitten kietoi kalpeat kätensä äidin kaulaan ja

kyyneleinen ääni kysyi:

"Joko minun nyt pitää lähteä äiti?" ei hän enään jaksa pidättäytyä,
vaan purskahtaa katkeraan avonaiseen itkuun ja puristaen rajusti
poikaa rintaansa vasten tuntee hän siihen paikkaan menehtyvänsä…
 Virstan verran saattaa hän pientä mierolaistaan, rohkaisten ja tietä
neuvoen.

Vaan kun lapsi katoaa tienkäänteen taakse parahtaa hän kuin

poltteessa, juoksee metsään, painuu puitten sekaan alas märälle
sammaleelle ja rukoilee tuskissaan niinkuin mielipuoli. — —

Hän tahtoo singauttaa rukoustensa palavat säilät kohti taivasta,

luokse Jumalan, — mutta lohduttomuudessaan tuntee hän niitten
painuvan alas märälle maalle ja kuihtuvan siihen vierelleen
avuttomiksi ajatuksiksi, määrättömän surun pistäväksi
orjantappuraruunuksi…

Anna Martikainen.

I.

Martikais-suku oli kotoisin Kelovaaran kylästä, pitäjän äärimmäiseltä

pohjoisrajalta..

Sieltä on se vuosikymmenien kuluessa hajautunut pitäjän

muihinkin kyliin, lunastaen mistä suuremman, mistä pienemmän tilan
haltuunsa. Martikaiset ovat kaikki kaunista, kookasta, vaaleaveristä
väkeä, tunnetuita työtelijäisyydestään ja rehellisyydestään. — Onpa
heidän maineensa ennättänyt väistyä yli rajankin, naapuripitäjiin.
Tällainen on tarina Martikais-suvun synnystä: Kauan sitten,
muutamana suurena sota- ja surmavuonna, kun nälkäiset
kansanjoukot vaelsivat pohjanpuolesta etelään päin, — ollen
ohikulkiessaan jokapäiväisinä vieraina Kelovaaralaistenkin luona, —
kerrottiin erään nälkiintyneen vaimoraukan jättäneen salaa lapsensa
Kelovaaran varakkaimman talon tupaan.

Se mierolaisjoukkue, jolla oli ollut lapsia mukanaan, oli poikennut

talossa jo aamupäivällä, mutta uudesta tulokkaasta ei kellään ollut
aavistustakaan, ennenkuin kellon lyötyä kaksitoista seuraavana
yönä, jolloin emäntä kuuli heikkoa lapsen itkua tyhjästä ovensuun
sängystä ja noustuaan outoa ääntä jää katsomaan, löytänyt pienen
kurjannäköisen poikalapsen, luurankoa muistuttavan, pahaisen
rääsypeitteensä sisään käärittynä.

Se emäntä oli ollut hyvä ja lämminsieluinen ihminen ja kun lapsen

vanhempia ei viranomaistenkaan tiedustelu löytänyt, oli hän ottanut
hyljätyn huostaansa, käyttänyt kasteella, Martiksi nimittänyt ja
hoitanut niinhyvin kun omansakin.

Mutta hyvä emäntä kuoli Martin vielä pienenä ollessa, lapsi jäi
uudelleen kotia, hoitoa ja rakkautta vaille ja turvattomia olivat hänen
elämänsä ankarat aamupäivät. Aikaisin sai hän kyetä paimeneksi ja
talvisin, kun kylän lehmille ruoka kannettiin navettaan, sai Martti
poimia ravintonsa mieron pöydältä.

Siitä huolimatta yleni poika, varsi varttui, käsivarsi vahvistui ja

miehen mitan saavutettuaan raivasi hän karhun voimilla lainehtivat
vainiot yksinäisen uudismökkinsä ympärille.

Nuoren vaimonsa mieleen oli hän teroittanut ettei mierolaista saa

milloinkaan tyhjin suin heidän tuvastaan laskea. — Eikä oltu
laskettukaan.

Viljasarkojen kasvaessa oli lasten ilakoiva parvikin kasvanut ja kun

ne, — Marttilan pienet pellavapäät, — ylenivät aikaihmisiksi, rytisi
salo ja avartui aukea, nopeasti kuin siunaus, kotitalon ympärillä, niin
että uuden sukupolven puhjetessa, miero-Martin lastenlasten
kasvaessa, oli äskeinen uudistorppa siirtynyt kylän varakkaampien
talojen sarekkeeseen. —

*****

Pitkän, punaiseksi maalatun aittarivin takana, heinäpellon

keskellä, on kaunis kallioinen saareke, jonka reunassa kohoaa suuri,
satalatvainen koivu. Sen tuohi on ihmeteltävän valkoinen ja niin
sileä, kuin olisi hienoin silkkihuivi sen ympärille pingoitettu.

Siihen aikaan kun Iso-Marttilan Anna tyttö leikitteli

lapsuusleikkejään sen siimeksessä, oli puun tyvi niin paksu, ettei
Annan pienet käsivarret ylettyneet puolitiehenkään sen ympärille;
vasta sitten kun leikkitoverinsa, Ohrapään Antti, kiersi toiselta puolen
kätensä vastaan, hipaisivat sormien päät hiukan toisiansa.

Siitä ajasta lähtien on koivu runsaasti kasvanut, niin pituuttaan,

kuin paksuuttaankin ja nykyisin nostaa se jo latvansa paljonkin
ylemmäs kaksikerroksisen aittarivin kattoa, kuin katsellakseen
askartelua pihamaalla ja seuratakseen Annan toimia siellä, sittenkun
tyttönen ei enään viihdy, eikä jouda entisiin leikkeihinsä
kalliosaarekkeelle.

Aikaisin on Anna saanutkin niistä luopua, kun äidin kuolema

ennenaikojaan on kiinnittänyt hänet taloustoimiin ja nyt, kasvettuaan
yli kahdenkymmenen, näyttää kohtalo asettavan isännän huoletkin
hänen hartioilleen, isä-ukon yhä enemmän vanhetessa ja
jäsenkolotuksen — jota hän on jo vuosikausia sairastanut, —
lisääntyessä.
 "Nyt se menee Iso-Marttila vieraaseen sukuun, kun kuoli
poikaperillinen jo kapaloihinsa ja tytär vieraan miehen kanssa jatkaa
talonpitoa", sanottiin pitäjällä.

Ja sama asia huolestutti isä-ukonkin mieltä.

Joskus puhui hän siitä Annallekin.

"Vai vieraaseen sukuun", sanoo Anna. "Nimellisesti myönnän kyllä

niin tapahtuvan, mutta itse asiassa katson oman lapseni olevan
yhtäpaljon Martikais-sukua, kuin veljenikin lasten, — jos sellaisia
nimittäin koskaan tulisi olemaan."

"Se olisi lohdullista oppia se, jos siihen vain uskottaisiin", hymähti
isä.

"Minäpä uskon." —

Mutta sen suuntaisen keskustelun jälestä syttyi aina Annan silmiin

surunsekainen välke, jonka jokainen saattoi huomata, vaikkei
kukaan selittää. Ja joskus saattoi hän, kun kukaan ei huomannut,
katsella pitkään pellon ylitse naapuritaloon, Ohrapäähän päin ja
silloin toisinaan syvästi huokaistakin…

*****

Hei kuinka virkeästi suhisi keväinen tuuli, taivutellen pihamaan

pitkää ruohoa ja puitten vastapuhjenneita tuoksuavia lehtiä, rynnäten
sitten aukean riihitarhan yli kaivonkannelle liehuttamaan Annan
valkoista huivia, kun tämä ahkerasti ammentaa vettä kaivon
ympärillä oleviin altaisiin.
 Etempää metsätieltä kuuluu karjankellojen monisointuinen solina
ja silloin, tällöin kurkun täyteinen, mahtava ammoo tervehdykseksi
juoma-altaiden ääressä odottavalle emännälle.

Viimeistä vesikappaa kaivon viileästä onkalosta nostaessaan

eroittaa Annan korva kärryjen rytinää maantieltä ja kotvasen kuluttua
hulmahtaa hevosen valkoinen harja tienkäänteen takaa näkyviin,
ajajan puoleksi peittyessä tieltä pöllähtävän pölypilven sisään.

Tulennan tulisuudesta, ajannan kiivaudesta tuntee Anna tulijan

katsomattaankin Ohrapään Antiksi, eikä ole näkevinäänkään,
ennenkuin nuori mies pysäyttää hevosensa kaivon kohdalle ja
painuneella äänellä, väsyneen näköisenä, vaikka reippautta
teeskennellen, lausuu tervehdyksensä.

"Ehkä sinä juotat minunkin kameelini —" jatkaa Antti, kun Anna
vaan äänettömällä päännyökkäyksellä vastaa tehtyyn tervehdykseen
ja ohjaa höyryävän hevosensa kaivon viereen, joka ahnaasti
kuroittaa komeata kaulaansa täyteläistä vesiallasta kohti.

"Elä anna sen juoda liika kylmää vettä", kieltää Anna, hypäten alas
kaivon kannelta ja taluttaa hevosen viereiselle altaalle, missä
aikaisemmin nostettu vesi puolilämminneenä poreilee.

"Harmo parka…" surkuttelee hän sitten, nyhtäen harjaa länkien

alta. "On suorastaan synti ja häpeä, suotta, pakotta ajaa hevonen
noin märäksi… Kuinkahan uupunut se raukka lieneekään?"

"Kun puhuu niinkuin jostakin tukinvetäjän konista… Kyllä Harmo

jaksaa!" virkkaa Antti väkinäisesti nauraen ja koettaa ohjasta
liikutellen häätää purevaa parmaa Harmon selästä, vaistomaisesti
vältellen tytön nuhtelevaa katsetta.
 "Yhtä väsynyt on mies kun hevonenkin sanoo hän sitten
puolustellen. —

"Välttämättömässä työssä muka väsynyt —?"

Annan äänen kylmä sävy kiirehtää Anttia puhumaan muista

asioista ja kumartuen istuimen selustan ylitse etsii hän kärrin
pohjalta ison, harmaan paperipussin, jossa on ainakin parin markan
arvosta puoleksi murenneita leivoksia.

"Jos minä saisin luvan naapurin emännälle tarjota vähän markkina

tuomisia", sanoo hän sitten lämpiävällä äänellä. — "Nämät eivät nyt
tosin ole yhtä kauniita, kun juuri leipurin hyllyltä otetut, — mutta
viiden kolmatta kilometrin maantiematkalla on asiassa osansa. —"

"Samoinkuin naapurin isännän hurjalla ajolla… Kiitoksia vaan,

mutta minun suussani ei tuollaiset myöhästyneet tuomiset maistu
miltään!" —

"Hm… jätetään sitten vasta tuomatta…"

"Tahi tuodaan oikealla ajalla."

Sammutettuaan janonsa kääntyy Harmo itsestään lähtemään,

porhaltaen koti-ikävän painostamana jo kaivon luota täyteen
juoksuun.

"Kiitos hyvästä neuvosta!" kuuluu Antin ääni etenevän kärrin

tärinän säestämänä sanovan ja eroittaa Annan herkkä korva siitä
äänestä muutakin: hillityn harmin ansaitun nuhteen saannista. —

Ohrapään Antti on yksi niistä miekkosista, joitten teot eivät ole

kyläläisten soimausten, — joskin usein puheen alaisina. Hän on
pohjaltaan hyvä ja tunteellinen, ystävällinen kaikille ja sentähden
kaikki katsovatkin hänen markkinamatkojaan ja juopottelujaan
niinkuin jonakin ohimenevänä vallattomuutena, jolla on puolittaisen
luvallisuuden leimakin, nuoren miehen ikään ja asemaan katsoen…

Isäkään harvoin lausuu varoittavaa sanaa.

"Antaa pojan nyt vähän tuulotella, — kyllä se siitä talttuu", tuumii

hän ja kehaisee samalla itsekin nuorena miehenä "ilakoineensa."

Äiti kyllä itkee salassa, varoittaa poikaansa ja kantaa

katkeamatonta pelkoa ainoan lapsensa rappeutumisesta. Mutta Antti
välittää viisi hänen neuvoistaan. Hänellä on ikäistensä poikasten
yleinen vastenmielisyys äitien muka tarpeettomaan huolehtimiseen,
— eikä äidillä ole muuta neuvoa, kuin tyytyä siihen osaan mikä
hänelle annetaan.

Yksi ainoa vihamies on Antilla — Kello-Kaisa.

Hänet on Antti vihoittanut kerran, sanomalla Kaisaa "pitäjän

kalisevammaksi juorukelloksi —" ja sitä ei Kaisa koskaan sulata,
vaan levittää kaiken kansan tietoon Antin pienimmätkin erehdykset
— aina 'asianmukaisesti' suurennettuna. —

"Johan se Kaisa taas kuuluu kylällä minua kehuneen!" sanoo Antti

kerran Kaisan kulkiessa Ohrapään portin ohitse, johon Kaisa vastata
kiepsauttaa ettei hän "mokomasta miehestä kehtaa sanoa halaistua
sanaa, — ei kylällä eikä kotona!" — ja menee ylpeästi ohitse.

II.
Pari päivää myöhemmin Antin viimeistä kotiintuloa näkee Anna
hänen kyntävän kujansuun peltoa, jonka yksi nurkka pistäikse aivan
Iso-Marttilan pihan reunaan asti.

Katsellessaan Harmon vakaista kulkua ja Antin astuntaa sen

perässä, hulvahtaa Annan mieleen iloinen turvallisuuden tunne.

Kuinka kernaasti hän tahtoisikin kiinnittää tuon pojan

kotiturpeeseen, — niin lujasti, niin irroittamattomasti istuttaa siihen,
ettei sen mieli milloinkaan joutaville retkilöille tekisi! — Ja tuhat
kukkaisena, niinkuin piha-apilan, toivoo hän velvollisuuden ja
rakkauden tunteen hänen sydämessään kotia ja kotitoimia kohtaan
nousevan, toivoo että niin Antti Ohrapäässä, kun hän itse Iso-
Marttilassa todellisella innolla ja hartaalla työhalulla antautuisi
kotivainioita viljelemään! —

"Tuntuu oikein hauskalta, kun näkee joskus naapurin Antinkin

auran kuressa!" sanoo hän iloisesti isälle ja isäkin kömpii kivistävillä
jaloillaan lattian ylitse ikkunan viereen, panee tupakan ja seuraa
mietteissään kyntäjän kulkua.

"Kukapa senkin saisi tajuamaan mitä pelto viljelijältään vaatii."

"Ja mitä aika eläjältänsä odottaa. —" Anna ottaa ompeluksensa ja

innostuu ajattelemaan lapsuusajan asioita, kuinka he ennen yhdessä
Antin kanssa tuolla pellon keskellä kalliosaarekkeella leikittelivät ja
toistensa kilvalla taloja rakensivat.

Tavallisesti oli kumpaisellakin oma talonsa, mutta joskus

viehättyivät he yhteistäkin kotia rakentamaan ja erimielisyyttä oli
ainoastaan siitä, kummanko kotitalon nimellä sitä uudis-asuntoa
kutsuttaisiin.
 Niin lapsina. — Vaan tiedottomasti jäi niiltä ajoilta kumpaisenkin
sydämeen tunne, joka ijän kanssa kasvoi ja vahvistui, — tunne siitä,
että joskus vastaisuudessakin saattaisivat he yhteistä taloa
rakentaa…

Kunhan Antti vaan ei olisi tuollainen tuhlaajapoika! — Ja kunhan

Anna ei niin kylmän ylpeänä kenottaisi! —

"Jos nyt sitten pantaisiin tuohon pihanalus peltoon sitä

juhannusruista, kun mielesi kerran tekee", sanoo isä-ukko pitkän
vaitiolon perästä.

"Ehkäpä minäkin ennen kuolemaani ennätän tutustua sen

tuloksiin."

Anna on jo kauvan sitten ehdottanut tätä isälle ja nyt kun isä,

vanhanmiehen vakaisuudella asiaa tuumittuaan, suostuu siihen, on
Anna iloinen.

"Juho kyntäköön maan vielä kertaalleen, — vai mitä arvelet isä, —

ja sitten siemennetään se."

"Kyntäköön", vahvistaa isä.

"Hyvän sadon se on aina antanutkin tuo kotipelto", muistelee hän

sitten. "Ruis siinä on aina ollut miehen mittaista ja sinä vuonna kun
äitivainajasi tuotiin taloon, — se oli silloin niinikään rukiina, — työnsi
se viljaa kuin uhalla."

"Se kai kantoi isännälleen häälahjan, sekin!"

Ukon kasvoja kaunistaa kirkas hymy. —

 Niin kai se oli tehnytkin!

"Ja sinun syntymäkesänäsi se oli ensi kertaa heinänä, — sinä

vuonna se säännöllinen vuoroviljelys pantiin voimaan, — ja voi sitä
heinän runsautta mikä siitä lähti, sitä haasiain paljoutta mikä sen
pinnalla mojotti! — 'Noituus tuosta heinää noin nostattaa, ei sitä
siunaus kykene tekemään', sanoi silloin muuan ruotiukko, joka sattui
talossa olemaan." —

"'Elähän! Annalle ne heinät kasvaa, Annan onnella ne kortensa

korottaa!' vastasi siihen äitisi ja siinä uskossa oli koko väki." —

"Voi… voi —!" nauraa Anna hilpeästi ja se iloinen turvallisuuden

tunne, joka äsken hänen mielensä täytti, kasvaa kuin isän kertoma
heinäkylvö. —

Se aaltoilee koko päivän lämmittävästi hänen sielussaan ja saa

hänet iltapuoleen, kun Antti kynnössään on ehtinyt aivan piha aidan
taakse, menemään tämän pakinoille, aivan niinkuin lapsenakin ja
aitaa vasten nojaten laskemaan leikkiä ja puhumaan totta pitkän
herttaisen hetken.

"Olen koko päivän iloinnut, nähdessäni sinut tällaisessa työssä",

sanoo hän avonaisesti.

"Vai niin, — eipä tämä kovinkaan hauskaa ole kesähelteessä." —

"No valjasta sitten talvella Harmosi auran eteen. —"

"Niin ei ainakaan helle haittaa, — niinkö?"

"Minusta nuo hikihelmet ahkeran otsalla ovat kuin aamukaste

nurmikossa. — Ja usko pois, Antti, sellaiset turpeenpuskijat kuin
minäkin, tuntevat tietämättäänkin suurta kunnioitusta niitä
kumpaisiakin kohtaan!" —

"Ettäkö ihan näitäkin, jotka tästä tihuvat…" tiedustaa Antti

otsaansa kuivaillen.

Anna ei vastaa siihen mitään, mutta se kaunis välähdys, joka

syttyy hänen katseeseensa antaa kysyjälle myöntävän vastauksen
— enemmänkin.

Jos Antti olisi niitä ihmisiä, — niinkuin Anna on, — jotka

jokapäiväisellä ponnistuksella pyrkivät syventämään tunteitansa,
avartamaan järkeänsä — saisi hän nyt sen uskon, että juuri hänen
ahkeruutensa hikihelmet ovat tuolle tytölle enemmän, kuin kaikki ne
muut yhteensä, jotka vainioita kyntäväin otsia kastaa.

Kun Antti kotvasen katselee heidän entistä leikkitannertaan ja sitä

suojaavaa suurta koivua, saa hänen mielensä kappaleen sitä
rohkeutta, joka siitä aina Annan lähettyvillä putoaa, — ja
ravistaessaan aitaa jonka päällä hänen kätensä lepää sanoo hän,
koivua kohti nyökäten:

"Tuolla ei ennen tällaista vehettä tarvittu. — Siellä muistaakseni

olivat vainiot yhteisiä…"

Annan otsalle lennähtää pieni pimentävä varjo ja hän saapi

hetkisen taistella sisässään, ennenkuin entisellä huolettomuudellaan
vastaa:

"Niin, — mutta täällä kun sitä tarvitaan…"

"Minäpä haluaisin kaataa sen, hajoittaa maan tasalle!"

 Antin äänessä on lämpöä ja voimaa, — se on tulvillaan rajatonta
pyyntöä.

"Niin minäkin, — sitten — sitten kun sinä ensin näytät, ettei sitä
enää tarvita… kun jaksat kantaa sen." —

Tukahuttava toivottomuudentunne hiipii Annan mieleen ja

äskeinen varjo asettuu otsalle uudelleen. —

Miksi niin kipeästi viiltääkään sydäntä nyt — ja miksi laskeutuu

mieleen aavistus tumma ja kauvas ulottuva niinkuin pitkän puun
varjo kuutamolla —?

Siitä huolimatta tahtoo hän näyttäytyä Antille iloisena.

"Kun —?" Antin käsi ryskyttää voimakkaasti aitaa.

"Jaksaahan sen tehdä vaikka paikalla!" —

"Niin sen, — mutta se toinen aita ei kaadukaan yksistään

käsivarren voimalla." —

Antinkin silmiin on kokoutunut surun sumua. —

"Elä kerro satuja, Anna, — sano suoraan. — Voisimmeko vielä

kerran rakentaa yhteistä taloa?" —

Anna pakoittaa itsensä hymyilemään, vaikka hän mieluummin itkisi

ja sitten kokoaa hän kaiken lämpönsä ja arvokkaisuutensa sanoihin:

"Voimme, Antti, sittenkun sinä osoitat olevasi raitis ja

kotiturpeeseen kiintynyt mies, — ei ennen."