The Portuguese Escudo Monetary

Zone: Its Impact in Colonial and

Post-Colonial Africa 1st ed. Edition
Maria Eugénia Mata
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/the-portuguese-escudo-monetary-zone-its-impact-in-
colonial-and-post-colonial-africa-1st-ed-edition-maria-eugenia-mata/
PALGRAVE STUDIES IN ECONOMIC HISTORY

The Portuguese Escudo

Monetary Zone
Its Impact in Colonial and
Post-Colonial Africa
Maria Eugénia Mata
Palgrave Studies in Economic History

Series Editor
Kent Deng
London School of Economics
London, UK
Palgrave Studies in Economic History is designed to illuminate and enrich
our understanding of economies and economic phenomena of the past.
The series covers a vast range of topics including financial history, labour
history, development economics, commercialisation, urbanisation, indus-
trialisation, modernisation, globalisation, and changes in world eco-
nomic orders.

More information about this series at

http://www.palgrave.com/gp/series/14632
 Maria Eugénia Mata

The Portuguese
Escudo Monetary
Zone
Its Impact in Colonial and Post-Colonial Africa
Maria Eugénia Mata
Nova School of Business and Economics
Universidade Nova de Lisboa
Carcavelos, Portugal

ISSN 2662-6497     ISSN 2662-6500 (electronic)

Palgrave Studies in Economic History
ISBN 978-3-030-33856-5    ISBN 978-3-030-33857-2 (eBook)
https://doi.org/10.1007/978-3-030-33857-2

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s), under exclusive licence to Springer
Nature Switzerland AG 2020
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the
Publisher, whether the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of
translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on
microfilms or in any other physical way, and transmission or information storage and retrieval,
electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology now
known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are
exempt from the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information
in this book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the
publisher nor the authors or the editors give a warranty, expressed or implied, with respect to
the material contained herein or for any errors or omissions that may have been made. The
publisher remains neutral with regard to jurisdictional claims in published maps and
institutional affiliations.

This Palgrave Macmillan imprint is published by the registered company Springer Nature
Switzerland AG.
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
To my father’s memory. To my mother.
 Preface

The Portuguese decolonisation of the 1970s broke the monetary ties that
existed between the Mainland and each of its former colonies, whose
names (before and after independence) are always spelled in Portuguese,
in this book:

• Portuguese India began to use Indian currency (rupee) after it was

occupied by India, partly in 1954 (Dadrá and Nagar Havely), partly
in 1961 (Goa, Damão and Diu).
• São João Batista de Ajudá began to use Dahomean currency (CFA
franc) after it was occupied by Dahomey (today Benin) on 27
July 1961.
• Guiné-Bissau (Guiné, before de independence) replaced the
Portuguese escudo by the Guinean peso after independence, pro-
claimed on 26 September 1973, was recognised by Portugal on 10
September 1974, and the whole territory came under Guinean
administration.
• Cabo Verde replaced the Portuguese escudo with the Cabo Verdean
escudo after independence on 5 July 1975.
• São Tomé e Príncipe replaced the Portuguese escudo with the
Santomean dobra after independence on 12 July 1975.
• Moçambique replaced the Portuguese escudo with the Mozambican
metical after independence on 25 July 1975.
• Angola replaced the Portuguese escudo with the Angolan kwanza
after independence on 11 November 1975.

vii
viii PREFACE

• Portuguese Timor began to use the Indonesian currency (rupiah)

after it was occupied (December 1975) and annexed (17 July 1975)
by Indonesia.
• Macau went on using the Macanese pataca after it became a special
administrative region of China on 20 December 1999, but its cur-
rency was already separated from the Portuguese escudo and pegged
to the Hong Kong dollar.

This radical monetary decolonisation may be explained by two main

reasons:
The first is that there was a conflictual character of Portuguese decolo-
nisation in general, which, in most cases, involved either occupation by a
foreign power (as in India, São João Batista de Ajudá, and Timor), or
conflict with local liberation movements (as in Cabo Verde and São Tomé
e Príncipe), leading to protracted colonial wars involving terrorism and
guerrilla actions (as in Angola, Guiné, and Moçambique). The only excep-
tion is Macau, where long standing tension with China was resolved
amicably.
The second reason is the fact that the attempt to build a Portuguese
monetary area embracing all of the territories under Portuguese sover-
eignty was already faltering when the decolonisation process peaked in the
mid-1970s.
Leaving aside the first reason, which is political in nature, this research
will examine:

• Firstly, the reasons for the failure of the attempt to build a Portuguese
monetary area between the early 1960s and mid-1970s.
• Secondly, the processes of monetary decolonisation of the various
territories of the Portuguese colonial empire.

As a consequence, beyond the present introduction, this book is divided

into four parts:

• Part I deals with the origin of the Portuguese Escudo Monetary

Zone. It is divided into three chapters that correspond to a chrono-
logical analysis of the periods of legislative efforts and implementa-
tion for launching the Escudo Monetary Zone, also introducing the
reader to the political dimension of the financial difficulties resulting
from the colonial war.
 PREFACE ix

• Part II deals with the difficulties of the Escudo Monetary Zone, the
technical discussion on its financial problems, and the introduction
of the 1971 reform.
• Part III deals with the Portuguese monetary decolonization upon
the military revolution of 25 April 1974, which put and end to the
prevailing political regime. Decolonization agreements dictated
main conditions on the end of the colonial escudo, to establish
national monetary units and national banking systems.
• Part IV deals with the rise of the new monetary and financial systems
in the new independent countries. It analyses the various territories
that comprised the Portuguese colonial empire. The newly indepen-
dent countries preserved their names in Portuguese, and they are
referred to as such in this book. Guiné became Guiné-Bissau, and it
is referred to as such throughout this book. The names of the banks
are also expressed in Portuguese, and this book respects their names.
The analysis covers the last quarter of the twentieth century and the
first decade of the second millennium. The new-millenium years are
too close to the present day to allow an objective full analysis for the
purpose of historical perspectives, and many sources are not yet avail-
able in the archives, because they are considered to be useful for
current-day technical purposes. Only remarkable aspects that frame
the international monetary relationships will be mentioned. They are
the monetary agreements (namely with Cabo Verde and S. Tomé e
Príncipe, which continue in force), and the opening of stock markets.

A conclusion offers some lessons regarding the functioning and dis-

mantling of monetary areas, and on the importance of central-banks’
co-operation.

Carcavelos, Portugal Maria Eugénia Mata

 Acknowledgements

In 2015, on the occasion of the 40th anniversary of the independence of

the former Portuguese colonies of Angola, Moçambique, Cabo Verde and
S. Tomé e Príncipe, and the establishment of their central banks, the
Portuguese Central Bank (Banco de Portugal) decided to promote and
fund a research project on the inter-territorial payment system that was in
place before the independence (the so-called Escudo Monetary Zone), as
well as on the process of monetary transition after the independence.1
I was invited to lead the project and I felt most honoured by this proof
of trust. In particular, I am very grateful to Governor Carlos Costa and his
continued support during my research. I would also like to thank
Maximiano Pinheiro and Maria João Azevedo, of Banco de Portugal, who
patiently read my draft and provided very useful comments. Moreover, I
am truly indebted to the Historical Archives of Banco de Portugal, particu-
larly to António Gil Matos, Maria do Carmo Rogado, Filipe Fernandes for
the high quality technical support when accessing historical sources, and
Vera Lory Dantas for images. I am also grateful to BNU-CGD Historical
Archives (Rui Lopes Costa, Nuno Carvalho, Filomena Rosa, Ana Monteiro,
Helena Gomes and Sónia Borracho), Torre do Tombo National Historical
Archives (Silvestre Lacerda, Anabela Borges Ribeiro), Arquivo Histórico
Ultramarino (AHU), Arquivo Histórico Contemporâneo do Ministério das
Finanças (João Sabino and Ana Gaspar), and Arquivo Histórico das
Alfândegas (Isabel Benholiel Silva) for facilitating the consultation of very
relevant documents.
I want to express my gratitude to my school and alma mater, Nova
School of Business and Economics (Faculdade de Economia), and its

xi
xii ACKOWLEDGEMENTS

Research Center hosting the project. I also feel indebted to the many who
discussed with me the research topics and kindly gave their advice and
stimulus to write the book, particularly Luís Catela Nunes (my co-author
in a paper on the Escudo Monetary Zone), António Agostinho, who pro-
vided me many balances of inter-territorial payments, Luís Saramago, for
sources and discussion on the monetary agreement with Guiné-Bissau,
Nuno Valério, who patiently read my draft and provided very useful com-
ments, José Rodrigues da Costa, for information and bibliography on
stock exchanges in the new countries, Luís Campos Cunha, for decisive
aspects on the monetary agreement with S. Tomé e Príncipe, António
Pinto Barbosa, José Tavares and Jorge Braga de Macedo, with whom I
discussed several African issues, Robin de Andrade, who explained me the
construction contracts of Cahora Bassa, João Ferreira do Amaral, to whom
I am indebted on exchange paralell markets in Guiné, and David Justino,
who shared information on this period. John Huffstot, who corrected my
English, and Mário Roldão, who received a one semester scholarship to
help me in processing the data, should also be thanked.
As regards the transition period following the independence of the ter-
ritories, I benefited enormously from the discussions and co-operation
with research teams working on similar issues for Cabo Verde and
Moçambique, namely with João Estevão, José Cláudio Mandlate, and
Napoleão Gaspar.
Last but not the least, I thank my family for their unconditional love
and support.
Any errors, omissions or misunderstandings are my responsibility.

Note
1. As part of the same research initiative, in October 2017 Banco de Portugal
organized, jointly with the European Association of Banking and Financial
History (EABH) the conference “Money in Africa - Monetary and financial
decolonisation in Africa in the twentieth Century”.
 Contents

1 Introduction: Why to Study “The Portuguese Escudo

Monetary Zone and its Impact in Colonial and Post-­
Colonial Africa”  1

Part I The Origin of the Escudo Monetary Zone   9

2 The Escudo Monetary Zone 11

3 The Difficulties in Launching the Escudo Monetary Zone 25

4 War, Confidence, and Expectations. Adjusting the Rules

of the Escudo Monetary Zone 51

Part II The Transition to a Revised Escudo Monetary Zone  69

5 The Heritage from the 1963–1968 Period. Marcelo

Caetano and the Decision of Asking for Studies 71

6 The Technical and Political Discussion of the Escudo

Zone Problems, and the Reform of 1971 85

xiii
xiv Contents

7 The Results of the 1971 Reform of Escudo Monetary

Zone Union. The Angolan and Mozambican Divergence101

Part III The End of the Revised Escudo Monetary System 121

8 Decolonisation and Independence Agreements. Retornados

and Difficulties of the Banking System123

9 The Genesis of the New Currency Units and Banking

Systems in the Portuguese-­Speaking African Countries.
The Co-operation with Portugal133

10 The End of the Escudo Monetary Zone Fund in 1980.

The Continuation of Co-operation151

Part IV Co-operation from Independences to the End of the

Millenium 161

11 The New Currencies in the West-African Portuguese-­

Speaking Countries and the Portuguese Co-operation163

12 The Angolan Kwanza and the Portuguese Co-operation193

13 The Mozambican Metical and the Portuguese

Co-operation213

14 Final Remarks: Conclusions235

Sources243

Index263
 List of Figures

Fig. 2.1 Manuel Jacinto Nunes, Vice-Governor (1960–74), and acting

Governor of Banco de Portugal (1963–66), Chair of the
Board of Directors of the Monetary Fund of the Escudo Zone.
(Source: Banco de Portugal, Gallery of Governors) 16
Fig. 3.1 Rafael da Silva Marques Duque, Governor of Banco de
Portugal (1957–63). (Source: Banco de Portugal, Gallery
of Governors) 28
Fig. 5.1 Net cumulative positions of all overseas territories and the
Mainland, for the 1963–1971 period. (Source: Relatórios
Mensais do Agente, from Arquivo Histórico do Banco de
Portugal (AHBP). Unit: Million escudos) 77
Fig. 5.2 Annual Military Expenditure. (Source: Madeira, 2008,
pp. 266, 285) 78
Fig. 6.1 António Manuel Pinto Barbosa, Governor of Banco de
Portugal (1966–1974). (Source: Banco de Portugal, Gallery
of Governors) 95
Fig. 7.1 Overall balance (change in the reserve assets): total, with OECD
European countries, USA, Canada, and the rest of the world.
(Source: Estatística Cambial, Balança de Pagamentos, Arquivo
Histórico do Banco de Portugal. Unit: Million escudos)102
Fig. 7.2 The relative importance of the trade with regional partners
of the EMZ. (Source: Estatística Cambial, Balança de
Pagamentos, Arquivo Histórico do Banco de Portugal) 102

xv
xvi List of Figures

Fig. 7.3 Change in the reserve assets of each EMZ partner toward the
Rest of the World. (Source: Estatística Cambial, Balança de
Pagamentos, Arquivo Histórico do Banco de Portugal. Unit:
Million escudos)103
Fig. 7.4 Overall accounts (or change in reserve assets of each overseas
territory) with the Mainland, and of Mainland with the
overseas territories as a whole. (Source: Estatística de
pagamentos Interterritoriais. Arquivo Histórico do Banco de
Portugal. Unit: Million escudos)104
Fig. 7.5 The Angolan annual net debit positions in a monthly cumulative
accounting. (Source: Relatórios Mensais do Agente, Arquivo
Histórico do Banco de Portugal. Unit: million escudos)107
Fig. 7.6 The Mozambican annual net debit positions in a
monthly cumulative accounting. (Source: Relatórios Mensais
do Agente, Arquivo Histórico do Banco de Portugal. Unit:
million escudos)108
Fig. 7.7 Angolan overall account (changes in reserve assets). (Source:
Estatísticas dos Pagamentos Interterritoriais, Informações
estatísticas da Metrópole e Ultramar, Sistemas de Pagamentos
Interterritoriais. Arquivo Histórico do Banco de Portugal) 109
Fig. 7.8 Mozambican overall account (changes in reserve assets). (Source:
Estatísticas dos Pagamentos Interterritoriais, Informações
estatísticas da metrópole e Ultramar, Sistemas de Pagamentos
Interterritoriais. Arquivo Histórico do Banco de Portugal) 110
Fig. 7.9 GDP per capita in Angola, Cabo Verde, Moçambique, and
Mainland. (Source: Author’s calculations based on GDP,
Population and Inflation taken from Nunes et al. (2011) and
Madeira (2008)) 114
Fig. 10.1 Liabilities and Equity of the EMZ Fund over time, by
Stakeholder and Distributed Profits. (Sources: Balance sheets and
accounts of the Escudo Monetary Fund. Relatórios do Conselho
de Direcção do FMZE 1963–74, ARQUIVO HISTÓRICO DO
BANCO DE PORTUGAL 7450011 para o período 1963–74
and Relatórios do Conselho de Direcção do FMZE 1975–1979,
Arquivo Histórico do Banco de Portugal 7450011) 154
Fig. 11.1 The headquarters of BNU/Banco de Cabo Verde in Cabo
Verde, Praia city. (Source: BNU Historical Archives in Arquivo
Histórico da Caixa Geral de Depósitos) 165
Fig. 11.2 The headquarters of BNU in Bissau. (Source: BNU Historical
Archives, in Arquivo Histórico da Caixa Geral dos Depósitos) 171
 List of Figures  xvii

