Grammar, Philosophy, and Logic 1st

Edition Bruce Silver (Auth.)

Visit to download the full and correct content document:
https://textbookfull.com/product/grammar-philosophy-and-logic-1st-edition-bruce-silve
r-auth/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Biota Grow 2C gather 2C cook Loucas

https://textbookfull.com/product/biota-grow-2c-gather-2c-cook-
loucas/

Unity and Plurality: Logic, Philosophy, and Linguistics

1st Edition Massimiliano Carrara

https://textbookfull.com/product/unity-and-plurality-logic-
philosophy-and-linguistics-1st-edition-massimiliano-carrara/

Logic and Philosophy of Time Themes from Prior 1st

Edition Hasle

https://textbookfull.com/product/logic-and-philosophy-of-time-
themes-from-prior-1st-edition-hasle/

Logic and Philosophy of Time Further Themes from Prior

1st Edition Blackburn

https://textbookfull.com/product/logic-and-philosophy-of-time-
further-themes-from-prior-1st-edition-blackburn/
Philosophy and Computing Essays in Epistemology
Philosophy of Mind Logic and Ethics 1st Edition Thomas
M. Powers (Eds.)

https://textbookfull.com/product/philosophy-and-computing-essays-
in-epistemology-philosophy-of-mind-logic-and-ethics-1st-edition-
thomas-m-powers-eds/

Logic Philosophy A Modern Introduction 13th Edition H

Hausman

https://textbookfull.com/product/logic-philosophy-a-modern-
introduction-13th-edition-h-hausman/

LOGIC: Lecture Notes For Philosophy, Mathematics, And

Computer Science Andrea Iacona

https://textbookfull.com/product/logic-lecture-notes-for-
philosophy-mathematics-and-computer-science-andrea-iacona/

Logic, Language, and Mathematics: Themes from the

Philosophy of Crispin Wright 1st Edition Alexander
Miller

https://textbookfull.com/product/logic-language-and-mathematics-
themes-from-the-philosophy-of-crispin-wright-1st-edition-
alexander-miller/

Beyond Faith and Rationality Essays on Logic Religion

and Philosophy Ricardo Sousa Silvestre

https://textbookfull.com/product/beyond-faith-and-rationality-
essays-on-logic-religion-and-philosophy-ricardo-sousa-silvestre/
 Grammar,

P h i lo soph y,

and Logic

Bruce silver
Grammar, Philosophy, and Logic
 Bruce Silver

Grammar,
Philosophy, and
Logic
Bruce Silver
Department of Philosophy
University of South Florida
Tampa, FL, USA

ISBN 978-3-319-66256-5    ISBN 978-3-319-66257-2 (eBook)

https://doi.org/10.1007/978-3-319-66257-2

Library of Congress Control Number: 2017956096

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s) 2018

This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the Publisher, whether
the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse of
illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on microfilms or in any other physical way, and trans-
mission or information storage and retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar or
dissimilar methodology now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this publication
does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are exempt from the relevant
protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information in this book
are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher nor the authors or
the editors give a warranty, express or implied, with respect to the material contained herein or for any
errors or omissions that may have been made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional
claims in published maps and institutional affiliations.

Cover illustration: traveler1116 / Getty Images

Printed on acid-free paper

This Palgrave Macmillan imprint is published by Springer Nature

The registered company is Springer International Publishing AG
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
For Sonja
 Acknowledgments

I begin by acknowledging the encouragement that I have received from

so many students who thanked me for correcting errors in their critical
papers and who sometimes requested my help with their writing. I am
encouraged by students who are as eager to learn as they are to receive a
superior grade in the course. Memories of their gratitude, talent, and
good cheer kept me going as I wrote this book.
I am especially grateful to my former student, friend, and colleague
Christopher Hudspeth who pressed me to write a systematic study of
frequently unexpected ties between grammar, philosophy, and logic.
Without his urging and reminder that “own” is frequently a useless adjec-
tive, I would have given only a little thought to crafting these chapters. I
am also grateful to Jennifer Ingle, another former student, colleague, and
friend, who graciously accepted my corrections and criticisms when
many years ago she showed me the initial draft of her doctrinal disserta-
tion. Jennifer thanked me for my remarks and was pleased rather than
unsettled by the assorted changes I urged her to make.
I thank an anonymous reader who agreed to evaluate my manuscript
in its initial stages. His or her comments, complaints, and questions
helped me to bring focus to my task and to remind me that as I go about
the business of correcting errors that others make, I must be sure to avoid
errors in my prose and slippage in my phrasing.

vii
viii Acknowledgments

I must thank Judith Allan, acquisitions editor in linguistics and lan-

guages for Palgrave Macmillan, and her editorial assistant Rebecca Wyde.
Judith encouraged me and told me what I needed to do to enrich my
submission. In accordance with her insights and advice, I refined my
draft, clarified and narrowed my dominant thesis, and took greater
advantage of the available scholarship. Her understanding, kindness, and
patience were evident throughout the process.
After I made the changes that Judith recommended, she and her edito-
rial board agreed to publish the revised version of a monograph that
depends upon philosophers and logicians whose observations unexpect-
edly prompted me to detect and to correct subtle errors in grammar, dic-
tion, use, and style. Judith and the board accepted an idiosyncratic study
that falls within and beyond the categories and conventional lists of what
nearly all other publishers expect or require from their authors. I am
thrilled that Judith and Palgrave Macmillan decided to take a chance on
me and my proposal.
Rebecca guided me through the many steps between acceptance and
preparation for production. She was so very helpful as she patiently
addressed my concerns.
Finally, I thank Jayavel Dhanalakshmi of SPi Global. She oversaw pro-
duction of the manuscript as it became a book. Without her help, ques-
tions, explanations, and gentle reminders, I could not have concluded the
project on schedule. I also thank her superior proof-reading staff who
detected errors and offered suggestions for crafting an improved draft of
Grammar, Philosophy, and Logic.
As always, I repeat what most authors write and all authors mean. Any
errors and shortcomings that remain in this book are my responsibility
alone.
 Contents

1 Is “Interesting” Interesting?   1

2 Possible Worlds, Possible Showers, and Apparent Suicides  43

3 Comparisons That Go Wrong  65

4 We All Die, but None of Us is Dead  93

5 Tautologies and Illogical Questions 111

6 The Impossible and the Implausible 137

7 Simplicity, Economy, and Intensity 159

Epilogue 179

ix
x Contents

S
 elected Bibliography 193

Index 201
 Introduction

William James suggests that the efforts of major philosophers and their
philosophies from at least the seventeenth century into the early twenti-
eth century take a back seat to the sciences where the issue is “practical
power.” The official position is that scientists develop theories, interrogate
nature, and frequently, though not always, arrive at empirically verified
answers that shape the world to human advantage. Not every scientist
sees things in just this way. C.S. Peirce (1831–1914), the most scientifi-
cally minded American pragmatist, insists that “True science is distinc-
tively the study of useless things. For the useful things will get studied
without the aid of scientific men. To employ these rare minds on such
work is like running a steam engine by burning diamonds.”1
Philosophers frequently deal with looming “Why?” questions that
provoke thought but that provide no concrete solutions to problems
that confront us as we try to get about in the world. No one can rea-
sonably doubt that James and his fellow pragmatists address philo-
sophical debates and tensions that the sciences and common sense
cannot helpfully address: is the world material or spiritual? In what
does self-consciousness or personal identity consist? Does God exist,
and if he does, what difference does his existence make in the lives of
believers? Are we free or determined when we choose? What is the
nature of truth?

xi
xii Introduction

These questions are fine as far as they go, but insofar as each of them
exceeds actual knowledge, we are left with James’s familiar reminder:

The pragmatic method is primarily a method of settling metaphysical dis-

putes that otherwise might be interminable. Is the world one or many—
fated or free?—material or spiritual?—here are notions either of which
might or may not hold good of the world: and disputes over such notions
are unending. The pragmatic method in such cases is to try to interpret
each notion by tracing its respective practical consequences… If no practi-
cal difference whatever can be traced, then the alternatives mean practically
the same thing, and all dispute is idle.2

Every specialist in American pragmatism or any philosopher or academic

who is familiar with James’s rendering of pragmatism is aware of critics
who complain that this philosophy is empty, that it bears on questions
that only a very few people ask, that it is subjective, and that—to turn
James’s phrase against him—his rendering of pragmatism “bakes no
bread.”
A reader may wonder what these prefatory remarks have to do with
grammar, syntax, word choice, and style. To the same critics who agree or
disagree with James, a recurrent question emerges: what good is philoso-
phy? Philosophers of all kinds and not only pragmatists are immediately
on the defensive. They say such things as the fruits of philosophical
inquiry enable us to think more coherently and more deeply or that
Aristotle and John Henry Newman were correct insofar as studying phi-
losophy need not serve any other end than knowing for its sake, not for
the sake of some useful good. They might add that we can ask the same
question of historians, poets, composers, and novelists. The difference is
that art historians, poets, composers, and novelists help us to produce an
aesthetically appealing world or that historians can in principle help us to
learn from earlier mistakes. Of course one can doubt that we learn any-
thing from the past except how to repeat its mistakes.
My position and my thesis throughout the chapters that follow is
that in an important sense philosophy serves a practical, non-
metaphysical end that it is rarely if ever called upon to serve, namely the
elevation of writing and of speaking correctly, economically, and pre-
 Introduction
   xiii

cisely. This thesis is bolder than it might at first appear. Traditional

grammarians, as well as the revisionists who disagree with traditional-
ists, announce that a certain construction is ungrammatical or that
another construction is more fluid and should replace one that is awk-
ward. They write about correcting some phrase or its alternative; how-
ever, they rarely produce sturdy arguments in favor of what they declare,
and they do not enlist philosophical analyses or principles of logic for
supporting their positions. In a sense, philosophy is ahead of grammar-
ians in its attention to language. This claim is surprising. William
P. Alston, an analytic philosopher, notes:

Thus to the extent that philosophy consists of conceptual analysis, it is

always concerned with language. And if it is either all or a large part of a
philosopher’s business to bring about features of the use or misuse of vari-
ous words and forms of statement, it is essential for him to proceed on the
basis of some general conception of the nature of linguistic use and mean-
ing. This becomes especially important when analytical philosophers
become involved in persistent disputes over what a given word means…3

