The Month of Their Ripening North

Carolina Heritage Foods Through the

Year Georgann Eubanks
Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/the-month-of-their-ripening-north-carolina-heritage-fo
ods-through-the-year-georgann-eubanks/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Tar Heel Writing Guide University Of North Carolina At

Chapel Hill

https://textbookfull.com/product/tar-heel-writing-guide-
university-of-north-carolina-at-chapel-hill/

American Jewish Year Book 2015: The Annual Record of

the North American Jewish Communities 1st Edition
Arnold Dashefsky

https://textbookfull.com/product/american-jewish-year-
book-2015-the-annual-record-of-the-north-american-jewish-
communities-1st-edition-arnold-dashefsky/

American Jewish Year Book 2018: The Annual Record of

the North American Jewish Communities Since 1899 Arnold
Dashefsky

https://textbookfull.com/product/american-jewish-year-
book-2018-the-annual-record-of-the-north-american-jewish-
communities-since-1899-arnold-dashefsky/

American Jewish Year Book 2019 The Annual Record of the

North American Jewish Communities Since 1899 Arnold
Dashefsky

https://textbookfull.com/product/american-jewish-year-
book-2019-the-annual-record-of-the-north-american-jewish-
communities-since-1899-arnold-dashefsky/
Socialism Sucks Two Economists Drink Their Way Through
the Unfree World Robert Lawson

https://textbookfull.com/product/socialism-sucks-two-economists-
drink-their-way-through-the-unfree-world-robert-lawson/

Gender and Jim Crow women and the politics of white

supremacy in North Carolina 1896 1920 Second Edition ;
With A New Preface By The Author. Glenda Elizabeth
Gilmore
https://textbookfull.com/product/gender-and-jim-crow-women-and-
the-politics-of-white-supremacy-in-north-
carolina-1896-1920-second-edition-with-a-new-preface-by-the-
author-glenda-elizabeth-gilmore/

Medicinal Foods as Potential Therapies for Type-2

Diabetes and Associated Diseases: The Chemical and
Pharmacological Basis of their Action Solomon
Habtemariam
https://textbookfull.com/product/medicinal-foods-as-potential-
therapies-for-type-2-diabetes-and-associated-diseases-the-
chemical-and-pharmacological-basis-of-their-action-solomon-
habtemariam/

Greater than Equal African American Struggles for

Schools and Citizenship in North Carolina 1919 1965
Sarah Caroline Thuesen

https://textbookfull.com/product/greater-than-equal-african-
american-struggles-for-schools-and-citizenship-in-north-
carolina-1919-1965-sarah-caroline-thuesen/

History Year by Year The History of the World From the

Stone Age to the Digital Age 2nd Edition Dk

https://textbookfull.com/product/history-year-by-year-the-
history-of-the-world-from-the-stone-age-to-the-digital-age-2nd-
edition-dk/
The Month of Their Ripening
The Month of
Their Ripening
North Carolina Heritage
Foods through the Year

GEORGANN EUBANKS

Photographs by Donna Campbell

Paintings by Carol Misner

The University of North Carolina Press

Chapel Hill
This book was published with the assistance of the Blythe Family Fund of the
University of North Carolina Press.

© 2018 Georgann Eubanks

All rights reserved

Designed by Jamison Cockerham

Set in Arno, Chaparral, and Malina types
by Tseng Information Systems, Inc.

All photographs, except those otherwise noted, by Donna Campbell.

All interior and jacket paintings by Carol Misner.

Manufactured in the United States of America

The University of North Carolina Press has been a member

of the Green Press Initiative since 2003.

Library of Congress Cataloging-­in-­Publication Data

Names: Eubanks, Georgann, author. | Campbell, Donna, 1951– | Misner, Carol.
Title: The month of their ripening : North Carolina heritage foods through the year /
Georgann Eubanks ; photographs by Donna Campbell ; paintings by Carol Misner.
Description: Chapel Hill : The University of North Carolina Press, [2018] |
Includes bibliographical references and index.
Identifiers: LCCN 2018001366 | ISBN 9781469640822 (cloth : alk. paper) |
ISBN 9781469640839 (ebook)
Subjects: LCSH: Food habits—North Carolina—History. | Diet—North Carolina. |
Cooking—North Carolina. | Cooking, American—Southern style.
Classification: LCC TX360.U62 N67 2018 | DDC 641.59756—dc23
LC record available at https:// lccn.loc.gov/2018001366
 For
Stella Bailey
and
Bomer Henry Eubanks
master gardeners and grandparents
 Contents
Preface xi

January February March

Snow Goat ’s M ilk Shad
1 19 35

April May June

Ra m ps Sof t-­S hell Crabs Serv iceber r ie s
53 71 91
 July August September
Can taloupe s F igs Scupper nongs
107 129 147

October November December

Apple s Per sim mons Oyster s
165 183 209

Epilogue 245
Acknowledgments 249
Bibliography 253
Index 263
 Remind yourself that the one you love is mortal,
that what you love does not belong to you,
it is given you for the present time, not irrevocably or for ever,
but just like a fig or a bunch of grapes at the season of ripeness.

Epictetus from The Golden Sayings

 Figures
Novelists Jill McCorkle and Randall Kenan 10

North Carolina poet Shelby Stephenson 12

Poet Carl Sandburg and family 23

Photographer Liza Plaster with goat 28

Raconteur and local judge Walter P. Henderson and his wife,

amateur historian Surena Bissell Henderson 44

Cherokee educator Yona Wade and tribal elder and

native linguist Marie Junaluska 58

Plant pathologist Jean Harrison 66

Crabber Murray Bridges 75

Chef Keith Rhodes 89

Horticulturalist Hollis Wild 100

Ridgeway cantaloupe grower Richard Holtzmann Jr. 111

Rocky Hock cantaloupe growers Edward Earl Leary,

Spencer Evans, and Jasper Evans 120

Ocracoke Islander Chester Lynn 140

Scuppernong winery founder Jack Bishop 152

Grower and entrepreneur Clara Brickhouse 162

 Heirloom-­apple growers Suzanne and Ron Joyner 171

Storyteller, apple grower, and conservationist Bill Carson 181

Persimmon expert Charles Holland 191

Forager, home canner, and survivalist Melissa Bunker 196

Colfax Persimmon Festival host Gene Stafford 203

Mitchell Seafood proprietor Randy Millis 221

Former athlete and seafood salesman Mark Jones 227

Oysterman Joey Daniels with his daughter, Emma 240

 Preface
I came to know it was September when my grandfather pulled
out the dented buckets from his toolshed and nodded for me to follow him.
We’d trek across the dam beside his hand-­dug pond, watching the bass pop
up after the long-­legged insects that skated on the water’s surface. We did
not dawdle. We went straight for the sturdy trellis on the far bank, a jackleg
assembly of galvanized pipe that he’d put up long before I was born. I tagged
along without a word between us. This was the man who’d let me plant my
first row of butter beans the year before, at age five.
The frame was barely visible now that the pipes had become the bones of
a thick, green, undulating tunnel of climbing vines. They hung heavy with fat
bronze scuppernongs under the first half of the leafy canopy. Smaller purple-­
hulled muscadines waited at the far end of the trellis. A firmament of bees
droned above the tunnel, swooping in and out of the greenery. The scent
of sun-­warmed fruit oozed over us as we stepped into the shaded cave and
began to pick. When I encounter that fragrance now, I am back in his world,
that world under the trellis.
I could reach the clusters of grapes along the sides of the light-­dappled
tunnel. Granddaddy would pull down the higher ones. He had already taught
me how to squeeze the hard hulls between my teeth to release sweet juice
and chewy innards where the seeds were stored. We ate and picked and ate
some more.
In North Carolina, scuppernongs are our official state fruit, and they are
at their best only in early fall. We are forced to wait—the whole passage of a
year between tastes—which makes them so much sweeter.

This book explores a dozen such North Carolina foods that are exemplary of
our state’s culture and history. The seasonal fruits, vegetables, dairy, and sea-
xi
food to be considered—some wild and others cultivated—offer more than
physical nourishment. They help to elaborate our collective story—past and
present—as people of many tastes and habits. They are part of the vernacu-
lar of North Carolina kitchens and our varied landscape. Some also serve as
bellwethers of North Carolina’s environmental future.
Organized by the month of their arrival, these heritage foods are quite
perishable and therefore most precious in their fresh form. They epitomize
the kinds of flavors that make us long for the harvest, yearning for their bright
tastes on our tongues, even as we pull out preserves and frozen facsimiles
from the fridge in bleakest winter. Writers of fiction, poetry, and essay have
extolled their virtues. Discerning restaurants and drive-­by diners incorpo-
rate them into their seasonal menus. But most important, these are foods
that are not available year-­round. We have to long for them, and in that long-
ing is their special character.
It is easy to become complacent, thanks to the profusion at the gro-
cery—fruits and vegetables shipped green from afar, ultimately turning up
near-­ripe in the produce section. This staged array lasts all year long, but at
what cost? For instance, how many modes of transportation did it take to
ship those blackberries in February from Chile? Or how true to their real
ripened character are the figs that have traveled 3,000 miles from a tree in
California? How much fuel did these products consume before we con-
sumed them? And who has not despaired at the taste of a bright red but
cardboard-­flavored winter tomato that began life in a greenhouse under hot
artificial light, its roots shot through with synthetic nutrition?
As novelist and naturalist Barbara Kingsolver explains in Animal, Vege-
table, Miracle, “For modern kids who intuitively believe in the spontaneous
generation of fruits and vegetables in the produce section, trying to get their
minds around the slow speciation of the plant kingdom may be a stretch.”
Thus, for our own sake and the benefit of our children, we need to re-
capture the practice of anticipation. Then later we can savor the rewards of
those authentic, local, seasonal foods whose arrival is driven by nature, not
commerce.
Food, memory, and season are inextricably linked, most directly by the
gift of smell. As Diane Ackerman, in A Natural History of the Senses, puts it,
“Hit a tripwire of smell and memories explode all at once. A complex vision
leaps out of the undergrowth.”
It’s not a stretch, then, to consider how, beyond fond family memo-
ries, once-­a-­year foods also help us to build community, containing for us
xii Preface
the sweet and savory traditions particular to place, climate, soil, and season.
Chef Peter Hoffman, writing in the magazine Edible Manhattan, pretty much
sums it up: “Food unique to a certain time and place still calls out to us with
a power and urgency that ubiquitous dishes found on menus in all 50 states
never can.”
Terroir, a concept most commonly discussed in relation to wines, is the
combination of unique environmental factors that affect a crop beyond the
variety of the plant itself—external factors, such as soil, water, sunshine, and
the slope of the land. Few states have the biodiversity of North Carolina,
with its range of climate, soil, and altitude. Some plants flourish all across
the state; others are more discretely regional. Either way, our state’s food-
ways are born of a special bounty and regional interpretations across many
kitchens.
North Carolina oyster lovers have been known to invoke the term “mer-
roir” when considering the relative salinity associated with the location of
oyster beds in the state’s many inlets. In December, when little else is being
harvested, oysters are a most delicious prize and the subject of great debate
among aficionados about whether the bivalves of Stump Sound on the back-
side of Topsail Island in Pender County or the oysters from Stumpy Point
in Dare County have the finest taste. Of course, there are many other con-
tenders, too, but most oyster lovers would agree that there’s hardly anything
better on a crisp, starlit night than an oyster roast where the hardwood fire
is smoldering beneath the metal altar on which the oysters are laid, bathing
all comers in a savory scent that clings to our clothes until bedtime. Such a
sweet communion of salt, smoke, and friends: elbow to elbow, each with one
hand gloved and the other bare, twisting an oyster knife; then, at intervals,
raising up our half shells for the sacred slurp.
It can be misleading when you google the phrase “unique foods in
North Carolina” only to land on a list of brand names: Pepsi, Cheerwine,
Texas Pete, Krispy Kreme, Hardee’s, Bojangles, K&W, Lance, and Mt. Olive
Pickles—all interesting products with daring stories of bootstrap entrepre-
neurship behind them. But in this project, I aimed to meet the growers and
fisherfolk, the professional and home cooks who are carrying on culinary tra-
ditions more deeply rooted in North Carolina terroir than these commercial
products are.
Among the twelve foods considered here, some have been better known
in the past, such as the intensely sweet Ridgeway cantaloupes of Warren
County, cultivated as early as the 1880s by German farmers who worked their
Prefacexiii
magic on the local soil and then shipped their harvest by train up the East
Coast to such restaurants as the one in New York’s Waldorf-­Astoria Hotel.
Today there is only one farmer left, a descendent of those early German
settlers, who grows the original Ridgeway.
Likewise, shad, the focus for March, is the largest member of the herring
family but not as well known or plentiful in North Carolina as it was during
the Civil War. Back then, one commercial shad fishery was reportedly shut
down and the proprietor imprisoned by Union forces in an effort to cut off a
key food source for hungry Confederate troops come spring. Even as herring
have been dreadfully overfished in the commercial waters off the coast, shad
still swim inland and upstream in our eastern North Carolina rivers each
year, and they are prized both for sport and sustenance.
Other foods considered here are much more commonly known and ap-
preciated. The month of May pre­sents the story of two purveyors of soft-­
shell crabs: Murray Bridges of Colington Island, who has mentored many
younger fishermen, including his good friend Willy Phillips, who sells thou-
sands of dozens of the creatures each year, working out of a roadside seafood
market on Highway 64 in Columbia, North Carolina.
The February essay moves among goat dairies—one developed by Lilian
Steichen Sandburg, the poet Carl Sandburg’s wife, in 1945 near Flat Rock, in
the western mountains. Her goat breeding expertise led to the relocation of
the national headquarters of the American Dairy Goat Association to Spin-
dale, North Carolina. Sampling the first goat’s milk of the year may not be to
everyone’s taste, but its nutritional value and the creative dishes into which
“the other white milk” is now being applied could yet change some minds
and palates.
Along the way, each essay also provides suggested destinations where
you might sample these foods, take in a local celebration, or learn more
about the agricultural and historical resources of the region. And when
there’s a recipe that you won’t find elsewhere, that’s included, too.
So let us begin. Herein we joyfully celebrate a dozen North Carolina
native foods ready to taste in the month of their ripening and then to pine
for as another year goes by. They provide us with both nourishment and the
rare chance to practice the art of anticipation.

xiv Preface
The Month of Their Ripening
This page intentionally left blank
Shelby Stephenson, poet laureate of North Carolina, stands at a window watching
the weather in the Johnston County plank house where he was born.
(Used by permission of the photographer, Jan G. Hensley)
Another random document with
no related content on Scribd:
The Project Gutenberg eBook of Rautalammin
runoniekan Albert Kukkosen runoja
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

Title: Rautalammin runoniekan Albert Kukkosen runoja

Author: Albert Kukkonen

Release date: October 8, 2023 [eBook #71833]

Language: Finnish

Original publication: Porvoo: WSOY, 1913

Credits: Tuula Temonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK

RAUTALAMMIN RUNONIEKAN ALBERT KUKKOSEN RUNOJA ***
RAUTALAMMIN RUNONIEKAN ALBERT KUKKOSEN RUNOJA

Kirj.

Albert Kukkonen

Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1913.

SISÄLLYS:

Runoilijan alkulause.
Johdanto.
Eero Varis Albert Kukkoselle
Runoilija Pentti Lyytisen patsasta paljastaissa.
Nykyinen aika.
Kansanjuhlassa Rautalammilla.
Kansanopistolla Äänekoskella lukuvuotta alkaissa.
Vanhan miehen miettehiä Lomakurssien lopussa.
Nuorisoseuran kokouksessa.
Vielä virttä viinan töistä.
Maamiespäivillä Rautalammilla.
Pellervon päivillä Helsingissä.
Valtiopäiväin avaamisesta.
Keisari Aleksanterin kuolinpäivästä.
Kiistelystä kielen päältä valtiopäivillä.
Suomenkielen asia ritari- ja aatelisäädyssä valtiopäivillä.
Hiljaiset Valtiopäivät.
Nuorisollen neuvoksi välttämähän väkijuomat.
Entisistä ja nykyisistä ajoista.
Rautatie-kokouksessa Pieksämäellä.
Muistelmia Iisalmen näyttelyssä käynnistä.
Teaterihuoneella juhlassa kylvettäjäin hyväksi Kuopiossa.
Kirurgisessa sairaalassa olostani Helsingissä.
Muistelmia vuosisadan vaihteessa.
RUNOILIJAN ALKULAUSE.

Tähän runokokoelmaani on valittu vanhempana tehtyjä runojani,

mitähän milloinkin on sattunut syntymään. Kun minua on vaadittu
niitä lausumaan useissa tilaisuuksissa, joita en edeltäpäin osannut
ollenkaan ajatella, ja kun olin herkkä rupeemaan, olivat ne sitten
kiireellä kyhättävät. Nuorempana tehdyt runoni eivät tulleet talteen
pannuiksi, sanomalehdissäkin niitä aina oli, ja niin jäi niitä koko
joukko hukkateille ja ijäti unholaan. Ensimäisiä runojani aloin
tekemään noin 28 vuotiaana, vaan ne olivat enemmän leikkisiä ja
rakkauden lauluja. Kun nyt olen jo elänyt elämäni ehtopuoleen, niin
rupesin näitä teoksiani, mitä niistä vielä oli saatavissa, kokoomaan
kirjaan. Päämääränä olen aina koettanut pitää runoudessani sitä
henkeä, että niissä olisi nuorelle kansalle oppimista, erittäinkin mitä
raittiusasiaan tulee, ja että nuoret aina valitsisivat tovereja ja
karttaisivat pahoja seuroja, joihin nuori, kasvava kansa on herkkä
rupeamaan. Jos siis näissä runoissani on jotakin opettavaista,
olkoon se ihmiselämän ja kaiken siihen kuuluvan hyvän ohjeena.
Missä taas ei mitään hyvää ole, jääköön se unholaan.
JOHDANTO.

Kirjoittanut Kaarle Krohn.

Rautalampi on kieltämättä ihanan luontonsa puolesta

merkillisimpiä seutuja Keski-Suomessa. Mutta se on merkillinen
toisessakin suhteessa: keskuksena sille talonpoikaisrunoudelle, jolla
1800 luvun alkupuolella oli kukoistusaikansa. Rautalammilla eli
tämän runouden kuuluisin edustaja Paavo Korhonen. Kustavi
Grotenfeltin julkaisussa Kahdeksantoista runoniekkaa on näytteitä
viiden Rautalampilaisen runoista. Viimeisenä ja kaikista nuorimpana
siinä esiintyy Albert Kukkonen, joka vielä elää Rautalammilla
Hinkkalan talon isäntänä ja jonka myöhempiä runoja tarjona oleva
kokoelma sisältää.

Konneveden rannalla Kivisalmen eteläpuolella kauniin lahden

pohjukassa on Hinkkalan talo, jossa Albert Kukkonen syntyi 14 p.
helmik. 1835. Hänen isänsä Gabriel Eerikinpoika Kukkonen (k. 1873)
oli Vihtori Lounasmaan kuvauksen mukaan, joka vuonna 1863
kolmen muun ylioppilaan kera asui Hinkkalassa hyvää suomenkieltä
oppiakseen, arvokas, älykäs ja kirjallisuutta harrastava mies.
Ylioppilaat olivat pahemmassa kuin pulassa isännän kanssa
keskustellessaan, sillä hän muisti kaikki, mitä oli lukenut, ja
valtiollisista sekä yhteiskunnallisista asioista oli hänellä selvemmät ja
kypsyneemmät mielipiteet kuin heillä. —Ajatuksensa hän lausui —
selvästi, sujuvasti ja pontevasti. Olisi valittu tuomiokunnan
edustajaksi valtiopäiville, mutta kieltäytyi heikon terveytensä vuoksi.

Äiti Helena Gustaava, omaa sukua Närhi (k. 1851) mainitaan

Lounasmaan muistelmissa hyväntahtoiseksi emännäksi, joka
ylioppilaita kohteli kuin omia poikiaan.

Hinkkalan asukkaita on myös Julius Krohn, joka viittä vuotta

aikaisemmin V. Öhbergin kera oli asettunut Rautalammille samassa
tarkoituksessa, kirjeessä vanhemmilleen (20/9 1858) kuvaillut.
»Ensin läksimme Hinkkalaan, missä Sanmark ja muut (neljä
viipurilaista ylioppilasta) olivat kesää viettäneet. Ihmisiä tapasimme
siellä sellaisia, ettei parempia voi itselleen toivoa: kohtelijaita,
ystävällisiä ja teeskentelemättömiä. Kaikki talossa oli hollantilaiseen
tapaan puhdasta ja huolellisesti järjestettyä. Isäntä puhui
mieltymyksellä hänen luonaan asuneista rakkaista herroistaan.» —
Myöhemmässä kirjeessään toisen talon isäntää kiittäessään hän
lisää: »vaan Hinkkalan vanhuksen veroinen hän ei ole likimainkaan.»

Yhdenikäisen Albert Kukkosen oli Julius Krohn saanut hyväksi

ystäväkseen, jonka kanssa käsitysten kävi vierailuilla. Erityisenä
ystävänään hänet mainitsee myös Lounasmaa. »Hän jo silloinkin
runoja sepitteli ja joutoaikoina uutterasti luki kirjoja ja sanomalehtiä,
isällä kun oli jotenkin runsasvarainen kirjasto ja taloon tuli Suometar
sekä ainakin kolme muuta sanomalehteä. Yhdessä me haaveilimme
suomalaisuuden edistyksestä ja kansamme tulevaisuudesta.»

Sitä vaikutusta, joka ylioppilaista jäi nuoren Albert Kukkosen

mieleen, on hän kuvannut runossa »Nuorille oppilaisille, jotka v.
1858 Hinkkalassa kortteeria pitivät», joka usean aikaisemman runon
kera on säilynyt Julius Krohnin kokoelmissa. — Heitä, jotka eivät ole
menneet herrain huoneisiin, isoisiin ystäviin, hän on oppinut
tuntemaan:

Siinä seurassa samassa,

Kun on kulettu yhessä,
Talonpoikien tavalla
Aina puheita puhuttu.
———
Vaan olen tuntenut tukulta,
Ett' on aina alhaisuutta,
Eikä yhtään ylpeyttä
Teissä, aivan oppilaiset.
Minä kiitän mielelläni
Alhaisuuttani alati,
Kun olen nähnyt nöyryytenne.
Alhaisuus on arvon juuri,
Joka säädyssä sopiva;
Vaan ylpeys on yksi niistä
Vihattavista vioista,
Joka Aatamin alensi
Alas onnen kukkulalta.

Ylioppilaitten vaikutus näkyy myös hänen runollisen

harrastuksensa heräämisessä. Se on Rautalammin
talonpoikaisrunouden jatkoa, mutta ulkopuolelle sen piirin
kehittynyttä. Sen kehittäjinä ovat olleet toiselta puolen uudempi
kirjallinen sivistys toiselta puolen vanhempi kansanruno, joka
uudemman sivistyksen edustajain välityksellä kirjallista tietä tuli
tunnetuksi ja ymmärretyksi.
 Albert Kukkonen on aikoinaan kirjoittanut »Runon teosta»
sepitelmän, joka selvästi kuvaa hänen kirjallisia vaikutelmiaan.

Rupeaisinpa runollen,
Läksisinpä laulutyöllen,
Kuin ois oppia otsassa,
Tuntoa tuolla tukan alla
Eli taitoa takana;
Vaan olen aivan oppimaton
Kirjoitusta koittamahan,
Paperille piirtämähän.
———
Kuin ois kaunis Kalevala,
Kantelettaret kädessä,
Niissä oppia olisi,
Oivallista ojennusta,
Kaikki kaunista tekoa,
Niissä on runot rustattuna,
Niissä laulut laitettuna,
Sananlaskutkin saneltu,
Kaikki laatunsa mukaiset,
Joka sorttihin sopivat:
llolaulut, surulaulut,
Miesten laulut, naisten laulut,
Vaimojen valituslaulut,
Laulut lapsille hyville,
Laulut päiville pahoille,
Neitosille naitaville,
Kosioillen katsottuna.
Vielä on vanhan Väinämöisen
Loihturunot runsahasti
 Kalevalahan koottu,
Joissa on oppi oivallinen,
Kaikki taito tarpeellinen,
Suomen kielellen sopiva
Suomalaisten suosioksi.
———
Kiitän vielä viimeseksi
Niiden herrojen hyvyyttä,
Jotka ylös ottelevat,
Vanhat laulut laittelevat,
Kelpo kirjaksi kyhäävät.
Olkoon kiitos kirjoitettu,
Sanottu Savon ukolta,
Teillen taitavat tekiät,
Hyvät herrat Helsingissä,
Että ootten etsinynnä
Suomesta suloiset laulut.
Niinpä saatamme sanoa
Maamme puolelta puhua:
Ei ne herrat helpommasti
Maata, ruualle rupia,
Jotka kaikki kiertelevät,
Laajaa maata matkustavat,
Suomen sukua hakevat.
Suomella on vähän sukua,
Aivan vähä aatelia,
Vielä on Virossa vähäsen,
Venäjällä veikkosia.

Runossaan »Työn arvosta», joka samoinkuin runo »Entisistä

Rautalammin runoniekoista» on painettuna kokoelmaan
Kahdeksantoista runoniekkaa, Albert Kukkonen kuitenkin lausuu,
että on »kyntömiehellä kynänä aurankurki kämmenpäässä». Jos
uutteralla maanviljelijällä lisäksi on yhteishyvän harrastuksia ja
kunnallisia luottamustoimia, jää runoileminen syrjään, kun hän on
paraissa työvoimissaan. Vasta vanhemmalla iällä pääsevät runolliset
taipumukset jälleen oikeuksiinsa. Sillä välin on kasvanut nuori polvi,
joka kansakoulussa on oppinut panemaan arvoa vanhaan runouteen
ja alkaa vaatia sen viimeistä edustajaa virittämään kanneltansa
juhlatilaisuuksissa. Ulkopuolellakin omaa pitäjää tulee laulajavanhus
tunnetuksi. Pohjois-Hämeen kansanopiston alkajaisissa,
Kylpyvieraitten iltamassa Kuopion teatteritalolla ja Pellervon päivillä
Helsingissä hänen on esiintyminen juhlarunoilijana. Loistokohtana
kuitenkin pysyvät yliopistollisten lomakurssien lopettajaiset 20 p.
elok. 1898. Tästä juhlasta kertoo Uusi Suometar: »Mutta kun iäkäs
rautalampilainen talonisäntä Albert Kukkonen astui puhujalavalle ja
lausui sepittämänsä runon Vanhan miehen miettehiä lomakurssien
lopussa, niin sitten se vasta ilo nousi. Hyvä-huudoista ja
käsientaputuksista ei tahtonut loppua tulla. Nuoret neitoset riistivät
ruusukimput rinnoiltaan ja kiinnittivät ne ukon takin rintapieliin. Sitten
miehet istuttivat äijän tuolille ja riemukulussa kantoivat häntä ympäri
salia toisten laulaessa »Arvon mekin ansaitsemme Suomenmaassa
suuressa». Päivälehti lausuu tapahtumasta: »Illan innostus kohosi
korkeimmilleen, kuin runoilija-vanhus lausui sepittämänsä runon.
Palokunnan sali täyttyi myrskyisistä käsientaputuksista ja hyvä-
huudoista. Eläköön huudettua riensi muutamia naisia ja miehiä
runoilijavanhuksen luo. Pian istui ukko ylhäällä, ja Arvon mekin
ansaitsemme sävelten kaikuessa kannettiin häntä ympäri salia.»

Kenties Albert Kukkonen ei vielä jääkään viimeiseksi runoniekaksi

Rautalammilla, vaan on hänen esimerkkinsä herättävä harrastusta
vanhan runomitan käyttämiseen nousevassa nuorisossa. Hänen
täyttäessään 70 vuotta (14/2 1905) lausui hänen serkunpoikansa
Eero Varis seuraavan hänen kunniakseen sepittämänsä runon.
EERO VARIS ALBERT KUKKOSELLE

Saanko minäkin sanoa,

Poika parraton puhua,
Isännällen ijällisellen,
Hopeahapsellen hyvällen.
Tämän päivän päähän päässyt,
Vuosikaudet vieritellyt,
Täysikymmenten luvussa
Seitsemännen saavuttanna.
Siis on aikaa jo eletty
Albertilla aikalailla,
Tie on pitkä tallustettu,
Polku kaitainen kulettu,
Elon askeleet otettu.
Kuitenkin on kunnialla
Tämä Kukko kulkenunna
Elon teillä ahtahilla.
Ei oo viina vietellynnä,
Eikä polkenna puteli
Miehen mainetta, nimeä.
Ei oo uni uuvuttanna
Virumahan vuotehella,
Lojumahan laiskan lailla.
Ain' oli eellä ensimäissä
Töissä, toimessa todella,
Neuvomassa nuorempia
Työtä vääntämään väellä,
Hiki päässä heilumahan.
Vielä ehti ensimäisnä
Kuntalaisena kävellä,
Kokoukset koplotella,
Joiss' oli aina johtajana,
Puhujana puolestamme.
Vielä virret viimeiseksi
Laittoi aina laulettavat.

Siis nyt suonetten sanoa,

Ilmituoda mun iloni
Kaiken nuorison nimessä,
Kunniani, kiitokseni
Niistä neuvoista jaloista,
Opin oivan antamasta,
Jonka näissä nähdä saapi
Kävellessä katsomassa
Tämän talon tanhuvia;
Niissä ahkeruus näkyypi,
Työ ja toimi tunnetahan
Nuorten neuvoksi jaloksi,
Kansan kasvavan varaksi.
 RUNOILIJA PENTTI LYYTISEN PATSASTA PALJASTAISSA 29 p.
heinäk. 1900.

Mistä saisin nyt sanoja,

Lausehia luontevia,
Kun on alkaissa asian
Ajatukset ahtahimmat,
Kun on kielet kankeiksi
Käyneet Väinön kantelessa
Nykyajan asujillen,
Laulun mahti laulajillen
Rautalammin rantasilla.
Toista oli aika ennen,
Kun me katsomme jälellen
Kulunutta aikakautta,
Vuosisadan alkupuolta:
Ei ollut lamassa laulut,
Virret veisaten vähennä,
Ruostununna runon mahti,
Kun ne ukkoset elivät
Rautalammin rantamailla.
Niit' oli nuottue nimeltä,
Kokemass' oli kolme miestä:
Ensin kuulu Korhosemme,
Suurin laulaja Savossa,
Sitten pillit pienen Pentin,
Toimen miehen Toholahden
Kaikuivat joka kylässä;
Vielä virret Ihalaisen,
Jussin juttuja monia
Ompi mielessä monella,
Varsinkin on vanhemmilla.
Ei silloin sivuhun jäänyt,
Mit oli maassa merkillistä,
Se lauluksi laitettuna,
Runopukuhun puettu.
Siis pitäisi Suomen kansan
Muistaa maamme laulajoita,
Antaa näillen suuri arvo
Edesmenneillen monillen,
Runoilijoillen runsahillen.
Se on lahja Luojan lahja,
Se on lahja synnynnäinen;
Niit' ei synny joka päivä,
Ei vielä monta vuodessakaan.
Niinpä ovat nämä hetket
Sitä varten valmistettu,
Pienen Pentin penkereellen
Panna tässä patsas ylös,
Laulajallen muistomerkki
Hautakummun kunniaksi
Sillen maallen siunatullen,
Missä kaikki matkamiehet
Vaivoistamme väsyneenä
Saamme laskea levollen.
Vielä virkkaisin enemmän,
Lausuisinpa laulajoista,
Vaan kun puuttunen puhetta,
Laviampaa lausumista.
Kun ois miehellä minulla
Koppa Paavo Korhoselta,
Täysi tietäjän sanoja,
Eli Pentiltä puheita,
Lyytiseltä lyijypännä,
Ihalaisen innostusta,
Kyllä sitten kuulisitten,
Sanomist' ois sangen paljon.
Vaan on miehet menneet meiltä,
Tulleet turpehen omaksi;
He vaan jättivät jälellen
Perinnöksi poikasillen
Laulut suuret lapsillensa.
Siispä suosi vielä nytkin
Rautalammin rantalainen,
Kansa nuori kasvavainen,
Älä heitä hylkyteillen
Kuihtumahan runokukkaa,
Vaan sä koeta kostutella,
Tainta vielä virkistellä,
Että se eläisi henki,
Mik' oli miesten muinoisien
Eikä jäis mahti maanrakohon,
Vaikka mahtajat menevät.
Niinpä tämän laulajakin
Ompi ollut oppipoika
Pitäjässä runomiesten;
Kun on seutu synnyttännä
Niinkin monta merkillistä,
Laadullista laulajata,
Joitten muistollen mukailin,
Runorivit kirjoittelin
Patsasta nyt paljastaissa,
Itsekki ijän lopussa,
Kohta haudan partahalla.
Ehkä kohta katkeaapi
Senkin kieli kanteleesta.
Kuitenkin tään kirjottelin,
Runomuotohon mukailin,
Kun vielä vaativat minua
Lausumahan lausuntoni
Patsasta nyt paljastaissa.