Is the EU Doomed Jan Zielonka

Visit to download the full and correct content document:

https://textbookfull.com/product/is-the-eu-doomed-jan-zielonka/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

The lost future and how to reclaim it 1st Edition Jan

Zielonka

https://textbookfull.com/product/the-lost-future-and-how-to-
reclaim-it-1st-edition-jan-zielonka/

Is Globalisation Doomed?: The Economic and Political

Threats to the Future of Globalisation 1st Edition
Antimo Verde (Auth.)

https://textbookfull.com/product/is-globalisation-doomed-the-
economic-and-political-threats-to-the-future-of-
globalisation-1st-edition-antimo-verde-auth/

We’re Doomed! Brexit Revisited Jones

https://textbookfull.com/product/were-doomed-brexit-revisited-
jones/

What Is Art Education?: After Deleuze and Guattari 1st

Edition Jan Jagodzinski (Ed.)

https://textbookfull.com/product/what-is-art-education-after-
deleuze-and-guattari-1st-edition-jan-jagodzinski-ed/
Was Communism Doomed?: Human Nature, Psychology and the
Communist Economy 1st Edition Simon Kemp (Auth.)

https://textbookfull.com/product/was-communism-doomed-human-
nature-psychology-and-the-communist-economy-1st-edition-simon-
kemp-auth/

EU Citizens in the European Public Sphere: An Analysis

of EU News in 27 EU Member States 1st Edition Stefanie
Walter

https://textbookfull.com/product/eu-citizens-in-the-european-
public-sphere-an-analysis-of-eu-news-in-27-eu-member-states-1st-
edition-stefanie-walter/

EU agencies legal and political limits to the

transformation of the EU administration 1st Edition
Chamon

https://textbookfull.com/product/eu-agencies-legal-and-political-
limits-to-the-transformation-of-the-eu-administration-1st-
edition-chamon/

The Participation of the EU in International Dispute

Settlement: Lessons from EU Investment Agreements Luca
Pantaleo

https://textbookfull.com/product/the-participation-of-the-eu-in-
international-dispute-settlement-lessons-from-eu-investment-
agreements-luca-pantaleo/

The Non-Existence of the Real World Jan Westerhoff

https://textbookfull.com/product/the-non-existence-of-the-real-
world-jan-westerhoff/
‘Zielonka offers a new and refreshing vision of Europe’s
future – one that chimes perfectly with the EU’s motto
“United in Diversity.”’
Giuliano Amato, Former Prime Minister of Italy

‘The EU may be not doomed but it is in deep crisis. In

this provocative book Jan Zielonka offers an original and
controversial proposal for a radically different model of
European integration. Challenging conventional views,
he considers the prospects of a “neo-medieval” Europe
composed of networks of cities, regions and NGOs
where a “polyphony” among actors will replace the cur-
rent cacophony of the centres.’
Josep Borrell Fontelles, former President of the European
Parliament and former President of the European
University Institute

‘Jan Zielonka has written a punchy, incisive and dev-

astating account of the EU and its malaise after the
financial crisis. He combines his plea to move away from
“sanctimonious Protestant preaching” with a convinc-
ing sketch of how a more chaotic pattern of networks
between cities, provinces but also a wide range of social
and corporate institutions might produce a more dura-
ble, effective and legitimate governance. The treatment
is eloquent but also wise.’
Harold James, Claude and Lore Kelly Professor in
European Studies, Princeton University
‘A fascinating and thought-provoking book that will
change our view of the EU as neither a true state nor an
ever-changing cacophony of nations.’
Josef Joffe, Editor of Die Zeit in Hamburg and Visiting
Professor of Political Science, Stanford University

‘Jan Zielonka’s brilliant analysis of European disintegra-

tion is packed with big ideas that are elegantly expressed.
It acts as an original and iconoclastic challenge to both
the Euro-sceptic and the Euro-federalist discourses on
the crisis. This is a must-read book for anyone who cares
about the future of Europe.’
Mark Leonard, Director of the European Council on
Foreign Relations

‘Whether or not you agree with Jan Zielonka’s argu-

ments, you will find this book a stimulating read. I’m
sure it will provoke much discussion about the future
development of the European Union.’
Lord Patten of Barnes CH, Chancellor of the University
of Oxford and former European Commissioner for
External Affairs

‘A brilliant and profoundly original analysis of the

European crisis. A work of optimism, as well!’
William Pfaff, author and syndicated columnist
Is the EU Doomed?
 Global Futures Series

Mohammed Ayoob, Will the Middle East Implode?

Christopher Coker, Can War be Eliminated?
Jonathan Fenby, Will China Dominate the 21st Century?
Jan Zielonka

IS THE EU
DOOMED?

polity
Copyright © Jan Zielonka 2014

The right of Jan Zielonka to be identified as Author of this Work

has been asserted in accordance with the UK Copyright, Designs and
Patents Act 1988.

First published in 2014 by Polity Press

Polity Press
65 Bridge Street
Cambridge CB2 1UR, UK

Polity Press
350 Main Street
Malden, MA 02148, USA

All rights reserved. Except for the quotation of short passages for the
purpose of criticism and review, no part of this publication may be
reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted, in any form
or by any means, electronic, mechanical, photocopying, recording or
otherwise, without the prior permission of the publisher.

ISBN-13: 978-0-7456-8396-6
ISBN-13: 978-0-7456-8397-3 (pb)

A catalogue record for this book is available from the British Library.

Typeset in 11 on 15 pt Sabon by
Servis Filmsetting Ltd, Stockport, Cheshire
Printed and bound in Great Britain by Clays Ltd, St Ives plc

The publisher has used its best endeavours to ensure that the URLs for
external websites referred to in this book are correct and active at the
time of going to press. However, the publisher has no responsibility
for the websites and can make no guarantee that a site will remain live
or that the content is or will remain appropriate.

Every effort has been made to trace all copyright holders, but if any
have been inadvertently overlooked the publisher will be pleased to
include any necessary credits in any subsequent reprint or edition.

For further information on Polity, visit our website:

www.politybooks.com
 Contents

Prologue ix
Acknowledgements xv

1 Crisis 1
2 Disintegration 21
3 Reintegration 49
4 Vision 73
5 Practising Polyphony 101

Further Reading 115

Notes 119

vii
 Prologue

I am a genuine European, by any measure you care

to choose, and it gives me no satisfaction what-
soever to conclude that the European Union (EU)
may well be doomed. Silesia, where I grew up, was
the focus of harsh policies of Germanization and
Polonization, so I am not easily seduced by national
pride and glory. A Europe without borders was a
dream for young people without passports living
behind the iron curtain, and for me, personally,
integration helped make this dream a reality. I am
still a Polish national, but I hold a Dutch passport,
own a house in Italy and work at a British univer-
sity. My working experience with EU institutions
has never been thrilling, but it has not been sig-
nificantly worse than my experience with Dutch
or Italian bureaucracies. The EU was a symbol of
an integrated Europe, and from the outset I was

ix
 Prologue

inclined to give it the benefit of the doubt. Sadly,

as my essay explains, at present the EU does not
facilitate integration, but impedes it. I therefore
propose a radically different concept of European
integration with less or no EU.
The European Union was widely regarded as the
most successful modern integration project, but it
has turned into an embarrassment. It promised to
secure prosperity through integration, but it became
a symbol of austerity and conflict. It obtained ever-
more powers at the expense of national parliaments
and governments, but when the global financial
crisis erupted in 2008 it proved unable to cope
with the social and political disruption that ensued.
Powerful shocks spread from the skyscrapers of
Manhattan, Canary Wharf and la Défense to the
corridors of Brussels and to ordinary households
across Europe. No wonder so many citizens lost
trust in the EU, and that the process of disintegra-
tion is gathering pace. But is this decline reversible?
Can Europe return to the path of integration under
the tutelage of the EU, and, if so, would that even be
desirable? Alternatively, if the EU really is doomed,
what could and should take its place?
In this essay I argue that the EU will emerge sig-
nificantly weakened from the current crisis. It will
probably survive, but only in more modest form,

