Context counts : papers on language,

gender, and power 1st Edition Lakoff

Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/context-counts-papers-on-language-gender-and-pow
er-1st-edition-lakoff/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Biota Grow 2C gather 2C cook Loucas

https://textbookfull.com/product/biota-grow-2c-gather-2c-cook-
loucas/

Language Literacy and Learning in the STEM Disciplines

How Language Counts for English Learners Alison L.
Bailey

https://textbookfull.com/product/language-literacy-and-learning-
in-the-stem-disciplines-how-language-counts-for-english-learners-
alison-l-bailey/

Postsecular Feminisms: Religion and Gender in

Transnational Context Nandini Deo

https://textbookfull.com/product/postsecular-feminisms-religion-
and-gender-in-transnational-context-nandini-deo/

Consent : Gender, Power and Subjectivity 1st Edition

Laurie James-Hawkins

https://textbookfull.com/product/consent-gender-power-and-
subjectivity-1st-edition-laurie-james-hawkins/
English Language Description Variation and Context 2nd
Edition Jonathan Culpeper

https://textbookfull.com/product/english-language-description-
variation-and-context-2nd-edition-jonathan-culpeper/

Thermal power plant cooling context and engineering 1st

Edition Carey Wayne King

https://textbookfull.com/product/thermal-power-plant-cooling-
context-and-engineering-1st-edition-carey-wayne-king/

Women, Men and Language: A Sociolinguistic Account of

Gender Differences in Language 3rd Edition Coates

https://textbookfull.com/product/women-men-and-language-a-
sociolinguistic-account-of-gender-differences-in-language-3rd-
edition-coates/

Language, sexuality, and power : studies in

intersectional sociolinguistics 1st Edition Levon

https://textbookfull.com/product/language-sexuality-and-power-
studies-in-intersectional-sociolinguistics-1st-edition-levon/

Police and the Policed: Language and Power Relations on

the Margins of the Global South Danielle Watson

https://textbookfull.com/product/police-and-the-policed-language-
and-power-relations-on-the-margins-of-the-global-south-danielle-
watson/
i

Context Counts
ii
iii

Context Counts
Papers on Language, Gender, and Power

Robin Tolmach Lakoff

Edited by Laurel A. Sutton

1
iv

1
Oxford University Press is a department of the University of Oxford. It furthers
the University’s objective of excellence in research, scholarship, and education
by publishing worldwide. Oxford is a registered trade mark of Oxford University
Press in the UK and certain other countries.

Published in the United States of America by Oxford University Press

198 Madison Avenue, New York, NY 10016, United States of America.

© Oxford University Press 2017

All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in

a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means, without the
prior permission in writing of Oxford University Press, or as expressly permitted
by law, by license, or under terms agreed with the appropriate reproduction
rights organization. Inquiries concerning reproduction outside the scope of the
above should be sent to the Rights Department, Oxford University Press, at the
address above.

You must not circulate this work in any other form

and you must impose this same condition on any acquirer.

Library of Congress Cataloging-​in-​Publication Data

Names: Lakoff, Robin Tolmach, author. | Sutton, Laurel A., editor.
Title: Context counts : papers on language, gender, and power /
Robin Talmoch Lakoff; edited by Laurel Sutton.
Description: New York, NY : Oxford University Press, [2017] |
Includes bibliographical references and index.
Identifiers: LCCN 2016024895| ISBN 9780195119893 (pbk. : alk. paper) |
ISBN 9780195119886 (cloth : alk. paper)
Subjects: LCSH: Language and languages—Gender—History—20th century. |
Gender studies—History—20th century. | Feminism—History—20th century.
Classification: LCC P120.S48 L323 2017 | DDC 306.44—dc23
LC record available at https://lccn.loc.gov/2016024895

9 8 7 6 5 4 3 2 1
Paperback Printed by WebCom, Inc., Canada
Hardback printed by Bridgeport National Bindery, Inc., United States of America
v

Illa ipsa loquitor

vi
vii

CONTENTS

Acknowledgments  ix
Contributors  xi

Introduction  1
By Laurel A. Sutton
1. Language in context (1972)   7
Introduction by Sally McConnell-​Ginet
2. The logic of politeness; or, Minding your P’s and Q’s (1973)   37
Introduction by Sachiko Ide
3. Excerpts from two 1974 papers: Pluralism in linguistics;
Linguistic theory and the real world   57
Introduction by Birch Moonwomon
4. You say what you are: Acceptability and gender-​related
language (1977)   85
Introduction by Mary Bucholtz
5. Stylistic strategies within a grammar of style (1979)   101
Introduction by Deborah Tannen
6. When talk is not cheap: Psychotherapy as conversation (1979)   137
Introduction by Joan Swann
7. Some of my favorite writers are literate: The mingling of oral
and literate strategies in written communication (1982)   151
Introduction by Jenny Cook-​Gumperz
8. Persuasive discourse and ordinary conversation, with examples
from advertising (1982)   183
Introduction by Janet S. Shibamoto-Smith
9. Doubletalk: Sexism in tech talk (1983)   209
Introduction by Susan M. Ervin-​Tripp
10. My life in court (1986)   225
Introduction by Susan Blackwell
viii

11. The way we were; or, The real actual truth about generative
semantics: A memoir (1989)   241
Introduction by Georgia Green
12. Review essay: Women and disability (1989)   299
Introduction by Suzette Haden Elgin
13. Pragmatics and the law: Speech act theory confronts
the First Amendment (1992)   315
Introduction by Susan C. Herring
14. The rhetoric of reproduction (1992)   335
Introduction by Laurel A. Sutton
15. True confessions? Pragmatic competence and criminal
confession (1996)   353
Introduction by Linda Coleman
16. Afterword   371
by Robin Lakoff

Index  385

[ viii ] Contents
ix

ACKNOWLED GM EN TS

This book would not have been possible without the expert assistance of
Julia Bernd, who provided eagle-​eyed editing, insightful comments, and
tireless research, all of which helped shape this book into a volume worthy
of its author.
Thanks also to Jocelyn Ahlers for creating Chapter 3 through her wise
choices, and for giving me the final push to finish this volume.
This book’s contributors have shown more patience than I thought pos-
sible; I offer thanks and apologies in equal measure. I will always mourn the
fact that the amazing Suzette Haden Elgin passed away before she could
see this book in print.
And finally, thanks to Robin Lakoff for being Robin: she was, and is, the
feminist linguist we need—​and sometimes even deserve.
x
xi

CONTRIB U TORS

Susan Blackwell, Department of Language, Literature and Communication,

Vrije Universiteit Amsterdam
Mary Bucholtz, Department of Linguistics, University of California, Santa
Barbara
Linda Coleman, Department of English, University of Maryland
Jenny Cook-​Gumperz, Department of Education, University of California,
Santa Barbara
Suzette Haden Elgin, Associate Professor Emeritus (Retired), Department
of Linguistics, San Diego State University; Director, Ozark Center for
Language Studies
Susan M. Ervin-​Tripp, Department of Psychology, University of California,
Berkeley, Emerita
Georgia Green, Department of Linguistics, University of Illinois, Emerita
Susan C. Herring, Professor of Information Science and Linguistics, School
of Informatics and Computing, Indiana University
Sachiko Ide, Department of English, Japan Women’s University, Retired
Sally McConnell-​Ginet, Department of Linguistics, Cornell University,
Professor Emerita
Birch Moonwomon, Department of English, Sonoma State University
Janet S. Shibamoto-Smith, Department of Anthropology, University of
California, Davis, Professor Emerita
xii

Laurel A. Sutton, Department of Linguistics, University of California,

Berkeley/​Sutton Strategy
Joan Swann, Emeritus Chair of English Language, The Open University UK
Deborah Tannen, Department of Linguistics, Georgetown University

[ xii ] Contributors
1

Introduction
BY L AUREL A . SUT TON

T his book did not exist, so it became necessary to invent it.

Or edit it, anyway. The papers collected in this volume represent
over twenty years of groundbreaking research by Robin Lakoff; they origi-
nally appeared in diverse journals, conference proceedings, and volumes
devoted to specialized topics in linguistics. Just try to find them in your
university library.
Language and woman’s place, Lakoff’s seminal 1975 book, remains her
most-​cited work, turning up in almost every paper written about gender
and language, and often positioned as Lakoff’s first and last word on the
subject. The importance of Language and woman’s place in the field of socio-
linguistics (and indeed feminism) cannot be overestimated, an impact dealt
with eloquently and at length by Bucholtz and Hall (1995). And yet I think
the long shadow of her book has obscured Lakoff’s subsequent work on
language and gender, language and law, and language and politics, a point
discussed by Bucholtz (2004) in her introduction to the newly annotated
edition of Language and woman’s place. Think of this book as a halogen lamp
in that shadow.
It was not easy to choose from Lakoff’s full list of publications. I wanted
to put together a book that served many needs: a retrospective, a reader,
a history, a reference, and a guide to Lakoff’s theoretical views. While the
papers presented here cover many topics, from hardcore transformational
grammar to advertising devices to judicial speech to anti-​abortion propa-
ganda, they all rely on sound linguistic analysis combined with Lakoff’s
keen insight into the use, misuse, and abuse of language. Underlying all
2

her work is Lakoff’s understanding of the many ways in which power and
social relations are expressed in everyday utterances; and it is this under-
standing, always expressed so clearly, that keeps these essays fresh and rel-
evant. Naturally, the examples and “current” linguistic theory discussed in
the oldest papers included here (1970s) are dated, but even these provide
an insider’s view into the field and the feeling of the times.
All of the contributors—​Lakoff’s peers, noted linguists in their own
right—​gave generously of their time and energy to provide introductions
to each chapter, framing Lakoff’s work in a historical and personal context.
The introductions span a broad range of perspectives, from mini-​research
papers to deeply personal anecdotes. They are truly the icing on the cake.
Those who know Lakoff only as a feminist may be pleasantly surprised
by the diversity of subjects covered in this volume; those who know her
only as the author of Language and woman’s place will now have an account
of her linguistic research and writing from that time until the late 1990s.
And for those young scholars just beginning to think about language,
I hope this book provides a rich resource of intelligent commentary and
analysis to which they will return again and again.