Someone might ask why grammarians should look to philosophy and

logic since their business is different from that of philosophers or logi-
cians. A reply is easy and is close to a restatement of what Alston says.
Philosophy and logic bake bread beyond themselves and are good because,
among other things, they enable academics, professors of philosophy, and
hopeful authors to produce essays, articles, chapters, and books that are
superior to the writings and lectures of people who have no background
in these two ancient disciplines. I believe that the insights of all sorts of
philosophers and the rules of logical inference are almost ideally suited to
craft prose that is correct, economical, and clear.
None of what I say in the previous paragraph applies to every person
who ever took up a pen, sat at a computer or stood behind a lectern. That
most gifted writers and speakers have no philosophical background is
probable. I am making the more modest but emphatic claim that by far
the majority of those people who believe that they have something to
write or say will do far better at their tasks if they strive to be among the
xiv Introduction

philosophically elect. I am trying to make a case for applied philosophy

that as far as I know, no major philosopher has taken the trouble to make.
If my thesis is correct, then we do not need another guide to using cor-
rect grammar, word choice, syntax, and proper diction if it does nothing
more than rehearse familiar terrain. This book is not one of those guides.
I do not restate a list of suggestions and corrections that one finds in ear-
lier books that describe ways to avoid familiar errors. I leave that task to
Ambrose Beirce, William Strunk, E.B. White, Steven Pinker, Rodney
Huddleston, Geoffrey K. Pullum and countless other grammarians and
stylists who comment on spilt infinitives, the correct use of “momen-
tarily,” the failure to make the subject and predicate of a sentence agree,
and the need to avoid defective prepositional phrases such as “between
you and I.”4
The audience I try to reach is like that of Steven Pinker, although my
emphasis differs in some ways from his. Pinker’s book The Sense of Style is
“designed for people who know how to write and want to write better.” I
share his audience, and I also offer suggestions and develop arguments for
readers who wish to improve their writing, but I try to do more.5
I concentrate on only a few errors that most traditional guides to gram-
mar and diction ignore or miss. I summon philosophy insofar as many of
its arguments help readers to avoid infelicitous sentences, poor diction,
and crabbed prose. To the degree that I call on the arguments of world-
class philosophers and the canons of logical rationality, I try to offer a
book that is as philosophically searching as it is a study of English gram-
mar and style.
The result is a book that can be instructive in courses such as English
composition or critical writing, although the classroom is not its sole
focus. Once again, my effort is to exhibit and to defend the irreplaceable
connective tissues between philosophy and one of its neglected functions,
which is to enrich what an author, especially one in an academic disci-
pline, wishes to declare, explain or defend. A partial list of the philoso-
phers to whom I appeal includes Socrates, Plato, Aristotle, Lucretius,
Aquinas, Descartes, Spinoza, Leibniz, Locke, Berkeley, Hume, Kant,
Mill, William James, John Dewey, A.J. Ayer, Bertrand Russell,
G.E. Moore, and Gilbert Ryle.
 Introduction
   xv

(1)
In a biting review of Pinker’s The Sense of Style, the critic John Preston
holds nothing back and after calling Pinker “a colossal windbag, never
using three words when 35 can be rammed into the breach,” he adds: “As
you hack through endless thickets of Dangling Modifiers and Possessive
Adjectives, it becomes increasingly clear that Pinker doesn’t have any-
thing new to say, and that anyone who follows his example is far more
likely to end up writing waffle and bilge than War and Peace.”6 I believe
that I have something new to say. I also believe Preston’s peevish assess-
ment of Pinker’s book is overstated, even though his complaint has led
me to reassess a good deal that Pinker and other grammarians and lin-
guists say about subpar English.
Preston objects to Pinker’s bias and criticizes him for approvingly
quoting the prose of his wife’s Betraying Spinoza (2009) and his friend
Richard Dawkins’s Unweaving the Rainbow (2006).7 Preston does not
gratuitously indulge in ad hominems or object to the style, syntax, and
grammar of these authors. He merely points out that Pinker is not entirely
even-handed in his treatment of authors who are his good friends, his
notable colleagues or his wife. I agree with Preston that when it comes to
detecting and correcting errors in speech and writing, being unusually
kind to friends, colleagues, and kin is inappropriate.
Readers of these chapters will find an analysis of overworked words,
constructions, and phrases that usually pass unnoticed but that are out of
place in fine prose. Pinker and I occasionally travel the same road, but I
strive to achieve the simplicity that I defend in good philosophical writ-
ing while Pinker’s arguments and justifications strike me as sometimes
more labored than they should be. This fact is surprising insofar as Pinker
frequently defends a phrase for its economy or criticizes a sentence that is
wordy and cumbersome. I try hard to issue my brief for simplicity and
economy in all the chapters that follow and deal almost exclusively with
these values in Chap. 7. And once more, my principal weapon is the
value of applied philosophy and Aristotle’s laws of thought to eliminate
constructions that miscarry in grammatical prose and word choice.
xvi Introduction

(2)
Many writers worry with just cause about the first sentence or page of their
manuscripts. What if that sentence is not intriguing? What if it immedi-
ately fails to capture the attention of acquisitions editors? What becomes of
these writers and their proposals? The answers are common and disap-
pointing. Competition for a place on every publisher’s list is fierce.
If authors are unknown, they fret that an editor will ignore their drafts
or will not read beyond the title or first paragraph of their proposal. They
worry nearly as much that an editor who looks beyond the opening page
will be unimpressed. They fear receiving a formulaic letter in a thin envelop,
a letter that politely begins “Thank you for submitting your proposal.
Unfortunately, your project does not fit our publishing list. We wish you all
the best in your search for another publisher.” This polite rejection leads the
author to the painful belief that an editor does not think much of her sub-
mission. The author believes correctly or incorrectly that editors, including
those whose budgets are tight, cannot find room for a manuscript that
strikes them as good, that earns favorable pre-publication peer reviews but
that has little chance of selling even a few hundred copies.
Established authors are somewhat less apprehensive that editors will
reject their proposals, but they have different worries. These authors
might have agents and notable publications. Their concern is different
from that of unknown authors but is serious. They wonder whether their
published essays will attract readers, whether their books will have favor-
able reviews in major journals, newspapers and online sites or, worse,
whether they will draw the attention of any reviewers. They belong to the
set of authors who, in the celebrated words of the David Hume (“My
Own Life,” April 1776), are apprehensive that their writing will fall
“dead-born from the press.”
What does my fretful prolog have to do with this book? Is it a digres-
sion? No. I am an academically trained professor of philosophy and pri-
marily a self-taught student of English language and literature. My
specialties are the history of modern philosophy, American philosophy
and formal logic, yet I have chosen to write about grammar, syntax, and
diction as they intersect with what we learn from philosophers and logi-
cians. I have suggested that what I have learned over many years of teach-
 Introduction
   xvii

ing and writing is that a background in philosophy and logic helps a

writer become a better writer. The reasons for my belief will be explicit
throughout the book insofar as every chapter draws arguments from one
or more of the philosophical insights or arguments that are well-known
to professors of philosophy, even if these insights and arguments are not
expressed to improve scholarly writing and formal speaking.
Will readers, principally those who have reservations about interdisci-
plinary studies, be patient with me as I argue for the objections that I
raise? Will they discount what I write on the grounds that I am not a
professor of English composition and that I have moved beyond my aca-
demic specialties? I cannot say, but I hope that my analysis will receive an
impartial hearing even though it comes from someone outside a depart-
ment in which Chaucer, Shakespeare, and Milton—not Plato, Aristotle,
and Kant—are i primi lumi.

(3)
My secondary worry is unsurprising and is one that I share with gram-
marians. Can I persuade readers that what passes for acceptable prose and
speech is too often unacceptable? Will they think that yet another book
about grammar, syntax, and diction enriches them in any way that mat-
ters? Will they agree that knowing what critical philosophers and logi-
cians demand in their fields of inquiry serves to develop their talents as
authors and lecturers?
If I am guilty of hubris in writing this book, I offer a partial defense by
recalling my high school and undergraduate college education. I belong to
a generation that had to master English and Latin grammar, learn how to
parse sentences, know how to identify parts of speech and distinguish them
from parts of a sentence. I learned the difference between the jussive and
potential subjunctive mood.8 My contemporaries and I were also required
to master at least one modern language and, preferably, two. The assump-
tion was that undergraduate students, graduate students and educators
who knew French, German, or Spanish were better equipped to grasp the
rules and subtitles of English. Today, in our multicultural world, there are
much better reasons to acquire fluency in languages other than English.
xviii Introduction

These anecdotes in which I star are consequential if and only if I can

use them to make a case for the claim that this book does what authors of
available manuals of style and handbooks on grammar miss or ignore.
Henry W. Fowler’s A Dictionary of Modern English Usage (1926), The
Cambridge Grammar of the English Language (2002), and the most recent
edition of The Chicago Manual of Style (2017) are nearly Biblical in their
reputations for assisting established authors whose English profits from
some revisions, for aspiring authors whose work is not quite ready for
publication, and for college students who worry about how they go about
writing a critical paper.
Authors who are eager to secure an audience for their books turn for
help to these magisterial guides and to numerous less familiar manuals.
Once more the problem and opportunity for me is that these guides and
manuals have little or nothing to say about the errors and lapses that are
the woof and warp of my chapters.9 I reject the position that a subtle
mistake does not deserve attention. Subtlety is frequently characteristic of
philosophical analysis. If we accept the conclusions of Kant’s searching
arguments as he develops antinomies and paralogisms, we do not com-
plain that his analyses are subtle, but we might wish that they were clearer.
Perhaps grammarians assume that there are enough gross errors in
writing and that these errors demand their attention far more than errors
that almost no one notices. I have encountered this attitude but insist
that every error is worth correcting. I also insist that concentrating on less
glaring, unfamiliar errors illuminates the extent to which applied philos-
ophy and formal logic are the best tools for spotting and correcting a class
of infelicities that are rarely or never included in conventional texts on
grammar, syntax, diction, and style.
I do not restate objections and suggestions that first-year college students
find in the margins of papers graded by their graduate-student instructors.
I do not impose on readers my prepossessions and impressions about what
counts as excellent, acceptable, and unacceptable use. I say here what I will
emphasize repeatedly: biases and subjective preferences are private and
unimpressive and are therefore far from persuasive; hence, they are out of
place in this kind of book. My suggestions are products of careful observa-
tion and the kind of analysis that ordinary-language philosophers under-
take. (Finally, with apologies to Fowler, Pinker and other critics whom I
 Introduction
   xix

quote or to whom I refer, I favor “use” over “usage” and will not refer in this
book to “usage” in my attempt to do more than complain about the current
state of the English language.)

