All the Greek Verbs N.

Marinone
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/all-the-greek-verbs-n-marinone/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Greek and Roman Technology: A Sourcebook of Translated

Greek and Roman Texts Andrew N. Sherwood

https://textbookfull.com/product/greek-and-roman-technology-a-
sourcebook-of-translated-greek-and-roman-texts-andrew-n-sherwood/

501 Spanish Verbs Christopher Kendris

https://textbookfull.com/product/501-spanish-verbs-christopher-
kendris/

Human Anatomy Physiology, Global Edition Elaine N.

Marieb Et All

https://textbookfull.com/product/human-anatomy-physiology-global-
edition-elaine-n-marieb-et-all/

All I Ever Wanted A Rock n Roll Memoir Kathy Valentine

https://textbookfull.com/product/all-i-ever-wanted-a-rock-n-roll-
memoir-kathy-valentine/
Performing Antiquity: Ancient Greek Music and Dance
from Paris to Delphi, 1890-1930 Samuel N Dorf

https://textbookfull.com/product/performing-antiquity-ancient-
greek-music-and-dance-from-paris-to-delphi-1890-1930-samuel-n-
dorf/

English Phrasal Verbs in Use Advanced 2nd Edition

Michael Mccarthy

https://textbookfull.com/product/english-phrasal-verbs-in-use-
advanced-2nd-edition-michael-mccarthy/

Greek islands Lonely Planet

https://textbookfull.com/product/greek-islands-lonely-planet/

The Problem of Evil: Eight Views in Dialogue N N

Trakakis

https://textbookfull.com/product/the-problem-of-evil-eight-views-
in-dialogue-n-n-trakakis/

Essential Idioms in English: Phrasal Verbs and

Collocations Fifth Edition Robert James Dixson

https://textbookfull.com/product/essential-idioms-in-english-
phrasal-verbs-and-collocations-fifth-edition-robert-james-dixson/
 N. Marinone
All the Greek Verbs N. Marinone
N. Marinone
All the Greek Verbs has established itself as an
indispensable guide for all learners of Greek. Over

All the
13,000 forms, listed alphabetically, are referred to the
verbs from which they derive. Grammatical tables
present the standard endings and inflexions. All

All the Greek Verbs

poetic and dialect forms are differentiated.

Abbott & Mansfield

PRIMER OF GREEK GRAMMAR
H.J.K. Usher
Greek Verbs
OUTLINE OF GREEK ACCIDENCE
Hillard & Botting
ELEMENTARY GREEK EXERCISES
ELEMENTARY LATIN EXERCISES
ELEMENTARY GREEK TRANSLATION
ELEMENTARY LATIN TRANSLATION
North & Hillard
GREEK PROSE COMPOSITION
LATIN PROSE COMPOSITION
KEY TO GREEK PROSE COMPOSITION
KEY TO LATIN PROSE COMPOSITION
A. Sidgwick
SIDGWICK’S GREEK PROSE COMPOSITION
KEY TO SIDGWICK’S GREEK PROSE COMPOSITION
H. W. Auden
GREEK PHRASE BOOK
L. Wilding
GREEK FOR BEGINNERS

CLASSICAL STUDIES AND ARCHAEOLOGY www.bloomsbury.com

ISBN 978-0-7156-1772-4
90500

Also available
9 780715 617724 from Bloomsbury

9780715617724_cov_app.indd All Pages 07/10/2015 09:20

ALL T H E G R E E K V E R BS
 Bloomsbury Academic
Bloomsbury Academic
An An imprintofofBloomsbury
imprint Bloomsbury Publishing Plc Plc
Publishing

LON DON
LON • OX F O R D • N E W YO R K • YO
DON N E W D E SY
L HDN
I • SY DN EY
 Bloomsbury Academic
An imprint of Bloomsbury Publishing Plc

50 Bedford Square 1385 Broadway

London New York
WC1B 3DP NY 10018
UK USA

www.bloomsbury.com

BLOOMSBURY and the Diana logo are trademarks of Bloomsbury Publishing Plc

This edition published in 1985 by Bristol Classical Press

Reprinted Reprinted
Reprinted by Bloomsbury
by Bloomsbury
by Bloomsbury Academic Academic
Academic 2011
2011 20112013
(twice), (twice),
(twice), 2013 20132014
(twice)
(twice),
(twice), 2014 (twice)
(twice), 2015
This electronic edition published 2016

© N. Marinone 1961, 1985

N. Marinone has asserted their right under the Copyright, Designs and Patents
Act, 1988, to be identified as Author of this work.

All rights reserved. No part of this publication may be reproduced or transmitted

in any form or by any means, electronic or mechanical, including photocopying,
recording, or any information storage or retrieval system, without prior
permission in writing from the publishers.

No responsibility for loss caused to any individual or organization acting on

or refraining from action as a result of the material in this publication can be
accepted by Bloomsbury or the author.

British Library Cataloguing-in-Publication Data

A catalogue record for this book is available from the British Library.

ISBN: PB: 978-0-7156-1772-4

ePub: 978-1-4725-0226-1
ePDF: 978-1-4725-0225-4
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
A catalog record for this book is available from the Library of Congress.
 PREFACE

T his book presents m ore than 13,000 Greek verb forms, taken from a
careful exam ination o f instances o f alm ost 16,000 sim ple verbs. All verbs
are included w hich are attested in Greek literature as occurring in at least
one tense apart from the present. It seem ed hardly w orth inclu d in g the
8,000 or so verbs that occu r on ly in the present tense. Sim ilarly, w ith few'
exceptions, com pound verbs have not been in clu d ed . T h ey can be easily
established, how ever, since all the prepositional prefixes (an (a)-, a p ( o )-
etc.) have been included (in a different typeface) so that the various
com binations can be w orked out. T h e words togliere e cercare solto V iniiiale
resultante (‘see under the follow in g letter’) are inserted as a general
instruction after each prefix.
N o distinction has been m ad e betw een regular and irregular verbs, the
only criterion for inclusion b ein g the frequency o f occurren ce o f the form
or its intrinsic difficulty. G ram m atical tables present verb endings and
inflexions. Poetic and d ia lect form s are m arked w ith an asterisk. O n ly
forms that are certainly attested in Greek literature h a v e been included.
T h e book has been reproduced p h otograp h ically from the Italian
edition. T h e m ain h ead in gs and notes in the gra m m a tica l table have
been translated, but the b od y o f the text rem ains unaltered. T h e
follow ing ab breviations pertain throughout.
VI I

E X PL A N A T IO N OF A B B R E V IA T IO N S
A accusative
a. active
aor1. w eak aorist
aor2. strong aorist
cong. subjunctive
D d a tiv e
du. du al
fm. fem in ine
ft. future
ft a. future perfect
G gen itive
im pf. im perfect
im pr. im perative
ind. in d icative
inf. infinitive
m. m id d le
msch. m asculine
N n om in ative
n. neuter
ott. op ta tive
p. passive
pf. perfect
pi. plural
ppf. pluperfect
pr. present
pt. participle
sg. singular
1 first person
2 secon d person
3 third person
( ) If p a rt of a verb form is enclosed in th is p arenthesis
it m eans th a t th is form occurs both w ith or w ithout
th a t part
[ ) M eans th a t the listed form is not really derived from
th e p rese n t tense p rinted in the rig h t-h an d column
but it is usually connected w ith it in dictionaries
* In d icates poetic and dialectic form s
GRAMMATICAL TABLES
 VERBAL

A T T I V Ο
CON- I
I NDI CATI VO GIUN- OTTATIVO
TIVO
pres. impf. dei pres. impf. ρί. aor.1 di di
dei verbi in μι dei dei tutti tutti i tempi
verbi ppf. verbi verbi i
in μι in ω in ω tempi
aor.3
IT aor.2
aor. p.

sg. 1 μι V ω ον 0C ω ίην - ιμι

2 εις ες ας Τ)ζ ίης - ις
3 σι I sxs ει ε ε Τ) ίη - ι
pi. 1 μεν ομεν αμεν ωμεν ίημεν - ιμεν
2 τε ετε ατε ητε ίητε - ιτε
3 ασι 1 v - σαν ουσι ον ασι | αν ωσι ίησαν - ιεν
du. 2 τον ετον ατον ητον ίητον - ιτον
3 τον I την ετον έτην ατον 1|ατην ητον ιήτην - ίτην
IMPERATIVO INFINITO Ε PARTICIPIO
aor.3 pres, di <tor.1 pres, dei pres, dei ρί. aor.1
---- tutti i verbi in μι verbi in ω
aor. p. verbi aor.3 ΊΓ
aor.a aor. p. aor.2
pT
ναι ειν έναι αι

m. ς ων ως ας
sg, 2 θ ι - ς =* - ε ον ντος., οντος.. ότος... αντος.,
3 τω f. σα ουσα υία ασα
pi. 2 τε (ώσα)
3 ντων - τωσαν σης... ούσης., υίας... ασης...
du. 2 τον (ώσης)
3 των n. v ον <5ς αν
ντος οντος.. ότος... αντος..
 ENDINGS

ME D I O

CONGIUN*
I NDI OATI VO TIVO
OTTATIVO

pres, dei impf. dei pres, dei impf. dei aor.A di di

verbi in μ; verbi in μι verbi in ω verbi in ω tutti i tutti i
prT ppE ft. aor. tempi tempi
aor.e

μαι μην ομαι όμην άμην ωμαι ίμην

σαι σο η - st ου ω 7) 10
τα ι το εται ετο ατο ηται ιτο
μεθα όμεθα άμεθα ώμεθα ίμεθα
σθε εσθε ασθε ησθε ισθε
νται | ντο ονται | οντο αντο ωνται ιντο
σθον εσθον ασθον ησθον ισθον
σθον | σθην εσθον I έσθην άσθην ησθον ίσθην
IMPERATIVO INFINITO Ε PARTICIPIO
pres, pres, aor.1 pres, dei verbi pres, dei verbi aor.1
dei dei in μι in ω
verbi verbi aor.3 f~
in μι in ω
ρ ϊΓ aor.*
aor.3 aor.2
ρΓ

σο ου at σθαι εσθαι ασθαι

σθω
σθε ra. μένος, μενού., όμενος, ομένου., άμενος, αμένου...
σθων - σθωσαν f. μένη, μένης., ομένη, ομένης... αμένη, αμένης...
σθον η. μενον, μένου., όμενον, ομένου., άμενον, αμένου...
σθων
 ENDINGS OF T H E P R E S E N T

verbi in μι verbi in νυμι verbi in ω

a. m. a. m. a. in.
^Sg. 1 μι μαι νυμι νυμαι ω ομαι
£ 2 ς σαι νυς νυσαι εις η - *
■B 3 σι ται νυσι νυται ει εται
£ P1· 1 μεν μεθα νυμεν νυμεθα ομεν όμεθα
B 2 τε σθε νυτε νυσθε ετε εσθε
5 3 ασι νται νυασι νυνται ουσι ονται
S du. 2 τον σθον νυτον νυσθον ετον εσθον
2 3 τον σθον νυτον νυσθον ετον εσθον
V μην νυν νύμην ον όμην
2 sg' i σο νυς νυσο ες ου
ε I ς
£ 3 = το νυ νυτο ε ετο
μεν μεθα νυμεν νύμεθα ομεν όμεθα
£s pL 21 τε σθε νυτε νυσθε ετε εσθε
% 3 σαν ντο νυσαν νυντο ον οντο
ί 5 du. 2 τον σθον νυτον νυσθον ετον εσθον
2 3 την σθην νύτην νύσθην έτην έσθην
sg. 1 ώ ώμαι νύω νύωμαι ω ωμαι
o 2 ?)ζ (ως) η (ω) νύηςο νύη m η
ήται (ώται) νύη νύηται ϊι ηται
P 3 75 (Φ)
1 p1· 1 ώμεν ώμεθα νύωμεν νυώμεθα ωμεν ώμεθα
ήτε (ώτε) ησθε (ώσθε) νύητε νύησθε ητε ησθε
325 53 ώσι ώνται νύωσι νύω νται ωσι ωνται
B du. 2 ητον (ώτον) ησθον (ώσθον) νύητον νύησθον ητον ησθον
8 ητον (ώτον) ησθον (ώσθον) νύητον νύησθον ητον ησθον
sg. 1 ίην ίμην νύοιμι νυοίμην οιμι οίμην
2 ίης Ιο νύοις νύοιο οις 010
o 3 ίη ΐτο νύοι νύοιτο οι οιτο
ίημεν - ιμεν ίμεθα νύοιμεν νυο ίμεθα οιμεν οίμεθα
5 PL 1 ίητε - ΐτε νύοιτε νύοισθε οιτε οισθε
ΐσθε
8 2 νύοιεν νύοιντο οιεν οιντο
S 3 ίησαν - ΐεν ΐντο
du. 2 ίητον - ϊτον Γσθον νύοιτον νύοισθον οιτον οι σθον
1 3 ιήτην - ίτην ίσθην νυοίτην νυο ίσθην οίτην ο ίσθην
L
TENSE (w ith im p e r fe c t)

verli in ίω verli in έω verli in όω

a. Π). a. m. a. m.
ώ ώμαι ώ ουμαι ώ οΰμ,αι
α εις η - ει οις οι
?ς
α δται ει εΐται οι οΰται
ώμεν ώμεθα οΰμεν ούμεθα οΰμεν ούμεθα
ατε ασθε εϊτε εΐσθε ουτε οΰσθε
ώσι ώνται οΰσι οΰνται οΰσι οΰνται
ατον ασθον εΐτον εΐσθον οΰτον οΰσθον
ατον ασθον εΐτον εΐσθον οΰτον οΰσθον
ων ώμην ουν ούμην ουν ούμην
ας ώ εις οΰ ους οΰ
α ατο ει εΐτο ου οΰτο
ώμεν ώμεθα οΰμεν ούμεθα οΰμεν ούμεθα
ατε ασθε εϊτε εισθε οΰτε οΰσθε
ων ώντο ουν οΰντο ουν οΰντο
ατον ασθον εΐτον εΐσθον οΰτον οΰσθον
άτην άσθην είτην ε ίσθην θύτην ούσθην
ώ ώμαι ώ ώμαι ώ ώμαι
ας α Τ)« 7) οΐς οι
α αται η ηται οι ώται
ώμεν ώμεθα ώμεν ώμεθα ώμεν ώμεθα
ατε ασθε ήτε ησθε ώτε ώσθε
ώσι ώνται ώσι ώνται ώσι ώνται
ατον άσθον ητον ησθον ώτον ώσθον
ατον ασθον ητον ησθον ώτον ώσθον
ώμι - ώην ώμην οιμι - οίην οίμην οΐμι - οίην οίμην
ως - ώης ώο οΐς - οίης οΐο οΐς - οίης οΐο
ώ - ώη ώτο οι - οίη οΐτο οι - οίη οΐτο
ώμεν - ώημεν ώμεθα οίμεν - ο ίημεν ο ίμεθα οΐμεν - οίημεν ο ίμεθα
ώτε - ώητε φσθε οΐτε - οίητε οισθε οΐτε - οίητε οΐσθε
ώεν - ώησαν ώντο οιεν - οίησαν οιντο οΐεν - οίησαν οΐντο
ώτον - ώητον ώσθον οιτον - οίη τον οΐσθον οιτον - οίητον οΐσθον
φτην - φήτην φσθην οίτην - οιήτην οίσθην οίτην - οιήτην οίσθην
 (icontinued) ENDINGS OF T H E

verbi in μι in νυμι verbi in ω

a. m. a. m. a. ΠΊ.
sg θι - ε σο νυ νυσο ε ου
o τω σθω νύτω νύσθω έτω έσθω
δ pi. τε σθε νυτε νυσθε ετε εσθε
ντων σθων νύσθων όντων έσθων

L. 3
τωσαν
τον
το^ν
σί>ωσαν
σθον
σθων
νυτον
νύτω ν
νύσθο^σαν
νυσθον
νύσθων
έτωσαν
ετον
έτων
έσθω σαν
εσθον
έσθων
INFINITO ναι σθαι νύναι νυσθαι ειν εσθαι

verbi in μι e νυμι verbi in ω

attivo attivo
sg. Ν νύ)ς (νΰ)σα (νύ)ν ων ουσα ον
G νύ)ντος (νύ)σης (νύ)ντος οντος ούσης οντος
D νύ)ντι (νύ)ση (νύ)ντι οντι ούση οντι
Α νύ)ντα (νυ)σαν (νύ)ν οντα ουσαν ον
pi. Ν νύ)ντες (νυ)σαι (νύ)ντα οντες ουσαι οντα
G νύ)ντων (νυ)σών (νύ)ντων όντων ουσών όντων
ο D νΰ)σι (νύ)σαις (νυ)σι ουσι ούσαις ουσι
Η< Α νύ)ντας (νύ)σας (νύ)ντα όντας ούσας οντα
0- du. ΝΑ νύ)ντε (νύ)σα (νύ)ντε οντε ούσα οντε
ΡΗ GD νύ)ντοιν (νύ)σαιν (νύ)ντοιν όντο ιν ούσαιν όντοιν
ο
medio medio
Η sg. Ν νύ)μενος (νυ)μένη (νύ)μενον όμενος ομένη όμενον
OS G νυ)μένου (νυ)μένης (νυ)μένου ομένου ομένης ομένου
< D νυ)μένω (νυ)μένγ) (νυ)μένφ ομένφ ομένη ομένω
Α νύ)μενον (νυ)μένην (νύ)μενον όμενον ομένην όμενον
pi. Ν νύ)μενοι (νύ)μεναι (νύ)μ.ενα όμενοι όμεναι όμενα
G νυ)μένων (νυ)μένων (νυ)μένων ομένων ομένων ομένων
D νυ)μένοις (νυ)μέναις (νυ)μένοις ομένοις ομέναις ομένοις
Α νυ)μένους (νυ)μένας (νύ)μενα ομένους ομένας όμενα
du. ΝΑ νυ)μένω (νυ)μένα (νυ)μένω ομένω ομένα ομένω
GD νυ)μένοιν (νυ)μέναιν (νυ)μένοιν ομένοιν ομέναιν ομένοιν
 PRESENT TENSE

verbi in άω verli in έω verli in όω

a· m. a. m. a. m.
a ω ει ου ου ου
άτω άσθω είτω είσθω ούτω ούσθω
ατε ασθε είτε εΐσθε ουτε οΰσθε
ώντων άσθων ούντων εισθων ούντων ούσθων
άτωσαν άσθωσαν είτωσαν είσθωσαν ούτωσαν ούσθωσαν
ατον ασθον ειτον εΐσθον οΰτον οΰσθον
άτων άσθων είτων είσθων ούτων ούσθων
αν άσθαι ειν χΐσθαι ουν οΰσθαι

verli in άω verli in έω e 6ω
attivo attivo
ων ωσα ων ων οΰσα ουν
ώντος ώσης ώντος οΰντος ούσης οΰντος
ώντι ώση ώντι οΰντι ούση οΰντι
ώντα ώσαν ών οΰντα οΰσαν ουν
ώντες οϋσαι ώντα οΰντες οΰσαι οΰντα
ώντων ωσών ώντων ούντων ουσών ούντων
ώσι ώσαις ώαι οΰσι ούσαις οΰσι
ώντας ώσας ώντα οΰντας ούσας οΰντα
ώντε ο>σα ώντε οΰντε ούσα οΰντε
ώντο tv ο')σαιν ώντο tv ούντοιν ούσαιν ούντοιν
medio medio
ωμενος ωμένη ωμενον ουμενος ουμένη ουμενον
ωμένου ωμένης ωμένου ουμένου ουμένης ουμένου
ωμένω ωμένη ωμένω ουμένω ουμένη ουμένω
ώμενον ωμένην ώμενον ούμενον ουμένην ούμενον
ώμενοι ώμεναι ώμενα oύμεvot ούμεναι ούμενα
ωμένων ωμένων ωμένων ουμένων ουμένων ουμένων
ωμένοις ωμέναις ωμένοις ουμένοις ουμέναις ουμένοις
ωμένους ωμένας ώμενα ουμένους ουμένας ούμενα
ωμένω ωμένα ωμένω ουμένω ουμένα ουμένω
ωμένοιν ωμέναιν ωμένοιν ουμένοιν ουμένα ιν ουμένοιν
 ENDINGS OF THE

!
sigmatico contrattdor.
passivo |
a. m. a. m.
(ψ. ξ)
sg. 1 σω σομαι ώ οΰμαι (θ)ήσομαι
o 2 σεις ση - σει εις η - ει (θ)ήση
> 3 σει σεται εΐ εΐται (θ)ήσεται
< pi. 1 σομεν σόμεθα οΰμεν ούμεθα (θ)ησόμεθα
o►H 2 σετε σεσθε εΐτε εΐσθε (θ)ήσεσθε
Q 3 σουσι σοντα ι οΰσι οΰνται (θ)ήσονται
fc
du. 2 σετον σεσθον εΐτον εΐσθον (θ)ήσεσθον
3 σετον σεσθον εΐτον εΐσθον (θ)ήσεσθον

sg. 1 σοιμι σοίμην οΐμι οίμην (θ)ησοίμην

2 σοις σοιο οΐς οΐο (θ)ήσοιο
o> 3 σοι σοιτο οΐ οΐτο (θ)ήσοιτο
►-« σοιμεν οΐμεν οίμεθα
H pi. 1 σο ίμεθα (θ)ησο ίμεθα
< 2 σοιτε σοισθε οΐτε οΐσθε (θ)ήσοισθε
£
O 3 σοιεν σοιντο οΐεν οΐντο (θ)ήσοιντο
du. 2 σοιτον σοισθον οιτον οΐσθον (θ)ήσοισθον
3 σοίτην σ ο ίσθην οίτην οίσθην (θ)ησο ίσθην

INFINITO σειν σεσθαι εΐν εΐσθαι (θ)ήσεσθαι

ι

passivo
sg. N (θ)ησόμενος (θ)ησομένη (θ)ησόμενον
G (θ)ησομένου (θ)ησομένης (θ)ησομένου
A D (θ)ησομένω (θ)ησομένη (θ)ησομένω
W
ft* A (θ)ησόμενον (θ)ησομένην (θ)ησόμενον
t-H
O pi. N (θ)ησόμενοι (θ)ησόμεναι (θ)ησόμενα
§ G (θ)ησομένων (θ)ησομένων (θ)ησομένων
2 D (θ)ησομένοις (θ)ησομέναις (θ)ησομένοις
A (θ)ησομένους (θ)ησομένας (θ)ησόμενα
du. NA (θ)ησομένω (θ)ησομένα (θ)ησομένω
GD (θ)ησομένοιν (θ)ησομέναιν (θ)ησομένοιν
FUTURE TENSE

sigmatico
attivo medio
(Ψ. I) (Ψ, ξ)
sg. N σων σουσα σον σόμενος σομένη σόμενον
G σοντος σούσης σοντος σομένου σομένης σομένου
0 D σοντι σούση σοντι σομένω σομένη σομένω
2! A σοντα σουσαν σον σόμενον σομένην σόμενον
- pi. N σοντες σουσαι σοντα σόμενοι σόμενοι σόμενα
1 G σόντων σουσών σόντων σομένων σομένων σομένων
2 D σουσι σούσαις σουσι σομένοις σομέναις σομένοις
A σοντας σούσας σοντα σο μένους σομένας σόμενα
du. NA σοντε σούσα σοντε σομένω σομένα σομένω
GD σόντοιν σούσαιν σόντοιν σομένοιν σομέναιν σομένοιν

contralto, attico, dorico

attivo medio
eg. Ν ων οΰσα ουν ουμενος ουμένη ούμενον
G οΰντος ούσης οΰντος ουμένου θυμένης ουμένου
Ο D οΰντι ούση οΰντι ουμένφ ουμένη ουμένω
Σ Α οΰντα οΰσαν ουν ούμενον ουμένην ούμενον
S Ρ1. Ν οΰντες οΰσαι οΰντα ούμενοι ούμεναι ούμενα
Ρί G οΰντων ουσών ούντων ουμένων ουμένων ουμένων
<
D οΰσι ούσαις οΰσι ουμένοις ουμένα ις ουμένοις
Α οΰντας ούσας οΰντα ουμένους ουμένας ούμενα
du. ΝΑ οΰντε ούσα οΰντε ουμένω ουμένα ουμένω
GD ούντοιν ούσαιν ούντοιν ουμένοιν ουμέναιν ουμένοιν
 ENDINGS OF T H E

aor.* aor.2

a. m. a. m.
(Ψ,ξ) (Ψ,ξ)
sg. 1 (σ)α (σ)άμην ον όμην
Q 2 (σ)ας (σ)ω ες ου
> 3 (σ)ε (σ)ατο ε ετο
H pi. 1 (σ)αμεν (σ)άμεθα ομεν όμεθα
<
O
>-t 2 (σ)ατε (σ)ασθε ετε εσθε
Q 3 (σ)αν (σ)αντο ον οντο
J5
du. 2 (σ)ατον (σ)ασθον ετον εσθον
8 (σ)άτην (σ)άσθην έτην έσθην

sg. 1 (σ)ω (σ)ωμαι ω ωμαι

O 2 (σ)ης (σ)η ης Τ)
>
H
UHt 3 (σ)η (σ)ηται η ηται
pi. 1 (σ)ωμεν (σ) ώμεθα ωμεν ώμεθα
)-J
M (σ)ησθε
o 2 (σ)ητε ητε ησθε
B
w 3 (σ)ωσι (σ)ωνται ωσι ωνται
ϋ du. 2 (σ)ητον (σ)ησθον ητον ησθον
3 (σ)ητον (σ)ησθον ητον ησθον

sg. 1 (σ)αιμι (σ)αίμην οιμι οίμην

2 (σ)αις - (σ)ειας (σ)αιο οις 010
o 3 (σ)αι - (σ)ειε (σ)αιτο οι οιτο
S
H pi. 1 (σ)αιμεν (σ)αίμεθα οιμεν οίμεθα
2 (σ)αιτε (σ)αισθε οιτε οισθε
§ 3 (σ)χιεν - (σ)ειαν (σ)αιντο οιεν οιντο
du. 2 (σ)αιτον (σ)αισθον οιτον οισθον
3 (σ)αίτην (σ)α ίσθην οίτην οίσθην
 AORIST TENSE

aor.3
apr. ρ.
m.

ν (κα) μην (θ)ην

ζ (κας) σο - ου (&)ης
= (κε) το (θ)η
μεν (καμεν) μεθα (θ)ημεν
τε (κατε) σθε (θ)ητε
σαν (καν) ντο (θ)ησαν
τον (κατον) σθον (θ)ητον
την (κάτην) σθην (θ)ήτην

ώ ώμαι (θ)ώ
ης (ως) 7) (Φ)
Τ) (ω) ηται (ώται) ($)η
ώμεν ώμεθα (θ)ώμεν
ητε (ώτε) ησθε (ώσθε) (θ)ητε
ώσι ώνται (θ)ώσι
ητον (ώτον) ησθον (ώσθον) (θ)ήτον
ητον (ώτον) ησθον (ώσθον) (θ)ήτον

ίην ίμην (θ)είην

ίης ΐο (θ)είης
ίη ΐτο (θ)είη
ίημεν - ιμεν ίμεθα (θ)είημεν - (θ)εΐμεν
ίητε - ΐτε ΐσθε (θ)είητε - (θ)εΐτε
ίησαν - ΐεν ιντο (θ)είησαν - (θ)ειεν
ίητον - ΐτον ϊσθον (θ)είητον - (θ)εΐτον
ιήτην · ίτην ίσθην (θ)ειήτην - (θ)είτην
______________________ ..... ---
(ιcontinued) ENDINGS OF T H E

aor.1 aor.*
m. a. m.
(ψ,ξ) a' (ψ,ξ)1ι
sg· 2 (σ)ον (σ)αι ε(έ) ου
o 3 (σ)άτω (σ)άσθω έτω έσθω
S pl. o (σ)ατε (σ)ασθε ετε εσθε
(σ)άντων (σ)άσθων όντων έσθων
ω
Ch «{ (σ)άτωσαν (σ)άσθωσαν έτω σαν έσθωσαν
§ du. 2 (σ)ατον (σίασθον ετον εσθον
3 (σ)άτων (σ)άσθων έτων έσθων
INFINITO (σ)χι (σ)ασθαι ειν έσθαι

attivo attivo
(Ψ,ξ)
8g. Ν (σ)ας (σ)ασα (σ)αν ών οΰσα όν
G (σ)αντος (σ)άσης (σ)αντος όντος ούσης όντος
D (σ)αντι (σ)άση (σ)αντι όντι ούση όντι
Α (σ)αντα (σ)ασαν (σ)αν όντα οΰσαν όν
pl. Ν (σ)αντες (σ)ασαι (σ)αντα όντες οΰσαι όντα
G (σ)άντων (σ)ασών (σ)άντων όντων ουσών όντων
D (σ)ασι (σ)άσαις (σ)ασι οΰσι ούσαις οΰσι
Α (σ)αντας (σ)άσας (σ)αντα όντας ούσας όντα
du. ΝΑ (σ)αντε (σ)άσα (σ)αντε όντε ούσα όντε
GD (σ)άντοιν (σ)άσαιν (σ)άντοιν όντοιν ούσαιν όντοιν
medio medio
« sg. N (σ)άμενος (σ)αμένη (σ)άμενον όμενος ομένη όμενον
G (σ)αμένου (σ)αμένης (σ)αμένου ομένου ομένης ομένου
D (σ)αμένφ (σ)αμένη (σ)αμένω ομένφ ομένη ομένω
A (σ)άμενον (σ)αμένην (σ)άμενον όμενον ομένην όμενον
pl. N (σ)άμενοι (σ)άμεναι (σ)άμενα όμενοι όμενα ι όμενα
G (σ)αμένων (σ)αμένων (σ)αμένων ομένων ομένων ομένων
D (σ)αμένοις (σ)αμέναις (σ)αμένοις ομένοις ομέναις ομένοις
A (σ)αμένους (σ)αμενας (σ)άμενα ομένους ομ ένας όμενα
du. NA (σ)αμένω (σ)αμένα (σ)αμένω ομένω οαένα ομένω
GD (σ)αμένο(,ν (σ)αμέναιν (σ)αμένοιν ομένοιν ομέναιν ομένοιν
AORIST TENSE

aor.9
a. m. aor. ρ.

θι - ς οΰ (θ)ητι
τω σθω (Ο)ήτω
τε σθε (θ)ητε
ντων σθων (θ)έντων
τωσαν σθωσαν (θ^ήτωσαν
τον σθον (θ)ητον
των σθων (θ)ήτων
ναι σθαι (θ)ήναι

attivo

ς σα ν (θ)είς (θ)εΐσα (θ)έν

ντος σης ντος (θ)έντος (θ)είσης (θ)έντος
ντι <*7) ντι (θ)έντι (θ)είση (θ)έντι
ντα σαν ν (θ)έντα (θ)εΐσαν (θ)έν
ντες σαι ντα (θ)έντες (θ)εΐσαι (θ)έντα
ντων σών ντων (θ)έντων (θ)εισών (θ)έντων
σι σαις σι j (θ)εΐσι (θ)είσαις (θ)εΐσι
ντας σας ντα (θ)έντας (θ)είσας (θ)έντα
ντε σα ντε (θ)έντε (θ)εισα (θ)έντε
ντοιν σαιν ντοιν (θ)έντοιν (θ)είσαιν (θ)έντοιν
medio
μένος μένη μενον
μένου μένης μένου
μένω μένγ) μένω
μενον μένην μενον
μενοι μεναι μενα
μένων μένων μένων
μένοις μέναις μένοις
μένους μένας μενα
μένο> μένα μένω
μένοιν μ.έναιν μένοιν
 ENDINGS OF T H E P E R F E C T

N .B . T h e st e m is a l w a y s p r e c e d e d b y r e d u p l i c a t i o n

attivo medio
1 (κ)α μαι (μμαι - γμαι - σμαι)
s-M ®ο· 2 (κ)ας σαι (ψαι - ξαι)
>S 3 (κ)ε ται (πται - κται - σται)
Ο
> ρί. 1 (κ)αμεν μεθα (μμεθα - γμεθα - σμεθα)
§ 2 (κ)ατε σθε (φθε - χθε)
ο
Η* 3 (κ)ασι νται - αται (μμένοι, γμένοι, σμένοι είσί)
Q
£ du. 2 (κ)ατον σθον (φθον - χθον)
►Η 3 (κ)ατον σθον (φθον - χθον)
I? sg· I (κ)η - (κ)ειν μην (μμην - γμην - σμην)
ft. 2 (κ)ης - (κ)εις σο (ψο - ξο)
3 3 (κ)ει το (πτο - κτο - στο)
(κ)εμεν - (κ)ειμεν μεθα (μμεθα - γμεθα - σμεθα)
>
S pL 2I (κ)ετε - (κ)ειτε σθε (φθε - χθε)
5 3 (κ)εσαν - (κ)εισαν ντο - ατο (μμένοι, γμένοι, σμένοι ήσαν)
3 du. 2 (κΊετον - (κ)ειτον σθον (φθον - χθον)
2 3 (κ)έτην - (κ)είτην σθην (φθην - χθην)
sg. 1 (κ)ω
ο 2 (κ)ης
Β 3 (κ)η
| ρΐ· ι (κ)ωμεν
(M anca)
3 2 (κ)ητε
(κ)ωσι
§ 3
w du. 2 (κ)ητον
3 (κ)ητον
sg. 1 (κ)οιμι
2 (κ)οις
3 (κ)οι
pl. 1 (κ)οιμεν
(M anca)
2 (κ)οιτε
3 (κ)οιεν
du. 2 (κ)οιτον
3 (κ)οίτην
TENSE (with pluperfect and future perfect)

N .B . T he s t e m is a l w a y s p r e c e d e d b y r e d u p l i c a t i o n

fut. ant . (solo medio) attivo medio

(ψ,ξ) σομαι sg. 2 (κ)ε σο (ψο - ξο)
σΤ)
σεται
σόμεθα
I 3
pl. 2
(κ)έτω
(κ)ετε
(κ)όντων
σθω
σθε
σθων
(φθω - χθω )
(φθε - χθε)
(φθων - χθων)
σεσθε
σονται
σεσθον
L. *>{ (κ)έτωσαν

3
(κ)ετον
(κ)έτων
σθωσαν
σθον
σθων
(φθ-, χθωσαν)
(φί>ον - χθον)
(φθων - χθων)
σεσθον
infintto I (κ)έναι σθα; (φθαι - χθαι)

attivo
sg. Ν (κ)ώς - ώ; (κ)υΐα - ώσα (κ)ός - 6ς
G (κ)ότος - ώτος (κ)υίας - ώσης (κ)ότος - ώτος
D (κ)ότι - ώτι (κ)υία - ώση (κ)ότι - ώτι
Α (κ)ότα - ώτα (κ)υΐαν - ώσαν (κ)6ς - ός
pl. Ν (κ)ότες - ώτες (κ)υΐαι - ώσαι (κ)ότα - ώτα
G (κ)ότων - ώτων (κ)υιών ·· ωσών (κ)ότων - ώτων
° D (κ)όσι - ώσι (κ)υίαις - ώσαις (κ)όσι - ώσι
Α (κ)ότας - ώτας (κ)υίας - ώσας (κ)ότα - ώτα
* du. ΝΑ (κ)ότε - ώτε (κ)υία - ώσα (κ)ότε - ώτε
: gd (κ)ότοιν - ώτοιν (κ)υίαιν - ώσαιν (κ)ότοιν - ώτοιν
medio
(μμένο- γμένο- σμένο-)
Μ sg. Ν μένος μένη μένον
< G μένου μένης μένου
β. D μένω μένη μένω
Α μένον μένην μένον
pl. Ν μένοι μέναι μένα
G μένων μένων μένων
D μένοις μέναις μένοις
Α μένους μένας μένα
du. ΝΑ μένω μένα μένω
GD μένοιν μέναιν μένοιν
PERIPHRASTIC FORMS OF THE PERFECT (w ith pluperfect & future perfect)

attivo m ed io attivo m ed io
sg . 1 (κ)ώς είμι μένος είμί (κ)ώς ώ μένος ώ

(p f.)
2 (κ)ώς εΐ μένος εϊ o (κ)ώς ής μένος ήί
3 (κ)ώς έστι μένος έστί >
t—((κ)ώς ή μένος ή
pl, 1 (κ)ότες έσμέν μένοι έσμέν fc (κ)ότες ώμεν μένοι ώμεν
INDICATIVO

2 (κ)ότες έστέ μένοι έστέ O (κ)ότες ήτε μένοι ήτε

3 (κ)ότες είσί μένοι είσί Qci(κ)ότες ώσι
f μένοι ώσι
du. 2 (κ)ότε έστόν μένω έστόν Q (κ)ότε ήτον μένω ήτον
3 (κ)ότε έστόν μένω έστόν (κ)ότε ήτον μένω ήτον
sg. 1 (κ)ώς ήν μένος ήν (κ)ώς εϊην μένος εϊην
INDICATIVO (ppf.)

2 (κ)ώς ήσθα μένος ήσθα (κ)ώς εϊης μένος εϊης

3 (κ)ώς ήν μένος ήν £^ (κ)ώς
ν εϊη μένος εϊη
pl. 1 (κ)ότες ήμεν μένοι ήμεν Β (κ)ότες εϊημεν - είμεν μένοι ειημεν - είμεν
2 (κ)ότες ήτε- ήστε μένοι ήτε - ήστε η (κ)ότες εϊητε μένοι εϊητε
3 (κ)ότες ήσαν μένοι ήσαν ο (κ)ότες είησαν - εϊεν μένοι ειησαν - εΐεν
du. 2 (κ)ότε ήστον - ήτον μένω ήστον - ήτον (κ)ότε ειητον μένω εϊητον
3 (κ)ότε ήστην - ήτην μένω ήστην - ήτην (κ)ότε είήτην - εϊτην μένω είήτην - εϊτην
sg . 1 (κ)ώς έσομαι μένος έσομαι
(fta.)

2 (κ)ώς έση μένος έση

3 (κ)ά>ς έσται μένος έσται Ν.Β. T he participle, shown here only
pl. 1 (κ)ότες έσόμεθα μένοι έσόμεθα
INDICATIVO

2 (κ)ότες έσεσθε μένοι έσεσθε in the masculine, agrees in gender

3 (κ)ότες έσονται μένοι έσονται with the subject.
d u . 2 (κ)ότε έσεσθον μένω έσεσ&ον
3 (κ)ότε έσεσθον μένω έσεσθον
 ENDINGS OF INFINITIVES AND PARTICIPLES

INFINITO PARTICIPIO

a. m. a. m.

ναι σθαι 'ς, 'σα, 'ν μένος, -η, -ον pres, in μι - aor.e
νύναι νυσθαι νύς, νΰσα, νύν νύμενος, -η, -ον pres, in νυμι
(x)£vat 'σ&αι (κ)ώς, (κ)υϊα, (κ)ός μένος, -η, -ον pf.
ειν εσθαι ων, ουσα, ον όμενος, -η, -ον pres, in ω
εΐν έσθαι ών, οϋσα, όν όμενος, -η, -ον aor.2
εΐν εΐσθαι ών, ουσα, ουν ούμενος, -η, -ον pres, in έω - ft. contr. att. dor.
ουν οϋσ&αι ών, ουσα, ουν ούμενος, -η, -ον pres, in όω
αν ασθαι ών, ώσα, ών ώμενος, -η, -ον pres, in άω
σειν σεσθαι σων, σουσα, σον σόμενος, -η, -ον ft. sigmatieo
(σ)αι (σ)ασθαι (σ)ας, (σ)ασα, (σ)αν (σ)άμενος, -η, -ον aor.1
(θ)ήναι (θ)εις, (θ)εΐσα, (&)έν aor. p.
(θ)ήσεσθαι (θ)ησομενος, -η, -ον ft. p.
DICTIONARY OF FORMS
Another random document with
no related content on Scribd:
 Ja hän istui niin hiljaisena. Hän ei puhunut koskaan sanaakaan.
Hän tuijotti vain Dyvekeen suurilla, melkein mustilla silmillänsä.

*****

Mutta lopuksi oli kaikki tämä ja paljon lisäksi tullut rouva

Thammersin korviin. Muun muassa kerrottiin eräästä nuoresta
miehestä, joka oli ollut vähällä menettää henkensä Dyveken tähden.

Sitä ei saanut jatkua. Rouva Thammersin täytyi puhua vakavasti

Dyveken kanssa.

Mutta silloin oli Dyveke tyrskähtänyt niin hillittömään itkuun, että

rouva Thammers aivan pelästyi.

Hän oli heittäytynyt hänen povellensa ja puoleksi tukehtuneena

itkusta kuiskannut hänelle: — Pikku äiti, etkö ymmärrä että minun
täytyy kiiruhtaa, ehtiäkseni nähdä millaista kaikki on!

Ja hänen silmiinsä tuli ilme, joka saattoi rouva Thammersin

ymmärtämään kaikki, — ilme, jota hän ei koskaan voinut unohtaa:
tuo nuori olento eli salaisen, kiduttavan pelon vallassa! Lääkärien
vakuutuksista huolimatta pelkäsi hän että hänen kesänsä kävisi
lyhyeksi.

Oli kuin kuolema olisi liidellyt läpi huoneen, hymy katseessa ja

sormi suulla.

Rouva Thammers pusersi hänet povellensa. Hän ei voinut sanoa

enää sanaakaan.
 16.

Rouva Thammers oli juuri palannut tavalliselta iltakävelyltään, kun

Dyveke syöksähti hänen luoksensa.

— Nyt tänne on tullut eräs mies, jota kutsutaan Omar Pashaksi, ja

jota kaikki ovat kauheasti odottaneet… Miksikähän hän tulee näin
myöhään, kesähän on kulunut jo pitkälle!

Rouva Thammersin kasvojen väri muuttui, mutta hän sanoi aivan

tyynesti: — Varmaankin hän tänä vuonna kaipaa yksinäisyyttä.
Hänellä on ollut suuri suru.

— Mutta hän oli niin hilpeä. Hänellä on mukanaan kaksi koiraa.

Tiedätkö, pikku äiti, tuollaiseen mieheen minä voisin helposti
rakastua… Hänellä on niin ihmeelliset kasvot. Ne vaikuttavat niin
valtavasti, ne tenhoavat ja kiinnittävät mieltä!

Rouva Thammersin täytyi hymyillä.

— Olet päästä sekaisin, pikku ystäväni, hänhän on vanha ihminen

ja sinä olet pikku lapsi.

— Mitä se tekee, jos ihmiset ovat vanhoja, se ei merkitse mitään…

Olethan sinäkin vanha, ja minä olen rakastunut sinuunkin. Sitäpaitsi
et olekaan vanha, olet minun nuori pikku äitini. — Mutta en minä
pidäkään hänestä — hän ei edes huomannut minua, vaikka olimme
pitkän aikaa yhdessä tuolla alhaalla!… Hänen katseensa näyttää
olevan suunnattu johonkin syvällisempään kuin minun olentooni!

— Pikku äiti, et saa katsoa minuun tuolla tavoin, — minä tahdon

että kaikki ihmiset pitäisivät minusta. Minä olen nyt kerta kaikkiaan
sellainen, että minun täytyy saada omistaa kaikkien sydämet, minun
täytyy, täytyy…

Hän nauroi niin että sai kyyneleet silmiinsä.

— On niin kovin hauskaa, kun sinä kauhistut, pikku äiti!

Mutta hänellä oli paljon enemmän kerrottavaa, sekä miehestä

itsestänsä että erittäinkin hänen koiristansa. Sudella oli niin hurja
katse kuin aikoisi se purra häntä. Siitä hän piti; hän kyllä kesyttäisi
sen.

Rouva Thammers jutteli edelleen Dyveken kanssa.

Hänelle tuotti salaista nautintoa kuulla Dyveken mainitsevan

Samuel Sternin nimeä. Mutta kun tämä selveni hänelle, nousi hän
äkkiä ja laski kätensä hänen päähänsä.

— On jo myöhäistä! Nyt täytyy sinun, ystäväiseni, mennä levolle!

*****

Seuraavana päivänä ei Thora nähnyt tukkukauppias Sterniä.

Syötiin kahdessa eri huoneessa, ja Samuel Stern oli joutunut
pienempään saliin.

Thora arveli kohtaavansa hänet päivän kuluessa. Mutta hän ei

nähnyt häntä koko päivänä eikä myöskään illalla nummella. Olivatko
osat vaihtuneet? Kartteliko nyt Samuel Stern vuoroonsa häntä?

Hän hymyili surumielisesti. Se ei olisi ollut tarpeen!

Neljä päivää oli mennyt menojaan Thoran häntä kohtaamatta. Nyt

vältteli nimittäin hänkin puolestaan kohtaamista. Hän otaksui että
Samuel Stern nyt tykkänään pysytteli poissa nummelta ja se rauhoitti
häntä.

Mutta eräänä päivänä kun hän seisoi puhelemassa rouva

Iversenin kanssa, näki hän hänen tulevan nummelta päin.

Rouva Iversen halusi tietää, eikö hän Thoran mielestä ollut

tavallisuudesta poikkeava henkilö. Voihan niin hyvin ymmärtää että
hän suri erinomaista äitiänsä. Eihän häntä nähnyt paljon, mutta
kumminkin hän merkitsi niin paljon heille kaikille. Kaikki mitä hän
sanoi oli niin hauskaa. Hän oli oikeastaan aivan ennallaan.

Ja hänestä oli niin miellyttävää nähdä hänen tulevan käyden. Koko

hänen olennossaan oli omituista viehättäväisyyttä. Siitä olivat kaikki
yksimielisiä.

Rouva Thammers oli aivan yhtä mieltä hänen kanssaan.

Seuraavana päivänä näki Thora Samuel Sternin istuvan

rakennuksensa kuistilla. Kenties hän panisi sille arvoa, jos Thora
sanoisi hänelle muutaman sanan. Hän päätti mennä hänen
luoksensa.

Hänen sydämensä alkoi sykkiä kiihkeästi hänen kulkiessaan nuo

muutamat askeleet mäkeä alas. Mutta hän pakottautui tyyntymään.

Samuel Stern ei huomannut häntä. Vasta kun Thora ehti perille ja

tervehti, säpsähti hän ja hänen kasvonsa, kävivät värittömiksi. Mutta
se kesti vain silmänräpäyksen. Hän ojensi Thoralle kätensä.

— Kas, tekö se olette!… Niin, tehän olette täällä tänä vuonna!

 Hänen äänensä kajahti niin arkipäiväiseltä, kuin olisi maailman
luonnollisin asia että Thora tuli hänen luoksensa.

Hämillään kävi Thora istumaan.

— Kuinka voitte nykyisin?

Samassa he katsahtivat toisiinsa.

Se oli molemmin puolin tutkiva katse — kumpikin näytti haluavan

päästä selville siitä, mitä elämä oli kuluttanut ja aika vienyt
mukanansa.

Thorasta ei Samuel Stern ollut muuttunut. Tukka oli tiheää ja

kiharaa kuten ennen, leveä, sielukas otsa, jossa oli keskellä selvästi
näkyvä suoni, oli myös ennallaan… ja täyteläinen, lujapiirteinen
suu… Sen ympärillä olevat rypyt olivat kenties käyneet syvemmiksi.
—

Hän katsoi toisaanne. Hän ei uskaltanut kohdata Samuel Sternin

katsetta.

— Te olette surrut niin kovin miestänne, sanoi hän. — Se on

kauniisti tehty. Surette yhä vieläkin!

Hän loi katseen Thoran pukuun.

Thora ei katsonut ylös. Tuo ääni kuului niin välinpitämättömältä.

— Niin, suren yhä vieläkin, sanoi hän hitaasti.

Hän voi tuskin pidättää kyyneleensä.

Ei heidän olisi pitänyt puhua keskenänsä tällä tavalla.

 — Tulin teitä tervehtimään, sanoi hän hiljaa. — Tahdoin sanoa
teille, kuinka paljon olen ajatellut teitä siitä saakka kuin te menetitte
äitinne!

Samuel Stern katsoi häneen ja naurahti hiukan.

— Vai niin, vai sentähden!… Muutoin ei teidän pitäisi tulla minulle

sanomaan että äitini on kuollut… Muut ihmiset sanovat minulle:
»Niin, tehän olette niin onnellinen että teillä on äiti!» Ja toiset tulevat
ja kysyvät: »Elääkö teidän äitinne?» Ja minä vastaan aina: »Elää,
Jumalan kiitos!»… On paljon parempi niin! Minä sanon kaikille
ihmisille, että olen niin onnellinen että vielä omistan äidin!

Thora pani kätensä ristiin, ja kyynelkarpalot vierivät hitaasti hänen

poskiansa pitkin.

— Tiesin kyllä… kuinka te häntä surisitte!

— En minä sure ollenkaan. Minä olen niin kunnoton, etten voi

edes surra!… Ettekö te näe, kuinka minä pidän hauskaa päivät
päästään?

Thorasta tämä alkoi tuntua kauhealta — niin toisenlaiselta kuin

mitä hän oli odottanut. Siis ei hän tahtonut puhua hänen kanssaan
äidistänsä. Oliko ollut pyhätön häväisemistä, että hän oli uskaltanut
mainita hänen nimensä?

Hän pakottautui puhumaan toiseen sävyyn, yhtä kevyesti ja

välinpitämättömästi kuin Samuel Stern itse.

— Kuinka onnellinen te olette, kun voitte kantaa sen niin

kevyesti…
Kaikki iloitsevat tulostanne… sillä tehän olette aina niin hilpeä!
 — Niin kyllä, se on osunut tulemaan kohtalokseni! Jos kerran on
sattunut sanomaan jotain, jolle ihmisten täytyi nauraa, niin luulevat
ne sitten, Jumala paratkoon, että aina sanoo jotain hauskaa…
Ihmisethän nauravat eniten sille, jonka he luulevat olevan hauskaa
———

— No, mitä te pidätte tämänvuotisesta seurakunnasta? Tuollahan

pikku rehtorimme käyskentelee; ettekö luule että ritarimerkit pukevat
häntä oivallisesti?

Thora ei vastannut. Häntä kiusasi että he puhuivat tähän sävyyn.

Oli kuin Samuel Stern olisi kartellut hänen äänetöntä, kysyvää
katsettansa.

— Eikö rouvanne ole täällä tänä kesänä?

— Rouvani? — Hän loi terävän katseen Thoraan.

— Ei, Jumala on armahtanut häntä ja antanut hänelle toisen

miehen… Mutta teidän ei pidä sen takia sääliä minua! Mitä kadottaa
täällä maan päällä, sen saa takaisin, kun tulee kuuhun. —

Thoran valtasi omituinen liikutus — mutta hän hillitsi mielensä.

Huomaamattaan otti hän kirjan, jota Samuel Stern juuri oli lukenut.

— Minä tutkin Dantea, kuten näette. — Surumieliset saavat

rangaistuksen helvetissä, sanoo hän. Siihen syntiin emme joudu
täällä Gosenin maassa. Me istumme juoden lehtimajoissamme ja
panemme kokoon huonoja sukkeluuksia Egyptin lihapadoista ja sen
semmoisesta. Olette kai itse sen kuullut!… Kuinka te muutoin voitte
nykyisin?… En luullut että tulisitte tänne enää!
 — En ollut aikonutkaan tulla tänne, vastasi Thora epävarmasti, —
mutta
Dyveke tahtoi…

— Vai niin, ymmärrän kyllä… Tulitte Dyveken tähden! Toivon että

hyvyytenne palkitaan ja että te saatte kokea ainoastaan hauskoja
asioita! —

Tuo puheensävy saattoi Thoran ymmälle.

— Niin, minä teen aina kernaasti mitä hän pyytää. Hän alkoi nyt
kertoella Dyvekestä. Tuntui helpotukselta siirtyä toiseen asiaan.

— Oletteko nähnyt hänet? kysyi hän lopuksi. — Hän on nyt aivan

terve, mutta pelkään niin kovin ettei hän tule säästymään.

— Kyllä, näen hänet aina tuon tuostakin — — hän on ihmeellinen

kukkanen, — sellainen, jolle Jumala suo väriä ja hohdetta ja jonka
tuoni taittaa… Antakaa hänen vain huvitella!

Thora nousi. Hänen mielessänsä paloi aivan muuta, mutta sitä

hän ei voinut sanoa. Niinpä puhui hän edelleen Dyvekestä —
ikäänkuin muu ei merkitsisi hänelle mitään.

— Hänen lapsuutensa on ollut niin surullinen — nyt vasta hän saa

iloita elämästä!

— Kun vain se ilo ei olisi pian lopussa… Ihmiset saavat aina kaikki
liian myöhään. Niin on minunkin käynyt, olen vasta aivan äskettäin
saanut järkeä — ja samaten kävi myöskin esi-isämme Aadamin…

Siitä ei Thora ollut kuullut.

 — Kun hän lepäsi kuolinvuoteellaan, lähetti hän poikansa Setin
noutamaan suljetusta paratiisista hiukan öljyä viimeisen tuskan
lievikkeeksi. Vahdissa oleva enkeli ei tahtonut päästää lähettiä
sisään, mutta antoi hänelle oksan eräästä paratiisin puusta. Se piti
hänen istuttaa Aadamin haudalle, ja kun puu kantaisi hedelmiä, olisi
Aadam mahdollinen saamaan mitä oli pyytänyt.

— Mutta näen että olette lähtemäisillänne. Olette kärsimätön ja

kaipaatte pikku lastanne. Hän seisoo tuolla alhaalla odottamassa.
Toivon että pikku kaunokainen on minulle armollinen eikä ole
suuttunut siitä että olen pidättänyt teitä!

— Tahdotteko että ottaisin hänet joskus mukaani tänne?

Tulisimme niin mielellämme!

— Hyvä rouva, toivomuksillani on rajansa. 'Die Sterne, die begehrt

man nicht, man freut sich ihrer Pracht!'

Thora hymyili vain vastaukseksi, taivutti päätänsä ja läksi.

Mutta kun hän tuli kartanoon johtavalle polulle, kohosi hehkuva

puna hänen kasvoihinsa.

Tuon salajuonen — sillä sellainen oli hänellä todella ollut mielessä

— että hän halusi Dyveken avulla löytää tien hänen luoksensa, —
sen oli Samuel Stern oivaltanut ja oli vastannut kieltävästi.

Hänestä tuntui kuin ei hän voisi hengittää. Hänen sydämestään

kohosi jotain, joka pyrki hänet tukehduttamaan. Hän ponnisteli
voittaaksensa sen ja voidaksensa kulkea rauhallisesti.

Äkkiä hän pysähtyi ja katsoi ympärilleen. Samuel Stern oli sanonut

että Dyveke seisoi odottamassa. Sitä ei hän suinkaan tehnyt, häntä
ei näkynyt missään.

Vihdoin Thora oivalsi asian. Se oli ollut vain kylmä, kohtelias

vihjaus että hän jättäisi hänet ja turvautuisi Dyvekeen. Nyt tuli hän
ajatelleeksi, että se ehkä oli hänen oma syynsä. Hänhän oli sanonut
että oli tullut tänne Dyveken takia — ja sitten oli hän puhunut
yksistään Dyvekestä. Hän oli suorastaan kiusannut häntä Dyvekellä.

Ja tuo kaikkihan oli juuri päinvastoin kuin mitä hän oli tarkoittanut.
Kuinka mielellään olisikaan hän sanonut Samuel Sternille, että jos
olisi uskaltanut, niin olisi hän tullut tänne yksistään hänen tähtensä.
———

Kuinka saisi hän nyt tilaisuuden sanoa sen hänelle?

Hän nauroi. Miksi pitäisi hänen sitten saada tietää se? Eihän hän
välittänyt siitä rahtuakaan.

Hänen täytyi usein nauraa omalle itsellensä. Hänestä hänen

naurahtelunsa oli käynyt niin omituisen soinnittomaksi.

Hän meni huoneeseensa ja istuutui tekemään työtä. Se oli

Dyvekelle aiottu puku, joka ei ollut ehtinyt valmistua.

Hän päästi ompeluksensa. Hän itse ei myöskään tullut koskaan

valmiiksi — ei koskaan!

Nyt kun kaiken tuli olla voitettua ja loppuun kärsittyä — nyt oli
kaikki äkkiä muuttunut… käynyt entistä hullummaksi… Nyt oli heidän
välillensä tullut jotain uutta — jotakin, jota ei ennen ollut olemassa!

Hän alkoi jälleen neuloa kuumeentapaisella kiireellä.

 Hän tutki itseltänsä, mikä oli ollut katkerinta kaikesta katkerasta,
jota hän oli kokenut. Ehkä tämä — varmaankin tämä — hän ei
tiennyt miksi, mutta se tuntui hänestä niin tuikean raskaalta.

Hän oli alkanut itkeä, mutta pyyhki pois kyyneleensä. Dyveke

joutui aina niin suunniltansa, jos huomasi hänen itkeneen.

Olihan tuo taivaan lahja, että Dyveke piti hänestä. Hänen piti olla
siitä onnellinen, — ja sen piti riittää.

Dyveke tuli sisään — ja Dyveke oivalsi kaikki.

Hän painautui hellästi häntä vastaan.

— Pikku nuori äitini! Miksi et voi nähdä että taivas on sininen?

Onko se minun syyni?

Rouva Thammers hymyili ja nojasi päänsä häntä vastaan.

— Pikku lapseni, sinähän olet minun lohdutukseni. Kuinka kätesi

ovat suloisen viileät!

— Kuules, nyt menemme ulos katsomaan kuinka taivas on

sininen! Se on aivan huikaisevan sininen!

Ja Dyveke ei hellittänyt. Kuinka omituisesti yhtyikään hänen

olennossaan itku ja nauru! Häntä oli mahdoton vastustaa.

Nyt piti heidän yhdessä mennä kävelylle — pitkälle, viehättävälle

kävelyretkelle!
 17.

Oli ehditty elokuuhun.

Jotkut olivat jo matkustaneet pois, ja monet olivat alkaneet miettiä

kotimatkaa. Näihin jälkimäisiin kuului rouva Thammers.

Häntä onniteltiin kesän tulosten johdosta, sillä Dyveke näytti nyt

paljoa reippaammalta.

Tietysti hän koetti näyttää iloiselta. Mutta salaa hän toivoi että
pääsisi pois. Niin tuskallisen pitkä ei ollut mikään kesä vielä ollut.

Kun Dyveke ilosta loistaen tuli kysymään: 'Eivätkö ihmiset täällä

ole kilttejä, eivätkö ne ole enkeleitä kaikki tyyni?' — silloin vastasi
hän myöntäen. Sillä kaikki olivat kilttejä — yksin Samuel Sternkin.
Hän oli niin kiltti että siitä voi joutua epätoivoon. Hän osoitti hänelle ja
Dyvekelle samaa herttaista myötätuntoa kuin ruustinnalle,
vapaaherratar Cronelle, Iversen ja Mohrenberg yhtiölle ja kaikille
muille.

Kaikki olivat ihastuneita häneen, eikä vähiten Dyveke.

Mutta yksin ei Thora tavannut häntä enää koskaan.

Hän oli alkanut tehdä kävelyretkiä niittyjen poikki koskelle. Silloin

kohtasi hän kaikkia muita, mutta ei koskaan häntä.

Noita pieniä satunnaisuuksia, jotka ennen aina olivat saattaneet

heidät yhtymään, ei ilmestynyt enää. Nyt sattui vain sellaista, joka
erotti heidän tiensä.
 Tapahtui pari kertaa että Thora päätti varmasti hakea hänet
käsiinsä, saadaksensa puhua hänen kanssaan kahden. Mutta aina
sattui jokin pieni este. Lukiko Samuel Stern hänen silmistänsä hänen
aikeensa, silloin kuin hänellä oli jotain sellaista mielessä, koska hän
aina osasi niin hiljaa ja huomaamatta ryhtyä varokeinoihin?

Silloin luopui Thora noista yrityksistä. He tapasivat toisensa joka

päivä — muiden seurassa.

Dyveke iloitsi aina, kun he saivat jutella hetken hänen kanssaan.

Hän oli saanut päähänsä, että se oli hyödyllistä hänen pikku
äidillensä. Silloin hänen täytyi pakostakin vilkastua, ja väliin hän voi
käydä suorastaan leikilliseksi.

Dyveke nautti siitä, sillä se oli hyödyllistä pikku äidille. Hän

ponnisteli alati, saadaksensa heidät yhteen.

Dyveke oli huolestunut, sillä pikku äiti oli jälleen alkanut nukkua
niin vähän.

Eräänä aamuna hän syöksähti sisään tapansa mukaisesti.

— Tänä yönä sinä olet nukkunut ja uneksinut jotain kaunista!

Silmissäsi on niin syvällinen loiste! Tiedätkö että aamu-unet
toteutuvat?… Olet yhä vieläkin niin suloisen uninen, minä menen
tieheni — — —

Hän oli poissa. Rouva Thammers paneutui jälleen pitkäkseen ja

nukkui.

Hän oli valvonut koko yön. Hän oli istunut akkunansa ääressä.
 Vihdoinkin oli hän nähnyt Samuel Sternin palaavan vähän ennen
auringonnousua. Thora oli piiloutunut, sillä hän kulki aivan hänen
akkunansa ohitse. Hän näki hänet kumminkin selvästi. Samuel Stern
oli itkenyt.

Silloin vaipui Thora polvilleen.

Hän oli rukoillut että maan päältä löytyisi ihminen, joka voisi tehdä
hänelle jotain hyvää.

Sitten oli hän tyyntynyt ja mennyt levolle.

*****

Eräänä iltana tuli Dyveke hänen luoksensa sanomaan hyvää yötä.

Hän ei tullut tavalliseen tapaansa, vaan aivan hiljaisesti.

Rouva Thammers kääntyi häntä kohden. — Pikku lapseni, minne

ovat siipesi joutuneet?

Silloin hän näki, että Dyveke oli kalpea ja vapisi.

Hän kävi levottomaksi.

— Mitä on tapahtunut?

Dyveke heittäytyi hänen kaulaansa.

— Olen vain niin kauhean iloinen. Olen mennyt kihloihin.

Rouva Thammers irroittautui hänen syleilystään. — Et saa

pelästyttää minua, sanoi hän vakavasti.
 — Sitähän en tee koskaan, pikku äiti! Kerron vain, että olen
kihloissa. Heinrich Crone ja minä, wir lieben uns! Nyt lähtee hän
ensin metsäopistoon… hän arvelee että voimme odottaa jonkun
aikaa. — — —

— Oi, kuinka minä toivon että olisin yli kaksikymmentä vuotta!

Viime sanat tulivat aivan hiljaa. Rouva Thammers ymmärsi

tarkoituksen, mutta ei ollut huomaavinaan mitään.

Hän silitteli hänen vaaleata tukkaansa. — Pian se toivomuksesi

täyttyy! sanoi hän tyynesti. — Aika kuluu niin nopeasti.

Sinä yönä ei rouva Thammers voinut nukkua. Varhain seuraavana

aamuna hän päätti mennä vapaaherratar Cronen luo.

Mutta sitä hänen ei tarvinnut tehdä, sillä hetkeä myöhemmin

ilmoitettiin että vapaaherratar oli tullut häntä tapaamaan.

Heinrich Cronen äiti oli hento, hieno, miellyttävä henkilö, jolla oli
kalpeat, lempeät kasvot.

Rouva Thammers oli usein toivonut että saisi joskus keskustella

tuttavallisesti hänen kanssaan, mutta siihen ei ollut koskaan ollut
mitään aihetta. Nyt tuli se itsestänsä.

Rouva Crone puolestaan kertoi, että hänellä oli ollut sama

toivomus rouva Thammersiin nähden, ja että hän oli iloinen siitä että
hänen oli ratkaistava tämä hankala kysymys juuri yhdessä hänen
kanssaan.

Hyvin liikutettuna kertoi nyt rouva Crone kyyneleitä vuodattaen,

että Heinrich oli edellisenä iltana tullut hänen luoksensa ja kertonut
hänelle kaikki.

Ensin ei hän ollut tahtonut sitä uskoa — ja silloin oli Heinrich

suuttunut. Kun hän silloin oli huomauttanut, kuinka mieletöntä oli että
hän ajatteli jotain sellaista, läksi Heinrich pois huoneeseensa. Siellä
oli äiti kuullut hänen kävelevän koko yön. Nyt oli äiti ennen tuloaan
rouva Thammersin luo mennyt hänen luoksensa, mutta hän oli
lukinnut ovensa. Rouva Crone ei tiennyt, oliko rouva Thammers
kuullut, kuinka sairaalloinen Heinrich oli. Lääkärit eivät liioin
uskoneet hänen voivan parata. Hänen oli täytynyt keskeyttää
opintonsa, hän tarvitsi lepoa ja vaihtelua — ja ennen kaikkea tuli
hänen karttaa mielenliikutusta. Hänen enonsa oli ehdottanut että he
koettaisivat mitä vuori-ilmasto täällä vaikuttaisi. Mutta juuri täällä oli
nyt tuo mielenliikutus tullut.

Rouva Thammers rauhoitti häntä. Hän oli nähnyt hänen poikansa

varhain aamulla, hänen palatessaan kävelyretkeltä. Mutta nyt oli kai
hänen vuorostansa kerrottava Dyvekestä. Hänen laitansa oli yhtä
huonosti.

Rouva Cronen silmät kyyneltyivät jälleen. Hän oli kyllä kuullut

hiukan tuosta asiasta — mutta nythän Dyveke oli raikkaan terve…
Hän voi niin hyvin käsittää Heinrichin vaalin. Itsekin hän oli
rakastunut Dyvekeen.

Ja Heinrich oli reipastunut aivan käsittämättömästi täällä

vuoristossa. Äiti oli kirjoittanut siitä hänen lääkärilleen, ja tämä oli
tuskin tahtonut sitä uskoa. Mutta Heinrich sanoi että Dyveke oli
ajanut kuolon pakosalle hänen luotaan. Ja Dyveke oli selittänyt
hänelle tarmokkaasti, ettei ollut ollenkaan tarpeen uskoa lääkäreitä.
———
 Syksyllä aikoi Heinrich metsänhoito-opistoon. Sitten hän ryhtyisi
hoitamaan tilaa, hänestä tulisi oikea talonpoika, hän tekisi työtä koko
päivän. Niin oli Dyveke kehottanut häntä tekemään, ja nyt häntä niin
halutti tehdä sillä tavoin.

Rouva Crone nousi paikaltaan. Hän tahtoi jättää koko asian rouva
Thammersin ratkaistavaksi. Mutta hänen täytyi tunnustaa totuus: hän
ei uskaltanut vastustaa Heinrichia. Se olisi vielä varmempi keino
menettää hänet.

Rouva Thammers hymyili surunvoittoisesti. — Nähdäkseni emme

voi tehdä muuta kuin antaa heidän iloita toisistansa ja luottaa
kohtalon suopeuteen. Sehän on niin oikullinen.

Lempeästi hän taivutti rouva Cronen jälleen istuutumaan, sillä

tämä värisi koko ruumiistansa.

Kun he näkivät toisensa ensi kerran — siitä täytyi rouva Cronen

kertoa. He olivat seisoneet aivan jäykkinä ja tuijottaneet vain
toisiinsa — kuten Dante ja Beatrice! Ja kuinka he molemmat olivat
kauniita… Pohjola ja Etelä olivat siinä kohdanneet toisensa, — tyttö
niin häikäisevän vaalea, ja mies — niin, eikös hänen Heinrichinsa
myöskin ollut ihana mustine kiharatukkineen ja ihmeellisine
silmineen — vihreä tyrolilaispuku yllään? — — —

Äkkiä seisoi Dyveke heidän edessänsä.

— Istutteko te nyt ja puhutte siitä että me emme saa mennä

kihloihin? kysyi hän kiivaasti.

— Siksikö, että… hän vaikeni ja tuijotti heihin suurin, pelästynein

silmin.
 — Miksi me emme saa mennä kihloihin? Sentähdenkö… — hän
kuiskasi puoleksi tukehtuneella äänellä: — Siksikö että minun tilani
on toivoton? Ettekö näe, kuinka vahva minä olen!

Hän ei itkenyt, mutta hän vaipui kokoon ja kävi kuolonkalpeaksi.

Rouva Crone kiiruhti hänen luoksensa ja sulki hänet syliinsä.

Hän veti hänet polvellensa ja kuiskaili hänen kanssaan.

Rouva Thammers silmäili heitä levottomin katsein. — — —

Äkkiä palasi Dyveken joustavuus. Veri täytti jälleen läpikuultavan

ihon alta näkyvät suonet, ruusunpuna väritti hänen kasvonsa.

Hän hypähti pystyyn. Kädet rouva Thammersin kaulassa hän

kuiskasi naurun ja itkun vaiheilla: — Palaan kohta jälleen… mutta
minun täytyy mennä mukaan sanomaan Heinrichille että hän avaa
oven äidillensä… sain siihen luvan… kyllä me jyskytämme hänet
ovelle! Ette aavistakaan kuinka vahva minä olen!

Ettei kukaan saisi tietää asiasta, se oli Dyvekestä melkein

hauskinta kaikesta.

Myöhemmin päivällä oli molemmilla äideillä jälleen neuvottelu.

Kylmä talvi ei ollut Dyvekelle terveellinen. Rouva Crone tahtoi siksi
saada hänet mukaansa etelään. Heinrichhan aikoi metsäopistoon,
niin tarvitsi rouva Crone pikku tyttärensä seuraksensa. Hän asui
tilallaan Etelä-Tyrolissa, vanhassa, kauniissa linnassa, jossa oli
hiljaista, päivänpaisteista ja runollista — juuri Dyveken mielen
mukaista.
 Päätettiin siis että rouva Thammers ja Dyveke matkustaisivat pois
jo seuraavana päivänä. He aikoivat viipyä viikkokauden
Kristianiassa. Dyvekenhän piti saada matkavarustuksia. Sitten
tulisivat vapaaherratar ja Heinrich ottamaan hänet mukaansa.

Dyveke oli suunniltaan ilosta ja innosta — tavarat olivat laadittavat

kokoon, hyvästelyt suoritettavat. Kaikista oli ihmeellistä että hän niin
iloitsi siitä että jo pääsi matkustamaan pois.

Rouva Thammers oli hermostunut ja alakuloinen.

Hän ei nähnyt Samuel Sterniä koko päivänä. Hän oli mennyt

paimenmajoille, eikä tiedetty milloin hän palaisi.

Illallisen jälkeen kysyi hän häntä uudelleen. Silloin oli hän tullut
kotiin.

Mutta oli mahdotonta saada puhua sanaakaan hänen kanssaan

kahden.
Kaikki olivat kokoontuneet hänen ympärillensä.

Thoran tullessa hänen luoksensa katsahti hän häneen

hämmästyneenä ja hymyili.

— Ja tehän kuulutte jo matkustavan pois! Oletteko miettinyt

tarkoin, kuinka meidän muiden tulee ikävä?

Nyt täytyi rouva Thammersinkin hymyillä. — Me emme ole

ollenkaan kuten tulisi olla, Dyveke ja minä. Meistä on vain mieluista,
että teidän tulee ikävä meidän tähtemme!

Dyveke nyökkäsi ja nauroi. Hän seisoi Heinrichin rinnalla

punoittavana ja vallattoman salaperäisenä. Hän säteili suorastaan
iloa.

Nyt tulivat vaunut.

Rouva Thammers kääntyi vielä kerran Samuel Sternin puoleen ja

ojensi hänelle kätensä.

— Me olemme jo useasti lausuneet toisillemme hyvästit. Tällä

kertaa siitä kaiketi tulee täyttä totta!

— Ehkä kyllä! Minä en tule enää tänne. Olen myynyt

metsästysalueeni. Tuon pienen huvilan olen kyllä ostanut, mutta se
revitään maahan. Siinä ei kukaan enää saa asua!… Niin, ruustinna
on oikeassa, — sehän on pelkkä päähänpisto! Mutta jokaisella on
omat heikkoutensa… Hyvästi, arvoisa rouva!

Hän kumarsi kunnioittavasti ja seisoi hattu kädessä.

Vihdoin täytyi Dyvekenkin nousta vaunuihin, ja sitten lähdettiin.

Kaikki seisoivat pihassa ja viittoelivat. Nuoriso teki jäähyväisiksi

kunniaa.

Dyveke seisoi pystyssä vaunuissa, kääntyneenä heihin päin.

Kuskin piti ajaa hitaasti.

Hän viittoeli ja hyvästeli katsein ja hymyilyin, käsivarsin ja käsin.

Hän suuteli sormenpäitään ja heitteli lentomuiskuja — kerta kerralta.

Sitä kannatti katsoa.

Nuoren voitonjumalattaren kaltaisena hän siinä seisoi.

Kaikki miehet, sekä nuoret että vanhat, olivat tuosta haltioissaan.