REFERENCES

Bucholtz, Mary. 2004. Introduction. Language and woman’s place: Text and
commentaries, ed. by Mary Bucholtz, 3–​14. Oxford: Oxford University Press.
Bucholtz, Mary, and Kira Hall. 1995. Introduction: Twenty years after Language and
woman’s place. Gender articulated: Language and the socially constructed self,
ed. by Mary Bucholtz and Kira Hall, 1–​22. New York and London: Routledge.
Lakoff, Robin. 1975. Language and woman’s place. New York: Harper and Row.

[2] Context Counts

3

Introduction to “Language in context”

BY SALLY MCCONNELL-​G INET

W hen “Language in context” first appeared in 1972, it broke much new

ground, turning linguists’ attention to the rich and subtle resources
languages offer their speakers for articulating and managing their social
relations with one another. Lakoff was certainly not the first to observe,
for example, that English modals might express different degrees of polite-
ness, and that their value in a particular utterance is very heavily depen-
dent on extralinguistic features of the context in which that utterance is
made. Traditional descriptive linguists had made such observations. She
was, however, one of the very first linguists trained in the generative gram-
mar tradition to suggest that such phenomena merit linguistic explanation
and that their analysis might be especially crucial for illuminating cross-​
linguistic comparisons. The word “explanation” is key here. Lakoff aims
in this paper to go beyond taxonomy and description to formulate some
general explanatory principles. Her comparisons of English and Japanese
are designed to show the potential universal applicability of some of these
principles and to explore some of the ways in which their instantiation dif-
fers cross-​linguistically and cross-​culturally. This emphasis on the search
for general explanatory notions was very much in keeping with the tenets
of generative grammar, the framework within which she had begun her
own linguistic work.
At the time this paper first appeared, theories of semantic competence
were just beginning to be developed in generative linguistics. There was
already a debate about the nature of the semantics–​syntax interface. The
4

“generative semantics” camp (with which Lakoff was identified) held that
semantic phenomena “drive” the grammar. That is, semantic representa-
tions are in some sense basic (and, for most of these and other linguists,
universal), and it is language-​particular grammars that yield actual surface
forms “from” semantic input. “Interpretive semantics,” on the other hand,
took syntactic representations of some kind as input to the semantics, with
semantics feeding on syntax rather than vice versa. But perhaps the critical
difference was that the generative semanticists took semantic representa-
tions to be fundamentally syntactic, governed by exactly the same prin-
ciples that operate generally in syntax; interpretive semantics left open
the possibility that semantic representations might be quite different from
syntactic.
Now the question of how best to describe and analyze the dependence
of interpretation on context—​a major issue that “Language in context”
raises—​was not really being systematically addressed by either semantics
camp. Even less attention was being paid to the social ramifications of lan-
guage use. Although a few linguists had begun to explore proposals from
the philosophy of language about the heavily contextual character of lin-
guistic communication (especially those inspired by Grice 1968), the field of
linguistic pragmatics did not yet exist. Sociolinguistics was also in its very
early stages, and virtually all the work available (e.g., Labov 1972) empha-
sized socially conditioned variation of the sort that distinguishes dialects
and plays a role in language change. Ideas about what is now sometimes
called “communicative competence” were still in their infancy; “interac-
tional sociolinguistics” and “discourse analysis” were not yet part of lin-
guists’ vocabularies. Lakoff’s article, published in the prestigious and
widely read journal Language, was an important spur to subsequent work
on questions of the importance of context to the understanding of natural
language utterances and their social effects.
In rereading “Language in context,” I was surprised to find that it did
not actually address in much detail the question of how investigations of
contextual matters were to be integrated with the rest of linguistic inquiry.
As I remembered, there is the claim that “traditional transformational
grammar” (which was accompanied by no semantics, much less any prag-
matics) fails when confronted with language in context. The idea is that
the “applicability” of grammatical rules must be conditioned by contextual
phenomena because a rule is considered “inapplicable” in contexts where
its application would produce any kind of oddness at all. Contextual mat-
ters as well as other semantic phenomena are seen as essential inputs to
the grammar, the task of which Lakoff assumes (without argument) is to
predict the acceptability or appropriateness (and perhaps even the social

[4] Context Counts

5

efficacy) of utterances—​that is, sentences uttered in particular contexts.

“Grammaticality” is no longer a notion that applies to sentences as such but
is reserved for sentences together with social contexts, which include inter-
locutors and their sociolinguistically relevant properties (including their
attitudes) and relations. But Lakoff never really considers the possibility
that social appraisal of utterances might be explained outside grammar
proper—​that social and syntactic deviance might be very different kinds of
phenomena. Or, if not extragrammatical, social and other contextual prop-
erties of utterances might be assigned to syntactically well-​formed senten-
tial structures without figuring at all in syntactic derivations.
In the end, however, this generative semantics/​pragmatics stance does
not really matter very much. What I found especially interesting in reread-
ing the paper is how little Lakoff’s theoretical position (against which
I have often argued, and which frames the paper as a main point) actually
affects her discussion. Whether we pack contextual factors into the syntax
or not, we still need somewhere to say something about what particular
sentential structures indicate about the preferred contexts of their use and
what effect their utterance has on contexts. What she shows quite convinc-
ingly is that relative social status, age, sex, and other aspects of social iden-
tities and relations have linguistic underpinnings not only in languages
like Japanese, which have a whole array of forms apparently specialized
for social interactive purposes, but even in languages like English, which
at first glance might appear socially neutral. Although English speakers do
not express deference or superiority or consideration in the same ways nor
under exactly the same circumstances that Japanese speakers do, Lakoff
shows that they must attend to such factors at least implicitly in their lin-
guistic performance. And they have a rich tacit knowledge of the sociolin-
guistic implications that discriminate among alternative ways of conveying
what is roughly “the same” message.
“Language in context” set the stage for “Language and woman’s place”
(Lakoff 1973), first published the following year. Lakoff is already noting
that interlocutors’ gender is sociolinguistically important in English as
well as in Japanese, and she is already hypothesizing, for instance, that
tag questions might be an important component of the sociolinguistic
construction of gender in English (of course, she doesn’t put it in quite
these terms, which were not really available then). And she already forges a
strong link between matters of gender and questions of male privilege and
female subordination. Although her feminist voice was to strengthen in
later work, we can hear it beginning to speak in this early article. Her use
of generic masculines, which continues in “Language and woman’s place,”
may jar some contemporary feminist readers. She writes, for example, that

L A N G UAG E I N C O N T E X T [5]
6

the use of certain particles in Japanese provides “implicit personal infor-

mation about the speaker, about his sex and status, relative to that of the
addressee” (p. 23). A sentence like “the speaker of Japanese must make his
(or her) sex explicit in most conversations” (n. 5) suggests, however, that
she was chafing a bit against what was then the overwhelmingly standard
pronominal usage.
In short, “Language and context” is still very much worth reading. It
is, of course, the product of its time, and in some ways it seems dated.
But it makes some important general points about the social power of
language that can stand even if the theoretical trappings and the detailed
claims about how English works (and, to a lesser extent, Japanese) might
be problematic.
“Language in context” pushed me and many others who read it as gradu-
ate students to think more seriously about the social implications of lan-
guage, and especially to pay attention to the nitty-​gritty detail of socially
significant linguistic choices. In the quarter-​century since this paper first
appeared, the study of language in context has become an increasingly
important area of linguistic inquiry. Robin Lakoff’s voice was one of the
first and most forceful to address topics in this area, and its articulate
energy was all the more remarkable in 1972, given the dismissive attitude
of most mainstream linguists toward such work.
Thank you, Robin, for daring to speak out as a linguist on matters that
the leading (mainly male) research linguists had dismissed as outside the
province of linguistics. And thank you especially for inspiring others of us
to try to follow your example.

REFERENCES

Grice, H. P. 1968. The William James Lectures. Published with other material
in H.P. Grice (1989), Studies in the way of words. Cambridge, MA: Harvard
University Press.
Labov, William. 1972. Sociolinguistic patterns. Philadelphia: University of
Pennsylvania Press.
Lakoff, Robin. 1973. Language and woman’s place. Language in Society 2.45–​79.

[6] Context Counts

7

CHAPTER 1

Language in context (1972)

Traditional transformational grammar attempts to define the conditions on the applica-

bility of grammatical rules on the basis of superficial syntactic environment alone. This
paper discusses a number of examples in several languages that show that such a goal
is unattainable—​that, in order to predict correctly the applicability of many rules, one
must be able to refer to assumptions about the social context of an utterance, as well as
to other implicit assumptions made by the participants in a discourse.

W hen studying exotic languages, the speaker of English often runs

into odd facts. As if the syntactic, lexical, and morphological pecu-
liarities with which other people’s languages are unfortunately replete were
not enough to confound the English speaker, he encounters still odder
details: things which, as far as he can see, have no analogs in English at
all. It is certainly bad enough to encounter case languages, or languages
with complex and synthetic tense systems, or absolute constructions, or
six words for “snow”; but at least these are analogous to things that occur
in English. But what about certain still stranger phenomena? How does
the native speaker ever learn these weird distinctions? How can he ever
remember to make them, in the course of ordinary conversation? Doesn’t
he inevitably (though accidentally) offend everyone he encounters, or
incessantly stamp himself as a boob?

This paper originally appeared in Language 48:907–​27. Reprinted here with permis-
sion of the publisher.
I should like to thank the following people, who have served as informants or made
valuable suggestions regarding the Japanese data: Chisato Kitagawa, Tazuko Uyeno,
and Kazuhiko Yoshida. I should also like to thank George Lakoff for much helpful dis-
cussion. All errors and misinterpretations are, of course, my own responsibility.
8

The problems I am referring to will of course be immediately recogniz-

able to anyone who has done any reading about almost any language that
is not English—​that is, I should think, any linguist. I refer to phenomena
such as the following:

(i) Particles, like doch in German, or ge in Classical Greek, or zo in

Japanese. How do you know when to use them? And how do you
know when not to? Are they inserted in sentences randomly? Since
these particles do not add to the “information content” conveyed
by the sentence, but rather relate this information content to the
feelings the speaker has about it, or else suggest the feelings of the
speaker toward the situation of the speech act, it is sometimes rather
cavalierly stated that they are “meaningless.” If this were really true,
it would of course be impossible to misuse them. But we all know
that there is nothing easier for the non-​native speaker.
(ii) Honorifics. Asian languages, Japanese in particular, are infamous
for containing these. Using them in the wrong situation will, one
is assured, result in instantaneous ostracism. But how do you know
when the situation is wrong? The non-​native speaker apparently
never sorts it out. Can the native speaker (who is linguistically
naive) be expected to do any better?
(iii) Many languages have endings on verbs, or special forms related to
the verbal system, that are used to suggest that the speaker himself
doesn’t take responsibility for a reported claim, or that he does—​
that he is hesitant about a claim he is making or confident of its
veracity. How can a speaker keep track of these mysterious concepts?
Are speakers of other languages conceivably that much smarter than
we are? Then why don’t they have a man on the moon?

The purpose of this paper is to explore these questions. I will not really
attempt to answer the question, “How do they do it?”—​we don’t know how
people do even the simplest and most obvious linguistic operations. But
what I will show is that these phenomena also occur in English. It is often
not superficially obvious that we are dealing, in English, with phenomena
analogous to politeness or hesitance markers in other languages; there
are often no special separate readily identifiable morphological devices.
Rather, these distinctions are expressed by forms used elsewhere for other
purposes. Therefore it is easy to imagine that they are not present at all.
But I hope to show that the reverse is true; and further, that if the pres-
ence and uses of these forms are recognized, several of the most difficult

[8] Context Counts

9

problems confronting such diverse areas as theoretical linguistics and the

teaching of second languages will be solvable. Thus I am in effect making
two claims, the first of theoretical, the other of practical, interest:

(a) Contextually linked linguistic phenomena are probably identifiable,

to one extent or another, in all the languages of the world. But one
language may have special markers for some or many of these possi-
bilities, while another language may utilize forms it uses elsewhere for
other purposes. One language may require that these markers be pres-
ent, while another may consider them optional, or to be used only in
case special classification is desired, or for special stylistic effects. (As
we shall see later in this paper, Japanese is apparently a representative
of the first class of languages, English of the second. Hence, as many
speakers of Japanese have said to me, English sounds “harsh” or “impo-
lite” to them; while to the speaker of English, Japanese often gives the
effect of being unbelievably subtle, making inordinately many unnec-
essary distinctions.) But we should ask, not only whether a language is
one type or the other or a mixture of both, but also whether this fact
about a language is related to any other facts, deep or superficial, about
its structure. Since questions of this sort have not been studied in any
disciplined way heretofore, nothing is known at present. The answers,
if ever found, would be of interest in studies of the lexicon, the forms
of logical structure, the identification of linguistically relevant types of
presupposition, and many other areas with which linguistic theorists
are at present concerned.
(b) If one is to teach second-​language use successfully—​so that a non-​
native speaker can use the language he is learning in a way reminiscent
of a native speaker, rather than a robot—​then the situations in which
forms of this type are usable in a given language must be identified. It
is obviously useless to try to list or pinpoint the superficial syntactic
configurations where they are correctly used; examples will be given
later in the paper that illustrate the problem. We must then identify
the means by which the second language makes these distinctions, and
pair the two, although in terms of superficial syntax, the two languages
will appear to have little in common.

We may distinguish certain aspects of context from others. Some have

universal linguistic relevance; others may be linguistically relevant under
certain conversational situations but not others, or for certain cultures but
not others; and still others may never be linguistically relevant as far as

L anguage in context  [9]

10

we know. So it is normally true in all languages and all situations that one
must somehow make clear the type of speech act involved: are you asking
a question, making a statement, or giving an order? Ambiguities in this
regard are generally not tolerated.1 Some languages require that you know
more about the speech situation than this. English sometimes requires
overt notice as to whether the speaker believes a past-​time event is rele-
vant to the present, by the use of the perfect tense rather than the preterit.
Other languages require that there be overt expression of the identity of
speaker and/​or addressee: What are their respective social positions? And,
related to this, of course, what are their respective ages and sex? English
only sometimes requires that these be recognized overtly; other languages,
such as Japanese, require it much more often. But it is hard to think of a
language that requires one special overt marker if the speaker has blue eyes,
and a different one if the speaker has brown eyes. This is contextual infor-
mation, as real and available to the speakers of a language for the purpose
of making distinctions as are differentiation of age and sex; yet only the
latter two often occur as linguistically significant contextual information.
In any case, I trust that, by the end of this discussion, it will be per-
fectly clear that there are areas of linguistic competence that cannot be
described in any theory that does not allow an integration of information
about the context in which the discourse takes place—​sometimes erro-
neously referred to as “realworld” as opposed to “linguistically relevant”
situation—​and the purely linguistically relevant information the sentence
seeks to convey: superficial syntax, choice of lexical items, and semantics
aside from contextually relevant meaning elements.
I shall try to substantiate some of the claims I have been making by
looking at examples.
We all know, or at least know of, languages that employ honorifics
as essential elements in sentences. Sometimes they occur with personal
names, and in these cases it is fairly easy to see what is going on: one usu-
ally assumes that the speaker either actually is lower in status than the
addressee, or is speaking as if he were. In the latter case, which is perhaps
the more usual in conversational situations, it is assumed that this linguis-
tic abasement occurs for reasons of politeness. But an important question

1. Gordon & G. Lakoff (1971) discuss a number of interesting cases where, if one looks
only at superficial syntactic configurations, apparent ambiguities of this type do in fact
exist: e.g., It’s stuffy in here, most normally a declarative statement, may, under specific,
contextually determined conditions, be interpretable as an imperative, equivalent to
Please open the window. As they show, this does not indicate that such sentences really
are ambiguous between the two interpretations: it indicates rather that context must
play a role in the interpretation of sentences.

[ 10 ] Context Counts
11

is usually glossed over: Why is it polite for the speaker to suggest that the
addressee surpasses him in status? In some languages we find honorifics
related to non-​human items, to show that the speaker considers them of
importance in one way or another. How is this related to any notion of
politeness, which is a concept involving behavior between human beings?
Another problem is that many languages apparently have two kinds of
honorifics. One is the kind I have just mentioned. But going hand in hand
with this is the use of forms that humble or debase the speaker himself,
or things connected with him. Translated into English, this often has ludi-
crous results, e.g., “Honorable Mr. Snarf have some of my humble apple
pie?” This sort of translation is ludicrous for several reasons, but perhaps
principally because, by translating the honorific and dis-​honorific, if I may
use that term, with overt adjectives, the sense of the sentence has been
palpably altered. In the original language, the sense of superiority or infe-
riority conveyed by the honorifics is presupposed, or implicit. The use of
adjectives like honorable and humble makes these concepts explicit. So
what had been a tacit suggestion, in effect, is now made overt. The English
translations do not, I think, allow the monolingual speaker of English to
get any sense of how a speaker of Japanese feels when he is addressed
with -​san. But I believe there are locutions in English whose force comes
close to that of the true honorific, because the differentiation in status
they establish is implicit rather than overt. These forms are also used for
the sake of politeness (as adjectives like humble and honorable never are).
I said earlier that these contextually linked forms had not been recog-
nized in English partly because the forms utilized for this purpose had
other, more obvious uses. English modals are a case in point. Certain uses
of the modal must are parallel to the use in other languages of special
honorific forms:

(1) You must have some of this cake.

(2) You should have some of this cake.
(3) You may have some of this cake.

Let us assume, for the purpose of analyzing these sentences, a special social
situation: a party, at which the hostess is offering the guests a cake that
she baked herself or at least selected herself, and which she therefore takes
responsibility for. In such a social context, (1) is the most polite of these
forms, approaching in its range of appropriateness that of a true honorific
in languages that have such forms. Further, although in theory (2) should
be more “polite” than (1), in actual use it is not: in the situation established
above, the use of (2) would be rude, while (1) would be polite. And (3),

L anguage in context  [ 11 ]
12

which might at first seem the most polite form, actually is the least. Why
is this?
Finding the answer lies partly in determining what constitutes polite-
ness, and of course, its opposite, rudeness. If we can define these notions,
then the uses of these modals will be seen to be governed by the same
assumptions of politeness as govern the use of honorifics; once the prin-
ciple is understood, it can be transferred from language to language. What
we are dealing with here is something extralinguistic—​the way in which
individuals relate to one another—​that directly affects the use of lan-
guage. We must understand something about non-​linguistic social inter-
action before we can see the generalization that is in effect regulating the
use of sentences like (1)–​(3), along with the use of affixes like -​san and o-​ in
Japanese.
It is obvious, of course, that what passes for politeness in one culture
will appear to a member of another culture as slavishness or boorishness.
We are all familiar with examples of this. Then how can we talk about
universal conditions governing the use of honorifics and other politeness
markers? I think we can assume that there is a universal definition of
what constitutes linguistic politeness: part of this involves the speaker’s
acting as though his status were lower than that of the addressee. What
may differ from language to language, or culture to culture—​or from
subculture to subculture within a language—​is the question of when it
is polite to be polite, to what extent, and how it is shown in terms of
superficial linguistic behavior.2 Although a speaker may know the univer-
sal definition of politeness, he may apply it at the wrong time or in the
wrong way if he attempts to transfer the uses of his own language directly
into another; hence the ludicrousness that results from taking a polite
concept implicit in one language and making it explicit. If, in a given lan-
guage, one’s own possessions are customarily followed by a marker of
humility (a situation which perhaps can be symbolized by (4) below), it
does not follow that (5), in which what is implicit in the marker in (4)
is made explicit, is a reasonable English translation of (4). In fact, as has

2. So, for example, if an officer in the Army (a subculture with special status-​related
rules) gives a command to a private, he will not normally preface his command with
please. Although in most English-​speaking groups the use of please prefaced to an
imperative is a mark of politeness, to use please in this situation will be interpretable as
sarcastic. Again, in some cultures it is considered polite to refuse an invitation several
times before one is conventionally “prevailed upon” to accept: if a speaker from such a
culture finds himself in one where it is considered polite to accept invitations at once
with thanks, confusion and worse will inevitably ensue, with each party impressing the
other as unbelievably boorish or stupid.

[ 12 ] Context Counts
13

already been noted, the effect of such bogus translations is generally

laughable, and rightly so:

(4) Have some of this cake—​yecch.

(5) Have some of this revolting cake.

My claim is that a sentence like (1) is a much closer translation of (4) than
(5) is, although (5) stays closer to the superficial syntax of the original lan-
guage. The task of the translator then is compounded: he must translate
contextual and societal concepts—​contexts that are, strictly speaking,
extralinguistic—​in addition to merely translating words and ideas and
endings.
Let me try to be more specific in identifying (1), but not (2) or (3), as an
honorific form in an extended sense of the term. (I will define “honorific”
as a form used to convey the idea that the speaker is being polite to the
hearer.) At first it seems contradictory to say that a sentence containing
must is more polite than one using should or may. Going by the ordinary
uses of the modals, must imposes an obligation, while should merely gives
advice that may be disregarded, and may allows someone to do something
he already wanted to do. Surely it should be more polite to give someone
advice, or to let someone do as he wishes, than to impose an unavoidable
obligation upon him.
Normally this is true, but under special conditions the reverse is the
case, and this is the situation in (1)–​(3). If we want to understand why
these modals work as they do here, we must ask: Under what realworld
conditions is it appropriate to use each of these modals? So, for example,
if the use of must expresses the imposition upon its superficial subject of
an obligation (whether by the speaker or by someone else, with the speaker
merely reporting the fact), under what conditions in the real world is it
necessary to impose an obligation? The answer is simple: it must be the
case that the person on whom the obligation rests would not do what he
is instructed unless he were obliged to do it. That is, the assumption is
that performing the act is distasteful, requiring coercion of the superficial
subject.
Now in a normal situation it is not polite to coerce anyone, since,
among other things, such action reminds him that you are his superior in
power. Thus must is normally used for politeness only when it is a second-​
hand report that an obligation is imposed, on the addressee or on a third
person, by someone other than the speaker. In this situation, the speaker
is not using must as a means of coercion through his greater power or pres-
tige; but he is so doing when must reflects the speaker’s own imposition

L anguage in context  [ 13 ]
14

of an obligation. In a sentence like (1), the most natural assumption is

that the speaker himself is imposing an obligation on the hearer. Then
why is (1) a polite offer? Why does one not take umbrage when such a
sentence is spoken to one, as a dinner guest, by one’s hostess? We seem to
be faced with an utterance that is, in a special sense, “ambiguous.” This is,
of course, no normal type of ambiguity, since it cannot be disambiguated
by linguistic context or by paraphrase. Rather, the addressee, hearing a
sentence like (1), disambiguates it in terms of the social situation in which
he is exposed to it.
Let me be more precise. Suppose you overhear the sentence Visiting rela-
tives can be a nuisance in isolation. You have no way of knowing whether the
speaker is talking about relatives who visit, or the act of visiting one’s rela-
tives. But if the hearer has also heard prior discourse, and if, for example,
this discourse was concerned with a discussion of the properties of rela-
tives, and when relatives were a nuisance, the hearer is able to disambigu-
ate the sentence by linguistic means.
Now we know that the modal must is actually an amalgam of several mean-
ings, all related but differentiable. (I will confine my discussion to the root sense
of must for obvious reasons.) As suggested above, these related meanings are:

(a) The speaker is higher in rank than the superficial subject of must, in
sent. (1) identical with the addressee. As such the former can impose
an obligation on the latter.
(b) The thing the addressee is told to do is distasteful to him: he must be
compelled to do it against his will.
(c) Something untoward will happen to the addressee if he does not carry
out the instruction.3

Any of these assumptions might be primary in a given instance. In non-​

polite situations, normally (a) is paramount in sentences like (6), and (c) in
cases like (7); it seems to depend on context.

3. It seems reasonable to believe that, of the three assumptions comprising the

meaning of must, (a) and (c) are first-​order presuppositions, and (b) second-​order. The
reason for making this claim is that (a) and (c) can be questioned, as is typical of first-​
order presuppositions, while (b) cannot, as the following examples show. In reply to,
e.g., You must take out the garbage!, the respondent might retort, under the appropriate
circumstances, with You can’t make me! or Who’s gonna make me? (which contradict (a),
and are equivalent to “You don’t have the authority”), or with So what if I don’t? (which
contradicts (c), and is equivalent to “If I don’t do it, I won’t suffer”). But he cannot reply
with *I want to anyhow! (which would be a contradiction of (b) and equivalent to “I am
not being made to do it against my will.”).

[ 14 ] Context Counts
15

(6) You must clean the latrine, Private Zotz: this is the Army, and I’m
your sergeant.
(7) You must take this medicine, Mr. President, or you will never get
over making those awkward gestures.

Theoretically, then, a sentence like (1) should be triply ambiguous, and two
of the ambiguities should be rude. In fact, if taken out of context, such
a sentence would be just as mysterious to the hearer as Visiting relatives
can be a nuisance. But just as with the latter, (1) is swiftly disambiguated if
one is aware of the context. For (1), it is extralinguistic context: one knows
one is being addressed by the hostess proffering her cake, and one accord-
ingly decides on meaning (b). (Of course, if (1) were spoken by a member of
the Mafia whose wife had baked the cake, the range of possible choices of
meaning might be wider.)
Why are should and may less polite in this context? In the case of these
modals, we are making rather different assumptions about the willingness of
the subject to perform the act, and it is here, I think, that the non-​politeness
lies. With should, there is normally no assumption that the action is to be per-
formed against the subject’s will: the speaker is making a suggestion to the
addressee to do something that might not have occurred to him, but there is
no hint that he would be averse to it, or would have to be compelled to do it.
In fact, the use of should indicates that the speaker is not in a position to use
duress to secure compliance: he can suggest but not coerce. In non-​polite use,
then, should is more polite than must since the speaker is not suggesting his
status is such that he can coerce the addressee. But this implies that he need
not coerce the addressee, and for this reason the “humbling” force of must
is absent. But should by itself is not really a politeness marker: it does not
humble the speaker, but merely makes him the equal of the addressee. So the
use of should in the dinner party situation is not particularly polite: in fact,
it is rather rude, since the hostess is suggesting that it would be better for
the addressee if he had some cake—​that is, that the cake is too good to miss.
From this assumption, the implication follows that the hostess’ offering is a
good thing—​contrary, as we have seen, to the rules of politeness. As a further
example of this, consider what happens if the hostess should overtly make the
same suggestion. The same sense of impropriety ensues from (8) as from (2):

(8) Have some of this delicious cake.

But if another guest is offering the cake, both (2) and (8) are perfectly
appropriate and usual, since the guest is not praising his own property. This
shows that implicit and explicit assumptions—​in this case, of the value of

L anguage in context  [ 15 ]
16

one’s own possessions—​work the same way in determining appropriate-

ness, and both work the same way as honorifics in other languages:

(9) Have some of this ‘o-​cake’.4

(10) Have some of my friend’s ‘o-​cake’.
(11) You should have some of her cake.
(12) Have some of her delicious cake.

Finally, it is now easy to see why may in (3) is not a polite form: in fact,
its use makes two assumptions, both of which are counter to the conven-
tions of politeness: (a) that the person who is able to grant permission (by
the use of may) is superior to the person seeking it; (b) that the person
seeking permission not only is not averse to doing the act indicated, but
wishes to do it. Then the further assumption is that, as far as the person
receiving permission by sentence (3) is concerned, having the cake is a good
thing. As with should, this is counter to the usage of politeness.
These examples show several things. First, there are uses of the modals
that reflect politeness, in terms of relative status of speaker and hearer,
and implicit desirability of the act in question. In this respect these modal
uses are parallel to the use of honorifics in other languages. Second, in
order to tell how a modal is being used, and whether certain responses to
it are (linguistically) appropriate, one must be aware of many extralinguis-
tic, social factors. Just as, in speaking other languages, one must be aware
of the social status of the other participants in a conversation in order
to carry on the conversation acceptably, so one must at least some of the
time in English, a language usually said not to require overt distinctions of
this sort.
There are many other examples of politeness conventions explicitly
realized in English. One is the use of imperatives, a task fraught with

4. According to Tazuko Uyeno, although not every Japanese noun may receive the
o-​honorific prefix, those that can behave as suggested in the text. E.g., the word taku
“house” will take the prefix o-​ when it refers to the home of someone other than the
speaker and will occur without o-​ when the speaker’s own house is being referred
to. The same informant points out an interesting difference in polite usage between
Japanese and English, also relevant at this point: I have noted above that in English the
modal must, ordinarily not a polite form, may be interpreted as polite in specific social
contexts where one is able to “ignore” certain aspects of the meaning of must. But in
Japanese, this is not the case: I cannot use the word-​for-​word equivalent of “You must
have some cake” as a polite utterance equivalent to its English translation. It would, in
fact, be interpreted as rude under the circumstances. One must rather say something
like, “Please have some cake as a favor to me.” Thus it is not necessarily true that one
can “ignore” the same aspects of meaning in two languages.

[ 16 ] Context Counts
Another random document with
no related content on Scribd:
lahonneen kannon kumoon tahi ottaa hengiltä mahdollisesti eteen
sattuvan kirjavan kyyn.

On ollut kevät riistalle suotuisa, tuumii takalistoa kohti verkalleen

astuva vanhus, talvi verrattain vähäluminen ja kesä lämmin sekä
tarpeeksi sateinen. Merkeistä päättäen pitäisi kynä metsissä
löytymän, kynsi kaiken karvallinen Tapiolassa liikkuman.

Tarkasti katselee vorsmestari ympärilleen ja huomioita tekee hän

monenlaisia, milloin mitäkin muistikirjaansa merkiten. Pysähtyy hän
talvisen lumen tekemiä vahinkoja tarkastelemaan — paljonko puita
soreita on kinosten alle sortunut, montako lumen painamana
taittunut. Ja kaatuneen puun alle jääneen mäntynuorukaisen tuon
tuostakin pystyyn auttaa, nuoren näreen kohti valoa kasvamaan
kohottaa. Läheisessä aidassa tarkka silmänsä heti raon keksii, mistä
halkihuulisen jänönpojan on tapana viljelysmaille pujahtaa —
tarttunut on harmaja karva terävään puikkoon raon reunassa.
Huvitettuna hän tuonnempana katselee mäntypistiäisen toukkia,
jotka nuorien petäjien oksilla havuja syövät. Kuin sotamiehet ne
häntä yht'aikaa tervehtivät eturuumiinsa pystyyn nostaen. Sadottain
hän näitä vahinkoeläimiä maahan pudottaa muurahaisten saaliiksi.

Täältä hän lähtee toiskesäisen kulovalkean polttamille maille

katselemaan, missä määrin luonto on jaksanut haavojaan
parannella.

Suunnattoman kasken on eteenpäin rynkäisevä kulovalkea

ryskyen polttanut, laajan kadun tahi mahdottoman leveän mittarin
linjan on humiseva tuli metsää kulkiessaan itselleen aukonut. Aina
tuonne kauvas kohti sinimetsän pehmeäkaarteisia kukkuloita näyttää
nokista kuloa ulottuvan.
 Juurellaan komottavia korventuneita mäntyjä, jotka kuivuneina
oksiaan avuttomina ojentelevat, mustia kantoja kuin maasta
nousseita peikkoja kaikkialla, jäkälistä sekä sammalista paljaita
kallioita, kaljuja kiviä tuhansittain ja taas tuhansittain mustassa
maassa — — —. Siellä täällä kaatuneen puun hiiltynyt runko,
oksistoineen kuolleen jättiläis-eläimen luurankoa muistuttaen —
paljon muuta ei tuli näy jälkeensä jättäneen. Kaukaa nähden näyttää
kaikki kuolleelta, kaikkea elämää vailla olevan.

Mutta ei niin lähellä!

Kun vorsmestari likenee, kuulee hän metsäkirvisen visertävän,

kivitaskun maiskuttavan tahi kulorastaan matalaäänisesti tärräävän.
Vilkkaita maakiitäjiä vilahtelee kimaltaen lämpimässä
auringonvalossa ja mustuneen kannon päässä nauttii iso
petokärpänen suojelevasta yhtäläisyydestä. Koivunkannot vihertävät
kuin Aaronin-sauvat ja pientä koivuntainta, hentoa haavanvesaa on
musta maa täynnä. Horsma punaviirinsä kohottaa ikäänkuin sanoen:
»tullaan sitä sysimäelläkin toimeen, eletään vaikka hiilikankahalla»,
keltaisen piiskun kultainen kukkavaltikka nuokkuu kilvan kastikkaan
ruskean röyhyn kanssa ja vihertävinä tuuman korkuisina
havutupsuina kohoavat hentojen männyntaimien lukuisat
sirkkalehdet palaneesta maasta. On tänne jo muitakin tulokkaita
ehtinyt — yhä laajemmalta kulon laitoja valloittavat. Etuvartiona
kulkee kukkiva kanerva, vakoojia lähettää ajuruoho, jonka
sinipunaiset kukkaläikät hietaisen lehmipolun varrella ryydinhajua
tuoksuvat. Ja pääjoukkona tulevat ne, joilla on haivenelliset
hedelmät. Täällä jäkkärät ja kissankäpälät villaisia mykeröitään
tuudittavat, täällä on kangasvuokko kukkinut, täällä härjänsilmät,
keltanot ja monet muut voittoisasti eteenpäin tunkevat. Mutta
kauvempana metsänlaidasta yhä vielä musta erämaa havuneulasten
harvaan peittämänä kolkkona levenee.

Mutta on luonnolla kulovalkean surullisen näyn jälkeen

viehättävääkin näkemistä tarjolla.

Kankaalle vorsmestari nyt nousee, missä nopealentoiset

nuolihaukat kimakasti kii-kii-kii-kii kiijaavat ja kukkiva kanerva uhkaa
ruohottoman polun kokonaan peittää.

Kaikkialle vaatimaton kasvi kukkiensa ujon sinipunan levittää,

ilonväreihin karun hietamaan kilometrittäin pukee ja hunajan
tuoksulla tulijaa tervehtii. Kesän juhlaa viettää kanervikko, punervia
häitä viettävät kanervankukat. Häitä, joissa kimalaiset ja mehiläiset
punakukkain palvelijoina simajuhlassa iloitsevat. Pitkin punapeitettä
lentäen metsästää kuultavasiipinen sudenkorento. Mäyrän nostaman
hietaläjän kohdalla se siipiään liikutellen ilmaan seisahtaa — hetken
liikkumatonna on — äkkiä eteenpäin syöksähtää — kärpäseen iskee
ja saaliineen katoaa.

Kuta kauvemmin vorsmestari polkuaan astelee, jonka poikki

kaarnanhilseessä rapisevat hongat luovat pitkiä varjojaan, sitä
kiihkeämmin odottaa hän linnun siiven kuuluvaksi, teirenemän
äänteleväksi. Ja kankaanlaidan sekametsässä naarasteiri
pyrähtääkin puolanvarsien peitosta, kutkattaa, kutkattaa ja poikiaan
varoittaa — — —.

— Katsotaanpa minkä kokoiset ovat tämän kesän pojat — sanoo

itsekseen vanhus.

Kiireesti hän katkasee muutaman pienen koivun, laatii niistä kojun

kuusen juurelle, jonka runkoa muurahaiset kävelevät kuin ihmiset
vilkasliikkeistä katua. Vihreässä kamarissaan istuen hän »kuikuttaa»
kuin teirenpoika ja vaikenee. Kuikuttaa vorsmestari hetken perästä
taas ja ratokseen hän katselee, miten haapa heittää hyppelevän
valo- ja hämäräverkon maahan. Noin neljännestunnin perästä tulla
hurahtaa emo piilossa kuikuttavaa miestä kohti, istuu pieneen
leppään ihan lähelle ja kaulaa kurkottaen kutsuu, kutsuu poikiaan
kokoon.

Ei kutkata nyt hätäisesti kirjava emo, vaan rauhallisesti se juttelee

kook — — — kook-kook-kook, eikä kauvankaan, niin alkaa
risukossa ripsahdella ja maasta kuulua pientä kuikutusta, kun kirjava
teirenpoika tulla vikittää, että pää nyökkää. Kohta ilmestyy toinenkin,
jolla jo on muutama mustakin höyhen kirjavain seassa. Mustikan syö
kiireesti ja äitiä hakee.

Jo pyrähtää emo maahan ja hiljalleen se alkaa kuljettaa

perhettään kohti tiheimpää viidakkoa. Hetken perästä on näyttämö
tyhjä — mustikanvarsien sekaan on seurue kadonnut.

Tyytyväisenä näytelmään tulee vorsmestari koivumajastaan ja läpi

nuoren sekametsän, missä puut seisovat tiheässä kuin varvut
luudassa, laskeutuu hän alas notkoon, jonka pohjalla kirkas
metsäpuro salamyhkäisesti lirisee. Ensin astuu hän läpi sanajalka-
alueen, missä kuolleenkourat omituisesti hajahtaen aina kainaloihin
saakka kohoavat, painuu sitten läpi pihlajaa, paatsamaa ja haapaa
kasvavan lehdon, missä korkeat keltanot ja täpläiset kämmekkäät
häntä tutusti tervehtivät. Ilmestyy tumma kuusi mäntyjen sekaan,
nurmi katoaa, maa sammaltuu — jo seisoo vaeltaja hiljaa
kiemurtelevan puron varrella, jonka suvantovesiin kuvastuvat korkeat
puut.
 Täällä on metsien muhkea hirvi oleskellut, sillä selvinä sen
herttamaiset sorkkain jäljet sammalessa näkyvät. Kolme näkyy
seivässäärtä olleen, kaikki eri kokoa. Ja tuossa ovat maanneet!
Maahan ovat korkeat kastikkaat, metsäkortteet ja hennot vesat
litistäneet.

Joutuu jo vorsmestari korkeaa metsää kulkemaan, missä palokärki

tillii ja männynrungot ruskeina pilareina taivasta tavottelevat, missä
näätä oravan näppää ja kuuset tummina suippenevat kuin
kirkontornit, missä maakotka kohisevin siivin metsästää ja
jäkäläpeitteiset koivut summattoman paksurunkoisiksi paisuvat. Ei
ole kirves täällä ilveksen tuvan ovella vuosimääriin paukkunut ja
kauvan saakin kävellä, ennenkuin korvessa koskemattomassa jotain
ihmisen tekemää jälkeä huomaa. On kuin meren pohjalla käveleisi
— niin on hiljaista salometsän suuressa pilaristossa, sillä ainoastaan
ajottain herää tuuli metsän kannelta soittelemaan. Luonnon korkeata
veisuuta se ison koivun latvassa soittelee, soittelee hetken ja nukkuu
kohta uudelleen viereisen koivun latvaan.

Lepäämään laskeutuu vorsmestari sammaltuneelle kivelle, jonka

pohjoispuoleisessa kyljessä jäkälät rauhallista elämää viettävät —
huvikseen hän siinä katselee vanhoja tuttujaan. Tuossa tuo
rengasmainen, keskeltä mätänevä, laidoilta laajeneva
harmaanvihreä kehäjäkälä. Tuossa peuranjäkälän eri lajit mikä
mitenkin tuhkaharmajana. Tuossa Stereocaulon-jäkälän harmajat
langat kuin uudenvuoden tinat kivelle valettuina — — — pehmeitä,
hillittyjä värejä, jotka silmää viihdyttävät.

Mutta on lintuakin sisällä salon sinisen, on jalan neljän

juoksevatakin. Tuolloin tällöin visertää peipon poikanen, huutaa
kirjava tikka, surisee kurpan viuhuva siipi tahi kotkottaa kirjava
koppelo. Ammottaa ison haavan kyljessä musta reikä ja juurelle
tultuaan huomaa vorsmestari siinä särmäisiä lastuja — pesinyt on
siinä punahuntuinen palokärki. Mutta kun kepillään haavan kylkeen
lyödä kolahuttaa vorsmestari, silloin reikään ilmestyy peljästyneen
siipioravan pyöreä pää. Mustikkamaita kulkiessaan kuulee hän
monen siiven pyrinää yht'aikaa — kohoaa pyyparvi maasta.
Liikkumattomina harmajat linnut piilopaikoissaan istuvat, ei saata
silmä puitten paljoudesta niitä keksiä.

Silloin ottaa vorsmestari pyypiiskunsa esille, asettuu kuusen

juurelle ja soittaa. Ei soita hän nyt uroslinnun kutsuääntä »piip-tiihii-
titititiii», vaan molemmilla pilleillä hän matkii naaraspyyn ääntä,
puhaltaen pitkän »piii». Ja kohta tulla hyristääkin harmaja lintu
pillimiestä kohti, tekee mutkan syrjään ja istuutuu läheiseen
naavakuuseen, joka hellästi ystävänsä partaiseen syliinsä sulkee.
Myhähdellen vorsmestari metsän miellyttävää kanaa katselee,
tähtäilee siihen sauvallaan — otettavana olisi siinä otus! Jo alkaa
pyy oksallaan tepastella, pirisee hetken pit-pit-pit ja pirahtaa sitten
lentoon.

Jo on ilta käsissä, ja hieman kamalaksi alkaa käydä suuren salon

yksinäisyys aurinkoisen aletessa ja notkojen kylmää uhkuessa —
kotimatkalleen kääntyy yksinäinen vaeltaja.

Kaukaa kuuluu kurkien huutoa, ja korkealla hämärtävässä ilmassa

purjehtii kimakasti vinkuen kaareileva hiirihaukka. Syksyä henkii
vaisusti puhaltava iltatuuli, ja alakuloisesti piipittää hömötiainen tsi-
kää-kää-kää.

Pimenevää polkuaan astellessaan vorsmestari kohtaa

iltakävelyllään olevan viirunaamaisen mäyrän, joka äkillisestä
yhtymyksestä peljästyneenä sontiaismetsästyksensä unhottaa ja
oudosti löyhkäten hämärään pakenee. Kankaalla kehrääjä
vorsmestarin eteen polulle lehahtaa, kettu pimeässä haukahtaa ja
liikkumatonna loistaa loppukesän ensimmäinen kiiltomato.
HYLKEENHUUDOSSA

Puolipäivän aurinko paahtaa yli torkkuvan kalastajakylän, jonka

punamaalissa uinuvat rakennukset ja valkokukkaiset puutarhat
välmehtivät helteessä. Hiljaisuutta keskeyttää siimeksessä
märehtivän lampaan kello, janoissaan ammova lehmä tahi
lukemattomain paarmain ja kukkaiskärpästen unettava surina.
Rannan tervaleppien lomitse haamottaa merenlahden sinivesi,
kuvastaen poutaisen taivaan verkalleen purjehtivat valkohattarat ja
tuolloin tällöin kohahtaa loppuun liehtoneen lounaan väsynyt
maininki.

Avonaiseen akkunaani ilmestyvät silakansuomuilla tahrittu

lippalakki ja merituulten kuivaamat, auringon paahtamat kasvot,
akkunanlaudalle pari jäntevää, karvaista kättä, kumpikin yhtä
päivettynyt ja mustakyntinen. Tämä on Sjöström, hylkeenpyytäjä,
joka tervehdittyään kysäsee:

— Jokohan nyt lähdettäisi? Nyt on sopiva ilma!

— Niin hylkeenhuutoonko? No se on tietty!

Pian oltiin matkalla kohti kalastajakylän yhteistä satamaa lahden

kainalossa, missä harmaat ranta-aitat puoliympyrässä törröttävät
toinen toisensa vieressä, rakennettuina kirkkaanvihervään veteen,
jossa mudut ja rautakalat parveilevat ja vihreät levät hiljaa
nuokkuvat.

— Pohjanlahden pohjoisosissa — niin kertoo Sjöström — harmaa

hylje talvensa viettää. Siellä halli tuossa helmi- tahi maaliskuussa
synnyttää ainoan poikansa, jota äiti aution jään päällä imettää noin
kolme tahi neljä viikkoa. Tämän ajan kuluttua luopi poikanen villaisen
syntymäpukunsa, saa vanhempainsa lyhyen karvan ja nyt se äidin
houkuttelemana kohta perehtyy vesi-elämään. Mutta kun Pohjanlahti
kahleistaan vapautuu, ja jäät pohjoistuulten ja merivirtain
kuljettamina ajautuvat tänne etelään päin, silloin seuraavat meren
mahtavat nisäkkäät mukana. Juuri näin Juhannuksen vaiheilla ne
ovat yleiset Ahvenanmeressä. Ja huvittavaa työtä tuo
hylkeenampuminen onkin, kun niitä runsaasti kareille kohoaa…

Mäeltä näemme avaran meren, joka ikäänkuin lämmöstä

väsyneenä hopeanhohtoisena venytteleikse, ja lahden pohjukassa
lukuisat kala-aitat, jotka kaukaa katsoen oikein kylältä näyttävät.
Olkikattojensa alla ne säilyttävät suurimman osan saaristolaisen
irtaimistosta — kaiken minkä merellä tarvitsee.

— Tässä on aittani — ja avaimella, kynnyksen alle kätketyllä,

aukasee Sjöström haulipyssyjen pilkuttaman ja luotien lävistämän
oven. Mutta ulkoseinillä sekä molemmin puolin matalaa
sisäänkäytävää nähdään suuret mustahkot rasvatahrat — sinne
pingoitetaan kuivattavat hylkeennahkat.

Astumme sisään. Puolihämärässä näkyy kilua ja kalua jos

jonkinlaista, outoa ja uutta mannermaalaiselle — kaikki mitä
miellyttävimmässä epäjärjestyksessä.
 Leiviskänpainoisia, isoreikäisiä hyljepyssyjä, hyljenaaroja ja
hyljekeihäitä punonaisine jouhiköysineen, keksejä, jääsauvoja.
Orsilla hienorihmaisia jata- ja koukkuverkkoja, silmissä siellä täällä
kuivunut rakkolevätukko. Kiveksiä, lavuksia, verkontupureita
kummallisine puumerkkeineen. Silakkatynnyreitä, astialaudaksia,
vanteita, jalaksellisia kalavasuja. Läjissä kuusenkuorta verkkojen
värjäystä varten ja mukulakiviä varakiveksiksi. Purjeita, mastoja,
airoja, peräsimiä. Pulska rivi haahkan-, allin-, pilkkasiiven-, telkän- ja
koskelonkuvia. Merellä tarvittavia turkkeja, takkeja ja peitteitä. Ja
kaikkialla silakanhajua, kiiltäviä silakansuomuja joka esineessä,
kalpeita silakanpäitä permannolla. Mutta pimeimmässä sopukassa
piilee pari vanhaa kompassia, kuparikattiloita sekä muuta »meren
lahjoittamaa» tavaraa.

Veneeseen sovitetaan matkaan kuuluvat kalut: kompassi,

kaukoputki, kolme hyljepyssyä tarpeineen ja hyljenaara, vesilekkeri
ja eväät, peitteitä ja takkeja.

Airot, purjeet ja peräsin asetetaan paikoilleen, ovi lukitaan,

Sjöström sekä poikansa Konrad istuvat teljoille ja kahden airoparin
tahdikkaasti jysähtäessä sekä liitäväsiipisten tiirain kirkuessa ja
haarapääskysten visertäessä lähtee vene tasaisesti liikkeelle.

Lahden suulla oleva metsäinen saari sivuutetaan ja eteeni

aukenee tyynen meren avara taso, länteenpäin ainoastaan
taivaanrannan rajoittamana.

Ei pelota nyt suuri vesi. Ikäänkuin laiskana kelluen se vain pitkinä,

pehmeinä maininkeina hymyilee — — — ja tunti toisensa perästä
kuluu tasaisen soudun jatkuessa. Taaksemme jäänyt keltainen
hietaranta sekä poukamaa ympäröivä kuusikko painuvat vähitellen
mereen, mutta edessämme alkavat äärimmäiset kalliot kohota
punertavina ja ikäänkuin lämmöstä pehmenneinä.

Aurinko laski, ja länsitaivas hehkui kaikissa iltaruskon

vaihtelevissa väreissä. Kuin kultapohjalle kuvattuna kohosi kaihottu
määräpaikkamme, hallikarimme, vihdoinkin jo lähellä.

Vene kätketään kallion halkeamaan. Varovasti ryömien nousemme

luodon harjalle, missä Sjöström kaukoputkellaan tähystäen
äänettömänä laatii jahtisuunnitelmansa, minun sill'aikaa tehdessä
kasviopillisia huomioita läheisyydessäni.

Pienen lätäkön ympärillä kohtaan miltei koko saariston

kasvillisuuden muutaman neliödekametrin alalle kokoontuneena.
Niittyvillat, variksenmarjat, muuraimet, saraheinät — pohjolan
vaatimattomat lapset Itämeren kasvillisuuden, muhkeiden
kurjenpolvisten, kämmekkäiden, kiviyrttien rinnalla. Pienimmän
liikkeen tehdessä kohoaa ynisevä sääskipilvi edestäni — nekin
Pohjoissuomen muistoja herättäen. Siellä täällä näkyy tyhjä,
variksen tahi lokin tuhoama haahkanpesä — — —.

Vetäydymme alas veneelle taas. Syötyämme vaihdamme uudet

nallit pyssyihin ja sitten saaren lounaiskulmaa kohti konttaamaan,
mutta Konrad jää veneeseen, ollakseen valmiina tarpeen vaatiessa.

Kallion lämpimiin koloihin, suojaan suurten vierinkivien

laittausimme, Sjöström ja minä, niin mukaviin asentoihin kuin
mahdollista. Yksi hyljepyssy, oikea kanuuna mielestäni, asetettiin
suu suoraan eteenpäin, toinen vasemmalle, kolmas oikealle
suunnattiin — halli on näet niin tarkkakuuloinen, ettet saata tuskin
lainkaan siirtää raskasta pyssyä. Heikoimmankin äänen kuultuaan se
silmänräpäyksessä katoaa.
 Kaikesta näki, että tässä oli hylkeiden lepopaikka, että hallit olivat
täällä päivää paistattaneet, kuppuroineet, piehtaroineet — karvoja ja
muita jäännöksiä kaikkialla. Olipa vielä »muutakin», kuten tuntuvalla
tavalla kohta tulin huomaamaan — — —.

— No jokohan tuota alotetaan — kuiskaa Sjöström. Ja rintansa

ilmaa täyteen vetäen, jotta se pullistuu kuin palje, hän samassa
päästää pitkän mylvinnän, huutaa kuin sumutorvi, suhistaa
porahuttaa lopuksi ja muuttuu mykäksi, sillä nyt on kaikki puhelu
kielletty.

Ainoastaan nukkuvan meren heikko hengitys kuuluu tuolloin

tällöin, kun unelias maininki juoksee ylös pitkin sileänpunervaa
kalliota, murtuu ja vetäytyy kohisten takaisin. Väljien vesien rajaton
lepo ja sydänkesän hienohämyinen yö, täynnä viihdytystä ja rauhaa,
vaikuttavat kummallisen suloisesti sieluuni. Unhotan mitä varten
venyn tällä lämpöisellä paadella — — —kunnes herään outoon
mölinään. Jo muistan — Sjöströmhän se on, joka halleja
lähenemään houkuttelee.

On peijakkaalla äänivaroja! Hän ulvoo, puhkuu ja porisee milloin

houkuttelevasti mielistellen, milloin valittaen, ikäänkuin pyytäen tahi
anoen, sillä hän tuntee kaikki äänilajit, kaikki vivahdukset hallien
kielessä.

Mutta nyt saan tehdä tuttavuutta tuon »muunkin» kanssa —

suloinen rauhani on mennyt! Nyt ne ovat kimpussani!

Mitkä?

Hyljetäit!
 Pitkin käsiä ja kaulaa niitä matelee ja ne purevat, purevat kuin
vimmatut, polttavat kuin tuli! Hilpeän pirullisella mielellä koetan
huvitella itseäni katselemalla niitä suurennuslasini läpi, muistelen
että ne ovat Haematopinus nimisiä — mutta lopputulos on vain
kaiken muun voittava tunne — ne purevat!

Yhä uusia vaivoja!

Jo ovat sääsketkin löytäneet meidät ja nuo pienet lentävät

kuppariämmät panevat yhä useamman sarven ihooni. Tuo suloinen
lämpö käy tukalaksi — on kuuma kuin saunassa. Janottaa — eikä
saa edes tupakoidakaan — hylkeellä on tarkka hajuaistin, väittää
Sjöström, ja sentähden jätettiin tupakkavehkeet veneeseen. Mutta
omat leukansa jauhavat tasaisesti — hän pitää poskessa rakasta
mälliään — — —.

Pieni luotokirvinen sirittää heikosti, lähenee meitä ja pysähtyy

hetkeksi saalista sieppaamaan — hyljetäitäkö syönee vai mitä —
mutta sitten katoaa lintu näkyvistä.

Samassa huomaan sileän merenpinnan särkyvän ja hämäräisenä

häilyvän, veden päälle ilmestyy viiksekäs pää, musta ja pyöreä. Se
häviää, ilmestyy uudelleen — jo lähempänä. Lyhyt kiiltävä kaulakin
näkyy ja päätään käännellen katselee veden peto sinne tänne
pyöreillä, muljottavilla pullosilmillään. Näkyypä sillä olevan
hampaissa iso kalakin — lohiko lie vai mikä — jota se eturaajain
välissä pidellen pureksii. Nykäyksellä muuttaa se sitä ylemmäs sen
mukaan, minkä siitä syö — ja yhä se lähenee.

Kohta on halli vasemman pyssyn ampumalinjassa ja

matalammalla vedellä — rengassilmäisenä, liikkumatonna Sjöström
pyssynperässä tuijottaa, mutta sitten vasen silmänsä ummistuu,
savu pöllähtää, jylhästi hyljepyssy jymähtää. Musta pää ja kiiltävä
rinta katoavat, mutta sijalle jää yhä suureneva rasvaläikkä, ilmoittaen
että luoti on sattunut.

Konrad ilmestyy veneineen ja entisessä asennossaan oleva tyhjä

pyssy näyttää suunnan, mistä eläin on haettava. Naarankoukku
kyljessä se kohta nouseekin pohjasta — ainoastaan talvella on halli
niin lihava, että kuolleena vedenpinnalla kelluu — hinataan kallion
halkeamaan ja ankkuroidaan rantaveteen. Se on hyvin iso,
naarmupäinen halli, monen lohen lopettaja, monessa ottelussa ollut
sukahuulinen uros, vihreäviiksinen vanhus. Luoti on musertanut
ensimmäisen kaulanikaman, sentähden henkikin lähti niinkuin lankaa
poikki leikaten.

Tyhjä pyssy ja Sjöströmin poski ladataan kumpikin —

jälkimmäinen uudella mällipanoksella, ja uusi odotus, huutojen
keskeyttämänä alkaa sekä entinen tulokseton taistelu sääskien ja
hyljetäiden kanssa jatkuu — — —.

Vielä kolme kertaa Konrad soutaa esille rauhallisesta rotkostaan,

noutamaan kolmea nuorta hallia. Yksi ammuttiin miltei maanrajasta,
noin parin kolmen sylen päästä.

Mutta kun ikävöity aurinko vihdoin nousee, on Sjöströmin ääni

lopussa, niin käheä ettei tahdo tulla sanaakaan kurkustaan. Ja minä
niin pehmeänä, että lankean kasvoilleni ja heti nukun veneen
kokkaan päästyäni vihdoin verenhimoisista kiusaajistani.

*****

Aamutuulen herätessä vyörytetään yhteisvoimin nuoret hallit

veneeseen, purjeet nostetaan ja hiljalleen hinataan vanha halli kohti
kotilahden rantaa.
METSOLASSA

Kuulin kerran vanhan jäniksenampujan väittävän, ettei metson

ampuminen haukkuvan piskin avulla ole mitään jaloa huvia. Mutta
mielestäni tällainen metsästys ei ole niinkään ala-arvoiseksi
katsottava, eikä kaikkea urheilua vailla.

Päinvastoin!

Varmaankin usea luonnonystävä myöntänee, että sitä

harjoittaessa helpoimmin tutustuu maamme suureen, jylhään
luontoon.

Tuota täydellistä syventymistä synkän salon helmaan, missä

kankaiden kaunistus ja metsästäjän mielilintu oleskelee, korpien
yksinäisyys ja rämeen raskasmielisyys tovereina, sen rikasta ja
salaperäistä elämää emme opi tuntemiaan silloin, kun »piippovaa
pitkäkorvaa» koirain kiljuessa viljelysmaiden läheisyydessä
ajelemme.

Ei! Pois notkon nuoreen vesakkoon ja kosteihin noroihin, missä

suopursu soiden satuja kertoo, ulos rämeille, missä hetteet heiluvat,
lähteet läikähtävät ja metsäkana kummallisesti ääntelee, siellä alkaa
todellinen, ihmiskädeltä rauhaan jäänyt luonto, salomaa sellainen
kuin minä sitä rakastan! Sinne mieleni tekevi!

Kun metsänimpyet elokuun iltana usvia yli saloniittyjen kutovat,

kun utu valkeana harsona kuuset melkein latvoja myöten kietoo ja
mäkien männyt selväpiirteisinä kohti ruskottavaa länsitaivasta
kohoavat, silloin toivon hyvää metsästysilmaa aamuksi.

Tuossa hienossa hämärässä, salaperäisessä puolivalossa, joka

vallitsee silloin, kun yö alkaa päiväksi muuttua, lähden liikkeelle. Kun
kaste hopeoittaa niityn heinän sekä metsän lehden ja usvat
syleilevät nevan vaivaisia mäntyjä ensimmäisen aamutuulahduksen
hengähtäessä, silloin olen jo metsän peittoon päässyt, kuusikkoa
kumeata tervehtinyt.

Silloin saatan välistä kuulla, miten metso yöpuultaan maahan

kuhahtaa, niin että risahdus kauvas kuuluu hiljaisessa aamuilmassa.
Milloin on syksy, silloin menee jaloin metsälintumme mielellään
ensiksi kytömaan rukiinoraalle. Milloin on elokuu, kuten nyt, silloin
sen löytää nevanlaitaisesta metsävyöhykkeestä, missä mehukkaat
muuraimet keltaisina loistavat, missä rimmen raate ja rämeen
valkosammal, metsäkorte ja suopursu, vaivaiskoivu ja juolukkapaju
vieretysten viihtyvät.

Lomitse naavanpeittämäin kuusien, läpi juolukan- ja

mustikanvarsien kulkee metsämies pienintäkin risahdusta karttaen,
seurassa pystykorvan hallin, joka keltaisena vilkkuu milloin siellä,
milloin täällä puiden takaa. Lähellä nevaa tervehtii häntä metsäkana,
joka valittaen kaakattaa ja poikiaan peittäytymään kehoittaa. Mutta
ennen pitkää koko seurue, yksi toisensa perästä, siipiinsä turvaa ja
häviää näkymättömiin. Ei koirakaan niistä paljon välitä, se tuntee jo
hyvin nuo valkokirjavat linnut, jotka eivät puuhun istahda.
 Korpisuossa tirisee pyy, mutta pirahtaa kumminkin kohta lentoon,
kun koira haukkumaan yrittää.

Haavan lehti leplattaa länsituulen herätessä, nouseva aurinko

metsän latvat punaa, kuuset kultihin rakentaa ja pilvettömän sinisenä
kaareutuu taivas — sen minkä sitä voit nähdä, katsoessasi kohti
korkeutta lomitse latvojen.

Mutta nyt hän huomaa ison linnun jäljet painuneina

vaaleanvihreän valkosammalen kosteanpehmeään pintaan! Siitä on
metso kävellä tepastellut ihan äsken — ja samassa kuuluu haukku,
haukku oikein toden perään! Hiiskahtamatta hän lähenee ääntä kohti
ja nyt hän tarvitsee kaikki alkuihmisen vaistot ja aistimet. Sitten hän
huomaa koiran, joka katsomistaan katsoo isoon kuuseen ja haukkuu,
että metsä raikaa — — —. Hän konttaa nelin, lähenee vihdoin
vatsallaan ja on »ampumamatkalla. Piilopaikastaan hän tutkii kuusia,
tarkastaa oksan toisensa perästä löytämättä mitään, ja minuutit
tuntuvat tunneilta! Jo kuulee hän, miten lintu koiralle nokkaa puree,
josta tietää, että vanha metso on edessään, mutta hyvästi näkyy
oksien suojassa lintu istuvan.

Vaan — kärsivällisyyttä!

Jo keksii silmänsä lähellä olevassa vanhassa haavassa jotain,

joka saattaa sydämensä ilosta sykähtämään. Pitkin paksua oksaa
painautuneena, puoleksi lehvän peittämänä näkee hän vanhan
metson koettavan piiloutua tekeytymällä niin pieneksi kuin
mahdollista. Värisevin käsin hän vaihtaa isompihaulisen panoksen
vasempaan piippuun, tähtää, painaa liipasinta ja Tapion kukko tulla
suhahtaa muksahtaen maahan, pieksää sammalia voimakkailla
ruskeilla siivillään ja silmänsä ummistaen tyyntyy vasta, kun halli
hampaansa selkään iskee. Silloin koirakin hänet rauhaan jättää ja
saa palkintonsa — metsonjalan, joka kohta sen hampaissa ratisee.

Sitten he lepäävät hetken, ja hän syö muutaman kourallisen

mustikoita kielensä kostukkeeksi. Ja kun ruvetaan astumaan taas,
tuntuu laukku raskaalta. Sivu mennessään hän pudottaa pyyn
naavakuusesta — — — kauan turhaan silmiään ponnisteltuaan
löytääkseen harmajan linnun harmajasta puusta, ampuu hän sen
vihdoin oksalta, jota moneen kertaan huolellisesti on tarkastellut.
Nevan poikki kulkevan kanervakaarron etelärinteellä löytää hän
pienestä syvennyksestä monta paria poikittain haljenneita
kellanharmaita, ruskeapilkkuisia munankuoria — todistus että
koppelomuori on saanut hautoa rauhassa ja pojat juoksemaan
piipertämään päässeet — jospa lienevät lähelläkin!

Aamuaurinko alkaa lämmittää läpi takin, kaste häviää maasta, ja

ainoastaan silloin tällöin puhaltaa vilvoitellen länsituuli, joka puissa
puhelee, hongissa huokaelee.

Neljä linnun rypemäpaikkaa irtaantuneine höyhenineen kiinnittää

hänen huomiotansa. Hän tarkastelee höyheniä — poikametsoja! Ja
samassa kuuluu rytinää ja siipien pauketta, kun koko poikue
rymähtää lentoon. Omituisesti kotkottaen emäkoppelo perhettään
kutsuu ja samassa alkaa haukku.

Uudestaan metsästysinnon valtaamana hän sykkivin suonin

lähenee, rungolta rungolle käyden, kontaten hiipii. Yhä kuuluu tuo
viettelevä »konk-onk» ja kauvan saa hän katsella, ennenkuin kirjava
koppelo silmään sattuu ja kerran kiusaukseen johdatettuna hän —
laukasee. Vaan kun lintu vihdoin on ammuttu, ei olekaan mieli
voitonriemua täynnä. Miksi ammuit vanhan emon, miksi tapoit
kirjokoppelon! Säästää olisi pitänyt vanha lintu, uuden poikueen
kasvattajaksi — — —.

Tehden yhä laajempia piirejä hakee hän puihin nousseita

poikalintuja. »Jotain» tipahtaa lähellä ole vasta nuoresta koivusta, ja
katsahtaen ylös huomaa hän mustan metsonpojan juuri
lähtemäisillään parempaa turvapaikkaa hakemaan. Mutta samassa
pyssynsä paukahtaa ja oksalta oksalle pudoten mätkähtää nuori lintu
maahan.

Mutta nyt painaa laukku liian tuntuvasti ja suorinta tietä, aurinko

oppaanaan, suuntaa hän matkansa ihmisten ilmoille — — —.