(4)
I think that Stanford Pritchard makes a compelling point in his updated
appendix to Strunk and White: “As I said..., grammar and usage are not
God-given and immutable; they go through changes and metamorpho-
ses. I just happen to think that if something works well, and has worked
well for a long time, there ought to be a good, convincing and logical
reason to change it.”10 I try hard to follow his lead.
I believe with Pinker that talking about fixed rules of grammar rou-
tinely involves appealing to the past and that what was regarded as fine
speech and writing in the mists of history sometimes seems arbitrary and
stylized to our twenty-first-century eyes, ears, and brains. His impatience
with dwelling on what once served well is unambiguous:

Most of the prescriptive rules of the language mavens make no sense on any
level. They are bits of folklore that originated for screwball reasons several
hundred years ago and have perpetuated themselves ever since. For as long
as they have existed, speakers have flouted them, spawning identical plaints
about the imminent decline of the language century after century. All the
best writers in English at all periods, including Shakespeare and most of
the mavens themselves, have been among the flagrant flouters.11

Still, agreeing with Pinker does not entail supporting all that he says. For
example, he writes in the Guardian (August 15, 2014), page 1:

Presciptivists prescribe how language ought to be used. They uphold stan-

dards of excellence and a respect for the best of our civilization, and are a
bulwark against relativism, vulgar populism and the dumbing down of
literate culture. Descriptivists describe how language actually is used. They
believe that the rules of correct usage are nothing more than the secret
handshake of the ruling class, designed to keep the masses in their place.
Language is an organic product of human creativity, say the Descriptivists,
and people should be allowed to write however they please.
xx Introduction

Pinker develops the distinction more fully in The Sense of Style.12 .

In The Economist, January 30, 2016 (page 78), the unnamed author of
“The Johnson Column of Language,” writes:

The two schools of thought, known as “prescriptivism” (which sets down

how the language should be) and “descriptivism” (which tells how it is),
have often been at daggers drawn... In the caricature, prescriptivists are
authoritarians with their heads in the sand insisting on Victorian-era non-
rules. The descriptivists are mocked as “anything is correct,” embracing
every fad, even that Shakespeare should be taught in text-message speak.
To take one example, some prescriptivists say “like” cannot be a conjunc-
tion... Descriptivists point to its continuous use since Chaucer.13

Genuine descriptivists are like capable social scientists, and “should” falls
outside the scope of their proper concerns. They have no business admon-
ishing people to write or to speak in a specific manner. Their job is to
describe and to explain the facts. But urging people to speak and to write
“however they please” or as Chaucer wrote is not descriptivism. In fact,
urging or persuasion of any kind is not the business of descriptivists. They
must not play the role of descendants of the French Renaissance human-
ist Rabelais whose fraternal Thelemites’ motto was “Do What You Wish.
Do as You Will.”14
That the rules of English grammar and phrasing as well as declarations
about proper diction and syntax do not enjoy the status of immutable
truths or the fixity of mathematical equations is indisputable, but one
should not conclude that these grammatical rules are uniformly arbitrary.
Philosophers of science are fond of pointing out what scientists them-
selves have known for a long time: inductive generalities are the marrow
of the physical sciences, the life sciences, and the social sciences, but nei-
ther Charles’s law of the expansion of gases nor Newton’s inverse-square
law is a necessary truth that enjoys the same level of certainty as “The
interior angles of a Euclidean triangle equal 180 degrees.” If only one
exception to either of these scientific laws emerges and is objectively vali-
dated, the law must be modified or the law must die. What bearing does
this fact have on an analysis of English use?
 Introduction
   xxi

Leibniz provides the preliminary basis for an answer in his Monadology

(1714): “There are two kinds of truths, those of reasoning and those of
fact. The truths of reasoning are necessary and their opposite is impossi-
ble; the truths of fact are contingent, and their opposite is possible.”15
Whether we accept or reject the Leibnizian distinction that many phi-
losophers draw between necessary truths in geometry or contingent truths
in the sciences is unimportant to antinomians who have doubts that gram-
matical conventions enjoy the status of either kind of truth. Linguistic lib-
ertarians or antinomians will say, and have said, that rules of the game are
not laws, that the rules are nothing more that stipulations that evolve as the
game changes. This evolutionary fact does not apply to the scope and con-
tent of established laws such as those that we discover in mathematics or
others that we apply in chemistry, physics, and biology.
Changes in the rules of a game are especially conspicuous in sports
such as hockey, soccer, and football where teams sometimes decide out-
comes of a match with shootouts, in baseball where American League
pitchers, unlike their National League counterparts, do not bat against
opposing American League teams and in football where rules for a legal
forward pass emerged in 1905 only after passing had accidentally become
part of the sport. None of these changes was a feature of these games in
the beginning.
Non-traditional scholars, sociologists, and linguists will insist that what
holds for sporting games also holds for the language game. They can main-
tain whatever they wish, but are they right? Can they defend what they so
easily declare? These questions are among those that I attempt to answer.
If these libertarians mean that some rule in grammar commands less
attention than it once did, they are on firm ground and are also correct
about what happens to a great many words. We know that almost no one
today uses “symposium” to designate an all-male drinking party, and
although “depends” originally meant “to hang from,” who can recall any-
one outside of Victorian literature saying “Madam, the pendant depends
beautifully from your neck.” And who today would praise or copy the
mannered and pretentious prose of the Victorian field-marshal Garnet
Wolseley, who in advance of the Zulu wars (1878–1879) characterized
himself as “a Jingo in the best acceptation of that sobriquet”?16
xxii Introduction

We also have a cordial letter from Thomas Jefferson to Secretary of

War Henry Knox, a letter that today strikes many of us as amusing or
as sexually charged (July 1791): “Any day and every day...you would
make me supremely happy by messing with me...”17 To most of us this
invitation sounds like the kind of slang that almost no one praises.
Would anyone today who is outside the military services understand
“messing with me” as it refers to a request to have someone join him for
dinner? Examples such as this one allow Pinker to go as far as to main-
tain that “a glance at any page of a historical reference book, such as the
Oxford English Dictionary...will show that very few words retain their
original senses.”18

(5)
In the middle of the seventeenth century, the grammarian and mathema-
tician John Wallis declared, naturally in Latin (Grammatica Linguae
Anglicanae, 1653), that the first person singular and plural in English
requires us to express the future as “I shall” and “We shall” and that in the
second and third person future, “will” replaces “shall.”19 Somehow, this
entirely arbitrary pattern became Wallis’s rule. This rule acquired the sta-
tus of a law that many grammarians and fine writers still support. The
rule was unquestioned doctrine in my salad days.
Generations of British and American educators insist that Wallis’s rule
is binding and is an example of cultivated English. Those of us who vio-
late the rule are often penalized for our word choice. Apart from Wallis’s
authority as an influential man of letters in his day, there is no basis for
the rule, and for more than three centuries some stylists as well as sticklers
for correct grammar have been divided. Some of them have ignored
Wallis’s imperative while others have demanded that writers defer to
Wallis, presumably because his rule was binding for excellent writers of
the Enlightenment in England.
Twenty-first-century authors who disregard the rule are not always
contrarians. They ignore the rule because they believe that the basis for
Wallis’s imperative is arbitrary and elective. Other examples of what
 Introduction
   xxiii

appear to be arbitrary conventions are more familiar. For instance, we are

endlessly reminded that double negatives are proscribed even as we also
know that they occasionally find a place in Shakespeare’s plays. If anyone
is entitled to poetic license, it is the greatest author who ever wrote an
English sentence. But double negatives are not rejected arbitrarily.
Solecisms that we find in plays, poetry, and novels can be products of
a novelist’s, poet’s or playwright’s fecund imagination. Understood as sty-
listic devices or as important to developing a fictional character, double
negatives that are at home in Twelfth Night and in other plays are not
really errors.20 It makes as little sense to say that John Falstaff errs as it
does to say that the impossibly muscular female bodies of Michelangelo’s
sculpted Dawn and Night (1524–1534) are a mistake. Michelangelo was
not mistaken. He was a careful student of human anatomy, and he was a
magnificent sculptor. We rarely have reasonable complaints about the
imaginative pieces of great masters working at the height of their
talents.21
Double negatives in world-class literature are suspected of being
banned because of Robert Lowth’s rejection of their use in nonfiction and
historical prose (1762): “Lowth stated the rule that we are now bound by:
‘Two Negatives in English destroy one another, or are equivalent to an
Affirmative’. Thus a useful idiom was banished from polite speech.”22
If we wish, we can maintain that what became Lowth’s principle is
gratuitous and therefore baselessly stipulated, but we should be cau-
tious about this claim and should do well not to make it. Here logic
comes to our aid and to Lowth’s. His principle is independently affirmed
both by grammarians and by the logical Law of Double Negation;
hence, there is a non-arbitrary basis for rejecting the use of double neg-
atives. And a very good way to justify this rule is not so much in a class
in English composition, in which rules are to be followed and not to be
rejected, but from a course in introductory logic in which we prove “‘p’
and ‘~p’” expresses an equivalence that a logician’s truth table estab-
lishes. Because the grammarian’s objection to double negation is con-
gruent with Lowth’s objections, but is also supported by truth tables,
we must not complain that this law is one among a set of arbitrary rules
that govern and shape fluent English.23
xxiv Introduction

(6)
The status of the rules of grammar is markedly different from that of
words. The contrast is stark between the principles that govern how we
ought to speak and write on the one hand and the vocabulary with which
we express ourselves on the other hand. Neologisms pop up constantly;
they always have. Purists and traditionalists dislike the quartet of “impact,”
“access,” “parent,” and “reference” as verbs. They maintain impatiently
but impotently that if these words are verbs, they should not be. They
wonder when, how, and why these nouns retain their substantive status
even as they lead a double life as verbs, and they dislike what they read
and hear. They object to “parenting” but might not be aware that before
men and women “parented” (“The horror! The horror!”) and “raised”
children, they “grew” wheat and “reared” their offspring. Just as “There is
no new thing under the sun,” nothing is remarkable about the constant
appearance of neologisms in English.
Purists or traditionalists deplore the use of “hopefully” as parenthetic
rather than as adverbial or modal but seem to be much less disturbed or
entirely undisturbed by the non-adverbial, parenthetic use of adverbs such
as “happily,” “sadly,” “luckily,” “regrettably,” “incidentally,” “honestly,”
“frankly,” and “thankfully.”24 Jason Gay misuses “Thankfully” when he
writes on the first page of The Wall Street Journal, January 6, 2014, “End of
an Era—Thankfully.” Is this headline any worse than “End of an Era—
Hopefully”? No. Neither of them improves the phase to which it is attached.
The list of selective corrections and objections to many words is long,
but I do not wish to end it just yet; therefore, I include a few additional
observations now and will not to return to them, except in passing, in
subsequent chapters.
Years ago an obscure linguist and political philosopher spoke elo-
quently on NPR about the entrenched racial divisions in the United
States and then closed his commentary by objecting to the slogan of the
United Negro College Fund: “A mind is a terrible thing to waste.” He
insisted that the correct slogan should have been “To waste and mind is a
terrible thing.” Was his plea for revision justified? Yes and no.
 Introduction
   xxv

Grammarians could make this observation: if we consider the common

meaning of “terrible” in the twentieth and twentieth-first centuries, he was
justified, but if we understand “terrible” in its Biblical sense, as Nehemiah
used it to describe God, the linguist’s complaint was unjustified: “O Lord
God of heaven, the great and terrible God who keeps covenant and stead-
fast love with those who love him and keep his commandments...” (Neh
1:5; my emphasis). Here a terrible and loving God are the same being, and
by extension, a person’s mind, especially if it is “well-furnished,” might well
be a terrible thing to waste. That “terrible” has more than one meaning is a
fact, and what is true for “terrible” is obviously true for many other words
that have assorted meanings in English. Some of these meanings are at odds
with other meanings of the same word.
What do traditionalists say about “mindset,” “skill set,” and “lifestyle”?
They say that these words are unnecessary and that they carry no more
weight or specificity than the words “mind,” “skills,” or “way of life.” They
object with their spleens rather than with arguments. They dislike these
words and again insist that if “mindset” and “lifestyle” are words, then
English is too malleable, but their insistent prescriptivism—even for
those of us who side with them—is fruitless. These words are here, and
they will not disappear unless other neologisms displace them. The best
that we who dislike “mindset” and “lifestyle” can do is omit them from
our writing and speaking.
I have tried unsuccessfully in lectures to make a case against using
phrases that are more often heard than read. Among them I am especially
turned aside by “As it were,” “If you will,” “So to speak” and, more com-
mon in British and Australian English, “If you like.” I regard them as the
annoying cousins of an athlete’s “You know” as in “I threw him a curve
ball that was barely off the plate but, you know, he somehow drove if for
a homerun over the right field wall, you know.”
Critics might reply that my preferences are irrelevant and have no place
in this book. I have already said that I agree. They ask as Latinists and his-
torians of medieval philosophy whether I am aware that Thomas Aquinas
wrote in the thirteenth century “Intellectus autem humanus…est sicut tabula
rasa in qua nihil est scriptum.” (“But the human intellect is as it were a blank
tablet on which nothing is written.”) They urge me to recall that in classical
and medieval Latin and in my translation, “sicut” means “as it were.” I am
xxvi Introduction

familiar with their reminder and dislike “as it were” wherever and whenever
I encounter it. Aquinas was the greatest medieval philosopher. His influ-
ence in philosophy, Catholic theology, and literature is difficult to exagger-
ate. Dante’s Divine Comedy is underpinned by Aquinas’s Summae and so
too are portions of Milton’s Protestant Paradise Lost, but Aquinas’s Latin
has no bearing on my distaste for “as it were.” We do not have to be
reminded how important Aquinas was in shaping the philosophical con-
tent of the high Middle Ages and beyond. This reminder of Aquinas’s influ-
ence is irrelevant insofar as his philosophical talents and queries have no
bearing on my objection to “as it were.”
My riposte will leave critics unimpressed insofar as they believe the
most I can say is that I dislike empty phrases that add nothing to the
meaning of a sentence or statement in which they are written or spoken.
That these phrases are empty will not be enough. We know from contem-
porary philosophers and linguists, and before them from Bishop George
Berkeley (1685–1753), that language has many functions and that artic-
ulating meaningful propositions is only one of them. Expressing emo-
tions and venting passions is another function.

There are other ends, as the raising of some passion, the exciting to or
deferring from an action, the putting the mind in some particular disposi-
tion; to which the former is in many cases barely subservient, and some-
times entirely omitted, when these can be obtained without it, as I think
doth not infrequently happen in the familiar use of language. I entreat the
reader to reflect with himself, and see if it doth not happen, either in hear-
ing or reading a discourse, that the passions of fear, love hatred imagina-
tion, and disdain, and the like, arise immediately in his mind upon the
perception of certain words…25

Some of us can dislike words that are invented or phrases that leave us,
as Hume puts it, “discomposed and much ruffled,” but democracy trumps
what we dislike. Later in the book I will establish, not simply affirm, that
some phrases are a poor fit in refined English speech and writing. For
now I hope that readers will be open to my view that many phrases are
meaningless and add nothing but extra words and clutter to the sentences
in which we find them. No phrase is made more appealing merely because
 Introduction
   xxvii

it appears in the writings of great thinkers and authors or because most

English speakers use and approve it.
That many words and phrases come from audio test kitchens and from
computer laboratories where they were once safely confined is old news.
The escapees include “feedback,” “input” and “to interface.” I stay with
“opinion,” advice,” “suggestion,” and “to connect.” In taking this stand, I
confess that in some cases, I agree with the traditionalists. And when the
jargon of social media governs users of Facebook so that they “friend” but
no longer “befriend” those whom they wish to add to their online com-
munity, I am displeased.
But this book is not my confessional. Mere lamentations about the
current state of English have no purchase, and apologists for the transfer
of a word from one domain to another remind us that for decades we
have borrowed “home run” and “can’t get to first base” to designate suc-
cess and failure. Most of us have been doing this sort of thing without
much thought, and the guardians of proper grammar, correct syntax, dic-
tion, and use have rarely complained.
A colleague whose specialty in ancient philosophy told me that stewards
of proper English who protest about arrogating words and phrases from a
game or laboratory into the public domain inevitably misuse “tragedy.” He
said all well-trained classicists know that a tragedy is a play of a certain kind
and does not refer to any extra-literary catastrophic event. He adds that no
tragedy is horrifying beyond the stage, the movie screen or a book since
tragedies do not exist beyond the proscenium, outside the screen or apart
from a printed page or a computer monitor. That he spoke for the minority,
even among experts in grammar and diction, is undeniable.
On the other side, the stewards and self-appointed governors of use
and diction pay almost no attention to words and phrases that have fallen
out of favor and out of use, perhaps because the Oxford English Dictionary
does not yet label them “obsolete.” These words find a place among what
I think of as shades that populate a linguistic netherworld. They are barely
alive but still have a faint pulse, and a dwindling number of purists occa-
sionally use them. A few examples include “vouchsafe,” “peradventure,”
“wrought,” “perforce,” “betimes,” “oftimes,” “athwart,” and “passing
strange.”
xxviii Introduction

Should we revive these words in the interest of elegant speech or should

we treat them as filigree and as a kind of rococo embellishments that have
no place in twenty-first-century English? Who makes this decision, and
who will eventually decide that their disuse makes them unacceptable as
well as archaic? No good answer comes to mind because there is no good
answer, and there might not be one unless the next edition of the O.E.D.
designates them “obsolete.”
Just as unaccountable is that other antique phrases hang on even when
grammarians and linguists are pressed to spell out their meaning. An
obvious case is the odd expression “Be that as it may.” We know the con-
texts and the subjunctive mood that justify using this expression but are
pressed to explain why we continue to use it. For what word or phrase is
it a synonym or a stand-in? I am uncertain and suspect that the people
who say or write it are also uncertain.
Another construction that comes off as more Elizabethan and
Spenserian than contemporary is “Would that I could” where “If I could”
will work just fine as a stand-in. This observation and those that precede
it simply reinforce what everyone recognizes or suspects. Once more we
are left with the truism that even as language changes, it sometimes
remains the same. Suggestions that we alter or to omit a longstanding
phrase are ignored, and those of us who study its mutations are too often
stymied when we try to discover the reasons that in English change and
fixity stand side by side.
Traditionalists who reject many changes have no unchallenged board of
experts, no final authority, no unassailable rulebook to explain alteration
“when it alteration finds.” They must live with change even if they stub-
bornly refuse to adapt to it and cannot defend their addiction to stasis.
We notice that purists treat neologisms, unlike words and phrases that
are simply mannered, as a threat and variety of change that they cannot
ignore. Their position is like that of Plato: “Indeed, it isn’t even reason-
able to say that there is such a thing as knowledge, Cratylus, if all things
are passing and none remain.”26 John Dewey and Henri Bergson, two
philosophers who promote the reality of change, indict Plato and his
Neo-Platonic followers who insist that what is immutable and what is
real are interchangeable and who blindly maintain that change in the
meaning of words is undesirable.27
 Introduction
   xxix

