Teach Yourself Electricity and

Electronics, Seventh Edition Stan

Gibilisco
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/teach-yourself-electricity-and-electronics-seventh-edit
ion-stan-gibilisco/
 Teach Yourself
Electricity and
Electronics

00_Gibilisco_FM_i-xx.indd 1 25/06/22 9:56 AM

 About the Authors
Stan Gibilisco (1955–2020) was a writer, electronics hobbyist,
engineer, and HAM radio operator. Stan has authored several
titles for the McGraw Hill Demystified and Know-It-All series,
along with numerous other technical books and dozens of
magazine articles. His Encyclopedia of Electronics (TAB Books,
1985) was cited by the American Library Association as one of
the “best references of the 1980s.” You can read about Stan on his
Wikipedia page (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Stan_Gibilisco).

Dr. Simon Monk has a degree in Cybernetics and Computer

Science and a PhD in Software Engineering. Dr. Monk spent
several years as an academic before he returned to industry,
co-founding the mobile software company Momote Ltd. He
has been an active electronics hobbyist since his early teens and
as well as writing books, he designs products for MonkMakes
Ltd, the company he started with his wife Linda. Dr. Monk is the
author of numerous electronics books, including Programming
Arduino, Hacking Electronics, and Programming the Raspberry Pi.

00_Gibilisco_FM_i-xx.indd 2 25/06/22 9:56 AM

 Teach Yourself
Electricity and
Electronics
Seventh Edition

Stan Gibilisco
Simon Monk

New York  Chicago  San Francisco  Athens  London

Madrid  Mexico City  Milan  New Delhi
Singapore  Sydney  Toronto

00_Gibilisco_FM_i-xx.indd 3 25/06/22 9:56 AM

Copyright © 2022 by McGraw Hill. All rights reserved. Except as permitted under the United States Copyright Act of 1976, no
part of this publication may be reproduced or distributed in any form or by any means, or stored in a database or retrieval system,
without the prior written permission of the publisher.

ISBN: 978-1-26-444241-6
MHID: 1-26-444241-6

The material in this eBook also appears in the print version of this title: ISBN: 978-1-26-444138-9,
MHID: 1-26-444138-X.

eBook conversion by codeMantra

Version 1.0

All trademarks are trademarks of their respective owners. Rather than put a trademark symbol after every occurrence of a trade-
marked name, we use names in an editorial fashion only, and to the benefit of the trademark owner, with no intention of infringe-
ment of the trademark. Where such designations appear in this book, they have been printed with initial caps.

McGraw Hill eBooks are available at special quantity discounts to use as premiums and sales promotions or for use in corporate
training programs. To contact a representative, please visit the Contact Us page at www.mhprofessional.com.

Information contained in this work has been obtained by McGraw Hill from sources believed to be reliable. However, neither
McGraw Hill nor its authors guarantee the accuracy or completeness of any information published herein, and neither McGraw
Hill nor its authors shall be responsible for any errors, omissions, or damages arising out of use of this information. This work
is published with the understanding that McGraw Hill and its authors are supplying information but are not attempting to render
engineering or other professional services. If such services are required, the assistance of an appropriate professional should be
sought.

TERMS OF USE

This is a copyrighted work and McGraw-Hill Education and its licensors reserve all rights in and to the work. Use of this work
is subject to these terms. Except as permitted under the Copyright Act of 1976 and the right to store and retrieve one copy of the
work, you may not decompile, disassemble, reverse engineer, reproduce, modify, create derivative works based upon, transmit,
distribute, disseminate, sell, publish or sublicense the work or any part of it without McGraw-Hill Education’s prior consent. You
may use the work for your own noncommercial and personal use; any other use of the work is strictly prohibited. Your right to
use the work may be terminated if you fail to comply with these terms.

THE WORK IS PROVIDED “AS IS.” McGRAW-HILL EDUCATION AND ITS LICENSORS MAKE NO GUARANTEES
OR WARRANTIES AS TO THE ACCURACY, ADEQUACY OR COMPLETENESS OF OR RESULTS TO BE OBTAINED
FROM USING THE WORK, INCLUDING ANY INFORMATION THAT CAN BE ACCESSED THROUGH THE WORK
VIA HYPERLINK OR OTHERWISE, AND EXPRESSLY DISCLAIM ANY WARRANTY, EXPRESS OR IMPLIED, IN-
CLUDING BUT NOT LIMITED TO IMPLIED WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR A PARTICU-
LAR PURPOSE. McGraw-Hill Education and its licensors do not warrant or guarantee that the functions contained in the work
will meet your requirements or that its operation will be uninterrupted or error free. Neither McGraw-Hill Education nor its
licensors shall be liable to you or anyone else for any inaccuracy, error or omission, regardless of cause, in the work or for any
damages resulting therefrom. McGraw-Hill Education has no responsibility for the content of any information accessed through
the work. Under no circumstances shall McGraw-Hill Education and/or its licensors be liable for any indirect, incidental, special,
punitive, consequential or similar damages that result from the use of or inability to use the work, even if any of them has been
advised of the possibility of such damages. This limitation of liability shall apply to any claim or cause whatsoever whether such
claim or cause arises in contract, tort or otherwise.
 In Memory of Stan

00_Gibilisco_FM_i-xx.indd 5 25/06/22 9:56 AM

 This page intentionally left blank

00_Gibilisco_FM_i-xx.indd 6 25/06/22 9:56 AM

 Contents
Preface  xvii

Part 1   Direct Current

1 Background Physics  3
Atoms  3
Protons, Neutrons, and Atomic Numbers   3
Isotopes and Atomic Weights   4
Electrons  4
Ions  6
Compounds  6
Molecules  7
Conductors  8
Insulators  9
Resistors  9
Semiconductors  9
Current  10
Static Electricity   11
Electromotive Force (Voltage)   12
Non-Electrical Energy   13
Quiz  14

2 Electrical Units  15
The Volt   15
Current Flow   16
The Ampere   17
Resistance and the Ohm   18
Conductance and the Siemens   20

vii

00_Gibilisco_FM_i-xx.indd 7 25/06/22 9:56 AM

 viii  Contents

Power and the Watt   20

A Word about Notation   22
Energy and the Watt-Hour   23
Other Energy Units   24
Alternating Current and the Hertz   25
Rectification and Pulsating Direct Current   26
Stay Safe!   27
Magnetism  28
Magnetic Units   29
Quiz  29

3 Measuring Devices  30
Electromagnetic Deflection   30
Electrostatic Deflection   32
Thermal Heating   33
Ammeters  33
Voltmeters  35
Ohmmeters  37
Digital Multimeters   38
Frequency Counters   39
Other Meter Types   39
Quiz  41

4 Direct-­Current Circuit Basics   42

Schematic Symbols   42
Circuit Simplification   44
Ohm’s Law   44
Current Calculations   45
Voltage Calculations   46
The Rule of Significant Figures   47
Resistance Calculations   47
Power Calculations   48
Resistances in Series   49
Resistances in Parallel   50
Division of Power   51
Resistances in Series-Parallel   52
Quiz  53

5 Direct-­Current Circuit Analysis   54

Current through Series Resistances   54
Voltages across Series Resistances   55
Voltage across Parallel Resistances   57
Currents through Parallel Resistances   58
Power Distribution in Series Circuits   60
Power Distribution in Parallel Circuits   61
Kirchhoff ’s First Law   63

00_Gibilisco_FM_i-xx.indd 8 25/06/22 9:56 AM

 Contents  ix

Kirchhoff ’s Second Law   64

Voltage Division   66
Quiz  69

6 Resistors  70
Purpose of the Resistor   70
Fixed Resistors   73
The Potentiometer   75
Resistor Specifications   77
Quiz  81

7 Cells and Batteries   82

Electrochemical Energy   82
“Grocery Store” Cells and Batteries   84
Lithium Batteries   85
Lead-Acid Batteries   86
Nickle Metal Hydride Cells and Batteries   86
Photovoltaic Cells and Batteries   87
Fuel Cells   88
Quiz  90

8 Magnetism  91
Geomagnetism  91
Magnetic Force   92
Magnetic Field Strength   95
Electromagnets  98
Magnetic Materials   100
Magnetic Machines   103
Quiz  106

Part 2   Alternating Current

9 Alternating-Current Basics  109
Definition of AC   109
Period and Frequency   109
The Sine Wave   111
Square Waves   111
Sawtooth Waves   112
Complex Waveforms   113
Frequency Spectrum   114
Fractions of a Cycle   116
Expressions of Amplitude   118
The Generator   121
Why AC and Not DC?   122
Quiz  123

00_Gibilisco_FM_i-xx.indd 9 25/06/22 9:56 AM

 x  Contents

10 Inductance  124
The Property of Inductance   124
The Unit of Inductance   126
Inductors in Series   126
Inductors in Parallel   127
Interaction among Inductors   128
Air-Core Coils   130
Ferromagnetic Cores   131
Transmission-Line Inductors   133
Quiz  135

11 Capacitance  136
The Property of Capacitance   136
Simple Capacitors   137
The Unit of Capacitance   138
Capacitors in Series   139
Capacitors in Parallel   141
Fixed Capacitors   142
Variable Capacitors   144
Capacitor Specifications   146
Interelectrode Capacitance   147
Equivalent Series Resistance   147
Quiz  147

12 Phase  148
Not More Math!   148
Instantaneous Values   149
Rate of Change   149
Circles and Vectors   150
Expressions of Phase Difference   153
Vector Diagrams of Relative Phase   156
Quiz  157

13 Inductive Reactance  158
Inductors and Direct Current   158
Inductors and Alternating Current   159
Reactance and Frequency   160
The RXL Quarter-Plane   161
Current Lags Voltage   164
How Much Lag?   167
Quiz  169

14 Capacitive Reactance  170
Capacitors and Direct Current   170
Capacitors and Alternating Current   171
Capacitive Reactance and Frequency   172

00_Gibilisco_FM_i-xx.indd 10 25/06/22 9:56 AM

 Contents  xi

The RXC Quarter-Plane   174

Current Leads Voltage   176
How Much Lead?   178
Quiz  181

15 Impedance and Admittance   182

Imaginary Numbers Revisited   182
Complex Numbers Revisited (in Detail)   183
The RX Half-Plane   186
Conductance  190
Susceptance  190
Admittance  192
The GB Half-Plane   193
Quiz  194

16 Alternating-Current Circuit Analysis   195

Complex Impedances in Series   195
Series RLC Circuits   198
Complex Admittances in Parallel   200
Parallel RLC Circuits   203
Putting It All Together   206
Reducing Complicated RLC Circuits   207
Ohm’s Law for Alternating Current   208
Quiz  212

17 Alternating-Current Power and Resonance    213

Forms of Power   213
Power Parameters   216
Power Transmission   222
Resonance  225
Resonant Devices   229
Quiz  231

18 Transformers and Impedance Matching   232

Principle of the Transformer   232
Transformer Geometry   236
Power Transformers   239
Isolation and Impedance Matching   241
Radio-Frequency Transformers   243
Quiz  246

Part 3   Basic Electronics

19 Introduction to Semiconductors   249
The Semiconductor Revolution   249
Semiconductor Materials   250

00_Gibilisco_FM_i-xx.indd 11 25/06/22 9:56 AM

 xii  Contents

Doping and Charge Carriers   251

The P-N Junction   252
Quiz  255

20 Diode Applications  256
Rectification  256
Detection  257
Frequency Multiplication   257
Signal Mixing   258
Switching  259
Voltage Regulation   259
Amplitude Limiting   260
Frequency Control   261
Oscillation and Amplification   262
Energy Emission   262
Photosensitive Diodes   263
Quiz  265

21 Bipolar Transistors  266
NPN versus PNP   266
Biasing  267
Amplification  269
Gain versus Frequency   273
Common-Emitter Configuration   274
Common-Base Configuration   274
Common-Collector Configuration   276
Quiz  276

22 Field-Effect Transistors  277
Principle of the JFET   277
Amplification  280
The MOSFET   283
Common-Source Configuration   285
Common-Gate Configuration   286
Common-Drain Configuration   287
Quiz  287

23 Integrated Circuits  288
Advantages of IC Technology   288
Limitations of IC Technology   289
Linear ICs   290
Digital ICs   294
Component Density   294
IC Memory   295
Quiz  296

00_Gibilisco_FM_i-xx.indd 12 25/06/22 9:56 AM

 Contents  xiii

24 Power Supplies  297
Power Transformers   297
Rectifier Diodes   298
Half-Wave Circuit   299
Full-Wave Center-Tap Circuit   300
Full-Wave Bridge Circuit   301
Power-Supply Smoothing   301
Voltage Regulation   304
Linear Voltage Regulator ICs   304
Switching Voltage Regulators   305
Switched-Mode Power Supplies (SMPS)   306
Equipment Protection   307
Quiz  309

25 Amplifiers  310
The Decibel Revisited   310
Basic Bipolar-Transistor Amplifier   313
Basic FET Amplifier   314
Amplifier Classes   314
Efficiency in Power Amplifiers   318
Drive and Overdrive   320
Audio Amplification   321
IC-Based Audio Amplifiers   323
Radio-Frequency Amplification   324
Quiz  327

26 Oscillators  328
Positive Feedback   328
Feedback at a Single Frequency   329
An Old-School Oscillator Circuit   329
The Voltage-Controlled Oscillator   329
The Phase-Locked Loop   330
Integrated Circuit Oscillators and Timers   330
Direct Digital Synthesis   333
Oscillator Stability   333
Quiz  334

27 Wireless Transmitters and Receivers   335

Modulation  335
The Electromagnetic Field   343
Wave Propagation   345
Transmission Media   348
Receiver Fundamentals   350
Predetector Stages   352
Detectors  354
Postdetector Stages   357

00_Gibilisco_FM_i-xx.indd 13 25/06/22 9:56 AM

 xiv  Contents

Specialized Wireless Modes   358

Quiz  360

28 Digital Basics  361
Numeration Systems   362
Digital Logic   363
Binary Communications   368
Quiz  371

Part 4   Specialized Devices and Systems

29 Microcontrollers  375
Benefits  375
All Shapes and Sizes   376
General-Purpose Input /Output (GPIO) Pins   377
Digital Outputs    378
Digital Inputs   378
PWM Outputs   380
Analog Inputs   381
Dedicated Serial Hardware   382
An Example—The ATtiny44   385
Programming Languages   386
Programming a Microcontroller   386
Quiz  387

30 Arduino  388
The Arduino Uno/Genuino   388
Setting Up the Arduino IDE   390
Programming “Blink”   391
Programming Fundamentals   392
Setup and Loop   393
Variables and Constants   393
The Serial Monitor   395
Ifs  396
Iteration  396
Functions  398
Data Types    400
Interfacing with GPIO Pins   401
The Arduino C Library   406
Libraries  406
Special Purpose Arduinos   409
Shields  411
Quiz  411

00_Gibilisco_FM_i-xx.indd 14 25/06/22 9:56 AM

 Contents  xv

31 Transducers and Sensors   412

Wave Transducers   412
Displacement Transducers   414
Detection and Measurement   416
Sonar  421
Quiz  422

32 Antennas for RF Communications   423

Radiation Resistance   423
Half-Wave Antennas   424
Quarter-Wave Verticals   426
Loops  428
Ground Systems   429
Gain and Directivity   430
Phased Arrays   433
Parasitic Arrays   434
Antennas for Ultra-High and Microwave Frequencies   436
Safety  439
Quiz  439

Schematic Symbols  440

Suggested Additional Reading   447

Index  449

00_Gibilisco_FM_i-xx.indd 15 25/06/22 9:56 AM

 This page intentionally left blank

00_Gibilisco_FM_i-xx.indd 16 25/06/22 9:56 AM

 Preface
This book will help you learn the fundamentals of electricity and electronics without taking a for-
mal course. It can serve as a do-it-yourself study guide or as a classroom text. This seventh edition
brings the book up to date with modern electronics. There is a much greater emphasis on the use of
integrated circuits and practical electronic design.
If you need a mathematics or physics refresher, you can select from several of Stan Gibilisco’s
McGraw Hill books dedicated to those topics. If you want to bolster your mathematics knowledge
base before you start this course, study Algebra Know-It-All and Pre-Calculus Know-It-All. On the
practical side, check out Electricity Experiments You Can Do at Home.
If you get bitten by the microcontroller bug, then you’ll find Simon Monk’s Programming
Arduino: Getting Started with Sketches and Programming Arduino Next Steps: Going Further with
Sketches useful companions to this book.
In this edition, the chapter, section, and final exam quizzes are now provided as a separate
download. You can find these at http://simonmonk.org/tyee7 or on the book’s landing page on
mhprofessional.com.
We welcome ideas and suggestions for future editions.
Simon Monk

xvii

00_Gibilisco_FM_i-xx.indd 17 25/06/22 9:56 AM

 This page intentionally left blank

00_Gibilisco_FM_i-xx.indd 18 25/06/22 9:56 AM

 Teach Yourself
Electricity and
Electronics

00_Gibilisco_FM_i-xx.indd 19 25/06/22 9:56 AM

 This page intentionally left blank

00_Gibilisco_FM_i-xx.indd 20 25/06/22 9:56 AM

 1
PART

Direct Current

01_Gibilisco_Ch01_p001-014.indd 1 25/06/22 12:08 PM

 This page intentionally left blank

01_Gibilisco_Ch01_p001-014.indd 2 25/06/22 12:08 PM

 1
CHAP TER

Background Physics
you must understand some physics principles to grasp the fundamentals of electricity
and electronics. In science, we can talk about qualitative things or quantitative things, that is, “what”
versus “how much.” For now, let’s focus on “what” and worry about “how much” later!

Atoms
All matter consists of countless tiny particles in constant motion. These particles have density far
greater than anything we ever see. The matter we encounter in our everyday lives contains mostly
space, and almost no “real stuff.” Matter seems continuous to us only because of the particles’ sub-
microscopic size and incredible speed. Each chemical element has its own unique type of particle
called its atom.
Atoms of different elements always differ! The slightest change in an atom can make a tremen-
dous difference in its behavior. You can live by breathing pure oxygen, but you couldn’t survive in
an atmosphere comprising pure nitrogen. Oxygen will cause metal to corrode, but nitrogen will
not. Wood will burn in an atmosphere of pure oxygen but won’t even ignite in pure nitrogen.
Nevertheless, both oxygen and nitrogen are gases at room temperature and pressure. Neither gas
has any color or odor. These two substances differ because oxygen has eight protons, while nitrogen has
only seven.
Nature provides countless situations in which a slight change in atomic structure makes a major
difference in the way a sample of matter behaves. In some cases, we can force such changes on atoms
(hydrogen into helium, for example, in a nuclear fusion reaction); in other cases, a minor change
presents difficulties so great that people have never made them happen (lead into gold, for example).

Protons, Neutrons, and Atomic Numbers

The nucleus, or central part, of an atom gives an element its identity. An atomic nucleus contains
two kinds of particles, the proton and the neutron, both of which have incredible density. A tea-
spoonful of protons or neutrons, packed tightly together, would weigh tons at the earth’s surface.
Protons and neutrons have nearly identical mass, but the proton has an electric charge while the
neutron does not.
3

01_Gibilisco_Ch01_p001-014.indd 3 25/06/22 12:08 PM

 4  Background Physics

The simplest and most abundant element in the universe, hydrogen, has a nucleus containing
one proton. Sometimes a nucleus of hydrogen has a neutron or two along with the proton, but not
very often. The second most common element is helium. Usually, a helium atom has a nucleus with
two protons and two neutrons. Inside the sun, nuclear fusion converts hydrogen into helium, gen-
erating the energy that makes the sun shine. The process is also responsible for the energy produced
by a hydrogen bomb.
Every proton in the universe is identical to every other proton. Neutrons are all alike, too. The
number of protons in an element’s nucleus, the atomic number, gives that element its unique iden-
tity. With three protons in a nucleus we get lithium, a light metal solid at room temperature that
reacts easily with gases, such as oxygen or chlorine. With four protons in the nucleus we get beryl-
lium, also a light metal solid at room temperature. Add three more protons, however, and we have
nitrogen, which is a gas at room temperature.
In general, as the number of protons in an element’s nucleus increases, the number of neutrons
also increases. Elements with high atomic numbers, such as lead, are therefore much more dense
than elements with low atomic numbers, such as carbon. If you hold a lead shot in one hand and a
similar-sized piece of charcoal in the other hand, you’ll notice this difference.

Isotopes and Atomic Weights

For a given element, such as oxygen, the number of neutrons can vary. But no matter what the
number of neutrons, the element keeps its identity, based on the atomic number. Differing numbers
of neutrons result in various isotopes for a given element.
Each element has one particular isotope that occurs most often in nature, but all elements have
multiple isotopes. Changing the number of neutrons in an element’s nucleus results in a difference
in the weight, and also a difference in the density, of the element. Chemists and physicists call
hydrogen whose atoms contain a neutron or two in the nucleus (along with the lone proton) heavy
hydrogen for good reason!
The atomic weight of an element approximately equals the sum of the number of protons and
the number of neutrons in the nucleus. Common carbon has an atomic weight of 12. We call it
carbon 12 (symbolized C12). But a less-often-found isotope has an atomic weight very close to 14,
so we call it carbon 14 (symbolized C14).

Electrons
Surrounding the nucleus of an atom, we usually find a “swarm” of particles called electrons. An
electron carries an electric charge that’s quantitatively equal to, but qualitatively opposite from, the
charge on a proton. Physicists arbitrarily call the electron charge negative, and the proton charge
positive. The charge on a single electron or proton constitutes the smallest possible quantity of elec-
tric charge. All charge quantities, no matter how great, are theoretically whole-number multiples of
this so-called unit electric charge.
One of the earliest ideas about the atom pictured the electrons embedded in the nucleus, like
raisins in a cake. Later, scientists imagined the electrons as orbiting the nucleus, making the atom
resemble a miniature solar system with the electrons as “planets,” as shown in Fig. 1-1.
Today, we know that the electrons move so fast, with patterns of motion so complex, that we
can’t pinpoint any single electron at any given instant of time. We can, however, say that at any
moment, a particular electron will just as likely “reside” inside a defined sphere as outside it. We call

01_Gibilisco_Ch01_p001-014.indd 4 25/06/22 12:08 PM

 Electrons  5

Electron
Electron
1-­1  An early model of orbits Nucleus
the atom, developed
around the year 1900.
Electrostatic attraction
holds the electrons in
“orbits” around the
nucleus.
Electrons

an imaginary sphere of this sort, centered at the nucleus of an atom, an electron shell. These shells
have specific, predictable radii. As a shell’s radius increases, the amount of energy in an electron
“residing in” the shell also increases. Electrons commonly “jump” from one shell to another within
an atom, thereby gaining energy, as shown in Fig. 1-2. Electrons can also “fall” from one shell to
another within an atom, thereby losing energy.
Electrons can move easily from one atom to another in some materials. In other substances, it is
difficult to get electrons to move. But in any case, we can move electrons a lot more easily than we
can move protons. Electricity almost always results, in some way, from the motion of electrons in a

Electron
Electron after “jump”
before “jump”

Electron in
Electron in
higher shell
lower shell

Electron Path of electron

shells in transition

1-­2  Electrons move around the nucleus of an atom at

defined levels, called shells, which correspond to
discrete energy states. Here, an electron gains energy
within an atom.

01_Gibilisco_Ch01_p001-014.indd 5 25/06/22 12:08 PM

 6  Background Physics

material. Electrons are much lighter than protons or neutrons. In fact, compared to the nucleus of
an atom, the electrons weigh practically nothing.
Quite often, the number of electrons in an atom equals the number of protons. The negative
charges, therefore, exactly cancel out the positive ones, and we get an electrically neutral atom, where
“neutral” means “having a net charge of zero.” Under some conditions, an excess or shortage of
electrons can occur. High levels of radiant energy, extreme heat, or the presence of an electric field
(discussed later) can “knock” or “throw” electrons loose from atoms, upsetting the balance.

Ions
If an atom has more or fewer electrons than protons, then the atom carries an electrical charge. A
shortage of electrons produces a positive charge; an excess of electrons produces a negative charge.
The element’s identity remains the same no matter how great the excess or shortage of electrons.
In the extreme, all the electrons might leave the influence of an atom, leaving only the nucleus;
but even then, we still have the same element. We call an electrically charged atom an ion. When a
substance contains many ions, we say that the substance is ionized.
The gases in the earth’s atmosphere become ionized at high altitudes, especially during the
daylight hours. Radiation from the sun, as well as a constant barrage of high-speed subatomic par-
ticles from space, strips electrons from the nuclei. The ionized gases concentrate at various altitudes,
sometimes returning signals from surface-based radio transmitters to the earth, allowing for long-
distance broadcasting and communication.
An ionized material can conduct electricity fairly well even if, under normal conditions, it
conducts poorly or not at all. Ionized air allows a lightning stroke (a rapid electrical discharge that
causes a visible flash) hundreds or even thousands of meters long to occur, for example. The ioniza-
tion, caused by a powerful electric field, takes place along a jagged, narrow path called the channel.
During the stroke, the atomic nuclei quickly attract stray electrons back, and the air returns to its
electrically neutral, normal state.
An element can exist as an ion and also as an isotope different from the most common isotope.
For example, an atom of carbon might have eight neutrons rather than the usual six (so it’s C14
rather than C12), and it might have been stripped of an electron, giving it a positive unit electric
charge (so it’s a positive ion). Physicists and chemists call a positive ion a cation (pronounced “cat-
eye-on”) and a negative ion an anion (pronounced “an-eye-on”).

Compounds
Atoms of two or more different elements can join together by sharing electrons, forming a chemical
compound. One of the most common compounds is water, the result of two hydrogen atoms joining
with an atom of oxygen. As you can imagine, many chemical compounds occur in nature, and we
can create many more in chemical laboratories.
A compound differs from a simple mixture of elements. If we mix hydrogen gas with oxygen
gas, we get a colorless, odorless gas. But a spark or flame will cause the atoms to combine in a chemi-
cal reaction to give us the compound we call water, liberating light and heat energy. Under ideal
conditions, a violent explosion will occur as the atoms merge almost instantly, producing a “hybrid”
particle, as shown in Fig. 1-3.
Compounds often, but not always, have properties that drastically differ from either (or any)
of the elements that make them up. At room temperature and pressure, both hydrogen and oxygen
are gases. But under the same conditions, water exists mainly in liquid form. If the temperature falls

01_Gibilisco_Ch01_p001-014.indd 6 25/06/22 12:08 PM

 Molecules  7

Electrons

Electron
shells
Oxygen
nucleus

Hydrogen nuclei

1-­3  Two hydrogen atoms readily

share electrons with a single
atom of oxygen.

enough, water turns solid at standard pressure. If it gets hot enough, water becomes a gas, odorless
and colorless, just like hydrogen or oxygen.
Another common example of a compound is rust, which forms when iron joins with oxygen.
While iron appears to us as a dull gray solid and oxygen appears as a gas, rust shows up as a red-
brown powder, completely unlike either iron or oxygen. The chemical reaction that produces rust
requires a lot more time than the reaction that produces water.

Molecules
When atoms of elements join in groups of two or more, we call the resulting particles molecules.
Figure 1-3 portrays a molecule of water. Oxygen atoms in the earth’s atmosphere usually pair up to
form molecules, so you’ll sometimes see oxygen symbolized as O2. The “O” represents oxygen, and
the subscript 2 indicates two atoms per molecule. We symbolize water by writing H2O to show that
each molecule contains two atoms of hydrogen and one atom of oxygen.
Sometimes oxygen atoms exist all by themselves; then, we denote the basic particle as O, indi-
cating a lone atom. Sometimes, three atoms of oxygen “stick” together to produce a molecule of
ozone, a gas that has received attention in environmental news. We symbolize ozone by writing O3.
When an element occurs as single atoms, we call the substance monatomic. When an element occurs
as two-atom molecules, we call the substance diatomic. When an element occurs as three-atom mol-
ecules, we call the substance triatomic.
Whether we find it in solid, liquid, or gaseous form, all matter consists of molecules or atoms
that constantly move. As we increase the temperature, the particles in any given medium move faster.
In a solid, we find molecules interlocked in a rigid matrix so they can’t move much (Fig. 1- 4A),
although they vibrate continuously. In a liquid, more space exists between the molecules (Fig. 1- 4B),
allowing them to slide around. In a gas, still more space separates the molecules, so they can fly freely
(Fig. 1- 4C), sometimes crashing into each other.

01_Gibilisco_Ch01_p001-014.indd 7 25/06/22 12:08 PM

 8  Background Physics

A B

C
1-­4  Simplified renditions of molecular arrangements
in a solid (A), a liquid (B), and a gas (C).

Conductors
We define an electrical conductor as a substance in which the electrons can move with ease. The best
known conductor at room temperature is pure elemental silver. Copper and aluminum also conduct
electricity well at room temperature. Various other metals constitute fair to good conductors. In
most electrical circuits and systems, we find copper or aluminum wire.
Some liquids conduct electricity quite well. Mercury provides a good example. Salt water con-
ducts fairly well, but it depends on the concentration of dissolved salt. Gases or mixtures of gases,
such as air, usually fail to conduct electricity because the large distances between the atoms or
molecules prevent the free exchange of electrons. If a gas becomes ionized, however, it can conduct
fairly well.
In an electrical conductor, the electrons “jump” from atom to atom (Fig. 1-5), predominantly
from negatively charged locations toward positively charged locations. In a typical electrical circuit,
many trillions, quadrillions, or quintillions of electrons pass a given point every second.

Atom

1-­5  In an electrical
conductor, some
electrons pass easily
from atom to atom.

Path
Atom of electron

01_Gibilisco_Ch01_p001-014.indd 8 25/06/22 12:08 PM

Another random document with
no related content on Scribd:
 Ilonka näytti vaaleammalta kuin hänen tukassaan olevat valkoiset
ruusut. Hän sulki silmänsä ja näytti olevan aivan pyörtymäisillään.
András oli saanut ensimmäisen suukkosen, kuten jokainen muukin
sulhanen tasangoilla, mutta kumminkin katseli hän hyvin
kateellisesti, kun Ilonkan vanhemmat kukin vuorollaan puristivat
tyttärensä syliinsä, ja jalo kreivitär vuodatti runsaasti kyyneliä
äidillisistä silmistään. Näytti siltä kuin hän ei olisi sallinut kenenkään
lähestyä tyttöä nyt.

Huomautuksia sateli nyt kainostelematta. Naisten sydämiä vihloi,

kun he näkivät morsiamen kalpeat kasvot. Mutta kaikki
morsiamethan ovat hääpäivänään kalpeita ja peloissaan. Se on
heidän suurin viehätyksensä, ja András panisi kyllä pian nuo posket
punastumaan ja nuo silmät loistamaan.

Kuinka kauniilta he molemmat näyttivätkään, kun he kävelivät

pääkäytävää poispäin, vaikka morsiamen käsi tuskin koskettikaan
Andrákseen, kun hän ohjasi vaimoaan ovelle. Hiljaa kuiskattu
»Jumala siunatkoon teitä!» kuului heidän jälkeensä. Sitten seuraten
kreiviä ja kreivitärtä virtasi kansa kirkosta nähdäkseen lähdön.

András pysähtyi hetkiseksi, ikäänkuin toukokuun auringon

kirkkaus olisi häikäissyt hänen silmänsä. Tiellä odottivat kreivin
vaunut livreepukuisine palvelijoineen ja punaisissa valjaissa olevine
valkoisine hevosineen, jotka olivat tuoneet morsiamen kirkkoon ja
jotka nyt kärsimättömästi kuopivat maata. Rahvas oli nyt tunkeutunut
kuin Tarnan tulviva vesi kirkosta tarhaan, joka oli liian pieni niin
suurelle joukolle. Kaikki riensivät innoissaan kauemmaksi
nähdäkseen rikkaan talonpojan ajopelit, joita luultiin kuvaamattoman
komeiksi, koska niiden oli määrä kuljettaa jalosukuinen morsian
talonpoikaiseen kotiin. Jokainen otaksui, että hevosten kiiltävät,
loistavat messinkiheloin ja -soljin koristellut valjaat voittavat
Bideskuty’n kreivin hevoset, semminkin kun ei missään ollut sellaisia
juoksijoita kuin Kisfalussa. Kreivitärkin katsoi kysyvästi tielle ja
levottomasti Andrákseen, sillä muita vaunuja kuin hänen ei ollut
näkyvissä. Mitä András odottikaan nuoren vaimonsa kanssa?

Nopeasti hätkähtivät kaikki, sillä tieltä kuului kavioiden kapsetta ja

huutoja, ja kylän asukasten iloisesti katsellessa ja jalon kreivittären
huutaessa kauhusta nosti Keményn András nopeasti nuoren
morsiamensa käsivarsilleen ja hyppäsi Csillagin selkään. Ennenkuin
katselijat oikein huomasivatkaan tapahtuman ja ennen kreivittären
tointumista säikähdyksestä, oli tamma kaksinkertaisine kuormineen
jo kaukana tiellä ja pöläytteli suuria hiekkapilviä ilmaan laukatessaan
tasangolle päin tuulessa liehuvin harjoin.

Kumea »Eläköön!», joka pani pienen kirkon heilumaan

perustuksillaan, kajahti nopeasti pienenevän hevosen ja ratsastajain
jälkeen. Tuo huuto vapautti joukon viimeisten tuntien äärettömästä
jännityksestä, ja oli sopiva, hurja, alkuperäinen ja mitä kiihkein
inhimillinen selitys tällaiselle uudelle morsiamen kotiinviemistavalle.
XXV

KANGASTUS.

Ah, tuon hurjan ratsastuksen suomaa iloa tämän kauniin tasangon

poikki vieviä teitä pitkin, Csillagin tuntiessa, kuten näytti, tuon saman
magneettisen voiman vaikutusta kuin hänen isäntänsäkin suonissa
virtasi, ja lentäessä eteenpäin nopeasti ja varmasti kuin tuulen
kuljettamat pilvet.

Ah, miten András oli odottanutkin tätä ratsastusta ja Ilonkan

käsivarsien säikähtynyttä puristusta, sillä hänen oli pideltävä lujasti
kiinni Csillagin kiitäessä tuulen nopeudella.

Kuinka kalpealta hän näyttikään! Hänen silmänsä olivat kiinni ja

näytti melkein siltä kuin hän olisi ollut pyörryksissä. Andráksen oli
ollut pakko käyttäytyä ripeästi ja raa'asti, nousta Csillagin selkään ja
paeta hänen kanssaan suomatta kenellekään aikaa pysähdyttää
häntä, ja se oli epäilemättä säikähdyttänyt Ilonkaa.

Mutta Csillag kiisi vain eteenpäin, kylä oli jo kaukana heidän

takanaan, eläköön-huudot olivat lakanneet kuulumasta, tasanko
kaikessa äärettömyydessään ja autiudessaan levisi heidän eteensä
ja Csillag, joka rakasti sen rajatonta vapautta yhtä paljon kuin
Andráskin, ja piti taivaan ja maan äärettömästä laajuudesta, laukkasi
eteenpäin kuin Jumalan enkelit olisivat lainanneet sille siipensä.

Eteenpäin ja yhä vain eteenpäin! Ilonka lepäsi niin hiljaa ja

kalpeana hänen käsivarsillaan, hiukan raollaan olevasta suusta
tunkeutui tuskin henkäystäkään ja hänen pitkä valkoinen huntunsa
oli kääriytynyt hänen ympärilleen kuin verho, hänen pienen päänsä
levätessä Andráksen rinnoilla. Tällaisesta hetkestä oli András
haaveillut kaikkien pitkien iltojen kuluessa tasangolla, ja mieletön
toivo oli melkein murtanut hänen sydämensä hänen ikävöidessään
tällaista hetkeä. Ja nyt sai hän katsella sydämensä valittua
ensimmäisen kerran kahden kesken. Kenenkään silmät eivät
nähneet hänen mielenliikutustaan Ilonkan levätessä alistuvaisesti
hänen sylissään. Ah, millainen ilo olikaan saada katsella häntä näin,
kun hän lepäsi tunnottomana ja avutonna miehensä rintaa vasten!
András katseli hellästi jokaista hunnun alta esiinpistävää pehmoista
hiuskiharaa, ummistuneita luomia, joiden ohuet punaiset suonet
kertoivat suruista ja kyynelistä, pientä valkoista nenää, sen kaunista
päätä ja hentoja sieraimia, ja ennen kaikkea, tuota punaista suuta,
jonka puoliavoimien huulien välistä Andráksen tulinen katse etsi
pieniä valkoisia hampaita ja ruusunpunaisen kielen päätä.

Ah, millaista kuvaamatonta ja verratonta iloa, iloa, joka oli kuin

suurinta tuskaa, tuottikaan saada katsella tuon hennon kaunottaren
kaikkia piirteitä, jonka omistaja hän nyt oli ja johon hän ei sulasta
rakkaudesta uskaltanut koskea, vaikka hän ei mitään muuta niin
suuresti halunnutkaan.

Eteenpäin Csillag, eteenpäin!

 Ilonka ei liikahtanutkaan eikä hän näyttänyt enää hengittävänkään.
Hän lepäsi kuin kuollut miehensä käsivarsilla. Kaikki heidän
ympärillään oli vielä samanlaista, sillä ei taivas eikä maa olleet
muuttaneet muotoaan. Keskipäivän aurinko levitti valoaan tasangon
äärettömään autiuteen, ja kuumuus pani ilman aaltoilemaan. Kaikki
inhimillisen elämän merkit olivat kaukana etäisyydessä. Tienpuolen
ravintola oli jo matkojen päässä ja paimenien huudot olivat jo
lakanneet kuulumasta. Ainoastaan taivaalla liitelevät haikarat
kutsuivat toisiaan ja meloonien suurien lehtien alta vilahti
kirkkaanvärisiä sisiliskoja, jotka kiisivät sinne tänne Csillagin
mielettömän laukan peloittamina. Ilmassa oli avautuvien kukkien ja
kypsyvien hedelmien tuoksua. Oikealla oli lauma villejä hevosia,
jotka laukkasivat hurjasti pakoon. András kohotti hetkeksi katseensa
tarkastellakseen autiota ja hiljaista tasankoa, jonka sinistä taivasta,
hedelmällistä maata ja purppuranpunaista sumua vasten
kuvastuvien kaivojen vipuja hän niin suuresti rakasti.

Ja kas, kun hän katsoi, rupesi taitava ja lumoava kangastus

piirustelemaan nopein vedoin muuttuvia kuviaan kauas tuonne
kuumaan, kuivaan ja väreilevään ilmaan. Andráksen kiihtyneistä
aivoista näytti se auringonpaisteessa kimaltelevalta paratiisin
kullalta, hohtavalta valkoiselta kaupungilta. Siellä oli viileitä ja
virtaavia jokia, marmorilinnoja ja viheriöitä niittyjä, loistavia ja
autioita, jotka kutsuivat häntä tulemaan sinne lumivalkoisine
kantamuksineen ja laskemaan sen noiden viileiden virtojen rannalle,
jossa hänenkin kuuma päänsä raitistuisi, kun hän painaisi sen
pehmoiseen viheriään ruohoon.

Hän katsoi sinne pitkään ja kauan samalla kun hänestä tuntui, että
Csillag lensi sinne levitetyin enkelin siivin. Tuo lumoava kuva tuli yhä
lähemmäksi puoleksi peittyneenä ohueen, kyynelistä
muodostuneeseen sumuun.

Silloin hän kumarsi päänsä ja hänen kuumat huulensa hakivat

tuon raollaan olevan suun, jolloin nuoren, raa'an ja puoleksi
barbaarisen talonpojan sielu poistui hänestä yhtyäkseen tuohon
tunnottomaan olentoon pitkässä tulisessa suutelossa.

Kaukana taivaanrannalla oli oikullinen kangastus nopeasti

peittänyt paratiisin kaupungin kultaiset piirteet, taivaalla kiitävät
haikarat olivat lopettaneet huutonsa ja pienet sisiliskot olivat
menneet levolle.

Ääretön ja autio tasanko oli jälleen rauhallinen Csillagin laukatessa

eteenpäin.
XXVI

TALONPOJAN VAIMO.

»Anna hänen olla rauhassa, poikaseni, kuuletko sinä! Hän toipuu

kyllä hoidossani. Laske hänet tuohon vuoteelle. Lakanat ovat
lämpimät ja pehmeät, ja tuoksuvat lavendelilta. Mene hakemaan
minulle kellarista mitallinen tuota etikkaa, jonka panin tynnyriin viime
marraskuussa. Laske se oven edustalle ja tuo minulle ullakosta
muutamia neilikoita, ajuruohoa ja ehkä hieman koiruohoakin. Mene
nyt! Hän on ainoastaan pyörtynyt hurjan ratsastuksesi vaikutuksesta.
Sinun olisi pitänyt menetellä muiden ihmisten tapaan ja tuoda hänet
kotiin vaunuilla, joiden eteen on valjastettu vakava härkäpari».

Vasta paljon jälkeen päivällisen oli András saapunut Csillagilla

kantaen valkoista taakkaa käsivarsillaan. Etelka oli odottanut
toivottaakseen morsiamen tervetulleeksi uuteen kotiin, ja oli
valmistanut sellaisen aterian, ettei kuninkaankaan olisi tarvinnut sitä
hyljeksiä. Hän oli suonut Sárille ja Katille sen ilon, että nämä olivat
saaneet pukeutua parhaimpiin vaatteihinsa ja mennä katsomaan
isäntänsä ja jalosukuisen kreivittären vihkimistä. Hän ei voinut olla
tyyni, sillä hän tiesi poikansa tarkoituksen olevan tuoda morsian
kotiin Csillagin selässä, ja pelkäsi senvuoksi, että nuori jalosukuinen
neito, joka ei ollut tottunut sellaisiin äkillisiin toimenpiteisiin, joko
pyörtyisi tahi sairastuisi. Hän oli muodostanut vaatimattomista
huoneista oikean rakastettavaisuuden puutarhan. Hänen
ruusupensaansa olivat onneksi täydessä kukassaan, ja siten oli
hänelle ollut mahdollista tuoda niitä suuria kimppuja jokaiseen
huoneeseen, mutta erittäinkin yhteen, joka oli juuri paperoitu ja
koristettu kauniisti kirjailluin verhoin nuoren vaimon asunnoksi.

Ah, tuolta kuului vihdoinkin Csillagin tuttu kavioiden kapse

tasangon poikki johtavalta pehmeältä tieltä. Etelka kiiruhti innoissaan
portille toivottaakseen uuden tyttärensä tervetulleeksi kotiin lempein
suudelmin, mutta katsahdettuaan poikansa kasvoihin huomasi hän
heti jonkun asian olevan hullusti. Hiljaa polvistui Csillag muistaen
isäntänsä opettaman sievän tempun, ja András, ollen melkein yhtä
kalpea kuin hänen sylissään oleva olento, laskeutui maahan ja meni
kuormineen sisälle.

Hän laski morsiamensa vuoteelle, ja Etelka auttoi häntä

asettamaan tuon kultakutrisen pään pehmeästi pieluksille. Ilonka oli
hyvin kalpea ja melkein hengetön. Ei voida siis ihmetelläkään, että
András oli pelästynyt. Mutta Etelka ymmärsi, että tuo tunnottomuus
aiheutui vain jännityksestä, ja onnistui pian tyynnyttämään poikansa.
Hän koetti olla iloinen niin kauan kuin poika oli huoneessa, mutta
hänen poistuttuaan pudisti hän surullisesti päätään. Hän ei ollut
milloinkaan ennen nähnyt ketään niin kalpeaa ja hermotonta kuin
Ilonka nyt oli, eikä tämä omituinen kotiintulo ennustanut mitään
hyvää.

András toi etikan, ja sitten kuin Etelka oli lämmittänyt sen

sekoitettuaan siihen ensin hieman lääkekasveja, alkoi hän hautoa
sillä Ilonkan ohimoita. Hän riisui lapsiraukalta kengät ja sukat, ja
hieroi hänen kylmiä jalkojaan karkeiden käsiensä välissä. Vihdoin
tunkeutui heikko värisevä huokaus punaisten huulien välistä.
Kultakutrinen pää liikahti levottomasti pieluksilla, ja pian pari
säikähtynyttä sinistä silmää tuijotti Andráksen äidin ryppyisiin,
ystävällisiin kasvoihin.

Ne koettivat kiertäen pelokkaasti ja hämmästyneenä kaikille

suunnille päästä selville tilanteesta palattuaan juuri unten mailta.
Hän ei tuntenut tätä omituista pientä ja matalaa huonetta, jonka
seiniltä riippui kuivuneita sulotuoksuisia kukkakimppuja, eikä tuota
suurta, kiiltävää ja viheriää kaakeliuunia, jonka pesässä höyrysi tuo
kuuma väkevältä tuoksuva etikka astiassaan. Nuo suurissa
kömpelöissä maljakoissa olevat valkoiset ruusut ja tuo omituinen
ystävällinen vanha vaimo suurine ja tummine silmineen muistuttivat
Ilonkaa jostakin, jonka hän oli toivonut voivansa ainaiseksi unhottaa.

Mutta nuo kasvot näyttivät niin hyviltä ja myötämielisiltä, ja Ilonka

tunsi juuri nyt olevansa niin suuresti lohdutuksen tarpeessa, koska
hänen sydäntään pakotti ja ahdisti, ettei hän voinut vastustaa noiden
vanhojen tummien silmien ilmettä, joissa olevat suuret kyyneleet
puhuivat rakkaudesta ja säälistä. Kaikki oli ollut niin omituista ja
huomaavaa. Ilonka oli näiden viime aikojen kuluessa hengittänyt niin
ankaran velvollisuuden ja ylpeän ryhdin täyttämää ilmaa, että nuo
vaatimattomat talonpoikaisvaatteet, nuo ystävälliset ryppyiset kasvot,
karkeat ruskeat kädet ja nuo myötämieliset kyyneleet menivät
suoraan hänen ahdistettuun sydämeensä, ja hän ojensi molemmat
käsivartensa rukoillen lohdutusta ja rakkautta.

Tuon vanhan talonpoikaisvaimon sydän, joka oli jo kiintynyt tuohon

vuoteessa lepäävään tyttömäisen hentoon olentoon, suli täydellisesti
tuon suloisen vetoamisen vaikutuksesta. Hänen käsivartensa
kiertyivät hienon tytön ympärille, kultakutrinen pää painautui vanhaa
äidillistä rintaa vasten ja hänen kasvoilleen painettiin niin monta
suukkosta ja hänelle sanottiin niin paljon rakkaita ja myötätuntoisia
sanoja, ettei Ilonka ollut milloinkaan kuullut äidiltään sellaisia.

»Nyt, kultaseni, voit kai jo paremmin? Nuku rauhassa hetkinen ja

lepää, sillä olet väsynyt ja kiihtynyt. Katso, minä vedän nämä verhot
ikkunain eteen ja kätken sinut auringolta, joka pian laskeutuu. Ehkä
voitkin sitten nukkua kauan ja rauhallisesti. Menen tuonne toiseen
huoneeseen kehruuksieni ääreen. Jos haluat jotakin, on sinun vain
koputettava seinään. Kuulen sen heti. Olen tuulettanut kaikki kauniit
liinavaatteesi ja ripustanut pukusi tuohon vaatekomeroon. Levättyäsi
voit riisua valkoisen pukusi ja pukea yllesi jonkun noista uusista,
jotka äitisi lähetti tänne eilen. Onko pielus mukavasti pääsi alla?
Hyvää yötä nyt, kultaseni. Nuku makeasti!»

Hän suuteli Ilonkaa viimeisen kerran, veti verhot ikkunain eteen

niin, että auringon säteet tunkeutuivat nyt huoneeseen
heikennettyinä ja tummina, ja poistui sitten tyynesti huoneesta.

Ilonka oli yksinään. Ensin oli hän ainoastaan tietoinen

erinomaisesta ruumiillisesta hyvinvoinnista. Lakanat olivat niin hienot
ja tuoksuivat niin suloisesti lavendelilta ja rosmariinilta, ja laaksosta
poimitut liljat ja ruusut muuttivat huoneen ilman erittäin
hyvätuoksuiseksi. Hän ummisti silmänsä ja makasi hervotonpa
tuntien ääretöntä hyvinvointia. Kuinka väsynyt hän olikaan
viimepäivien vaivoista ja jännityksestä, ympärillä hääräävistä
palvelijattarista, jotka järjestivät liinavaatteita ja uusia pukuja, ja
tuosta valkoisesta morsiuspuvusta, jota hänen oli ollut pakko koettaa
monta kertaa ja joka oli ahdistanut hänen sydäntään, kun hän oli
tuntenut sen laskokset ympärillään. Mutta ennen kaikkea oli hän
äärettömästi väsynyt yhtämittaisiin puheihin varallisuudesta ja
maista, velvollisuuksista ja jälkipolvesta. Hänen poskensa olivat
hehkuneet alituisesti, kun hän oli kuullut sanottavan itseään kaikkien
niiden syntymättömien lasten äidiksi, joista oli tuleva rikkaita maiden
ja rahojen omistajia.

Hän oli taistellut vapautensa puolesta vakavin, hiljaisin tavoin

vetoamalla vanhempiensa rakkauteen ja heidän hänen vuokseen
tuntemaansa ylpeyteen ja heidän halveksimiseensa tuota miestä
kohtaan, jonka he olivat valinneet hänen puolisokseen. Hän ei
välittänyt vähääkään suurista rikkauksista eikä laajoista maa-
alueista, vaan oli onnellinen saadessaan asua Bideskuty’ssa
vaikkapa vanhanapiikanakin. Hän ei voinut ollenkaan ymmärtää,
miksi hänen isänsä näytti niin surulliselta, kun hänen
tulevaisuudestaan keskusteltiin. Ellei hän pitänyt tyttärensä
avioliitosta rikkaan talonpojan kanssa, niin miksi hän sitten salli sen
tapahtua? Varmasti oli hänellä maita, peltoja ja rahaa kylliksi omiksi
tarpeikseen. Mitä hän teki tuolla talonpojan omaisuudella, vaikka se
olikin niin suuri? Ilonka ei voinut sitä ymmärtää. Hänen ylpeä äitinsä
näytti suhtautuvan tähän polkunaimiseen hyvin halveksivasti, vaikka
hän kumminkin ivasi kaikkia köyhiä aatelismiehiä heidän vanhasta
suvustaan huolimatta. Tyttö oli pian ilmaissut kauan säilytetyn
salaisuutensa ja myöntänyt vilpittömästi, että ainoastaan yksi ääni
monien muiden joukosta pani hänen sydämensä riemusta
sykkimään. Hänhän oli vanhempiensa ainoa lapsi, jota oli suuresti
rakastettu ja hemmoiteltu. Tuntui niin hirveällä, että hänen oli
ruvettava asumaan talonpojan talossa, opittava kehräämään ja
työskentelemään puutarhassa ja alentumaan aivan omien
palvelijattariensa tasolle, ja erottava kaikista entisistä ystävistään.
 Sitten eräänä päivänä kerrottiin hänelle, ettei hän välittänytkään
hänestä, ja ilmoitettiin että hän köyhyytensä vuoksi aikoi mennä
naimisiin erään rikkaan käsityöläisen tyttären kanssa, joka oli
taipuvainen vaihtamaan kultapussinsa kreivilliseen kruunuun.
Kuultuaan sen alistui Ilonka. Hän ei enää välittänyt, mitä hänen
parhaakseen päätettiin. Koska hän oli valehdellut hänelle puhuen
rakkaudesta, jonka hän oli sanonut kestävän hamaan kuolemaan
asti, mutta joka oli loppunutkin vuoden kuluttua, koska hän voi
käyttäytyä niin petollisesti ja kunniattomasti, ei hänkään enää
välittänyt, mitä hänelle tehtiin. Koska hän ei saanut tulla onnelliseksi,
voi hän yhtähyvin tehdä, mitä isä ja äiti tahtoivat, ja suostua
menemään vaimoksi talonpojalle, joka ei ollut sen halpamaisempi
tahtoessaan jalosukuisen neidon puolisokseen kuin hänkään.

Maatessaan siinä ummessa silmin ja alistuvaisena rosmariinilta

tuoksuvassa vuoteessaan palautti Ilonka mieleensä ensimmäisen
kohtauksensa tuon pitkän ja komean miehen kanssa, hänen, joka oli
kuvailtu hänelle rikkaaksi ja häikäilemättömäksi talonpojaksi, jonkun
jalosukuisen neidon kosijaksi, jonka hän halusi yhdistää alhaiseen
sukuunsa. Hän muisteli Andráksen omituista persoonallisuutta,
hänen sointuvaa ääntään, hänen silmiään, jotka katsoivat häneen
niin kummallisesti, ja suuteloa, jonka hän aina painoi hänen
kädelleen ja joka pani hänet aina punastumaan ja aiheutti tunteen,
joka sekä peloitti että pyörrytti.

Hän koetti muistella jokaista tuon kirkossa tapahtuneen pyhän

toimituksen erikoiskohtaa, vannomiaan valoja ja toistamiaan
rukouksia; kun hän oli polvillaan tuon omituisen miehen rinnalla, jota
huolimatta hänen syntyperästään hän ei voinut halveksia, sillä hän
oli niin pitkä, niin rauhallinen kaikissa hommissaan ja hänellä oli niin
kummallisen käskevä ilme silmissään.
 Häntä värisytti nyt, kuten silloinkin, kun hän tunsi saaneensa
kultaisen sormuksen sormeensa merkiksi, että hän oli tuon miehen
orja, joka hänen äitinsä sanojen mukaan oli vaimoaan paljon ala-
arvoisempi. Ja hän oli kumminkin vannonut kunnioittavansa,
rakastavansa ja tottelevansa häntä. Ah, hän kyllä koettaisi täyttää
tuon viimeisen lupauksen niin hyvin kuin hän vain voi, täyttää kaikki
hänen pyyntönsä ja työskennellä kuin orja menneinä aikoina, jolloin
kovat lyönnit olivat ainoa palkka päivän: kestävästä raskaasta työstä.
Hän tahtoi kärsiä miehensä ylpeyttä ja valtaa, ja tulla hänen iloiseksi
ja kuuliaiseksi orjakseen. Jos hän täyttää tuon valan, niin ehkä
Jumala vapauttaa hänet noista muista, sillä olihan hän vannonut
tahtovansa myöskin rakastaa miestään.

Sitten muistui hänen mieleensä viimeinen kuva, jonka todellisuus

tuntui hänestä kerrassaan unelta. Hän oli näkevinään ympärillään
paljon kasvoja ja kauempana tuon pienen, olkikattoisen, kuumassa
toukokuun auringonpaisteessa kylpevän kylän. Ilma oli kuuma ja
täynnä aikaisten kesäkukkien huumaavaa tuoksua. Kaikkialta kuului
mehiläisten surinaa ja lintujen laulua, hevosten hirnumista ja
lampaiden määyntää. Sitten tunsi hän nopeasti, miten hänet
nostettiin maasta ja miten hän sitten oli lentävinään ilmojen halki kuin
siivillä. Hän muisti epämääräisesti pitkän huudon, joka häipyi
kuulumattomiin hänen lentäessään, ja oli vieläkin tuntevinaan, miten
joku puristi hänet lujasti syliinsä. Akasiat, talot ja nuo monet
ilmehikkäät kasvot muuttuivat nyt hänen mielestään kauan sitten
unhotetuiksi asioiksi, eikä hän lopulta enää muistanut mitään.

Ah, miksi oli hän palannut tuntoihinsa jälleen? Miksi olikaan hän
herännyt? Hänellä oli ollut niin ihmeellisen hyvä olla tuossa unholan
rauhassa. Miksi ei tuota rauhallisuutta ollut kestänyt iankaikkisesti,
kunnes nuo siivet olisivat vieneet hänet korkeuksiin, joissa vallitsee
iäinen lepo?
XXVII

AUTTAMATON ASIA.

Aurinko oli jo vaipunut matalalle länteen, ja sen kultaiset säteet

tunkeutuivat pienistä ikkunoista arkihuoneeseen muodostaen
jokaisen siellä olevan esineen ympärille pienen sädekehän.

Etelka oli siirtänyt kehruuksensa syrjään. Päivälliseen ei oltu

koskettukaan, ja hän oli valmistanut omin käsin muutamia herkullisia
ruokalajeja illalliseksi, koska Sári ja Kati muistelivat vain
vihkimätilaisuutta ja kaikkia näkemiään ja kuulemiaan niin, ettei
heidän huolekseen voitu jättää ensimmäisen aterian valmistamista
nuorelle emännälle tämän uudessa kodissa.

Hän ei nähtävästi ollut vielä liikahtanutkaan. Etelka oli kurkistanut

huoneeseen ja nähnyt hänen nukkuvan vielä rauhallisesti hienosti
punastunein poskin ja säännöllisesti hengittäen puoliavoimien
huulien välistä. Rauhoittuneena oli hän jättänyt Andráksen
vahtimaan seurusteluhuoneeseen ja kiiruhtanut itse keittiöön.

András istui haaveillen avonaisen ikkunan ääressä ja katseli

tasangon poikki laskeutuvaan aurinkoon päin. Tällaiseksi oli hän
mielessään aina kuvitellut tämän päivien päivän. Hän oli kuin
aavistanut, miten rauhallista tässä erillisessä talossa tulee silloin
olemaan, kun hän valmistautuu tapaamaan vaimoaan ja vaimo
häntä. He saavat nyt oleskella tästä alkaen ikuisesti yhdessä,
rakastaa ja tulla rakastetuiksi, jakaa surut ja ilot, ja elää vain
kokonaan toisilleen. András muisti yksinäistä lapsuuttaan ja
nuoruuttaan, jolloin hän väsyneenä päivän kovasta työstä meni isän
kovista ja oikeudettomista lyönneistä kirvelevin hartioin autiolle
tasangolle, joka oli vielä yksinäisempi kuin hän, ja ollen yksinään
taivaan ja maan välillä kuun ja tuikkivien tähtien valossa pyysi hän
kaunista lumoavaa luontoa kertomaan hänelle muutamia
salaisuuksiaan ja ilmoittamaan hänelle, miksi haikara alituisesti
huutaa puolisoaan, miksi pääskyset rakentavat pesiään, miksi noilla
pienillä sisiliskoillakin on pienet pesänsä meloonien suurien lehtien
alla ja miksi hän huolimatta suuresta rakkaudestaan äitiään kohtaan
tuntee itsensä yksinäiseksi ja kodittomaksi. Nyt hän ymmärsi sen.
Hän käsitti nyt luonnon suuren kaikkiin kohdistuvan lain kahden
olennon liittymisestä yhdeksi kokonaisuudeksi, lain, jota eivät hänen
vanhempansa olleet kyenneet opettamaan hänelle, mutta jonka hän
oli oppinut heti silloin, kun hän ensimmäisen kerran oli nähnyt tuon
lumoavan olennon, joka oli muuttunut hänen unelmakseen, ja
ensimmäisen kerran kuullut tuon äänen, joka oli muuttunut hänen
korvissaan enkelin soitoksi. Kuten haikara, kutsui hänkin nyt
puolisoaan, ja kuten pääskyset ikävöi hänkin nyt kotia, jossa hän voi
rakastaa ja hyväillä häntä, josta oli tuleva tuon kodin kuningatar.

Hänen takaansa kuuluva heikko kolina pakotti hänet kääntämään

päätään. Siellä hän olikin, tuo valkoisiin puettu olento, jonka
ääriviivat näkyivät vain epäselvästi enenevässä pimeydessä. Ilonka
oli irroittanut huntunsa, mutta ei ollut vielä riisunut yltään
morsiuspukuaan.
 »Ilonka!»

Nähtävästi ei Ilonka ollut odottanut löytävänsä miestään täältä,

sillä hän säpsähti, pysähtyi nopeasti ja nojasi kädellään
läheisyydessä olevaan pöytään pysyäkseen pystyssä.

»Ilonka!» sanoi András jälleen tullen aivan hänen viereensä.

Ilonka peräytyi pari askelta.

»Luulin… En tiennyt ollenkaan sinun olevan täällä».

»Äitini läksi täältä juuri äsken», vastasi András hyvin ystävällisesti.

»Huomattuaan sinun vielä nukkuvan meni hän keittiöön, ja käski
minun olla täällä vahtimassa, liikkuisitko sinä».

Hän koetti tarttua Ilonkan käteen ja vetää hänet luokseen, mutta

Ilonka vetäisi kätensä pois ja sanoi nopeasti:

»Missä tuo keittiö on? Haluan mennä puhuttelemaan häntä».

»Keittiö on toisessa rakennuksessa, rakkaani, tuolla puutarhan

toisella puolella. Tämä rakennus on yksinäinen ja rauhallinen, eikä
täällä ole nyt muita kuin me».

András koetti jälleen tarttua hänen käteensä, mutta Ilonka karttoi

häntä ja meni hermostuneesti ovelle.

»Ah, voin kyllä osata sinne. Tiedän hänen tarvitsevan minua.

Hän…»

Mutta András hyppäsi nopeasti hänen tielleen ja kietoi

intohimoisesti käsivartensa hänen ympärilleen.
 »Hän ei kaipaa apuasi, kultaseni», kuiskasi hän kiihkeästi, »etkä
sinä sitäpaitsi voi mennäkään, sillä kuten näet, olen vanginnut sinut.
Ah, älä koetakaan riistäytyä irti, sillä en päästä sinua. Miten kalpea ja
säikähtynyt oletkaan! Oletko peloissasi? Et suinkaan nyt levätessäsi
minun sylissäni. Voin suojella sinua, kultaseni, kaikilta suruilta ja
vahingoilta. Kumarru hieman, että pieni korvasi tulee suuni eteen,
sillä haluan kuiskata siihen jotakin, joka on painanut mieltäni monien
vaikeiden kuukausien kuluessa ja murtanut melkein sydämeni
koettaessaan tunkeutua sieltä esille. Ilonka, omani, suloinen
vaimoni, rakastan sinua»!

Hänen äänensä oli käheä ja omituinen, ja hän oli puristanut

Ilonkan käsivarsiensa väliin kuin pihteihin. Hän veti vaimoaan yhä
lähemmäksi, kunnes Ilonkan kasvot olivat aivan hänen lähellään.
Ilonka ponnisteli vapautuakseen. Hän oli hämmästynyt ja säikähtynyt
eikä hän ymmärtänyt. Hän ei ollut milloinkaan ennen kuullut
kenenkään äänessä niin kummallista sointua eikä nähnyt kenenkään
silmissä tuollaista katsetta, joka peloitti häntä niin hirveästi. Hänen
äitinsä olisi pitänyt varoittaa häntä ja puhua hänelle, oliko hänen
sallittava, että tuo tunkeileva talonpoika kiertää käsivartensa hänen
ympärilleen, kuten jonkun kylän tytön ympärille ravintolassa. Hän
tunsi olevansa nöyryytetty ja äärettömästi peloissaan, kun hän
terävin kynsin repi miehensä käsiä koettaessaan toivottomasti
vapautua hänen sylistään.

»Et saa … et saa!» läähätti hän vain, sillä kauhu kuristi hänen
kurkkuaan. Mutta hän ei näyttänyt ollenkaan välittävän vaimonsa
sanoista, vaan toisti kummallisesti: »Ilonka, rakastan sinua»!, ollen
vähältä tukehtua noihin sanoihin. Ja nämä hänen lausumansa sanat
panivat Ilonkan vapisemaan vastustushalusta, sillä ne olivat aivan
samat, joita muinoin onnellisina aikoina eräs ystävällinen ääni oli
mumissut hänen korvaansa kunnioittavan tunteellisesti ja jotka silloin
olivat synnyttäneet hänessä sellaisen jumalallisen onnen tunteen.

»Et saa!» toisti hän vain koneellisesti.

Andráksen ote höltyi hieman ja Ilonka näki hänen hymyilevän.

»Mitä en saa, kultaseni? Mitä haluat minulta kieltää? Etkö halua

kuunnellakaan tunnustustani, miten äärettömästi sinua rakastan?
Muista, etten ole näiden viikkojen kuluessa uskaltanut sinua juuri
lähestyäkään. Lähellämme oli aina tuo joku, joka tuntui karkoittavan
kaikki rakkauden sanat suustani. Viikkokausiin en ole uskaltanut
sinuun oikein katsoakaan. Olisi julmaa kieltää minua puhumasta nyt,
kun vihdoinkin olemme kahden ja olet todellisuudessa minun
vaimoni».

Nopein liikkein onnistui Ilonkan vihdoinkin vapautua hänen

syleilystään. Hän seisoi miehensä edessä suorana ja
puolustusasennossa kapinoiden kaikin ylimyksellisin ylpeyksin ja
voimin tuota julkeaa talonpoikaa vastaan. András näytti kumminkin
niin pitkältä ja voimakkaalta, ja hänen silmissään oli sellainen
ehdottoman tahdon, melkeinpä tyrannimaisen valtiuden ilme, että
Ilonka vaistomaisesti muisti valansa kunnioittaa ja totella häntä.
Hänen mieleensä juolahti myös äskeinen hiljainen päätöksensä, että
hän halusi ehdottomasti totella, vaikka hän ei voinutkaan rakastaa.

»Niin, niin, kyllä tiedän», sanoi hän hitaasti jonkunlaisin uhmaavin

nöyryyksin. »Ymmärrän ja koetan muistaa. Olen vaimosi, ja tänään
alttarin edessä vannoin tottelevani sinua. Isäni ja äitini pakottivat
minut taipumaan ja minä täytin heidän toivonsa. Vannoin tottelevani
sinua eikä sinun tarvitse pelätä minun rikkovan tuota valaani. Koetan
täyttää vaimon velvollisuudet, ja työskennellä hyväksesi samoin kuin
joku talonpoikaisnainenkin olisi tehnyt. Tahdon kehrätä ja
työskennellä puutarhassa, kävellä kirkkoon kanssasi ja jakaa
työmiehillesi heille tulevat vilja-ja viiniosuudet. Sinun on opetettava
minua ja käskettävä minua, ja minä haluan totella. Sinun ei tarvitse
ollenkaan pelätä. Tiedän, että olen vaimosi»!

András katsoi häneen melkein lumottuna. Hän ei oikein

ymmärtänyt Ilonkan puhetta. Hän näytti hyvin kauniilta huolimatta
tuosta omituisesta kasvojen ilmeestä. András ei voinut ymmärtää
tuon katseen tarkoitusta. Siinä oli varmasti jotakin säikähtynyttä,
kuten hänen äänessäänkin, joka oli selvä ja kirkas. Hänen jokainen
sanansa tuntui sattuvan Andráksen sydämeen pannen sen
vapisemaan tuskasta. Illan varjot pitenivät pitenemistään eikä
András voinut nähdä enää vaimoaan selvästi. Hänen hento
vartalonsa näytti aivan aavemaiselta enenevässä pimeydessä.

Hän keskeytti hetkeksi ja András mumisi »Ilonka»! tunteellisesti ja

vetoavasti. Hän olisi halunnut sanoa jotakin ja koetti lähestyä
vaimoaan jälleen, mutta tämä nosti käskevästi kätensä.

»Älä sano mitään»! sanoi Ilonka ylpeästi. »Äsken en voinut sinua

estää, sillä puristit minua niin kovasti. Koetin kyllä vastustaa, mutta
sinä sanoit kumminkin sanottavasi ja nyt on minun vuoroni. Halusit
puheesi mukaan ilmaista minulle paljon asioita, jotka lausuttuasi ne
panivat poskeni kuumenemaan häpeästä. En tiennyt — olen vain
tyhmä tyttö eikä äitini kertonut minulle — tähän kauheaan kauppaan
sisältyvän senkin, että saat puhua minulle rakkaudesta ja sanoa
minulle sanoja, jotka suussasi muuttuvat pyhyyden loukkaamiseksi».

»Ilonka!»