Electronic Principles 9th Edition Albert

P. Malvino
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/electronic-principles-9th-edition-albert-p-malvino/
Electronic
Principles

Ninth Edition

Albert Malvino
David J. Bates
Patrick E. Hoppe
 Page ii

ELECTRONIC PRINCIPLES

Published by McGraw-Hill Education, 2 Penn Plaza, New York, NY 10121. Copyright

© 2021 by McGraw-Hill Education. All rights reserved. Printed in the United States
of America. No part of this publication may be reproduced or distributed in any
form or by any means, or stored in a database or retrieval system, without the
prior written consent of McGraw-Hill Education, including, but not limited to, in any
network or other electronic storage or transmission, or broadcast for distance
learning.

Some ancillaries, including electronic and print components, may not be available
to customers outside the United States.

This book is printed on acid-free paper.

1 2 3 4 5 6 7 8 9 LWI 21 20 19 18

ISBN 978-1-260-57056-4

MHID 1-260-57056-8

Cover Image: Charles Smith/Corbis/VCG/Getty Images

All credits appearing on page or at the end of the book are considered to be an
extension of the copyright page.

The Internet addresses listed in the text were accurate at the time of publication.
The inclusion of a website does not indicate an endorsement by the authors or
McGraw-Hill Education, and McGraw-Hill Education does not guarantee the
accuracy of the information presented at these sites.

mheducation.com/highered
 Page iii
Dedication
Electronic Principles, 9th ed. is dedicated to all students who are striving to learn the
fundamentals and principles of electronics.

Albert P. Malvino was an electronics technician while

serving in the U.S. Navy from 1950 to 1954. He graduated
from the University of Santa Clara Summa Cum Laude in
1959 with a B.S. degree in Electrical Engineering. For the
next five years, he worked as an electronics engineer at
Microwave Laboratories and at Hewlett-Packard while
earning his MSEE from San Jose State University in 1964.
He taught at Foothill ­College for the next four years and
was awarded a National Science Foundation Fellowship in
1968. After receiving a Ph.D. in Electrical Engineering from
Stanford University in 1970, Dr. Malvino embarked on a
full-time writing career. He has written 10 textbooks that
have been translated into 20 foreign languages with over
108 editions. Dr. Malvino was a consultant and designed
control circuits for SPD-Smart™ windows. In addition, he
wrote educational software for electronics technicians and
engineers. He also served on the Board of Directors at
Research Frontiers Incorporated. His website address is
www.malvino.com

David J. Bates was an instructor in the Electronic ­‐

Technologies Department of Western Wisconsin Technical ­‐
College located in La Crosse, Wisconsin. Along with
working as an electronic servicing technician and as an
electrical ­engineering technician, he has over 30 years of
teaching e­ xperience.
Credentials include an A.S. degree in Industrial Electronics
Technology, a B.S. degree in Industrial Education, and an
M.S. degree in Vocational/Technical Education.
Certifications include an A+ certification as a computer
hardware technician, and Journeyman Level certifications
as a Certified Electronics Technician (CET) by the
Electronics Technicians Association International (ETA-I)
and by the International Society of Certified Electronics
Technicians (ISCET). David J. Bates is presently a
certification administrator (CA) for ETA-I and serves as an
Education and Technology Program Coordinator for
SpaceTEC Partners, Inc., located in Titusville, Florida.
David J. Bates is also a co-author of “Basic Electricity” a
text-lab manual by Zbar, Rockmaker, and Bates.

Patrick E. Hoppe is a full-time Electrical Engineering

Technology instructor and the Chair of Engineering at
Gateway Technical College, located in Kenosha, Wisconsin.
Since joining Gateway, he revised their Electronics program
and developed their Electrical Engineering Technology
program. Pat has earned local, state, and national teaching
awards, including the NISOD Teaching Excellence award.
Pat’s educational preparation began at Milwaukee Area
Technical College where he earned an A.A.S. degree in
Biomedical Electronics in 1985. After graduation, he
started his electronics career working on medical
instrumentation. Pat continued his educational journey at
the Milwaukee School of Engineering while he worked full
time. Pat graduated with a B.S. degree in Biomedical
Engineering and an M.S. degree in Perfusion. Pat
continued working in healthcare until he accepted a
teaching position at Gateway Technical College in 1999.
Patrick E. Hoppe is also a co-author of the experiments
manual for this textbook.
Contents Page iv

Preface ix

Chapter 1 Introduction 2
1-1 Approximations
1-2 Voltage Sources
1-3 Current Sources
1-4 Thevenin’s Theorem
1-5 Norton’s Theorem
1-6 DC Circuit Troubleshooting
1-7 AC Circuit Troubleshooting

Chapter 2 Semiconductors 30
2-1 Conductors
2-2 Semiconductors
2-3 Silicon Crystals
2-4 Intrinsic Semiconductors
2-5 Two Types of Flow
2-6 Doping a Semiconductor
2-7 Two Types of Extrinsic Semiconductors
2-8 The Unbiased Diode
2-9 Forward Bias
2-10 Reverse Bias
2-11 Breakdown
2-12 Energy Levels
2-13 Barrier Potential and Temperature
2-14 Reverse-Biased Diode

Chapter 3 Diode Theory 58

3-1 Basic Ideas
 3-2 The Ideal Diode
3-3 The Second Approximation
3-4 The Third Approximation
3-5 Troubleshooting
3-6 Reading a Data Sheet
3-7 How to Calculate Bulk Resistance
3-8 DC Resistance of a Diode
3-9 Load Lines
3-10 Surface-Mount Diodes
3-11 Introduction to Electronic Systems

Chapter 4 Diode Circuits 88

4-1 The Half-Wave Rectifier
4-2 The Transformer
4-3 The Full-Wave Rectifier
4-4 The Bridge Rectifier
4-5 The Choke-Input Filter
4-6 The Capacitor-Input Filter
4-7 Peak Inverse Voltage and Surge Current
4-8 Other Power-Supply Topics
4-9 Troubleshooting
4-10 Clippers and Limiters
4-11 Clampers
4-12 Voltage Multipliers
Page v

Chapter 5 Special-Purpose Diodes

142
5-1 The Zener Diode
5-2 The Loaded Zener Regulator
5-3 Second Approximation of a Zener Diode
5-4 Zener Drop-Out Point
5-5 Reading a Data Sheet
5-6 Troubleshooting
 5-7 Load Lines
5-8 Light-Emitting Diodes (LEDs)
5-9 Other Optoelectronic Devices
5-10 The Schottky Diode
5-11 The Varactor
5-12 Other Diodes

Chapter 6 BJT Fundamentals 190

6-1 The Unbiased Transistor
6-2 The Biased Transistor
6-3 Transistor Currents
6-4 The CE Connection
6-5 The Base Curve
6-6 Collector Curves
6-7 Transistor Approximations
6-8 Reading Data Sheets
6-9 Surface-Mount Transistors
6-10 Variations in Current Gain
6-11 The Load Line
6-12 The Operating Point
6-13 Recognizing Saturation
6-14 The Transistor Switch
6-15 Troubleshooting

Chapter 7 BJT Biasing 242

7-1 Emitter Bias
7-2 LED Drivers
7-3 Troubleshooting Emitter Bias Circuits
7-4 More Optoelectronic Devices
7-5 Voltage-Divider Bias
7-6 Accurate VDB Analysis
7-7 VDB Load Line and Q Point
7-8 Two-Supply Emitter Bias
7-9 Other Types of Bias
 7-10 Troubleshooting VDB Circuits
7-11 PNP Transistors

Chapter 8 Basic BJT Amplifiers 282

8-1 Base-Biased Amplifier
8-2 Emitter-Biased Amplifier
8-3 Small-Signal Operation
8-4 AC Beta
8-5 AC Resistance of the Emitter Diode
8-6 Two Transistor Models
8-7 Analyzing an Amplifier
8-8 AC Quantities on the Data Sheet
8-9 Voltage Gain
8-10 The Loading Effect of Input Impedance
8-11 Swamped Amplifier
8-12 Troubleshooting

Chapter 9 Multistage, CC, and CB

Amplifiers 328
9-1 Multistage Amplifiers
9-2 Two-Stage Feedback
9-3 CC Amplifier
9-4 Output Impedance
9-5 Cascading CE and CC
9-6 Darlington Connections
9-7 Voltage Regulation
9-8 The Common-Base Amplifier
9-9 Troubleshooting Multistage Amplifiers
Page vi

Chapter 10 Power Amplifiers 368

10-1 Amplifier Terms
10-2 Two Load Lines
 10-3 Class-A Operation
10-4 Class-B Operation
10-5 Class-B Push-Pull Emitter Follower
10-6 Biasing Class-AB Amplifiers
10-7 Class-AB Driver
10-8 Class-C Operation
10-9 Class-C Formulas
10-10Transistor Power Rating

Chapter 11 JFETs 416

11-1 Basic Ideas
11-2 Drain Curves
11-3 The Transconductance Curve
11-4 Biasing in the Ohmic Region
11-5 Biasing in the Active Region
11-6 Transconductance
11-7 JFET Amplifiers
11-8 The JFET Analog Switch
11-9 Other JFET Applications
11-10Reading Data Sheets
11-11JFET Testing

Chapter 12 MOSFETs 472

12-1 The Depletion-Mode MOSFET
12-2 D-MOSFET Curves
12-3 Depletion-Mode MOSFET Amplifiers
12-4 The Enhancement-Mode MOSFET
12-5 The Ohmic Region
12-6 Digital Switching
12-7 CMOS
12-8 Power FETs
12-9 High-Side MOSFET Load Switches
12-10MOSFET H-Bridge
12-11E-MOSFET Amplifiers
 12-12WideBandgap (WBG) MOSFETs
12-13MOSFET Testing

Chapter 13 Thyristors 530

13-1 The Four-Layer Diode
13-2 The Silicon Controlled Rectifier
13-3 The SCR Crowbar
13-4 SCR Phase Control
13-5 Bidirectional Thyristors
13-6 IGBTs
13-7 Other Thyristors
13-8 Troubleshooting

Chapter 14 Frequency Effects 574

14-1 Frequency Response of an Amplifier
14-2 Decibel Power Gain
14-3 Decibel Voltage Gain
14-4 Impedance Matching
14-5 Decibels above a Reference
14-6 Bode Plots
14-7 More Bode Plots
14-8 The Miller Effect
14-9 Risetime-Bandwidth Relationship
14-10Frequency Analysis of BJT Stages
14-11Frequency Analysis of FET Stages

Page vii

Chapter 15 Differential Amplifiers

630
15-1 The Differential Amplifier
15-2 DC Analysis of a Diff Amp
15-3 AC Analysis of a Diff Amp
15-4 Input Characteristics of an Op Amp
 15-5 Common-Mode Gain
15-6 Integrated Circuits
15-7 The Current Mirror
15-8 The Loaded Diff Amp

Chapter 16 Operational Amplifiers 672

16-1 Introduction to Op Amps
16-2 The 741 Op Amp
16-3 The Inverting Amplifier
16-4 The Noninverting Amplifier
16-5 Two Op-Amp Applications
16-6 Linear ICs
16-7 Op Amps as Surface-Mount Devices

Chapter 17 Negative Feedback 716

17-1 Four Types of Negative Feedback
17-2 VCVS Voltage Gain
17-3 Other VCVS Equations
17-4 The ICVS Amplifier
17-5 The VCIS Amplifier
17-6 The ICIS Amplifier
17-7 Bandwidth

Chapter 18 Linear Op-Amp Circuit

Applications 746
18-1 Inverting-Amplifier Circuits
18-2 Noninverting-Amplifier Circuits
18-3 Inverter/Noninverter Circuits
18-4 Differential Amplifiers
18-5 Instrumentation Amplifiers
18-6 Summing Amplifier Circuits
18-7 Current Boosters
 18-8 Voltage-Controlled Current Sources
18-9 Automatic Gain Control
18-10Single-Supply Operation

Chapter 19 Active Filters 794

19-1 Ideal Responses
19-2 Approximate Responses
19-3 Passive Filters
19-4 First-Order Stages
19-5 VCVS Unity-Gain Second-Order Low-Pass Filters
19-6 Higher-Order Filters
19-7 VCVS Equal-Component Low-Pass Filters
19-8 VCVS High-Pass Filters
19-9 MFB Bandpass Filters
19-10Bandstop Filters
19-11The All-Pass Filter
19-12Biquadratic and State-Variable Filters

Page viii

Chapter 20 Nonlinear Op-Amp

Circuit Applications 856
20-1 Comparators with Zero Reference
20-2 Comparators with Nonzero References
20-3 Comparators with Hysteresis
20-4 Window Comparator
20-5 The Integrator
20-6 Waveform Conversion
20-7 Waveform Generation
20-8 Another Triangular Generator
20-9 Active-Diode Circuits
20-10The Differentiator
20-11Class-D Amplifier
Chapter 21 Oscillators 908
21-1 Theory of Sinusoidal Oscillation
21-2 The Wien-Bridge Oscillator
21-3 Other RC Oscillators
21-4 The Colpitts Oscillator
21-5 Other LC Oscillators
21-6 Quartz Crystals
21-7 The 555 Timer
21-8 Astable Operation of the 555 Timer
21-9 555 Circuit Applications
21-10The Phase-Locked Loop
21-11Function Generator ICs

Chapter 22 Regulated Power Supplies

964
22-1 Supply Characteristics
22-2 Shunt Regulators
22-3 Series Regulators
22-4 Monolithic Linear Regulators
22-5 Current Boosters
22-6 DC-to-DC Converters
22-7 Switching Regulators

Chapter 23 Industry 4.0 1016

23-1 Industry 4.0: An Overview
23-2 Smart Sensors
23-3 Different Types of Sensors
23-4 Passive Sensors
23-5 Active Sensors
23-6 Data Conversion
23-7 Data Exchange

Appendix A Data Sheet List 1050

Appendix B Mathematical Derivations 1051
Appendix C Digital/Analog Trainer System 1057
Appendix D Thevenizing the R/2R D/A Converter 1060
Appendix E Summary Table Listing 1062
Glossary 1064
Answers Odd-Numbered Problems 1077
Index 1083
Preface Page ix

The ninth edition of Electronic Principles continues its tradition as a clearly

explained, in-depth introduction to electronic semiconductor devices, circuits, and
their use in system applications. This textbook is intended for students who are
taking their first course in linear electronics but due to the comprehensive topical
coverage, can be used in second- and third-semester solid-state electronics
courses as well. The prerequisites are a fundamental knowledge of dc/ac circuits,
algebra, and some trigonometry. Electronic Principles, ninth edition, can serve as
an excellent follow-on textbook for Grob’s Basic Electronics by Mitchel Schultz.
Electronic Principles provides essential understanding of semiconductor
characteristics, testing, and the practical circuits in which they are found. The text
provides clearly explained concepts—written in an easy-to-read conversational
style—establishing the foundation needed to understand the operation and
troubleshooting of electronic systems. Practical circuit examples, applications, and
troubleshooting exercises are found throughout the chapters. Multisim circuit
simulation files are used in the textbook to “bring the circuits to life” and help
develop troubleshooting skills. These simulation files can be found and
downloaded from the associated Online Learning Center (OLC) at
http://mhhe.com/malvino9e. Extensive work was done to match the content in
this textbook to its companion experiments manual, Experiments Manual to
Accompany Electronic Principles.
Chapter 1, “Introduction,” sets the framework for the rest of the textbook.
While some of the topics will be a review, this chapter is used to ensure all
students understand the fundamentals of voltage sources, current sources,
Thevenin’s theorem, and Norton’s theorem and introduces the use of
approximations as applied to electronics. Troubleshooting concepts are reviewed
and expanded on with dc and ac troubleshooting techniques examined.
Chapters 2 through 10 cover the basics of semiconductor structure, diode
theory, diode circuits with power supply applications, special-purpose diodes
including the zener diode, optoelectronic devices, the bipolar junction transistor
(BJT) introduction, BJT biasing, and BJT amplifiers, along with multistage and BJT
power amplifiers.
Chapters 11 through 13 investigate field effect transistors (FETs) and
thyristors. This includes device characteristics, circuits, and applications of junction
field effect transistors (JFETs) and MOSFETs, along with an introduction to wide
bandgap (WBG) power transistors using gallium nitride (GaN) and silicon carbide
(SiC). The concepts of power half-bridge and H-bridge circuits are also explained.
Included in the thyristors topics are SCRs, diacs, triacs, UJTs, and IGBTs.
Chapters 14 through 17 cover amplifier frequency response, Bode plots,
bandwidth, basic differential amplifier concepts, the electrical characteristics and
behavior of operational amplifiers (op amps), and concepts of negative feedback.
Chapters 18 through 22 explore op-amp applications. Included are linear
op-amp applications, active filters, nonlinear op-amp applications, oscillators, and
regulated power supplies.
We have entered the fourth industrial revolution and it is called “Industry
4.0.” Chapter 23, written by Pat Hoppe, is brand new to this textbook. It provides
an overview of Industry 4.0, along with insight into the associated technology that
makes this next revolution possible: smart sensors, passive sensors, active Page x
sensors, data conversion, and data exchange. The examples used in this
chapter tie in concepts from throughout the textbook, giving practical applications
for the semiconductor components and circuits previously covered.

New to This Edition

• ELECTRONICS Innovators inserts have been added to the margins in
several chapters giving students a sense of the development and
significant discoveries in the electronics field.
• Expanded Good To Know items present additional and interesting facts
about semiconductor devices and applications.
• Increased use of electronic devices photos.
• Listing of correlated lab experiments at the end of each chapter. Much
effort has been applied to having the textbook and experiments manual
work together as a unified knowledge and performance competency
package.
• New Sec. 1-7, “AC Circuit Troubleshooting” with oscilloscope signal-tracing
techniques and split-half troubleshooting methods presented. This mirrors
new troubleshooting procedures in the associated experiments manual.
• Application Example of a light detection and ranging system (LiDAR) in the
optoelectronics section of Chap 5.
• The Multisim primer, which was formerly in Appendix C, has been moved
to the associated Online Learning Center (OLC).
• Introduction to silicon carbide (SiC) and gallium nitride (GaN) wide
bandgap semiconductors.
• Expanded material on Multistage Amplifier Troubleshooting using signal
tracing and split-half troubleshooting techniques.
• Expanded troubleshooting of Class-AB power amplifiers.
• New Sec. 12-12, “Wide Bandgap (WBG) MOSFETs,” including the material
characteristics, structures, and operation of GaN and SiC high electron
mobility transistors (HEMTs).
• New Chap. 23, “Industry 4.0,” introduces the concepts of the fourth
industrial revolution. Extensive coverage of sensors and data conversion,
with examples linking semiconductor devices and circuits covered in
previous chapters, acts as a capstone chapter that ties the whole textbook
together.
Guided Tour Page xi

Learning Features
Many learning features have been incorporated into the ninth edition
of Electronic Principles. These learning features, found throughout
the chapters, include:
Page xii
Page xiii
Page xiv
Page xv
Instructor Resources Page xvi

• Instructor’s Manual provides solutions and teaching suggestions for the

text and Experiments Manual.
• PowerPoint slides for all chapters in the text, and Electronic
Testbanks with additional review questions for each chapter can be
found on the Instructor Resources section of the Online Learning Center
(OLC) at http://mhhe.com/malvino9e.
• Experiments Manual, for Electronic Principles, correlated to the
textbook, with lab follow-up information included on the Instructor ­‐
Resources section of the Online Learning Center (OLC) at
http://mhhe.com/malvino9e.
Student Resources Page xvii

• The Experiments Manual for Use with Electronic Principles , correlated with
the textbook, provides a full array of hands-on labs.
• Multisim “prelab” routines are included for those wanting to integrate
computer simulation. These files are located on the Student Resources
section of the Online Learning Center (OLC) at
http://mhhe.com/malvino9e.
• Students new to computer simulation software can find a Multisim Primer
on the Student Resources section of the Online Learning Center (OLC) at
http://mhhe.com/malvino9e.
Acknowledgments Page xviii

Here is a list of the reviewers who helped make this edition comprehensive and
relevant.

Current Edition Reviewers

Vahe Caliskan
University of Illinois—Chicago
Allen Dickenson
Michigan Technical Education Center
Larry Flatt
Motlow State Community College
Byron Garry
South Dakota State University
David Hartle
SUNY Canton College
Another random document with
no related content on Scribd:
ennenkin ajatellut, nyt olin silmänräpäyksessä päättänyt aatteeni
toteuttaa.

Ja sitten tulit sinä, hän sanoi ja alkoi sytytellä sammunutta

sikaariansa.

*****

Me puhelimme paljon myöhemmistäkin asioista, ja minä kyselin

häneltä yhtä ja toista nykyoloista. Saatoin häntä kotiinsa
mennessään niin kauvaksi että kaupunki näkyi. En tiedä miksi, vaan
aivan sydämeni värähteli kun näin tuon vanhan tutun kaupungin,
joka kymmenessä vuodessa ei ainakaan kaukaa katsottuna näkynyt
entisestään ulkonaisesti muuttuneen.

Me puristimme erotessamme kauvan aikaa toistemme käsiä.

— Tule nyt pian käymään meillä, sanoi hän. Olisi kovin hauskaa
taas monesta ajasta nähdä sinut luonamme, vaikkakin väet ovat
sieltä entisestään vähentyneet. Hilmakin niin mielellään tapaisi
sinua.

Näin ukko Raiva vakuutti, ja minä luulen kohdakkoin

pistäytyvänikin heillä.
IV.

Kesäkuun 14 p.

Tänään saapuneesta sanomalehdestäni näen, että ensimäinen

isäntäni — voisin sanoa kasvattajani — kauppias Söderberg on
kuollut. Ukko olikin jo vanha mies.

Nyt minulla siis ei ole maailmassa ketään, joka jollain tavoin

lähemmin minuun liittyisi. Vanhempani kuolivat jo pienenä ollessani,
veliä ja siskoja ei minulla ole ollutkaan. Söderberg on kuollut ja muut
entiset sydän-ystäväni ovat hävinneet maailman tuulien mukana.
Onnettomuuteni on, ettei minulla ole yhtään kohtalooni osaa ottavaa
ihmistä, eikä ketään, jonka onni tahi vastoinkäyminen minua
lähemmin koskisi. Minä olen ulkopuolella kaikkea mitä elämässä
tapahtuu, kivettynyt muukalainen kaikille ihmisten harrastuksille ja
riennoille. Se ainoa, joka minuun on kiintynyt ja minua muistaa ja
jonka seurassa tunteeni pääsevät valloilleen, on tämän talon
kuusivuotias Aino. Hän istuu monet tunnit päivässä polvellani
kiikkutuolissa ja luottamuksella kertoo minulle pieniä asioitaan,
tarkkaan ja terävästi kysellen minusta kaikenlaista, joihin suora
vastaaminen monta kertaa on kovin vaikeata. Hän istuu veneessäni,
kun olen ongella, seuraa minua kävelyretkilläni, ja minä tunnen
mielentilalleni suurta lohdutusta hänen seurastaan.

Jonkinlainen lapsen tunne oli minussakin säilynyt Söderberg

vainajata kohtaan, vaikka jo kauvan olen ollut poissa hänen
palveluksestaan. Mutta ne vuodet kuin hänen luonansa olin, olivat ne
kiintymyksen vuodet, jotka useinkin parhaiten huomaa vasta sitten
kuin ne jo ovat ohitse.

Tulin hänelle puotilaiseksi heti kansakoulusta päästyäni, noin 13

vuotiaana. Söderberg oli ankara isäntä, joka itsekultakin vaati paljon,
mutta myöskin oli kiitollinen sille, joka hänen tahtonsa täytti. Minä
olin hänen suosiossaan, vaikkakin hän aina tinkimättä rankaisi minua
itsepäisyydestäni ja armotta kohteli kiukkuamistani. Muistanpa
eräänkin kerran kun olin hänen pankkiasioillaan ja pankissa sain
tavallista kauvemmin odottaa. Se oli syksyllä, järvi oli kierassa
jäässä ja koululaisilla luistin lupa. Söderberg luuli minun luistelijoita
katselemassa viipyneen, eikä uskonut selitystäni, vaan sanoi ettei
tällaista viivyttelemistä saa vastedes tapahtua. Kun olin tällä kertaa
moitteesen aivan syytön, kiehutti se minun pahaa sisuani tavallista
enemmän. Sanoin etten vasta mene kertaakaan pankkiin, kun en
sille mitään voi, jos siellä viivytetään. Vastaukseksi hän nipisti minua
korvan lehdestä. Mutta silloin oli minunkin mittani täysi. Juoksin
huoneesen, jossa me kauppa-apulaiset asuimme, enkä koko
päivänä mennyt puotiin enkä ruoalle, vaikka vanhemmat
kauppapalvelijat mitä olisivat tehneet. Suunnittelin vaan poislähtöäni,
jonka aijoin toteuttaa yöllä kaikkien nukkuessa. Mutta iltasella
muodon vuoksi keskiyötä odottelemaan vuoteelle ruvetessani,
nukuinkin, ja heräsin vasta seuraavana aamuna. Tunsin itseni
noloksi, menin sanaa sanomatta puotiin, ja olisin melkein ollut
halukas anteeksi pyytämään. Viha oli poistunut, ja minä toivoin kaikki
mahdollisimman pian entiselleen ja unohdetuksi. Söderberg ei ollut
minua huomaavinaan, ei puhunut mitään ennenkuin puolen päivän
aikana antoi rahoja käteeni ja käski menemään pankista
postiremissavekselin ostamaan. Punastuin, mutta sanaakaan
sanomatta läksin. Pankissa pyysin saada asiani heti toimitetuksi, ja
juoksujalassa palasin. Vieläkin kerran kuohahti mieleni, kun
kauppias tultuani sanoi, etteipä siellä tänään tarvinnut odottaa, mutta
kuitenkin sain itseni sillä kertaa hillityksi.

Söderbergin vaativaisuus ei suinkaan ollut matelemisen

vaatimista, päinvastoin hän sellaista vihasi ja mielellään näki suoraa
esiintymistä, kun hän vaan sen vilpittömyyteen voi luottaa. Hän vaati
hyvää järjestystä, mutta hän vaati itsekunkin myöskin luottamaan
omaan itseensä.

— Kauppiaan pitää olla itsetietoinen kaikesta mitä hän tekee, sillä

se on liikemiehen aatelia, oli hänellä tapana sanoa.

Hänellä oli kunnollisia apulaisia, jotka palvelivat häntä kauvan ja

jotka kaihomielin talosta erosivat. Ja kaikki pysyivät koko elämänsä
ajan häneen kiintyneinä. En suinkaan ole ainoa, joka haikealla mielin
olen lukenut uutisen hänen kuolemastaan.

Minulla onkin erityinen kiitollisuuden velkani vainajalle. Kun olin

kovin nuori taloon tullessani, olin vielä huvitettu kaikellaisesta
opiskelemisesta ja joutoaikoinani lueskelin vähän kieliä ja muita
oppiaineita. Tämä häntä miellytti, ja tultuani kahdeksantoista
vuotiaaksi, käytätti hän minun lävitse kaupungin kaksiluokkaisen
kauppakoulun. Ollessani vasta kahdenkolmatta vanha, hän itse esitti
minulle että etsisin sanomalehdissä avonaiseksi julistettua Nurhosen
kaupanhoitajan paikkaa ja antoi vaikuttavat suosituspaperit.
 — Sinun pitää päästä itsenäiseen toimintaan, sanoi hän, ja siihen
ei ole tässä meillä tilaisuutta.

Mitenkähän olisi kohtaloni muodostunut, jos hän ei olisi tätä

esitystä tehnyt? Mutta hän tarkoitti joka tapauksessa minun
parastani. Rauha hänen muistolleen.
V.

Kesäkuun 20 p.

Erittäin hauska päivä. Läksin heti päivällisen syötyäni kaupunkiin,

kiersin sivukatuja myöten Raivaan ja viivyin siellä myöhään iltaan
asti. Pari vanhaa tuttavaa tapasin matkalla. He tunsivat minun, ja
tiesivät näillä seuduin olevani. En siis ole saanut tuntemattomana
olla, kuten halusin. Mutta tuntekoot, en heistä kestään mitään välitä,
ja olenkin sitäpaitse päättänyt piakkoin poistua näiltä seuduilta.

Hilma oli pääpiirteissään sama kuin ennenkin. Vuodet olivat

vakavuuden leimansa häneenkin painaneet, mutta innostunut ja
innostava oli hän vieläkin. Sielullista väsymyksen merkkiä ei
vähääkään. Toimintahaluinen yhä vieläkin. Huomasin heti kuinka
paljon minä olin jäänyt jälelle, kuinka paljon laskeutunut siitä
"Löfbergin opetuslasten" ympäristöstä, johon aikanani minäkin sain
kuulua.

Löfbergilä, siihen aikaan tämän seudun henkisten rientojen

pääasiallisin koti, kuuluu kokonaan kaupungin jättäneen. Että itse
rouva on kuollut, sen kyllä tiesin. Pojat ovat tulleet siihen ikään että
ovat perustelleet omia koteja itselleen, tyttäret kaikki naimisissa, ja
kaikki haaraantuneet eri osille maata. Mutta nyt kuuluu suuri osa
heistä viettävän kesäänsä tässä lähiseudulla. Lupaannuin Hilman
kanssa jonkun kerran mennä heitä tervehtimään.

Hilmakin kaipasi entistä Löfbergilää. Sanoi vallankin ensi aikoina

tuntuneen kovin tyhjältä ja autiolta. Mutta siihen on jo tottunut.

— Ja sitäpaitse, itsekullekin aikakaudelle kuuluu oma tehtävänsä,

hän sanoi. Se oli silloin nuoruuden, innostuksen ja hehkun
aikakautta. Sinä olit liikemies, sanoi hän minulle, sinut veti elämä
pikemmin varsinaisiin rattaisiinsa. Sinähän tavallaan luovuit
Löfbergilän seurapiiristä ja innostuit ammattiisi, liikealan kilpailuun,
kauppakiistaan ja kunnalliseen puoluetaisteluun. Me toiset olimme
rauhallisemmilla aloilla, ja jatkoimme pitempään. Mutta vähitellen on
muittenkin täytynyt tästä aatteiden ylikuohunnasta siirtyä varsinaisen
työn ja toiminnan alalle.

Myönsin ajan pyörteen irrottaneen minun Löfbergilän henkisestä

maailmasta ennemmin kuin itse tahdoinkaan.

— Mutta tämä "opetuslapsi" aika on sittenkin elämäni

miellyttävämpiä muistoja, sanoin.

— Niin se varmaan on jokaisen, joka täti Löfbergin ympäristöön

nuoruudessansa on kuulunut, vastasi Hilma.

Ja näin jouduimme me aivan kuin itsestään muistelemaan sen

aikuisia oloja ja rientoja. Ukko Raiva istui ja enimmäkseen vaan
kuunteli meitä. Hän tiesi kyllä kaiken tämän, mutta hän ei kuulunut
silloisiin nuoriin, eikä hän muutenkaan, hiljainen ja eristyvä kun oli,
käytännössä ottanut osaa muuhun kuin pienen kauppansa hoitoon ja
perheensä taloudellisen turvallisuuden hankkimiseen.
 *****

Täti Löfberg oli kauvan sitten kuolleen pankinjohtaja Löfbergin

leski. Hän oli nuorena harrastanut maalausopinnoita, ollut suuresti
ihastunut sen aikuisiin suuriin venäläisiin kirjailijoihin ja heidän
sielutieteellisiin teoksiinsa. Itse oli hän myöskin pienempää kirjailua
nuorena ollessaan harjoittanut.

Naimisensa kautta oli hän joutunut pois näistä harrastuksista ja

näitä asioita harrastavista piireistä, varsinkin sitten kun miehensä
pääsi pankinjohtajaksi ja perhe siirtyi pääkaupungista tänne. Miehen
harrastukset olivat numeroissa ja hänen oma huomionsa oli
kääntynyt etupäässä lastensa kasvatukseen, joita heillä oli useita.
Kun pankinjohtaja sittemmin kuoli, jättäen perheelleen sen verran
omaisuutta ja eläkkeen, että saattoivat toimeen tulla, ja kun
vanhemmat lapset jo olivat aikuisia ja nuoremmatkin pian siksi
tulemassa, pääsi täti Löfbergissä entiset nuoruuden ihanteet taas
valloilleen. Henkisesti nukkuvassa pikkukaupungissa ei hänellä ollut
aatetoveria, mutta hän kääntyi vaikutusta vastaanottavan nuorison
puoleen, keräsi ympärilleen nuorta väkeä ja kohotti sen
harrastuspiirin koko joukon ympäristöään korkeammalle. Näitä
kutsuttiin "Löfbergin opetuslapsiksi." Muuta valintaa tässä piirissä ei
pidetty kuin että osoitti mieltymystä keskusteltaviin asioihin, oli
rohkeatuumainen ja itsenäisyyteen taipuva sekä ennen kaikkea
iloinen ja toimintahaluinen. Näille viimeksi mainituille ominaisuuksille
täti Löfberg pani hyvin suuren arvon, sillä sitä hän oli itsekin, ja siksi
seurustelu hänen kodissaan oli asiallisesti henkisen puolen lisäksi
keveätä ja rattoisaa. Piirin muodostivat nuoremmat paikkakunnan
ylioppilaat ja lyseon yläluokkalaiset, moniaat kaupungin
viisiluokkaisen tyttökoulusivistyksen saaneet neitoset, kuten Hilma
Raiva, ja olipa joukossa tavallisen käytännön alan nuorta väkeäkin,
kuten minäkin. Kaikki muuten keski- ja alasäädyn nuorisoa, sillä
kaupungin vallassäätyläiset eivät ollenkaan täti Löfbergin aatteita
hyväksyneet.

Täti — kuten me kaikki häntä kutsuimme — oli jo viidenkymmenen

vanha, kun minä tähän piiriin jouduin. Se tapahtui noin vuosi tänne
tuloni jälkeen ja oli seurauksena silloin täällä pidetyn yleisen
kansanopisto- ja laulujuhlan ennakkovalmistuksista.

Tämän juhlan toimeenpanoon ottivat eri piirit yhteisesti osaa,

etummaisina paikkakunnan lyseon opettajat. Mutta kaikki muutkin,
sellaiset vanhemmat henkilötkin, jotka tavallisista kansanjuhlista
eivät mitään välittäneet, olivat nyt täydellä innostuksella
valmistuspuuhissa mukana. Tahdottiin näyttää että tälläkin
paikkakunnalla voidaan jotain suurta aikaan saada.

Nämät valmistavat toimet antoivat, varsinkin juhlan edellisillä

viikoilla, paljonlaisesti työtä ja hommaa. Toimikunnan kokouksia
pidettiin pari kertaa viikossa, pienempiä valiokuntia asetettiin eri
toimia varten, ja kaikkialla oli suuri touhu ja kiire. Kaikki elivät vain
edessä olevalle juhlalle.

Mutta monta kertaa yritti yhteistyö erimielisyyksien takia särkyä.

Loukkaannuttiin ja erottiin toimikunnasta, kunnes tyynnyttyä taas
ryhdyttiin asioihin uudelleen.

Erityisemmin huomattava oli se kokous, jossa juhlapuhuja piti

valittaman.

Lyseon uskonnonlehtori Renfors esitti puhujaksi erästä

jumaluusopin professoria, joka otti osaa julkiseen elämään ja jolla oli
paljon vaikutusta yleisiin asioihin, m.m. pappissäädyn jäsenenä.
 — Huolimatta kaikesta siitä parjauksesta, jota puhujaksi
ehdottamaani professori Silfveniusta vastaan sekä julkisesti että
salaisesti harjoitetaan, sanoi uskonnonopettaja varmalla äänellään,
on hän kuitenkin mies päätään pitempi muita ja soveliain juhlamme
puhujaksi, kun juhlastamme kerran aijotaan vakavahenkinen
isänmaallinen juhla.

Kaupungin lukkari kannatti heti häntä ja pari hyväksymishuutoa

kuului naisten joukosta.

Täti Löfberg pyysi puheenvuoron:

— Minä puolestani aivan jyrkästi vastustan professori Silfveniusta,

hän sanoi. Kyllä meillä vielä muutenkin nukutaan siksi autuasta
tietämättömyyden unta, ettei Silfveniuksen tuomiosaarnoja kansan
ensimäisiä itsetietoisuuteen aukenevia silmänraotuksia kohtaan
täällä ollenkaan tarvita. Sitäpaitse on hän koko kansanopistoaatteen
vastustaja. Siinäkin hän näkee suuren kansaamme uhkaavan
vaaran. Ja semmoinen mieskö me otettaisiin juhlapuhujaksemme! Ei
koskaan. Eikä sellaiseen juhlaan, jossa hän on puhujana, muut tule
kuin hänen sokeat lampaansa.

Asplund esitti puhujaksi filosofian tohtori Aaltoa.

Uskonnonopettaja naurahti pilkallisesti, rouva Löfberg kannatti

Asplundia, "vaikka kyllä minä pelkään", hän sanoi, „että Aalto puhuu
liian kuivasti ja vaikeasti tajuttavasi. Mutta hänellä näyttää olevan
paljon uutta sanottavana, vaikka se onkin syvämietteistä."

Kuului muutama kannatushuuto.

 — En minä nyt sentään olisi uskonut, että täällä huudetaan hyvää
sellaisellekin miehelle kuin tohtori Aallolle, sanoi uskonnonopettaja.
Että rouva Löfberg häntä suosii, on kyllä ymmärrettävää.
Valmistaahan rouva Lölberg täällä pienoismuodossa alaa samalle
vuosisatoja kestäneen rakennuksen, uskonnon ja moraalin,
hävitykselle, jonka Aalto on ottanut elämäntehtäväkseen
laajemmassa muodossa, ja johon tarkoitukseen, häpeä sanoa,
aikakausikirjallisuutemme on välikappaleeksi lainautunut. Kuten
sanoin, en ihmettele rouva Löfbergiä. Mutta että tällaista miestä
esittelee eräs meidän koulumme opettajista, uskonnollisessa
pappiskodissa kasvanut ja itsekin jumaluusoppia lukenut nuorison
kasvattaja, se minua hämmästyttää. Kuitenkin toivon että tämä
syrjäinen seutukunta vielä on pysynyt sen verran kiinni niissä
vanhoissa, tosin nyt hylättäviksi tuomituissa aatteissa ja
siveyskäsitteissään, kuten uskonnollisessa ja isänmaallisessa
mielessä, ettei se kansanopistojuhlassaan, kansan lasten hyväksi
pidettävässä juhlassaan, anna esiintyä näitten vanhojen, mutta
kestäviksi osoittautuneiden aatteittensa vastustajan. On sanottu, hän
jatkoi, että professori Silfvenius olisi kansanopistoaatteen vastustaja.
Se ei ole totta. Kansanopistoaatetta ei hän vastusta, mutta hän
pelkää tämän aatteen saavan paljon kannatusta siltä taholta, jossa
kaikki tahdotaan repiä, vaan ei mitään rakentaa. Ja tämän
kumousopin vaikutusta hän tahtoo vastustaa.

Useita puheenvuoroja pyydettiin yhtäaikaa.

Luonnontieteen opettaja sanoi kaikista ummehtuneista väitöksistä

huolimatta myös puoltavansa tohtori Aaltoa.

Pankinjohtaja Granberg, paikkakunnan liikeolojen ja

käytännöllisten harrastusten edustaja, esitti puhujaksi
valtiopäivämies Haarasta. Sanoi puheen, joka koskettelisi
käytännöllistä elämää, parhaiten tulevan ymmärretyksi ja siten
tuottamaan suurimman hyödyn tämän seudun yleisölle.

Asplund oli suutuksissaan. Sanoi ettei lehtori Renfors nähtävästi

ollenkaan tunne tohtori Aallon toimintaa. Tahi jos hän sen tuntee, niin
sitten hän ei ymmärrä sitä. Aalto on vähintäin yhtä uskonnollinen ja
moraalinen mies kuin Silfvenius, vaikka hän tahtoo irtaantua
vanhoista kaavoista, tahtoo ajatuksen ja omantunnon vapautta. Hän
elää sieluelämää, kun sen sijaan Silfvenius on kylmä, tunnoton
pappisvallan asianajaja, täynnä vihaa ja tuomiota.

Pahimman ryöpäkän nosti kuitenkin täti Löfberg. Sanoi m. m. ettei

hän suinkaan ole täällä voinut valmistaa alaa minkäänlaisille opeille,
se kun ei ole ollut mahdollista kaupungissa, jossa monet sellaiset
opettajat ja johtavat miehet kuin uskonnonopettaja, vuosikymmeniä
ovat kuoletuttaneet kaikkea ihmisten henkistä puolta.

Renfors ei vastannut mitään, muuta kuin säälien hymyillen

pyyhkieli nenäliinallaan silmälasejaan. Keskustelu oli muuttunut niin
persoonalliseksi, ettei kukaan sillä hetkellä halunnut sitä jatkaa.

Helander kuitenkin vielä pyysi puheenvuoron ja sanoi että hän

mieluummin kannattaisi valtiopäivämies Haarasta, mutta koska hän
ei taida tässä seurassa tulla hyväksytyksi, niin yhtyy hänkin Aaltoon.

— Antaa niitten uusien aatteiden nyt kerran tulla tännekin, ehkäpä

me niistä pilaantumatta selvitään, sanoi hän nauraen ja pelasti sillä
tavoin jonkun verran ikävää asemaa.

Vielä kerran käytti uskonnonopettajakin puheenvuoroa. Hän pyysi

ainoastaan sulettua äänestystä, että saisi nähdä ketä enemmistö
tahtoisi ja voisiko tässä toimikunnassa "tällaiset kansan turmelijat"
enää edespäin työskennellä. Samalla hän kuitenkin tahtoi saada
sanotuksi, että joskin Haaranen on tärkeä mies laatimassa lakeja ja
rakentamassa rautateitä, niin ei hän ymmärrä mitä hänellä olisi
meidän juhlassamme sanottavaa, juhlassa, jossa ihmisille olisi
annettava henkistä ravintoa.

— Kaunista henkistä ravintoa Silfveniukselta saisitte, replikeerasi

rouva Löfberg.

Äänestys sitten toimitettiinkin ja päättyi niin että Silfvenius valittiin

kahden äänen enemmistöllä.

Rouva Löfberg nousi heti tuoliltaan ja ilmoitti että hän eroaa

toimikunnasta. Samoin teki Asplund ja kymmenkunta muuta jäsentä.
Hilma Raiva, joka istui vieressäni, läksi myös pois ja minä seurasin
häntä.

Rouva Löfberg kehoitti kaikkia meitä poislähteneitä suoraa päätä

tulemaan heille neuvottelemaan mitä nyt oikeastaan on tehtävä.

Löfbergilässä naurettiin ja oltiin suutuksissa. Tätiä varsinkin

harmitti nuo toimikunnan rouvat, jotka istuvat kokouksissa tuhmina
kuin lampaat, mitään ymmärtämättä ja mistään tietämättä, ja sitten
kyllä äänestävät siveellisyyden nimessä.

— Ihmiset, joitten moraalista ja uskonnollisuudesta minä en antaisi

viittäpenniä, sanoi hän punaisena, mutta heti ruveten nauramaan.
Miettisivät vaan leninkejään, siinä olisi heidän alansa.

Pahin oli kuitenkin kysymys mitä nyt on tehtävä. Alistuminen ei voi

tulla kysymykseen, mutta voidaanko myöskään jättää valmistuksia,
kun koko maa jo juhlasta puhuu. Pelastavaksi enkeliksi tuli sitten
myöhemmin Löfbergilään Helander.

Hänellä oli välitysehdotus. Esitteli että toimikunta kutsuttaisiin

seuraavaksi illaksi kokoon neuvottelemaan, eikö voitaisi yhteisesti
sopia jostakin uudesta miehestä. Hän ehdotti sellaiseksi runoilija
Haavistoa.

— Hän tulisi puhumaan Suomen kauniista luonnosta ja sinisestä

taivaasta, kevään kukkasista, kansamme lujuudesta ja
kestäväisyydestä, ja luultavasti myös kansansivistyksestä. Sehän
soveltuisi meille kaikille.

Nauraen hänen ehdotuksensa hyväksyttiin ja hyväksytyksi tuli se

seuraavana iltana toimikunnan kokouksessakin. Sopu oli
muodollisesti taas palautettu.

Mutta ainoastaan muodollisesti. Toimikunnan kokouksessa oli

paikkakunnan sanomalehden toimittaja, kauvan jumaluusoppia ilman
tutkintoa yliopistossa lukenut pikkunen paljaspäinen mies, esiintynyt
typerällä tavalla uskonnonopettajan puolustajana. Kovin mitättömästi
vanhain lehtorien ohjaamana toimitettu sanomalehti oli muutenkin
nuoremman aineksen halveksun esineenä, ja nyt otettiin täti
Löfbergin esitys pikaisista hommista uuden lehden aikaansaamiseksi
paikkakunnalle yleisellä innostuksella vastaan. Vielä samana iltana
valittiin asiata valmistamaan toimikunta. Heti kun juhlat olivat ohitse,
oli sanomalehtiasia otettava tositoimeksi.

*****

Kaikkien näitten hommien aikana alkoi minun varsinainen

Löfbergiläisten kanssa seurusteluni. Ja sitä kesti useita vuosia ja
muodosti niitten vuosien toimintani keskustan.

Löfbergin illoissa luettiin ääneen uutta kaunokirjallisuutta, täti

refereerasi lukemiaan häntä huvittavia teoksia. Väiteltiin aatteellisista
valtiopäiväasioista ja sanomalehtikirjoituksista. Toimeenpantiin
arpajaisia Suomalaisen teatterin ja muitten yleishyödyllisten laitosten
hyväksi. Me nuoret näyteltiin seuranäytelmiä Suomalaisella seuralla,
tanssittiin, retkeiltiin ja yleensä oltiin loppumattomassa touhussa.

Kaupungin vallassäätyläisten seurapiirin muodosti Suomalainen

seura. Mutta pikkukaupungissa täytyy ankarimman säätyrajoittelun
monta kertaa poistua yleisen seuran puutteen tieltä. Ylhäisin
virkamies saa tyytyä kauppiaan seuraan, j.n.e. Niinpä Suomalaisen
seuran yleisöönkin kuuluivat eri asemissa olevat virkamiehet,
isommat kauppiaat ja varakkaammat käsityöläismestaritkin
perheineen. Löfbergiläisten joukossa tulin minäkin suoraa päätä
seuran toimitsijahenkilöihin.

Oikeastaan oli tämä seuran piiri peräti köyhää kaikesta

kohottavasta ja kokonaisuudessaan muodosti täyden vastakohdan
Löfbergin suletummalle nuorisoryhmälle. Keskenäisen keskustelu-
aineen muodosti tavallisesti jonkun kaupungin rouvan eli neidin uusi
puku, se "niin kovasti soma kohta" jossain seuranäytelmässä, uuden
valssin nuotit, jotka joku neiti oli saanut, lisäksi kahdenkeskistä
salaista supinata ja peitettyä naurun tirskuntaa. Tanssi tätä ikävyyttä
heikenti.

Vanhat rouvat istuivat salissa käsitöineen, herrat ravintolan

puolella pitkissä pöydissä väitellen kunnan asioista, verotuksesta,
tonttien myönnistä, kaupungin heinämaitten vuokraamisesta y.m.s.
Jotkut ryhmät siirtyivät erityishuoneisiin korttia pelaamaan.
 Vaikka Löfbergiläisiä, täti Löfbergin vaikutuksen takia, ei yleiseen
hyväksytty, olivat he kuitenkin ne, joitten puoleen tällaisissa
huvivalmistuksissa käännyttiin. Ja vaikka nämä Löfbergiläiset
kaikessa olivat mukana, muodostivat he kuitenkin erityisen ryhmän,
joka parhaiten viihtyi omassa keskuudessaan. Kaupungin muu
nuoriso katselikin tätä eristymistä jonkinlaisella syrjäytetyn tunteella.
"Ne ovat niin kovasti olevinansa", sanottiin yleiseen.

*****

Näistä kaikista me Hilman kanssa puhelimme vielä kaupungista

maallejohtavalla maantielläkin, jonne Hilma ja ukko Raiva minua
saattoivat. Hilma oli myöhemmin ollut kaupungin kansakoulussa
opettajattarena, mutta kun äitinsä kuoli, siskonsa joutui naimisiin ja
isänsä häntä tarvitsi, oli hän eronnut virastaan. Nyt, kun isänsä oli
kauppansa lopettanut ja häntä ei kotona enää niin paljoa tarvittu, oli
hän taas ensi syksystä lähtien hakenut samallaista
sijaisopettajattaren paikkaa itselleen.

— Huvittaako sinua tuollaisten vallattomien pienten lasten

opettaminen? kysyin.

Hän sanoi suuresti olleensa tehtäväänsä kiintynyt ja ikävällä

oppilaistaan eronneensa.

— Jos niistä on harmia, niin niistä on niin monta tyydyttävääkin

hetkeä, sanoi hän. Sitäpaitse on nyt se aika ijästä, jolloin jotain
tosityötäkin pitäisi tehdä.

Huokaisin ja sanoin onnellisiksi niitä, joilla on tehtävänsäkin

maailmassa.
 Hilma sanoi jokaisella ihmisellä olevan maailmassa tehtävänsä, ja
kaiken työn ja toimen tuottavan tyydytystä.

— Sanoppa nyt mikä vielä voisi olla minunkin tehtäväni? kysyin.

— Sinulla on monta tehtävää, hän vastasi.

— Nurkkaan heitetyllä romuraudalla?

— Sekin voi olla käyttökuntoinen. —

Kävelimme hetken ääneti, kunnes ukko Raiva aloitti:

— Sinun pitäisi mennä naimisiin. Perhe-elämä tyynnyttää mieltä ja

antaa elinhalua. Lastensa hyväksi tekee jokainen työtä kovin
mielellään.

Tunsin punastuvani enkä voinut kääntyä Hilmaan päin. Kulimme

juuri pitempää alamäkeä, jota kerran ylösnoustaessa minun
viimeisetkin toiveitteni vesikuplat olivat särkyneet.
VI.

Kesäkuun 22 p.

Ihmisille olisi luonnollisesti peräti hauskaa tietää minkälaiseksi

heidän elämänsä olisi muodostunut, jos joku pieni kohta
entisyydessä olisi käynyt toisin kuin se on käynyt. Mutta sen
tietäminen ei ole meidän vallassamme.

Istuissani tänään ongella, vaivasi minua tämä ajatus. Ajattelin sitä,

että missähän minä nyt onkisin, tahi onkisinkohan ollenkaan, jos
silloin kun aijoin, silloin kun Nurholan liike yhtiöksi muodostui, olisin
tämän paikkakunnan jättänyt.

Oikeastaan ei minulla olisi pitänyt olla mitään tyytymättömyyden

syytä olooni Nurhosten kaupanhoitajana. Varsin vapaasti ja
itsenäisesti sain oloni ja työni määritellä. Mutta sittenkään en minä
osannut kiinnittäväsi työhöni innostua. Seurusteluni Löfbergiläisten
kanssa vieroitti minua Nurhosista ja alkoi muodostaa välillemme
hyvää ennustamatonta juopaa. Kun toisin ajoin tiheänlaiseen
keskipäivilläkin Löfbergin nuorenväen hommien takia poistuin
kaupasta, kasvatti se rouva Nurhosessa tyytymättömyyttä minuun.
Niinpä hän mahdollisimman tarkasti seurasikin kaupasta
poistumisiani, ja aina sellaisina aikoina oli tullut puotiin apulaisille eri
asioista pientä nurinata pitämään.

Olin eräänä iltana rouvan luona teellä.

— Herra Saarela ei enää ollenkaan käy täällä meidän puolella,

sanoi hän minulle.

— Mitäpäs hän nyt täällä yksinkertaisten ihmisten luona, sanoi

nuori pisteliäs Miia neiti. Herra Saarelalla on hauskempaa seuraa
muualla.

Vastasin jotain epämääräistä. Rouva jatkoi:

— Minulle olisi kuitenkin mieluista ettei Saarela paljoa seurustelisi

Raivan kanssa. Hän on meille kostonhimoinen.

Sanoin etten ole Raivan kanssa muuta ollut kuin mitä hänen
kotonaan nuorten luona käydessäni.

— Kostoa en hänen sitäpaitse puinkaan luule ajattelevan, lisäsin.

— Mutta hän vähentää meiltä ostajia, vastasi rouva. Pitihän hänen

tietämän että Koskinen jo olisi riittänyt.

— No, eiköhän tuota nyt ole alaa itsekullekin, vastasin. Kaupunki

kasvaa, läheisen maaseudun tarpeet suurenevat. On luonnollista
että yritteliäisyyskin lisääntyy.

Rouva ei vastannut mitään, mutta huomasin ettei hän selitykseeni

ollut tyytyväinen. Hän alkoi kysellä Löfbergin perheen hyvinvointia.

Tätä suorempaan ei hän minua siihen aikaan mistään

muistuttanut; ja kuitenkin olin minä aikonut muuttaa pois heiltä. Mutta
silloin heräsi kysymys yhtiön muodostamisesta.

Sinä iltana kun tämä yhtiöasia piti lopullisesti ratkaistaman, oli

Nurholassa raskashenkinen illanvietto. Talon nuoret, joita maailman
ja omain asiain huolet siihen aikaan eivät vielä rasittaneet, olivat
poissa näkösältä ja minkä joku heistä salissa pistääntyi, heitti hän
epäileviä silmäyksiä saapuvilla oleviin. He eivät täydelleen
käsittäneet mitä tekeillä oli, mutta äitinsä tavallista raskaammista ja
usein uudistuvista huokauksista, läsnäolevien vakavuudesta sekä
luontoperäisen väistin avulla he arvasivat jonkunlaisen käänne
hetken heidänkin elämäänsä olevan tulemaisillaan. Äiti oli kertonut
että "herrat" tahtovat itse ottaa liikkeen omikseen.

Kaupantekoa varten olikin tavaravarasto inventeerattu ja pesän

tilalasku laadittu. Tämä oli tapahtunut Asplundin valvonnan alla ja
hänen toimestaan. Mutta kun Asplundin, joka jo oli Evelina Nurhosen
kanssa naimisissa, itse myöskin piti ruveta yhtiömieheksi, on kyllä
käsitettävää ettei rouva Nurhonen täysin luottanut etunsa
valvomiseen kaupanteossa, tietoa liikkeensä asemasta, hän
ainoastaan muisti miesvainajallaan usein olleen suuria maksuja
suoritettavana, joitten hän kuvaili jääneen liikkeesen hänen ja
perheensä rikkaudeksi.

Vanhan tavan mukaan tarjottiin vieraille totia, joissa asioissa

Asplund toimi isäntänä. Meitä olikin koko joukon väkeä läsnä:
asianajaja Helander, joka Asplundin hyvänä ystävänä oli mennyt
siksi paljon "Nurhosen jälkeläisten" sitoumuksiin, että oli nyt
pakotettu rupeamaan tekeillä olevaan yhtiöön hänkin, sen
aikaansaamista varten; tehtailija Kahva, joka Nurhos-vainajalle
aikanaan lainaamansa kiinnityslainat oli irtisanonut, haluten ne