x
 Prologue

deprived gradually of major legal powers and politi-

cal prominence. The currency crisis may well be
overcome, but the crisis of socio-economic cohesion
and political trust will persist for some time, para-
lysing EU institutions, generating further conflicts
and preventing any substantial reforms.
Contrary to many observers, I believe that the
weakening of the EU will not strengthen nation
states, but rather lead to the opposite scenario.
The EU has helped its members generate growth
through its single market and enlargement projects;
and it has offered a comfortable excuse for numer-
ous policy failures. A weakening of the EU and
its member states will strengthen other political
actors such as cities, regions and non-governmental
organizations (NGOs). As a result, state borders
will be fuzzier, political loyalties will be increasingly
divided and administrative jurisdictions will over-
lap to a much greater extent. I call this phenomenon
‘neo-medievalism’.
I will also argue that, contrary to many predic-
tions, the waning of the EU will not lead to chaos
and disintegration. Integration will in fact continue,
fed by profound economic interdependence, cultural
empathy and political pragmatism. However, this
will be a new form of integration with no ambition
to create a pan-European government. Integration

xi
 Prologue

will evolve along functional rather than territorial

lines. It will be carried out by various regulatory
agencies made up of national and regional govern-
ments, large cities and NGOs representing business
and citizens. Such diverse and decentralized inte-
grated networks are likely to be more effective and
responsive than the current EU, with its rigid rules,
dysfunctional central institutions and disconnection
from the concerns of citizens and markets.
The essay tries to capture this probable new mode
of integration by employing the musical metaphor
of polyphony. In the field of music, polyphony is
sound and voice with a complex texture, music
with parts written against other parts, with several
simultaneous voices and melodies. Polyphony does
not assume unity and hierarchy, but draws strength
and functionality from numerous sets of loose and
contrapuntal relationships. So the aim of poly-
phonic integration would be for Europe’s parts to
work in greater harmony without losing Europe’s
greatest treasure: its diversity and pluralism. This
mode of integration, whether in the areas of trans-
port, energy, migration, tourism or sport, would be
more capable of getting things done, effectively and
efficiently. Its competence would ensure its greater
legitimacy; and its dispersed and complex poly-
phonic qualities would ensure its greater resilience

xii
 Prologue

when under pressure from future crises. Integration

led by the rigid EU dictating ‘one-size-fits-all’ poli-
cies, by contrast, has led to dissonance, rather than
harmony. EUphony has become a synonym for
cacophony. Through a strange and ironic turn of
events, however, present-day disintegration is pre-
paring the way for a new, much more resilient form
of integration, whose merits have so far not been
widely recognized.
To understand how integration and disintegra-
tion work, and why polyphonic integration is the
future, we need to look more broadly at power
politics in contemporary Europe, exploring the de-
ficiencies of the European social model, capitalism
and democracy. In-depth analysis of the EU’s by­
zantine treaties and complex institutional structures
will be of little help here. After all, does anyone
really believe that the President of the European
Commission can determine the fate of integration?
Has the Lisbon Treaty been of any use in forging
a more coherent Europe? And is the European
Parliament channelling Europe’s collective political
will?
This set of rhetorical questions not only flags
up the ineffectiveness of the EU; it also invites us
to think about our expectations of what the EU
can and should deliver in the second decade of the

xiii
 Prologue

twenty-first century. The EU always suffered from

a ‘capability–expectations gap’, to use Christopher
Hill’s expression.1 It envisioned a model of integra-
tion run by a single institutional centre in charge
of too many things, with inadequate legitimacy
and resources. This vision was unrealistic and
destined to fail. So European institutions now need
to be sub-divided into smaller functional clubs and
networks, and their integrative ambitions need to
be scaled down. Integration should not hereon be
seen as a remedy for democracy or market failures.
Nor should it represent a remedy for greed, selfish-
ness and conflict. But it can offer Europe practical
ways of coping with mounting economic, social
and security problems that require the cross-border
cooperation of many different actors across the
whole continent, and beyond. During the past
few years, the EU has performed its integrative
functions poorly. It now seems unable to reform
itself. Integration driven by autonomous functional
networks without a strong European centre will in
due time be seen as a much more appropriate way
forward. The EU may well be doomed, but Europe
and European integration certainly are not.

xiv
 Acknowledgements

This essay greatly benefited from thoughtful com-

ments by Stefania Bernini, Hugo Dixon, Christopher
Hill, John Kean, Martin Krygier, Fabian Neuner,
George Pagoulatos and four anonymous reviewers.
I also benefited from numerous exchanges with
graduate students in European Politics and Society
at the University of Oxford. The European Studies
Centre of St Antony’s College has also hosted excit-
ing debates on the topic of this essay.
My gratitude goes also to the European Council
on Foreign Relations, which has given me an oppor-
tunity to work with some of the brightest European
practitioners and experts. I am particularly indebted
to Mark Leonard and Dick Oosting for making me
part of their fascinating project on the Reinvention
of Europe. Special thanks go also to the Institute for
Democracy and Human Rights at the University of

xv
 Acknowledgements

Sydney, and its director, John Keane, for offering

me their institutional hospitality and intellectual
inspiration during the writing of this essay.
I would also like to thank Louise Knight and her
colleagues from Polity Press for initiating this pro-
ject and steering it safely to the intended destination.

xvi
 1
Crisis

‘Crisis’ is the word we have come to associate with

the EU. Yet the origin, nature and implications of
this crisis are hotly contested. One thing, however,
is certain: this is no ordinary crisis; it cannot be han-
dled in a routine manner by the European Union.
As Federico Rampini put it in the Italian daily La
Repubblica: ‘This crisis has assumed dimensions
that no one can control. There are too many fires to
extinguish in too many diverse places.’1
The EU has experienced crises before. In 1965
General De Gaulle refused to attend the European
Council’s meetings, causing the so-called ‘empty
chair crisis’, which lasted for seven months. In 1999
all twenty European commissioners resigned fol-
lowing allegations of corruption in high places. In
2005 French and Dutch voters delivered a negative
verdict on the European constitutional treaty. But

1
 Crisis

there has never been anything like the crisis that

began in 2008 and is still unfolding. This crisis is
not just about the EU’s internal matters. In fact,
it was triggered by events far away from Brussels.
But the financial storm in New York has quickly
spread to many different fields of European politics
and society. The EU has attempted to cope with
the rapidly evolving situation, but in a clumsy and
contentious manner.
If we examine the variety of events that have
shaken Europe and the EU over the past few years,
we find that there is not one, chiefly financial, crisis
but a series of different crises with different spans
and durations. The end of one type of crisis may
herald the beginning of another. Moreover, all
these crises are highly interdependent, albeit in an
asymmetric manner. The financial crisis exposed
the weakness of several European economies and
also of the faulty institutional set-up of the euro and
the EU itself. Troubled economies could not but
generate political and social consequences. Money
has been lost, political careers have been ruined
and ideological truths have been challenged as a
result of these crises. However, different states and
social groups experienced these crises in different
ways. Some of them even benefited from Europe’s
disarray. The EU was not one of the beneficiaries,

2
 Crisis

however. It proved poorly prepared for navigating

through the stormy weather and it lost the confi-
dence of Europe’s citizens.
European officials are fond of stressing that in
the past the EU has emerged stronger from suc-
cessive crises, but in light of the evidence available
at present this rosy history is not likely to repeat
itself.