Good words, whatever they are and however they have acquired their
credentials, are the ones that we keep even when they fall into disuse.
Liberal protests that language and its changes are inseparable and that
every word began its life as a newcomer are not enough to gain impartial
attention and agreement from the conservative literati. What William
James says about competing philosophies applies just as well to the vis-
ceral clash that separates grammatical conservatives from revisionists or
liberals: “In manners we find formalists and free-and-easy persons. In
government, authoritarians and anarchists. In literature, purists or aca-
demicals, and realists, In art, classics and romantics.”28
Temperamental preferences can never qualify as entry-level credentials
for debates. That we prefer what appeals to our tastes or sense of refinement
is beyond question, but arguing about preferences and tastes is no more
productive than the attempts by friendly combatants who try hopelessly to
persuade each other that Pepsi-Cola is better tasting than Coca-Cola or the
converse. The philosopher G.E. Moore established convincingly, and did
not merely affirm, that there really is no disputing tastes.29
Those of us who have the temerity to write and to lecture about gram-
mar, syntax, and style frequently wish that we had the authority to ignore
the vox populi and to proscribe the use of words and phrases that we do not
like. Since we do not have that authority, I will simply list some of the
words and phrases that I dislike so that they do not infect any of the argu-
ments to come. Again, nothing else that I say in the next seven chapters and
epilogue is simply an expression of my impatience. In them I disparage
taste as a guide to fine writing. Here I do nothing more than give my read-
ers a hint where I am coming from even as I dislike “I know where you’re
coming from.” None of these words, phrases or questions is at home in
what I write or say: “It is what it is,” “worse-case scenario,” “icon,” “surreal,”
“incentivize,” “behaviors,” “harms,” “ongoing,” “insightful,” “physicality,”
“presently” (for “currently”), “begs the question,” “hard copy,” “prioritize,”
“disambiguation,” “flunk,” “going forward,” “at the end of the day,” “the
bottom line,” “lack thereof,” “part of the equation,” “do the math,” “crunch
the numbers,” “on the same page,” “to gift,” “boots on the ground,” “inter-
national community,” “backs against the wall” (the cry of every baseball
player whose team faces elimination from the playoffs), “level playing
field,” “game changer,” “since day one,” “vocabulary words,” “What have
xxx Introduction

you got?” (What would television detective shows do without “got”?), “The
reality is,” “part of the puzzle,” “The reason is because,” “I would hope
that,” “vehicle” (When did dealers stop selling automobiles and trucks?), “a
disconnect,” “to dialogue,” “to task,” “quote/unquote,” “to interface,” “pub-
lic persona,” “talk with” instead of the stronger “talk to,” “conversation” (a
fine word until panelists on television and radio declare that an alternative
to armed attacks between nations and sects is for the combatants to have a
conversation), “the new normal,” “as of late,” “The thing of it is,” and “the
fact that.” Strunk insists “the expression the fact that should be revised out
of every sentence in which it occurs.”30 What has become of “lately”? When
did the adjective “late” come to be an object of the preposition “of”? I say
more about “as of late” in Chap. 7.
I add “partner” as another word with which I am impatient when it
refers to a couple who may or may not be married but who presumably
love each other. I find something cold and detached about the word for
such “entangling alliances” and think immediately of partners in a law or
accounting firm or a medical practice. Far from being in love, these part-
ners might dislike each other. They remain together only for the money.
Why do speakers and journalists who refer to “part of the equation”
rarely have in mind anything close to a mathematical equivalence? “Rising
grocery and prescription drug prices cause concern, but economists
maintain that in evaluating the GDP, retail sales are only part of the equa-
tion.”31 Why do writers who identify “part of the puzzle” almost never
mean a portion of a challenging newspaper crossword puzzle or a mounted
picture cut with a jigsaw into 500 interlocking pieces?
Respondents will answer that my list is too literal and that I have no
eye nor ear nor brain for metaphors, similes, and the colorful expansion
of English. I disagree. My best response, which is not enough to satisfy
critics, is that I welcome metaphors and similes that enrich language and
are far from numbing. I have no desire to deprive English of its color or
to behave as a strict traditionalist with respect to change. I hold, however,
that refusing to call an expression an “equation” when it fails to designate
a mathematical equivalence or some other expression a puzzle when it is
not a “puzzle” does nothing to diminish opportunities to craft appealing
sentences and declarations.
Another random document with
no related content on Scribd:
 "Kun nainen sanoo vihaavansa miestä —"

"Raakalainen!" Josephine seisoi jäykkänä, kädet nyrkkiin

puristettuina.

"Ja halveksii häntä —"

"Pelkuri"! Hänen silmänsä salamoivat.

"Ja ehdoin tahdoin lähettää hänet pois, pitääkseen keltaisen

preeriakoiran turvanaan — luottaen häneen täydelleen ja saaden
halveksimansa miehen tuntemaan — ."

"Oh, pelkuri! Pelkuri!"

"Että hänellä tuskin on oikeutta elää ja hengittää edelleen", jatkoi

Brannon, aivan kuin ei hän olisi kuullutkaan Josephinen häpäiseviä
nimityksiä. "Rupesi jo olemaan aika antaa tuon preeriakoiran näyttää
luotettavat ominaisuutensa."

Josephine ei vastannut, vaan seisoi katsellen häntä pilkallisin

ilmein.

"Eikä se ollut hänen ensimäinen rikkomuksensa halveksittavaa

tyrannia vastaan", jatkoi Brannon kuivasti. "Eräänä päivänä,
rautatien varrella, luotti hän tuohon preeriakoiraan siinä määrin, että
uskoi hänen vakuutukseensa erään hevosvarkaan viattomuudesta."

"Oh" huudahti Josephine, hämmästyneenä.

"Niin, Miss Hamilton, Denver ei osannut pitää suutaan kiinni.

Sellaiset miehet ei pysty pitämään salaisuuksia takanaan. Hän kertoi
siitä eräälle juoruämmälle ja niin sain minäkin sen tietää. Denverin ja
tuon neidin välillä oli ollut pientä kuiskuttelua ja he olivat sopineet
Artwellin toimittamisesta junaan. Neiti oli ovela, tiedän sen,
ilahduttavan ovela. Tiesin sen myös silloin kun ilmoitin asian Betty
Lawsonille. Mutta minä en kertonut kaikkea silloin."

"Nyt kai te aiotte sen tehdä?" sanoi Josephine ja hänen kasvonsa

olivat tulipunaiset häpeästä.

Brannon näki hänen tuskansa hänen silmistään, ne olivat täynnä

syyllisen hämmennystä ja väri hänen kasvoillaan vaihtui alinomaa.
Josephine astui askeleen taaksepäin, nojasi suureen pöytään
toisella kädellään ja loi katseensa maahan, niin että pitkät silmäripset
koskettivat poskia.

"Hyvää yötä, Miss Hamilton" kuului Brannonin ääni.

Josephine kuuli hänen askeleensa hänen mennessään huoneen

poikki ja nosti silmänsä nähdäkseen parhaiksi kun Brannon astui
ovesta ulos.

Kymmenes luku.

Brannon ei ennättänyt kuin pari askelta kuistilla, kunhan kuuli tytön

äänen terävänä ja lujana takanaan. Hän pysähtyi ja meni takaisin,
seisahtuen ovensuuhun ja katsoi häneen kysyvästi.

Josephine istui suuren pöydän ääressä. Hänen kasvonsa olivat

hyvin kalpeat ja silmät huolestuneen näköiset.

"No?" sanoi Brannon.

 "Brannon, mihin olette menossa?"

Hänen äänensä oli matala, jännittynyt, ja Brannonin yritys tutkia

hänen levottomuutensa syytä päätyi hämmästykseen.

"Minähän sanoin teille vain hyvää yötä, Miss Hamilton. En muista

aikoneeni mennä minnekään erikoisesti. Minulla on erinäisiä laskuja
suoritettavana ja sitten menen nukkumaan.

"Oletteko varma, että ette ajatellut jotakin muuta?"

"Aivan varma."

Josephine veti syvään henkeä ja loi häneen lujan, kysyvän

silmäyksen, ikäänkuin olisi tahtonut saada selvän siitä, puhuiko
Brannon totta.

"Teillä näyttää olevan niin kovin kiire", sanoi hän epäröiden. "Minä
luulin — niin — ehkä teillä sittenkin oli jotakin määrättyä
mielessänne. Vai kuinka?"

"En luule." Hänen mielenkiintonsa oli herännyt, vaikkakin hän

salasi sen Josephineltä. Hänelle oli selvinnyt, että Josephinellä
mahtoi olla tärkeä syy, kysellessään hänen aikeitaan.

"Ettekö tahtoisi istuutua pariksi minuutiksi. Minulla on teille jotakin

sanottavaa."

Brannon otti lakin päästään, astui lattian poikki ja istuutui tuoliin

lähelle Josephineä. Hän katseli häntä siinä äänettömänä,
huvitettuna, hieman pirullinen ilme kasvoillaan.
 Hänen hämmästyksekseen istui Josephine tuolissaan nojaten
häneen päin, aivan kuin hän olisi ollut erikoisen kiihtynyt
sanottavastaan.

"Brannon", sanoi hän, "kun te lähditte äsken ulos, oli teillä aikomus
etsiä Denver käsiinne ja tappaa hänet!"

"Enpä luule."

"Brannon, älkää valehdelko minulle. Te aioitte tappaa hänet, näin

sen teidän silmistänne!" Hän oli varma, ankara.

Brannon oli ääneti katsellen häntä vakavasti, ja ihmetteli mitä hän

oli tehnyt sellaista, joka oli ilmaissut hänen aikeensa. Hän luuli
salanneensa ajatuksensa.

"Kas niin!" sanoi Josephine. "Tiesinhän sen, Brannon. Minä en

salli sitä! Ymmärrättekö?"

"Denver ansaitsee tulla ammutuksi."

"Ei, sitä hän ei ansaitse", kielsi Josephine. "Sellainen kanta on

puolustamaton, se ei ole laillinen. Ihmisiä rangaistaan siitä, mitä he
ovat tehneet, vaan ei siitä, mitä he aikovat tehdä. Mitä Denver lienee
aikonutkin, hänen ainoa rikoksensa on se, että hän kävi minuun
kiinni."

"Täällä me tuomitsemme ihmisen hänen aikeittensa mukaan, miss

Hamilton.
Denver ansaitsee kuoleman rangaistuksen siitä, mitä hän aikoi
tehdä."
 "Miksi ette sitten ampunut häntä aikaisemmin päivällä, Brannon?
Tehän sanoitte, että te tunsitte hänen aikeensa."

"Kuinka olisin voinut ampua miehen, johon te luotitte, Miss

Hamilton?
Täytyihän minun ensin antaa hänelle tilaisuus näyttää korttinsa.
Muutenhan ette uskoisi häntä sellaiseksi kuin hän on."

"Älkäämme enää puhuko siitä koskaan", sanoi Josephine,

huomaten, että hän oli syypää koko juttuun ja että jos Brannon olisi
tullut kuiskaamaan hänelle epäilyksistään Denverin aikeisiin nähden,
niin olisi hän syyttänyt häntä aiheettomasta asioihin
sekaantumisesta. Mutta vaikkakin hän oli tehnyt erehdyksen, aikoi
hän kuitenkin estää sen murhateon, jota Brannon ilmeisesti
suunnitteli.

"Emme voi ymmärtää toisiamme, Brannon, koska meillä on

kokonaan eroavat käsitykset niistä säännöistä, joitten alaisina me
elämme suhteessamme kanssaihmisiimme. Väkivalta, muodossa tai
toisessa, on aina anteeksiantamatonta. Se pohjautuu pelkoon,
pelkuruuteen. Se on pelkuruutta, Brannon", painosti hän vielä
kerran, nähdessään ivallisen välähdyksen hänen silmissään.
"Luulen, että Lännen miehet kantavatkin asetta vain pelkuruudesta.
Te pelkäätte, että joku aikoo ampua teidät ja te valmistaudutte itse
ampumaan ensin. Se on pelkoa, eikö niin?"

"Teillä on puheenvuoro, Miss Hamilton", virkkoi Brannon

kuivakiskoisesti.

"Oh", sanoi Josephine ivallisesti, hänen äänensävystään

harmistuneena.
"Luulenpa, että ette tiedä, mitä pelko onkaan?
 "Minä olen pelännyt."

"Todellakin!" Josephine joutui hieman hämilleen, sillä hän oli

odottanut, että hän olisi kieltänyt koskaan tunteneensa sellaista.
Mutta hän aikoi päästä tarkoituksensa perille.

"Vai on Teräs Brannon pelännyt", ivaili hän.

Brannon hymyili hieman ja Josephine tunsi, että hymyn takana piili

halveksunta.

"On", vastasi Brannon rauhallisesti.

"Oh, te siis myönnätte sen."

Josephine tunsi joutuneensa häviölle, hän tunsi erehtyneensä,

koettaessaan vietellä Brannonia niin inhimilliseen erehdykseen kuin
kehuminen on. Sillä heikkoudella oli hän aikonut lyödä
vastustajansa. Hän oli omaksi tyydytyksekseen aikonut todistaa, että
Brannon oli samanlainen kuin muutkin miehet, jotka hän oli tuntenut.

Mutta Brannon oli erilainen kuin muut. Hänen siinä istuessaan ja

katsoessaan ahdistajaansa äänettömänä, vastaamatta edes hänen
viimeiseen herjaukseensa, tunsi Josephine ahdistavan selvästi, että
Brannonia ei voinut haavoittaa samoilla aseilla kuin useimpia muita
miehiä. Hän tiesi, että Brannonin voima oli hänen
teeskentelemättömyydessään, hänen yksinkertaisessa
suoruudessaan ja turhamaisuuden ja vilpin puutteessaan. Hän oli
kuin metallitekele, jossa joka sauma ja liitos selväpiirteisenä, lujana
ja kiinteänä on näkyvissä.

Sittenkin päätti Josephine saada haltuunsa hänen suuren

aseensa, ennenkuin hän lähtisi päärakennuksesta. Hän oli varma
siitä, että Denveriä uhkasi kuolema.

Josephine nousi ja seisoi Brannonin edessä, katsoen tähän

alaspäin tyynesti hymyillen, salatakseen sisällään riehuvaa
levottomuutta.

"Brannon", sanoi hän, "en aio sallia teidän tappaa Denveriä.

Antakaa minulle pistoolinne"!

Brannon nousi, katsoen yhä Josephineä silmiin noustessaan ja

vaikka hänen silmänsä loistivatkin kylmän halveksivasti, kesti
Josephine sen. Ja hän kesti sen vielä jatkuvasti, sillä hän aikoi
voittaa äänettömän taistelunsa.

Nähdessään Brannonin suun vetäytyvän veitikkamaiseen hymyyn

tiesi hän voittaneensa ja kun tämä hitaasti veti synkännäköisen
aseensa kotelosta ja asetti sen pöydälle lähelle Josephineä, ilmaisi
hätäinen henkäys, joka tytön onnistui tukahuttaa, että hän ei
sittenkään ollut uskonut voittavansa.

Josephine riemuitsi rajattomasti. Tämä rautahermoinen mies, jota

kaikki seudun asukkaat pelkäsivät ja kunnioittivat, alistui siis hänen
tahtoonsa, tunnusti siis äänettömästi, että Josephinen tahto oli
voimakkaampi kuin hänen. Se oli hänen ajamansa aatteen voitto ja
samalla hänen henkilökohtainen voittonsa.

Pantuaan pistoolinsa pöydälle astui Brannon aivan Josephinen

eteen ja seisoi hetkisen siinä, katsoen häneen kiinteästi. Josephinen
tunteet hakivat avuttomina turvaa hänen arvoituksellisen katseensa
edessä. Hän näki tuossa katseessa niin monenlaisia ilmeitä, että
hänen oli mahdotonta päättää, mikä niistä oli vallitsevin. Hän
hämmentyi ja tunsi itsensä noloksi ja seisoessaan siinä avuttomana,
kuuli hän Brannonin sanovan:

"Tässä on ase, ma'am. Arvaan, että pidätte Denveristä enemmän

kuin minä."

Ja ennenkuin tyttö ehti vastata tähän miehen alistumista

seuranneeseen pilkalliseen huomautukseen, oli Brannon kääntynyt
ja mennyt ulos ovesta.

Josephine seisoi kalpeana ja äänettömänä, kunnes kuuli

Brannonin astuvan kuistin poikki ja sitten kuuli hän hänen
askeleensa kovalla, kuivalla päärakennusta ympäröivällä
hiekkakentällä.

Vihdoin kääntyi hän vapisevana, oudon väristyksen valtaamana,

mutta ylpeänä ja veti tuolin pöydän viereen ja istuutui siihen
katselemaan kyynärpäihinsä nojautuen kuolettavaa asetta, jonka suu
uhkaavasti suuntautui häneen. Pelosta vapisten ojensi hän
epäröivän sormen sitä kohti ja käänsi piipun toisaalle.

Hänen voitoniloonsa sekaantui omituinen ilkeämielisyys. Alusta

alkaen oli Brannonin taipumattomuus ärsyttänyt häntä ja haastanut
häntä taistosille. Brannon oli ollut häikäilemättömän itsevaltias häntä
kohtaan ja mikä vielä pahempi, Brannon oli nöyryyttänyt häntä
useampaan otteeseen ja kylmässä ylhäisyydessään oli hän
vähäksynyt hänen jäsenyyttään ihmiskunnassa.

Vanhojen loukkausten muisteleminen teki hänen äskeisen

voittonsa suloisemmaksi. Hän oli voittanut! Ja täst’edes aikoi hän
näyttää hänelle —
 Hän hätkähti ja kävi lujasti pöydän laitaan. Hän sai tuskin
tukahdutetuksi kirkaisua. Aivan kuin jäykistävän halvauksen
tapaamana ei hän päässyt mihinkään tuolistaan, vaan käänsi hitaasti
päätään kunnes näki oven. Sitten jäi hän katsomaan kalpeaan
kuuvaloon voimattomana, äänettömänä.

Pistoolin laukaus oli kajahtanut yön hiljaisuudessa, räikeänä,

meluavana. Ja istuessaan siinä kykenemättömänä puhumaan ja
liikkumaan kuuli hän laukauksen kaiun kiirivän suuren alangon
vuorelta vuorelle ja vihdoin tuulen hengen viemänä vaimenevan
kuulumattomaksi.

Ja sitten seurasi hiljaisuus outona, kammottavana, pahaenteisenä.

Hän istui yhä, kääntyen poispäin ovesta, pelokkaana kuunnellen ja
odottaen.

Yhdestoista luku.

Ei ääntäkään kuulunut. Oven ulkopuolella vallitseva hiljaisuus

tuntui painostavalta, se tuntui kietovan hänet omakseen, musertavan
hänet kokonaan painonsa alle. Ovesta saattoi hän nähdä tähtien
loistavan kuin timantit pehmeää sinitaivasta vasten. Hän erotti
kaukaisen vuoren huipun, joka kylpi kuun hopealoisteessa. Puitten ja
ruohon sametinvihreys näkyi ihmeellisen selvänä utumaisessa
valaistuksessa. Siellä täällä kiilui paljaita epätasaisia
kallionkielekkeitä, valkoisina ja puhtaina. Kova, auringon paahtama
hietakenttäkin päärakennuksen ympärillä näytti pehmeältä ja
kutsuvalta, sillä tällä hetkellä selvisi hänelle, että hän oli erehtynyt
luullessaan pelkäävänsä varsinaisesti tätä seutua.
 Ihmisiä hän pelkäsi. Ihmisiä, jotka itsekkäinä, ylpeinä ja luulotellen
pieniä voimiaan suuremmiksikin, taistelivat toisiaan vastaan, luonnon
katsellessa heidän touhuansa tutkimattomin silmin.

Josephinekin, samoin kuin ihmiset, joita hän pelkäsi, oli taipunut

itsekkyyden nostattamien mielihalujen johdettavaksi. Hän oli
nimittänyt itsekkäisyyttään "mielipiteeksi", "aatteeksi", mutta hän tiesi
tällä hetkellä, että maailma tulkitsi hänen menettelynsä vain oman
tahdon perilleajamiseksi. Se ei ollut mitään muuta kuin vallan himoa,
joka oli saanut hänet koettamaan määräillä Brannonin tekoja ja
toimia. Ja nyt oli hän lähettänyt hänet suoraan surman suuhun vain
sen vuoksi, että hän oli tahtonut näyttää, että hänen oma tahtonsa oli
Brannonin tahtoa voimakkaampi.

Ulkomaailma muuttui äkkiä hänen silmissään hämäräksi ja vihdoin

sumeni se kokonaan ja hän painoi päänsä käsivarsiensa varaan
pöydälle ja antautui kokonaan katumuksen ja pelon kyynelten
valtaan.

Denver oli tappanut Brannonin, siitä hän oli varma. Sillä hän oli
lähettänyt Brannonin pois aseettomana, hyvin tietäen, että Denverillä
yhä oli sama ase vyöllään, jota hän oli yrittänyt käyttää Brannonin
ilmestyttyä akkunaan. Brannonista oli nyt tullut hänen järjettömän,
aseita kohtaan tuntemansa ennakkoluulon uhri. Hän tiesi nyt, että
hänen katsantokantansa oli ollut aivan väärä, sillä koska kaikki
Lännen miehet kantoivat asetta, niin oli Brannonkin siihen pakoitettu
jo itsepuolustuksenkin kannalta. Nyt saattoi Josephine käsittää
arvoituksellisen katseen, jonka hän Brannonin silmissä oli nähnyt
hänen jättäessään pistoolinsa pöydälle. Vallitseva sävy siinä oli ollut
jonkinlainen häikäilemätön vaaran halveksunta.
 Josephine hätkähti sielussaan nousevaa kuvaa, kuinka Denver oli
ampunut Brannonin. Hän ei vähääkään epäillyt, että Brannon yhtä
kylmän tyynesti oli ottanut vastaan kuolettavan luodin kuin hän oli
jättänyt aseensakin pöydälle.

Häntä värisytti ja hän nyyhkytti ääneen, ja takoen nyrkkiin

puristuneita käsiään pöytään, hän koetti karkoittaa mielikuvituksensa
nostattamaa näkyä, kuinka Brannon säälittävänä myttynä makasi
kovalla hietatantereella ja kuinka Denver työnsä tehtyään hiipi yön
pimeyteen. Mutta Denver ei hiipisikään pois, vaan Brannonin ollessa
tieltä pois hän tulisi —.

"Tässä on toinen myönnytys teidän aatteellenne", sanoi kylmä,

pilkallinen ääni hänen sivullaan.

Josephine ei nostanut päätään. Hänen säikähdyksensä äänen

kuullessaan vaihtui suureksi iloksi, joka teki hänet aivan
voimattomaksi. Sillä ääni oli Brannonin ja kun hän ei nostanut
päätään, jatkoi sama kuiva ääni: "Tämä on Denverin, otin sen
häneltä juuri."

Raskas metalliesine kolahti heikosti pöydälle aivan hänen eteensä

ja muutettuaan toista kättään hieman saattoi Josephine nähdä, että
se oli pistooli.

Samoin kuin Brannonin pelastaessa hänet Denverin käsistä,

rauhoitti hänen äänensä kuuleminen Josephineä nytkin. Mutta hän ei
tahtonut nostaa päätään, sillä hänestä tuntui vastenmieliseltä
näyttää Brannonille, että hän oli itkenyt.

"Menkää pois, olkaa hyvä", sanoi hän epävarmalla, hiljaisella

äänellä.
 "Heti." Brannonin ääni soi kuivan lystikkäältä, vaikka oudon
epävarmana hänenkin.

Josephine odotti häntä lähteväksi ja kun hän ei kuullut mitään

ääntä enää, otaksui hän hänen lähteneen yhtä huomaamatta kuin oli
tullutkin.

Hän kohotti päätään ja näkikin, että Brannon seisoi aivan lähellä,

käsivarret ristissä rinnalla ja oikean käden sormet leuan alla. Asento
muistutti elävästi rautatien varrella tapahtunutta seikkailua.

Brannonin ilveilevä, pilkallinen katse sai Josephinessä aikaan

harminpuuskan, joka auttoi häntä jonkinverran tasapainoon, mutta
vaikka hän katsoikin vihaisesti mieheen, nousi häiritsevä puna hänen
poskilleen. Voitonilo oli ollut liian aikainen. Kuten ennenkin oli
Brannon nytkin astuva voittajana ottelusta.

Jos Brannon olisi hiemankaan näyttänyt ylpeältä voitoistaan, ei

Josephine ehkä olisi välittänyt siitä paljoakaan. Mutta hänen kylmän
rauhallinen ja asiallinen käyttäytymisensä, joka näytti vaativan voiton
itselleen tinkimättä, välttämättömänä, sai hänen suuttumuksensa
leimahtamaan täyteen liekkiin.

"Minähän sanoin teille, että menisitte pois!" sanoi hän.

"Kuulin sen, Miss Hamilton."

Hän astui lähemmäksi Josephineä, niin lähelle, että housun

nahkareunus viisti hänen hamettaan. Josephine istui jäykkänä,
ihmettelevänä ja vihaisena.

Sitten ojensi Brannon oikean kätensä, tarttui hellävaraisella, mutta

lujalla otteella Josephineä leuasta ja taivutti hänen päätään
taaksepäin, kunnes hänellä ei enää ollut muuta neuvoa kuin katsoa
Brannonia suoraan silmiin.

"Itkenyt!" sanoi Brannon.

Josephinen silmät leimusivat intohimoista vihaa sellaisen

rohkeuden johdosta, vaikka hän alistuikin siihen hänelle itselleenkin
käsittämättömällä nöyryydellä, sillä olisihan hän voinut vapautua siitä
nousemalla pystyyn. Josephine ei vastannut mitään, tuijotti vain
Brannoniin.

"Luulitte, että Denver oli ammuttu?" sanoi Brannon.

"En", kielsi Josephine tiukasti.

"Mitä sitten?" sanoi hän ystävällisesti. "Oh, älkää viitsikö! Minä en

ole ollut missään hengenvaarassa. Jos te olette ollut pahoillanne
minun vuokseni, niin on se ollut turhaa voiman haaskausta. Denver
ei koskaan ammu ketään edestäpäin ja minä en koskaan anna
Denverin kaltaiselle miehelle tilaisuutta ampua takaapäin. Denver ei
vähääkään pitänyt siitä, että pyysin häneltä hänen asettaan,
ilmoittaen, että talon uusi esimies ei sellaisia suosi. Hän veti sen
esille aika rohkeasti ja ampui minua kohti kerran, ennenkuin sain sen
hänen kädestään. Hän ampui kuuhun sillä kertaa. Mutta teidän ei
olisi pitänyt itkeä minun vuokseni. Te ette pidä minusta niin paljoa."

"Minä vihaan teitä!" selitti Josephine.

Brannon nauroi hiljaa, päästi hänen leukansa irti ja astuen

taaksepäin, kumarsi syvään. Sanaakaan sanomatta kulki hän ovelle
saakka. Mutta kun hän kynnyksellä kääntyi katsomaan taakseen,
tiesi Josephine, ettei hän ollut osannut pettää häntä, vaan että
Brannon tiesi, että hänen suuttumuksensa oli naamioitua, tietoisesti
tai tietämättä. Hän tiesi Brannonin huvitetusta hymystä, että hän
arvasi hänen itkeneen siitä syystä, että hän oli luullut Denverin
tappaneen Brannonin ja että hän taisteli alistumistaan vastaan sekä
että hänen vihansa johtui vain oman heikkouden tunnosta.

Kahdestoista luku.

Brannon oli puhuessaan Josephinen kanssa ottanut

kuusipiippuisensa pöydältä, johon hän sen oli pannut taipuessaan
eriskummalliseen päähänpistoonsa alistua tytön vaatimukseen.
Jätettyään Josephinen suureen huoneeseen ja astuessaan kuistilta
oli Brannonin mieliala synkkä, miltei raivoisa. Hän oli leikkiälyöden
puhunut Josephinelle pistoolin otosta Denveriltä; tosiasiassa oli
toimitus muodostunut katkeraksi taisteluksi, joka, vaikka olikin lyhyt,
olisi saattanut päättyä hänelle onnettomasti, ellei hänen silmänsä
olisi ollut tarkka ja hänen lihaksensa vahvat.

Denver oli piiloutunut erään Brannonin asunnon vieressä olevan

vajan taakse ja kun Brannon meni rakennuksen ohi, oli Denver häntä
vastassa. Denverillä oli ase paljastettuna ja Brannonin oli karjatalon
suuren seurusteluhuoneen pöydällä.

Denver oli nähnyt kun Brannon antoi aseensa Josephinelle.

Seistessään siinä vajan edustalla kertoi hän sen Brannonille.
Denverin pahanilkinen ilo tavatessaan vihamiehensä aseettomana
teki hänet häikäilemättömäksi. Hän tunsi halua tehdä pilkkaa
Brannonista, ennenkuin ampuisi hänet. Mutta viivytys maksoi hänelle
voiton. Hän vetäisi liipasinta kun Brannon syöksyi hänen
kimppuunsa, mutta Brannonin käsi kosketti ajoissa pistoolin piippua,
joten kuula lensi ohi, raapaisten hieman hänen kylkeään. Kun
Denver taas tuli tajuihinsa, oli hän pitkällään vajan ovella. Brannon
seisoi kumartuneena hänen ylitseen ja hieroi hiljaa rystysiään.

"Meidän uusi esimiehemme ei kärsi tappamista, Denver", puhui

Brannon totisena, "ja sen vuoksi olet säilyttänyt henkesi, josta tuskin
preeriakoirakaan ylpeilisi. Sinulla on viisitoista minuuttia aikaa. Ellet
sen ajan kuluessa ole korjannut luitasi Trianglesta, niin ei uuden
esimiehen käsky enää pysy voimassa. Lähde kävelemään!"

Viisitoista minuuttia oli kulunut kun Brannon lähti Josephinen luota.

Hän ei astunut uhkarohkeasti, sillä kuu paistoi kirkkaasti ja Denver
saattoi ehkä käyttää rihlaansa. Brannon livahti sen vuoksi kuistin
nurkan taitse ja kulki rakennuksen ympäri, tullen näkyviin taas
vastapäisen nurkan takaa, jossa hän seisoi jonkin aikaa silmäillen
päärakennuksen ja miesten asuntojen välistä kenttää.

Denveriä ei näkynyt.

Sittenkin Brannon odotti, sillä hän tunsi Denverin. Jos hän oli
päättänyt käyttää rihlaansa, jota hän erinomaisesti olisi voinut
käsitellä esimerkiksi asuntolan akkunassa, niin olisi rakennusten
välinen kenttä tullut hyvin vaaralliseksi liikkumapaikaksi.

Sen vuoksi Brannon antoi muutaman minuutin kulua ennenkuin

hän lähti liikkeelle. Sitten juoksi hän noin viidenkymmenen jalan
päässä kartanosta olevaan poppelimetsikköön. Sen puitten suojasta
tarkasti hän taas ympäristöään. Ei ääntäkään kuulunut, ei mitään
liikettä.
 Sittenkin saattoi Denver odottaa tilaisuuttaan, jos Brannon tulisi
huolimattomaksi tai vähemmän toimeliaaksi.

Siten Brannon vietti sangen pitkän ajan puitten takana, tarkaten

jokaista ääntä ja liikettä. Äkkiä hän astui esiin puitten välistä.
Etelässä, noin puolen mailin päässä, ratsasti mies.

Ei ollut epäilystäkään, se oli Denver. Hänellä oli sotalaukku

selässään ja sen yläpuolella erottautuivat selvästi Denverin tutut
piirteet, laiha päänsä ja hartiansa.

Brannon jäi vähäksi aikaa katsomaan ratsastajaa, sitten meni hän

asunnolleen ja seisoi hetkisen ovella katsellen alangolle.

Häneltä oli jäänyt tuikkulamppu palamaan suurempaan

huoneeseen ja sen valossa jäi hän seisomaan useammaksi
minuutiksi, mietiskelevän näköisenä tuijottaen lattiaan ja ajatellen
tyttöä, joka oli jäänyt karjatalon suureen seurusteluhuoneeseen.

"Hän on kuin lintu, joka lyö siipiään akkunaruutuun; luullen sitä

ilmaksi. Hän ei pääse mihinkään ja on hieman hädissään siitä",
tuumi hän. "Luulen, että hän pitäisi minusta, ellei hän vihaisi minua
niin kovasti."

Hän ei itse ollut varma, pitikö hän tytöstä. Ainakin hän häntä sääli
— sääli sen vuoksi, että jos tyttö yritti muuttaa sen seudun tapoja ja
tottumuksia, johon hän sattumalta oli tullut, niin oli hän varmasti
epäonnistuva aikeissaan. Hänellä oli rohkeutta puolustaa
mielipiteitään ja mielipiteethän ovat vallan paikallaan aatteina, vaikka
useimmat ihmiset pitävät mielipiteensä hämärässä puolitajussa ja
seuraavat jatkuvasti vain hetken mielijohteita. Sehän se tekeekin
ihmiset inhimillisiksi.
 "Hän noudattaa omaa päätään liian paljon", oli Brannonin
seuraava ajatus. "Hän koettaa istuttaa tänne Idän ajatustapoja,
toivoen hävittävänsä meikäläiset, joko sitten tahdomme tai emme.
Hän olisi sietämätön, ellei —."

Hänen tukkansa, ajatteli Brannon ja hänen silmänsä, jotka olivat

suuret ja ilmeikkäät ja joissa kaikki naisen viehättävyys ja
salaperäisyys syvästi kuvastui, olivat suuressa määrässä puoleensa
vetävät.

"Mutta Itä ei ole Länsi", ajatteli hän taas, "ja minä luulen että hän
pian pääsee siitä perille."

Hän palasi taas ovelle ja viivähti siinä keskittäen katseensa

kauaksi etelään, missä kulki ratsastaja, joka jo oli muuttunut pieneksi
pisteeksi yön himmeässä valossa. Hän katseli yhä ratsastajaa, kun
hän äkkiä kuuli kumean laukauksen.

Koska ääni kuului tulevan päärakennukselta päin, juoksi hän

sinne. Mutta siellä ei näkynyt mitään. Molemmista lännenpuoleisista
akkunoista näkyi valo, kuten koko illan oli ollut asianlaita ja osa valoa
virtasi kuistille.

Juostessaan taloa kohti, ajatteli Brannon Josephinen turvallisuutta,

vaikkei hän voinut käsittää, mikä vaara häntä saattaisi uhata, ellei
mahdollisesti joku öinen kulkija olisi sattunut tulemaan karjatalolle ja
huomattuaan tytön olevan yksin, olisi —

Hän oli kuistilla ennenkuin ajatus oli saanut selvän muodon.

Avonaisessa ovessa, toinen käsi painettuna tiukasti rintaa vasten,

toisen riippuessa velttona sivulla, suuri kuusipiippuinen
putoamaisillaan siitä, seisoi Josephine. Hänen kasvonsa olivat
liidunvalkeat ja hänen silmissään kuvastui avuton kauhu.

Kuistin permannolla, aivan ovesta tulevan valovirran rajalla,

makasi miehen ruumis omituisesti kasassa, aivan kuin hän olisi
kaatunut pää edellä ja sitten yrittänyt nousta jaloilleen.

Brannon sai tämän käsityksen siitä, että miehen oikea polvi oli
vedetty eteenpäin ja oikea käsi oli aivan polven vieressä velttona ja
vääntyneenä.

Brannon ei kysellyt. Hänestä oli selvää, että mies oli yrittänyt

ovesta sisään ja että Josephine oli ampunut hänet aivan
kynnykselle. Ruumiin asento ja Josephinen suunnaton mielenliikutus
näytti todistavan hänen otaksumansa oikeaksi.

Hän katsahti toistamiseen Josephineen, kumartuessaan ruumiin

puoleen ja näki, että hän oli peittänyt kasvonsa käsiinsä ja nojasi
voimattomana ovenpieleen. Sitten hän tutki kosteaa läikkää ruumiin
selkäpuolella, pudisti päätään ja käänsi ruumiin selälleen
nähdäkseen hänen kasvonsa.

Miestä oli ammuttu selkään ja kuula oli tunkeutunut sydämen

seuduille.
Hän oli kuollut.

Noustessaan jaloilleen pikaisen tutkimuksen jälkeen olivat

Brannonin huulet tiukasti yhteenpuristetut. Kuollut mies oli Tim
Callahan, sama ratsastaja, joka aikaisemmin oli tuonut tiedon Mrs
Whitmanin sairaudesta. Star sijaitsi alangon itäisessä laidassa ja
Callahan ei ilmeisesti ollut poistunut kauaksikaan Triangle L:sta, kun
hän jostakin syystä, joka ehkä ainaiseksi jäisi tuntemattomaksi, oli
palannut takaisin.

Brannon luuli tietävänsä mitä oli tapahtunut. Callahan oli astunut

kuistille, edeltäpäin tekemättä tuloaan huomatuksi ja Josephine illan
jännittävistä tapauksista ylen kiihtyneenä, oli ajatellut, että Starin
omistaja ehkä oli samaa lajia kuin Denverkin ja ampunut hänet juuri
kun Callahan, mahdollisesti hitaasti todeten uhkaavan vaaran,
kääntyi pelastuakseen siitä.

Noustessaan näki Brannon suuren kuusipiippuisen putoavan

raskaasti Josephinen kädestä kuistin permannolle. Tyttö oli itse
vaarassa tehdä seuraa aseelle, sillä hänen silmänsä olivat kiinni ja
hän huojui arveluttavasti kun Brannon ehätti hätään ja otti hänet
käsivarsilleen.

Hän kantoi hänet suureen huoneeseen ja asetti hänet avaraan

leposohvaan. Hän katseli häntä hetkisen osaaottavasti rypistäen
silmäkulmiaan ja jätti hänet sitten sekä otti suuren pistoolin
permannolta, johon se Josephinen kädestä oli pudonnut.

Nopea silmäys aseeseen näytti, että siitä oli laukaistu kaksi

panosta. Koska ase oli sama, jonka hän oli ottanut Denveriltä,
saattoi hän selittää toisen tyhjän ammuksen olemassaolon. Toisen
oli Josephinen täytynyt ampua Callahaniin.

Brannon palasi Josephinen luo, näki että hän hengitti syvään ja

säännöllisesti, vaikka olikin vielä tiedottomana. Sitten hän meni
ulkopuolella olevalle hietikolle. Vähän matkaa päärakennuksesta
näki hän hevosen, joka miehettömänä seisoi pää alhaalla katajan
varjossa. Eläin ontui, kun hän talutti sen kuunvaloon ja hän näki, että
sen etujalka oli loukkaantunut — venähtänyt pahasti.
 Karkeatekoinen tähti oli poltettu sen lanteelle, osoittaen, että se
kuului Callahanille.

Loukkaantunut jalka selitti Callahanin paluun karjatalolle. Hän oli

ilmeisesti tullut pyytämään tervettä hevosta itselleen.

Brannon talutti hevosen talliin, aikoen kohta palata takaisin

hoitamaan sen jalkaa. Saapuessaan seurusteluhuoneeseen vievälle
ovelle, näki hän Josephinen istuvan leposohvan reunalla. Hän nojasi
suorin käsin leposohvaan ja tuijotti avonaiseen oveen päin.

Hän oli ilmeisesti juuri tullut tajuihinsa ja mietti mitä oli tapahtunut.

Nostaessaan katseensa Brannoniin, oli hänen silmissään hurja

ilme ja hän värisi kysyessään hiljaisella, vapisevalla äänellä:

"Onko hän kuollut?"

Brannonin synkkä pään nyökkäys pani hänet peittämään

kasvonsa käsillään ja sitten istui hän ääneti huojutellen ruumistaan
edes takaisin.

Brannonin tuli häntä sääli, mutta hän ei voinut tehdä mitään.

Tappaessaan Callahanin oli hän syvästi loukannut sitä aatetta, jonka
asianajajana hän itse niin voimakkaasti esiintyi. Monta vuotta kuluisi,
ennenkuin hän voisi unhottaa tämänöisen kokemuksensa. Hänen
tekonsa tulisi yötäpäivää kiusaamaan häntä, lukemattomia kertoja
tulisi hän ajatuksissaan eläneeksi tämän öisen murhenäytelmän ja
katumus toisi mukanaan välttämättömän henkisen murtumiseen.

Armeliaisuus Josephineä kohtaan ja kokemuksesta johtuva viisaus

kertoi Brannonille, että paras menettely tässä tapauksessa oli
vaikeneminen. Ja sen vuoksi ei hän sanonut mitään mennessään