Architecture, Urban Space and War

Ristic.
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/architecture-urban-space-and-war-ristic/
 P A L G R AV E S T U D I E S I N C U LT U R A L H E R I TA G E A N D C O N F L I C T

ARCHITECTURE, URBAN
SPACE AND WAR
THE DESTRUCTION AND RECONSTRUCTION OF SARAJEVO

Mirjana Ristic
Palgrave Studies in Cultural Heritage and Conflict

Series Editors
Ihab Saloul
University of Amsterdam
Amsterdam, The Netherlands

Rob van der Laarse

University of Amsterdam
Amsterdam, The Netherlands

Britt Baillie
Centre for Urban Conflicts Research
University of Cambridge
Cambridge, UK
This book series explores the relationship between cultural heritage and
conflict. The key themes of the series are the heritage and memory of war
and conflict, contested heritage, and competing memories. The series edi-
tors seek books that analyze the dynamics of the past from the perspective
of tangible and intangible remnants, spaces, and traces as well as heritage
appropriations and restitutions, significations, musealizations, and media-
tizations in the present. Books in the series should address topics such as
the politics of heritage and conflict, identity and trauma, mourning and
reconciliation, nationalism and ethnicity, diaspora and intergenerational
memories, painful heritage and terrorscapes, as well as the mediated reen-
actments of conflicted pasts.
Dr. Ihab Saloul is assistant professor of cultural studies, founding direc-
tor and academic coordinator of the Amsterdam School for Heritage,
Memory and Material Culture (AHM) at University of Amsterdam.
Saloul’s interests include heritage and memory of conflict, narrative the-
ory and identity politics, museum studies and cultural analysis, trauma and
visual culture as well as diaspora and exile in Europe and the Middle East.
Professor Rob van der Laarse is research director of the Amsterdam
School for Heritage, Memory and Material Culture (AHM), and
Westerbork Professor of Heritage of Conflict and War at VU University
Amsterdam. Van der Laarse’s research focuses on (early) modern European
elite and intellectual cultures, cultural landscape, heritage and identity
politics, and the cultural roots and postwar memory of the Holocaust and
other forms of mass violence.
Dr. Britt Baillie is a founding member of the Centre for Urban Conflict
Studies at the University of Cambridge, and a research fellow at the
University of Pretoria. Baillie’s interests include the politicization of cul-
tural heritage, heritage and the city, memory and identity, religion and
conflict, theories of destruction, heritage as commons, contested heritage,
and urban resistance.

More information about this series at

http://www.palgrave.com/gp/series/14638
 Mirjana Ristic

Architecture, Urban
Space and War
The Destruction and Reconstruction of Sarajevo
Mirjana Ristic
Institute for Sociology
Technical University of Darmstadt
Darmstadt, Germany

Palgrave Studies in Cultural Heritage and Conflict

ISBN 978-3-319-76770-3    ISBN 978-3-319-76771-0 (eBook)
https://doi.org/10.1007/978-3-319-76771-0

Library of Congress Control Number: 2018940253

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s) 2018

This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the
Publisher, whether the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of
translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on
microfilms or in any other physical way, and transmission or information storage and retrieval,
electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology now
known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are
exempt from the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors, and the editors are safe to assume that the advice and information
in this book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the
publisher nor the authors or the editors give a warranty, express or implied, with respect to
the material contained herein or for any errors or omissions that may have been made. The
publisher remains neutral with regard to jurisdictional claims in published maps and
institutional affiliations.

Cover credit: © Mirjana Ristic

Printed on acid-free paper

This Palgrave Macmillan imprint is published by the registered company Springer Nature
Switzerland AG
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
For my parents and brother
 Acknowledgments

This book was derived from my PhD research that I conducted at the
Faculty of Architecture, Building and Planning, University of Melbourne,
from 2007 to 2012. I am thankful to the University of Melbourne for its
academic and financial support. I was fortunate to have been guided by a
team of exceptional scholars: my PhD supervisor—Kim Dovey, and my
PhD Committee Members—Anoma Pieris and Darko Radović. I am
grateful for all that I have learned from you.
This book was written during my Alexander von Humboldt Postdoctoral
Research Fellowship at TU Darmstadt (2016–2018). I am grateful to the
Alexander von Humboldt Foundation for the funding that I was provided
during this period.
This book would not have been possible without help from Sarajevo
during my fieldwork trips from 2008 to 2017. I am thankful to the kind
staff at a number of public institutions who provided assistance in obtain-
ing research data, including staff at the Archive of the City of Sarajevo,
Library of the City of Sarajevo, Bosniak Institute, Library of the Faculty of
Architecture in Sarajevo, National and University Library of Bosnia and
Herzegovina, Association of Architects of Bosnia and Herzegovina, the
archives of Television of Sarajevo and Oslobodjenje newspaper, and the
Parliamentary Assembly of Bosnia and Herzegovina. I am also thankful to
numerous kind people from Sarajevo who have supported my research in
various ways: Ivan Štraus, Tatjana Neidhart, Jelica Kapetanović, Vildana
Jakić, Šukrija Gavranović, Zijad Jusufović, Nijaz Pašić, Said Jamaković,
Ivan Lovrenović, Goran Trogrančić, Enra Soldin, Zoran Doršner, Milomir
Kovačević Strašni, and Selma Kadrić. I would like to extend my gratitude

vii
viii ACKNOWLEDGMENTS

to my host and friend Besim Džirlo (1955–2016). He was the owner of

“Besim’s House”, a guesthouse in Sarajevo where I stayed during my field
trips and visits to the city. His hospitality made me feel at home in Sarajevo
from the first moment I arrived.
I dedicate this book to my family—mum Vera, dad Dragan, and brother
Mirko. I am immensely thankful to them for their support and love.
Some parts of this book were included in previous publications. A part
of chapter 1 is derived from an article published as: Dovey, K. and Ristic,
M. (2015) “Mapping Urban Assemblages: The Production of Spatial
Knowledge”, Journal of Urbanism, 10(1): 15–28, copyright Taylor &
Francis, available online: http://www.tandfonline.com/doi/full/10.108
0/17549175.2015.1112298. Chapters 3 and 6 are derived in part from
an article published as: Ristic, M. (2014) “‘Sniper Alley’: The Politics of
Urban Violence in the Besieged Sarajevo”, Built Environment, 40(3):
342–356, copyright Ingenta Connect, available online: https://doi.
org/10.2148/benv.40.3.342. Chapter 5 is derived in part from an article
published as: Ristic, M. (2015) “Intangible Borders: Everyday Spatiality
of Ethnic Division in the post-war Sarajevo”, Fabrications, 25(3): 322–
343, copyright Taylor & Francis, available online: http://www.tandfon-
line.com/doi/full/10.1080/10331867.2015.1075461.
 Contents

1 Warscapes: Introduction   1
The City:War Assemblage   4
Mapping Warscapes   8
Sarajevo Warscapes  11
Outline of the Book  18
A Book About Conflict Versus Conflict About a Book  22
References  24

2 Cities, Nationalism and Conflict  29

Nationalism in Architecture and Urban Space  30
The ‘-Cides’ of War  34
Architects as Military  38
Dealing with Difficult Heritage  41
Dealing with Painful Memories  44
Toward a New Approach to the Study of City and War  46
References  47

3 Topography of Terror: Sniping and Shelling of Urban

Space  51
Landscape of Fear  52
Sniper Alley  60
Shelling and Massacres in Public Spaces  62
Rethinking Urbicide  67
References  70

ix
x Contents

4 Landscape of Ruins: Targeting Architecture  73

Warchitecture  74
Infrastructural Warfare  77
Weapons Against the State: Destruction of Political Institutions  83
Targeting as Forgetting: Destruction of Cultural Heritage  91
Architecture and Violence  99
References 101

5 Resistance 107
Burrowing Underground 108
Adaptation of Urban Morphology 112
Patterns of Wartime Urban Life 117
The Metamorphosis of Sarajevo’s Apartment Buildings 120
Architects as Rebels: Construction as a Weapon Against
Destruction 124
Insurgent Place-making as a Tool for the City’s Defense 126
References 128

6 Rebordering Sarajevo 131
Post-war Sarajevo 131
Place, Discourse, Territory 134
Mapping Spatial Division Between Sarajevo and East Sarajevo 135
Spatial Coding of Urban Territory 136
Spatial Inscriptions of Identity 138
Forgetting Shared Spatial Symbols 144
Border-crossing as a Spatial Practice 145
Intangible Borders 147
References 149

7 Specter of War 153
Covering Wounds: The Parliament and Government Complex 154
Reconstructing as Forgetting: The Oslobodjenje Newspaper
Building 159
Reconstructing as Replicating: City Hall—National Library 162
Invention of Tradition: Post-war Religious Architecture 167
Reconstruction as Conflict by Other Means 170
References 172
 Contents 
   xi

8 Painful Memories and Parallel Histories 177

Sarajevo Roses 178
Memorial Plaques 184
The Monument to the Murdered Children of the Besieged Sarajevo
1992–1995 187
The Cross on Zlatište Hill 191
Absences of Memory 193
Post-war Counter-memorials 195
Entangled Pasts 200
References 203

9 Lessons from Sarajevo 209

Architecture, Urban Space and Political Ideologies 210
Assembling and Mapping the City and Conflict 212
Design as a Catalyst for Societal Changes 215
Welcome Back to the Olympic Sarajevo 220
References 221

References  225

Index  251
 List of Figures

Fig. 1.1 Sarajevo. (Map: Mirjana Ristic) 13

Fig. 1.2 The Siege of Sarajevo. Although the siege line changed over
time, the line as marked in this figure maps its most stable
location throughout the siege, as determined through a range
of sources including Rujanac (2003). (Map: Mirjana Ristic) 15
Fig. 3.1 Topography of fear—Sniper Alley. (Map: Mirjana Ristic.
Reprinted with the permission of Routledge) 54
Fig. 3.2 Snipers’ view of the Austro-Hungarian town (above) and the
Socialist town (below). (Photos: Mirjana Ristic. Reprinted with
the permission of Routledge) 56
Fig. 3.3 The topography of fear in the western-most part of Sarajevo.
(Map: Mirjana Ristic) 58
Fig. 3.4 Locations of massacres of at least three people in the central
part of Sarajevo. (Map: Mirjana Ristic) 64
Fig. 4.1 Targeting architecture in the besieged Sarajevo. (Map: Mirjana
Ristic. Reprinted with the permission of Routledge) 76
Fig. 4.2 Destruction of the Oslobodjenje newspaper building. (Photos:
Milomir Kovačević Strašni. Reprinted with the permission
of Milomir Kovačević Strašni) 81
Fig. 4.3 Destruction of the Bosnian-Herzegovinian parliament and
government complex. (Photos up: Milomir Kovačević Strašni.
Reprinted with the permission of Milomir Kovačević Strašni.
Photo down: Enra Soldin. Reprinted with the permission
of Enra Soldin) 85
Fig. 4.4 Destruction of Sarajevo City Hall. (Photos: Milomir Kovačević
Strašni. Reprinted with the permission of Milomir Kovačević
Strašni)95

xiii
xiv List of Figures

Fig. 5.1 Civic resistance in the western-most part of Sarajevo. (Map:

Mirjana Ristic) 109
Fig. 5.2 Sarajevo war tunnel. (Photo: Mirjana Ristic) 111
Fig. 5.3 Visual barriers against snipers. (Photos: Milomir Kovačević
Strašni. Reprinted with the permission of Milomir
Kovačević Strašni) 113
Fig. 5.4 Civic resistance in the central part of Sarajevo. (Map: Mirjana
Ristic)114
Fig. 5.5 Wartime graffiti on Sarajevo’s protective barriers. (Photos:
Milomir Kovačević Strašni. Reprinted with the permission
of Milomir Kovačević Strašni) 115
Fig. 5.6 The layout of a typical apartment in Sarajevo before the war
(top) and during the war (bottom). (Drawings by architect
Zoran Doršner, 1994. Reprinted with the permission
of Zoran Doršner) 122
Fig. 6.1 The division of Sarajevo during and after the siege. (Map:
Mirjana Ristic) 133
Fig. 6.2 Street plates in Sarajevo (left) and East Sarajevo (right).
(Photos: Mirjana Ristic) 137
Fig. 6.3 Street names in the zone around Sarajevo International
Airport before the war (top) and after the war (bottom).
(Map: Mirjana Ristic. Reprinted with the permission
of Routledge) 139
Fig. 6.4 Street names in the Sarajevo city center before the war (top)
and after the war (bottom). (Map: Mirjana Ristic. Reprinted
with the permission of Routledge) 142
Fig. 7.1 Reconstruction of the Bosnian-Herzegovinian parliament
and government complex. (Photo: Mirjana Ristic) 155
Fig. 7.2 Hotel Radon Plaza, the former Oslobodjenje newspaper
building. (Photo: Mirjana Ristic) 160
Fig. 7.3 Reconstruction of City Hall—National and University
Library. (Photo: Mirjana Ristic) 164
Fig. 8.1 Sarajevo Roses. (Photos: Mirjana Ristic) 179
Fig. 8.2 Spatial distribution of Sarajevo Roses and memorial plaques.
(Map: Mirjana Ristic) 180
Fig. 8.3 Memorial plaques on the wall of Markale Market Hall and
Markale open market. (Photos: Mirjana Ristic) 185
Fig. 8.4 The Monument to the Murdered Children of the Besieged
Sarajevo 1992–1995. (Photos: Mirjana Ristic) 189
Fig. 8.5 “New Monument” by Braco Dimitrijević. (Photo: Mirjana
Ristic)196
Fig. 8.6 Canned Beef Monument by Nebojša Šerić Šoba. (Photo:
Mirjana Ristic) 198
 CHAPTER 1

Warscapes: Introduction

Throughout history, city and war have reshaped each other. From the
ancient polis to the contemporary metropolis, cities have been walled,
besieged, burned down, bombed out, divided, segregated, terrorized and
traumatized. Built environments have provided the battlefields and targets
of war, albeit with different military architectures, strategies and arms. In
contemporary ‘new wars’ (Kaldor 2007), waged since the end of the Cold
War, not only does the cityscape provide an arena for fighting, but archi-
tecture and urban space have also been adapted as military weaponry
(Weizman 2007; Coward 2009; Graham 2010).
For example, the bulldozing of Palestinian settlements by the IDF or
the destruction of cultural heritage in Syrian cities by ISIS operate as a
means of forceful reconfiguration of territories and attacks on collective
memory and identity (Graham 2003; Misselwitz and Rieniets 2006;
Weizman 2007). Attacks on traffic hubs, infrastructure and flows of move-
ment in Middle Eastern and European cities work as instruments of terror
and control over civilian populations (Graham 2004). In the context of
divided cities, walls and checkpoints are built to mark territories and
boundaries, and religious symbols are used to produce homogenous place
identities and marginalize and exclude Others (Calame and Charlesworth
2009; Bollens 2011). Moreover, urban theories and methodologies have
become an integral part of military strategies in the urban fabric. The
Israeli military uses conceptions of space (of the city) enveloped by Deleuze

© The Author(s) 2018 1

M. Ristic, Architecture, Urban Space and War, Palgrave Studies
in Cultural Heritage and Conflict,
https://doi.org/10.1007/978-3-319-76771-0_1
2 M. RISTIC

and Guattari, Alexander, and Tschumi as ‘lethal tools’ against Palestinian

cities (Weizman 2007). Digital mapping technologies such as Google
Earth, Google Maps, and GPS (global positioning system) play crucial
roles in mediating surveillance, control, and military interventions in cit-
ies, such as with U.S. drone strikes in the Middle East (Graham and Hewitt
2012). Furthermore, the question of dealing with difficult heritage and
memories of war still haunts cities in post-Communist countries in Eastern
Europe and cities in post-colonial contexts.
The importance of understanding spatial dimensions and the conse-
quences of political conflict have been highlighted in a growing body of
scholarship from the fields of architecture, urban design, geography, his-
tory, politics and sociology. A series of concepts have emerged to theorize
the relationship among built form, urban space and warfare. ‘Urbicide’ has
been conceived of as ‘the killing of urbanity’ by means of targeting hetero-
geneity and/or otherness embedded in architecture and urban space
(Coward 2007, 2009; Herscher 2007; Graham 2003). ‘Warchitecture’,
interpreted as ‘war by architecture’, addresses war- and peacetime architec-
tural destruction as a means of contestation of collective identities embed-
ded in targeted buildings (Herscher 2008, 2010). ‘Memoricide’, interpreted
as the ‘killing of memory’, addresses the destruction of built heritage as a
means of erasing traces of communities that had inhabited the city
(Riedlmayer 1995; Bevan 2006). The ‘new military urbanism’ (Graham
2010) has been used to theorize the increasing militarization and securiti-
zation of everyday urban spaces and infrastructure of cities. ‘Forensic archi-
tecture’ highlights the capacity of urban form to provide evidence in legal
processes about the crimes and human rights violations perpetrated during
the course of the war (Weizman 2007). ‘Difficult heritage’ (Macdonald
2008), which refers to relics, traces and memories of war, occupation, dic-
tatorship and other forms of political turmoil, is argued to have become an
integral component of collective memory and identity of modern nations
(Huyssen 2003; Logan and Reeves 2009).
Expanding on different notions of architecture, urbanity and city, these
studies provide seminal conceptual tools for understanding the ontology
of spatial violence and terror. They address different spatial dimensions of
war; however, they are grounded in conceptions of place that have some
limitations. In phenomenological analysis of spatial violence and terror,
place is explored as the ontological grounds for forms of being-in-place
that stand in opposition to the politics motivating the conflict (Coward
2009). In semiotic analysis of the nexus of the city with conflict, place
 WARSCAPES: INTRODUCTION 3

is investigated in terms of its representational capacities as a symbol of

power and ideology or collective identity and memory that is being sup-
ported or contested in war (Riedlmayer 1995; Bevan 2006; Herscher
2010). Spatial dimensions of political conflict are also explored from the
socio-technical approach, in which place is conceived of as a complex sys-
tem of life-support networks that form the “connective tissue” of societies
(Graham 2007: 315) and, as such, can be appropriated for different forms
of social control.
While these diverse methodological positions offer important approaches
for investigating political roles of place, they are either focused on the
investigation of place as an abstract phenomenon or involve a degree of
reductionism of place to discourse or a topology of connections. What
remains understudied is the actual spatiality, physicality and materiality of
urban warfare, with the exception of insights by Misselwitz and Rieniets
(2006) and Weizman (2007). In other words, rarely visible in the existing
research are the particularities of architecture and urban space—the urban
structure and morphology and how they frame spatial practices, meanings
and experiences of place—and their role in mediating political conflict.
This book provides deep insight into the architectural and urban
dimensions and consequences of the war. I examine how and why the
conflict over the state’s borders, territory and national identity is mediated
through built form and public space of the city, both during wartime and
in the post-war period. My exploration is based on the following
questions:

• Why are buildings and public spaces rendered targets in war?

• How does city’s urban fabric become appropriated and transformed
into a weapon of violence, terror and resistance?
• What role do the cities’ wartime transformations play in the demar-
cation of territories and production of collective identities?
• What should be done with heritage, relics and traces of war in the
post-conflict period?
• How should such places be reconstructed and their contested past
commemorated without imposing collective trauma and creating
grounds for future political conflicts?

I delve into these issues by investigating the role of built form and pub-
lic space in Sarajevo, the capital of Bosnia and Herzegovina, in the ethnic-­
nationalist conflict during and after the siege of 1992–1996. The focus
4 M. RISTIC

is on the wartime destruction of a portion of the cityscape in central

Sarajevo and its post-war reconstruction, reinscription, and memorializa-
tion. A series of case studies—urban neighborhoods, public squares, streets,
buildings, heritage, relics and memories of the war—were selected to
reveal a mutually constitutive relationship between the city and the ethnic-­
nationalist conflict. The investigation is based on a multi-disciplinary
methodological approach grounded in architectural and urban theory,
spatial turn in critical social theory, and assemblage thinking. Techniques
of spatial analysis, in particular multi-scalar morphological mapping in
combination with discourse analysis, were applied to open a window onto
the political roles of architectural form and urban space. Drawing on origi-
nal research, the book shows how a constellation of the city’s micro-­
geography, urban structure and morphology, and the materiality of its
buildings, public spaces, spatial practices, meanings and experiences of
place, operate as tools for mediating, contesting and subverting the poli-
tics that motivated the conflict. It highlights the capacities of architecture
and urban space to mediate violence, terror and resistance, deal with the
heritage of the war, and act a catalyst for ethnic segregation or reconcilia-
tion. The book provides rich empirical insights into the relationship
between architecture, urban space and conflict over territory and identity,
and an innovative spatial framework for analysing the political role of con-
temporary cities.

The City:War Assemblage

This book is a broader case study of a larger question of the agency of
architecture and urban space in the context of socio-political conflict. As
outlined above, the investigation of the particular role that buildings, pub-
lic spaces and practices of everyday life play in political conflict is challeng-
ing given that the analytical tools used in the current research have certain
limitations. First, existing studies are largely based on singular method-
ological positions focusing on the role that a particular aspect of place—its
sense, meanings or structure—plays in political conflict. Multiple method-
ological approaches that look at their intersections are less common.
Second, the political role of place is most often explored on a singular
scale—that of a targeted building, public space, urban district or the city
itself as a whole. Multi-scalar analysis focused on the inter-relations
between different affected sites in the city is less prominent. Third, the
analysis of spatial dimensions of political conflict is largely focused either
 WARSCAPES: INTRODUCTION 5

on wartime or post-war transformations of the city. The ways in which the

wartime and the post-war conflict morph one into another through the
built environment remains largely unexplored.
The spatial dynamics of political conflict are multiplicious; their intri-
cacy cannot be understood by relying on singular conceptual and analyti-
cal frameworks. Rather, understanding the role of architecture and urban
space in the political conflict requires multi-faceted methodological
approaches that provide insights into the inter-connections among the
material, representational and experiential aspects of place across multiple
scales and times. In this book, I propose a multi-disciplinary methodologi-
cal approach, grounded in conceptual framework assemblage thinking and
the analytical capacities of urban mapping, as a framework for analyzing a
mutually constitutive relationship between city and war. I will argue that
such methodology enables understanding of the complexity of the spatial
dynamics of political conflict.
Assemblage thinking is a philosophy originally developed by Deleuze
and Guattari (1987) in their book A Thousand Plateaus. Even though
DeLanda (2006) made an attempt to build an ‘assemblage theory’ (of soci-
ety), it is not a formal theoretical discourse but instead a toolbox of con-
cepts (Dovey 2010) that has gained currency in a growing body of
scholarship from the fields of architecture, urban studies, and geography.
The notions of ‘urban assemblage(s)’ (Farias and Bender 2010), ‘city as
assemblage’ (McFarlane 2011) or ‘place as assemblage’ (Dovey 2016)
have been developed as a new conceptual framework for architectural and
urban research. I will draw on these concepts to elaborate on how assem-
blage thinking as an intellectual toolkit can advance the inquiry into the
inter-relationships among cities, ethnic nationalism and conflict.
Assemblage is a way of understanding the city as a relational entity
(Müller and Schurr 2016), seeking to comprehend how urban alliances/
dissociations, synergies/disjunctions and symbioses/frictions work (Dovey
2010). Deleuze defined an assemblage as “a multiplicity which is made
up of many heterogeneous terms” in which the “only unity is that of co-­
functioning” (Deleuze and Parnet 1987: 69 [1977]). Unlike an orga-
nized system that implies a hierarchy, an assemblage is an arrangement,
alignment and patterning of multiple units that work together without
pre-­determined rules or dominant entities (Farias and Bender 2010;
Müller and Schurr 2016). Properties of an assemblage emerge from the
inter-­connections, flows and interactions between diverse parts (DeLanda
2006). The city is a socio-spatial assemblage enacted at manifold
6 M. RISTIC

sites and moments through the fitting together and cofunctioning of

diverse elements: buildings, streets, practices, objects, ideas, humans, ani-
mals, technologies and nature. The liaisons, alliances and symbioses
between them that make it a particular city—for instance, a ghettoized
pattern—produces an ethnically segregated city and differentiates it from
a multi-ethnic and cohesive city.
It follows that investigating the spatial dimensions of political conflict
involves making a shift from looking at buildings and public spaces as dis-
crete entities to looking for their relations to/within the wider spatial
structure of the city, flows of urban life, constellation of meanings, and
experiences of place. Rather than analyzing urban destruction and recon-
struction through the lens of what the targeted place was/is, the task is to
inquire about what its transformation does to the assemblage of the city—
that is, how it affects a complex set of relationships with its various other
architectural, urban, natural, social and technical elements. The aim is to
understand how such place transformations are enmeshed in the altering
boundaries of the city’s territory, place identity, everyday spatial practices,
discourses, senses of place, and the action and interaction between its
residents.
Assemblage thinking is a multi-dimensional approach that, as Dovey
(2010) argues, avoids all forms of reductionism of place in architectural
and urban research—the reduction to text, matter or subjective experi-
ence. Assemblages are defined by two dimensions (Deleuze and Guattari
1987). The first is the axis that determines the different roles that parts of
an assemblage play, which can be material and expressive. Rather than the
opposites, these roles take place in mixtures in the sense that components
of an assemblage are always both material and expressive. Walls, cul-de-­
sacs, scale and style of buildings, spatial order and hierarchy, symbols,
color and names all work to segregate ethnic enclaves and stop flows of
movement between them physically, express power over territory and
place identity symbolically. Accordingly, understanding the spatial patterns
of political conflict involves the task of linking the spatiality, physicality
and materiality of built form, public space and spatial practices to (seman-
tic) representations and experiences of place. The analysis of the city-war
assemblage entails multi-disciplinary methodologies that link spatial analy-
sis, discourse analysis and phenomenology (Dovey 2010).
The nexus between the city and war is involved in the processes of ter-
ritorialization and deterritorialization (Deleuze and Guattari 1987).
Territorialization refers to the spatial processes of stabilizing the physical
 WARSCAPES: INTRODUCTION 7

boundaries of actual territories—for example, erecting walls around

neighborhoods. It also refers to the non-spatial processes of increasing
and decreasing the internal homogeneity of an assemblage, such as “the
segregation processes which increase the ethnic or racial homogeneity of
a neighborhood” (DeLanda 2006: 13). Territories are further stabilized
through codes that determine different modes of expression—for
instance, dress codes that can signify ethnicity in public space. In contrast,
deterritorialization is the process that either destabilizes the spatial
boundaries or decreases the internal homogeneity of an assemblage.
Constructing a mosque in a Christian neighborhood or opening a Chinese
shop in an Italian city are all forms of deterritorialization. Deterritorialized
elements can be recombined to form new assemblages through the pro-
cess of reterritorialization. Buildings are destroyed and reconstructed;
neighborhoods become occupied, divided and reintegrated; and nations
are invaded and liberated (Dovey 2010). Understanding the spatial
dimensions of political conflict involves the task of revealing how distinct
political ideologies drive morphogenetic processes through which urban
territories form and transform, hold together or break up, and how place
identities are stabilized and destabilized, purified or mixed.
Assemblage thinking is a multi-scalar approach to analysis of the
nexus between the city and war. The city as an assemblage is enacted at
micro, mezzo and macro spatial scales (Farias and Bender 2010). Its
parts can simultaneously be components of other smaller or bigger
assemblages (DeLanda 2006). For instance, a monument is a part of
different assemblages—a square, a neighborhood, a city, a nation. The
scales are not merely horizontal but also involve vertical levels and
oblique angles. This is to suggest that assemblage thinking entails a fully
volumetric conception of space (Elden 2013; Weizman 2007). It is an
approach to urban analysis that involves zooming in and out, shifting
below and above to understand how the city’s ‘surface’, the depth and
thickness of its ground as well as its physical volumes and air above it,
plays a political role. The scales are not merely spatial but also temporal
(Farias and Bender 2010). The war morphs through the city in the form
of wartime urban destruction and terror, post-war reconstruction, and
heritage and memory of war. Understanding the nexus between the city
and conflict involves the task of superimposing the city’s morphology
and chronology—to expose how the ethnic division that the war was
fought for through violence has transformed into a ‘cold war’ through
rebuilding, renaming and memory.
8 M. RISTIC

Assemblage is a way of understanding the city as multiplicity (Farias and

Bender 2010; Müller 2015). These different dimensions and aspects of
the city cannot be studied separately or in any hierarchy of predominance;
it is the connections among them that are crucial to understanding the
spatial dynamics of war and conflict.

Mapping Warscapes
As outlined above, understanding the spatial dimensions of war involves
the task of ‘digging’ into the complexity of place, which requires multi-­
dimensional methods of analysis. In this research, I use urban mapping as
a primary method of spatial analysis, and discourse analysis (Foucault
1995; Rose 2001; Fairclough 2003) as a supplementary method for
unpacking meanings and representations of architecture and urban space.
The majority of current studies investigate the spatial dimensions of war
through non-spatial methods of analysis, including discourse analysis and
a series of ethnographic methods (Ristic 2018). The existing scholarship is
largely grounded in the logic of verbal argumentation in the sense that we
read about the spatial dimensions of war without seeing them. A shift in
the field has taken place, with research emerging about the capacity of
mapping as a tool for analyzing how conflict becomes embedded in the
territories of a city (buildings, streets, practices).
Open source geo-spatial platforms, such as GDELT (2013) or PATTRN
(2014), are inter-active mapping databases of locations, facts and media
reports about conflicts and protests in cities across the globe. Although
providing a wealth of descriptive and statistical data useful for research and
analysis, these platforms map the locations where conflict takes place, rather
than how the place mediates it. The agency of the actual spaces of the city
in mediating social unrest has been explored through the axial (and largely
abstract) maps of the 2011 London riots by Space Syntax team (Al Sayed
and Hanna 2013) and the heat maps of how risk of gang violence embeds
in the urban network of Medellin’s informal settlements (Samper 2011).
Territorial, urban and architectural dimensions of war have been investi-
gated through ‘forensic maps’ that combine geo-spatial data, satellite imag-
ery and 3D modelling to provide spatial testimony lawsuits over international
war crimes and human rights violations (Weizman 2017). While these are
undoubtedly important methodological ­ developments, the methods of
spatial analysis of war- and peacetime conflict are still in an inspectional
stage. I propose mapping within the framework of assemblage thinking as
 WARSCAPES: INTRODUCTION 9

a research tool for analyzing the architectural and urban patterns of war.
The maps presented in this book are more than illustrations of findings—
they themselves are research findings that provide spatial knowledge about
how the nexus between the city and war works (Ristic 2018).
For Deleuze and Guattari (1987: 12), mapping is a part of the way of
thinking that they call ‘rhizomatic thinking’, which contrasts with ‘tree-­
like thinking’. Tree-like thinking is a traditional way of thinking that struc-
tures our thoughts hierarchically, deriving from a central idea. In contrast,
rhizomatic thinking is decentered and based on establishing connections
between disparate concepts, making new associations between previously
unconnected ideas (Dovey 2010). Translated into the language of cartog-
raphy, the dichotomy of rhizome vs. tree corresponds to that of mapping
vs. tracing (Deleuze and Guattari 1987). Tracing is based on the logic of
reproduction of what already exists, it projects the empirical; “its goal is to
define a de facto state” (Deleuze and Guattari 1987: 12). A street map or
a map of building footprints, for instance, are forms of tracery just like the
navigational maps that we use in our everyday lives. In contrast, mapping
used as a research tool is engaged in experimentation with the real and the
possible. It “constructs the unconscious” (Deleuze and Guattari 1987:
12) in the sense that it opens up a view of the city that cannot be grasped
by the senses (Dovey and Ristic 2015). It involves digging, connecting
and exposing the spatial relations that are not obvious to the naked eye
(Corner 1999). Research maps are created from a multiplicity of tracings
that can be selected, overlaid and connected to expose “the various hidden
forces that underlie the workings of a given place” (Corner 1999: 214).
Deleuze and Guattari (1987) use the map partially as a synonym for
the diagram, which they also term the ‘abstract machine’ (Dovey et al.
2018). A diagram is the abstract set of relationships between forces that
underpin the workings of an assemblage (Deleuze and Guattari 1987:
164). For instance, the diagram of asymmetric visibility is a set of power-
relations that Foucault (1995) identifies as the panoptic disciplinary
gaze that is embedded in the spatiality of prisons, schools and hospitals
(Dovey 2010). The map shares certain characteristics with the diagram
in the sense that it “fosters connections between fields” (Deleuze and
Guattari 1987: 12). Its task is to uncover the relationships between
forces that shape the way a city works (Dovey and Ristic 2015). Yet the
diagram is deterritorialized and retains the highest level of abstraction
of the spatial relations immanent to an urban assemblage (Deleuze and
Guattari 1987: 141). Although a degree of abstraction is essential to
10 M. RISTIC

attaining the legibility and comprehension of data, the map is largely

territorial in the sense that it must retain the spatiality of a particular
site. The task of mapping is to expose the spatial relations that are
immanent to the city without producing a facsimile of the city or losing
the complexity of data (Dovey et al. 2018).
Consistent with assemblage thinking, mapping involves techniques of
deconstructing the city into a series of layers of data and then selecting,
isolating and recomposing particular layers on the map in order to estab-
lish relationships between particular aspects of the city (Dovey et al. 2018).
A crucial mapping technique in this regard comes from Corner (1999:
214), who suggests three key steps. The first is setting the ‘field’, that is,
the surface or framework within which projection, orientation and scale
are arranged, for example, paper or computer screen. The second is pro-
ducing the ‘extracts’, that is, the layers of data that are selected and iso-
lated from the actual territory represented and observed on the map. The
third is ‘plotting’, that is, the practice of overlaying extracts to produce
new relationships among data. The task of plotting is to “reveal, construct
and engender latent sets of possibility” (Corner 1999: 230).
In this book I apply a method of mapping that combines the concep-
tual framework of assemblage thinking, the mapping process suggested by
Corner, and computer-aided mapping technologies, including GIS and
AutoCAD, for the purposes of accuracy. I used the figure-ground map as
the base for layering various physical, discursive and experiential aspects
and transformations of the city, with the aim of uncovering how they are
implicated in war. The layers included the city’s topography, morphology
of buildings and open spaces, spatial practices, meanings and experiences
of place, military positions, visibility from them, the range of artillery and
snipers, targeted buildings and public spaces, residents’ practices of resis-
tance, and others. Selecting and overlapping different layers of data enabled
understanding of the inter-relationships among different spatial, military,
political and social phenomena. This method was applied to map the war-
time destruction of public buildings, sniping of public spaces, post-war
construction, street-renaming and forms of commemoration.
The mapping approach used in this book provides insight into how
politics and conflict become invested in the complexity and heterogeneity
of the urban fabric (Ristic 2018). First, this is a multi-dimensional method
of analysis that enables understanding of the relationships between various
material, discursive and experiential aspects of place, thus resisting the
common reductions of place. The maps presented in the forthcoming
 WARSCAPES: INTRODUCTION 11

chapters show how the conflict is mediated through inter-connections

between physicality of built form, public space and spatial practices, mean-
ings of place and its experience by the senses. In one sense this is a map-
ping of what Lefebvre (1991) has termed the trialectic among ‘conceived’,
‘perceived’ and ‘lived’ space. For instance, to understand the socio-spatial
effects of wartime terror, the politicians’ conception of a divided city, the
army’s practices of targeting and the residents’ fear in everyday life were
brought together in a single map (Chap. 3). Second, this mapping method
trained a lens on the spatial patterns and effects across various scales of the
city. The maps presented in this book show how particularities of architec-
ture and urban space (at the micro-scale) mediated reconfiguration of the
broader territory of the city (at the macro-scale). Third, this method of
mapping enabled the superimposition of the city’s morphology and chro-
nology to compare the layers of spatial data through time—before, during
and after the war. This exposed how the ethnic division that the war was
fought for through violence has transformed into the ongoing struggle
through spatial discourse.

Sarajevo Warscapes
As outlined above, I delve into the investigation of the nexus between the
city and war by analyzing the role of architecture and urban space in
Sarajevo, the capital of Bosnia and Herzegovina, in the ethnic-nationalist
conflict during and after the siege of 1992–1996. The empirical focus of
this book is on Sarajevo because the city represents a critical case study
(Flyvbjerg 2006) of how war- and peacetime conflicts are mediated and
contested in/through built environments. Sarajevo is the longest-besieged
capital city in modern history, which has become epitomic for urban
destruction throughout the world. A number of theoretical concepts,
including urbicide and warchitecture, that have been used in the analysis
of other international contested cities have gained attention in the context
of the siege of Sarajevo.1 As such, Sarajevo is what Flyvbjerg (2006: 229)
refers to as a “critical case study (…) having strategic importance in rela-
tion to the general problem”, in this case, the role of architecture and
urban space in political conflict. The ethno-nationalist conflict in Sarajevo
has been led through a variety of military strategies, including the specific
targeting and destruction of buildings and open public spaces, and
­terrorizing civilian populations during the war, as well as post-war recon-
struction, reinscription, and memorialization. The struggle over the city’s
12 M. RISTIC

territory and identity has been mediated by different elements of its urban
fabric across different spatial levels and scales, including urban neighbor-
hoods, public squares, streets, buildings, relics and traces of the war, and
war memorials. A detailed analysis of Sarajevo’s wartime and post-war
transformations, rather than its comparison to other cities, provides rich
empirical material and conceptual reflections about various spatial mecha-
nisms through which the city mediates war. As such, the findings, meth-
odological innovations and theoretic insights from Sarajevo provide a
valuable reference point for understanding a mutually constitutive rela-
tionship between the city and conflict and for studying other contested
cities in the world.
Sarajevo lies in a narrow valley of the Miljacka River and is surrounded
by mountains on all sides. In the fifteenth century when the city was set-
tled, the valley was part of a medieval commercial corridor that connected
the Middle East and Europe, which brought a mix of cultures and reli-
gions to the city.2 Often described as the European Jerusalem, Sarajevo
contains “temples of four faiths”—Islamic, Eastern Orthodox, Roman
Catholic and Jewish—within a square kilometer (Karahasan 1994: 5).
According to the last pre-war census from 1991, the city’s population
numbered approximately 500,000, which included 50% Bosniaks
(Muslims), 25% Bosnian Serbs (Orthodox), 7% Bosnian Croats (Catholics),
13% Yugoslavs and the rest were Jews and Others (Jukić 2016).3 This cul-
tural diversity is reflected in the city’s urban landscape, as distinct parts of
the city are linked to different periods of its history and different politics
of identity (Fig. 1.1).
To the east is the Ottoman Town (1462–1878), built under the
Ottoman Empire, which consists of the central bazaar in the valley and
residential quarters on the slopes of the hills. They are characterized by
small-grain morphology of irregular pattern, which is accentuated by a
number of religious monuments. Although mosques are more numerous,
centrally positioned and prominent, the presence of one religious building
for each of the non-Islamic communities affirmed the Ottoman millet
system—a concept of religious tolerance that provided non-Muslims with
a significant degree of autonomy from the dominant religion (Braude and
Lewis 1982).
To the west is the Austro-Hungarian Town (1878–1914), built under
the Habsburg Monarchy, which is defined by an orthogonal matrix framed
by mixed-use perimeter blocks. Its spatial landmarks are secular public
institutions and two clusters of non-Islamic religious buildings constructed
 WARSCAPES: INTRODUCTION 13

Fig. 1.1 Sarajevo. (Map: Mirjana Ristic)

14 M. RISTIC

to counterbalance the Islamic-dominated Ottoman Town. This created a

more equalized religious mix in the urban fabric, which fostered the
Austro-Hungarian politics of an integrated Bosnian-Herzegovinian
nationhood based on the promotion of regional patriotism and multi-­
confessional nationalism (Donia 2006). It did not, however, suppress the
emerging Serbian and Croatian ethnic nationalisms, which culminated in
the assassination of the Habsburg royal couple in 1914.
To the far west is New Sarajevo or Socialist Town (1943–1992), built
when Bosnia-Herzegovina was a republic of the Socialist Federative
Republic of Yugoslavia. It is composed of modernist blocks with free
standing residential towers and a number of high-rise political, cultural
and corporate buildings. Its architecture, characterized by a stylistic uni-
formity and an absence of ethnic markers, promoted ethnic equality, the
Yugoslavian ideology of brotherhood and unity, and the international
spirit of the Non-Aligned Movement (Alić 2006).
When the Olympic Games arrived in 1984, Sarajevo was infused with
the cosmopolitan character and spirit that was on display to the world via
media coverage of the Olympic ceremonies, competitions and events.
Before the Olympics, Sarajevo had been known globally as the city of the
assassination that triggered the First World War. The Olympics, though,
suppressed this image of violence and terror, and Sarajevo emerged from
the Games as a symbol of a peaceful gathering of nations.
But just six years after the Olympics, after its long history of ethnic
pluralism, Bosnia-Herzegovina suffered an escalation of ethnic national-
ism that culminated in a violent civil war of from 1992 through 1995. The
war pitted the Bosnian Serb Army (BSA), fighting to divide the country
along ethnic lines,4 against the Army of Bosnia and Herzegovina (ABH),
fighting to preserve the integrity of Bosnia-Herzegovina, whose indepen-
dence from Yugoslavia had been recognized on 6 April 1992 (Donia
2006). The war began and ended with the siege of Sarajevo by the BSA
from 5 April 1992 to 29 February 1996 (Donia 2006; Kapić 2000).
The BSA took positions on the hillsides around the city and in parts of
the river bank in the valley, pursuing a campaign of shelling and sniping of
civic architecture and urban space (Fig. 1.2). The BSA attacked Sarajevo
with 13,000 soldiers, 260 tanks, 120 mortars, numerous anti-aircraft can-
nons, and snipers (FAMA 1993).5 Inside the city the ABH, which was
formed at the beginning of the war, numbered about 70,000 troops, who
ultimately were unable to break the siege due to poor weaponry, especially
at the beginning of the war. Significant differences in the military power
 WARSCAPES: INTRODUCTION 15

Fig. 1.2 The Siege of Sarajevo. Although the siege line changed over time, the line
as marked in this figure maps its most stable location throughout the siege, as deter-
mined through a range of sources including Rujanac (2003). (Map: Mirjana Ristic)
16 M. RISTIC

between the two armies made the siege of Sarajevo asymmetric warfare,
with the BSA the clearly superior force and aggressor.
Yet, the UN elected to treat the conflict as a ‘civil war’ and introduced
an embargo on arms to Bosnia-Herzegovina, believing that a free flow of
weaponry would only escalate the war (Malcolm 1994). UN troops on the
ground provided humanitarian help to the population and supervised the
warring sides without interfering in the fighting, except in the case of
direct attacks on UN collateral. It is widely argued that such circumstances
prolonged the duration of the siege, which lasted for 1425 days and was
recorded as the longest siege of a capital city in the modern history of
human kind (Malcolm 1994; Donia 2006; Silber and Little 1996).
The siege of Sarajevo has been described as a “medieval siege in the
service of modern nationalism” (Donia 2006: 287). The Bosnian Serb
political leadership stated publicly that their intention was to divide
Sarajevo and Bosnia-Herzegovina along ethnic lines, and that the BSA
was holding the city as a means of coercing the Bosnian-Herzegovinian
political leadership into accepting the division (Donia 2006: 290).
Sarajevo and its population became hostages of these ethno-nationalist
political aims, and their architecture and urban spaces were appropri-
ated as a means of achieving them. The map in Fig. 1.2 shows two
proposed division lines, in relation to the siege line, which indicate that
the BSA’s goal was to seize the Socialist Town in the west of Sarajevo
and leave the Austro-Hungarian and Ottoman Towns in the east to
Bosniaks and Croats (Burns 1992; Donia 2006). The siege line merged
the hillsides around the city and parts of the river bank in the valley.
Although it opened in the area around Sarajevo International Airport,
the city remained sealed, for all intents and purposes, as the airport was
controlled by UN forces, which allowed its use for humanitarian pur-
poses only and prohibited the crossing of the runway by residents or the
military (Donia 2006). The BSA positions to the city’s north were
largely behind the hills, which blocked the army’s view toward the val-
ley. However, the positions to the city’s south gave the BSA a com-
manding view of a considerable portion of Sarajevo. This included the
Ottoman and Austro-Hungarian Towns and a large part of the Socialist
Town, particularly its eastern- and western-most areas. Sarajevo’s spe-
cific geography and urban morphology, together with the establishment
of the siege line, significantly exposed the city to the BSA’s positions,
which enabled direct and precise targeting of a large number of build-
ings and public spaces.
Another random document with
no related content on Scribd:
 Oot, Herra, kovin mua rangaissut,
Tein varmaan paljon, paljon pahaa, nurjaa;
Kuin tullut ois, en varmaan toiminut,
Mä syntinen, mut, isä, sääli kurjaa.
Lempeenä istuimellas istuen
Oot kuva uskon, toivon, rakkauden.

Sydämein portit aukee, rintahani

Käy virta armon kevätkastehen,
Vaikk' kyynel tuskan polttaa poskeani,
Niin Herran puoleen katson, rukoilen.
Nyt tässä syleilen mä polviaan;
Oi ihme, kuinka suru haihtuukaan!

Mun yli liitää autuus hiljainen.

Oon autuas. — Sua katson, Jumalani.
Oi, soiko seura hauskain veljien
Tät' iloa, min saan mä Herraltani?
Luo hänen nousee sielu sureva
Maan lasten pimeästä joukosta.

Oi Herra, ylväs mieli taivuta

Näkemään noustessansa vähyytensä.
Ett' seisahtuisi se, kun käsket sa
Ja näkis turhaks luottaa itsehensä,
Ett' taaskin luokses sielu kohoais
Ja silmäis eessä levon, rauhan sais.

Kun suvaitset, niin ristis anna sä,

Jeesuksen risti suloinen on taakka!
Vakaasti tukemanas astun mä,
Todistan kunniaas maan ääriin saakka.
Kun lohtu tarpeen, pakenen sun luo
Ja lohdun mulle enkelisi tuo.

4.

Kuink' kaunis päivä vaikenee

Taas kullast' itätaivahan,
Se kukkain nuput aukaisee
Ja valoon pukee maailman!
Oi Herra, mua armahda!

Nyt hetki pyhä tullut on

Ja tärkein minun elämäin.
Mun katso, Herra, tuntohon,
Pois aja pahuus syömestäin!
Oi Herra, mua armahda!

Nyt astun luokse pöytäsi,

Kuin hyvä oot, saan maistaa sen.
Mä otetaan sun laumaasi,
Sä hellä, hyvä paimenen'.
Oi Herra, mua armahda!

Oi lausu, joko valmis lien

Sun kasvois eessä seisomaan!
Ja kypsä oonko elon tien
Mä vakavana astumaan?
Oi Herra, mua armahda!

Nyt tulin luo tienristeikon,

Suo, että oikein valitsen.
Jos ensi askel harhaan on,
Kuink' oikein enää löytänen?
Oi Herra, mua armahda!

Jos valhe rinnass' asuu juur',

Kun sulle valan vannon, oi!
On syntin' raskas, syntin' suur',
Ken enää auttaa mua voi?
Oi Herra, mua armahda!

Suo, Herra, että tajuisin

Tän hetken suuren tärkeyden,
Ett' tyynnä kerran astuisin
Mun leiviskästäin tilillen.
Oi Herra, mua armahda!

Suo, että pääsen taivaasen

Ja vanhurskauden puvussa
Saan laulaa kanssa pyhien:
Siunattu olkoon Jumala!
Oi Herra, mua armahda!

5.

Siis sun oon! Silmäis edessä

Tein valan juur'.
Mä tunsin, hyvä olet sä
Ja lempesi on suur'.
Oon Herran laps'! Oi riemua,
Oi lemmen, onnen suuruutta!
 Mä näin, kun kirjaas kirjoitit
Mun valani,
Kun esiripun repäisit,
Lähetit henkesi.
Oon Herran laps'! Oi riemua,
Oi lemmen, onnen suuruutta!

Kun vaivuin silmäis etehen

Mä kyynelin,
Niin tunsin rauhan taivaisen
Ja löysin armonkin.
Oon Herran laps'! Oi riemua,
Oi ilon, onnen suuruutta!

Mun heikon sydämeni mä

Toin uhraten
Sun jalkoihis, — miel’hyvällä
Sä otit, Herra, sen.
Oon Herran laps'! Oi riemua,
Oi ilon, onnen suuruutta!

Sä mursit pyhän leipäsi

Ja mulle soit,
Sä valoit pyhän viinisi
Ja kalkin mulle toit.
Omakses sain! Oi riemua,
Oi ilon, onnen suuruutta!

Vuos kyynel, kovaan sykkien

Löi sydän mun —
Sä sylis auvoit hymyillen,
Mä vaivuin helmaan sun.
En muuta voi, oi riemua,
Oi ilon, onnen suuruutta!

6.

Oi, kuinka olen iloinen,

Mä Herrassani riemuitsen.
Mä laulan lapsuuslauluan',
Sen laulan moneen kertahan
Ja taasenkin.

En pelkää päivää tulevaa,

Kas enkelit mua taluttaa.
Kaikk' eikö siis käy hyvin päin?
Ja enkö rauha syömessäin
Sais hautaani?

Luo Herran paeta mä voin,

Kun loistaa säteet aamunkoin.
Kun ilta saapuu pimeten,
Niin nukun syliin hänellen
Kuin äidin luo.

Oi käänny, käänny syntinen

Ja riennä luokse Jeesuksen,
Jos tuntisit sä hyvyyttään
Ja rauhaansa ja lempeään,
Niin rientäisit!

Miks suloist’ taivaan haaveilen

Ja asunnoista autuuden?
Mull' onhan taivas rinnassain,
Kun rukous lämmin liitää vain
Luo Jehovan.

Siis tietäni käyn riemulla

Ja noudan voimaa taivaasta,
Mä kunnes vaivun hautahan
Ja näen kasvot Jumalan,
Oi autuuttain!

Suomi hädässä.

Soi hätähuuto haikea

Yl' laaksojen,
Kun kansan tuskan vaikea
Maaks sortaa sen,
Ja epätoivo rinnassaan
Käy joukot kalpeet pelvoissaan,
Köyhyyden ryysyt päällään vaan.

On synnin palkkaa ankaraa

Tää vitsaus,
Ja raskaammaks viel' ehkä saa
Tää rangaistus.
Ken ymmärrä ei puutettaan,
Sen mieli siitä paatuu vaan
Sen rikoksella korjaamaan.
 Mut yksi näkee kaiken sen
Ja armossaan
Hän ruumiillen ja sielullen
Suo lahjojaan.
Hän halveksi ei ketäkään;
Mon' ymmärrä ei hyvyyttään,
Hän hyljätään ja petetään.

Ei vailla hänen armoaan,

Ken ottaa sen,
Ja sitä hältä anomaan
Käy paraten.
Sit' ilman armoa ei saa, —
Mut ihminen, hän unhoittaa
Hädässään muistaa Jumalaa.

Oi, Hengen sanaa kuulemaan

Käy kallis maa!
Nyt Herran käsi armossaan
Sua kurittaa:
Ei tahdo sun se tuhoas,
Vaan hädässäs on turvanas
Ja herättää sua kuolostas.

Kysymyksiä.

Mit', ihminen, sulle se Herrasi on,

Iki-onnen mi suo tahi turmion?
Vaikk' et häntä tunne, hän sentään on.
Hän saapuu ja kuolema sitten
Kera viimeisten ailuhitten,
Mut tuomio — jäljestä sen.

Mist' etsit sä häntä, hän tahtovi sen,

Ett' antaisi hän mitä sinullen?
Todistajaks täällä ei kelpaja ken,
Sana vaan, sana vaan maan päällä
Voi Herrasta neuvoa täällä,
Sanassaan hänet kohtaat vaan.

Sä viihdytkö Herrassa, lempien

Hän tahtovi sydämes syntisen!
Sua vuottavi vielä hän malttaen;
Jos syntihin mielesi taipuu,
Niin silloin ijäksi haipuu
Sun taivaasi, rauhasikin.

Mit' teet sinä puolesta Herran tän,

Veres uhraatko hänelle lämpimän?
Hyvä isäsi tahtoisi olla hän;
Hän eestäsi ainoastaan
Maan tuskihin taivahastaan
Pyhän, lemmityn poikansa soi.

Häntä lemmitkö? Kristus sen tunnustaa

Kenen sydän Herralle leimuaa,
Ken alati määrähän tarkoittaa.
Hän seurasta pyhästä Herran
Vain nauttia saa, kunis kerran
Sulotaivahan nähdä hän saa.
Psalmi

Oi, älä komeutta, kultaa

Sä mulle kersku maailman;
On lahjat maailmaiset multaa,
Ei tyydytä ne sieluan'.
Halunsa kullai olkohon,
Vain Jeesus mulle rakas on.

On kallis aarre, rauha syvä

Ja halu, riemu mulle hän.
Mun häntä palvella on hyvä,
Hän onpi suojan', ystävän'.
Halunsa kullai olkohon,
Vain Jeesus mulle rakas on.

Maailma hukkuu irstain toimin,

Ja lihan sulo surkastuu;
Mit' tehdään täällä ihmisvoimin,
Se pian tyhjiin supistuu.
Halunsa kullai olkohon,
Vain Jeesus mulle rakas on.

Hän kulmakivi on, mi kestää,

On valo murheiss', iloissain;
Hän linnain on, mi vaarat estää,
Hän runko on, mä oksa vain.
Halunsa kullai olkohon,
Vain Jeesus mulle rakas on.
 Hänt' kuningasten kuningasta
Ja taivaan Herraa kiittää maa;
Hän auttaa voi mua lankeemasta
Ja kerran taistoist' armahtaa.
Halunsa kullai olkohon,
Vain Jeesus mulle rakas on.

Valt'istuint' ei voi murtaa Herran,

Myös armonsa on ikuinen.
Hän kuoli minun eestäin kerran
Ja ompi vielä Jeesuksen'.
Halunsa kullai olkohon,
Vain Jeesus mulle rakas on.

Hän sydämeeni rauhans' suopi,

Sieluuni iki-elämän.
Kun silmäin kuolo umpeen luopi,
Niin sentään valoni on hän.
Halunsa kullai olkohon,
Vain Jeesus mulle rakas on.

Vaikk' kuinka kärsin elontiellä,

Sen kunnes päähän kulkenen,
Niin hänen luonaan kerran vielä
Saan tuhatkerroin jälleen sen.
Ja Herraa Jeesust' ainiaan
Mä hiljaa vuottain lemmin vaan.

Vastaus vanhalle Puutarhurille,

 Olen pahoillani tappiostanne, hyvä ystäväni. Te tiedätte kyllä, että
itse olen muinoin kokenut, miltä tuntuu, kun rakkaimmat ja
kalleimmat siteet katkeavat, kun yhdellä kertaa koko meidän
maallisen ilomme kimalteleva rakennus luhistuu päällemme, miltä
tuntuu, kun Jumala tempaa pois ne rakkaat esineet, joihin tämä nurja
ja saastutettu sydän on ollut kiinnitetty, ja kun huomaa olevansa
yksin, yksin taivaan avaran kannen alla, niinkuin kaikesta jäljellä ei
enää olisi muuta kuin minä ja — Jumala. Kerran temmataan
todellakin kaikki pois, ja me olemme itse asiassa ilman mitään
suojaa, ilman mitään suloista ja kallisarvoista epäjumalaa, ilman
noita tuhansia rakkaita siteitä, jotka kahlehtivat meidän sydämemme,
me yksin elävän Jumalan edessä. Meistä olisi silloin, rakas ystävä,
"kauheata joutua hänen käsiinsä", ellei hän sitä ennen "ole niin
saanut irroittaa, vapauttaa ja valmistaa meitä", että voimme seista
hänen kasvojensa edessä iloiten ja todella olla muuta toivomatta,
kuin olla hänen lähellään ja laulaa hänen kiitostaan ikuisesti. Teidän
tuskanne voin siis hyvin ymmärtää, eikä se minua hämmästytä;
tahtoisin ojentaa teille käteni ja surra kanssanne, tahtoisin seurata
teitä tyttärenne hiljaiselle haudalle kirkkaan lahden tuolle puolen.
Sillä kalliilla paikalla tahtoisin seisoa kanssanne, ja kun päivän
hurjat, sekavat äänet olisivat valjenneet, ja illan tyyni rauha vallitsisi
maassa, vallitsisi teidän sielussannekin, tahtoisin sanoa teille sanan.

Te olette runollinen mies, ystävä hyvä. Runouden loistavalla

hohdolla, sen ruusunvärisillä pilvillä olette itseänne varten
verhonneet tämän elämän, ja sen välkkyvissä sulounelmissa liitelee
sielunne, mutta tytärtänne ette ole ymmärtäneet, ettekä — sen
sanon surumielin — mitä ainoa välttämätön, mitä Kristinoppi on, siitä
ette tiedä vähintäkään. Minusta on joskus tuntunut, että sillä, joka
niin on tuutinut sielunsa runollisiin haaveihin, on sitä vähemmin
halua ja tahtoa "herätä", että se, joka on nousta singahtanut
runouden loistaville kukkuloille ja sinne koteutunut, tyytyväisenä ja
ihastuneena, varmaan vielä vähemmin kuin kukaan muu tahtoo
laskeutua sieltä ja heittäytyä tomuun ja tunnustaa olevansa "suurin
syntisistä". Surullista, ystäväni, mutta totta on, että runous, mikäli se
on ihmisen uudestisyntymättömän luonnon tuotetta, enemmän kuin
monet muut asiat kykenee tenhoamaan ja pettämään, kiehtomaan ja
vallitsemaan, vahvistamaan maallista mieltä (joka on Jumalan
vihollinen) ja tekemään sen suloiseksi, rakkaaksi, paatuneeksi.
Niinkuin hieno maailmanmeno kaikkein pikimmin ja vaarallisimmin
tarttuu, niin tunkee myöskin runouden myrkky sielun syvyyteen sitä
suuremmalla voimalla ja sitä suuremmaksi vahingoksi, mitä
hienompaa se on, ja tekee ihmisen sitä mahdottomammaksi
Jumalan armolle, sitä huolettomammaksi, vastahakoisemmaksi ja
hitaammaksi parannuksen taisteluun, mitä suloisempi, pettävämpi ja
hänen luonteelleen maireempi se on. Tekin olette kasvanut ja elänyt
kukkien keskellä; te olette tottunut näkemään maan
mielikuvituksenne loistavassa valossa, ja olette niin koteutunut sinne
ja niin tyytyväinen sielläoloonne, että viihdytte, samoinkuin muutkin,
äärettömän hyvin siellä, niinkuin Jumala siksi olisi meidät tänne
asettanut, ikäänkuin meillä täällä olisi pysyväinen olinsija, ja aivan
kuin sinä, elävän Jumalan poika, sitä varten olisit vuodattanut veresi.
Te ymmärrätte kai, ettei minun mielipiteeni voi olla, että Kristinusko
tekisi ihmisen sokeaksi Jumalan ihanalle maailmalle, tai kieltäisi
häntä myöskin iloitsemasta siitä, mutta sydämestään olla kiintynyt
siihen, haudata itsensä siihen, löytää siitä paras ilonsa,
lohdutuksensa, rauhansa ja huvinsa, eikä etsiä sitä, joka ylhäällä on,
vaan sitä, joka maan päällä on, se ei saata koskaan olla Kristinuskon
mukaista ja joka lehti Jumalan sanasta saarnaa aivan päinvastaista.
— Kas, te tahdotte epätäydellisimmässäkin nähdä täydellisiä,
heikossa kaunista, pahassa hyvää, sanalla sanoen, langenneessa
maailmassa kaikkialla ainoastaan Jumalan; mutta ettekö käsitä itse,
että tämä on ainoastaan runollista luonnon jumaloimista, ainoastaan
panteismiä hienommassa ja kauniimmassa muodossa, ainoastaan
epäjumalanpalvelusta? Kuuluuhan tosin kauniilta ja hyvältä elää
hiljaisessa, suloisessa sopusoinnussa maailman kanssa, katsella
sitä rakkauden silmillä, ja ilman suurempaa murhetta, huolenpitoa ja
pyrkimystä nauttia siitä, kunnes vajoaa kuoleman syliin; mutta
ainoastaan heti ilman muita huolia nähdäkseen taivaan portin
itselleen aukeavan, ja herätäkseen vielä kauniimpaan ja vielä
runollisempaan elämään. Oi ystäväni, eikö ihminen ole teillekin
enemmän arvoinen kuin kukka, vaikka te ette pitänyt tytärtänne
muuna kuin sellaisena? eikö ihmisen sielu teissäkin ole aiottu muuta
varten, kuin elämään maan päällä, nauttimaan hetkisen siitä ja
kuolemaan, vaikka te kaikin voimin näytätte tahtovan hyljätä kaiken
muun ajatuksen? eikö tämä elämä teistäkin ole syntistä,
saastutettua, Jumalasta eksynyttä elämää, vaikka te kutsutte sitä
"suruistaan huolimatta niin pyhäksi ja niin suloiseksi?" Voiko teidän
mielipiteenne todella olla, että ihminen, sellaisena kuin hän on, olisi
sovelias astumaan taivaaseen, jonne ei mitään saastutettua saa
tulla? että hän ei kaipaisi mitään täydellistä muutosta, mitään syvää,
oleellista ja perinpohjaista uudistusta, mitään uudestisyntymistä,
niinkuin Sanassa sanotaan, tullakseen Jumalalle otolliseksi, ja hänen
edessänsä kestääkseen? että hänen ei tarvitsisi "hartaasti pyrkiä"
ahtaasta portista sisälle, ei "taistella" ikuisen elämän kruunusta? Te
ette ole voinut siihen määrään unhottaa ainakaan sitä Kristinuskon
taitoa, jota varmaan nuoruudessanne teillekin opetettiin, että voisitte
kieltää sen esittävän ihmistä langenneena, perin turmeltuneena,
Jumalalle vihamielisenä ja hänen vihansa ja kirouksensa alaisena
olentona. Tätä ei luonnollinen ihminen koskaan voi itsestään nähdä
eikä tuntea, mutta sen vuoksihan Jumala alati koettamalla koettaa
saada ihmisen tajuunsa, avata hänen sielunsa silmät, jotta hän
näkisi kurjuutensa ja vaaransa, ja sitä tietä, jonka Jumala on hänelle
määrännyt, etsisi sitä pelastusta ja vapahdusta, joka ainoastaan
Kristuksessa on tapahtunut. Sanokaa itse, ystäväni, ettekö joskus
ole tuntenut salaista, kalvavaa rauhattomuutta sydämenne
syvyydessä, Jumalan vanhurskauden ja tuomion pelkoa, jota ette ole
voinut selittää tahi ymmärtää, tai edes hämärää sovituksen ja armon
kaihoa? Sanokaa itse, ettekö ole tuntenut jotain senkaltaista myöskin
nyt, kun kirjoititte kirjeenne, sillä te ette mitenkään voi olla niin perin
paatunut ja eksynyt? Jos tekin olisitte kuunnellut salaista ääntä,
Jumalan syvää, pyhää ääntä, niin näkisitte nyt kaikki toisin silmin,
ettekä suuren ihmislauman kanssa olisi alati uudelleen menettänyt
Jumalan armoa, hänen hellyyttään, joka olisi viehättänyt
parannukseen. Te kyllä varmaan tiedätte, että Jumalan edessä ei ole
kuin kahdenlaisia ihmisiä: kääntyneitä ja kääntymättömiä; ettei ole
kuin kaksi valtakuntaa: pimeyden, kuolon, kadotuksen valtakunta, ja
valon, elämän ja armon valtakunta, sekä että jokainen ihminen
luonnostaan kuuluu edelliseen eikä hänellä sellaisena, ei ajassa eikä
ijankaikkisuudessa, ole mitään osaa pyhien valoperintöön. Olkootpa
ihmiset kuinka erilaisia tahansa lahjojensa, mielenlaatunsa, kykynsä,
pyrkimyksiensä ja halujensa puolesta, olkootpa he millä eri asteella
tahansa, niin he ovat kuitenkin toistensa kaltaisia siinä, että ovat
luonnostaan synnintekijöitä, kuoleman ja kadotuksen lapsia, ilman
Jumalaa ja hänen armoansa ja autuuttansa sekä tässä elämässä
että haudan rajan tuolla puolla. Heillä on tosin kaikilla uskontonsa,
he tunnustavat kaikki Jumalan olevan, ja Kristikunnassa tuskin
lienee ainoatakaan, joka pitäisi itseänsä ei-kristittynä ja
uskonnottomana; mutta jos kuulee heidän puhuvan siitä, niin
huomaa, että heillä kullakin on se suuresti erilaisessa muodossa.
Heidän uskontonsa ei ole se, jota Jumala sanassaan vaatii, vaan se
on useimmiten, niinkuin teidänkin uskontonne, itse asiassa
ainoastaan pakanuutta; sillä he punovat ja sovittelevat itsellensä
Kristinuskoa, sellaiseksi kuin heidän luonnollensa on sopivaa ja
mukavaa, mutta aniharvat ovat ne, jotka todella koettavat tutkia,
onko heidän Kristinuskonsa myöskin todella sellainen kuin Jumala
sanassaan vaatii, jotka katsovat velvollisuudekseen saada sen
Raamatusta, ja siitä ainoastaan ja alati. Mitä siis ihminen
luonnollisessa tilassaan tekee ja toimii, se ei Jumalan edessä ole
minkäänarvoista; hänen parhaat tekonsa ovat syntiä ja häpeää, ellei
hän totisesti kääntymällä ole tullut pimeydestä valoon, Saatanan
vallasta Jumalan luo. Niinkauvan kuin hän on pimeyden lapsi, hän
tekee ainoastaan pimeyden töitä. Älkää pettykö: paha puu ei voi
kantaa hyviä hedelmiä; "hyvät teot eivät tee ihmistä hyväksi, vaan
hyvä ihminen tekee hyviä tekoja". Mutta pohja ja perustus, josta
valon teot kasvavat, on ainoastaan uudestisyntymisessä. Missä ei
sitä perustusta ole, oltakoon siellä miten tahansa, ja tehtäköön
kaikkea hyvää, mitä suinkin voidaan keksiä, siellä ollaan kuitenkin
pimeyden lapsia ja ainoastaan pimeyden tekoja tehdään. Oi, kuinka
paljon kaiken inhimillisen ymmärryksen yläpuolella, kuinka
ihmeellinen ja mahdoton käsittää tämä jumalallinen, syvä ja harras
kääntymyksen teko on, tämä mahtava muutos, kun sydän alkaa
rakastaa, mitä se vihasi, ja vihata, mitä se rakasti, kun vanha katoaa
ja uusi luontokappale syntyy, kun suomut putoavat sielun silmistä ja
se saa näkönsä? "Voiko Etiooppialainen muuttaa ihonsa ja pantteri
täplänsä?" Tai taitaako ihminen jälleen äitinsä kohtuun mennä ja
syntyä? Mutta tuuli puhaltaa, kussa hän tahtoo, ja sinä kuulet hänen
humunsa, ja et tiedä, kusta hän tulee taikka kuhunka hän menee:
näin on jokaisen, kuin hengestä syntynyt on. Niinpä niin, armon
salaisuus ja ihme on uudestisyntyminen. Kuinka isä rakkaudella ja
tuskilla vetää sielua luokseen! Kuinka hän tekee sen isoovaiseksi,
että hän itse ravitsisi sitä elämän leivällä! Kuinka hän ensin antaa
sille "maitoa" ja sitten "vahvaa ruokaa", kunnes vihdoinkin ylpeä
sydän huudahtaa: sinä olet minulle liian väkevä, sinä olet voittanut!
Silloin astuu jumalallinen voittaja voitetun luo ja pyytää: anna minulle
sydämesi! Syntinen sydän halajaa Vapahtajaa, eikä sielullakaan ole
muuta hänelle antaa. Se lakkaa erikseen repimästä joka myrkytettyä
suonta siitä irti, se tempaa kerrassaan koko syntisen sydämen,
antaa sen hänelle ja sanoo: murra, polta, muserra se, ja anna
minulle uusi sydän; vapahda minut, sillä ainoastaan täysin
vapautettu henki, joka pitää kaiken muun itselleen vahingollisena, on
sinulle arvokas. Ja Vapahtaja ottaa syntisen sydämen ja murtaa sen
ja valaa sen uuteen muotoon ja antaa sen hänelle takaisin. Ja niin
kilvoittelee sielu sitä, kuin ylhäällä on, eikä sitä, kuin maan päällä on!
sillä se on "kuollut, ja sen elämä on Kristuksessa kätketty Jumalaan".

*****

Ystäväni, koko teidän kertomuksestanne en voi muuta päättää,

kuin että tyttäressännekin Jumala oli herättänyt totisen autuuden-
huolen, että hän oli hänessä alkanut työnsä, ja että uuden elämän
aamurusko oli hänelle sarastanut niissä ystävissä, joiden kanssa hän
seurusteli. Että te ette sitä ymmärtänyt, ei minua lainkaan
kummastuta, sillä „luonnollinen ihminen ei havaitse mitään siitä, kuin
Jumalan hengen on; että te katkeruudella, surulla ja
vastenmielisyydellä katselitte tyttärenne pyrkimystä, on vallan
luonnollista; sillä se vihollisuus, jonka Jumala alussa pani käärmeen
siemenen ja vaimon siemenen välille, on tietysti aina pysyvä. Viha,
katkeruus ja pilkka on tietysti aina oleva todellisen Kristinuskon
osana, ja missä ei sitä ole, siellä ei ole Kristuskaan. On yleensä
sangen huono merkki ihmisen Kristinuskosta, jos hän viihtyy
sovussa ja rauhassa, jos hän elää hyvässä sovussa ja rauhassa
maailman kanssa. Niinkuin meri heittää maihin kuolleensa, niin on
maailmankin aina heitettävä pois ja sysättävä luotaan ne, jotka ovat
sille kuolleet ja elävät Jumalassa. Todellisten kristittyjen ja "suuren
lauman" välillä ei eroavaisuus ole inhimillinen, katoava, ulkonainen,
ei myöskään eroavaisuus mielipiteissä —; vaan periolennainen,
harras, loppumaton, kuin valon ja pimeyden välillä: Senvuoksi ne
eivät koskaan voi olla sovinnossa. Kristitty todistaa elämällä, teoilla
ja sanoilla maailmaa vastaan, että sen olemus on paha, ja maailma
osastaan vihaa ja pilkkaa kristittyä kuin pahinta kerettiläistä, kuin
tukalimpia syöpäläisiä, jotka maasta pitäisi hävittää. Oi, kyllä käy
päinsä elää hyvässä sovussa maailman kanssa, niin kauvan kuin
usko ei ole muuta kuin tyhjä pään ajatus, niin kauvan kuin eletään
tässä puolinaisessa, laimeassa, raukeassa ja elottomassa
kristinuskossa, joka rakentaa sopua sekä Kristuksen että Belialin
kanssa, joka palvelee sekä Jumalaa että Mammonaa, mutta mitä
enemmän asiasta tulee totinen tosi, mitä enemmän henki ja elämä
täyttävät ihmisen, sitä enemmän maailma asettuu häntä vastaan ja
julistaa sen — vanhan tapansa mukaan — haaveilemiseksi,
lahkolaisuudeksi, pietismiksi. Ja se, joka ei tahdo tätä kärsiä: älköön
tarttuko auran kurkeen; se, joka ei tahdo tulla kristityksi ja olla
kristitty sielultaan ja sydämeltään, kokonaan ja jakamatonna,
eläköön paljoa mieluummin ilman mitään jumalisuuden varjoakaan,
maailman kaltaisena, niinkuin hän sisimmältä olemukseltaan onkin.
"Ken tahtoo olla maailman ystävä, hänestä tulee Jumalan vihollinen".
Oi ei, kristityksi ei tule, ellei kuole maailmalta, eikä saata
kummastuttaa, jos maailma silloin katsoo sellaista samalla
vastenmielisyydellä ja inholla, kuin elossa oleva katsoo ruumista.
Salaista elämää Kristuksen kanssa Jumalassa, pyhää, sisällistä,
selittämätöntä elämää ei voida elää, ellei olla siten kuollut; mutta tätä
elämää ei maailma voi ymmärtää. — Ihmiset voivat kyllä peittää,
puolustaa ja kaunistella pahuutta, mutta tehdä totista totta
autuutensa asiasta, todella enemmän kunnioittaa Jumalaa kuin
maailmaa, hengessä ja totuudessa palvella häntä, se on heistä
vastenmielistä eivätkä he voi sitä kärsiä. Jos mikä hyvänsä heitä siitä
muistuttaa, se loukkaa heitä heti, niinkuin "teidän sielunne pimittyi, ja
te suutuitte" tyttärenne aivan viattomasta, syvimmän rakkauden,
säälin ja hellyyden tuottamasta kysymyksestä: "oletteko koskaan
ajatellut Jumalaa?" ja epäilemättä heti tuomitsitte hänet kadotetuksi
ja vietellyksi, tuon vihattavan lahkon saastuttamaksi, "noiden
jumalattomien, hiljaisten, kauheiden olentojen", "noiden mustien
haamujen, joilla on väritön iho ja puoleksi sammuneet silmät".

Ja tämä johtaa minut toiseen vihattavaan salaviittaukseen, joka

näyttää erityisesti voivan pelottaa ihmisiä lainkaan huolehtimasta ja
ajattelemasta autuuttaan. Te näytte pitävän varmana, että henkisen
elämän kehittämisestä on muka seurauksena ihmisen ruumiillinen
häviö, että sielun pelastumisesta herännyt huoli tuottaa ihmisen
ruumiillisen perikadon, hänen elämänsä, terveytensä ja mielensä
rauhan kadottamisen; että vakavampi Kristinusko on ainoastaan
valitusta, surua, alakuloisuutta ja kivuloisuutta. Ettekö ole koskaan
lukenut, että Jumalan valtakunta on "vanhurskautta, rauhaa ja
riemua Pyhässä Hengessä", eikä surua, huolehtimista ja
rauhattomuutta? että vanhurskasten asunnoissa lauletaan riemuiten
voitosta? että ei kukaan ole heidän riemuaan heiltä riistävä? Mutta
ettekö ole myöskään lukenut, että "suurella murheella täytyy
Jumalan valtakuntaan sisälle tulla?" että se suru, joka on Jumalan
mielen mukainen, tuottaa autuuteen parannuksen, jota ei kadu? —
Nautinto ja huvitus on ihmisten tunnussana; innokkaasti koettaa
kukin karttaa kaikkea tuskaa ja pelkää kuin kuolemaa kaikkea, mikä
saattaisi häntä häiritä hauskassa, syntisessä olossaan. Oi niitä
ylpeitä, kataloita olentoja iloisuuksineen ja tuoreuksineen! heille
julistaa Kristus itse: "voi teitä, jotka nyt hymyilette; sillä te tulette
itkemään ja suremaan". Voitteko edes luulla, että ihminen, joka
näkee ja tuntee kurjuutensa, jota painaa hänen syntitaakkansa, voi
kulkea hymyhuulin ja tanssivin askelin, voi leikkiä, laskea pilaa ja
hauskasti tehdä syntejä teidän kanssanne? Mutta se, joka
säikähtäen väistyy tätä tuskaa, ei myöskään koskaan saa tuta
riemua Jumalassa; se joka alituisesti tahtoo ehkäistä sitä surua,
"joka on Jumalan mielen mukainen", ei myöskään koskaan tule
käännetyksi, parannetuksi, ei koskaan todelliseksi kristityksi. Eikö
teistä ole luonnollista, että se tuska, joka ihmiselämässä on syvin ja
kaikkien muiden lähde, synnin tuska, ei voi olla leikin kaltainen?
Mutta juuri tätä tuskaa välttävät ihmiset suurimmalla varovaisuudella,
vaikka se enemmän kuin kaikki muut tuskat heitä lähentelee; tuska,
josta oikeastaan ei ketään heistä voida armahtaa. Kuinka usein se
tahtookaan hiljaisina hetkinä nousta heidän sydämessään — mutta
he painavat sen alas, ennenkuin se saa valtaa heidän ylitsensä.
Kuinka usein se tempaakaan heidät kesken heidän iloaan,
suruttomuuttaan ja huvejaan — mutta he pakenevat sitä. Oi, jos he
sillä tavalla tahtovat päästä siitä, niin tietäkööt he, että se vain
tuokioksi heittää heidät sitä suuremmalla voimalla palatakseen.
Synnin tuska on tuskaa, joka välttämättömästi on kerran koettava,
jota kaikkien on tunnettava, olkoonpa se sitten siellä tahi täällä,
ajassa tai ijankaikkisuudessa. Niinpä niin, kyllä ihminen saattaa
ehkäistä tätä surua, kun Jumala sen kautta tahtoo saattaa häntä
parannukseen, mutta hän ei saata estää, että siitä kerran hänen
ikuiseksi kauhukseen tulee todellinen ja muuttumaton; kyllä hän voi
estää Jumalaa asettamasta hänen syntejänsä hänen omantuntonsa
silmäin eteen, että hän näkisi, katuisi ja saisi ne poispyyhityiksi
Kristuksen verellä, mutta ei hän voi estää Jumalaa asettamasta niitä
hänen eteensä hänen turmiokseen ja ikuiseksi kadotuksekseen.
Jumalan sana ei tässä asiassa vähintäkään jätä meitä
epätietoisuuteen. — Kuitenkin on kummallista, että useimpien
ihmisten puuhan ja homman tarkoituksena aina on löytää huveja ja
iloa, syöstä toisesta huvituksesta toiseen. No niin, onko heillä siis
niin hauska? Oi ei, levottomia ja rauhattomia he enimmäkseen ovat,
ja sangen harvoin heitetään heille kuin syöttinä haihtuva huvi, jonka
jälkeen sama etsiminen ja rauhattomuus alkaa uudestaan; heillä ei
itsellänsä ole rauhaa, eivätkä he voi jättää muita rauhaan. Oi,
tahtoisimmeko. vaihtaa heidän kanssansa? Ei, ei! keskellä kaikkien
kärsimysten, keskellä taisteluiden ja kyyneleiden on meillä
Jumalassa ilo, jota he eivät voi kuvitella, saamme tuntea rauhaa,
"joka käy yli kaiken ymmärryksen", on meillä autuuden toivo
"kypäränä", ja tiedämme kyllä, että "meidän surumme, joka kuitenkin
on ajallinen ja kevyt, synnyttää meissä ikuisen ja ylen määrin
tähdellisen ihanuuden".

Mutta minä puhun todellisesta Kristinuskosta; ehkä te hymyilette

sille, koska te olette itsessänne vakaannuttanut sen ajatuksen, että
kaikki teidän tyttäressänne oli ollut vaan eksymystä, lahkolaisuutta,
tai miksi te sitä tahdotte nimittää. Kysymys on siis siitä, mitä on
pidettävä lahkolaisuutena? Epäilemättä sitä, mikä sotii Raamatun
sanaa ja meidän kirkkomme tunnustusta vastaan. Jos tahtoisitte itse
tutkia asiaa, niin tulisitte minun kanssani siihen kokemukseen, että
tyttäressänne juuri sillä muutoksella, jota te etupäässä piditte
vääränä ja lahkolaisena, on Raamatussa täydellinen ja varma
perustuksensa, ja sen sanat ansainnevat kai teidänkin silmissänne
enemmän uskottavaisuutta, kuin teidän omat kuvittelunne ja
käsitteenne asiasta. Mutta vaikka jonkin puolen tyttärenne
olemuksessa ja puheessa täytyikin tuntua teistä liioittelulta,
haaveilemiselta ja selittämättömältä, niin piti sen vähemmin
hämmästyttää teitä, kun te toiselta puolen otatte huomioon, kuinka