From the Great Wall to Wall Street: A

Cross-Cultural Look at Leadership and

Management in China and the US 1st
Edition Wei Yen (Auth.)
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/from-the-great-wall-to-wall-street-a-cross-cultural-look
-at-leadership-and-management-in-china-and-the-us-1st-edition-wei-yen-auth/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Anatomy of the Bear Lessons from Wall Street s four

great bottoms Napier

https://textbookfull.com/product/anatomy-of-the-bear-lessons-
from-wall-street-s-four-great-bottoms-napier/

Engineering the Great Wall of China Yvette Lapierre

https://textbookfull.com/product/engineering-the-great-wall-of-
china-yvette-lapierre/

The Tea Party, Occupy Wall Street, and the Great

Recession Nils C. Kumkar

https://textbookfull.com/product/the-tea-party-occupy-wall-
street-and-the-great-recession-nils-c-kumkar/

Economic Foundations for Finance: From Main Street to

Wall Street Thorsten Hens

https://textbookfull.com/product/economic-foundations-for-
finance-from-main-street-to-wall-street-thorsten-hens/
Gender on Wall Street Laura Mattia

https://textbookfull.com/product/gender-on-wall-street-laura-
mattia/

Noncompliant A Lone Whistleblower Exposes the Giants of

Wall Street Carmen Segarra

https://textbookfull.com/product/noncompliant-a-lone-
whistleblower-exposes-the-giants-of-wall-street-carmen-segarra/

Rogues of Wall Street How to Manage Risk in the

Cognitive Era 1st Edition Andrew Waxman

https://textbookfull.com/product/rogues-of-wall-street-how-to-
manage-risk-in-the-cognitive-era-1st-edition-andrew-waxman/

Huge Deal 21 Wall Street Lauren Layne

https://textbookfull.com/product/huge-deal-21-wall-street-lauren-
layne/

Global Magic: Technologies of Appropriation from

Ancient Rome to Wall Street 1st Edition Alf Hornborg
(Auth.)

https://textbookfull.com/product/global-magic-technologies-of-
appropriation-from-ancient-rome-to-wall-street-1st-edition-alf-
hornborg-auth/
 A cross-cultural look at
LEADERSHIP and MANAGEMENT
in CHINA and the US

WEI YEN
From the Great Wall to Wall Street
 Wei Yen

From the Great Wall

to Wall Street
A Cross-Cultural Look at Leadership and
Management in China and the US
Wei Yen
California, USA

ISBN 978-3-319-33007-5 ISBN 978-3-319-33008-2 (eBook)

DOI 10.1007/978-3-319-33008-2

Library of Congress Control Number: 2016948751

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s) 2017

This book was advertised with a copyright holder in the name of the publisher in error, whereas the
author holds the copyright.
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the Publisher, whether
the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse of
illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on microfilms or in any other physical way, and trans-
mission or information storage and retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar or
dissimilar methodology now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this publication
does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are exempt from the relevant
protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information in this book
are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher nor the authors or
the editors give a warranty, express or implied, with respect to the material contained herein or for any
errors or omissions that may have been made.

Printed on acid-free paper

This Palgrave Macmillan imprint is published by Springer Nature

The registered company is Springer International Publishing AG
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
 Acknowledgements

Writing a book that traverses different cultures requires an open mind,

and I have many people to thank for that. First, I like to thank my late
father, Jimin Yen, and my mother, Joyce Yen, for instilling in me the
proper values when I was growing up. My mother in particular encapsu-
lated both Chinese and American values as a graduate of the first Chinese
women’s college, Ginling College in Nanjing. As a Chinese son, I wish to
honor them with this book. I also like to thank my wife, Leesa, for her
unwavering support, understanding and patience during the past three
years, when I was absorbed with the pleasure of thinking and writing,
and my sons James and Alex for always believing in their dad. I also want
to thank my brother, Craig, for inspiring me all through my life, and my
teachers at Hong Kong’s Pui Ying Middle School for teaching me the
invaluable Chinese lessons.
In the US I also have many people to thank: Gary Brooks for his
patience in accepting me into his family and teaching this newcomer
the American ways; Ron and Ginny Littlefield, Fred Rock and many
others in the great state of Maine for having faith in me and being true
friends; Ray Farinato in Connecticut for surviving with me in a changing
corporate world; Jess Belser at Rothschild Ventures for allowing me to
have an exciting beginning in the financial industry; Jim Parish and Rob
McCreary at Moody’s for taking me under their wings and teaching me
the fine art of credit analysis; and John Neibuhr at Lehman for hiring me
v
vi Acknowledgements

the first time in New York, and then having the faith to hire me again in
Hong Kong. Their fairness and trust in me has strengthened my faith in
the US system. In Hong Kong, I like to thank Ju Weimin and Chairman
Chang Zhenming of CITIC for entrusting me with the task of rebuilding
the finance function of CITIC Pacific at a critical juncture in its develop-
ment history.
Turning a collection of random thoughts and notes over a 15-year
period into a book required serious professional help. In this regard
I wish to thank Craig Pepples for reviewing the first draft and giving me
valuable feedback; Skip Press for editing the earlier drafts and suggesting
the use of a pendulum approach to compare the two cultures; John Stuart
for suggesting the main title; Stephen Partridge at Palgrave Macmillan
for taking a risk on me as a first-time author, and who together with
Josephine Taylor helped to shape the manuscript into its current form;
and finally Sarah Schott for her excellent index editing.
 Contents

1 Introduction 1

2 Chinese Characteristics 7

3 Games people play 23

4 Geography of Management 43

5 The Power of the Whole 97

6 The Irrationality of Being Rational 105

7 Union of Men and Heaven 119

8 Contemporary Expressions of Tradition 133

9 Etiquette with Chinese Characteristics 165

10 The Chinese Model 179

vii
viii Contents

11 Moral Hazard or Moral Imperative? 195

12 Exporting China Inc 221

13 Cross-Cultural Lessons 239

14 Two Systems: One World 255

Index 261
 About the Author

Born in China, raised in Hong Kong and educated in the US, Wei Yen
has spent half his life and his career living and working in both the US
and Asia.
Wei has 23 years of financial industry experience, including as
Managing Director for Moody’s Asia Pacific, where he ran its Asian finan-
cial institution rating practices, and as Managing Director for Lehman
Brothers Asia and Nomura International, where he advised Asian clients
on rating and corporate finance. He was also a member of Lehman’s Asia
Commitment Committee. Wei also held corporate positions as Chief
Financial Officer for iSwitch Corp., a Mainland Chinese technology
company, and as Group Treasurer for CITIC Pacific Limited, a Hong
Kong-listed subsidiary of the conglomerate CITIC Group.
Before relocating to Asia in 1997 with Lehman Brothers, Wei was
a biotech venture capitalist in New York for Rothschild Ventures, and
Corporate High-Yield Analyst for Moody’s, covering the technology and
chemicals sectors. Earlier in his career he was a research physicist and
business manager for the American Cyanamid Company.
Wei received his BS in physics from SUNY at Stony Brook, PhD in
physics from the University of Maine and MBA in finance from Pace
University. He lives in Southern California.

ix
 List of Figures

Fig. 3.1 The yin and yang symbol 26

Fig. 4.1 Business success factors 57

xi
 List of Tables

Table 14.1 Differences in management emphasis 258

Table 14.2 Cross-cultural comparison of management styles 259

xiii
 1
Introduction

In the not too distant future, China will overtake the US to become
the largest economy in the world. While Asians have rarely questioned
China’s growth potential, its rapid ascent has caught many Westerners by
surprise. Numerous observers have attributed its rise to an industrious
people making up for lost time working under an authoritarian regime.
From time to time, they also sound the alarm about its demise. However,
the culture behind China’s resiliency has rarely been discussed.
I grew up in Hong Kong, where I received a local K-12 education.
As I am familiar with its culture, China’s accomplishments were not a
surprise to me. Having attended college in the US and later worked both
there and in Asia for US and Chinese companies, I had the opportunity
to compare the Chinese and Western management styles up close. I came
to the realization that, even though the two styles are quite different,
they are not necessarily mutually exclusive. Each has something to offer
the other. This book explains my path to this understanding. Decision-
makers may consider using this book to supplement their own methods
of analysis to obtain a richer perspective.

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s) 2017 1

W. Yen, From the Great Wall to Wall Street,
DOI 10.1007/978-3-319-33008-2_1
2 From the Great Wall to Wall Street

In the 1950s, as now, Hong Kong’s schools were divided into English
and Chinese streams. English schools were more preferable for career-
minded families. However, my parents enrolled me in a Chinese school all
the way through high school because they wanted me to fully understand
my own cultural heritage. As my family came from Northern China,
I spoke Mandarin at home and Cantonese with my friends elsewhere.
I also took additional English lessons with ladies affiliated with churches
and volunteer organizations.
Traditional Chinese disciplinarians ran my school. Students had to
have clean-cut appearances at all times. They had to stand to the side
and bow to the teachers when they walked by. Long hair, short skirts and
Beatles music were not allowed; these were considered decadent influ-
ences from the West. Violators were punished, and very often humiliated
in front of their classmates.
In school, we were taught to be considerate and have proper manners
at all times. We had to show respect to our parents, teachers and the
elderly, per Chinese traditions. The curriculum emphasized Chinese lit-
erature and history, plus math and science. My Chinese teachers were like
a walking encyclopedia on China. They seemed to know the details of
every event that occurred in its long history, including the juicy bits. They
also always had impeccable manners and a wonderful sense of humor.
They were like Koi fish swimming contentedly in a pond, serenely at
peace with themselves and their surroundings. Nothing seemed to bother
them, nor did they bother anyone else. They operated smoothly in their
environment and exuded qualities that traditional scholars might describe
as a harmony between men and their ideal world—that is, the union of
men and heaven. As an easily excitable teenager, I wondered if I could
feel that way one day.
In my Chinese classes, we studied the Analects of Confucius and works
by Mencius, the Taoist (Daoist) Lao Tzu (Laozi), plus Zhuangzi and
other Chinese classics. Much of it was taught by traditional rote learning.
Repetitive as it was, it did give me a solid grounding in the language and
culture.
In 1967 I went to the US to attend college. At the time, the country
was deeply divided by the Vietnam War. In fact, it seemed the whole
world was in tumult during the 1960s. In Hong Kong, the leftists took
 1 Introduction 3

a page from China’s Cultural Revolution and agitated against colonial

rule. They planted homemade bombs in the streets, and held demon-
strations that inevitably led to riots. There were curfews all the time and
the atmosphere was strained beneath the calm that the authorities were
desperately trying to maintain. Given this uneasy backdrop, going away
to college didn’t seem like a bad idea.
What little I knew about the US didn’t prepare me for what I was about
to experience. When I arrived in San Francisco, my older brother picked
me up at the airport. After we had settled down and had a bite to eat, we
went straight to the Haight-Ashbury district, named after the intersection
of two streets in San Francisco. In 1967 the Haight was a hippie paradise.
Young men and women came from all over the US and elsewhere to live
the life of the free. They would smile at an awkward teenager fresh off
the plane and say hi. I had no idea that we had walked straight into the
country’s famous Summer of Love. It was a real eye-opener for me.
In Hong Kong I was not supposed to smile at strangers because that
would imply I wanted to get something from them. In San Francisco
I was surprised by how people could get along with others by being them-
selves. The song “San Francisco (Be Sure to Wear Flowers in Your Hair)”
by Scott McKenzie was constantly in the air and we were indeed greeted,
smiled at and given flowers by strangers. Everyone was relaxed and doing
their own thing, and no one was bothered by or bothering others.
Having been brought up in a traditional Chinese setting, I was
expected to behave properly and be conscious of how others viewed me
at all times. In San Francisco, I found I could feel free and content, just
by being myself. It was an interesting introduction to the US.
It was not until I had lived among Americans for several years that
I began to appreciate the essence of their culture. I learned that beneath
the in-your-face brashness and individualistic demeanors that might be
misconstrued as offensive by a newcomer, Americans believed deeply in
a set of core values. The phrase “I will fight for your right to have free
speech” says it all. In the US, individuality is respected and conformity is
not required—very different than what I was taught.
I began to examine the values I was brought up with and compare
them with the new ones I encountered. After straddling both cultures for
a while, at times feeling like someone with a split personality, I managed
4 From the Great Wall to Wall Street

to strike a balance. I came to realize that adopting a new culture was

not an either/or proposition. Different cultures can co-exist. With some
work, one can harmonize them and enjoy the best of both worlds.
After graduate studies, I began my career with a traditional Fortune
500 industrial corporation in the US. Later I moved on to a series of
jobs in banking and finance, in New York and later in Hong Kong. For
15 years I travelled extensively in Asia, working with different clients in
China, Taiwan, Hong Kong, Japan, Korea, Thailand, Indonesia, Vietnam
and Malaysia. They included many private and state-owned companies in
a variety of industries.
I interacted frequently with senior managers of major Asian corpo-
rations and ministry officials charged with regulating their businesses.
I observed how they strategized, dealt with business issues and made
decisions. After a while, I realized that, even though these companies
were located in different countries, almost all of their senior management
teams shared one thing in common—their Confucian heritage. This
common cultural platform served to complement their Western business
training, and it provided them with a richer perspective from which to
manage their businesses.
I also experienced Chinese corporate culture first hand when work-
ing in a private company in Shenzhen, China, and later with a Hong
Kong-listed subsidiary of a major Chinese state-owned enterprise (SOE).
In Asia I witnessed the rise of its economies from the ruins of the Asian
financial crisis. I saw how China, one of the oldest civilizations, trans-
formed into a modern market economy in leaps and bounds, in a man-
ner the Chinese would describe as crossing the river by feeling the stones
underneath one’s feet.
China retains what works and jettisons what doesn’t, while improvis-
ing along the way. It manages to adopt modern Western practices but also
maintains an essential Chinese identity.
As I am comfortable with both cultures, I found myself explaining to
my non-Chinese colleagues what our Chinese clients said and meant.
Likewise, my Chinese friends and clients often asked me the same ques-
tions about Westerners. Both sides have a fair number of misconceptions
about the other. This gave me the idea of writing about cross-cultural
management comparisons.
 1 Introduction 5

This book is not about which culture is better but rather what we can
learn from each other. I hope we can build on the common goodness
that is in all of us and develop an appreciation of our differences. Because
there is little written about the Chinese management style, I have made
it a major focus of this volume. Some of the ideas can be applied to
other East Asians, such as Korean and Japanese, because both have been
influenced by Chinese culture in the past. For simplicity, I call them East
Asians or just Asians.
I have also gone into the Chinese culture a little more than most busi-
ness books. I believe it is crucial that we, as decision-makers, appreci-
ate the cultural basis of not just how but also why people make their
decisions. I have also taken the liberty to translate some of the ancient
Chinese passages to give them a more contemporary twist.
I should point out that some of the Chinese traditions, such as the
Middle Way, or the dialectics of Taoism, have appeared in other cultures.
However, in China, these traditions are deeply ingrained in people’s
everyday lives.
Last, it is my sincere hope that this book will engender debates and
additional research on the subject of cross-cultural management. The old
Chinese saying “Throw a piece of brick at someone in the hope of attract-
ing a piece of jade in return” fairly describes my motivation.
For simplicity, I generally use the word he, and not she or he and
she, when I describe an individual, and Westerners to describe people
of European descent, such as North Americans, British, continental
Europeans, folks from Oceania and others. I have not included Indian
and Middle Eastern cultures, which are significant in their own rights,
because I simply don’t know much about them, and excluding them does
not seem to affect the major thesis of this book.
I hope that you will enjoy the ideas here as much as I have enjoyed
developing them.
 2
Chinese Characteristics

The Rise of China

In Global Trends 2030, the US National Intelligence Council predicts
China will surpass the US before 2030 to become the world’s largest
economy, if gross domestic product (GDP) is measured by the market
exchange rate method, and even earlier (in 2022) if GDP is measured by
the purchasing power parity method. Even though China’s ongoing eco-
nomic rebalancing has made forecasting its GDP a hazardous exercise, it
seems reasonable to speculate that one day China will regain the status as
the largest economy in the world, just on account of its massive popula-
tion, and continuing efforts to reform.
In 2012 the World Bank published a joint study with the Development
Research Center of China’s State Council, describing what China would
look like in 2030. It stated unequivocally that the country had to adjust
its development focus away from investments and towards consumers.
If it is able to make such a transition, it will have a much more bal-
anced economy. As a global economic power, China will have a massive
influence on all of us. Martin Jacques, in When China Rules the World,
describes the country as capable of having both a gravitational pull and a
centrifugal impact on the rest of the world.

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s) 2017 7

W. Yen, From the Great Wall to Wall Street,
DOI 10.1007/978-3-319-33008-2_2
8 From the Great Wall to Wall Street

At a minimum, China will pull the West towards its growing market of
1.36 billion consumers, the biggest, most contiguous and the most cul-
turally homogeneous market in the world. Outside of its borders, China
will increasingly push and engage others with its growing clout in eco-
nomic, military and political arenas.
As China moves closer to becoming the world’s largest economy, its
businesses will increasingly compete with those of the West in all layers of
the value-added chain, from low to high end, and from low to hi-tech. Its
consumers will drive demand for all kinds of commodities, properties, elec-
tronics, luxury goods and financial assets. Its students will compete with
Western children in college admissions and jobs. Its technology industry
will vie with those in the West to come up with the fastest computers and
the latest electronic gadgets. Its power plants and production facilities, and
the growing fleets of automobiles, will put massive amounts of greenhouse
gases into the atmosphere. Last, its government will increasingly compete
with other governments to exert its influence regarding issues of politics,
the military, finance and soft power.
In short, China will influence Western lives in more ways than we can
imagine. It will no longer be the country that only exports manufactured
products overseas, generates huge trade surpluses and buys foreign gov-
ernment debt. Depending on which perspective we choose, China can
be a foe, a partner or both. Everyone’s interests will be more and more
co-mingled and our existence synergetic. It is absolutely imperative for
us to understand how the Chinese think, and the cultural mindset that
drives their decision processes.
The last two-and-a-half centuries saw the West thoroughly dominate
the globe. Its presence permeates science and medicine, business and
finance, law and education, and just about every realm of human activ-
ity. Its military power is massive. Its political power is second to none. Its
financial prowess is gargantuan, and its culture pervasive. In short, the
West has influenced just about every aspect of how we all look and think,
as well as our work and personal conduct.
Whether they realize it or not, most Asians are already heavily
immersed in Western culture. They wear Western-style clothing, eat
Western fast foods, watch Western television programs and movies, listen
to Western music, go to Western churches and argue in Western-inspired
 2 Chinese Characteristics 9

courts, often in English. In comparison, few Westerners have experienced

Chinese culture up close, unless they have lived in China or Asia. The
occasional trips to Chinese restaurants or chats with Chinese colleagues
at the office is not a representative experience. As such, few Westerners
are ready to face a growing China.
Many Westerners also have an uninformed view of what China is, and
why its government and people behave the way they do. Because of this
lack of understanding, they often struggle to understand where China
has come from, and where it may be headed in the future. There are also
fears of an ideology-driven global competitor that doesn’t quite play by
the established rules. Moreover, because Westerners tend to employ a
predominantly Western mindset to analyze China, the conclusions they
draw don’t always match up with the facts.
China has a continuous history of almost 5,000 years, one of
the longest in the world. The nation has survived numerous regime
changes, countless wars, natural disasters, famines and foreign inva-
sions, yet it has managed to stay together as a union. The glue that
binds its people so miraculously together through all these travails is
China’s unique culture. This same culture will continue to influence
how Chinese people live, and how they conduct business and formu-
late policies in the future.
It has been only 100 years between the demise of the last Chinese
dynasty and the present day, a tiny timespan in the context of China’s
long history. The gap between China’s Open Door policy and today is
even more miniscule. To the point, China will remain culturally Chinese,
despite massive efforts to turn it into a different nation in a very short
period of time. It may adopt some Western practices, but over time
these imports will take on Chinese characteristics and be melded into
the Chinese mainstream. And even though Chinese people may wear
Western-style clothes, eat Western food and speak Western languages,
their souls will remain quintessentially Chinese.
Bertrand Russell, the great British mathematician and philosopher, was
very insightful regarding China. In 1922, after spending a year living and
lecturing there, he published The Problem of China. In it, Russell argues
that if China could assimilate what is the best of the Western civilization
with its own fine traditions, it could result in a very splendid union.
10 From the Great Wall to Wall Street

The question is which cultural elements are responsible for China’s

longevity and current success. Will what has worked before continue to
work for the Chinese in the future?
The Chinese government attributes its economic success to “social-
ism with Chinese characteristics”. This politically correct phrase con-
notes a sense of legitimacy, but it is also intentionally vague. Although the
38-year-old slogan is constantly on the lips of officials, they have never
provided it with a precise definition.

A Different Mindset
To Westerners, the Chinese decision-making process is often shrouded
in mystery. They often find it like a black box, with input going in and
output coming out, but no telling what’s going on inside. Likewise, the
Chinese find it difficult to decipher Westerners’ true intentions. To them,
Westerners are too narrowly focused on a small number of issues and
oblivious to the broader context. Therefore they must have some hidden
agendas. A better understanding of the two cultures can help dispel some
common misconceptions and improve the way we communicate. It can
also open up creative ways for problem-solving.
If a person has only two options to choose from, and they are the polar
opposites of each other, the result may be distinct but not necessarily
optimal. This type of binary decision-making, where options are limited
by design, is very Western. Traditional Chinese don’t like to make deci-
sions this way. They are wholistic thinkers who prefer the more balanced
middle way.
When opportunities and risks co-exist, should someone go after per-
ceived opportunities, maximize the return of his efforts and let others
deal with the consequences? Or should he look wholistically and choose
a path balancing both risks and opportunities, and the self and the greater
good? Most Westerners would probably choose the first, while most
Chinese would prefer the latter. This, I believe, reflects the major dif-
ferences between the Western and traditional Chinese ways of thinking.
All managers are responsible to their stakeholders. In a Western
company, this may be interpreted as delivering sustainable risk-adjusted
 2 Chinese Characteristics 11

returns to the company’s shareholders. To increase profits, management

must grow revenue or cut costs. When the economy is bad and growth
is difficult to achieve, management should close plants and fire workers
to save costs and protect the bottom line. Such right-sizing activities are
routinely carried out in US companies.
However, for Chinese managers, shareholders are not the only impor-
tant stakeholders. Social stability, which reflects a commonly accepted
sense of fairness, is a traditional Chinese value that enters prominently
into management considerations. As a result, management may be less
willing to close plants and drastically cut the workforce during bad times.
This results in weaker performance but a more harmonious workplace.
Alibaba’s Jack Ma, who describes his three stakeholders as customers,
employees and shareholders—in that order—echoes this traditional
Chinese value hierarchy.

Chinese Characteristics
China may be modernizing rapidly but its soul remains quintessen-
tially Chinese. One of the early Western observers of China was Arthur
Henderson Smith, an American missionary who had preached for
decades in that country. In his 1894 book Chinese Characteristics, he
describes the Chinese as a people who were overly polite, too conscious
about saving face, suspicious of each other, fixated on filial piety, and
lacking in public spirit, among other qualities that were objectionable
to a Western clergyman. Even with the passage of time, his observa-
tions remain quite astute. However, his prediction that in order for
China to survive as a nation it must be Christianized and fully adopt
Western ways has yet to be proven.
As a people, the Han Chinese, who represent over 92 percent of the
population, are very good at taking in foreign ideas and melding them
into their own culture. The Mongols, who invaded China in the thir-
teenth century, and the Manchus, who did the same in the seventeenth
century, are typical examples. Their once alien cultures, with their own
languages and religions, have long been assimilated into the Chinese
mainstream.
12 From the Great Wall to Wall Street

The hotpot, a hearty Chinese dish where diners cook their own food in
hot boiling soups (think fondue with soup), came with the Mongolians.
It is a welcome reprieve from the harsh wintry conditions of Northern
China. However, the dish is now served everywhere in China with dif-
ferent regional characteristics. In Southern China, the hotpot is light and
delicate, with lots of vegetables and seafood. In Western China’s Sichuan,
it is a cauldron of a fiery lip-numbing concoction laden with chilli and
peppercorns. Away from food, the qipao, a traditional Manchurian out-
fit for women, has slimmed down into a formal dress worn by Chinese
women today for special occasions.
Even Christmas, the quintessential Western holiday for the remem-
brance of Christ, has taken on Chinese characteristics. The Chinese word
for Christmas Eve is Pingan Ye (ᒣᆹཌ), or the evening of peace. It has
since evolved into a winter version of Valentine’s Day for young couples.
It also serves as an opportunity for people to exchange apples and wish
each other a peaceful season, because the Chinese word for Christmas
Eve rhymes with the word pingguo (㤩᷌), which translates as apples.
China did not merely import foreign lifestyles. During the early part
of the twentieth century, it also took on many Western ideas, including
communism. Through trial and error, it has managed to keep what has
worked and jettison what didn’t, including the ideology of binary class
struggle. Today, many Western imports have taken on unique Chinese
characteristics and become part of the mainstream.
In 1978, China’s paramount leader, Deng Xiaoping, coined the phrase
“socialism with Chinese characteristics”. He wanted to get the Chinese
people excited about economic development, and to move away from
ideological struggles that did nothing to improve their livelihoods. To do
that, he modified socialism, a Western import, to make it more Chinese.
The Chinese responded enthusiastically to Deng’s call and the economy
took off. Deng was brilliant in that he realized that in order for China
to move forwards, it must not give up its past. Also, whatever China
imports from the West must be compatible with its own traditional val-
ues. However, Deng left the high-context slogan open to interpretation.
A group of fat-cat businessmen smoking big cigars while deciding how
much people should pay for everything is the image of capitalism to a lot
of Chinese brought up in an earlier era. However, socialism with Chinese
 2 Chinese Characteristics 13

characteristics has replaced the egregious businessmen, many of them

foreign-trained, with China’s native sons. Deng’s insightful slogan man-
aged to remove the age-old hang-up about business, from Confucianism
to socialism, and transformed it into an activity worthy of a national
purpose. Chinese businessmen today are obviously there to make a profit,
but in so doing they are also helping their fellow countrymen to advance.
Since Deng made his famous statement over 35 years ago, China has
managed to narrow its performance gap with developed countries. In the
process it has also lifted several hundred million people out of abject pov-
erty. Just what are the so-called Chinese characteristics that were respon-
sible for this economic miracle?
Will the Chinese people continue to embrace traditional values while
wearing suits, drinking soda and talking on smartphones—all foreign
imports? Will Chinese consumers forsake frugality, go into debt and
spend like their Western counterparts? Will they demand a broader set
of rights that consumers generally expect in a market economy? Will a
model re-emphasizing traditional values drive sustainable growth even
though it has caused stagnation in the past? Also, just how competitive is
the Chinese model compared with the Western model? These subjects are
provocative and worth exploring.
To appreciate how the Chinese have managed to accomplish so much
in such a short time, we need to understand how they work and make
decisions. We can achieve this by looking at their management mindset
and, in turn, the Chinese culture.
The Chinese and many Asians prefer a wholistic management model,
which relies on sharing both gains and pains. It is fundamentally differ-
ent from the Western model, which is analytical and relies on individu-
als competing in a system that fairly rewards hard work and risk-taking.
Most of the developed world runs on the Western model. The US, in
particular, with its strong business culture and academic institutions,
continues to be at the forefront in the development of the science of
management. The Chinese model, however, remains little studied.
The Chinese model does have merits. The steady performance of the
Chinese economy since the global financial crisis of 2008 contrasts viv-
idly with the rapid decline of Western economies. This has given the
Chinese more confidence in their own model against those of their
14 From the Great Wall to Wall Street

international peers. It has also revived an interest in the study of Guoxue

(ഭᆖ), or traditional Chinese culture.
As a management model must reflect the culture it comes from,
Chinese and Western models are necessarily different. Yet each has some-
thing to offer the other.The Chinese can benefit from the West’s rigorous
problem-solving and execution skills, its free markets, and its compre-
hensive legal framework. However, the West’s contentious culture can
become too adversarial at times. Its combative style, where there must be
a clear winner and loser in each contest, can result in management paraly-
sis and missed opportunities, especially in the political arena. The West
can also benefit from an appreciation of tolerance, a more balanced view
of life, and the Chinese concept of harmony that comes from a people
who have lived on the same piece of land for thousands of years.
A cross-cultural review of management styles will illuminate just how
traditional Chinese culture can add value. It can also show how Chinese
managers compare with their Western counterparts in developed mar-
kets overseas that Chinese companies are venturing into, or in a more
open China, where rules and regulations are harmonizing towards global
standards.

Chinese Soft Power

According to Joseph Nye, a nation’s soft power is what it uses to spread
its influence beyond its borders, without resorting to coercion or pay-
ments. Within this definition, culture is the most important component
of a nation’s soft power, followed by political values and foreign policies.
According to a 2013 Pew Research study, people from across the globe
continue to appreciate US pop culture and to admire its scientific and
technical achievements. However, only developing countries in Latin
America and Africa view China favorably. Opinions about China from
some developed countries in Europe and the Americas have actually dete-
riorated over a recent six-year period.
Soft power reflects that special ability to get other people to do the
things you want them to do willingly and voluntarily. Although we can
all feel the pull of soft power, we can’t quantify it easily. By way of a
 2 Chinese Characteristics 15

financial analogy, soft power can be viewed as an intangible asset on a

country’s balance sheet. It contributes significantly to the country’s net
worth and influence but is difficult to quantify precisely.
One of the most important intangible assets any company can have is
its brand.
A well-known brand creates value by effortlessly drawing consumers
to its products. When people think of Coca-Cola or Mercedes, they
immediately conjure up the lifestyles these famous brands represent.
When they purchase these products, they are in a position to partake
in their associated lifestyles. When people think of the US, they think
of freedom and individualism, and what these qualities represent.
When people think of China, they see an ancient culture with a fast-
growing economy run by communists. How much more confusing can
the Chinese brand be?
At the moment, Chinese soft power is noticeably less visible than
its very tangible economic accomplishments. When foreigners come
to China, they see cities full of new subways and gleaming tall build-
ings, and a society full of contradictions between the old and new, East
and West, and rich and poor. But the Chinese brand is amorphous and
unclear. This doesn’t help them understand China easily. The Chinese
have also been unable to explain themselves clearly and convincingly.
Most adults are preoccupied with their own pursuits of wealth and suc-
cess, and have little time to harmonize this modern lifestyle with their
own traditional culture.
Because of the Cultural Revolution, those in power missed out on a
formal education in the Chinese classics during their formative years.
Since they were not taught the substantive parts of their culture, they
often appear superficial and unconvincing. The government is keenly
aware of this soft power gap and is actively promoting Chinese culture
at home and abroad. By doing so, it hopes to project a softer image than
one of a fast-growing but soulless economic power.
Teaching Chinese culture and language overseas is an effective way of
spreading the culture. The Chinese government, through its Hanban unit
under the Ministry of Education, established the first Confucius Institute
in 2004. At the end of 2013, the number has reached 440 in 120 coun-
tries. There is a plan to further increase the number of these institutes
16 From the Great Wall to Wall Street

to over 1,000. Although many governments have also established their

cultural units overseas, such as Alliance Francaise, Goethe-Institute, and
the British Council, the growth of the Confucius Institute is much more
ambitious.
But Chinese culture is not just about speaking Mandarin, reading
Chinese books, or learning about its festivals or foods; it’s more about
the Chinese soul, or the resilient philosophical ideas that have allowed
Chinese people to follow their own way of life over the centuries. These
same Chinese characteristics, such as benevolence, perseverance, family
values and tolerance, should also allow future generations of Chinese
people to behave in much the same way as their ancestors.
However, Chinese culture is not an easy sell to foreigners. Aside from the
difficult language and its many subtleties, a major handicap is the lack of
suitable Chinese role models for foreigners to identify and resonate with.

Mickey Mouse and Monkey King

US soft power dominates the globe. Its pop culture is the most dynamic
and pervasive form of Western culture today. Chinese culture is little
known in the West, despite being one of the oldest.
It is arguably much easier for a foreigner to appreciate US pop culture
than traditional Chinese culture. I will attempt to illustrate why by using
a popular icon from each.
By doing this I am not suggesting that cartoon characters are the best
cultural representatives: there are more elegant high-culture examples
that appeal to the educated. However, pop culture icons do demonstrate
the effectiveness of soft power, how they can resonate with young audi-
ences and why China is lacking in this space.
Mickey Mouse is one of the most recognizable characters in US pop
culture. Everyone loves the charming little critter, with its big ears, little
white vest and gloves, and child-like antics. The way Mickey manages
to outsmart his much larger nemesis, Pete the black cat, delights fans
all over the world. Walt Disney’s creation managed to turn a pest into
a mischievous, humanized figure that appeals to people of all ages and
cultures. Mickey represents the little guy who manages to succeed despite
 2 Chinese Characteristics 17

being outsized. Those of us who have been in similar situations can easily
identify with him.
True to their founding spirit, Americans have a love for the underdogs,
who triumph over their much stronger adversaries. It is an enduring
theme in books, movies and songs. To succeed in spite of the circum-
stances is also the spirit of the American Dream.
The Chinese also have their traditional heroes, but they are more fre-
quently featured in tales focused on rags-to-fame than on rags-to-riches
themes. A typical theme is a poor student who studies hard, does well in
exams and becomes an important government official.
One of the most popular characters in Chinese literature is Sun
Wukong, or the Monkey King, from the classic novel Journey to the West.
Sun is a cunning monkey who has been given supernatural powers by
Taoist immortals. He can perform many incredible feats, including turn-
ing himself into one of his 72 disguises to deceive his much stronger
opponents.
True to his monkey nature, Sun is a naughty little fellow with no
respect for the authorities. His antics infuriate the Buddha so much that
he is imprisoned under a big mountain. To redeem himself he has to
accompany a Tang Dynasty monk (Zuanzang) on his trip west in the sev-
enth century to acquire sacred Buddhist texts. Sun’s wit and power man-
age to protect the Tang monk on his treacherous journey from Changan
(today’s Xi’an) to Afghanistan and India, and it allows him to bring back
the valuable Buddhist sutras to China.
Chinese children and adults all marvel at how the Monkey King can
perform his feats and outsmart his more powerful opponents. Secretly,
they wish they could have some of his magical power too: it would make
their lives much easier.
In this respect, the stories of Mickey Mouse and the Monkey King are
similar. Both characters are small in stature but are able to compensate for
that by being smart and cunning. The difference is that Mickey Mouse
uses the quickness and smartness of a typical house mouse to overcome
his adversaries, while the Monkey King relies on supernatural powers
given to him by the gods.
The Monkey King has human emotions—he is, after all, a deity. As
such, he can be admired but not emulated. No one can imagine he can
18 From the Great Wall to Wall Street

perform any of Monkey King’s incredible feats because humans don’t have
supernatural powers. However, you can easily replicate some of Mickey
Mouse’s antics. In fact, some of us might have played similar tricks on
our poor siblings or friends when we were young. In this respect, Mickey
is like most of us.
The beauty of US pop culture, and one of the reasons why it is so
popular, is that it appeals to the basic feelings all of us have, regardless of
whether we are talking about the individual spirit, pop music or Mickey
Mouse’s survival antics. Because the messages are so down to earth, they
are appreciated by a large number of people regardless of where they
come from.
In contrast, anything deemed worthy in China must not be ordi-
nary. In traditional Chinese culture, only top dogs can get respect,
while underdogs only get pity. Traditionally, there are very few com-
moner role models. Young people have only scholars, war heroes or
sages to look up to. In fact, most commoners mentioned in Chinese
history had tragic lives.
Chinese culture is also quite complex, and is relatively difficult to
appreciate through indirect means. For example, a young person who
has never been to the US can have a pretty good idea what the country is
about by watching its films, listening to its music, wearing its fashion and
eating its fast food. But the same person will have difficulties grasping
what China is by going through the same routines because what’s behind
the culture is not obvious. This is one of the reasons why promoting
Chinese culture overseas is such a difficult proposition.

Appreciate the Culture Slowly

China’s long history and foreign influences make for a complex culture.
To appreciate Chinese culture, you should take your time.
Chinese people love their history, and they refer to it all the time. To
them, history is what justifies the present, and what gives them a sense of
purpose for the future. To the Chinese, history is a continuum of events,
and Chinese culture is built on such continuity. It has a purpose and the
people are part of it.
 2 Chinese Characteristics 19

Westerners don’t refer to their history all that much. Very few Western
countries have such a long, unbroken history as China. Westerners, espe-
cially Americans, also tend to be more individualistic: they believe that
what they do is more important than what their forefathers did before
them, so why dwell on history?
Traditional Chinese culture offers wonderful insights and wisdom that
differ from what most Westerners are used to. Those in the west like
things that are precise and logical. They prefer quick answers and instant
gratification. Chinese culture offers none of that. Chinese people live in
a high-context world full of ambiguities. Pushing precision doesn’t work
well with the them: it boxes them in. When people are boxed in, friction
inevitably increases and harmony becomes elusive.
This typical Chinese attitude was born out of necessity. For so many
Chinese to live in such close proximity and get along, each person must
erect a mental comfort zone to buffer himself from others.
The Chinese comfort zone is different from the Western concept of
personal space that describes the physical distance people need between
them to feel comfortable in social settings. It also doesn’t have much to
do with the concept of privacy that Westerners have taken as a given.
This is why Westerners often find it difficult to understand how Chinese
people can tolerate congested places, loud noises or being stared at. The
Chinese comfort zone is a mental buffer built on a high level of tolerance
that allows people to be alone even in crowds.
Chinese culture is also more than just a collection of wisdom and rules.
Let’s examine Chinese medicine and food as examples of this subtlety.
Chinese medicine is a wholistic way of managing health. While the
practice is not that precise, and scientific evidence behind it is not that
conclusive, proponents of Chinese medicine, including herbal medicine
and acupuncture, swear by its efficacy. Unlike Western medicine, which
treats specific illnesses, the goal of Chinese medicine is to strengthen a
patient’s body by restoring its balance of yin and yang. The theory is that
over time a balanced body in harmony with nature should be able to cure
itself. However, because of its non-specific nature, Chinese medicine also
takes a lot longer to work, if it works at all.
Acupuncture is the practice of sticking thin needles into a person’s
body to cure an illness. The Chinese believe that the body’s vital energy,
Another random document with
no related content on Scribd:
kuvan nähdessäni voin olla muistamatta hattuani kohottaa, mutta
tuskin olla ajattelematta tai muistamatta vapahtajaani. En voi nauraa
pyhiinvaeltajien hyödyttömille retkille, vaan pikemmin sääliä heitä,
enkä tuomita munkkien viheliäistä elämää, sillä vaikka he ovatkin
harhaan johtuneita käytöksessään, on siinä jotakin hartautta
sittenkin. En ole milloinkaan voinut kuulla Ave-Maria-kellon soivan
tuntematta mielen ylennystä, enkä voi liioin väittää, että kun he
yhdessä kohdassa erehtyvät, minulla olisi oikeus erehtyä vieläkin
enemmän jäädessäni mykkänä heitä halveksimaan. Senpä vuoksi,
kun he omistivat hartaudenharjoituksensa Marialle, osoitin minä
rukoukseni Jumalalle ja oikaisin heidän rukouksessaan esiintyvän
erehdyksen, osoittamalla omani oikeaan.

Juhlallisen kulkueen nähdessäni olen itkenyt liikutuksesta viljavia

kyyneliä, jollaikaa toverini vastustushalun ja ennakkoluulojen
sokaisemina ovat joutuneet sopimattomasti vihastumaan ja
nauramaan. Onhan kieltämättä sekä Kreikan että Rooman, niin hyvin
kuin Afrikankin, kirkoissa juhlallisia muotoja ja menoja, joita
viisaammat hurskaat saattavat kristillisellä tavalla käyttää. Meidän ei
tarvitse tuomita niitä itsestään pahaksi, vaan ainoastaan
taikauskoisuuden aiheuttamiksi houkuttelukeinoiksi ja syöteiksi noille
tietämättömille, jotka katsovat kieroon totuuden kasvoihin eivätkä
epävakaisuudessaan saata pysyä hyveen ahtaassa pisteessä ja
keskuksessa, kallistumatta tai horjumatta ympärystään päin. Samoin
kuin on ollut monta uudistajaa, on myöskin ollut monta uudistusta,
sillä jokaisella maalla on omat tapansa ja menetelmänsä, riippuen
kansallisista harrastuksista, yhteiskunnallisesta järjestyksestä ja
ilmastosta. Muutamissa tapauksissa on uudistus tapahtunut
ankarasti ja äärimmäisyyksiin saakka ulottuen; toisissa rauhallisesti
ja kohtuullisesti, niin että yhteistä omaa ei ole hajoitettu, vaan on
hellävaroin jaettu ja jätetty kunniallisen sovinnon mahdollisuus.
Sellaistapa rauhalliset mielet toivovatkin, ja odottavat ajan vaiheiden
ja Jumalan armon sen saavankin toimeen. Sekin mielipide, joka
tarkastelee nykyisiä vastakohtia noiden kahden äärimmäisyyden
välillä tunteissa ja harrastuksissa, saattaa yhtä hyvillä toiveilla
odottaa niidenkin yhteen sulautumista.

Mutta käydäkseni lähemmäksi itseäni ja liikkuakseni

rajoitetummassa piirissä, ei ole muuta kirkkoa, joka jokaisessa
kohdassa niin sointuisi tuntooni ja jonka uskonkappaleet, järjestys ja
tavat tuntuisivat niin järkeen soveltuvilta ja niin sanoakseni minun
erikoiseen hartauteeni soveltuvilta, kuin se, johon kuulun, Englannin
kirkko. Senpä uskoon olen vannoutunut ja senvuoksi tunnen olevani
kaksinkertaisesti velvoitettu hyväksymään sen opinkappaleet ja
koettamaan noudattaa sen säädöksiä. Mitä sen ulkopuolella on
vähäarvoisempia asioita, noudatan niitä oman yksityisen järkeni
sääntöjen mukaan tai riippuen hartauteni kulloinkin sattuvasta
mielialasta, enkä usko jotakin asiaa senvuoksi, että Luther sen
hyväksyi, tai hylkää toista sen vuoksi, että Kalvin on sen tuominnut.
En tuomitse kaikkea, mitä Tridentin kokous päätti, enkä liioin
hyväksy kaikkia Dorthin synoodin päätöksiä.

Lyhyesti sanoen: siinä, mistä raamattu on vaiti, on kirkko

tekstinäni; mistä taas raamattu puhuu, siinä on jälkimäinen vain
apunani selittämään. Missä taas kumpikin on yhtä vaitelias, en käy
etsimään uskolleni ohjeita Roomasta enempää kuin Genevestäkään,
vaan noudatan oman järkeni neuvoja.

Vastustajamme ovat häpeäkseen aivan väärin väittäneet, niinkuin

me itsekin olemme törkeästi erehtyneet, että uskontomme juontaisi
alkunsa Henrik VIII:sta, joka, vaikka hän irtautuikin paavista, ei siltä
luopunut Rooman uskonnosta eikä saanut aikaan mitään muuta kuin
mitä hänen omat edeltäjänsä olivat toivoneet ja kokeilleet menneinä
aikoina ja mitä Venetsian valtio olisi saattanut yrittää meidän
päivinämme. Mutta yhtä kiittämätöntä on meidän käydä jatkamaan
Rooman piispan ivapuheita ja häpäiseviä herjauksia, sillä häntäkin
kohtaan, koska hän on maallinen ruhtinas, olemme velvolliset
käyttämään soveliasta puhetapaa. Tunnustanhan tosin välillämme
olevan kiihkon syytä: hänen toimestaan olen kirkonkiroukseen
langetettu, ja harhaoppisen nimitys on lievintä, mitä hän minusta
sanoo. — Mikään korva ei sentään ole milloinkaan kuullut minun
nimittävän häntä puolestani Antikristukseksi, synninihmiseksi tai
Baabelin portoksi. Rakkauden tapa on kärsiä kostamatta.
Saarnatuolissa usein käytetyt pilkkapuheet ja herjaukset saattavat
hyvin tehota jokapäiväisiin ihmisiin, joiden korvat ovat herkempiä
puhetulvalle kuin logiikalle; ne eivät kuitenkaan millään tavoin
vahvista ajattelevampien uskovaisten uskoa, nämä kun tietävät, että
hyvää asiaa ei edistetä kiihkolla, vaan se kyllä pitää puolensa
rauhallisessa väittelyssäkin.

En ole milloinkaan voinut loukkaantua keneenkään mielipiteitten

eroavaisuuksien vuoksi enkä suuttua siitä, että jonkun arvostelu ei
ole soveltunut siihen käsitykseen, jota ehkä en itsekään muutaman
päivän perästä enää hyväksyisi. Minulla ei ole neronlahjaa
väitelläkseni uskonnosta, ja usein olen pitänyt viisaimpana välttää
sellaisia väittelyitä, erittäinkin ollessani epäedullisessa asemassa tai
milloin totuus saattaisi kärsiä minun heikon puolustukseni vuoksi.
Siinä, missä tarvitsemme opetusta, on hyödyllistä väitellä itseämme
etevämpien kanssa; jos taas on tarvis lujentaa ja varmistaa
mielipiteitämme, on parempi väitellä sellaisten kanssa, joiden
arvostelukyky on omaamme heikompi, jotta heidän mielipiteistänsä
helpommin saatu voitto kohottaisi ja varmistaisi omaa
mielipidettämme.
 Ei jokamies ole sovelias totuuden puolesta taistelemaan eikä
kelvollinen ottamaan taisteluhansikasta vanhurskauden asiassa.
Monet, jotka eivät näitä periaatteita tunne ja jotka ajattelematta
kiivailevat totuuden puolesta, ovat liian äkkipikaisesti ahdistaneet
Erehdyksen joukkoja ja itse joutuneet Totuuden vihollisten saaliiksi.
Voi yhtä täydellisesti omistaa totuuden kuin pitää hallussaan
kaupunkia ja silti joutua antautumaan, minkä vuoksi on parempi
omistaa se rauhassa kuin saattaa se taistelussa vaaraan. Senpä
vuoksi, jos mieleeni joitakin epäilyksiä sattuu, unhotan tai ainakin
siirrän ne tuonnemmaksi, kunnes varmistuneempi arvosteluni ja
miehekkäämmät järkisyyni kykenevät ne voittamaan. Pidän näet
jokaisen omaa järkeä hänen parhaana oppaanaan, joka saadessaan
rauhassa toimia keksii keinon, millä katkaista ne siteet, joilla valheen
viekkaus on kahlehtinut heikomman ja horjuvan arvostelukykymme.

Filosofian kannalta, jolloin totuus näyttää kaksinaamaiselta, ei

kukaan ole eriskummaisempi kuin minä itse, mutta uskonnon
asioissa pysyn mielelläni selvällä tiellä. Ja vaikkakaan en sokeasti,
niin kuitenkin nöyrästi uskoen seuraan kirkon suurta ratasta, jonka
vetämänä liikun, enkä säilytä itselleni mitään omaa liikuntavapautta
aivojeni ahtaammassa piirissä. Siten en jätä mitään tilaa
harhakäsityksille, oppiriidoille ja erehdyksille, ja tällä hetkellä
saattanenkin totuutta loukkaamatta sanoa olevani kaikesta niiden
tartunnasta vapaa. Täytyyhän minun tunnustaa, että aikaisempiin
opintoihini sekoittui pari kolme harhakäsitystä, jotka eivät olleet viime
vuosisadoilta kotoisin, vaan vanhoja ja unohdettuja, niitä, joita
ainoastaan minun kaltaiseni säännöttömyyksiin johtuvat yltiöpäät
jälleen päivänvaloon tuovat. Harhaopit eivät näet häviä esittäjiensä
mukana, vaan ovat Arethusa-joen tapaisia, joka jossakin paikassa
maahan hävittyään jälleen puhkeaa esille toisessa paikassa.
 Yleinen kirkolliskokous ei kykene tykkänään tuhoamaan edes yhtä
ainoata harhaoppia, joskin se voi sen siksi hetkeksi sysätä syrjään.
Sillä ajan kierto ja olojen muutokset tuovat sen uudelleen esille,
jolloin se taas kukoistaa, kunnes jälleen tuomitaan. Käypi aivan kuin
sielunvaelluksessa, jos sielu siirtyisi ihmisestä toiseen: jonkun ajan
kuluttua mielipiteet jälleen löytävät henkilöitä ja mieliä,
samankaltaisia kuin nekin, jotka ensiksi herättivät ne eloon.
Saadaksemme jälleen nähdä itsemme, ei meidän tarvitse odottaa
Platon vuotta [jolloin kaikki asiat palaavat entiselleen], sillä ei kukaan
ihminen ole pelkkä itsensä. On ollut monta Diogenesta ja yhtä monta
Timonia, vaikka perin harvoja sen nimisiä; ihmiset eletään uudelleen
ja maailma on samanlainen kuin se oli muinaisinakin aikoina.
Joskaan ei silloin ollut olemassa jonkun ihmisen kaksoisolentoa, on
myöhemmin ollut semmoisia, jotka ovat niin sanoaksemme kuin
hänen uudelleen henkiin herännyt minuutensa.

Ensimmäinen noista harhakäsityksistäni oli se arabialaisten

esittämä, että ihmisten sielut häviävät heidän ruumiittensa mukana,
mutta tulevat viimeisenä päivänä jälleen herätettäviksi. Eipä sillä,
että olisin täysin käsittänyt sielun kuolevaisuutta, mutta jos sellainen
olisi mahdollista (mitä seikkaa filosofia ei ole vääräksi väittänyt,
vaikka kylläkin usko) ja molemmat yhdessä menisivät hautaan,
säilytin siitä kuitenkin saman käsityksen kuin mikä meillä kaikilla on
ruumiista, että se näet on nouseva jälleen. Sehän olisikin mitättömän
luontomme mukaista, jos nukkuisimme pimeydessä viimeiseen
herätyskäskyyn saakka. Vakavasti ajatellessani omaa
arvottomuuttani peräydyin vaatimasta mitään etuoikeutta sielulleni.
Jos vaan sain lopuksikin olla Vapahtajani seurassa, saatoin
kärsivällisesti tyytyä olemaan olemattomana melkeinpä ikuisuuteen
asti.
 Toinen harhakäsitys oli Origineen opettama, että Jumala ei ole
leppymätön vihassaan, vaan määrätyn ajan kuluttua vapauttaa
tuomitut sielut kidutuksesta. Tähän erehdykseen jouduin miettiessäni
vakavasti yhtä Jumalan suurista ominaisuuksista: Hänen
laupeuttansa. Tuudittelin itseäni siihen ajatukseen, koska en
huomannut siinä mitään pahaa, jotapaitsi se oli omiansa
käännyttämään minut takaisin äärimmäisestä epätoivosta, johon
synkkämieliset ja mietiskelevät luonteet liiankin helposti joutuvat.

On kolmaskin harhakäsitys, jota en milloinkaan varsinaisesti

kannattanut enkä noudattanut, mutta jonka usein olisin toivonut
olevan sopusoinnussa totuuden kanssa, loukkaamatta uskontoani, ja
se on rukoileminen kuolleitten puolesta. Olin siihen taipuvainen
jonkinlaisesta hyvänsuonnista, jolloin tuskin voin pidättää rukoustani
ystävän puolesta hautauskellojen soidessa tai nähdä hänen
ruumistansa kohottamatta esirukousta hänen sielunsa puolesta.
Ajattelin, että vainaja täten on kauniisti jälkimaailman muistissa,
paljon ylevämmin kuin historiassa.

Noista mielipiteistä en milloinkaan itsepäisesti pitänyt kiinni enkä

liioin yrittänyt ketään houkutella omaan uskooni, enpä edes niinkään
paljoa, että olisin ilmaissut niitä tai väitellyt niistä läheisimmänkään
ystävän kanssa. Minä en siis levittänyt sellaisia käsityksiä toisille
enkä niitä vahvistanut omassakaan mielessäni, vaan annoin niiden
pysyä vireillä omalla voimallansa, lisäämättä uutta polttoainetta,
joten ne huomaamatta itsestänsä sammuivat.

Niinpä nämä mielipiteet, vaikka ovatkin laillisissa kokouksissa

tuomitut, eivät olleet minussa mitään harhaoppeja, vaan pelkästään
erehdyksiä ja ymmärrykseni yksinkertaisia hairahduksia, joihin ei
liittynyt tahtoni turmeltumista. Ei ainoastaan turmeltunut ymmärrys,
vaan myöskin sairaalloiset tunteet on niillä, jotka eivät voi harrastaa
mitään erikoisasiaa joutumatta harhaoppiin tai esittää jotakin
käsitystä, muodostamatta samalla lahkokuntaa. Siinähän oli Luciferin
ensimäisen lankeemuksen kataluus, että hän ei tyytynyt vain
yksinään kulkemaan harhateillä, vaan viekoitteli puolelleen
legioonittain henkiä, ja tämän kokemuksensa mukaisesti hän kiusasi
vain Eevaa, hyvin ymmärtäen synnin kyvyn tarttua muihin ja sen,
että yhden eksyttäminen merkitsi hiljaisuudessa ja johdonmukaisesti
heidän molempain pettämistään.

Että harhakäsityksiä oli ilmestyvä, sitähän jo Kristus ennusti, mutta

että vanhat harhakäsitykset poistettaisiin, siitä meillä ei ole mitään
ennustusta. Ja että harhakäsityksiä täytyy olla, se ei toteudu
ainoastaan meidän kirkossamme, vaan kaikissa muissakin. Ja
harhaoppien joukossa tulee olemaan niistäkin poikkeavia
harhaoppeja. Areiolaisethan eivät ainoastaan eronneet kirkostansa,
vaan olivat erimielisiä keskenäänkin. Ne, jotka ovat taipuvaisia
erimielisyyteen ja luonnostansa aina uutta etsivät, eivät tietystikään
sovellu yhteiselämään eivätkä liioin milloinkaan tyydy yhden
yhdyskunnan järjestykseen ja hallintoon. Siitä syystä he erottuaan
toisista liittyvät keskenäänkin vain heikosti yhteen eivätkä edes tyydy
kirkkonsa yleiseen hajoittamiseen tai jaoitteluun, vaan jakautuvat
sitten itse melkeinpä aivan atomeihin saakka.

Totta on, että erinäiset ihmiset eivät ole milloinkaan olleet vapaita
eriskummaisista mielipiteistä ja käsityksistä. He ovat aina
säilyttäneet jotakin oman kirkkonsa tai minkä tahansa muun kirkon
käsityksen ohella ja yksityiseenkään täysin mukautumatta. Mutta
terve arvostelukyky saattaa näin menetellä herättämättä pahennusta
tai joutumatta harhaoppeihin, sillä onhan, kaikkien
kirkolliskokouksien päätöksistä ja koulukuntien määritelmistä
huolimatta, vielä monta koskematonta ja mieleenjohtumatonta asiaa,
joita rehellinen järki huoleti voi vapaasti käsitellä silti ollen loitolla
kaiken harhaopin piiristä.

Mitä sitten tulee noihin jumaluuden siivekkäihin salaisuuksiin ja

uskonnon hienoimpiin vivahduksiin, jotka ovat suistaneet
pätevämpien päiden aivoja saranoiltaan, eivät ne milloinkaan ole
minun ajuani pingoittaneet. Minun nähdäkseni ei reipas usko
havaitse uskonnossa kylliksi mahdottomuuksia; meidän uskontomme
syvimmät salaisuudet eivät ole ainoastaan saaneet valaistustansa,
vaan myöskin virikettänsä päätelmien ja järjen voimasta. Minä
vaivun mielelläni jonkin salaisuuden tutkimiseen, seuraamaan
järkeäni huippukohtaan asti. Minun yksinäinen virkistyskeinoni onkin
koettaa älyni avulla tutkia kolminaisuuden, Kristuksen
lihaantulemisen ja kuolleistanousemisen monimutkaisia pulmia. Voin
vastata kaikkiin saatanan väitteisiin ja kapinallisen järkeni
muistutuksiin tuolla merkillisellä lauseella, jonka olen oppinut
Tertullianukselta: Certum est, quia impossibile est [Se on varmaa,
koska se on mahdotonta]. Minä tahdon harjoittaa uskoani
vaikeimmassa kohdassa, sillä tavallisten ja näkyväisten asioiden
hyväksyminen ei ole uskoa, vaan opiskelua.

Muutamat uskovat paremmin nähtyänsä Kristuksen haudan; ja

kun he ovat nähneet Punaisen meren, eivät he epäile sen ylitse
kulkemisen ihmettä. Minä sitävastoin onnittelen itseäni ja olen
kiitollinen siitä, etten elänyt ihmetekojen päivinä enkä ole milloinkaan
nähnyt Kristusta enempää kuin hänen opetuslapsiaankaan. En olisi
tahtonut olla noiden israelilaisten mukana, jotka kulkivat Punaisen
meren yli, enkä yksikään Kristuksen potilaista, joille hän ihmeitänsä
teki, sillä uskoni olisi silloin ollut kuin pakolla minuun pantua enkä
silloin olisi voinut iloita siitä suuremmasta siunauksesta, joka on
luvattu niille, jotka uskovat, vaikka eivät näe. Onhan helppo ja pakko
uskoa sitä, mitä silmämme ja aistimme ovat tutkineet. Minä uskon,
että hän oli kuollut ja haudattu ja nousi kuolleista jälleen, ja toivon
mieluummin saavani nähdä hänet kunniassaan kuin katsella häntä
hautakappelissaan tai haudassaan. Eikä siinä olekaan paljoa
uskomista; meillä kun on järki, on tämä uskokin historian ansiota. Ne
vain omistivat rohkean ja ylevän uskon, jotka elivät ennen hänen
tulemistaan, jotka saattoivat epäselvien ennustuksien ja
salaperäisten esikuvien nojalla uskoa ja odottaa näköjään
mahdottomia asioita toteutuviksi.

On totta, että kaikessa lujassa uskossa on terävyytensä tai

yksinkertaisella vertauksella sanoaksemme miekkansa. Mutta näissä
hämärissä kysymyksissä minä mieluummin käytän samaa
vertaussanaa kuin apostoli käyttää, nimittäin kilpeä, jonka suojassa
ymmärtääkseni voi varovainen taistelija säilyä koskemattomana.
Siitä alkaen, kun opin käsittämään, ettemme mitään tiedä, on järkeni
ollut taipuvaisempi uskonalaisuuteen, ja nyt tyydyn ajattelemaan
jotakin salaisuutta, vaatimatta tarkempaa määritelmää, hyväksyen
helpomman ylimalkaisen kuvauksen. Hermes-jumalasta esitetty
allegorinen selitys miellyttää minua verrattomasti enemmän kuin
kaikki jumaluusoppineitten metafyysilliset määritelmät. Missä en voi
tyydyttää järkeni vaatimuksia, siinä mielelläni annan mielikuvitukseni
vapaasti liikehtiä. Yhtä hyvin saattaisin täysin asianmukaisena
hyväksyä väitteen, että anima est angelus hominis, est corpus Dei
[sielu on ihmisen enkeli, Jumalan ruumis] kuin ilmeisenä seikkana,
että Lux est umbra Dei [valo on Jumalan varjo].

Siinä, missä on järjellemme liian syvä hämäryys, on hyvä tyytyä

kuvauksiin, mukailuihin ja ylimalkaiseen hahmoitteluun. Sillä
osoittaessamme järjellemme, kuinka kykenemätön se on selittämään
luonnon näkyviä, ilmeisiä ilmiöitä, se käy nöyremmäksi ja
alistuvaisemmaksi suhteessaan uskon salaisuuksiin. Näin minä
opetan vastahakoista ja kesytöntä järkeäni kumartumaan uskon
viehätykseen. Uskon, että oli jo olemassa puu, jonka hedelmistä
onnettomat esivanhempani maistoivat, vaikka samassa luvussa,
jossa Jumala kieltää siitä syömästä, nimenomaan sanotaan, että
maassa ei vielä kasvanut kasveja, sillä Jumala ei vielä ollut antanut
sataa maan päälle. Lisäksi uskon, että käärme (jos se on
kirjaimellisesti niin ymmärrettävä) muotonsa ja rakenteensa takia
ryömi vatsallansa jo ennen kuin se kirottiin.

Minusta se koetus tyttöjen neitsyyden toteamiseksi, jonka Jumala

määräsi israelilaisille, on sangen epävarma. Kokemus ja historia
opettavat, etteivät ainoastaan monet yksityiset naiset, vaan vieläpä
kokonaiset kansakunnat ovat vapautuneet lasten synnyttämiseen
liittyvästä kirouksesta, jonka Jumala näyttää määränneen koko
ihmissuvulle. Siitä huolimatta uskon, että kaikki tämä on totta, vaikka
tosin järkeni saattaisi vakuuttaa minun olevan väärässä. Tätä en
suinkaan pidä alhaisena puolena uskoa, jos uskomme asian, joka ei
ainoastaan ole järkemme yläpuolella, vaan vieläpä sitä vastaankin ja
aistimiemme todistusten kanssa ristiriidassa.

Sulkeutuessani yksinäisyyteen mielikuvituksessani

(neque enim cum porticus aut me lectulus

accepit, desum mihi),

muistan etten sittenkään ole yksinäni, enkä siis unohda mietiskellä

Jumalaa ja hänen ominaisuuksiansa, etenkin noita kahta valtavaa
ominaisuutta: viisautta ja iankaikkisuutta. Toisella niistä virkistän
ymmärrystäni, toisella taas sitä tyrmistytän. Sillä kuka voi puhua
iankaikkisuudesta, joutumatta virheeseen syypääksi, tai ajatella sitä
hurmautumatta? Aikaa voimme käsittää; sehän on vain viittä päivää
vanhempi kuin me itse, ja sen kohtalo on sama kuin maailman.
Mutta jos on palattava taaksepäin niin pitkälle, että pääsisimme
havaitsemaan alun, tai jos yritämme päästä niin rajattomasti
eteenpäin, että näkisimme lopun, kun kerran vakuutamme, ettei
kumpaakaan ole, panee se järkeni Paavalin järjen tavoin
pysähtymään. Minun filosofiani ei uskalla väittää, että enkelitkään
siihen pystyisivät. Jumala ei ole tehnyt yhtään luotuansa
kykeneväksi häntä käsittämään; se jää hänen oman olemuksensa
etuoikeudeksi. Minä olen se mikä olen oli hänen oma
määritelmänsä, jonka hän antoi Moosekselle, ja se oli lyhyt, omansa
hämmentämään kuolevaista, joka uskalsi kysyä Jumalalta tai pyytää
selitystä, mikä hän oli. Hänpä todella vain on, kaikki muut ovat olleet
ja tulevat olemaan.

Mutta iankaikkisuudessa ei ole mitään eroa aikamuotojen välillä ja

siitä syystä tuo kauhea sana predestinatio [edeltämääräys], joka on
vaivannut niin monta heikkoa päätä käsittämään ja monta viisainta
yrittämään sitä selittää, ei ole Jumalan kannalta mitään edeltäpäin
tietävää tulevaisen kohtalon määräämistä, vaan hänen jo täyttyneen
tahtonsa lopullinen ilmaus samalla hetkellä kuin hän asian päättikin.
Sillä hänen iankaikkisuutensa kannalta, joka on jaksoihin
jakautumaton ja sisältää kaikki alusta loppuun saakka, on viimeinen
pasuuna jo soinut, tuomitut jo liekeissä ja siunatut Aabrahamin
helmaan päässeet. Pietari puhuu vaatimattomasti sanoessaan, että
tuhannen vuotta Jumalan edessä on kuin yksi päivä, sillä
puhuaksemme filosofin tavoin ne ajanhetket, jotka muodostavat
tuhannen vuotta, eivät Jumalan edessä ole edes hetkeäkään. Se,
mikä meille on vielä tulevaa, on hänen iankaikkisuutensa kannalta jo
nykyistä, sillä hänen koko olevaisuutensa on yksi ainoa pysyvä
kokonaisuus, jossa ei ole jatkuvaisuutta, ei osia, ei vaihtelua eikä
jakautumista.

Mitään muuta Jumalan ominaisuutta ei ole, joka enemmän lisäisi

kolminaisuuden salaisuuden pulmaa, — jossa, vaikkakin
suhteellisesti puhumme Isästä ja Pojasta, emme kuitenkaan voi
myöntää toiselle mitään vanhemmuutta. Minua ihmetyttää, kuinka
Aristoteles saattoi pitää maailmaa iankaikkisena tai kuinka hän voi
sovittaa toisiinsa kaksi iankaikkisuutta. Hänen vertauksensa
kolmiosta, joka sisältyy neliöön, saattaa jotenkin valaista sielumme
kolminaista olemusta ja tämä taas Jumalan kolmiyhteyttä, sillä
meissä ei ole kolmea sielua, vaan sielujen kolminaisuus. Meissä on
näet, jollei kolmea eri sielua, kuitenkin toisistaan eroavia sielun
kykyjä, jotka voivat olla ja todella ovatkin erillään eri olioissa, mutta
meissä ovat niin yhdistetyt, että niistä tulee yhden ainoan sielun
olemus. Jos yksi sielu olisi niin täydellinen, että se elähyttäisi kolmea
eri ruumista, olisi siinä jo pikku kolminaisuus: ajatellaanpa
nimenomaan kolme olemusta, jotka eivät ole eroitetut toisistaan
ymmärryksensä puolesta, vaan todellisuudessa kuuluvat sen
yhtenäisyyteen, niin siinä on täydellinen kolminaisuus.

Usein olen ihmetellyt Pythagoraan salaperäisiä ajatuksia ja

numeroiden salaista taikaa. Varoitus, että kavahtaisimme filosofiaa,
on neuvo, jota ei ole noudatettava liian laveassa merkityksessä, sillä
luonnon moninaisuudessa on asioita, joiden otsaan on merkitty
(vaikka tosin ei suurilla kirjaimilla, niin ainakin pikakirjoituksella ja
lyhyillä merkeillä) joitakin piirteitä jumalallisuudesta, jotka
viisaammille riittävät tulisoihduiksi tiedon sokkeloluolissa ja
arvostelukykyisille uskovaisille askelmiksi, heidän päästäkseen
kiipeämään jumaluuden korkeimmille huipuille. Ankarammat filosofi-
koulukunnat eivät milloinkaan saata minua pilkanteollansa
hylkäämään sitä Hermeen filosofista käsitystä, että tämä näkyväinen
maailma on vain näkymättömän kuva, jossa, niinkuin konsanaan
muotokuvassa, asiat eivät ole todellisessa, vaan kuvaannollisessa
hahmossaan, ja niinkuin jäljitellään todellisempiakin olioita tuossa
näkymättömässä tehtaassa.

Toinen Jumalan ominaisuus, jonka tutkimisella virkistän

hurskauttani, on hänen viisautensa, jonka ajattelemisessa tunnen
itseni onnelliseksi. Pelkästään tätä mietiskellessäni en kadu, että
olen saanut oppisivistystä. Se etu, joka minulla siinä on tavallisten
ihmisten rinnalla, ja se tyytyväisyys ja onnellisuus, jonka siitä saan,
on runsas korvaus vaivannäöistäni, olkoonpa ollut niiden aiheena
mikä tiedon ala hyvänsä. Viisaus on Jumalan ihanin ominaisuus.
Kukaan ihminen ei voi sitä saavuttaa, ja kuitenkin Salomo oli
mieluinen Jumalalle, toivoessaan itselleen viisautta.

Jumala on viisas, koska hän tietää kaikki asiat, ja nämä hän tietää,
koska on ne itse tehnyt, mutta hänen suurin tietonsa on sen
käsittäminen, mitä hän ei ole tehnyt, nimittäin itsensä. Ja tämä on
myöskin ihmisen suurin tieto.

Senvuoksi pidän kunniassa omaa ammattiani ja otan vastaan

neuvoja, vieläpä itse paholaiselta. Jos hän olisi paratiisissa esittänyt
sitä, mitä hän esitti Delfoissa, tuntisimme paremmin itsemme
emmekä pelkäisi niin oppia tuntemaan häntä.

Minä tiedän, että Jumala on viisas ja ihmeellinen kaikessa, mitä

tajuamme, mutta verrattomasti ihmeellisempi siinä, mitä emme
käsitä. Sillä me näemme hänet vain välillisesti, kuin heijastuksena tai
varjona. Ymmärryksemme on hämärämpi kuin Mooseksen silmä,
emmekä tiedä mitään hänen jumaluutensa toisista tai alemmista
puolista. Siitä syystä hänen teittensä sokkeloihin kurkisteleminen ei
ole ainoastaan hulluutta ihmisessä, vaan julkeutta yksinpä
enkeleiden puolelta. Hekin ovat, kuten me, hänen palvelijoitansa
eivätkä hänen senaattoreitaan: hänellä ei ole muuta kuin
kolminaisuuden salaperäinen neuvosto, jossa, vaikka siinä onkin
kolme persoonaa, on vain yksi tahto ratkaisemassa ja määräämässä
ilman vastaväitteitä. Sitäpaitsi hän ei tarvitse neuvonantajia: hänen
toimensa eivät johdu harkinnasta, sillä hänen viisautensa tietysti
tietää, mikä on parasta. Hänen älynsä on aina valmiina, täynnä
hyvyyden korkeimpia ja puhtaimpia aatteita; harkinta ja valinta, jotka
meissä ovat kaksi eri asiaa, ovat hänessä yhtenä, ja hänen tekonsa
purkautuvat hänen voimastaan esille hänen tahtonsa ensimmäisellä
kosketuksella.

Nämä ovat metafyysillisiä mietiskelyjä; minun vaatimattomat

mietteeni kulkevat toista uraa ja tyytyvät etsimään ja löytämään niitä
ilmauksia, jotka hän on jättänyt luotuihinsa sekä luonnon
silminnähtäviin ilmiöihin. Näihin salaisuuksiin tunkeutumisessa ei ole
vaaraa, filosofiasta puuttuu sanctum sanctorum [kaikkein pyhin].
Maailma tehtiin luontokappalten asuttavaksi, mutta ihmisen
tutkittavaksi ja katseltavaksi. Sen on järkemme velkaa Jumalalle, ja
siinä suoritettavamme tunnustus siitä, ettemme ole luontokappaleita.
Ilman tätä maailma on vielä niinkuin ei sitä olisikaan ollut, tai niinkuin
se oli ennen kuudetta päivää, jolloin ei vielä ollut luotua olentoa
käsittämässä ja sanomassa, että on maailma. Jumalan viisaus ei
saa suurtakaan kunniaa niiden arki-ihmisten puolelta, jotka vain
tuijottavat ympärilleen ja törkeän kömpelösti ihailevat hänen
tekojaan; ne vain häntä korkeasti ylistävät, jotka ymmärtäväisesti
pyrkien tutkimaan hänen tekojansa ja hartaasti syventymään hänen
luomakuntaansa täyttävät velvollisuutta hurskaasti ja valistuneesti
ihailla Jumalan tekoja.
 Ja tämä on melkein ainoa kohta, jossa vähäpätöinen luotu olento
voi yrittää osoittaa kiitollisuuttaan ja jollakin tavoin korvata
Luojalleen, sillä jollei se, joka sanoo »Herra, Herra», tule taivaan
valtakuntaan, vaan se, joka tekee taivaallisen Isän tahdon, niin
täytyy totisesti tahtojemme olla samaa kuin tekomme, ja
aikomustemme kelvata töiden sijasta. Muussa tapauksessa
hurskaatkin toimemme tuottavat meille vain tuskaa, yksinpä
haudassamme, ja parhaimmatkin yrityksemme saattavat meidät, ei
toivomaan, vaan pelkäämään kuolleitten ylösnousemista.

Joka oliolla on vain yksi ensimmäinen syynsä ja neljä toisarvoista

syytä. Toisilla ei ole alkuunpanijaa, kuten esimerkiksi Jumalalla;
toiset ovat aineettomia, kuten enkelit; toisilla ei ole muotoa, kuten
esimerkiksi ensimmäisellä aineella, mutta jokaisella oliolla, joko
luodulla tai luomattomalla, on jokin lopullinen syy ja jokin
nimenomainen päämäärä sekä olemuksellensa että toiminnallensa.
Tätä lopullista syytä minä etsin luonnon ilmiöissä, ja siihen perustuu
Jumalan kaitselmus. Vain hänen taitonsa ilmausta oli luoda niin
kaunis rakenne kuin maailma ja sen olennot, mutta niiden
moninaiset ja erilaiset toimintamuodot edeltäpäin pantuine
päämäärineen ovat Jumalan viisauden aarrekammiosta kotoisin.
Auringon ja kuun pimennyksen syissä, ominaisuuksissa ja
vaikutuksissa on erinomaisia tutkimisen aiheita, mutta kun pyrimme
syvemmälle miettiessämme, miksi hänen kaitselmuksensa on niin
järjestänyt ja määrännyt niiden liikkeet tuossa äärettömässä
kehässä, että ne sattuvat yhteen ja pimittävät toisiaan, on siinä
vieläkin ihastuttavampaa tehtävää järjelle ja jumalallisempi
filosofisen ajattelun esine.

Siitäpä syystä minusta joskus ja joissakin asioissa näyttää

Galenuksen kirjassa De Usu Partium olevan yhtä paljon
jumaluusoppia kuin Suarezin metafysiikassa. Jos Aristoteles olisi
ollut yhtä tiedonhaluinen tämän asian kuin muiden tutkimisessa, ei
hän olisi jättänyt jälkeensä niin epätäydellistä filosofiaa, vaan aivan
täydellisen jumaluusopin.

Natura nihil agit frustra [luonto ei mitään tee turhaan] on ainoa

kiistämätön selviö filosofiassa. Luonnossa ei ole mitään
eriskummaista; ei mitään, joka olisi tarkoitettu täyttämään tyhjiä
paikkoja ja tarpeettomia aloja. Epätäydellisimmissäkin luoduissa
olennoissa ja sellaisissa, joita ei Noakin arkissa säilytetty, vaan joita
on kaikkialla, missä auringon elähdyttävä voima vaikuttaa, koska
niiden siemen ja elämänmahdollisuudet olivat luonnon helmaan
kätkettyjä, näkyy Jumalan töiden viisaus. Siitä piiristä Salomo valitsi
ihailunsa esineet. Mitäpä kaikkea onkaan järjen opittava mehiläisten,
muurahaisten ja hämähäkkien viisaudesta? Kuinka viisas onkaan se
käsi, joka on opettanut niille sellaista, mitä järki ei voi opettaa meille?

Kehittymättömämpi järki hämmästyy nähdessään sellaisia luonnon

suurenmoisia töitä, kuin valaskaloja, norsuja, dromedaareja ja
kameeleja. Nehän ovatkin, sen myönnän, luonnon jättiläisiä ja
majesteetillisia teoksia. Mutta noissa pienissä koneissa on
ihmeellisempää matematiikkaa, ja noiden pienten
luonnonasukkaitten kehittyneisyys ilmaisee vielä selvemmin niiden
luojan viisautta. Kukapa ei ihmettelisi Regiomontanuksen kärpästä
enemmän kuin hänen kotkaansa tai enemmän noiden pienten
hyönteisten ruumiissa toimivia kahta sielua kuin yhtä seetripuun
rungossa?

En ole milloinkaan voinut tyytyä katselemaan noita yleisiä ihmeitä,

jollaisia ovat meren vuoksi ja luode, Niilin tulvehtiminen ja kompassin
neulan kääntyminen pohjoista kohti, vaan olen tavoittanut näiden
veroisia ihmeitä luonnon tutummissa ja enemmän laiminlyödyissä
ilmiöissä, joita kauemmaksi matkustamatta saatan tutkia oman itseni
pienoismaailmassa. Meissä itsessämme ovat ne ihmeet, joita
etsimme ulkopuolelta: koko Afrika ihmeellisine ilmiöineen on meissä;
me juuri olemme sellainen luonnon uhkea ja vaiherikas kappale, että
viisaasti työskentelevä tutkija meissä tapaa yhteen paikkaan
koottuna sen, mitä toiset työläästi löytävät eri tahoilta ja äärettömän
laajalta alalta.

Kahdesta kirjasta siis kokoan jumaluusoppini pääpiirteet: Jumalan

kirjoittaman kirjan ohella on toinen hänen palvelijansa Luonnon
kirjoittama, kaikille yhteinen ja julkinen käsikirjoitus, joka on kaikkien
meidän nähtäväksemme levitetty. Ne, jotka eivät ole nähneet
Jumalaa toisessa, ovat löytäneet hänet toisesta. Tämä jälkimäinen
oli pakanain raamattu ja jumaluusopin väline. Auringon luonnollinen
liike saattoi heidät ihailemaan Jumalaa enemmän kuin sen
yliluonnollinen pysähdys ihmetytti Israelin lapsia, ja luonnon tavalliset
ilmiöt herättivät heissä enemmän ihailua kuin kaikki Jumalan ihmeet
jälkimäisissä. Varmasti pakanat paremmin ymmärsivät tavata ja
lukea noita salaperäisiä kirjaimia kuin me kristityt, jotka
välinpitämättömämmin tarkastelemme näitä tavallisia hieroglyyfejä
emmekä viitsi koota jumalantietoa kedon kukista. Toisaalta en
unohda Jumalaa niin että palvoisin luontoa. Tätä en oppineitten
tavoin määrittele liikunnon ja levon alkuaiheeksi, vaan suoraksi ja
säännölliseksi viivaksi, tarkoin määrätyksi ja jatkuvaksi suunnaksi,
jota myöten Jumalan viisaus on määrännyt luotujen olentojensa
elämän kulkemaan, kunkin erikoislaadun mukaan. Auringon luontona
on tehdä kierroksensa joka päivä sen vuoksi, että Jumala on sen
sille säätänyt, eikä se voi siitä poiketa muutoin kuin sen äänen
voimasta, jolta se ensiksi sai liikuntonsa.
 Tätä luonnon kulkua Jumala vain harvoin muuttaa tai keskeyttää.
Hän on, kuten erinomainen taiteilija, niin suunnitellut työnsä, että
juuri tuon teoksensa avulla, tarvitsematta mitään uutta luoda, voi
toimeenpanna salatuimmatkin aikomuksensa. Niinpä hän sulostuttaa
järviä metsillä, säilyttää arkissa luotujansa, vaikka hänen suunsa
henkäys olisi riittänyt yhtä helposti ne uudelleen luomaan. Sillä
Jumala on kuin taitava mittausopin tutkija, joka voisi helpommin ja
yhdellä ainoalla harppinsa vedolla jakaa suoran viivan, ja joka
kuitenkin mieluummin tekee sen ympyrän avulla tai
monimutkaisemmalla tavalla, taiteensa sääntöjen ja ennakolta
määrättyjen perusteitten mukaan.

Tästä säännöstänsä hän kuitenkin joskus poikkeaa osoittaakseen

maailmalle etuoikeutensa, jottei järkemme ylpeydessään panisi
kysymyksenalaiseksi hänen voimaansa ja päättelisi, ettei hän siihen
kykene. Siten nimitän luonnon ilmiöitä Jumalan töiksi, sillä luontokin
on vain Jumalan käsi ja välikappale. Siis Jumalan töiden
omistaminen luonnon toimittamiksi on vain itse tekijän kunnian
siirtämistä hänen työaseellensa. Jos näin voimme hyvällä syyllä
tehdä, antakaamme silloin vasaramme kohottaa päätänsä ja kerskua
rakentaneensa talomme ja ottakoon kynämme itsellensä kunnian
kirjoituksemme laatimisesta.

Minusta Jumalan teoissa on yleensä nähtävissä kauneus, ja

senvuoksi luomakunnan olioissa ei ole minkäänlaista
epämuodostusta olemassa. En ymmärrä, minkä logiikan perusteella
nimitämme rupisammakkoa, karhua tai norsua rumaksi. Niillähän on
ne muodot ja rakenteet, jotka parhaiten ilmaisevat niiden sisällistä
toimintaa, ja ne ovat läpäisseet Jumalan lopullisen tarkastuksen,
joka näki, että kaikki, mitä hän oli tehnyt, oli hyvää ja siis hänen
tahtonsa mukaista, ja joka ei muodottomuuksia suosi, vaan on
järjestyksen ja kauneuden perustus. Ainoastaan n.s.
luonnonoikuissa on epämuotoisuutta, vaikka niissäkin sentään on
jonkinlaista kauneutta. Luonto rakentaa näet niin nerokkaasti
epäsäännöllisetkin osat, että ne joskus käyvät huomattavammiksi
kuin itse päärakennus.

Vielä tarkemmin lausuaksemme, ei ole koskaan ollut mitään

rumaa tai rujomuotoista paitsi kaaos, mutta tässäkään (täsmällisesti
puhuen) ei ollut mitään epämuotoista, koska sillä ei ollutkaan
muotoa. Sitäpaitsi ei se ollut vielä Jumalan äänen hedelmöittävää
vaikutusta kuullut. Luonto ei ole taiteen kanssa ristiriidassa enempää
kuin taidekaan luonnon kanssa. Sillä molemmat ovat Jumalan
kaitselmuksen toimeenpanijoita. Taide on luonnon täydellistymistä.
Jos maailma olisi vielä sellainen kuin se oli kuudentena päivänä, olisi
vielä olemassa kaaos. Luonto on tehnyt yhden maailman, taide
toisen. Lyhyesti sanoen, kaikki asiat ovat taideteoksia, sillä luonto on
Jumalan taidetta.

Tämä on hänen kaitselmuksensa yleinen ja avoin tie, jonka taito ja

uutteruus ovat suureksi osaksi keksineet. Sen vaikutuksia voimme
edeltäpäin määritellä, tarvitsematta siihen oraakkelia. Eikä niiden
edeltäpäin ilmoittaminen ole ennustamista, vaan luonnollisten
seurausten osoittamista. Mutta on toinenkin tie, täynnä mutkia ja
sokkeloita, joista paholaisella ja hengillä ei ole aivan tarkkoja
muistiinpanoja. Ja se on hänen kaitselmuksensa erikoisempi ja
salatumpi puoli ja johtaa yksilöiden ja erikoisolioiden toimia. Me
nimitämme Fortunaksi, onneksi, tätä mutkikasta, kiemurtelevaa
viivaa, jonka kaltaisiksi hän säätää viisautensa suunnittelemia tekoja
oudommalla ja salatummalla tavalla.
 Tätä hänen kaitselmuksensa salaista ja monimutkaista
menettelytapaa olen aina ihaillut, enkä voi elämäni vaiheita, minua
kohdanneita tapauksia, vaaroista pelastumisiani ja hyviä sattumuksia
lukea pelkästään onnen oikuiksi, sitä niistä kiittäen, tai hyvän tähteni
suosiosta johtuneiksi. Aabraham olisi voinut ajatella, että oinas oli
joutunut pensaikkoon sattumalta; inhimillinen järki olisi voinut sanoa,
että pelkkä sattuma johdatti Mooseksen ruokovasussansa faaraon
tyttären nähtäväksi. Ja mikä sokkelo onkaan Joosefin historiassa,
joka kykenisi käännyttämään stoalaisenkin!

Varmasti on jokaisenkin elämässä erinäisiä häiriöitä, mutkia ja

survaisuja, joita aluksi voidaan luulla sattumiksi, mutta jotka lopuksi,
tarkoin tutkittuina, osoittautuvat pelkästään Jumalan sormen
johtamiksi. Ei ollut mikään sokea sattuma, joka saattoi kirjeen
harhaan joutumisella ilmi tunnetun ruutisalaliiton. Minä pidän vuonna
1588 saavutettua voittoa sitä suuremmassa arvossa sen ainoan
tapauksen vuoksi, jota vihollisemme sanoivat häpeäksemme ja
onnen puolueellisuudeksi, nimittäin myrskyjen ja vastatuulten.
Kuningas Filip ei kuitenkaan halventanut meidän kansallisuuttamme
sanoessaan lähettäneensä laivastonsa taistelemaan ihmisiä eikä
tuulia vastaan. Missä on huomattavana ilmeinen voimien ero kahden
eri tekijän välillä, voimme järjen päätelmillä luvata voiton
väkevämmälle; jos taas odottamattomia asianhaaroja siihen liittyy ja
aavistamattomia tapauksia väliin sattuu, täytyy näiden tulla sellaisen
tekijän taholta, jonka ei tarvitse noudattaa järkemme päätelmiä ja
jonka käden jälkiä voimme nähdä, niinkuin nähtiin seinälle
ilmestyneessä kirjoituksessa, vaikka emme voikaan huomata
kädenliikkeen alkuunpanijaa. Pienen Hollannin saavuttamaa
vaurautta (kansan, josta Turkin sultaani ylpeästi sanoi: jos he häntä
häiritsisivät, niinkuin espanjalaisia, lähettäisi hän miehensä
lapioineen ja kuokkineen heittämään sen mereen) en voi kokonaan