Chinas Expansion in International Business The Geopolitical Impact On The World Economy 1St Ed 2020 Edition Peter Balaz Full Chapter

China's Expansion in International
Business: The Geopolitical Impact on

the World Economy 1st ed. 2020 Edition
Peter Baláž
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/chinas-expansion-in-international-business-the-geopo
litical-impact-on-the-world-economy-1st-ed-2020-edition-peter-balaz/
PALGRAVE MACMILLAN ASIAN BUSINESS SERIES
China’s Expansion
in International
Business
The Geopolitical Impact
on the World Economy
Peter Baláž · Stanislav Zábojník

Lukáš Harvánek
Palgrave Macmillan Asian Business Series
Series Editor
Yingqi Wei
Business School
University of Leeds
Leeds, UK
The Palgrave Macmillan Asian Business Series publishes theoretical and
empirical studies that contribute forward-looking social perspectives on
the study of management issues not just in Asia, but by implication else-
where. The series specifically aims at the development of new frontiers in
the scope, themes and methods of business and management studies in
Asia, a region which is seen as key to studies of modern management,
organization, strategies, human resources and technologies. The series
invites practitioners, policy-makers and academic researchers to join us at
the cutting edge of constructive perspectives on Asian management, seek-
ing to contribute towards the development of civil societies in Asia and
further a field.
More information about this series at

http://www.palgrave.com/gp/series/14420
Peter Baláž • Stanislav Zábojník •
Lukáš Harvánek
China’s Expansion in
International
Business
The Geopolitical Impact on the World
Economy
Peter Baláž Stanislav Zábojník
Department of International Trade Department of International Trade
University of Economics in Bratislava University of Economics in Bratislava
Bratislava, Slovakia Bratislava, Slovakia
Lukáš Harvánek
Sberbank CZ
Praha 5, Praha, Czech Republic
ISSN 2661-8435 ISSN 2661-8443 (electronic)

Palgrave Macmillan Asian Business Series
ISBN 978-3-030-21911-6 ISBN 978-3-030-21912-3 (eBook)
https://doi.org/10.1007/978-3-030-21912-3
© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s), under exclusive licence to Springer Nature Switzerland
AG 2020
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the Publisher, whether
the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse of
illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on microfilms or in any other physical way, and trans-
mission or information storage and retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar or
dissimilar methodology now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this publication
does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are exempt from the relevant
protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information in this book
are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher nor the authors or
the editors give a warranty, express or implied, with respect to the material contained herein or for any
errors or omissions that may have been made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional
claims in published maps and institutional affiliations.
This Palgrave Macmillan imprint is published by the registered company Springer Nature Switzerland AG.
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
Introduction
China is a sleeping giant. Let her sleep, for when she wakes she will move the
world.
Napoleon Bonaparte. [Landau, E., 2006]
Introduction
Lately, numerous different theories, expert opinions and views on the
Chinese economy and its position in the world economy have been pre-
sented. It is logical because China has become one of the leaders of the
world economy in a relatively short period of time, and there is every
indication that it will become a new hegemon. Much less known are the
circumstances that have got China to such an admirable developmental
trajectory. It is, however, a logical consequence of China pushing forward
long-term strategic initiatives through trial and error and with the pres-
ence of lucky coincidences. This effectively combined the natural com-
parative advantages and national specifics of China which attracted a
large amount of foreign investment with new opportunities that emerged
on international markets.
In many cases, the Chinese government was forced to sacrifice the liv-
ing standard of some demographic groups and regions, and even make
various serious macroeconomic decisions which, for example, reduced
vi Introduction
the final consumption or have had a negative impact on the living condi-
tions of the population. Most of these measures would be absolutely
unfeasible in the European Union or the United States and, therefore,
when they were successfully implemented in China, it was possible just
because the historical transformation of this economy was accepted by
the whole society and the set targets were adopted by the vast majority of
China’s population.
An indisputable advantage of the strategic measures taken was the
willingness of the population to cope with a number of unfavourable
consequences of economic reforms and the implementation of huge
projects whose subsequent impacts were painful, but later they showed
their positive influence on improving the overall living conditions in this
country and its subsequent expansion. National paternalism and humil-
ity, which are immanent to Chinese Neo-Confucianism, were essential in
this case. Therefore, the impact of this philosophy of life has turned out
to be more remarkable and well timed than in all other Asian economies
at the turn of the millennium. Its effectiveness in the second decade of
this century, characterised by a fast-growing capital accumulation, boom
in social freedoms, enormous urbanisation, modernisation, a massive
increase of the domestic consumption, and a rapid upsurge in education
and culture, would drop significantly under other conditions, and we
can only speculate whether the necessary long-term growth rate would
be achieved. Z. Weiwei (2017) described these developments briefly: “It
is undeniable that China’s success over the past three decades is insepa-
rable from the organic combination of these factors. Chinese cultural
heritages, socialist traditions as well as useful elements from the West and
other civilizations.”
It is clear that China’s ability to link its own advantages with a tremen-
dous effort to return to its historical positions in a relatively short period
of time, along with the changes that have taken place in the rest of the
world economy, has created a decisive algorithm for its economic success
and the progressive consolidation of the global dominance of this coun-
try. China’s economic satellites—Hong Kong, Singapore, Macao and
Taiwan (the Greater China region)—are all pieces of this jigsaw puzzle,
although there is an ongoing and unresolved political antagonism in the
case of Taiwan. Mainland China has defined new roles in the interna-
Introduction vii
tional promotion of the entire group, using their specific comparative

advantages. Therefore, this fact cannot be overlooked when assessing its
geopolitical implications.
The aim of the authors was to capture the overall development of the
Chinese economy, to identify its key stages and to draw attention to its
unique features which, in the authors’ view, were characteristic for China’s
economic success and are historically unrepeatable, but above all to highlight
the geopolitical impacts of the whole process on the world and its European
integration grouping. For this reason, their research was centred around the
overall development of the Chinese economy and the analysis of its main
backbones, domestic economic reforms and their impact on inward and out-
ward of foreign direct investment (FDI), foreign trade and the structure and
the development of its energy sector. The need to explore the most important
strategic elements of economic reforms in this country has necessitated to
also cover education, urbanisation and the changes in the economic life that
have become conditio sine qua non of the success of this economic renaissance.
The members of the team had to cope with many obstacles while writ-
ing this book: the inconsistency of the data used, the differences in offi-
cial statistics or their incompleteness and the fact that such a large and
important economy, as China undoubtedly is, only provides information
about its developmental or strategic priorities with great caution.
Understanding its domestic conditions is also difficult, and, for example,
the comparison of time series data with the opinions or assessments of
renowned experts and think tanks could often be only interpreted gener-
ally. Over time, authors have come to the conclusion that most of the
critical attitudes towards developments in this country and its future sta-
tus in the world do not reflect the actual economic atmosphere in China.
An important finding was that a number of frequently cited experts,
whose statements have a large impact, for example, on the international
stock exchanges and commodity markets, use a simplified American way
of interpreting economic indicators when formulating their opinions and
forecasts, and they also tend to overlook China’s uniqueness. Our ambi-
tion is also to convince readers that one of the most certain variables in
the world economy is the dynamics of the economy, and that other ter-
ritories of the world have to cope with its growing international influ-
ence. There is little chance of repeating the Chinese success.
viii Introduction
The goal of other economies, however, must be to implement such

economic and social reforms that will enable the activation of their own
comparative advantages and the restoration of their positions of attractive
economic and trading partners with long-term, firm positions in the
world markets. Only in this way, it will be possible to limit the negative
consequences of the emergence of a new hegemon for the economic inter-
ests and positions of the developed market economies (DMEs). The
authors would like to express their gratitude for the support of the PhD
students of our department, especially Michaela Královičová, PhD, who
has done long-term research at the university in Fudan.
References
Landau, E. (2006). Napoleon Bonaparte. Nort Minneapolis: Twenty-First

Century Book.
Weiwei, Z. (2017). China Horizon, The: Glory and Dream of a Civilizational
State. WCPC. May 10. ISBN-13: 978-1938134739
Contents
1 China and Its New Position in the World Economy 1
2 China’s Economic Growth and Its Main Sources 49
3 The Growing Importance of China in the Global Trade 97
4 FDI as a Driving Force of China’s Expansion161
5 The Importance of the Energy Sector in China’s Growth

Strategy237
Quo Vadis China?295
Bibliography307
Index329
ix
List of Figures
Fig. 1.1 The flying geese paradigm of the Asian economic development.
(Source: Kwan, C.H., 2002, p. 2) 10
Fig. 1.2 Profit and profitability of TNCs (bil. $ and %). (Note:
Profitability calculated as a share of net income in total turn-
over. In this graph, the economic results of the 2498 largest
TNCs were calculated. Source: UNCTAD, 2012, p. 17) 23
Fig. 1.3 GDP growth of China (%). (Source: According to the
Statistical Yearbook, WB—World Bank, 2017b) 25
Fig. 2.1 Flying Geese Model of the Asian economic development.
(Source: Kwan, C.H., 2002, p. 2) 66
Fig. 2.2 The development of employment in China by sectors (%).
(Source: WB, 2017) 75
Fig. 2.3 Economically active population in China (mil. of inhabit-
ants). (Source: KPMG, 2013) 77
Fig. 2.4 Research and development expenditures of the selected coun-
tries (in % of GDP). (Source: Own processing according to
the WB, 2016) 80
Fig. 3.1 China foreign trade ($ mil.—left, in %—right). (Source:
UNCTADstat, 2016a) 103
Fig. 3.2 China-EU trade flows and balance. (Source: EC, 2017b) 135
Fig. 3.3 Import of the Greater China region from EU-28 ($ bil.).
(Source: UNCTAD, 2017b) 139
xi
xii List of Figures
Fig. 3.4 Export of the Greater China region to EU-28 ($ bil.). (Source:
UNCTAD, 2017b) 140
Fig. 3.5 China-Japan trade ($ bil.). (Source: UNCTAD, 2016b) 151
Fig. 4.1 Six economic cycles of China’s economic growth. (Source:
NBSC, 2018; KPMG, 2018) 169
Fig. 4.2 The breakdown of China’s GDP growth by the main contrib-
uting factors. (Source: NBSC, 2018; KPMG, 2018) 171
Fig. 4.3 The relationship between the economic growth and FDI of
China. (Source: Calculation based on the data from
UNCTAD, 2018b) 171
Fig. 4.4 FDI inflows—world versus China (in $). (Source: Calculation
based on the data from UNCTAD, 2017b) 174
Fig. 4.5 The growth of FDI in China. (Source: MOFCOM, 2018 and
KPMG, 2018) 175
Fig. 4.6 The comparison of the regulative restrictiveness in China and
the EU. (Note: Index value 1.0—liberalised sector, 0.0—reg-
ulated investment in sector. Source: KPMG, 2018) 177
Fig. 4.7 China’s investment environment according to the GCI
(2017–2018). (Source: GCR/WEF, 2018) 178
Fig. 4.8 China’s FDI outflows. (Source: Data from UNCTAD, 2016a) 186
Fig. 4.9 The territorial structure of China’s OFDI (2009–2012).
(Source: Calculations based on the data from the Rhodium
Group and AEIHF, 2018) 192
Fig. 4.10 The sectoral structure of China’s OFDI (2005–2009). (Source:
Calculations based on the data from the Rhodium Group and
AEIHF, 2018) 193
AEIHF, 2018) 197
AEIHF, 2018) 201
List of Figures xiii
Fig. 4.15 China’s OFDI exceeding $100 mil. in Europe. (Source:

AEIHF, 2018) 205
Fig. 4.16 China’s OFDI in the Czech Republic (mil. €). (Source:
Seaman et al., 2017) 216
Fig. 4.17 One Belt One Road and its geographical scope. (Source: The
Mercator Institute for China Studies (MERICS), 2018) 220
Fig. 5.1 Energy mixes of China and the EU (2014). (Source: Based on
data of China Statistical Yearbook of Energy, 2016 and EC -
EU Energy in Figures, 2015) 247
Fig. 5.2 The world’s energy consumption (in Mtoe). (Source: Based on
data of EC, 2015) 247
Fig. 5.3 World’s coal production (without China), China–EU (Mtoe).
(Source: Based on data of BP, 2016) 251
Fig. 5.4 Production and consumption of crude oil in China–EU (mil.
bpd∗).(Note: ∗bpd (barrel per day), net import of China
net import of the EU Source: Based on data of EIA,
2015)258
Fig. 5.5 Electricity production from renewables in China (left) and the
EU (right) (TWh). Source: Based on data of BP (2015) 264
Fig. 5.6 Development of electricity production of China–EU (TWh).
Fig. 5.7 Share of the global consumption of oil, gas and coal (2014).
(Source: Based on the data of BP, 2015) 267
Fig. 5.8 GDP and electricity production of China–EU (1990–2014,
% annual change). (Source: Based on data of BP, 2015 and
UNCTAD Stat, 2016a) 269
Fig. 5.9 GDP function of China–EU in terms of electricity produc-
tion (1985–2014). (Note: x-axis—GDP in million USD,
y-axis—electricity production, in TWh. Source: Based on data
of BP, 2015 and UNCTAD Stat, 2016b) 270
Fig. 5.10 Regression analysis of GDP and electricity production in
China–EU (1985–2014). (Source: Based on data of BP, 2015
and UNCTAD Stat, 2016b) 270
Fig. 5.11 GDP and coal consumption of China–EU (1990–2014, in
%, annual change). (Source: Based on data of BP, 2015 and
UNCTAD Stat, 2016b) 272
xiv List of Figures
Fig. 5.12 GDP function of China–EU expressed in terms of coal con-

sumption (1985–2014). (Note: x-axis—GDP in mil.$,
y-axis—coal consumption, in Mtoe. Source: Based on data of
BP, 2015 and UNCTAD Stat, 2016b) 272
Fig. 5.13 Coal consumption and the global production (1981–2014,
index 2000 = 100). (Source: Based on data of BP, 2015 and
Fig. 5.14 Development of GDP and oil consumption of China–EU
(%, annual change). (Source: Based on data of BP, 2015 and
Fig. 5.15 GDP function of China–EU in terms of oil consumption
(1985–2014). (Note: x-axis—GDP in mil.$, y-axis—Oil con-
sumption, in mil. bpd. Source: Based on data of BP, 2015 and
Fig. 5.16 GDP function of the EU in terms of oil consumption (1985–
2006, 2006–2014). (Note: x-axis—GDP in mil. $, y-axis—
Oil consumption, in mil. bpd. Source: Based on data of BP,
2015 and UNCTAD Stat, 2016b) 276
Fig. 5.17 Crude oil prices, EU consumption and its import to China
(annual change). (Source: Based on data of BP, 2015 and
Fig. 5.18 GDP and consumption of gas China–EU (1990–2014, in %,
annual change). (Source: Based on data of BP Statistical
Review of World Energy, 2015 and UNCTAD Stat, 2016b) 278
Fig. 5.19 Prices and consumption of gas in the selected economies
(1980–2014, index). (Source: Based on data of BP Statistical
Review of World Energy, 2015 and UNCTAD Stat, 2016b) 280
Fig. 5.20 Share of the global crude oil imports (1966–2013, %).
(Source: Based on data of EIA, 2015) 282
Fig. 5.21 CSI index for China—share in the consumption. (Source:
Based on data of BP, 2015) 283
Fig. 5.22 Import dependence of the EU concerning energy (2003–
2013). (Source: Based on data of EC, 2016) 284
Fig. 5.23 CSI index for the EU—share in the consumption (2000–
2014). (Source: Based on data of BP Statistical Review of
World Energy, 2015) 285
Fig. 5.24 CSIpol adjusted for political risks—comparison of China–EU.
List of Figures xv
Fig. 5.25 Energy consumption of China (1965–2025f, Mtoe, %).

(Source: Based on data of BP, 2015 and ARC, n.d.) 287
Fig. 5.26 Energy consumption of the EU (2000–2050f, Mtoe, %).
(Source: Based on data of EU Energy, Transport and GHG
Emissions Trend to 2050) 288
List of Tables
Table 1.1 Production process stages of selected Asian countries

(1950–2010)14
Table 2.1 GDP p.c. growth of the selected economies (current prices
in $) 53
Table 2.2 The decomposition of China’s economic growth 55
Table 2.3 Sectoral structure of GDP of the selected countries (in %
GDP, 2011) 61
Table 2.4 China’s demographic developments 74
Table 3.1 GDP and foreign trade in goods of the selected economies
(%)105
Table 3.2 China’s foreign trade with the main business partners
(2015)112
Table 3.3 Major commodity exports of China (2014–2015) 124
Table 3.4 Major commodity imports of China (2014–2015) 128
Table 3.5 Share of selected countries on the global high-tech export 130
Table 3.6 China-EU bilateral trade balance (€ bil.) 134
Table 3.7 The commodity structure of China-EU trade (2016, in €, %) 137
Table 3.8 Top EU-China export-import section (2016, in %,
SITC-HS)138
Table 3.9 US-China trade ($) 142
Table 3.10 China-Japan trade ($ bil.) 150
Table 4.1 Traditional model versus the new paradigm of globalisation173
Table 4.2 Three biggest Chinese OFDI transactions (2005) 191
xvii
xviii List of Tables
Table 4.3 Ten biggest China’s OFDI transactions (2005–2008) 194

Table 4.4 Ten biggest China’s OFDI transactions (2009–2012) 198
Table 4.5 The comparison of the role of SOEs in the selected countries 199
Table 4.6 Ten biggest Chinese OFDI transactions (2013–2017) 203
Table 4.7 The strategies of Chinese companies in the EU 210
Table 4.8 Major Chinese transactions in CEE-16 (2005–2017) 215
Table 4.9 China going global investment index ranking (2017) 226
Table 5.1 China’s share of fossil fuels on the world’s total volumes (2014) 249
Table 5.2 Coal markets of the selected countries (end of 2014) 250
Table 5.3 Natural gas market in selected countries (2014) 256
Table 5.4 Crude oil market in selected countries (end of 2014) 259
Table 5.5 Overview of China’s energy security (%) 281
Table 5.6 Import dependence of the EU by types of energy carriers 284
1
China and Its New Position in the World
Economy
1.1 Introduction
Ubiquitous globalisation has become the most significant socio-economic
phenomenon of the second half of the twentieth century, bringing sig-
nificant changes to each of the territorial components of the world econ-
omy and new developmental impulses to its individual market segments.
Its continuation in this millennium was also similar in spirit, and there-
fore, some authors call the period the stage of deep globalisation or super
globalisation (J. Pravec, M. Šikula, etc.). With the fall of communism
and the expansion of capitalism, globalisation has spread to the rest of the
world from Central Europe through the former USSR to China. Such
naming of a set of fundamental and even historical system changes may
now be exaggerated, but it mainly indicates the fact that it penetrated all
the pores of economic life and significantly influenced every world terri-
tory and region. When future historians and leading experts will evaluate
the first two decades of this millennium in their economic theses, they
will probably not be able to use any less modest naming of the crucial
driving force of development processes in the world.
© The Author(s) 2020 1

P. Baláž et al., China’s Expansion in International Business, Palgrave Macmillan Asian
Business Series, https://doi.org/10.1007/978-3-030-21912-3_1
2 P. Baláž et al.
The definitions and expert explanations of globalisation are broad in

principle, its developmental trajectory is long lasting and the optic of
approaches to its understanding is multidimensional. However, it is
undeniable that the liberalisation of external economic relations as the
mainstay of globalisation has created decisive prerequisites for the
dynamic expansion of scientific and technical knowledge and its more
efficient commercial exploitation. The result of this process is that the
degree of interdependence in the world economy, at all its macro-, meso-
and microeconomic levels, is increasing and, on the other hand, all the
components of globalisation are co-responsible for its successful func-
tioning. At the same time, this process has created a generally accepted
assumption that the new stage of globalisation forms a stable develop-
ment environment for each individual, firm or state, or their integration
groups, enabling them to use it efficiently in their favour, thereby pro-
moting general prosperity and positive influence on each component of
this process. Several experts have also presented globalisation as a kind of
mantra which is substantially more immune and more successful against
the negative consequences of regular business cycles. In their view, eco-
nomic depressions and slowdowns were not caused by it but they were
rather the result of the lack of the globalisation.
In the sphere of economics, globalisation represents a spontaneous pro-
cess of ever more intensive integration of the world’s countries into one
organised system. It manifests as an increase in economic activity across
national and regional borders. Its main characteristics are, “Accelerated
movement of goods, services and property rights through business-invest-
ment flows and movement of people through migration flows, reduction
of the dependence on geographical distances and increase of the intercon-
nection and dependence of the world” (Cihelková et al., 2014, p. 47).
The presented data are explaining the unprecedented shift in the Chinese
position in the global economy. The fact that in 2018, China can undoubt-
edly be regarded as a global economic number 2 is neither the result of
linear or random paradigm but rather a broad-spectrum projection of
many systematic global and regional processes that have played an impor-
tant role in its progress. Their result is China’s increasingly dominant
influence on the global organisation of the current world, particularly
with regard to the structure and intensity of international trade and even
financial relations, which is logically reflected in its stronger role in pro-

moting the global socio-political and economic stability.
An objective assessment of the Chinese economy is not possible with-
out taking into account other contexts that have enabled it to build this
global position. In essence, the whole process, in addition to internal
factors, has been triggered by the deepening structural imbalance in the
world caused by oil shocks (1973–1985), later by the crisis in Southeast
Asia (1997–1999) and eventually by the subprime mortgage crisis in the
United States, which resulted in a long-term global financial crisis. These
crises have led to lower economic growth in some regions due to a decline
in international demand, rising indebtedness as a sign of bad strategic
decisions by national governments and other global problems. Against
this background, it has been confirmed that globalisation is also a more
sophisticated developmental stage of capitalism and therefore has its nat-
ural mantinels.
The facts confirm that these processes had an enormous impact,
but their intensity was regionally highly differentiated and so was
their adaptation rate. Even at the turn of the millennium, many
experts claimed that, “Financial flu has written off the whole of
Southeast Asia for good, and with such a low market capitalisation,
foreign investors can forget it for the future” (Segal, 2011, p. 7).
Others did not agree with this assessment of the new situation.
According to them, “It is a mistake to put an equator between real-
location and defeat. As a result of the crisis, labour-intensive produc-
tion in the Taiwan had been decimated, the domestic export industries
in Hong Kong had disappeared, but as Goldman Sachs points out,
both of these economies have been better off than Japan and actually
got stronger after” (Segal, 2011, p. 7).
Although the ideological protagonists of globalisation have learned
from previous periods of its expansion, they still have not gained enough
pragmatism and macroeconomic experience to be able to objectively
assess the real impact of globalisation on the South and East Asian econo-
mies and to objectively evaluate the risks posed to the region by various
external cyclical fluctuations. Its relatively successful adaptation was also
due to the fact that these countries and its population had a higher pain
4 P. Baláž et al.
threshold, that is, the stronger willingness to submit, for example, to dif-
ferent structural manoeuvres to the detriment of the growth of their own
standard of living and the improvement of working conditions. In the
economic environment of developed market economies (DMEs), such
approaches would not be possible and would provoke a violent reaction
that would result in far-reaching political and socio-economic shocks. In
the case of Asian countries, however, they ultimately had a significant
impact on overcoming crisis situations. Their overall success and contin-
ually better position in the world economy were the results of their better
adaptation on the new situation.
Initially, globalisation processes were thought of as the most friendly to
DMEs. They have had the necessary lead over their potential economic
competitors from other territories due to historically accumulated opera-
tional capital, extensive macroeconomic experience and more dynamic
economic growth, and the resulting positive effects on the functioning of
so-called governance structure. In order to make more effective use of their
own national comparative advantages, they have sophisticated their own
industries on a long-term basis and continuously improved the overall
organisation of economic life. Externally, they have built up their bilat-
eral and multilateral foreign trade relations to gain a better access to the
comparative advantages of other countries, and by mutually exchanging
such benefits, they have mastered the shortcomings of their own limited
production profile. To that end, the work of various international organ-
isations has been adapted to coordinate these processes and to overcome
the emerging problems. The whole process logically resulted in high
intensity and the resulting stability of bilateral socio-economic ties
between individual DMEs, and it has ever more consistently reflected in
the deepening of the various forms of international cooperation and, sub-
sequently, the expansion of the specialisation of business entities oper-
ating there.
Gradually it has been shown that the advantage does not have to be the
main reason for initiating redistribution processes in international pro-
duction but that other preconditions that affect the production process
in a significant way are successfully applied. The main one is a growing
expansion of the interests of trans-national corporations (TNCs), which
have been more flexible and more vigorous in the pursuit of their global
economic priorities and long-term development strategies than national

representations. They also responded more flexibly to developments in
the world markets and to the various unexpected macroeconomic changes
that had taken place or influenced them. In addition, they had enough
capital to allow them to wait longer for the positive results of the various
projects built in Asia and they were more patient in their enforcement.
With the present position of China as an important geostrategic power,
it is not possible to engage in an in-depth analysis and objective evalua-
tion of all processes affecting the economic development and the current
economic life of this country, without taking into account the specific
context that helped to achieve that position. Also, the overall context of
the global economy cannot be omitted.
Since the early 1970s, when various failures in the world economy had
begun to escalate and the first and second oil shock broke out in response
to the abolition of the Bretton Woods Monetary System and the resulting
global consequences (the implementation of currency floating, the aboli-
tion of the free convertibility of the dollar for gold, etc.) which had a
negative impact on the international positions of the Organization of the
Petroleum Exporting Countries (OPEC), it was obvious that adaptation
to the new reality would be painful for most countries. Therefore, due to
the limited space to promote more progressive reforms, most DMEs had
seen an economic slowdown and consequently a creation of a temporarily
free operating area in which TNCs began to move their productive activi-
ties. Initially, their destination was Hong Kong, Singapore, South Korea
and Taiwan, the so-called Asian four tigers (Newly industrialised coun-
tries—NICs1) and later China.
It was undeniable that the price of oil had increased in a relatively short
period and that access of the most important DMEs to its supplies had
been limited in the light of the threat of embargo by OPEC. However,
the whole process also had a strong political charge as these changes were
reflected in the sharp rise in prices of most finished products and other
raw materials, which in turn affected the situation on international com-
modity markets as well as the position of individual exporters. Ultimately,
the market turmoil had a holistic impact on individual national econo-
mies and their internal economic stability. The ability of raw material
importers to absorb high prices into their production chains has varied
6 P. Baláž et al.
but not all were successful or reached the implementation stage. This has
ultimately been reflected not only in their economic results but also in
their positions on international markets.
Apart from the fact that a similar share of energy and other inputs is
generally needed for the production of a given product in individual
countries, which makes it possible to conclude that their final price
should be comparable and hence should take into account similar costs
of their inputs, the market confirmed that, for example, there was only a
relatively small impact on the demand for consumer products whose
prices rose almost two-fold in the period of oil shocks. In the case of
higher value-added or high-technology products, their price growth was
significantly higher, yet the demand was much more willing to adapt.
The counter-reactions to the extraordinary situation on the interna-
tional energy markets in the first half of the 1980s did not take long to
come. Until the drop of the so-called swing producer status (end of 1985),
which was Saudi Arabia’s last individual effort to keep them at around
$35/bbl. In the case of OPEC members, efforts were made to preserve
the unity of petroleum cartel interests under the control of TNC’s strate-
gic interests. TNCs bought most of the oil and the so-called downstream
business (oil transport, refining and subsequent production of fuels, semi-
finished products and finished products), which brought more benefits
than the extraction of relatively expensive crude oil.1
The relatively unified reactions of national governments and the TNCs
in the first half of the 1980s focused their reform efforts in two main
directions. The first was the effort to compensate systemically for losses in
the decline in economic growth, whether it was its pace, employment or
stability of positions on foreign markets, by enforcing various measures
aimed in particular at saving of the expensive energies and looking for
cheaper substitutes. New fossil fuel fields, as well as other suppliers out-
side of OPEC, were used. The second was the liquidation or downsizing
1
Moreover, in DMEs, national representations have intensively used all forms of permitted and
unpermitted support of these corporations, whether it was related to investing abroad, know-how
or transferring entire production lines from domestic factories to the Asian subcontinent. While
this often has been at the expense of the employment level in the parent countries or the growing
government deficit, they have nevertheless encouraged the TNCs’ penetration into new markets
and political development has continued to be under their control.
of companies where home businesses were unable to achieve a sufficient

increase in labour productivity or required prices and, thus, they couldn’t
successfully maintain their positions in international markets. If, in the
first case, the solutions were mostly tackled by the national governments,
in the latter case, the challenges were mostly solved by the TNCs themself.
Projects for reduction of the consumption of all types of energy, nota-
bly in the European Community (EC) and in the United States, and the
liquidation of companies and entire production programmes for which
such solutions were not possible, or the emergence of new oil suppliers of
NOPEC (Non-Organization of Petroleum Exporting Countries)2 were
initially not sufficiently coordinated and therefore the potential cumula-
tive effects became apparent only in the second half of the decade.3 The
gradual increase in fuel supplies from Russia, the Central Asian countries
and Africa to Europe was originally determined by the high initial cost of
building new transport networks and logistics terminals. The original
development forecasts of international organisations (United Nations
Conference on Trade and Development [UNCTAD], Organisation for
Economic Co-operation and Development [OECD], International
Monetary Fund [IMF]) and consulting firms (Goldman Sachs, Morgan
Stanley, McKinsey and others) predicted that high energy prices would
remain until the end of the millennium and that replacing or at least
reducing their unit consumption in a substantial way is necessary. The
anticipation of persistently high prices of material inputs had driven the
need for alternative options that wouldn’t cause the TNCs to lose their
long-established international market positions.
It is clear that most of the analysed aspects of the international eco-
nomic situation caused by oil shocks had a decisive impact on the com-
pletely new situation in the world economy. As a result, there were
2
Mainly in Angola, China, Egypt, Malaysia, Mexico and Oman.
3
While the United States relied heavily on the promotion of Reaganomics to restore its position in
the field of high-tech applied in the military and service industries, Germany and other European
powers have focused on traditional measures related to energy savings and reducing energy unit
consumption. Japan, dependent on oil and gas imports, pushed to implement measures related to
the growth of labour productivity and the transfer of its technological apparatus to countries with
lower costs. The disintegration of the coordinated effort of OPEC to maintain high oil prices was
due to the inconsistency of the members of the cartel in promoting high prices and their individual
effort to obtain extraordinary benefits by undercutting these prices.
8 P. Baláž et al.
fundamental changes in the placement of global finished goods produc-

tion, in the first stage of consumer goods, in the second industrial and
engineering goods and in the latest medium and high technologies. In all
of these market segments, Asian countries have gradually and relatively
quickly been able to apply their own comparative advantages triggered by
unprecedentedly low labour costs, cheap raw materials and dynamically
growing productivity. The main protagonists of the process of turning this
territorial enclave into one of the strongest parts of the world economy
were initially NICs1, then as a second in turn the tiger cub’s pack (NICs2—
Thailand, Malaysia, Indonesia, Philippines), followed by China.
1.1.1 T
he External Preconditions of the Emergence
of the Chinese Economy
Even in the 1970s, individual transfers of production lines and various