Fig. 11.3 The headquarters of BNU in S. Tomé. (Source: BNU

Historical Archives in Caixa Geral dos Depósitos) 179
Fig. 12.1 The headquarters of Banco de Angola in Luanda. (Source:
Arquivo Histórico do Banco de Portugal) 195
Fig. 13.1 The headquarters of BNU in Lourenço Marques (Maputo)
inaugurated in 1964. (New headquarters are now available).
(Source: BNU Historical Archives in Arquivo Histórico da
Caixa Geral dos Depósitos) 216
 List of Tables

Table 2.1 The issuing of the 1.5 billion escudos of the capital of the
Monetary Fund of the Escudo Zone 15
Table 2.2 Ceilings for the automatic loans for each of the territories in
Decree-law 44703 15
Table 2.3 Ceilings for the special loans to each of the territories defined
by Decree-­law 44703 17
Table 3.1 Value of currencies in the Foreign Exchange Management
Funds on 1 March 1963 26
Table 3.2 Available metropolitan escudos from the Foreign Exchange
Management Funds of other territories before 1 July 1963 26
Table 3.3 Loan needs in Guiné in 1963 27
Table 3.4 The interest rates approved on 11 November 1964, for loans
borrowed from the EMZ Fund 37
Table 4.1 The Moçambican Foreign Exchange Management Fund
positive position (1959–1963) 55
Table 4.2 The interest rates approved on 28 June 1967 for loans
borrowed from the EMZ Fund 59
Table 4.3 The interest rates approved on 28 November 1968 for loans
granted by the EMZ Fund 60
Table 6.1 Participation of the territories in the capital of the Fund
(Decree-Law nr. 479/71 of 6 November 1971) 94
Table 6.2 Settlement distribution of the new amount of capital for the
Escudo Monetary Zone Fund, proposed on 22 February 1972 95
Table 7.1 Mozambican debt to the Mainland on 30-11-1973 in
thousand escudos113

xix
xx List of Tables

Table 10.1 Balances of the escudo accounts at the Banco de Portugal,

belonging to the overseas territories’ Foreign Exchange
Management Funds (1973–1976) 152
Table 10.2 Remaining debts of the territories’ Foreign Exchange
Management Funds to the Escudo Monetary Zone Fund at
the moment of the Fund extinction. Unit: Escudos 155
Table 10.3 Ceilings of medium to long-run credit lines awarded to the
Portuguese-­speaking African countries for Portuguese exports 155
Table 10.4 Amount of accumulated debt to Portugal on 31 December
of 1988, 1989, 1990, and 1991 156
Table 12.1 Credit lines to BNA by several Portuguese banks (1980) 199
Table 12.2 Financial situation of credit ceilings and credit awarded to
BNA on 7 March of 1990 (in USD million) 203
 CHAPTER 1

Introduction: Why to Study “The

Portuguese Escudo Monetary Zone and its
Impact in Colonial and Post-Colonial Africa”

Waves of globalisation connected European countries with all regions of

the world. Thanks to sailing abilities and technological superiority,
Portugal and other European powers established not only trade connec-
tions but also European presence in all continents under great competi-
tion for the control of trade and territories over the centuries.
The independence of some territories in the late eighteenth and early
nineteenth century resulted into a new political map of mixed-migration
nations particularly in the American continent, which used their
Metropolises’ languages (namely English and French in North America,
and Spanish in South America). The late nineteenth-century globalisation
framed new colonial empires under the Berlin conference agreement to
share territories, in Africa. Economic integration of Metropolis territories
(the Metropolises) and their colonised territories built great empires for the
U.K., Belgium, France, the Netherlands, Germany, Italy, Spain, and
Portugal.1
Many of these empires established monetary zones where the absence
of exchange rate risks was a major aspect to implement businesses and
economic integration, not only with Metropolises but also among them.2
The Portuguese empire survived consequences of the First World War as a
reward for the Portuguese participation in the conflict as a member of the
Allies. It also survived the Second World War because of Portugal’s neutral
position in this conflict. The study of the Portuguese monetary zone is an
issue of interest, both for international comparative history on economic

© The Author(s) 2020 1

M. E. Mata, The Portuguese Escudo Monetary Zone, Palgrave Studies
in Economic History,
https://doi.org/10.1007/978-3-030-33857-2_1
2 M. E. MATA

integration patterns, and for domestic purposes related with economic

efficiency in currency areas.
From the late 1950s, the Portuguese link to the European Free Trade
Association (EFTA) for economic integration purposes led to commit-
ments with the General Agreement on Tariffs and Trade, GATT. The free-­
trade philosophy was very useful to the increment of trade with other
European partners, to where it was possible to export tropical commodi-
ties produced in the Portuguese empire. The Escudo Monetary Zone
(ZME, Zona Monetária do Escudo) was founded in this historical context,
in order to also improve the economic integration of Portugal and the ter-
ritories of the empire, and to take advantage of the new international
opportunities created by the European economic integration.3 As trade
always means economic co-operation and peaceful relationships, the EMZ
was considered to be a very important instrument to keep the political ties
between the Mainland and the territories of the empire.
When this purpose began to be implemented in 1963 seven territories
were under Portuguese political rule, five in Africa: Cabo Verde
(4000 km2), Guiné (36,000), S. Tomé e Príncipe (1000), Angola
(1,247,000), Moçambique (802,000), and two in Asia, Macau (less than
1000), and Timor (15,000). In 1954 the Portuguese empire had lost
Dadrá and Nagar Aveli in India, in July 1961 the African fortress of S. João
Baptista de Ajudá, and in December 1961 the small territories of Goa,
Damão, and Diu, in India, which were conquered by the Indian Union.
The development levels of the Portuguese colonial territories were quite
different at that time: In the Metropolis (Portugal-Mainland and the
Adjacent Islands of Azores and Madeira) was about 2000 USD per capita,
in Angola and Moçambique were about one half of that value, and Cabo
Verde was about ¼. Maddison 2001 has no data for other territories,
which were presumably poorer.
According to the official political philosophy expressed by Oliveira
Salazar, the Prime-Minister (more precisely, the President of the Board of
Ministers, Presidente do Conselho de Ministros), Portugal was a multi-­
continental country, using a same language (Portuguese), and working
under a same flag, as it had always been for centuries, since the early times
of the Portuguese nationality in medieval times. He considered education
and economic growth as instrumental to integrate the nation:
 1 INTRODUCTION: WHY TO STUDY “THE PORTUGUESE ESCUDO… 3

As territories will develop and education will spread, local elites will become
more numerous and able to assume increased tasks without risk, and advan-
tage, for the national community.4

We have been criticized for our persistent commitment to the ideal multira-
cial society in the tropics, as if such an idea was opposite to the human
nature, the universal moral order or the interests of people, but it is the
contrary that happens. Without discussing this problem, I will say that we,
the Portuguese, don’t know how to be in the world in a different way, even
because it was in a kind of multi-racialty in which we framed our nation
eight centuries ago, after the end of several invasions, coming from the East,
North and South, that is to say, from Africa itself. From then we preserve a
natural trend – which we quote at ease, as it has been recognised by remark-
able foreign sociologists – for contacts with other people, from where any
concepts of superiority or racial discrimination have been always absent.5

With exaggeration, this political speech was produced in 1962, in the

context of the colonial wars against the Portuguese rule and administra-
tion, and disregarded the traditional colonial pact practices of protection-
ism to favour the production of commodities in the Mainland.
The Mainland’s exports to colonised territories lost weight in 1960 and
1961. From 23.83% in 1955 they steadily increased to 28.91 until 1959.
The decline to 25.57 and 23.23 in 1960 and 1961, respectively, in con-
trast with increasing exports to foreign countries (including USA, EFTA
and ECC partners), was a worrying development that was considered to
be the proof for the need of greater economic cohesion.
In the 1960s Mundell “supported the idea of a monetary union in
Europe”. On the one hand, Europe was a promising continent for the
purpose of economic integration following the ravages of the Second
World War, and the success of the reconstruction plans, thanks to the
Marshall Plan. European empires of victorious nations in the First World
War had been enlarged with the German defeat, thanks to sharing the
German empire among them, and all the empires offered extension oppor-
tunities for economic integration after the Second World War.6 The focus
of Mundell’s theories for the European continent is historically under-
standable. All American attention was devoted to European integration
under trade liberalisation. In the context of the Cold War this was a stra-
tegic vision. Optimum currency areas were conceived to benefit from geo-
graphical scale, and also included geopolitical consideration. In Mundell’s
(1961) mindset, which reflected his British education, the International
4 M. E. MATA

Monetary System needed a stable monetary anchor (which was the dol-
lar), because currencies pegged to precious metal recalls the desire of sta-
bility, which had been expressed in the earlier historical experiences of the
gold-standard (before 1914, and even after the First World War).7
Mundell’s theories did not refer to the growing desire for indepen-
dence that colonies expressed in all European colonial empires in the
world after the end of the Second World War, in the historical context of
the Cold War clash between the USA and the USSR, the two global pow-
ers. They consider, however, that all European countries were suffering
from the extensive destruction that resulted from the ravaging military
conflict of 1939–45.8 However, a European common currency unit also
had a role to perform. In the cold war context, any US difficulties might
have a counterbalance to the dollar if two major currencies existed in the
Western civilisation.9
Indeed, since 1965 Mundell had envisaged a European monetary area
that “would parallel the dollar and the sterling areas”.10 These areas were
defined after the monetary agreements of 1946 and 1947 that followed
the Bretton-Woods system foundation. Soon “British governments
learned that the management of sterling as an international currency was
constrained by American and European attitudes”, because of the British
decline in the context of decolonisation: the sterling area included all
members of the Commonwealth except Canada, all British colonies and
Iraq, Kuwait, other Persian Gulf sheikdoms, Libya, Jordan, Burma,
Iceland, and Ireland.11
According to Schenk (2010:132), the UK feared the co-operation with
the six founders of the European Economic Community (Belgium, the
Netherlands, Luxembourg, France, Germany, and Italy): closer British
“co-operation with the Six on reforming the international monetary sys-
tem was rejected, and instead it was agreed that collaboration with the
United States should continue”. The economic philosophy for free circu-
lation of Portuguese commodities throughout the empire was linked to
the Portuguese decision to frame a currency zone with the overseas terri-
tories under Portuguese political sovereignty, while joining EFTA, “which
is of the highest importance for Portugal”, because of “the smallness of
Portugal’s market in terms of actual and potential demand”.12
It is the purpose of this study to focus on the Escudo Monetary Zone
(EMZ), the framework of its multilateral compensation system, organisa-
tional difficulties, and problems at work. The sustainability of a monetary
zone is a high-interest issue, from a global perspective. A coloniser rule
 1 INTRODUCTION: WHY TO STUDY “THE PORTUGUESE ESCUDO… 5

over overseas territories provides enlightenment for studying the instru-

ments of imperial constructions. The sterling, the franc, and the escudo
areas, broadly coincided with colonial empires.13
The case of the Escudo Monetary Zone illustrates the consequences of
a war for an entire financial and monetary system. High indebtedness of
some territories in the context of the Escudo Monetary Zone illustrate
saving-investment imbalances associated with decreased confidence in the
presence of military events, terrorism, and guerrilla actions.14 Although it
was a war made only of insurrections, local guerrilla actions, and terrorism,
its purpose was challenging the political sovereignty of the overseas terri-
tories aiming at breaking the colonial ties. It is a case of interest because,
as Grauwe (2014) says, “There have been few attempts ever to introduce
a monetary union without the force of arms”.15 Lessons may be learned
from this historical perspective. The Portuguese Escudo Monetary Zone
(EMZ) was undoubtedly a macro-political experiment, drawn to promote
economic growth and integration of the Portuguese empire. In such an
historical context, trust and confidence in the future political control over
the territories were major issues. Monetary authorities clearly recognised
these features at the time: “Any policy that separates people, discourages
entrepreneurship and expels capital, compromising confidence, is
undoubtedly wrong”.16
Positive investors’ expectations on the credibility and sustainability of
the political framework, against negative investors’ expectations on possi-
ble results of explicit conflicts, must be considered. The international
background also does matter. In the case of the Escudo Monetary Zone,
negative investors’ expectations certainly considered the rising success of
local political movements in obtaining funding for guerrilla activities and
terrorism from great global powers that supported decolonisation and
new political frameworks for Africa.
The way to independence and the break from previous ties among the
territories of the empire will be studied as a transition to the birth of new
currency units. Decolonisation models have meant political independence
patterns, and may be associated with keeping or breaking with the strong
monetary relationships with the old coloniser Metropolises. The study of
the Portuguese-speaking countries in Africa is very significant to add
information and historical evidence in order to understand global patterns
of monetary behaviour amongst decolonised countries.
6 M. E. MATA

Notes
1. Bonin 2014; Maddison 2001; Newit 1995, p. V; Alexandre 1979.
Bettencourt and Curto 2007.
2. Bonin and Valério 2016.
3. The founding instrument was decree-law nr. 44,016 of 8 November 1961.
Free trade would be accomplished until 1 January 1972 (article nr. 1).
4. Salazar 1962, pp. 4, 6, Arquivo Histórico Ultramarino, (AHU).
5. Ibid, p. 6.
6. On the wartime escalation of white-settler nationalism in Africa, Rathbone,
and Killingray (eds) 1986.
7. Swoboda 1999, p. 4.
8. On the ways that the War contributed to decolonization in Africa,
Rathbone and Killingray 1986.
9. For the consequences on the British imperial financial relations,
Krozewski 2001.
10. Swoboda 1999, p. 3. Mundell 1973.
11. Schenk 2010, pp. 21–22, 83.
12. Pintado 1964, p. 32.
13. On the franc area see Banque de France 2012. On the sterling area see
Schenk 1994; Schenk 2010.
14. Nautz 2015.
15. Grauwe 2014, p.ix.
16. BNU Boletim Trimestral, 2° e 3° Trimestres de 1966, p. 26.

Bibliography
Akita, Shigeru, Krozewski, Gerold, Escobar,ita Watanabe Shouchi, (eds), The
transformation of the International order of Asia, Decolonisation, the Cold War
and the Colombo Plan, London, Routledge, 2014.
Alexandre, Valentim, Origens do colonialismo Português moderno: 1822–1891,
Lisbon, Sá da Costa, 1979.
Banque de France, Direction Générale du Trésor avec recherche historique par
Vincent Duchaussoy, Zone franc, 40 ans de coopération monétaire, Paris, 2012.
Bettencourt, F., Curto, Diogo R. (eds), Portuguese Oceanic Expansion 1400–1800,
Cambridge, Cambridge University Press, 2007.
BNU Boletim Trimestral, 2° e 3° Trimestres de 1966.
Bonin, Hubert, Banque et identité commerciale. La Société générale, 1864–2014,
Paris, Presses Universitaires du Septentrion, 2014.
Bonin, Hubert and Valério, Nuno (editors), Colonial and imperial Banking
History, Abingdon, Routledge, 2016.
 1 INTRODUCTION: WHY TO STUDY “THE PORTUGUESE ESCUDO… 7

Grauwe, Paul, Economics of Monetary Union, Oxford, Oxford University

Press, 2014.
Krozewski, Gerold, Money and the end of empire: International economic policy and
the colonies, 1947–1958, Basingstoke, Palgrave Macmillan, 2001.
Maddison, Angus (2001). The World Economy. A Millennial Perspective.
Paris, OECD.
R. Mundell, “Uncommon Arguments for Common Currencies,” In: H. Johnson
and A. Swoboda, Eds., The Economics of Common Currencies, Allen and
Unwin, London, 1973, pp. 114-132.
Nautz, Jürgen, the Damin Workshop ‘Conflict potentials in monetary unions’,
Warburg, 2015.
Newit, Malyn, A History of Moçambique, London, Hurst & C°, 1995.
Pintado, V. Xavier, Structure and Growth of the Portuguese Economy,
Lisbon, ICS, 1964.
Rathbone, Richard, and Killingray, David (eds), Africa and the Second World War,
Basingstoke, Palgrave Macmillan, 1986.
Rathbone, Richard, and Killingray, David (eds), Africa and the Second World War,
London, Palgrave Macmillan, 1986.
Salazar, António de Oliveira “Problemas Portugueses em África, Entrevista conce-
dida pelo Senhor Presidente do Conselho à revista norte-americana LIFE”.
Boletim Geral do Ultramar, Lisboa, 38 (443), 1962, R7, Arquivo Histórico
Ultramarino, (AHU).
Schenk, Catherine, Britain and the Sterling Area, London, Routledge, 1994.
Schenk, Catherine, The Decline of the Sterling: Managing the Retreat of an
International Currency 1945–1992, Cambridge, Cambridge University
Press, 2010.
Swoboda, Alexandre, “Robert Mundell and the theoretical foundation
for the European Monetary Union”, International Monetary Fund,
December 13, 1999.
 PART I

The Origin of the Escudo Monetary

Zone
 CHAPTER 2

The Escudo Monetary Zone

The Escudo Monetary Zone (EMZ, Zona Monetária do Escudo) was

launched in 1961.1 In the next year, three decree-laws of 17 November
1962 framed the background for the new monetary regime.2 A first decree
regulated the monetary conditions for payment settlements, imports,
exports, and private capital flows; the second decree regulated these
aspects among national territories using bank accounts of economic agents
living in different territories; the third created Foreign Exchange
Management Funds, Fundos Cambiais, in the territories where they did
not yet exist, and regulated them in the overseas territories. A workgroup
headed by Alberto Ribeiro Queiroz gave a technical approval to the sys-
tem, and prepared the legal framework.3 Macau and Timor were geo-
graphically inserted in the piaster zone, but the accounting currency unit
was the escudo, and banks should always use it as the standard value in spite
of the presence of Hong Kong dollars.4 The entire Portuguese intelligen-
tsia in the political regime defended the economic integration with the
overseas territories, and a single currency unit was seen as a very important
feature of political unification.5
The established rules of the compensation system among inter-­
territorial payments used the 1:1 parity, to begin on March 1963.6 All
payments of all transactions of commodities and capital flows, which were
authorised amongst the different national territories, were under the regu-
lation of this multilateral clearing system.

© The Author(s) 2020 11

M. E. Mata, The Portuguese Escudo Monetary Zone, Palgrave Studies
in Economic History,
https://doi.org/10.1007/978-3-030-33857-2_2
12 M. E. MATA

Considerable political propaganda accompanied the decision to launch

the EMZ. The Portuguese Adjunct Minister of the Board of Ministers,
Correia de Oliveira held a conference, and the daily press announced that
24 million Portuguese (the sum of people living in the entire Escudo
Monetary Zone) would benefit from greater economic development.7
The abolition of tariffs on all commodities of national origin, until the end
of 1972, was pointed out as a major step for the economic integration
with the empire, although the intention was to implement it under a slow
path (of 20% of reduction in the first year).8 An analogy with the European
Union of Payments was also considered as very hopeful for the same pur-
pose.9 The inter-territorial system of payments was carefully explained in
the press, including the 1:1 parity in the context of differentiated local
escudo currencies.10
The philosophy for free circulation of commodities and the need for an
inter-regional settlement system in the Portuguese space were carefully
explained.11 The Banco de Portugal was the agent and reserve bank of the
system. A Monetary Fund for the escudo zone was created in the Banco de
Portugal to enable the concession of loans to overseas provinces, if neces-
sary, in order to make possible the inter-territorial and international pay-
ments of all the territories under Portuguese administration. The Banco
de Portugal benefited from a fiscal exemption for operations related with
the Escudo Zone Monetary Fund, but not for operations as central bank
and reserve bank of mainland Portugal and Adjacent Islands.12
The main features of the payments settlement system were the following:

1. Each territory but Macau were to have a local Foreign Exchange

Management Fund (Fundos Cambiais). Macau had no Foreign
Exchange Management Fund, and the corresponding duties were
entrusted to the local branch of the overseas issuing bank, Banco
Nacional Ultramarino (BNU).
2. “Reserve accounts” existed at the Bank of Portugal for each of the
overseas territories, held by the respective issuing bank of the terri-
tory, “broken down into sub-accounts depending on whether the
entries were to be made in escudos, stipulated foreign currencies, or
gold”.13 These were to fund possible negative month positions of
the respective territory.
3. Reciprocal bilateral accounts were at work in the name of the three
issuing banks: Banco de Portugal, the issuer for the mainland
Portugal and the Atlantic islands of Madeira and Azores, Banco de
 2 THE ESCUDO MONETARY ZONE 13

Angola, the issuer for Angola, and BNU, the issuer for all other ter-
ritories, as agents of the Foreign Exchange Management Funds that
existed for each of the territories; these were the settlement accounts
(contas de compensação).
4. The balance of these bilateral accounts produced surpluses or defi-
cits that were calculated monthly.
5. An automatic multilateral settlement of surpluses and deficits was
then taking place monthly, a multilateral clearing proceeding, at the
1:1 parity rate among the Mainland escudo and the different colo-
nial escudos.
6. In this way, net positions for each of the territories could be estab-
lished monthly in Mainland escudos “by means of suitable entries in
the corresponding reserve accounts”.14
7. The Escudo Monetary Fund (EMF) was designed to facilitate the
operation of the system by means of automatic loans, or special
loans, to enable each Foreign Exchange Management Fund of an
overseas territory to balance its inter-territorial and international
payments. Automatic loans were allowed up to an amount of 1/3 of
the concerned territory Escudo Monetary Fund’s capital, and were
automatically granted whenever a territory had a net debt balance
greater than the escudo reserve of this territory (unless the local issu-
ing bank, as agent of the Foreign Exchange Management Fund of
this territory, were to give notice on the possibility of selling gold or
foreign exchange to the Banco de Portugal to be used for this pur-
pose). Special loans could be made available when the ceiling of
automatic loans was reached, but the Board of Directors’ authorisa-
tion depended on detailed justification by the Foreign Exchange
Management Fund of the territory.

Economic integration under a common currency was a well accepted

paradigm. Theoretical foundations for monetary unions were established.
Mundell’s theories were applied to the foundation of the European
Monetary Union and later won him the Nobel Prize in 1999 for his work
on currency areas.15 In this paradigm, free trade, free labour, and free capi-
tal movements were considered to be the conditions for automatic adjust-
ments toward international co-operation and productive specialisation,
which promoted economic integration, efficiency, growth, and develop-
ment. These were also the stated principles for the Portuguese escudo zone
currency area.
14 M. E. MATA

Fears about possible problems of indebtedness of some territories

toward the Mainland and the EMZ were already expressed, and the exam-
ple of the UK toward IMF was cited.16 The amount of monetary circula-
tion, discount rate, and the escudo definition in gold were considered to be
important instruments of control.17 The participation in two free trade
zones, EMZ and EFTA, was considered to be very strategic and favour-
able to Portuguese consumers, and the stimulus to banks to establish
national networks was also expected to be remarkable.18
Luso-tropicalism theories supported the EMZ project. The term col-
ony had been dropped in the 1951 revision of the Portuguese Constitution,
“emphasizing the claim that the African territories and Portugal formed a
single indivisible country”.19 In 1954 the Ministry of the Overseas had
implemented citizenship rights to the local populations under a special
citizenship statute for natives (estatuto do indigenato),20 for the purpose of
free circulation of people and access to education. The new political-­
administrative statutes that were published in 1963 for the five African
territories (Cabo Verde, Guiné, São Tomé e Príncipe, Angola, and
Moçambique) accommodated the new financial framework of the EMZ.21

The Operation of the Compensation System

in the Escudo Monetary Zone

The Monetary Fund of the Escudo Zone had capital amounting to 1.5 bil-
lion escudos, 1/3 of which was allocated to the concession of automatic
loans to the overseas territories in case of difficulties in meeting net debt
positions. The remaining 2/3 could fund loans for the same purpose or
any transaction between two territories. Exceptionally, and with the
authorisation of the Banco de Portugal, the remaining 2/3 of the Fund
capital could also be used in obtaining international means of payments
for international transactions.
The issuing of the 1.5 billion escudos of the capital of the Monetary
Fund of the Escudo Zone (Table 2.1) was authorised through the emission
of 1500 debentures of 1 million escudos each, with the Portuguese central
state as guarantor.22 Casa da Moeda, was the printer, under the rule of the
Administrator-Engineer Tavares Fernandes. The contributions should be:
 2 THE ESCUDO MONETARY ZONE 15

Table 2.1 The issuing of the 1.5 billion escudos of the capital of the Monetary
Fund of the Escudo Zone

Fazenda 500 million escudos

Nacional
Treasure
Banco de 500 million escudos
Portugal
BNU 250 million escudos (In compensation BNU was authorised to increase
equity to 500 million escudos. 22° Relatório Trimestral confidencial do
Comissário do Governo junto do BNU. PT/CGD/
BNU/01OA/5CG/3/3/02022. BNU historical archives. Arquivo
Histórico da Caixa Geral dos Depósitos.)
Banco de 250 million escudos
Angola
Total 1500 million escudos

Table 2.2 Ceilings for

Cabo Verde 20 million escudos
the automatic loans for
Guiné 45 million escudos
each of the territories in S. Tomé e Príncipe 20 million escudos
Decree-law 44703 Angola 250 million escudos
Moçambique 150 million escudos
Macau 7.5 million escudos
Timor 7.5 million escudos
500 million escudos (1/3 of
the fund capital)

Ceilings for the automatic loans for each of the territories were estab-
lished (Table 2.2)23
According to the rules, automatic loans had no specific deadlines by
which to be repaid, but any payment surplus obtained by the borrowing
territory would be used for the loan repayment. Moreover, whenever a
debtor territory had reserves, foreign currency, or even Mainland escudos,
all incentives were given to the territory to use these funds for the repay-
ment of outstanding loans.
There was a Board of Directors of the Monetary Fund of the escudo
Zone.24 Manuel Jacinto Nunes, chaired this Board (Fig. 2.1).
Other members were the Governor of the Banco Nacional Ultramarino,
the Governor of the Banco de Angola, the General-Director of the
Secretariado Técnico da Presidência do Conselho, the General-Inspector of
Credit and Insurance, the Chief of the Repartição de Finanças, the
16 M. E. MATA

Fig. 2.1 Manuel Jacinto Nunes, Vice-Governor (1960–74), and acting Governor
of Banco de Portugal (1963–66), Chair of the Board of Directors of the Monetary
Fund of the Escudo Zone. (Source: Banco de Portugal, Gallery of Governors)

General-Director and another member of the Economics Commission of

the Ministry of Overseas Affairs. Jacinto Nunes presided over all but one
of the 122 meetings of the Board of Directors.25
The grant of special loans was a decision of the Board of Directors of
the Escudo Monetary Zone, subject to the confirmation of the Minister of
Finance. With the approval of this Board, any of the Foreign Exchange
Management Funds (Fundos Cambiais) could cede its total or partial
capacity for obtaining loans to any other Foreign Exchange Management
Fund in need, for a given period of time, according to those needs.
Ceilings for the special loans to each of the territories were also estab-
lished (Table 2.3)26:
 2 THE ESCUDO MONETARY ZONE 17

Table 2.3 Ceilings for

the special loans to each
of the territories defined
by Decree-­law 44703
Cabo Verde 40 million escudos
Guiné 95 million escudos
S. Tomé e Príncipe 40 million escudos
Angola 500 million escudos
Moçambique 300 million escudos
Macau 12.5 million escudos
Timor 12.5 million escudos
1 billion escudos (2/3 of the
fund capital)

Overseas territories’ Foreign Exchange Management Funds could also

grant temporary loans to the Banco de Portugal, (which was the monetary
authority for the entire escudo zone), but these could not amount to more
than ¾ of the total amount of automatic loans that the territory could be
afforded by the escudo monetary zone.
The Banco de Portugal was the central institution for gathering and
handling gold and other international means of payment for the whole
system. From 1961 on there was an international central banking coopera-
tion to stabilize the price of gold expressed in dollars, because the gold-­
dollar parity was the main basis on which the entire international monetary
system was built. This attempt was labelled Gold Pool. It consisted of
operations for purchasing and selling gold in London in a coordinated
way, increasing gold demand and supply, in order to keep stable the dollar
price of gold. So, the international common sense supposed that central
banks were the institutions that gathered and handled the entire amount
of gold reserves in each national economy.27
In Portugal, and in spite of the existence of issuing banks for the over-
seas territories, in all territories with the exception of Macau, gold and
other international means of payment were collected by the respective
local Foreign Exchange Management Funds, under the administration of
each of the territories’ Inspecção de Crédito e Seguros e do Comércio Bancário
(Inspection for Credit, Insurance, and Banking). The local Exchange
Management Funds would sell (and buy) international means of payment
to (and from) the local commercial banks and other institutions legally
authorised for the business of money exchange,28 according to the needs
of local operations in the economies of the territories.
18 M. E. MATA

According to a determination from the Ministries of Finances and the

Overseas territories, all the gold and international means of payment that
were obtained by the Foreign Exchange Management Funds in the terri-
tories were to be deposited at the Banco de Portugal, as agent of the entire
payment settlement system. Deposits would be made in accounts of
reserves for each of the territories in the name of the issuing bank of each
of those territories, as agents of the local Foreign Exchange Management
Funds (Fundos Cambiais). The issuing banks of the territories could main-
tain Exchange Management Funds expressed in international means of
payment for current payment operations. The overseas issuing banks were
the agents of the territories’ Exchange Management Funds, making all the
territorial payments and issuing money for these Funds to buy gold and
other international means of payments that were necessary throughout
the year.
On the first day of every month the overseas issuing banks were to
report to the Banco de Portugal on the state of the settlement accounts of
each territory. If negative, they should disclose if the territory had reserves
to meet the difference and if the local Foreign Exchange Management
Fund wished to use them to settle the debt, or if an automatic loan was
required.29 Only then could the Banco de Portugal specify a date for the
multilateral compensation and settlement, and check the balances of its
own books to have the net statement of each territory. If negative, the
Banco de Portugal could sell any international means of payments of the
overseas fund in deficit against metropolitan escudos. The Banco de
Portugal could purchase the gold reserves or the foreign currencies of the
territory that the Foreign Exchange Management Fund desired to dispose
of, or would record the necessary entries in the accounts of the monetary
zone fund to grant an automatic loan.30
The official international price of gold of the Bretton-Woods/IMF
international monetary system, to which Portugal had adhered in 1961,
was 32,351.990 escudos per Kg. Historically, gold reserves under the cus-
tody of central banks have been a decisive feature of any national economy
for the setting of the exchange operations, particularly in fixed exchange-­
rate monetary regimes.31 The international Gold Pool system was already
considered to be the most ambitious historical cooperation amongst cen-
tral banks of the Western world.32 In spite of that, there never existed any
direct obligation of BNU or Banco de Angola to sell gold to the Mainland.
All selling operations to obtain metropolitan escudos resulted from propos-
als of the local Foreign Exchange Management Funds, for the purpose of
 2 THE ESCUDO MONETARY ZONE 19

settling payments related with imports from the Mainland and transfers.
Moçambique was the territory with the closest access to gold, thanks to
Mozambican emigration to South Africa, namely for gold mining. As a
conclusion, the creation of the EMZ and the new role of the Bank of
Portugal in gathering the entire stock of gold reserves of the EMZ, as
agent of the entire system, obliged the transfer of gold stocks from BNU-­
Moçambique, as agent of the local Foreign Exchange Management Fund
to Banco de Portugal-Lisbon. The accounting system of the EMZ Fund
records gold prices that were negotiated with BNU. The fact that BNU
could decline the sales proves the existence of a competitive international
market for gold.33 According to historical sources,34 after 11 previous
operations of this kind since 1959, the Moçambican gold-selling opera-
tions were frequent in the context of the creation of the Escudo Monetary
Zone. Ships belonging to the two navigation companies (CNN and CCN)
or airplanes belonging to the Portuguese airlines (TAP) transported the
gold bars in boxes, from Moçambique to Lisbon.
Letters from BNU to the Banco de Portugal asked what price the
Banco de Portugal offered for gold respecting the London “good deliv-
ery” requisite, transported to Lisbon, with insurance for risk on the seller
side. BNU had the capacity to negotiate the price with Banco de Portugal,
and thereby the possibility to defend the interests of Moçambique.35 From
late 1961 to September 1963, earmarked good delivery 26,780 tons of
gold were moved, at prices in the interval [32.410–32.428] escudos per
gram, above the official price of gold.36
All of this sought to contribute to the unification of the Portuguese
markets and the national economic integration. In this context, and thanks
to the decrees of 1961 and 1962, the Banco de Portugal assumed much
wider functions in order to be the central bank of the whole system of pay-
ment settlements amongst all territories under Portuguese political sover-
eignty and administration. For this purpose, a new charter for the Banco
de Portugal was issued,37 and a new contract was signed with the
Portuguese Treasury on 1 March 1963.38
Contracts between the overseas issuing banks and contracts between
them and the Portuguese Treasury were also signed.39 Banco de Angola
and BNU lost some of their local functions of central banking in the over-
seas territories in favour of the Portuguese central bank, Banco de Portugal,
although retaining the issuing monopoly under the directives of the mon-
etary policy set by the Banco de Portugal. BNU was founded in 1864 as a
private bank, and Banco de Angola was formally created during the 1923
20 M. E. MATA

Angolan inflationary disarray.40 However, the role of Banco de Angola

actually began in 1926, when it replaced BNU in the privilege of money
issuing in Angola.41 From then on, the local Foreign Exchange Management
Funds had legal entity status, and became agents of the respective issuing
bank. Choices between priorities and objectives such as price stability, eco-
nomic growth targets, micro efficiency, and distributional effects always
existed for central banking.42 These were now centralised in the Banco de
Portugal.

Notes
1. Decree-law nr. 44016 of 8 November 1961.
2. Decree-laws nr. 44698, 44701, 44702, with detailed instructions:
Instruções a que se refere o art° 28° do Decreto-Lei n° 44698, de 17 de
Novembro de 1962, Portugal. Arquivo Histórico do Banco de Portugal.
Departamento de Serviços Jurídicos. Espaço Económico Português.
Pasta n° 4.
3. Other members were Arménio Fonseca Lopes, Álvaro Ramos Pereira,
Joaquim Nunes Mexia, João Silva Guerra, Nuno Gomes da Silva, Augusto
Lucas, and Victorino António Bento.
4. According to Bases 73ª, 76ª of the 1953 Lei Orgânica do Ultramar, and a
monetary reform for Timor by decree-law nr. 41428 of 6 December 1957
41680. BNU/01OA/5CG/1–333, BNU Historical Archives. Arquivo
Histórico da Caixa Geral dos Depósitos. Pataca was the Portuguese trans-
lation for piaster. Valério, 2016. See also Portaria 7299 of 21 August 1963.
5. Oliveira, 1961. Parecer do Conselho de Administração do BNU,
BNU/01OA/5CG/1–333, BNU historical archives. Arquivo Histórico
da Caixa Geral dos Depósitos. An attempt was pursued to uniform coined
currency in the entire Portuguese space, in April–July 1965, but it was not
successful. Uniformização da moeda metálica em curso no espaço português,
PT/CGD/BNU/01OA/5CG/1–74, BNU historical archives. Arquivo
Histórico da Caixa Geral dos Depósitos.
6. Decree-laws from 17 November 1962. Valério 2001, pp. 262–64.
7. Jornal do Comércio, 6 September 1961.
8. Pacheco de Amorim, Comércio do Porto, 12 September 1961. Jornal do
Comércio, 13 September and 20 October 1961.
9. Comércio do Porto, 26 September 1961.
10. Pacheco de Amorim, Comércio do Porto, 3 and 10 October 1961. Portugal.
Arquivo Histórico do Banco de Portugal. Departamento de Serviços
Jurídicos. Espaço Económico Português, Pasta n° 1.
11. Oliveira, 1961.
 2 THE ESCUDO MONETARY ZONE 21

12. Portugal. Arquivo Histórico do Banco de Portugal. Departamento de

Serviços Jurídicos. Espaço Económico Português, Pasta n° 11.
Valério, 2015: 9–37.
13. Annual report of the Banco de Portugal to the Board of Directors of the
International Monetary Fund, regarding the year of 1963, p. 120.
14. Annual report of the Banco de Portugal to the Board of Directors of the
International Monetary Fund, regarding the year of 1963, p. 121.
15. Mundell 1961.
16. Pacheco de Amorim, Comércio do Porto 18 October 1961. Diário Ilustrado
of 22 October 1961.
17. Pacheco de Amorim, Comércio do Porto, 14 November 1961.
18. Jornal do Comércio, 8 Nov 1961. Correia de Oliveira presented the EMZ
project in EFTA, at the meeting of 20 November 1961, in Geneve. Jornal
do Comércio, 21 November 1961. O Comércio, 15 November 1961.
19. Newit 1995, p. 473.
20. Coming from decree-law of 20 May 1954. See also Azevedo 2017,
p. 11–12.
21. Decree-laws 45371 to 45375 of 22 November 1963.
22. Decree-law nr. 45146 of 20 June 1963. Portugal. Arquivo Histórico do
Banco de Portugal. Departamento de Serviços Jurídicos. Espaço
Económico Português, Pasta n° 17.
23. Decree-law 44703.
24. According to art. 55 of the decree-law 44703 of 17 November 1962.
25. The exception was meeting nr. 24, on 9 February 1965, in which he was
replaced by the Vice-Governor of the Banco de Portugal, João Augusto
Dias Rosas (Actas do Conselho de Direcção do Fundo Monetário da Zona do
Escudo, pp. 36 verso-44 verso, vol 2). Portugal. Arquivo Histórico do
Banco de Portugal. Fundo Monetário da Zona do Escudo. Direção. Atas
do Conselho de Direção. 1964–1965. FMZE/Dir/001/002. This meet-
ing was devoted to the appraisal of the Agent’s monthly report of
December 1964.
26. Decree-law 44703.
27. Bordo; Naef, 2017.
28. The Decree-law nrs. 44699 and 44700 of 17 November 1962 regulated
business of money exchange in the Metropolis and in the overseas territo-
ries, respectively. (They replaced the prescriptions of the decree-law nr.
41403 of 27 November 1957 and the decree-law nr. 42461 of 12
November 1959, after the main regulations of the Decree nr. 10071 of 6
Sept 1924).
29. Fundo Monetário da Zona do Escudo, Notes on the system for compensation
and inter-territorial payments, 1963.
30. Articles 25 and 26 of Decree-law 44703.
22 M. E. MATA

31. Kock 1982, 121.

32. Bordo; Naef, 2017.
33. Telegram of 25 February 1963 from BNU to the Banco de Portugal pro-
posed to sell 990,088.797 gr. of fine gold, and asked for the price. The
price proposed, of 32,380 escudos per Kg to BNU, by letter of 28 March
1963 was rejected, and the operation was cancelled. Movimento da espécie
ouro, Banco de Portugal/Banco Nacional Ultramarino, Aquisições n°s 1 a
25, 1959.03.06–1963.04.24. Portugal. Arquivo Histórico do Banco de
Portugal. Banco de Portugal. Contabilidade com o Exterior. Movimento
da espécie ouro. Aquisições de ouro ao BNU, 1959–1963. BP/
CExt/012/23.
34. Movimento da espécie ouro, Banco de Portugal/Banco Nacional Ultramarino,
Aquisições n°s 1 a 25, 1959.03.06–1963.04.24, Portugal. Arquivo Histórico
do Banco de Portugal. Banco de Portugal. Banco de Portugal.
Contabilidade com o Exterior. Movimento da espécie ouro. Aquisições de
ouro ao BNU. 1959–1963. BP/CExt/012/23.
35. BNU letter 6461 Direcção-FD./JG of 4 November 1961. BNU letters nr.
6702Direcção-FD./JG., of 15 November 1961, 6917 Direcção-FD./JG
of 27 November 1961, 3917 Direcção-FD./JG., of 27 November 1961,
and nr. 7 Direcção-FD./JG of 2 January 1962. Movimento da espécie ouro,
Banco de Portugal/Banco Nacional Ultramarino, Aquisições n°s 1 a 25,
1959.03.06–1963.04.24, Portugal. Arquivo Histórico do Banco de
Portugal. Banco de Portugal. Contabilidade com o Exterior. Movimento
da espécie ouro. Aquisições de ouro ao BNU, 1959–1963. BP/
CExt/012/23.
36. Portugal. Arquivo Histórico do Banco de Portugal. Departamento de
Estrangeiro. Sistemas de compensação e pagamentos interterritoriais. Ouro.
1963–1969.
Cópia do Diário extraordinário feita em 31 de Março de 1959, Movimento
da espécie ouro, Banco de Portugal/Banco Nacional Ultramarino, Aquisições
n°s 1 a 25, 1959.03.06–1963.04.24, Portugal, Arquivo Histórico do Banco
de Portugal. Banco de Portugal. Contabilidade com o Exterior. Movimento
da espécie ouro. Aquisições de ouro ao BNU, 1959–1963. BP/
CExt/012/23.
37. Decree-law nr. 44814 of 28 Dec 1962.
38. Published in the official record Diário do Governo, of 8 March 1963,
II series.
39. Respecting decree-law nrs. 44891 and 44892 of 20 February 1963.
40. For the advent of banking in Africa, Uche, C. U., 1999. For other African
currency crises Maxon, R. M. 1989, and Gardener, Leigh, 2015.
 2 THE ESCUDO MONETARY ZONE 23

41. Decree nr. 364 of 14 September 1923. Decree nrs. 12124 and 12131, of
14 and 16 August 1926, authorised money-issuing functions, to replace
BNU in this privilege, in Angola. This privilege was renewed until 17
September 1976, according to the statutes of decree nr. 43963 of 10
October 1961, and Decree 44479 of 26 July 1962. Sousa, 1967,
pp. 103–106.
42. Goodhart 2003, p. 65.

Bibliography
Azevedo, Ário L., “Depoimento 2009” in Conferência de homenagem a Ário
Lobo de Azevedo, ISA, Universidade de Évora. Lisboa, INIAV, SCAP, 2017.
Banco de Portugal, Annual report of the Banco de Portugal to the Board of
Directors of the International Monetary Fund, 1963.
Bordo, Michael and Naef, Alain, “The Gold Pool (1961-1968) and the fall of the
Bretton Woods system. Lessons for central bank cooperation”, Discussion
Papers CEPR, DP 12425, Nov 2017.
Fundo Monetário da Zona do Escudo, Notes on the system for compensation and
inter-territorial payments, 1963.
Gardener, Leigh, ‘The curious incident of the franc in the Gambia: exchange rate
instability and imperial monetary systems in the 1920s’, Financial History
Review, 22, 3, 2015: 291–314.
Goodhart, Charles, “Whither Central Banking?” in Altig, David; and Smith,
Bruce, Evolution and Procedures in Central Banking, Cambridge, Cambridge
University Press, 2003: 65–92.
Kock, M. H., A Banca Central, Lisboa, Banco de Portugal, 1982 or Banca
Central, Mexico, Fondo de Cultura Económica, 1995. First edition Central
Banking, 1939.
Maxon, Robert M. ‘The Kenya currency crisis, 1919-21 and the imperial dilemma’,
Journal of Imperial and Commonwealth History, 17, 3, 1989: 323–348.
Mundell, R. A. “A theory of optimum currency areas”, American Economic
Review, Nov 1961: 657–665.
Newit, Malyn, A History of Moçambique, London, Hurst & Co, 1995.
Oliveira, José Gonçalo da Cunha Sotomaior Correia de, A livre circulação de
Mercadorias e o Sistema de Pagamentos Inter-regionais no Espaço Português,
Lisbon: Presidência do Conselho, 1961. Portuguese National Library.
Uche, Chibuike Ugochukwu (1999), ‘Foreign banks, Africans, and credit in colo-
nial Nigeria, c. 1890-1912’, Economic History Review 52, 4, 669-691.
Valério, Nuno, The Escudo, the Portuguese currency unit 1911-2001, Lisbon,
Banco de Portugal, 2001.
24 M. E. MATA

Valério, Nuno, “Monetary Decolonisation: Breaking or preserving colonial mon-

etary áreas?” Paper presented at the Damin Workshop ‘Conflict potentials in
monetary unions’, Warburg, 2015a, 2016 for the revised version.
Valério, Nuno, 2015b, “Political Independence and Technical Independence of
Central Banks: A Crucial Distinction for European Monetary and Banking
Union”, The Journal of European Economic History, XLIV, 2: 9–37.
 CHAPTER 3

The Difficulties in Launching the Escudo

Monetary Zone

The Escudo Monetary Zone system began operating on 1 March 1963.1

The implementation and management of the Escudo Monetary Zone
were tremendously difficult for many reasons, which can explain the long
delay from 8 November 1961 to the actual start of its operation on 1
March 1963:

(a) International means of payments in the local Foreign Exchange

Management Funds of the colonies were short.

It took some time to set the territories’ reserve accounts. It was neces-
sary to account the balances of their Foreign Exchange Management
Funds by currency. On the starting date, 1 March 1963, the value of cur-
rencies in the Foreign Exchange Management Funds was very low
(Table 3.1). With the exception of Moçambique, where foreign transac-
tions afforded rands, pounds, Rhodesian dollars, and marcs, existing bal-
ances were made only of metropolitan escudos, on the eve of the
implementation of the EMZ (28 February 1963).2 In metropolitan escu-
dos they amounted to:
These were the initial values. Only the Foreign Exchange Management
Funds of Moçambique (and Timor, on a much smaller scale) had surpluses
(saldos credores) in foreign currencies. The first reserve account to be set
was the Mozambican.3

© The Author(s) 2020 25

M. E. Mata, The Portuguese Escudo Monetary Zone, Palgrave Studies
in Economic History,
https://doi.org/10.1007/978-3-030-33857-2_3
26 M. E. MATA

Table 3.1 Value of

Guiné 23,696,688$78
currencies in the Foreign
S. Tomé e Príncipe 11,729,293$72
Exchange Management Moçambique 50,885,512$37
Funds on 1 March 1963 Timor 5,247,811$84
91,559,306$71

Source: Saldos credores dos “Fundos Cambiais”

no Ultramar em escudos metropolitanos.
Arquivo Histórico do Banco de Portugal

Table 3.2 Available metropolitan escudos from the Foreign Exchange

Management Funds of other territories before 1 July 1963

Cabo Verde (on 31 May 1963) 5,716,185$25

Guiné (on 31 May 1963) 16,733,902$58
S. Tomé e Príncipe (on 31 May 1963) 5,616,445$80
Timor (on 28 February 1963) 5,247,811$84
Moçambique 50,000,000$00, (an amount based on
the balance to be estimated)

Macau had no Foreign Exchange Management Fund (Fundo Cambial),

and the corresponding functions rested on to BNU. For the creation of a
Foreign Exchange Management Fund in Macau, the reserve account was
to receive funding from other territories’ Foreign Exchange Management
Funds.4 BNU planned to move the available metropolitan escudos from the
Foreign Exchange Management Funds of other territories before 1 July
1963 (Table 3.2). Five other territories were supposed to lend the amounts
of their surpluses to Macau for this purpose, to be repaid by Macau
later on5:
TOTAL value for Macau’s Foreign Exchange Management Fund
83,314,345$47.
In practice, BNU went on assuming Foreign Exchange Management
Fund functions in Macau.6

(b) It was difficult to settle the capital of the EMZ Fund.

It was difficult to issue and settle the capital of the Escudo Zone
Monetary Fund. In August 1963 no part of the capital of the Fund was yet
 3 THE DIFFICULTIES IN LAUNCHING THE ESCUDO MONETARY ZONE 27

paid up.7 The net positions of current account balances were then trans-
ferred to the territories’ reserve accounts.8
The capital of the Fund was issued according to the needs of loans for
the territories. The issuing banks should have contributed to the Fund by
using their funds in the Mainland, where they had agencies as commer-
cial banks.9
Pressing needs to award loans to Guiné and Angola demanded settling
some of the capital of the Fund: The Decree-law nr. 45146 of 20 July
1963 authorised the issue of 1500 debentures (obrigações) having a nomi-
nal value of one million escudos each, having the same guarantees of all
other Portuguese Treasury bonds. In the meeting of 21 August 1963 the
Board of Directors decided to issue 500 million escudos in a first step. Only
in September 1963 did this amount become available for providing auto-
matic loans to Guiné and Angola. Needs in Guiné were related to the end
of the circulation of the Senegal franc, which was useful for imports from
this French colony (Table 3.3).10
The second issue of 150 million escudos, in a second step, on 11
November 1963, completed 43.3% of the total capital of the Fund. The
contribution of participating institutions to the paid up capital was made
according to the share established for each of them in the total amount of
the Fund capital. The Exchequer (Fazenda Nacional) had some difficulty
in achieving its own underwriting position for the issues of capital for the
Escudo Monetary Zone. The 50 debentures of the Treasury were made
available only on 11 January 1964.11
A three-month special loan amounting to 100 million escudos was also
awarded to Angola on 20 November 1963 at a 3% interest rate, according
to the Angolan credit ceiling.12

Table 3.3 Loan needs

To Guiné:
in Guiné in 1963
On 16 August 1963 13, 513,813$98
On 15 October 1963 21,706,613$58
On 21 November 1963 15,887,029$01
51,107,456$57
To Angola:
On 15 October 1963 95,411,153$60
On 21 November 1963 154,588,846$40
250,000,000$00
28 M. E. MATA

(c) Legal, organisational, and administrative matters took time to be

implemented.

The EMZ legal details were carefully negotiated. Several text-improved

versions for the 1962 decrees were prepared and are preserved.13 The
Banco de Portugal sent technical corrections to the projects of the decrees
to the Ministries of Finance and Overseas, on 22, 29, and 30 August
1962. Comments received from these Ministries evoked the Governor’s
preference to promote understandings, which reveal difficulties in drawing
borders between the rule of these two Ministers over the system of inter-­
territorial payments (Fig. 3.1):

Fig. 3.1 Rafael da Silva Marques Duque, Governor of Banco de Portugal

(1957–63). (Source: Banco de Portugal, Gallery of Governors)
 3 THE DIFFICULTIES IN LAUNCHING THE ESCUDO MONETARY ZONE 29

“As for the Ministers’ competencies the Bank said what seems the better
(…) the Bank always intended that Ministries of Overseas and Finance were
not bargaining, but both co-operated for the good implementation (funcio-
namento) of the system”.14

Procedural details for launching the accounting system and to record

the operations of the Escudo Monetary Zone were needed.15 At the meet-
ing of 23 March 1962, of the Board of Directors of the central bank,
headed by the Governor Rafael Duque, and membres of the Board Álvaro
Ramos Pereira, Joaquim Nunes Mexia, and João da Silva Guerra it was
decided to create a group of experts (made up by Fonseca Lopes, Gomes
da Silva, Saldanha do Valle, Rómulo Rodrigues, and the Adjunct Minister
Correia de Oliveira, assisted by Canelhas Correia and Nogueira Santos),
with the mandate to come up with practical details to the more general
provisions of the founding decree-law 44016 of 8 November 1961.
As for the accounting rules, another working group with that specific
mandate was created on 13 September 1963. The co-heads were Victorino
Bento and Ramos Pereira. Santos de Almeida drafted the instructions for
the experts and specialised staff that would be in charge to accomplish
this task.16
The Banco de Portugal also created a new administrative office, the
Accounting Service of the Escudo Monetary Zone with strict rules.17
Monthly and annual reports were to be produced for submission to the
Board of Directors of the Escudo Zone Monetary Fund. This Accounting
Service was also in charge of keeping the accounting books and an archive
of all documents regarding any and all operations.18
The Board of Directors was to make an annual report to the Minister
of Finance and the Board of Ministers for Economic Affairs.19 These
monthly and annual reports, which are available today in the Historical
Archives of the Banco de Portugal, are the main sources for the present
research. The monthly reports gave place to quarterly reports as a result of
a decision of the section of Monetary Policy of the Board of Ministers on
20 September 1973. As the last monthly report was dated June 1973, only
one quarterly report was ever written, because of the revolution of 25
April 1974 and the end of the Portuguese political regime. Archiving let-
ters and recording meeting was a task belonging to the administration
general offices (Direcção de Serviços de Expediente Geral).

(d) Reliable statistical information was scarce.

Another random document with
no related content on Scribd:
takana nukkuvaan isäntään ja hartaasti haastelevaan
pöytäseurueeseensa, joka silmät kosteina tarinoi sydämensä
kyllyydestä. Ja Santtepekin valtasi sanomaton sääli ja rakkaus näitä
poloisia ihmislapsia kohtaan. Hän painoi päänsä käsiinsä ja suuret
kyyneleet rupesivat hiljaa tipahtelemaan hänen valkoiselle
parralleen. Sotamies Lusti huomasi sen ja sanoi:

— Olkaa hiljaa, pojat! Ukko itkee!

Santtepekki itki ja tunsi siinä surunsa ja säälinsä syvyydessä

yhdistävänsä itsensäkin osalliseksi samaan raadollisuuteen. Tämä
yön pimeys ja tuo tuikkiva himmeä valaistus johdatti hänen
mieleensä hetken, jolloin hänen inhimillinen heikkoutensa oli
saattanut hänet hänen syvimpään alennustilaansa. Hän tunsi syvää
anteeksisaannin tarvetta, kohotti päätänsä ja alkoi puhua:

— Ystävät ja veljet, kerronpa teille erään tapauksen, joka sattui

kauan aikaa sitten. Oli pimeä ja synkkä yö kuten nytkin, ja pahat
voimat olivat liikkeellä. Jeesus Kristus, vapahtajamme, oli vangittu ja
viety Kaifaan palatsiin Pahanneuvon vuorelle, Hinnomin laakson
toiselle puolelle, ja varoen sekä arkana oli häntä ulohtaalta
seurannut sinne Pietari, onneton ja heikko opetuslapsi, joka
kuitenkin rakasti palavasti Herraansa. Oli kylmä. Palatsin pihalla
valvoi tulen ääressä joukko orjia ja sotilaita, ja palatsin ovesta näkyi
sinne Jeesuksen haahmo korkeana ja valkeana. Silloinpa eräs
palvelijoista kysyi Pietarilta, eikö hän ollut Jeesuksen opetuslapsia,
ja…

Santtepekki keskeytti kertomuksensa, sillä pihalta kuului nyt

ensimmäinen kukonlaulu tänä yönä. Se kaikui yön hiljaisuudessa
oudolta, pitkäveteisen kaamealta, ja kaikkia läsnäolijoita värisytti.
Santtepekin otsalle kohosivat hikipisarat. Hän jatkoi:
 — Ja Pietari kielsi. Heti sen tehtyään hän katsoi Jeesukseen, joka
nyt kääntyi häneen päin. Jeesuksen silmistä loisti niin surumielinen,
säälivä ja syyttävä ajatus, että Pietari lyyhistyi siihen paikalleen, ja
kaikki tuijottivat häneen kummastellen. Silloin sama kysyjä uudelleen
tiedusti epäillen, eikö hän sittenkin ollut tuon Nasarealaisen
opetuslapsia, ja…

Nyt lauloi kukko toisen kerran. Santtepekki nousi äkkiä seisomaan,

kurotti kätensä ylöspäin, ja näytti vaipuvan sanomattoman
tuskalliseen taisteluun. Hänen kasvoillaan oli suuren kärsimyksen
leima, kun hän jatkoi:

— Ja Pietari kielsi Herransa toisen kerran…

Vaiettiin. Jotakin kolkkoa ja murheellista oli hiipinyt saapuville.

Jokaisen mielessä kuvastui selvänä ja kirkkaana tuo raskas hetki.
Kukko ulkona lauloi kolmannen kerran. Santtepekki vaipui
paikalleen, painoi kätensä silmilleen ja mumisi itsekseen:

— Ja Pietari kielsi Herransa kolmannen kerran. Silloin Jeesus taas

katsoi häneen ja Pietari muisti hänen sanansa: "Ennenkuin kukko
kolmesti laulaa, sinä minut kiellät". Hän meni pois ja itki katkerasti.
Sanokaa minulle, ystävät, oletteko te voineet antaa sydämessänne
Pietarille tämän hänen heikkoutensa anteeksi?

Silloin sotamies Lusti kaasi pikarinsa täyteen ja sanoi:

— Nyt, pojat, ryypätään Pietarin malja, sillä Jeesuksen

opetuslapsista juuri hän sen ansaitsee. Tuota kukonlaulujuttua ei
pidä ottaa ollenkaan vakavalta kannalta, ja onkin sitä aina väärin
selitetty ja sillä Pietaria halvennettu. Asiahan on aivan selvä: ollaan
sodassa ylimmäisen papin kanssa, jonka patrulli onnistuneella
hyökkäyksellä vangitsee Pietarin päällikön. Muut pakenevat, mutta
Pietari lähtee synnynnäisenä sotilaana vakoilemaan, minne korkeata
vankia viedään, ja seuraa häntä perille asti. Olisihan hän ollut
pähkähullu, jos hän siellä olisi ilmaissut itsensä ja joutunut siten
hänkin vangiksi. Siksi hän tietysti kielsi asian, tarkoittamatta sillä
suinkaan kieltää itse aatetta ja Herraansa. Ja sitä paitsi: lankeemus
se vasta ihmisen kasvattaa, jos on kasvattamisen ainesta, kuten
juuri Pietarissa oli. Kyllähän nämä tunnetaan, maailman puhtaat ja
omahyväiset: ne ovat niitä Jeesuksen tarkoittamia, valkeiksi sivuttuja
hautoja, jotka ovat täynnä saastaa ja kuolleiden luita. Ei, pojat,
Pietari oli ihminen sitä oikeata lajia, ja siksi, Santtepekki, vie ukolle
terveiset, ettei huoli olla millänsäkään. Toista olisi, jos hän todella
olisi Herransa ja aatteensa kieltänyt: se olisi ollut samaa kuin
lippunsa pettäminen ja lankeisi juuri visusti sota-artiklojen alaiseksi
teoksi. Ja ne artiklat, pojat, eivät käyttele sanottavasti sen
vaihtelevampaa sovitus-uhria kuin poikkipuuta ja silmukkaa, jonka
minä mahdan hyvin tuntea, kun se oli jo kerta omassakin kaulassani.
Siis, pojat, Pietarin malja, ja reilusti pohjaan!

Santtepekki kuunteli Lustin leveätä puhetta. Sen keveästä

leimasta huolimatta hän tunsi siitä virtaavan sydämeensä
inhimillisyyden suurta ja anteeksiantavaa voimaa, joka kirkasti ja
lohdutti hänen sieluansa. Vaitiollen hän kilisti kaikkien läsnäolijoiden
kanssa ja syleili rakkaasti sotamies Lustia, joka iski hänen selkänsä
takaa toisille iloisesti silmää. Sitten Santtepekki alkoi taas haastella
hiljaa ja vakavasti, ja kuta kauemmin seurue kuunteli hänen
puhettansa, sitä ihmeellisempi tunnelma valtasi kaikki. Jotakin
ylentävää, puhdasta ja juhlallista hiipi heidän sieluunsa, täyttäen sen
ihanalla kaipuulla kerran päästä kokemaan todellista ja kestävää,
ylevää onnea. Kun vihdoin nouseva aurinko lähetti ensimmäisen
säteensä ikkunasta, valaisten harmajan huoneen, lopetti Santtepekki
puheensa, ja silloin painoi sotamies Lusti päänsä alas ja sanoi hiljaa
ja hartaasti: "Amen!"

Santtepekki ja sotamies Lusti heittäytyivät olkikuvolle ja nukkuivat

siinä vierekkäin rauhallisina ja tyytyväisinä kuin lapset.

IX

Herätessään aamulla huomasi Santtepekki olevansa yksin. Hänen

päänsä tuntui hiukan raskaalta, kun hän hiljalleen alkoi hankkiutua
nousemaan karkealta vuoteeltaan. Samassa aukenikin ovi ja Lusti
tuli suurella rymyllä sisään. Hän puheli Pietarille:

— Tuli ryypättyä eilen illalla vähän liiemmälti, niin että herätessäni

porotti päätä kuin olisi siellä ollut kolmen sepän verstas. Mutta
minulla on vanhastaan siihen asiaan hyvä keino: paha on pahalla
pois ajettava. Niinpä pyysin heti isännältä huikean aamuryypyn,
jonka hän uskoi velaksi kun vakuutin, että meillä on täällä suuret ja
valtavat raha-ansiot edessä, ja kumottuani sen naamaani tunsin
pian, kuinka sepät rupesivat panemaan työkalujaan kokoon ja
luikkimaan ovesta ulos. Hyvällä puheella sain kiusatuksi äijältä
ryypyn sinuakin varten. Kas tässä, otahan tämä, niin tunnet itsesi
jälleen ihmiseksi. Voithan sitten mennä pihalle ja ammentaa vettä
kaivosta niskaasi, kuten minäkin tein, jos tahdot viimeisenkin
muiston eilisestä hävittää. Heh!

Mutta nyt ei Santtepekki enää huolinut ryypystä. Vaitiollen hän risti

kätensä ja rupesi hiljaisella rukouksella keskustelemaan Herransa
kanssa, sielussa kaihertava muisto siitä inhimillisestä, joka oli hänen
osakseen edellisenä iltana sattunut. Hän ihmetteli itsekseen, pitikö
tätä vielä jatkuman, ja mitä Herra tahtoi hänelle sen avulla opettaa.
Kun Lusti uudisti tarjouksensa, eikä Santtepekki pannut siihen
mitään huomiota, kaatoi Lusti tyynesti hänenkin osansa avaraan
kitaansa, kiitellen itsekseen isäntää, joka, kunnon mies, piti niin
tavattoman hyvää viinaa kulkevaisten varalle. Samassa alkoi pihalta
kuulua kova rummun pärrytys, jonka jälkeen mies rupesi korkealla
äänellä kuuluttamaan jotakin. Santtepekki oli vaipunut hartauteensa
ollen toisissa maailmoissa, mutta Lusti heristi korviansa kuin vanha
sotahevonen torven äänen kuullessaan, ja luikahti nokkelasti ulos.

Eipä kulunut pitkää aikaa, ennenkuin hän ryntäsi takaisin sisään,

perässään suuri joukko kansaa, ja huusi kiihtyneenä:

— Hoi, Santtepekki, heräjä unestasi, sillä nythän meitä vasta

onnen siipi hiipaisi!

Ja kun Santtepekki katseli hajamielisenä ja hämillään ympärilleen,

ymmärtämättä, mitä oli tekeillä, ravisti Lusti häntä olkapäästä ja
puheli touhuten:

— No etkö jo älyä! Kun tulee tuohon pihalle rummuttaja ja

rummuttaa, ja perässä kuuluttaja, joka kuuluttaa, että tämän
kaupungin rikkaimman ja ylhäisimmän miehen tytär on kovasti
sairaana. Niin, ja että kaikilta maan kulmilta on kuljetettu parhaat
tohtorismiehet häntä parantamaan, mutta mitä tyhjää —
pahemmaksi vain on raukka tullut. Ja lupaa nyt rikas mies yhdeksän
hyvää ja kahdeksan kaunista eli siis paljon rahaa sille, joka hänen
sairaan tyttärensä parantaa taitaa. Kirkoissakin tänään esirukouksia
tytön puolesta Jumalan eteen kannetaan, sillä neito kuuluu olevan
hellä sydämeltään ja ihana muodoltaan, jota kaikki ihmiset
rakastavat. Ymmärrätkös nyt asian?
 Ja kaikki saapuvilla olevat rupesivat rukoilemaan tytön puolesta,
pyytäen, että Santtepekki menisi häntä katsomaan, ja koettaisi,
voisiko hän, kun kuuluu niin ihmeellinen lääkäri olevan, mitään apua
antaa. Santtepekki kuunteli sielustaan Jumalan ääntä, kuuli käskyn
ja lähti toimittamaan Herransa määräystä. Sotamies Lusti astui
touhuten hänen edellään ja väkijoukko antoi heille vaieten tietä. Niin
he saapuivat rikkaan miehen asunnolle.

Kun he astuivat ovesta sisään, näkivät he heti, että mykkä murhe

kuvastui kaikkien kasvoilla. Tuo rikas mies oli jo vanhus, jonka
silmistä valuivat hiljaa kyyneleet. Kaiken sen loiston, joka häntä
ympäröi, hän olisi kernaasti antanut sille, joka olisi voinut pelastaa
hänen tyttärensä hengen, mutta sellaista ei ollut löytynyt.

Santtepekin ja Lustin tullessa sisään kohtasi heitä ensin

tyytymätön katse, joka kuitenkin heti muuttui kunnioittavaksi
tottelemiseksi Santtepekin muodon edessä. He menivät monien
huoneiden läpi, keskitse maallisen komeuden ja turhuuden. Oli
musta huone ja punainen, oli sininen, jonka seinillä leikki värillisten
ikkunoiden ihmeellinen valo, ja oli lopuksi valkoinen, jonka keskellä
oli suuri, lumipuhdas vuode, ja tuossa vuoteessa lepäsi
vaaleakutrinen neito, melkein yhtä valju kuin pieluksensa liina.
Tummana piirtona häämöittivät neidon kulmakarvat ja silmäripset,
mutta silmät olivat painuneet umpeen ja rinta kohoili tuskin
huomattavasti. Tämän suuren surun ja suuren puhtauden
nähdessään pysähtyi Lusti hiljaa ovensuuhun, sillä hänestä tuntui
äkkiä kuin olisi hän tullut johonkin kaikelle maalliselle vieraaseen
paikkaan, olentojen ja voimien pariin, jotka olivat hänelle,
yksinkertaiselle sotamies-raukalle, mahdottomia ymmärtää. Ja kun
neito Santtepekin lähestyessä hiljaa avasi silmänsä ja annettuaan
katseensa hetkisen harhailla vihdoin kiinnitti sen Lustiin, tunsi tämä,
kuinka sama polttava onnen ja autuuden kaipuu, jota hän oli kokenut
yöllä Santtepekin puhuessa, lämmittävänä tuikkeena virtasi tuosta
katseesta hänen sieluunsa, saaden hänet uudelleen heltymään ja
laskeutumaan polvilleen, haluna rukoilla jotakin, kääntyä sen
puoleen, jonka hänen koko henkinen olemuksensa kuin hätähuutona
todisti kaiken määrääjäksi ja mahtavimmaksi ratkaisijaksi. Ja samalla
väikkyi neidon kuva hänen edessään sellaisena puhtauden ja
kauneuden kirkastettuna kuvana, että tunto oman elämän liasta
yht'äkkiä muodostui hänelle sanomattomaksi taakaksi, jonka alta
hänen täytyi apua pyytäen ruveta pyrkimään pois. Santtepekki
katsahti polvistuneeseen toveriinsa ja näki hänen sielunsa taistelun.
Sitten hän hiljaa meni neidon vuoteen päänpohjiin ja laski siunaten
kätensä hänen päänsä päälle. Huoahtaen neito taas ummisti
silmänsä.

Lusti tunsi äkkiä, kuinka kaikki hänen ympärillään aluksi muuttui

kuin sumuksi, alkaen vihdoin väreillä kuin kyyneleiden läpi
katsottuna. Samalla hän tunsi jäätävän kylmän hengähdyksen
poskellaan ja kääntyi katsomaan ovesta sinne, josta he äsken olivat
tulleet.

Lustista oli kuin olisi avoimesta ovesta näkynyt loputon käytävä,

joka tuolla kaukana suippeni suippenemistaan, kunnes vihdoin
seinät näyttivät menevän yhteen. Ja tuolta kaukaisimmasta kärjestä
rupesi hiljaa ja armottomasti lähestymään kolkko haamu, ikuinen
vanhus, elämän sokea kulkija, Surma, silmät kuopalla ja jäähileet
parrassa hilisten. Se läheni hiljaa, mutta hapuilematta, sen käsi
ikäänkuin osoitti tietä, ja viluinen huurre laskeusi sen jälkiin. Peläten
Lusti arvasi, kuka tulija oli, ja kääntyi apua anoen Santtepekin
puoleen.
 Tämä katsoi tulijaa hievahtamatta, pitäen kättänsä sairaan neidon
otsalla. Lusti näki hänen katseessaan jotakin, joka ei ollut kotoisin
tästä maailmasta, ja joka saattaa joskus, ihmisen pyhimmän ja
jumalaisimman ajatuksen hetkellä, tuikahtaa inhimillisestä, silmästä
kuin häivähdys siitä ikuisesta kirkkaudesta, jossa ei epäselvyyttä ole.
Santtepekin sielu tunsi valoisasti, että hänen ei pitänyt rukouksella
eikä avunhuudolla koettaakaan astua sen Jumalan aivoituksen tielle,
joka tässä oli toteutumassa, ja hän aavisti, että inhimillinen suru
saattoi usein olla kykenemättömyyttä ymmärtämään kuoleman
suurta ja vapahtavaa onnea. Hän katsoi hitaasti lähestyvää Surmaa
ja kuunteli, kuinka jossakin lähellä talon vanha ja mahtava kello
armottomin, iäisyystotisin askelin mittasi kallista lahjaansa, aikaa,
mitään kuulematta ja mitään näkemättä, tulkitsemattomana,
vaskikasvoisena. Ja kuta lähemmäksi neidon vuodetta Surma
saapui, sitä hiljaisemmaksi tuntui kellon käynnin ääni tulevan,
kunnes se vihdoin, Surman hajotessa ihaniksi lumikiteiksi nuoruuden
kiireelle, äkkiä katkesi.

Ja tuskansa vallassa taisteleva Lusti näki, kuinka neidon vuoteelta

kohosi kirkas henki, kuin kahleista vapautunut iki-ihanuus, se
kauneus, jonka ihminen itsessään tuntee, mutta joka on taakan alle
masennettu. Vuoteelle jäi lepäämään rauhan ja levon kuva, niin
ehdoton ja luoksepääsemätön viileässä, ylhäisessä tyyneydessään,
niin viehättävä kuultavassa, hennossa puhtaudessaan, että se iski
Lustin sieluun kuin läpitunkeva salama, särkien ja polttaen sen. Hän
vaipui maahan ja hänen tuskansa puhkesi sydäntä vihlovaksi
valitukseksi.

Mutta neidon isä seisoi tyttärensä kuolinvuoteen vierellä vaieten,

hiljaa ja liikkumatta kuin kivikuva. Ja kun väki oli nöyränä
huoneeseen kokoontunut, heräsi Santtepekki rukouksestaan ja
rupesi puhelemaan kuin itsekseen. Hän noudatti Jumalan käskyä
sydämessään ja ilmoitti kaikille sen, minkä hän täällä yksin tiesi: sen
ihanuuden, josta neidon kuolematon henki nyt oli päässyt osalliseksi.
Ja hänen puhuessaan tunsivat kaikki, kuinka selittämätön lohdun
aalto tulvahti heidän sydämeensä, tuoden mukanaan onnellisen
aavistuksen ikuisesta rauhasta.

Lusti ja Santtepekki poistuivat hiljaa, mutta ovella rikas mies

pysähdytti heidät. Hän pyysi tarjota heille rahalahjaa, koska tiesi
heidät köyhiksi matkalaisiksi ja koska he olivat osanneet lohduttaa
häntä suuressa surussa. Santtepekki ei vastannut mitään, mutta
Lustin käsi kohosi ensin epäröivästi, laskeutui taas, kohosi kuitenkin,
ja pisti kiireesti, kuin häpeillen, raskaan kukkaron avaraan taskuun.
Santtepekki katsoi häneen omituisen tutkivasti, mutta ei nytkään
sanonut mitään. Vaitiollen he menivät takaisin krouviinsa. Siellä
vasta Santtepekki sanoi:

— Annappas tänne se kukkaro!

Lusti epäröi, mutta totteli sitten. Santtepekki otti kukkarosta rahat,

laski ne ja eroitteli ne mitään sanomatta kolmeen erään. Yhden hän
pisti omaan taskuunsa, toisen siirsi Lustin eteen, mutta jätti
kolmannen koskematta. Lusti oli katsellut hänen puuhiansa
ihmetellen, kunnes lopuksi kysyi:

— No, kenelle tuo kolmas läjä annetaan? Santtepekki katseli

häntä nuhtelevaisesti ja sanoi:

— Sille, joka söi sen lampaan sydämen.

 Lustilta pääsi hänen surustaan ja raskaasta sydämestään
huolimatta makea nauru, sillä Santtepekki oli hänestä niin viattoman
ja lapsellisen näköinen siinä moista asiaa tutkiessaan. Hän pyyhkäisi
hilpeästi kolmannenkin läjän taskuunsa ja sanoi:

— Vielä häntä kysyy! Minähän sen tietysti söin. Luulin sinun sen
älynneen.

Santtepekki huokasi. Hän oli aikonut tällä tavalla päästä pienen

nuhdesaarnan alkuun, mutta huomasi sen toivottomaksi. Hän ei siis
puhunut mitään, rykäisihän vain kuivasti ja katseli toveriaan. Ja
silloin hän huomasi, että Lusti oli sittenkin muuttunut.

Hän näki sen, mikä oli astunut Lustin sydämeen. Se oli se

kalpeakasvoinen haamu, joka juoksee jokaisen ihmisen perässä ja
varmasti kerran saavuttaa hänet, huolimatta kaikista varokeinoista;
silloin se jättää saaliinsa seisomaan autiolle, kulovalkean
hävittämälle nummelle, jossa on joka taholla vain hiiltä, tuhkaa,
maahan sortuneita runkoja, ilmassa alakulon hiljaa tihkuva murhe;
se jättää hänet elämän rannattoman, aution jängän selälle, jossa ei
kuule muuta kuin kuovin alati valittavaa huutoa ja tuulen oneaa,
surumielistä suhinaa menneiden keväiden ja kesien kuloruohossa;
se jättää hänet yksinäiseksi ja orvoksi maailman ihmisvilinän
keskelle, takana poltettu maa, edessä ammottava kuilu, sydämessä
katkeran kipeä tyhjyys, yhtyneenä sammumattomaan, kiihkeään
paremman kaipuuseen. Se kalpeakasvoinen vieras on elämän ikävä,
onttosilmäinen kummitus, joka astuu hiljaa ja vastustamattomasti
sielun öisestä ikkunasta sisään kuin kolkko murtovaras, vieden kaikki
ja jättäen jäljelle kumisevan tyhjyyden.

Sen näki Santtepekki ystävänsä sydämessä ja huomasi, kuinka

Lusti iloisesta ilmeestään huolimatta salaa vääntelehti tuskansa
vuoksi. Katse harhaili levottomasti ja sielu huusi hätäisenä takaisin
sitä huolettoman iloisuuden ja tyytyväisyyden tilaa, jossa se vielä
äsken oli ollut. Luoja oli ojentanut lahjomattoman kätensä ja painanut
Lustiin poltinmerkkinsä.

Lusti tunsi, kuinka suuri tuska jäyti hänen sieluaan, ja avutonna

kuin hukkuva hän koetti etsiä itselleen lievennystä. Hänen kätensä
sattui menemään taskuun, josta kylmä kulta tuntui hänen sormiinsa.
Silloin välähti uhman tuli hänen katseessaan. Hän riensi
myymäpöydän luo ja kaasi itselleen suuren lasin viinaa, jonka valutti
keskeyttämättä kurkkuunsa. Santtepekki yritti häntä estää, aikoi
puhua ja kieltää, mutta tunsi olevansa kuin naulattu paikoilleen.

Näin ajoi suuri tuska ja elämän ikävä sotamies Lustin juomaan.

Hän jatkoi sitä päivästä toiseen, milloin iloisena remuten toisten
vierasten kanssa, milloin hurjana mellastaen, niin että kaikki häntä
pakenivat, milloin taas itkien ja huokaillen sekä puhellen itsekseen
outoja asioita. Tällaisena liikutuksen hetkenä kuvastui hänen
kasvoillaan kirkastunut, nöyrä ja kauas katsova ilme, kuin olisi hän
nähnyt edessään ihanan näyn, jonka kauneus ja puhtaus pani hänen
likaantuneen sydämensä vääntelehtimään kuin polttavien liekkien
korventamana. Santtepekki näki, kuinka hänen sielunsa silloin
kääntyi synnin syvimmästä loasta avunhuudolla Herran puoleen, ja
hän hoiteli ystävä-parkaansa kärsivällisesti ja anteeksiantaen,
odotellen hänen vapahduksensa hetkeä.

Näin kului pitkiä aikoja ja yhä elivät Santtepekki ja sotamies Lusti

tuossa samassa paikassa. Lustin rahat olivat ruvenneet loppumaan
ja hän oli alkanut tiukata Santtepekiltä lisää, mutta tämä ei antanut.
Tällaisen riidan johdosta oli Lusti lopuksi todella sydäntynyt, juonut
ähmissään viimeisenkin killinkinsä, ja makasi nyt, humalan,
heikkouden ja päällerynnänneen sairauden uuvuttamana vuoteellaan
raukeana kuin lanka. Nöyrästi Santtepekki hoiteli hänet lepoon,
viihdytti hänen levottomuuttansa, jäähdytti kuumaa otsaa ja puhui
lohdutuksen sanoja. Silloin Lusti taas ratkesi itkemään ja kääntyi
seinään päin. Santtepekki meni hiljaa ulos, jättäen sairaan yksin yhä
pimenevään, alakuloiseen huoneeseen.

Hänen palatessaan oli jo aivan pimeä. Varsinaisessa krouvissa

tuikutti pieni tuiju, jonka savuava liekki loi harmaille ja kolkoille
seinille levottomia, oudosti häilyviä varjokuvia. Krouvissa oli väkeä,
mutta Santtepekkiä kummastutti siellä vallitseva hiljaisuus. Vastoin
tavallisuutta ei kukaan puhunut mitään, ja pian Santtepekki älysi
miksi. Huoneesta seinän takaa, jossa Lusti makasi, kuului puhetta.
Lusti siellä puhui, ja sitä kaikki kuuntelivat kalpeina ja jännittyneinä.
Santtepekki rupesi myöskin tarkkaamaan, mitä Lusti jutteli ja kenen
kanssa.

Pian hän älysi, että Lusti ilmeisesti pelasi korttia. Pelihimon

kiihdyttämällä äänellä hän lausuili siellä korttisutkauksiaan, välillä
lyöden valtin pöytään, niin että jysähti. Hänen äänensä kiihtyi
kirskuvaksi vihaksi ja hän kuului ryntäävän ylös vuoteeltaan, kunnes
taas tuntui rauhoittuvan, pani uudelleen maata ja ilmeisesti sakaili ja
jakoi korttipakkaa. Mutta tässähän ei ollut mitään krouvissa kävijöille
outoa, jonka olisi tarvinnut ketään peloittaa. Se ei sitä nähtävästi
tehnytkään, vaan tuohon peliin selittämättömällä tavalla liittyvä,
kammottava tunnelma, joka hiipi jokaisen mieleen kuin lattiasta hiljaa
nouseva jäätävä ja värisyttävä sumu. Lustin äänestä, naurusta ja
raivosta ilmeni selvästi, että hänen toverinansa oli joku outo, jonka
kanssa hän ei ollut ennen pelannut, ja hänen erikoinen kiihkonsa
ilmaisi, että pelipanokset olivat korkeammat kuin milloinkaan ennen.
Ja vaikka hänen puheisiinsa ei saattanut sanoa kuuluvan mitään
inhimillisen äänen lausumaa vastausta, tuntui kuuntelijoista
kuitenkin, kuin olisi hänen sanoihinsa väliin kaikunut vastaan jotakin
saatanallista muminaa, jonka tajuaminen jääti sielun kylmällä
ivallaan ja irroitti sen järjen valvonnasta. Se vangitsi kaikki
paikoilleen ja herpaisi sydämen lyönnit.

Santtepekki oli ainoa, joka heti pääsi selville siitä, mitä Lustin
huoneessa tapahtui. Se mikä muille oli sairaan kuumehouretta, oli
hänelle, joka näki salatunkin, valtavinta kamppailua ihmisen sielusta.
Hänen poissa ollessaan oli tuo sama tumma mies, jonka kanssa
Lusti oli taistellut, ilmestynyt tuonne vuoteen viereen ja ehdottanut
peliä. Ja voitonhimo, halu taas saada paljon rahaa, oli saanut
sairaan Lustin heti myöntymään ja niin oli peli alkanut. Onni oli aluksi
suosinut Lustia. Kultaa oli kasautunut hänen vierelleen ja vavisten
kiihkosta hän oli intohimoisesti jatkanut. Mutta sittenpä oli onni
vaihtunut. Raha rahalta vyöryivät kolikot takaisin tumman miehen
taskuun, hänen kolkosti ja kylmästi hymyillessään ja taitavasti
korttejansa käsitellessään. Tämä kiihdytti Lustia yhä enemmän.
Menettäen malttinsa hän pani peliin vähitellen kaikki, mitä omisti,
jopa vihdoin nekin rahat, joita tiesi Santtepekillä olevan. Vihdoin hän
oli aivan tyhjä, ei ollut enää jäljellä mitään. Kärsimättömästi hän
viskasi kortit syrjään ja sanoi synkästi:

— Loppui kaikki. Vie omasi pois ja mene!

— Onhan vielä jotakin, sanoi vieras hymyillen jäätävästi. Hän

kumartui
Lustin puoleen ja kuiskasi muutaman sanan hänen korvaansa.
Silloin
Lusti karkasi ylös vuoteeltaan.
 Väki krouvin puolella säikähti entistä enemmän, sillä kamarista
rupesi kuulumaan askelten jytinää, ähinää ja Lustin houreista
huutoa. Santtepekki kavahti seisomaan ja yritti mennä Lustin
huoneeseen, kun sen ovi samalla aukenikin rämähtäen
selkoselälleen. Kynnykselle ilmestyi Lusti kuolonkalpeana, silmät
hurjasti tuijottaen, ja pitäen miekkaansa kahva ylöspäin edessään
kuin ristiä. Kuin pakottaen jotakin tällä ristillään hän eteni hitaasti ja
järkähtämättä ovea kohti, ja kaikki olivat näkevinään, kuinka nuo
seinillä hyppelehtineet tummat varjot ikäänkuin kokoontuivat yhdeksi
haamuksi, joka vastahakoisesti ja taistellen aina pakostakin
masentui ristin edessä ja siirtyi oveen päin. Lustin silmissä oli
kauhistunut, mutta samalla yhä riemuitsevampi ilme, kun hän
saaden yhä enemmän rohkeutta ja voimaa viimein kohotti
miekkaristinsä korkealle ja ikäänkuin löi sillä vihollisensa ovesta ulos.
Sitten hän seisoi kauan hiljaa katsoen yhä miekkansa kahvaan, ja
läsnäolijat näkivät, kuinka hänen kasvoilleen kohosi nöyrä ja
kirkastettu ilme, samalla kuin huonetta tuntui valaisevan ihana,
vaalea hohde, joka näytti säteilevän miekan rististä. Huumautuneena
ja autuaana Lusti tuijotti siihen, kunnes hitaasti vaipui polvilleen,
kohotti kätensä ylös ja sanoi hiljaa:

— Jumala, sinun miekkasi on minut vapahtanut!

Ja sen sanottuaan hän lysähti tainnoksissa maahan. Santtepekki

nosti hänet hellästi, jättiläisvoimin, syliinsä ja kantoi hänet
vuoteeseen kuin lapsen, mutta ihmiset ympärillä tunsivat
vapautuvansa lumouksen kahleista ja hiipivät hiljaa tiehensä kuin
varjot, sydämessä aavistus jostakin ihmeestä, jota olivat olleet
näkemässä, mutta jota eivät täydelleen ymmärtäneet.

*****
 Santtepekki istui uskollisesti Lustin vuoteen vieressä ja hoiti häntä
hellästi. Lusti oli nyt joutunut siihen virtaan, joka juoksee nopeasti,
valtavana ja sileänä vuolteena, iankaikkisuutta kohti. Jo häämöitti
tuolla kaukana se siintävä ja rajaton meren selkä, jonka aaltoihin
vaipuminen avaa ikuisen rauhan ja levon portin.

Houreissaan Lusti rupesi elämään alusta saakka omia

vaiheitansa. Kuin kuvana esiintyi Santtepekille hänen puheluistaan
ensin kirkas lapsuus tuoksuvine kukkineen, siintävine taivaineen,
välkkyvine purosineen ja kirjavine kivineen hiekkaisella rannalla,
johon aalto rauhoittavasti uupuu. Lapsuuden suuri ja lauha suvituuli
humisi sairaan sotilaan vuoteen äärellä, antaen taas uudelleen
ymmärtää, kuinka kallis ja ihana lahja elämä ja maailma ihmiselle on.
Sitten seurasi miehuuteen pyrkivä nuoruus, intohimojen herääminen,
kaipauksen ja tuskan, rajattoman riemun ja huuman aika, jolloin
suvituulen rinnalle ilmestyi myrskyn pauhua ja sinitaivaalle
ukkospilviä salamoineen ja rankkoine sateineen. Sitten tuli
miehuuden aika, kulku pitkin maailman koleata rantaa, jossa aurinko
paistaa harvoin ja jossa alakuloinen sade ja myrskyjen pieksämät
näivettyneet puut sekä synnin limaiset pimentosienet ovat kulkijan
kumppanina; jolloin mennyt kirkkaus on huvennut kapeaksi
valopiiruksi kaukana takaisella taivaanrannalla. Sillä tiellä kulkijan
rinnassa vaikertelee lapsuuden sielu valittavasti nyyhkyttäen ja
piiskuttaen kuin raukka rantasipi, joka kolkon meren ääreltä pyrähtää
lentoon ja itkee itkemistään elon päivien harmaata yksitoikkoisuutta
ja ilottomuutta, lennellen synkän syvyyden yllä, kuolema allansa
odottamassa. Ja sitten seuraa heräämisen hetki, jo käydyn ja
edessä olevan elämän tien esiintyminen salaman kirkkaassa
valossa, sen nouseminen pystyyn korkeiksi oman syyn ja synnin
ylipääsemättömiksi kallioiksi, ja pohjattoman hädän ja tuskan
tunteminen. Kuin haavoitettu lintu, jonka rintaan tappava nuoli on
iskenyt, kipeästi ja avuttomasti parahtaa ennen kuolemaansa,
ihmisen sielu silloin huutaa epätoivon huudon, joka kiirii
turvattomana pimeän ja rannattoman syvyyden yllä, vähitellen
haipuen pois kuin yksinäisen nyyhky hämärtyvässä kalmistossa.
Mutta juuri silloin, kun lopullinen toivottomuus on mykistämäisillään
sielun äänen ikuisesti, syttyykin taivaanrannalle suuri ja lempeä tähti,
jonka säteet saapuvat suloisena sanomana raadolliseen sydämeen.
Kuin lämmin kevätsade janoisen maan ne virkistävät sen, ja toivon
sekä heränneen uskon viheriä ruoho kaunistaa pian äsken niin
kuivan sielun kamaran. Ilon ja uskalluksen ihana kukka kohottaa jo
päätänsä, ja armon viileä, suloisesti soliseva lähde kumpuaa esiin
kastellen ja virvoittaen. Kohoaa puhtauden ja anteeksisaannin suuri
suvituuli, hajoittaen viimeisetkin sumupilvet, ja puhkeaa loistamaan
vapahduksen, iankaikkisen pelastuksen aurinko, jumalallisen
kirkkauden täydellisyys. Kaikki kahleet kirpoavat pois ja taistellut
henki lennähtää autuaana takaisin sinne, josta se on lainana ollut.

Lusti näki, kuinka kaukaa rupesi kuultamaan kirkas valo, joka

näytti lähestymistään lähestyvän. Nyt hän jo eroitti, mikä se oli: se oli
tuo ihana, valkea neito, jonka kuoleman hän oli nähnyt, ja kun se
saapui lähelle, ojensi se kutsuvasti kätensä häntä kohti. Hän
ymmärsi, että hänen oli nyt kuoltava, mutta ei tuntenut sen johdosta
pelkoa. Hän oli äsken elänyt uudelleen koko elämänsä ja
huomannut, ettei hän enää jaksaisi sitä jatkaa. Se oli ollut tuska ja
vaiva parhaillaankin ja hän halusi lepoon. Hän kuunteli tarkasti ja oli
eroittavinaan iankaikkisuuden rannattomuuden mahtavan kohinan.
Oudon viehättävästi lauloi se hänelle suuren ja rajattoman rauhan
ihanuutta, sellaisen rauhan, ettei ihminen eläessään voi sitä
ymmärtää, ja kun hän katsoi sinne päin, näki hän äkkiä, kuinka kaikki
se kaunis ja hyvä, joka hänen elonsa aikana oli taistellut
olemassaolostaan hänen sydämessään, oli siellä odottamassa
häntä, seisoen ikuisuuden yllä lumivalkoisena lempeytenä,
anteeksiantona ja inhimillisyyttä ymmärtävänä kaikkeuden isänä.

Lusti avasi äkkiä silmänsä ja katsoi iloisesti Santtepekkiin sanoen:

— Santtepekki, uskollinen ystävä, nyt aion kuolla. Kiitos nyt vain

kaikesta hyvyydestäsi.

Santtepekki painoi päänsä, voimatta puhua liikutukseltaan. Lusti

oli vähän aikaa hiljaa, hymyili sitten ja sanoi taas:

— Ethän ole minulle vihainen, vaikka soinkin sen lampaan

sydämen ja valehtelin?

Santtepekki itki katkerasti. Hänen kumaraiset, vanhat hartiansa

tärisivät ja kasvoille painettujen sormien välistä tippui kyyneleitä.
Lusti puhui taas:

— Etpä tiedä, mitä täällä tapahtui poissa ollessasi. Pelasin näet

paholaisen kanssa korttia ja menetin kaikki. Mutta kun se rupesi
vaatimaan sieluani peliin, sanoin minä jyrkästi, että ehei, poikaseni,
Lustin sielu kuuluu Jumalalle. Ja silloin paholainen lähti — ei
kestänyt pimeyden ruhtinas pyhän ristin edessä. Ja kun hän oli
mennyt, tunsin oloni suloiseksi. Tunsin Jumalan antaneen minulle
kaikki anteeksi, tappelut, juomingit ja jos mitkä rötökset. Ja niinpä nyt
lähden iloisena ja onnellisena tästä matoisesta maailmasta. Hyvästi!

Ja Surma, ihmisen uskollisin ja pettämättömin ystävä, ilmestyi

kynnykselle.

*****
 Kun Santtepekki heräsi syvästä rukouksestaan, makasi Lusti
kalpeana ja kylmänä. Hänen kasvoilleen oli jäänyt kirkas ilme, joka
ihmeellisellä tavalla nuorensi häntä.

Santtepekki hautasi sotamies Lustin kirkkotarhan syrjäiseen

sopukkaan, tasoittaen mullan sileäksi kamaraksi. Mutta haudalle
kasvoi pian kaunis koivu, jonka oksilla kesän iloisimmat linnut
laulelivat hilpeitä liverryksiään, onnellisina ja surematta.

Toimitettuaan tämän ystävän-palveluksen Santtepekki lähti

huoaten etsimään Jeesusta. Se hyvä ihminen, jota hän oli lähtenyt
hakemaan, oli sattunut olemaan juoppo, hulivili sotamies;
Santtepekki epäili, voisiko hän puhua Jeesukselle ollenkaan Lusti-
rievusta.

XI

Tällävälin oli Jeesus kerennyt kulkea laajalti ympäri koko

Suomennientä; niin, eipä ollut sitä kotia ylpeästä kartanosta
pahaisimpaan tölliin saakka, jonka ovelle hän ei olisi kolkuttanut.
Kuta kauemmas hän kulki, sitä surullisemmaksi hän kävi, sillä hänen
kolkutukseensa vastattiin harvoin hänen toivomallaan tavalla. Äkkiä
syvästä unestaan heräävät tunsivat tulleensa ikävästi yllätetyiksi ja
ajoivat kolkuttajan pois pahoilla sanoilla ja kirouksillakin.

Saapuipa sitten Jeesus eräänä iltana muutamaan kylään, joka

tuntui tutulta. Niin, sehän oli sama, jossa he olivat Pietarin kanssa
puineet rikkaan miehen riihen. Siihen taloon ei siis ollut
yrittämistäkään. Jeesus hiipi kuitenkin iltahämärissä rikkaan miehen
ikkunan taakse ja kurkisti sisään.
 Takassa paloi valkea ja rikas mies istui sen loisteessa, tuijottaen
tuleen. Hän näki sen hiilten häilyvässä ja muuttelevassa hehkussa
saman entisen näyn: kaksi vanhaa miestä, jotka liikkuivat tulen
keskellä, sytytellen hänen ahdostansa. Kipeä herätyksen ja
selvyyden saamisen tuska kaihersi silloin hänen sydäntään ja hän
huokasi raskaasti. Siitä pitäen hän oli etsinyt noita vanhuksia,
kysellen heitä kaikilta, mutta kukaan ei ollut tiennyt heistä mitään. Se
suretti rikasta miestä, sillä hän olisi tahtonut tavata heitä vielä kerran.

Mutta Jeesus ei nyt kolkuttanut eikä pyrkinyt sisään. Hän hiipi

hiljaa lepoon vaipuvan kylän kujannetta pitkin, katsellen sen
harmaita rakennuksia, korkeutta kohti ujuvaa tuuliviiriä ja nuokkuvaa
kaivonvinttiä. Tarhalta kuului lehmänkellon kalahdus, ja leppoisa
kytösavun tuntu leijaili lämpimässä ilmassa. Vihdoin hän saapui
aivan kylän laitaan, jossa pienoinen tölli lepäili matalan kivijalkansa
varassa kuin polvilleen lysähtäneenä, keskellä jo vanhenevia ja
ruohottuneita isompain rakennusten raunioita. Oven vierellä oli
humalasalko ja ikkunan alla ruusupensas, jonka kukkien valkoiset
lehdet jo olivat ruvenneet varisemaan. Niiden viimeisen tuoksun
häivähdys tuntui väreilevän töllin ympärillä. Jeesus hiipi ovelle ja
kolkutti siihen arkaillen ja varovasti. Kun ovi avautui, seisoi portailla
vanha, tutiseva kerjäläis-äijä, joka nöyrin sanoin aneli yösijaa ja
ruokaa. Töllin isäntä oli jo harmaapartainen vanhus hänkin ja hänen
sinisissä silmissään oli vakava, miettivä katse. Hän katseli vierastaan
tutkivasti ja sanoi sitten hiljaisella äänellä:

— Toki lienee vielä jäljellä vieraan vara. Käy sisään, vanha mies,
lepäämään. Lienet jo pitkänkin taipaleen kulkenut.

Kerjäläis-äijä meni tupaan isännän jäljessä. Se oli pieni ja köyhä,

mutta yhtä rikkautta siellä oli: puhtautta. Emäntä pyyhkäisi penkkiä
pöydän yläpäästä ja käski vierasta istumaan. Tämä esteli eikä
tahtonut ottaa isännän sijaa, mutta isäntä sanoi:

— Sinä olet vanhin, paikka kuuluu sinulle. Istuttiin ja oltiin vaiti,

kunnes isäntä alkoi kysellä kuulumisia. Ja silloin kerjäläis-äijä rupesi
kertomaan niistä pitkistä taipaleista, joita viimeksi oli katkaissut, ja
ihmisistä, joita oli tavannut. Ja kuta kauemmin isäntä häntä kuunteli,
sitä omituisemmalta hänestä rupesi tuntumaan; ukon kertomus loihti
hänen eteensä kuvan miehestä, joka lepäämättä vaeltaa
maailmassa, ovelta ovelle, sydämeltä sydämelle, ja painaa
sormensa sydänten hellimmälle ja salatuimmalle pontimelle,
koetellen, aukenisiko sisin komero. Hän tunsi kohoavansa ikäänkuin
ylös, josta ihmiselämän kaari näkyi hänelle kokonaisuudessaan,
kaikessa lyhyydessään ja väliaikaisuudessaan. "Tässäkö tämä nyt
on kaikki?" hän kysyi itseltään, ja vastasi huoaten mielessään:
"Tässä. Ei ole maailmassa muuta kuin turhuuksien turhuus ja kaiken
katoavaisuus. Ponnistelet voimaisi takaa ja haaveilet, aamulla
herätäksesi huomaamaan, ettet ole mitään saavuttanut; yhtä
korkealla on edessäsi mäen huippu, jolle et milloinkaan nouse. Tätä
varten ei ihminen voi olla luotu, vaan täytyy maallisen vaelluksen
suurine suruineen ja kaitaisine iloineen olla valmistusaste siihen, jota
sanomme autuudeksi". Ja kirkkaana täytti vanhan miehen sydämen
valoisa, häiriintymätön usko, joka oli häntä horjumatta saatellut
lapsuudesta asti tähän saakka. Hän pani kätensä ristiin ja sanoi
ikäänkuin omien ajatustensa lopputulokseksi:

— Välipä tällä, ihmisen elämällä. Kunhan parastansa koettaa,

niin…

Emäntä toi illallista, leipää ja kutun maitoa, sekä pyysi syömään.

Isäntä harvakseen kuin pyyteli anteeksi: