Aid Effectiveness for Environmental

Sustainability 1st Edition Yongfu Huang

Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/aid-effectiveness-for-environmental-sustainability-1st-
edition-yongfu-huang/
Edited by Yongfu Huang and Unai Pascual

AID EFFECTIVENESS
FOR ENVIRONMENTAL
SUSTAINABILITY
 Praise for Aid Effectiveness for Environmental Sustainability
“Discussions of public policies to mitigate climate change and foster adaptation
bring attention to the principle of ‘common but differentiated responsibilities and
respective capabilities,’ enshrined in the 1992 United Nations Framework
Convention on Climate Change. This principle of distributional equity highlights
the importance of issues surrounding how the richest countries of the world might
help finance activities in some of the poorest countries. This important new book
brings together an excellent set of authors to address the wide range of issues that
inevitably arise.”
—Robert N. Stavins, A. J. Meyer Professor of Energy and Economic Development,
John F. Kennedy School of Government, Harvard University, USA

“With the Paris Agreement the world has committed itself to climate aid. This
book clarifies in detail how foreign aid can support sustainability and climate goals
in the global south.”
—Jeroen van den Bergh, ICREA Research Professor, Universitat Autònoma de
Barcelona, Spain and Professor of Environmental Economics, VU University
Amsterdam, The Netherlands

“This book is a superb collection of some exciting essays by leading experts on aid
effectiveness for environmental sustainability. It presents theoretical issues sup-
ported by a wide range of applications and examples, which researchers and prac-
titioners will find invaluable. It is bound to be an important contribution to the
field. ”
—Juzhong Zhuang, Deputy Chief Economist and Deputy Director General,
Economic Research and Regional Cooperation Department, Asian Development
Bank, Philippines
Aid Effectiveness for Environmental Sustainability
 Yongfu Huang • Unai Pascual
Editors

Aid Effectiveness for

Environmental
Sustainability
Editors
Yongfu Huang Unai Pascual
NDRC People’s Republic of China Basque Centre for Climate Change
Beijing, China (BC3), Leioa, Spain

ISBN 978-981-10-5378-8    ISBN 978-981-10-5379-5 (eBook)

https://doi.org/10.1007/978-981-10-5379-5

Library of Congress Control Number: 2017959741

© United Nations University World Institute for Development Economics Research

(UNU-WIDER) 2018
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the
Publisher, whether the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of
translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on
microfilms or in any other physical way, and transmission or information storage and retrieval,
electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology now
known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are
exempt from the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information
in this book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the pub-
lisher nor the authors or the editors give a warranty, express or implied, with respect to the
material contained herein or for any errors or omissions that may have been made. The
publisher remains neutral with regard to jurisdictional claims in published maps and institu-
tional affiliations.

Cover illustration: © polygraphus

Printed on acid-free paper

This Palgrave Macmillan imprint is published by Springer Nature

The registered company is Springer Nature Singapore Pte Ltd.
The registered company address is: 152 Beach Road, #21-­01/04 Gateway East, Singapore
189721, Singapore
 Foreword

Faced with rising environmental degradation, inequality, and poverty,

developing countries are far more vulnerable than developed nations. To
achieve the UN Sustainable Development Goals, especially adaptation to
and mitigation of the current and projected future impacts of climate
change, developing countries are in need of financial assistance from devel-
oped nations. This highlights a vitally important role for foreign aid in the
global arena.
Given the constrained supply of foreign aid, aid effectiveness has
become a reoccurring theme in development discourse. This edited vol-
ume pays special attention to some key aspects of environmental sustain-
ability in developing countries, especially the least developed countries,
namely capacity building, biodiversity and forest conservation, sustain-
able agriculture, and the sustainability of the urban and energy sectors
under climate change. It also identifies four common questions shared by
all sectors: ‘what works?’, ‘what could work?’, ‘what is scalable?’, and
‘what is transferrable?’ By working through these four areas of enquiry
across those different sectors, the book provides a consistent framework
for analysing the role of actual and future foreign aid for environmental
sustainability.
Although a rich literature exists on the relationship between aid and
environmental sustainability, the authors extend it by using either cross-­
country quantitative approaches, or qualitative methods such as the case
studies and fieldwork undertaken in several countries. This volume thus
provides readers with fresh perspectives on how aid can be used to con-
tribute to sustainable agriculture, green cities, sustainable energy, and so

vii
viii FOREWORD

forth, and it will enhance the confidence of donors and other stakeholders
in the effectiveness of aid for environmental sustainability.
I should like to express my sincere thanks to the editors, Yongfu Huang
and Unai Pascual, for their professional skill in bringing this topical
research work to fruition for our further reflection on the impact and
design of foreign aid for environmental sustainability.
In completing the research that comprises this book, UNU-WIDER
gratefully acknowledges specific programme contributions from the gov-
ernments of Denmark (Ministry of Foreign Affairs, Danida) and Sweden
(Swedish International Development Cooperation Agency—Sida) for the
Research and Communication (ReCom) programme.
Director, UNU-WIDER Finn Tarp
Helsinki, April 2017
 Preface

The UNU World Institute for Development Economics Research (UNU-­

WIDER) was established by the United Nations University as its first
research and training centre and started work in Helsinki, Finland, in
1985. The purpose of the Institute is to undertake applied research and
policy analysis on structural changes affecting developing and transitional
economies, to provide a forum for the advocacy of policies leading to
robust, equitable, and environmentally sustainable growth, and to pro-
mote capacity strengthening and training in the field of economic and
social policy-making. Its work is carried out by staff researchers and visit-
ing scholars in Helsinki and via networks of collaborating scholars and
institutions around the world.
 nited Nations University World Institute for Development Economics
U
Research
(UNU-WIDER)
Katajanokanlaituri 6 B, 00160 Helsinki, Finland
www.wider.unu.edu

ix
 Contents

1 Introduction   1
Yongfu Huang and Unai Pascual
1.1 Setting the Landscape: Foreign Aid for Sustainability  1
1.2 Foreign Aid for Capacity Building, Energy Sustainability,
Greening Urban Areas, Biodiversity Conservation and
Climate Smart Agriculture  5
1.2.1 Foreign Aid for Capacity Building  5
1.2.2 Foreign Aid for Sustainable Energy Systems  6
1.2.3 Foreign Aid for Greening Urban Areas  7
1.2.4 Foreign Aid for Forest Conservation  8
1.2.5 Foreign Aid for Climate Smart Agriculture  9
1.3 Structure of the Book 10
References  15

2 Foreign Aid for Capacity Building to Address Climate

Change  17
David Victor
2.1 Introduction 17
2.2 Setting the Scene: Key Definitions, Concepts and
Fundamental Spending Patterns 19
2.2.1 Foreign Aid for Climate Change and Capacity
Building 22
2.3 Question No. 1: What Works in Foreign Aid for
Capacity Building with Regard to Climate Change? 23

xi
xii Contents

2.4 Question No. 2: What Kinds of Reforms Could Improve

the Effectiveness of Climate Change Aid? 26
2.5 Question No. 3: What Scales? 30
2.5.1 Scaling from Perspective No. 1: Comparing Aid
Sources—ODA, Climate Change-Related Aid,
and Climate Finance 33
2.5.2 Scaling from Perspective No. 2: The CDM 36
2.5.3 Scaling from Perspective No. 3: Mainstreaming
Climate 37
2.6 Question No. 4: What Lessons Are Transferable? 39
2.7 Analysis and Conclusions 39
References  44

3 Lessons Learnt About Foreign Aid for Climate

Change Related Capacity-Building  51
Zexian Chen and Jingjing He
3.1 Introduction 54
3.2 What Works 58
3.2.1 Country-Driven and Demand-Driven Approaches 60
3.2.2 Education and Training 61
3.2.3 Results Monitoring 62
3.2.4 Data and Resources Sharing 63
3.2.5 Improved Decision-Making 63
3.3 What Could Work 64
3.3.1 Lack of Cooperation 64
3.3.2 Lack of Internal Capacity 66
3.3.3 Lack of Initiative 66
3.3.4 Lack of Flexible Aid Application Mechanism 67
3.3.5 Lack of an Integral Approach 67
3.3.6 Lack of a Long-Term Approach 68
3.3.7 Lack of Country Ownership 68
3.4 What Is Scalable 68
3.4.1 Enhance Awareness and Knowledge 69
3.4.2 Boosting International Negotiation Capacity 71
3.4.3 Green Technology Diffusion 72
3.4.4 Training Climate Change Professionals 73
3.5 What Is Transferrable 74
3.5.1 Transfer of Country-Owned and Demand-Driven
Approach 74
 Contents 
   xiii

3.5.2 Transfer of Knowledge and Experience 75

3.5.3 Transfer of CDM Knowledge and Practice 76
3.6 Conclusion 77
References  79

4 The Effectiveness of Foreign Aid for Sustainable

Energy and Climate Change Mitigation  81
H-Holger Rogner and Kei-Kit Leung
4.1 Introduction 81
4.2 Foreign Aid, Energy and Climate Change 83
4.3 Funding Mechanisms 87
4.3.1 Official Development Assistance 90
4.3.2 Multi-Lateral Agencies 91
4.3.3 Climate Finance and UNFCCC 92
4.3.4 Micro-Finance 93
4.3.5 Essential Instruments 94
4.4 Evaluation of Effectiveness 97
4.4.1 Measuring Effectiveness 98
4.4.2 Review of Effectiveness101
4.4.3 Further Considerations112
4.5 Conclusions115
4.6 Appendix: Selected Studies116
References 119

5 A Review of the Nature of Foreign Aid to the

Energy Sector over the Last Two Decades 125
Luis Gomez-Echeverri
5.1 Introduction125
5.2 Background127
5.2.1 The Importance of Foreign Aid to the Energy Sector127
5.2.2 The Challenges that Foreign Aid Needs to Tackle127
5.3 Literature Review135
5.3.1 History and Evolution of Foreign Aid135
5.3.2 Who Gives Foreign Aid to Energy and in What
Areas?139
5.3.3 History of Efforts to Enhance Impact and
Effectiveness148
5.3.4 What Works150
xiv Contents

5.3.5 What Could Work156

5.3.6 What Is Scalable?160
5.3.7 What Is Transferable163
5.4 Discussion164
5.4.1 Foreign Aid in Support of Transformative Rather
Than Incremental Change164
5.4.2 Foreign Aid That Promotes Integration Rather
Than Fragmentation165
5.4.3 Programme- Rather Than Project-Based
Approaches to Foreign Aid166
5.4.4 Foreign Aid in Support of Technology Development
and Innovation Rather Than Equipment Supply166
5.4.5 Foreign Aid in Support of Public Finance
Mechanisms to Mobilize, Catalyse and Leverage
Private Investment Rather Than Stand-Alone
Project Funding167
5.5 Conclusion168
References 179

6 An Analysis of the Links between Foreign Aid and Co2

Emissions in Cities 185
Sandrine Kablan
6.1 Introduction185
6.2 Literature Review: Foreign Aid Effectiveness and Green
City Procedures187
6.2.1 Aid Effectiveness187
6.2.2 Initiative of Sustainable Cities in Developing
Countries189
6.2.3 Scaling Up and Transferring Good Practices193
6.3 Empirical Analysis194
6.3.1 The Model195
6.3.2 The Data198
6.3.3 Results198
6.3.4 Robustness Tests202
6.4 Conclusion203
Appendices 205
References 212
 Contents 
   xv

7 Foreign Aid, Urbanization and Green Cities 215

Jun Li
7.1 Introduction215
7.2 Literature Review216
7.2.1 Introduction of Foreign Aid216
7.2.2 Foreign Aid, Environment, and Development219
7.2.3 The Pros and Cons of Foreign Aid, and the
Lessons Learned220
7.2.4 Foreign Aid, Urbanization and Green Cities223
7.3 Analysis of Three Case Studies231
7.3.1 Tianjin City, Northern China232
7.3.2 Wenchuan and Beichuan Areas After the
Earthquake235
7.3.3 Curitiba in Brazil 238
7.4 Conclusion243
References 250

8 Opportunities and Conditions for Successful

Foreign Aid to the Forestry Sector 257
Unai Pascual, Eneko Garmendia, Jacob Phelps, and
Elena Ojea
8.1 Introduction257
8.1.1 Global Forest Loss and Degradation257
8.1.2 Scope259
8.2 What Works (and What Does Not)?260
8.2.1 Forest Management for Multiple Objectives260
8.2.2 Foreign Aid for SFM262
8.2.3 Lessons from Forest Conservation and Management263
8.3 What Could Work?265
8.3.1 Emergence of REDD+265
8.3.2 Leveraging PES Instruments for SFM267
8.3.3 Increasing Foreign Aid for the Forestry Sector270
8.4 What Is Transferable?274
8.4.1 Integrating Lessons Learned into REDD+274
8.4.2 Financing Mechanism: Building on Foreign Aid276
8.4.3 Forest Governance and Institutions: Donor
Engagement with Multiple Levels of Governance279
8.4.4 Considering Multiple Performance Trade-offs280
xvi Contents

8.5 What Is Scalable?285

8.5.1 Financial and Geographic Scaling Up285
8.5.2 Scalability and Decision-Making286
8.6 Conclusion290
Annex 291
References 295

9 The Evolution, Paradigm Shift and Guidelines for

Foreign Aid in Forestry 307
Pekka E. Kauppi
9.1 Introduction307
9.2 What Has Worked in the Past?310
9.3 How to Encourage Successful Forestry Aid?314
9.3.1 Selecting Goals314
9.3.2 Selecting Means316
9.4 Opportunities for Scaling Up317
9.4.1 Short Term317
9.4.2 Mid-Term319
9.5 Transferring Lessons: The Role of Universities321
9.6 Discussion and Conclusions323
References 326

10 Financing Sustainable Agriculture under Climate

Change with a Specific Focus on Foreign Aid 329
Jikun Huang and Yangjie Wang
10.1 Introduction329
10.2 Financing and Aid to Agriculture under Climate
Change332
10.2.1 Overall Financing and Aid to Agriculture332
10.2.2 Overall Climate Change Funds333
10.2.3 Climate Change Funds for Agriculture334
10.2.4 Financing Measures to Battle Climate
Change in Agriculture337
10.3 What Will Work?337
10.3.1 Major Areas of Involvement337
10.3.2 Successful Experiences341
10.4 What Measures Could Work347
10.4.1 Major Areas347
 Contents 
   xvii

10.4.2 Examples of Potential Areas for Foreign

Aid Investment348
10.5 What Can Be Scaled Up?353
10.5.1 Expanding Pilot Projects for Reducing
Carbon Dioxide Emissions Through Soil
Carbon Sequestration353
10.5.2 Scaling Up Existing Conservative
Management Practices Aimed at
Sequestrating and Reducing Carbon
Dioxide Emissions356
10.5.3 Scaling Up Climate Change Adaptation
with Regard to Agricultural Irrigation356
10.6 What Experiences and Concepts Are Transferrable?357
10.6.1 Foreign Aid to Reduce Methane Emissions
Through the Provision of Appropriate
Technologies and Integration with
Development Goals357
10.6.2 Foreign Aid Assisting Agricultural Adaptation
by Mainstreaming Climate Change Adaptation
into National Development Programmes
and Emphasizing Local Capacity Building358
10.7 Conclusions361
References 362

11 Foreign Aid and Sustainable Agriculture in Africa 369

Siddig Umbadda and Ismail Elgizouli
11.1 Introduction369
11.2 Share of Foreign Aid to Agriculture371
11.3 Aid to Agriculture in Africa372
11.4 Agriculture in Development Thinking after
Independence in African Countries and the Role
of Aid374
11.5 Recent Developments in Aid to Agriculture: Five
Main Areas of Donor Consensus377
11.5.1 Changing the Perception of Agriculture:
Agricultural Sustainability377
11.5.2 Market- and Private Sector-led Agricultural
Growth378
11.5.3 Improved Governance and Political Processes379
xviii Contents

11.5.4 Social Services and Empowerment381

11.5.5 Aid Effectiveness382
11.5.6 Scaling Up384
11.5.7 Transferability386
11.6 Recommendations389
11.7 Conclusions391
References 392

12 The Global Partnership on Foreign Aid for Sustainable

Development 397
Yongfu Huang and Muhammad G. Quibria
12.1 Introduction397
12.2 A Theoretical Model400
12.3 An Empirical Framework404
12.4 Data and Stylized Facts408
12.4.1 Measures and Data on Sustainable
Development408
12.4.2 Measures and Data on Independent Variables411
12.4.3 Stylized Facts413
12.5 Evidence413
12.5.1 Baseline Models414
12.5.2 Full Models416
12.5.3 Policy Discussion423
12.6 Conclusion425
Appendix 427
References 436

13 Conclusion 441
Yongfu Huang and Unai Pascual
References 443

Index 445
 Abbreviations

ACCCRN Asian Cities Climate Change Resilience Network

CDM clean development mechanism
CER certified emissions reduction
CPA country programmable aid
DAC Development Assistance Committee
GHG greenhouse gas
IEA International Energy Agency
IPCC Intergovernmental Panel on Climate Change
MACC mainstreaming adaptation to climate change
MRV measurable, reportable and verifiable
NAMAs nationally appropriate mitigation actions
OA official assistance
ODA official development assistance
OECD Organisation for Economic Co-operation and Development
UNFCCC United Nations Framework Convention on Climate Change

xix
 List of Figures

Fig. 2.1 Bilateral climate change mitigation-related aid, 2006–10

(Source: OECD 2012) 22
Fig. 2.2 Sectoral breakdown of climate change-related aid (2010
commitments) (Source: OECD 2012) 24
Fig. 3.1 Three levels of capacity (Source: UNDP 2009) 55
Fig. 3.2 Capacity building process (Source: UNDP 2011b) 57
Fig. 5.1 Global Tracking Framework, 2017 World Bank 129
Fig. 5.2 Trends in energy-related aid (Source: OECD DAC CRS
http://stats.oecd.org (Downloaded, 15 May 2017)) 134
Fig. 5.3 Energy-­related aid by sector (Source: OECD DAC CRS
http://stats.oecd.org (Downloaded, 15 May 2017)) 137
Fig. 5.4 Regional breakdown of aid to energy, 2003 to 2008
(‘Regional Breakdown of Aid to Energy by All Donors;
Development Cooperation Report 2012: Lesson in Linking
Sustainability and Development’, OECD 2012) 140
Fig. 5.5 China’s Foreign Aid, 2014 144
Fig. 5.6 Africa’s cooperation with the South (Source: UNCTAD 2010.
‘South South Cooperation: Africa and the new forms of
development partnerships’, Economic Development of Africa
report, New York) 145
Fig. 5.7 Sub-Saharan Africa: total exports and imports by partner
(Source: IMF 2011 ‘Sub Saharan Africa Sustaining the
Expansion’, Regional Economic Outlook, World Economic
and Financial Survey. Washington, DC) 146
Fig. 5.8 Results-based funding possibilities for the energy sector
(Source: Reproduced with permission from ESMAP n.d.) 161

xxi
xxii List of Figures

Fig. 7.1 Factors, conditions, interactions and the process of aid in

ecocity development. Source: Author’s illustration 241
Fig. 7.2 A recursive implementation process of an aid project.
Source: Author’s illustration 242
Fig. 7.3 Stakeholders, practices and goals in ecocity development.
Source: Author’s illustration 243
Fig. 8.1 Multiple dimensions shaping forest management in the
context of multiple objectives. Source: Authors’ elaboration 275
Fig. 9.1 A simple and robust cooking stove. Note: The stove quickly
produces a hot flame using a small amount of wood.
The idea is simple: cooking with an efficient stove spares
fuelwood and saves forests. Source: Photo by the author 318
Fig. 12.1 Kernel density evolution of sustainable indicators. Note: This
figure shows the kernel density plots of the distribution of two
sustainability indicators in 1985 and 2010. Variables and data
are described in the text. Source: Authors’ own calculation 414
 List of Tables

Table 2.1 Aid, climate change-related aid, and private-funded

climate finance compared 35
Table 3.1 Examples of capacity building aid activities for ‘what works’ 59
Table 3.2 Examples of capacity building aid activities for
‘what could work’ 65
Table 3.3 Examples of capacity building aid activities for ‘what
is scalable’ 69
Table 3.4 Examples of capacity building aid activities for ‘what is
transferrable’75
Table 4.1 Total and energy-related gross ODA and OOF disbursements,
2002–10, in millions US$ 85
Table 4.2 Energy and climate rated funding by the World Bank Group 88
Table 4.3 Funding for energy efficiency and renewables by the Asian
Development Bank, in millions US$ 89
Table 5.1 ODA in energy by sector: trends over 2006–10
(constant prices, 2011 US$ millions) 142
Table 5.2 ODA to the energy sector by donor 143
Table 6.1 Generalized method of moment regressions for the
impact of foreign aid on carbon dioxide emissions in
cities of developing countries 199
Table 6.2 Descriptive statistics 205
Table 6.3 Correlation matrix 206
Table 6.4 Some robustness checks on the impact of foreign aid
on carbon dioxide emissions in cities of developing
countries, whole sample 207
Table 6.5 Some robustness checks on the impact of foreign aid
on carbon dioxide emissions in middle-income countries 209

xxiii
xxiv List of Tables

Table 6.6 Some robustness checks on the impact of foreign aid

on carbon dioxide emissions in least developed countries 210
Table 8.1 Major donor and recipient countries in REDD+ funds
(percentage of total funds) 272
Table 8.2 Financial flows in REDD+ (in US$ million) 291
Table 10.1 Average annual bilateral and multilateral agricultural
and total aid 331
Table 10.2 Multilateral adaptation funding channels 334
Table 10.3 Summary of existing climate change funding
initiatives outside UNFCCC (non-convention funds) 335
Table 10.4 Estimated additional investment and financial flows
needed for adaptation in 2030 (US$) 336
Table 10.5 Estimate of the reductions of emissions from non-carbon
dioxide and soil carbon GHGs (MtCO2e) and the
investment needed to achieve these reductions
(US$ billion) between 2000 and 2030 at a cost of
US$30 tCO2e (2000$) 338
Table 10.6 Potential areas for financing mitigation of climate
change in agriculture in developing world through
foreign aid 339
Table 10.7 Potential areas for financing adaptation to climate
change in agriculture in developing world through
foreign aid 340
Table 12.1 The effects of foreign aid (measured by NAT) on
various sustainability indicators, 1985–2010 415
Table 12.2 Transmission channel: economic growth 417
Table 12.3 Transmission channel: natural resource exploitations 418
Table 12.4 Transmission channel: energy intensity 420
Table 12.5 Variables 427
Table 12.6 Names and country codes for the 70 aid recipient
countries considered in this study 428
Table 12.7 The effects of foreign aid (measured by ODA) on
various sustainability indicators, 1985–2010 430
Table 12.8 The transmission channel of economic growth
(using ODA) 431
Table 12.9 The transmission channel of natural resources
exploitation (using ODA) 432
Table 12.10 The transmission channel of energy intensity (using ODA) 433
 CHAPTER 1

Introduction

Yongfu Huang and Unai Pascual

1.1   Setting the Landscape: Foreign Aid

for Sustainability

Since the 1990s, climate change has become one of the most severe
global policy challenges of our age. Rising temperatures and changes in
precipitation disrupt food and water supplies, drive many plants and ani-
mal species to extinction and trigger massive sea-level rises, flooding the
homes of hundreds of millions of people. Climate change affects agricul-
tural production and the amount of arable land area available, and threat-
ens the lives and livelihoods of the more than 6 billion people alive today
(possibly 9 billion by 2050). Poor people are especially vulnerable to
climate-­induced rising sea levels, coastal erosion and natural disasters. In
addition to the impact on environmental systems, climate change has
become one of the most pressing international development issues and
poses a permanent extremely serious threat to human development and
prosperity.

Y. Huang (*)
ICC, National Development and Reform Commission of PRC, Beijing, China
U. Pascual (*)
Basque Centre for Climate Change (BC3), Leioa, Spain

© UNU-WIDER 2018 1
Y. Huang, U. Pascual (eds.), Aid Effectiveness for Environmental
Sustainability, https://doi.org/10.1007/978-981-10-5379-5_1
2 Y. HUANG AND U. PASCUAL

At a time when the world is faced with environmental degradation and

rising inequity, developing countries are much more vulnerable to adverse
situations than developed nations. This is for various reasons, such as low
adaptation capacity, weak regulatory systems and disproportionate depen-
dency on natural resources. Developing countries need financial assistance
from developed countries to support their efforts towards a sustainable
future. In this respect, foreign aid has played an important role in the
global arena in attempts by developed countries to boost prosperity in
developing countries.
Foreign aid (or foreign assistance) is the international transfer of
capital, goods or services from a country or international organization
for the benefit of a recipient country or its population. It can be
humanitarian or development aid, official or private or non-govern-
mental aid, and bilateral or multilateral. Development aid was defined
by the Development Assistance Committee of the Organisation for
Economic Co-operation and Development (OECD) in 1969 as the
‘flows of official financing administered with the promotion of the eco-
nomic development and welfare of developing countries as the main
objective and which are concessional in character with a grant element
of at least 25 per cent’. The history of foreign aid dates back to the
days immediately after the Second World War when aid was used to
address the impacts of war in Europe as well as other reconstruction
efforts. As environmental degradation and inequality have reached
alarming levels, the purpose of aid has expanded to include multiple
goals such as the Sustainable Development Goals (SDGs) that focus on
poverty, the environment, literacy, health, woman’s right and so on. In
other words, foreign aid targets the socioeconomic factors underlying
poverty with the objective of promoting human development in a
recipient country and generally includes development, humanitarian
and food aid.
Given the constrained supply of foreign aid, aid effectiveness is a recur-
ring theme in development discourses. The international community has
taken serious steps to improve aid effectiveness, particularly after the adop-
tion of the Millennium Development Goals (MDGs) in 2000 and of the
successor Sustainable Development Goals (SDGs) in 2015. Major efforts
include the 2005 Paris Declaration, the 2008 Accra Agenda for Action and
the 2011 Busan Partnership for Effective Development Cooperation,
important platforms for discussing mutual cooperation for achieving the
development goals and increasing the effectiveness of aid.1 The literature on
 INTRODUCTION 3

aid effectiveness is voluminous and it focuses principally on the impact of

foreign aid on advancing economic growth. However, systematic research
on aid effectiveness for environmental sustainability is hugely lacking.
Foreign aid is key to achieve the SDGs as well as to facilitate intertwined
development strategies that help with the adaptation to, and mitigation of,
the current and future impacts of climate change. A number of foreign aid
projects and programmes have been designed and established to integrate
environmental sustainability and social inclusion into all aspects of devel-
opment cooperation.2 In fact, there is a widening recognition that the
allocation of foreign aid in the form of official development assistance
(ODA) needs to take into account and anticipate the effects of global envi-
ronmental change, including climate change, on its effectiveness when
measuring its impact on promoting human development. In this vein, for-
eign aid ought to be seen with a green economy lens, integrating a tradi-
tional development focus with global environmental protection.
Besides ODA, there are other financial mechanism including other offi-
cial flows, as well as foreign direct investment, direct budgetary support,
basket funding, and conditional and unconditional funding, which make
up the bulk of foreign aid. Further, as pointed out throughout this book,
the multilateral development banks or international financial institutions,
such as the World Bank Group and regional development banks, as well as
private-public partnerships through private sector funding and/or fund-
ing from foundations and non-governmental organizations (NGOs), offer
other transaction channels for transferring foreign aid. There are also
other channels specializing in environmental protection, and supporting
programmes and projects to facilitate options to mitigate and adapt to the
impact of climate change, such as the Global Environment Facility and
various Climate Investment Funds.
Global (official) aid for development increased steadily from the 1960s,
reaching a peak of US$68.7 billion (in 2010 US dollars) in 1992. After a
decade of cuts in foreign aid, it started to increase again after the Group of
eight most industrialized countries (G8) pledged to double aid to Africa
by 2010 and triple it by 2015. In 2011 the global reimbursed aid had
reached around US$149 billion (Chapter 2). About 25% of total ODA is
now generally devoted to ‘economic infrastructure’ and ‘production’,
which include transport systems, energy and agriculture. The reimbursed
aid to the energy and agricultural sectors is now modestly rising, both hav-
ing declined since the 1980s. In the agricultural sector there is a shift from
enhancing food production towards broader human development needs.
4 Y. HUANG AND U. PASCUAL

The forestry sector is also seeing a revitalizing foreign aid interest through
a mechanism aimed at reducing emissions from deforestation and forest
degradation (REDD+), and through the conservation, enhancement and
sustainable management of forest carbon stocks. In this context, a bur-
geoning literature exists on the effectiveness of foreign aid for economic
development, including the investments in physical capital (often known
as hard infrastructure for transport, etc.), human capital (mostly under
health and education) and institutional capital (governance), but less so
when related to investments in conserving natural capital. This volume
introduces some of the key literature on this issue.
It is noteworthy that the share of climate-related foreign aid as part of
total ODA is growing quickly, especially through bilateral agreements.
The total amount of bilateral climate change-related aid for both mitiga-
tion and adaptation is about 15% or roughly US$22 billion (as per 2010)
of total ODA in OECD countries, with two-thirds being directed at miti-
gation efforts and a third at adaptation (Chapter 2). ODA support for
climate-­change mitigation picked up momentum after CoP-13, held in
2007 in Bali, and at COP-15, held in Copenhagen, further agreements
were achieved to scale up new and additional funding and improved
access. In Copenhagen, developed countries pledged US$100 billion per
year by 2020 to address the needs of developing countries (UNFCCC
2009). In this context, an important debate between multilateral agencies,
donors, development and environmental NGOs, and country diplomats in
general relates to whether the new environment (including climate change)
aid will be new and additional or will simply be related to country pro-
grammable aid (which accounts for about half of total ODA), versus or
together with the need to invest in institutional capacity for having
performance-­based monitoring and evaluation mechanisms.
In addition there is a growing consensus that the effectiveness of for-
eign aid projects related to environmental sustainability hinges on some
common factors, including donor commitment, harmonization and
donor-recipient cooperation, given the multiplicity of foreign aid initia-
tives and programmes in the various sectors, including energy, agriculture,
biodiversity and urban areas to name some key ones and the focus of this
volume. This book provides evidence and arguments regarding the effec-
tiveness of foreign aid and climate finance regarding these sectors.
 INTRODUCTION 5

1.2   Foreign Aid for Capacity Building, Energy

Sustainability, Greening Urban Areas, Biodiversity
Conservation and Climate Smart Agriculture
1.2.1  Foreign Aid for Capacity Building
In this context, one area that needs urgent attention is the role of foreign
aid in building capacity to address climate change by the least developed
countries. Foreign aid for capacity building is related to building up social
and administrative infrastructure, a developmental concept mostly coined
during the 1990s, which amounts to about a third of global ODA (Chapter
2). While these countries tend to have relatively low levels of greenhouse
gas (GHG) emissions, thereby having a lower level of responsibility for
climate change, they are most vulnerable to climate change and are
expected to bear the bulk of the associated cost, in addition to climate
change intensifying their development problems such as poverty and ram-
pant inequality (World Bank 2010). Given current climate projections, it
is key that the least developed countries invest in their capacity to analyse
and respond to the threats posed by climate change. This necessitates well-­
functioning international climate change aid programmes. It is well known
that such programmes tend to work best in countries with robust institu-
tional and governance systems, including well-functioning systems of pub-
lic administration. According to the United Nations Framework
Convention on Climate Change (UNFCCC), capacity building spans
issues related to the root causes of climate change, to help create the
incentive and governance structures for climate change mitigation and
adaptation as well as to mainstream and prioritize them in development
policies (UNFCCC 2012).
Given all forms (private, official, multilateral and bilateral) of climate
finance, around US$97 billion per year is being provided to support ‘low
carbon, climate-resilient development activities’ as per the latest data for
2009–10 (Buchner et al. 2011). This implies that reaching the goal of
US$100 billion per year by 2020 in new and additional climate finance
pledged in Copenhagen (UNFCCC 2009) will be challenging at best
because this would require huge scaling in addition to leveraging of funds
from the private sector (see Chapter 2 for what could be understood as addi-
tional in terms of climate finance).3 In additional, still the massive share of
foreign aid for mitigation (95%) is likely to start changing because it is
likely that the demand for help from the least developed countries to build
6 Y. HUANG AND U. PASCUAL

their strategies towards adaptation and resilience beyond what they are
already achieving will be based on their national funding lines.

1.2.2  Foreign Aid for Sustainable Energy Systems

The energy sector is intrinsically linked to the goals of energy security,
economic development and tackling global environmental challenges,
among which climate change is the most notable expression. However,
the current energy systems are not contributing effectively to the realiza-
tion of most global development and climate mitigation goals. In other
words, the mainstream energy systems which continue to be dependent
mostly on fossil fuels are inherently unsustainable. For energy systems to
help deliver on the promises of these goals (e.g. stabilizing GHG emis-
sions at levels agreed on by the UNFCCC helping countries to achieve
universal energy access by 2030 and better energy security (Chapter 5))
they would need to be transformed significantly. This transformation will
need to be pursued on a globally cooperative basis, and foreign aid is a key
component of this cooperative solution. In the energy sector, aid is being
redirected from supporting the transition towards a more energy efficient
green economy, most notably related to the production and distribution
of electricity (Chapter 2). The energy-related funding in total ODA dis-
bursements has increased over time, and the overall share of energy invest-
ments through ODA in renewables reached about 16% in 2010 (Chapter
4). Huang and Quibria (Chapter 12) provide evidence that foreign aid can
be used to encourage technological innovations in energy systems or to
reduce energy intensity, having a significant impact on sustainable
development.
There are different avenues to transfer sustainable energy technologies
and associated foreign aid flows that target the energy sector. Among
them, the flexible mechanisms under the Kyoto Protocol joint implemen-
tation and Clean Development Mechanism (CDM), although the latter
cannot be counted towards ODA when associated with governments
directly using the CDMs to purchase certified emission credits (Chapter
4). The deployment of technologies that harvest renewable energy flows
and offer efficiency improvements is the key to improving access to mod-
ern energy services and mitigating climate change. In fact, from a global
perspective, current dominating energy systems, largely dependent on fos-
sil fuels, are not socially, economically or environmentally sustainable.
Further, they are a barrier to transforming economic structures that are
 INTRODUCTION 7

responsible for climate change and other key environmental impacts across
scales, such as biodiversity loss, in addition to societal problems associated
with poverty and inequality in developing countries. While energy-related
ODA is increasing, there is still a large gap in the funding required to
redress the unsustainability of the dominant energy systems (Chapter 4),
so it is crucial that the limited resources for sustainable energy are used as
effectively as possible.

1.2.3  Foreign Aid for Greening Urban Areas

According to the United Nations (UN), by 2050 the number of people
living in urban areas is expected to reach 6.4 billion out of a total popula-
tion of 9.2 billion (Chapter 6), and most of this urban growth will occur
in developing countries. This presents new challenges related to human
development in cities, including the need for sustainable energy, security,
water and food provision, education and health. In addition, cities are
major contributors to climate change, currently producing more than 60%
of all carbon dioxide and significant amounts of other GHG emissions,
mainly through energy generation, vehicles, industry and biomass use.
There is a need to move towards more sustainable and resilient urban
development while confronting global climate change (in terms of both
adaptation and mitigation). This involves new ways of planning, design-
ing, building and retrofitting the cities of the future, such as mainstream-
ing environmental policies in the urban sector, restoring urban ecosystems
and biodiversity, and promoting energy-efficient buildings and transport
infrastructure. The challenges are not small, and foreign aid is seen as a key
asset for developing countries, especially given their limited resources and
growing urban populations (Cohen and Robbins 2011).
While the concept of the green city is still a novel idea in the context of
foreign aid, and thus analyses of the link between foreign aid, urbanization
and the green city are not well established in the literature, it is also clear
that climate change adds a new dimension to this link in terms of investing
in climate change mitigation strategies, most notably in energy efficiency
in buildings and improving the energy intensity of transport systems and
other infrastructure (water and waste treatments), as well as working
towards the prevention of disasters related to climate variability, such as
floods. But while the literature on sustainable cities has increased markedly
over the last few years, there is little, both empirical and theoretical, that
can shed light on how foreign aid could specifically help to green the cities
8 Y. HUANG AND U. PASCUAL

of the future in developing countries, especially in the context of climate

change. It is thus important to reflect on what works and could work in
the future, as well as the scalability and transferability of current successful
foreign aid initiatives.

1.2.4  Foreign Aid for Forest Conservation

Forests contribute directly to the livelihoods of more than 0.5 billion
people, many of whom are resource poor, in tropical developing coun-
tries (Chhatre and Agrawal 2009). In addition, they provide a range of
key indirect benefits, now usually termed ecosystem services in post-­
Millennium Ecosystem Assessment language, including services essential
to climate change mitigation and adaptation (IPCC 2014a) and related
to biodiversity conservation, provision of water resources and soil pro-
tection (MA 2005). Despite these well-known benefits, the forestry sec-
tor continues to be under intense pressure. Huge scientific effort is being
devoted to identify land use changes in the forestry sector and what they
represent in terms of GHG emissions. For instance, between 2000 and
2010, approximately 13 million hectares of forests were converted to
other uses annually, or were lost through natural causes (FAO 2010).
Currently this is the second largest source of GHG emissions, accounting
for 10–20% of total anthropogenic carbon emissions globally (Harris
et al. 2012).
While the results of sustainable forest management (SFM) initiatives
have been mixed, and have generally lagged behind expectations, particu-
larly in the tropics (Garcia-Fernandez et al. 2008), SFM in tropical devel-
oping countries receives considerable foreign assistance and attention
from global multilateral institutions. Curbing deforestation and forest
degradation poses enormous challenges both on the global and on other
scales owing to the varying degrees of governance structures that exist
across countries to remediate this problem.
Amidst the key role of SFM, REDD+ is emerging as the principal for-
eign aid mechanism for promoting climate mitigation in forest areas as
well as conserving biodiversity and associated ecosystem services. REDD+
payments an potentially offer great foreste area coverage based on achieved
results, in contrast to project-based mitigation activities (e.g. under the
CDM of the Kyoto Protocol) (IPCC 2014a).
The REDD+ mechanism’s function and financing are under negotia-
tion through the UNFCCC, as well as through a number of non-­
Another random document with
no related content on Scribd:
kerran niin mielellään tahtoo, että minä en menisi naimisiin Katerina
Ivanovnan kanssa, ja haluaa sitä siinä määrin (hän tiesi, että melkein
hysteriaan asti), niin miksipä hän kieltäytyisi antamasta minulle noita
kolmeatuhatta nimenomaan sitä varten, että voisin näillä rahoilla
jättää Katjan ja mennä täältä ainaiseksi matkoihini? Jos nämä
hemmoitellut yläluokan rouvat tahtovat jotakin oikkuaan tyydyttää,
niin he eivät säästä mitään saadakseen tahtonsa täyttymään.
Sitäpaitsi hän on niin rikaskin», tuumi Mitja. Mitä itse
»suunnitelmaan» tulee, niin se oli entinen, t.s. hän aikoi tarjota
oikeuksiaan Tšermašnjaan, — mutta ei enää kauppatavarana, kuten
eilen Samsonoville, ei viekoitellakseen rouvaa, kuten eilen
Samsonovia, sillä mahdollisuudella, että voi saada kolmentuhannen
asemesta kaksin verroin rahaa, kuusi- tai seitsemäntuhatta, vaan
yksinkertaisesti tarjota ne kunniallisen miehen tavoin vakuudeksi
lainasta. Kehittäessään tätä uutta ajatustaan Mitja innostui, mutta
niin kävi aina kaikissa hänen aloitteissaan, kaikissa hänen äkillisissä
päätöksissään. Jokaisen uuden ajatuksensa valtaan hän antautui
intohimoisesti. Siitä huolimatta hän astuessaan rouva Hohlakovin
kuistille tunsi pelon karmivan selkäänsä: vasta tällä sekunnilla hän
ymmärsi täydelleen ja matemaattisen selvästi, että tämä oli hänen
viimeinen toivonsa, että mitään muuta ei enää ole jäljellä
maailmassa, jos tämä pettää, »kuin tappaa ja ryöstää joku
kolmentuhannen tähden, muuta ei mitään»… Kello oli noin puoli
kahdeksan, kun hän soitti ovikelloa.

Aluksi näytti onni hymyilevän: tuskin hän oli ennättänyt

ilmoittautua, kun hänet heti jo otettiin vastaan harvinaisen nopeasti.
»On ihan kuin hän olisi odottanut minua», välähti Mitjan mielessä, ja
kun hänet oli viety vierashuoneeseen, tuli yht'äkkiä, emäntä miltei
juosten sisälle ja ilmoitti odottaneensa häntä…
 — Minä odotin, odotin! Enhän minä voinut ajatellakaan, että te
tulisitte luokseni, myönnättehän sen itse, ja kuitenkin minä teitä
odotin, ihmetelkää vaistoani, Dmitri Fjodorovitš, olen koko aamun
ollut varma siitä, että te tänään tulette.

— Tämä on todellakin ihmeteltävää, hyvä rouva, — lausui Mitja

istuutuen hitaasti, — mutta… minä tulin erittäin tärkeän asian
vuoksi… kaikkein tärkeimmän minulle, toisin sanoen, hyvä rouva,
minä kiiruhdan ainoastaan itseni takia…

— Tiedän, että kaikkein tärkeimmän asian johdosta, Dmitri

Fjodorovitš, tässä eivät ole kysymyksessä mitkään aavistukset, ei
taantumuksellinen kiintymys ihmeisiin (oletteko kuullut
luostarinvanhin Zosimasta?), tämä, tämä on matematiikkaa: te ette
voinut olla tulematta, sen jälkeen kuin on tapahtunut tuo kaikki
Katerina Ivanovnaa koskeva, ette voinut, ette voinut; tämä on
matematiikkaa.

— Tosielämän realismia, hyvä rouva, sitä se on! Mutta sallikaa

minun esittää…

— Realismiapa juuri, Dmitri Fjodorovitš. Minä olen nyt kokonaan

realismin puolella, olen saanut kovin hyvän opetuksen ihmeisiin
nähden. Oletteko kuullut, että luostarinvanhin Zosima on kuollut?

— En, hyvä rouva, kuulen sen ensimmäistä kertaa, — sanoi Mitja

hieman ihmetellen. Hänen mielessään välähti Aljošan kuva.

— Viime yönä, ja ajatelkaahan…

— Hyvä rouva, — keskeytti Mitja, — minä ajattelen vain sitä, että

olen aivan epätoivoisessa asemassa ja että jos te ette auta, niin
kaikki kaatuu ja minä kaadun ensimmäisenä. Suokaa anteeksi
triviaalinen sanonta, mutta minä olen kuumeessa,
kuumehoureissa…

— Tiedän, tiedän, että olette kuumeessa, kaikki tiedän, te ette voi

ollakaan muunlaisessa mielentilassa, ja mitä ikinä sanottekin, sen
tiedän kaikki edeltäpäin. Olen jo kauan sitten ottanut ajatellakseni
kohtaloanne, Dmitri Fjodorovitš, minä seuraan sitä ja tutkin sitä… Oi
uskokaa minua, minä olen kokenut sielun lääkäri, Dmitri Fjodorovitš.

— Hyvä rouva, jos te olette kokenut lääkäri, niin minä puolestani

olen kokenut potilas, — lausui Mitja koettaen siinä määrin olla
rakastettava, että se vaati ponnistusta, — ja minä aavistan, että jos
te niin seuraatte kohtaloani, te myös autatte tuhon uhatessa, mutta
sallikaa minun sitä varten lopultakin esittää teille se suunnitelma, jota
ajatellen olen uskaltanut tänne tulla… ja se, mitä minä teiltä
odotan… Olen tullut, hyvä rouva…

— Älkää selitelkö, se on toisarvoista. Mitä taas apuun tulee, niin

ette te, Dmitri Fjodorovitš, ole ensimmäinen, jota autan. Olette
varmaankin kuullut serkustani rouva Beljmesovista, hänen
miehelleen kävi huonosti, kaatui, kuten te niin kuvaavasti sanoitte,
Dmitri Fjodorovitš?

— En vähintäkään, hyvä rouva, — oh, hyvä rouva, en

vähintäkään! — huudahti hermostuneen kärsimättömästi Mitja ja
aikoi nousta paikaltaan. — Rukoilen teitä vain, hyvä rouva,
kuulemaan minua, antakaa minun vain kaksi minuuttia vapaasti
puhua, jotta voisin ensin esittää teille kaikki, koko suunnitelman,
jonka johdosta tulin. Sitäpaitsi on aikani täpärällä, minulla on hirveän
kiire!… — huudahti hysteerisesti Mitja tuntien, että rouva Hohlakov
alkaa heti taas puhua, ja toivoen voivansa tukahduttaa huutoonsa
hänen äänensä: — Minä olen tullut epätoivoissani… äärimmäisessä
epätoivossa pyytämään teiltä lainaksi rahaa kolmetuhatta, velaksi,
mutta varmaa, mitä varminta vakuutta vastaan, hyvä rouva, mitä
varminta panttia vastaan! Sallikaa vain esittää…

— Kaikesta tästä myöhemmin, myöhemmin, — huiski hänelle

kädellään rouva Hohlakov vuorostaan, — kaikki, mitä sanottekin,
minä tiedän edeltäpäin, sanoinhan teille jo sen. Te pyydätte jotakin
rahasummaa, te tarvitsette kolmetuhatta, mutta minä annan teille
enemmän, äärettömän paljon enemmän, minä pelastan teidät, Dmitri
Fjodorovitš, mutta teidän on toteltava minua!

Mitja ihan ponnahti taas paikaltaan.

— Hyvä rouva, oletteko te todellakin niin hyvä! — huudahti hän

tavattoman tunteikkaasti. — Hyvä Jumala, te olette pelastanut minut.
Te pelastatte ihmisen, hyvä rouva, väkivaltaisesta kuolemasta,
pistolilta… Ikuinen kiitollisuuteni…

— Minä annan teille äärettömän, äärettömän paljon enemmän

kuin kolmetuhatta! — huudahti rouva Hohlakov katsellen säteilevänä
ja hymysuin Mitjan innostusta.

— Äärettömän paljon! Niin paljoa ei tarvitakaan. Välttämättömät

ovat vain nuo minulle kohtalokkaat kolmetuhatta, ja minä puolestani
tulen rajattoman kiitollisena antamaan teille vakuuden tästä
summasta ja esitän teille suunnitelman, joka…

— Riittää, Dmitri Fjodorovitš, sanottu ja tehty, — tokaisi rouva

Hohlakov hyväntekijän puhtaan riemastuksen vallassa. — Minä olen
luvannut teidät pelastaa ja pelastan. Minä pelastan teidät niinkuin
rouva Beljmesovinkin. Mitä te ajattelette kultakaivoksesta, Dmitri
Fjodorovitš?

— Kultakaivoksesta, hyvä rouva! En ole koskaan ajatellut siitä

mitään.

— Mutta minäpä olen ajatellut teidän puolestanne! Olen ajatellut ja

yhä uudestaan ajatellut! Olen jo kokonaisen kuukauden tehnyt teistä
havaintoja tässä tarkoituksessa. Olen sata kertaa katsonut teitä
ohikulkiessanne ja aina sanonut itselleni: siinä on tarmokas mies,
joka on toimitettava kaivokseen. Olen tutkinut teidän käyntiännekin ja
päättänyt: tämä mies löytää monta kaivosta.

— Käynnistäkö päättäen, hyvä rouva? — hymähti Mitja.

— Miksipä ei käynnistäkin. Mitä, kiellättekö todellakin, että

käynnistä voi nähdä luonteen, Dmitri Fjodorovitš? Luonnontieteet
todistavat tätä samaa. Oi, minä olen nyt realisti, Dmitri Fjodorovitš.
Minä olen eilispäivästä saakka, tuon luostarissa tapahtuneen jutun
jälkeen, joka minua niin on järkyttänyt, täydellinen realisti ja tahdon
antautua käytännölliseen toimintaan. Minä olen tullut terveeksi.
Riittää! kuten Turgenjev sanoi.

— Mutta hyvä rouva, nuo kolmetuhatta, jotka te niin jalomielisesti

lupasitte minulle lainata…

— Eivät mene teiltä sivu suun, Dmitri Fjodorovitš, — katkaisi rouva

Hohlakov heti hänen puheensa. — Nuo kolmetuhatta ovat aivan kuin
taskussanne, eikä vain kolmetuhatta, vaan kolme miljoonaa, Dmitri
Fjodorovitš, aivan lyhyen ajan kuluessa! Minä sanon teille teidän
ideanne: te etsitte käsiin kaivoksen, ansaitsette miljoonia, palaatte
takaisin ja teistä tulee toiminnan mies, työnnätte meitäkin eteenpäin
ohjaten hyvään suuntaan. Onko tosiaankin jätettävä kaikki
juutalaisten käsiin? Te panette pystyyn rakennuksia ja kaikenlaisia
yrityksiä. Te autatte köyhiä, ja nämä siunaavat teitä. Nykyinen aika
on rautateiden aikaa, Dmitri Fjodorovitš. Te tulette tunnetuksi ja
välttämättömäksi finanssiministeriölle, joka nyt on niin suuressa
pulassa. Meidän paperiruplamme arvon aleneminen riistää minulta
yöunen, Dmitri Fjodorovitš, tältä puolelta minua tunnetaan vähän…

— Hyvä rouva, hyvä rouva! — keskeytti Dmitri Fjodorovitš taas

jonkinmoisen levottoman aavistuksen valtaamana. — Minä kenties
hyvinkin, hyvinkin seuraan neuvoanne, — teidän viisasta
neuvoanne, hyvä rouva, — ja kenties lähden sinne… tuohon
kaivokseen… ja tulen vielä kerran puhumaan kanssanne tästä…
montakin kertaa… mutta nyt nuo kolmetuhatta, jotka te niin
jalomielisesti… Oi, ne päästäisivät minut vapaaksi ja jos mahdollista,
niin tänään… se on näettekö, minulla ei ole nyt aikaa tuntiakaan, ei
tuntiakaan…

— Riittää, Dmitri Fjodorovitš, riittää! — keskeytti rouva Hohlakov

järkähtämättömästi. — Kysymys on: lähdettekö kaivokseen vai
ettekö, oletteko varmasti päättänyt, vastatkaa matemaattisesti.

— Lähden, hyvä rouva, sitten… Minä lähden minne tahdotte, hyvä

rouva… mutta nyt…

— Odottakaahan! — huudahti rouva Hohlakov, hyppäsi pystyyn ja

riensi komean kirjoituspöytänsä luo, jossa oli lukemattomia pikku
laatikoita, ja alkoi vetää auki laatikon toisensa jälkeen jotakin etsien
ja hyvin kiireissään.

»Kolmetuhatta», ajatteli Mitja ahdistuksissaan. »Ja aivan heti,

ilman mitään papereita, ilman virallista sopimusta… oi, se on
gentlemannimaista! Suurenmoinen nainen, ja jos hän vain ei olisi
niin puhelias…»

— Tässä! — huudahti iloissaan rouva Hohlakov palaten Mitjan luo.

— Tätä minä etsin!

Se oli pikkuruikkuinen hopeainen pyhäinkuva nauhassa, niitä, joita

toisinaan käytetään yhdessä iholla kannettavan ristin kanssa.

— Tämä on Kijevistä, Dmitri Fjodorovitš, — jatkoi rouva Hohlakov

hartaasti, — Pyhän Marttyyrin Barbaran jäännöksistä. Sallikaa minun
itseni ripustaa se teidän kaulaanne, ja sillä tavoin siunata teidät
uuteen elämään ja uusiin sankaritekoihin.

Ja hän pani kuvan todellakin hänen kaulaansa ja alkoi sitä

asetella. Mitja kumartui hyvin hämillään ja alkoi häntä auttaa sekä
sai lopulta kuvan kaulaliinansa ja paidanreunan taakse rintaansa
vastaan.

— Kas nyt voitte lähteä! — lausui rouva Hohlakov istuutuen taas

juhlallisesti paikalleen.

— Hyvä rouva, minä olen niin liikutettu… enkä tiedä, kuinka

kiittäisin… tuollaisista tunteista, mutta… jospa te tietäisitte, kuinka
kallista aikani nyt on!… Se rahasumma, jota niin hartaasti odotan
teidän jalomielisyydeltänne… Oi, rouva, jos te kerran olette niin
hyvä, niin liikuttavan jalomielinen minua kohtaan (huudahti Mitja
äkkiä innostuneena), — niin sallikaa minun teille tunnustaa… minkä
te muuten olette jo kauan sitten tietänyt… että minä rakastan täällä
erästä olentoa… Minä olen pettänyt Katjan… Katerina Ivanovnan,
tahdoin sanoa… Oi, minä olin epäinhimillinen ja epärehellinen häntä
kohtaan, mutta minä olen alkanut täällä rakastaa toista… erästä
naista, hyvä rouva, jota te kenties halveksitte, sillä te tiedätte jo
kaiken, mutta jota minä en mitenkään voi jättää, en mitenkään, ja
sentähden nyt nuo kolmetuhatta…

— Jättäkää kaikki, Dmitri Fjodorovitš! — keskeytti rouva Hohlakov

hyvin päättävällä äänellä. Jättäkää kaikki ja varsinkin naiset. Teidän
päämääränne on kaivos, eikä sinne ole syytä kuljettaa naisia. Sitten
kun palaatte rikkaana ja kunniassa, te löydätte itsellenne sydämenne
ystävän korkeimmista piireistä. Se on nykyaikainen tyttö, tietorikas ja
ilman ennakkoluuloja. Siihen mennessä parahiksi kypsyy nyt alkanut
naiskysymys ja tulee uusi nainen…

— Hyvä rouva, ei se ole sitä, ei se ole sitä… — sanoi Dmitri

Fjodorovitš pannen rukoilevasti kätensä ristiin.

— Juuri sitä se on, Dmitri Fjodorovitš, juuri sitä, mitä te tarvitsette,

mitä te janoatte itse tietämättänne. Minä en ollenkaan ole haluton
kannattamaan nykyistä naiskysymystä, Dmitri Fjodorivtš. Naisen
kehitys, vieläpä naisen poliittinen toiminta kaikkein lähimmässä
tulevaisuudessa — se on minun ideaalini. Minulla on itselläni tytär,
Dmitri Fjodorovitš, ja tältä puolelta minua tunnetaan vähän. Minä
olen tämän asian johdosta kirjoittanut kirjailija Štšedrinille. Tämä
kirjailija on minulle osoittanut, on niin paljon osoittanut naisen
kutsumuksesta, että minä lähetin hänelle viime vuonna kaksi riviä
sisältävän nimettömän kirjeen: »Syleilen ja suutelen Teitä, kirjailijana,
nykyaikaisen naisen tähden, jatkakaa.» Ja allekirjoitukseksi panin:
»Äiti.» Aikomukseni oli panna allekirjoitukseksi »Nykyaikainen äiti»,
ja minä epäröin, mutta päätin sitten kirjoittaa yksinkertaisesti vain
äiti: siinä on enemmän moraalista kauneutta, Dmitri Fjodorovitš, ja
sana »nykyaikainen» olisi muistuttanut heille mieleen aikakauskirjan
»Nykyaika», — heille katkera muisto nykyisen sensuurin tähden…
Ah, Jumalani, mikä teitä vaivaa?

— Hyvä rouva, — lausui Mitja hypäten lopulta pystyyn ja pannen

kämmenensä vastatusten hänen edessään voimattomaan
rukoukseen, — te saatatte minut itkemään, hyvä rouva, jos lykkäätte
toistaiseksi sen, mitä niin jalomielisesti…

— Itkekääkin, Dmitri Fjodorovitš, itkekää! Ne ovat ihania tunteita…

millainen tie teitä odottaakaan! Kyynelet tekevät olonne
helpommaksi, sitten palaatte takaisin ja iloitsette. Riennätte
vartavasten luokseni Siperiasta iloitaksenne kanssani…

— Mutta sallikaahan minunkin, — parkaisi Mitja äkkiä, —

viimeisen kerran rukoilen teitä, sanokaa, voinko saada teiltä tänään
tuon lupaamanne rahasumman? Jos en, niin milloin minun on tultava
sitä noutamaan?

— Mitä rahasummaa, Dmitri Fjodorovitš?

— Lupaamianne kolmeatuhatta… jotka te niin jalomielisesti…

— Kolmetuhatta? Ruplaako? Oh, ei, ei minulle ole kolmeatuhatta,

— lausui rouva Hohlakov jonkinmoisen rauhallisen ihmettelyn
vallassa. Mitja tyrmistyi…

— Kuinkas te… äsken juuri… te sanoitte… te lausuitte senkin, että

ne ovat aivan kuin taskussani…

— Oh, ei, te olette ymmärtänyt minut väärin, Dmitri Fjodorovitš, jos

niin on, niin te ette ole minua ymmärtänyt. Minä puhuin kaivoksista…
Tosin minä lupasin teille enemmän, määräämättömästi enemmän
kuin kolmetuhatta, minä muistan nyt kaikki, mutta minä tarkoitin
ainoastaan kaivosta.

— Entä rahat? Entä kolmetuhatta? — huudahti Dmitri Fjodorovitš

älyttömästi.

— Oi, jos te ymmärsitte olevan puheen rahoista, niin niitä minulla

ei ole. Minulla ei nyt ollenkaan ole rahaa, Dmitri Fjodorovitš, minä
taistelen parhaillaan voutini kanssa ja olen itse näinä päivinä
lainannut viisisataa ruplaa Miusovilta. Ei, ei, rahaa ei minulla ole. Ja
tiedättekö, Dmitri Fjodorovitš, jos minulla olisikin, niin minä en antaisi
teille. Ensiksikään minä en anna kenellekään lainaksi. Velaksi
antaminen on samaa kuin riitaantuminen. Mutta teille, teille erityisesti
en antaisi, teitä rakastaen en antaisi, pelastaakseni teidät en antaisi,
sen tähden, että teille on tarpeen vain yksi asia: kaivos, kaivos ja
kaivos!…

— Voi, perhana soikoon!… — karjaisi äkkiä Mitja ja löi kaikin

voimin nyrkillään pöytään.

— Ai-ai! — huusi rouva Hohlakov pelästyneenä ja lensi toiselle

puolelle vierashuonetta.

Mitja sylkäisi ja meni nopein askelin pois huoneesta, pois talosta,

kadulle, pimeyteen! Hän kulki kuin mieletön lyöden rintaansa,
samaan paikkaan rinnassaan, johon hän kaksi päivää aikaisemmin
oli lyönyt Aljošan nähden, kun tapasi tämän viimeisen kerran illalla,
pimeässä, tiellä, Mitä merkitsi tämä rintaansa lyöminen tähän
paikkaan ja mitä hän sillä tahtoi osoittaa, — se oli vielä salaisuus,
jota ei tietänyt kukaan maailmassa ja jota hän ei ilmaissut silloin
Aljošallekaan, mutta tämä salaisuus sisälsi hänelle enemmän kuin
häpeän, sisälsi tuhon ja itsemurhan, hän oli sen jo niin päättänyt, jos
ei saa noita kolmeatuhatta, joilla maksaisi Katerina Ivanovnalle ja
siten poistaisi rinnastaan, »siitä paikasta rintaa», häpeän, jota hän
siinä kantoi ja joka niin painoi hänen omaatuntoaan. Kaikki tämä
selviää täydellisesti lukijalle myöhemmin, mutta nyt, sen jälkeen kuin
viimeinen toivonsa oli mennyt, tämä ruumiillisesti niin voimakas mies
kuljettuaan vain muutamia askelia rouva Hohlakovin talosta äkkiä
puhkesi kyyneliin niinkuin pieni lapsi. Hän kulki ja mistään tietämättä
pyyhki nyrkillään kyyneliä. Näin hän tuli torille ja tunsi
töksähtäneensä jotakin vastaan koko ruumiillaan. Kuului jonkun
ämmän vinkuvaa uikutusta, kun hän oli ollut vähällä kaataa tämän
nurin.

— Herra Jumala, oli vähältä tappaa! Miksi kulkea tohotat

tolkuttomasti, hurjimus!

— Kuinka, tekö siinä olette? — huusi Mitja tunnettuaan pimeässä

ämmän.
Se oli sama vanha palvelijatar, joka palveli Kuzjma Samsonovia ja
jonka
Mitja hyvin oli huomannut eilen.

— Entä kuka te itse olette, hyvä mies? — alkoi eukko puhua aivan
toisenlaisella äänellä. — En voi tuntea teitä pimeässä.

— Tehän asutte Kuzjma Kutjmitšilla, palvelette häntä?

— Aivan niin, isäseni, käväisin juuri vain Prohorytšilla… Mutta

mikä siinä on, kun en vieläkään voi tuntea teitä?

— Sanokaa, muorikulta, onko Agrafena Aleksandrovna nyt teillä?

— lausui Mitja melkein poissa suunniltaan odotuksesta. — Äsken
minä itse saatoin hänet sinne.
 — Oli, isäkulta, tuli, istui jonkin aikaa ja meni pois.

— Kuinka? Meni pois? — huudahti Mitja. — Milloin meni pois?

— Samaan aikaan sitten menikin, hetkisen vain oli meillä. Kertoi

Kuzjma
Kuzjmitšille erään tarinan, sai hänet nauramaan ja karkasi pois.

— Valehtelet, kirottu! — parkaisi Mitja.

— Ai -ai! — alkoi eukko huutaa, mutta Mitja oli jo kadonnut

näkymättömiin; hän lähti kaikin voimin juoksemaan Morozovin taloa
kohti. Tämä sattui juuri siihen aikaan, jolloin Grušenjka oli lähtenyt
Mokrojeen, hänen lähdöstään ei ollut kulunut enempää kuin
neljännestunti. Fenja istui mummonsa, keittäjätär Matrenan kanssa
keittiössä, kun äkkiä sisälle juoksi »kapteeni». Nähtyään hänet Fenja
alkoi huutaa täyttä kurkkua.

— Huudat? — karjaisi Mitja. — Missä hän on? — Mutta antamatta

kauhusta tyrmistyneen Fenjan vastata vielä sanaakaan hän äkkiä
lankesi Fenjan jalkoihin:

— Fenja, Herramme Kristuksen tähden sano, missä hän on?

— Isäseni, en tiedä mitään, ystäväni Dmitri Fjodorovitš, en tiedä

mitään, vaikka tappakaa, niin en tiedä mitään, — alkoi Fenja vannoa
ja vakuutella, — itse te äsken läksitte hänen kanssaan…

— Hän tuli takaisin!…

— Hyvä ystävä, ei tullut, Jumalan kautta vannon, ettei tullut!

 — Valehtelet, — huusi Mitja, — jo yksistään pelästyksestäsi
tiedän, missä hän on!…

Hän syöksyi pois. Pelästynyt Fenja oli iloissaan, että oli päässyt
niin vähällä, mutta hän ymmärsi sangen hyvin, että Mitjalla oli ollut
vain kiire, muuten kenties olisi käynyt hullusti. Mutta rientäessään
pois Mitja kuitenkin hämmästytti sekä Fenjan että mummo Matrenan
aivan odottamattomalla päähänpistolla: pöydällä seisoi vaskinen
survinastia ja siinä survin, pieni vaskinen survin, vain
neljännesarssinan pituinen. Ulos juostessaan ja avatessaan jo
toisella kädellään ovea Mitja yhtäkkiä sieppasi toisella kädellään
survinastiasta survimen ja pisti sen sivutaskuunsa mennen tiehensä
se mukanaan.

— Ah, Herra Jumala, hän aikoo tappaa jonkun! — huudahti Fenja

lyöden käsiään yhteen.

4.

Pimeässä

»Minne hän juoksi? Tietäähän sen: missä muualla hän voisi olla
kuin Fjodor Pavlovitšin luona? Samsonovilta juoksi suoraan hänen
luokseen, se on nyt selvä. Koko juoni, koko petos on nyt
silminnähtävä»… Kaikki tämä pyöri vihurin tavoin hänen päässään.
Maria Kondratjevnan pihaan hän ei poikennut: »Sinne ei tarvitse
mennä, ei ollenkaan tarvitse… ettei syntyisi pienintäkään hälinää…
ne ilmaisevat ja ilmiantavat heti… Maria Kondratjevna on ilmeisesti
osallisena salaliitossa, Smerdjakov samoin, samoin, kaikki ovat
lahjottuja!»- Hänen mielessään syntyi toinen tuuma: tehden suuren
kierroksen hän juoksi syrjäkadun kautta Fjodor Pavlovitšin talon
ympäri, juoksi Dmitrovskaja-kadun kautta ja pienen sillan yli ja tuli
suoraan yksinäiselle takakujalle, joka oli tyhjä ja asumaton ja jota
rajoitti toiselta puolen naapuritalon säleaita, toiselta luja ja korkea
lauta-aita, joka kiersi Fjodor Pavlovitšin puutarhan ympäri. Täällä
hän valitsi paikan, nähtävästi saman, josta hänelle tutun
kertomuksen mukaan Lizaveta Smerdjaštšaja aikoinaan oli kiivennyt
puutarhaan. »Jos kerran hän kykeni kiipeämään yli», välähti Jumala
ties mistä syystä hänen päässään, »niin kuinka minä en pääsisi tästä
yli?» Ja hän hypähti todellakin aidan luo ja sai silmänräpäyksessä
kädellään kiinni sen yläreunasta, kohottautui sitten tarmokkaasti ylös
ja kiipesi istumaan aidalle kahdareisin. Puutarhassa lähellä tätä
paikkaa oli pieni sauna, mutta aidalta saattoi nähdä myös talon
valaistut ikkunat. »Aivan niin, ukon makuuhuone oli valaistu,
Grušenjka on siellä!» ja hän hyppäsi aidalta puutarhaan. Vaikka hän
tiesikin, että Grigori oli sairas ja kenties Smerdjakovkin todella oli
sairaana, eikä hänen tuloaan kukaan kuullut, niin hän kuitenkin
vaistomaisesti painautui piiloon, seisoi liikkumattomana paikallaan ja
alkoi kuulostaa. Mutta kaikkialla vallitsi kuolemanhiljaisuus ja oli
aivan tyyntäkin, ei tuulen henkäystäkään.

»Ja hiljaisuus vain kuiskailee», tämä runosäe välähti jostakin

syystä hänen päässään. »Kunhan vain ei kukaan olisi kuullut minun
hyppäävän yli; luultavasti ei kuullut kukaan.» Seisottuaan hetkisen
hän lähti hiljaa kulkemaan puutarhassa ruohikkoa pitkin; kiertäen
puut ja pensaat hän kulki kauan, hiipien joka askelen ja kuunnellen
tarkasti jokaista omaa askeltaan. Noin viiden minuutin kuluttua hän
oli saapunut valaistun ikkunan luo. Hän muisti, että aivan ikkunain
alla on muutamia isoja, korkeita, tiheitä selja- ja heisipensaita. Talon
pihanpuolinen ulko-ovi fasadin vasemmalla puolella oli lukittu, ja hän
tarkasti tämän seikan vartavasten ja huolellisesti, kun kulki ohi.
Viimein hän saapui pensaitten luo ja piiloutui niiden taakse. Hän ei
hengittänyt. »Täytyy nyt odottaa», ajatteli hän. »Jos he ovat kuulleet
askeleni ja nyt kuulostavat, niin täytyy antaa epäluulojen haihtua…
kun en vain sattuisi rykäisemään tai aivastamaan…»

Hän odotti pari minuuttia, mutta hänen sydämensä löi kiivaasti ja

hän oli joinakin hetkinä miltei tukehtua. »Ei, sydämentykytys ei mene
ohi», ajatteli hän, »en voi odottaa kauemmin». Hän seisoi pensaan
takana varjossa; ikkunasta tuleva valo valaisi pensaan etupuolen.
»Heisipuu, marjoja, miten punaisia!» kuiskasi hän tietämättä
itsekään minkätähden. Hiljaa, täsmällisin ja kuulumattomin askelin
hän meni ikkunan luo ja nousi varpailleen. Hän näki edessään kuin
kämmenellä Fjodor Pavlovitšin koko makuuhuoneen. Se oli pieni
huone, jonka poikittain jakoivat kahteen osaan punaiset verhot,
»kiinalaiset», kuten Fjodor Pavlovitš niitä nimitti. »Kiinalaiset», kaikui
Mitjan mielessä, »ja verhojen takana on Grušenjka.» Hän alkoi
tarkastella Fjodor Pavlovitšia. Tällä oli yllään uusi juovikas silkkinen
yönuttunsa, jota Mitja ei vielä koskaan ollut hänellä nähnyt ja jossa
vyönä oli tupsuniekka silkkipunos. Yönutun kaula-aukosta näkyivät
puhtaat, hienot alusvaatteet, ohut hollantilainen paita kultaisine
nappeineen. Fjodor Pavlovitšin päässä oli sama punainen side,
jonka siinä oli nähnyt Aljoša. »On vartavasten laittautunut komeaan
asuun», ajatteli Mitja. Fjodor Pavlovitš seisoi ikkunan luona ja näytti
olevan mietteissään; äkkiä hän käänsi päätään, kuulosti hetkisen, ja
kun ei mitään kuullut, meni pöydän luo, kaatoi karahvista ryyppylasin
puolilleen konjakkia ja joi sen. Sitten hän huokaisi rintansa pohjasta
asti, meni hajamielisenä seinällä riippuvan kuvastimen luo, kohotti
oikealla kädellään hiukan punaista sidettä otsaltaan ja alkoi katsella
mustelmiaan ja rupiaan, jotka vielä olivat jäljellä. »Hän on yksin»,
ajatteli Mitja, »todennäköisesti yksin». Fjodor Pavlovitš poistui
kuvastimen luota, käännähti äkkiä ikkunaan päin ja katsahti siitä.
Mitja hyppäsi silmänräpäyksessä varjoon.

»Kenties Grušenjka on siellä verhojen takana, kenties nukkuu jo»,

pisti äkkiä hänen sydämeensä. Fjodor Pavlovitš poistui ikkunan
luota. »Hän katsoi ikkunasta Grušenjkaa, siis Grušenjka ei ole siellä:
miksi hän muuten katsoisi pimeään?… Siis kärsimättömyys jäytää
häntä…» Mitja hyppäsi heti ikkunan luo ja alkoi taas katsella siitä
sisälle. Ukko istui jo pöydän ääressä, ilmeisesti alakuloisena. Viimein
hän alkoi nojata kyynärpäihinsä ja pani oikean kämmenensä
kaulalleen. Mitja katseli kiihkeästi.

»Yksinään on, yksinään!» vakuutteli hän taas. »Jos Grušenjka olisi

täällä, niin ukon kasvot olisivat toisenlaiset.» Omituista: hänen
sydämessään alkoi äkkiä kiehua jonkinmoinen järjetön ja ihmeellinen
vihastus sen johdosta, että Grušenjka ei ollut täällä.

»Ei siitä, että hän ei ole täällä», ajatteli Mitja vastaten samassa
itselleen, »vaan siitä, että en mitenkään voi saada varmaa tietoa,
onko hän täällä vai eikö.» Mitja muisti myöhemmin itse, että hänen
järkensä oli tällä hetkellä tavattoman selvä ja harkitsi kaikkea
jokaista yksityiskohtaa myöten, huomasi jokaisen pikku piirteen.
Mutta levottomuus, tietämättömyyden ja epäröinnin levottomuus
kasvoi hänen sydämessään huimaavan nopeasti. »Onko hän
lopultakin täällä vai eikö ole?» kuohui vihaisesti hänen
sydämessään. Ja hän teki äkkiä päätöksensä, ojensi kätensä ja
koputti hiljaa ikkunan kehykseen. Hän koputti niinkuin ukko ja
Smerdjakov olivat sopineet keskenään: kaksi ensimmäistä kertaa
hiljempää, sitten kolme kertaa nopeammin: kop-kop-kop, — joka
merkitsi, että Grušenjka on tullut. Ukko vavahti, käänsi päänsä,
hyppäsi nopeasti pystyyn ja syöksähti ikkunan luo. Mitja hypähti
varjoon. Fjodor Pavlovitš avasi ikkunan ja pisti päänsä ulos.

— Grušenjka, sinäkö? Sinäkö siellä? — lausui hän puoleksi

kuiskaten värisevällä äänellä. — Missä sinä olet, emoseni, enkelini,
missä? — Hän oli hirveän kiihtynyt, hän läähätti.

»Yksin!» päätti Mitja.

— Missä sinä olet? — huudahti ukko taas ja pisti päätään vielä

enemmän ulos, aivan olkapäätä myöten, ja katseli joka suuntaan,
oikealle ja vasemmalle; — tule tänne; olen valmistanut sinulle
tuomisia, tule, niin näytän!…

»Hän tarkoittaa tukkua, jossa on kolmetuhatta», välähti Mitjan

mielessä.

— Mutta missä?… Ovenko luona? Avaan heti…

Ja ukko miltei tunkeutui ulos ikkunasta katsellen oikealle, siihen

suuntaan, missä oli puutarhaan johtava ovi, ja koetti nähdä
pimeässä. Sekunnin kuluttua hän ehdottomasti juoksisi avaamaan
oven odottamatta Grušenjkan vastausta. Koko ukon Mitjalle niin
vastenmielisen profiilin, koko hänen riippuvan aataminpalansa,
koukistuneen nenänsä, hänen suloisesta odotuksesta hymyilevät
huulensa, kaiken tämän valaisi kirkkaasti vasemmalla puolella
huonetta olevan lampun vinosti lankeava loiste. Hirveä, raivoisa viha
alkoi äkkiä kuohua Mitjan sydämessä: Kas siinä hän on, hänen
kilpailijansa, hänen kiduttajansa, hänen elämänsä kiusa! Tämä oli
aivan äkillisen, kostonhimoisen ja raivokkaan vihan puuska, josta
hän, ikäänkuin sitä aavistaen, oli maininnut Aljošalle
keskustellessaan tämän kanssa huvimajassa neljä päivää sitten, kun
hän oli vastannut Aljošan kysymykseen: »Kuinka sinä voit sanoa,
että tapat isän?»

»En minä tiedä, en tiedä», oli hän silloin sanonut; »kenties en

tapa, kenties tapan. Pelkään, että hän herättää minussa äkkiä vihaa
'kasvoillansa juuri sillä hetkellä'. Minä vihaan hänen
aataminpalaansa, hänen nenäänsä, hänen silmiään, hänen
häpeämätöntä nauruaan. Tunnen persoonallista inhoa. Tätä minä
pelkään, kenties en jaksa hillitä itseäni…»

Persoonallinen inho kasvoi sietämättömäksi. Mitja ei enää tietänyt

mitä teki ja otti äkkiä taskustaan vaskisen survimen.

*****

»Jumala», kuten Mitja itse myöhemmin sanoi, »varjeli minua

silloin»: juuri samalla hetkellä heräsi sairasvuoteellaan Grigori
Vasiljevitš. Saman päivän iltana hän oli käyttänyt määrättyä
lääkitsemistapaansa, josta Smerdjakov oli kertonut Ivan
Fjodorovitšille, t.s. hieronut koko ruumiinsa vaimonsa avulla viinalla,
jossa oli jotakin salaperäistä vahvistavaa ryytiä, ja juonut loput siitä
»jonkin rukouksen kanssa», jonka hänen ylitseen oli kuiskannut
hänen vaimonsa, ja käynyt nukkumaan. Marfa Ignatjevna oli myös
ryypännyt, ja kun hän ei käyttänyt väkeviä, niin hän oli nukkunut
puolisonsa viereen sikeään uneen. Mutta nyt äkkiä oli Grigori aivan
odottamatta herännyt yöllä, hän mietti hetkisen, ja vaikka hän heti
tunsikin polttavaa kipua ristiluissaan, niin hän nousi istumaan
vuoteessaan. Sen jälkeen hän taas mietti jotakin, nousi ja pukeutui
nopeasti. Kenties hän tunsi omantunnonvaivoja siitä, että nukkuu ja
että talo on ilman vahtia »näin vaarallisena aikana». Kaatuvataudin
näännyttämä Smerdjakov makasi toisessa komerossa
liikkumattomana. Marfa Ignatjevna ei liikahtanutkaan. »Ämmä meni
heikoksi», ajatteli Grigori Vasiljevitš vilkaisten häneen ja meni ähkien
portaille. Hän aikoi tietysti vain katsahtaa portailta, sillä hän ei
jaksanut kävellä, kipu vyötäisissä ja oikeassa jalassa oli sietämätön.
Mutta samassa hän äkkiä muisti, että ei ollut illalla lukinnut
puutarhaan vievää pikku porttia. Hän oli perin säntillinen ja tarkka
mies, jolla oli vakiintuneet tapansa ja monivuotiset tottumuksensa.
Ontuen ja köyristyneenä kivusta hän astui portaita alas ja lähti
puutarhaa kohti. Aivan oikein, portti oli selko selällään. Koneellisesti
hän meni puutarhaan: kenties hänen silmissään häämötti jotakin,
kenties hän oli kuullut jonkin äänen; vilkaistuaan vasemmalle hän
näki herran ikkunan avoinna, nyt jo tyhjän ikkunan, siitä ei enää
kukaan kurkistanut ulos. »Miksi on auki, nyt ei ole kesä!» ajatteli
Grigori, ja äkkiä, aivan samassa silmänräpäyksessä, vilahti
puutarhassa suoraan hänen edessään jotakin tavatonta. Noin
neljänkymmenen askelen päässä hänen edessään näytti pimeässä
juoksevan mies, liikkui hyvin nopeasti jokin varjo. »Herra Jumala»,
lausui Grigori, ja muistamatta kipua ristiluissaan sekä poissa
suunniltaan hän lähti kulkemaan katkaistakseen juoksijan tien. Hän
valitsi lyhyemmän tien, puisto oli hänelle ilmeisesti tutumpi kuin
juoksijalle; tämä suuntasi kulkunsa saunaa kohti, juoksi saunan
taakse, painautui seinää vastaan… Grigori seurasi jäljessä
päästämättä häntä näkyvistään ja juoksi tietämättä mistään muusta
ympärillään. Hän saapui lauta-aidan luo juuri sillä hetkellä, kun
pakenija jo oli kiipeämässä aidan yli. Vimmoissaan Grigori parkaisi,
heittäytyi eteenpäin ja tarttui molemmin käsin hänen jalkaansa.

Aivan niin, hänen aavistuksensa ei ollut häntä pettänyt: hän tunsi

hänet, se oli hän, »petomainen isänmurhaaja»!

— Isänmurhaaja! — huudahti vanha mies niin, että ympäristö

kajahti, mutta muuta hän ei ennättänyt huutaa; hän kaatui kuin
ukkosen lyömänä. Mitja hyppäsi takaisin puutarhaan ja kumartui
maahan suistuneen yli. Mitjan käsissä oli vaskinen survin ja sen hän
heitti koneellisesti ruohikkoon. Survin putosi parin askelen päähän
Grigorista, mutta ei nurmelle, vaan polulle kaikkein näkyvimpään
paikkaan. Muutamia sekunteja hän katseli edessään makaavaa.
Ukon pää oli aivan verinen; Mitja ojensi kätensä ja alkoi tunnustella
sitä. Hän muisti myöhemmin selvästi, että hänen mielensä oli sillä
hetkellä hirveästi tehnyt »saada täysi varmuus», oliko hän särkenyt
ukon pääluun vaiko vain »kolhaissut» häntä survimella päälakeen.
Mutta veri vuoti, vuoti tulvimalla ja kostutti yhtäkkiä suihkuna Mitjan
vapisevia sormia. Hän muisti sittemmin, että hän tempaisi esille
valkoisen uuden nenäliinansa, jonka oli varannut mukaansa
mennessään rouva Hohlakovin luo, ja pani sen ukon päätä vastaan
koettaen mitään ajattelematta pyyhkiä verta otsalta ja kasvoilta.
Mutta liinakin tuli silmänräpäyksessä märäksi verestä. »Herra
Jumala, miksi minä tämän tein?» ajatteli Mitja yhtäkkiä. »Jos olen
iskenyt puhki, niin kuinka siitä nyt saa selvän… Ja eiköhän nyt olekin
samantekevää!» lisäsi hän äkkiä toivottomasti. — Jos tapoin, niin
tapoin… Kun satuit tielle, ukko, niin makaakin siinä! — lausui hän
kuuluvasti ja riensi äkkiä aidan luo, hyppäsi sen yli takakadulle ja
lähti juoksemaan. Verestä märkä liina oli kokoon puristettuna hänen
oikeassa kourassaan, ja hän pisti sen juostessaan takkinsa
takataskuun. Hän juoksi suin päin, ja jotkut harvat kulkijat, jotka hän
pimeässä kohtasi, muistivat myöhemmin nähneensä sinä yönä
hurjaa kyytiä juoksevan miehen. Hän kiiti taas Morozovin taloon.
Äsken oli Fenja heti hänen poistuttuaan rientänyt vanhemman
pihamiehen Nazar Ivanovitšin luo ja »Herran Kristuksen nimessä»
alkanut pyydellä, että hän »ei päästäisi enää sisälle kapteenia, ei
tänään eikä huomenna». Nazar Ivanovitš kuultuaan asian oli
suostunut tähän, mutta pahaksi onneksi hän sattui poistumaan ylös