industrial technologies were recorded in Southeast Asia, mainly on the
territories of the former British colonies. It was related to standard trad-
ing and the search for new business space. For a long time, this region
had had enormously low labour costs which were used in the extraction
of raw materials or the cultivation of crops for additional processing. This
was a known fact, but on the other hand, although it was a generally
undeveloped part of the world, it had some comparative advantages
stemming from its previous colonisation period (organisation of public
administration, banking system, transport logistics, territorial disloca-
tion, trade ties, legal awareness, language skills, etc.). Therefore, many
foreign firms had tried in the time period preceding oil shocks to exploit
their potential for production, particularly in Hong Kong and Singapore.
However, this effort was not successful enough, especially in terms of
output quality, low productivity of work, considerable costs associated
with an uncompleted infrastructure, low reliability of the power grid or
the “sluggishness” of the local government. The need for such business
orientation was not obvious for foreign direct investment (FDI) either, as
the world economy was dominated by stable conditions of production
and international trade and the global financial system did not record any
major disruptions. The profits achieved were admirable.
When the first oil shock broke out in 1973, and the price of oil rose
from about $1.9 to more than $14/bbl., world markets saw this change,
but there was an optimism that the world economy was in a good shape
to successfully keep up with this cyclical fluctuation initiated by an insig-
nificant regional conflict. Similarly, M.A. Adelman or renowned institu-
tions like IMF and the OECD pointed out various reasons why this
market failure would have only a limited time span, and afterwards, oil
prices would recover to previous levels. When the expected change did
not come until 1978 and the influence of the OPEC oil cartel on the
international markets was further strengthened, the second oil shock
broke out. Oil prices went up to $35/bbl. and forecasts of renowned
experts and consulting firms changed significantly. They admitted that
the reasons for the cost of this raw material to grow further existed, and
its supply on the market may be limited and there was a theoretical pos-
sibility that its price could reach a new peak in the future.
Many companies that had so far relied on a drop-in oil prices exhausted
their internal reserves and ceased to be able to produce at prices that
could be absorbed by the market, thereby increasing their business risks.
This forced them to consider major changes in their operations and began
to look for ways to keep themselves in the market. One of them was the
shift of production to the regions with a cheaper labour force. Their view-
point varied only gradually though. Some direction was given by the
decisions of large companies, especially TNCs, to move their investments
in Southeast Asia. However, the transfer was not acceptable to all compa-
nies at that time due to the need to build new logistics networks and new
production facilities, which were costly and involved considerable risk.
Therefore, it required a change, not only to the strategies that had been
implemented but also to rebuild their traditional markets and to re-link
them to their international production and sales chains.
Dozens of industrial centres and free trade zones in Hong Kong and
Singapore have thus become the first business incubators and the tangible
outcome of focusing on the economic interests of foreign companies in
the region. However, to date, they have only been deployed on their
coasts, where the operational costs have been acceptable, and the mobil-
ity of these capacities has been sufficient in the event of potential changes
in the economic or political situation in the region. It has also been
10 P. Baláž et al.
important that since the start of their operations, they have received posi-
tive support from the receiving territorial units and have been given vari-
ous incentives and measures to facilitate the start of such entrepreneurial
activities.
The analyses have confirmed that successful long-term development
trajectories in Southeast Asia, starting with Japan, then NICs1, NICs2
and later eventually China itself, have been in many ways similar in
nature and have common ideological roots. One of the most widely
accepted studies attempting to explain the common developmental par-
allels of Asian countries on the basis of the historical principle relies on
the influence of the so-called flying geese paradigm. It confirms that their
developmental trajectory as well as certain stages of restructuring were
similar: They lie in the “Ability to apply dynamic comparative advantages
applicable specifically only to the conditions of the national economies of
East Asia, as part of their development process of catching up with devel-
oped metropolises” (Kasahara, 2004, p. 6). The assessment of their grow-
ing economic status is based on the theoretical views of K. Akamatsu. The
paradigm represents a transformation of the central comparative advan-
tage, representing a shift from the advantages resulting from the pre-
dominant factor of labour to the capital factor. Figure 1.1 shows the
alternation of growth and declines in the competitiveness of individual
Asian economies as a continuous curve moving from one country or
group to another, while not losing their internal continuity and support-
ing each other. At the same time, any different national economy that is
not a traditional part of the flock is prevented from entering this chain
(Akamatsu, 1961, pp. 196–207).
Fig. 1.1 The flying geese paradigm of the Asian economic development. (Source:
Kwan, C.H., 2002, p. 2)
According to N. Ozawa, the standard key to explaining the rapid

national development and systematic regional integration in Southeast
Asia is based on the theory of flocks flying in the simultaneous occur-
rence of three types of sequential arrangement of economic activities in
these countries—in the so-called multisequentialism—and that is within
and between different groups of Asian economies:
• Sequencing the product cycle of a particular product (product

group)—the national economy fits into a product lifecycle, consisting
of four stages: import, production substituting the import, export, and
again import in the final phase.
• Sequencing of economic development through the industrial cycle—
the gradual development of industrial sectors according to the proven
Asian model, which is compatible with factor and technological equip-
ment of the national economy. The country is transforming and shift-
ing production activities (exports) from manufacturing with low
added value (labour-intensive and to a lesser extent capital-intensive)
to production with higher added value (less labour-intensive and more
capital-intensive).
• Intra-economical sequencing leading to the systematic shift of indus-
trial activities between national economies within the regional hierar-
chy. These industry shifts (transformations) are carried out in
economies that have acquired adequate resources and technological
capacities (Kasahara, 2004, p. 8).
Following the above-mentioned partial versions of the flying geese

paradigm, C.H. Kwan by comparing the foreign trade structure of the
most successful Asian economies concluded that the structure and
dynamics of their trade corresponded naturally to the degree of their eco-
nomic development. Countries specialise in exporting products whose
production can utilise their current comparative advantage that corre-
sponds to the degree of their economic development. At the same time,
they attempt to increase the technological level of their industry and
infrastructure by expanding the involvement of capital and technology.
During this process, FDI transfers from more developed to less developed
countries play a dominant role. On the influence of inverted V theory, as
12 P. Baláž et al.
R. Cumings (1984) perceives the flying geese paradigm, he adds that it is

undisputed that the economic development of East Asia was possible:
“Only in this regional context, historically built on Japanese colonialism.
Other countries, following the flying geese paradigm, have just followed
this development” (Akamatsu, 1961, p. 196). Regarding the later acces-
sion of the Chinese economy, some theorists highlighted not only the
distinctions and some similarities of its economy in the transformation
process but also the fact that its evolution ultimately deviates from this
model. They argued that there are extremely different economic levels of
some regions, such as Hong Kong and Singapore on the one hand, and
lagging China’s inland provinces on the other hand.4
In terms of the overall business environment in Hong Kong, Singapore
and also Taiwan5 in the late 1970s, there were considerable differences
between them. This was among other reasons due to the fact that manu-
facturing facilities originating from Europe and the United States were
moving there rapidly, but with a very different approach to the individual
countries considering their speed of adaptation. Thousands of free trade
zones and industrial parks that emerged as mushrooms after rain absorbed
relatively modern technologies and industrial facilities, production know-
how as well as expatriates were able to ensure the preparation of their
operations and production activity. Although even in the previous period,
these formerly British colonies were known for some local advantages,
particularly extremely cheap labour, the oil shocks were the events that
actually got them into play. It turned out that they were able to
4
Some experts are of the opinion that its rapid development has nevertheless disrupted the order of
“flying geese patterns.” It has long been led by Japan followed by the tigers, and the rear section
consisted of China. It has been boosted by the massive inflow of FDI since the late 1990s, not only
in labour-intensive sectors but also in technology-intensive industries. It still retained the produc-
tion on a lower technological level. It reduced the economic lag, but enhanced its competitiveness
among other members of this flock in the region, reducing their chances to move ahead in this
group and take the lead (White Paper on International Trade, p. 14).
5
Since its establishment in 1949, Taiwan has been a politically and economically extended centre
of political, military and economic interests of the United States. For this reason, a significant
proportion of FDI have been expanding their Asian activities to this island during this period. In
principle, this was a modern country that offered all the necessary benefits to foreign investors.
Over time, several of them moved to Hong Kong, which became part of the People’s Republic
China (PRC) in 1997. In this way, they avoided the risks resulting, for example, from unresolved
political relations with China.
Another random document with
no related content on Scribd:
iloisuus oli hiljaista ja tyyntä. Koljan hämmästykseksi Aljoša oli tullut
ulos hänen luokseen niinkuin oli istunut huoneessa, ilman
päällystakkia, näkyi, että hän oli kiirehtinyt. Hän ojensi Koljalle
suoraan kätensä.
— Siinähän tekin vihdoin olette, miten olemmekaan kaikki teitä

odottaneet!
— On ollut syitä, jotka kohta saatte tietää. Joka tapauksessa on

hauska tutustua. Kauan olen odottanut tilaisuutta ja paljon olen
kuullut, — mutisi Kolja hieman hengästyneenä.
— Me olisimme muutenkin tutustuneet toisiimme, minä itsekin olen

paljon kuullut teistä, mutta nyt, täältä te olette myöhästynyt.
— Sanokaa, miten täällä ovat asiat?
— Iljuša on hyvin huonona, hän kuolee ehdottomasti.
— Mitä puhuttekaan! Myöntäkää, että lääketiede on roskaa,

Karamazov, — huudahti Kolja kiihkeästi.
— Iljuša on usein, hyvin usein muistellut teitä, tiedättekö, jopa

unessakin, houreissa. Näkyy, että te olette ollut hänelle sangen,
sangen rakas aikaisemmin… ennen tuota tapausta… tuota
veitsijuttua. Siihen on vielä toinenkin syy… Sanokaa, onko tämä
teidän koiranne?
— On. Perezvon.
— Eikö olekaan Žutškaa? — sanoi Aljoša katsoen surullisesti

Koljaa silmiin. — Onko se tosiaankin auttamattomasti kadonnut?
— Minä tiedän, että te kaikki tahtoisitte Žutškan, olen kuullut
kaikki, — naurahti Kolja arvoituksellisesti. — Kuulkaa, Karamazov,
minä selitän teille koko asian, sitä varten minä oikeastaan olen
tullutkin, siksi kutsutin teidätkin ulos, että selittäisin teille edeltäkäsin
koko asiain kulun, ennenkuin menemme sisälle, — alkoi hän
vilkkaasti. — Katsokaahan, Karamazov, keväällä Iljuša tuli
valmistavaan luokkaan. No, tietäähän sen, millainen on meidän
valmistava luokkamme: poikanulikoita, kakaroita. Iljušaa alettiin heti
kiusoitella. Minä olen kahta luokkaa ylempänä ja katselen tietysti
kaukaa, syrjästä. Näen, että poika on pieni ja heikko, mutta ei alistu,
vieläpä tappelee heidän kanssaan, on ylpeä, silmät palavat. Minä
pidän tuollaisista. Mutta he yltyvät yhä pahemmin. Pääasia on, että
hänellä silloin oli hyvin huono puku, housut pyrkivät ylöspäin, ja
saappaat irvistelivät. He pilkkaavat häntä tästäkin. Nöyryyttävät. Ei,
tämmöisestä minä en pidä, ryhdyin häntä puolustamaan ja annoin
kyytiä. Minähän pieksän heitä, mutta he jumaloivat minua, tiedättekö
te sen, Karamazov? — kehaisi Kolja avomielisesti. — Yleensäkin
minä pidän lapsukaisista. Minulla on nytkin niskassani kotona kaksi
pienokaista, tänäänkin viivyttivät minua. Näin lakattiin Iljušaa
lyömästä ja minä otin hänet suojelukseeni. Huomaan, että hän on
ylpeä poika, sanon teille, että hän on ylpeä, mutta loppujen lopuksi
hän antautui valtaani kuin orja, täyttää pienimmätkin käskyni,
kuuntelee minua kuin Jumalaa, pyrkii minua jäljittelemään.
Välitunneilla tulee heti minun luokseni, ja me käyskentelemme
yhdessä. Sunnuntaisin niinikään. Meillä kimnaasissa nauretaan, kun
vanhempi on tämmöisissä väleissä pienen kanssa, mutta se on
ennakkoluulo. Sellainen on minun fantasiani ja sillä hyvä, eikö niin?
Minä opetan, kehitän häntä, — sanokaa, miksi minä en saisi häntä
kehittää, jos hän miellyttää minua? Olettehan tekin, Karamazov,
ruvennut kaikkien näitten mukulain ystäväksi, tahdotte siis vaikuttaa
nuoreen polveen, kehittää, olla hyödyksi? Ja minä tunnustan, että
tämä luonteenne piirre, josta olen saanut tietää kuulopuheitten
mukaan, on kaikkein enimmän herättänyt mielenkiintoani. Mutta
palatkaamme asiaan: Huomaan, että pojassa on kehittymässä
jonkinmoista tunteellisuutta, hempeämielisyyttä, mutta minä,
tiedättekö, olen ihan syntymästäni asti ollut kaikkien vasikkamaisten
hellyydenosoitusten jyrkkä vihollinen. Ja lisäksi vielä ristiriitaisuutta:
hän on ylpeä, mutta minulle orjamaisen nöyrä, — orjamaisen nöyrä,
mutta yhtäkkiä alkavat silmät leimuta eikä hän tahdo olla yhtä mieltä
minunkaan kanssani, kiistää, päkisee vastaan. Minä esitin väliin
erilaisia ideoita: hän ei oikeastaan ollut ideoita vastaan, mutta
huomaan, että hän vain persoonallisesti kapinoi minua vastaan,
koska minä otan kylmäverisesti vastaan hänen
hellyydenosoituksensa. Ja niinpä minä hillitäkseni häntä muutun sitä
kylmäverisemmäksi, kuta hellempi hän on, teen tahallani näin,
semmoinen on vakaumukseni. Määränäni oli kouluttaa luonne,
tasoittaa, muodostaa ihminen… no, ja sen semmoista… te
ymmärrätte tietysti minut puolesta sanasta. Äkkiä huomaan, että hän
on päivän, toisen, kolmannen mielenahdistuksen vallassa, suree,
mutta ei enää hellyydenosoituksia, vaan jotakin muuta,
voimakkaampaa, korkeampaa. Ajattelen: mikä tragedia tämä on?
Ahdistelen häntä ja saan tietää merkillisen asian: jollakin tavoin hän
oli tutustunut teidän isävainajanne palvelijaan Smerdjakoviin (isänne
oli silloin vielä elossa), ja eikös tämä mene ja opeta hänelle, pikku
hölmölle, typerää pilaa, se on petomaista pilaa, alhaista pilaa, —
ottamaan palan leipää, leivän sisusta, pistämään siihen nuppineulan
ja heittämään jollekin pihakoiralle, semmoisille, jotka nälkiintyneinä
nielaisevat palan purematta, ja katsomaan, mitä tästä seuraa. Niinpä
he mestaroivat kokoon tämmöisen palan ja heittivät sen
pörrökarvaiselle Žutškalle, josta nyt on syntynyt sellainen juttu,
eräälle pihakoiralle semmoisesta talosta, missä sitä ei ollenkaan
ruokittu, ja se haukkui tuulta kaiket päivät. (Pidättekö te tuosta
tyhmästä haukunnasta, Karamazov? Minä en voi sitä sietää.) Se
hyökkäsi leivän kimppuun, nielaisi ja alkoi vikistä, alkoi pyöriä ja lähti
juoksemaan, juoksee ja vikisee ja katosi tietymättömiin, — niin
kuvasi minulle Iljuša itse. Hän tunnustaa sen minulle ja itkee
itkemistään, syleilee minua, vapisee: »Juoksee ja vikisee, juoksee ja
vikisee» — sitä hän vain toistelee, tämä kuva painui hänen
mieleensä. No, huomaan, että hänellä on omantunnon tuskat. Otin
asian vakavasti. Pääasia on, että mieleni teki läksyttää häntä
entisestäkin, niin että minä, tunnustan sen, olin tässä viekas, olin
olevinani niin pahastunut, että sellaista paheksumisen tunnetta
minussa luultavasti ei ensinkään ollutkaan: »Sinä», sanon, »olet
tehnyt alhaisen teon, sinä olet konna, minä en tietenkään toitota sitä
kuuluviin, mutta katkaisen toistaiseksi välit kanssasi. Harkitsen tätä
asiaa ja annan sinulle tiedon Smurovin kautta (sen saman pojan,
joka nyt tuli kanssani ja joka aina on ollut minulle uskollinen):
jatkanko edelleen tuttavallisia suhteita kanssasi vai hylkäänkö sinut
konnana ainaiseksi.» Tämä hämmästytti häntä kauheasti.
Tunnustan, että heti tunsin menetelleeni kenties liian ankarasti,
mutta minkäpä sille voi, sellainen oli ajatukseni silloin. Päivää
myöhemmin lähetän hänen luokseen Smurovin ja ilmoitan tämän
välityksellä, että minä »en puhu» enää hänen kanssaan, meillä näet
on tapana sanoa näin, kun kaksi toveria katkaisee välinsä. Salaisuus
on siinä, että tahdoin pitää häntä loitolla vain muutamia päiviä ja
sitten, nähtyäni hänen katuvan, ojentaa hänelle taas käteni. Se oli
vakaa aikomukseni. Mutta mitä luulette: hän kuunteli, mitä
Smurovilla oli sanottavaa, ja äkkiä hänen silmänsä alkoivat leimuta:
»Sano», huudahti hän, »terveiseni Krasotkinille, että minä tästä lähin
heitän kaikille koirille leipäpaloja, joissa on nuppineulat, kaikille,
kaikille!» — »Aha», ajattelen, »kurittomuus saa vallan, se täytyy
kärventää miehestä pois», ja aloin osoittaa häntä kohtaan täydellistä
halveksumista, kohdatessani hänet käännyn joka kerta pois ja
hymyilen ivallisesti. Sattuu sitten yhtäkkiä tuo tapaus hänen isälleen,
muistatteko, tuo pesuriepu? Ymmärtäkää, että hän täten jo
ennakolta oli valmistettu kauheaan kiihtymykseen. Kun pojat näkivät
minun jättäneen hänet, niin he kävivät hänen kimppuunsa,
ärsyttelevät: »pesuriepu, pesuriepu». Silloin heidän kesken alkoi
tappeluja, joista olen hyvin pahoillani, sillä luullakseni häntä silloin
kerran hyvin pahoin piestiin. Kerran hän sitten hyökkää kaikkien
pihalla olevien kimppuun luokista poistuttaessa, ja minä satun
seisomaan kymmenen askelen päässä ja katselen häntä. Enkä
muista, vannon sen, että olisin silloin nauranut, päinvastoin minun oli
silloin hyvin, hyvin sääli häntä ja hetkisen kuluttua olisin rientänyt
häntä puolustamaan. Mutta hänen silmänsä kohtasivat yhtäkkiä
minun katseeni: en tiedä, mitä hän luuli näkevänsä, mutta hän
tempasi esille kynäveitsen, hyökkäsi kimppuuni ja iski minua
lonkkaan, tähän näin, oikean reiden luo. Minä en hievahtanutkaan,
minä olen, tunnustan sen, toisinaan urhoollinen, Karamazov, minä
vain katsahdin halveksivasti aivan kuin sanoen katseellani: »Etkö
tahdo vielä lyödä lisää kaiken ystävyyteni tähden, nyt olen
käytettävissäsi.» Mutta hän ei pistänyt toista kertaa, hän ei jaksanut
hallita itseään, hän pelästyi itse, heitti pois veitsen, alkoi itkeä
ääneensä ja lähti juoksemaan. Minä en tietenkään mennyt
kantelemaan ja käskin kaikkia pitämään suunsa kiinni, ettei koulun
johtaja saisi tietää, äidillenikin kerroin tästä vasta, kun haava oli
parantunut, ja vähäpätöinen koko haava olikin, naarmu vain. Kuulen
sitten myöhemmin, että hän on samana päivänä ollut kivisillä ja
puraissut teidän sormeanne, — mutta ymmärrättehän, millaisessa
tilassa hän oli! No, minkäpä sille voi, minä tein tyhmästi: kun hän
sairastui, en mennyt hänen luokseen antaakseni hänelle anteeksi,
toisin sanoen sopiakseni, nyt sitä kadun. Mutta minulla oli silloin taas
jo erikoiset tarkoitukseni. No, siinä koko juttu… mutta luullakseni tein
tyhmästi…
— Ah, kuinka ikävää, — huudahti liikutettuna Aljoša, — että minä

en ole tuntenut näitä teidän aikaisempia suhteitanne häneen,
muuten olisin itse kauan sitten tullut luoksenne ja pyytänyt teitä
lähtemään hänen luokseen yhdessä minun kanssani. Uskotteko,
kuumeessa, sairaana hän houraili teistä. Minä en tietänytkään,
kuinka rakas te olette hänelle! Ja ettekö, ettekö te todellakaan ole
etsinyt käsiinne tuota Žutškaa? Isä ja kaikki pojat ovat etsineet
ympäri kaupungin. Uskotteko, hän, tuo sairas, on kyynelsilmin jo
kolme kertaa minun kuulteni sanonut isälleen: »Minä olen sentähden
sairas, isä, että minä silloin tapoin Žutškan, Jumala on minua
rangaissut»: sitä ajatusta ei saa hänestä pois! Ja jos te nyt vain
saisitte Žutškan ja näyttäisitte, että se ei ole kuollut, vaan elää, niin
luullakseni hän taas elpyisi eloon riemusta. Me kaikki olemme
panneet toivomme teihin.
— Sanokaa, mistä syystä toivoitte, että juuri minä sen löytäisin? —

kysyi Kolja tavattoman uteliaana. — Miksi luotitte juuri minuun ettekä
muihin?
— Kerrottiin jonkinmoista huhua, että te sitä etsitte ja löydettyänne

tuotte sen hänelle. Smurov puhui jotakin tuommoista. Pääasia on,
että me kaikki koetamme vakuuttaa Žutškan olevan elossa ja se on
jossakin nähty. Pojat saivat tuoneeksi hänelle jostakin elävän
jäniksen, hän vain katsahti siihen, hymyili hiukan ja pyysi, että se
päästettäisiin vapaaksi. Niin me teimmekin. Äsken juuri tuli hänen
isänsä kotiin ja toi hänelle isoa rotua olevan koiranpennun, mistä
lieneekin hankkinut, luuli sillä lohduttavansa, mutta näyttää kuin olisi
vain pahentanut asiaa…
— Sanokaa vielä, Karamazov: mikä on miehiään tuo isä? Minä

tunnen hänet, mutta mitä hän on teidän käsityksenne mukaan: narri,
ilveilijä?
— Ah, ei, on ihmisiä, jotka tuntevat syvästi, mutta ovat ikäänkuin

puserruksen alaisia. Ilveilijänä-olo on heissä jonkinmoista
vihamielistä ironiaa niitä kohtaan, joille he eivät uskalla sanoa
totuutta vasten silmiä, koska ovat pitkän aikaa tunteneet alentavaa
arkuutta heidän edessään. Uskokaa, Krasotkin, että tuommoinen
ilveily on toisinaan tavattoman traagillista. Hänelle on kaikki nyt,
kaikki maan päällä keskittynyt Iljušaan, ja jos Iljuša kuolee, niin hän
joko menettää järkensä surusta tai tekee lopun itsestään. Olen
melkein vakuutettu tästä katsoessani häntä nyt!
— Minä ymmärrän teidät, Karamazov, näen, että te tunnette

ihmisen, — lisäsi Kolja ymmärtäväisesti.
— Kun minä näin koiran mukananne, niin ajattelin heti, että olette
tuonut sen samaisen Žutškan.
— Odottakaa, Karamazov, ehkäpä sen vielä löydämme, mutta

tämä — tämä on Perezvon. Minä päästän sen nyt huoneeseen ja
onnistun kenties ilahduttamaan Iljušaa enemmän kuin isä
koiranpennullaan. Odottakaa, Karamazov, te saatte heti tietää yhtä
ja toista. Ah, hyvä Jumala, miksi minä teitä pidätän! — huudahti
äkkiä Kolja pikaisesti. — Te olette takkisillanne tämmöisessä
pakkasessa, ja minä viivytän teitä, näettekö, näettekö, kuinka itsekäs
minä olen! Oi, kaikki me olemme itsekkäitä, Karamazov!
— Älkää olko huolissanne, on tosin kylmä, mutta minä en ole paha
vilustumaan. Menkäämme kuitenkin. Mutta mikä onkaan nimenne,
tiedän että se on Kolja, mutta miten sitten?
— Nikolai, Nikolai Ivanov Krasotkin, eli kuten virallisesti sanotaan:

poika Krasotkin, — sanoi Kolja naurahtaen jollekin, mutta lisäsi
äkkiä:
— Minä tietysti vihaan Nikolai-nimeäni.
— Miksi niin?
— Se on triviaalia, virallista…
— Olette kolmentoista vuoden ikäinen? — kysyi Aljoša.
— Oikeastaan neljätoista, kahden viikon kuluttua täytän

neljätoista, sangen pian. Tunnustan teille etukäteen erään
heikkouteni, Karamazov, teen sen näin meidän kesken tuttavuuden
alkajaisiksi, jotta heti näkisitte koko minun luontoni: minä vihaan sitä,
että minulta kysytään ikääni, enemmänkin kuin vihaan… ja lopulta…
minusta esimerkiksi panetellaan, että minä viime viikolla leikin
rosvosilla valmistavan luokan oppilaitten kanssa. Se, että minä leikin,
— se on totta, mutta että minä leikin itseni takia, tuottaakseni itselleni
huvia, se on ehdottomasti panettelua. Minulla on syytä luulla, että
tämä on tullut teidän korviinne, mutta minä en leikkinyt itseni takia,
vaan lapsukaisten tähden, koska he eivät kyenneet ilman minua
mitään keksimään. Meillä ollaan aina valmiita päästämään liikkeelle
roskapuheita. Tämä on juorujen kaupunki, vakuutan sen teille.
— Vaikkapa olisittekin leikkinyt omaksi huviksenne, niin mitäpä

siitä?
— Itseni takia muka… Ettehän te rupea leikkimään hevosta?
— Mutta ajatelkaapa näin, — hymyili Aljoša. — Esimerkiksi

teatteriin menevät aikuiset, mutta teatterissa esitetään myös
kaikenlaisten sankarien seikkailuja, toisinaan myös rosvojen toimia
ja sotaa, — eikö sitten tämä ole samaa, tietysti omalla tavallaan?
Mutta nuorten miesten sotasilla-olo taantumuksellisena aikana tai
rosvoleikit, — nehän ovat niinikään syntymässä olevaa taidetta,
kasvavaa taiteen tarvetta nuoressa sielussa, ja nämä leikit
sepitetään toisinaan luontevammin kuin teatterinäytännöt, ero on
vain siinä, että teatteriin mennään katsomaan näyttelijöitä, mutta
tässä on nuoriso itse näyttelemässä. Mutta tämä on vain luonnollista.
— Niinkö ajattelette? Sekö on vakaumuksenne? — kysyi Kolja

katsoen häneen tarkasti. — Tiedättekö, te lausuitte varsin
kiinnostavan ajatuksen; minä rupean nyt kotiin tultuani
askarruttamaan aivojani tällä. Tunnustan odottaneenikin, että teiltä
voi yhtä ja toista oppia. Minä olen tullut oppimaan teiltä, Karamazov,
— lopetti Kolja vakuuttavalla ja vilpittömällä äänellä.
— Ja minä teiltä, — hymyili Aljoša puristaen hänen kättään.
Kolja oli hyvin tyytyväinen Aljošaan. Häneen teki syvän

vaikutuksen se, että hän oli aivan yhdenvertainen hänen kanssaan ja
että Aljoša puhuu hänelle aivan niinkuin »isoille».
— Minä näytän teille kohta erään tempun, Karamazov, sekin on

eräänlaatuinen teatterinäytäntö, — alkoi hän nauraa hermostuneesti,
— sitä varten minä tulinkin.
— Mennään ensin vasemmalle isäntäväen puolelle, sinne jättävät

kaikki teikäläiset päällystakkinsa, koska huoneessa on ahdasta ja
kuumaa.
— Oi, minähän tulen vain tuokioksi, menen ja istun päällystakki

ylläni. Perezvon jää tänne eteiseen ja kuolee: »Ici, Perezvon,
couche, kuole!» — näettekö, se kuoli. Minä menen ensin sisälle,
katselen, millaista siellä on, ja sitten, kun se on tarpeellista, minä
vihellän: »Ici, Perezvon!» — ja saatte nähdä, se kiitää heti sisälle
niinkuin hurja. Smurovin täytyy vain muistaa avata sillä hetkellä ovi.
Kyllä minä järjestän kaikki, ja te saatte nähdä tempun…
5.
Iljušan vuoteen ääressä
Meille jo tutussa huoneessa, jossa asui meille tunnetun virasta

eronneen alikapteeni Snegirevin perhe, oli tällä hetkellä sekä
tukahduttavaa että ahdasta, koska sinne oli kerääntynyt paljon
väkeä. Muutamia poikia istui tällä kertaa Iljušan luona, ja vaikka he
kaikki olivat valmiit samoin kuin Smurov kieltämään sen, että heidät
oli saanut tekemään sovinnon Iljušan kanssa ja johtanut tänne
Aljoša, niin asian laita kuitenkin oli niin. Koko hänen taitonsa tässä
tapauksessa oli siinä, että hän johti heidät Iljušan kanssa yhteen,
toisen toisensa jälkeen, ilman »vasikkamaisia hellyyksiä», aivan kuin
olisi tehnyt sen sattumalta eikä tahallaan. Iljušalle tämä tuotti
ääretöntä helpotusta hänen kärsimyksissään. Nähdessään kaikkien
näiden poikien, entisten vihamiestensä, melkein hellän ystävyyden ja
osanoton hän oli hyvin liikutettu. Vain Krasotkin puuttui joukosta, ja
se ahdisti hirveästi hänen sydäntään. Jos Iljušetškan katkerissa
muistoissa oli jotakin muita katkerampaa, niin se oli juuri tuo
Krasotkinia koskeva välikohtaus, kun hän tätä entistä ainoata
ystäväänsä ja puolustajaansa vastaan silloin hyökkäsi veitsi
kädessä. Näin ajatteli myös älykäs poika Smurov (joka
ensimmäisenä oli tullut sopimaan Iljušan kanssa). Mutta itse
Krasotkin, jolle Smurov oli kautta rantain ilmoittanut, että Aljoša
tahtoo tulla hänen luokseen »erään asian takia», oli heti keskeyttänyt
ja katkaissut lähentymisen ja antanut Smurovin tehtäväksi heti
ilmoittaa »Karamazoville», että hän tietää itse, miten on meneteltävä,
että hän ei kaipaa kenenkään neuvoja ja että jos hän menee sairaan
luo, niin hän itse tietää aikansa, sillä hänellä on »omat
tarkoitusperänsä». Tämä oli tapahtunut jo kaksi viikkoa ennen tätä
sunnuntaita. Tästäpä syystä Aljoša ei ollutkaan mennyt hänen
luokseen, kuten oli aikonut. Muuten hän oli kyllä, vaikka odottikin,
kuitenkin lähettänyt Smurovin Krasotkinin luo vielä kerran ja
toisenkin. Mutta molemmilla näillä kerroilla oli Krasotkin antanut mitä
jyrkimmän ja päättävimmän kieltävän vastauksen ja ilmoittanut
Aljošalle, että jos tämä itse tulee häntä hakemaan, niin silloin hän ei
koskaan lähde Iljušan luo, ja pyysi, että häntä ei enää vaivattaisi.
Aivan tähän viimeiseen päivään saakka ei Smurov itsekään ollut
tietänyt, että Kolja oli päättänyt mennä Iljušan luo tänä aamuna, ja
vasta edellisenä iltana oli Kolja erotessaan Smurovista äkkiä jyrkästi
ilmoittanut hänelle, että hän odottaisi Koljaa seuraavana aamuna
kotonaan, koska Kolja lähtee hänen kanssaan Snegireville, mutta
Smurov ei saa kuitenkaan ilmoittaa kenellekään hänen tulostaan,
koska hän tahtoo tulla kuin sattumalta. Smurov totteli. Se haave
taas, että hän tuo kadonneen Žutškan, oli herättänyt Smurovin
mielessä vain muutamien Krasotkinin kerran sivumennen lausumien
sanojen johdosta, että »aaseja ovat he kaikki, kun eivät kykene
etsimään käsiinsä koiraa, jos se vain on elossa». Mutta kun Smurov
jonkin aikaa odotettuaan kerran arasti vihjaisi Krasotkinille, mitä hän
oli ajatellut koirasta, niin tämä yhtäkkiä vihastui hirveästi: »Mikä aasi
minä olen, jotta etsisin vieraita koiria ympäri kaupungin, kun minulla
on oma Perezvonini? Ja voiko uneksiakaan, että koira, joka on niellyt
nuppineulan, olisi jäänyt henkiin! Vasikkamaista hellätunteisuutta tuo
kaikki, eikä mitään muuta!»
Tällä välin ei Iljuša enää kahden viikon aikana ollut juuri ollenkaan
päässyt liikkumaan vuoteestaan, joka oli nurkassa jumalankuvien
luona. Koulussa hän ei ollut käynyt sen tapahtuman jälkeen, jolloin
hän oli kohdannut Aljošan ja puraissut tätä sormeen. Muuten hän oli
juuri sinä samana päivänä sairastunutkin, vaikka olikin sitten vielä
noin kuukauden ajan kyennyt jotenkuten kävelemään silloin tällöin
huoneessa ja eteisessä, kun toisinaan nousi vuoteestaan. Viimein
hän menetti kokonaan voimansa, niin ettei voinut liikahtaa ilman isän
apua. Isä vapisi ajatellessaan hänen kohtaloaan, lakkasi kokonaan
juomastakin, oli miltei mieletön pelosta, että poikansa kuolee, ja
usein, varsinkin talutettuaan häntä kainaloista huoneessa ja
pantuaan hänet taas takaisin vuoteeseen, — hän äkkiä riensi ulos
eteiseen, pimeään nurkkaan, painoi otsansa seinää vastaan ja alkoi
itkeä äänekästä, katkeamatonta, nytkähdyttelevää itkua koettaen
tukahduttaa äänensä, ettei Iljušetška kuulisi hänen nyyhkytyksiään.
Huoneeseen palattuaan hän tavallisesti alkoi jollakin huvittaa ja

viihdyttää rakasta poikaansa, kertoi hänelle satuja ja lystikkäitä
juttuja tai jäljitteli kaikenlaisia hullunkurisia ihmisiä, joita oli sattunut
näkemään, matkipa eläimiäkin ja niiden hullunkurista ulvontaa ja
huutoja. Mutta Iljušaa ei ollenkaan miellyttänyt, että isä venkaili ja
kujeili. Vaikka poika koettikin parhaansa mukaan olla osoittamatta,
että se oli hänestä epämiellyttävää, niin hän tunsi kuitenkin kipeästi
sydämessään, että isä oli yhteiskunnan silmissä häväisty, ja aina,
lakkaamatta, hän muisti »pesurievun» ja tuon »kauhean päivän».
Ninotška, Iljušetškan kipeäjalkainen, hiljainen ja lempeä sisar, ei
myöskään pitänyt isänsä ilvehtimisestä (Varvara Nikolajevna taas oli
jo kauan sitten lähtenyt Pietariin opiskelemaan), mutta vähäjärkinen
äiti sen sijaan oli hyvin huvitettu ja nauroi sydämensä pohjasta, kun
hänen miehensä alkoi jotakin esittää tai tehdä hullunkurisia eleitä.
Tällä hänet vain voi saadakin viihtymään, koko muun ajan hän yhtä
mittaa laverteli ja itkien vaikerteli, että kaikki olivat hänet nyt
unohtaneet, että häntä ei kukaan kunnioita, että häntä loukataan
j.n.e. Mutta aivan viime päivinä oli hänkin äkkiä aivan kuin kokonaan
muuttunut. Hän alkoi usein katsella nurkkaan Iljušaa ja alkoi olla
mietteissään. Hän tuli paljon vaiteliaammaksi, muuttui hiljaiseksi, ja
jos pisti itkuksi, niin teki sen hiljaa, ettei kuultaisi. Katkerin mielin ja
hämmästellen huomasi alikapteeni hänessä tämän muutoksen.
Poikien vierailut eivät alussa miellyttäneet äitiä, vaan suututtivat
häntä, mutta myöhemmin alkoivat lasten iloiset huudot ja
kertomukset huvittaa häntäkin, ja viimein hän mieltyi niihin siinä
määrin, että jos nuo pojat olisivat lakanneet siellä käymästä, niin
hänellä olisi ollut hirveän ikävä. Kun lapset kertoivat jotakin tai
alkoivat leikkiä, niin hän nauroi ja taputti käsiään. Muutamia hän
kutsui luokseen ja suuteli. Smurovista hän piti erityisesti. Mitä taas
tulee alikapteeniin, niin Iljušaa ilahduttamaan tulleiden lasten
ilmestyminen hänen asuntoonsa täytti jo alusta alkaen hänen
sydämensä ilolla ja innostuksella, vieläpä sillä toivolla, että Iljuša nyt
lakkaa murehtimasta ja kenties sen johdosta pikemmin paranee.
Hän ei epäillyt hetkeäkään, aivan viimeiseen asti, niin paljon kuin
hän pelkäsikin Iljušan puolesta, että hänen poikansa yhtäkkiä tulee
terveeksi. Hän otti hartain mielin vastaan pienet vieraansa, kulki
heidän lähettyvillään, palveli heitä, oli valmis kantamaan heitä
selässään, mutta Iljušaa nämä leikit eivät miellyttäneet ja niistä
luovuttiin. Isä alkoi ostaa heille makeisia, piparkakkuja, pähkinöitä,
laittoi teetä ja voileipiä. On huomautettava, että koko tänä aikana
hänellä oli riittävästi rahaa. Silloiset Katerina Ivanovnan lähettämät
kaksisataa ruplaa hän oli ottanut vastaan aivan täsmälleen Aljošan
ennustusten mukaan. Myöhemmin oli sitten Katerina Ivanovna,
saatuaan tarkemmin kuulla heidän oloistaan ja Iljušan sairaudesta,
käynyt itse heidän asunnossaan, tutustunut koko perheeseen,
vieläpä osannut ihastuttaa vähäjärkisen kapteeninrouvan. Siitä
lähtien hän oli ollut runsaskätinen heitä kohtaan, ja itse alikapteeni,
jota lamautti kauhu, kun hän ajatteli, että hänen poikansa kuolee,
unohti entisen arkuuden kunniastaan ja otti nöyrästi vastaan antimet.
Koko tänä aikana oli tohtori Herzenstube Katerina Ivanovnan
toimesta käynyt säntillisesti joka toinen päivä sairaan luona, mutta
hänen käynneistään ei ollut paljon hyötyä, ja lääkkeitä hän syötti
potilaan aivan täyteen. Mutta nytpä tänä päivänä, t.s.
sunnuntaiaamuna, odotettiin alikapteenin luo erästä uutta lääkäriä,
joka oli tullut Moskovasta ja jota Moskovassa pidettiin kuuluisuutena.
Hänet oli Moskovasta tilannut ja kutsunut Katerina Ivanovna kuluja
säästämättä, — ei Iljušetškaa varten, vaan erästä toista tarkoitusta
varten, josta puhumme edempänä asianmukaisessa paikassa, mutta
koska tämä kerran oli tullut, niin Katerina Ivanovna oli pyytänyt häntä
käymään myös Iljušetškaa katsomassa, josta alikapteenille oli
ennakolta annettu tieto. Kolja Krasotkinin tulosta taas hänellä ei ollut
minkäänlaista aavistusta, vaikka hän jo kauan oli toivonut, että
vihdoinkin tulisi se poika, jonka muisteleminen tuotti Iljušetškalle niin
paljon kärsimyksiä. Sinä hetkenä, jolloin Krasotkin avasi oven ja
ilmestyi huoneeseen, olivat kaikki, alikapteeni ja pojat, kerääntyneet
sairaan vuoteen viereen ja tarkastelivat juuri tuotua pikkuista
koiranpentua, joka oli vasta eilen syntynyt, mutta jonka alikapteeni oli
tilannut jo viikko sitten ilahduttaakseen ja viihdyttääkseen Iljušetškaa,
tämä kun yhä suri kadonnutta ja tietysti jo kuolluttakin Žutškaa. Mutta
vaikka Iljuša, joka jo kolme päivää sitten oli kuullut ja tiesi, että
hänelle lahjoitetaan pieni koira, eikä vain tavallinen koira, vaan
jalorotuinen (mikä tietysti oli hirveän tärkeä asia) hienotunteisesti
osoittikin iloitsevansa lahjasta, niin näkivät sekä isä että pojat
selvästi, että uusi koira kenties oli vain entistä voimakkaampana
elvyttänyt hänen sydämessään onnettoman, hänen kiduttamansa
Žutškan muiston. Koiranpentu makasi ja liikehti hänen vieressään, ja
hän silitti surullisesti hymyillen sitä laihalla, valjulla, kuihtuneella
kädellään; näkyi kyllä, että koira häntä miellyttikin, mutta… Žutška oli
edelleen poissa, tämä ei sittenkään ollut Žutška, mutta jos Žutška ja
pentu olisivat olleet siinä yhdessä, silloin onni olisi ollut täydellinen!
— Krasotkin! — huudahti äkkiä eräs pojista, joka ensimmäisenä

näki Koljan. Syntyi ilmeistä liikehtimistä, pojat väistyivät ja asettuivat
vuoteen molemmille puolille, niin että Iljušetška yhtäkkiä oli
näkyvissä. Alikapteeni riensi kiireesti Koljaa vastaan.
— Olkaa hyvä, olkaa hyvä… kallis vieras! — alkoi hän lepertää. —

Iljušetška, herra Krasotkin on tullut luoksesi…
Mutta Krasotkin, käteltyään häntä nopeasti, osoitti samassa heti

senkin, että hän tavattoman hyvin tunsi sopivan käytöstavan
vaatimukset. Hän kääntyi heti ja ennen kaikkea nojatuolissaan
istuvan kapteeninrouvan puoleen (joka juuri sillä hetkellä oli hirveän
tyytymätön ja valitteli sitä, että pojat seisoivat Iljušan vuoteen edessä
ja estivät häntä näkemästä uutta koiraa), ja raapaisi tavattoman
kohteliaasti tämän edessä jalallaan, minkä jälkeen hän kääntyi
Ninotškan puoleen ja teki tällekin, koska tämä oli naishenkilö,
samanlaisen kumarruksen. Tämä kohtelias esiintyminen teki
sairaaseen rouvaan tavattoman miellyttävän vaikutuksen.
— Näkee heti, kuka on hyvin kasvatettu nuori mies, — lausui hän
kovalla äänellä ja levitti käsiään, — mutta mitä ovatkaan meidän
muut vieraamme: ajavat toisen toisensa selässä.
— Kuinka niin, äitikulta, toinen toisensa selässä, mitenkä niin, —

lepersi alikapteeni tosin ystävällisesti, mutta kuitenkin hiukan
peloissaan »äitikullan» puolesta.
— Niinhän ne ajavat sisälle. Toinen istuutuu eteisessä toisen

olkapäille ja ajaa ratsain sisälle kunnolliseen perheeseen. Mikä
vieras se semmoinen on?
— Kuka sitten on, äitikulta, sillä tavoin ajanut sisälle, kuka?
— Tuo poikahan ajoi tänään sisälle tuon pojan selässä, ja tuo taas
tuon…
Mutta Kolja seisoi jo Iljušan vuoteen luona. Sairas kalpeni

silminnähtävästi. Hän kohosi istumaan vuoteessaan ja katseli hyvin
kiinteästi Koljaan. Tämä ei ollut nähnyt entistä pikku ystäväänsä
kahteen kuukauteen ja pysähtyi yhtäkkiä hänen eteensä aivan
hämmästyneenä: hän ei ollut voinut kuvitellakaan, että näkisi niin
laihtuneet ja kellastuneet kasvot, niin kuumeesta palavat ja ikäänkuin
hirveästi suurentuneet silmät, niin laihat kädet. Surren ja ihmetellen
hän katseli, kuinka Iljuša hengitti niin syvään ja tiheään ja kuinka
hänen huulensa olivat niin kuivat. Hän astui Iljušan luo, ojensi
kätensä ja lausui melkein kokonaan sekaantuneena:
— No, ukko… kuinka voit?
Mutta hänen äänensä katkesi, luontevuutta ei riittänytkään, kasvot

vääntyivät äkkiä omituisesti, ja jotakin alkoi väristä hänen huuliensa
seuduilla. Iljuša hymyili hänelle surkeasti jaksamatta vielä sanoa
sanaakaan. Kolja kohotti äkkiä kätensä ja silitti jostakin syystä
kämmenellään Iljušan hiuksia.
— Ei mi-tään! — sammalsi hän hiljaa, — ei oikeastaan rohkaisten

toista eikä oikeastaan itsekään tietäen, miksi sanoi niin. Noin
minuutin verran he olivat taas vaiti.
— Mikä uusi koiranpentu sinulla on? — kysyi Kolja yhtäkkiä aivan

tunteettomalla äänellä.
— Ni-in! — vastasi Iljuša pitkällä kuiskauksella ja läähättäen.
— Musta nenä, on siis äkäinen, kahlekoira, — huomautti Kolja

varmasti ja tärkeän näköisenä, aivan kuin kysymys nyt olisi ollut vain
koiranpennusta ja sen mustasta nenästä. Mutta pääasia tässä oli,
että hän yhä koetti kaikin voimin tukahduttaa tunteensa, ettei alkaisi
itkeä niinkuin »pienet», eikä vieläkään tätä tunnettaan voittanut. —
Kun se kasvaa isoksi, niin se täytyy panna kahleisiin, kyllä minä
tiedän.
— Siitä tulee hyvin iso! — huudahti eräs poika joukosta.
— Tietty se, tämä on semmoista rotua, iso siitä tulee, tuommoinen,

vasikan kokoinen, — kuului yhtäkkiä useita ääniä.
— Vasikan kokoinen, oikean vasikan kokoinen, — sanoi

alikapteeni rientäen luo. — Minä hankin vartavasten sellaisen,
äkäisistä äkäisimmän, ja sen vanhemmat ovat myöskin hyvin isoja ja
oikein äkäisiä, kas tämän kokoisia maasta laskien… Istuutukaa,
tähän Iljušan vuoteelle, taikka tänne penkille. Terve tuloa, kallis
vieras, kauan odotettu vieras… Tulitteko Aleksei Fjodorovitšin
kanssa?
Krasotkin istuutui Iljušan vuoteelle jalkopäähän. Vaikka hän

matkalla ehkä oli miettinytkin, miten aloittaisi luontevasti keskustelun,
niin nyt häneltä oli auttamattomasti hävinnyt sen lanka.
— En… minä olen Perezvonin kanssa… Minulla on nyt sellainen

koira, Perezvon. Slaavilainen nimi. Odottaa tuolla… kun vain
vihellän, niin se lentää sisälle. Minulla on myös mukanani koira, —
kääntyi hän äkkiä Iljušan puoleen, — muistatko, ukko, Žutškan? —
kysyä paukautti hän äkkiä.
Iljušetškan kasvot vääristyivät. Hän katsahti kärsivästi Koljaan.

Ovella seisova Aljoša rypisti kulmiaan ja nyökkäsi salaa Koljalle, että
tämä ei puhuisi Žutškasta, mutta Kolja ei huomannut sitä tai ei ollut
huomaavinaan.
— Missä sitten… on Žutška? — kysyi Iljuša katkonaisella äänellä.
— No, veliseni, sinun Žutškasi — fjuu! Žutškasi on mennyt

menojaan!
Iljuša vaikeni, mutta katsoi taaskin hyvin kiinteästi Koljaan. Aljoša,

jonka katse kohtasi Koljan katseen, iski tälle parhaansa mukaan
silmää, mutta Kolja käänsi taaskin katseensa pois eikä ollut tälläkään
kertaa huomaavinaan.
— Juoksi jonnekin ja katosi. Kuinka ei olisi kadonnut

tietymättömiin sellaisen palan syötyään, — tokaisi Kolja
säälimättömästä mutta alkoi jostakin syystä itsekin läähättää. —
Minulla on sen sijaan Perezvon… Slaavilainen nimi… Minä toin
sinun luoksesi…
— Ei tarvitse! — lausui äkkiä Iljušetška.
— Ei, ei, tarvitsee, sinun pitää välttämättömästi katsoa… Se

huvittaa sinua. Minä toin vartavasten… samanlainen pörrökarvainen
sekin… Sallitteko, rouva, minun kutsua tänne koirani? — kääntyi hän
äkkiä rouva Snegirevin puoleen aivan käsittämättömän
mielenkuohun vallassa.
— Ei tarvitse, ei tarvitse! — huudahti Iljuša surullisella ja

särkyneellä äänellä. Hänen silmänsä leimusivat soimaavina.
— Jospa te… — sanoi alikapteeni ja kimposi pystyyn seinän

vierustalla olevalta arkulta, jolle oli istuutunut, — jospa te… muuhun
aikaan… sammalsi hän, mutta Kolja oli hyvin touhuissaan ja
kiireissään ja huudahti äkkiä Smuroville: »Smurov, avaa ovi!» ja
vihelsi heti tämän avattua oven vihellyspilliinsä. Perezvon syöksähti
hurjasti huoneeseen.
— Hyppää, Perezvon, istu! — karjaisi Kolja hypähtäen paikaltaan,

ja koira asettui takajaloilleen sekä ojentautui suoraksi Iljušan vuoteen
edessä. Tapahtui jotakin, mitä ei kukaan ollut odottanut: Iljuša
vavahti ja työntäytyi äkkiä minkä voimia oli eteenpäin, kumartui
Perezvonia kohti ja katseli sitä miltei tyrmistyneenä.
— Tämä on… Žutška! — huudahti hän äkkiä kärsimyksestä ja

onnesta soinnuttomalla äänellä.
— Mitä sinä sitten luulit? — kirkaisi Krasotkin heleällä, onnellisella

äänellä minkä vain jaksoi, kumartui koiraa kohti, otti sen käsiinsä ja
nosti Iljušan luo.
— Katso, ukko, näetkö, silmä on kiero ja vasemmassa korvassa

rako, juuri ne tunnusmerkit, jotka sinä minulle kerroit. Näitten
tunnusmerkkien mukaan minä sen löysinkin! Etsin käsiini silloin heti,
kiireen kauppaa. Eihän se ollut kenenkään oma, eihän se ollut
kenenkään oma! — selitti hän kääntyen nopeasti alikapteenin, hänen
vaimonsa, Aljošan ja sitten taas Iljušan puoleen, — se oleksi
Fedotovien takapihalla, oli aivan asettunut sinne, mutta nämä eivät
ruokkineet sitä, se on juoksukoira, maalta pois juossut… Minä etsin
sen käsiini… Näetkö, ukko, se ei siis niellytkään sinun palastasi. Jos
se olisi sen niellyt, niin se tietysti olisi kuollut, ihan varmasti! Ennätti
siis sylkäistä sen pois, koska on nyt elossa. Sinä et huomannutkaan,
että se sylkäisi pois. Sylkäisi ulos, mutta neula pisti kuitenkin kieleen,
siksipä se silloin rupesikin vinkumaan. Juoksi ja vikisi, ja sinä luulit,
että se oli niellyt palan kokonaan. Sen täytyi silloin kovasti vikistä,
sillä koiralla on hyvin hieno nahka suussa… hienompi kuin ihmisellä,
paljon hienompi! — huudahteli Kolja innoissaan, kasvot riemusta
hehkuvina ja loistavina.
Iljuša ei voinut puhuakaan. Hän katseli Koljaa suurilla ja

omituisesti pullistuneilla silmillään suu auki ja kalmankalpeana. Jos
mitään aavistamaton Krasotkin vain olisi tietänyt, miten rasittavasti ja
tuhoisasti tämmöinen hetki saattoi vaikuttaa sairaan pojan
terveydentilaan, niin hän ei millään ehdolla olisi uskaltanut tehdä sitä
kujetta, minkä hän nyt oli tehnyt. Mutta huoneessa olijoista eivät tätä
ymmärtäneet luultavasti muut kuin Aljoša. Alikapteeni puolestaan oli
aivan kuin muuttunut pikku pojaksi.
— Žutška! Tämä on siis Žutška? — huuteli hän ylen onnellisella

äänellä. — Iljutšetška, sehän on Žutška, sehän on Žutška, sinun

Chinas Expansion in International Business The Geopolitical Impact On The World Economy 1St Ed 2020 Edition Peter Balaz Full Chapter

Uploaded by

Document Information

Original Title

Copyright

Available Formats

Share this document

Share or Embed Document

Sharing Options

Did you find this document useful?

Is this content inappropriate?

Copyright:

Available Formats

Chinas Expansion in International Business The Geopolitical Impact On The World Economy 1St Ed 2020 Edition Peter Balaz Full Chapter

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

China's Expansion in International

Business: The Geopolitical Impact on

Peter Baláž · Stanislav Zábojník

More information about this series at

ISSN 2661-8435 ISSN 2661-8443 (electronic)

tional promotion of the entire group, using their specific comparative

The goal of other economies, however, must be to implement such

Landau, E. (2006). Napoleon Bonaparte. Nort Minneapolis: Twenty-First

1 China and Its New Position in the World Economy 1

2 China’s Economic Growth and Its Main Sources 49

3 The Growing Importance of China in the Global Trade 97

4 FDI as a Driving Force of China’s Expansion161

5 The Importance of the Energy Sector in China’s Growth

Quo Vadis China?295

Fig. 4.15 China’s OFDI exceeding $100 mil. in Europe. (Source:

Fig. 5.12 GDP function of China–EU expressed in terms of coal con-

Fig. 5.25 Energy consumption of China (1965–2025f, Mtoe, %).

Table 1.1 Production process stages of selected Asian countries

Table 4.3 Ten biggest China’s OFDI transactions (2005–2008) 194

© The Author(s) 2020 1

The definitions and expert explanations of globalisation are broad in

financial relations, which is logically reflected in its stronger role in pro-

economic priorities and long-term development strategies than national

of companies where home businesses were unable to achieve a sufficient

fundamental changes in the placement of global finished goods produc-

Even in the 1970s, individual transfers of production lines and various

According to N. Ozawa, the standard key to explaining the rapid

• Sequencing the product cycle of a particular product (product

Following the above-mentioned partial versions of the flying geese

R. Cumings (1984) perceives the flying geese paradigm, he adds that it is

— Siinähän tekin vihdoin olette, miten olemmekaan kaikki teitä

— On ollut syitä, jotka kohta saatte tietää. Joka tapauksessa on

— Me olisimme muutenkin tutustuneet toisiimme, minä itsekin olen

— Sanokaa, miten täällä ovat asiat?

— Iljuša on hyvin huonona, hän kuolee ehdottomasti.

— Mitä puhuttekaan! Myöntäkää, että lääketiede on roskaa,

— Iljuša on usein, hyvin usein muistellut teitä, tiedättekö, jopa

— Eikö olekaan Žutškaa? — sanoi Aljoša katsoen surullisesti

— Ah, kuinka ikävää, — huudahti liikutettuna Aljoša, — että minä

— Sanokaa, mistä syystä toivoitte, että juuri minä sen löytäisin? —

— Kerrottiin jonkinmoista huhua, että te sitä etsitte ja löydettyänne

— Sanokaa vielä, Karamazov: mikä on miehiään tuo isä? Minä

— Ah, ei, on ihmisiä, jotka tuntevat syvästi, mutta ovat ikäänkuin

— Minä ymmärrän teidät, Karamazov, näen, että te tunnette

— Odottakaa, Karamazov, ehkäpä sen vielä löydämme, mutta

— Nikolai, Nikolai Ivanov Krasotkin, eli kuten virallisesti sanotaan:

— Minä tietysti vihaan Nikolai-nimeäni.

— Olette kolmentoista vuoden ikäinen? — kysyi Aljoša.

— Oikeastaan neljätoista, kahden viikon kuluttua täytän

— Vaikkapa olisittekin leikkinyt omaksi huviksenne, niin mitäpä

— Mutta ajatelkaapa näin, — hymyili Aljoša. — Esimerkiksi

— Niinkö ajattelette? Sekö on vakaumuksenne? — kysyi Kolja

— Ja minä teiltä, — hymyili Aljoša puristaen hänen kättään.

Kolja oli hyvin tyytyväinen Aljošaan. Häneen teki syvän

— Minä näytän teille kohta erään tempun, Karamazov, sekin on

— Mennään ensin vasemmalle isäntäväen puolelle, sinne jättävät

— Oi, minähän tulen vain tuokioksi, menen ja istun päällystakki

Iljušan vuoteen ääressä

Meille jo tutussa huoneessa, jossa asui meille tunnetun virasta

Huoneeseen palattuaan hän tavallisesti alkoi jollakin huvittaa ja

— Krasotkin! — huudahti äkkiä eräs pojista, joka ensimmäisenä

— Olkaa hyvä, olkaa hyvä… kallis vieras! — alkoi hän lepertää. —

Mutta Krasotkin, käteltyään häntä nopeasti, osoitti samassa heti

1 China and Its New Position in the World Economy 1

2 China’s Economic Growth and Its Main Sources 49

3 The Growing Importance of China in the Global Trade 97

4 FDI as a Driving Force of China’s Expansion161

5 The Importance of the Energy Sector in China’s Growth

Quo Vadis China?295

Table 4.3 Ten biggest China’s OFDI transactions (2005–2008) 194