Solution Manual for Intellectual Property The Law of

Trademarks Copyrights Patents and Trade Secrets 5th Edition

Bouchoux 1305948467 9781305948464

Full link download

Test Bank:
https://testbankpack.com/p/test-bank-for-intellectual-property-the-law-of-trademarks-copyrights-patents-and-
trade-secrets-5th-edition-bouchoux-1305948467-9781305948464/

Solution Manual:
https://testbankpack.com/p/solution-manual-for-intellectual-property-the-law-of-trademarks-copyrights-
patents-and-trade-secrets-5th-edition-bouchoux-1305948467-9781305948464/

CHAPTER 2
Foundations of Trademark Law

LECTURE NOTES

Major points to be addressed in presenting the chapter materials include the following:

1. Trademarks perform two critical functions: they provide assurances to consumers that
goods are of a certain quality and consistency and they assist consumers in making
informed purchases. Both businesses and consumers benefit from protection of
trademarks: Businesses benefit because they see the rewards of their investment in
developing and marketing quality products, and consumers benefit because they can
readily identify and purchase the goods they desire.

2. The value inherent in achieving consumer loyalty to a particular brand, product, or

service is called goodwill.
3. There are four types of marks:

Trademark. a word, name, symbol, or device (or combination thereof) used to

identify the goods or products of one person and distinguish them from the goods
of another

Service mark. a word, name, symbol, or device (or combination thereof) used to
identify the services of one person and distinguish them from the services of
another

Certification mark. a word, name, symbol, or device (or combination thereof)

used by one person to certify that the goods or services of another have certain
features, generally as to quality, material, or some other characteristic (examples:
Underwriters’ Laboratory or Good Housekeeping Seals of Approval and
STILTON®, certifying that cheese originates in a certain region)

Collective mark. a mark used by a collective membership organization, such as a

labor union or fraternity, for its goods or services or used to identify that the
person displaying the mark is a member of the organization

4. Trademark rights are acquired through use of the mark, not through registration, as is
the case in many foreign countries. A person thus has rights in a mark even though
the mark is not registered with the USPTO or in the state where it is used. One
exception to this rule is the intent-to-use application (which allows people to file an
application for a mark that they have a bona fide intent to use; registration issues,

8
© 2018 Cengage Learning®. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible website, in whole or in part, except for use as
permitted in a license distributed with a certain product or service or otherwise on a password-protected website or school-approved
learning management system for classroom use.
 however, only upon proof of actual use of the mark). The use required is bona fide
use, not a token use, and the use must be interstate use.

5. A person who uses a mark without registering it is said to have a common law
trademark. The mark can be protected in any geographical area in which it is used
(and a reasonable area of expansion beyond).

6. Marks can be registered with the USPTO. Although registration of a trademark is not
required, it offers several advantages, including the right to use the ® symbol, ability
to bar importation of infringing goods, right to obtain registration in various foreign
countries based upon the U.S. registration, right to bring an action in federal court for
infringement, and receipt of a registration that is nationwide in scope.

7. If a mark does not qualify for federal registration (generally because it is not being
used in interstate commerce), its owner can file a state trademark registration. Once a
mark is used in interstate commerce, however, a federal registration should be sought,
and there is no advantage in securing a state registration in addition to a federal
registration.

8. The various laws and treaties governing trademarks are as follows:

Lanham Act. The Lanham Act is the federal statute governing trademark rights.
In addition, regulations relating to trademarks are found in C.F.R. Title 37, and
the USPTO follows the Trademark Manual of Examining Procedure as a
reference work on trademark practices and procedures.

NAFTA. NAFTA is an agreement among the United States, Canada, and Mexico.
NAFTA prohibits registration of marks that are primarily geographically
deceptively misdescriptive.

TRIPS. TRIPS is a treaty signed by the United States in 1994, which bars
registration of a mark for wine or liquor if the mark identifies a place other than
the origin of the goods and was first used after 1996.

TLTIA. TLTIA, effective in 1999, simplified several requirements relating to

trademark registration and maintenance.

Anticybersquatting Consumer Protection Act. The Act protects the public from
acts of Internet “cybersquatting,” which is the bad faith registration of Internet
domain names.

Madrid Protocol. The Madrid Protocol facilitates international trademark

protection by allowing applicants to file a single “international” application
designating several countries in which trademark protection is desired.

9
© 2018 Cengage Learning®. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible website, in whole or in part, except for use as
permitted in a license distributed with a certain product or service or otherwise on a password-protected website or school-approved
learning management system for classroom use.
 Federal Trademark Dilution Act. The FTDA protects famous marks against
marks that are likely to cause confusion with famous marks.

9. There are five categories of marks:

Generic marks. generic marks are not really marks at all but merely the common
name of a product such as “pencil,” “cereal,” or “computer.”

Descriptive marks. descriptive marks tell or describe something about the good
or service offered under the mark, such as describing some quality or feature of
the good/service (example: MIGHTY GOOD JUICE). Descriptive marks are not
registrable unless secondary meaning is shown (secondary meaning or acquired
distinctiveness refers to the association consumers make with the mark)

Suggestive marks. suggestive marks do not directly describe the good/service,

but rather suggest something about the good/service (example: SOFT-AS-SILK
for cake flour or FROOT LOOPS for fruit-flavored cereal)

Arbitrary marks. arbitrary marks consist of dictionary words used for unrelated
products (example: BUMBLE BEE tuna)

Fanciful/coined marks. fanciful or coined marks are invented words (examples:

PEPSI, KODAK)

10. A trade name is one used to identify a business. It cannot be registered as a trademark
unless it serves to distinguish the goods and services offered by the business.
(Example: the use of DELL on the letterhead of Dell Computers is use as a business
name; placing the mark DELL on the computers sold by the company is use as a
trademark).

11. In addition to words, names, and symbols, various other matter is protectable as
trademarks, including the following:

Slogans, letters, and numbers

Logos and symbols

Names of performing artists (where the owner of the mark controls the quality of
the goods or services or the goods are provided in a series)

Domain names and hashtags (if they function as an identification of the source of
goods and services and not merely as an Internet address or tool to facilitate social
media searching, respectively)

Foreign terms (so long as they are not descriptive)

10
© 2018 Cengage Learning®. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible website, in whole or in part, except for use as
permitted in a license distributed with a certain product or service or otherwise on a password-protected website or school-approved
learning management system for classroom use.
 Shapes (so long as they are not functional)

Trade dress

Color (so long as it is not functional)

Fragrances, sounds, flavors (possibly), and moving images

Designs and ornamentation (if distinctive)

Serialized literary and movie titles

12. Not every word, symbol, or slogan can function as a trademark. There are several
exclusions from protection, including the following:

Disparaging or falsely suggestive marks

Note to Instructors: In December 2015, the Federal Circuit held that the
provision of the Lanham Act that prohibits registration of disparaging
trademarks is unconstitutional because it violates the First Amendment. In
re Tam, No. 2014-1203, 2015 WL 9287035 (Fed. Cir. Dec. 22, 2015). The
court held that the USPTO’s refusal to register the mark THE SLANTS
for a band on the basis that the mark was disparaging to Asians chilled free
speech and that the government may not prohibit speech merely because it
is offensive. Although the holding was limited to the disparagement
provision of the Lanham Act, the court noted that other provisions of the
act, such as the provisions barring registration of scandalous or immoral
marks might also constitute unlawful government regulation of expression.
At the time of the writing of this text, the U.S. Solicitor General had filed a
petition for a writ of certiorari with the U.S. Supreme Court, asking that
the Court determine whether the provision in the Trademark Act that
forbids disparaging marks violates the Free Speech Clause of the First
Amendment. In the interim, the USPTO has suspended action on any
pending trademark applications involving marks subject to refusals on the
grounds that they are disparaging or comprise immoral or scandalous
matter and has conceded that disparaging and scandalous
marks should likely be treated the same way.
Insignia, coats of arms, and flags

Immoral or scandalous matter (Instructors: See Note above)

Names and portraits of living persons (unless permission is given)

Deceptive matter

Mere surnames (unless secondary meaning is shown)

11
© 2018 Cengage Learning®. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible website, in whole or in part, except for use as
permitted in a license distributed with a certain product or service or otherwise on a password-protected website or school-approved
learning management system for classroom use.
 Geographical terms (if they are geographically descriptive they cannot be
registered without proof of secondary meaning; under NAFTA, geographically
deceptively misdescriptive marks cannot be registered even with proof of
secondary meaning; and geographic marks used after 1996 in connection with
wines and spirits must truly indicate the place of origin)

Descriptive marks (unless secondary meaning is proven)

Confusingly similar marks

Functional devices

Statutorily protected marks (marks of the Red Cross, Olympic rings, etc.)

13. The agency responsible for registering trademarks is the USPTO. It offers a wealth of
information on its website.

Case Study: Fit Forever is considering offering several new products and services and
would like to seek trademark protection for the marks under which those products and
services will be offered. Some of the proposed marks include the following:

“Taylor Swift’s Workout Challenge” for a fitness class;

“Challenge Gear” for its workout clothes;
The overall image and design of its fitness centers (namely, their layout);
“Nutrition Bar” for a protein bar with oats; and
“U.S. Army Fitness Camp” for a fitness class.

Activities: Identify the type of mark each product or service represents (trademark, sound
mark, color mark) and then indicate any possible objections the USPTO might have to
each mark, if any.

“Taylor Swift’s Workout Challenge” for a fitness class;

Service mark. This mark cannot be registered unless Taylor Swift’s
written consent is provided.

“Challenge Gear” for its workout clothes;

Trademark. This mark should be acceptable (assuming it does not
infringe that of anyone else).

The design and overall image of its fitness centers (namely, their layout);
Trade dress. This should be registrable if it is nonfunctional and
distinctive.

12
© 2018 Cengage Learning®. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible website, in whole or in part, except for use as
permitted in a license distributed with a certain product or service or otherwise on a password-protected website or school-approved
learning management system for classroom use.
 “Nutrition Bar” for a protein bar with oats; and
Trademark. At best, this mark is descriptive, and it is so highly
descriptive it is not registrable without a significant showing of
acquired distinctiveness.

“U.S. Army Fitness Camp” for a fitness class;

Service mark. This mark is not registrable because it falsely suggests
an association with the U.S. government and implies that the class is
offered by the U.S. Army or is identical to one offered by the Army.

Using Internet Resources – Chapter 2

1. Access the USPTO website and select “Search Trademark Database” under the
“Trademarks” section. Use the “Basic Word Mark Search (New User).” Use the
drop-down menu to search for marks by their registration number.
a. Check U.S. Registration No. 2110475. What is the mark? What type of
mark is this?
The mark consists of a bottle. This is a mark for the shape of a
bottle used for hair shampoo and conditioner.

b. Check U.S. Registration No. 3621108. What is this mark? For what
services is the mark used? What “Other Data” is given for this mark?
The mark is RIHANNA, used in connection with musical
sound recordings, tapes, discs, downloadable sound recordings,
and video recordings featuring music, beauty, fashion, and
modeling. The “Other Data” is as follows: “The name(s),
portrait(s), and/or signature(s) shown in the mark identifies a
living individual, whose consent(s) to register is submitted.”

c. Check U.S. Registration No. 3442244. What is this mark? What type of
mark is this? What “Other Data” is given for this mark?
This mark is CERTIFIED GF GLUTEN-FREE. It is a
certification mark. The “Other Data” is as follows: “The
certification mark is used by persons authorized by the
certifier to certify that the products meet Applicant’s standard
for a gluten-free product.”

d. Check U.S. Registration No. 2416794. What is this mark? Who is the
owner? Briefly, what is the description of the mark?
This is a “design only” mark, owned by Tiffany and Company
for its “robin’s egg blue.” It is a color mark.

e. Check U.S. Registration No. 4345897. What is this mark? What goods are
offered under the mark?
The mark is #WINELOVER used in connection with T-shirts.

13
®
© 2018 Cengage Learning . May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible website, in whole or in part, except for use as
permitted in a license distributed with a certain product or service or otherwise on a password-protected website or school-approved
learning management system for classroom use.
 2. Access the USPTO website and select “See More Trademark Resources.” Select
“TMEP.” Use the index to locate answers to the following questions.
a. Locate the section relating to the use of names of particular living
individuals. Would a mark that consists of less than a full name, such as
PRINCE CHARLES’S MIDNIGHT COLOGNE, require the consent of
the individual?
Yes. To require consent, a name does not have to be a “full
name,” so long as it identifies a specific living individual. If so,
written consent must be obtained.

b. Review the section relating to collective marks. What are the two types of
collective marks?
There are collective trademarks/service marks, and there are
collective membership marks.

3. Use an online database for federal statutes. What federal statute relates to
penalties for unauthorized use of the mark SMOKEY BEAR?
The statute is 18 U.S.C. § 711.

Discussion Questions – Chapter 2

1. Classify the following marks as trademarks, service marks, collective marks, or

certification marks.
CYI (to show that services are provided by certified yoga instructors who
have met certain standards)
certification mark

The song Double A–TOOT TOOT–M C O used by AAMCO for its auto
repair services
service mark (sound mark)

COLORSTAY ULTIMATE STAY (for cosmetics)

trademark

ACADEMY OF DENTISTRY INTERNATIONAL (to show membership

in a group for dentists)
collective mark

HAAGEN-DAZS for ice cream

trademark (arbitrary mark)

14
®
© 2018 Cengage Learning . May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible website, in whole or in part, except for use as
permitted in a license distributed with a certain product or service or otherwise on a password-protected website or school-approved
learning management system for classroom use.
 2. Discuss whether a company could trademark a neon green color for a line of
running shoes.
It seems unlikely that the color neon green could be trademarked or
monopolized by one company such that no others could use it. The
color appears to be functional in that it promotes visibility of runners
and thus improves the safety of runners.

3. Could the shape of a cap for a pen that prevents drying out of the ink in the pen be
trademarked?
No. Because the shape of the cap clearly improves the functioning of
the item, it is functional and cannot be trademarked. No one party
should be able to monopolize such a useful feature and prevent others
from using it.

4. Each year Henderson Co. sells pastel candy eggs under the mark BABY BUNNY
EGGS for the six-week period before Easter. Is the mark “in use” so as to support
a trademark application although the goods offered under the mark are only
offered for a few weeks each year? Discuss.
Short-term use of the mark is likely acceptable to show that it is “in
use” because the use is customary in the industry. By its very nature,
Easter candy will only be of interest to consumers for a short period
of time.

5. Discuss whether a person could likely obtain a trademark registration for the
following marks for the goods or services indicated, and then discuss the
objections, if any, that the USPTO might raise to registration of the mark. Mark
Goods or Services

NEW MEXICO CHILES Chiles from Illinois

No. The mark is geographically deceptively misdescriptive. New
Mexico is known for its chilies and consumers would be deceived by
the mark.

ELEPHANT Insurance services

This should be (and is) registrable. It is an arbitrary mark. It has no
meaning in connection with insurance services.

AUBURN EDGE Hair color and dyes

This mark should be registrable. It appears to be a suggestive mark
and thus should be registrable without proof of secondary meaning.

O’MALLEY Backpacks
The mark is likely not registrable because it is primarily merely a
surname.

15
®
© 2018 Cengage Learning . May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible website, in whole or in part, except for use as
permitted in a license distributed with a certain product or service or otherwise on a password-protected website or school-approved
learning management system for classroom use.
 COOKIES Cookies
The mark is not registrable. The mark is merely the generic term for
the product.

COOKIES Stationery and paper goods

The mark should be registrable. Its use in connection with goods
unrelated to cookies makes it arbitrary.

MARTHA STEWART’S HEAVENLY COOKIES Cookies

The mark cannot be registered without the written consent of Martha
Stewart. Even if Ms. Stewart consents, the owner would likely need to
disclaim “cookies.”

BISCOTTI Cookies
When translated, the term “biscotti” means “cookies” or “small
cookies.” Thus, it is merely a generic term in a foreign language and
thus is not registrable.

RED CROSS SWIM SAFETY Swimming lessons and water safety services
Unless the services are offered by the Red Cross, the mark is
unregistrable because marks of the Red Cross are protected by special
statutes.

JODY’S CHEESE SPREAD Spread not made of cheese

The mark is not registrable because it is deceptive. Consumers would be
deceived by a product called “cheese spread” that has no cheese in it.

CHEESE SPREAD Prepared cheese spread

The mark is not registrable because it is generic for the goods offered
under the mark. If a design or other wording (such as “Jody’s”) were
added to the mark, it would be registrable (if the descriptive wording
“Cheese Spread” were disclaimed.)

Putting It Into Words – Chapter 2

Your firm’s client would like to trademark the color black for its bottles for its salad
dressings. The black color blocks out light, which preserves the contents of the bottles for
a longer period of time. Draft a short paragraph to be inserted in a letter from your
attorney indicating whether a trademark application for such color is likely to be
successful.
“We believe it is highly unlikely that the U.S. Patent and Trademark Office
(USPTO) will register the color black for the bottles used for your salad
dressings. Marks that are functional cannot be registered with the USPTO. A
mark consisting of color is functional if it provides a utilitarian advantage to
its owner, for example, the use of orange for safety signs. The functionality
doctrine is intended to encourage legitimate competition and ensure that no
one party exclusively appropriates a color that competitors may need. In the
16
© 2018 Cengage Learning®. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible website, in whole or in part, except for use as
permitted in a license distributed with a certain product or service or otherwise on a password-protected website or school-approved
learning management system for classroom use.
 present case, the color black used on your salad dressing bottles provides a
useful function in that it helps extend the shelf life of the salad dressing and
preserve the contents of the bottles. Thus, the USPTO would likely refuse to
register the color black for your salad dressing bottles on the basis of
functionality. We would be pleased to review the label, graphics, and designs
used on these bottles to determine if they might qualify for trademark
protection even though the color of the bottle itself will not qualify for
registration.”

17
®
© 2018 Cengage Learning . May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible website, in whole or in part, except for use as
permitted in a license distributed with a certain product or service or otherwise on a password-protected website or school-approved
learning management system for classroom use.
 Chapter 2
Foundations of Trademark
Law
 Purpose and Function of
Trademarks
• Purpose
– Assure quality and consistency
– Assist consumers with purchase decisions
• Function
– Distinguish goods or services from others
– Specify “source”
– Indicate consistent quality
– Serve as advertising device
 Types of Marks
• Trademark
• Service mark
• Certification mark
• Collective mark
• See Exhibits 2–1, 2–5, and 2–11
 Acquisition of Trademark Rights
• In the U.S.
– Rights arise from use of mark
– Not from registration
• Use based on interstate commerce
• Senior use vs. junior user
• Exception to use requirement:
– Intent-to-use application
Another random document with
no related content on Scribd:
 Hän soitti teeman variatioineen, menueton ja synkän juhlallisen
Marcia funebren. Se soi kuin kuolinhymni. Syvä hiljaisuus vallitsi;
kuului vain raskaat akordit, jotka hitaassa kulussa vyöryivät
eteenpäin kuin meren mainingit. Kun se oli lopussa, tuntui kuin olisi
kohtalon käsi raudanraskaana tarttunut minuun; jotain nousi
kurkkuuni, minun täytyi kääntyä pois salatakseni liikutustani.

Vielä oli allegro soittamatta. Sirkka oli juuri laskemaisillaan

kätensä koskettimille, kun hän äkkiä kysyi:

"Miksi eno huokasi?"

"Huokasi! En mitään. Tuli vain mieleeni, että minäkin olin kulkenut

pitkän taipaleen musiikin alalla, mutta…"

"Mutta?"

"Leipäkysymys! Varat loppuivat. Piti keskeyttää opinnot."

"Kyllä se on katkeraa!" sanoi Sirkka, ja minä olin näkevinäni

kyyneleen tytön silmäkulmassa.

"Kiitä Jumalaa, että sinulla on varoja, voidaksesi vapaasti

harjoittaa soiton ihanaa taidetta. Ei ole suurempaa onnea kuin saada
antautua siihen, mitä kaikesta sielustaan harrastaa."

Katri oli istuutunut ja selaillut Sirkan nuottivarastoa. Hän nousi ja

sanoi:

"Jos jatkamme tällä tavalla, alamme pian itkeä kaikki kolme."

"Siitä tulisi ikävä trio!" sanoin minä.

 "Mitä pidät uudesta soittokoneestasi?" kysyi Katri saadakseen
kaihon haihtumaan.

Sirkka kiitteli pehmeätä kaunista ääntä ja muita hyviä

ominaisuuksia.

Kysyin, emmekö vielä saisi kuulla jotakin tilaisuuteen sopivaa,

esim.
Chopinia, mutta Katri päätti:

"Ei, nyt lähdetään. Pue yllesi, Sirkka. Sinä tulet mukaan!"

Tyttö lensi ylös kuin raketti.

"Mihin sitte?"

"Nuoren, kauniin herrasmiehen luo", vastasi Katri salaperäisenä.

Sirkkaa ei tarvinnut kahdesti käskeä. Hän syöksyi kuin nuoli

huoneesta. Vähällä piti, ettei kaatanut isoa viikunaa ruukkuineen
päivineen. Pian hän palasi täydessä vierailupuvussa ja koetti urkkia
tarkempia tietoja "nuoresta herrasmiehestä". Mutta Katri sanoi vain,
että perilläpä näkee.

*****

Setä Samuli asui mahtavassa, kasarmimaisesti rakennetussa

talossa lähellä merenrantaa. Hän tuli avaamaan omassa
luuvaloisessa persoonassaan tohvelit jalassa, pitkä piippu suussa.
Nähdessään, että tulijoita oli kolme ja että ovi pysyi tavallista
kauemmin auki, hoputti hän:
 "Pian, pian! Tulee kylmä. Reumatismi riivattu on siirtynyt sääristä
reisiin. Sen kanssa on ihan pääsemättömissä."

Katri lausui muutamia säälin sanoja, ja minä toivotin pikaista

paranemista. Siitä sedän sydän suli, ja hän toivotti meidät
tervetulleiksi.

"Kukas tämä neitonen on, jonka posket hohtavat kuin omenat?"

kysyi hän
Sirkkaa katsellen.

"Eikö setä muista Sirkka Vanamoa?"

"Aa, perh… Aivan niin! Hän oli pikku tyttö silloin. Ja nyt tuollainen
daami! Niin ne nuoret kasvavat."

Setä vei vieraansa sisään ja käski painaa puuta.

"Onko hän käymältä kaupungissa?"

"Kyllä hän aikoo toistaiseksi jäädä tänne. Hänestä tulee suuri

pianisti", sanoin minä.

"Suurenmoista!" sanoi setä ja näytti varsin tyytyväiseltä. "Minä

pidän paljon laulusta ja soitosta, vaikka liioittelematta sanoen olen
epämusikaalisin mies maailmassa. Minun on mahdoton laulaa
Savolaisen laulua virheettömästi."

Hän otti savukelaatikon, mutta sanoi äkkiä:

"Vai niin, — sinä, Kalle, et polta. Paras olisi minunkin ruveta

tupakkalakkoon; ei se reumatismikaan siitä oikein pidä, mutta ei
pyhäpäivänä ole parempaakaan työtä."
 Keskustelun alkajaisiksi setä piti meille laajahkon esitelmän
vaivoistaan ja sairauksistaan. Niin vähän kuin moinen esitys meitä
huvittikin, kuuntelimme kuitenkin kärsivällisinä loppuun. Tiesimme,
että jos ken hänet keskeyttää lempiaineessaan, sen ei ole hyvä
toista kertaa tulla soittamaan hänen ovellaan.

Kevennettyänsä sydäntään vei setä naiset sivuhuoneeseen ja

esitteli emännöitsijälleen. Tämä oli noin 40—50-vuotias, kaikkea
muuta kuin miellyttävä yksilö. Mutta setä näki hänessä monta hyvää
ominaisuutta. Puhuttiin, että setä olisi nuorempana aikonut naidakin
hänet, vaikka tuuma sitte raukesi, niinkuin vanhanpojan
naimapuuhien tavallisesti käy — minua lukuunottamatta.

Jäätyäni sedän kanssa kahden otti hän esiin toisen

lempiaineensa, liike-elämän. Olen aina tuntenut suurta
vastenmielisyyttä liike-elämää kohtaan, mutta ollessani nyt holhooja
ja uskotun omaisuuden haltija arvelin, ettei haittaisi hiukan perehtyä
siihenkin. Samalla sain tilaisuuden kysyä sedältä neuvoa eräissä
tärkeissä asioissa.

"Näyttää siltä kuin olisi talletuskorko nousemassa. Eräs pankki jo

kuuluu nostaneen. Olen ajatellut siirtää talletukseni sinne", puheli
setä.

"Minun juuri piti kysyä neuvoa, miten sijoittaisin sisarentyttäreni

rahat, joiden hoito on uskottu minulle."

Viime sanoja lausuessani tunsin itseni ylpeäksi siitä, että olin

saanut näin tärkeän tehtävän. Olin muuten varma, että naimiseni
minulle tuon luottamustoimen hankki, sillä naiset eivät yleensä
arvioitse poikamiesten pätevyyttä kovin suureksi. Tätä huomiotani en
kuitenkaan uskaltanut sedälle ilmaista.
 Ukko imeskeli piippuansa mietteissään.

"Kyllähän raha sellaisenaan on hyvä, mutta jos tahtoo korkoa, on

paras hankkia hyviä osakkeita ja obligationeja. Sitten ei muuta kuin
ottaa sakset ja leikkelee kuponkeja ja pistää osingot taskuunsa."

"Niinkö setä arvelee! Pitää sitten sijoittaa Sirkan rahat osakkeihin",

sanoin viisaan näköisenä kuin olisin jotakin ymmärtänyt, vaikka —
jos toden puhun — koko osake- ja kuponkijärjestelmä oli minulle
silkkaa hepreaa.

Liike-elämästä siirryimme yhteiskunnallisiin ja valtiollisiin

kysymyksiin. Setä väitti, että puolue-elämän vaikutus maassa on
verrattava jäsensärkyyn ihmisruumiissa — se on välttämätön paha,
jota täytyy sietää, kun siitä ei pääse eroon.

Emännöitsijä toi kahvit, ja naiset palasivat isännän seuraan.

Juotuaan kupin ja odotellessaan toista sanoi Katri:

"Sedällähän on oikein hauska huoneusto. Suuriko vuokra?"

"Ka, mitäs se taas tekeekään yhtiövuokra tänä vuonna… 78 mk 96

p muistaakseni."

"Kaksi huonetta ja keittiö?"

"Kolme ja keittiö."

Katri oli ihmeissään.

"Kolme huonetta ja keittiö! Sehän on uskomattoman helppoa. Me

maksamme 60 markkaa pienestä huoneesta ja keittiöstä, eikä meillä
ole mitään mukavuuksia."
 "Tämä on vanha, hyvä yhtiö", sanoi setä ja joi kuppinsa loppuun.

"Yhtiö?" tartuin minä puheeseen. "Mikä yhtiö?"

"Minulla on osakkeita talossa." Ja setä alkoi selittää, miten ja

milloin asunto-osakeyhtiö perustettiin. Kehui, että hänen neljästä
tuhannen markan osakkeestaan oli tarjottu yhdeksäntuhatta eli
enemmän kuin kaksinkertainen hinta, mutta hän ei luovuta niitä.
Myöskin hän kertoi, että yksi huoneista oli kalustettuna vuokrattu
parille ylioppilaalle 60 markasta, joten hänen ei tarvinnut maksaa
kuin 20 markkaa keittiöstään ja kahdesta huoneestaan.

Emme voineet kyllin ihmetellä, miten setä oli osannut järjestää

asuntokysymyksen, vaikka olikin vanhapoika ja sairasti
nivelkolotusta. Hän lähti nyt näyttämään huoneustonsa
uudenaikaisia laitoksia ja mukavuuksia.

Mentiin aluksi keittiöön. Siellä onnellinen emännöitsijä — varmaan

hän olisi ollut vielä onnellisempi, jos olisi päässyt emännäksi —
ylpeänä näytteli kaasukeittiötään, paistinuuneja, kylmä- ja
lämminvesijohtoja. Katrin ihastuneista kasvoista näki, että täällä
hänenkin kelpaisi "muhennosta" ja "vanukasta" valmistaa.

Sitte kuletti setä meitä katsomaan muita mukavuuksia, tilavia

ruoka- ja vaatekonttoreita. Edelleen hän avasi oven, josta näkyi
kylpyhuone ammeineen ja suihkuineen, näyttäen samalla, miten
mitäkin laitosta oli käsiteltävä. Me olimme pelkkänä silmänä ja
korvana.

Samassa tempasi setä toisen oven auki ja sanoi hymyillen:

"Entäs tämä sitten!"

 Katri ja Sirkka vetäytyivät äkkiä pois…

Setä nauraa hohotti ja sulki oven sanoen:

"Hyödyllinen laitos — vai mitä? Joka ei usko, koettakoon."

Naiset olivat menneet sisään. Emännöitsijä tarjosi kolmannen

kupin kahvia — eikö jo lie ollut neljäskin!

"Kelpaa tällaisessa talossa asua!" kehuskeli Katri.

"Katsokaa tekin ajoissa eteenne! Alussa on vuokra uusissa

yhtiöissä hiukan korkea, mutta sitä mukaa kuin velat lyhenevät
laskee vuokra, ja lopun aikaa saa asua ilmaiseksi, vaikka eläisi
tuomiopäivään asti", selitti setä.

Sanoimme hyvästi ja kutsuimme sedän vastavierailulle. Hän lupasi

tulla heti, kun reumatismi hiukan hellittäisi. Kotimatkalla virkkoi Katri:

"Voi sentään, jos meilläkin olisi…!"

"Niin, jos olisi…!"

Ei kumpikaan sanonut mitä olisi, mutta tiesimme hyvin, mitä toinen

ajatteli. Mielikuvitus rakenteli mitä ihanimpia ilmalinnoja, jotka
säännöllisesti särkyivät ankaraan kysymykseen: mistä rahat?

Kun seuraavana aamuna heräsin, räjähti Katri nauramaan ja

nauroi niin, että oli kierähtää lattialle.

"Mitä hullutuksia sinä latelet unissasi!" kysyi hän.

"Hullutuksia?"
 "Niin, toruit lapsia, kun muka…"

Hän oli haljeta nauruun.

"Oletko menettänyt järkesi, hupsu! Minäkö toruin lapsia?"

"Kun he muka olivat jättäneet erään erityisen oven auki."

"Kas siinä nyt on virnistelemistä! — Entä sinä? Lupasit antaa

lapsille rottinkia, kun olivat avanneet kylpyhuoneen vesihanan."

"Minä en koskaan puhu unissani."

"Vai et. En minäkään."

*****

Toisena päivänä sain kirjeen, jonka käsiala oli outoa. Se kuului:

"Arvoisa herra!

Koska sain sattumalta kuulla, että olette aikeissa ostaa asunto-

osakkeita, ilmoitan, että olen tilaisuudessa myymään erittäin
edullisilla ehdoilla. Yhtiö on ensiluokkainen, kiinnelainat varmat,
vuokrat helpot. Osakkeita on kolme 1000 markan ja myyn ne
yhteensä 5000 markalla. Suosiollista vastausta odotan kirjeessä tai
suullisesti.

Kunnioittaen

T
u
o
m
a
s
T
a
k
k
i
a
i
n
e
n
,
r
a
k
e
n
n
u
s
m
e
s
t
a
r
i
.
"
 Kirje herätti vilkkaan ajatuksenvaihdon, mutta tulos oli kielteinen —
siitä yksinkertaisesta syystä, että meiltä sattui puuttumaan juuri nuo
viisituhatta markkaa.

Seuraavana päivänä tuli toinen kirje, jossa kauppias ilmoitti

"sattuneesta syystä" luovuttavansa osakkeensa nimellisarvosta,
kolmestatuhannesta. Minä sanoin, että onni oli otettava sarvista
kiinni. Toista näin edullista tilaisuutta tuskin tulisi. Mutta Katri ei
innostunut. Hänestä oli hauskempaa ruveta uuteen yhtiöön, se vasta
tuntuisi omalta kodilta. Enkä minä tahtonut päättää asiasta vastoin
hänen tahtoaan.

Vielä kolmaskin kirje tuli, ja siinä tarjottiin osakkeita

kahdestatuhannesta markasta. Minä hain jo lakkiani ja olin lähteä
hieromaan kauppoja, ettei joku toinen ehtisi ennen. Mutta Katri
pelkäsi, että siinä saattoi olla koira kuopattuna, kun tavaraa noin
tyrkytettiin ja joka kerralla pudotettin pari tuhatta. Hänen
epäilyksiinsä raukesi koko kauppa.

Katri oli oikeassa. Myöhemmin tavatessani sedän kysyi hän heti,

oliko joku kaupannut minulle asunto-osakkeita. Vastattuani
myöntäen sanoi hän:

"Ethän toki tehnyt kauppaa?"

"En, Katri pani vastaan."

"Kiitä Jumalaa, että sinulla on niin järkevä vaimo. Kuulin juuri, että
sama yhtiö on mennyt kumoon, joten niillä osakkeilla ei ole viiden
pennin arvoa", sanoi setä.

Minulta pääsi huudahdus.

 "Mutta myyjä vakuutti, että yhtiö seisoo vankalla pohjalla."

Setä naurahti viisaasti:

"Se on afääriä!"

"Afääriä! Kaunista afääriä!" sanoin minä.

Emme voineet Katrin kanssa kyllin kiittää, että olimme välttäneet

turmion. Olisipa ollut ikävä afääri, jos olisimme paiskanneet
kaksituhatta markkaa kuin Kankkusen kaivoon!

Kohta tuli kumminkin kolaus, jota emme voineet välttää. Vekseli,

jonka olin antanut viikkolehden ostaessani, lankesi maksettavaksi.
Siihen upposi sedän omaa kotia varten lahjoittamat rahat. Mutta
vielä pahempi oli, että minun piti lopettaa koko lehti-pahanen
päästäkseni enemmistä tappioista, jotka vielä lisääntyivät sillä, että
suuri joukko lukijoita vaati tilausrahojansa takaisin, uhaten muuten
vetää asian oikeuteen.

Niin se lehti kuoli ja kuopattiin. Parempaa hautajaistekstiä tuskin

olisi saattanut valita kuin vanhan, monasti koetellun totuuden:

Jumala varjele minua ystävistäni, vihollisteni kanssa tulen kyllä

toimeen!
SEITSEMÄS LUKU.

Lukija tulee tuntemaan erään liikeneron.

Tirehtööri Esa Ansio istui vastaanottohuoneensa työpöydän

ääressä kirjoittamassa, kultasankaiset kakkulat nenällä. Pöydällä oli
läjittäin asiakirjoja, joiden alareunaan hän piirsi suurta arvoa ja
luottamusta nauttivan nimensä.

Tämä merkkimies piteli miltei lukemattomien liikeyritysten ja

yhtiöiden johtolankoja. Niinpä hän oli Ansio ja Kumpp. liiketoimiston
johtaja, kiinteimistöosakeyhtiö Oman Tuvan isännöitsijä,
kasvisvoitehdas Rasvan johtokunnan puheenjohtaja, kaivosyhtiö
Kultalan neuvotteleva jäsen, Kansan Pankin hallintoneuvoston
miehiä y.m., y.m., y.m. Mies, joka kaikkeen ehti ja näin suuria sai
aikaan, oli jos kukaan ansainnut liikeneron arvonimen. Siltä mieheltä
voi vielä odottaa paljon — sitä enemmän kun hän ei vielä ollut edes
50-vuotispäiväänsä viettänyt.

Vastapäätä johtajaa istui näköjään 30—40 ikäinen neitonen, joka

täytti asiakirjojen tyhjät sijat nimillä ja numeroilla ja jätti ne
tirehtöörille allekirjoitettaviksi. Tämä tarmokas naikkonen oli
tirehtöörin oikea käsi, konttoripäällikkö, kassanvartija, lainopillinen
neuvonantaja ja tarvittaessa rouva.

Pöytä oli lastattu täyteen monenlaista tavaraa: kirjeitä,

kauppakirjoja, vekselilomakkeita, sääntöehdotuksia, oikeuden
päätöksiä. Luuli olevansa lakiasiain toimistossa eikä yritteliään
liikemiehen työhuoneessa.

Varsinaisessa konttorissa istui kolme neljä neitosta

kirjoituskoneiden ääressä. He eivät saaneet lähestyä tirehtööriä
muutoin kuin "rouvan" välityksellä. Muuten oli periaatteena, että
apulaiset vaihtuivat vähän väliä — pelosta että he liiaksi
perehtyisivät talon tapoihin. Mutta jotkut väittivät, että tirehtöörin
suojeluspyhimys naisen mustasukkaisuudella siten valvoi hänen
sisälle- ja uloskäymistään.

Esa Ansiosta saattoi sanoa, että kaupanhalu oli hänessä sukuvika.

Isä oli kuulu markkinahuijari, joka ajoi markkinoilta markkinoille, osti,
myi ja vaihtoi hevosia. Sanottiin hänen pettäneen mustalaisenkin
hevoskaupassa. Äiti kuljeskeli kyliä kaupustellen kamaa
kaikenkaltaista: neuloja, nauloja, naskaleja, vieläpä kirjallisuutta
Lukija tulee tuntemaan erään liikeneronkin: arkkiveisuja, unikirjoja ja
Sipillan ennustuksia.

Kun isä oli matkoillaan ajanut itsensä kuoliaaksi vikurilla

sälköhevosella, passitti äiti pojan maailmalle, antaen hänelle evääksi
neuvon: "myy ja osta, niin tulee rahaa jostain. Rehellinen työ ei
leiville lyö, kaupassa saa paremmin pennin syrjästä kiinni."

Esa tekikin ensi yrityksensä liikealalla mustalaispojan kokoisena:

kokosi luita, metalliromua ja muuta sellaista ja myi kauppiaille. Pian
ohjasi vaisto hänet panemaan toiset pojat kokoomaan. Hän maksoi
heille työstä jonkun pennin ja pisti ylijäämän omaan taskuunsa.
Koulussakin veti luonto häntä enemmän kaupantekoon kuin
läksyihin. Sivutyönä hän harrasti pakkoluovutusta: hänen
pöytälaatikostaan tavattiin aina joskus toverien lyijykyniä,
imupaperia, joskus rahojakin. Tämä taipumus teki lyhyen lopun Esan
opinnoista, suureksi iloksi hänelle — kenties opettajalle ja
tovereillekin.

Koskei hänellä vielä ollut pääomaa suurempiin liikeyrityksiin, otti

hän pestin suutarin oppiin. Mutta kun luonto kerran oli määrännyt
hänet liikemieheksi, peri hän kenkärajoja kotiin viedessään
enemmän maksua kuin mestari oli määrännyt. Ylijäämän hän sijoitti
housunlakkariinsa — kantopalkkiona. Kun mestarin hihna osoittautui
tehottomaksi, joutui poika kilometritehtaalle.

Viidentoista vanhana onnistui Esan päästä puotipojaksi, ja nyt hän

tunsi olevansa omalla alallaan. Hän veti moukkia nenästä, mutta
koska ostajan vahinko on kauppiaan voitto, oli isäntä tyytyväinen
apulaisensa liiketapoihin. Poika puolestaan osasi lujittaa
asemaansa: vietteli tyttären ja sai sen vihdoin vaimokseen.
Kauppiaan kuoltua otti hän ohjat omiin käsiinsä ja oli yksin kukkona
tunkiolla. Velkojista hän suoriutui vararikolla, s.o. luovuttamalla
pienen osan omaisuutta saamamiehille. Sellaista sanotaan
rikoslaissa petolliseksi menettelyksi, mutta oikea liikemies ei antaudu
lainopillisiin saivarteluihin. Esa alotti uuden liikkeen, kunnes kietoutui
vekselijuttuihin, joista selviytyminen tuntui käyvän yli hänenkin
ymmärryksensä. Nyt alkoi maa polttaa liikemiehen jalkoja, hän
sukelsi hetkeksi pohjaan, mutta nousi pinnalle äkkiarvaamatta. Ja
monien harhailujen jälkeen hän vihdoin löysi itsensä huijarien
luvatussa maassa — Helsingissä.
 Kun Esa Ansio alkoi muokata itselleen maaperää
pääkaupungissa, havaitsi hän närkästyksekseen, että hänellä oli
monta vaarallista kilpailijaa. Hänen piti töllistellä ympärilleen hyvän
aikaa ennenkuin löysi oikean liiketuttava-piirin. Lisäksi hän huomasi,
että paitsi loistavia luonnonlahjoja tarvitaan eräitä ulkonaisia etuja:
silkkipytty, kultasankalasit ja komea toiminimi. Niinpä hän heittikin
romukoppaan entisen maalaisen sukunimensä Tossavaisen ja otti
sointuvan Ansio-nimen — luultavasti sen vuoksi, että hänellä oli
monia suuria ansioita liike-elämän alalla.

Aluksi hän toimi osakkaana muutamassa toimistossa, joka keritsi

maalaisia, vaikkei se kaupunkilaisiakaan uhreja hylkinyt. Mutta koska
hän oli luotu johtamaan, alkoi hän ennen pitkää toimia omalla
uskalluksellaan. Pääomaa oli aluksi vaikea saada, mutta senkin
pulman hän pian voitti.

Hän oli ollut kyllin viisas jättääkseen maalle vaimonsa ja lapsensa,

jotta saattoi käyttää vapauttansa. Eräässä ravintolassa oli hän
tutustunut tarjoilijattareen, jolla oli jonkun verran säästöjä. Esiintyen
poikamiehenä hän heitti verkkonsa. Neitonen laski sydämensä ja
rahansa ihailijan jalkojen juureen — ja siitä päivästä oli Esa Ansion
matka paljasta voittokulkua.

*****

Tirehtööri allekirjoitti viimeisen asiakirjan, katsoi kelloa ja sanoi:

"Jahah, juu. Nyt se on tehty. — Mutta mitä h—ttiä se Lehtinen

ajattelee, kun ei se tuo niitä talon piirustuksia!"

"Kapakassa kait istuu! Ja sille retkulle sinä uskoit tehtävän. Mikset

ottanut oikeata arkkitehtiä?" puheli neitonen.
 "Tiedätkö, mitä arkkitehdit nylkevät? Lehtinen tekee sen työn
puolta helpommalla."

Samassa kuului liikettä ulkoa; eräs apulainen pisti päänsä ovesta

ja ilmoitti:

"Se mies on täällä taas siitä talonkaupasta puhumassa."

Tirehtöörin kierot, jääkylmät silmät välähtivät.

"Käske sen mennä suorinta tietä h—ttiin, minulla ei ole hänen

kanssaan mitään tekemistä."

Mutta ennenkuin se kohtelias pyyntö ehti perille, temmattiin ovi

auki, ja mies seisoi tirehtöörin edessä. Oikeana liikemiehenä
pysytteli tirehtööri tyynenä kuin kala vedessä.

"Jahah, juu! Mitä asiata?" kysyi hän.

Mies alkoi hätääntyneenä vapisevin äänin vaatia tekemäänsä

talonkauppaa purettavaksi. Taloa rasitti kiinnelaina, josta hänellä ei
ollut tietoa kauppaa tehdessä. Häntä oli hävyttömästi vedetty
huulesta.

Tirehtööri hymyili ylimielisesti ja sanoi kylmästi:

"Kauppa kun kauppa! Ostaja katsokoon eteensä!"

Miehen sisua tuollainen esiintyminen ärsytti, ja hän alkoi menettää

malttinsa.

"Petkuttaja!" karjaisi hän ja hyökkäsi tirehtööriä kohti. "Minä teille

opetan! Poliisille ilmoitan!"
 Tirehtööri kalpeni ja oli hetken vaiti.

"Sanoitte pahan sanan. Asia ratkaistaan raastuvassa. Jutku ja

Metku ovat minun asianajajani."

Mies hätkähti ja peräytyi jonkun verran.

"Yhtä lystiä", sanoi hän. "Minä annan haasteen petoksesta, ja se

on kierä paikka."

Ja hän poistui. Mutta tirehtööri tarttui tyynesti puhelimeen, pyysi

numeron ja puheli:

"Onko se Jutkun ja Metkun asianajotoimistossa? Hyvää päivää!

Tämä on tirehtööri Ansio. Ajattelin kysyä, mitä siitä saa, kun sanoo
toista petkuttajaksi.— Vai niin! Pääseekö sakoilla? Niinkö!
Vankeutta? Hyvä! Niinkö? Hyvästi! Haloo jaa! Vai niin! Mekö
voitimme sen vekselijutun. Hyvä! Senaattiinko? Vääriä todistajia
meidän puolella? Haloo! Haloo! Haloo!"

Puhelin sulettiin. Sisään astui ränstyneen näköinen olio, käärö

kädessä. Hänestä levisi väkevä löyhkä. Hän otti paperin, levitti
pöydälle, tarkasteli ja mittaili.

Tirehtööri otti nurkassa olevasta kaapista pullon ja tarjosi

"arkkitehdille" suunavausta, kaivoi sitte pöytälaatikosta jotakin ja
työnsi miehen käteen, jonka jälkeen tämä suutaan pyyhkien lähti
ulos.

Tirehtööri antoi merkin apulaiselleen, istuutui pöydän ääreen ja

sanoi:
 "Jahah, juu! Piirustukset ovat valmiit. Nyt vaan kutsumus
perustavaan yhtiökokoukseen."

Ja hän saneli painavasti naisen kirjoittaessa:

"Kunnioittaen kutsumme teitä täten Asunto-osakeyhtiö Onnelan

perustavaan kokoukseen, joka pidetään allekirjoittaneen
konttorissa ensi maanantaina klo 8 i.p., jolloin otetaan
keskusteltavaksi seuraavat asiat:

1) osakepääoman korottamisesta;

2) lisäjäsenten valitsemisesta johtokuntaan;

3) hankintatarjouksista ja urakkatöistä;

4) kiinnelainoista;

5) isännöitsijän palkankorotuksesta ja

6) muista mahdollisesti esille tulevista kysymyksistä.

Johtokunnan puolesta:

E
s
a
A
n
s
i
o
,
 i
s
ä
n
n
ö
i
t
s
i
j
ä
.
"

Muuan poika tuli samassa sisään.

"Sinä tulet kirjapainosta?"

Poika laski pöydälle paketin ja poistui.

Tirehtööri avasi käärön. Siinä oli painettu sääntöehdotus:

Asunto-Osakeyhtiö Onnelan yhtiöjärjestys.

Neitonen kysyi:

"Paljonko on merkitty osakkeita?"

"Noin kymmenes osa. Pitää ilmoittaa paremmin. Suunnittelen

tässä reklaamia, joka menisi yleisöön."

Apulainen katseli miettivänä eteensä ja sanoi:

 "Pelkään, että tulee suuri pannukakku koko yhtiöstä."

Tirehtööri katsoi tiukasti apulaistaan ja sanoi:

"Pahin, mikä voi kohdata, on konkurssi. Mutta se on sen ajan

murhe.
Minä kyllä pesen käteni."

Vallitsi hetken hiljaisuus.

"Niin, pääasia on, että ajoissa voi vetäytyä syrjään", lopetti nainen
varoittavasti.

Tirehtööri nyökkäsi ymmärtävästi apulaiselleen. He näkyivät

päässeen yksimielisyyteen niin hyvin keinoista kuin tarkoitusperästä.
Tirehtööri rummutti kädellään pöytää ja murahti:

"Moukat saavat maksaa viulut!"

Ja hän teki sellaisen liikkeen kuin olisi salaa pistänyt kätensä

jonkun kukkaroon ja siirtänyt sieltä jotakin omaan taskuunsa.
KAHDEKSAS LUKU.

Oman kodin peruskivi lasketaan.

Siitä silmänräpäyksestä, jona setä Samuli tutustutti meidät

mukavaan ja hauskaan vanhanpojan kotiinsa, liiteli oman kodin kuva
öin päivin sisäisten silmiemme edessä. Ja mitä mahdottomammalta
sen päämäärän saavuttaminen tuntui, sitä kiihkeämmäksi kävi
halumme kerran löytää unelmiemme luvattu maa.

Jokapäiväinen aherruksemme ja ponnistelumme tuntui helpolta,

nyt, kun sillä oli päämaali. Jokaisen liikenevän markan panimme
säästöön "oman kodin rakennusrahaston" nimellä.

Katrin oli jälleen onnistunut saada toimi eräässä virastossa. Koska

se kiinnitti häntä vain 4—5 tuntia päivässä, jäi hänelle kylliksi aikaa
kodin ja talouden hoitoon. Hänen lisänsä olikin välttämätön
elatuksen hankinnassa, sillä minulle oli sattunut kommelluksia jos
jonkinlaisia.

Musiikkiarvosteluni olivat herättäneet pahaa verta laajoissa

piireissä. Minua syytettiin klassillisen musiikin, etenkin Beethovenin
jumaloimisesta. Sitä vastoin en muka tajunnut nykyaikaista,
varsinkaan saksalaista musiikkia, Richard Straussia. Minulta
kysyttiin, enkö mahdollisesti haluaisi ruveta uutisten kerääjäksi.
Vaikka tämä ehdotus syvästi loukkasi ylpeyttäni, kärsin nöyryytyksen
leivän tähden. Monta palstaa en kuitenkaan ehtinyt uutisilla täyttää.
Erästä epäilyttävissä olosuhteissa syttynyttä tulipaloa selostaessani
tulin sanoneeksi, että se kenties oli murhapoltto. Asianomaiset
katsoivat sen käyvän kunnialleen ja nostivat kanteen, josta oli
seurauksena, että lehden vastaava tuomittiin sakkoihin. Juttu ei
tietysti ollut mikään ansio minulle. Ja koska olin liian vanha ja hidas
juoksupojaksi, ei toimituksessa ollut muutakaan minulle sopivaa
virkaa.

Katriin tämä tieto teki kovin masentavan vaikutuksen. Ensi kerran

huomasin hänessä katkeruutta, kun hän sanoi:

"Sinulla ei näy olevan onnea yrityksissäsi. Olet varmaan tullut

takaperin tähän maailmaan."

Tahtomatta vähimmälläkään tavalla puolustaa itseäni sanoin:

"Olet oikeassa. Minulla on todella huono onni."

"Eiköhän se riipu vähemmän huonosta onnesta. Päätekijä on

luullakseni sinun epäkäytännöllisyytesi", päätteli hän.

Ja minä tiesin, että Katri oli liiankin oikeassa.

Pahemmin ei tämä kohtaus kuitenkaan häirinnyt välejämme. Katri

päinvastoin osoitti minulle entistä suurempaa rakkautta, ja minä
puolestani aioin näyttää, ettei minulta ainakaan hyvää tahtoa
puuttunut.
 Erään tuttavani välityksellä sain tilapäisen laulunopettajan toimen.
Kun virka myöhemmin julistettiin haettavaksi, päätin jättää paperini.
Todennäköisesti olisin tällä kertaa onnistunut, jos olisin ottanut
hännystakin ja pistäytynyt kumarrusmatkalle erään vaikutusvaltaisen
henkilön luo. Mutta kun selkäni oli kovin jäykkä, jäi koko
kumarrusmatka sikseen. Ja siihen se viransaantikin hupeni.

Mutta Katrin kekseliäisyys pelasti tälläkin kertaa aseman. Eräänä

päivänä hän sanoi:

"Etkö sinä antanut laulutunteja poikamiehenä? Ansaitsit

muistaakseni aika hyvin."

"Se on totta, se. Mutta kun kerran piti viedä panttiin soittokoneeni
kunnallisverojen suoritukseksi, täytyi lopettaa se homma."

"Mutta voisithan nyt käyttää Sirkan pianiinoa. Hän on päivällä

koulussa", jatkoi Katri innostuneena.

"Sinäpä sen sanoit!" pääsi minulta. Ja minä ihmettelin, ettei asia

ennemmin ollut tullut mieleen.

Sirkka suostui mielellään ehdotukseen sanoen, että voisin ottaa

vaikka sata oppilasta, — se ei häntä mitenkään häirinnyt.

Ilmoitin lehdissä, ja jos kohta en saanutkaan Sirkan mainitsemaa

oppilasmäärää, saatoin kuitenkin alottaa työn.

Vaikka olin päättänyt panna kirjailijan lakkautuspalkalle,

suunnittelin samoihin aikoihin suurta romaania, josta summittaisten
laskujen mukaan uhkasi paisua 4—500 sivun kokoinen.
Tarkoitukseni oli luoda jotakin uutta ja käänteentekevää niin hyvin
sisällyksen kuin tyylin puolesta. Päätin esim. poistaa
rakkaudentunnustuksista kaiken kieräilyn ja teeskentelyn ja antaa
henkilöitten puhua suunsa puhtaaksi. Edelleen julistin pannaan
imelät vertaukset sellaiset kuin "simasuu" ja "samettiripset", koska
tuommoinen hämäryys eksyttää kehittymätöntä lukijaa. Tässä työssä
antoi Katri minulle arvokasta apua. Niinpä hän kuullessaan, että
päähenkilö oli nuori tyttö, vaati heti saada itse asettua tämän sijalle.
Lisäksi hän sanoi, että jos teoksessa oli rakastuneita, niin ei heitä
saatu millään tavoin johdattaa korvaamattomaan onnettomuuteen,
vaan oli toimitettava niin, että he vanhempien vastustuksen ja
monien erehdysten jälkeen vihdoin onnellisesti saivat toisensa
ikiomaksi. Lupasin ottaa varteen neuvon, ja Katri ennusti, että kirjani
saavuttaa suunnattoman menekin, jotta neljäs, vieläpä viideskin
painos loppuu kesken.

Aikaa myöten karttui rakennusrahastomme. Se olisi ollut tuntuvasti

isompi, ellei onneton viikkolehti olisi aluksi niellyt kaikkea; sitäpaitsi
useat lauluoppilaistani suvaitsivat lopettaa opintonsa ja jättää
tuntinsa maksamatta.

Eräänä aamuna tapahtui ihme. Katri hyöri keittiössään. Minä olin

vielä sängyssä ja luin aamulehteä.

Olen aina kohdellut sanomalehden ulkosivuja niinkuin kirjan

kansilehtiä. En tiedä, mikä tällä kertaa sai minut silmäilemään
etusivua. Ilmoitusten joukossa oli eräs, johon katseeni pysähtyi kuin
naulittuna. En ollut lukenut montakaan riviä ennenkuin ponnahdin
istualleni ja aloin suurella äänellä huutaa:

"Katri, Katri! tulehan tänne! Pian, pian!"

Katri syöksyi sisään. Nähdessään minun tuijottavan lehteen kysyi

hän:
 "No, no, mitä nyt! Onko joku mennyt kihloihin?"

"Ei, vaan naimisiin", sanoin minä kiihoittaakseni hänen

uteliaisuuttaan.

"Kuka on mennyt naimisiin, kuka? Sano pian!"

"Minä ja eräs toinen. Ja nyt he perustavat oman kodin. Häh, mitäs

sanot!"

Katri istahti viereeni sängyn laidalle ja kietoi kätensä kaulaani,

pysyäkseen paremmin pystyssä. Osoitin tarkoitettua paikkaa
sormellani, ja sitte luettiin kuorossa poski poskessa kiinni seuraava
suurta huomiota herättävä viesti:

"Oman kodin perustajat, ohoi!

Suurenmoisen vuotuisen säästön tekee jokainen, joka nyt heti

liittyy osakkaaksi vasta perustettuun asunto-osakeyhtiö Onnelaan,
joka hetimiten alkaa rakentaa ensiluokkaista, kaikilla nykyajan
mukavuuksilla varustettua taloa Helsingin hienoimmassa
kaupunginosassa. Yhtiöllä on varmat lainat ja raha-asiat,
jonkavuoksi vuokrat tulevat olemaan uskomattoman alhaiset. Pieni
määrä osakkeita on enää merkittävänä allekirjoittaneen luona, jolla
myöskin piirustukset ja sääntöehdotus ovat nähtävinä.

T
i
r
e
h
t
ö
ö
r
i
E
s
a
A
n
s
i
o
,
y
h
t
i
ö
n
i
s
ä
n
n
ö
i
t
s
i
j
 ä
.
"

Uutisen vaikutus meihin oli aivan mullistava, istuimme katsellen

ihan jäykkinä eteemme, ja taivas tiesi, milloin olisimmekaan
havahtuneet aatoksestamme, ellei keittiöstä olisi alkanut kuulua
kauheata kohinaa.

"Hyvä Jumala! Kahvi kiehuu ylitse!" kirkaisi Katri ja hellitti

kaulastani, jolloin minä kadotin tasapainoni ja keikahdin selälleni.

Mitä liekin erimielisyyttä sattunut välillämme, siinä olimme yhtenä

sieluna, että oman kodin perustamisen hetki oli nyt lyönyt, vaikka
sataisi vanhoja ämmiä ja piilukirveitä.

Sinä päivänä ei romaania syntynyt monta riviä, ja Katri oli

myöhästyä toimestaan. Seuraavana päivänä lähdin tapaamaan sitä
jaloa miestä, joka oli meille tuntematon, mutta jonka nimeen
unelmamme ja toiveemme nyt mitä moninaisimmilla säikeillä
kietoutuivat.

Tultuani konttoriin kysyin herra Ansiota. Apulainen huusi

viereiseen huoneeseen: "onko tirehtööri siellä?" Minä huomasin
esiintyneeni moukkamaisesti, kun sain ojennuksen naiselta.

Tirehtööri tuli samassa sisään, kumarsi kohteliaasti ja ojensi

kätensä. Hän oli keskimittainen, puoleksi kaljupäinen,
nykerönenäinen mies, jonka silmät katsoivat kummallisesti kieroon,
niin että häntä oli vaikea tähystää suoraan silmiin.
 Ennenkuin ehdin ilmaista asiaani kysyi tirehtööri, asuinko
Helsingissä ja mikä oli toimeni. Ilmoitin, että minua syyttömästi
sanottiin kirjailijaksi. Tirehtööri vilkastui ja sanoi osaaottavasti:

"Jahah, juu! Olenhan minä lukenutkin teidän kirjojanne. Tehän

olette kirjoittanut sen Laulun tulipunaisesta kukosta."

"Kukostako?" sanoin minä. "Senvärisestä kukkasesta on

Linnankoski kirjoittanut."

"Aivan niin, se on totta, — minulla oli muuta mielessäni. Tarkoitin

kyllä viime kirjaanne, sehän oli mainio!"

Koska en ollut tullut töistäni tiliä tekemään, ilmoitin saapuneeni

puhumaan uudesta asunto-osakeyhtiöstä. Tirehtööri ei ilmaissut
pienintäkään kaupanteon halua, vaan kysyi, olinko perheellinen
mies, ja kun vastasin myöntäen, sanoi hän, että perhe ilman kotia oli
kuin lintu ilman pesää. Sitte hän alkoi loistavin värein kuvata uutta
taloa, josta oli tulossa oikea Onnela. Nähtyään liikutukseni katsoi
hän minua omituisen tutkivasti kulmiensa alta ja sanoi:

"Ikävä kyllä, uuden yhtiön osakkeet ovat loppuun merkityt."

Oli vähällä, etten hyrähtänyt kyyneliin nuo sanat kuultuani. Olen

siis taas myöhästynyt! Mitä Katri sanoo! Toruu tietysti.

"Olipa se kovin ikävää", sanoin koneellisesti, sillä vaitiolo tuntui

sietämättömältä.

Tirehtööri jatkoi:

"Niitä on täällä perustettu niin kovin paljon humpuukiyhtiöitä, ja

moni on joutunut kärsimään, niin että kun kerran saadaan
kannattava, niin kaikki tahtovat päästä mukaan."

Ja hän ryhtyi uudestaan luettelemaan uuden yhtiön etuja ja

mukavuuksia, helppoja vuokria, ihanaa näköalaa, terveellistä ilmaa,
varmoja raha-asioita ja ties mitä.

"Eikö enää ole yhtään huoneustoa vapaana?" kysyin tehdäkseni

lopun kiduttavasta epävarmuudesta.

Tirehtööri mietti ääneti. Äkkiä hän virkahti:

"Jahah, juu! Antakaas olla! Osakkeiden joukossa on eräs, jonka

raha-asioita minä en oikein tunne. Yhtiöömme ei oteta hulikaaneja;
kaikkien pitää olla sivistynyttä, luotettavaa väkeä."

Sain tietää, että ylimmässä huonekerrassa pihan perällä oli keittiö

ja kolmen huoneen "lukaali", jonka voisi saada. Meille riitti huone ja
keittiö. Samassa muistin, että olimme aikoneet ottaa Sirkan
luoksemme. Tirehtööri huomautti, että viisaampaa oli ottaa iso
huoneusto, jotta voisi vuokrata muillekin. Sellaisessa talossa voi
saada kalustetusta huoneesta 60—70 mk, ja sittekin siitä vielä tulee
tappelu.

Asia ratkesi siten, että minä merkitsin tarjotun huoneuston.

Tirehtööri otti paperin, johon kirjoitin nimeni ja osakkeitten määrän.
Listalla näkyi 3—4 nimeä. Se ei minusta oikein vastannut tirehtöörin
ilmoitusta, että osakkeet jo olivat loppuun merkityt, mutta eihän se
asia minua liikuttanut.

Kumarsin ja aloin tehdä lähtöä, mutta tirehtööri sanoi:

"Jahah! Mitenkäs on osakemaksujen laita?"

 Tuntui kuin olisi jotakin tarttunut kurkkuuni. Ymmärsin, että jos heti
vaadittiin neljätuhatta markkaa, oli parasta sanoa hyvästi koko
hommalle.

Tirehtööri selitti aluksi riittävän, kun suoritti viidennen osan. Se oli

toista. Ja kevein mielin lähdin, luvaten pian tuoda rahat.

Katri ei ollut täysin tyytyväinen siihen, että huoneusto oli pihan

puolella ja kovin korkealla, mutta kun taloon oli tulossa hissi ja
vuokra ylemmissä huonekerroissa oli huokeampi, mukautui hän
piankin.

Seuraavana päivänä menin uudelleen tirehtöörin luo. Tuli minun

sääli rahojani, mutta kun muistin, kuinka kauniiseen tarkoitukseen ne
joutuivat, laskin ne sentään ilomielin kädestäni.

Kotona sanoi Katri:

"Talleta nyt tarkoin kuitti!"

"Kuitti!" Minä hätkähdin.

"Et suinkaan tullut ilman kuittia! Jos hän tahtoo olla petollinen,
menetämme rahat."

Minä juoksin takaisin sydän kurkussa, Tirehtööri nauroi ja kirjoitti

paperin, käskien minun istua. Hetken päästä hän otti
pöytälaatikostaan jotakin ja sanoi kuin sivumennen:

"Saisinko käyttää nimeänne hiukan?"

"Mikä se on?" kysyin minä.

"Ei siinä ole mitään riskiä. Pelkkä muodollisuus."