Crisis, what crisis?

One can hardly speculate about the EU’s future

without getting to the heart of the crisis currently
gripping the institution. To put it another way: the
cure for a patient begins with a proper diagnosis.
The dominant view is that the crisis was about the
euro, Greece and sovereign debt. In my view, the
most important crisis was and still is one of cohe-
sion, imagination and trust. The latter is obviously
harder to address. The hole in the Greek budget is
relatively small in aggregate euro-zone terms and
could easily be covered. However, Greece is not the
only country in financial trouble, few believe that
writing off debts will make the Greeks behave like
the Germans, and there are no plausible solutions
for solving Greece’s complex problems. What we do

3
 Crisis

know is that the solutions applied by the EU have

so far proved pretty ineffectual. What looked to be
a straightforward financial challenge has become a
social, political, cultural and even ideological one,
concerning the entire continent and not just one
‘black sheep’. Let me explain why.
The euro is on the verge of collapse, and the
blame is being attributed to external financial
shocks and misguided, if not absent, common fiscal
policies. The financial discourse has become so
prominent that most Europeans have acquainted
themselves with the meaning of such ostensibly
odd terms as credit crunch, quantitative easing,
financial spread, structural adjustments and euro-
bonds. However, only some economies within the
euro-zone have performed poorly, while others are
booming and have faced no fiscal pressures. Can we
make any general statements about the euro crisis
in this situation? Moreover, it is far from obvious
that any fiscal policy would be able to address the
roots of the economic problems facing Greece,
Cyprus, Portugal, Spain, Ireland and, one may add,
Italy. The culture of clientelism and meritocracy
can hardly be tackled by macro-economic struc-
tural adjustments and budgetary oversight alone.
Moreover, fiscal policies alone would not spur the
weaker economies to catch up with the stronger

4
 Crisis

ones in a single currency union. A closer look at

Greece illustrates this problem.
Greece was a prototype of poor bookkeeping: an
unsustainable current account deficit, huge public
and foreign debt, a narrow tax revenue base, a
ballooning and inefficient public sector, and an
untenable burden of pensions and unemployment
benefits.2 However, the country’s problems can only
partly be explained by the chronic lack of financial
discipline. One should also look at the weakness of
the Greek state and its administrative structures,
at the politics of patronage practised by the two
parties ruling Greece since the fall of autocracy,
at the economic and political imbalances within
the euro-zone system. Ordinary Greeks have prob-
ably lived above their means for some time, but,
contrary to their depiction in numerous European
tabloids, they are not selfish, lazy, uneducated, tax-
evading and ‘unwilling to embrace change’.3 Some
Greek politicians have cheated their colleagues in
Berlin, Paris and The Hague, but they also cheated
the Greek people and subsequently lost their confi-
dence.4 Prior to the crisis the country consumed too
much and invested too little, but not all of the cur-
rent problems of Greece are of its own making. It
was not Greece but Germany and France who were
behind the faulty design of the European Economic

5
 Crisis

and Monetary Union which envisaged a common

currency without any instruments for helping the
weaker members of the euro-zone align with the
stronger ones. Nor were the Greek banks and
their regulators responsible for the global financial
meltdown of 2008, which rendered the sovereign
debt burden of Greece unsustainable and a tempt-
ing target for speculators. From the early days of
the euro-crisis, Greece was hardly in charge of its
policies, which means that it is difficult to blame
Athens for the disastrous social and political effects
of severe austerity and internal devaluation. In fact,
when in October 2011 the Greek Prime Minister,
George Papandreou, announced his intention to
hold a referendum on the acceptance of the terms
of a euro-zone bailout deal, he was forced to step
down from office under the pressure of Germany
and other creditor states. Ancient Greek dramas
show that a key character can be a perpetrator and
a victim at the same time, and this is the case with
modern Greece in this crisis.
The stories of Ireland, Portugal and Spain con-
firm that Greece’s economic misfortunes are partly
of its own making and partly the result of policies
and processes beyond its control. These four states
requested a financial rescue from the EU and the
IMF, and they were bundled together by the finan-

6
 Crisis

cial discourse under the denigrating acronym PIGS:

Portugal, Ireland, Greece and Spain. (Some analysts
use PIIGS, to include Italy – Europe’s notorious
debtor.) However, the PIGS’ reasons for financial
difficulties were not all exactly the same. In 2007
only Greece had a disturbing level of gross public
debt: 94.5 per cent of GDP, compared to 25.4 per
cent of GDP in Ireland, 36.2 per cent of GDP in
Spain. In comparison, the UK’s gross debt in 2007
amounted to 43.8 per cent of GDP.5 Spain and
Ireland’s major economic problem was a property
bubble; this problem was not present in Portugal
and Greece. Banks were also in bad shape in Spain
and Ireland. The latter went into recession in 2008
after the government had pumped 7 billion euros
into its two biggest banks, Allied Irish Banks and
Bank of Ireland. Insolvent local banks were not the
key problem in Portugal or Greece. The PIGS were
weak links in the poorly designed euro-chain. When
the pull of financial markets intensified, the PIGS
fell off the chain.

Cohesion, imagination, trust

‘Ever-closer union’ is the official aim of the EU, and

the progress of European integration has always

7
 Crisis

been measured by the EU’s success in fostering

greater cohesion. In the EU discourse, concepts of
fusion, convergence, cohesion and integration are
often used as synonyms. Over the last few years,
however, it has become evident that ‘ever-closer
union’ is a myth, and the EU is facing a profound
crisis of cohesion. For instance, unemployment
in Greece reached 27.6 per cent in May 2013,
continuing an upward trend since the debt crisis
erupted five years earlier. In Germany, meanwhile,
unemployment was 5.4 per cent, the lowest since
the country’s re-unification. Outside the euro-zone,
Poland has not been in recession since 2008, while
Latvia’s economy shrank by 25 per cent in 2008–9
(although Latvia, unlike Greece, has recovered rela-
tively quickly). It has also become more obvious
than ever that in the EU there are policy-makers
and policy-takers, the former exemplified by credi-
tor states and the latter by debtor states. The gap
between those within the euro-zone and those
outside of it is also widening; the latter have only
limited access to the decision-making process affect-
ing their economic interests.
Nobody really knows how to bridge the gap
between Europe’s powerful affluent centre and its
impoverished peripheries. Subjecting all countries to
the same set of rules and laws is clearly insufficient.

8
 Crisis

Central economic redistribution is controversial for

practical and ideological reasons. The creation of
the single market was accompanied by the creation
of a cohesion policy to help the poorer regions cope
with the economic competition from the wealthier
ones, but the assigned funds were relatively modest
and their use and misuse has been widely criticized.
Similar cohesion funds were not envisaged with the
creation of the single currency. The market was
supposed to take care of discrepancies between the
weak and strong economic actors within the euro-
zone. We now know that this was an illusion. The
current situation resembles a joke from the commu-
nist era: the state pretends to pay the employees and
the employees pretend to work. In the present-day
EU the creditor states pretend to subsidize harsh
structural reforms and the debtor states pretend to
follow the former’s directives, however electorally
unpopular and economically counter-productive.
None of the actors seem to believe that this will ever
work, but they lack a plausible solution to address
the problem. After all, member states were unable
to bridge gaps between their own rich and poor
regions despite having budgets the EU could never
dream about.6 Relatively rich states such as Italy are
the most striking examples here.
This leads to the next major crisis the EU is

9
 Crisis

facing at present: the crisis of imagination. Money

alone is not likely to get Europe out of this crisis.
Europe needs to invent a new way of investing and
distributing money, but addressing this paradigm
crunch is proving trickier than addressing the credit
crunch. Plausible proposals for reinventing Europe
and rescuing it from its current malaise are in short
supply at present and they are often technical, unin-
spiring and timid. EU decision-makers are guided by
short-term political considerations and are chiefly
concerned with defending their own partisan inter-
ests, be they national or institutional. EU experts
tend to focus on detailed treaties and formal institu-
tions while ignoring historical memories, cultural
myths and ideological prejudices. Their abstract
modelling and theorizing are increasingly detached
from European realities and as such are of little use
to Europe’s politicians.
However, the lack of a plausible vision for moving
the EU forward is also related to broader intellectual
and political quandaries. Democracy and capitalism
are undergoing a rapid change, which means that
understanding Europe and its institutions is not suf-
ficient for addressing current problems. Moreover,
solutions for Europe’s current troubles can hardly
be confined to Europe itself. What happens in
China, India, Brazil or the United States will be of

10
 Crisis

paramount importance to the continent’s future,

and Europeans have a limited understanding of, and
influence over, developments in these countries.
Paradigm change takes time. Moreover, new
visions, however brilliant, would have to be ‘sold’
by politicians to the European electorate. At present,
the electorate has little trust in politicians, whether
they come from Brussels or from national capitals.
The current crisis of trust manifests itself not only
in opinion polls, but also on the streets of villages
and cities. When in the autumn of 2013 the Italian
Prime Minister, Enrico Letta, and the President of
the European Commission, José Manuel Barroso,
visited the tiny southern island of Lampedusa after
yet another boat full of migrants sank there, they
met an angry crowd of local citizens exasperated by
the failure of the EU and their country to stop such
repeated tragedies. Likewise, mass, at times violent,
protests in the streets of Athens, Madrid or Nicosia
are directed at both the EU and respective national
governments. Both fare extremely poorly in public
opinion polls. According to the November 2012
Eurobarometer, since 2007 trust in the EU had
fallen from positive 20 to negative 29 per cent in
Germany, from positive 30 to negative 22 per cent
in Italy, and from positive 42 to negative 52 per
cent in Spain. Public trust in national i­nstitutions

11
Another random document with
no related content on Scribd:
 "Nyt on kaikki, kuten pitää ollakin, vanha Cass", hoilotti hän
asettuen
Cassin eteen ja tunkien toisia takaisin.

"Mikä niin on?" kysyi Cass epäillen. "Sinä! Nyt sinä veikkonen voit
haalia hieman kokoon —, nyt voit sinä olla kuin herran kukkarossa!
Kuules vain!"

Hän avasi lehden ja luki suurella tyyneydellä, asettaakseen Cassin

kärsivällisyyden, seuraavaa:

"Kadotettu. Jos se, joka on löytänyt sormuksen kirjotuksella:

'Cassille — May' — joka löydettiin maaliskuun 4 p:nä 186-
maantieltä Blazing Starin luota — ilmottautuu Bookhamin poikien
luona, Leveäkuja n:ro 1007, Sakramento, niin saa hän kunniallisen
palkinnon, joko hän jättää takaisin itse sormuksen tai voi antaa
lähempiä tietoja löytöpaikasta."

Cass nousi pystyyn, rypisti otsansa ja katsoi tovereihinsa hurjin,

salamoivin silmin. "Ei! Ei! se ei ole ilveilyä", tyynnytti häntä tusina
ääniä. "Se ei ole mitään ilvettä! Totta kuin pyhä raamattu! Ei mitään
pilaa, Cass!"

"Tuossa on lehti! Sakramento Union'in eilinen numero. Katso itse",

sanoi Drummond, ojentaen hänelle rypistyneen lehden. "Ja ajatteles
vain, millainen onni sinulla on! Ei tarvitse näyttää itse sormusta.
Jollei paksupää tuomari anna sitä takaisin, niin ei tee mitään."

"Lehdessä luetaan, ettei kukaan muu kuin löytäjä saa ilmottautua",

lisäsi joku toinen, "niin että vanhusta itseään eikä Ranaka Joe'ta
oteta lukuun."
 "Ei ole epäilystäkään, että hän tarkottaa sinua, Cass", sanoi
kolmas.
"On aivan kuin olisi nimesi ilmotuksessa."

Neiti Porterin tähden, ja hieman itsensäkin, ei Cass ollut

maininnut, että sormus jälleen oli hänen hallussaan, ja ilmeisesti oli
myöskin "kukkulan Kalle" pitänyt suunsa. Cass ei voinut nytkään
sanoa mitään ilmaisematta salaisuutta, ja hän oli iloinen, että sormus
oli lakannut näyttelemästä pääosaa jutussa. Tosin oli hänkin
tavattoman utelias tietämään, mitä mahtoi piillä siinä, että nyt etsittiin
ensi sijassa häntä ja jätettiin sormus sivuasiaksi. Miksi pantiin niin
suurta painoa juuri löytäjään?

"Näetkös?" sanoi Drummond vastaten toisen lausumattomiin

ajatuksiin, "tuo tyttö — sillä tietysti siinä on tyttö mukana pelissä —
on lukenut uutiset lehdissä ja on niinsanoakseni pihkaantunut
sinuun. Nyt on se aivan samantekevää, kuka hänen Cassinsa oli tai
on, sillä nyt on hän ilmeisesti jättänyt hänet omille hyvilleen."

"Ja täydellä syyllä — miksi hän on hukannut tytön sormuksen eikä

sitte antanut kuulla mitään itsestään", keskeytti hänet joku, joka tunsi
myötätuntoa tytön huolia kohtaan.

"Ja se jalo, romantillisen ritarillinen uskollisuus, jolla sinä säilytit

sormusta, on ilmeisesti käynyt hänen sydämelleen", jatkoi
Drummond unhottaen samalla, kuinka pisteliäästi ennen oli
suvainnut puhua juuri tästä tunteesta. Koko leiri oli syöpynyt siihen
uskoon, että kaikki siihen asti olivat suosineet ja osottaneet ritarillista
tunnetta, joka nyt niin silmiinpistävästi palkittaisiin. Kaikki olivat
varmat siitä, että hän, neiti, oli ilmotuksessa mainitun pankkiirin tytär,
etteikä voinut otaksua muuta kuin että onnellinen isä heti olisi valmis
anteliaasti ottamaan Blazing Starin suojelukseensa. Jolleikaan
sulhasella ollut täällä mitään sukulaisia, käsitettiin hyvin, että
sellainen paikka, josta löytyi kihlasormuksia ja, kuten Jim Fanquies
lisäsi, "oli miehiä, jotka osasivat käyttäytyä", olisi paras, mihin saattoi
sijottaa pääomiaan. Ja sama tuntehikas virginialainen vei myös
Cassin syrjään kuiskatakseen hänelle seuraavat jalomieliset sanat:
"Jos niin kävisi, ettet sinä sujuisi tytön kera yhteen, kuten tietenkään
et voi ihmisen kera, jolla on punainen tukka ja joka on nilkku" (leiri oli
ilman mitään aihetta koristanut ilmotuksen salaperäisen kirjottajan
näillä vähemmän viettelevillä ominaisuuksilla), "niin voit luottaa
minuun. Sinunhan tarvitsee vain tuoda esiin, että minä tunsin
sormusta kohtaan samaa kunnioitusta kuin sinäkin ja että minä
tahdoin aina lainata sen sunnuntaisin. Jos siitä sitte tulee jotakin, no,
niin jaamme tasan keskenämme."

Sangen tärkeä kysymys oli, kuinka Cass pukeutuisi, ja tämä

kysymys käsiteltiin yhdessä, sillä häntä pidettiin yleensä leirin
edustajana. Puku, joka hänellä oli tällä kertaa, ei tietysti sopinut
lainkaan, sitä mieltä olivat kaikki muut paitsi Fanquies, joka ehdotti,
että "hänen piti mennä tytön luo aivan sellaisena kuin oli ja siten
osottaa, että hän sulasta rakkaudesta oli unhottanut kaiken muun."
Mutta Cass väitti mitä innokkaimmin tätä vastaan ja häntä
kannattivat toiset toverit. Ilmottamalla lehdessä saatiin takausta
vastaan lainaksi valkoiset housut purjekankaasta, punainen paita,
musta silkkinen kaulaliina ja panamahattu. Drummond, joka oli
naimaton, lainasi hänelle paksun vihkisormuksen, hieno viittaus,
arveli hän, ja viime hetkessä koristi Fanquies vielä kaulaliinan
jättiläissuurella kultakvartsisella rintaneulalla. "Se tulee viittaamaan
kullanrunsauteen meidän seudullamme, eikähän vanhuksen
(vanhimman toiminimessä Bookhamin pojat) tarvitse tietää, että olen
sen voittanut pelissä San Fransiskossa", sanoi Fanquies. "Jos
luovutat tytön minulle, niin voit antaa neulan minulle takaisin, jotta
minäkin voin sillä koettaa onneani." Cass sai neljäkymmentä dollaria
matkarahaksi ja koko joukkokunta saattoi häntä poikkitielle, jossa
hän pääsi postivaunuun, samalla kuin satoja onnentoivotuksia
lähetettiin hänen jälkeensä huiskovien hattujen ja revolverin
laukausten muodossa.

Tarvitsee tuskin sanoa, ettei Cass ottanut osaa toveriensa yli

ääriensä kuohuviin toivomuksiin ja että hän kokonaan torjui heidän
naimasuunnitelmansa. Samalla kuin hän leikillään oli suostuvinaan
kaikkeen, piti hän kuitenkin hiljaisuudessa oman päänsä. Mutta
asiassa piili kuitenkin jotakin puoleensa vetävää, houkuttelevaa, ja
vaikkakin hänellä oli selvä tunne siitä, että oli ainaiseksi luopunut
unelmistaan, oli hänestä kuitenkin suloista tietää, että ne sentään
kerran voisivat toteentua. Ei hän ollut millänsäkään siitäkään, että
neiti Porter joka tapauksessa saisi tästä kuulla ja silloin tyttö katuisi
sitä, ettei ollut kunnioittanut hänen tunteitaan kuten ne ansaitsivat.
Jos joku upporikas tyttö tosiaankin oli kiintynyt häneen, niin hän
tahtoi näyttää neiti Porterille, että hänen tähtensä oli valmis
luopumaan loistavimmistakin mahdollisuuksista.

Istuessaan aivan yksin matkavaunun katolla, harjotti hän yhtä

niistä tyynnyttävistä puheista, joita mielikuvitusrikkaat ihmiset aina
laittavat, mutta joita sentään ei todellisuudessa pidetä siten kuin ne
on ajateltu. "Rakas neiti Porter", puhutteli hän ajurin selkää, "voitteko
te luulla, että minä myisin elämäni ainoan rakkauden inhan voiton
hinnasta, kun minä kuitenkin uskollisesti säilytin nuoruuteni unelman,
joka tuskin oli muuta kuin hourekuva?" Tämän pienen, sievän
puheen sepittäminen ja laususkeleminen vei häneltä kokonaisen
tunnin työn. Ja vaihtelun vuoksi muutti hän muutamia sanoja ja
laususkeli yhtä runollisesti ja yhtä suureksi tyydytyksekseen: "Rakas
neiti Porter! Voitteko te luulla, että minä pysyisin uskollisena ainoalle
rakkaudelleni, kun minä kuitenkin luovun nuoruuteni unelmista" j.n.e.
Mutta silloin johtui myös hänen mieleensä, että koko asia saattoi
tulla sekavammaksi, jos tuntematon, kun kaikki kävi ympäri, olikin
köyhä — sillä neiti Porterin sanottiin olevan varoissaan.

Pankkihuoneen "Bookhamin pojat" näkeminen ei tehnyt mitään

salaperäistä vaikutusta. Se näytti perin käytännöllisesti liiketarpeita
silmälläpitäen rakennetulta, lasiovineen, joista lisäksi muutamat
olivat seposen selällään. Kenenkään mieleen ei luulisi johtuvan
uskoa täällä jollekin salaisuuksia, jotka epäilemättä leviäisivät koko
huoneustoon. Cassin valtasi epämääräinen tunne, ettei hän eikä
hänen kertomuksensa ja löytämänsä aarre kuulunut tänne, tähän
realismin temppeliin. Suurimmasti hämillään piti hän käsissään
kääröä, joka sisälsi sormuksen ja sanomalehden uutisineen,
ikäänkuin täten tahtoisi todistaa tarkotustensa rehellisyyden. Lähinnä
seisova kirjanpitäjä otti käärön hänen kädestään, avasi sen, käänteli
sormusta ja pani uudestaan takaisin sanoen: "Seuraava liike, nuori
mies; viereinen ovi!" Sen jälkeen kääntyi hän toisen kundin puoleen.
Cass meni ovelle, näki ainoalla silmäyksellä, että "seuraava liike" oli
panttilainakonttori, ja palasi takaisin salamoivin silmin ja punakoin
kasvoin. "Olen täällä erään sanomalehdessä olleen ilmotuksen
tähden", alotti hän uudestaan.

Kirjanpitäjä heitti katseen hänen kaulaliinaansa ja

kultakvartsineulaansa ja sanoi lyhyesti: "Paikka täytettiin
toissapäivänä — emme tarvitse enää ketään."

Cass punastui vihasta. Mutta Blazing Starissa ei ollut tapana jättää

vastaamatta hävyttömyyksiin. Hän sanoi: "Jos tarkotatte omaa
paikkaanne, niin en epäile, että yhdessä käden käänteessä voisi
saada paikan tusinalle teidänIaisianne. Mutta minä tulen tänne
tämän ilmotuksen johdosta. Jollei vanha Bookham itse ole
saapuvilla, niin lähettäkää tänne joku hänen täysikasvuisista
pojistaan. Sanomalehti ilmotuksineen ja ympärillä seisovain nauru ei
jättänyt tekemättä vaikutustaan. Nuori, nokkaviisas kirjanpitäjä
poistui, ja palattuaan kehotti hän Cassia seuraamaan itseään
sisempään huoneeseen. Cass tunsi jälleen rohkeutensa vaipuvan,
kun hän näki edessään harmaan miehen, jonka koko ulkonäkö,
jonka kasvonpiirteet, puhe ja ryhti oli jyrkin vastakohta Cassille,
sormukselle ja sille romantilliselle kertomukselle, joka sormukseen
siirtyi. Nuori mies kertoi lyhyesti juttunsa ja näytti aarteensa. Pankkiiri
heitti siihen tuskin katsettakaan ja kysyi kärsimättömästi:

"Missä ovat paperinne?"

"Paperini!"

"Niin! Todistus, että olette sama henkilö. Sanotte nimenne olevan

Cass. Millä voitte näyttää sen toteen? Kuinka muuten voin tietää,
kuka te olette?" Tunteelliseen ihmiseen ei minkäänlainen
halveksuminen tee niin musertavaa ja hämmentävää vaikutusta kuin
se, että hänen epäillään esiintyvän väärällä nimellä. Cass tunsi
olevansa kaksin kerroin loukattu siitä, ettei hänen sanojaan uskottu,
koskei hänellä tällä hetkellä ollut mitään, jolla olisi voinut näyttää ne
toteen. Pankkiiri katseli häntä terävästi, mutta ei epäystävällisesti.
"No hyvä", sanoi hän vihdoin. "Asia ei oikeastaan koske minua; jos
teidän tiedonantonne tyydyttävät rouvashenkilöä, jonka asiamies
oikeastaan olen, niin onhan kaikki kuten pitää ollakin. Uskon kyllä,
että niin on laita, mutta kaikessa tapauksessa varotan teitä, jollei niin
olisi asianlaita. Olen tehnyt teille muutamia kysymyksiä, koska
tahdon säästää rouvashenkilöä joutumasta petturien kanssa
tekemisiin — mutta te ette näytä olevan sellainen. Tässä on kortti.
Hyvästi!"

"Neiti Martimer." Ei siis pankkiirin oma tytär. Blazing Starin

ensimäinen toive haihtui kuin tuhka tuuleen. Mutta rikas täytyi hänen
sentään olla, muuten ei kai pankkiiri olisi niin huolellisesti koettanut
suojella häntä petkuttajilta. Hänen nuoruuttaan ja kauneuttaan oli
Cass aikoja sitte lakannut ajattelemasta.

Kortilla mainittu osote ei ollut kaukana. Pamppailevin sydämin

painoi Cass kellonnappia ulkonäöltään kunnioitusta herättävässä
talossa ja vietiin salonkiin. Hän aavisti, että tämä huone usein muutti
asujaa; sillä oli vivahdus, joka on omituinen huoneustoille, jotka ovat
muhkeimmasti kalustetut vuokrattavaksi, ja kun ovi aukeni ja pitkä
nainen tummassa surupuvussa näyttäytyi kynnyksellä, näki Cass
heti, ettei hän soveltunut nykyiseen ympäristöönsä. Hymyillen
hymyä, joka väikkyi maailmaan tottuneen luonnollisuuden ja
surullisen umpimielisyyden välillä, viittasi hän Cassin istumaan.

Miss Martimer oli vielä nuori, vielä kaunis, edelleen puettu

viimeisen muodin mukaan ja edelleen sangen puoleensa vetävä.
Ensi tervehdyksestä siihen saakka, jolloin he sanoivat hyvästit,
ymmärsi Cass, että neiti oli hänestä hankkinut perinpohjaiset tiedot.
Siten hän tosin vapautui näyttämästä toteen että oli sama henkilö,
mutta hän tunsi sentään alemmuutensa neidin rinnalla. Hän tunsi
kiusallisesti oman nuoruutensa ja kokemattomuutensa tämän naisen
läsnäollessa.

"Toivon teidän uskovan minua", alotti neiti, "kun sanon, että syy,
miksi teen teille kysymyksiäni, on ainoastaan se, että etsin
sydämelleni tyynnytystä." Hän jatkoi surumielisesti hymyillen: "Jos
asiat olisivat toisin, olisin jättänyt jutun oikeudellisesti tutkittavaksi ja
keskustelun teidän kanssanne jollekin kylmäverisemmälle henkilölle,
joka olisi ollut vähemmän kiintynyt asiaan. Mutta minä luulen, ei,
minä tiedän, että voin luottaa teihin. Me naiset olemme tosin
hupakoita, kun puhumme vaistostamme, ja heti kuultuanne
kertomukseni on teillä syytä luulla, ettei pidäkään luottaa siihen —
mutta eikö totta, en pety, kun edellytän teissä myötätuntoa, joka
antaa tällaiset heikkoudet anteeksi?" Hän säesti kysymystään ylen
surumielisellä hymyllä, painoi huulensa lujasti yhteen ja puristi
suonenvedontapaisesti toisella kädellään toista. "Sanotte, että
löysitte sormuksen kadulta noin kolme kuukautta sitte, ennen —
ennen kuin — tiedätte kyllä, mitä aion sanoa — ennen kuin ruumis
löydettiin."

"Niin."

"Ajattelitte silloin, että joku ohikulkija on pudottanut sen?"

"Niin, sillä kukaan leirissä ei sitä vaatinut."

"Löysittekö sen asuntonne edestä vai maantieltä?"

"Asuntoni edestä!"

"Oletteko aivan varma siitä?" Neidin hymy oli edelleen

surumielinen, mutta samalla niin surullinen, että Cassin täytyi
punastua.

"Kyllä, mutta asuntoni on aivan maantien varressa."

"Ah, ymmärrän. Ja muuta ette löytänyt mitään? Ei mitään paperia?

Ei mitään käärettä?"

"Ei mitään."
 "Ja te kätkitte sormuksen, koska siinä oli sama nimi kuin teilläkin?"

"Niin!"

"Ei mistään muusta syystä?"

"Ei, ei muusta mistään." Mutta samalla Cass tunsi punastuvansa

koko kasvoiltaan.

"Saatte antaa anteeksi, vaikka vielä kerran teen kysymyksen,

jonka jo olemme jättäneet. Mutta panen suurta painoa siihen.
Oikeudellisessa tutkinnossa näyttää tulleen näytetyksi toteen, että
sormus löydettiin — tuon… onnettoman miehen ruumiilta. Sanotteko,
ettei ollut niin?"

"Voin vannoa sen."

"Vanhurskas Jumala! Mikä petturi!" Hän nousi nopeasti, meni

ikkunaan ja palasi sitte Cassin luo sanoakseen aivan murtuneella
äänellä: "Lupasin luottaa teihin. Sormus kuului kerran minulle!"

Hän vaikeni tuokioksi, jatkaakseen sitte nopeammin: "Muutamia

vuosia sitte annoin sen eräälle miehelle, joka on syvästi loukannut ja
pettänyt minua — miehelle, jonka elämä siitä pitäen on ollut
häpeäpilkku kaikille, jotka hänet ovat milloinkaan tunteneet; miehelle,
joka kerran oli ansainnut herrasmiehen nimen, mutta joka vaipui niin
syvälle, että hän tuli tappelupukarien ja varkaiden toveriksi, että hän
petti yksin heidätkin ja jouduttuaan heidän uhrikseen, laskettiin
nimettömään hautaan. Sellainen oli mies, jonka ruumiin olette
löytänyt."

Cass lyyhistyi kokoon. "Hänen nimensä?" kysyi hän.

 "Osaksi sama kuin teidän — Cass — Henry Cass."

Lyhyen väliajan jälkeen jatkoi nainen: "Näette nyt, miksi kaitselmus

saattoi sormuksen juuri teidän käsiinne. Mutta jos kysytte minulta,
miksi panen niin suurta painoa siihen, löysittekö sormuksen tieltä tai
oliko se ruumiin mukana, niin kuulkaa! Kaikista enimmän suututtaa
minua se, että tämän miehen sanotaan näytelleen minun
sormustani, kerskailleen sillä, panneen sen peliin ja hävinneen sen
muutamalle kurjista veikkosistaan."

"Ranaka Joelle", sanoi Cass, muistaen hevosvarkaan iloisuuden,

kun sormus näytettiin hänelle oikeuden edessä.

"Niin, juuri hänelle!" puuttui neiti äkkiä puheeseen. "Jos sormus

olisi löydetty hänen ruumiinsa muasta, niin olisin sentään vielä voinut
uskoa, että jossakin hänen sydämensä piilotetussa sopessa vielä
paloi tunteen kipinä sille naiselle, jonka hän oli pettänyt. Olen nainen
— hupakko nainen — mutta te olette ainaiseksi tehneet viimeisen
toiveeni tyhjäksi."

"Mutta mitä varten oikeastaan olette kutsunut minut tänne?" kysyi

Cass, syvästi liikutettuna siitä surusta, jota oli joutunut todistamaan.

"Siksi, että tahdon päästä varmuuteen!" sanoi nainen hurjasti.

"Ettekö voi ymmärtää ettei nainen, kuten minä, voi elää
epävarmuudessa. Mutta sitäpaitsi voitte olla minulle avuksi. En ole
kutsunut teitä tänne ainoastaan rasittaakseni teitä surullani: Teidän
on otettava minut mukaanne sinne, mistä löysitte sormuksen, mistä
löysitte ruumiin, paikkaan, jossa — jossa hän lepää haudattuna.
Mutta teidän täytyy osata asettaa niin, ettei kukaan näe, ei kukaan
tunne minua."
 Cass epäröi. Hän ajatteli tovereitaan ja kuinka heidän
saippuakuplansa särkyivät. Kuinka voisi hän suojella heiltä
salaisuuden?

"Jos tarvitsette rahaa siihen, niin sanokaa. En tahdo kuluttaa

aikaannekaan sitä vastaavalla tavalla korvaamatta. Bookhamilla on
tuhat dollaria maksettavaksi, jos sormus löytyy. Kohotan summan
kaksinkertaiseksi, jos autatte minua tässäkin asiassa."

Cass luuli sentään, että se oli mahdollista. Hän voi ottaa neidin
mukaansa kenenkään siitä tietämättä; voi sitte sanoa tovereille, että
tarvittiin vielä muutamia todistuksia ennenkuin palkinnon saisi
nostaa, ja jos hän sitte jakaisi saaliin toisten kera, ei kukaan virkkaisi
mitään. Hän vastasi päättävästi: "Minä vien teidät sinne."

Neiti otti hänen molemmat kätensä omiinsa, kosketti niitä

huulillaan ja hymyili kiitollisesti. Hänen kasvojensa surullinen ja
umpimielinen ilme oli kadonnut yhtäkkiä ja kiemaileva ynnä samalla
veitikkamainen katse hänen tummista silmistään teki kaikille
vaikutuksille herkkään Cassiin niin suuren vaikutuksen, että hän läksi
talosta jokseenkin sekavassa mielentilassa. Samalla johtui hänen
mieleensä, että mitähän neiti Porter ajattelisikaan, jos hän saisi
kaiken selville. Mutta hänhän palaisi tämän luo onnellisempana ja
tuhatta dollaria rikkaampana. Miksi hän nuhtelisi itseään siitä, että
kaunis nainen ja surullinen juttu olivat häneen vaikuttaneet? Hän
tunsi, kuinka miellyttävä naisen läheisyys oli, kun hän illalla auttoi
tämän postivaunuun, ja erään toisen matkan muisto ei estänyt häntä
lohduttamasta tätä naista, jota hän katsoi olevansa velvollinen
lohduttamaan. He olivat sopineet siitä, että Cass antaisi neidin
laskeutua vaunuista hotellin edustalla poikkitien risteyksessä, mutta
itse jatkaisi matkaansa Blazing Stariin; puolenyön ajoissa tulisi hän
sitte neitiä noutamaan, jos hän näki mahdolliseksi tämän
huomaamatta viedä mainitulle paikalle. Päivä jo valkeni, kun
postivaunu pysähtyi tienristeyksessä, missä ravintolan ruoka- ja
tarjoiluhuoneen valo loisteli itäisen aamuruskon kera. Cass laskeutui
vaunuista, jätti neiti Martimerin emännän huostaan ja palasi
vaunuun, jonka ilman monet vielä makaavat matkustajat olivat
turmelleet. Cass huomasi vapaan paikan vaunujen katolla ja kiipesi
heti sinne ja istuutui hyvinkäärityn olennon viereen. Tämä liikahti
samassa hieman ja kuiva ääni sanoi: "Hyvää huomenta!" Se oli neiti
Porter.

"Oletteko istunut täällä kauvan?" sammalsi Cass.

"Koko yön!"

Mieluummin olisi Cass hypännyt alas vaunuista, jotka juuri lähtivät

liikkeelle, päästäkseen selityksistä joiden nyt välttämättä täytyi
seurata. Hän tunsi, että hän näytti hämmentyneeltä, vaikkei hänellä
ollut mitään syytä siihen. Siitä huolimatta heittäytyi hän, kuten kaikki
kokemattomat tunteelliset luonteet, heti ansaan. Hän kertoi tytölle
kaiken, paljasti yksin salaisuutensakin ja istui sitte onnetonna,
omantunnonvaivojen ahdistamana ja selvästi tietoisena siitä, ettei
ollut saanut mitään aikaan suoruudellaan.

"Ja hän on siis" — sanoi tyttö olkapäitään kohauttaen — "teidän

Maynne?"

Cass tahtoi heti alottaa kertomuksensa uudelleen. "Ei, ei, jättäkää

se!
Juttu ei ole hauska eikä muuten merkillinen. Uskotteko te siihen?"

"Minäkö! Kyllä!" sanoi Cass tuohtuneena.

 "Ah, kuinka onnellista! Mutta antakaa minun sitte nukkua!"

Cass, joka edelleen oli tuohtunut, mutta samalla tunsi olevansa

sangen kiusallisella tuulella, ei sanonut enää tytölle sanaakaan. Kun
vaunut pysähtyivät Blazing Stariin, kysäsi tyttö ohimennen: "Milloin
alkaa tuo tunteellinen pyhiinvaellus?"

"Minun on noudettava hänet yhden aikaan", sanoi Cass

eräänlaisella teennäisellä arvokkuudella.

Hän piti sanansa. Toverinsa tyynnytti hän lupaamalla heille kultaa

ja kaikkea hyvää ja näytti samalla sen palkinnon, jonka oli jo saanut.
Hän kuletti neiti Martimerin erästä polkua myöten, jonka ainoastaan
hän itse tunsi, tielle majansa edustalle. Jännitys punasi nyt neidin
muuten hieman kalpeat posket aivan veripunaisiksi.

"Täällä siis?" kysyi hän kiihkeästi.

"Täältä löysin sormuksen!"

"Ja ruumiin?"

"Sen löysin paljoa myöhemmin. Kauvempana tuolla päin, metsän

toisella puolen, lähellä poikkitien risteystä."

"Ja jokainen, joka kulki sinne, täytyi aina kulkea ohitse?" kysyi neiti
hymyillen samalla omituisesti ja pannen lisäksi kylmän,
hermostuneesti vapisevan kätensä Cassin kädelle. "Eikö ole laita
niin?"

"On, juuri niin."

"Menkäämme sitte sinne."

 Cass riensi nopeasti edellä päästäkseen metsään niin pian kuin
mahdollista ja välttääkseen kaikkia väijyviä katseita. "Tätä tietä on
kulettu ennenkin — se näyttää tallatulta polulta."

"Kentiesi sen olen minä polkenut, tästä on lyhin tie metsään."

"Ettekö ole koskaan löytänyt mitään tältä polulta?"

"Olen jo sanonut, että sormus oli ainoa, mitä olen milloinkaan

löytänyt."

"Niin, niin, sehän on totta! Siksi juuri kummastuittekin. Unhotin sen

tuokioksi."

Puolessa tunnissa saapuivat he metsään. Kulkiessaan pitivät he

tarkkaavaisesti silmällä tien kaikkia omituisuuksia. Kun he kulkivat
maantien poikki ja Cass näytti murhapaikan, katsoi nainen hätäisesti
ympärilleen ja kysyi: "Oletteko varma siitä, ettei kukaan meitä
huomaa?"

"Aivan varma."

"Älkää pitäkö minua liian hassuna, vaikka pyydän teitä jäämään

tänne, kun minä menen sinne yksin!" Hän viittasi onnettomaan
näreikköön heidän edessään. Hän oli tullut kalmankalpeaksi.

Cass, jonka sydän oli kylmennyt kaunista tuntematonta kohtaan

hänen viimeisen kohtauksensa jälkeen neiti Porterin kanssa,
pehmeni uudelleen.

"Menkää — minä jään." Hän odotti viisi minuuttia, mutta nainen ei

palannut. Ajatteles, jos ihmisparka päätti päivänsä samalla paikalla,
jossa hänen uskoton rakastajansa joutui murhaajan uhriksi! Mutta
kohta tyyntyi Cass jälleen, kun hän kuuli naispuvun kahisevan
pensaiden välissä. "Minä aloin juuri tulla pelkoihini", sanoi Cass.

"Teillä on syytäkin siihen", vastasi ystävällinen ääni. Cass sävähti,

sillä neiti Porter eikä kukaan muu astui esiin pensastosta.
"Katsokaas", sanoi hän, "näettekö tuon miehen tiellä? Hän on
hiipinyt teidän molempain jälestä, aina teidän lähdettyänne
majaltanne. Tiedättekö kuka hän on?"

"En!"

"Kuulkaa sitte! Hän on kolmisormi Dick, kauttaaltaan ruoskittu

maantieritari. Minä tunnen hänet."

"Menkäämme heti varottamaan neitiä", sanoi Cass innokkaasti.

Neiti Porter pani kätensä hänen olalleen. "En luule, että hän kiittäisi
teitä siitä. Kentiesi olisi parempi, jos katsoisitte mitä hän oikeastaan
tekee?"

Cass seurasi häntä aivan hämmentyneenä, jättäytyen hänen

johdettavakseen. Notkeana kuin kissa hiipi tyttö vesaikon lävitse.
Äkkiä pysähtyi hän: "Mutta katsokaas", sanoi hän ilkeästi, "sitä
hellyyttä, millä sureva May muistelee vainajaa!" Cass näki naisen,
joka vähää ennen oli hänestä eronnut, olevan polvillaan nurmella ja
kaapivan maata kuin minkäkin maamyyrän. Cass ennätti nipinnapin
nähdä, kuinka nainen silloin tällöin heitti pelokkaan, väijyvän katseen
sille taholle, jolla luuli hänen olevan, kun pensaikko kahisi ja joku
mies — sama, joka äsken oli seissyt tiellä — yhdellä hyppäyksellä
harppasi tämän rinnalle. "Rientäkää täältä", sanoi hän, "rientäkää
minkä ehditte — teidät huomataan."

"Ah! Tuo mies — Cass?" kysyi nainen halveksivasti.

 "Ei! Toinen! Rientäkää — tuhma ihminen! Nyt olette selvillä
paikasta ja voitte palata toisella kertaa! Pois!" Samalla hän veti
naisen mukanaan vesakkoon. He olivat tuskin kadonneet näkyvistä,
ennenkuin neiti Porter oli samalla paikalla, jossa vieras nainen oli
ennen ryöminyt. "Näettekös täällä!" huusi hän riemuiten. "Mitä
sanotte nyt?" Cass polvistui hänen rinnalleen. "Ja tämä oli tuhannen
dollarin arvoinen, eikö totta?" kysyi tyttö ilkeästi.

"Eikö totta. Mutta te jätätte ne hänelle takaisin. Oikein todella, sen

teette."

Cass sai tuskin sanaa suustaan. "Mutta kuinka olette saanut

selvän siitä?" kysyi hän vihdoin.

"Oh, minulla olivat omat epäilykseni — nainen oli pelissä mukana

— ja sitte olette te sellainen hanhi!"

Cass nousi maasta ja ojentautui niin suoraksi kuin voi.

"Älkää nyt vain antako uutta todistusta siitä, että olen oikeassa,
vaan noutakaa hevonen ja vaunut vuoritieltä. Mutta älkää sanoko
kuskille mitään."

"Ette ole siis tullut tänne yksin?"

"En — sehän olisi ollut sopimatonta ja julkeaa."

"Anteeksi!"

"Ja ajattelepa vain, että sormus on lopuksi tuonut tämän kaiken

mukanaan!"

"Niin, sormus, jonka sain teiltä takaisin."

 "Mitä sanotte?"

"Ah, en mitään."

"Jättäkää nyt tuo — vaunut tulevat."

Seuraavana aamuna oli paikkakunnan lehdessä "Chronicle"

luettavana seuraava uutinen:

"Merkillinen löytö.

Yli 300,000 dollaria löydetty toiminimen Veli, Fargo & Comp.

varastetuista aarteista.

Lukijaimme tuoreessa muistossa on luultavasti vielä se kuuluisa

ryöväys, joka tehtiin yöllä syyskuun 1 päivää vastaan, jolloin
toiminimen Veli, Fargo & Comp. suuri rahalähetys ryövättiin.
Vaikkakin melkein kaikki rosvoliiton jäsenet saatiin kiinni, onnistui
kuitenkin kaksi rosvoa päästä karkuun ja viedä mukanaan aarteen,
jonka he luulon mukaan olivat haudanneet maahan ja joka,
yhteensä kullassa, vekseleissä ja jalokivissä, nousi lähes 500,000
dollarin suuruiseen summaan. Eilen onnistui korkeasti kunnioitettu
kansalaisemme, herra Cass, joka kauvan aikaa on nauttinut
seudun jakamatonta arvonantoa, keksimään aarteen eräässä
pähkinäpensastossa, aivan lähellä sitä paikkaa, josta jonkun aikaa
takaperin löydettiin tuntemattoman miehen ruumis. Täydellä syyllä
luullaan nyt, että tämä tuntematon henkilö eläessään on ollut eräs
Henry Cass, jonka kaikki tunsivat sangen huonoksi henkilöksi, ja
josta sittemmin on saatu tietää, että hän on ollut yksi pakoon
päässeistä rosvoista. Asia on nyt oikeudellisesti tutkittavana.
Onnellinen löytö on ainoa laatuaan, ja on siitä yksistään kiittäminen
erästä nerokkaan herra Cassin järjestelmällisesti laatimaa
suunnitelmaa, jonka toteuttamiseen hän väsymättömällä innolla on
omistanut kokonaisen vuoden uuraan työn. Aihe siihen oli erään
sormuksen löytö, joka tunnettiin kuuluneen varastettuihin aarteihin
ja jonka rosvot luultavasti pudottivat paetessaan aarteiden kera
Blazing Starin lävitse."

Sama lehti sisälsi vielä mieltäkiinnittävän uutisen, joka täydentää

ja selittää tämän tosikertomuksen:

"Huhu kertoo, että aarteenlöytäjä-sankari ja eräs paikkakunnan

nuori naishenkilö, jonka uhraavaisen ja omaa voittoaan
pyytämättömän toiminnan tässä asiassa tunnustaa koko
yhteiskunta, aikovat pian mennä avioliittoon."
 *** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SORMUS ***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S.

copyright law means that no one owns a United States copyright in
these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it
in the United States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of
this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™
electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept
and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and
may not be used if you charge for an eBook, except by following the
terms of the trademark license, including paying royalties for use of
the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as
creation of derivative works, reports, performances and research.
Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given
away—you may do practically ANYTHING in the United States with
eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject
to the trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE