Bionomics in the Dragon Kingdom

Ecology Economics and Ethics in

Bhutan Ugyen Tshewang
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/bionomics-in-the-dragon-kingdom-ecology-economics
-and-ethics-in-bhutan-ugyen-tshewang/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Kingdom Ethics Following Jesus in Contemporary Context

Second Edition Gushee

https://textbookfull.com/product/kingdom-ethics-following-jesus-
in-contemporary-context-second-edition-gushee/

Practicing Professional Ethics in Economics and Public

Policy 1st Edition Elizabeth A.M. Searing

https://textbookfull.com/product/practicing-professional-ethics-
in-economics-and-public-policy-1st-edition-elizabeth-a-m-searing/

Economics as Applied Ethics: Fact and Value in Economic

Policy 2nd Edition Wilfred Beckerman (Auth.)

https://textbookfull.com/product/economics-as-applied-ethics-
fact-and-value-in-economic-policy-2nd-edition-wilfred-beckerman-
auth/

Lonely Planet Bhutan Brown

https://textbookfull.com/product/lonely-planet-bhutan-brown/
The Ethics and Economics of the Capability Approach 1st
Edition Reiko Gotoh

https://textbookfull.com/product/the-ethics-and-economics-of-the-
capability-approach-1st-edition-reiko-gotoh/

Coronavirus, Class and Mutual Aid in the United Kingdom

John Preston

https://textbookfull.com/product/coronavirus-class-and-mutual-
aid-in-the-united-kingdom-john-preston/

Housing in the United Kingdom: Whose Crisis? Brian Lund

https://textbookfull.com/product/housing-in-the-united-kingdom-
whose-crisis-brian-lund/

The Dragon in the Jungle: the Chinese Army in the

Vietnam War Xiaobing Li

https://textbookfull.com/product/the-dragon-in-the-jungle-the-
chinese-army-in-the-vietnam-war-xiaobing-li/

Reading for Wonder Ecology Ethics Enchantment 1st

Edition Willmott

https://textbookfull.com/product/reading-for-wonder-ecology-
ethics-enchantment-1st-edition-willmott/
Fascinating Life Sciences

Ugyen Tshewang
Jane Gray Morrison
Michael Charles Tobias

Bionomics
in the Dragon
Kingdom
Ecology, Economics and Ethics in Bhutan
Fascinating Life Sciences
This interdisciplinary series brings together the most essential and captivating topics
in the life sciences. They range from the plant sciences to zoology, from the
microbiome to macrobiome, and from basic biology to biotechnology. The series
not only highlights fascinating research; it also discusses major challenges associated
with the life sciences and related disciplines and outlines future research directions.
Individual volumes provide in-depth information, are richly illustrated with
photographs, illustrations, and maps, and feature suggestions for further reading or
glossaries where appropriate.
Interested researchers in all areas of the life sciences, as well as biology enthusiasts,
will find the series’ interdisciplinary focus and highly readable volumes especially
appealing.

More information about this series at http://www.springer.com/series/15408

Ugyen Tshewang • Jane Gray Morrison
Michael Charles Tobias

Bionomics in the Dragon

Kingdom
Ecology, Economics and Ethics in Bhutan
Ugyen Tshewang Jane Gray Morrison
National Environment Commission Dancing Star Foundation
Royal Government of Bhutan Los Angeles, CA, USA
Thimphu, Bhutan

Michael Charles Tobias

Dancing Star Foundation
Los Angeles, CA, USA

ISSN 2509-6745     ISSN 2509-6753 (electronic)

Fascinating Life Sciences
ISBN 978-3-319-94654-2    ISBN 978-3-319-94655-9 (eBook)
https://doi.org/10.1007/978-3-319-94655-9

Library of Congress Control Number: 2018952910

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s) 2018

This work is subject to copyright. All rights are reserved by the Publisher, whether the whole or part of
the material is concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation,
broadcasting, reproduction on microfilms or in any other physical way, and transmission or information
storage and retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology
now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this publication
does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are exempt from the relevant
protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors, and the editors are safe to assume that the advice and information in this book
are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher nor the authors or the
editors give a warranty, express or implied, with respect to the material contained herein or for any errors
or omissions that may have been made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional claims
in published maps and institutional affiliations.

This Springer imprint is published by the registered company Springer Nature Switzerland AG
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
Foreword

Lordship Sonam Tobgye (former Chief Justice of Bhutan, Thimphu, Bhutan)

In 2008, Bhutan was transformed into the world’s newest and most vibrant democ-
racy by the visionary resolve of the Fourth King, His Majesty Jigme Singye
Wangchuck. His action thrust the nation into what many international observers
conclude was a most enviable position. Bhutan had relatively low internal demo-
graphic pressure, nearly 70% of the country’s closed forest canopy was intact, and
thousands of years of Bhutanese and indigenous beliefs strongly upheld an exem-
plary reverence for nature that had not been lost in the many generations leading
into the twenty-first century.
Now, a decade after those first elections, Bhutan’s inviolable ecosystems remain
largely protected and the nation is as robust and inspired as ever. The commitment
to nonviolence and respect for all traditions and for sentient beings defines a conti-
nuity that encompasses the cultural mores and legal values enshrined at every level
of Bhutan’s governance and community life. But as the authors of Bionomics in the
Dragon Kingdom rigorously explore, pragmatic and spiritual sustainability on the
world stage, with all of the competing altruisms and complexities of external pres-
sures upon a land once thought of as a kind of Shangri-la, are not manifested by
remote control. The intense debates, struggles, and legislative deliberations that are
part of ensuring large protected areas, protections of traditional human rights, cus-
toms, and scientific marvels of nature, require a deeply sensitive judicial system and
legal due process that has the strength of character to recognize the immense chal-
lenges presented to an ancient Buddhist kingdom in a tumultuous twenty-first
century.
Tshewang, Morrison, and Tobias have written an important overview of Bhutan’s
cultural, historical, legal, and political issues inherent to the Middle Path approach
to the protection of nature and human rights – what Bhutanese economists have
long thought of as Gross National Happiness.
In a context of the Anthropocene Epoch, as scientists worldwide now call this
current period of extreme ecological tension across the entire planet, the authors
systematically examine Bhutan’s most recent acts of legislation undertaken to fur-
ther protect the country, and by inference, her downstream beneficiaries, with
respect to basic ingredients of any sustainable system: conservation of nonrenewable

v
vi Foreword

resources, animal rights, and an economic system that is shaped by metrics that
fully consider all stakeholders, local communities, indigenous peoples, and their
spiritual beliefs, incorporating natural capital (externalities that have too long been
ignored by so many nations – namely, nature herself) into the ethics of a governing
system whose human constituencies now number over 760,000 people.
Climate change is one of those enormous Anthropocene challenges to Bhutan, as
is internal migration from traditional farming communities into the larger towns and
to the capital city, Thimphu. These, and other pressures on Bhutan’s quest to nurture
one of the most exemplary and ecologically sustainable nations in the world, are
carefully documented and discussed throughout the pages of this important and
timely work, by three leading experts in sustainable governance, the eco-sciences,
and international affairs.
Bionomics in the Dragon Kingdom – Ecology, Economics and Ethics in Bhutan
is the first book of its kind. It is a must read for any serious student of all things
Bhutanese. It should serve as inspiration for young policy makers, scientists, and
social scientists intent on making a positive difference in the world.
Introduction

An abundance of literature on the nation of Bhutan has embraced countless

disciplines, with evidence of human habitation dating back at least 4000 years. This
modest book hopes to merge interdisciplinary science and humanities data in a com-
pelling up-to-date portrait of the country against the backdrop of an urgent, global
ecological time frame. The stakes for Bhutan, like her neighboring Himalayan and
Indian subcontinental countries, are immense as the Anthropocene epoch unfolds,
affecting every living being across the planet.
While the authors have endeavored to provide textbook-like snapshots of the
geographical, political, administrative, and social overviews of Bhutan currently,
the overall focus rests heavily upon the ecological status of the country: her chal-
lenges, commitments, and far-reaching goals.
The Land of the Thunder Dragon, or Bhutan, is an ancient Himalayan Kingdom
where human civilization dates back to the “Stone Age,” as has been investigated by
a number of archeological findings.1

Ta Dzong, © M. C. Tobias

1
Camps M, Chauhan P (eds) (2009) Sourcebook of Paleolithic transitions methods, theories, and
interpretations. Springer. http://www.springer.com/in/book/9780387764788#aboutBook
vii
viii Introduction

Bridge of Prayer Flags to Paro Dzong, © M. C. Tobias

Bhutan is often referred to as a modern-day paradise, the last Shangri-la, as vari-

ous explorers and historians have thought of this celestial-like nation in the past.
Indeed, it is a moniker well named in consideration of the grandeur of her primeval
drapery of Himalayan peaks and glaciers, the highest summit being Gangkhar
Puensum, 7570 m (24,836 ft), on the border with China.

Taktsang Monastery, © M. C. Tobias

Introduction ix

The Bhutanese Himalaya form a backdrop to a vast tapestry of diverse biomes,

enormous levels of indigenous biodiversity, a stopover oasis for migratory birds,
and an as yet largely wide-open biological font of genetics and species yet to be
discovered and/or classified: biodiversity that is mirrored by a remarkable legacy of
human biocultural diversity and rich heritage.

Contemplating Yak, In Sakteng Wildlife Sanctuary, © M. C. Tobias

At one point, Bhutan was also known as Lho Jhong Menjong (the southern valley
of medicinal plants),2 Mon Yul (dark country), Lho Mon Khazhi (Southern darkness
with four approaches), and Tshenden Jong (land of the Cypress, “incense tree”).3 At
present, people also refer to Bhutan as Druk Yul, which seems to have been acquired
as far back as thirteenth century CE when Phajo Drugom Zhipo from Tibet came to
Bhutan and established the Drukpa Kagyu sect of Buddhism.
Add to all this the country’s relative isolation from the rest of the world, certainly
until the latter half of the nineteenth century, and indeed, from normal tourism until
as recently as 1974, and one is speaking of a dramatic legacy of Mahayana Buddhist
ethics as well as rich alpine pastoral traditions of many peoples, both from parts of
Tibet to the North, as well as tribal peoples – many still shrouded in the mystery of
their ethnographic origins – arriving from all other cardinal directions. Since 2008,
Bhutan, in addition to maintaining the beautiful and important reality of its historic
royal family, is also one of the newest governmental democracies in the world.

2
Schicklgruber C, Pommaret-Imaeda F (eds) (1997) Bhutan: mountain fortress of the Gods.
Hardcover – October, 1997, 1st edn. Serindia Publications, Chicago.
3
Pradhan LO (2012) Bhutan the roar of the thunder dragon. K Media. ISBN 10: 9993683302 ISBN
13: 9789993683308.
x Introduction

Lovely Woman in Central Bhutanese Crowd, © M. C. Tobias

Dr. Ugyen Tshewang, at National Biodiversity Centre, Serbithang, Thimphu, © M. C. Tobias

Introduction xi

Woman in Prayer, © M. C. Tobias

Children in Central Trashiyangste, © M. C. Tobias

xii Introduction

With a mountainous area of 38,394 km2, Bhutan is situated in the Eastern

Himalaya with Indian states of Sikkim, West Bengal and Assam, and Arunachal
Pradesh to its southwest, south, and east and China in the north and northwest. The
country’s mountainous landscape is characterized by rugged and steep terrain,
ravines and gorges with glaciers and snow-capped mountains, pitched like some
monumental “Water Tower of Asia” along the Tibetan border, and altitudinal varia-
tions ranging from as low as a jungly “Terai-Duar savanna and grasslands” habitat
at 150 m approximately to the aforementioned 7570 m above sea level, with an
expanse in length and breadth covering 200 miles and 90 miles, respectively.4

Prayer Flags Above Thimphu, © J. G. Morrison

Such topographical differentiations have also given Bhutan the intriguing char-
acteristic of being the most mountainous nation in human history, a boon for alpine
studies touching upon dozens of important scientific and cultural disciplines.
All of these rich ecological and biocultural attributes have translated for the
Bhutanese people into a mantle of intuitive understanding of the natural world, but
also a globally perceived reality that Bhutan proffers: the myriad challenges of eco-
logical citizenship with respect to sustaining what remains one of the most well-­
protected nations – in conservation terms – of any country in the world.
Indeed, Bhutan has been regarded as a leader in sustainable development and
environmental stewardship ever since the “sustainability” challenges arose within
the international community of economic and scientist mindsets. Vast paradigm and
accountability shifts in understanding have had the benefit of the Bhutanese
template; a commitment to what has been called Gross National Happiness, in

4
National Statistics Bureau (2014) Bhutan at a glance. http://www.nsb.gov.bt/publication/publica-
tions.php?id=5
Introduction xiii

contradistinction to gross national product, largely as a direct result of the visionary

leadership of Their Majesties the five Wangchuck Kings.
Development in Bhutan had always proceeded with people at the forefront, but
at the same time giving equal considerations to our rich cultural and natural heri-
tage. The philosophy of Gross National Happiness (GNH) embodies this careful
and holistic approach to the development of the well-being of the Bhutanese people,
especially in the pursuit of economic and social development. The importance of
protecting Bhutan’s environment is also now enshrined in the Bhutanese Constitution
as a fundamental duty of all Bhutanese citizens for the benefit of present and future
generations. To our knowledge, no other Constitution in any nation so articulates the
by now well-endowed notion of intergenerational equity.

Young Buddhist Monks at Paro Dzong, © J. G. Morrison

In July of 2011, Bhutan put forth a UN resolution (“65/309”) that was named
“Happiness: Towards a Holistic Approach to Development.” Sixty-eight nations
joined Bhutan in sponsoring this vision, which was adapted by the United Nations.
And while there are other economic indicators undergoing tremendous research and
application, indices that aspire to more fully incorporate natural capital and human
happiness as key pillars of a sustainable economy, to date, it is unlikely that any
ecological ethic has so successfully infused the moral compass of nations as that of
Bhutanese GNH, both in practice and in theory.
xiv Introduction

Moonrise over Mongar District, © M. C. Tobias

The nation has witnessed rapid progress in the living standards of the Bhutanese,
from a GDP of approximately US$300.00 in 1974 to $7668 in 2015.5 But the signifi-
cant challenges of economic development are revealing both telling and troubling
windows on what it takes for a nation as biologically conserved and precious as
Bhutan to maintain economic parity throughout its diverse population of well over
765,000 people (nearly double that of the 1960s) while holding on to the ecological
asset values and astonishing gains it has achieved, without ceding to modernity those
precious customs and traditions that in so many ways are both key to Bhutan’s his-
toric integrity but also to her future avenues of true human wealth and quality of life.

Tea Bowl at Rest Stop Beneath Taktsang Monastery, © J. G. Morrison

5
International Monetary Fund. World Economic Outlook, April 2016. http://statisticstimes.com/
economy/countries-by-gdp-growth.php. Accessed 13 Aug 2016.
Introduction xv

Since the Brundtland report dealing with “sustainable development,” known as

Our Common Future, from the United Nations World Commission on Environment
and Development, published in 1987, the actual realization of what has become a
globally glib phrase is not surprisingly complex – as much so for the vast demo-
graphic mazes of such nations as China, India, and the United States – as for small
countries like a Bhutan or Suriname.
And one of the newest challenges confronting Bhutan along with the global com-
munity is the threat from climate change. Despite having contributed a statistically
negligible accumulation of adulterants to the climate commons, “least developed
countries” (LDC) like Bhutan are considered of the most vulnerable to the adverse
impacts of climate change due to lack of financial and technical capacity, not to
mention the reality of nation sitting directly beneath and between some of the
largest arrays of ice and glacial lakes anywhere in the world, outside Greenland and
the Antarctic. Bhutan’s status as a relatively economically marginalized developing
country is thus unimaginably compounded by her geographic fragility.
The economic and social indicators that now portray Bhutan, at least by some
measures, as a “low-middle-income” country also reveal – to the nation’s frustrating
chagrin – a steady increase in greenhouse gas emissions, mostly from increasing
number of cars burning petrol and diesel and by the increasing number of
manufacturing industries. This counterintuitive ecological reality is seen with
­
almost every small nation in the world, particularly those in the Middle East, but
also parts of Europe. While Bhutan’s emissions are minuscule compared with larger
countries and her national primary and secondary forest cover (abundantly pro-
tected, as will be discussed later on) function as net sinks making Bhutan one of the
few carbon neutral countries in the world, nevertheless it is a fact that Bhutanese
emissions are growing. Fortunately, the nation has moved rapidly to a very low total
fertility rate (“TFR”) of 1.93 in 2016,6 a fact which bodes well for the future
Bhutanese sustainability matrix. The key question of net gains or losses in terms of
emissions will hinge upon Bhutan’s future out-migration to Thimphu, and Paro,
from rural areas. Once in the cities, the global data indicates unambiguous rises in
per capita outflow of a myriad of consumption downsides for the environment.
But Bhutan is fortunate in the sense that past investments in environmental conser-
vation are reaping climate dividends in the form of “mitigation” and “adaptation”
benefits. The nation’s forests not only serve as the aforementioned carbon sink for
greenhouse gases (“GHGs”) but also provide valuable ecosystem services of clean
water for drinking, agriculture, and hydropower generation. Bhutan has embraced
ecosystem-based adaptation. It is viewed as a potent method for attenuating the
impacts of climate change. Moreover, the relatively pristine ecosystems across Bhutan
are showing greater resilience to climate change than systems comprising what ecolo-
gists would call degraded regions. Nevertheless, the onset of climate change is occur-
ring far more rapidly than the scientific community even imagined, with daily
projections honing in upon the unambiguous impacts that are already manifesting
themselves in countries like Bhutan, whether in the form of extreme climate
events such as reduced water availability during tradition dry seasons or the much

6
http://www.geoba.se/country.php?cc=BT. Accessed 13 Aug 2016.
xvi Introduction

pronounced higher risks of flash floods, windstorms, landslides, and uncontrolled

wildfires. In a nation whose prosperity has been so tracked accorded to its closed for-
est canopy health, wildfires pose devastating consequences to all concerned.
A major point of public discussion, scientific and engineering analysis, and pol-
icy deliberation within Bhutan concerns the country’s approach to development
investments that can best ensure resilience against such adverse climate change.
Appropriate adaptation measures are on everyone’s mind. Certainly, a crucial action
required of the Bhutanese themselves is the mitigation of emissions at home,
whether in the process of burning fossil fuels, industrial production, or deforestation.
Such nationally embraced components undertaken at local and regional levels, as in
other South Asian Association for Regional Cooperation (“SAARC”) countries,
will have untold beneficial impacts on human health, agriculture, and well-­being
through the reduction of local and regional air pollution. Avoidance of such actions
at the national as well as the municipal levels, legally and practically, is no longer
an option in an interdependent world.
While international negotiations under the United Nations Framework
Convention on Climate Change (“UNFCCC”) based in Bonn, Germany, that
­produced the Paris COP21/CMP11 talks – signed by 195 nations – have been slow
to provide real action globally, many countries and regions have already begun gear-
ing up for rapid and hard-hitting action to redress the ills of aggressive climate
change. Numerous nations have committed to formal legal procedures for enact-
ment of strong strategies, either through green growth (as witnessed throughout
Scandinavia), cap-and-trade strategies, as in California, alternative energy infra-
structure, as in the case of Germany, and more and more in the USA, Chinese and
Japanese energy, transportation and distributed energy sectors, low emission tech-
nologies from Iceland to New Zealand, and new development modalities that can
embrace lower emissions or climate resilient strategies, or national adaptation plans
to tackle the impacts of climate change.
Furthermore, with obligations for all countries under the dynamic and moving
targets that comprise the international climate negotiations (e.g., COP21, COP22 in
Marrakech, Morocco, November 7–18, 2016, and all subsequent talks), along with
increasingly upward intelligence and economic surging (read: improved economic
status throughout the world), there will be major paradigm shifts in the legal and
cultural obligations for climate change mitigation in the future. Bhutan has, in its
own humble but persuasive manner, a major international role to play in leading the
way.
In this regard, Bhutan has already committed to remaining essentially carbon
neutral (the “essentially” caveat to be discussed later in this book), and several pre-
paratory efforts are already underway toward meeting this commitment as a part of
the country’s “nationally determined contribution” toward mitigation. In terms of
adaptation, several short-term projects are already being implemented under
Bhutan’s National Adaptation Program of Acton (“NAPA”), and these will need to
be scaled up in the future to ensure long-term climate change resilience and adapta-
tion, as previously intimated.
Introduction xvii

While many elements for climate action and leadership are already in place,
there is a need for much further action and an accelerated orientation that is prag-
matic and effective in provisioning a unified and wider uptake of climate change
action. Just as with the benefits from environmental conservation, action on climate
change not only provides benefits to the present and future generations of the
Bhutanese people but will also benefit the global and regional community in show-
ing leadership in our efforts toward combating climate change. Such ecological
reciprocities are now inherent to the lingua franca of global climate change
deliberations.
Bhutan’s remarkable history, and present reality, is a true window into the capa-
bilities of human nature under stress. Bhutan’s Fourth King, Jigme Singye
Wangchuck (b.1955), was still a teenager when he envisioned and mandated the
protection of, at the very minimum, 60% of all Bhutanese primary forest canopy at
a time when biodiversity and the Buddhist reverence for all sentient beings was first
and foremost in his mind. This same King chose to retire at a time of his own
remarkable popularity, indeed, devotion, among his constituencies – the entire pop-
ulace of Bhutan. He chose democracy as the fitting embrace of the twenty-first
century for his country, just as he had shown such unique and abundant ecological
wisdom as a young man. The Fourth King and the Fifth King are exemplary world-
wide for their invitation to engage in a meaningful ecological dialogue that recog-
nizes human rights, along with the rights of all life forms in an age now rightly
described as the Anthropocene, to which an entire chapter will be devoted later on
this work.
Bhutan’s commitments to sustainability are already legendary within environ-
mentalist and ecological economics discussions. But Bhutan, like every other
nation, has much work to do, and leaning on past laurels is not enough. The
Bhutanese leadership and people know this. How this beautiful country lodged like
a gemstone in the far-eastern Himalaya manages its affairs in a manner that is benef-
icent to all sentient beings is not only a challenge to contemporary Buddhism, to
every faith and applied ethic, but a reminder that the human species appears to be
headed toward 10, even 11 billion members of what, to date, has been a largely
awkward and inflictive primate species. We have no choice but to imaginatively
embrace those models that shown efficacy in the fact of ecological trauma and
opportunity. Bhutan is one of those intrinsically compelling and pragmatic models.
Contents

1 Environment Matters: Himalayan Happiness����������������������������������������   1

1.1 Socioeconomic Features ��������������������������������������������������������������������   4
1.1.1 Climate and Natural Environment������������������������������������������   7
1.1.2 The Roots of GNH������������������������������������������������������������������ 10
1.1.3 GNH at Center of Development���������������������������������������������� 13
2 National Parks, Protected Areas, and Wildlife Sanctuaries������������������ 17
2.1 Introduction���������������������������������������������������������������������������������������� 17
2.2 Biological Wealth and Significance���������������������������������������������������� 25
2.3 Protected Areas Management ������������������������������������������������������������ 30
2.3.1 Wangchuck Centennial Park �������������������������������������������������� 32
2.3.2 The Phibsoo Wildlife Sanctuary �������������������������������������������� 34
2.3.3 Royal Manas National Park���������������������������������������������������� 37
2.3.4 Sakteng Wildlife Sanctuary���������������������������������������������������� 39
2.3.5 Jigme Khesar Strict Nature Reserve �������������������������������������� 40
2.3.6 Thrumshingla National Park �������������������������������������������������� 42
2.3.7 Bumdeling Wildlife Sanctuary������������������������������������������������ 44
2.3.8 Jigme Dorji National Park������������������������������������������������������ 45
2.3.9 Jigme Singye Wangchuck National Park (JSWNP)���������������� 46
2.4 Khaling Wildlife Sanctuary���������������������������������������������������������������� 49
2.5 Forest Management Planning and Implementation���������������������������� 52
2.6 Community Forest Management�������������������������������������������������������� 53
2.7 Non-wood Forest Products Management�������������������������������������������� 54
2.8 Reforestation �������������������������������������������������������������������������������������� 54
2.9 Anti-poaching Program���������������������������������������������������������������������� 55
2.10 Keystone/Flagship Wildlife Species �������������������������������������������������� 55
2.11 White-Bellied Heron Conservation���������������������������������������������������� 57
2.12 Black Necked Crane �������������������������������������������������������������������������� 58
2.13 Medicinal and Aromatic Plant Species Conservation ������������������������ 59
2.14 Some Butterflies of Bhutan ���������������������������������������������������������������� 59

xix
xx Contents

3 Bhutanese Bioculturalism and Sustainability ���������������������������������������� 65

3.1 Bioculturalism Context ���������������������������������������������������������������������� 65
3.2 Bhutanese Policy on Culture�������������������������������������������������������������� 67
3.3 Nature and Bhutanese Culture������������������������������������������������������������ 69
3.4 Categories of Bhutanese Culture�������������������������������������������������������� 70
3.5 Languages and Dialects of Bhutan ���������������������������������������������������� 74
3.6 Spiritual Heritage and Buddhism in Bhutan �������������������������������������� 74
3.7 Policy on Spiritual Heritage of Bhutan���������������������������������������������� 76
3.8 Religion and Culture �������������������������������������������������������������������������� 77
3.9 The Environment and Associated Deities ������������������������������������������ 80
3.10 Traditional Medicine�������������������������������������������������������������������������� 82
3.11 Sustainable Development Path������������������������������������������������������������ 83
3.12 Gross National Happiness Policy�������������������������������������������������������� 83
3.13 Bhutan 2020����������������������������������������������������������������������������������������   85
3.14 The National Environment Strategy, 1998������������������������������������������   85
3.15 Constitutional Mandate for Conservation ������������������������������������������ 86
3.16 Economic Development Policy of Bhutan������������������������������������������ 86
3.17 Carbon Neutral Declaration���������������������������������������������������������������� 86
3.18 Agro-biodiversity Conservation���������������������������������������������������������� 87
3.19 Consequences of Lack of Agro-biodiversity�������������������������������������� 88
3.20 Crop Diversity Conservation and In Situ Conservation
of Food Crops ������������������������������������������������������������������������������������ 88
3.21 Ex-situ Conservation of Crop Genetic Resources������������������������������ 90
3.22 Livestock Diversity Conservation ������������������������������������������������������ 90
3.23 Ex-situ Conservation of Livestock������������������������������������������������������ 91
3.24 Royal Botanical Garden���������������������������������������������������������������������� 91
3.25 Other Conservation Programs������������������������������������������������������������ 92
4 The Anthropocene in Bhutan�������������������������������������������������������������������� 93
4.1 Global Causes of the Anthropocene in Bhutan ���������������������������������� 93
4.1.1 The Pressure on Bhutan’s Environment: Urbanization���������� 96
4.2 Forest and State Land�������������������������������������������������������������������������� 97
4.3 Land Cover������������������������������������������������������������������������������������������ 98
4.4 Impact of Forest Fire�������������������������������������������������������������������������� 99
4.5 Extraction of Timber and Fuelwood �������������������������������������������������� 100
4.6 Grazing by Livestock�������������������������������������������������������������������������� 100
4.7 Impacts of Climate Change���������������������������������������������������������������� 101
4.8 Biodiversity���������������������������������������������������������������������������������������� 102
4.9 Water Resources���������������������������������������������������������������������������������� 102
4.10 Land Use and Land Use Change�������������������������������������������������������� 103
4.11 Gauging Bhutan’s Ecological Footprint���������������������������������������������� 103
4.12 Air Quality and Greenhouse Gas Emissions�������������������������������������� 104
4.13 Other Significant Impacts of Climate Change������������������������������������ 106
4.14 Torrential Rain and Flash Floods�������������������������������������������������������� 107
4.15 GLOF Hazards in Bhutan ������������������������������������������������������������������ 108
Contents xxi

4.16 Artificial Lowering of Thorthormi Lake �������������������������������������������� 108

4.17 Disaster Risk Preparedness ���������������������������������������������������������������� 110
4.18 Impact of Climate on Health�������������������������������������������������������������� 112
4.19 Institutional Arrangements for Climate Action���������������������������������� 112
4.20 Existing Plans and Strategies for Climate Change Action
(NEC 2011; NEC 2015)���������������������������������������������������������������������� 113
4.21 Bhutan’s Climate Leadership Role?���������������������������������������������������� 115
Bibliography������������������������������������������������������������������������������������������������ 116
5 Water Towers and Mountains in the Dragon Kingdom ������������������������ 119
5.1 Overview of Water Resources������������������������������������������������������������ 119
5.2 Mountain Ranges and Glaciers of Bhutan������������������������������������������ 120
5.3 Greater Himalayan Range������������������������������������������������������������������ 121
5.4 Inner Himalayan or Lower Himalayan Range������������������������������������ 123
5.5 Glaciers and Lakes of Bhutan ������������������������������������������������������������ 125
5.6 River Systems in Bhutan�������������������������������������������������������������������� 128
5.7 Marshlands������������������������������������������������������������������������������������������ 130
5.8 Management of Water Resources (NEC 2007; NEC 2016)���������������� 131
Bibliography������������������������������������������������������������������������������������������������ 132
6 Pragmatic Conscience: Ecological Governance in Shangri-La ������������ 135
6.1 Constitutional Mandate for Conservation ������������������������������������������ 135
6.2 Animal Rights in Bhutan: Conservation of Sentient
Beings, the Concept���������������������������������������������������������������������������� 136
6.2.1 Nonviolence, Conservation, and Spiritual Traditions:
The Practice���������������������������������������������������������������������������� 139
6.3 Consumption Variables in Bhutan: The Contradictions���������������������� 141
6.4 Bhutan’s Animal Rights Future: The Challenges�������������������������������� 144
6.4.1 A Short History of Bhutanese Conservation Legislation�������� 150
6.4.2 National Forest Policy������������������������������������������������������������ 154
6.4.3 Regulations for the Environmental Clearance
of Projects and Strategic Environmental
Assessment, 2000�������������������������������������������������������������������� 1 55
Bibliography������������������������������������������������������������������������������������������������ 160

Glossary of Bhutanese Terms���������������������������������������������������������������������������� 161

Acronyms

BBCC Bhutan Biological Conservation Complex

BTFEC Bhutan Trust Fund for Environment Conservation
CBD Convention on Biological Diversity
CDM Clean Development Mechanism
CE Common Era or Current Era (CE) is a year-numbering system for the
Julian and Gregorian calendars
CITES Convention on International Trade in Endangered Species of Wild
Fauna and Flora
CoP Conference of the Parties
DNA Designated National Authority
DoF Department of Forest
DoFPS Department of Forest and Park Services
EDP Economic Development Policy
FNCA Forest and Nature Conservation Act
FYP Five-Year Plan
GDP Gross domestic product
GFN Global Footprint Network
Gg Gigagram (1 Gg = 1,000 metric ton)
GHG Greenhouse gas
GLOF Glacial lake outburst flood
GNH Gross National Happiness
GNHC Gross National Happiness Commission
HA Hectare
HDI Human Development Index
HPI Happiness Planet Index
IPCC Intergovernmental Panel on Climate Change
JDNP Jigme Dorji National Park
JSWNP Jigme Singye Wangchuck National Park
km Kilometer
LDC Least developed countries
LUCF Land-use change and forestry

xxiii
xxiv Acronyms

masl Meters above sea level

MEA Multilateral environmental agreement
MoAF Ministry of Agriculture and Forest
MW Megawatt
NAMAs Nationally Appropriate Mitigation Actions
NAPA National Adaptation Programme of Action
NBC National Biodiversity Centre
NBSAP National Biodiversity Strategy and Action Plan
NCD Nature Conservation Division
NEC National Environment Commission
NRDCL Natural Resources Development Corporation Limited
NSB National Statistics Bureau
PAs Protected areas
PPD Policy and Planning Division
RGoB Royal Government of Bhutan
RSPN Royal Society for the Protection of Nature
TSP Thimphu Structure Plan
UN United Nations
UNCCD United Nations Convention to Combat Desertification
UNEP United Nations Environment Programme
UNESCO United Nations Educational, Scientific and Cultural Organization
UNFCCC United Nations Framework Convention on Climate Change
WRI World Resources Institute
Chapter 1
Environment Matters: Himalayan
Happiness

Secreted deep within the lush southern slopes of the Eastern Himalayas, Bhutan is
bordered by two giant neighbors – with India to the south, southwest, and east and
China to the north and northwest. Both demographically and geographically, Bhutan
is a small mountainous and landlocked country, with a total population of 768, 577,
growth rate of 1.3%, average household size of 4.6 people, and an area of
38,394 km2.1 The fragile mountainous ecosystems engender a unique congeries of
landscapes with elevations ranging from 150 m in the southern foothills to about
7500 m toward the snow-bound mountain peaks in the north, within the distance of
170 km from the northern to the southern border. The east-west dimension of the
country measures around 300 km. In general, Bhutan’s geophysical features are
characterized by rugged and high mountains, snow-capped peaks with glaciers and
moraines, deep valleys, ravines, and depressions providing river ways, drainage
basins, and steep waterfalls, as anyone perusing easily accessible GIS systems and
formats instantly discovers for her/himself (e.g., Google Earth).
What is not so obvious from a cursory glimpse of the satellite portraitures is that
Bhutan is predominantly covered by a whopping 70.46% of forest, another 10.43%
thriving beneath the robust mesh of largely native shrubs. Human interventionist
hybrid landscapes are proportionately low, with cultivated agricultural land and
meadows accounting for 2.93% and 4.10% of the overall national borders, respec-
tively. Snow cover constitutes 7.44% of the land base, while so-called bare areas
(nothing is truly bare) constitute 3.20%. Degraded areas, water bodies, built-up sec-
tions, marsh, and marginal lands of a non-built-up nature constitute less than 1%
each.2 Geographically, Bhutan is distinguished into three broad physiographic zones
and features with altitude starting from 150 to 7000 masl (meters above sea level):
the southern belt made up of the rugged Himalayan foothills, alluvial plains – the
varied flatlands along the Indian border with their proliferation of intersecting

1
RGOB (2016) Statistical Yearbook of Bhutan 2016, National Statistical Bureau, Royal
Government of Bhutan.
2
ibid., RGOB.

© The Author(s) 2018 1

U. Tshewang et al., Bionomics in the Dragon Kingdom, Fascinating Life
Sciences, https://doi.org/10.1007/978-3-319-94655-9_1
2 1 Environment Matters: Himalayan Happiness

biomes; the inner Himalayas consisting of steep mountains with deep river valleys,
watersheds; and the high Himalayas featuring alpine meadows and spectacular
snow-capped and glacier-rich mountains (many of which have never had a human
footprint, other than atmospherically).3 Throughout its history, this enormously
diverse geographical entity, Bhutan, has existed as an independent nation.

Taktsang Monastery, © J. G. Morrison

Established in mid-seventeenth century, the theocratic system of governance

came to an end in 1907 as the Bhutanese made unanimous political decisions
through popular consensus to crown the First King of Bhutan.4 Formally adopted on

3
ibid., RGOB.
4
Worden RL, Savada AM (eds) (1991). Chapter 6 – Bhutan: social system. In: Nepal and Bhutan:
country studies, 3rd edn. Federal Research Division, United States Library of Congress. ISBN
0-8444-0777-1. Retrieved 02 Nov 2010.
1 Environment Matters: Himalayan Happiness 3

18th July 2008, the Constitution of the Kingdom of Bhutan is both domestically and
internationally understood to be the supreme law for the country’s democratic system.
With the completion of 100 years of absolute monarchy under the farsighted leader-
ship of the Wangchuck dynasty, the country was politically transformed into a dem-
ocratic constitutional monarchy in 2008 under the initiative and guidance of the 4th
King His Majesty Jigme Singye Wangchuck. The first ever parliamentary elections
delivered by the dzongkhag administrations, gewog administrations, and local
elected bodies. The country is administratively divided into 20 dzongkhags (dis-
tricts) and 205 gewogs (district blocks). Judiciary system comprises of a Supreme
Court (apex court), a high court, and 20 district courts and sub-district courts.5 As
the apex judicial body, the Supreme Court is the custodian and interpreter of the
Constitution. National Assembly elections were held on March 24, 2008 in Bhutan
to form a democratic government elected through adult franchise in the country.6

Young Monk at Paro Dzong, © M. C. Tobias

The governance system constitutes a democratic constitutional monarchy with

the Druk Gyalpo (King) as the hereditary head of the state, while the elected
Lyonchhoen (Prime Minister) is the head of the government. The democratic gover-
nance is structured into three arms: the executive, judiciary, and legislative bodies.7
The Constitution of Bhutan (2008) mandates the government to establish ten
ministries for delivering sectoral programs and public services. The ministerial
agencies are further facilitated by non-ministerial bodies and autonomous agencies
which include the Gross National Happiness Commission, National Environment
Commission, National Land Commission, National Commission for Women and

5
RGOB (2008) The Constitution of Bhutan.
6
RGOB (2012).
7
op.cit. (2008) Bhutan: in pursuit of sustainable development. National Report for The United
Nations Conference On Sustainable Development, Royal Government of Bhutan.
4 1 Environment Matters: Himalayan Happiness

Children, and Dratshang Lhentshog.8 The democratic governance is further

strengthened and supported by Constitutional bodies such as the Election
Commission, Royal Audit Authority, Anti-Corruption Commission, Royal Civil
Service Commission, and Office of Attorney General. At the local government
level, government development programs and public services are implemented
through the support of the central government. The legislative system comprises the
National Council or Gyalyong Tshogde (upper house) and the National Assembly or
Gyalyong Tshogdu (lower house). The National Council has 20 elected representa-
tives from the 20 dzongkhags and 5 eminent members appointed by the King. These
members are not affiliated with any political party and are deemed to be constituents
of an apolitical office. The National Assembly consists of 47 members elected from
the 47 constituencies across the country, and the members belong to the ruling and
opposition political parties. The parliament is comprised of the members of the
National Council and the National Assembly.9

Dreaming Towards Northern Bhutan, © M. C. Tobias

1.1 Socioeconomic Features

Largely determined by the inaccessible mountainous terrain and steep valleys that
restricted interaction and exchange of information in preceding centuries due to lack
of communication, the small country now has a rich mosaic of cultures and local dia-
lects and languages. Such natural conditions have evolved three main ethnic groups,

8
op. cit., RGOB (2012).
9
op.cit., RGOB (2012).
1.1 Socioeconomic Features 5

as well as what might be characterized as small ethnic groups, each belonging to dif-
ferent ecological regions of Bhutan: Sharchops (people from the eastern region),
Ngalongs (people from the western region), and Lhotshampas (people from the south-
ern region). The smaller ethnic communities include Brokpas and Dakpas in the
northeast; Layaps and Lunaps in the northwest; Mangdeps, Khengpas, and Bumthaps
in central Bhutan; Kurtoeps in the east; and Doyas and Nepalese in the south.10

Our Good Friend Benchen Khenpo, Contemporary Bhutanese Elegance Incarnate, © M. C. Tobias

Young Man in Western Bhutan, © M. C. Tobias

10
op.cit., RGOB (2016).
6 1 Environment Matters: Himalayan Happiness

Young Woman in Sakteng Wildlife Sanctuary, © M. C. Tobias

Young Monks at Paro Dzong, © J. G. Morrison

Predominantly, the Bhutanese communities are still agrarian, with more than
60% of the populations still abiding and largely thriving in the rural areas according
to the national population census conducted in 2005. However, rural-urban migra-
tion is growing at a fast pace with increasing number of students graduating each
year in search of jobs in urban areas. These migrational rates grew from 13.1% to
30.9% of the country’s populated areas between 1998 and 2005. More than 52% of
adult Bhutanese (above 15 years of age) are literate. On average, a Bhutanese lives
up to 66 years, a vast improvement since the mid-1980s when life expectancy was
Another random document with
no related content on Scribd:
 »Lue pois», sanoi Ida, joka yhä makasi vuoteellaan.

Tuo kirje sisälsi lyhyen draamaluonnoksen. Draaman nimeksi piti

tulla
»Arthur ja Irene», ja sen piti loppua niin, että Arthur sai Irenen.
Kirjeen lopussa oli sanottu suunnilleen seuraavalla tavalla: »Näin
teki
Irene, mitä tekisitte Te, armollinen Rouva, jos Te olisitte Irene ja
minä Arthur?»

»Kuule, tämähän on kosimista!»

»Elä hulluttele, sehän on aivan mahdotonta», sanoi Ida, mutta

ryhtyi sitten erittäin innokkaasti itse tutkimaan kirjeen sisältöä.

Oli sovittu, että rouva Abaza tulisi Hotel de Franceen aikaisin

aamulla. Kun Ida ei näyttänyt ollenkaan aikovan nousta ylös, aloin
minä hoputtaa häntä ja huomautin, että huone oli siinä siivossa, ettei
siinä mitenkään voinut ottaa vastaan niin ylhäistä vierasta. Ida
vakuutti aivan heti nousevansa, mutta virui yhä edelleen vuoteessa
ja tutki entistä innokkaimmin saamansa kirjeen sisältöä. Minä päätin
jättää hänet hetkeksi yksikseen.

Olin tuskin saanut oven jälkeeni kiinni, kun näin hienon naisen
lakeijan saattamana nousevan portaita ylös. »Herra Jumala, tuo on
tietysti rouva Abaza», ajattelin minä. Sydäntäni alkoi jyskyttää
ajatellessani kuvaelmaa, joka syntyisi, kun Idan ylhäinen suosija
astuisi huoneeseemme.

Menin hyvin levottomana hotellin ruokasaliin. Hetken päästä tuli

joku palveluskunnasta minulle ilmoittamaan, että rouva Aalberg-
Kivekäs kutsui minua luokseen. Lähdin siis. Avattuani oven näin Idan
ja rouva Abazan istuvan eri puolilla pöytää. Ida istui muuten
paitasillaan, mutta oli hädissään saanut vedetyksi ylleen minun
pienen, hänelle vallan sopimattoman, päällystakkini.

Molempien rouvien välillä oli pöydällä tyhjä olutpullo.

»Saanko esittää: lapsuuteni ystävä neiti Jaatinen — rouva Abaza.

— Kuule, Emmy, mene vaan takaisin ruokasaliin, meillä on vähän
vielä puhuttavaa rouva Abazan kanssa.»

Menin takaisin ruokasaliin ja ihmettelin mielessäni, miksi Ida

ollenkaan oli kutsunut minua luokseen. Nousin takaisin
huoneeseemme vasta nähtyäni rouva Abazan lakeijoineen ja
komeine valjakkoineen ajavan tiehensä. Siellä kulki Ida edes takaisin
äärimmäisen kiihtyneenä.

»Mikä skandaali! mikä skandaali!» hän tuskaili mittaillessaan

huonetta. »Rouva Abaza astui sisälle, silmäili hetkisen tätä
onnetonta komentoa, katsoi sitten kylmäntutkivasti minuun ja sanoi
ensi sanoikseen: »Ah, täällä on kaksi vuodetta!» Ymmärsin, mistä oli
kysymys, ja lähetin hakemaan sinua, että hän saisi nähdä, kuka
minun toverini oli. — Mikä skandaali! mikä skandaali!»

Vähän ajan päästä Ida kuitenkin rauhoittui, ja kotimatkalla me

yhdessä paljon nauroimme kaikille Pietarin kokemuksillemme.

Myöhemmin sain kuulla, että vapaaherra Alexander Uexkull-

Gyllenband muutamaa päivää myöhemmin oli saapunut Helsinkiin ja
varhain aamulla ilmaantunut senaattori Munckin asuntoon, missä Ida
Aalberg tilapäisesti majaili. Hän oli pyytänyt saada tavata rouva
Aalberg-Kivekästä, ja kun tämä ilmaantui, olivat he yksissä lähteneet
kaupungille. Jonkun ajan kuluttua olivat he tulleet takaisin ja
hämmästyttäneet toisia uutisella, että he nyt olivat kihlattu pari.

Näin tapahtui heidän toistensa löytäminen. Minä sanon siis: Ida

Aalbergin puolelta ei mitään rakkautta!»

Emmy Rejman on hamasta lapsuudestaan asti ihaillut Ida

Aalbergia ja muistelee tätä vielä mitä suurimmalla lämmöllä ja
hellyydellä.

Bertha Forsman, jonka myötätunto Ida Aalbergia kohtaan on

ehdoton ja harras, vastasi kysymykseen, miksi Ida Aalberg niin
lyhyen ajan kuluttua miehensä kuolemasta suostui menemään
avioliittoon melkein tuntemattoman kanssa:

»Niin — Ida Aalberg eli siihen aikaan niin tukalissa oloissa.»

*****

Arkkitehti Josef Stenbäck, Lauri Kivekäs-vainajan veli, matkusti

kesällä 1894 kerran laivalla Turusta Helsinkiin. Hän tutustui tällä
matkalla sattumalta erääseen vanhaan aviopariin. Keskustelu kävi
aluksi ranskaksi, sitten saksaksi, ja pian kävi ilmi, että vieraat
matkustajat olivat pietarilaisia.

»Jos herrasväki on kotoisin Pietarista, niin silloin te kai tunnette

meidän kuuluisan taiteilijamme rouva Ida Aalberg-Kivekkään», sanoi
arkkitehti Stenbäck.

Tuli kiusallinen hiljaisuus. Hetken kuluttua vanha rouva ja vanha

herra nousivat sanaa sanomatta paikoiltaan ja poistuivat. Arkkitehti
Stenbäck jatkoi silloin keskustelua herrasväen seuranaisen kanssa,
joka tiedusteli, tunsiko hän Ida Aalbergia.
 »Tunnen hyvinkin.»

»Minkälainen karaktääri hänellä on?»

»Siihen on minun vaikea vastata, olen ehkä ollut häntä liiaksi

lähellä.
Hänen miesvainajansa oli minun veljeni.»

Seuranainen lähti kertomaan näitä tietoja vanhalle pariskunnalle.

Kävi selville, että vieras henkilö oli pietarilainen valtioneuvos

Alexander Uexküll-Güldenbandt. [Isä kirjoitti nimensä eritavalla kuin
poika, joka hänkin toisinaan kirjoitti alkuosan: Uexkull.] Hän ilmoitti
arkkitehdille, että Ida Aalberg oli karannut hänen poikansa kanssa
ulkomaille ja että hänen vaimonsa, nuoren paroonin äiti, oli murheen
murtama.

»Tiedän kyllä, että Ibsen ja näyttelijät ovat panneet poikani pään

pyörälle», sanoi pietarilainen senaattori. »Mutta mistä syystä otti tuo
nainen minun kokemattoman poikani.»

»Ehkä rikkauden tähden.»

»Jos niin on, niin hän pahasti erehtyy. Meillä on kyllä suvussamme
rikkaita, mutta meillä itsellämme ei ole omaisuuksia.»

Ennenkuin tultiin perille, ilmestyi myöskin senaattorin rouva

hytistään ja valitteli haikeasti, että vieras nainen oli riistänyt häneltä
ainoan pojan.

Helsingin rannassa arkkitehti Stenbäck, joka matkan varrella oli

saanut vastata moneen kysymykseen, osti sanomalehden, jossa oli
uutinen, että Ida Aalberg ja vapaaherra Alexander Uexküll-
Gyllenband on juuri vihitty ulkomailla kristilliseen aviosäätyyn. Hän
ilmoitti heti asian nuoren herran vanhemmille.

*****

Senaattori Alexander Uexküll-Güldenbandt kuului ikivanhaan

saksalaiseen Itämeren maakuntain aateliin. Kerrotaan, että hän
nuoruudessaan oli ollut suuri idealisti ja toivonut tulevansa papiksi.
Myöhemmin hänestä kuitenkin tuli täydellinen venäläisen virkavallan
edustaja. Hän oli Venäjän valtioneuvoston jäsen. Nuoruusajan
haaveista ei ollut kylmään reaalipoliitikkoon jäänyt jälkeäkään,
uskonto oli hänestä hyvä keino, jolla esivalta pitää tyhmiä talonpoikia
kurissa.

Vapaaherratar Lina Uexküll-Güldenbandt, hänen vaimonsa, oli

täysiverinen juutalaisnainen. Hänen isänsä oli ollut dresdeniläinen
lääkäri ja suuri musiikinharrastaja Josef von Adelson.

Heidän ainoa poikansa Alexander oli syntynyt 1864. Hän oli siis
vereltään puoleksi juutalainen, mutta ei yleensä tahtonut sietää siitä
puhuttavan, vaan väitti tuntevansa itsensä koko sielunelämältään
puhtaaksi germaaniksi. Hän oli saanut hienon kasvatuksen.
Saksassa, germaanien päämaassa, sanotaan jokaisen lahjakkaan
nuorukaisen tuntevan kutsumuksekseen joko tulla runoilijaksi tai
filosofiksi. Alexander Uexküll-Gyllenband lienee nuoruutensa päivinä
tuntenut kutsumusta kumpaankin: »Arthur ja Irene»-tarina viittaa
runouteen, mutta hänen häämatkallaan 1894 pitämänsä päiväkirja
todistaa, että hän siihen aikaan tunsi lähimmäksi
elämäntehtäväkseen filosofian, eli tarkemmin sanottuna: eetillisen
filosofian harrastamisen.

*****
 »Matka 1894» on kirjoitettu nimilehdelle suurehkoon sinikantiseen
vihkoon, johon noin kolmenkymmenen vuoden ikäinen vapaaherra
Alexander Uexküll-Gyllenband on merkinnyt ajatelmiaan ja
kokemuksiaan häämatkaltaan, jolle lähti Ida Aalbergin kanssa vasten
vanhempiensa tahtoa. Muistiinpanot ovat osaksi salamerkeillä
kirjoitettuja, salamerkeillä, joiden avain kuitenkin on vihon kannessa,
mutta muutenkin on hänen käsialansa niin vaikeasti luettavaa, että
hetkellinen uteliaisuus löytää kovin vähän tyydytystä sivujen
selailemisesta. Niin tilapäisiä kuin nuo muistiinpanot ovatkin, ne
kuitenkin puhuvat mitä rehellisintä kieltä tuon matkan vaiheista.

Alkumerkinnät näyttävät nuoren parin täydessä onnessa.

Vapaaherran sedältä saadulla avustuksella on huhtikuun lopulla
lähdetty liikkeelle Pietarista ja tultu Pohjois-Saksaan. Katsellaan
kuutamoa ja kukkivia omenapuita, puhutaan kirjallisuudesta,
Goethestä. Että nuoren paroonin eetillinen filosofia perustui Ibseniin,
käy varsin pian selväksi ja ilmeiseksi, yhtä selväksi kuin sekin, että
hän, hellän äitinsä ainoa poika, oli sangen vähän kokenut ja sangen
etäällä kaikesta reaalisesta elämästä, vaikka olikin jo ehtinyt miehen
ikään.

Kahden ihmisen kiintymys toisiinsa on yleensä sangen vaikeasti

eriteltävissä. Heidän tuttavuutensa oli kuitenkin ollut niin
lyhytaikainen, ettei ole ihmettelemistä, vaikka, kuten muistiinpanot
osoittavat, vapaaherra Uexküll-Gyllenband jo Helsingissä oli kysynyt
Ida Aalbergilta: »Mistä syystä rakastat minua?» »Sitä minä en
tiedä», oli vastaus kuulunut, vastaus, joka ei kuitenkaan voinut
tyydyttää filosofia. Kuinka vapaaherra Uexküll-Gyllenband selitti
heidän yhtymisensä, näkee seuraavasta karakteristisesta
merkinnästä:
 »Rakkaus on ainoa todellinen suhde; joko joku jatkaa elämäänsä
— taikka ei ole koskaan elänytkään; oli näennäistä, harhaa,
erehdystä, valhetta; me hapuilimme molemmat rakkautta kohti sitä
etsiessämme; me erehdyimme; molemmat; kamppailimme
molemmat; olimme yksinäisiä; löysimme toisemme, eri tahoilta
tullen, Ibsenissä; silloinhan tulimme tarpeeksi lähelle toisiamme.» —

Matkalla etelään tutkitaan taulukokoelmia. Saavutaan Sveitsiin.

Kun on tultu Zürichiin, kirjoittaa vapaaherra ensimmäistä kertaa
tällaisen merkinnän: —

»Meidän pitää kumpaisenkin hillitä kiivauttamme.»

Vapaaherra Uexküll-Gyllenband on vapaa-ajattelija ja liberaali.

Hänen filosofinen maailmankatsomuksensa vastustaa
kuolemanrangaistusta, joka on, kuten hän on sanomalehdestä
lukenut, tullut erään ranskalaisen anarkistin osaksi: »Murha on aina
murhaa — —. Panna veitsi tai sähkökipinä toisen ruumiiseen on
järjetöntä. Se on amerikkalaisuutta, Amerikan reformeja.
Englantilaiset ovat jo meille antaneet kaiken, mitä he voivat antaa:
vapaan kaupan, suvaitsevaisuuden, — parlamentarismin. Englannin
vallankumousta seurasi ranskalainen. Mitä antoivat meille
ranskalaiset? Vain vallankumouksen. Englantilaisista tuli
rihkamakauppiaita, ranskalaisista valloittajia. Saksalaiset antoivat
kurin ja heistä tuli sotilaita. Amerikkalaiset antoivat rahan ja heistä
tuli teknikkoja. Slaavit antoivat liikkumattoman massan, he jäävät
barbaareiksi, he antavat meille kärsimyksensä ja intohimonsa.» —

Hänen tulevaisuudensuunnitelmistaan ja Ibsenin vaikutuksesta

antaa kuvan seuraavakin merkintä:
 »Ainoastaan rakkaus, vapaus ja tahto saavat — ja niiden tuleekin
se tehdä — sitoa. Ida on valinnut tulevan teokseni tien. Kaipaus
vapauteen ei hänessä ole vielä niin voimakas kuin minussa; se on
hänessä kuitenkin passiivisena: kaipaus päästä sisäisestä
rikkinäisyydestä.»

Vapaaherra Uexküllin kokemattomuus ja filosofinen ihanteellisuus

esiintyvät vielä pitkän aikaa erittäin sympaattisessa valossa. Ida
Aalberg oli sairas, hermosto oli aivan pilalla, ja vaikka hän
pitkänpitkissä keskusteluissa tosin saa tehdä tiliä kuluneesta
elämästään, ennen kaikkea avioliitostaan Lauri Kivekkään kanssa —
ne olivat vaikeita keskusteluja ja Ida Aalberg näki hyväksi kieltää
onnellisuuden edellisestä aviostaan — nuori paroni esiintyy
täydellisessä filosofisessa ja rakastettavassa
suvaitsevaisuudessaan, kun hän esim. toteaa:

»Se on ollut vain näennäistä elämää» (Scheinleben»).

Vähitellen muuttuu muistiinpanojen sävy kuitenkin

kriitillisemmäksi. Nuori mies alkaa yhä selvemmin nähdä, että
rakastetulla naisella ei olekaan oikeata ibseniläistä mieltä eikä
ibseniläistä rakkautta. Hän ei olekaan vapaa, huomaa silloin
kauhistuen Ibsenin aatteiden ajaja. Ida Aalberg ei jaksanut kestää
pitkiä ja filosofisia keskusteluja, joista suoriutumiseen hänellä ei ollut
mitään edellytyksiä — Perander-vainajan opetukset eivät auttaneet
häntä vähääkään, siihen olisi tuskin Perander itsekään pystynyt. Ida
Aalberg yritti esittää matkatoverinsa kiihkeisiin kysymyksiin ja
syytöksiin aluksi vastakysymyksiä ja vastasyytöksiä:

»Sinun onnettomuutesi on siinä, ettei sinun koskaan ole ollut

pakko tehdä työtä eikä nähdä nälkää» hän väitti ja syytti
matkatoveriaan pedanttisuudesta.
 »Ehkä», vastasi väsymätön filosofi suunnattoman suuressa
epäitsekkäisyydessään, mutta jatkoi sitten tuntikausia keskustelua,
joka sai Ida Aalbergin koettamaan toista puolustusasema:
vaikenemista. Mikä apu tästä oli, nähdään esim. seuraavasta
muistiinpanosta:

»Kun sinä nyt olet niin herkkätunteinen minun huomautuksilleni:

mitä tapahtuukaan sitten, kun kaikenlaiset juorukellot ja hyvät
ystävättäret alkavat yllyttää sinua selittelemällä, että sinun pitäisi
puolustaa itsenäisyyttäsi minua vastaan.

Että he tulevat niin tekemään, on varmaa.

Rva Weljaminovin [rva Weljaminov: Ida Aalbergin suojelija

Berlinissä 1889] kirjeessä on jo alku siihen.

Ota se ajoissa huomioon.

Minä taistelen ajattelemista vastaan enkä voi taistella mitään

pienempää vihollista vastaan.

En voi taistella uhmaa ja vaikenemista vastaan. Uhma ja

vaikeneminen eivät ole ajattelemista.

Juorukelloja vastaan voin vielä vähemmän taistella. He eivät

kykene ajattelemaan.

Mutta sinä menet — usko minua, minä ennustan niin käyvän —

niin pitkälle, tai oikeastaan niin alas, että teet heistä liittolaisiasi, jos
jatkat uhmaasi ja vaikenemissysteemiäsi.

Se on naistaktiikkaa.
 Heikkoa, valheellista ja sairaalloista naistaktiikkaa.

Rakastan sinua niiden ominaisuuksien vuoksi, jotka kohottavat

sinut tavallisten naisten yläpuolelle.

En niiden ominaisuuksien vuoksi, jotka alentavat sinut tavallisten

naisten tasalle.

Tiedät, mitä arvelen olemuksesi sisimmästä.

Sitä ei kukaan tule koskaan ymmärtämään niin hyvin kuin minä.

Jos sen tiedät ja jos siihen uskot: miten pientä onkaan silloin
semmoista taustaa vastaan olla herkkätunteinen!

Sinä olet aikana, jonka tiedämme, kerännyt jalon sisimpäsi

ympärille rumia, inhoittavia, vulgäärejä tottumuksia, ja niillä
himmentänyt oikean, puhtaan olemuksesi.

Sinä olet niin tehnyt, sen sinä tiedät.

Kaikkien noiden tottumuksien täytyy jäljettömiin kadota, sen sinä

tiedät.

Sinä tiedät, etten tule ennen lepäämään, enkä saakaan sitä tehdä,
ennenkuin ne ovat jäljettömiin kadonneet.

*****

En voi antaa sinulle kaikkea aikaani.

Sinä itsekin halveksisit minua, jos niin tekisin!» ‒ ‒ (Huonot

tottumukset katoavat pian, jos vapaaherra saa auttaa.)» Älä
menettele niin, että kuluu päiviä siihen, mistä voi tunneissakin
suoriutua.

Päivistä tulee viikkoja, viikoista vuosia ja lopuksi koko elämä.

Syy-seurauksen laki on rautaisen järkähtämätön.

Pelkää sitä.

Jos kerrankin, edes hetkeksi, antaudut valheelliselle, valheelle,

sillä sinun täytyy, minä tiedän sen, sisimmässäsi tuntea — uhmasi ja
vaikenemisesi valheeksi, valheeksi rakkautemme edessä, niin
seuraukset näyttäytyvät itsestään.

Ne näyttäytyvät ehdottomalla varmuudella. Jos tahdot niitä välttää,

voita itsesi hetkellisesti.

Ole vapaa.» ‒ ‒

Tämäntapaisissa muistiinpanoissa, joita on sangen runsaasti,

nuori filosofi ja maailmanparantaja epäilemättä ei esiinny
suvaitsevaisuuden ja puhtaan epäitsekkään rakkauden palvojana,
vaan sisältyy merkintöihin ja alleviivauksiin sivumaku lahjakkaan ja
äitinsä ainoan pojan suuresta omahyväisyydestä ja
itsetietoisuudesta. Kun lukee nämä peittelemättömät muistiinpanot
on jokseenkin mahdotonta välttää vaikutelmaa, että kirjoittaja oli
hiukan liian nuori, liian vähän kokenut, liian teoreettinen ja liiaksi
itsetietoisen viisas pystyäkseen vaikuttamaan itseään koko joukon
vanhempaan ja paljon kokeneeseen toveriinsa täyden vakuutuksen
voimalla. Ida Aalbergin kielteinen kanta ystävänsä teoretisoimiseen
nähden tulee tämän muistiinpanoista riittävän selväksi. Ida Aalberg
ei tosin loukannut toveriaan toistamalla Hamletia:
 »Sanoja, sanoja, sanoja»,

mutta hän loukkasi häntä muilla välinpitämättömyyttä ilmaisevilla

puheillaan, ilmeillään, olemuksellaan ja käytöksellään, jotka kaikki
osoittivat, ettei hän, Ibsenin jumalainen tulkitsija, osannut antaa
toivottua arvoa syvälliselle ajatustyölle ja teoreettisesti saavutetuille
elämänohjeille. Vapaaherra Uexküll-Gyllenband oli vanhaa ritari- ja
sotilassukua; oli selvää, että hänen oli liian vaikea taipua
myönnytyksiin. Traagillisen ristiriidan syvyyttä kuvaa esim. seuraava
paperipalaselle tehty merkintä:

»Joko:

me eroamme heti; voin antaa sinulle 500 markkaa;

1500 tarvitsen minä tehdäkseni kolmen vuoden ajan työtä jossakin

saksalaisessa yliopistossa ja täydentääkseni työni, jonka tehtävänä
on tuoda sinulle ja minulle selvyyttä.

tai:

menemme heti naimisiin (pastori Ziegler); — syksyllä Ruotsin

kiertue; sitten kolme vuotta yhdessä Münchenissä, missä saatan
työni loppuun; rahakysymykset (asianajotoiminta) saavat vasta
senjälkeen tulla päiväjärjestykseen.»

Välillä vapaaherra Uexküll-Gyllenband muistiinpanoissaan puhuu

filosofin kieltä rakkaudestaan ja kiintymyksestään toveriinsa, väliin
hän saattaa uhata käyttää vaikkapa väkivaltaa saadakseen tämän
taipumaan tahtoonsa.

Kun nuori pari oli Sveitsistä saapunut Lontooseen, tahtoi Ida

Aalberg tutustua englantilaiseen teatteriin ja kävi katsomassa ennen
kaikkea Henry Irvingin ohjaus- ja näyttelemistaidetta, joihin
molempiin hän suuresti ihastui. Lontoossaoloajalla vapaaherra
Uexküll-Gyllenband teki melkein yksinomaan vain surullisen katkeria
muistiinpanoja, esim.:

»Irving on nero — minuun Ida ei usko.

Hän on vilkas ja iloinen kuin ennen, huutaa englanniksi: come in

j.n.e.

Hän ei välitä mitään surustani. Kysyy vain, olenko väsyksissä. —

—

Rakkautemme ei ole tarpeeksi sisäistä. – — — Ida saattoi olla

täysin tyytyväinen teatterissa, vaikka minä en ollut mukana; olemme
vasta kolme kuukautta olleet avioliitossa!!

— — _Näyttämötaide on itsekästä, kunnian_himoista. Vain

kaikkein korkeimman idealismin avulla siitä voi tulla jotakin eetillistä.

Kunniaa he saattavat tavoitella yksin terveydenkin kustannuksella.

Ei yhtään iltaa kolmessa kuukaudessa Ida halunnut valvoa.

»Fedran» vuoksi hän ilman muuta valvoi 12 1/4:een asti. – — —

Minulla, jolle elämä on vain henkeä, on vaimo, joka ajattelee

pukuja ja hattuja, muoteja ja värejä, mieltyy niihin ja iloitsee niistä.
Aivan kuin muutkin!» —

Ida Aalberg ja vapaaherra Uexküll-Gyllenband olivat lähteneet

matkalle huhtikuussa. Vapaaherra oli maailmankatsomukseltaan
täysi ateisti eikä antanut mitään arvoa kirkolliselle vihkimiselle.
Suomessa herätti, kuten esim. näkee Bergbomien kirjeenvaihdosta,
tämä vapaa suhde paljon pahaa verta, ja Ida Aalberg tunsi
matkallaan, ainakin toisinaan, elävänsä alennustilassa.
Ristiriitaisuuksien johdosta, jotka aiheutuivat siitä, että matkatoverien
suhteella ei ollut yhteiskunnan pyhitystä, vapaaherra kirjoitti
päiväkirjaansa:

»Rakkaani.

Sinä et sittenkään ole niin vapaa kuin luulin.

Se aiheuttaa muutoksen koko asemassani.

Rakastan sinussa sitä, mikä on suurta ja vapaata, en sitä pientä ja

epävapaata, mikä sinua sitoo.

Minun pitää tehdä sinut vapaaksi rakkauteni avulla.

Rakkautemme pitää vapauttaa meidät —; sen täytyy yhdistää

meitä vapautemme avulla; mutta se ei saa sitoa meidän
vapauttamme.

Minun tieni on seuraava:

2—3 vuotta työtä ja vapautta. — Sinä aikana minun pitää löytää

ilmaus sille, mikä muodostaa kaiken pyrkimiseni ytimen.

Nyt en saa tahtoa mitään muuta, mikään ei saa tulla esteeksi

työlleni.

Nyt en enää saa tehdä mitään kompromisseja enkä suostua esim.

kirkolliseen vihkimiseen.

Tie tulee olemaan vaikea.

 En voi pyytää sinua mukaani käymään yhdessä tuota tietä. Etkö
tahdo mieluummin odottaa?

Sinä tiedät: en milloinkaan tule rakastamaan ketään toista naista,

ketään toista ihmistä, vain sinua.

Sinä tiedät: rakastan sinua aina ja elän vain sinun rakkaudessasi.

Vain sinussa minä ajattelen, työskentelen ja luon.

Kun olen saavuttanut nimen, aseman ja menestyksen, tulee

olemaan korkein onneni saada antaa ne sinulle.

Tahdotko odottaa?

Tahdotko kulkea yhdessä »minun» tietäni?

En saa pyytää sinua mukaani.»

Pessimisti ja kyynikko löytäisi useimmista vapaaherra Uexküll-

Gyllenbandin muistiinpanoista mitä voimakkaimman egosentrisyyden
ilmauksia ja väittäisi, että filosofinen kutsumus, johon hän
lakkaamatta vetoaa, on vain itserakkautta, ja pitkä dialektiikka, jolla
hän masentaa matkatoverinsa, vain verho, jonka takana ei ole
mitään muuta kuin hebrealaista vallanhimoa. Epäilemättä
tämmöinen tuomio olisi kuitenkin kohtuuton. Melkein jokaisessa
kutsumuksessa — niissäkin, joita ihannoidaan suurten ja onnellisten
tulosten vuoksi — voi löytää itsekkäitä puolia, ja varmaa on, että
vapaaherra Uexküll-Gyllenband puhui omasta kutsumuksestaan
vilpittömällä mielellä ja uskoi siihen itse. Hänen filosofisen
kutsumuksensa traagillisuus on siinä, että se ei johtanut mihinkään
näkyvään tulokseen; jos siinä perspektiivissä arvostelee hänen
käyttäytymistään matkalla 1894, ei tuomio ole kiittävä, mutta jos
arvostelee mielenlaadun mukaan, joka on oikeampi
arvosteluperuste, voi tuskin kieltää kauneutta ja suuruuden piirrettä
tuon nuoren miehen luonteessa.

Niin itsepintainen taistelijaluonne kuin vapaaherra Uexküll-

Gyllenband olikin, sai hän kuitenkin elämänsä varrella suostua
moneen kompromissiin. Ensimmäiset kompromissit, jotka hän
matkalla 1894 sai tehdä filosofisen kantansa ja realisen elämän
ristiriidassa olivat: kirkollinen avioliitto ja Ida Aalbergin lähettäminen
skandinaaviselle kiertueelle.

Elokuun lopulla Hampurista kirjoittamassaan kirjeessä Ida Aalberg

kertoo vihkiäisistään Lontoossa Bertha Forsmanille:

»Meidät vihittiin 24 p:nä heinäkuuta k:lo 12 päivällä. Sen teki

saksalaisessa kirkossa saksalainen pastori, kun sitä ennen
Englannin lain mukainen siviilivihkiminen oli tapahtunut n.s.
registraattorin välityksellä. Meidän liittomme ovat siis vahvistaneet
sekä laki että profeetat, ja maailma voi rauhoittua. – — —
Lykkäsimme tuonnemmaksi vihkimisen, sillä minä tahdoin ensin
saada hermoni parannetuksi ja siten tulla terveeksi mieleltäni ja
ruumiiltani, lisäsyy lykkäämiseen oli, että kun vanhempiemme vuoksi
alistuimme kirkolliseen vihkimiseen, tahdoimme ainakin saada sitä
tekemään täysin vapaamielisen papin, joka ei uskoisi dogmeja eikä
mystiikkaa. Löysimme sellaisen Lontoosta; se oli eräs tunnettu
sveitsiläinen nimeltä Wysard (— hän on sitäpaitsi draamankirjoittaja
—), jonka puheet (niitä ei voi sanoa »saarnoiksi») olivat opettavia —
kuuntelimme häntä kolmena peräkkäisenä sunnuntaina ja opimme
häntä ihailemaan, hän on varmasti reformatsionin edelläkävijä,
reformatsionin, joka pian tulee kirkkomme osaksi. Muuten Englanti
oli meistä mielenkiintoinen maa. Alexander väittää, että Englannista
ensimmäiseksi tulee sosialistinen maa ja että se tapahtuu ilman
vallankumousta, vain tuon maan oman voimakkaan kehityksen
vuoksi. Se on mahtava kansa, mahtava siksi, että on vapaa. On
mielenkiintoista tutustua Englannin valtiomuotoon. Sarah
Bernhardtin luonnollisesti täällä näimme ja sitäpaitsi Ellen Terryn ja
Irvingin, tuon nerokkaan taiteilijan. Irvingin näyttämöasetus
»Faustissa» ja Mefiston näytteleminen oli minusta ihmeellistä. Hän
on syvämietteinen taiteilija, jota minä suuresti ihailen ja kunnioitan.
Hän vasta on opettanut minua ymmärtämään 'Faustia'.»

Ida Aalberg oli Harald Molanderin kanssa tehnyt kirjallisen

sopimuksen siitä, että hän syksyllä 1894 lähtisi skandinaaviselle
kiertueelle. Esteeksi tuolle matkalle muodostui huono terveys ja
vapaaherra Uexküll-Gyllenbandin filosofia. Pietarissa vapaaherra
Uexküll-Gyllenband oli ilta illan jälkeen istunut Kononovan salissa ja
tutkinut Ida Aalbergin taidetta, mutta heinäkuun puolivälissä 1894
hän oli huomannut, että näyttämötaiteella ei ole mitään todellista
arvoa. Hän on ilmaissut mielipiteensä paperilla, kirjeen muodossa,
mutta hänen esityksensä on niin pitkä, niin suunnattoman
vaikeatajuinen ja katkonaiseen tyyliin kirjoitettu — on aivan varmaa,
ettei Ida Aalberg jaksanut sulattaa sen logiikkaa — että tähän on
parasta ottaa suomalaisena käännöksenä [mikään käännös ei
kuitenkaan voisi antaa aivan oikeata kuvaa vapaaherra Uexküll-
Gyllenbandin yksilöllisestä tyylistä] vain helpommin tajuttava
alkuosa:

»Lontoossa 15 p:nä heinäkuuta 1894.

Vaimoni!

Juuri nyt sai minut valtaansa ajatus — minä luulen, etten

koskaan voi nähdä sinun näyttelevän. Minusta tuntuu nyt siltä kuin
tulisin siitä hulluksi.

Sillä: näytteleminen on minusta valhetta; ja päinvastoin.

Mitä paremmin, siis mitä pettävämmin elämää jäljitellen sinä

näyttelet, sitä pienempi mahdollisuus on löytää ulkonaista,
muodollista välikappaletta, jonka avulla voisi erottaa elämän ja
elämännäyttelemisen toisistaan. Jos siis näyttelemisessäsi pääset
aina elämänpettävään esittämiseen (siis mitä parempaa
näyttelemisesi on) — mikä voi silloin taata, ettei sinulle päinvastoin
myöskin itse elämä ole paljasta — pettävästi elämää muistuttavaa
näyttelemistä?

Ja juuri tuohon mielikuvituselämään sinä olet joutunut, kuten

tiedät.

Siksi sinä et vielä ymmärrä ainoata oikeata, filosofista

elämänvakavuutta.

Jos elämä on niin vakavaa, niin se ei silloin voi enää olla

milloinkaan, ei ainoassa osassaankaan, näyttelemistä.

Kaikki elämän näytteleminen — (kaiken esteettis-symbolisen

taiteen juuret) — on silloin valheellista, elotonta, vain
_teennäis_taidetta, ei mitään (elävää) taidetta.» ‒ ‒

Ristiriita, joka vapaaherra Alexander Uexküll-Gyllenbandin

kirjoituksessa aiheutuu mielikuvitus-elämän ja todellisen, vakavan
elämän rinnastamisesta, muodostaa epäilemättä hänen ja Ida
Aalbergin yhteisen elämänvaelluksen keskeisimpiä kysymyksiä.
XV.

SKANDINAAVIAN KIERTUE 1894. VIERAILUNÄYTÄNTÖJÄ.

1894 Ida Aalberg oli mitä tyypillisin diiva. Jo hänen omalla

kiertueellaan Suomessa ja Venäjällä näytännöt olivat tähtinäytäntöjä,
ja Harald Molanderin syksyksi kokoama teatteriseurue kulki
Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa nimellä: »Tournée Ida Aalberg.»
Suomalaista primadonnaa lukuunottamatta Molanderin teatteriin ei
kuulunut ketään eteväksi tunnettua näyttelijää.

Ida Aalbergin Harald Molanderin kanssa tekemä välikirja takasi

hänelle varmat iltatulot. Näyttelijätär sai sen mukaan 25 %
näytäntöjen bruttotuloista, mutta lisäksi hänelle oli taattu, ettei
palkkio mistään näytännöstä saanut olla Ruotsissa alle 300:n
markan, Norjassa ja Tanskassa alle 400:n. Syyskuun 1:sen ja
lokakuun 4:nnen päivän välisenä aikana seurue antoi yhteensä 30
näytäntöä. Teatteritoimisto Molander & Grandinsonin Ida Aalbergille
antamista tilityksistä näkee, että — niin suuri reklaamintekijä kuin
Harald Molander olikin — järjestäjät eivät paljoa rikastuneet.
Ruotsissa, varsinkin Tukholmassa ja Göteborgissa meni kaikki
sentään sangen hyvin taloudellisestikin, mutta Kööpenhamina
muodostui suureksi pettymykseksi ja Kristianiakaan tuskin vastasi
toiveita. Ilman »Kamelianaista» olisi kiertue nähtävästi lopettanut
toimintansa lyhyeen. Tukholmassa Dumas'n draamalla oli niin suuri
yleisömenestys, ettei Vaasa-teatteri riittänyt, vaan täytyi turvautua
kuninkaallisen oopperan avarampiin suojiin.

Ida Aalbergin taide joutui tällä matkalla sangen monipuolisen

pohdinnan alaiseksi. Hänestä kirjoitetuista arvosteluista yksin
vuodelta 1894 voisi muodostaa kokonaisen kirjan, ja vaikka tuolle
kokoelmalle tuskin sopisi nimeksi »De laudibus Idae Aalberg», se ei
jättäisi pieniltäkään epäilystä siitä, että häntä tuona aikana pidettiin
suurena näyttelijänä ja suurena taiteilijana. Hänen ruotsinkielensä
tosin havaittiin puutteelliseksi, ohjelmistoa moitittiin monin paikoin
hänen vastanäyttelijöitään vielä enemmän, mutta hänen oma
näyttämöllinen kykynsä ja vaikutusvoimansa sai kaikkialla
tunnustusta.

Gustaf af Geijerstamin »Ord och bild» aikakauslehteen

kirjoittamasta arvostelusta saa kokonaisemman käsityksen Ida
Aalbergin taiteesta tuona aikana kuin tavallisten sanomalehtien
tilapäisistä, kutakin näytäntöä erikseen käsittelevistä kirjoituksista.
Geijerstamin arvostelu kuuluu:

»Nykyisen näytäntökauden voi sanoa alkaneen sekä hyvin että

huonoin entein. Voidaan epäilemättä pitää hyvänä enteenä, kun
näytäntökausi alkaa loistavalla sarjalla näytäntöjä, sarjalla
semmoisia näytäntöjä kuin Ida Aalbergin vierailunäytännöt olivat, ja
on vielä parempi, kun tietää, että näiden näytäntöjen jälkeen tulee
toisia samanlaisia.[24] Mutta ilonpikarissa on katkeraakin makua,
joka johtuu siitä luonnollisesta ajatuksesta, että loistavia teatteri-iltoja
pääkaupungille — ainakin mitä tulee tragediaan — voivat antaa vain
matkustelevat seurueet.